Asunto- ja viestintäministeri  Krista  Kiuru

Arvoisa puhemies! On tullut hyvin historiallinen hetki, sillä meille eduskuntaan on saapunut lakiesitys Yleisradio Oy:stä annetun lain ja valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain muuttamisesta, ja uskon, että hyvin lämpimästi tätä lakia ja lakipakettia on odotettu.

Aivan aluksi haluan kiittää eduskunnan tuesta, joka ainoan kansanedustajan tuesta, että tämä lakimuutospaketti saatiin ennen joulua valmiiksi. Omalta osaltani on hyvä sanoa, että käsillä oleva hallituksen esitys on siis osa tuota parlamentaarista sopua, jossa valmisteltiin Yle-uudistusta, ja tässä esityksessä on tuota parlamentaarista sopua ihan prikulleen noudatettu. Pieniä teknisiä viilauksia on tehty, mutta sopua ja sen parlamentaarista sisältöä ei ole miltään osin muutettu. Tällä esityksellä tullaan varmistamaan hallitusohjelman mukaisesti Yleisradion julkisen palvelun rahoitus sosiaalinen oikeudenmukaisuus huomioiden. Lisäksi vahvistetaan julkisen palvelun valvontaa ja tehdään hyvin pieniä teknisiä korjauksia julkisen palvelun määrittelyyn, aivan kuten parlamentaarinen sopu edellytti.

Esitys liittyy myös valtiovarainministeriössä valmisteltuun hallituksen esitykseen laiksi yleisradioverosta sekä laiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Niin kuin alussa jo totesin, tämä esitys siis pohjautuu eduskuntaryhmien puheenjohtajien kanssa 16.12.2012 tehtyyn julkilausumaan, jonka mukaisesti valtioneuvosto teki periaatepäätöksen heti parlamentaarisen sovun jälkeen eli 21.12. Tuo periaatepäätös on sitten se, jonka pohjalta on nyt valmisteltu julkilausuman linjausten mukaisesti hallituksen esitys. Siinä aineellista sisältöä ei ole siis muutettu. Muotoiluihin ja sisältöihin on tehty vain eräitä lakiteknisiä ja käytännön toteuttamiseen liittyviä muutoksia.

Arvoisa puhemies! Valtion televisio- ja radiorahastosta annettua lakia muutetaan nyt siten, että televisiomaksusta luovuttaisiin vuoden 2013 alusta lukien. Tämä muutos edellyttää nykyisen tv-maksuhallinnon alasajoa Viestintävirastossa. Jatkossa Yleisradion julkisen palvelun kustannukset katettaisiin valtion talousarviosta Valtion televisio- ja radiorahastoon ja sieltä sitten edelleen Yleisradiolle osoitettavilla varoilla. Meno ei sisälly valtiontalouden kehykseen. Samalla otettaisiin käyttöön uusi, niin sanottu yleisradiovero, jonka tuoton pitkällä aikavälillä on tarkoitus kattaa julkisen palvelun rahoitukseen aiheutuva lisämeno valtion talousarviossa. Määrärahaksi on esitetty 500:aa miljoonaa euroa vuonna 2013. Seuraavina vuosina sitä tarkistettaisiin vastaamaan kustannustason muutosta. Tarkistuksen perusteena olisi siis indeksi, joka muodostuu yleisestä elinkustannusindeksistä, jonka painoarvo on yksi kolmasosa, sekä ansiotasoindeksistä, jonka paino on kaksi kolmannesta. Tällä rahoituksen tasolla sitten omalta osaltaan turvataan Yleisradion palvelun säilyminen tasolla, jota eduskuntaryhmien puheenjohtajat jo keväällä 2010 eli viime hallituskauden lopulla edellyttivät.

Julkisen palvelun ohjausta ja valvontaa on ajatuksena myös vahvistaa Yleisradio Oy:stä annetun lain muutoksella. Hallintoneuvoston rooli tulee korostumaan entisestään. Uudeksi tehtäväksi hallintoneuvostolle tulee arvioida ennakolta merkittävät palvelut ja toiminnot. Lisäksi eduskunnan tiedonsaantimahdollisuuksia lisätään, kun hallintoneuvoston tulee jatkossakin vuosittain antaa kertomus Yleisradion tarjoamasta julkisesta palvelusta ja siitä suoritetusta valvonnasta. Viestintäviraston puolestaan tulee jatkossa omalta osaltaan toimivaltaisesti valvoa julkisen palvelun varojen käyttöä entistäkin paremmin, ja kyse on tietenkin sen valvonnasta, että julkisten palveluiden varat käytetään nimenomaan julkisen palvelun rahoittamiseen. Julkilausumassa ennen joulua jo edellytettiin puheenjohtajien toimimalla tavalla, että ennakkoarvioinnin valmistelusta huolehtisi liikenne- ja viestintävaliokunnan yh-teydessä toimiva virkamies. Omalta osaltani allekirjoitan täysin tämän, mistä on sovittu, ja siksi eduskunta joutuu itse tämän kohdan laittamaan käytäntöön päättämällä muuttaa työjärjestystään tältä osin. Tämä on siis eduskunnan, ei hallituksen, toimivallassa.

Arvoisa puhemies! Ehdotetut muutokset järjestelmään edellyttävät merkittäviä muutoksia tv-maksujärjestelmään jo ennen ehdotettujen lakien voimaantuloa. Muutoksilla on tietenkin vaikutusta myös osaan suomalaisista kotitalouksista, ja muutosten toteuttamisen kannalta olisi perusteltua ja jopa kohtuullista, että tuo esitys saataisiin käsiteltyä mahdollisimman pikaisesti.

Omalta osaltani pidän tätä esitystä erittäin tärkeänä kotimaisen sisältötuotannon, suomalaisen kulttuurin ja kielten kannalta. Yleisradiolla on erittäin keskeinen asema oman kulttuuri-identiteettimme vaalimisessa ja ylläpitämisessä ja tietenkin meille suomalaisille tehdyn sisällön tuottajana ja tilaajana. Odotan, että esityksen mukainen parlamentaarinen kädenojennus Yleisradiolle näkyy tietenkin omalta osaltaan positiivisella tavalla myös suomalaisessa sisällöntuotannossa.

Arvoisa puhemies! Kiitoksia vielä kerran kaikille kansanedustajille, että esitys on saatu tänne eduskuntaan.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä — jos vielä ministeri Kiuru ehtii mennä paikoilleen tuonne aitioon — miten hallitus on Yle-veroa suunnitellessaan ottanut huomioon ne kansalaiset, jotka eivät katso televisiota taikka kuuntele radiota lainkaan. Miten olette huomioineet esimerkiksi pitkäaikaissairaat, jotka makaavat kuukausi- tai vuositolkulla tiedottomana tai tajuissaan sairaaloissa mutta eivät pysty käyttämään minkäänlaisia tiedotusvälineiden palveluja? Tai entäs ne kansalaiset, joilla ei uskonnollisen vakaumuksen vuoksi ole taloudessa televisiota eikä radiota? Mielestäni Yle-vero ei ole heidän kohdallaan oikeudenmukainen, ja onhan tämä lisävero vähäosaisille.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin olen huolissani nimenomaan vähävaraisten mediamaksuosuudesta. Sinänsä on hyvä, että kaikkein pienituloisimmat jäävät tämän ulkopuolelle, mutta täytyy sanoa, että ei esimerkiksi 8 000 euron vuosituloilla eläväkään liian leveää elämää elä ja hänelle 50 euron maksu voi olla kova, varsinkin jos sitä mediaa ei juurikaan pysty käyttämään. Kysynkin: onko tässä mahdollisuutta vielä tulla tällaisia erittäin vähävaraisia ihmisiä vastaan?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää, vaikka oppositiossa olenkin, ministeriä siitä, että saatiin runnottua läpi tämä rahoitusjärjestelmä, ja totta kai siinä on kaikilta poliittisilta ryhmiltä tarvittu tahtoa. Erityisesti haluan kiinnittää huomiota siihen, että julkisen palvelun tehtävä pysyy Yleisradiolla mahdollisimman laajana ottaen huomioon myös erityisryhmät, kuten vammaiset ja kielivähemmistöt jne.

Hallintoneuvoston tehtävä on arvioida tosiaan merkittävät toiminnot, ja tämä on tärkeä asia. Tähän kuuluvat myös kanavaprofiilit. Muun muassa TV2 on muuttanut kanavaprofiiliaan tavoitellen uusia, nuoria ikäryhmiä, erityisesti nuoria naisia. Se ei ole vielä ainakaan kauhean hyvin onnistunut, mutta toivotaan, että se onnistuu. Erityisesti kiinnittäisin huomiota siihen, että suomalaisen kulttuurin kannalta — indie-tuottajat, elokuvatuottajat, musiikintuottajat — on tärkeää, että Yleisradiolla on riittävästi varaa. Tärkeä asia tietysti on alueellisuus, että Yleisradio tuo koko Suomen näkökulman.

Mitä tulee vähävaraisiin, niin tosiaan on hyvä, että siellä maksuissa on helpotuksia, mutta voidaanko tuota alarajaa tavallaan nostaa vielä niin, että vähävaraiset selviävät pienemmillä maksuilla tai... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy onnitella hallitusta siitä, että tämä esitys on saatu eduskuntaan. On tärkeätä, että Yleisradiolla on asianmukainen rahoitus ja sen toiminta voidaan turvata, koska laitoksen tehtävä on sivistää Suomen kansaa. Myöskin voidaan sanoa, että järjestelmä on sosiaalisesti varsin oikeudenmukainen, mutta yksi asia, josta olen saanut paljon palautetta, on yritysten ja yhteisöjen maksamat maksut. Jos meillä on yrittäjä, joka yrittää, katsoo televisiota kotona, maksaa siitä maksun, ja sitten hänellä on oma verstas, jossa ei ole televisiota, niin kuitenkin hän joutuu maksamaan siinäkin tilanteessa maksun. Olisiko perusteltua, että eduskunnassa vielä katsottaisiin yrittäjien osalta sitä, missä määrin tämä maksu yrittäjien kohdalla on oikeudenmukainen?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn siihen näkemykseen, että on erittäin hyvä, että meillä on käsittelyssä kaikkien eduskuntaryhmien hyväksymä esitys, joka sitten on tänne tullut. Täytyy sanoa, että hieman kyllä ihmettelen edustaja Oinosen puheenvuoroa. Siitä ei ollut kyllä kovin helposti luettavissa se, että myöskin perussuomalaiset ovat sitoutuneet tähän esitykseen.

Kokonaisuutena tässä on varsin tasapainoinen paketti, joka turvaa Ylen toimintaedellytykset ja turvaa myöskin Ylen rahoituksen.

Täällä jo edustaja Sasi viittasi siihen, että on varmaan syytä arvioida, onko järkevää, että yritysten osalta tämä maksu perustuu liikevaihtoon, vai löytyisikö joku parempi tapa. Se varmaan jää tässä sitten arvioitavaksi. Pidän myöskin tärkeänä sitä, että eduskunnan rooli Ylen valvonnassa ja erityisesti siinä, mitkä tehtävät kuuluvat Ylelle ja mitkä kaupalliselle medialle, vahvistuu. Ja pidän tärkeänä sitä, että Yle olisi nimenomaan täydentäjä eikä kilpailisi kaupallisen median kanssa, ja tämä on varmaan se näkökulma, jonka myöskin liikenne- ja viestintävaliokunta tulee omassa käsittelyssään ottamaan huomioon.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä haluan kanssa kiittää eduskuntaryhmiä tästä yhteisestä sopimuksesta, mutta haluan myös erityisesti kiittää meidän sinnikästä ministeriämme, joka sai nyt vihdoinkin tämän aikaan. Nimittäin on aivan pakko sanoa, että oli kyllä aivan kammottavaa seurata tätä farssia, mikä viime kaudella oli. Ministeri ei loppujen lopuksi koko kauden aikana pystynyt tuomaan mallia, millä Yleisradion rahoitus turvataan, ja siksi on äärimmäisen tärkeää, että nyt se on löytynyt.

Kuten täällä on todettu, on kunnia-asia ja on sivistyksen kannalta, on kulttuurin kannalta, on kaiken kannalta hyvin tärkeä asia, että Yleisradion rahoitus on laajasti turvattu ja julkisen palvelun tehtävä säilyy. Tämä oli myös sosialidemokraateille tärkeä asia. Viime kaudellahan emme hyväksyneet sitä epäreilua mediamaksua, ja nyt saavutettu lopputulos on huomattavasti reilumpi. Siinä on tämä, että tuloja otetaan paremmin huomioon, ja siinä suhteessa lopputuloskin on parempi. Viime kaudellahan päädyimme siihen, että budjettirahoitus oli mielestämme oikea keino, ja mediamaksua emme nähneet silloin oikeana.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että pitkällisen prosessin jälkeen meillä on hallituksen esitys yleisradioverosta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta. Aivan niin kuin monet muutkin, yhdyn ministeri Kiurulle osoitettuihin kiitoksiin. Hän on ollut uuttera puurtaja, ja se lienee osin syy siihen, että asian valmistelu on edennyt reippaasti, ja liikenne- ja viestintävaliokunta varmasti myös etenee asiassa miltei yhtä reipasta vauhtia eteenpäin.

Pidän erittäin hyvänä, että hallituksen esityksellä pystytään turvaamaan Yleisradion rahoitus ja sen myötä julkisen palvelun tavoitteet. Nämä julkisen palvelun tavoitteet ovat meille kaikille suomalaisille äärimmäisen tärkeitä, ja on hyvä, että rahoitus turvataan. Pidän hyvänä myös sitä, että rahoitustasoa vuosittain tarkistetaan kustannustason muutosta vastaavaksi.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että hallitus kerrankin on yhteistyössä halunnut neuvotella. Hallitus voisi ottaa esimerkkiä ministeri Kiurusta. Sen sijaan puolustusvoimauudistuksessa hallitus saneli, sen sijaan vaalipiiriuudistuksessa hallitus saneli — ja tuntuu sanelevan aina, kun se on mahdollista. On hyvä, että tässä nimenomaisessa kysymyksessä otettiin asia huomioon.

Sinne kokoomukselle viittaisin: Siellä oli sekä oikeaa että väärää puhetta. Edustaja Sasi puhui aivan oikein pienyrittäjän puolesta, koska kaksinkertainen verotus hänen kohdallaan on kohtuuton. Sen sijaan edustaja Satosen puheesta ajattelin niin, että kun edustaja Oinonen perustellusti oli köyhistä huolissaan, niin se ei tuntunut Satoselle kelpaavan.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä on oikeastaan nyt alleviivatusti koko eduskunnan Yleisradion rahoituksesta ja tulevaisuudesta päättämistä, ja minusta se on ministeri Kiurulta ja myös kaikilta eduskuntaryhmiltä oikein hyvä lähtökohta.

Mielestäni pitää myös ottaa huomioon, mikä oli tämän nykyisen yleisradiomaksun, kansalaisen maksaman maksun, suurin epäkohta. Minusta se oli se, että se ei millään tavalla ottanut huomioon ihmisen maksukykyä. Otetaan vaikka se pienituloinen eläkeläinen tai opiskelija, joka on maksanut laillisesti televisiomaksunsa: (Ben Zyskowiczin välihuuto) sehän on 252 euroa vuodessa, vaikka tulot olisivat todella pienet, ja tästä lähtien tämä sama ihminen maksaa korkeintaan sen 50 euroa, jos sitäkään. Eli pienituloinen ihminen, joka asuu yksin, hyötyy tästä erittäin paljon. Se tekee tästä hyvin oikeudenmukaisen, ja uskon, että jokainen tässä salissa pystyy tätä esitystä kannattamaan.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin edellä on todettu, nyt esillä oleva esitys Yle-verosta on ratkaisevasti oikeudenmukaisempi kuin sekä edeltäjänsä televisiomaksu että sen korvaajaksi kaavailtu mediamaksu. On aivan oikeudenmukaista, että maksu on henkilökohtainen ja että siinä otetaan tulot huomioon.

Edustaja Oinonen viittasi niihin ihmisiin, jotka uskonnollisen vakaumuksensa takia eivät katso televisiota. Viittaisin toisenlaiseen uskonnollisen vakaumuksen kysymykseen, nimittäin niihin, jotka eivät halua omilla rahoillaan tukea hartausohjelmien tekemistä ja lähettämistä. Nyt esitetyssä Yle-laissa on edelleen Ylen velvoitteena hartausohjelmat, ja kuitenkin perustuslain uskonnonvapauden kirjaus kattaa myös vapauden olla harjoittamatta uskontoa. Siitä näkökulmasta pidän tätä velvoitetta hartausohjelmien sisällyttämisestä Yleisradion toimintaan vastedeskin ongelmallisena.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleisradion julkisen palvelun rahoituksen uudistaminen on ollut pitkä ja haasteellinen projekti. Vasta kolmannella yrityksellä päästiin asiassa eteenpäin, kun valtioneuvosto viime vuoden joulukuussa hyväksyi eduskuntaryhmien linjaaman Ylen rahoitusmallin. Tästä ansaitsee kyllä kiitoksen sanat myöskin ministeri Kiuru, joka on sinnikkäästi vienyt tätä hanketta eteenpäin. Nyt henkilökohtaisella Yle-verolla kerättäisiin 480 miljoonaa euroa ensi vuoden alusta ja lisäksi yritysten Yle-verolla kerättäisiin 22 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä ministeriltä oikeastaan samasta asiasta kuin minkä Kimmo Sasi ja edustaja Satonenkin nostivat esiin omissa puheenvuoroissaan, nimittäin siitä, että nyt tämä vero perustuu liikevaihtoon. Se ei ole täysin oikeudenmukainen, koska se ei huomioi yrityksen veronmaksukykyä ja kannattavuutta, liikevaihdoissa on nimittäin suuria eroja eri toimialoilla.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todettava, että tämä veromalli ja rahoitusmalli on huomattavasti oikeudenmukaisempi kuin aiempi mediamaksu. Tämä ottaa aiempaa paremmin huomioon veronmaksukyvyn.

Mutta kysyisin siihen liittyen: kun tämä kerätään valtionverona ja rahastoidaan, niin kuinka rahaston sisälle saadaan riittävä puskuri sen varalta, että kassan pohja ei paista liian usein? Jos huomataan, että verotukseen täytyy tehdä korjauksia, jotta riittävä Ylen rahoitustaso säilyy, niin ne korjaukset tulevat aina viiveellä, ja jos rahastossa ei ole puskuria, niin silloin tulee aina ongelmia.

Toinen asia: kun nytten tämän hallituksen esityksen mukaan yhtiö maksaa saamistaan varoista arvonlisäveron 9 prosentin kannan mukaan ja se on noin 45 miljoonaa euroa, niin pohdittiinko sitä, että tämä olisikin ollut arvonlisäverotonta tuloa yhtiölle?

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä ihmetellä täällä perussuomalaisten ja keskustalaisten kommentteja siltä osin, että nyt saavutettu neuvottelutulos olisi jotenkin epäoikeudenmukaisempi pienituloisia kohtaan. Heidät vapautetaan tästä Yle-verosta kokonaan, ja kyllä ylipäätään tällainen veropohjainen maksu on sosiaalisesti oikeudenmukaisempi kuin muut esitetyt maksumallit.

Täytyy silti yhtyä tähän edustaja Sasin esittämään huoleen yritysten Yle-veron osalta. Liikevaihto ei kerro yrityksen kannattavuudesta, ja toisaalta tietyillä toimialoilla se on varsin huono yrityksen koon mittari. Toimialojen välillä on toisaalta suuria eroja kannattavuudessa suhteutettuna liikevaihtoon, ja tässä nyt esitetyssä mallissa suurin osa maksutaakasta kohdistuu pk-yrityksiin, mitä ei voi pitää oikeudenmukaisena. Pitäisikin ehkä harkita nyt vielä eduskuntakäsittelyssä, josko jonkinlainen kannattavuuteen perustuva rahoitusmalli yritysten kohdalla tulisi kyseeseen, esimerkiksi osana yhteisöveron tuottoa.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeri Kiurulta oikeastaan sitä, mitä te olette miettinyt, kun mediamaksusta tai Yle-verosta tulee nyt kaikille pakollinen, enää ei ole keinoa jättää maksamatta tv-lupaa — mistä on tietysti tässä salissa usein todettu, että se jätetään maksamatta sen takia, että sen voi jättää maksamatta — mikä on suomalaisten keino arvostella sitten sitä, jos Ylen ohjelmat, Ylen tarjonta, eivät vastaakaan niitä toiveita, joita suomalaisilla on. (Vasemmalta: Kansanradio!) Viidessä vuodessa Yleisradio on menettänyt 110 000 tv-luvan maksajaa, eivätkä he kaikki ole varmastikaan lintsareita, vaan on paljon myös sellaisia, jotka ovat tyytymättömiä siihen, että uudistetaan Yle Puhetta tuolla tavalla kuin on tehty, taikka Ylen TV2:nkin kanavauudistus on osoittautunut ainakin alkumetreillä katsojien kannalta sellaiseksi, että katsojaluvut ovat kääntyneet laskuun.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakiesitykset kaiken kaikkiaan, sekä tämä 28 että 29, ovat minun mielestäni erinomaisen oikeudenmukaisia ja hyvin laadittuja. Eli oikeudenmukaisuus lähtee siitä, että ne maksavat, joilla on varaa. Ja kyllähän tällä lakimuutoksella myöskin niitä pinnareita sitten saadaan kiinni, jotka sitä televisiolupaa tähän asti eivät ole maksaneet. Eli veropohja tässä laajenee, jolloin myöskin se maksu pienenee jonkun verran, ja nimenomaan nämä pienituloiset sitten nauttivat käytännössä siitä kaikkein eniten. Lisäksi nämä esityksethän yksinkertaistavat vähän tätä nykymenoa, joka on tällä hetkellä monimutkainen. Rahoitus turvataan, ja erityisesti lämmitti tuo lakiesityksessä ollut kohta hallintoneuvoston roolin korostamisesta. Kaiken kaikkiaan iso ja tärkein asia tässä on se, että Yle on edelleen eduskunnan käsissä.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa olla päättämässä asiasta, josta kaikki puolueet ovat samaa mieltä. Erityisesti iloitsen siitä, että maksut ovat nyt sosiaalisesti oikeudenmukaisia eivätkä varmasti muodostu kenellekään kohtuuttomiksi. Näin turvataan yhteiskunnassa Yleisradion perustehtävän toteutuminen, joka on palvella kaikkia kansalaisia. Yleisradion toiminnan jatkuva kehittäminen mahdollistuu nyt, kun rahoitusasiat ovat kunnossa. Eli kiitos ministeri Kiurulle upeasta työstä!

