Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Eilen täysistunnossa väännettiin kättä perustuslaista, ja nytkin on vuorossa jättiläisluokan asia, joka valitettavasti on hautautunut Kreikka-vakuuskeskustelun alle. Yksittäisten euroalueen kriisimaiden tukeminen, Euroopan rahoitusvakausväline ja pysyvä vakausmekanismi ovat osa laajempaa kokonaisuutta, joka johtaa entistä syvempään liittovaltiokehitykseen. Keskustelun aika on viimeistään nyt, sillä tämä päätös avaa tien pysyvän eurooppalaisen tukijärjestelmän käyttöönottoon.

Euroopan vakausmekanismi ei puutu rajoittamattoman kapitalismin tuottamien ongelmien syihin, vaan kyse on niiden jälkihoidosta. Nyt jos koska on syytä kysyä, tyytyykö suomalainen vasemmisto vain jälkiseuraamusten hoitoon. Olisiko jo aika kyseenalaistaa järjestelmän valuviat ja tunnustaa ne mekanismit, minkä vuoksi olemme kerta toisensa jälkeen vastaamassa muiden aiheuttamista ongelmista?

Euroalueen talouskriisissä on kyse systeemikriisistä. Me olemme matkalla pahempaan ja moniulotteisempaan maailmanlamaan kuin 1930-luvulla, mutta vasemmisto pyörii neuvottomuuden tilassa. On omaa heikkoutta, jos EU-kritiikin ja jopa kapitalismikritiikin johtava rooli ja vaihtoehtojen esittäminen luovutetaan muille. Aikoinaanhan perusteltua EU- ja talouskritiikkiä esittäneet Esko Seppänen ja Paavo Väyrynen joutuivat puolueissaan sivuraiteelle, vaikka he monessa asiassa olivat aivan oikeassa ja sen on aika näyttänyt. Nyt onneksi esimerkiksi vasemmistonuoret, muun muassa Antti Ronkainen, ovat ansiokkaalla tavalla kyseenalaistaneet Euroopan vakausmekanismin. Hallitusohjelman myötä molemmat vasemmistopuolueet ovat hyväksymässä hallituksen esityksen, joka sotii ainakin omaa arvomaailmaani vastaan. Vielä kuukausi eduskuntavaalien jälkeen vasemmistoliitto vastusti suuressa valiokunnassa yksittäisten euromaiden tukemista sekä väliaikaisia tukijärjestelyjä ja pysyvää vakausmekanismia. Muutama viikko siitä, niin hallitusohjelmaan kirjoitettiin, että pysyvä vakausmekanismi on välttämätön.

Arvoisa puhemies! Jos minulle olisi joku sanonut, että keksi mahdollisimman mieletön organisaatio- tai yhtiömalli, niin minun mielikuvitukseni ei olisi riittänyt tällaisen vakausmekanismin luomiseen. Vaikka sen lopullista muotoa ei vielä voi sanoa kukaan, luonnos on käsittämätön. Jo nimi on harhaanjohtava: kyse on Luxemburgin suurherttuakunnassa perustetusta yhtiöstä, joka hallinnoi valtavaa pääomaa, joko suoraan maksettua tai takuupääomaa. Kokonaissumma on vähintään 700 miljardia euroa, mistä Suomen osuus on 12,6 miljardia euroa.

Ja millainen tämä yhtiö sitten on? Euroopan vakausmekanismilla on kaikkien jäsenvaltioitten alueella erioikeudet ja -vapaudet. Sen varat ja omaisuus on vapautettu kaikista oikeudenkäynneistä, jollei EVM nimenomaisesti luovu tästä vapaudesta. Virallisen toimintansa osalta yhtiö on vapautettu kaikista välittömistä veroista. Henkilöstö on vapautettu kansallisesta tuloverosta. Hallintoneuvoston jäsenet, johtokunnan jäsenet, toimitusjohtaja ja henkilökunta on vapautettu kaikista oikeudellisista menettelyistä, eli heillä on syytesuoja. Kaikilla toimessaan olevilla ja entisillä hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsenillä sekä EVM:n palveluksessa olevilla tai olleilla on velvollisuus pitää salassa EVM:n toimintaa koskevat salassa pidettävät tiedot. Ja vielä: ulkoisen tilintarkastuksen suorittaa hallintoneuvoston hyväksymä itsenäinen ulkoinen tilintarkastaja, eli tämäkin toiminta on irrallaan Euroopan unionin pysyvistä rakenteista.

Arvoisa puhemies! Vasemmistossa ja myös vihreissä on peräänkuulutettu lisää avoimuutta ja läpinäkyvyyttä Euroopan unioniin. Vaatimus on oikeutettu, mutta Euroopan vakausmekanismi ei varmasti ole vastaus näihin ongelmiin. Tällaisenko putiikin alle olemme valmiit luovuttamaan valtavan omaisuuden hallinnoinnin ja antamaan yhä suuremman osan kansallisesta päätösvallasta osakeyhtiölle? Euroopan vakausmekanismi tarkoittaa talouskoordinaatiota, ja se taas tarkoittaa EU:n tunkeutumista jäsenvaltioissa työmarkkinakysymyksiin, sosiaalipolitiikkaan ja veroratkaisuihin. Se on syytä tiedostaa.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! On sääli, että keskustelu ryki kesän yli Kreikan vakuuksien ympärillä. Samaan aikaan nimittäin eteni EU:n vakausmekanismi, jonka rinnalla nämä yksittäiset kriisimaiden tuet ovat taskurahoja. Euroopan vakausmekanismi tarkoittaa, että euromaat sitoutuvat hoitamaan tulevaisuuden velkaongelmia sellaisella työkalupakilla, joka ei ole toiminut tähänkään asti. Samalla suljetaan pois koko joukko taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävämpiä vaihtoehtoja. (Ben Zyskowicz: Kuten?)

Ehkä tuoreimpana esimerkki Islannista osoittaa, että finanssikriisiä voitaisiin hoitaa myös toisin. Islanti kieltäytyi siirtämästä yksityisten finanssiyritysten tappioita julkisen sektorin kannettavaksi. Sen sijaan se nollasi velkoja, rajoitti pääomien liikkeitä ja laski valuuttansa arvoa. Ja kun Kreikka nyt vajoaa yhä syvemmälle juoksuhiekkaan, Islanti on jo päässyt IMF:n ohjauksesta ja sen bruttokansantuote ja työllisyys toipuvat nopeasti. Mikä ehkä kiinnostavampaa vielä, Islanti on käyttänyt kriisiä hyväkseen myös demokratian laajentamisessa. Vastareaktiona korruptiolle ja lähes rikollisille rahoitusmarkkinoiden ansaintamalleille käynnistettiin perustuslain uudistusprosessi, jossa kansalaisten demokraattisten oikeuksien alaa laajennetaan, ei suinkaan kavenneta, kuten esimerkiksi Irlannissa ja Kreikassa näyttää tosiasiassa käyneen.

Nyt kaavaillun Euroopan vakausmekanismin pahin ongelma ei valitettavasti kuitenkaan ole sen tehottomuus velkakriisin ratkaisussa vaan sen tehokkuus Euroopan eriarvoistamisessa. Sen sopeuttamisohjelmat leikkaavat armottomasti velkamaiden perusturvaa ja julkisia palveluja. Ja koska pankkien pelastaminen on kallista puuhaa, leikkauslistoja tarvitaan myös maksajamaissa. Euroopan vakausmekanismi ei ole rohkea ja kansalaisistaan huolta kantavan Euroopan sopimus. Päinvastoin se on sellaisen maanosan asiakirja, jolta puuttuu uskallusta arvioida virheitään ja etsiä uusia ratkaisuja toimimattomien tilalle. Ja kuitenkin, jos meillä olisi kykyä ja halua puuttua rakenteisiin, voisi vakausmekanismikin olla tilaisuus. Jos sillä olisi oikeus laajentaa eurovaluuttaa suoraan Euroopan keskuspankista ohi liikepankkien, kriisien ratkaisuprosessi vapautuisi yksityisten korkomarkkinoiden talutusnuorasta. Yhteinen vakausmekanismi tarjoaisi mahdollisuuden myös julkisten lainojen lainmukaisuuden tarkasteluun riippumattomilla auditoinneilla, kuten aiemmin on tehty esimerkiksi Ecuadorissa ja Irakissa.

Uusien avausten sijaan Euroopan vakausmekanismilla nyt vain segmentoidaan se historiallinen käytäntö, jossa eliitti sössii ja kansalainen maksaa — niin Suomen kuin Kreikankin kansalainen. Ei ole mitään järkeä sitoa Suomen käsiä vakaussopimukseen, joka turvaa yksipuolisesti sijoittajien etuja ja jonka sivutuotteena vahvistetaan yleistä eurooppalaista kurjistumiskehitystä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Oli alun perin selvää, että euroalueesta ei ollut tulevaksi optimaaliseksi euroalueeksi. Monella tavalla kulttuurisesti, taloudellisesti, tuotantorakenteensa osalta, tuottavuuden osalta, kaikilla näillä mittareilla mitaten, se alue alun perin oli erittäin heterogeeninen alue. Tästä syystä Suomen keskusta vastusti silloisen hallituksen, Lipposen ja Niinistön, vahvasti eteenpäin viemää eurohanketta. Halusimme, että Suomi valitsee tien, jonka valitsivat Tanska, Ruotsi, jotka ovat meidän kannaltamme samanlaisia maita, taloutensa rakenteelta, ja jonka myöskin Englanti kaikkien tuntemalla tavalla valitsi.

Suomi meni euroon. Kyllä euro antoi meille monien vuosien aikaan ihan hyvää — lyhyesti näin. Mutta yhtä lailla oli selvää, että ennen pitkää nämä valuviat paljastuvat, ja niin kävi. Lehman Brothersista lähtenyt aalto tunnisti sen, että tällä yhteisellä euroalueella kaikki eivät ole osanneet elää niin kuin periaatteessa olisi pitänyt. Ongelmat kaatuivat käsiin. Jouduimme tilanteeseen, jossa ratkaisu piti jollakin tavalla hakea. Kesällä 2010 annettiin lainaa Kreikalle, perustettiin ERVV, väliaikainen kriisirahasto, sovittiin myöhemmin periaatteessa siitä, että tämmöinen EVM:kin sitten myöhemmin perustettaisiin. Tarvittiin toimia, jotka mitoitettiin alun alkaen niin, että niillä nämä pienet euromaat, niistä mahdollisesti liikkeelle lähtevä aalto, voitaisiin ottaa kiinni. Nyt kaikkien tiedossa on, että näin ei ole käynyt. Niistä maista, joille mahdollisuus annettiin, osa on menestynyt, kuten Irlanti, mutta toiset eivät, kuten Kreikka. Kreikka valuu entistä syvemmälle kaiken aikaa, eikä Portugalinkaan tilanne ole vielä itsestään selvä. Tässä ollaan tällä hetkellä.

Suomen hallitus, uusi hallitus, katsoi asiakseen, että se lähtee mukaan niihin toimiin, joita komission ja monien euromaiden piirissä sitten tänä kesänä 2011 heräsi, toimiin, joissa idea oli se, että kun eivät nuo alkulääkkeet, mihin alun perin varauduttiin, riitä, yhteisvastuullisia lääkkeitä pitää lisätä erittäin paljon ja myöskin lääkityksen muotoja pitää laajentaa, myös niitä entistä lähemmin yhteisvastuullisiksi ja myöskin entistä lähemmäksi luonteeltaan eurobondien alkuperäistä ajatusta. Meidän mielestämme tässä oli selvä virhe. Tällaisiin toimiin ei olisi pitänyt lähteä. Hallitus teki myös sen ratkaisun, että se samalla Suomen sitoi siihen, että myöskin pysyvää kriisinhallintamekanismia EVM:ää muutettaisiin alkuperäisestä ajatuksesta tavalla, joka meidän keskustalaisten mielestä on väärä.

Palaan tähän hallituksen esitykseen, joka meillä nyt on tässä käsittelyssä. Tässähän lähtökohta on, että tätä Lissabonin sopimuksen 136 artiklaa muutettaisiin sillä tavalla, että ne maat, joiden valuutta on euro, voisivat perustaa tällaisen pysyvän vakausmekanismin, joka voitaisiin tarvittaessa aktivoida.

Arvoisa puhemies! Periaatteessa Lissabonin sopimuksen tähän tapaan muuttaminen on mielestäni ihan hyväksyttävä asia. Siihen varautuminen, että joku kerta, kun nyt siinä eurossa kuitenkin ollaan, joudutaan menettelyyn, jossa tarvitaan pysyvää mekanismia, järjellistä mekanismia, mielestäni ei ole ainakaan minulle mikään ylivoimainen asia.

Arvoisa puhemies! Yhtä selvää on sitten se, ja sanon sen nyt jo valmiiksi, että mikä tahansa EVM, mikä tahansa pysyvä vakausmekanismi, ei voi tulla kysymykseen. Ja nyt jo kerron, että se, mihin 21.7. Jyrki Kataisen johdolla Suomen hallitus on sitoutunut, ei kuuna päivänä täytä ainakaan niitä vakausmekanismin ehtoja, jotka minä voin hyväksyä, ei täytä paria kolmea asiaa. Miksi ei täytä? Nyt ollaan avaamassa EVM myös- kin jälkimarkkinaoperaatioon. Meidän yhteisillä vastuillamme yhteinen kriisimekanismi voi mennä jälkimarkkinoilta ostamaan minkä tahansa kriisimaan velkapapereita. Eikä siinä kaikki, vaan se voisi mennä myöskin kriisimaan pankkeja pääomittamaan, tämä uusi vakausmekanismi. Tai se voisi ennakollisesti mennä myöntämään lainoja sellaiselle toimijalle, sellaiselle maalle, joka on joutunut vaikeuksiin.

