Ilkka Kanerva /kok(esittelypuheenvuoro):

Puhemies! Tarkoitus on tässä yhteydessä hyvin lyhyesti valaista tämän parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan toiminnan taustaa tilanteessa, jossa ehkäpä viimeistä kertaa eduskunta käsittelee erillisesti Etyjin Suomen valtuuskunnan delegaation toimintaa Etyjin puitteissa, sillä järjestelmäähän olemme uudistamassa siltä kannalta, miten eduskunnan tulisi tältä osin käsitellä näitä erillisiä kansainvälisiä toimintakertomuksia, jotka nyt ovat hyvin hajallaan, toisistaan irrallaan olevia, eivätkä muodosta riittävää kansainvälistä kokonaisuutta.

Tätä asiaa on johdollani valmisteltu tässä joitakin aikoja eduskunnassa, ja on tarkoitus tämän kevään aikana päätyä tilanteeseen, jossa näitten parlamentaaristen elinten ikään kuin ulkopoliittista vaikuttavuutta kyettäisiin lisäämään niitten toimintoja tässä salissa synkronoidusti käsitelläksemme. Jotta koko eduskunnan kansainvälisten asioitten koneisto oikeilla painotuksilla olisi näitten asioitten seurannassa ja toiminnassa valppaasti mukana, on aihetta muuttaa eduskunnan totuttuja käytäntöjä tältä osin, ja tässä suhteessa tämä kertomus tällä erillisellä tavalla katsottuna lienee tältä osin viimeinen.

Kun joitakin vuosia takaperin tulin eduskuntaan, täällä ei tainnut olla näitä kansainvälisiä toimielimiä kuin Pohjoismaiden neuvosto, ja taisi olla myöskin Ipu. Siihen ne rajoittuivat. Tällä haavaa niitä on ainakin kymmenen, joissa eduskunta on mukana. Maailma on merkittävästi kansainvälistynyt myös eduskunnan vinkkelistä nähtynä. Kansainvälisen toiminnan osuus on lisääntynyt kaikissa toiminnoissamme, ja on hyvin vaikea ajatella kansanedustajaa, joka ei olisi tavalla tahi toisella kansainvälisissä toiminnoissa mukana ja myöskin omakohtaisesti kantamassa vastuuta Suomen ulkopolitiikasta, suomalaisen ajattelutavan eteenpäinviemisestä ja toisaalta saamassa ulkomaisia, kansainvälisiä vaikutteita omaan työhönsä. Se on äärettömän tärkeä ulottuvuus kansanedustajan työssä, enkä usko, että se on vähenemään päin, vaan päinvastoin tämäntyyppinen toimeliaisuus on mieluumminkin edelleen lisääntymässä, ja se koskee tietysti paitsi näitä monikansallisia yhteistyöelimiä totta kai myöskin eduskunnan kahdenvälisiä suhteita bilateraalisella tasolla tästä eteenpäinkin suuntautuvassa ajassa.

On tärkeää, että eduskunta näiltä osin voi olla painottamassa toimintojaan tavalla, jolla on myöskin liitännäisyyttä Suomen harjoittaman ulkopolitiikan linjauksiin. Sen vuoksi tietysti eduskunnan yhteys muun muassa ulkoministeriöön on tässä suhteessa tavattoman tärkeä. Ei ole mahdollista, että eduskunta toimii omalla tavallaan ja omalla tahollaan riippumatta siitä, millä tavoin Suomen muut valtiolliset edustajat kansainvälisillä foorumeilla toimivat. Myöskin tämän seikan huomioonottaminen on meidän omassa kansainvälisten toimintojemme uudelleenjärjestelyssämme hyvin tärkeää.