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen koko lailla tyytyväinen tähän hallituksen esitykseen, johon olen ehtinyt paneutua. Se vastaa suunnilleen sitä, mistä eri eduskuntapuolueiden puheenjohtajat sopivat ennen joulua. Mutta silloin oli kuitenkin puhetta, kun emme kuunnelleet asiantuntijoita, kun kokoonnuimme, että kaikkein suurimpiin epäkohtiin tullaan sitten jatkovalmistelussa puuttumaan viimeistään valiokuntakäsittelyn aikana. Tänne ilmeisesti on kuitenkin jäänyt niitä epäkohtia, joista edustaja Oinonenkin otti esille ihan merkittäviä asioita. Tarkoitus on, että niihin nyt valiokuntakäsittelyssä paneudutaan kuuntelemalla asiantuntijoita.

Mutta sitten kysyisin sellaista asiaa, että kun huomasin, että ahvenanmaalaiset on vapautettu kokonaan tästä Yle-maksusta, niin mihin se perustuu. (Eduskunnasta: Ohhoh!) Eikö pitäisi tasapuolisesti kohdella kaikkia Suomen kansalaisia? Kysyisin, mikä on ministerin näkemys, miksi näin on toimittu.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasi kiinnitti huomiota puheenvuorossaan yrittäjien asemaan. Otan yhden esimerkin: autoilija-pienyrittäjäpariskunta, jolla on pari kappaletta puutavara-autoja, ympäripyöreätä työtä, suuret riskit ja saattaa liikevaihto ylittää vuodessa miljoona euroa — ja todennäköisesti ylittääkin, mikäli hommia on — joutuu maksamaan yrityksestään 700 euroa Yle-veroa plus sitten vielä molemmat puolisot 140 eli yhteensä 280, ja yhteissumma on 980 euroa. Kysyisin ministeriltä: eikö ministerin mielestä tä-mä tunnu epäoikeudenmukaiselta nimenomaan pienyrittäjiä kohtaan, ja onko mahdollista, että tähän voitaisiin täällä eduskunnan valiokuntakäsittelyssä harkita ja tehdä tarvittavia muutoksia?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ja onnittelen ministeri Kiurua tästä parlamentaarisesti valmistellusta uudistuksesta, joka nyt on saatu lakiesitysten muodossa sitten eduskuntaan. Aikansa elänyt tv-lupajärjestelmä siirtyy nyt historiaan tarkastuksineen päivineen, ja sinne se kuuluukin.

Nyt esiteltävä ratkaisu turvaa Ylen rahoituksen. Yle pystyy tuottamaan sille asetetut julkisen palvelun tehtävät, ja samalla tämä uusi veroluonteinen maksu ottaa henkilön tulotason huomioon. Kaikkein pienituloisimmat vapautuvat maksusta. Valtaosalla eläkeläisistä, opiskelijoista ja työttömistä maksurasitus alenee nykytilaan verrattuna, joten oikeudenmukaiseksikin lakiesitystä voi kutsua. Eduskunnan rooli valvonnassa säilyy vahvana.

Näitä pieniä epäkohtia, joita täällä on mainittu, toki valiokuntakäsittelyssä täytyy puida, mutta kokonaisuutena uudistus on puolustamisen arvoinen.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Näin parlamentaarisella valmistelulla saadaan tulosta, tästä kiitos ministeri Kiurulle, ja tämä olkoon esimerkkinä muillekin ministereille tällaisen toimintatavan ottamisesta.

Viime vaalikaudella mediamaksusta käytiin todellakin kädenvääntöä ja kohinaa. Keskustan eduskuntaryhmänä me nostimme voimakkaasti esille sen, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus täytyy saada tähän Yle-veroon, Yle-maksuun, ja nyt se on tässä sisällä. Siitä olen hyvinkin tyytyväinen. Veron vähimmäismäärä tulee olemaan 50 euroa, ja korkeimmillaan se on 140, ja tämähän on suuri pudotus tästä nykyisestä televisiolupamaksusta.

Se, mistä olen huolissani, on Yleisradion kokonaisrahoitus, 500 miljoonaa euroa vuositasolla. Entä jos se ei riitä? Joudummeko käymään sitten valtiontalouden pussilla? Mikä on se käytäntö sitten siinä tapauksessa, kun verot eivät kata niitä menoja?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että kaikissa eduskuntaryhmissä on ollut riittävän suuri yleisradiopuolue sisällä elikkä huoli siitä, että Yleisradion rahoitus on riittävällä tasolla turvattava, sen tulevaisuus on turvattava.

Tässä aikaisemmilla kierroksilla on ollut toki varmasti kaikkien ryhmien sisällä erilaisia käsityksiä siitä, mikä rahoitusmalli on se paras. Tämä on ehdottomasti esitetyistä paras, ja henkilökohtaisesti täytyy todeta, että sellainen mediamaksu, joka ei olisi ottanut huomioon ihmisen käyttäytymistä eikä maksukykyä eikä tuloja, ei olisi koskaan ainakaan minun osaltani tukea saanut. Tässä mielessä tämä on paljon oikeudenmukaisempi.

Mitä tulee yritysten maksamaan osuuteen, niin varmasti valiokuntakäsittelyssä on syytä arvioida, onko tämä reilu 20 miljoonaa nyt juuri oikealla tavalla määritelty kerättäväksi niin kuin se on nyt tässä ehdotuksessa. Mutta joka tapauksessa pidän tärkeänä sitä, että ei nyt ainakaan sitä reilua 20:tä miljoonaa nyt siirretä sitten näiden muiden maksettavaksi, että kyllä sen yritysmaailmankin osuutensa minun mielestäni kuuluu tästä maksaa. Mutta mikä on se sisäinen tapa, se on syytä arvioida.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, herr talman! Det är en principiellt sett mycket viktig lag som ligger här nu, det vill säga en sådan lag som kan garantera Yles verksamhet i framtiden. Det är ju det som har varit baktanken bakom att förnya det här systemet, alltså att inte behöva varje år fundera över på vilket sätt man kan täcka ett underskott utan få en sådan här ganska trygg finansiering för Yle.

Tämä on mielestämme periaatteellisestikin erittäin tärkeä ratkaisu, koska se on tulevaisuuden ratkaisu. Pääsemme sillä tavalla eroon tästä aika vanhanaikaisesta systeemistä, että joka vuosi täytyy miettiä, millä tavalla pystytään rahoittamaan Ylen toimintaa tulevaisuudessa. Olen myöskin sitä mieltä, että tämä antaa mahdollisuuden Ylelle kehittyä tulevaisuutta ajatellen, ja sekin on tietysti meille tärkeä asia.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitoksia näistä erittäin hienoista kysymyksistä ja osanottamisesta tähän keskusteluun. Ajattelin vähän ryhmittää asioita kahteen ryppääseen ja sitten mennä yksittäisiin kommentteihin niin nopeasti kuin ehdin.

Ehkä on hyvä aloittaa siitä, miksi päädyttiin tällaiseen malliin kuin mihin päädyttiin. Meillähän käytännössä olisi kaksi erilaista rahoitusvaihtoehtoa käytettävissä: Toinen on nykyinen tv-lupamaksu-tyyppinen maksujärjestely, jollainen oli myöskin viime hallituskaudella suunniteltu mediamaksu. Sen toisena kääntöpuolena on kaikki budjettirahoitteiset vaihtoehdot, ja toteutetaan tuo budjettirahoitteisuus millä tavalla tahansa, se tarkoittaa sitä, että valtion budjetista siirretään jokin menoerä hoidettavaksi ikään kuin sitten yleisradiotoiminnan kattamiseksi. Näin on tässä sovussa päätetty tehdä. Kuitenkin tärkeää on ollut se, että riippumattomuus säilytetään, jolloin on annettu parlamentaarinen tahtotila sille, että tuo osuus, joka kansalaisilta kerätään verotuottona, myöskin korvamerkitään, ja tässä ta- pauksessa juuri tästä on kysymys. Eli on haluttu, että tuo raha, joka yleisradiotoiminnan tukemiseen menee, kuitenkin korvamerkitään summana, ja näin tässä on tehty tässä sovussa, ja minusta on tärkeää, että se tehtiin sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.

Monet edustajat — Oinonen, Kalmari, Ruohonen-Lerner, myöskin Viitanen, Lapintie ja Tiilikainen — omalta osaltaan kuuluttivat sosiaalista oikeudenmukaisuutta myöskin yksittäisten maksajien kohdalta, ja näin todella on nyt tarkoitus tehdä. Oli hyvin vaikeaa päättää, mitä sosiaalinen oikeudenmukaisuus käytännössä olisi, jottei tuo maksu, kun se korvamerkitään, nouse liian suureksi, ja tässä tapauksessa on haettu kantokyvyn rajoja molemmista päistä. Minusta tämä kohtuullinen kompromissi, joka on saatu aikaan, on kannattamisen arvoinen. Silloin myöskin suomalaisten tuki on tämän ratkaisun kannalla eikä tv-lupamaksu tällä veromallilla nouse myöskään liian suureksi, ja minusta sitäkin pitää omalta osaltaan katsoa. Mutta yhtä tärkeää on se, että alhaisemmassa päässä tuo maksu ei nouse jo useiden vähävaraisten ihmisten kohdalla maksettavaksi, ja tästä olemme halunneet pitää huolta, että sillä puolella on liikkumavaraa, niin että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ryhmät on rajattu todella tämän maksun ulkopuolelle.

Sitten meille jää ryhmiä, ja peruskysymys on, kenen pitää maksaa tätä tv-lupamaksun uutta veroluonteista mallia. Kyllä, hyvät edustajat, nyt on todettava, että eduskunta siirtyy tällä esityksellä aivan toisenlaiseen päiväjärjestykseen, nimittäin sellaiseen, jossa me ajattelemme, että tämä Yle-vero onkin luonteeltaan veroluonteinen yhteiskunnan tärkeiden toimintojen tukemiseen tarkoitettu vero. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että käyttääpä Yleisradion palveluita tai ei, niin olemme omalta osaltamme veronmaksajina myöskin sitten maksamassa tätä maksua. Sen takia se keskustelu, keitä ryhmiä voidaan vapauttaa tästä Yle-verosta, on käytävä valiokunnassa vielä asiantuntijoiden johdolla, ja tulette näkemään, kuinka vaikeaa on rajata tiettyjä ryhmiä ulos. Tässä on kysymys vähän samasta asiasta kuin siinä, että ajetaan suomalaisia moottoriteitä tai rahoitetaan kalliita hoitoja. Ikävä sanoa, että ne täytyy kuitenkin maksaa, ja tässä tapauksessa on katsottu, että myöskin julkisen median rahoittaminen on meidän tehtävämme, ja tämä asia on sitä kautta nyt sitten eduskunnassa esillä.

Toinen rypäs olivat edustajat Sasi, Östman, Satonen, Männistö, Kettunen ja Uotila ainakin — voi olla, että oli muitakin — jotka kysyivät sitä, onko yrittäjien osalta tämä vero oikeudenmukainen. Täytyy sanoa, että meille jäi tässä jonkinlaista hienosäätöä, mutta minusta hyvä sopu on kuitenkin tämän lopputuloksen arvoinen. Ei ollut yksimielisyyttä, mikä on hyvä sanoa eduskunnalle, lähteä ajamaan sitä mallia, että olisi otettu yhteisöverosta, niin kuin edustaja Männistö ehdottaa. Itse olisin mielelläni sen tehnyt, mutta sitä kautta tämä asia on myöskin valiokuntakäsittelyssä sitten otettava huomioon.

Sitten oli muita, yksittäisiä kysymyksiä. Kiitän vielä kerran siitä, että edustajat Viitanen ja Lapintie kertoivat, mitä tarkoittaa tämä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus tässä tarkoittaa sitä, että joka neljäs suomalainen on jättänyt maksamatta, ja minä en itse ainakaan osaa kuvitella, että se olisi vastaus edustaja Heinosen kysymykseen, että se olisi oikein, että joka neljäs ikään kuin boikotoisi Ylen toimintaa. Eli meillä on olemassa vapaamatkustajia, ja sen tunnustaminen on tärkeätä. Mutta meillä on myös ihmisiä, jotka eivät ole käyttäneet Ylen palveluja, ja se on vastaus siihen äskeiseen kysymykseen, ja pidän oikeutettuna sitä kysymystä, miten he voivat boikotoida. Tässä mallissa eivät voi, koska verotulot ovat sellaisia, että ne nyt otetaan palkasta, ja se on arvioitu nyt eduskuntakäsittelyyn saapuvassa esityksessä, että se on otettava huomioon. Tämä on kansan radio, eduskunnan radio, ja tuomio siitä tulee vähintään neljän vuoden välein, silloin kun eduskunta on aina katkolla ja aikaisempaa työtä arvioidaan.

Lisäksi jäi vielä paljon kysymyksiä, joihin en nyt ehtinyt vastaamaan, mutta tulen vaikka käymään sitten siellä teillä.

Lopuksi vielä totean, arvoisa puhemies, että kiitos myös valtavan paljon kiittämisestä. Kiitos ei kuulu minulle, se kuuluu eduskuntaryhmien puheenjohtajille, eduskuntaryhmille, kaikille yksittäisille kansanedustajille, jotka ovat tämän lain saaneet siihen pisteeseen, että täällä nyt sitä kelpaa esitellä. Eli kiitoksia kaikille vielä kerran!

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Yleisradion talouden kannaltahan tämä on erittäin merkittävä muutos aikaisempaan. Lupamaksurahoitus johti siihen, että talouden pohja luisti alta pois. Ihmiset jättivät maksamatta, ja Yleisradio ei oikeastaan koskaan tiennyt, minkälaisen budjetin varassa se saattaisi toimia. Budjettirahoitus olisi ollut huono ratkaisu, koska se olisi johtanut siihen, että olisi jouduttu nöyristelemään poliitikoille ja hallitukselle, ja kansainvälisen yleisradiotoiminnan periaatteiden mukaisesti ei ole mitään järkeä sellaisessakaan tilanteessa.

Tämä on erittäin tärkeä asia Yleisradion kannalta, koska nyt Yleisradio voi suunnitella toimintaansa todella taloudellisesti puhtaasti vakaalle pohjalle, ja se merkitsee myöskin haastetta ohjelmatoiminnalle. Yleisradion kannattaa nyt erittäin perusteellisesti miettiä tätä omaa rooliaan julkisen palvelun antajana, kulttuurilaitoksena, kansakunnan kronikkana jne. Erityisesti varoittaisin siitä, ettei lähdettäisi kilpailemaan liiaksi kaupallisten medioitten kanssa, koska Yleisradiolla täytyy olla todella oma profiili, joka on aika monessa kohtaa hyvin erilainen kuin kaupallisella puolella. Rahojenhan täytyy tämän jälkeen riittää, koska nyt Yleisradio vihdoinkin tietää, mikä sen rahoituspohja on, mikä ei suinkaan ole ollut tilanne tähän asti.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, jotka tässä lakia kohtaan on täällä todettu ääneen. Tässä on pitkävaiheinen valmistelu käyty edellisellä hallituskaudella ja nyt sitten tässä, ja siinä mielessä on tietysti hyvä, että on löydetty monellakin tapaa oikeudenmukainen ratkaisu, joka turvaa Yleisradion toiminnan jatkossa, myöskin muissa, muuttuvissa tilanteissa.

Yhdyn niihin keskusteluihin ja puheenvuoroihin, joissa yksi, voisiko sanoa, epäkohta kuitenkin on pöytään nostettu: yrityksiltä perittävä osuus ja se, miten se tapahtuu. Minä olen tavattoman tyytyväinen siitä, että ministeri toteaa ääneen, että hienosäätöä valiokuntatyöskentelyn yhteydessä on valmiutta tehdä, koska ministerin oma valmiushan tähän säätelyyn on erittäin tärkeä, ja on hyvä, että eduskunnalla tässä suhteessa on mahdollisuus halutessaan vaikuttaa oikeudenmukaisempaan ratkaisuun. Hallintoneuvoston rooli tietysti nousee jatkossa entistä suurempaan rooliin. Kun kuluttaja ei pysty äänestämään jaloillaan, niin silloin eduskunnan valvova rooli hallintoneuvoston kautta korostuu.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhdyn lämpimästi niihin näkökohtiin, jotka ovat täällä tulleet jo moneen kertaan todistamaan sitä, että liikevaihto ei voi olla oikea lähtökohta, jolla rasitetaan yritystä. Kyllä se yhteisöveron kautta olisi järkevintä ja oikeudenmukaisinta toteuttaa.

Toinen näkökohta liittyy siihen, että kun tässä rahoitus tavallaan sidotaan elinkustannusindeksiin ja palkkaindeksiin, siitä puuttuu kuitenkin tuottavuuden kehittyminen, joka itse asiassa tarkoittaisi varmasti sitä, ettei pitäisi antaa suorastaan näin, sanoisinko, automaatiota, vaan vaade myös siitä, että tuottavuuden kautta summa, joka kerätään, on ehkä pari prosenttia edellistä vuotta alhaisempi.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin kiitoksiin, joita täällä on osoitettu sekä eduskuntaryhmien puheenjohtajille että ministeri Kiurulle. Tämä askel saattaa olla pieni askel ministeri Kiurulle mutta iso askel Yleisradio-yhtiölle, tämä rahoitusjärjestelmän ja myös hienoinen yleisradiolainsäädännön fiilaaminen.

Täällä on nostettu hyvin esille näitä yritysten maksuihin liittyviä ongelmia, joita varmaan pitää valiokunnassa käydä läpi. Kuitenkin, kun katsoo tätä hallituksen esitystä, täällä on aika perusteellisesti selostettu sitä, minkä tyyppisestä yritystoiminnasta joudutaan siitä voitosta sitten maksamaan yleisradiomaksua, ja on aika pitkä luettelo sellaisesta yrittäjätoiminnasta, ammatinharjoittamisesta ja muusta, josta ei jouduta maksamaan erikseen yleisradioveroa.

Täällä käytetään käsitettä "sosiaalinen oikeudenmukaisuus", kun pohditaan sitä, mikä olisi se oikea ratkaisu, jossa yrittäjä voisi välttyä sitten kuitenkin Yle-veron maksamiselta yrityksen tulosta, kun hän yksittäisenä kansalaisena joutuu maksamaan Yle-veroa. Osakeyhtiöt ovat selvä tapaus, ne joutuvat maksamaan yleisradioveroa, mutta sitten täällä on esimerkiksi luettu pois kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt ja monet muut yrittäjätyyppiset tilanteet. Eli tätä on pohdittu aika perusteellisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, ja valiokunta varmasti (Puhemies: Nyt taitaa olla minuutti täynnä!) voi tästä jatkaa työtään.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä puuttuisin kanssa tähän lähinnä yrityksille määrättyyn Yle-veroon. Lähtökohtaisestihan tämä Yle-vero on kuitenkin oikeudenmukainen: 0,68 prosenttia tuloista, maksimissaan 140 euroa, ja alle 50 euron maksuja ei peritä. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä tilanne, mutta edustaja Sasi toi täällä esille tämän yrittäjän, jolla on se verstas. Hän maksaa 490 euroa, jos liikevaihtoa on. Edustaja Kettunen toi sitten esille tämän yrittäjäpariskunnan, jossa molemmilla puolisoilla on oma yritys ja henkilökohtaisesti he maksavat sitten vielä sen 140 eli yhteensä 980. Laittaisin pikkusen paremmin kansalaispalautteen johdosta: On yrittäjäpariskunta, jolla asuu vielä yksi lapsi kotona, joka maksaa vielä 140 tähän samaan kotitalouteen. Silloin saman kotitalouden Yle-vero on 1 120 euroa vuodessa, kun se tällä hetkellä on 248 euroa. Valiokuntakäsittelyssä varmastikin tämäntyyppisiin epäkohtiin täytyy sitten puuttua.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että Yle-verotuksessa on päästy ratkaisuun, mutta kuten olemme jo kuulleet, niin varsinkin yrittäjien kohdalla ja niillä ihmisillä, jotka eivät pysty Ylen palveluja käyttämään, täällä on vielä epäkohtia, joihin pitää puuttua. Ministeri Kiuru jo vastasikin osaltaan siihen, mutta vielä kysyisin, onko todennäköistä, että valiokuntakäsittelyjen jälkeen tulisi muutoksia näihin epäkohtiin.

Sitten myös tämä ihmisten käsitys siitä, kuka joutuu mitäkin maksamaan: tämä tiedotus ei ole vielä oikein perille mennyt, ja tulee paljon kyselyjä ihmisiltä, eläkeläisiltä, joutuuko maksamaan ja mitä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä yleisradiovero selkiyttää koko suomalaista viestintäkenttää. Ne vaihtoehdot, mitä eduskunta ja eduskuntapuolueet ja eri tahot pohtivat, ovat kaikki huonompia kuin nyt esillä oleva yleisradiovero, joka on oikeudenmukainen ja tasapuolinen oikeasti ja samalla myös selkeyttää koko tämän rahoitusjärjestelmän. Nyt Yle-veron kautta hoidetaan julkisen palvelun tehtäviä hoitavan Yleisradion rahoitus. Sitten on kaupallinen puoli: mainostelevisiot, mainosrahoitteiset ja muut maksujärjestelmiin perustuvat viestintäkanavat. Tässä mielessä tämä on oikeastaan koko suomalaiselle viestintäkentälle hyvä ratkaisu, ja se on myös tärkeää, että tämä ei ole budjettirahoitteista, koska jos tämä olisi budjettirahoitteista, ihmiset kokisivat, että Yleisradio on ilmaiskanava, ja ketä silloin kritisoitaisiin? Eduskuntaa esimerkiksi. Nyt jos Yleisradio tuottaa vaikka huonoja ohjelmia — sellaisiakin voi tulla — niin silloin se kritiikki meneekin oikeaan osoitteeseen, kun ihmiset maksavat siitä, ja kun itse maksaa, niin ikään kuin saa myös oikeutuksen arvostella. Tässä suhteessa katson, että tässä on monta hyvää elementtiä, joita on syytä viedä eteenpäin, ja tarvittaessa myös tiettyjä kohtia, esimerkiksi pienyrittäjiin liittyviä asioita, tarkistaa vielä täällä eduskun- nassa.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti tämä malli on oikeudenmukaisin mahdollinen toteutettavissa olleista. Se tuo tietysti paineita myöskin Yleisradiolle tämän julkisen palvelutehtävän onnistumisessa.

