Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Hallitus ehdottaa, että varallisuuskorotuksen tekemisestä päiväsakon rahamäärään luovuttaisiin. Syynä on se, että verotettavaa varallisuutta koskevia tietoja ei enää varallisuusveron poistamisen jälkeen ole verohallinnolta saatavissa sakotusta varten.

Rikoslain mukaan sakotettavan varallisuus voi nykyisin korottaa päiväsakkoa. Varallisuuden arvioimisen ensisijaisena perusteena on sakotettavan viimeksi toimitetun verotuksen mukainen varallisuus. Jos sakotettavalla on verotettavaa varallisuutta vähintään 85 000 euroa, päiväsakon rahamäärää korotetaan 3 eurolla. Jos verotettavaa varallisuutta on vähintään 170 000 euroa, rahamäärää korotetaan 6 eurolla. Korotukset eivät siten ole suuria. Tiedot varallisuudesta sakotusta varten saadaan verohallinnon sekä poliisin ja oikeushallinnon välisen teknisen käyttöyhteyden eli niin sanotun sakkolaskurin avulla. Teistä monet tässä salissakin muistavat, kuinka aikoinaan tähän ratkaisuun päädyttiin, ettei täydy muistaa automaattisesti omia tulojaan auton takapenkillä, vaan tämä yhteys luotiin.

Varallisuusvero kuitenkin poistettiin tämän vuoden alusta, edellisellä vaalikaudella, eikä verohallinto enää vuoden 2006 verotuksessa vahvista verovelvollisen verotettavaa varallisuutta. Verohallinnolla ei siten ole jatkossa kattavasti ja käyttökelpoisessa muodossa sähköisesti saatavissa sakotusta varten luonnollisen henkilön varallisuuden määrää ja arvoa koskevia tietoja.

Sakotuksessa varallisuuskorotuksen käytännön merkitys on ollut vähäinen. Poliisin arvion mukaan varallisuus korottaa nykyään päiväsakon määrää 1—2 prosentissa tapauksista. Varallisuuskorotuksen poistamisella ei siten olisi valtiontaloudellisia vaikutuksia. Myös eri tuloryhmien oikeudenmukaisen kohtelun kannalta varallisuuskorotuksen merkitys on suhteellisen pieni. Vaikka varallisuuskorotus ehdotetaan siis poistettavaksi, varallisuuden tuotto vaikuttaa edelleen päiväsakon määrään, koska pääomatulot otetaan nykyiseen tapaan huomioon päiväsakon rahamäärään vaikuttavina tuloina.

Esityksen mukaan varallisuuskorotuksen säilyttäminen siten, että poliisi tai syyttäjä selvittäisi sakotettavan varallisuuden määrän ja arvon ja että arvio perustuisi sakotettavan omaan ilmoitukseen, olisi käytännössä huomattavan vaikeata. Nämä selvitykset on itse asiassa tehty jo edellisellä vaalikaudella, ja selvitykset ovat yksiselitteisiä tältä osin. Sakotustilanteessa omaisuuden arvostaminen käypään arvoon luotettavasti samoin kuin sakotettavan velkojen määrän arvioiminen olisi lähes mahdotonta — koettakaapa itse yhtäkkiä osata kertoa oma varallisuutenne, kuinka paljon olette velkaa, mihinkä kuuluu arvottaa teidän varallisuutenne tämän päivän arvossa.

Varallisuustietojen arvioinnin vaikeus ja riittävien kontrollikeinojen puute niiden tarkistamiseksi olisivat omiaan lisäämään sakkovilppiä. Tämä taas vähentäisi sakotusjärjestelmän uskottavuutta ja hyväksyttävyyttä kansalaisten piirissä. Ei ole järkevää mennä takaisin siihen maailmaan, josta aikoinaan päästiin eroon juuri tällä yhteistyöllä, että poliisi voi tarkistaa tulot verottajalta suoraan.

Verotettavaa varallisuutta koskevia tietoja vuoden 2005 verotuksesta on sakotusta varten saatavissa tämän vuoden lokakuun loppuun saakka. Niinpä ehdotetun lain on siten tultava voimaan viimeistään 1. päivänä marraskuuta 2007. Olen ymmärtänyt, että lakivaliokunta on jo tämän asian kimppuun niin sanotusti käynyt, ja odotettavissa on, että tämä aikaraja ei tuota eduskunnalle ongelmia.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Silloin aikoinaan, kun onnistui suhteellisen olemattomalla kampanjalla tulla eduskunnan jäseneksi, 20 vuotta sitten reippaasti, ensimmäinen asia, minkä täällä sain oppia, oli se, että aina kun on suurehkoista periaatteellisista muutoksista kysymys, muun muassa verotuksessa, niin niissä pitää olla varsin huolellinen kaikkien niiden seuraamusten osalta, mitä seuraa tällaisesta muutoksesta. Elikkä toisin sanoen on kysymys periaatteesta "kun sanot a, niin joudut sanomaan myöskin b:n, c:n ja d:n". Älyllinen rehellisyys velvoittaa kertomaan niille, jotka valmistelevat suuria muutoksia, periaatteellisia muutoksia, että nyt meidän mielestämme pitäisi tehdä ratkaisuvaihe a ja jo tässä vaiheessa ilmoitamme, että siitä seuraavat muutokset b, c ja d. Tästä on nyt tässä kysymys. Siis toisin sanoen, kun edellinen hallitus päätti, että varallisuusverosta luovutaan, laki kumottiin, niin siinä vaiheessa olisi ollut reilua kertoa kaikki, mitä tästä seuraa, mitä kaikkia merkityksiä on sillä, että näitä datoja ei ole saatavilla. Se olisi saattanut jonkun verran jopa suorastaan vaikuttaa siihen perimmäiseen asennoitumiseen tähän muutokseen.

No, nyt ollaan pakkotilanteessa: jos ei ole dataa, niin eihän siinä sitten mitään. Mielenkiintoiseksihan tämän tekee se, että tällä linjalla nyt voisi jatkaa sillä tavalla, että valtio maksaa tutkanpaljastimet niihin autoihin sille kohderyhmälle, joka tässä on kysymyksessä, niin että se kiusauskin tuijotella tällaista ryhmää nyt tämän jälkeen, että teille olisi kuulunut enemmän sakkoja tästä kuin nyt on mahdollista antaa, hoitaantuisi tällä tavalla. Nyt kuitenkin jätän tämän irvailun tähän. Totean vaan sen, että ei ollut reilua edelliseltä hallitukselta, että tätä hallituksen esitystä ei tuotu viime vaalikauden lopulla, esimerkiksi tammikuussa, tänne eduskunnan käsittelyyn, niin että se sama eduskunta, joka kumosi varallisuusverolain, olisi myöskin käsitellyt tämän. Silloin olisi ollut reilu peli. Tällä tavalla se siirrettiin toiselle hallitukselle, se ei ollut reilu peli.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Suomessa ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana ennätyksellisesti tuloerot kasvaneet, tuloerot revenneet, rikkaat ovat rikastuneet, köyhät köyhtyneet, ja tämä eduskunta haluaa entisestään kiihdyttää näitä tuloerojen kasvuja. Viime eduskuntakaudella poistettiin varallisuusvero, kaikkein rikkaimmilta vietiin vero. Tämä hallitus on poistamassa kaikkein rikkaimpien perintöveron, mutta ei kaikkien perintöveroa. Nyt tämä rikkaiden hyysääminen huipentuu siihen, että kaikkein rikkaimpien, niiden, joilla on isoin varallisuus, varallisuutta ei huomioida edes sakoissa.