Arvoisa puhemies! Tämän tapaiselle EVM:lle kuuna päivänä en perussopimuksen 136 artiklaa ole valmis hyväksymään. Mutta sellaiselle EVM:lle, sellaiselle vakausmekanismille, joka noudattelee niitä alkuperäisiä ajatuksia, sellaista kriisiä varten, mikä on ihan oikein vielä hallittavissa euromaiden yhteistoimin, pitää olla perussopimuksen mahdollisuus, ei sellaisia laajennettuja yhteisvastuullisia välineitä, jotka vievät meidät kohti yhteisvastuullista eurooppalaista rahapolitiikkaa, eikä vain rahapolitiikkaa vaan myöskin finanssipolitiikkaa. Siitähän tässä viime kädessä on kysymys silloin, kun valtiot verovaroin alkavat rahoittamaan näitä, yhteisestä finanssipolitiikasta. Sellaisia askeleita ei pidä ottaa, koska se tie taas johtaa siihen, että ne toiminnot pitää ennen pitkää institutionalisoida. Mitä se tarkoittaa? Sitä, että tarvitaan ennen pitkää valtiovarainministeriö, tarvitaan yhteinen veropolitiikka, tarvitaan päätöksiä yhteisestä menopolitiikasta. Ja sellaiselle liittovaltioistumisen tielle en kuuna päivänä, eikä keskusta, halua Suomen tulevaa roolia Euroopan unionissa viedä.

Arvoisa puhemies! Näillä alkuajatuksilla nyt jo siis katsoin siihen vaiheeseen, jolloin hallitus aikoo antaa esityksen EVM:ksi, siis Euroopan vakausmekanismiksi. Me emme niitä periaatteita ja sitä sisältöä, joka sille on neuvoteltu, kuuna päivänä voi hyväksyä, vaikkakin se ajatus, mikä tähän esitykseen nyt liittyy, sinänsä voisi olla monin kohdin hyväksyttävissä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on nyt käsissämme esitys Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklaan tehtävän muutoksen hyväksymisestä. Muutoksen seurauksena on mahdollista perustaa euromaiden yhteisiä rahoitusvakausjärjestelyitä. Muutoksella käytännössä luodaan lainsäädäntöpohja Euroopan rahoitusvakausvälineelle ja Euroopan rahoitusvakausmekanismille eli toisin sanoen jälkikäteen siunataan ERVV:n perustaminen ja olemassaolo ja mahdollistetaan EVM:n synnyttäminen.

Nykyisen EU-lainsäädännön mukaanhan unionin jäsenmaata voidaan tukea taloudellisesti vain, jos jäsenmaata uhkaa jokin sellainen, mihin se ei ole voinut itse vaikuttaa, kuten luonnonkatastrofi. Tätä alleviivaa vielä Maastrichtin sopimuksen artikla 125 eli niin sanottu no bail out -klausuuli, joka kieltää unionia ja jäsenmaita ottamasta vastattavakseen toisen jäsenmaan taloudellisia vastuita. Pitää siis olla varsin kieroutunut käsitys rehellisyydestä, jos väittää, että Euroopan rahoitusvakausvälinettä luotaessa ei yritetty kiertää EU:n omia sopimuksia, kun kyseinen ERVV luotiin EU:n päätöksentekorakenteiden ulkopuolelle. Sitä, että sopimuksia on rikottu, alleviivaa vielä sekin, että nyt esitettävällä lisäyksellä 136 artiklaan ei lisättäisi EU:n toimivaltaa sinänsä. Toisin sanoen muutosesityksen ainut motiivi on siis se, että yritetään tehdä laittomista päätöksistä laillisia jälkikäteen ja luoda myös uutta lainsäädäntöpohjaa.

Arvoisa herra puhemies! Vaikka nyt ei muka lisättäisikään EU:n toimivaltaa, niin edellä mainittujen motiivien lisäksi yksi keskeinen motiivi 136 artiklaan lisättävät vakausmekanismit mahdollistavaan kohtaan on se, että EU-tuomioistuin pääsee mahdollisissa ristiriitatilanteissa entistä vahvemmin pohjaamaan ratkaisunsa EU:n tavoitteisiin, sillä jo nyt on olemassa oikeuskäytäntö, joka pohjaa niin sanottuun vilpittömän yhteistyön velvoitteeseen. Sillä velvoitteella voidaan perustella melkein millaista oikeusratkaisua vain, kun kyse on euron tai EU:n kannalta niin sanotusti elämästä ja kuolemasta.

Kokonaan huomiotta jäänyt on myös se, että EVM-valtiosopimuksessa on kohta, jonka mukaan EVM:n toimitusjohtaja voi esittää jäsenvaltioilleen niitä velvoittavan kutsun maksaa lisää pääomaa, mikäli jokin jäsenmaa jättää oman takuupääomansa maksamatta. Näin ollen aivan keskeisessä asiassa EVM:ään ei ilmeisestikään sisälly paljon peräänkuulutettua yksimielisyysvaatimusta. Tämä on erittäin kyseenalaista, sillä EVM:ään kaavailtujen joustavoittamistavoitteiden seurauksena EVM:n pääomien käyttämistä on helpotettu merkittävästi ja suurella todennäköisyydellä syntyy isoja tappioita, jotka tulevat laukaisemaan jäsenmaiden takuut maksettaviksi.

Arvoisa herra puhemies! Näistä edellä esitellyistä syistä johtuen näen hallituksen esityksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muuttamisen hyväksymisestä mahdottomana. Vakausvälineet ja -mekanismit eivät toimi, ja ne vievät Eurooppaa ja Suomea kohti liittovaltiota. Kaiken tämän viekkauden ja vääryyden jälkeen voi vain kuvitella, mitä kaikkea EU-jäsenyyden kirjaamisella valtiosääntöömme tullaan myöhemmin perustelemaan, jos sekin esitys hyväksytään.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kannatan tervettä ja vastuullista markkinataloutta, ja siihen kuuluu se, että voiton mahdollisuus ja tappion riski kulkevat käsi kädessä. On näin ollen selvää, että sen, että esimerkiksi Kreikassa on eletty yli varojen ja että tietyt rahoituslaitokset ovat luotottaneet Kreikkaa käytännössä liian halvalla eli aliarvostaneet annettujen luottojen hinnan, ja tästä seuraavien ongelmien, ylivelkaantumisen ja saatavien mahdollisen arvottomaksi käymisen, pitäisi olla velallisen ja velkojien päänsärky. Suomalaiset veronmaksajat eivät mitenkään ole osallisena tilanteeseen, ja ongelma ei kuuluisi meille.

Edustaja Kontula antoi hyvin idealistisen kuvan siitä, että tällainen malli olisi helposti olemassa. Valitettavasti tämän tartuntariskin vuoksi näin ei käytännössä ole.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti puhumme tämän päivän kuumimmista asioista, mitä Euroopassa eri maissa tapahtuu. Suppeasti sanottuna käsittelemme kyllä vain yhtä perussopimuksen muutoskohtaa, ja tällä perussopimuksen muutoskohdalla ei vielä lisätä yhtään unionin toimivaltaa eikä edes perusteta tuota mekanismia, vaan sen mahdollistaminen tehdään nyt.

Tuossa eräs entisistä ministereistä on jo käyttänyt puheenvuoron, ja tämähän perustuu maaliskuussa Kiviniemen neuvottelemaan lopputulokseen, jossa tämä päätettiin tehdä, joten tämä tämän päivän kohta on tekninen. Valitettavasti ministerimme ovat kaikki budjettiriihessä, mikä lie yleisesti myös tiedossa.

Mutta se, millä sitä halutaan perustella ja mikä on tämän päivän kuuma asia, on se, että sitten on mahdollisuudet jotenkin reagoida kriiseihin, joissa olemme. Minä olen melko tyytyväinen siihen pääministerin ulos sanomaan linjapuheen kohtaan, jossa hän sanoi, että tukitoimien tulee olla aina poikkeuksellisia ja vain hyvin äärimmäisessä tilanteessa käytettyjä, ja se minusta on kansallisesti tärkeää. Sen lisäksi koko Eurooppa tietää, että Suomi ei koe, että me olisimme oikeudenmukaisesti velvollisia antamaan vapaata rahaa, ja tuo vakuuskeskustelu on varmasti jokaiselle tuttu. Eli piikki ei ole auki, mutta kyllä nämä mekanismit tarvitaan, jotta jos jossain vaiheessa voidaan pienellä (Puhemies koputtaa) yhteisellä solidaarisuudella auttaa, niin tehdään se.

Kimmo  Kivelä  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pentti Saarikoski kysyi eräässä kirjallisessa tuotteessaan: "Mitä tapahtuu todella?" Se kysymys on meidänkin syytä pitää mielessä, sitä jo edustaja Saarakkala täällä valaisi. Laittomasta tehdään jälkikäteen laillista. Suomea viedään kohti liittovaltiota. Se keskustelu, mitä eilen täällä kävimme, jatkuu toisessa muodossa tänään. Miksi haluttaisiin kirjata Suomen valtiosääntöön EU-jäsenyys? Kuljemme kohti liittovaltiota. Samalla meidän on koko ajan muistettava, että ei eurovaluutta ole ollut missään vaiheessa talouden projekti, vaan pelkästään poliittinen projekti ja sellaisena mahdoton.

Ystävät, me teemme nyt kauaskantoisia päätöksiä. Nyt on peräänkuulutettava vastuullisuutta. Mitä tapahtuu todella? Mihin olemme menossa? Olen pettynyt...

...että tässä salissa ei ole ministereitä, vaikka ei kyselytunti olekaan. Olisi silti vastausten paikka.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen tuossa hyvin kuvaili tätä kulkua, mikä tässä on ollut. Rahoitusvälineitä, niitten periaatteellista perustamista, keskusta on ollut aikanaan tukemassa, mutta totta kai oleellista on myös, minkälaisia ne välineet ovat. Siitä nyt on tihkunut tietoa: aika isoja muutoksia. Hallitus on nostamassa Suomen vastuut aivan uudelle tasolle. Mitä tulee siihen, kuinka massiiviset muutokset tässä on itse asiassa tulossa näihin rahoitusvälineisiin verrattuna siihen, mitä alun perin kaavailtiin, niin ne ovat kyllä isoja ja ne on kyllä tässä kotimaisessa keskustelussa häivytetty aika lailla tämän vakuuksista inttämisen alle, eikä, arvoisa puhemies, valitettavasti niitä täysiä ja konkreettisia vakuuksia vieläkään näy eikä kuulu, mutta jatkamme odottelua.

On todettava, arvoisa puhemies, myös se, että lähes täysin vailla julkista keskustelua Suomessa on se, miten Euroopan keskuspankki toimii tässä kokonaisuudessa. Ekp on ryhtynyt toimimaan jälkimarkkinoilla, pistänyt yli 100 miljardia euroa haisemaan jo tässä vaiheessa. Jos rytinä alkaa, niin valitettavasti myös suomalaiset veronmaksajat ovat tämän taakan ja tämän vastuun yksiä kantajia. Tästäkin olisi hyvä Suomessa edes vähän käydä keskustelua.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Pekkarinen totesi ja myöskin edustaja Kaikkonen, tällaisia vakausjärjestelmiä varmasti tarvitaan.

Mutta sitten pari kommenttia edustaja Pekkarisen puheenvuoroon, liittyen näihin muutoksiin, joista 21.7. on sovittu. Kritiikki siitä, että mennään toimimaan jälkimarkkinoilla, on aivan paikallaan, mutta kysyisin edustaja Pekkariselta, miten hän näkee edustaja Kaikkosenkin viittaaman Euroopan keskuspankin ja Suomen Pankin osana Euroopan keskuspankkia. Me olemme mukana jälkimarkkinoilla Ekp:n kautta nyt jo tuntuvasti, joten kysyn, kuinka iso ero on vakausmekanismin ja keskuspankin välisellä toiminnalla.

Sitten tämä ennakoiva tuki. Vasemmistossa on kritisoitu näitä kriisiohjelmia sen takia, että kun markkinat ylireagoivat, niin lyödään ohjelma päälle, jolla kuristetaan kansantaloutta ja kansalaisia entistä enemmän. Tämä takataskuraha, joka auttaisi maita pysymään markkinoilla ennen kuin tällainen sopeutumisohjelma laitetaan päälle, on minusta perusteltu. Mutta siinä vaiheessa, kun sitä rahaa nostetaan, totta kai tarvitaan myöskin sopeutumisohjelma talouden tervehdyttämiseen.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvostan kovasti edustaja Pekkarisen analyysiä siitä, että tämä hallituksen esitys, siis EU:n perussopimuksen 136 artiklan muuttamisesta, on perusteltu ja tarpeen, ja olen hänen kanssaan tästä asiasta aivan samaa mieltä. On myös selvää, ettei Suomen, ei myöskään eduskunnan, alkuperäisiin tavoitteisiin missään vaiheessa ole kuulunut jälkimarkkinoille meno.