Tällä hetkellä lienee 74 sellaista kansanedustajaa, jotka ovat suoranaisella tavalla kiinni kansainvälisten toimintojen toteuttamisessa tämän eduskunnan nimissä, puhuvat eduskunnan kyltin takaa kansainvälisillä foorumeilla. Jokainen tietysti edustaa omia poliittisia viiteryhmiään, mutta jokainen edustaa myöskin Suomea, ja on kohtuullista ottaa nämä molemmat näkökannat huomioon. Näin ollen kansainvälisesti tulee toimia tavalla, joka mahdollistaa näitten molempien seikkojen huomioonottamisen kaikkien edustajien kansainvälisessä työskentelyssä, ja tämä on osaltaan ollut siivittämässä myöskin näitten asioitten uudelleenjärjestelyä. Toivoisin, että jo tämän eduskunnan aikana päästään ottamaan ensimmäinen askel siinä, miten näitten eri foorumeilla olevien, eduskunnan kyltin takaa toimivien yksikköjen toimintaa voidaan saada koordinoidummaksi ja tehokkaammaksi, mutta että varsinaisesti tämä järjestelmä voisi olla paremmin käytännössä seuraavien eduskuntavaalien jälkeisen eduskunnan toimissa. Se on merkittävä uudistus eduskunnan toimia suunnattaessa, ja haluan tähän sen vuoksi ensinnä kiinnittää tällä tavoin huomiota. Kansainvälisyys on jokapäiväistä, ei mitään erillismatkailua vaan jokapäiväistä kansanedustuslaitoksen työtä.

Tässä nimenomaisessa toimintakertomuksessa painotan oikeastaan ensin yhtä asiaa. Se on vaalitarkkailu. Se on Etyjin toiminnoista noussut hyvin olennaiseen rooliin, ja ehkäpä sen osuus saattaa myöskin olla jopa lisääntymässä. Se on myöskin oikea hetki mennä peilin eteen, sillä samalla kun sen kansainvälispoliittinen merkitys ja myös vaikuttavuus on kaikkineen lisääntynyt, voi myöskin kysyä, jos me havaitsemme Valko-Venäjän vaaleissa tai missä tahansa vaaleissa sellaisia demokratiaan sopimattomia piirteitä kuin mitä Etyjin vaalitarkkailussa on tullut esille, onko Etyjillä mahdollisuus puuttua noitten kriittisten raporttiensa jälkeen tilanteeseen, ja tiedämme, että ei ole. On olemassa muita toimijoita kansainvälisellä tasolla, joilla kukaties on mahdollisuuksia puuttua näihin asioihin, mutta toivoisin meidänkin järjestömme, tässä tapauksessa siis Suomelle jo historiallisesti tärkeän Ety-järjestön, taholla olevan hieman paremmat hampaat näitten kriittisten arvioitten seuraukseksi kuin tällä hetkellä tällä kyseisellä järjestöllä on.

Etyjillä ei ole ollut parhaat vuotensa viimeisten vuosien myötä. Etyjillä on tunnetusti hallitustenvälisenä yhteistyöfoorumina ollut huomattavia vaikeuksia oman toimintansa sisäisen virittämisen kannalta, ja se sama heijastuu tietysti myöskin parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnassa. Parlamentaarinen yleiskokous ei elä omaa elämäänsä vaan tietysti ymmärrettävällä tavalla on yhteydessä siihen, miten hallitustenvälinen yhteistyö Etyjissä toimii. Nyt on ehkä päästy askel seesteisempien asetelmien suuntaan. Se on hyvä asia. Mutta ongelmien perussyy ei ole poistunut myöskään Etyjin toiminnasta. Etyj ei voi tietysti olla sen parempi tai huonompi järjestö kuin mitä sen jäsenten poliittinen tahto edustaa, mutta sen toiminnan vaikuttavuutta pitäisi kuitenkin osata tarkastella siitä huolimatta, että se on meille historiallisesti tärkeä organisaatio, sitä pitäisi siitä huolimatta kyetä tarkastelemaan myös kriittisesti.