Tietysti ministeri Brax tässä kävi läpi niitä syitä, miksi teknisesti se on hankalaa, ja aivan totta ovat nämä ongelmat. Mutta nyt me joudumme käsittelemään tällaista lakia, kun sanotaan, että meidän ei ole teknisesti enää mahdollista puuttua siihen, että tavallinen pienituloinen, keskituloinen, jos saa sakot, joutuu maksamaan huomattavasti enemmän mahdollisesti sakkoja kuin sellainen henkilö, jolla on valtava omaisuus. Niiden, joilla on kaikkein eniten, ei tarvitse maksaa varallisuusveroa, ei tarvitse maksaa perintöveroa, ja nyt heidän tarvitsee maksaa huomattavasti pienempiä sakkojakin kuin niiden, jotka tienaavat vain vähän. Onko tämä oikeudenmukaisuutta? Tämä minusta on jo erikoista, että nykyinen hallitus ajaa tällaista vapaamatkustajaluokkaa kaikkein rikkaimmille, ja nyt lähdetään siitä, että teknisesti kun ei voida hoitaa asiaa, niin kohautellaan olkapäitä ja todetaan, että tähän suuntaan mennään: rikkaat rikastuvat entisestään, köyhille ei tule edes murusia.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on todettu, tämä on tietysti välttämätön uudistus siihen nähden, mitä täällä eduskunnan enemmistö halusi rikkaille varallisuusverolain kumoamisella tuoda. Tämä on monessa suhteessa mielenkiintoinen lakiesitys, ja myöskin kun vetoaa siihen, mitä ed. Pulliainen totesi, että on erikoista lainsäädäntöä ja perustelua, koska ei seurausvaikutuksia haluta tuoda esiin. Näistä puhuttiin kyllä, mutta ei riittävän voimakkaasti hallituksen esityksissä eikä ministereitten puheenvuoroissa.

Arvoisa puhemies! Sen voi kyllä todeta, että hyvätuloiset saavat lisäetuuksia nyt enemmän kuin silloin ehkä ajateltiin, kun kyseinen laki muutettiin. Mutta, arvoisa puhemies, minun mielestäni aika mielenkiintoisia perusteluja on tämän esityksen vaikutuksista todettu, että vähentyneet sakkotulot korvautuisivat osittain poliisin, syyttäjän ja tuomioistuinten työmäärän säästymisellä. Saattaa olla, että nyt jotakin säästöä tulee, mutta kyllä minun mielestäni aika vaikea on arvioida euromääräisesti sitä, kun siinä edellä puhutaan sitten näistä euromääristä. Tämän esityksen vaikutuksista viimeinen toteamus on, että sillä ei olisi valtiontaloudellista merkitystä. Kyllä silloin, jos on kyse joistakin lisäetuuksista, vaikka kuinka pienistä, ainakin tähän saakka valtiovarainministerin ja -ministeriön taholta on aina sanottu, että ei voida toteuttaa, koska sillä on valtiontaloudellisia vaikutuksia, mutta tässä tilanteessa nyt niitä ei ole.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä mennään just siihen vikasuuntaan, mihin ei pitäisi mennä, täysin väärään suuntaan, kun kysehän olisi siitä, jotta jos oikeudenmukaisuutta haetaan, niin nythän pitäisi palauttaa varallisuusvero eikä lähteä tekemään tämän suuntaista, jotta, niin kuin täällä on todettu, otetaan vaan kaikki maksut ja perintöverot kaikkein rikkaimmilta pois eikä, kuten tässä tapauksessa, varallisuutta enää sakkojen määräytymisessä oteta huomioon. Minusta perintövero tulisi ottaa takaisin käyttöön, jolloin ne, joilla on varaa maksaa, myös maksavat siitä. Se on valitettavaa, kun se silloin poistettiin. Täällä oikealla en huomannut ainakaan ketään, joka olisi vastustanut silloin sen poistamista. Onneksi vasemmistopuolelta löytyi sitten vastustusta sillä tavalla. (Ed. Paajanen: Sehän on käytössä!) — Anteeksi, varallisuusvero. (Ed. Hoskonen: Kumpi se nyt oli?) — Varallisuusvero.

Sitten jos miettii sitä tavallisen, köyhän ihmisen osalta, niin köyhiähän tämä ei koske, niin kuin tämän hallituksen monet esitykset. Aikaisemmin, siis edellisen hallituksen aikana, esitykset koskivat köyhiä, mutta tämän esitykset koskevat vaan rikkaita nyt näköjään, sillä tavalla, että heidät vapautetaan kaikesta. Minusta pitäisi luottaa suomalaiseen ihmiseen, ja tämä ministerin perustelu ei ollut minusta oikein vakuuttava siinä mielessä. Hyvä esimerkki on käytännön elämästä. Nimittäin yhä edelleen tuolla monissa papereissa luotetaan siihen, jotta kun ihminen täyttää kaavakkeet, hän ilmoittaa oikeasti tulonsa ja sitten jos ne on totaalisesti huijattu, niin silloinhan se ihminen joutuu vastuuseen siitä. Ei välttämättä aina. Itsekin olen yhdessä oikeudenkäynnissä ollut, jossa vastapuoli sai maksuttoman oikeudenkäynnin, kun ei muistanut ilmoittaa, että hänellä sattuu olemaan omaisuutta, sattui olemaan omakotitalo ja kesämökkejä. Jäljestäpäin tuomari katsoi, että se on niin vähäistä, jotta ei se vaikuta tähän.

Sen takia tässäkin tilanteessa siihen pitäisi jättää suomalaiselle ihmiselle mahdollisuus ilmoittaa se varallisuus, ja jos se poikkeaa huomattavasti siitä, mitä hän on ilmoittanut, niin siinä tapauksessa pitäisi olla se rangaistuksen mahdollisuus, ja yhä edelleen otettaisiin huomioon tulot, siis myös varallisuus, siinä sakotustilanteessa. Ihan pienistä rikkeistä ei välttämättä tulisi rangaistusta; se olisi harkintaa, mihin vedettäisiin se raja, ja sitten voisi katsoa, onko se muistamattomuus ollut törkeätä, jotta sitten voidaan siihen puuttua ja määrätä rangaistus siitä. Väitän sillä tavalla, että siinä pikkuhiljaa kyllä ihmiset alkaisivat muistaa huomattavasti paremmin.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Esitys on minusta hyvinkin linjassa sen kanssa, miten tämä hallitus on parantanut parempituloisten ihmisten ja parempiosaisten ihmisten asemaa. Jos nyt miettii tänä päivänä työttömien asemaa, kuinka tarkkaan he joutuvat tulonsa selvittämään ja ne selvitetään, ja jos siinä tulee rikkeitä, niin siinä menetetään jopa etuja. Samaten erilaiset sosiaaliset edut, niin kuin täällä on puhuttu, vaikuttavat toisiinsa, ja on erittäin tarkat mittarit. Tämä kuvastaa hyvin tätä yhteiskuntaa nyt, että he, keillä on varaa, keillä on omaisuutta, heidän omaisuuksia ei enää löydetäkään mistään.