Näenkin, että nyt tämän sopimusmuutoksen käsittelyn yhteydessä niin meille perustuslakivaliokunnassa kuin muissakin valiokunnissa avautuu oiva mahdollisuus arvioida tätä no bail out -klausuulia nyt näihin uusiin tilanteisiin, koskien muun muassa jälkimarkkinoille menoa, joka komission lakipalvelun mukaan ei ole no bail out -säännöstön vastaista. Mutta on olemassa myös muunlaisia näkemyksiä, ja tavallaan sivutuotteena tämän hallituksen esityksen myötä eduskunnan valiokunnat voivat pohtia tätä ja varmasti myös sitten tänään julkisuuteen tullutta ajatusta eurobondeista, joka mainitun komission lakipalvelunkin arvion mukaan taas olisi no bail out -klausuulin vastainen — näin siinä vaiheessa, kun se on arvioinut väliaikaista rahastoa. Tästä aukeaa merkittävä keskustelu, ja onneksi Suomen eduskunta voi perehtyä siihen. Mutta edustaja Saarakkala, väliaikainen (Puhemies: Tässäkin tulee aika vastaan!) rahasto ei ole laiton.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin vielä jatkanut keskustelua tästä velkakriisistä, mistä nyt on tosiasiassa kyse. Vaalien alla, kun Portugalista puhuttiin, monet kansalaiset eri puolilla maata sanoivat meille, jotka yritimme perustella Suomen osallistumista Portugalin tukipakettiin, että eivät he usko, että siitä seuraa Suomen taloudelle ja työllisyydelle mitään kielteistä, vaikka Portugali menisi hallitsemattomasti maksukyvyttömäksi. Minun mielestäni valitettavasti on jo nyt nähty, miten tämä Euroopan velkakriisi on vaikuttanut kielteisesti Suomen talouteen. Tämän vuoden kasvuennusteet on vedetty rajusti alaspäin, samoin ensi vuoden kasvuennusteet. En näe tähän mitään muuta syytä kuin sen epävarmuuden, joka Euroopan velkakriisistä ja myös Yhdysvaltain omasta sirkuksesta heidän velkakattonsa osalta on syntynyt.

Kreikka saattaa olla menossa velkajärjestelyyn, mutta sen kuvan antaminen, että se olisi joku helppo ratkaisu ja että sillä ei olisi kielteisiä vaikutuksia muun muassa Suomeen, on väärän kuvan antamista.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa ei kovin hyviä ratkaisuja ole jäljellä. Meillähän Suomessa pienoiskoossa koettiin pankkikriisi, ja minun mielestäni tämä on nimenomaan pankkikriisi. Tämä on pankkien kriisi, jossa valtiot ovat eräitä asiakkaita ja ovat myös sitten lähteneet ylivelkaantumaan ihan niin kuin nämä pankitkin. Suomessahan me tunnemme vakuusrahaston, se on olemassa, ei ole vakausrahasto mutta on vakuusrahasto. Oli Arsenal, oli roskapankkia ja muuta, joilla me koetimme omin voimin tätä asiaa hoitaa. Tässä mielessä onneksi tätä oppia on viety myös Euroopan unionin suuntaan, ja siitä pienenä yksityiskohtana se, että jos annetaan velkaa, pitää olla myös vakuudet. Suomalaiset tuntevat tämän asian, ja tällä tiukalla linjalla minusta pitää jatkaa. Siihen liittyvät niin nämä jälkimarkkinat kuin myöskin nämä eurobondit.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtava pyramidihuijaus on menossa Euroopassa. Maamme puolueet, paitsi perussuomalaiset, ovat valmiita upottamaan veronmaksajien rahoja — ei vain tuhansia miljoonia vaan pahimmillaan jopa kymmeniätuhansia miljoonia euroina — takauksina omat asiansa törttöilleille velkamaille ja niitä rahoittaneille pankeille. Tämä on paitsi moraalitonta myös EU:n perussopimuksen vastaista, koska mikään maa ei sopimuksen mukaan saa ottaa vastatakseen toisten valtioiden velkoja — näin sanoo no bail out -määräys.

Pyramidihuijausta lähentelee rahoitusjärjestelmien äärimmäinen sekavuus. Nyt juuri maamme hallitus on hyväksynyt sen, että Suomi on mukana ostamassa jopa velkamaiden roskalainoja, antamassa löysää rahaa eli niin sanottua ennakoivaa tukea velkamaille ja rahoittamassa velkamaita rahoittaneita pankkeja.

Pelkästään Suomen osuus euroalueen väliaikaisen rahoitusmekanismin takauksista velkamaille on 14 000 miljoonaa euroa. Tämä valtava rahasumma ei markkina-asiantuntijoiden mukaan riitä, vaan tarvitaan jopa kolminkertainen summa kriisin rauhoittamiseksi. Pahimmillaan siis Suomen takauksia velkamaille tarvitaan lähes valtion budjetin verran. Lisäksi Suomen osuus on miljardeja euroja Euroopan keskuspankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja komission myöntämistä rahoituspoteista velkamaille, sekä lisäksi olemme antaneet jopa kahdenvälisiä lainoja Kreikalle. Suomi kulkee tuhon tietä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Brax, oli erinomainen lupaus, että hallituspuoluetta edustava kansanedustaja lupaa käydä tulevan EVM:n erityisen kriittisesti läpi näiltä kohdin, mitä äsken tässä kerroitte.

Sen muutoksen, mikä tässä on tapahtunut viimeisten kuukausien aikaan, tavallaan Suomen hallituksen linjan muuttumisen, taustahan on SDP:n vaalien alla kansalle antamissa lupauksissa. Kerrottiin, annettiin mielikuva, että radikaalisti asiat muuttuvat, jos SDP saa riittävän kovan kannatuksen ja tulee hallitukseen. Ja niinhän todellakin on tapahtunut. Vaalien jälkeen SDP otti tämän vakuuskysymyksen sumuverhoksi, ja sen takana Suomen hallitus on sitoutunut ensinnäkin ERVV:n vastuitten yli kaksinkertaistamiseen, mutta vielä isompi asiahan tässä on se, että ne toimintamuodot, mitä ERVV:stä voidaan kaikkea tehdä, ja samalla, mitä tulevasta EVM:stä, jota varten tätä nyt tässä ollaan tekemässä, voidaan tehdä, muuttuvat radikaalisti. Jälkimarkkinaoperaatiot, pankkien pääomittaminen, toisten maitten pankkien pääomittaminen, ennakolliset tuet ja vastaavat ovat ihan uusia toimintamuotoja kohti näitä eurobondeja. Nämä ovat eurobondien sukulaisia, nämä jälkimarkkinaostot.

Mitä tulee vielä Suomen Pankkiin ja sen toimintaan — anteeksi, Ekp:hen...

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä ymmärrän tämän Mauri Pekkarisen harmiintuneisuuden siitä, että Suomen linja kerta kaikkiaan muuttui sosialidemokraattien johdolla. Koko Suomen linjasta tuli "ei piikki auki enää" -linja. Kyse on viime kädessä, edustaja Pekkarinen, siitä, että me turvaamme veronmaksajien edut siinä tilanteessa, jos huonosti käy, ja kukaan ei tiedä, miten tässä käy. On ollut aivan tavatonta, enkä kuuna päivänä voi ymmärtää sitä, miten edellisen hallituksen aikana tekin, arvoisa edustaja Pekkarinen, hyväksyitte sellaisia järjestelyitä näille kriisimaille, joissa ei ollut minkäänlaisia vakuuksia mukana. Ihmettelen tätä vähättelyä vakuuksia kohtaan. Täällä käytetään sanaa "inttäminen" tai muuta. Kysymys on veronmaksajien etuuden turvaamisesta, ja se ei ole vähäpätöinen asia. Ei pidä mennä lapioimaan vastikkeetta rahaa tuonne.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, mitenkähän ne asiat oikein menivät? Oli vaalit, tuli uusi aika. Ensimmäisenä tuli Portugalin avustaminen. Sisältyykö Portugalin sopimukseen jotain vakuuksia ja muita vastaavia? Ei sisälly, edustaja Viitanen. Te olitte heti valmiita hyväksymään ratkaisun, jolla kymmeniä miljardeja sidottiin suomalaisten rahaa. Meidän kontollemme otettiin lainoja kymmenien miljardien eurojen edestä. Heti muuttui tämä linja. Ja sen jälkeen tuli vakuuskysymys. Se on hyvä periaate, jos se on niin kuin realisoitavissa, mutta sellaisten reaalivakuuksien saamiseen, jotka ovat likvidejä, täysimääräisiä vakuuksia, ei kukaan usko, ei Euroopassa eikä Suomessakaan enää kukaan niihin usko. Tästä syystä olisi parempi tunnustaa se, että sillä tiellä kulkeminen ei johda mihinkään järjelliseen ratkaisuun, ja sulkea ovet siitä avustusautomaatiosta, mihinkä kernaasti ovat viemässä meitä mukanaan ne maat, joilla on paljon valvottavana. Saksan ja Ranskan vastuut velkamaissa ovat (Puhemies: Aika, edustaja Pekkarinen!) yhteensä satoja miljardeja euroja. Minä ymmärrän heidän kantansa asiassa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa edustaja Pekkarinen, todellakin vaalien jälkeen koitti uusi aika, ja todellakin siihen tuli Portugali ensimmäisenä. Valitettavasti se meni edellisen hallituksen nuoteilla. Oli täysin mahdotonta muuttaa edellisen hallituksen nuotteja. Toki meidän vaatimuksestamme siihen tuli kirjauksia sijoittajien vastuusta, mistä puhuimme ennen vaaleja jnp. Mutta, edustaja Pekkarinen, nyt aika on muuttunut. Tästedes yhtäkään Suomen sitoumusta ei tehdä ilman vakuuksia. Samoin on tämän sijoittajien vastuun kanssa. Vielä vuosi sitten edellinen hallitus väitti, että ei ole mitenkään mahdollista saada sijoittajia vastuuseen. Nykyisin se on lähes selviö, että näin tulee tapahtua. Edustaja Pekkarinen, uusi aika koitti, linja muuttui, se tiukentui, enää ei veronmaksajien rahaa sysätä vastikkeetta maailmalle.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä, mitä se auttaa. Hyvä sinänsä, jos niitä vakuuksia saadaan, mutta jos ne ovat prosenttiluokan tasoa siitä kokonaisvastuusta, mikä Suomella on, niin silloin me kyllä hämäämme Suomen kansaa, jos me puhumme tästä isoon ääneen ja jätämme kertomatta sen, mihin muuhun on sitouduttu.

Tämänpäiväisestä asiasta: Euroopan vakausmekanismi olisi siis menetelmänä ihan hyvä, mutta se käyttötapa on todellakin väärä. Näin Suomenkin kansantalouden varat jatkossa saattavat valua miljardivoittoja tekeville spekulanteille. Kun kerran pelisääntöjä rahoitusmarkkinoille ei saada, pyydän hallitukselta vakavasti seuraavaa: Älkää sitoutuko mihinkään enempään. Älkää viekö meitä liittovaltioon. Pieni maa ei pysty vastaamaan isojen toilailuista. Me emme halua eurobondeja, emme jälkimarkkinoille menoa, emme tämän mekanismin väärinkäyttöä. Estäkää edes ruualla spekulointi. (Puhemies: Ja nyt tulee aika!) Ruuan hintapiikit vievät puuronkin kehitysmaan lasten lautaselta. Ja varautukaa euron jälkeiseen aikaan.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkala puhui hyvin. Hän kuvasteli perussuomalaisten näkemyksiä laajemminkin. Myös edustaja Kontula puhui oivaltavasti Euroopan vakausmekanismista ja sen ongelmista. Onko odotettavissa, että pienin eduskuntaryhmämme, vasenryhmä, saa pian kolmannenkin jäsenen, sen näyttää aika. Joka tapauksessa vaalilupauksensa pettäneiden puolueiden alamäki on alkanut. Hallituksen pohja murenee. Ei pelkästään SDP:tä voi osoitella. Räikein esimerkki vaalilupauksensa pettämisestä onkin juuri vasemmistoliitto, joka hallitukseen päästäkseen ja siellä pysyäkseen on joutunut kääntämään takkinsa jo niin monessa asiassa: EU-tukipaketissa, perustuslakimuutoksessa ja nyt myös sitten tässä Euroopan vakausmekanismiasiassa. Mikä mahtaa olla vasemmistoliittoa äänestäneen kansalaisen kuluttajansuoja, kysyn vaan.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on eduskunnan yhteisesti tekemä päätös niistä ehdoista, joilla vakausmekanismiin mennään, ja siinä lukee aika selvästi, että EVM:n lainoilla tulee olla ensisijaisuus, pankkien ja sijoittajien vastuu kasvaa ja emme missään tapauksessa lähde mukaan, jos valtioiden yhteisvastuu kasvaa. Näillä ehdoilla — niin kuin tähänkin kirjattu on, että asetetaan tiukat ehdot — meillä on mahdollisuus harkita, kun ajankohta on EVM:n osalta täällä salissa, menemmekö mukaan vai emme. Nyt tämä artikla 136 antaa siihen mahdollisuuden, jos ja kun sen täällä päätämme.

Ville Vähämäki /ps(vastauspuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! Tässä edustaja Viitanen viittasi tähän, että hallituksen linja ei todellakaan ole piikki auki -linja, mutta se näyttäisi olevan piikki lihassa -linja, ja se piikki on kansan lihassa.

Näyttäisi siltä, että edustajat Kaikkonen ja Uotila nostivat sellaisen asian esiin, mistä pitäisi puhua enemmänkin. Tämä Ekp:n tilanne näyttäisi olevan huolestuttava. Jatkuvasti ostetaan Italian ja Espanjan bondeja. Mitä tässä oikein tapahtuu? Tässähän mennään jatkuvasti Suomen pankkivaltuustonkin ohi oikealta ja vasemmalta. Ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa enää asioihin, kun Ekp toimii näin omavaltaisesti. Ja tässä asiassa, mitä tässä ollaan mahdollistamassa, tässähän mahdollistetaan tämän pysyvän mekanismin luominen, ja edelleen tämä pysyvä mekanismi voi sitten näitä bondeja ostaa, ja tämä käy hyvin kalliiksi.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on oleellista kiinnittää huomio siihen, että tässä ei ole kyse mistään yksittäisestä päätöksestä, vaan tässä on kyse hyvin keskeisestä linjaratkaisusta. Nyt siirrytään yksittäisistä tukipaketeista pysyvän eurooppalaisen pankkituen suuntaan.