Haluan pariin asiaan viitata, esimerkiksi alueelliseen toimintaan. Julkinen palvelutehtävä esimerkiksi Lapissa, joka on alueellisesti yksi kolmasosa Suomea ja jonka naapureina ovat sekä Norja, Ruotsi että Venäjä, sisältää myöskin sen, että Lapin väestö pidetään ajan tasalla siitä, mitä noissa naapureissa tapahtuu. Arktinen alue on noussut niin keskeiseen asemaan kaikilla agendoilla, että tässä tarvitaan resursseja myöskin tv-toimintaan.

Toiseksi kummeksun edustaja Tynkkysen näkemystä, etteivätkö hartausohjelmat kuuluisi Yleisradion julkiseen palvelutehtävään. Suomen kansasta suuri osa kuuluu johonkin kristilliseen yhteisöön, ja tätä kautta he ovat päässeet tämän julkisen palvelutehtävän piiriin. Suomalainen tapa toteuttaa tätä kristillistä kulttuuria yhdessä kirkon tiedotusyksikön kanssa näissä hartausohjelmissa on minusta erinomainen malli, jota tulee kyllä jatkaa.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rundgren viittasi juuri tuossa alueelliseen toimintaan. Nyt sanoisin, että tässä on aika vähän puhuttu ohjelmatoiminnasta, mutta minä uskon, että Yleisradiossa ollaan erityisen iloisia siitä, että monen vuoden veivaamisen jälkeen rahoituksesta on selkeä tieto, ja juuri tähän tietoon perustuen siellä voidaan suorittaa ohjelmatoiminnan suunnittelua paremmin kuin tähän asti. Nythän on käynyt sillä tavalla, että kotimaisen ohjelmatuotannon määrä on laskenut ja myös kotimaisten pienten tuotantoyhtiöitten asema on ollut todella tukala. Uskon, että näillä päätöksillä me saamme entistä paremman ja monipuolisemman Yleisradion, ja se, mikä on myös tärkeätä mielestäni tässä, on se, että hallintoneuvosto voi ennakkoon arvioida näitä Yleisradion uusia palveluja. Uskon myös, että tämän rahoituspäätöksen jälkeen myös tätä alueellista toimintaa voidaan kohentaa, koska myös siihen on näitä leikkauksia jouduttu tekemään, kun ei ole ollut tietoa siitä, miten tämä rahoitusratkaisu tehdään.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että pitkään kiistanalaisena ollut Yleisradion toiminnan rahoitus on saatu kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Erityisesti pienituloisten asema vahvistuu, ja se on hyvä asia.

Sen sijaan olen hieman huolestunut samasta asiasta kuin edustaja Lehti täällä: kun tulevaisuudessa rahoitus on taattu, niin mikä on Ylen motivaatio kehittää oman toimintansa tehokkuutta, vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta? Ei voi olla niin, että meillä on yksi valtion suojeluksessa oleva organisaatio, jolta ei edellytetä mitään toiminnan tehokkuuden ja tuottavuuden parantamista, kun samaan aikaan muilta organisaatioilta viedään rahaa ja toimintoja karsitaan. Ylessä on edelleen eri toimitusten välillä tehostamisen varaa. Rajoja ja raja-aitoja on purettava, jotta samoja asioita ei turhaan tehdä kahteen tai jopa kolmeen kertaan.

Toinen kritiikkini kohde on sama kuin mitä täällä on useaan kertaan todettu: millä tavoin yrityksiä ja muita yhteisöjä verotetaan Yle-maksulla. Maksut on määritelty pelkästään tuottojen mukaan, mutta niissä ei huomioida millään tavoin, tuottaako yritys voittoa tai kuinka monta henkilöä yrityksessä työskentelee.

Kokonaisuutena olen kuitenkin sitä mieltä, että uudistus on hyväksi, koska oli jo aikakin päästä eroon vanhentuneesta tv-lupamaksusta ja ennen kaikkea sen vanhentuneesta tv-lupamaksutarkastuskäytännöstä.

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisen kauden ja ensimmäisen vuoden edustajana tuntuu oikein hyvältä, että täällä salissa keskustelu etenee sopuisasti ja hyvässä hengessä. Vivahde-eroja toki on olemassa, mutta niin pitääkin olla. Huomaa, että valmistelussa on ollut mukana koko eduskunta. Olen vakuuttunut, että järjestelmä on parempi verrattuna vanhaan televisiolupamaksujärjestelmään.

Ainut, mikä minua on häirinnyt, on nimenomaan pienyrittäjät, joita tämä rokottaa sekä töissä että kotona. Toivottavasti siihen vielä otetaan kantaa valiokuntakäsittelyssä.

Iso kiitos ministerille joukkoineen!

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esitys Yle-verosta on tarpeellinen ja hyvä kokonaisuus. Maksuvelvollisuuden kytkeminen tiettyyn päälaitteeseen ei erilaisten tekniikoiden kehittymisen myötä ole enää tätä aikaa. Tv-lupien valvontamenetelmät, niin jännittäviä kuin ne ovatkin, ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja epäkäytännöllisiksi. Karskit vakavailmeiset tarkastajat oven takana saavat jäädä uuden lain myötä historiaan.

Yhden kysymysmerkin voi heittää sen osalta, onko malli Yleisradion kannalta liiankin hyvä, kun ottaa huomioon valtiontalouden sopeutustarpeet. Budjettirahoituksen kautta säätely olisi helpompaa. Budjettirahoitukseen liittyy kuitenkin monia muita ongelmia, jotka puoltavat Yle-veron kaltaista maksua eli valtiolle suoritettavaa vuotuista veroa.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni, EU, tekee mielellään päätöksiä, jotka koskevat kaikkia jäsenmaita. Tuli mieleen, arvoisa ministeri, onko luultavaa, että Euroopan unioni tekee päätöksen ja säätää direktiivin, joka Suomen on pantava täytäntöön, ja se poikkeaa merkittävästi meidän Yleisradiota koskevasta tulevasta päätöksestämme.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten arvoisa ministeri totesi, sinänsä tähän järkevään kompromissiin jäi kyllä hienosäädön tarvetta. Voin kyllä yhtyä niihin puheenvuoroihin, mitä täällä on käytetty, että erityisesti se hienosäädön tarve jäi sinne yhteisöiltä perittävään yleisradioveroon. Tässä nimittäin käy niin, kuten edustaja Kantolakin totesi, ehkä vähän eri merkityksessä, että nyt eri yritysmuodot asetetaan eriarvoiseen asemaan. Yhteisöiltä eli osakeyhtiöiltä peritään, kommandiittiyhtiönä jos harjoitat toimintaa, ei tarvitse maksaa eikä avoimen yhtiön eikä toiminimen harjoittajan. Tämä on mielestäni semmoinen, johon kyllä toivoisi valiokuntakäsittelyssä puututtavan. Tämä voi aiheuttaa sen, että yksittäiselle yrittäjäperheelle tulee kohtuuttoman suuri maksu, jos sattuu olemaan useita yrityksiä, kuten täällä on todettu. Toivoisin, että tähän löytyisi jonkunlainen järkevä kompromissi.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai on myönteistä, että Ylen rahoitukselle löydetään tällainen pohjaratkaisu. Toki täälläkin keskustelussa on noussut esille näitä muutamia kysymyksiä, joihin pitää löytää oikeudenmukainen ratkaisu valiokuntakäsittelyssä.

Mutta kuitenkin itse jään pohtimaan muutamia perustavaa laatua olevia kysymyksiä, ennen kaikkea sitä, olisiko tässä syytä ollut miettiä myös tarkemmin ensin sitä, mitä kaikkea kuuluu Ylen julkisen palvelun tehtävään ja mitä sinne kaiken kaikkiaan ei kuulu, mikä kaiken kaikkiaan on Ylen tehtävä tulevaisuudessa? Siihen vastauksia tässä rahoitusmallissa ei luonnollisesti löydy. Kuinka ministeri arvioi tätä tilannetta, miten tämäntyyppinen pohdiskelu nyt sitten jatkossa viedään eteenpäin?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin kuulun niihin, jotka ovat tyytyväisiä siitä, että kaikki eduskuntaryhmät pystyivät sopimaan yhteisestä ratkaisusta, joka vaikuttaa järkevältä ja perustellulta. On selvää, että tuollaiseen täydelliseen millimetrioikeudenmukaisuuteen ei ole päästy, ja täällä on esimerkiksi tuotu tämä yrittäjien tilanne esiin. Minäkin toivon, että valiokuntavaiheessa vielä arvioidaan näitä eräitä yksityiskohtia muun muassa tältä osin.

Kilpailevassa mediassa on sanottu, että poliitikot päätyivät ratkaisuun, joka turvaa poliitikkojen vallan säilymisen Yleisradion osalta. Minun mielestäni tämä kritiikki on perusteetonta. Nimenomaan budjettirahoitus olisi tehnyt Ylen huomattavan riippuvaiseksi poliitikoista. Nyt on löydetty Ylen riippumattomuutta vahvistava ratkaisu.

Lopuksi totean, että muuten olen sitä mieltä, että Radio Puhe pitäisi palauttaa entiseen sisältöönsä ja nykyinen tunnareiden jumputus ja urheilu pitäisi siirtää jonnekin muualle.

Sanni Grahn-Laasonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onnittelut ensinnäkin hienosta ratkaisusta! Minäkin kuitenkin peräänkuuluttaisin keskustelua julkisen palvelun Yleisradion tehtävistä jatkossakin. Nimittäin meidän on tarkkailtava tarkasti niitä rajapintoja, missä Yleisradio mahdollisesti vahingoittaa kaupallisen median kannattavuutta ja elintilaa, esimerkiksi alueellinen uutistoiminta voi olla tällainen. Tiedossa on, että monet kannattavuuden rajamailla kamppailevat maakuntalehdet ovat tiukoilla yrittäessään rakentaa kannattavia maksullisia palveluja verkkoon ja tabletteihin kilpaillessaan Ylen julkisrahoitteista ilmaistarjontaa vas-taan, etenkin kun tiedetään, että kotiin tilattavien sanomalehtien verorasitetta juuri kasvatettiin ja samaan aikaan kuitenkin Ylelle varmistettiin varsin tukeva rahoitus jatkossakin. Ylen olemassaolon oikeutuksen kirkastamiseksi ja kansalaisten tuen varmistamiseksi Ylellekin on eduksi, että keskustelu Ylen tarjoamista palveluista ja Yleisradion tehtävistä jatkuu tämän hienon historiallisen rahoitusratkaisun jälkeenkin.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä onnitella hallitusta tästä umpisolmun aukaisusta. Kuitenkin Yle-paketissa herättää huolta siihen sisältyvä julkisen palvelun määritelmä. Tässä julkisen palvelun määritelmä on haluttu pitää mahdollisimman laajana, vaikka EU:n komissio on korostanut määritelmien tarkkarajaisuutta ennakkoehtona yleisradioille myönnettävien valtion tukien antamisessa. Myös useat yksityiset mediayhtiöt ovat katsoneet tämän johtavan kilpailun vääristymiseen.

Huolestuneita ollaan myös maakuntalehdissä, kuten edustaja Grahn-Laasonen juuri äsken mainitsi, joissa on panostettu voimakkaasti verkkotoimintaan. Niillä ei ole samanlaista mahdollisuutta toimittaa tekstipohjaisia uutisia verkkoon ilmaiseksi kuin Ylellä. Useat näistä toimijoista ovat omalla alueellaan kuitenkin merkittäviä työllistäjiä. Siksi kysyisinkin ministeriltä: millä keinoilla hallitus aikoo huolehtia siitä, että Yle-uudistus ei johda kilpailun vääristymiseen verkossa tapahtuvassa tekstimuotoisessa uutisvälityksessä?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että vihdoin on löydetty sopu Yleisradion rahoituksen turvaamisesta ja voidaan siirtyä tästä vanhentuneesta järjestelmästä nykyaikaan. Ylelle on todellakin selkeä tarve, ja sillä on tehtävänsä, etenkin kun elämme tämmöisessä kohtalaisen vähäväkisessä, hieman ehkä omalakisessa kulttuurissa ja oman kielen maassa.

On tärkeää, että tämä yrittäjiltä perittävä maksu vielä kertaalleen valiokuntakäsittelyssä perataan.

Yhdyn myös niihin näkemyksiin, että rahoitusratkaisun yhteydessä on syytä jälleen kerran pohtia, mihin rahat käytetään ja miten ne käytetään, ja samalla pohtia tätä julkisen palvelun tehtävän rajausta. Nämä viimeaikaiset kanavauudistukset on todellakin syytä ruotia läpi ja pohtia, onko näissä menty oikeaan suuntaan.

Edustaja Heinonen peräänkuulutti kuluttajansuojaa, ja voin yhtyä näihin näkemyksiin. On ollut arvokasta, että meillä on yhteisin varoin ollut mahdollista tarjota uutis- ja ajankohtaisohjelmaa ilman musiikkia, urheilua tai mainoksia. Mielestäni Ylellä pitää olla selkeä oma tonttinsa ja profiilinsa jatkossakin, joka erottuu kaupallisista palveluntarjoajista.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielihyvin panin merkille sen, kun ministeri sanoi, että täällä eduskunnan puolella ollaan vapaat keskustelemaan ja tiettyjä korjauksia tekemään, sillä muutamat ovat hyvinkin selkeitä korjaustarpeita.

Kiinnitän samalla lailla kuin edustajat Lehti ja Kauma huomiota tähän laatuaspektiin. On hyvin tärkeää analysoida sitä, kuka katsoo ja kuka valvoo hallituksen lisäksi myöskin laatua, tuottavuutta, tehokkuutta Ylessä tämän jälkeen, koska kieltämättä tämä veropuoli on sitä, että se vero maksetaan joka tapauksessa. Se keskustelu meidän täytyy käydä läpi samoin kuin tämä julkisen palvelun puoli.

Samalla tavalla kiinnitän huomiota tähän yrityspuolen asiaan. Siellä on korjattavaa, ja myöskin on se seikka, että eri yritysmuodot ovat erilaisissa tilanteissa. Voi olla kuitenkin, että osakeyhtiöstä omistat 100 prosenttia, ja se on ihan samanlainen tilanne kuin avoimessa yhtiössä tai kommandiittiyhtiössä. Yksi vaihtoehto: ministeri voisi esittää, että olisi joku maksimimaksu siinä, 700 euroa tai 350 euroa, (Puhemies: Nyt taitaa olla minuutti täynnä!) jolloin voisi katsoa näitä erilaisia vaihtoehtoja, mutta sen täytyisi rajautua siihen.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn tässä lakipykälän kiittäjiin mutta yhtä lailla arvostelijoihinkin.

Tuossa todellakaan tämä liikevaihtopohja ei ole hyvä pohja yritystoimintaan. Samoin näissä eri yritysmuodoissa on varmaan paljon meillä vielä lainsäädännössä hiomista.

Toisaalta tässä tuli myös tämä sosiaalinen tasa-arvoisuus. Onko tämä nyt sitten tämmöinen peräkammarin poikien ja tyttöjen vero yhtä lailla, kun myös näitten talouksien tv-lupamaksut kasvavat?

Yhtä lailla olen saanut palautetta näiltä maakuntien reuna-alueilta siitä, mikä tämä tuotteen saatavuus sitten on. Kaikki digilähetykset ja kaikki paketit eivät välttämättä aina näy vielä hyvin sillä tasolla, millä niiden pitäisi olla, eivät ainakaan korkeatasoisesti. Sitten sekin vielä, että maakunnan uutiset tulevat aina vähän niin kuin eri maakunnasta, vaikka olisi kiva nähdä niitä omankin maakunnan uutisia niin kauan kuin meillä maakunnat Suomessa ovat. Kysynkin tästä ministeri Kiurulta: onko näihin teknisiin korjauksiin tulossa eri rahoitus, ja tuleeko alivahvistimia vielä sitten olemaan Ylelläkin?

Mikko Savola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällaista uudistusta kun tehdään, niin aina jää epäkohtia. Niitä epäkohtiakin on hyvä näissä keskusteluissa nostaa esiin. Se, että kotitalouskohtaisesta maksusta luovutaan ja siirrytään henkilökohtaisiin maksuihin, tekee tietyille ryhmille maksut kalliimmiksi. Olisi kyllä hyvä valiokuntakäsittelyssä vielä ottaa huomioon semmoisia talouksia, missä asuu useampia henkilöitä, ettei vanhoillepojille ja -tytöille tule liian kallista, ettei tästä tule sitä niin sanottua vanhaa vanhanpiian veroa.

Mutta toinen asia, mihin kyllä kiinnittäisin vahvasti Ylessä huomiota, on tämä maakunnallinen toiminta ja paikallinen toiminta. Haluaisinkin siitä myös ministeriltä kuulla, tuleeko tässä nyt parannuksia. Voidaanko tällä varmistaa se, että maakuntaradiot saavat paremmat toimintaedellytykset ja että reuna-alueiden ääni kuuluu tasapuolisesti sitten myös mediassa ja ohjelmien tarjonta on kattavaa ja mielenkiintoista?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei varmaan mitään kuolematonta vaan ehkä enemmänkin realismia.

Kun tässä nyt on kuitenkin aika mittava työ takana, jota tässä on voimakkaasti kiitelty niin ministerin taholta kuin myöskin eduskuntaryhmien taholta, ja on tullut aika huomattava määrä toiveita myöskin valiokunnan suuntaan, niin voin sen kyllä vakuuttaa, että aivan varmasti asiantuntijakuuleminen tehdään perusteellisesti, käydään kiinni niihin asioihin, jotka täällä ovat nousseet esille.

Mutta samassa yhteydessä on kyllä pakko todeta, että kun takana on kahdeksan eduskuntapuolueen yhteinen kompromissi, niin kyllä se myöskin edellyttää sitä, että hyvin laajalla yksimielisyydellä sitten muutetaan niitä epäkohtia, jos niitä epäkohtia muutetaan. Tässä on nyt käynyt ilmi esimerkiksi tämän keskustelun aikana, että tämän osalta, millä tavalla yrityksiltä peritään, on tullut kritiikkiä oikeastaan kauttaaltaan ja myöskin sieltä ministeriaitiosta, ja se varmaan on yksi sellainen kohta — voi olla joku muukin. Mutta pakko on rehellisyyden nimissä myöntää, että kyllä se rima aika korkealla on ennen kuin muutoksia tullaan tekemään. Sen sijaan siihen ohjelmapuoleen varmaan voidaan ottaa kantaa sitten muissakin yhteyksissä.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kiinnitetty huomiota tämän julkisen palvelun tehtävän määritelmään, että se on liian laaja ja saattaa olla, että se johtaa siihen, että Yleisradio tunkeutuu markkinahäirikkönä kaupallisen median markkinoiden alueelle. Näin varmasti saattaa käydä. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa se todellisuus, mikä on monissa eurooppalaisissa maissa, missä julkisen palvelun media toimii. Siellä media rahoitetaan osittain tv-maksulla tai veroluonteisilla maksuilla, ja sitten siinä rinnalla on markkinapohjainen mainosrahoitteinen väline.

Suomessa on linjattu jo vuosia sitten se, että Yleisradiota ei lähdetä rahoittamaan mainosrahoitteisesti, ja tämä on merkittävä suoja kaupallisten medioiden markkinoilla, kun Yleisradiota ei lähdetä rahoittamaan mainosrahoitteisesti, vaan pitäydytään muunlaisiin välineisiin. Näin turvataan kaupallisen markkinan mahdollisuus toimia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että yrittäjät on otettu esille täällä keskusteluissa ja sitten myös perheet, joissa on useampia yli 18-vuotiaita jäseniä, jotka kaikki joutuvat maksamaan sen 140 euroa, jos ansaitsevat yli 20 000 euroa vuodessa. Näihin sitten toivon mukaan päästään puuttumaan valiokuntakäsittelyssä.

Mutta pari semmoista positiivista asiaa haluaisin ottaa esille tässä keskustelussa, ja toinen on ennen kaikkea yksin asuvat henkilöt. Meillä Suomessa on liki 1,2 miljoonaa taloutta, jotka tulevat reilusti voittamaan tässä uudistuksessa, kun he jatkossa maksavat vain 140 euroa tätä Yle-veroa. Heille se on selvästi parannus nykytilanteeseen.

Sitten ottaisin vielä toisen asian, mikä on keskeistä: me pääsemme kokonaisesta ammattikunnasta eroon, elikkä tv-lupatarkastajien virat loppuvat. Siitä iloitsevat kaikki ne, jotka ovat olleet niin sanottuja vapaamatkustajia, monet sen takia, että heillä ei ole ollut rahaa maksaa tätä kohtuuttoman korkeata tv-lupamaksua.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi kiitos ministerille rehellisestä puheenvuorosta, kun kerroitte, että tämä ei ole oikeudenmukainen kaikkia kansalaisia kohtaan.

Mutta ihmettelen tätä taustaa vasten edustaja Satosen puheenvuoroa, kovaa puheenvuoroa ja sydämetöntä puheenvuoroa vähäosaisia ja sairaita kohtaan, joita käsittelin tuossa ensimmäisessä puheenvuorossani. Samoin ihmettelen edustaja Tynkkystä, joka ei mitenkään ollut yllätyksellinen, kun hän olisi poistamassa hengellisiä ohjelmia televisiosta. Mutta jos näin tehdään, että hengelliset ohjelmat poistetaan, niin kyllä minun mielestäni silloin täytyisi ruotsinkielistä ohjelmatarjontaa vähentää ja ottaa vaikka karjalan kieltä siihen tilalle.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Oinonen on nostanut esiin niitä perheitä, joilla ei ole televisiota. Kyllähän tästäkin asiasta keskusteltiin pitkään tässä työryhmässä, mutta on hyvä muistaa, että Yleisradiolla on toimintaa myös muissa medioissa kuin televisiossa. Yleisradio kuuluu radiossa ja näkyy myöskin netissä. On hyvä muistaa, että julkisen palvelun yleisradiotoimintaa on vakiintuneesti pidetty merkittävänä sananvapauden turvaajana, ja sananvapaus on äärimmäisen tärkeä asia meille suomalaisille myöskin.