Hannes Manninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pitää arvioida tietysti sakotusjärjestelmän kokonaisuutta, ja jos me katsomme esimerkiksi meidän liikennesakkojärjestelmäämme, josta yleisimmin sakot tulevat, niin meillä on niin ankara liikennesakkojärjestelmä, ettei missään muualla maailmassa sellaista ole. (Ed. Lahtela: Työtulojen osalta!) Jos on tällainen järjestelmä, että omaisuustulo muutaman euron lisää siihen muutamaan kymmeneen päiväsakkoon, niin sellaisen muuttaminen tai poistaminen on täysin marginaalinen kysymys. Sellainen meteli ja höyryäminen täällä tuntuu täysin käsittämättömältä. Tulee mieleen se Kalle koulussa, kun hän viittasi ja kysyi, että opettaja, opettaja, voiko rangaista sellaisesta, jota ei ole tehnyt. Siihen opettaja sanoi, että ei tietenkään. Kalle sanoi, että opettaja, minä en ole tehnyt läksyjä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan yhdyn siihen, mitä ed. Manninen äsken kertoi Suomen sakotusjärjestelmän ankaruudesta. (Ed. Saarinen: Onko läksyt tehty?) Täällä on vihjattu vasemmiston puolelta siitä, että tässä olisi nyt tehty jonkinlainen uusi linjapäätös, ja on kokonaan unohdettu, että on vaikea luotettavasti enää sakkoja antaa sen jälkeen, kun tietojärjestelmät, joista niitä voidaan luotettavasti hankkia, poistuvat vanhan hallituksen linjapäätöksen pohjalta. Ei tässä ole luotu mitään uutta linjapäätöstä. Sellaiset väitteet, että tämä maksatettaisiin jotenkin keskituloisilla kansalaisilla, eivät nekään pidä paikkaansa, vaan kaikki nämä tiedot, mitkä poliisi hankkii sakotusjärjestelmässä — on kysymyksessä sitten suurituloinen, keskituloinen tai pienituloinen — perustuvat siihen vahvistettuun verotukseen ja sieltä saatuun tietoon. Sakotuksen määräytymisperusteinahan on 99,99-prosenttisesti ansiotulot ja pääomatulot, jotka näkyvät siellä ihan niin kuin aikaisemminkin ovat näkyneet. Siis tämä varallisuuden osuus siitä sakotuksen kokonaismäärästä on aivan nyanssi. Sillä ei ole edes valtiontaloudellisia merkityksiäkään, sillä rahalla, mitä on varallisuudesta kertynyt lisää sakkotuloja. Koska tämä perustuu siihen, että tätä tietoa ei enää luotettavasti jatkossa saa, niin tämähän on luonnollinen jatkumo, että siitä luovutaan ja mennään niitten tietojen pohjalta eteenpäin, jotka edelleen säilyvät luotettavina.

Niin kuin ed. Manninen kertoi, meillä on tällä hetkellä sakotusjärjestelmä niin ankara, että hyvin mitättömästäkin teosta, jos on tuloja kohtuullisen paljon, maksetaan jopa satojentuhansien eurojen sakkokorvauksia. Jokainen voi miettiä, onko se teon moitittavuuteen nähden enää missään oikeudenmukaisessa suhteessa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tietenkin voi olla niin, että käytännössä tämmöisellä minimaalisella muutoksella, jollaiseksi tätä nyt on arvioitu ed. Salon toimesta, ei varmaankaan ole valtiontaloudelle suurta merkitystä eikä sillä ole suurta merkitystä, ehkä vielä vähemmän merkitystä, sille, joka sen saa anteeksi, mutta on sillä kohtuullinen periaatteellinen merkitys. Minä ihmettelinkin, minkä vuoksi hallitusohjelmassa on sellainenkin kirjaus, että sakkorangaistusten muuntorangaistukset tullaan minimoimaan. Nyt sekin selvisi. Ilmeisesti, jos ei ole muuta kuin omaisuustuloa, silloin voi saada korkeintaan minimisakon, koska niitä tietoja ei ole olemassa tämän järjestelmänmuutoksen myötä, ja kun ei ole tietysti tietoa siitä omaisuudesta ja tuloja ei ole, silloin ei ole mitään ulosmitattavaakaan. Kun suuren omaisuuden omistaja kieltäytyy maksamasta sakkoja ja muuntorangaistuksia ei enää panna täytäntöön, niin sen jälkeen hänellä ei ole enää minkäänlaista rangaistusjärjestelyä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, ed. Arhinmäki, ette nähtävästi kuunnellut tänä aamuna, kun ruvettiin käsittelemään asiaa lakivaliokunnassa. Eli siellä tuli selkeästi esille se, että jos tähän luotaisiin järjestelmä, millä se omaisuus tiedettäisiin, se tulisi kalliimmaksi kuin mitä siitä hyödyt olisivat.

Täällä on parikin poliisia kertonut, ed. Vistbacka ja ed. Salo ovat kertoneet, erilaiset näkemykset aiheesta. Myöskin ed. Lahtela väitti, että rikkaat vapautetaan kaikesta — ei suinkaan. Samaten, ed. Erkki Virtanen, teillä on myöskin väärä käsitys siitä, että edelleenkin sakot määrätään pääomatuloista, mutta ei siitä omaisuudesta. Omaisuushan sinänsä ei tuota tuloa. Jos se tuottaa tuloa, se on pääomatuloa ja se merkitään sakoksi.

Oikeusministeri Brax aivan oikeasti kertoi siitä määrästä, millä se nousisi. Jos omaisuutta on 85 000 euroa, niin se nousisi 3 euroa, ja 170 000:lla nousisi muistaakseni 6 euroa, elikkä sen vaikutus on todellakin minimaalinen.

Tällä on siis se periaatteellinen merkitys, kun ed. Erkki Virtanen puhui tästä periaatteellisesta merkityksestä, että periaatteessa tässä valtio hyötyy, kun ei tarvitse tehdä kallista järjestelmää.

Minäkin lopetan tämän kuten ed. Manninen, joka kertoi hyvän Kalle-esimerkin. Minäkin kerron, että tässä on vähän samasta asiasta kyse kuin siinä, kun pikku-Kalle kysyi koulussa opettajalta, että opettaja, saako ä:n päällä käyttää ö:n pilkkuja.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiseen ja suomalaiseen oikeustajuun liittyy se, että mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan. Se, mitä täällä on kerrottu perusteluissa, pitää paikkansa, mutta niin kuin täällä on myös käynyt ilmi, edelleen jäävät pääomatulot ja ansiotulot sakotuksen perusteeksi. Kysymys on nyt siitä, onko tämä näin muodostuva rangaistus tämän esityksen jälkeen oikeudenmukainen, onko se kansan oikeustajun mukainen, otetaanko pääomatulot siinä riittävän hyvin huomioon ja otetaanko siinä ansiotulot huomioon sen jälkeen, kun on nyt ilmennyt se, mitä on ilmennyt, että tätä omaisuutta ei oteta enää tähän mukaan. Kysymys on silloin siitä, toteutuuko Suomessa oikeudenmukaisuus lain edessä.

Tässä nyt pitäisi ottaa myös se lähtökohdaksi, että selvitetään, onko nyt tarvetta uudistaa tämä sakotusjärjestelmä ottaen huomioon, mitä on tapahtunut. Tässähän on tämän porvarillisen politiikan ja sitten taas kansan enemmistön oikeudentajun mukaisen politiikan selkeä ero. Täällä lähdetään siitä, että jos on tällainen ongelma, niin se ei aiheuta sitten mitään muuta selvitystä siitä, pitäisikö tätä koko järjestelmää tarkastella uudelleen. Toivon nyt, että lakivaliokunta tekee sen, jos kerta oikeusministeriö ei ole tätä tehnyt.

Samalla kyllä kysyisin oikeusministeriltä sitä, onko tässä hänen valmistelussaan tätä otettu huomioon, että ansiotulojen ja pääomatulojen perusteella voidaan tätä asteikkoa tarkistaa niin, että se pienempituloisilla on lievempi ja suurempituloisilla entistä ankarampi.

Arja  Karhuvaara  /kok:

Herra puhemies! Minun mielestäni, vaikka täällä salissa käydään keskustelua toki tämän lakiehdotuksen pohjalta, itse asiassa sitä ydinasiaa ei nähdä. Eli pitäisi keskustella huomattavasti enemmän siitä, miten saadaan ihmiset yleensä luopumaan näin lepsusta lain noudattamisesta, mikä aiheuttaa sakotettavia tilanteita. Siitä ei kukaan puhu mitään, ja se ei ole mitenkään tulosidonnaista.

Lisäksi ongelma ei suinkaan ole köyhien ja rikkaiden ero eikä se, että Suomessa on vauraita ihmisiä, jotka käyttävät härskisti köyhiä hyväkseen, vaan ongelma on siinä, että Suomessa on aivan liian vähän vauraita ihmisiä. Se on tämän yhteiskunnan ongelma, ja sitä ei kyllä näillä sakkojärjestelmillä korjata.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Manninen mielestäni osui kyllä asian ytimeen, kun hän kritisoi nykyjärjestelmää. Mieleeni tulee tapaus, jolloin eräs henkilö, Nokian johtaja, ajoi ylinopeutta 25 kilometriä tunnissa, sai siitä noin 100 000 euroa. Jos olisi ajanut 24 kilometriä tunnissa ylinopeutta, niin sakot olisivat olleet noin 100 euroa. Eli tämä vasta osoittaa, miten (Ed. Skinnari: Niin se on muillakin!) virheellinen ja huono meidän järjestelmämme on.