Kyllä tämä EU-linja on ollut ihan jatkuvaa vedätystä. Aikoinaan sanottiin, että EU-jäsenyydestä ei seuraa yhteistä valuuttaa. Yhteisen valuutan jälkeen sanottiin, että siitä ei seuraa yhteistä talouskoordinaatiota, ja nyt Euroopan vakausmekanismia perustettaessa sanotaan, että kyse on nimenomaan talouskoordinaatiosta. Näyttää olevan niin, että ei ole niin pahaa euroalueen talouskriisiä, etteivätkö liittovaltiohaukat ole liikkeellä. Peruskysymys tässä kuitenkin on, niin euroalueen kriisissä kuin maailmantaloudessa, että liikkeellä on kuvitteellista, spekulatiivista, virtuaalista rahaa aivan liian paljon suhteessa tuotantotalouteen ja reaalitalouteen, ja se tekee tämän järjestelmän niin haavoittuvaksi.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kyllä nyt ensimmäisen kauden kansanedustaja aivan ihmeissään. Siis mehän jatkamme edellisen hallituksen viitoittamalla tiellä; nyt on paljon tiukemmat säännöt pelissä, meillä on paljon tiukempia vakuuksia. Tämä myönnetään jopa Euroopan laajuisesti.

Minä olen aivan ihmeissäni. Jos, edustaja Pekkarinen, menetelmä sinänsä, vakausväline, on teidän mielestänne kannatettava mutta sen keinot ja se tapa, miten me käytämme niitä, ovat väärät, niin mikä on se vaihtoehto, mitä te tarjoatte? Onko tämä kriisi, pankkikriisi, suomalaisten veronmaksajien vika? Ei todellakaan. Mutta vaikuttaako se heidän arkeensa, meidän talouteemme? Kyllä valitettavasti. Näitten faktojen valossa meidän pitää tehdä kaikki, mitä me voimme, minimoidaksemme sen negatiivisen vaikutuksen, joka tällä on suomalaisiin ja suomalaiselle taloudelle.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei nimi naista eikä miestä pahenna. Ei se EVM nimenä ole mikään mahdottomuus, mutta siinä, mitä se on aineellisesti, siinä neuvottelussa, jossa Suomen pääministeri oli mukana, on nyt menty ihan toisiin sfääreihin, ei niinkään mitan osalta — no, sitäkin on vähän nostettu — mutta ennen kaikkea niitten toimintamuotojen: yhteisvastuullisesti, myös meidän vastuullamme, annettaisiin sille pysyvälle mekanismille mahdollisuus ostaa jälkimarkkinoilta höpömaiden — anteeksi, ei höpömaiden vaan tämmöisten kriisimaiden — velkapapereita, annettaisiin mahdollisuus mennä pääomittamaan yksittäisiä pankkeja, annettaisiin mahdollisuus sellaista maata, joka uhkaa jotenkin joutua ongelmiin, mennä avustamaan jnp. Tämä on väärä tie. Se johtaa siihen yhteiseen taakankantoon.

Mitä euroalueeseen ja Ekp:hen tulee — puheenjohtaja, ihan lyhyesti vielä — niin se on myöskin väärä tie. 150 miljardia tähän mennessä on käytetty Ekp- ja eurojärjestelmän rahaa näitten ongelmamaitten velkapapereitten ostamiseen. Tämä on erittäin radikaalisti vastoin Ekp:n alkuperäistä ajatusta. Sillä tiellä tulee susi vastaan. (Puhemies: Ja nyt tuli aika vastaan!) Jürgen Stark häipyi ja monet muutkin kumppanit lähtivät pois.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edelleenkään myöskään ERVV:llä ei ole olemassa EU:ssa lainsäädäntöpohjaa. Myös asiantuntijakuulemisissa on esiintynyt tällainen näkemys, eli nyt kun edustaja Brax paljon näihin asiantuntijoihin viittaa, niin tällä kertaa kyllä asiantuntijoita löytyy, jotka ovat tätä mieltä. Tässä nyt jälkikäteen haetaan tätä lainsäädäntöpohjaa ja sillä sitten perustellaan myös jatkopäätöksiä. Siinä mielessä kyllä nyt on se paikka, jo tämän 136 artiklan yhteydessä, ottaa siihen kanta.

Mehän tiedämme, mikä se EVM on. Se asia on käynyt täällä valiokunnissa, se on lähtenyt kierrokselle. Siihen ei mitään isoja muutoksia enää tule. Siinä mielessä keskusta on tässä saanut aivan liikaakin nyt näkyvyyttä edustaja Pekkarisen taholta, koska Pekkarinenhan on hyväksymässä tätä artiklan 136 muutosta, samoin ilmeisesti koko keskustaryhmä. Siitä näkökulmasta se on kyllä ymmärrettävää, että te olette viime kaudella näitä mekanismeja ajaneet ja haette ehkä nyt sitten jälkikäteen ikään kuin lainsäädäntöpohjaa ja oikeutusta niille päätöksillenne.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että aika tuohon, että EVM tulisi kesällä 2013, tuntuu kovin pitkältä, koska valitettavasti siihen asti me joudumme käyttämään tätä väliaikaista mekanismia, ja tässä väliaikaisessa mekanismissa ei valitettavasti ollut tehty esimerkiksi maan velkakestävyysarviota. Sen takia demarit ovat tässä reilun vuoden verran olleet hieman eri mieltä kuin mitä oli silloinen hallitus, mutta voimme olla nykyhallituksen kanssa samaa mieltä, koska emme enää lähde tekemään yhteisvastuullisia vakauksia ilman, että myös suomalaisen veronmaksajan asemaa turvataan ja katsotaan. Yksi analyysi siitä Kreikan tilanteesta vuosi sitten, joka nyt ikävä kyllä näyttää olleen ehkä oikeamman suuntainen, on, että Kreikka sai liian helppoa rahaa ja liian vähän tekee muutoksia. No, odotamme tämän viikon tulosta. Mutta tuo pysyvä mekanismi, minkä tämä käsittelyssä oleva pykälämuutos sallisi, tulee sisältämään velkakestävyysarvion ennen kuin koskaan lähdetään mitään maata tukemaan, aivan samaan tapaan kuin IMF:ssä, ja se on parempi työkalu kuin nyt tämä villi väliaikainen on ollut.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen on selkeästi entisestäänkin viisastunut, tai voisi sanoa, että jälkiviisastunut, mutta ei tarpeeksi. Eli mikä tämä höpötys on tässä sitten, kun esimerkiksi edustaja Saarakkala sanoo aivan totuuden tässä asiassa monin tavoin, mutta edustaja Pekkarinen ei voi sitä myöntää? Mikä mekanismi tässä on, että tässä iso raha ajaa meidät velkojen tai sitten takauksien kautta, niin että me annamme itse niitä, liittovaltioon?

Se, mitä sitten edustaja Zyskowicz sanoi tästä voiton mahdollisuudesta: Täytyykö Suomen tehdä vähän niin kuin antikreikat tai kreikat, täytyykö olla niin fiksuja hallituksia, että väärennetään ne mukavasti sillä lailla, että me rupeamme saamaan sitten tästä EU:n vakausrahastosta kunnolla rahaa? Minä en tiedä, kuinka se tapahtuu, mutta jotenkin sen voisi hoitaa, koska tässä voiton mahdollisuus on.

Vielä muistuttaisin siitä, mitä kukaan ei muista, että edellisen hallituksen aikana puhuttiin paljon puskurirahastoista Suomessa. Kun tuli lama, mihin ne rahat katosivat? Niistä ei puhuttu mitään, minä en tiedä, missä... (Puhemies: Aika!) Niitä otettiin pienyrittäjiltä, keskisuurilta, työntekijöiltä. Sinne ne katosivat. Minä uskon, että EU tekee saman oharin. (Puhemies: Arvoisa edustaja Virtanen, aika!)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minulle kävi joskus niin, kun selitin vaikeata asiaa, että vain kaksi ymmärsi ja heistäkin toinen väärin. Tässä kävi edustaja Virtasen kohdalla kyllä näin. En mitenkään tarkoittanut, että me jotain voittoa olemme saamassa näistä järjestelyistä, vaan yritin kuvata sitä, että koko tämä Euroopan velkakriisi on tuonut esiin erittäin suuren tämmöisen moral hazard-, moraalikato-ongelman, jossa ne, jotka ovat virheitä tehneet ja virheillä voittoja tehneet, eivät yksinään ole vastuussa tilanteesta, vaan näiden riskien kautta, jotka koituvat myös Suomen ja suomalaisten veronmaksajien kontolle tästä koko järjestelmän, voisi sanoa, vahingoittumisesta, Suomikin joutuu sitten olemaan mukana pyrkimyksissä padota tätä kriisiä ja pyrkimyksissä minimoida suomalaisten veronmaksajien kontolle tulevia riskejä.

Edustaja Kumpula-Natri, kun sanoitte, että nyt mietitään suomalaisten veronmaksajien riskien minimoimista, niin kyllä se on ollut koko ajan ohjenuorana, kun tähän on osallistuttu.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on silti vaikea ymmärtää, tarkoittaako edellinen edustaja sitä, kun meillä menee huonosti, eli sitä, että tämä hallitus järjestää meille edellisen hallituksen tapaan aina vaan kehnommat olot, jolloin me hyödymme siitä, vai sitä, että ne todella käyttävät meidän viisauttamme hyväksi. Mitä viisautta? Ranskan sosialidemokraattien johtaja sanoo, että hekin auttoivat Suomea, kun Suomi oli lamassa. Mikseivät suomalaiset edes mäkihypyssä, saatikka politiikassa, näytä niille siellä Euroopassa sitä, että me hoidimme oman lamamme, pistimme sen kuntoon, ja sitä, kuinka me sen teimme. Me täällä sisällä puhumme ja kehuskelemme, mutta suhteessa Eurooppaan meillä ei ole sieltä ytimestä — ja nyt kun me kohta olemme periferiassa, onneksi, ja häivymme kokonaan — näköjään mitään valtaa, meidän omilla poliitikoillamme.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selitän mielelläni, koska tämä on ihan peruskysymys.

En todellakaan tarkoita sitä, että jos Suomi joutuu syvään lamaan, niin sitten kreikkalaiset tukevat meitä taloudellisesti, en todellakaan. Tarkoitan sitä, että jos otetaan tämä päiväkohtainen tilanne eli se, että Kreikka menisi nyt hallitsemattomasti maksukyvyttömäksi, niin se johtaisi käytännössä eurooppalaisen pankkikriisin kautta siihen, että myös reaalitalouteen hyvin kielteisesti vaikuttaisi tämä epävarmuus ja pankkien välisen luotonannon väheneminen, ja se johtaisi siihen, että myös Suomen talouden kasvu hidastuisi entisestään, ja se johtaisi siihen, että työllisyyskehitys olisi entistä huonompi ja tätä kautta suomalaiset veronmaksajat kärsisivät.

Eli me osallistumme koko tähän Euroopan velkakriisiin, emme solidaarisuudesta emmekä sen vuoksi, että euron pelisäännöt sitä edellyttäisivät, vaan vain ja ainoastaan sen vuoksi, että yritämme varjella omaa suomalaista ja suomalaisten veronmaksajien taloutta.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Keväällä 2010 silloinen hallitus päätti ostaa aikaa. Siitä äänestettiin. Sosialidemokraatit jäivät vähemmistöön. Me olimme sitä mieltä, että siimaa ei pidä antaa, Kreikka pitää laittaa heti velkasaneeraukseen. Emme voi kuin arvailla, mitä se olisi maksanut. Sekin olisi varmaan käynyt kalliiksi, mutta hintalappua emme tiedä. Eli aika on todella ollut rahaa.

Nyt pitäisi kiinnittää huomiota vakuuksiin. Toivoisin, että oppositio antaisi hallitukselle täyden tuen, kun hallitus hakee vakuuksia, että meillä olisi yhtenäinen kanta parlamentista, että koko parlamentti on vakuuksien kannalla. Kreikalla on muuten maallista mammonaa noin 300 miljardin euron edestä, ei kovin likvidissä muodossa mutta kuitenkin.

Liittovaltiokehityksestä: sehän on ihan luonnollista, että jos on yhteisiä ongelmia, yhteinen iso kriisi, niin se tiivistää toimintaa, tiivistää ajattelua, vahvistaa yhteishenkeä, ja se saattaa näyttää liittovaltiokehitykseltä.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on aivan loistava juttu, että oppositio muistuttaa Suomen kansaa siitä, että sosialidemokraatit pitävät vaalilupauksensa vaatimalla näitä takuita. Erinomaista toimintaa oppositiolta, kannatettavaa kaiken kaikkiaan!

Hulvatonta elämää tosiaan Euroopassa on eletty yhden jos toisenkin toimijan osalta. Eihän tämä päätös vakausmekanismeista kenellekään varmaan mitään mielenperäistä hommaa ole, mutta tässä komppaan edustaja Zyskowiczia. Kysymys on tosiaan siitä, että kun hulvatonta elämää on vietetty, vakausmekanismeja pitää olla, jotta suomalaisen veronmaksajan rahat ovat edes pikkuisen paremmassa turvassa kuin ne tässä vielä pieni hetki sitten olivat.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pekkariselle toistan tietenkin sen lupauksen, niin kuin viime vaalikaudellakin, että nämä asiat täytyy nimenomaan eduskunnassa käydä juurta jaksain läpi.

Edustaja Saarakkala, Karlsruhen tuomioistuin on juuri käynyt juurta jaksain läpi sen, että tilapäinen vakuusrahasto on EU:n perussopimusten mukainen.