Vielä näistä hienosäädöistä: Aivan niin kuin ministerikin totesi — ministeri Kiuru oli valmis pohtimaan yhteisöveroon perustuvaa Yle-veroa yrittäjille — toivon, että yritysveroasiaan voitaisiin vielä palata ja tarvittaessa tehdä sitä hienosäätöä valiokuntakäsittelyssä.

Vielä lopuksi kysyisin näitten tv-lupatarkastajien irtisanomissuojasta: onko nyt niin, että hekin jäävät sitten viideksi vuodeksi palkkalistoille ja valtio maksaa viulut tästä?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhemies peräänkuulutti kuolemattomia puheenvuoroja, niin ajattelin palata vielä hartausohjelmiin. Minusta on tärkeää, että Yleisradio käsittelee uskontoja journalistisin perustein; se, että Yleisradio lähettää hartausohjelmia, on kai verrannollinen lähinnä siihen, että Yleisradio lähettäisi myös poliittisesti tunnustuksellisia ohjelmia. Meillä saattaisi olla vaikka kokoomuslainen vartti tai vasemmistolainen puolituntinen, jossa esiteltäisiin vasemmistoliiton näkemyksiä, ja sitä en pidä Yleisradion toimintaan sopivana.

Jos nyt katsotaan yhteisesti, että hartausohjelmia kaikesta huolimatta on perusteltua vastedeskin lähettää ja tämä sisällyttää myös lain velvoitteeseen, niin silloin kai olisi kohtuullista, että tämä velvoite koskisi tasapuolisesti eri uskonnollisia yhdyskuntia ja eri maailmankatsomuksia. Tämän sanon henkilönä, joka itse pitää hartausohjelmista sekä television että radion puolella.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitos erinomaisista keskusteluista ja erityisesti kysymyksistä! Yritän taas puhua lyhyesti, ottaa asiat vähän ryppäinä.

Lähdetään julkisen palvelun tehtävän määrittelystä. Viime kerrallakin, kun asiasta täällä salissa keskustelimme ennen joulua, kansanedustajien suuri toive oli selkeästi se, että julkisen palvelun tehtävää määriteltäisiin. Toki yksikään puheenjohtaja, joka tätä ratkaisua oli synnyttämässä, ei ole jäänyt kylmäksi tästä keskustelusta. Tämäkään sali ei ole jäänyt kylmäksi julkisen palvelun tehtävän määrittelystä, sillä sitä on kolme hallituskautta pyritty määrittelemään, koska julkisen palvelun tehtävän määrittely on suoraan verrannollinen siihen taloudelliseen panostukseen, jonka eduskunta Ylelle antaa. Tässä ta-pauksessa edustajat Alatalo ja Salolainen ottivat hyvin kantaa siihen, että tämä aika laaja julkinen palvelu, joka Ylelle on nyt ajateltu, sisältää tietenkin monenlaisia velvoitteita. Eduskuntaryhmien tahtotila oli, että Ylestä roolina tehdään "kehittyvä Yle", ja se tietysti täytyy euroissa jollakin tavalla mitata, ja tässä esityksessä on lähdetty siis siitä, että tähän — ei yksimieliseen mutta lähes yksimieliseen, poikkeuksellisen yksimieliseen — kantaan on nyt haettu taloudellinen summa, joka sitä vastaa.

Olen itse samalla tavalla tarkka siinä, että meidän pitää osata ajassa mitata julkisen palvelun raameja, ja sitä kautta me selkeästi tehostamme valvontaa omalta osaltamme tässä esityksessä, niin kuin tiedätte, ja tähän suuntaan on vietävä myöskin eduskunnan omaa työtä, jossa sitten lähdetään valvovaan otteeseen hyvin tiukasti kiinni. Eduskunta tulee puuttumaan Yle-asioihin nyt jatkossa vuosittain, ja minusta on tärkeää, että tätä keskustelua jatkossakin jatketaan. Mutta on hyvä sanoa, että se tie ei ole Suomessa auki, mistä edustaja Kantolakin puhui, eli mainosrahoitteisuus. Suomalaiseen kulttuuriin vain on kuulunut sellainen, että Yleisradio ei toimi mainosrahoitteisena kanavana, ja minusta se on tärkeä kädenojennus eduskunnalta myöskin kaupallisiin toimijoihin päin. Ei pidä tulla niille markkinoille. Tämä on tietenkin poikkeuksellinen käytäntö eurooppalaisittain ajatellen, mutta niin on myöskin tämä meidän rahoitusmallimme minun mielestäni on hyvin luovasti tehty sopu.

Arvoisa puhemies! Kysyttiin myös alueellisuudesta. Siinä oli monta edustajaa, Rundgren, Tiainen ja Savola, ja Alatalokin taisi siitä jo aikaisemmin puhua. Tässä suhteessa on hyvä sanoa, että tämä teidän toiveenne on otettu vastaan, kun katsotte Yleisradion tehtäviä, siellä alueellisuus on otettu huomioon.

Savola ja Pirttilahti, siinä missä Rossi ja Turunenkin, olivat vielä huolissaan siitä, onko tämä todella oikeudenmukainen, ja edustaja Oinonenkin taisi laittaa jo äsken ministerin suuhun sanoja. Haluan vielä kerran sanoa, että minusta tämä ratkaisu, joka tehdään, on oikeudenmukaisin tapa hoitaa tämä asia tällä poliittisella mandaatilla, joka kahdeksalta ryhmältä tuli. Uskallan sitä tässä puolustaa, ja pidän sitä hyvänä kompromissina tilanteessa, jossa oli monenlaisia veneenviejiä.

Niissä kysymyksissä, kun siirrytään kotita-louskohtaisesta järjestelystä selkeästi henkilökohtaiseen veroluonteiseen järjestelyyn, aivan varmasti on häviäjiä ja voittajia, niin kuin kaikissa eduskunnan päätöksissä, mutta siitä olen ylpeä, että niitä, jotka tässä todellisuudessa voittavat, on valtavan paljon, ja tähän viittasi jo aikaisemmassa puheenvuorossa edustaja Ruohonen-Lerner. Hän siis korosti sitä, että tästä on todella tulossa positiivinen sinkkuvero, koska yksin asuvat voittavat tässä merkittävällä tavalla. Seuraavaksi voittavat kaikkein vähävaraisimmat, jotka vapautetaan valtavan isosta maksusta, joka on ollut kaikille aikaisemmin sama. Sitten voittavat ne kolme muuta, jotka kerrostalon yhdessä rapussa aina yhdellä tasolla maksavat sen neljännen, joka on aikaisemmin vapaamatkustanut, ja se summa, josta puhutaan, on merkittävä. Sitten sen jälkeen ne, jotka häviävät, ovat todella niitä, jotka asuvat kolmen tai useamman talouksissa. Heillä tuo maksurasitus nousee, mutta tilastollisesti laskien se kuitenkin jää hyvin pieniin summiin. Tätä kautta olen ylpeä siitä, että ainoiden, joilla tele-visiolupamaksu nousee tuona vuonna, johon me nyt tähtäämme, maksu olisi todellisuudessa tällä vanhalla mallilla tullut olemaan suurin piirtein saman verran. Eli minusta me teimme sen, mikä tässä tilanteessa pystyttiin tekemään.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti sitten vielä: Monet edustajat kysyivät yritysten sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, miten se toteutetaan. Minusta edustaja Elomaa hyvin kiteytti sen kysymällä, muuttuuko mikään eduskuntakäsittelyssä, ja siihen minusta valiokunnan puheenjohtaja vastasi kuitenkin aika realistisesti, eli edustaja Satonen totesi, että tämä on niin kovin hiottu kompromissi kahdeksan eri ryhmän välillä. En halua nostaa täällä eduskunnassa suuria tunteita sen suhteen, että kaikki voisivat saada, kun kompromissi kuitenkin on jo tehty, mutta haluan sanoa, että jos tässä on joku iso epäkohta, niin se saattaa liittyä yrittäjien sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Mutta niin kuin totesin, sillä kompromissilla, jonka teimme, on valtava arvo, ja minusta vain poikkeuksellisissa tapauksissa, jos löytyy sellainen malli, jossa on yksimielinen tuki takana, me harkitsemme sitä, että palaamme takaisin alkuperäiseen. Itse olen aikaisemmin nähnyt, että tällä yhteisöverotiellä olisi kannatusta mutta samalla valitettavasti ei yksimielisyyttä.

Aivan lopuksi: Edustaja Tuupainen epäili, saadaanko isoimmalta edunvalvojalta eli EU:lta tähän puhtaat natsat, ja siihen vastaan, kun eduskunta kysyy: kyllä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva Yleisradiota koskeva lakipaketti on paljon parempi kuin aikoinaan ehdolle laitettu mediamaksu, jota yritettiin runnoa väen väkisin läpi.

Myös vasemmistossa mediamaksu herätti ristiriitaisia ajatuksia, ja minä kuuluin niihin, jotka eivät voineet sellaista tasaveroa hyväksyä. Valitettavasti eri rahoitusvaihtoehdoista käyty keskustelu jäi muotopuoleksi, sillä koko ajan olisi pitänyt — ja pitää jatkossa — rinnalla kuljettaa kysymystä, mikä on Yleisradion julkisen palvelun sisältö, mitä sillä rahalla tulee ainakin saada. Yleisradio, silloin kun se toimii oikein ja sen taloudelliset resurssit on pitkäjänteisesti turvattu, on tärkein moniarvoisen ja riippumattoman tiedon välittäjä. Siksi sen asemaa pitää varjella erityisesti.

Nyt hallituksen esitykseen kirjoitettu malli ottaa paremmin huomioon kansalaisten veronmaksukyvyn. Prosenttiosuus tuloista on oikea lähtökohta, varsinkin kun veroon on laitettu leikkurit sekä ylä- että alapäähän. Tulojen mukaan kerättävä vero rahastoidaan, mutta tässä kohtaa on miettimisen paikka. Kun tällä tavoin kerättävät — kuten myös yritysten ja yhteisöjen kautta kerättävät — verot vaihtelevat vuosittain, täytyy rahastoon rakentaa riittävä puskuri, ettei kassanpohja paista liian usein. Jälkikäteen tehdyt tarkistukset veron suuruudessa vaikuttavat aina viiveellä. Rahastomalli ja selkeä veroperuste turvaavat Yleisradion riippumattoman aseman jatkossakin. Myös vuosittain eduskunnalle annet-tava kertomus julkisen palvelun toteuttamisesta korostaa Yleisradion asemaa suoraan eduskunnan valvonnassa ja ohjauksessa olevana yhtiönä.

Arvoisa puhemies! Yleisradio hoitaa sellaisia tehtäviä, jotka eivät markkinaehtoisesti hoidu. Perusidea on, että tuodaan monipuolinen ja kattava televisio- ja radio-ohjelmisto jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Se tarkoittaa vääjäämättä aluetoimintaan panostamista ja tasa-arvonäkökohtien huomioimista. Esimerkiksi Lappia koskevia uutisia ei voida toimittaa Lapin ulkopuolella, silloin ne eivät enää olisi Lapin uutisia. Riittävästi resursoidulla aluetoiminnalla paitsi palvellaan paikallisia asukkaita myös tuotetaan alueilta uutisia ja ohjelmia koko valtakuntaan ja laajemminkin. Aluetoiminta on se, mihin Yleisradio pitkälti nojaa. Siksi 90-luvulta jatkunutta aluetoimitusten resurssien karsimista ei ole enää varaa jatkaa. Lapin kohdalla pitäisikin harkita Lapin Radion, Radio Perämeren ja Saamen Radion yhteistä televisiouutistuotantoa, onhan Lappi paitsi ainutlaatuinen alue Suomessa myös kansainvälisin maakunta.

Lapissa asuu myös kolme kielivähemmistöä. Yleisradiolla on suuri vastuu näiden kielten säilymisestä ja edellytysten luomisesta kielten ja kulttuurin kehittymiselle. Erityisesti lasten ja nuorten ohjelmiin tulee panostaa, ettei se työ, mitä esimerkiksi saamen kielipesissä on tehty, jää hyödyntämättä. Yleisradion kunniaksi on kuitenkin mainittava, että kun virallinen Suomi vielä rankaisi saamen kielen puhumisesta pitkälle sodanjälkeiseen aikaan, Yleisradio aloitti oman saamenkielisen ohjelmatuotantonsa vuonna 1947.

Arvoisa puhemies! Näillä varauksilla voi todeta, että tämä Yleisradion rahoitusmalli ja esitys julkisen palvelun sisällöstä ovat kohtuullisen hyvät ja turvaavat toivottavasti toimintaedellytykset pitkähkön kriisivaiheen jälkeen. Eduskunnan vaativa tehtävä on seurata, että tavoite Yleisradion roolista suomalaisen kulttuurin tuottajana, moniarvoisena ja riippumattomana tiedonvälittäjänä sekä sananvapauden foorumina toteutuu.

Mutta, arvoisa puhemies ja vastuuministeri, kysyin äskeisessä debatissa sitä, onko tämä rahasto kestävä, onko sen sisään rakennettu riittävä puskuri, koska jos havaitaan, että verosta ei kerrykään tarvittavaa määrää rahastoon ja edelleen yhtiön toiminnan turvaamiseen, niin silloin nämä veroihin tehtävät muutokset tulevat aina viiveellä, ja rahasto ei voi toimia niin, että aina viimeiset ovat menossa. Ja toinen asia, mistä kysyin, on arvonlisäverokäytäntö. Kun kokoomus päättää seuraavan kerran nostaa arvonlisäveroa, niin sehän tarkoittaa sitä, että jos rahastoon siirretään tasoltaan 500 miljoonan euron summa, niin veronkorotuksen jälkeenhän yhtiön käytettäväksi jää 500 miljoonaa miinus arvonlisävero eli entistä vähemmän. Nämä kaksi asiaa, tämä rahaston puskuri ja arvonlisäverokäytäntö, ovat hyvin keskeisiä, kun mietitään, onko tämä Yleisradiota koskeva rahoitusratkaisu kestävällä pohjalla.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! On ollut mukava huomata, että Suomessa on ainakin 200 iloista Yle-veron maksajaa, kun tätä keskustelua on kuunnellut. Pidän itsekin tätä Yle-veroa huomattavasti parempana kuin aiempaa, mediamaksua. Tämä on itse asiassa keskustasyntyinen mediamaksu lisättynä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella, ja siinä mielessä tämä on paljon parempi kuin se, mitä Lintilän työryhmä viime kaudella esitti, ja itse tämän ison kuvan kyllä myös olen valmis ihan tyytyväisyydellä vastaanottamaan ja kiitosta siitä ministerille antamaan. Tämä on henkilökohtainen, ei kotitalouskohtainen. Tämä on vero, jota maksetaan maksukyvyn mukaan: Esimerkiksi takuueläkettä saava maksaa 58 euroa, eli nykytilanteeseen verrattuna hänen maksunsa vähenee noin 200 euroa. Perusturvaa saavan työttömän hyöty on noin 200 euroa, hän maksaa tulevaisuudessa 55 euroa jnp. Lähestulkoon kaikilla tässä tasaisesti tapahtuu ja ennen muuta niillä, jotka asuvat yksin, ja siinä mielessä tämä on erittäinkin vahvasti sosiaalisesti oikeudenmukainen, ja pidän sitä hyvänä. Muun muassa opiskelijat ovat tässä joukossa.

Se kritiikki, jota täällä on tuotu esille, on yritysten kohdalta ihan aiheellinen. Onneksi malli on nyt sen tyyppinen, että yksi maksu per yritys, eikä yksi maksu per toimipaikka, mikä oli jossain vaiheessa keskusteluissa esillä. Ja toisaalta ymmärtääkseni tämä on myös vähennyskelpoinen kustannus yrityksille, ja tämä on siinä mielessä ihan hyvä. Parempi malli olisi toki Yle-vero, jota maksettaisiin, jos on kykyä tehdä tulosta, ja toivon, että tätä vielä valiokuntakäsittelyssä pohditaan.

Yle-verolla on tarkoitus kerätä siis yksityisiltä henkilöiltä 480 miljoonaa euroa ja yrityksiltä sitten tuo 22 miljoonaa euroa eli yhteensä hieman yli 500 miljoonaa euroa. Tämä on nyt sitten tietyllä tavalla paalutettu malli, jolla Yleä lähdetään tulevaisuudessa rahoittamaan.

Oma arvosteluni koskee oikeastaan sitä, minkä takia tässä keskustelussa ei nyt käyty laajempaa keskustelua julkisen palvelun tehtävästä. Ylen tarjonnan laajentaminen on ongelma siksikin, että liiketoimintalogiikka poikkeaa Ylessä riippumattomista viestimistä merkittävällä tavalla. Koska Yleisradion rahoitus on varma, tulevaisuudessa entistä varmempi, niin yhtiö voi tarjota erilaisia palveluita ilmaiseksi, niin kuin olemme huomanneet, ja tämä on jo nykyisinkin jossain määrin vääristänyt kilpailua. Uskon, että tämä tulee olemaan entistä isompi ongelma, kun siirrymme tulevaisuudessa yhä enempi tv:stä internetin puolelle.

Pidän tärkeänä sitä, että julkisen palvelun tehtävä on Yleisradiolle selkeä, ja näen siinä tärkeänä maakuntaradiot, jotka ovat täällä tulleet esille, urheilupuolen, kulttuurin, draaman, uutiset, ajankohtaisohjelmat, lastenohjelmat ja myös erityisryhmien ohjelmatarjonnan. Mutta kyllä minä voisin yhtyä yhden päätoimittajan sanoihin, jotka hän tänään lausui. Hän totesi, että ei ole ollenkaan varma, että tarvitsemme kaikkea, mitä Yle tekee. Ja toisaalta, kun nyt on syntymässä uusi vero Suomeen, Yle-vero, niin kyllä ehkä pitäisi sitä pohtia, mitä Suomessa pitää tuottaa verovaroin. Tämä keskustelu on jäänyt kyllä aika pienelle tässä Ylen rahoituksen uudistamisessa.

Täytyisi pohtia sitä, että kun meillä oli 1,9 miljoonaa televisiolupaa vuonna 2008, niin sen jälkeen vuodessa tv-lupien määrä väheni 31 000:lla, 54 000:lla edellisvuosina 2007—2008, ja jos katsomme vuodesta 2005 suurin piirtein tähän päivään, niin Ylen tv-lupaa maksavien määrä on vähentynyt 110 000:lla. Miksi, pitää minun mielestäni kysyä, eikä niin kuin täällä tietysti kaikki 200 iloista Yle-veron maksajaa toteavat, että sen takia, kun se on helppo jättää maksamatta ja Suomessa ovat pinnareita ja lintsareita nämä kaikki. Siellä on, edustaja Zyskowicz, paljon sellaisia nuoria, jotka kokevat, että he eivät saa Yleltä vastinetta tv-luvalleen. Ja siellä on tulevaisuudessa paljon myös sellaisia nuoria, mutta myös vanhempia, jotka kokevat, että he eivät saa Yleltä sitä, mitä he haluavat, ja sen takia he kokevat epäoikeudenmukaiseksi sen maksun. Äsken tuossa keskustelussa itse olisin toivonut, että meillä olisi jokin keino Suomessa tulevaisuudessakin kertoa mielipide siitä, onko Yle menossa oikeaan suuntaan. (Jouko Skinnari: Se on Suomen eduskunta, eduskunta päättää!) — No se on Suomen eduskunta, missä on 200 iloista Yle-veron maksajaa.

Mutta edustaja Zyskowiczkin myhäilee ja on tyytyväinen täällä salissa, ja samaan aikaan kun hän haluaisi kuunnella edustaja Heinosta Ykkösaamussa, niin Radio Puheesta tuleekin jääkiekkokierroksen uusinta (Ben Zyskowicz: Kyllä!) ja pitkät jinglet kovaa musiikkia. Radio Puhe on mennyt ihan sellaiseen suuntaan, mitä sen perinteiset käyttäjät, joita edustaja Zyskowicz parhaimmillaan edustaa, ovat toivoneet. Kysynkin, onko edustaja Zyskowicz tämän jälkeen yhtä iloinen Yle-veron maksaja kuin hän on tähänkin asti ollut, kun Yle Puhekin on urheilulla tuhottu.

Sitten toinen mielenkiintoinen asia on tietysti se, että meillä uudistettiin TV2:n ohjelmistoa vuodenvaihteessa. TV2:n keskimääräinen katseluosuus on tänä vuonna ollut 14,5 prosenttia, kun vuotta aiemmin vanhemman ohjelmakartan aikana se oli 19 prosenttia. Kanavalle haviteltiin 15—44-vuotiaita ihmisiä ja erityisesti 15—30-vuotiaita naisia. Heitä ei tullut, mutta ne muutkin katosivat sieltä. He siirtyivät osittain ykköskanavalle mutta valtaosa todennäköisesti kanaville, joista he saivat itse päättää, mitä katsovat ja mistä maksavat.

Tämä on nyt se isoin kysymys minun mielestäni, mitä itse tässä haluan hivenen arvostella: miten suomalaiset antavat tulevaisuudessa palautetta. Edustaja Skinnari toi esille eduskunnan. Ehkä se sitten on seuraavissa vaaleissa isoin kysymys, että me kerromme vaalikoneessa, minkälainen tv-kartta on Ylen ykkösellä ja onko Radio Puheessa musiikkia tai jinglejä taikka urheilua, ja varmasti tämä sitten nousee isoksi kysymykseksi.

Itse en koe, että Ylen hallintoneuvosto on se oikea taho valvomaan, ja Ylen hallintoneuvostolle ei tietääkseni myöskään kuulu edes puuttua tähän ohjelmatarjontaan, ja se on osittain tietysti haaste. Tietysti mielenkiintoista on sekin, että jos Ylen hallintoneuvosto valvoo Yleä, niin kuitenkin Ylen hallintoneuvoston palkanmaksaja on Yle. Tässä on tietysti tiettyä vähän erikoista rakennetta, eli hallintoneuvosto on osa Ylen hallintoa. Pidän hyvänä sitä, että tämä uudistus nyt tuo mukanaan myös yhden uuden virkamiehen tähän maahan. Vaikka tv-lupatarkastajat joutuvat työttömyyskortistoon, niin yksi uusi virkamies eduskuntaan tulee, ja hänen tehtävänsä on sitten kait osaltaan olla jonkinlainen valvoja tässä ohjelmatarjonnassa ja Ylen uudistamisessa.