Mielestäni on ihan oikein, että tätä varallisuutta ei enää oteta huomioon. Eihän varallisuus välttämättä aina tuota, ja jos se tuottaa, niin se tuottaa pääomatuloa, joka otetaan taas huomioon.

Olen eri mieltä niitten kanssa, jotka katsovat, että hallinnon ylläpitäminen niin, että saisimme myöskin verotukseen edelleen tietoja varallisuudesta, maksaisi paljon. Kyllähän verovelvollinen tänä päivänä veroilmoituksessa ilmoittaa koko omaisuutensa ja myöskin velkansa tietenkin, ja ei olisi mitenkään suuri asia saada verottajan tietoon jokaisen henkilön varallisuutta. Sitä jota ei tarvitsisi verottaa, mutta se olisi tiedossa ja voisi vaikuttaa tähän. Mutta jos se vaikuttaisi, niin se olisi kyllä mielestäni huono asia. Eli mennään parempaan suuntaan.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! On selvää, että sakkojen ynnä muiden järjestelmien kohtuullistaminen ja järkeenkäypyys on tietysti tavoite, mutta se on vakava kysymys, jos kansan oikeustajun ja oikeudentunnon kannalta tehdään sellaisia epäoikeudenmukaisia kohteluja, joissa pienet eläke- tai muut tulot ovat kovemman kohtelun piirissä kuin esimerkiksi varallisuus ja suuret omaisuustulot. Meillähän itse asiassa tällaista järjestelmää on pitkälti poliittisten voimasuhteiden mukaan ajettu, muun muassa keskustan toimesta ajettu läpi pitkäaikaissairaanhoitoa, jossa suuretkin omaisuus- ja varallisuustilanteet johtavat nollamaksuluokkaan, kun pienetkin työeläkkeet sitten kyllä kerätään tarkkaan maksujärjestelmien kautta pois. Eli kyllä tässä on hyvä niin kuin katsella, mikä on oikeudenmukaisuus eri tulolähteiden kohtelussa.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä tähän syyttäjien ja poliisien työmäärään, erityisesti syyttäjien työmäärään. Täällähän todetaan se, että tämän meidän vanhan periaatteemme mukaan on noudatettava lievemmän lain periaatetta, eli nyt syyttäjät joutuvat käymään läpi ja selvittämään sitten sitä, mikä vaikutus omaisuudella on ollut tähän varallisuuskorotukseen. Jäin pohtimaan vaan sitä, olisiko tämä vaatinut sitten jopa perustuslain säätämisjärjestyksen, jos tätä lisäpointtia tänne perusteluihin, voimaantulosäännökseen ei olisi otettu. Mutta kun puhutaan työmäärän säästymisestä, niin kyllä tämä nyt ainakin, jos ajatellaan yleistä oikeusministerin linjaa syyttäjien työmäärän suhteen, lisää joka tapauksessa työmäärää, vaikkei se lisäys lukumäärällisesti niin suuri ole, mutta niitten kohdalla se on, joiden kohdalle se sattuu.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka oli ensimmäisessä puheenvuorossaan aivan oikeassa siinä, että asia on kovin vaikea, varsinkin kun puhutaan valtiontaloudellisesti näin pienistä summista — eivät tosin oikeushallinnon näkökulmasta pieniä summia ole nämäkään, kyllä meillä nekin muruset on tarkkaan kerättävä ja punnittava ja arvioitava sitä, mikä työmäärä säästyy.

Mutta se on aivan selvää, ja uskon, että lakivaliokunta asiantuntijakuulemisessaan tulee itsekin samaan johtopäätökseen — tai olen iloisesti yllättynyt, jos löytyykin joku toinen viisaus — että kun esimerkiksi viime vuonna näitä sakotustilanteita oli 290 000 ja niistä 179 000 oli näitä klassisia poliisiauton takapenkillä tehtäviä sakotustilanteita, niin hankalaa olisi, jos siinä tilanteessa kansalaiset uudelleen joutuvat arpomaan tai muistelemaan varallisuuttaan, velkojaan. Ja nyt siis puhutaan siitä, että pitäisi osata tietää myös verottajan arvio erilaisista varallisuuksista. (Ed. Salo: Ja kun ne jaetaan puolisoiden kesken!) Ei läheskään kaikki varallisuus ole siinä muodossa, että hetkinen, vastahan kävin netissä katsomassa, että minulla on näin ja näin paljon käteisvaroja, tai että juurihan katsoin salkkuni arvon. On paljon arvoja, joissa se oleellinen asia tähän asti on ollut nimenomaan, että sieltä verottajan tiedoista ne on saatu luotettavasti ja hyvin.

Ja jos tätä ed. Vistbackan logiikkaa seurataan, mitä mikin maksaa, niin on selvää ja nämä selvityksetkin osoittavat sen, että suurin osa suomalaisista, jos he olisivat vähänkin epävarmoja siellä poliisiauton takapenkillä, todennäköisesti valitsisi sen vaihtoehdon, että he sanovat poliisille, että nyt en ole varma, haluan tarkistaa tämän, ja sitten soittavat myöhemmin pankkiin, verottajalle, etsivät tiedot, soittavat poliisille, ja poliisissa olisi useita virkamiehiä ottamassa näitä tietoja vastaan. Me puhumme nyt siis 179 000:sta takapenkkitapahtumasta ja rehellisistä suomalaisista, joista suurin osa ei kyllä lähde pokalla valehtelemaan poliisille, vaan ennemmin varaavat oikeuden tarkistaa, selvittää. Tämä sitoisi poliisien työmäärää aivan varmasti. Ja uskon, että kun lakivaliokunta tästä kuulee poliisia, niin kyllä enemmän se painaa kuin ne mahdolliset menetykset, mitä nyt sitten päiväsakoissa menetetään. Tältä osin arvio on käsittääkseni oikea.

Tähän, ed. Lahtela, liittyy nimenomaan se, että vaikka tämä logiikka, minkä tekin esititte, oli mielestäni sen verran tärkeä, että itsekin sen selvitytin, niin se tulisi veronmaksajille ja koko yhteiskunnalle, siis kaikille meille, kalliimmaksi kuin nyt tämä ratkaisu, mikä on.

Ja, ed. Skinnari, en tiedä, olitteko alusta asti kuulemassa, mutta tämä tarve ottaa kantaa siihen, mitä tehdään päiväsakoille, kun ei enää ole saatavilla varallisuustietoja verottajalta ensi vuoden marraskuun alusta lähtien, oli edellisen hallituksen tiedossa oikein hyvin, ja sen takia tätä asiaa on selvittänyt varsin laajakantainen työryhmä edeltäjäni johdolla. Siinä työryhmässä on pohdittu kyllä näitäkin kaikkia teidän esille tuomianne kysymyksiä, eikä sieltä työryhmästä löytynyt mitään ratkaisua tähän asiaan. Kun kysyitte, onko ministeri Brax selvityttänyt, niin ministeri Brax on paitsi itse pyytänyt vielä lisäselvityksiä myös lukenut edellisen ministerin teettämän työryhmän selvityksen, joka niin ikään on lakivaliokunnan käytettävissä, ja uskon, että lakivaliokunnan jäsenet siihen perehtyvät. Kyllä tässä kaikki kivet on käännetty, voisiko tästä vielä johonkin muuhunkin lopputulokseen tulla, mutta ei kyllä voi, kun siihen on päädytty, että varallisuusveroa ei enää ole eikä sitä verottajan arviota varallisuuden arvosta, joka nyt tiedostoista poistuu.