Vaalitarkkailu on todella tärkeä poliittinen elementti Etyjin työskentelyssä, ja haluan sitä voimallisesti alleviivata. On vaikea kuvitella Etyj-Eurooppaa ilman, että me eläisimme aidosti vapaitten, toimivien vaalijärjestelmien varassa. Tänä päivänä kuitenkin on aihetta kiinnittää huomiota siihen, että Etyjin omienkin vaalitarkkailijoiden samoin kuin muiden, EU-vaalitarkkailijoiden muun muassa, mukaan elämme olosuhteita, joissa vaaleja ei kaikin osin voi pitää vapaina ja reiluina. Se on kuitenkin perusominaisuus koko meidän elämänpiirillemme, ja tämän asian seuraamiseen ja siihen huomion kiinnittämiseen myös sen jälkivaikuttavuutta ajatellen pitäisi mielestäni olla jossakin mitassa rohkeutta. Erityisesti viittaan Valko-Venäjän viimeisimpiin vaaleihin.

Demokratian opetteleminen on vaikea asia, ja se vaatii tietysti myöskin asianmukaista asian syvällisempää ymmärtämistä, ei poliisimentaliteettia vaan demokratian viljelemistä ja sen oikeitten filosofisten toimintaperiaatteitten kylvämistä näihin kyseisiin maihin.

Etyjillä on tietysti paljon muitakin elementtejä kuin tämä vaalitarkkailu lähtien omista yleiskokouksistaan, on teemakonferensseja, työryhmiä jne. millä mitalla tahansa, jopa aina byrokratian paisumisen riskeihin saakka. On tärkeää, että tämä meille perinteisesti merkittävä foorumi olisi elinvoimainen ja tärkeä, ja tässä suhteessa toivon, että kun Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ensimmäinen puheenjohtajamaa oli Suomi — puheenjohtajana tuolloin eduskunnan silloinen puhemies oli Ilkka Suominen — niin meillä saattaisi olla nyt kunnianhimoja oikealla tavalla asetettuna, aihetta pyrkiä Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajamaaksi toista kertaa ja pyrkiä tuon puheenjohtajuutemme kautta myöskin varaamaan Suomelle mahdollisuus näitten myönteisten Etyjin elinvoimaa ja sen vaikuttavuutta vahvistavien piirteitten toteuttamiseksi. Tämäntyyppisten siis pitää olla asiallisia tavoitteita kehittää, muuttaa niitä Etyjissä olevia heikkouksia vahvuuksiksi tai ainakin tervehdyttää tuon järjestön joitakin ongelmia. Sen vuoksi mielestäni Suomella on aihetta pyrkiä myöskin sellaiseen tavoiteasetteluun, että toista kertaa pyrkisimme saamaan Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajuuden Suomeen. Tätä silmälläpitäen olemme virittäneet jo Suomen valtuuskunnassa eräitä toimenpiteitä, jotka tähtäävät siihen, että tämän parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajuus olisi seuraavan kokouksen yhteydessä ensi kesänä saatavissa Suomeen.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Olen Etyjin Suomen valtuuskunnassa varajäsenenä, mutta lähinnä olen käyttänyt tämän puheenvuoron perinteisesti Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtajan ominaisuudessa, koska minun mielestäni se, mitä varapuhemies Kanerva äsken tässä sanoi, on varmasti perusteltua: yritettäisiin koordinoida paremmin näitten kansainvälisiin organisaatioihin osallistuvien valtuuskuntien työtä.

Toisaalta en usko siihen, että varapuhemies Kanervan ehdotukset tulevat aivan sellaisinaan toteutumaan. Minusta kunnianhimo on paikallaan, mutta sitä, että esimerkiksi me käsittelisimme täällä vaikkapa Euroopan neuvoston, Etyjin ja Pohjoismaiden neuvoston kertomukset samanaikaisesti, kuten päämääränä on ollut, en pidä edes järkevänä. Pidän tärkeänä sitä, että Pohjoismaiden neuvoston, joka keskittyy Pohjoismaiden yhteistyöhön, kertomus käsitellään omanaan. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että Euroopan neuvoston ja Etyjin kertomukset voitaisiin käsitellä samanaikaisesti. Mutta helposti siinäkin menevät vellit ja jauhot sekaisin ja toinen puhuja puhuu Euroopan neuvostosta ja toinen Etyjistä. Kyllä tässä kannattaa, varapuhemies Kanerva, vielä miettiä. Minä ymmärrän, että tämä on teidän kunnianhimoinen ajatuksenne ollut, ja teillä on oikeus ajaa kunnianhimoisesti omia päämääriänne, mutta järjen käyttö ei ole koskaan kielletty.