Isoin huoleni on se, millä tavalla Yle olisi sellainen, että sen esimerkiksi edustaja Zyskowiczin siskonpoika ja kumppanitkin kokisivat omakseen ja maksaisivat mielellään sen Yle-veron näiden 200 iloisen Yle-veron maksajan lisäksi.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Heinonen täysin ohittaa sen, että hän sattuu olemaan Yleisradion toimintaa ja sen hallintoneuvostoa valvovan eduskunnan jäsen. Sinä saat palkkaa siitä. Sinä olet yksi Yleisradion toimintaa valvomaan palkatuista henkilöistä. Mitä on edustaja Heinonen tehnyt tämän hyväksi? Mikä oli Heinosen malli tähän, mitä sinä arvostelit?

Tässä mielessä täällä ministeri Kiuru on tässäkin suhteessa onnistunut tekemään sellaisen mallin, joka on niin kuin urkumusiikkia kesää lähestyttäessä, vaikka tässä onkin kuu kiurusta kesään. Tämä on lopputulokseltaan todella hyvä. Minusta tämä Heinosen oma arvostelu jääköön omaan arvoonsa. Minusta tässä on harvinaisen hyvin löydetty tällainen veromalli. Kun sanotaan, että veroja pitäisi rakastaa, niin nyt on tullut vähän sellainen vero, että luulen, että ellei muuten, niin ainakin salarakkaita tälle verolle on tavattoman paljon.

Okei, en minä ole sitä tiennytkään, vasta 31 vuotta olen täällä ollut. (Naurua)

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan itse painottaa sitä, että pidän tätä kokonaisuutta ja mallia hyvänä, ja sanoin tästä kiitokset myös ministerille ja niille, jotka ovat tätä työtä tehneet. Se on hyvä, että meillä löytyi ratkaisu, ja tämä on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja selkeä malli siinä.

Mutta itse peräänkuulutan sitä, että ei minulla ainakaan kansanedustajana ole ollut, sen enempää kuin kellään muullakaan tv:n katsojalla, muuta mahdollisuutta kuin kääntää kanavaa siinä vaiheessa, kun Ylen ohjelmat eivät ole miellyttäneet. Silloin tietysti ainakin itse toivon, että Ylessä vakavasti katsotaan niitä tv-katsojalukuja: jos ne eivät noudattele sellaista trendiä, mitä ne ovat ennen olleet, niin kannattaa siihen vakavasti puuttua. En missään tapauksessa tarkoita sitä, että Ylen pitäisi tavoitella massoja vaan nimenomaan laatua, hyviä ohjelmia ja sellaista tuotantoa, mitä meillä eivät mainosrahoitteiset kanavat esimerkiksi tarjoa.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä salissa on tänään kiitelty runsaasti ministeri Kiurua ja eduskuntaryhmien puheenjohtajia, ja myös minä yhdyn ilolla näihin kiitoksiin.

Yleisradion rahoitus saadaan vihdoin vakiinnutettua ja näin turvataan tasokkaan kotimaisen ohjelmatarjonnan jatkuminen myös tulevaisuudessa. Varsinkin tämän päivän yhä sirpaloituneemmassa ja viihteellistyneemmässä mediakentässä on laadukas, oikeudenmukaisesti rahoitettu julkisen palvelun Yleisradio entistäkin kullanarvoisempi asia.

On totta, että emme tarvitsisi Suomeen enää yhtään uusia veroja. Yle-maksu on kuitenkin ehdottomasti paras kaikista tarjolla olleista vaihtoehdoista, ja erityisen tärkeää tässä Yle-sovussa on se, että saavutettu rahoitusratkaisu on sosiaalisesti oikeudenmukainen. Aiemmin rahoitusvaihtoehtona esitetyn mediamaksun sijaan on kaikkein pienituloisimmat uudessa Yle-maksussa vapautettu maksusta kokonaan, ja kuten tänään on jo useampaan otteeseen täällä salissa kuultu, suurimpia voittajia Yle-maksun myötä ovat aivan tavalliset suomalaiset, jotka aiemmin ovat kuuliaisesti maksaneet tv-lupamaksua osan ihmisistä eläessä heidän siivellään. Kaikille yhtäläisen Yle-maksun myötä tämä vapaamatkustajuus saadaan poistettua, minkä ansiosta miljoona yhden aikuisen taloutta pääsee noin puolet halvemmalla maksulla kuin aikaisemmin.

Televisiomaksujärjestelmän keskeinen ongelma tv-lupaan perustuvassa nykymallissa on ollut se, että maksuvelvollisuuden kytkeminen tiettyyn päätelaitteeseen ei televisiolähetysten vastaanottotekniikoiden ja -laitteiden kehityttyä ja monipuolistuttua enää ole ollut perusteltua. Tämä tosiasia näkyy lukuisista Ylen teettämistä tutkimuksista. Esimerkiksi Yleisradion vuoden 2010 toimintakertomuksesta selviää, että enää ainoastaan 63 prosenttia suomalaisista koki saaneensa Ylestä vastinetta tv-lupamaksulleen. Osuus laski tuolloin edellisestä vuodesta peräti 5 prosenttiyksikköä.

Myöskään televisiomaksua maksavien määrä ei ole kehittynyt toivottavalla tavalla, ja maksuvelvollisuuden valvontamenetelmät ovat auttamattomasti vanhentuneet. Huolestuttavaa tilannetta kuvaa se, että tv-maksun maksajien määrä on viime vuosina laskenut, vaikka talouksien kokonaismäärä Suomessa onkin kasvanut. Vuoden 2010 lopussa tv-maksujen määrä oli hieman alle 1,9 miljoonaa, mikä on 100 000 vähemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin.

Arvoisa puhemies! Yleisradion rahoituksen uudistamistarve on ollut tiedossa jo vuosikausia, ja on erittäin tärkeää, että jo vuosikausia jatkuneelle vatvomiselle saatiin vihdoin laitettua piste. Samalla Yleisradion lakisääteinen julkisen palvelun velvoite täyden palvelun ohjelmistoista korvataan ajanmukaisemmalla velvoitteella tuoda monipuolinen ja kattava televisio- ja radio-ohjelmisto jokaisen suomalaisen saataville sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Tämä tarkoittaa entistä laadukkaampaa ja monipuolisempaa sisällöntarjontaa kaikille suomalaisille varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta niin tv:ssä, radiossa, netissä kuin matkapuhelimessakin.

On pakko vielä puuttua yhteen asiaan: Tuntuu, että tänään monessakin puheenvuorossa täällä salissa edelleen menee puurot ja vellit sekaisin sen suhteen, mistä maksetaan. Jatkossa on erittäin tärkeää muistaa ja korostaa sitä, että emme maksa enää television käytöstä vaan siitä Yleisradion sisällöstä, seuraamme sitä sitten televisiosta, radiosta, kännykästä tai netistä. Tämän toivoisi olevan jatkossa maksajille selkeä asia.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesityksessä Yleisradion velvoite täyden palvelun ohjelmistoista korvattaisiin lakiesityksen mukaan velvoitteella tuoda sellainen monipuolinen ja kattava tv- ja radio-ohjelmisto jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Tämä on erinomainen asia.

Lisäksi lakiesityksessä korostetaan sitä, että alueellisia palveluita myöskin voidaan tuottaa, ja toivonkin, että alueelliseen toimintaan lisätään voimavaroja, koska nämä alueelliset toimitukset toimivat erittäin pienillä resursseilla ja kuitenkin se on aina sen maakunnan ääni tai alueen ääni ja sieltä pääsee niitä alueen omia asioita pyörittämään.

Lisäksi se, että kotimaisen kulttuurin, taiteen ja virikkeellisen viihteen säilyttäminen tuottamisen, luomisen ja kehittämisen rinnalla kuuluu myöskin tehtäviin, on erinomainen asia.

Kun täällä peräänkuulutettiin sitä, että eri ihmisryhmille pitää tuottaa palveluja tasapuolisesti, niin täällähän on mainittu myöskin se, että erityisesti nuorille suunnattuja ohjelmistoja tulisi kehittää.

Lisäksi pidän hyvänä asiana sitä, että täällä hallintoneuvoston tehtäviä ehdotetaan tarkennettavaksi niin, että hallintoneuvostolle kuuluisi uusien merkittävien palveluiden ja toimintojen ennakkoarviointi.

Samalla erinomaisena asiana pidän sitä, että tämä indeksikytkentä vuosittain tehdään ja tarkastellaan, koska kustannustaso vain tuppaa joka vuosi kyllä nousemaan.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä käydyssä debatissa on tullut hyviä asioita esiin, mitä tämä Yle-verouudistus tuo tullessaan, sekä myös sitä aivan aiheellista kritiikkiä niistä epäkohdista, joita se tullessaan tuo esiin. Muutoksiahan tämän veron myötä tulee jokaiselle meistä suomalaisista. Kun tähän asti on totuttu siihen, että televisiolupa on se tapa, jolla Ylen rahoitus kerätään, niin kun televisiolupa nyt tämän myötä sitten poistuu ja siirrytään sitten näistä kotitalouskohtaisista maksuista henkilökohtaisiin maksuihin, niin se joillekin ryhmille tuo siinä tapauksessa heikennyksiä mutta suurimmalle osalle suomalaisista parannuksia.

Jos näistä miinuksista nyt lähtee liikkeelle, mitä tämä henkilökohtainen maksu tuo tullessaan, niin tietenkin useamman aikuisen kotita- loudet ovat silloin siinä asemassa, että ne joutuvat suhteessa maksamaan nyt sitten enemmän Ylen palveluista. Ja kun tässä debattikeskustelussakin keskusteltiin niin sanotusta vanhanpiian verosta, jota nyt leikkisästi voisi näin kuvailla, niin sellaisissa kotitalouksissa, joissa asuu useampi aikuinen, tulee tätä maksua myös enemmän. Myös yrityksille ja yrittäjille tulee enemmän maksettavaa, sillä jos maksetaan siitä yrityksestä tuleva maksu, Yle-vero, ja sen jälkeen vielä henkilökohtaiset maksut, niin voivat jopa yli tuhannen euron nousta kotitaloushinnat Yle-maksuissa.

Mutta näitä plussia on totta kai enemmän kuin mitä nämä miinukset, kielteiset puolet, pitävät sisällään.

Tv-lupatarkastusten pois jääminen on yksi sellainen asia, joka on sinänsä hyvä. Monella opiskelijalla varmasti sydämentykytykset jäävät huomattavasti pienemmälle ja sen ovenkin uskaltaa avata. Vaikka ei sen puoleen, voin kokemuksesta sanoa, että ihan mukavia miehiä siellä tv-lupatarkastajinakin on ja heidän kanssaan pystyy kyllä hyvinkin neuvottelemaan asioista, mikäli sitä tarvetta on, ja maksujärjestelyt saadaan kyllä kuntoon. Mutta opiskelijoillehan tämä maksu, aiempi televisiolupamaksu, on ollut kyllä kohtuuton. Nyt sitten siinäkin päästään kohtuullisiin summiin. Jos tulot ovat alle tuon 7 800, niin ei tarvitse maksaa mitään. Useimmilla opiskelijoilla se maksu jää varmasti sinne 50—140 euroon.

Mutta mitä sitten tulee Ylen ohjelmatarjontaan, niin sehän on se tärkeä asia, se palveluitten sisältö, mistä me kaikki suomalaiset nyt sitten jatkossa maksamme. Tässä on tullut ihan hyvää keskustelua, muun muassa edustaja Heinosen toimesta, siitä, mitkä ovat ne palvelut, mitä Ylen tulee tarjota. Yhtenä keskeisimpänä asiana nostaisin kyllä tämän maakunnallisen uutisoinnin, maakuntaradioiden roolin, sen että uutisointia tulee tasapuolisesti, puolueettomasti niin, että maakuntien reuna-alueilta se ääni kuuluu, ja myöskin sen, että sitä ohjelmatarjontaa on paljon. Nyt valitettavasti, kun Ylen rahoitus on ollut tiukka tässä aiempina vuosina, tästä maakunnallisesta toiminnasta on jouduttu supistamaan ja maakuntaradioiden ohjelma-aika on pienentynyt siitä, mitä se oli vielä joitain vuosia sitten. Tässä kyllä toivoisin, että maakuntaradiot, maakuntauutiset saisivat entistä vahvemman roolin tämän jälkeen, kun rahoituskin turvataan.

Sen lisäksi kyllä yksi semmoinen merkittävä, jokaista kansalaista lähellä oleva asia on totta kai urheilu. Kyllä nyt näkyy se, että Yleltä lähti muun muassa jääkiekon lähetys pois ja siirtyi maksullisille kanaville. Kyllä huomattavasti vähempi osa suomalaisista nyt pystyy seuraamaan tätä meille tärkeää kansallisurheilulajia, jääkiekkoa, siinä määrin kuin mitä aiemmin sitä pystyi tekemään. Tämäntapaiset urheilulähetykset olisi kyllä hyvin tärkeätä saada näille kansallisesti tärkeille kanaville, kuten nyt sitten Ylelle, että niitä pystyisi jokainen suomalainen entistä paremmin seuraamaan. (Ilkka Kanerva: Se on myös jääkiekon ahneutta!)

Mutta kuten sanoin, hyviä ja huonoja puolia pitää sisällään tämä esitys. Kyllä tätä pystyy kannattamaan, on tämä parempi kuin aiempi on ollut, ja Ylen rahoitus on turvattava. Palveluihin toivon entistä paremmin kiinnitettävän huomiota ja tehtävän satsauksia. Kun valiokuntakäsittelyssä tämä asia käy, niin näihin epäkohtiin myös toivon siellä entistä paremmin puututtavan.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Onnittelut ministeri Kiurulle! Yle-vero on askel aiemmasta mediamaksusta, tasaverosta, oikeudenmukaisempaan suuntaan. Olimme edustaja Mustajärven kanssa vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä edellisellä kaudella haraamassa tätä mediamaksua vastaan. Nyt siis mennään ihan oikeaan suuntaan.

Puutun vielä tähän edustaja Mustajärven nostamaan kysymykseen arvonlisäverosta. Yleisradio joutuisi hallituksen lakiesityksen mukaan maksamaan 9 prosentin arvonlisäveron Valtion televisio- ja radiorahastosta saamansa rahoituksen määrästä. Tämä vastaa noin 45:tä miljoonaa euroa vuosittain. Arvonlisäveron periminen lailla säädetyn julkisen palvelun verotuksella kerätystä rahoituksesta ei ole mielestäni oikein. Yleisradion kohdalla tulisi siirtyä nollaverokantaan, jolloin Yle-veron prosenttia, tätä 0,68:aa, voitaisiin hieman laskea ja siten veron tuotto, koko tuotto, voitaisiin käyttää Yleisradion toimintaan. Euroopan unionin alv-säädökset eivät estä julkisen palvelun yleisradiotoiminnan arvonlisäverovapautta.

Puhemies! Nykyisen tv-maksujärjestelmän aikana arvonlisäveroon ei ole kiinnitetty huomiota ehkä sen takia, että Ylen maksama arvonlisävero ei ole näkynyt mitenkään katsojille lähetetyn tv-maksun laskussa. Arvonlisäverovelvolliset eivät ole voineet käyttää sitä myöskään vähennyksiin. Yle toki voi vähentää tilittämistään arvonlisäveroista ostopalveluista maksamansa arvonlisäveron. Kysymys kuuluukin, kannustaako tämä Yleä ulkoistamaan omaa ohjelmatuotantoaan ja suuntaako tämä Yleä nimenomaan ulkoistamaan omaa ohjelmatuotantoaan ja vähentämään henkilöstöään, kuten tässä on viime vuosina tapahtunut. Olen sen verran kyynikko, että uskon, että näin jatkossakin tapahtuu, sillä niin vahvasti suurten yksityisten mediatalojen Troijan puuhevonen on kävellyt sisään Ylen pääovesta. Lähes 50 miljoonan euron tulonmenetys on joka tapauksessa Ylelle liian kallis hinta ostopalvelujen tarjoajien kilpailullisen aseman vahvistamisesta ja Ylen omien toimintojen potentiaalisesta vähentämisestä.

Ylen rahoitusta on viime vuosina tiukentanut se, että mainosrahoitteisilta tv-kanavilta on poistettu toimilupamaksu, jonka ne aiemmin joutuivat maksamaan korvaukseksi saamastaan hyödystä siitä, että Yleisradion toimintaa ei rahoiteta mainoksilla. Edelleenkin toimilupamaksu olisi paikallaan palauttaa kaupallisille tv-kanaville, jotka ovat nykyään pääasiassa ylikansallisten mediayhtiöiden omistuksessa. Se myös mahdollistaisi yleisradioveron pitämisen kohtuullisena ja jopa sen laskemisen ja täällä esitettyjen epäoikeudenmukaisuuksien oikomisen.

Lisäksi haluan vielä muistuttaa, että Suomessa ei ole mitenkään järjestetty ei-kaupallisten yhteisöradioiden eikä kansalaismedian tukemista, ja todellakin sitä aikaa ainakin henkilökohtaisesti vielä odotan.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten arvoisa ministerikin täällä totesi, hallituksen esitys pohjautuu sille yhteiselle näkemykselle, joka on syntynyt kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajien neuvottelun tuloksena. On selvää, että tällaiselle kompromissille sinänsä on annettava arvoa. Sekin on tosiasia, ettei nykyisen kaltainen laitesidonnainen lupamaksu ole enää tätä päivää eikä toimiva tai perusteltu ratkaisu. Yhdyn myös niihin näkemyksiin, että Yleisradiolla on merkittävä rooli ja tehtävä suomalaisessa tiedonvälityksessä ja viestintäkentässä. Jos tämä näin yleisellä tasolla hyväksytään, rahoituksen järjestäminen on myös ratkaistava kestävällä tavalla.

Lähtökohtaisesta positiivisesta suhtautumisesta huolimatta haluan ottaa esille pari asiaa, jotka mielestäni ansaitsevat valiokuntakäsittelyssä erityistä huomiota.

Täällä on jo keskusteltu siitä, mikä on Yleisradion julkinen palvelutehtävä laajuudessaan ja sisällöltään, ja minusta on hyvä sitä keskustelua edelleenkin jatkaa. Voidaan kysyä, onko kaikki se, mitä Yleisradion toimintaan tänä päivänä kuuluu, sellaista, että se tulisi rahoittaa julkisesti kerätyillä varoilla, tässä tapauksessa yleisradioverolla. Uskon, että tällainen keskustelu auttaisi edelleen Yleisradiota keskittymään vieläkin enemmän siihen ydinalueeseensa, jota eivät kaupalliset toimijat pysty samalla tavalla hoitamaan.

Toinen asia, joka täällä on tullut jo esille aika laajasti tässä debatissa, on se, onko tämä yleisradiovero oikeudenmukainen silloin, kun lähdetään yrityksiltä sitä keräämään. Kuten tuossa keskustelussa itsekin totesin, tämä esitetty malli asettaa yrittäjät eriarvoiseen asemaan sen perusteella, minkä yritysmuodon he ovat valinneet. Jos harjoittaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana tai avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön kautta yritystoimintaa, ei tarvitse tuota yhteisöjen maksamaa veroa maksaa, mutta jos taas osakeyhtiön yritysmuodossa harjoittaa yritystoimintaa, joutuisi maksamaan liikevaihtoon sidotun tai liikevaihdon perusteella laskettavan yleisradioveron.

On monia yrittäjiä, jotka teknisistä tai liiketaloudellisista syistä ovat jakaneet yritystoiminnan useaan yritykseen, ja voi tulla todellakin kohtuuttomia tilanteita, jos samalla perheellä on esimerkiksi kolme tai neljä osakeyhtiötä jostakin syystä ja he joutuvat maksamaan jokaisen yhtiön kautta myös tämän yleisradioveron. Sen takia mielestäni olisi paljon parempi tämä yhteisöveroon perustuva yritysten osuuden kerääminen, ja toivon, että valiokuntakäsittelyssä — kun hyvin laajasti on tässäkin salissa käytetty puheenvuoroja siitä, että tämä olisi järkevämpi malli — otettaisiin tämä huomioon ja tehtäisiin tämmöinen hienosäätö tähän nyt esillä olevaan malliin.

Arvoisa puhemies! Otan vielä esille erään tärkeän asian, joka liittyy tähän. Kun tätä yleisradioveroa lähdetään keräämään, jos tämä esitys hyväksytään, niin on selvää, että tullaan myös erityisen tarkkaan seuraamaan Yleisradion toimintaa tämän julkisen palvelutehtävän näkökulmasta. Yksi tällainen asia on se, mikä on tullut joissakin puheenvuoroissa esille, nimenomaan tämä alueellinen näkökulma. Puhemies tuossa salli, että voidaan puhua myös tuosta seuraavasta kohdasta. Täällä yleisradiolakia ollaan samalla muuttamassa, sen 7 §:ää, siten, että sinne lisättäisiin, että "palveluita voidaan tarjota myös alueellisesti". Mielestäni tämä muotoilu tulisikin olla mieluummin siten, että "palveluita tulee tarjota myös alueellisesti". Tämä alueellinen tarjonta, Ylen alueellisten yksiköiden toimivuus ja se, että niille taattaisiin tulevaisuudessakin riittävät voimavarat, mielestäni on asia, jota tulisi meidänkin seurata, ja tämä on nimenomaan sellaista julkista palvelutehtävää, jonka aukkoa eivät pysty täyttämään kaupalliset toimijat. Tällaisilla ajatuksilla haluaisin evästää tätä tulevaa valiokuntatyöskentelyä tämän pykälän osalta.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä salissa on jo useaan otteeseen kiitelty sitä, että Yleisradion rahoituksessa on viimein päästy ratkaisuun. Yleisradioveron kautta pääsemme eroon vanhentuneesta tv-lupakäytännöstä ja kotitalouspohjaisesta maksuperusteesta. Pienituloiset maksavat veroa vähemmän tai eivät ollenkaan, ja lisäksi maksupinnarit saadaan kuriin.

Itsekin yhdyn näihin kiitoksiin, koska olen sitä mieltä, että Yleisradiolla on edelleen oma vahva paikkansa Suomen mediakentässä. Yleisradiohan on huolehtinut sellaisestakin ohjelmatarjonnasta, joka ei kaupallisia televisiokanavia houkuttele, kuten vähemmistö- ja erityisryhmille tuotettavista ohjelmista, sivistys- ja opetusohjelmista sekä alueellisesta ohjelmatarjonnasta. Näissä tehtävissä sillä on ollut merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa, ja uskon, että tämä rooli tulee tulevaisuudessa voimistumaan entisestään.