Sitten ed. Arhinmäki puhui kyllä kauniita ja hienoja asioita siitä, (Ed. Zyskowicz: No, joskus niinkin!) miten ylipäätänsä pitää huomioida tietenkin se, että niitä, joilla on hankalampi asema, pitäisi ennemmin erityisesti auttaa ja huomioida ja päinvastoin, jos kauhalla on annettu, niin pitää kauhalla vaatiakin. Mutta tässä tilanteessa, jos sen yrittää väkisin niin kuin istuttaa tähän valintatilanteeseen, kysymyshän kuuluu, onko Suomessa ylipäätään, tai jos on, niin onko merkittävässä määrin, sellaisia sakotettavia, jotka tähän asti ovat maksaneet vain ja ainoastaan tästä varallisuudesta riippuvaa korotusta, mutta joilla ei samalla olisi itse asiassa myös merkittäviä ansiotuloja ja pääomatuloja. Näitä tämän kaltaisia ihmisiä selvitysten mukaan on äärimmäisen vähän. Me puhumme vuositasolla ehkä 1—2 ihmisestä. (Ed. Zyskowicz: Pääsisipä siihen joukkoon!) Kyllä se pääsääntöisesti on niin, että niillä, joilla on varallisuus korkea, on myös pääomatuloja ja myös muita tuloja, mutta varsinkin pääomatuloja. Sen takia, niin oikeassa kuin ed. Arhinmäki onkin tässä yleisfilosofiassa, nyt semmoista trattia ei kyllä löydy, että sen voisi tähän ongelmaan sulloa tällä tavalla.

Sitten vielä ed. Karhuvaara puhui viisaita rikollisuuden torjunnasta ylipäätänsä. Siinä keskustelussa olisi hyvä, jos muistettaisiin se, että kaikkien kansainvälisten selvitysten mukaan kiinnijäämisriski on kaikista oleellisinta rikosten torjunnassa, ei niinkään rangaistustaso eikä myöskään silloin ylipäätänsä siitä lähteminen, että mitä kovempia rangaistuksia, sitä vähemmän rikollisuutta syntyisi, että siten ennalta ehkäistäisiin rikollisuutta. Se ei näytä kansainvälisten eikä suomalaistenkaan tutkimusten mukaan olevan oleellista. Varsinkin Suomessa oleellista on, että kiinnijäämisriski pysyy riittävän korkeana. Ja tässä liikenneturvallisuudenkin ja sen rikollisuuden torjunnassa kaikista oleellisinta on, että jatkossakin liikennevalvonta on riittävän hyvää ja kiinnijäämisriski korkea.

Ed. Rajamäelle vastasin itse asiassa samassa yhteydessä kuin ed. Skinnarillekin, ja mikään ei olisi miellyttävämpää kuin se, jos lakivaliokunnassa tultaisiin toiseen tulokseen kuin edellisen hallituksen oikeusministerin teettämät selvitykset tulivat, jotka yksiselitteisesti puolsivat tätä nyt tehtyä valintaa. Jostain syystä tämän esityksen eduskuntaan tuonti jäi nyt sitten vaalien yli, ja seison kyllä tämän esityksen takana ja luotan siihen, että lakivaliokunnan jäsenet tulevat itse asiassa aivan samaan lopputulokseen.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Edelleen olen sitä mieltä, että tämä on enemmän periaatekysymys kuin mikään käytännön kysymys elikkä on ihan hyvä asia, että tätä sakotusjärjestelmää selkeytetään sinänsä. Miksei se voisi olla aivan toisen tyyppinen elikkä kytketty nopeusrajoituksiin? Mutta kun mietitään sitä, että hallitusohjelmassa on tämmöinen kuin Arjen tietoyhteiskunta -kohta, jossa nimenomaan korostetaan erilaisten tietojen, tietotekniikan kehittämistä, niin mistä syystä on niin, että niin työttömien kuin Kelan ym. rekistereissä on kaikki tulotiedot, mutta sitten kun mennään tänne muualle, niin niitä ei saa käyttää, niitä ei käytetä eikä haluta käyttää? Elikkä nyt kun ollaan uusia verouudistuksia tekemässä, niin on mielenkiintoista nähdä sitten se, eikö joku verohelpotus voi olla myöskin tulo jollekin.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa herra puhemies! On paljastavaa kuunnella oikeiston, erityisesti kokoomuksen, laillisuussiiven puheenvuoroja. Aina täällä vaaditaan kovempia rangaistuksia, mutta nyt kun ollaan moottoriteillä ja nopeasti ajavien autojen rateissa, niin alkaa hirveä huuto, että on liian kovat rangaistukset. Kaikilta muilta osin aina tulee vaatimuksia siitä, että pitäisi olla kovempia rangaistuksia. Ymmärrän, että ilmeisesti porvarillinen oikeudenmukaisuuskäsitys on eri tyyppinen kuin kansalaisten ylipäätänsä. Ylipäätänsä oikeudenmukaisuutta on se, että jos on iso varallisuus, silloin pystyy maksamaan sakkoja enemmän kuin jos on hyvin pienet tulot, mutta tämä näyttää olevan porvareiden mielestä oikeudenmukaisuutta, juuri päinvastainen. Tätä korosti ed. Karhuvaaran puheenvuoro, jossa hän oli huolissaan ennen muuta siitä, että meillä on liian vähän isoa varallisuutta. Kyllä minä olisin paljon huolestuneempi siitä, että meillä on yli 650 000 köyhää tässä maassa.

Mutta se, mikä on oleellista tässä kysymyksessä, on se, aivan niin kuin ministeri Brax sanoi — kuuntelin huolella lakivaliokunnassa nämä selvitykset — että mahdollisuudet ovat heikkoja: se, että poliisi ja syyttäjä alkaisivat selvittää, tai se, että palattaisiin vanhaan järjestelmään siltä osin, että olisi ainoastaan oma ilmoitusvelvollisuus näillä sakonsaajilla. Sen vuoksi tämä onkin enemmän periaatteellinen keskustelu. Tietysti on se mahdollisuus, että siitä huolimatta, että toistaiseksi varallisuusveroa, ennen kuin se palautetaan uudestaan, ei kerätä, voidaan silti kerätä tiedot varallisuudesta ja sitä kautta katsoa. Eli tämä mahdollisuus nyt jätetään tässä käyttämättä. Kyllä minua ihmetyttää se, että jos on pienillä tuloilla työttömänä sosiaaliturvan varassa, niin jokainen lippunen ja lappunen pitää kyllä täyttää ja joka ikinen pienikin tulo ja omaisuus pitää tietää, mutta silloin kun on iso varallisuus, niin silloin sillä ei ole väliä — antaa mennä vaan!

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja vei osin jo sanoja suustani, koska just näin. Jos sosiaalitoimen asiakas ilmoittaa jotain, niin ne tiedot löydetään, pankkitiliä myöten voi mennä penkomaan ihan luvatta, jotta mitäs siellä mahtaa olla tilillä rahaa ja onko tämä ihminen ilmoittanut kaikki. Siinä mielessä tämä sotii vahvasti oikeudenmukaisuustajua vastaan, duunarin tulot tiedetään tarkkaan, tai sen sos.toimen asiakkaan, tämmöisen köyhemmän ihmisen, kaikki, ja varallisuus kanssa, mutta jos sitten tämmöisellä isolla rikkaalla sattuu olemaan omaisuutta hirveästi, niin sitä ei oteta huomioon sillä tavalla, vaikka hänellä olisi maksukykyä kuitenkin huomattavasti enemmän. Kyllä tämä on semmoinen saman tyyppinen oikeudenmukaisuuskysymys kuin aikanaan tämä varallisuusveron poisto. Sen takia kyllä minä olen tullut ihan vakuuttuneeksi siitä, jotta tämä varallisuusvero pitää palauttaa. Siellä on rahaa olemassa 70—100 miljoonaa, mikä se olikin se menetys, ja sille kyllä meillä ilmeisesti löytyy käyttöä tuolla tiestöjen korjauksissa tai köyhempien auttamisessa, tai mitä meillä kaikkea on, hoitajien tasa-arvotupot ja kaikki. Sinne kyllä rahaa menee, ja sen takia vero pitäisi palauttaa. Siinä olisi hallitukselle hyvä teko.