Mutta yhtä lailla, edustaja Pekkarinen, on päivänselvää, että ne, jotka kantavat hallitusvastuun, ovat jatkossakin niissä pöydissä, missä muun muassa talouskomissaari Rehn esittää toisenlaisia ratkaisuja kuin mikä on ollut Suomen tavoite. Ja yhtä lailla, aivan niin kuin meidän ollessamme hallituksessa, tämäkin hallitus joutuu katsomaan niistä syistä, jotka edustaja Zyskowicz täällä kertoi, myös sitä kokonaisuutta, joka vaikuttaa suomalaisten työhön ja toimeentuloon. Tästä syystä käsittääkseni kesäkuussa pääministeri ja valtiovarainministeri tulivat neuvotteluista niiden jälkimarkkinoille menon kanssa, koska Suomen tavoite, josta olen teidän kanssanne, Pekkarinen, samaa mieltä, ei mennyt läpi. Silloin joudutaan arvioimaan kuitenkin eurooppalaista vastuuta ja meidän vastuutamme osana sitä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Viitaselle: Aikaisemmin sanoitte, että te jouduitte Portugali-paketin hyväksymään jonkun muun hallituksen neuvottelemana. Ei niin käynyt. Tämä hallitus, ne puolueet, jotka neuvottelivat tästä hallituksesta, päätti tästä Portugali-paketista, eikä siinä ollut vakuuksia. Edustaja Brax, teille voin nyt vakuuttaa, että näin on. Käykää keskenänne tämä keskustelu vielä hallituksen sisällä, jos ette vielä tätä usko.

Mitä tulee sitten siihen perusteltuun pyyntöön siitä, että oppositio tukisi näitä vakuushankkeita: Jos kerran hallitus tekee sen linjan, että se on valmis ottamaan Suomen harteille entistä radikaalisti suurempia vastuita, niin kuin se on mennyt nyt siihen leikkiin mukaan, on ihan luonnollista, että silloin hallituksen pyrkimyksiä saada vakuudet, totta kai, oppositio ilman muuta tukee. Mutta älkää menkö, kulkeko, sillä tiellä silmät ummessa ja kertokaa se myöskin Suomen kansalle, että samalla kun pidätte tätä vakuusviuhkaa yllä, sen vakuusviuhkan takana te olette menneet ei vain lisäämään vastuita, vaan myös — mikä minusta on vähintään yhtä iso, itse asiassa paljon isompi, asia — hyväksymään sellaisia toimintamuotoja yhteisvastuulliselle ERVV:lle ja myöhemmin EVM:lle, jotka ovat olleet täysin eduskunnan yhteisen kannan vastaisia kantoja. Se on se iso juttu, jolla mennään kohti yhteisiä eurobondeja, yhteistä eurooppalaista liittovaltiota.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen, te olitte toukokuussa 2010 viemässä täällä 1,6 miljardin euron vastikkeettoman lainan läpi. SDP:n hylkyesitys kaatui. Kesäkuussa, juhannuksena, viime vuonna te runttasitte läpi täällä ERVV:n. Ette mahdollistaneet hallituspuolueiden kanssa edes perustuslakivaliokunnan lausuntoa. Nyt puhutaan Saksan valtiosääntöoikeuden ratkaisuista. Meillä ei oman eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoa mahdollistettu näin olennaisessa budjettivaltaan liittyvässä asiassa. Kyllä juurta jaksain todella tarvitaan nyt tämän asian läpikäyntiä. Nimittäin me emme voi valita tietä, jolla EU päätyy velkaunioniin, jossa talouttaan vastuuttomasti hoitavan maan velat automaattisesti hoidetaan toisten maiden tai esimerkiksi Espanjan ja Italian velkapapereiden ostamisella Ekp:n toimesta. Mutta itsetuntoa ja kansallisen edun tunnustamista pitäisi olla siinä, että me yhdessä Suomen eduskunnassa tunnustamme, että Suomen vakuusvaatimus vauhdittaa joka tapauksessa välttämättömiä uusia euroalueita koskevia ratkaisuja. Tästä pitää olla ylpeä ja myös kaikkien yhdessä tukemassa tätä hallituksen toimintaa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen poistui juuri salista, mutta olisin mielelläni häneltä kysynyt, koska arvostan häntä ja hän on valtiomiestason kokenut poliitikko, että nyt kun näillä joustavuusmuutoksilla on muutettu sekä väliaikaista vakausvälinettä että myöskin pysyvää, sitten kun se astuu voimaan, onko edustaja Pekkarisen ja myöskin keskustan linja se, että nämä joustavuutta lisäävät muutokset ovat niin pahoja, että Suomen pitäisi olla se maa, joka kaataa koko tämän pelastusyrityksen, jolla yritetään euroalue vielä pelastaa. Nyt ei auta jälkiviisastelu yhtään, miten tähän on päästy; nyt ollaan tämän kriisin ytimessä. Olisin tätä mielelläni edustaja Pekkariselta kysynyt, mutta kysyn häneltä sitä sitten tuolla kahvilan käytävällä.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä asiat ovat niin suuria, että tietysti jälkiviisautta paljon harjoitamme. Aikanaan 1980-luvulla Suomi lähti ulkomaiseen lainanottoon ja meni siihen valmistautumattomana ja taitamattomasti. Näimme sitten, mitä 1990-luvulla tapahtui. Varmaan monet niistä asioista, joista tänään täällä puhumme, olisi pitänyt mekanismeissa, tässä mekanismissa tai tuossa toisessa, hoitaa Euroopan tasolla ajoissa. Vakuudet ovat aina paremmat kuin myyminen, se, että sijoittajat tietävät etukäteen, kriittisessä tilanteessa sen, että laina-ajat pitenevät ja korot menevät lähelle nollaa. Vasta näiden järjestelmien päälle nämä vakausmekanismit voivat tuoda pysyvän ratkaisun. Nyt on ollut ongelma siinä, että koko tämä systeemi on ollut valmistautumaton suuriin kriiseihin, ja sitä me täällä nyt ihmettelemme. Kaksikymmentä vuotta sitten tämä viisaus olisi tarvittu, mitä Suomessa nyt on. Elämä voisi näyttää paremmalta.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Minun täytyy sanoa, että ymmärrän hyvin, minkä takia ensimmäisen kauden kansanedustaja Silvia Modig, jonka nimi muuten suomeksi tarkoittaa rohkeaa, välillä ihmettelee tätä keskustelua. Minunkin täytyy tunnustaa, että välillä ihmettelen, rakentaako tämä tällainen keskustelu Suomen asioita ja ratkaistaanko Euroopan kriisejä näillä puheilla. Välillä tuntuu siltä, että oppositio nauttii, jos Suomi ei saa näitä vakuuksia, ja välillä nautitaan siitä, jos kenties nämä vakuudet saadaan ja Suomi joutuu olemaan mukana tässä paketissa. Siinä oppositiokin voisi skarpata, mitä te itse haluatte.

Arvoisa puhemies! Hallitus linjasi selkeästi hallitusohjelmassa, miten Suomi toimii eurooppalaisen talouden vakauttamiseksi ja tulevien taloudellisten kriisien ennaltaehkäisemiseksi. Nyt esillä olevassa hallituksen esityksessä todetaan, että jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, voivat — huom.: voivat — perustaa vakausmekanismin, joka aktivoidaan, jos se on välttämätöntä koko euroalueen turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! On hyvä muistaa, ettei perussopimuksen ehdotettu lisäys automaattisesti merkitse mekanismin perustamista, vaan siitä on tehtävä erillinen hallitustenvälinen sopimus. Uudessa määräyksessä todetaan, että mahdollisen pyydetyn rahoituksen myöntämiselle mekanismin puitteissa asetetaan tiukat ehdot. Suomen tiukentunut linja euromaiden talouskriisien hoitamisessa ja rahoitusjärjestelmän pelisääntöjen muuttamisessa on hyvä ja tarpeellinen. Aina ennen yksittäisen päätöksen tekemistä hallitus joutuu arvioimaan, ovatko perustettavan Euroopan vakausmekanismin puitteissa tehtävät päätökset Suomen ja vaikeuksiin joutuneen maan kansalaisten kannalta perusteltuja ja onko odotettavissa, että kyseiselle maalle suunniteltu sopeutumisohjelma auttaa sitä selviytymään ahdingosta.

Arvoisa puhemies! Sen mukaisesti Suomi hyväksyy Euroopan vakausmekanismin perustamisen edellyttäen, että Suomen ehdot toteutuvat. Siis Suomi hyväksyy pysyvän Euroopan vakausmekanismin perustamisen seuraavilla ehdoilla, ihan hallitusohjelman mukaisesti: ensimmäiseksi, EVM:n perustamisen yhteydessä hyväksytään velkajärjestelyä edesauttavat yhteistoimintalausekkeet, ja toiseksi, EVM:n lainoilla on ensisijainen asema verrattuna yksityisen sektorin lainoihin.

Värderade talman! Kristdemokraterna vill påminna om att strukturen för stabilitetsmekanismen inte får vara en sådan att euroländerna övergår till gemensamt ansvar för statsskulderna. Varje stat ska och bör själv bära ansvaret för den egna offentliga ekonomin och för sina egna skulder.

Kristillisdemokraatit haluaa muistuttaa, että EVM:n rakenne ei saa olla sellainen, että euromaat siirtyisivät valtioiden veloissa yhteisvastuuseen, vaan jokaisen valtion tulee itse vastata omasta julkisesta taloudestaan ja omista veloistaan.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyyn tuotu esitys EU:n perustuslain 136 artiklan muuttamisesta Euroopan vakausmekanismin perustamiseksi on uskomaton kiemura, jollaista ei ole ennen nähty Euroopan unionin liittovaltiokehityksen tiellä. Tietenkään tämä ei yllätä, sillä demokratian puute ja suurten jäsenmaiden sanelu ovat ohjanneet tätä prosessia tähänkin saakka.

Nyt ollaan muuttamassa EU:n perustuslakia, Lissabonin sopimusta. Muutoksella vahvistetaan, että jäsenvaltiot voivat hallitustenvälisenä järjestelynä perustaa vakausmekanismin niin sanottua yksinkertaistettua tarkistusmenettelyä noudattaen valtionpäämiesten päätöksellä Eurooppa-neuvostossa.

Perustuslain pikamuutokset ovat tuttuja diktatuureista. Harvemmin niihin törmää vakiintuneissa demokratioissa. Näin ohut on Euroopan unionin oikeusperusta, kun suurten pankkien omistajien edut vaativat jäsenmaiden yhteisvastuun kasvattamista ahneiden ja vastuuttomien liikepankkien pystyssä pitämiseksi.

Edustaja Mustajärvi ruoti puheenvuorossaan erinomaisesti tämän artiklamuutoksen pohjalta EU:n rakenteiden ulkopuolelle perustettavan osakeyhtiön mittavia erioikeuksia ja ylikansallista valtaa jäsenmaiden päätöksenteon yli. Yhtiön, tuon pankkitukilingon, tehtävänä on jakaa rahaa ylivelkaantuneille maille pankkien pelastamiseksi. Se on sen yksinomainen tehtävä. Suomen osuus yhtiön 700 miljardin osakepääomasta on 12,8 miljardia — tämä kaikkien tähän saakka tehtyjen sitoumusten lisäksi. Nämäkään panokset eivät riitä torjumaan Espanjan ja Italian maksukyvyttömyyden eurolle ja Euroopan rahaliitolle luomia paineita. Niinpä Ekp onkin vaatinut euromailta osuuksien tuntuvaa kasvattamista.

Hallituksen esitys on sitomassa Suomea yhä syvemmälle vastaamaan muiden jäsenmaiden ja suursijoittajien veloista ja riskeistä. Suomelle on luvassa lisää maksettavaa, lisää yhteisvastuuta. Se on sitä yhteisöllisyyttä, jota hallituspuolueet ohjelmassaan haluavat lisätä.

Meille vasemmistoliiton kansanedustajille ei tuota vaikeuksia hylätä tätä esitystä. Olemme jo ilmaisseet aiemmin vastustavan kantamme vakausmekanismiin. Ryhmämme selvä enemmistö äänesti myös Lissabonin sopimuksen hyväksymistä vastaan. Vasemmistoliiton periaateohjelma ja poliittinen tavoiteohjelma määrittelevät puolueen EU-kriittisen linjan. Se on sopusoinnussa eurooppalaisen vasemmiston ja Euroopan ammattiyhdistysliikkeen linjausten kanssa. Haastamme kapitalismin, vastustamme pankkien vallan kasvattamista, sisäisen devalvaation leikkauspolitiikkaa, palkkojen jäädyttämistä ja julkisten palvelujen rapauttamista. Vastustamme liittovaltiokehitystä oman periaateohjelmamme mukaisesti.

Pankit ovat saaneet kasvattaa valtaansa uusliberalismiin vihkiytyneiden poliitikkojen hallitusten avustuksella. Niistä on tullut mahtitekijä, jonka armoilla poliitikot toimittavat rahansiirtojen rutiineja ja saarnaavat veronmaksajille vastuunkannon ja uhrausten välttämättömyyttä. Tässä menossa emme ole mukana. Vasemmistoliiton periaateohjelma ja poliittinen tavoiteohjelma asettavat lisäksi tiukan vaatimuksen: Euroopan unionin perussopimuksia muutettaessa tai uudistettaessa Suomessa on käytettävä aina neuvoa-antavaa kansanäänestystä. Tässä on riittävästi eväitä vaatia hallituksen esityksen hylkäämistä ja äänestää "ei" perustuslain pikamuutoksille.