Samalla on kuitenkin muistettava, että nyt kun rahoitusjärjestelmä uudistuu, on huolehdittava aiempaakin selkeämmin myös siitä, mikä on Yleisradiolle annetun julkisen palvelutehtävän rooli, ja ennen kaikkea siitä, mitä kaikkea se ei ole. Itse ainakaan en voi sallia sitä, että Yle-verolla rahoitetaan toimintaa, joka selkeästi kilpailee kaupallisten kanavien kanssa. Rajanveto tulee olemaan osittain hankalaakin, mutta se on välttämätöntä tehdä, jotta myös kaupallisten yhtiöiden toimintaedellytykset säilyvät, ja ennen kaikkea, että suomalaisilla säilyy valinnanvara sen suhteen, millaista tarjontaa televisio- ja radiokanavilta on saatavilla. Uudistuksen tavoitteena ei voi olla se, että jatkossa kaiken muun televisio- ja radio-ohjelmatarjonnan valikoima pienenee, kun yhdellä toimijalla on vielä aiempaakin selkeämpi ja suorempi rahoittaja muiden toimijoiden kustannuksella.

Arvoisa puhemies! Olen myös hieman huolestunut siitä, kun tulevaisuudessa rahoitus on taattu, mikä on Ylen motivaatio kehittää oman toimintansa tehokkuutta ja tietenkin myös ohjelmien laatua. Ei voi olla niin, että meillä on yksi valtion suojeluksessa oleva organisaatio, jolta ei edellytetä mitään toiminnan tehokkuuden ja tuottavuuden parantamista, kun samaan aikaan muilta organisaatioilta viedään rahaa ja toimintoja karsitaan — juuri äskettäinhän puhuimme tässä salissa muun muassa puolustusvoimauudistuksesta. Yleisradion tarjonta esimerkiksi televisiossa ei voi olla pelkkiä ulkomailta hankittuja ohjelmaformaatteja tai samoja sarjoja, joita esitetään uusintoina aina muutaman vuoden määrävälein. Ohjelmista ja niiden tasosta on pidettävä kiinni, jotta suomalaisten halukkuus osallistua Yleisradion rahoitukseen taataan myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena olen kuitenkin sitä mieltä, että uudistus on hyväksi. Oli jo aikakin päästä eroon vanhentuneesta tv-lupamaksusta ja ennen kaikkea sen vanhentuneesta tv-lupatarkastuskäytännöstä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! En ajatellut tässä puheessani puuttua enää tähän rahoituspuoleen muuten kuin siltä osalta, että totean vielä kerran, että hyvin vakava viesti tästä salista on tullut sen osalta, että yritysten kohdalla mietittäisiin vielä, olisiko löydettävissä joku korvaava tapa, jolla tämä yritysten osuus rahoitettaisiin — kuitenkin niin, että se tulee yrityksiltä.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan ajattelin sanoa muutaman sanan tästä julkisen palvelun tehtävästä ja Yleisradion roolista ylipäätään, koska se on nimenomaan liikenne- ja viestintävaliokunnalle tässä lakiesityksessä kuuluvaa asiaa.

Ensinnäkin yhdyn niihin näkemyksiin, että on hyvin tärkeää, että Yleisradion toimintaedellytykset turvataan. Yleisradio tuottaa monia sellaisia ohjelmia ja sellaisia palveluita, joita muuten ei ole saatavilla. Täällä mainittiin, muun muassa edellisessäkin puheenvuorossa, nämä vähemmistöryhmät, niin kielelliset kuin muutkin vähemmistöryhmät, joiden tuotanto on tärkeää. On puhuttu paljon myöskin alueellisista ja maakunnallisista palveluista ja niiden merkityksestä. Nämä ovat hyvin tärkeitä asioita. Kyllä myöskin kotimaisen sisällöntuotannon puolella Yle on merkittävä toimija, palveluiden ostaja ja toteuttaja sillä puolella. Ei meillä kotimaista sisällöntuotantoa olisi siinä laajuudessa ilman Yleä, se on itsestään selvää, ja se on myönnettävä.

Arvoisa puhemies! Tästä kaikesta huolimatta en malta olla silti puuttumatta muutamalla sanalla tähän kanavauudistukseen. Nythän Yle on lähtenyt hyvin voimakkaasti siitä, että koska tietyissä kohderyhmissä — erityisesti 15—29-vuotiaat ja erityisesti 15—29-vuotiaat naiset — näiden kohderyhmien käyttämä määrä Ylen palveluita on huomattavasti keskimääräistä vähäisempi ja sen sijaan ikähaitarin yläpäässä olevat henkilöt käyttävät niitä keskimääräistä enemmän, niin nyt on lähdetty voimakkaasti muuttamaan Ylen ohjelmatarjontaa sillä tavalla, että tavoitettaisiin tätä kohderyhmää. Ymmärrän toki sen perusajatuksen siitä, että tässä haetaan tämmöistä yleisempää hyväksyttävyyttä, eli jos jossakin ikäluokassa on hyvin vähän Ylen käyttöä, niin tietysti, kun kaikki maksavat jatkossa tästä, on paineita tähän suuntaan mennä. Se on tavallaan ymmärrettävää.

On myöskin hyväksyttävä tavoite sinällään se, että pyritään siihen, että jokaisessa ikäluokassa Yle tavoittaa tavalla tai toisella ihmiset, jotta meillä ei olisi sellaisia ihmisryhmiä, jotka eivät ollenkaan saa Ylen kautta palveluita tai joita Ylen palvelut eivät kykene tavoittamaan, koska silloin tietysti, jos ajatellaan, että nämä kyseiset henkilöt ovat vaikka tiedonvälityksen osalta esimerkiksi ulkomaalaisten nettisivujen varassa, siitä saattaa seurata asioita, jotka eivät ole hyviä tälle yhteiskunnalle.

Tällaiset perusasiat ja -tavoitteet tässä ovat ihan hyväksyttäviä. Mutta siitä huolimatta on rehellisyyden nimissä sanottava, että kun valiokunta käsitteli tätä Ylen hallintoneuvoston kertomusta, joka täällä oli aiemmin, niin nousi kyllä aika voimakkaasti esille se asia, onko tämä kanavauudistus ihan kaikilta osiltaan onnistunut. Nyt kun tätä Yle-lakia käsitellään, tähän julkisen palvelun tehtävään, millä tavalla se toteutetaan, varmasti tullaan kiinnittämään vielä hyvin syvällistä huomiota.

Silloin tullaan juuri siihen, minkä edustaja Kaumakin täällä mainitsi: missä suhteessa Yle kilpailee kaupallisten kanavien kanssa ja missä suhteessa täydentää niitä. Se on se avainkysymys tässä koko asiassa, voidaanko sen hyväksyttävyyden tavoittelun nimissä mennä niin pitkälle, että pyritään tarjoamaan juuri sellaista ohjelmaa, joka löytää ne katsojat, joita tähän asti ei ole löydetty, jotka joissakin tilanteissa ovat nimenomaan niitä, joille kaupalliset kanavat palveluita tarjoavat.

On pakko ottaa esimerkiksi urheilu, koska sen tunnen parhaiten, mutta epäilen, että sama logiikka toimii myös kulttuurin puolella. Urheilun osaltahan on niin, että myöskin Yle on kiinnostunut juuri niistä samoista megatapahtumista ja niistä megalajeista, jotka myöskin kaupallisella puolella kannattavat. Silloin herää kyllä kysymys, onko Ylen tehtävä kamppailla esimerkiksi siitä, näkyvätkö jääkiekon SM-liigan ottelut sieltä, kun meillä on olemassa kaupallinenkin kanava, joka pystyy ne järkevästi tarjoamaan, vai pitäisikö Ylen näyttää sellaista kotimaista urheilua, joka ei kaupallisella kanavalla kannata. Minusta tämä on aika iso periaatteellinen linjakysymys.

Onneksi nämä kaikkein isoimmat urheilutapahtumat on ratkaistu jo Euroopan parlamentin päätöksellä siten, että ne näkyvät jollakin yleisesti levitettävällä kanavalla. Siinäkin on mielestäni toissijaista katsojan kannalta, pystyykö hän seuraamaan vaikka yleisurheilun EM-kilpailuita tai jääkiekon MM-kilpailuita Ylen tai MTV3:n kautta, mutta sen sijaan ei ole toissijaista se, näkeekö joltakin kanavalta ylipäätään suomalaista urheilua ja kuinka paljon.

Vaarana on se, että jos Ylen linja on jatkossa se, että haetaan vain näitä kaikkein suosituimpia lajeja ja pyritään profiloitumaan erityisesti niihin lajeihin, jotka tässä tietyssä kohderyhmässä saavat kaikkein suurinta suosiota, niin monet meidän perinteiset palloilulajit, hiihdot, yleisurheilut jäävät tämän linjauksen ulkopuolelle valtaosaltaan. Silloin kyllä kysymys kuuluu, olemmeko me tehneet oikeita valintoja, koska vaarana piilee, että näitä ei kohta näe miltään kanavalta, ei edes maksulliselta kanavalta. Silloin taas, kun ajatellaan tämän yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta, kuinka merkittävää on se, että nuoret harrastavat urheilua ja harrastavat monia näitä lajeja, niiden lajien toimintaedellytysten kannalta televisionäkyvyys on tämän päivän yhteiskunnassa ihan välttämätöntä. Tämä on kyllä sellainen ison mittaluokan kysymys, joka meidän täytyy pohtia.

Kuvittelisin näin ja olen aika lailla varma, että kulttuurin puolella toimii hyvin pitkälle sama logiikka, mutta en tunne sitä niin hyvin, joten en lähde sitä tässä arvioimaan.

Tämäntyyppiseen linjanvetoon mielestäni myöskin valiokunnan on omassa käsittelyssään otettava kantaa ja myöskin siinä yhteydessä, kun jatkossa meille tulee vuosittain tämä Ylen hallintoneuvoston kertomus — toivottavasti nopeammassa aikataulussa kuin nykyisin. Tietenkään valiokunta ei ole mikään ohjelmatoimisto eikä siellä päätetä siitä, mitä yksittäisiä ohjelmia näytetään. Se on sitten Ylen toimivan johdon ja Ylen hallintoneuvoston asia tehdä niistä linjauksia, mutta tähän isoon kysymykseen, ollaanko täydentävässä roolissa vai kilpailijan roolissa suhteessa kaupalliseen mediaan ja mikä on se lopullinen tavoite, mihin pyritään, on valiokunnan myöskin syytä ottaa kantaa.

Arvoisa puhemies! Pidän hyvänä sitä, että tähän Yle-lakiin sisältyy myöskin se, että kun Yle jatkossa miettii uusien tehtävien ottamista itselleen, niin hallintoneuvostolla on mahdollisuus pyytää arviota tästä liikenne- ja viestintävaliokunnan yhteyteen valittavalta virkamieheltä. Järjestelmä on kieltämättä hieman poikkeuksellinen, kuten ministerikin täällä sanoi, ja se tosiaan edellyttää eduskunnassakin työjärjestyksen muutosta, mutta en pidä sitä kuitenkaan huonona, koska näen niin, että tällä tavalla tuodaan lisää riippumattomuutta sen suhteen, mille uusille sektoreille Ylen on viisasta mennä. En tarkoita tällä missään nimessä sitä, että Yle ei saisi jatkossa mennä millekään uusille sektoreille, vaan ymmärrän, että Ylen pitää myöskin toimintaansa voida kehittää. On kuitenkin niin, että helposti, jos asioita katsotaan vain Ylen sisältä tai hallintoneuvoston kautta, vaikka se koostuukin kansanedustajista, siinä ollaan ikään kuin vähän liian lähellä omaa pelikenttää, ja sen takia on hyvä, että tällainen järjestely on tuotu. Uskon, että siitä tulee toimiva malli, vaikka — kuten korostankin sitä — se on poikkeuksellinen siihen nähden, mitä aikaisemmin on ajateltu, mutta osoittaa toisaalta sitä, että ministeri Kiurun ja ryhmäpuheenjohtajien työryhmässä ainakin oli innovatiivista ajattelua tässäkin asiassa.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Suomalaisen sananvapauden, demokratian ja kulttuurin keskeinen ylläpitäjä ja puolustaja, Yleisradio, on vihdoin saamassa ansaitsemansa arvostuksen omistajaltaan Suomen eduskunnalta. Kiitos kuuluu eduskuntaryhmien puheenjohtajille ja ministeri Kiurulle.

Nyt käsiteltävät hallituksen esitykset osoittavat, että omistaja on ottanut vakavasti Ylen toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ja tehnyt tarvittavat johtopäätökset: Yleisradion kyky hoitaa tehtävänsä turvataan rahoitusjärjestelmää muuttamalla. Ylen julkisen palvelun erityisistä tehtäväalueista säädetään tarkemmin. Ylen ulkopuolista valvontaa koskevaa säännöstöä täsmennetään.

Ylen rahoitus muuttuu radikaalilla tavalla. Tv-lupatarkastustoiminta loppuu. Tv-maksun maksamatta jättäneiden kodeissa loppuu tv-lupatarkastajan pelko ovikellon soidessa. Ylen toiminta rahoitetaan jatkossa valtiolle kertyvistä verotuloista. Verot kootaan normaalin verotuksen tavoin ennakkoperintänä palkanmaksun yhteydessä. Osa rahoituksesta kootaan yrityksiltä ja yhteisöiltä.

Yle siirtyy entistä selvemmin osaksi verovaroin rahoitettua palvelujärjestelmää. Ylen palvelut ovat jokaisen saatavilla yhtäläisesti missä tahansa ja milloin tahansa. Kuten julkisia palveluita yleensäkin ihmiset käyttävät myös Ylen palveluita oman halunsa mukaan: paljon tai vähän tai ei ollenkaan. Kaikki osallistuvat tämän julkisen palvelun kustannusten maksamiseen riippumatta siitä, käyttävätkö palveluita vai eivät. Verotukseen perustuvana järjestelmä muistuttaa esimerkiksi päiväkotien, kirjastojen ja moottoriteiden rahoitustapaa. Palvelut ovat kaikkien käytettävissä. Jokainen osallistuu rahoitukseen, vaikka palvelujen käyttö vaihtelee ja jotkut eivät käytä palveluita ollenkaan.

Vuoden lopulla poistuvan tv-maksun peruste on ollut, että tv-vastaanottimen haltija pystyy vastaanottamaan tv-lähetyksiä. Uuden yleisradioveron peruste on, että kansalainen on velvollinen osallistumaan Suomessa toimivan riippumattoman julkisen palvelun mediayhtiön ylläpitoon. Maksamillaan varoilla kansalainen osallistuu sananvapauden, demokratian ja kotimaisen kulttuurin edistämiseen. Hänen rahoillaan varmistetaan, että Ylen monipuolinen ohjelmatarjonta eri jakelukanavilla jatkossakin tavoittaa suomalaiset kaikkialla maassa ja kaikissa erityisryhmissä.

Rahoitusjärjestelmä on, kuten täällä on todettu, sosiaalisesti oikeudenmukaisempi kuin nykyinen tv-maksujärjestelmä. Uudistus keventää erityisesti yksin elävien vastuuta Yleisradion rahoituksesta. Kotitalouden maksaman yleisradioveron suuruuteen vaikuttavat sekä kotitaloudessa televisiota katsovien määrä että kotitalouden tulotaso. Alimmillaan veron määrä on 50 euroa vuodessa per henkilö, ylimmillään 140 euroa per henkilö. Yleisradioveroa peritään vain täysi-ikäisiltä. Pienituloisimmilta kansalaisilta veroa ei perittäisi lainkaan.

Yleisradion rahoitustavan muutoksen vaikutukset maksurasituksen jakautumiseen ovat merkittäviä. Tv-luvan maksavia kotitalouksia on nyt noin 1,8 miljoonaa. Uudistuksen jälkeen Ylen rahoitukseen osallistuvia kotitalouksia on 2,6 miljoonaa, eli puhutaan noin 40 prosentin lisäyksestä. Mikäli nykyisellä järjestelmällä jatkettaisiin, arvioidaan, että tv-maksu vuonna 2013 olisi 275 euroa. Tähän verrattuna rahoitustavan muutos alentaa kotitalouden maksettavaa maksua keskimäärin 82 eurolla.

Arvoisa puhemies! Yleisradiolain muutoksen myötä Ylen tehtäviä täsmennetään. Yleisradion nykyinen velvoite täyden palvelun ohjelmistoista korvattaisiin velvoitteella tuoda monipuolinen ja kattava televisio- ja radio-ohjelmisto jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Tehtävänantoon sisällytettäisiin täydennys, jonka mukaan palveluja voidaan tarjota myös alueellisesti. Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan erityisiin tehtäviin lisättäisiin kotimaisen kulttuurin, taiteen ja virikkeellisen viihteen säilyttäminen tuottamisen, luomisen ja kehittämisen rinnalla. Lisäksi ohjelmistoissa tulisi painottaa nuorille suunnattuja ohjelmistoja.

"Monipuolinen ja kattava" — tämä on perustavanlaatuinen linjaus Ylen julkisen palvelun tehtävästä. Se tarkoittaa, näin tulkitsen itse, että Ylellä ei ole pelkästään täydentävä rooli moniarvoisessa ja monien toimijoiden täyttämässä mediakentässä. Ylen tarjoama ohjelmisto ei ole vain rinnakkaista kaupallisen median tarjoaman ohjelmiston kanssa vaan myös päällekkäistä kaupallisen median tarjoaman ohjelmiston kanssa. Myös kaupallinen media ylläpitää suomalaista kulttuuria, sivistystä, toteuttaa sananvapautta, edistää sananvapauden periaatteen toteutumista yhteiskunnassa jne. Ei voida ajatella, että Yleisradio ikään kuin vetäytyisi koko ajan sivuun siitä, mikä tapahtuu kaupallisen median toimesta. Väistämättä nämä toimivat rinnakkain ja toistensa kanssa päällekkäin. Onko sitten kysymys siitä, että kilpaillaan ja Yleisradio julkisilla varoilla rahoitettuna tuottaa markkinahäiriön tuonne kilpailun kenttään, siitä voidaan keskustella, mutta päällekkäistä, rinnakkaista toimintaa — molempia on.

Julkisen palvelun ydintä, sitä, mikä on Yleisradion erityinen tehtävä, on ohjelmistojen tarjoaminen erityisryhmille ja koko valtakunnan alueelle riippumatta saavutettavien yleisöjen määristä. Ylen tuotanto ja tuotantotavoitteet eivät ole sidotut yleisömääriin. Yle huolehtii sellaisista palveluista, joista kaupallinen media ei kykene huolehtimaan tai joista sillä ei ole kaupallista intressiä huolehtia. Tämän ohella kattava ja monipuolinen televisio- ja radio-ohjelmisto sisältää myös sellaista ohjelmistoa, joka tavoittaa laajoja kuulija- ja katsojaryhmiä. Ei voida niinkään ajatella, että Yleisradion tulisi vetäytyä sellaisten ohjelmien tarjoamisesta, jotka tavoittavat suuria katsojaryhmiä. Silloinhan meidän tulisi luopua esimerkiksi puoli yhdeksän uutisista. Niitähän monet katsovat.

Uusi, verotukseen perustuva rahoitusmalli velvoittaa Ylen entistäkin selkeämmin tarjoamaan ohjelmistoja kaikille väestöryhmille, ja tähän liittyy se linjaus, se painopiste, tarkennus, siitä, että ohjelmistoja pitää tarjota myös nuorille.

Ylen erityisenä tehtävänä, jossa Ylen rooli julkisesti rahoitettuna tulee näkyviin, on suomalaisen kulttuurin, suomalaisen sivistyksen, suomalaisen tuotannon vahvistaminen ja ylläpitäminen. Ylen tehtäviin lisätään tuo kotimaisen kulttuurin, taiteen ja virikkeellisen viihteen säilyttämistehtävä — siis tämä säilyttämistehtävä. Yle ei ole vain tuotanto-, jakelu- ja kehittämisyhtiö. Julkisen palvelun tehtävä ulottuu myös tuotantojen ja aikaansaannosten säilyttämiseen ja arkistointiin, ja näin Ylen rooli kulttuurin, taiteen ja median historiantutkimuksen mahdollistajana vahvistuu. Lakisääteinen säilyttämistehtävä varmistaa, että tulevat sukupolvet saavat käyttöönsä edellisten sukupolvien luovan työn tuloksena syntynyttä aineistoa.

Yleisradion tehtäviin uutena alueena lisätään tuo nuorille suunnattujen ohjelmistojen tarjoaminen. Yleisradiohan tunnetaan vahvasta panostuksesta lastenohjelmiin. Lastenohjelmiin panostus on kuulunut vanhastaan Ylen tehtäviin. Lapset ovat erityinen kohderyhmä, joka mainitaan Ylen tehtäväluettelossa jo nyt. Lainmuutoksen myötä myös nuoret otetaan erityiseksi kohderyhmäksi. Toisin kuin lapset, nuoret muodostavat kiinnostavan ja jonkin verran ostovoimaa omaavan kohderyhmän mainosmarkkinoilla. Siltäkin pohjalta on ymmärrettävää se kritiikki kaupallisen median taholta, jota on osoitettu tätä Ylen tehtävän laajennusta kohtaan: miksi nuoret mainitaan?

Yleisradion julkisen palvelun tehtävän kannalta on tärkeätä, että Yle kykenee palvelemaan kaikenikäisiä kuulija- ja katsojaryhmiä. Tehdyt tutkimushavainnot osoittavat, että Yle ei ole riittävästi onnistunut palvelemaan nuoria yleisöryhmiä, ohjelmistotarjonta ei riittävän hyvin kommunikoi tämän ikäryhmän kanssa. Suuntaamalla ohjelmistotarjontaa nuorille pyritään löytämään tähän kohderyhmään kuuluvat siten, että he nykyistä paremmin voisivat kokea Ylen itselleen tärkeäksi ja löytää Ylen monipuolisen kotimaisen kulttuuri-, taide- ja virikkeellisen viihdetarjonnan pariin.