Puhemies! Mitä tulee sitten eurooppalaisten järjestöjen yhteistyöhön, niin siinä on paljon tekemistä, ja olisin oikeastaan toivonut, että varapuhemies Kanerva olisi myös tästä asiasisällöstä jonkin verran puhunut. Nythän on niin, että Etyj on tullut Euroopan neuvoston alueelle muun muassa ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksissä. Minusta esimerkiksi se on jo päällekkäistä työtä, jota ei pitäisi tehdä, puhumattakaan siitä, että Euroopan unioni on tulossa voimakkaasti perusoikeustoimiston ja perusoikeussopimuksen kautta myöskin ihmisoikeuskysymysten tontille, ja siinäkin on ajattelemisen paikka.

Mutta ensinnä, mitä tulee Euroopan neuvoston ja Etyjin yhteistyöhön, niin viime toukokuussa Luxemburgin ollessa EU:n puheenjohtajamaa Euroopan neuvosto piti huippukokouksen ja Jean-Claude Juncker, joka oli silloin puheenjohtajamaan pääministeri ja on edelleen Luxemburgin pääministeri, sai tehtäväksi ensinnäkin kartoittaa, mitä päällekkäisyyksiä on Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisessä yhteistyössä. Sen lisäksi tämä Varsovan huippukokous hyväksyi julkilausuman, jossa käsiteltiin Euroopan neuvoston ja Etyjin välistä yhteistyötä.

Kuten varapuhemies Kanerva aivan oikein sanoi, Etyj on hyvin pitkällä vaalitarkkailussa. Olen sen ennenkin täällä todennut. Minusta Etyj on nimenomaan se, joka näistä eurooppalaisista kansainvälisistä järjestöistä on kaikkein pisimmällä tässä. Sen takia se on ehkä nimenomaan eräs ala, johon Etyjin tulisi keskittyä. Demokratia ja ihmisoikeudet minun mielestäni pitäisi entistä enemmän keskittää Euroopan neuvostolle, ja EU:llahan on monia, monia muita alueita, joilla Euroopan unioni on ylivoimainen osaamiseltaan. (Ed. Soini: Rahastamisessa!) — Rahastamisestakin varmasti on kysymys, tämä on oikea huomio ed. Soinilta. Nimittäin kun Euroopan neuvosto joutuu toimimaan lähes nollabudjetilla, samaten kuin Pohjoismaiden neuvosto, niin Euroopan unionin rahan perään kukaan täällä ei kysy. Sanotaan vain, että se nousee nyt 300 miljoonalla eurolla vuosittain, meidän nettomenomme.

Mutta mitä sitten, varapuhemies Kanerva, tulee esimerkiksi Euroopan neuvoston työskentelyn seuraamiseen Suomen eduskunnan taholta, niin väittäisin neljäntoista vuoden kokemuksella, että se on vaikeata. Siellä on kymmenen komiteaa, kymmenen valiokuntaa, sehän toimii niin kuin parlamentti, vähän eri tavalla kuin Etyj. En usko siihen, että Suomen eduskunnassa riittää todellisuudessa voimia seurata näiden kymmenen valiokunnan työskentelyä. Samahan koskee Pohjoismaiden neuvostoa, joka myöskin jakaantuu valiokuntiin. Sen takia kannatan varovaisuutta, varovaisuutta ja hidasta etenemistä, mutta tietysti etenemistä siinä, miten tätä kansainvälistä toimintaa eduskunnassa koordinoidaan.