Tämä esitys sivuaa siinä määrin myös Suomen perustuslakia, että esitän, että perustuslakivaliokunta tutkii esityksen perustuslainmukaisuuden, toisin sanoen, että esitys lähetetään myös perustuslakivaliokuntaan lausunnon antamista varten.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on keskusteltu debatin aikana paljon ehkä perustavanlaatuisista EU-kysymyksistä, ja niistä onkin hyvä aina puhua. Niistä yksi tärkeimmistä on demokratia. Tämä eduskunnan sali, joka on meidän demokraattisen päätöksentekomme ylin elin, pidetään mukana aina, kun suomalaisten veronmaksajien rahaa käytetään nyt puheessa olevien järjestelmien, näiden kriisijärjestelmien, kautta Euroopan talouden vakauttamiseen. Sitten kun halutaan ja tulevat ajankohtaisiksi nämä keskustelut vakautusmekanismista ja rahoitusvakausvälineestä, näemme nuo tarkemmin. Se, mihin tämä käsitteillä oleva asia puuttuu, on Euroopan yhdessä sopiman perussopimuksen muutos, joka sekin tehdään näin demokraattisesti: jokainen kansakunta on valinnut parlamentin, joka tästä asiasta päättää. Jokaisessa näistä parlamenteista on olemassa oppositio. Täällä oppositio on esittänyt vähintäänkin värikästä ja räiskyvää kritiikkiä. Sekin sopii. Tämä on EU:n perusta. Sen takia puheet siitä, että tämä olisi jotenkin demokratian irvikuva, on minusta jätettävä omaan arvoonsa. On myös osattava taipua enemmistön mielipiteeseen, myös arvostavassa hengessä silloin, kun itse on omine näkemyksineen vähemmistössä.

Sain jo kamalia viestejä siitä, että meidän yksi kansanedustajamme on puhunut toivovansa Kreikkaan takaisin diktatuuria, mutta onneksi edustaja, hallintovaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho on myös perunut viestinsä ja sanonut, ettei hän oikeasti halua diktatuuria Kreikkaan. Oli aika järkyttävää lukea siitä, että diktatuuri Kreikassa olisi parempi tapa hoitaa Kreikan asiaa, koska eihän oikeasti mikään demokraattinen toimenpide Kreikassa näitä oikeita ratkaisuja aikaiseksi saa. Silloin tämä Suomessa käytävä keskustelu EU:n demokraattisuudesta saa kyllä vääriä kuvia, jos tuollainen käy Facebookissa edes leikillään jonkin aikaa mielessä. Kaiken lisäksi Kreikka vasta 1974 pääsi diktatuurista eroon. Me pitkäaikaisena demokratiana voinemme käsitellä asioita enemmistövalmistelun mukaisesti, ja sinänsä olen hyvilläni siitä, että EU-asioista on tullut osa tätä poliittista keskustelua, jossa erilaisia mielipiteitä on mutta jossa löytyy myös enemmistö, jonka kanssa sitten hallitus tekee sen suoran yhteistyön ja tuota kautta sitten on neuvotteluissa päätynyt erilaisiin asioihin.

Kun meillä sitten tulee tämä varsinainen asia esiin, niin nämä demokratia-asiat tulee käydä läpi, myös Suomen perustuslakiasiat. Silloin tämän kohdalta käyn läpi aika lyhyesti tämän oman näkemykseni tästä. Ehkä kommentti tuossa debatissa myös käytyyn keskusteluun siitä, että EU johtaa euroon ja sitä ei kerrottu ja sanotaan, että se ei johda: Ei se ole johtanut kaikissa maissa euroon. Sekin on monessa maassa demokraattisesti kaadettu, ei ole vielä haluttu mennä tai ei ole ollut kykyä mennä, ja sen takia tässä on myös eritahtista Eurooppaa ollut, ja se on minusta siedettävä tilanne siinä mielessä, että meillä on demokratiat eri maissa.

Mutta tässä — nyt palaan ihan hallituksen esitykseen — on minusta suppealla perustelulla käyty läpi se tosiasia, että tämä tekee sen mahdolliseksi, että maat voivat sopia siitä, miten puuttua taloudellisiin kriiseihin. Kyllä itse näen niin, että näitä taloudellisia kriisejä taloushistorian mukaan tullee olemaan tulevaisuudessakin jollain lailla. Olisi parempi, että niihin osattaisiin jotenkin varautua, kuin että ei osattaisi. Se keino, mitä tässä on haettu, on vain yksi hyvin pieni osa siitä, mitä euron alueella ja EU:ssa on tehty. Talousvaliokunnan jäsenet ainakin ja varmaan monet muutkin näistä kiinnostuneet ovat löytäneet vinon pinon paperia siitä, miten ollaan valvontapuolelle luotu uusia elimiä, miten suomalainen finanssivalvonta tekee yhteistyötä, miten on olemassa eurooppalaisia järjestelmiä, jotta varsinainen kriisi eli pankkien välinen kriisi voitaisiin tällä alueella myös hoitaa.

Sitten on vielä viimeisenä saavutettava luotettavuus maiden välillä, että maat eivät kepulikonstein raportoi noista omista tilanteistansa ja ennen kaikkea noudattavat, niin kuin Suomi on melkein koko ajan tehnyt, näitä yhdessä sovittuja taloudellisia raameja. Sellaisessa eurossa on meillä vakaampaa ja turvallista olla. Sinänsä euron kurssihan on ollut aika vakaa edelleen, ja suomalaiset asuntovelalliset voivat edelleen olla hyvin tyytyväisiä euron tarjoamiin kursseihin ja myös lainakorkoihin näiden kurssien lisäksi.

Pentti Kettunen /ps:

Herra puhemies! Perussuomalaiset ovat koko olemassaolonsa ajan suhtautuneet kriittisesti Euroopan unioniin ja Suomen jäsenyyteen siinä. Viime huhtikuun eduskuntavaalien vaalitulos osoittaa selkeästi, että tällä perussuomalaisten linjalla on laaja kansan tuki. Olen käyttänyt Suomen EU-jäsenyydestä useinkin sanontaa "porukkaan on sorruttu". Tänä päivänä tämä sanonta on entistä ajankohtaisempi. Me olemme sortuneet sellaisiin syövereihin, joista ei näytä loppua tulevan, ja valonpilkkuja ei ole näkyvissä. Hallituksen ja valtaa pitävien toimesta meitä ajetaan yhä syvemmälle EU-syövereihin, ja tavoitteena näyttää olevan eurooppalainen liittovaltio ja todennäköisesti jatkossa liittovaltion johdossa kaksipuoluejärjestelmä: Euroopan konservatiivit ja Euroopan sosialistit.

Me perussuomalaiset haluamme kehittää Eurooppaa siihen suuntaan, että eurooppalaista yhteistyötä harjoitetaan itsenäisten kansallisvaltioiden pohjalta, niin että pohja on kestävä ja järjestelmässä itse kukin valtio harjoittaa oman historiansa ja aatepohjansa mukaista politiikkaa. Me emme hyväksy sitä, että koko Eurooppa yritetään laittaa samaan muottiin. Jo nyt on nähty, että EU:n jäsenvaltiot eivät ole samanlaisia. On selvästi nähtävissä tänä päivänä Euroopan kriisivaltiot ja ne, jotka pystyvät ja ovat pystyneet hoitamaan asioitaan hyvin.

Euroopan unioni on kriisissä. Kriisi koskee erityisesti euroa ja euroaluetta. Mitä pidemmälle ajaudutaan näihin tukipaketteihin ja vakautusmekanismeihin, sitä vaikeammaksi tilanne menee. Kreikan pelastus ei tule olemaan tukipaketeissa, vaan siellä tarvitaan kokonaan erilaisia toimia. Tästä asiasta alkavat jo nyt olla pitkälle samaa mieltä tämän eduskunnan kuulemat ja todennäköisesti kuultavaksi vielä tulevaisuudessakin tulevat todelliset asiantuntijat — minä alleviivaan tätä "todelliset asiantuntijat". Siis me perussuomalaiset emme usko, että Euroopan ja euroalueen ongelmat ratkaistaan tukipaketeilla ja syvemmällä integraatiolla. Siksi me vastustamme veronmaksajiemme rahojen kylvämistä tällaiseen pohjattomaan konttiin, tällaiseen Molokin kitaan.

Herra puhemies! Perussuomalaisten valiokuntaryhmät tulevat olemaan valiokuntakäsittelyssä kriittisiä ja vastustamaan Suomen osallistumista näihin unionin vakausvälineisiin.

Olen mielenkiinnolla seurannut tässä eduskunnassa ja tässä istunnossa keskustan ja sosialidemokraattien kiemurtelua näissä EU-asioissa. Ennen huhtikuun 17. päivää keskusta tuki täysillä harjoitettua EU-linjaa ja oli sitä jopa johtamassa. Keskusta on viimeisen 16 vuoden aikana toiminut EU-asioissa ja on myös niistä vastuussa. Sosialidemokraatit pelastivat suuren vaalitappionsa hämäämällä äänestäjiä lupaamalla annettaville rahoille ja lainoille vakuuksia. Minun arvioni mukaan sosialidemokraatit ilman tätä vakuuskeskustelua olisivat menettäneet kansanedustajan paikkoja ainakin viisi lisää niiden menetettyjen lisäksi, mitä meni. Nyt sosialidemokraateille on tullut lupauksien lunastamisen aika. On mielenkiintoista seurata, millaisia vakuuksia sieltä tulee. Toivottavasti Suomi ei anna enää yhtään rahaa eikä lainoja eikä takauksia, niin että niitä vakuuksia ei edes tarvita. (Kari Rajamäki: Ei se ole toivon vaan työn asia!) — Kyllä.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarakkala kertoi tässä salissa hiljattain hyvinkin tarkasti, mitä tämä EVM käytännössä merkitsee. Toisaalta olen iloinen siitä, että olemme saaneet yhden kokoomuksenkin edustajan tänne paikalle, koska minun puheeni on rakennettu vähän sen varaan. (Reijo Tossavainen: Keskustastakin on!)

Kokoomus on tämän syksyn aikana saanut julkisuutta pyrkiessään kieltämään pikavipit niiden kansalaisille aiheuttaman velkakierteen vuoksi. Tässä suhteessa kokoomus on oikeilla jäljillä. Pikavipeillä maksetaan yli varojen elämistä ja tämän vuoksi otettuja aikaisempia vippejä. Velkaa maksetaan siis velalla. Pikavippejä myönnetään ilman että velalliselta kysytään, mihin tarkoitukseen velka aiotaan ottaa, ja usein velallisen henkilöllisyydestäkään ei ole tietoa.

Euroopan vakausvälineessä EVM:ssä on lähes kaikki samat piirteet kuin pikavippitoiminnassa. Yli varojensa elävät maat ottavat ja heille jopa tuputetaan pikavippejä entisten vippien maksamiseen ilman että ne suostuisivat itse laittamaan talouttaan kuntoon — tästä esimerkkinä vaikkapa Kreikka. Yksi olennainen ero pikavippitoiminnan ja EVM:n välillä kuitenkin on: maksumiehen rooli on EVM:ssä yhteisvastuullinen kaikkien euromaiden kesken Suomi mukaan lukien. Suomi onkin hyvin valmistautunut tähän maksumiehen rooliinsa: korottamalla jo väliaikaiseen rahoitusvakausvälineeseen ERVV:hen antamiaan takauksia 8 miljardista 14 miljardiin.

EVM-sopimuksen allekirjoittaminen siinä muodossa, missä se tuossa sopimusluonnoksessa on, on kansalaisten kannalta paljon vaarallisempi asia kuin pikavipit. Loppujen lopuksi kansalainen voi itse päättää siitä, ottaako pikavipin. Allekirjoittamalla EVM-valtiosopimuksen Suomineito voi vain sivusta katsoa, kun sen kukkarolla käydään. Siihen eivät kansalaiset voi vaikuttaa. Ja ylipäätään, mihin me tarvitsemme EVM:ää? Jos kaikki euromaat noudattaisivat niitä sopimuksia, jotka ne ovat itse hyväksyneet ja allekirjoittaneet, EVM:ää ei tarvittaisi ollenkaan. Toivoisin tässä EVM-asiassa kokoomukselta yhtä räväkkää ja samansisältöistä esiintuloa kuin mikä sillä oli halutessaan kieltää pikavipit. (Ben Zyskowicz: Onko edustajalla keino, jolla ne saataisiin taannehtivasti noudattamaan näitä sopimuksia?)

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään kuultu erinomaisia perusteluja siitä, miksi EVM:ää ei tulisi tällaisenaan hyväksyä. En mene niihin samoihin yksityiskohtiin, vaan haluan tuoda yhden ajatuksen tähän lisää.

Ajatus talouden vakaudesta on sinänsä ihan hyvä asia. Valitettavasti talousjärjestelmän perustuksissa on vakava valuvika. Eduskunnan ei tule hyväksyä EVM:ää automaattisena lypsykoneena, joka vaatii rahaa suomalaisilta veronmaksajilta tahoille, jotka eivät edes toimi avoimesti.

Talouselämässä pankit eivät myönnä lainoja henkilöille, joilla ei ole kykyä maksaa lainaa takaisin. Talouselämässä ei myöskään myönnetä rahaa tahoille, joilla kaikki salataan, ketään ei saada vastuuseen, saati rahankäyttöön pystytä vaikuttamaan.