Sitten tähän suomalaisten rehellisyyteen ja uskottavuuteen, siihen, jotta voi vain ilmoittaa: kansanedustajatkin ilmoittivat vaalirahoituksensa, ja ei sitä kukaan penkonut. Kaikki uskoivat, että se on totta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun tässä asiassa tuntuu nyt olevan kovin paljon väärinkäsityksiä, niin haluan muutaman väärinkäsityksen oikaista.

Ensinnäkään sellaista isoa rikasta ei Suomessa ole, vaikka hän olisi pelkkää varallisuutta, että hän välttyisi kokonaan sakolta tien päällä tai oikeudessa tai muualla, kun meillä on sovittu, että sellaisilla henkilöillä, joilla ei ole ollenkaan tuloja, niin kuin voi olla myöskin tällaisella, jolla on suuri varallisuus, päiväsakon euromäärä on kuitenkin vähintään 6 euroa päivää kohti, siitä huolimatta, että ei ole tuloja ollenkaan. Se tarkoittaa sitä, että jos ajaa nopeusrikkomuksen, liikennerikkomuksen, ja esimerkiksi saa kymmenen päiväsakkoa, niin sakko voi olla silloin 60 euroa. Mutta koska nopeusrajoituksissa on pienin rikesakkomäärä 115 euroa, niin silloin tehdään korotus eli tämä pienikin sakko korotetaan vähintään sinne alimmalle rikesakkotasolle eli 115 euron tasolle, tehdään sellainen erillinen korotus, jotta se, joka ajaa kovempaa, ei pääse pienemmällä rahallisella seuraamuksella kuin se, joka ajaa hiljempaa esimerkiksi liikenteessä, eli hänelläkin korotetaan se sakko vähintään siihen 115 euroon.

Mutta meillä on ongelma se, mihin täällä taisi ed. Manninen ja joku muukin puuttua, ed. Kallis, tämä rikesakon raja, joka on esimerkiksi ylinopeuksissa 20, mihin asti sitä ei porrasteta ollenkaan progressiivisesti: kahdenkympin yli mentäessä päiväsakot kasvavat koko ajan nopeuden mukaan, mutta kahdenkympin ylinopeutta saat ajaa pelkällä 115 eurolla. Sen takia minä toivoisin, että uusi oikeusministeri laittaa työryhmän pystyyn, jossa rikesakon toimialaa laajennetaan huomattavasti pitemmälle ja tehdään se nopeuden mukaan progressiiviseksi, vähän samaan tapaan kuin on Ruotsissa tehty. Silloin huomaa, että ei kannata ajaa liikenteessä kovaa, koska se maksaa välittömästi. Nyt pidetään kahtakymppiä tapporajana esimerkiksi, kun tiedetään, että vain 115 euron sakko siitä seuraa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Ei tällä asialla herran huonetta rakenneta, mutta kyllä tämä hallituksen esitys vahvistaa sitä signaalia, että edelleen hyysätään kaikkein varakkaimpia suomalaisia ihmisiä. Esitys on kyllä ihan hallituksen omaksuman linjan mukainen, näitten suurten linjojen mukainen. Tämä asia on pienten asioitten sarjassa.

Sakotusjärjestelmässä on uudistamistarpeita, ja olisi kiva kuulla ministeri Braxin näkemyksiä tämän asian yhteydessä, miten hän sitä voisi uudistaa. Esimerkiksi joissakin maissa on käytössä rangaistuspistejärjestelmä, mikä antaa rikkeen tehneelle omatoimisesti sitten mahdollisuuden korjata käytöstään, ja tämä saattaisi sopia suomalaiseenkin liikennekulttuuriin ja suomalaiselle luonteelle varsin hyvin.

Kun ministeri Brax viittasi tähän tunnelmaan, mikä siellä poliisiauton takapenkillä on, niin siellähän rikoksesta epäillyn ei tarvitse pitäytyä totuudessa. Poliisiauton takapenkillä voi puhua mitä tahansa. Hyvänä pidän sitä, että nykyään ne tiedot, mitä sakottamiseen tarvitaan, katsotaan tietokoneelta ja sitten on pulinat pois. Siellä on ihan leppoisampi tunnelma nykyään kuin ennen vanhaan. Puhun kyllä valitettavasti kokemuksesta. Se katsotaan koneelta, paljonko herra viime vuonna on tienannut ja mitä se tässä tapauksessa sitten herralle maksaa — tai rouvalle, riippuu, kumpi meistä on ajanut.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aika harvoin tässä salissa on niin paljon tietämättömyyttä kuin näköjään tässä asiassa, kuten äsken ed. Saarisen puheenvuorosta kävi ilmi.

Ensinnäkin tämä on sosialidemokraattisen oikeusministerin valmistelema asia. Tämä uudistus sakkolakiin on erittäin oikea ja sillä tavalla luo perustaa toivottavasti niille uudistuksille, millä saadaan tulevaisuudessa nykyisen oikeusministerin, Braxin, toimesta joku kohtuus tuonne tieliikenteessä annettaviin sakkoihin. On ihan kohtuutonta, kuten täällä monen edustajan puheenvuorossa on jo tuotu esiin, määrätä jopa satojentuhansien eurojen sakkoja muutaman kymmenen kilometrin ylinopeudesta, kun eivät liikenneolosuhteet edes välttämättä tarkoita sitä, että vaarantaisi vakavasti muuta liikennettä.

Mutta se tietämättömyys, mikä äsken ed. Saarisen puheenvuorosta huokui, koskee tätä sakkovilppiä. Nimittäin ed. Saarinen totesi äsken, että syylliseksi epäilty saa puhua poliisiauton takapenkillä mitä vaan. Kyllä saa puhua, mutta rikoslain 16 luvun 6 §:ssä on määrätty rangaistavaksi sellaiset löperöt puheet siellä poliisiauton takapenkillä. (Ed. Saarinen: Se on taas toinen juttu! — Naurua) Eli kyseessä on sakkovilppi.

Mutta toivon, että ministeri Brax, joka aivan oikein täällä salissa kuuntelee tätä keskustelua, ryhtyy toimeen ja tuo tänne eduskuntaan mahdollisimman pian esityksen, jolla kohtuullistetaan nimenomaan nämä liikennesakot.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Itsekin olisin vaan, ettei jää vahingossa väärää käsitystä, kertonut rikoslain 16 luvun 6 §:n sakkovilpistä. Vahvistan yhä sen käsitykseni, että suomalaiset kyllä pääsääntöisesti puhuvat poliisille totta, mutta kaiken lisäksi vielä on paraskin puhua. Todella lainsäädäntö lähtee myös siitä.

Vielä muutama huomio, korjausasia.

Ed. Virtanen aikaisemmin puhui sakkovangeista. Se joukko taas on kaikkea muuta kuin se porukka, josta puhumme suurten varallisuuksien omistajina. Sakkovankien vähentäminen minimiin on nimenomaan paitsi hyvää kriminaali- ja oikeuspolitiikkaa myös kyllä aivan oikeata sosiaalipolitiikkaa. Mutta ed. Virtanen lähti jo tässä vaiheessa pois.

Sitten vielä näistä informaatioasioista: Niin monissa asioissa kuin ymmärränkin sosiaalipuolen asioita ja ymmärrän jopa ed. Arhinmäen logiikkaa, niin kyllä siinä menee silloin puurot ja jauhot sekaisin, jos verrataan rangaistusjärjestelmää varten käytettävää informaatiota ja tiedonantovelvollisuuksia siihen, mitä tietoja tarvitaan silloin, kun yhteiskunta auttaa sosiaalipolitiikassa. Tämä raja on syytä pitää senkin takia, ed. Kauppila, erittäin tarkkana, että se voi pahimmassa tapauksessa toimia toiseenkin suuntaan. Sen takia kyllä sosiaalipolitiikka ja sen logiikka on aina eri kuin se, mitä oikeuslaitos, rikosoikeus ja sakkorangaistuspolitiikka on.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan pari asiaa.