Mutta puhemies, lopettaisin tämän vielä muutamaan sanaan vaalitarkkailusta. Mehän kaikki tiedämme, että Georgian ja Ukrainan osalta Etyj ja muut vaalitarkkailijat saavuttivat aikamoisen menestyksen. Tiedetään, että massiivinen vaalivilppi oli olemassa, ja esimerkiksi Ukrainan osalta voidaan sanoa, että nämä viimeiset parlamenttivaalit olivat jo erinomainen osoitus siitä, että vaalitarkkailulla oli selvä merkitys. Demokratia oli lisääntynyt, ja vaalivilppi, jos sitä oli, oli kuitenkin hyvin vähäistä verrattuna esimerkiksi ensimmäisiin presidentinvaaleihin Ukrainassa, jossa Janukovitsh julistettiin voittajaksi.

Mutta sitten tulen Valko-Venäjän kysymykseen. Valko-Venäjähän on Etyjin jäsen, ja jo siinä, varapuhemies Kanerva ja muut Etyjin valtuuskunnan jäsenet, on tietysti yksi ristiriita. Sehän ei ole todellinen demokratia, eikä ihmisoikeuksille anneta vieläkään kovin suurta arvoa. Sinänsä voidaan sanoa, että Valko-Venäjällä kyllä on jonkinlaista edistystä. Esimerkiksi opposition pääehdokas Milinkevitsh kiersi Euroopan neuvoston kokouksessa, kiersi ympäri Eurooppaa. Hän sai vapaasti matkustaa, mutta tosiasia oli, että hän sai sen takia vapaasti kulkea, koska Lukashenka tiesi, että joka tapauksessa tulee presidentiksi. Oli varaa antaa opposition edustajalle myöskin mahdollisuus esittäytyä.

Kyllähän tosiasia on se, että Venäjällä ja Etyjillä ja muilla tarkkailijoilla on hyvin erilaiset käsitykset. Venäläisethän ilmoittivat, että vaalit olivat rehelliset. Vaalit saattoivat jopa olla suhteellisen rehelliset Valko-Venäjällä, jos katsotaan pelkkää teknistä suoritusta, tuskin siinäkään suhteessa, mutta voittaja tiedettiin etukäteen. Ei tiedetty ihan tarkkaan sitä prosenttia, mutta oliko se nyt 82,7 prosenttia Lukashenkalle.

Mutta se, mihin tässä kertomuksessa kiinnitetään huomiota, on tärkeää, se on myös tärkeää jokaisessa demokratiassa, myös Suomessa: kaikilla puolueilla, kaikilla ehdokkailla pitää olla mahdollisuus päästä mediaan. Esimerkiksi Valko-Venäjällä ja muissa maissa, joissa demokratiaa ja ihmisoikeuksia poljetaan, pääasiallinen pääsy valtion omistamiin tiedotusvälineisiin on vain vallanpitäjillä, tässä tapauksessa presidentti Lukashenkalla.

Itse olen täysin vakuuttunut siitä, että nämä viimeisetkin vaalit, jotka nyt pidettiin Valko-Venäjällä, olivat askel eteenpäin siinä demokraattisessa kehityksessä ja seuraavalla kertaa aivan varmasti kansainvälinen yhteisö erityisesti Etyjin johdolla tulee huolehtimaan siitä, että Valko-Venäjäkin tulee siirtymään vähitellen demokraattiseen järjestelmään.

Kimmo   Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen Etyj-valtuuskunnan varapuheenjohtajana on ilo jatkaa siitä, millä varapuhemies ja valtuuskunnan puheenjohtaja Kanerva täällä oman puheenvuoronsa päätti tai oikeastaan aloitti. Aloittaisin siitä samasta aiheesta.