EU:n tasolla pelataan kuitenkin täysin eri säännöillä kuin reaalimaailmassa. Taloutensa sotkeneille kriisimaille annetaan lainoja, joista ne eivät tule selviämään — tämän me kaikki tiedämme. Tällainen lainoittaminen on mahdollista ainoastaan siten, että hallitus marssii kansalaisten lompakolle ja ottaa heidän rahansa kysymättä, mitä mieltä he siitä ovat.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä hallituksen ajama linja EVM:n kohdalla on Suomen edun vastaista. Olemme yhä enenevässä määrin sitoutumassa osaksi kokonaisuutta, jossa määräysvalta taloudenpidostamme siirtyy tahoille, jotka eivät ole kyenneet kantamaan vastuuta tähänkään saakka eivätkä ole toimineet eivätkä tule toimimaan yhteisten, sovittujen ehtojen mukaisesti. Näillä ja täällä kuulluilla perusteilla onkin helppo yhtyä täällä esitettyihin toiveisiin siitä, että tämä lakialoite kuopataan viimeistään valiokunnan käsittelyvaiheessa.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä itse asiassa on kyse siitä, että ratkaistaan niitä seurauksia, jotka johtuvat niistä syistä, jotka saattavat jäädä tämänkin jälkeen olemaan, eli viime kädessä on varmaan kyse arvopohjasta, joka vallitsee Skandinavian maissa, Saksassa ja Hollannissa, ja vastaavasti siitä arvopohjasta, joka vallitsee Välimeren maissa. Nämä eroavat taloudellisten vastuiden ja tämäntapaisten ulottuvuuksien kohdalla merkittävästi. Suomi nauttii edelleenkin Yhdysvalloissa mainetta ainoana maana, joka maksoi velkansa takaisin — ja meille se on ollut aivan luontaista — ja moni muu maa, joka on saanut velkaa Yhdysvalloilta tai muilta, katsoo oikeudekseen olla maksamatta tai keplotella ainakin valuuttakurssien tai muiden järjestelyjen myötä velan olennaisesti vähemmäksi.

Minun on vaikea uskoa, että Kreikan hallitus, joka velkaantui, olisi tehnyt sitä vahingossa, kirjanpitoa on väärennetty. Mutta yhtä vaikeaa minun on uskoa sitä, että lainoittajat, jotka ovat lainoittaneet Kreikkaa tavalla tai toisella, eivät olisi olleet ainakin suunnilleen tietoisia siitä, minkälainen Kreikan kokonaistaakka velallisena oli ja mitä itse asiassa seuraisi, jos Kreikka ei pystyisi suoriutumaan velvoitteistaan. Taustalla oli varmaan se, että yhteinen valuutta on se väline, jolla vastuu saadaan hajautettua ja pääoman sijoittaja saa rahansa takaisin.

Nyt itse asiassa ollaan luomassa järjestelmää, jolla on ennakkoon ehkä kiihdyttävä vaikutus siihen, että velallinen saa edelleenkin velkaa, koska vastuu voidaan siirtää kyseisen maan piiristä laajemmalle, itse asiassa koko euroalueelle, ehkä vieläkin suuremmalle joukolle maita.

Kun Euroopan unionin perussopimusajattelu lähtee siitä, että avustusvelvollisuutta taloudellisissa asioissa ei ole, paitsi jos kyseessä on luonnonkatastrofi tai muu ennalta arvaamaton tapahtuma, johon valtio itse ei ole pystynyt vaikuttamaan — niitä ei kateta muiden valtioiden veloista — niin Kreikan asiahan suunnilleen menisi sen mukaan, että ne sijoittajat mielestäni ovat todennäköisesti tienneet, että tähän sijoitukseen sisältyy merkittävä riski, jonka johdosta myös velan korkotaso on ollut poikkeuksellisen korkea, ja se pitää jotenkin pohtia uudestaan.

Jos mentäisiin tähän alkuperäiseen ajatukseen, että saksalainen pankki, joka on lainoittanut Kreikan valtiota, joutuu maksuvalmiusongelmiin eli omaa pääomaa alaskirjauksessa menee, mikä noin kymmenkertaisena vähentää kyseisen pankin luotonantokykyä, niin on Saksan valtion viime kädessä vastattava siitä, että se pankki, jos se halutaan säilyttää elävien kirjoissa, voi jatkaa toimintaansa. Eli kyseisen valtion vastuulle viime kädessä jää oman maan pankin pääomittaminen tai konkurssiin päästäminen. Se on harkintaa, kumpi vaihtoehto missäkin tilanteessa valitaan.

Viime kesäkuun alussa sain toisessa roolissa, Eläke-Fennian hallituksen jäsenenä, käsiini selvityksen siitä, kuinka paljon niistä päätöksistä, joita Kreikka oli tehnyt, on pantu myös toimeksi — surullista luettavaa, tänään sen tietävät kaikki. Kreikka on tehnyt päätöksiä vaan ei ole pannut toimeksi. Minusta tällä hetkellä syntyy tilanne, jossa Kreikka ei pysty selviytymään ja kaikki ne, jotka ovat antaneet luottoa, kärsivät jossain suhteessa, ellei sitten kukin valtio vastaa omista pankeistaan. Tällä yhteisvastuuperiaatteella, joka syntyy viime kädessä eurobondien kautta, syntyy edelleen rahoittajille mahdollisuus ajatella asiaa, että jos valtio ei selviä, niin tätä kautta jälkimarkkinoilla tilannetta voidaan hoitaa.

Kun tämä arvopohja, josta oman puheenvuoroni käynnistin, on edelleen hitaasti muuttuva — voi viedä vuosikymmeniä, ennen kuin Välimeren maissa ymmärretään se, että sanoista on pidettävä kiinni ja totuudesta pidettävä myös huoli eikä voida jatkuvasti jopa hallituksen tasolla vääristellä tosiasioita, jotka saattavat muuttua — niin meidän tulisi olla hyvin varovaisia erilaisten mekanismien rakentamisessa, ja jos niitä rakennetaan, niihin pitää sisältyä sanktio eikä pelkästään avustusfunktio.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Näin uutena kansanedustajana olen kuunnellut nämä keskustelut alusta loppuun, ja paljon olen oppinut. Mutta olen sanonut myös ja sanon tässäkin, että meitä viedään kuin pässiä narusta. Kun täällä hallituksen esityksessä mainitaan, että perussopimukseen ehdotettu lisäys ei itsessään merkitse mekanismin perustamista, vaan siitä on tehtävä erillinen sopimus, näin se on, mutta jos me tämän sopimuksemme hyväksymme, niin täällä jo kädet syyhyävät, että tästä eteenpäin toimitaan. Tämä johtaa vääjäämättömästi, uskokaa tai älkää, liittovaltion syntymiseen. Sitäkö te haluatte? Meillä ei ole mitään sanottavaa, päätösvalta viedään. Mutta jos te näin sinisilmäisiä päätöksiä olette tekemässä, niin uskallan väittää, että muutaman vuoden kuluttua monen silmät ovat punaisina, niin vasemmalla kuin oikeallakin laidalla olevien edustajien.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edellä puhunut edustaja Lehti on markkinatalouden kannattaja, kuten olen minäkin. Sen vuoksi on helppo yhtyä hänen ajatuksiinsa siitä, että kun Kreikan valtio on elänyt yli varojensa ja kun monet rahalaitokset ovat jatkaneet Kreikan valtion luotottamista, niin nyt syntynyt tilanne, jossa Kreikan valtion maksukyky on pitkälle mennyt ja näitä luotonantajia uhkaavat suuret luottotappiot, pitäisi ideaalimaailmassa ratkaista niin, että se on pelkästään velallisen ja velkojien päänsärky. Kuten aikaisemmin sanoin, terveessä markkinataloudessa voiton mahdollisuus ja tappion riski kulkevat käsi kädessä. Kun pankit ovat luotottaneet Kreikkaa, saaneet siitä korkoa, joka jälkeenpäin arvioiden on ollut liian matala, niin ne ovat tehneet sitä oman taloudellisen toimintansa tarkoituksessa voittoa tehdäkseen, ja kun nyt sitten tappiot uhkaavat, niin on ihan selvää, että kaikki nämä tappiot kuuluisivat näiden velkojien maksettavaksi. Totta kai velkojat ovat kärsineet, mutta kaikki tappiot kuuluisivat niiden maksettavaksi. Eli koko soppa olkoon velallisen eli Kreikan ja velkojien välinen ongelma. Näin ideaalimaailmassa.

Miksi sitten Suomikin on mukana tekemässä tukipaketteja, ottamassa suomalaisten veronmaksajien vastuulle sellaisia vastuita, jotka itse asiassa eivät meille kuuluisi? Kuten jo aikaisemmin sanoin, se ei tapahdu solidaarisuudesta. Kreikkalaiset ovat varmasti mukavia ihmisiä, mutta puhe tässä yhteydessä solidaarisuudesta, kuten Saksassa ja Ranskassa esimerkiksi on puhuttu, on mielestäni harhaanjohtavaa. Tämä Suomen osallistuminen ei tapahdu myöskään sen vuoksi, että euron pelisäännöt sitä edellyttäisivät. Päinvastoin, kuten täällä on moneen kertaan todettu, euron pelisäännöt edellyttäisivät aivan muunlaista suhtautumista. Ainoa syy, miksi minä ja kokoomus ja hallitukset olemme olleet valmiita osallistumaan näihin tukipaketteihin, on suomalaisten oman edun ajaminen ja varjeleminen. Ajatus siis kulkee siten, että jos Kreikka tai jokin muu euromaa menisi hallitsemattomasti maksukyvyttömäksi, siitä seuraisi lähinnä pankkijärjestelmän kautta sellainen yleiseurooppalainen taloudellinen kriisi, että siitä kärsisi myös Suomi, Suomen talous, Suomen työllisyys, Suomen valtio ja kuntien verotulot, viime kädessä suomalaiset ihmiset.

Tietysti voidaan sanoa, että en minä usko mihinkään tartuntavaikutukseen. Monet sanovat, että päästetään Kreikka konkurssiin ja ollaan tyytyväisiä, ei siitä meille mitään seuraa. Kreikkalaisille tietysti siitä seuraa suuria vaikeuksia. Oma valuutta devalvoituisi hyvin voimakkaasti, ehkä 50 prosentilla, ja velkojen määrät vastaavasti kasvaisivat. Kuitenkin hyvin laajasti ne, jotka asioita hyvin ymmärtävät ja ainakin minua paremmin ymmärtävät, ovat sitä mieltä, että mikäli Kreikka tai joku muu euromaa menisi hallitsemattomasti maksukyvyttömäksi, siitä seuraisi sellainen tartuntavaikutus, joka ulottuisi hyvin kielteisenä myös Suomen talouteen. Tästä osoituksena on mielestäni se, mitä tapahtui Lehmanin konkurssin jälkeen. Ei suomalaisilla veronmaksajilla ollut mitään osuutta asiaan, ja kuitenkin Suomen bkt putosi seuraavana vuonna 8 prosenttia. Tästä osoituksena on itse asiassa se, mitä tänä päivänä jo nähdään. Ei Suomen talous kasvakaan tänä vuonna 3,5—4 prosenttia, se kasvaa ehkä 2,5 prosenttia. Ei työllisyys paranekaan sitä vauhtia, mitä aiemmin arvioitiin. Miksi? Mistä tämä talouden vauhdin hidastuminen tämän vuoden loppupuolella johtuu? En minä ainakaan tiedä mitään muuta syytä kuin tämän epävarmuuden, mikä Euroopassa ja globaalistikin on ollut seurauksena tästä velkakriisistä, ja Yhdysvaltojen omat velkaongelmat tähän lisänä. Vai tiedättekö te, perussuomalaiset, esimerkiksi jonkun muun syyn, miksi koko Euroopassa ja Suomessa talouskasvu on selvästi hidastunut loppuvuonna? (Perussuomalaisten ryhmästä: Joku vetää välistä!)

Mitä sitten nyt pitäisi tehdä? Henkilökohtaisesti olen pessimisti. Pidän hyvin mahdollisena, ellen todennäköisenä, että Kreikka ei selviä veloistaan. Voi olla, että maksukyvyttömyyden tila ei tule vielä tässä vaiheessa, jolloin on kyse tästä ykköspaketin seuraavan erän maksamisesta, mutta voi olla, että tilanne käy ylitsepääsemättömäksi jo esimerkiksi seuraavan vuoden aikana. Tämä on täysin mahdollista. Valitettavasti uskon, että ne, jotka tänä päivänä sanovat, että siitä ei seuraa meille mitään pahaa eikä kielteistä, paitsi että ehkä vähän menetetään niitä lainoja, mitä sinne on annettu, jos velkoja joudutaan leikkaamaan, ovat väärässä. Eli uskon, että tällainen Kreikan maksukyvyttömyys tulee heijastumaan muiden euromaiden ongelmina, korkojen nousuna, niiden maksukykyä ruvetaan epäilemään, finanssimarkkinoilla tapahtuu pankkikriisi tai -kriisejä, pankkien välinen markkina häiriintyy, sitä kautta yritysten rahoitusmahdollisuudet häiriintyvät, sitä kautta reaalitalous kärsii.

Mutta kun olen pessimisti ja kun uskon, että Kreikka ennemmin tai myöhemmin joutuu tilanteeseen, jossa sen velkoja joudutaan nykyistä selvemmin järjestämään ja velkojen pääomia leikkaamaan, niin on selvää, että minun mielestäni se aika, mikä nyt ostetaan näillä tukiratkaisuilla, pitää käyttää ennen kaikkea siihen, että pystytään etukäteen mahdollisimman hyvin rajaamaan sitä reaalitalouden ongelmaa, sitä pankkikriisiä ja siitä seuraavia ongelmia, mikä tästä Kreikan maksukyvyttömyydestä seuraa. Eli kyse on eurooppalaisten pankkien, muun muassa saksalaisten ja ranskalaisten pankkien, vahvistamisesta kestämään paremmin niitä luottotappioita. Kyse on myös niiden maiden, jotka ovat vaikeuksissa, kuten Italian ja Espanjan, talouden vahvistamisesta ja niiden velkaantumisvauhdin hidastamisesta, jotta nekin olisivat vahvempia kestämään syntynyttä turbulenssia. (Juha Väätäinen: Se on mahdottomuus!) Tämä on mielestäni ainoa järkevä tapa varautua siihen eli se, että pyritään minimoimaan etukäteen niitä ongelmia, mitä liittyy mahdolliseen ja todennäköiseen Kreikan maksukyvyttömyyteen. En usko, että tilanne tulee niin vaikeaksi kuin Lehmanin konkurssin jälkeen, koska se tuli eräällä tavoin puun takaa, kun taas tällä hetkellä taloudelliset toimijat ja poliittiset toimijat globaalisti ovat varautuneet ja varautuvat siihen, että Kreikan käy hyvin huonosti.