Ensinnäkin, en voi yhtyä ministeri Braxin näkemykseen siitä, että suomalaiset siellä poliisiauton takapenkillä puhuisivat totta tuloistaan. Yllättävää muistamattomuutta on ilmennyt, ja juuri sen takia säädettiin lainsäädäntöön sellainen poikkeuksellinen säädös eli tämä sakkovilppisäädös, jossa syytetty velvoitettiin tältä osin puhumaan totta, siis juuri sen takia, että vaikka me haluamme uskoa, että olemme maailman rehellisin kansa ja kaikin puolin muutenkin kunnon ihmisiä, niin kyllä todellisuus kertoi vuosien saatossa vähän muuta tältä osin.

Toinen asia, johon halusin puuttua ja josta taas olen ministerin kanssa täysin samaa mieltä, kuten useimmissa asioissa varmasti, (Ed. Saarinen: Nykyään!) on kysymys tästä tiedonantovelvollisuudesta, velvollisuudesta antaa tietoja sosiaaliviranomaisille ja vastaaville silloin, kun haluaa saada yhteiskunnalta veronmaksajien rahoista itselleen erilaisia lainsäädäntöön perustuvia tukia. Minun mielestäni on aivan luonnollista, että jos me suomalaiset haluamme joitakin etuuksia saada, jotka ovat tarveharkintaisia, siis perustuvat meidän tulojemme ja varallisuutemme arviointiin, tai tulosidonnaisia muutoinkin, niin (Ed. Arhinmäki: Miksi se ei ole toisinpäin luonnollista, silloin kun yhteiskunta rankaisee?) silloin pitääkin viranomaisille, maksajien edustajille, veronmaksajien edustajille, kertoa se, minkälaisia tuloja on ja minkälaisia esimerkiksi varoja on pankkeihin talletettuna jne., jotta voidaan asianmukaisesti selvittää, onko oikeus saada silloin puheena olevia tarveharkintaisia etuuksia omalle kohdalleen.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan vaan ed. Arhinmäelle sanoisin, että luojan kiitos on edes sen verran varakkaita ihmisiä, että nämä tulonsiirrot köyhimmille voidaan toteuttaa, ja näillä jakopolitiikoilla, mitkä ovat tähän mennessä perustuneet pelkkiin tulonsiirtoihin, ei suinkaan ole mitenkään aktivoitu työnhakuun. Nykyinen hallitus onneksi tekee näillä järjestelmillään sen, että ihmiset aktivoituvat toivottavasti työhön, ne ihmiset, jotka muun syyn kuin sairauden vuoksi eivät halua ottaa työtä vastaan. Siihen meidän hallituksemme tukipolitiikka toivottavasti perustuu jatkossakin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu kansalaisten rehellisyydestä, josta on kukin omien havaintojensa mukaan tehnyt erilaisia, vaihtelevia johtopäätöksiä.

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun perusteella voidaan todeta, että se eduskunta, jonka kansa valitsi maaliskuussa tänä vuonna, on rehellinen. Harvoin ovat näin selväpiirteisesti näiden kahden vuosikymmenen aikana tulleet yhteiskunnalliset näkemykset esiin kuin tässä keskustelussa ovat tulleet. Erikoisesti kehotan kaikkia valtio-opin professoreita kilvan antamaan gradun aiheen tämän parin tunnin keskustelun perusteella ja erikoisesti kiinnittämään huomiota välihuutoihin eduskunnassa, jossa välihuudot ovat olleet tähän saakka todella harvinaisuuksia. Juuri näillä välihuudoilla on kerrottu, mitä pohjimmaltaan kansanedustajat, kansaa edustavat edustajat, ajattelevat, kuinka he suhtautuvat erilaisiin yhteiskunnallisiin arvolähtökohtiin ja oikeudenmukaisuuteen, tasavertaisuuteen lain edessä. Kaikki on nyt paljastettu. Tämä on upea juttu. Ei se tämän hallituksen aikana muuten tulisikaan esille.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sen verran vielä tästä nykyisestä sakkojen oikeudenmukaisuudesta, että kun täällä ed. Skinnari esitti sellaista ajatusta, että pienempiä sakkoja edelleen pienennettäisiin ja suuria korotettaisiin, niin se tarkoittaisi sitä, että tämä järjestelmä tulisi entistä mahdottomammaksi. Nyt saattaa olla niin, että samasta teosta samassa paikassa jo duunari, ihan keskituloinen suomalainen, maksaa esimerkiksi 1 000 euron sakon, kun siitä maksaa esimerkiksi sellainen henkilö, jolla ei ole tuloja ollenkaan, 100—115 euroa. (Ed. Lahtela: Mitenkäs vuorineuvos?) Eli nämä seuraukset samasta teosta ovat aivan epäsuhtaiset. Sen takia tätä rangaistuskäytäntöä pitäisi todella miettiä ja yhtenäistää. Tämä ei ole oikeudenmukaisin tapa.

Kun ed. Saarinen kertoi näistä erilaisista pisteytysjärjestelmistä, niin niitä on menestyksellisesti käytetty siinä vaiheessa, kun on tullut useita sakkoja ja on alettu miettiä ajokortin peruuttamista seuraamuksena, joka on taas ihan oma lukunsa tämän sakon lisäksi. Eli on katsottu, paljonko on kulunut aikaa, ja saatu näitä pluspisteitä ja sitten on vähennetty niitä sakkopisteistä. Niistä on hyviä kokemuksia muun muassa Keski-Euroopasta, ja niitäkin kannattaisi miettiä Suomessa, että sellainen otettaisiin käyttöön, koska nyt jo parista sakosta menee ajokortti ja se aiheuttaa sellaiselle henkilölle, joka tarvitsee työnsä vuoksi ajokortin, tämän sakon lisäksi paljon kohtuuttomampia taloudellisia seuraamuksia kuin on itse tämän sakon määrä.

Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin vielä muutama korjaus. Täällä salissa mainittiin, että tämä hallituksen esitys olisi edellisen ministerin valmistelema. Ei tietenkään. Aina se on kuitenkin kyseisen ministerin valmistelema näin valtiosääntöoikeudellisesti, mutta ne selvitykset, joita täällä peräänkuulutettiin, oli tehty jo edellisen hallituksen aikana. (Ed. Hemmilä: Sitä tarkoitin!) Minä uutena ministerinä kävin ne läpi erittäin tarkkaan ja etsin juuri keinoja, löytyisikö sieltä semmoisia heikkouksia kuin täältä vasemmalta laidalta on esitetty. Mutta ei sellaisia löytynyt, ja sen takia todellakin uskon, että lakivaliokunta sangen suurella joukolla toteaa itse asiaan perehdyttyään saman. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos löytäisivätkin jotain, mitä todellakin arvovaltainen ja monipuolinen valmistelu ja selvittely ei ole löytänyt, mutta en usko tästä nyt muuten päästävän, kun kerran sitä varallisuusveroa ei enää ole ja niitä tietoja ei verottajalla ole.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, tähän filosofiseen keskusteluun rehellisyydestä ja vielä suomalaistenkin rehellisyydestä, jota keskustelua ei tietenkään voi ottaa kauhean kokonaisvaltaisena tai vakavasti otettavana muilta osin kuin siltä, mitä tarkoitin ja mitä sanoin aikaisemmin. Toistan sen: Suomessa on niin paljon rehellisiä ihmisiä siellä poliisin auton takapenkillä, että he eivät valehtelisi vaan pyytäisivät, että haluan palata tähän asiaan myöhemmin. Sitten se myöhempi selvittely tuottaa viranomaisilla ja ihmisillä merkittävästi töitä, ja poliisilta saadut arviot ovat, että se työ tulisi meille veronmaksajille kalliiksi. Tähän liittyy arvioni suomalaisten rehellisyydestä. Niin suuri joukko niistä 179 000:sta, jotka viime vuonna poliisiauton takapenkillä olivat, varmasti löytyy niitä, jotka eivät ota riskiä sakkovilpistä tai ylipäätänsä valehtelusta, että nämä kaikki erilaiset versiot, millä tavalla sitten selvitettäisiin omaisuutta jälkeenpäin, tulevat yhteiskunnalle kohtuuttoman kalliiksi siihen hyötyyn nähden, mitä nyt tällä esityksellä saavutetaan. Tästä on kysymys.