Tässä ed. Elo kommentoi tuota ehdotusta, että me ryhmittäisimme uudella tavalla näiden kansainvälisten järjestöjen raportoinnin tässä salissa. Ed. Elo viittasi siihen, että okei, saattaisi käydä päinsä, että Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen raportti ja Euroopan neuvoston raportti täällä käsiteltäisiin samanaikaisesti, mutta silti hän sanoi, että olisi järkevämpää, että keskittyisimme kuhunkin järjestöön erikseen. Ed. Elo, haluaisin oikeastaan tukea varapuhemies Kanervan näkemystä siitä, että kysymys ei ole oikeastaan järjestöistä puhumisesta, vaan niistä asioista puhumisesta, mihin nämä järjestöt ovat keskittyneet. On ehdottomasti paikallaan se, että me ryhmitämme tämän keskustelun uudelleen, ja olisin itse asiassa konkretisoimassa tätä pykälän eteenpäin siitä, mihin varapuhemies Kanerva tämän päätti. Me voisimme ehkä ryhmittää kolmeen eri osioon näiden erilaisten eduskunnan osallistumista edellyttävien kansainvälisten elinten toiminnan raportoinnin täällä:

Yhtenä tasona olisivat pohjoismaisten ja arktisten alueiden parlamentaaristen elinten raportoinnit — siellä on Arktinen neuvosto, siellä on Barentsin yhteistyöneuvosto, siellä on tietenkin Pohjoismaiden neuvoston raportti, siellä on myöskin Itämeren parlamentaarikkokonferenssin asioista raportointi — jolloin me keskittyisimme pohjoisiin alueisiin ja eri järjestöjen kannanmuodostukseen näissä ja me jakaisimme keskinäistä informaatiota.

Toinen ulottuvuus olisi eurooppalainen ihmisoikeus- ja turvallisuusulottuvuus, ja silloin meillä aika luontevat järjestöjen raportit olisivat tietysti Etyjin parlamentaarisesta yleiskokouksesta, Euroopan neuvostosta, jonka Suomen valtuuskuntaa vetää ed. Elo, ja sen lisäksi meillä on Naton Assemblyssa ja Weu:n Assemblyssa myöskin edustajamme, jolloin me kävisimme tätä eurooppalaista turva-arkkitehtuurikeskustelua yhdessä.

Sen lisäksi sitten kolmantena ulottuvuutena on globaali taso. Silloin meillä on Maailmanpankin parlamentaarikkoverkoston raportointi täällä; meillä on YK:n tasolla oleva yhteistyöjärjestelmä; meillä on myös väestöryhmiin jne., globalisaatiokysymyksiin liittyviä toimintamuotoja eduskunnassa.

Me voisimme sen keskustelun käydä täällä yhdessä, jolloin meillä olisi kerran vuodessa ehkä näiden kolmen eri tason keskustelut täysistunnossa, jolloin me pääsisimme niihin asioihin kiinni emmekä yksittäisiin järjestöihin.

Arvoisa puhemies! Koskien Etyjin parlamentaarista yleiskokousta ja Etyjin toimintaa: Järjestöhän on ollut vaikeassa kriisissä, itse Etyj. Siinä on ollut hankausta, koska ihmisoikeusulottuvuus Etyjin toiminnassa, ennen kaikkea vaalitarkkailu-ulottuvuus, on kehittynyt pitkälti ja eräät Itä-Euroopan maat, ennen kaikkea Venäjä, ovat suhtautuneet hyvin kriittisesti tähän. Venäjä on ehdottanut sitä, että Etyjistä pitäisi koko ihmisoikeuskori siirtää itse asiassa Euroopan neuvostoon ja Etyjin keskittyä siihen heidän mukaansa perinteiseen turvallisuusyhteistyöhön. Tämä ehdotus on monella tavalla dilemma, koska Etyjin perusperiaate on puhua laajasta turvallisuus-käsitteestä. Kysymys ei ole vain sotilaallisesta turvallisuudesta vaan kaikista niistä lukuisista ongelmista, jotka uhkaavat ihmisten hyvinvointia ja turvallisuutta. Toisaalta myöskään olennaisesti kysymys ei ole vain valtioiden turvallisuudesta vaan kansalaisten turvallisuudesta, ja silloin tulevat nämä ihmisoikeuskysymykset hyvin vahvasti tämän laajan turvallisuus-käsitteen osiksi, jolloin on erinomainen virhe ikään kuin lähteä paloittelemaan turvallisuutta näistä eri näkökulmista, ja siinä suhteessa Venäjän kritiikki tästä näkökulmasta on ollut ongelmallinen. Kritiikki tietenkin juontuu, arvoisa puhemies, vaalitarkkailusta, joka on ollut epäilemättä Etyjin keskeisiä toimintamuotoja, ja siinä erityisesti parlamentaarinen yleiskokous on ollut vahvoilla.