Summa summarum, herra puheenjohtaja, haluan vaan sanoa sen, että ne, jotka sanovat, että nykytilanteeseen on hyvin helppoja ratkaisuja — erotetaan Kreikka eurosta, niin ongelma katoaa saman tien, tai jotain vastaavia helppoja ratkaisuja, ei anneta lisää tukipaketteja, ei anneta tukea, koska se kaikki menee Kankkulan kaivoon ja siitä ei seuraa mitään kielteistä Suomelle ja suomalaisille — ne, jotka väittävät, että tämmöisiä hyvin helppoja ratkaisuja on olemassa, ovat mielestäni valitettavasti väärässä.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn edustaja Lehden analyysiin siitä, että erilaisen arvopohjan ja erilaisen kulttuurin omaavat maat samassa valuutassa eivät kykene tekemään järkeviä päätöksiä. Sen tähden olen eri mieltä kuin edustaja Zyskowicz, että kyllä tästä, että Suomi on mukana eurossa, osaltaan johtuu se, että me joudumme nyt olemaan mukana auttamassa näitä heikompia maita.

Edelleen on selvää, että kun Ekp on ostanut jälkimarkkinoilta näitä luottoja, niin kyllä nämä velkojat ovat jo silloin menettäneet ne. Ekp on ostanut markkinahinnalla eikä sillä hinnalla, minkä velkoja aikanaan on jättänyt.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin Ben Zyskowiczilta kysynyt vielä siitä, kun kerran mainitsitte, että uskotte, että Kreikka ei tule selviämään veloistaan, jossain vaiheessa se kaatuu, että nyt ostetaan aikaa pankeille ja joillekin muille maille. Kuinka paljon teidän mielestänne Suomen pitäisi laittaa siihen hajaostamiseen rahaa kiinni? Nythän puhutaan miljardeista euroista, ja jos me vielä sinne vakuuksia laitamme, niin mikä on se summa teidän mielestänne, että meillä on varaa siihen? Kysymyshän kuitenkin on siitä, kuinka paljon Suomella on varaa ostaa aikaa. Itse ainakin uskon siihen, että kyllä sitä aikaa ostavat nämä saksalaiset ja ranskalaiset omilla rahoillaan, mutta miksi meidän pitää olla tukemassa heidän epäjohdonmukaista politiikkaansa? Voitko vastata siihen, kuinka paljon meillä on varaa maksaa siitä ajasta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kallille sanoisin, että en sanonut, ettei se, että olemme eurojärjestelmässä, vaikuta siihen, että olemme tässä sopassa. Toisaalta on uskoni myös se, että hyvin viennistä riippuvaisena maana Suomi ei olisi immuuni mahdolliselle eurooppalaiselle talouskriisille, vaikka olisimme eurojärjestelmän ulkopuolella.

Mitä tulee velkojiin, he ovat menettäneet toki, ovat myyneet papereita eteenpäin alehintaan, jos näin voidaan sanoa. Mutta oma näkemykseni on se, että ongelman pitäisi olla kokonaan velkojien eikä veronmaksajien piikissä lainkaan.

Mitä edustaja Niikon kysymykseen tulee, niin tässähän on kyse siitä, että pyritään valitsemaan huonoista ratkaisuista vähemmän huono. Eli esimerkiksi Lehmanin konkurssin jälkeen tapahtunut bkt:n putoaminen 8 prosentilla merkitsi kymmenien miljardien menetyksiä suomalaiselle kansantaloudelle. Siinä mielessä sadat miljoonat oli pienempi paha. Eli pyritään estämään sellainen taloudellinen skenaario, joka vaikuttaisi hyvin, hyvin kielteisesti Suomen talouteen.

Ville  Vähämäki  /ps:

Kunnioitettu puhemies! On sanottu, että ennustaminen on vaikeaa, etenkin tulevaisuuden ennustaminen, mutta näyttäisi siltä, että nykytilanteen, nykyhetken, käsittäminen on vielä vaikeampaa. Tämä, mitä edustaja Zyskowicz sanoi, että on hyvin vaikea löytää tietä pois tällaisesta tilanteesta, ei ole olemassa mitään helppoja vaihtoehtoja, on aivan oikein. Ainut syy, miksi minä tätä asiaa vastustan, on suomalaisten oman edun puolustaminen, Suomen talous, Suomen kuntien talous ja Suomen kansalaisten oma henkilökohtainen talous. Siinä ovat ne asiat, miksi tätä asiaa vastustan.

Tätä EVM:ää on käsitelty muun muassa tässä U 6/2011 -sopimusluonnoksessa. Tässä ihmettelen sitä seikkaa, että tästä on olemassa vain englanninkielinen sopimusluonnos. Miten iso asia tämä Suomelle onkaan, ja tästä on todellakin saatu aikaiseksi vain englanninkielinen sopimusluonnos. Onko tämä hyvän hallinnon mukaista käsittelytapaa? En voi tätä asiaa käsittää, miksi näin tehdään. Koettakaa nyt saada tästä suomenkielinen sopimusluonnos aikaiseksi!

Tässä EVM:ssä on mielenkiintoisia ominaisuuksia, ja ne eivät niinkään hyviä Suomen kannalta ole. Kyllähän ne tietenkin joitakin muita maita saattavat hyödyttää. Muun muassa tämä, että jäsen ei vapaudu maksuvelvollisuudestaan, vaikka siitä tulisi EVM:n tuen saaja, on hyvin mielenkiintoinen seikka. En voi tällaista asiaa käsittää, miksi tämä on tänne laitettu.

Etenkin sen seikan perusteella, että EVM:n hallintoneuvosto voi omalla päätöksellään päättää lähteä muiden jäsenvaltioitten kassalle, nostaa omaa pääomaansa, tässä tullaan ohittamaan aivan täysin kansallinen päätöksentekokyky. Ei tämä näin voi olla mahdollista. En tätäkään pysty käsittämään, miten tämän annetaan mennä läpi ilman isompaa julkista keskustelua.

Sitten tämä seikka, että tässä sopimuksessa ollaan luomassa EVM:stä itsenäistä oikeustoimihenkilöä, joka on täysin koskematon, EVM:ää ei voi haastaa oikeuteen missään jäsenvaltiossa. Onhan tämä ihmeellinen asia. Käytännössä EVM:n toimitiloihin ei pääse. Sieltä ei voi hakea mitään dokumenttia, jos se ei siihen lupaa myönnä.

Kaiken kaikkiaan tämä on hyvin epämiellyttävä sopimus, ja tätä ollaan täällä näin viemässä eteenpäin. Kyllä tämä vähän huonolta tuntuu. Ei tämä kyllä Suomen etu voi missään nimessä olla, että tätä näin vähällä käsittelyllä viedään eteenpäin.

Ei minulla muuta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tästä salin tämänhetkisestä koostumuksesta ja siitä, että edustajia ei juuri ole paikalla, huomaa, että tämä on varsin kiusallinen kysymys, mitä me nyt täällä käsittelemme, hyvin monille tahoille. Oikeastaan perussuomalaiset on puolueena ainut, jolla on puhtaat näpit tässä tilanteessa. On tietysti myönteistä, että keskustaltakin nyt kriittisyyttä on tilanteeseen löytynyt.

Mutta se, mikä ei ole myönteistä, on se, että hallitus ei edelleenkään mieti muuta vaihtoehtoa. Meillähän on sellainen tilanne, että nämä vakausmekanismit voivat vielä kaatua. Kreikka todennäköisesti kaatuu, ja voi aivan hyvin olla, että tämä rahoituspakettikin, jota Kreikalle hallitus on ajanut, saattaa kaatua. Ja jos se kaatuu näihin vakuusvaatimuksiin, niin silloin voi sanoa, että perussuomalaisetkin ovat varsin tyytyväisiä siihen, että näitä vakuuksia on lähdetty vaatimaan.

Mitä tulee siihen, mitkä ovat vaihtoehdot ja näin, niin se on selvää, että ei mitään helppoja vaihtoehtoja ole. Ainakin minulla on luottamus suomalaiseen koulujärjestelmään, ja meillehän on kaikille varmasti tunnettua se, että meillä on suhdannevaihtelut yhteiskunnassa, ja jos niitä väen väkisin lähdetään estämään tällaisella politiikalla, mitä Euroopassa on lähinnä EU-olosuhteissa harjoitettu, niin siitä seuraa juuri tällainen kriisi. Ja nyt sitten ollaan tässä äärellä. Ne, jotka ovat tätä EU-politiikan suuntaa ja ylipäätään EU-jäsenyyttä olleet kannattamassa, euro mukaan lukien, kyllä kantavat vastuun.

Myös tällainen päätöksenteon hajauttaminen, mitä tässä ikään kuin liittovaltiokehityksessä on mukana, on kyllä johtanut aina tähän asti pääomien keskittymiseen. Eli tähän asti tuloerot ovat kasvaneet tällä harjoitetulla politiikalla. Mitä syvemmälle mennään integraatiokehitykseen — ja voidaan puhua niin sanotusti hajautetusta päätöksenteosta, jota on kansalaisen entistä vaikeampi paikantaa — sitä enemmän se johtaa pääomien keskittymiseen pitkällä aikavälillä. Tämän historia osoittaa. Ja kun me paljolti kansanvallan kautta kontrolloimme pääomia, me pystymme verottamaan — joku kutsuu sitä sosialisoinniksi, minun mielestäni verotus on positiivinen asia, kun sitä oikein harjoitetaan — ja niillä verovaroilla luodaan niitä edellytyksiä ihmisille, niitä mahdollisuuksien tasa-arvoisuuksia, joiden avulla sitten ihmiset pystyvät itse luomaan hyvinvointia.

Kyllä kokoomuksen linja on sellainen, että minä varoittaisin nyt niitä kansalaisia, jotka ikään kuin ajattelevat ja vähän pelkäävätkin, että miten sen minun omaisuuteni nyt käy, sen minun taloni ja näin, jos rysähtää: oikea vastaus on, että "kun rysähtää". Nyt on kysymys meidän tulevien sukupolviemme asiasta, mihinkä liekaan heidät tässä pannaan. Eli kyllä ne pääomat, mitä meillä tavallisilla kansalaisilla on hallussamme, ehkä tiettyä väestöryhmää lukuun ottamatta, ovat niin pieniä, että silloin kun aloitetaan tällainen uusjako, niillä ei ole mitään merkitystä, ja siksi niihin tarrautuminen on erittäin vaarallista, ja se on just sitä, mitä kapitalistit ovat aina halunneet ja haluavat.

Minä toivon, että ihmisiä ei peloteltaisi ikään kuin sillä, että se on vääjäämätöntä, että nyt ei varmasti tule olemaan helppoa. Ikävä kyllä, varmasti seuraa taloudellista ahdinkoa, tehtiinpä mitä vain. Eli tärkeintä on miettiä sitä, minkälainen on se tulevaisuuden viitekehys, missä sitten luodaan niitä uusia mahdollisuuksia.

Sitten, mitä tulee tähän aatteiden kriisiin, niin kyllähän tämä kertoo siitä, että tässä on haluttu myös viestittää ihmisille, että hei, antakaa, me hoidamme nämä asiat, keskittykää te vain kuluttamiseen. Ketkähän sitä politiikkaa ovat oikeasti tässäkin salissa edistäneet? Nyt sitten on takaisinmaksun aika, niin että kyllä se niin on, että kun pirulle antaa pikkusormen, niin se vie koko käden. Ja nythän näin on käymässä.

Ben Zyskowicz /kok:

Minusta edustaja Saarakkalan puheenvuoro oli sillä tavoin rehellinen ja hyvä, että hän totesi, että tähän Euroopan velkakriisiin ei ole mitään helppoja ratkaisuja ja eri ratkaisut joka tapauksessa, näin ymmärsin, aiheuttavat myös Suomeen ulottuvaa taloudellista vaikeutta ja kielteisiä taloudellisia seurauksia Suomeen.

Kun olen ymmärtänyt tähän saakka, että perussuomalaiset ovat tarjonneet niin sanotusti piikin kiinni panemista eli Kreikan ja muiden kriisimaiden rahoituksen lopettamista oikeana lääkkeenä tai ainakin sitä oikeana lääkkeenä, että Kreikka vain erotetaan euroalueesta, ja kun olen ymmärtänyt, edustaja Saarakkala, että tähän saakka olette olleet sitä mieltä, että näin voidaan tehdä ilman, että siitä seuraa Suomen kannalta mitään taloudellista kriisiä tai vähintäänkin kielteisiä talousvaikutuksia meidän kasvuumme ja työllisyyteemme, niin olisin teiltä kysynyt, kun nyt sanoitte, näin ymmärsin, että nämäkin ratkaisut aiheuttavat meille taloudellisia ongelmia, minkälaisia taloudellisia ongelmia teidän mielestänne aiheutuu siitä, jos Kreikka menisi tukipakettien lopettamisen seurauksena hallitsemattomasti maksukyvyttömäksi.