Sitten ed. Saarisen aloittamaan liikenneturvallisuuskeskusteluun. Mielestäni ed. Saarinen on tässä asiassa aivan oikeassa. Liikenneturvallisuudesta, myös rattijuoppoudesta ja erilaisten muitten, laittomienkin, päihteiden vaikutuksen alaisena ajamisesta sekä ylinopeuksista, liikennevalvonnasta, näistä oikeudenmukaisista seuraamuksista sekä myös tästä pisteasiasta täytyy käydä laajempaa keskustelua, ja siihen mukaan tarvitaan liikenneministeriä ja laajemminkin liikenneturvallisuuden asiantuntijoita. Se ei todellakaan saa jäädä neljäksi vuodeksi hautautumaan. Mutta tämän muutoksen yhteydessä kysymys on siitä, että ensi marraskuussa näitä varallisuustietoja ei enää ole. On minun vastuullani ja velvollisuuteni, että tässä ja nyt tuon tämän esityksen, että se keritään ajoissa käsittelemään ja saadaan lakivaliokunnan ihmisten kanssa juteltua, niin että heilläkin on valmius käsitellä ja hoitaa tämä asia alta pois, koska aivan niin kuin ed. Pulliainen sanoi, kun edellinen hallitus ja enemmistö eduskunnasta ovat sanoneet a, niin nyt on sanottava b.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on aika paljon puhuttu sakotusjärjestelmän uudistamisesta ja viitattu jo myöskin ajo-oikeuden väliaikaiseen menettämiseen. Itse kyllä olen sitä mieltä, että se vaatisi kyllä aika perusteellista selvitystä, lähinnä sen johdosta, että tiedän käytännöstä itse, kun istuin aikoinani käräjiä, minkälaisia ohjeistuksia tuli Etelä-Suomen silloisilta kihlakuntatuomareilta, mitkä ovat välykset, miten tuomitaan. Minun mielestäni aika mielenkiintoista on se, että ainakin joitakin aikoja sitten poliiseilla oli ministeriön ohjevihko, jonka mukaan lätkäistiin päiväsakot lukumäärällisesti. Minun mielestäni, kun kerran laki antaa välyksen, sillä henkilöllä pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia harkita niitä olosuhteita, niin kuin täällä joskus olen kritiikkiä saanut siitä, kun olen sanonut, että silloin jos ajaa ylinopeutta keskellä yötä, on hyvät olosuhteet, ei ole liikennettä ja siellä sattuu poliisi tulemaan vastaan taikka on tutkan kanssa ja siitä lätkäistään sen ohjekirjan mukaisesti, niin minä pidän sitä kohtuuttomana. Pitäisi sellaiset tilanteet huomioida, jotka aiheuttavat todellista liikenneturvallisuuden vaarantumista erityisesti muille.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoinen kysymys kysymys siitä, pitääkö varallisuus ottaa ylipäätänsä huomioon, kun sakkoa määritellään. Pitää muistaa se, että varallisuudesta yleensä on tuloa, ja kun tulot otetaan huomioon, niin näitten tulojen kautta varallisuus tulee myöskin huomioon otetuksi. On tiettyjä varallisuuseriä, joista ei tule välttämättä tuloa, kuten oma asunto, mutta mielestäni oma asunto ei välttämättä ole kauhean hyvä sakon peruste, koska jokaisella pitää olla kuitenkin oikeus asumiseen. Tässä suhteessa pitää muistaa se, että varallisuus tulee edelleen tulojen kautta huomioon otetuksi, kun sakkojen määrää määritellään. Tähän on tarvittava tieto olemassa veroviranomaisilla.

Täällä on paljon keskusteltu myöskin sitten liikenteen sakoista, ja täytyy sanoa, että tältä osin nuo euromäärät alkavat olla kyllä tietyissä tapauksissa aika kohtuuttoman suuria. Olisi ehkä syytä miettiä enemmän esimerkiksi ajokieltoja ja muita tehokkaampia käyttäytymiseen vaikuttavia keinoja kuin kohtuuttoman korkeita sakkoja.

Ed. Arhinmäelle täytyy sanoa, että luin teidän kommenttinne Helsingin Sanomista, kuinka te suhtauduitte serbeihin osoittaen suurta vihaa serbejä kohtaan. Täällä tuntuu siltä, että te osoitatte vihaa ainakin varakkaampia henkilöitä kohtaan. Toivon, että viha ei saa olla koskaan politiikan käyttövoima.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Kaikki se työ, mitä voidaan tehdä lainsäädännössä liikenneturvallisuuden parantamiseksi, on tehtävä. Uskon, että uudella hallituksella on tässä kyllä paljon työsarkaa ja myöskin tahtoa.

Tässä keskustelussa, joka koskee siis sakotusjärjestelmää ja nimenomaan varallisuustietojen saamista siinä yhteydessä, kun poliisi sakkoja tiellä liikenteessä esimerkiksi ylinopeudesta kirjoittaa, nyt on meidän muistettava, että näitten varallisuustietojen saaminen on, nyt kun varallisuusverosta on luovuttu, lähes mahdotonta. Varallisuustietojen perusteleminen, ainakin uskottavalla tavalla, sen jälkeen on lähestulkoon pois nykyisestä käytännöstä. Kuten ed. Sasi äsken totesi, kyllähän varallisuuden tuotot vaikuttavat tämänkin muutoksen jälkeen päiväsakon määrään.

Matti  Kauppila  /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä tästä sen ideologian löytää siinä, että meillähän on erilaiset asiat kytketty ansiotuloihin. Aikanaan, kun tämä sakotusjärjestelmä on tehty, kyllähän sen semmoinen moraalinen tausta on ollut nimenomaan se, että otetaan parempituloisilta enemmän. Nythän tässä on kysymys siitä, että nyt tämän varallisuusveron poiston yhteydessä kävikin niin, että nämä rekisterit ovat poissa, jolloinka heidät onkin poistettava tästä yläpäästä. Kyllä tässä minusta ihan selkeä nykyisen hallituksen poliittinen linja näkyy.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa herra puhemies! On erikoinen tulkinta, että silloin kun yritetään puhua oikeudenmukaisuudesta ja siitä, että jokainen maksaa varojensa mukaan, siitä tehdään vihakysymys. Erityisesti pidän erikoisena ed. Sasin väitettä, että minä vihaisin jotenkin sellaisia ihmisiä, joilla on varallisuutta tai hyvät tulot. Sehän sisältäisi ajatuksen siitä, että esimerkiksi minä kansanedustajana, joka saan kohtuullisen hyvää palkkiota, vihaisin itse itseäni. Minusta ed. Sasin kommentti oli sillä tavalla asiaton, että ed. Sasi ei varmaan halua, kun täällä on käyty tätä liikenneturvallisuuskeskustelua, että hänen osaltaan mentäisiin sen syvemmin esimerkiksi siihen keskusteluun.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun keskustelu nyt näyttää hiipuvan — olen sitä kytännyt — niin toteaisin vain havaintonani tästä keskustelusta, että yksikään henkilö, joka on pitänyt tätä ratkaisua äärimmäisen oikeudenmukaisena, siis varallisuusveron poistamista ja sen seurauksena tämän lakiesityksen tulemista eduskuntaan, ei ole ilmoittanut, että tiedättehän te kaikki, arvoisat edustajatoverit, että varakkaat ihmiset eivät koskaan aja ylinopeutta.