Arvoisa puhemies! Yleisradiolain muutosten myötä Yleisradion valvontaan tulee vähäisiä muutoksia. Hallintoneuvoston päätökseen nyt perustuvasta ennakkoarviointimenettelystä säädetään jatkossa lailla. Siis tuo ennakkoarviointimenettely on jo olemassa käytännössä, mutta se menettely perustuu hallintoneuvoston päätökseen, ja nyt tästä menettelystä säädetään lailla. Sisällöllisesti tämä ei muuttuisi juurikaan. Tämän käytännön ottaminen lakisääteiseksi vahvistaa Yleisradion johdosta riippumattoman valvonnan uskottavuutta Amsterdamin pöytäkirjan vaatimusten edessä, joissa edellytetään tuo yleisradioyhtiön johdosta riippumaton valvonta, kun palveluja laajennetaan. Ylen palvelujen merkittävään laajentamiseen liittyvän ennakkoarvioinnin tekee jatkossakin nykyisen käytännön mukaisesti Ylestä riippumaton hallintoneuvosto. Eduskuntaryhmien puheenjohtajien tekemän linjauksen mukaan hallintoneuvoston apuna toimisi eduskunnan asianomaisen valiokunnan virkamies. Tehtävästä voidaan sopia eduskunnan työjärjestykseen tehtävällä muutoksella. Eduskunnan valiokunnalla ei kuitenkaan tule olemaan roolia ennakkoarvioinnin tekemisessä, vaan vastuu ennakkoarvioinnista kuuluu Yleisradion hallintoneuvostolle, joka on eduskunnan valitsema.

Eduskunnan mahdollisuuksia saada tietoa Yleisradion toiminnasta parannettaisiin. Hallintoneuvoston tulisi vuosittain antaa eduskunnalle kertomus julkisen palvelun toiminnasta. Hallintoneuvoston tehtävistä poistuu esityksen tekeminen valtioneuvostolle tv-maksun korottamisesta, kun Ylen rahoituksen taso nyt määritellään ja se pidetään nykytasolla indeksiin sitomisen avulla. Yleisradion riippuvuus valtioneuvostosta vähenee samasta syystä.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen sananvapauden ja Yleisradion riippumattomuuden kannalta on merkittävää, että nyt käsillä olevien hallituksen esitysten taustalla on kaikkien eduskunnassa edustettujen poliittisten ryhmien yhteinen sopimus. Yleisradio säilyy kansan ja eduskunnan mediayhtiönä eikä marginalisoidu yhden poliittisen ryhmän tai minkään intressiryhmän äänitorveksi. Saavutettu laaja yhteisymmärrys Ylen asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa takaa sananvapauden ja Ylen riippumattomuuden.

Reijo  Hongisto  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakiesitystä perustellaan muun muassa sillä, että televisiomaksua maksavien määrä ei ole kehittynyt toivotulla tavalla ja maksuvelvollisuuden valvontamenetelmät ovat vanhentuneet. On todettu, että maksuvelvollisten määrä ei ole kehittynyt toivotulla tavalla, mutta onko selvitetty, minkä vuoksi? Osa laiminlyö maksun taloudellisen ahdingon takia, osalla saattaa olla joku muu syy. Mutta rohkenen väittää, että osa lupamaksun laiminlyöjistä on kerta kaikkiaan pettyneitä nykyisiin tv-ohjelmiin. Uusinnat ja uusintojen toisinnot eivät enää vastaa katsojien käsitystä siitä, että sitä saa, mitä tilaa, eli laadukkaista tv-ohjelmista. Mielestäni maksuhaluttomuutta olisi tarkasteltava myös siltä pohjalta, että jos ohjelmien tasoa parannettaisiin, niin lupamaksujakin saattaisi kertyä nykyistä enemmän.

Esityksen mukaan Suomessa asuva verovuoden aikana 18 vuotta täyttänyt henkilö olisi velvollinen maksamaan yleisradioveroa — lakia ei sovellettaisi Ahvenanmaan maakunnassa asuviin henkilöihin. Kuinka paljon Suomessa on sellaisia henkilöitä, jotka eivät omista tv-vastaanotinta, taikka sellaisia henkilöitä, joilla ei ole tietokonetta, jolla seurata televisio-ohjelmia? Nykyisen hallituksen sinänsä järkevä linja, että se maksaa, joka käyttää, ei mielestäni toteudukaan näiden henkilöiden kohdalla, sillä on perin outoa joutua maksamaan veroa tv:n katselemisesta, jos ei sitä katsele.

Salikeskustelussa on jo moneen kertaan tuotu esille se, että on myös paljon sellaisia kansalaisia, jotka eivät esimerkiksi uskonnollisista syistä katso televisiota lainkaan. Sitten on heitä, joiden tv:n katselemisen estää jokin vamma tai sairaus. Kuitenkin tämän lakiesityksen mukaan myös heidän tulee maksaa Yle-veroa. Mielestäni se ei ole oikein ja oikeudenmukaista, joten toivon, että lakiesitystä vielä valiokunnassa hiotaan näiden epäkohtien poistamiseksi.

Lopuksi totean, että tämä ei ole perussuomalaisen eduskuntaryhmän virallinen kanta vaan oma henkilökohtainen mielipiteeni.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia myös minun puolestani ministerille urakoinnista ja eduskuntaryhmien puheenjohtajille myös! Nyt lienee sitten sen hienosäätämisen aika. Vanhoja rakenteita ei tietenkään tarvitse muuttaa, jos ne ovat toimivia, mutta vanhanaikaisia rakenteita kyllä, toimintaympäristöt muuttuvat.

Lakiesityksessä Yleisradio Oy:stä annetun lain muuttamisesta 7 §:ää muutetaan siis nyt. Täyden palvelun tehtävä muutetaan tehtäväksi tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun tv- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Se on todella korkea tavoite. Tässä on kyllä siinä hienosäätämisessä paljon pantu liikenne- ja viestintävaliokunnankin harteille, sillä juuri kuten tässä edustaja Hongisto otti esille, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei tietenkään voi toteutua, mutta tämä ehkä nyt on se oikeudenmukaisin tapa lähestyä asiaa.

Edustaja Markus Mustajärvi otti ansiokkaasti esille saamenkieliset vähemmistöt, ja minä puhun jälleen viittomakielisten asemasta, sillä ei se voi olla aivan täyttä sosiaalista oikeudenmukaisuutta, jos omalla kielellä ohjelmaa ei vain tule. Emmehän me voi olla vaatimassa viittomakielistä ohjelmaa radioon. Se ei onnistu.

Ohjelmasisällöstä sitten: Mikä onkaan hallintoneuvoston asema tai kuka näistä sisällöistä vastaa, ehkä sitä tulee terävöittää. Siitä lakiesityksessä on lausuttu, mutta jonkunhan on kuitenkin ohjelmistosta huolehdittava. Elikkä toivon, että liikenne- ja viestintävaliokunta tätä käsittelee. En tiedä, onko hallintoneuvoston kokoonpanoa jopa ehkä muutettava, että siellä olisi kielivähemmistöjä entistä suurempana osallisuutena mukana. Tietysti monia ryhmiä aina jää ulkopuolelle — onhan täällä jo keskusteltu eri urheilulajeistakin — aina niitä on, joita tilanne ei tyydytä.

Sitten vielä laitetekniikka- ja laitevalmistajayhteistyö, johon tulee kiinnittää huomiota viimeisimmänkin hallintoneuvoston kertomuksen mukaan: Voidaan johtopäätöksenä vetää, että kaikki uusi teknologia ei ole kaikkien tavoitettavissa. Eli toivon edelleen, että sen Pudasjärven mummon ei tarvitse sinne mökin katolle kiivetä, että netti näkyy.

Ilkka  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä tulee nyt tietysti vähän nimimerkillä "yleisönosastosuuntaisena kommenttina", sillä en ollenkaan väitä olevani asiassa millään varmuudella liikkeellä; yleensä tämäntyyppisissä asioissa täydellinen tietämättömyys asioihin antaa valaistusta. Täällä on pidetty ansiokkaita puheenvuoroja, joita on ollut helppo logiikaltaan seurata.

Osaltani oletan, että Yleisradio on instituutio Suomessa, joka on aika lailla, niin kuin politiikkakin, ollut harmistuksen kohteena ikään kuin läpi aikojen hieman, jopa täysinkin, osin riippumatta siitä, mikä on sen politiikan tai tässä tapauksessa yleisradiotoiminnan kulloinenkin laatutaso. Se on ikään kuin sisäänkirjoitettu ajatus siitä, että siihen maaliin on helppo tähdätä, sillä aina on kritiikille perusteensa, niin politiikassa kuin taatusti yleisradiotoiminnassakin. Tämä ei ollenkaan tarkoita sitä, ettei pitäisi pyrkiä juuri siihen laadullisuuteen, jota täällä on peräänkuulutettu, tahi vaikkapa tehokkuuteen, taloudellisuuteen ja valistuneeseen yhteiskuntakäsitykseen kansalaisyhteiskunnan taaimmaisimpana takaajana, ilman muuta, mutta ei pidä säikähtää myöskään sitä, että kansalaisten keskuudessa on milloin enemmän, milloin vähemmän oikeutettua tai vähän pinnallisemmalla kritiikillä varustettua asennetta.

Parista seikasta, herra puhemies, haluan osaltani kuitenkin kommenttini esittää.

Ensimmäinen on se, että valitettavasti Suomen ulkoministeriö tänä päivänä supistaa edustustoverkostoaan, ja olen harmikseni havainnut, että samoin tekee Suomen yleisradio. Sen kansainvälisen toimituksen osuus on ollut supistumaan päin, ja sen kansainvälisen toiminnan luonne on mennyt yhä enenevässä määrin tekniseksi raportoinniksi tyyliin "Syyrian kaduilla väkivalta lisääntyy". Se ei ole kovin intellektuaalinen lähtökohta tai raportti sinänsä, sillä sen kertovat kaikki tiedotusvälineet yhdestä suusta. Sekin pitää kertoa, siitä ei ole kysymys, mutta Yleisradion kansainvälinen toiminta, erityisesti Suomen ulkopolitiikan painopistealueella, mielestäni ei ansaitse erityisen vahvaa plussaa sen vuoksi, että luultavasti kustannussyistä on tehty aika rajuja leikkauksia. Mutta niiden poliittisen harkinnan perään olen ainakin kysymässä, mihin ne viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtuneet supistukset aina kulloinkin ovat perustuneet.

Ja vaikka sitten kustannussyistä on jouduttu kansainvälistä verkostoa supistamaan, ymmärrän sen sinänsä, niin se, mitä erityisesti pidän kriittisenä Yleisradion kyseessä ollen, on se, että se kansainvälisen toiminnan kuva jää näitten asiaa ikään kuin teknisesti kuvaavien raporttien tasolle ja vähemmässä määrin kuulemme analyysejä siitä, taustoitusta sille, miksi kansainvälisessä politiikassa on näitä ja noita ilmiöitä. Minulle tulee ikävä knudmöllereitä ja kumppaneita, jotka kykenivät tekemään hyvän ajan kanssa laajoja taustaraportteja siitä, mistä kansainvälisessä politiikassa kulloinkin on kysymys, eikä vain kertomaan sitä, missä aktiivisuusasteessa kansainvälinen kapinointi missäkin kriisipesäkkeessä kulloinkin on meneillään. Tässä suhteessa Yleisradion kunnianhimotaso on valitettavasti laskenut tavalla, joka ei vastaa sitä ajatusta, joka Yleisradiolla ilman muuta tulisi olla kansainvälisten toimintojen taustoittajana, kuvaajana ja kuvan syventäjänä kansalaisten keskuudessa. Tässä suhteessa esitän vienon pyyntöni Yleisradion suurkuluttajana siitä, että tässä suhteessa voitaisiin laivan kulkusuuntaa hieman teknisestä raportoinnista muuttaa analysoivampaan ja taustoittavampaan suuntaan.

Toinen asia, johon lyhyesti kiinnitän huomiota tässä yhteydessä, on sporttipuoli. Yhdyn kovasti edustaja Satosen ansiokkaaseen analyysiin tässä, jossa ikään kuin vastakkain voi nähdä olevan sen, että pitäisi tuoda hyvin kapeitten liikuntamuotojen, urheilumuotojen, näkökantoja esille, tai sitten sen, että ollaan mainstreamissa.

Minulla itselläni on poikkeuksellisen hyvä kokemus hedelmällisestä yhteistyöstä Yleisradion kanssa Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana ja sen johtotehtävissä parinkymmenen vuoden ajalta. Haluaisin tässä yhteydessä tuoda esille, että rohkaisen Yleisradiota olemaan hyvin vahva kansainvälinen toimija kansainvälisten, merkittävienkin, urheilutapahtumien yhteydessä, sillä Yleisradio ansaitsee koko globaalilla tasolla suurta arvostusta eräissä tiettyjen urheilumuotojen tuotantomuodoissa. Itse tunnen yleisurheilun ylivoimaisesti parhaiten ja tiedän, että urheilutapahtumissa, olkoot ne sitten missäpäin maapalloa tai missä maanosassa hyvänsä, yleisurheilua koskien, stadionlajeja koskien, Yleisradio on arvostetuin tuottaja asiantuntemuksensa nojal-la toteuttamaan tv-tuotannon, olympiakisoissa, maailmanmestaruuskisoissa, tässä tapauksessa myöskin euroopanmestaruuskisoissa. Maailmalla ei löydy muuta tuotantoyhtiötä kuin Suomen Yleisradio, jonka asiantuntemus on niin korkealla tasolla, että sitä ollaan valmiita haluamaan nimenomaan sen asiantuntemuksen nojalla näitten urheilumuotojen tuottajaksi. Se on minun mielestäni sellainen kansallinen etu, jota kannattaa hyödyntää jatkossakin ja jota ei kannata päästää ikään kuin meidän käsistämme, joka luo erään lähestymiskulman sille, missä urheilulajeissa, urheilumuodoissa Yleisradion kannattaa olla mukana.

Tässä suhteessa hyvin monet seikat puoltavat tämän ikään kuin ajatuksen ylläpitämistä jatkossakin, sillä jos urheilussa noudatettaisiin ikään kuin vain vähemmistöjen logiikkaa eri urheilumuotojen ohjelmatuotannossa tai katsojille tuotettavissa asioissa, niin meillä ei olisi kuin eukonkantoa tai saappaanheittoa Suomen Yleisradiossa, ja luulenpa, että se ei vastaisi kuitenkaan kansalaisten yleistä käsitystä siitä, missä urheilumuodoissa Yleisradion tulisi olla läsnä. Yleisradion pitää olla tolkullisella taloudellisella järkevyydellä mukana sellaisten meidän selkeästi kansallisiin prioriteetteihimme kuuluvissa tuotannoissa, jotka eivät hinnoittele itseään markkinoilla mahdottomuuksiin, niin kuin eräitten lajien kohdalla hyvin tiedämme tapahtuneen.

Puhemies! Kolmanneksi ja lopuksi yksi pieni havainto: Minulla oli sellainen onni puolellani, että sain olla kotikonnuilla ja kotimaassa pääsiäisen ajan, ja normaaliin tapaan olin sekä radion että television kanssa hyvin paljon tekemisissä pyhien aikana. Niin kuin Yleisradion hallintoneuvoston herra puheenjohtajalle tuossa käytävällä jo tänään tulin maininneeksi, niin yhtä ohjelmaa lukuun ottamatta en löytänyt koko pääsiäisen aikana Yleisradiolta ainuttakaan pääsiäiseen liittyvää ohjelmatematiikkaa, yhtä ohjelmaa lukuun ottamatta — siellä oli Idols-kisoja ja muita vastaavia hörhellyksiä vaikka millä mitalla. Mutta Yleisradion tulisi elää ajassa, Yleisradion pitäisi olla sellainen instituutio, joka tuo niin joulun, juhannuksen kuin pääsiäisenkin olemaan läsnä, syventäisi sitä ja antaisi sitä kansallisen tuntuman vaikutelmaa, joka tehtävä mielestäni Yleisradiolle tällaisissa yhteyksissä kuuluu. Idolsit ja muut toimikoot... En tiedä, onko Idols edes Yleisradion ohjelmia, se ei sinänsä taida sitä olla, mutta tarkoitan tämäntyyppisiä ohjelmatuotantoja, jotka toimivat rutiinilla. Mutta kun Suomen kansan omaan kansalliseen identiteettiin kuuluu sitten kuitenkin meidän kulttuurimme huomioonottaminen ja ajassa eläminen tässä suhteessa myöskin, niin toivoisin kovasti, että tämä pieni kotimuistutus osattaisiin Yleisradiossa ymmärtää oikein.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kanerva otti tärkeän asian esille eli urheilun tarjoamisen. Se on minun mielestäni yksi niitä keskeisiä julkisen palvelun tehtäviä. Hän totesi, että Yle pohtisi, missä kannattaa olla mukana. Valitettavasti näyttää siltä, että meillä monessa lajissa tilanne on se, että Yleisradio joutuu miettimään, missä se voi olla mukana, ja tämä on itse asiassa aika iso haaste tänä päivänä.

Olen antanut itselleni kertoa, että esimerkiksi jos jääkiekon MM-kisoja ei tänä keväänä näyttäisi MTV3, niin niitä ei nähtäisi Suomessa lainkaan, eli hinta, jota jääkiekon tv-oikeuksista pyydettiin, oli niin kova, että niitä ei olisi Yleisradio näyttänyt. Olen antanut myös itselleni kertoa, että MTV3 tarjosi myös Yleisradiolle näitä Suomen otteluita, jotka kuuluvat tähän välitettävien pelien sarjaan, tarjosi, että he ostaisivat sen osan siitä. Sen hinta oli Yleisradiolle liian kova.

Tämä on itse asiassa aika iso, merkittävä kysymys, ettei tilanne olisi niin kuin edustaja Kanerva maalaili, että näytetään eukonkantoa ja saappaanheittoa, vaan nimenomaan tärkeää olisi se, että voisimme tulevaisuudessakin 5 miljoonan kansanakin tarjota olympialaisten parhaat lajit, jalkapallon, jääkiekon, tiettyjä muita lajeja. Toki kansallisiakin lajeja pesäpallosta lähtien näkisin mielelläni Ylen kanavilla tulevaisuudessa. Mutta mielenkiintoista olisi tietysti kuulla, onko tässä mahdollista toimia kansainvälisillä areenoilla niin, että näiden merkittävien tapahtumien — muun muassa olympialaisten, joissa urheilijat eri kansakuntia edustavat — hinnat olisivat sellaisia, että 5 miljoonankin kansa niitä pystyisi näyttämään kanavilla, joista ei erikseen tarvitsisi maksukortin kautta maksaa.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kiurua on kiitelty täällä jo useaan otteeseen, ja lähes kaikista puheenvuoroista on kuulunut myönteistä hyrinää tätä lakiesitystä kohtaan — muutamia ongelmakohtia on nostettu esiin — ja varmaan itsekin liityn näihin myönteisten hyrisijöiden joukkoon.

Tässä on erittäin hyvää se, että me pystymme turvaamaan Ylelle rahoituksen. Eilen liputettiin Mikael Agricolan ja suomen kielen puolesta. Kyllä tänään on aihetta juhlaan Ylessä ja kaikilla kotimaisilla sisältötuotantoyhtiöillä, sillä tällä me varmistamme sen, että suomalainen ohjelmatarjonta jatkuu. Erityisesti haluan kiinnittää huomiota siihen, että Ylellä otetaan myös erityisryhmät huomioon, vaikkakin jatkuvaa kädenvääntöä tuntuu olevan siitä, onko tekstityksiä riittävästi. Hyvää tässä on se, että näistä iänikuisista vanhentuneista valvontatavoista nyt päästään eroon, ja ei minua kyllä ole koskaan se ovikellon pirinä pelottanut, kun kuulun niihin partiolaisiin, jotka sen tv-luvan ovat tunnollisesti maksaneet.

Tässä lakiesityksen pohjassa kirjoitetaan, että suomalaisten maksuhalukkuus on vähentynyt. Varmasti näinkin se on. Suomalaiset yleensä äänestävät jaloillaan, kun me emme ole valittajakansaa, tai tässä tapauksessa on äänestetty sitten kaukosäätimellä. Mutta ennen kaikkea kysymys on myös siitä, että suomalaisten ja kaikkien ihmisten mediankulutus on muuttunut. Olisinkin ehkä halunnut tähän iltapäivän keskusteluun enemmän sitä tulevaisuuspainotteisuutta eikä vain sitä, mikä on hallintoneuvoston rooli — no, ei siitäkään nyt liiemmälti keskustelua ole ollut.

16 vuotta sitten vuonna 96, kun olin internetportaalin johtaja, keskustelimme siitä, että verkko tulee olemaan kaikkialla. Tänä päivänä verkko on kaikkialla, ja tänä päivänä kuluttajat vaativat entistä enemmän läsnäoloa kaikkialla. Median on oltava joka paikassa, ja on saatava yhteys siihen. Mielenkiintoista onkin huomata se, että internetin käytöstä on tullut yksi suurista yhdistävistä tekijöistä. Se yhdistää miljardeja ihmisiä ympäri maailman. Sen lisäksi tälle rinnakkaistrendinä on nyt havaittavissa mediankulutuksessa tällainen uudelleensosialisoituminen: Kun ihmiset katsovat televisio-ohjelmia, he ovat samanaikaisesti netissä, fanisivuilla, kirjoittavat kommentteja siitä. Enää ei vain tyydytä siinä samassa huoneessa olevien kanssa keskustelemaan, vaan voidaan puhua eri kaupungeissa, jopa eri maissa olevien ihmisten kanssa.

Edustaja Satonen otti esiin jo kanavauudistuksenkin ja sen, miten kohderyhmät ovat tänä päivänä hyvinkin pirstaloituneet. Minä olen ehkä näitä mielensäpahoittajia siinä mielessä, että enää en kuulu Ylen kakkosen kohderyhmään, joten joudun ehkä löytämään uusia sisältöjä elämääni.

Muistuttaisin kuitenkin, että olemassa olevien asiakkaiden ylläpitäminen on aika monelle yritykselle huomattavasti helpompaa kuin uusien asiakkaiden hankinta, mutta ymmärrän sen, että niitä nuoria aikuisia, jotka ovat se niin sanottu heikko kohderyhmä Ylen tarjonnassa, varmasti halutaan käyttäjiksi. Mutta nämä nuoret aikuiset ovat hyvin kilpailtu kohderyhmä. Heille maailma on parin klikkauksen takana, ja he ovat juuri niitä, joille ohjelmilla on tiivis yhteys nettiin ja sosiaaliseen mediaan.