Tuona kertomusvuonna 2005 minulla oli itselläni tilaisuus johtaa kahteen eri kertaan Kirgisiassa pidettyjen vaalien tarkkailua, ensin parlamenttivaaleissa maaliskuussa ja sitten presidentinvaaleissa heinäkuussa, ja hyvin tiedän, minkälaisessa hankalassa kulmassa tämä vaalitarkkailutoiminto ylipäätään on. Me jouduimme valitettavasti toteamaan maaliskuun vaalien jälkeen, että Kirgisian parlamenttivaalit eivät noudattaneet Etyjin kriteereitä. Seurauksena oli tämä kuuluisa vallankumous, joka aiheutti sitten muutoksia niin pitkälle, että sitten oli presidentinvaalit heinäkuussa.

Nyt kun Etyj on tänä vuonna tarkkaillut aivan hiljattain kaksia keskeisiä vaaleja eli Valko-Venäjän vaaleja ja Ukrainan vaaleja, arvoisa puhemies, herää vakava kysymys, herää vakava kysymys, joka tuli nimenomaan Valko-Venäjän vaaleista. Varapuhemies Kanerva on täysin oikeassa: Etyj ei ole tätä niin sanottua follow upia tehnyt kunnolla. Sillä ei ole ollut välineitäkään tehdä seurantaa vaalien jälkeisestä tilanteesta, erityisesti silloin, kun on tehty kriittisiä arvioita. Eurooppa-neuvosto, EU:n huippukokous, otti kuitenkin menneellä viikolla Valko-Venäjän vaaleihin kannan, mikä oli erinomaisen tärkeää. Oli tärkeää, että Euroopan unionin tasolla reagoidaan Euroopan sydänalueella olevan maan epädemokraattisiin piirteisiin.

Mutta tuossa julkilausumassa oli nyt jo seurantaa, ja siinä ehdotettiin sitä lähestymistapaa, että Valko-Venäjän niihin viranomaisiin, jotka ovat osallistuneet näiden vaalien organisointiin, jotka eivät täyttäneet Etyjin kriteereitä, suunnataan sanktioita. Tämä kannanotto oli poikkeuksellisen merkittävä, poikkeuksellisen merkittävä, koska sehän asettaa koko kansainvälisen vaalitarkkailun nyt tämän Valko-Venäjän tapauksen jälkeen aivan uuteen kehikkoon. Tästä eteenpäin kun me vaalitarkkailijat tulemme lausumaan jonkun arvion vaaleista, esimerkiksi että ne eivät ole noudattaneet kriteerejä, onko oletettavaa, onko oletettavaa, että Euroopan unionin huippukokoustasolla tullaan ja nimenomaan unioni tulee asettamaan ne viranomaiset, jotka olivat vaaleissa tehneet sellaisia toimia — manipuloineet vaalitulosta tai muulla tavalla toimineet niin, että nämä yhteiset kriteerit eivät täyty — kansainväliseen boikottiin, kansainvälisiin sanktioihin? Tätä asiaa ehkä ei ollut riittävästi mietitty huippukokouksen alla, ennen kuin tämä asia tuli esille. Jos tämä kanta pitää paikkansa, tämä on merkittävä uusi avaus, joka omalla tavallaan tulee tietysti vahvistamaan Etyjin työtä, toivottavasti myöskin unionin kannanottoja, mutta siinä on myöskin omia ongelmiansa.

Halusin, arvoisa puhemies, nostaa tämän kysymyksen vain sen takia tähän esille, että me näemme, kuinka vakavista, isoista, valtavista poliittisista prosesseista on kysymys, kun me edellytämme demokratiaa, kun Etyj tekee tätä vaalitarkkailua, ja siinä muun muassa me olemme olleet sitten, suomalaisetkin, aktiivisesti mukana.