Sen lisäksi haluaisin nostaa esiin vielä sen, että tänä päivänä kuluttajat ovat valmiita maksamaan sisällöstä, esimerkkinä 70-vuotias äitini, joka haluaa maksaa siitä, että hän näkee formulat. 19-vuotias poikani maksaa netistä, jotta hän näkee NBA-koripallon päätösmatsin, ja silloin nuoret kokoontuvat yhteen paikkaan ja he jakavat sen kustannuksen. Elikkä meidän pitäisi pystyä myös tässä salissa ajattelemaan paljon muuta kuin mitä meidän oma median kuluttamisemme on.

Täällä on paljon kiitelty siitä, että tämä uusi, veroluonteinen maksu tulee olemaan sosiaalisesti oikeudenmukainen. Sitä se varmasti on. Kun muistamme sitä keskustelua, kun oli Lintilän työryhmän mediamaksu esillä, niin yksin elävät olivat niitä protestoijia. Nyt he ovat juuri niitä, jotka voittavat.

Haluan aivan lopuksi vielä kiinnittää huomiota siihen, että tämä veroluonteinen maksu ei välttämättä ole oikeudenmukainen yrittäjille, ja kiitän ministeri Kiurua siitä, että annoitte signaalin, että eduskunnassa voidaan tehdä hienosäätöä, koska toivon todellakin, että asiantuntijakuulemisessa otetaan yrittäjien asema esiin.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitokset kuuluvat myös minun puoleltani ministeri Kiurulle. Hyvä, että tämä rahoitusasia on vihdoin viimein saatu jo päätökseen ja näin sekä Ylen työntekijät saavat työrauhan että myös me Ylen suurkuluttajat saamme rauhan nauttia siitä annista, mitä Yle antaa. Tämä on ollut myös aivan äärimmäisen hyvä esimerkki siitä, kuinka parhaimmillaan parlamentarismi toimii. Tämän hallituksen kannattaisi ottaa tämä muihinkin suuriin päätöksiin ihan tavaksi ja työtavaksi. Tässä näemme, kuinka kaikki ryhmät ovat sitoutuneita, kun yhdessä olemme saaneet rakentaa ja viedä tätä asiaa eteenpäin.

Paljon muitakin hyviä asioita tähän sisältyy, muun muassa hallintoneuvoston vahvistunut asema on yksi niistä, ja myöskin se, että enää niin sanottuja vapaamatkustajia ei todellakaan sitten tähän järjestelmään voi kuulua, kuten myös se, että pienituloisimmat on tässä uudessa maksujärjestelmässä nyt huomioitu. Myös se olisi tärkeää, että koko maassa todellakin Ylen työntekijät saavat toivottavasti myös tällä hallinnon uudistuspuolella työrauhan. Työntekijät muun muassa tuolla alueilla ja maakunnissa ovat olleet pienessä jännityksessä koko ajan sen suhteen, säilyykö työpaikka, säilyykö juuri sen alueen aluetoimitus, maakuntaradiot, vieläkö niillä on tulevaisuus. Tässä yhteydessä kysyisinkin ministeriltä: kuinka on, ollaanko tehtäviä yhdistämässä, tai onko alueita tarkoitus jollakin tavalla muuttaa, ja mikä on näitten maakuntatoimitusten tulevaisuus?

Tuo julkisen palvelun tehtävä on ja sen pitääkin olla jatkuvassa keskustelussa. Sen on elettävä ajan mukana. Täällä on puhuttu paljon nyt muun muassa kielivähemmistöistä, ja on ehkä tulevaisuudessa huomioitava jopa karjalan kieli, koska se on nyt muutenkin saamassa virallisempaa asemaa. Hallintoneuvoston rooli ja tarkoitus oli vielä viime kaudella hieman häilyvä ja epävarma, ja sitä...

Jatkan ihan muutamalla lauseella vielä tässä, arvoisa puhemies, jos sallitte.

Toki hallintoneuvoston pitää entistä vahvemmin voida vaikuttaa myös tyylilajiin — sen haluaisin vielä olevan keskustelussa mukana — ei toki tietenkään ohjelmaneuvostona, mutta entistä enemmän hallintoneuvoston pitää pystyä vaikuttamaan siihen, minkä tyylistä ja minkä laatuista ohjelmaa Yle tarjoaa.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen miettinyt, että meidän kansanedustajien olisi ehkä hyvä julkisessa keskustelussa tuoda vahvemmin esiin taustatekijät ja sidonnaisuudet, jotka meidän näkemyksiimme vaikuttavat. Ajattelinkin aloittaa tämän puheenvuoron toteamalla, että siirryin aikanaan eduskunnan palvelukseen suoraan Ylen palkkalistoilta. Te voitte kuunnella tätä seuraavaa puheenvuoroa tästä näkökulmasta.

Monissa puheenvuoroissa on tänään käsitelty Ylen rahoituksen riittävyyttä. Joissakin puheenvuoroissa on todettu, että tämä esitys turvaa tukevan rahoituksen Yleisradiolle. Itse katson, että parhaimmillaankin se yltää ehkä riittävään tasoon, jotta Ylellä on käytännössä kohtuulliset toimintaedellytykset myös tulevaisuudessa. Ainakaan mistään ylenpalttisesta tasosta ei voida puhua. Joissakin puheenvuoroissa on myös vaadittu Yleisradiota tehostamaan toimintaansa, ja siitä on vaikea olla sinänsä eri mieltä. Mutta muistutan vain siitä, että Yleisradiolla on takana pitkä ja perusteellinen säästökuuri, jonka ansiosta sen kulut ovat pysyneet erittäin hyvin kurissa, samaan aikaan kun rahoitusta ei ole voitu riittävästi kasvattaa. Helpot säästöt Yleisradiossa on aika lailla jo tehty, ja sen takia pidän hyvänä, että nyt edes tähän rahoitustasoon hallituksen esityksissä ylletään.

Paljon on keskusteltu myös siitä, kuka käyttää Yleisradion palveluita. Välillä tuntuu unohtuvan se, että tässä maassa on hyvin harvalukuinen joukko sellaisia ihmisiä, jotka eivät katso Yleisradion ohjelmia televisiosta, eivät kuuntele Yleisradion ohjelmia radiosta eivätkä vieläpä käytä mitään Yleisradion verkkopalveluita. Osa suomalaisista uskonnollisin perustein ei katso televisiota, mutta veikkaan, että heistäkin valtaosa kuuntelee Yleisradion radio-ohjelmia tai käyttää Ylen verkkopalveluja. Mutta koko kysymys siitä, sattuuko nyt sitten katsomaan Ylen televisio-ohjelmia tai kuuntelemaan radio-ohjelmia, on mielestäni kuitenkin ehkä hieman toissijainen. Yleisradion tehtävä on nähdäkseni laajempi kuin sen yksittäisille ihmisille tuottama ilo ja hyöty yksittäisillä ohjelmilla. Varmaan parhaiten sen näkee, jos vertaa sellaisia yhteiskuntia, joissa vahvaa julkisen palvelun yleisradioyhtiötä ei ole olemassa, sitten niihin, kuten Suomeen, joissa sellainen on. Itse veikkaan, vaikka en ole alan tutkimukseen perehtynyt, että yhteiskunnat, joissa riippumaton, ei-kaupallinen yleisradiotoiminta takaa perustiedonvälityksen, tukevat kulttuuria ja sivistystä. Nämä yhteiskunnat hyötyvät siitä niin laajasti, että meistä jokaisen kannattaa yleisradiotoimintaa rahoittaa riippumatta siitä, kuinka paljon tai vähän Ylen ohjelmia itse henkilökohtaisesti seuraamme.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on myös herättänyt keskustelua silloin, kun viime kaudella keskusteltiin mediamaksusta. Itse sitä vastustin, en sen takia, ettenkö pitäisi mediamaksua yleensä ottaen hyvänäkin tapana järjestää Ylen rahoitus, vaan sen takia, että pidin sitä sosiaalisesti hyvin epäoikeudenmukaisena. Nyt meillä on hallituksen esitys, jota voin kannattaa omantunnon soimaamatta. Siinä rakennetaan Yle-vero henkilökohtaisen varaan, siis kotitalouskohtaisen sijaan, ja siinä otetaan tulot huomioon niin, että kaikkein pienituloisimmat on vapautettu verosta kokonaan. Tämä on sosiaalisesti hyvin oikeudenmukainen tapa taata Ylen rahoitus tulevaisuudessa. Pidän tätä nyt löydettyä ja rakennettua mallia hyvin toimivana.

Lopuksi palaan vielä julkisen palvelun tehtävään ja siinä pieneen yksityiskohtaan. Siinähän todetaan, että Ylen tehtävä on vastedeskin tarjota hartausohjelmia. En puhu tästä asiasta siksi, että se olisi kokonaisuuden kannalta merkittävää, koska sitä se ei ole — näissä nyt käsillä olevissa hallituksen esityksissä on paljon merkittävämpiä ja suurempia kysymyksiä päätettävänä — vaan puhun siitä sen takia, että kysymys on periaatteellinen.

Niin kuin hyvin tiedämme, perustuslaki takaa meille kaikille uskonnonvapauden ja se takaa myös vapauden olla harjoittamatta uskontoa. Jos aiemmin halusi olla rahoittamatta uskonnollisesti tunnustuksellisia hartausohjelmia, se oli mahdollista, jos ei katsonut televisiota eikä siksi ollut velvoitettu maksamaan myöskään tv-maksua. Nyt kun siirrymme kaikille pakolliseen Yle-veroon, tätä mahdollisuutta ei enää ole olemassa. Sen takia tätä hartausohjelmien tuottamis- ja lähettämisvelvoitetta pitää perustuslain näkökulmasta tulkita mielestäni tiukemmin ja tarkemmin kuin silloin, kun tämä mahdollisuus jättää tv-maksu maksamatta vielä oli olemassa.

Hartausohjelmat nähdäkseni vertautuvat lähinnä poliittisesti sitoutuneeseen ohjelmistoon. Eli näen tilanteen verrannollisena siihen, että julkisen palvelun määritelmässä lain tasolla todettaisiin, että Yleisradion pitää lähettää oikeistolaisia tai vasemmistolaisia ohjelmia tai että sen pitää lähettää poliittisesti konservatiivisia tai liberaaleja ohjelmia. Tähän emme kuitenkaan ole päätyneet ja hyvästä syystä. Yleisradion tehtävä on käsitellä politiikkaa, mutta sen tehtävä on käsitellä sitä journalistisin perustein, ei esittää minkään vakaumuksen, ei minkään puolueen omaa tunnustuksellista sisältöä. Jos olisimme johdonmukaisia, soveltaisimme tätä samaa periaatetta myös uskontoihin ja maailmankatsomuksiin. Emme myöskään velvoittaisi Yleisradiota tuottamaan ja lähettämään uskonnollisesti tunnustuksellisia hartausohjelmia.

Itse pidän hartausohjelmista. Minusta ne ovat yleissivistäviä, ne tuovat sitä arvokasta kristillistä kulttuuria ja historiallista perintöä meidän kaikkien katsojien ja kuulijoiden käyttöön. Ne muistuttavat pyhyyden tunteesta, joka nykyisenä aikana on hyvin harvinainen tässä yhteiskunnassa. Ne antavat mahdollisuuden pysähtyä ja pohtia hyvin perimmäisiä kysymyksiä. Mutta tämä oma henkilökohtainen näkemykseni, se, että satun pitämään hartausohjelmista, ei nähdäkseni ole minulle lainsäätäjänä riittävä peruste velvoittaa kaikkia suomalaisia maksamaan omissa veroissaan uskonnollisesti tunnustuksellisten hartausohjelmien lähettämisestä. Ymmärrän sen taustan, minkä takia näihin nykyisiin hallituksen esityksiin on tultu. Tässä on takana erittäin kivulias ja pitkä prosessi, jossa on tehty kompromisseja, ja ymmärrän myös, että tässä tilanteessa mahdollisuus muuttaa hallituksen esityksiä on jossain määrin rajallinen. Siitä huolimatta pidän tärkeänä, että sekä eduskunnan täysistunto että liikenne- ja viestintävaliokunta että itse asiassa perustuslakivaliokunta myös paneutuisivat tähän mielestäni tärkeään periaatteelliseen kysymykseen.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn edustaja Tynkkysen näkemykseen siitä, että hartausohjelmilla on oma myönteinen ja positiivinen merkityksensä. Tähän rahoituskysymykseen en puutu tässä yhteydessä sen enempää.

Mutta puutun yhteen asiaan, jonka täällä ehkä erityisesti edustaja Heinonen otti esiin jo aikaisemmassa Yle-keskustelussa, nimittäin siihen, miten tämä Ylen uusi rahoitusjärjestelmä vaikuttaa Ylen toiminnan kannustavuuteen, mikä on se kannuste Ylelle jatkuvasti kehittää ohjelmia ja tehdä hyvää työtä, mitä kautta Yle saa palautteen, sen yleisön reaktion siitä, miten se on onnistunut toiminnassaan.

Yleisradiohan tekee jatkuvasti kokoaikaista tutkimusta ja selvitystä siitä, mitä yleisö ajattelee, mikä on yleisön suhde Yleisradioon, mitä kanavia katsotaan, kuinka paljon, millä katsojaosuudella, minkä tyyppisiä ohjelmistoja, minkälaisen suosion uudet kokeilut, uudet mallit saavuttavat. Tämä on yksi tapa, jolla Yleisradio aktiivisesti hankkii palautetta ja varmasti käyttää sitä sitten harkitessaan uusia linjauksia.

Hyvänä esimerkkinä on tämä Yle Puheen vuodenvaihteen tienoilla tapahtunut aika suuri muutos, josta tuli paljon palautetta, lehtikeskusteluja ja sähköpostiviestejä, varmasti Ylen johdolle niin kuin hallintoneuvostollekin. Tämä palaute on otettu huomioon, ja se on jo vaikuttanut Yle Puhe -kanavan kehittämistyöhön. Eli tällaista aktiivista ja sitten yleisöltä spontaanisti tulevaa palautetta Yleisradio käsittelee ja ottaa huomioon. Tämä kanava on käytössä sen lisäksi, että tietysti Yleisradion hallintoneuvosto käy keskusteluja ja tekee yleisellä tasolla niitä strategisia linjauksia silloin, kun kanavaratkaisuja tehdään strategiselta pohjalta.

Timo Heinonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Virolainen nosti esille sen, että meillä on maksuhalukkuus jollain tavalla vähentynyt suomalaisessa yhteiskunnassa. Ehkä itse ajattelisin mieluummin niin, että meillä on tullut entistä kriittisempiä, mediakriittisiä, tv:n ja median käyttäjiä ja he haluavat saada rahalle vastinetta. Uskaltaisin tätä ajatusta tukea osittain sillä, mitä myös edustaja Virolainen toi esille, että vuonna 2010 lähes puolet Yleisradion budjetista — koko Yleisradion budjetti on 500 miljoonaa — eli 230 miljoonaa euroa Suomessa käytettiin maksutelevisioon. Eli ihmiset halusivat maksaa 230 miljoonaa euroa tietyistä ohjelmista maksutelevision kautta, mikä on lähes puolet siitä, mikä on Ylen kokonaisbudjetti. Ja se oli nimenomaan sen tyyppistä halua, että haluttiin saada tiettyä ohjelmaa, ja niin kuin edustaja Virolainen toi esille, että hänen pojallaan on halu maksaa tietystä jalkapallo-ottelusta, jollain toisella on halu maksaa tietystä muusta ohjelmatarjonnasta, elokuvista, luonto-ohjelmista tai mistä sitten haluaakin, ja ehkä tähän suuntaan ollaan aika paljon menossa.

Edustaja Kantola toi minun mielestäni hyvin esille sen asian, että meidän pitää seurata tarkasti, mitä tapahtuu. Haluan vielä painottaa, etten itse missään tapauksessa halua, että Yle on samanlainen kuin on esimerkiksi edustaja Kanervan esille tuoma MTV3:n Idols tai joku muu, enkä pelkästään peräänkuuluta sitä, että katsojaluvut ovat se oikea mittari, ei missään tapauksessa, vaan Yleisradion tehtävän pitää nimenomaan olla sellainen, että se tarjoaa myös sellaisia ohjelmia, joita ei kannata mainosrahoitteisesti tehdä ja joita ei mainoskanavilla tulla näkemään, ja se on minun mielestäni hyvä pitää tässä keskustelussa esillä.

Pidän tätä rahoitusmallia hyvänä ja kannatettavana, mutta minun viestini on ollut tänään selkeästi se, (Puhemies koputtaa) että haluan, että meillä on keino jollain tavalla, meillä kaikilla suomalaisilla, kertoa mielipiteemme myös siitä, meneekö Yle oikeaan suuntaan vai ei.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Ylen rahoituksessa on se ongelma, että jokainen Yle-veron maksaja joutuu osallistumaan sellaisen toiminnan rahoittamiseen, josta itselle ei ole hyötyä ja jota ei kykene tai edes halua ottaa vastaan. Yhteiskunnassahan tämä on normaalia. Olemme yhdessä sopineet niistä toiminnoista, joita yhteisvoimin ylläpidämme ja jotka ovat meille suomalaisille hyviä, hyödyllisiä ja tarpeellisia hyvän yhteiskunnan rakentamiseksi ja muun muassa kansallisen kulttuurin vahvistamiseksi.

Mitä tulee uskonnonvapauteen, en näe itse tätä taustaa vasten Ylen velvoitteen tuottaa suuren kuluttajakunnan käyttöön hartausohjelmia olevan mitenkään joittenkin kansalaisryhmien oikeuksia tai uskonnonvapautta loukkaavaa. Onneksi vastaanottimessa on se nappula, jolla voi kääntää halutessaan vastaanottimen toiselle kanavalle tai peräti pois päältä, jos ohjelma ei miellytä. Itsekin joudun usein näin tekemään.

On hyvä muistaa ja tiedostaa, että esimerkiksi Ylen Ykkösen ohjelmissa aamun Hartaita säveliä ja Aamuhartaus on yksi kaikkein kuunnelluimpia ohjelmakokonaisuuksia. Tästä palvelusta lämmin kiitos Ylelle ja samalla toivomus, että näiden suosittujen ohjelmien lähetysajat voitaisiin nykyisestä palauttaa niihin minuuttimääriin, joihin totuimme viime ja sitä edellisinä vuosikymmeninä.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään on käyty keskustelua siitä — ja kaikki sen tiedämme — että nykyinen tv-lupamaksukäytäntö on aikansa elänyt ja tullut tiensä päähän jo aikoja sitten. Täytyy onnitella ministeriä vielä kerran — ainakin vielä yksi kiitos tulee täältä — ja myöskin eduskuntaryhmien puheenjohtajia, ylipäätään kaikkia tähän ratkaisuun osallistuneita siitä, että tällainen sopu on neuvoteltu. Suhteessa ehkä asian mittakaavaan ja valtiontalouden ongelmiin ja muihin yhteiskuntamme ongelmiin tämän sovun saamisen synnyttämisessä meni pitkä aika, mutta se selvästikin kannatti, sillä neuvoteltu ratkaisu on harvinaisen onnistunut kompromissi, parempi malli kuin esillä olleet vaihtoehdot — nykyinen tv-lupa-, mediamaksu- tai budjettirahoitteinen malli — olisivat.

Tämä saavutettu neuvottelutulos on sosiaalisesti oikeudenmukainen, kuten todettua, ja nykyistä järkevämpi: taakka jakautuu kohtuullisemmin erilaisille perheille. Se ottaa huomioon tulojen kautta maksukyvyn, ja se ottaa huomioon erilaiset asumismuodot.

Jossain uutisessa näin kritiikkiä siitä, että Yle-vero suosisi sinkkutalouksia ja yksin eläviä, mutta minusta tämä muutos on nimenomaan yksi tämän uudistuksen parhaita puolia. Nykyisen mallin mukainen tv-lupahan rasittaa yksin eläviä suhteessa kohtuuttomasti, ja muutenkin meillä monissa muissa erilaisissa maksuissa, liittyvät ne sitten asumiseen tai muuhun elämiseen, yksin elävillä on usein suhteessa melkoisen paljon suuremmat kustannukset.

Myöskin ajattelutavan muutos on tärkeä tässä Yle-mallissa: se, että me emme maksa enää siitä tv-pömpelistä tai tv:n katselustakaan vaan erilaisista sisällöistä ja palveluista yhä monimediaistuvassa Yleisradiossa. Tämän johdosta meillä kansalaisilla on myös maksajina lupa odottaa, että Yle hyödyntää uusia medioita mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Meillä on lupa myös odottaa, että saamme rahoillemme vastinetta ja että palvelu on tuotettu tehokkaasti, ja tähän tulisi erityisesti kiinnittää tulevaisuudessa huomiota. Yle on jatkossa tämän ratkaisun jälkeen entistäkin enemmän velkaa sen, että se pysyy kehityksessä mukana.

Tänään täällä on kyselty, miten voi jatkossa osoittaa mieltä ja olla maksamatta, jos ei käytä Ylen palveluja. Se kysymys ei enää ole samalla tavalla relevantti kuin nykyisen vielä voimassa olevan rahoitusmallin aikana, sillä kyse on nyt kokonaan erilaisesta, veroluonteisemmasta maksusta. Veronmaksajana osallistun monien sellaisten yhteiskunnan palvelujen rahoittamiseen, joita en varsinaisesti käytä, ja se ikään kuin kuuluu vähän hyvinvointivaltion ideaankin, että siinä ei shoppailla vain niitä, mitä tarvitaan, vaan ajatellaan kokonaisvaltaisemmin, mitä yhteiskuntamme jäsenet tarvitsevat erilaisissa elämän epävarmuustilanteissa ja muutenkin. Esimerkkeinä olkoon nyt, että tuemme monia museoita, vaikka en välttämättä niissä kaikissa kävisi, tuemme tiettyjen kuntien elinvoimaisuutta, vaikka en niissä asuisikaan, tuemme uusien teiden rakentamista, vaikka kaikkia niitä en käyttäisi jne., ja se on silti aivan oikein, ja juuri niin täytyy toimiakin.

Mutta edelleenkin tämä uusi malli veroluonteisuudessaankin tarkoittaa sitä, että keskustelua niistä Ylen julkisen palvelun tehtävistä täytyy jatkaa. Sen keskustelun täytyy olla pysyvää, ja sitä keskustelua pitää pitää yllä, vaikka nyt ikään kuin tämä kuuma peruna, rahoitusmalli, saatiinkin aikaiseksi. Tämä keskustelu ei voi tarkoittaa vain sitä, että katsotaan, mitä ihmiset haluavat erilaisissa gallupeissa nähdä, eli ei pelkkiä katsojalukuja, vaan myöskin niitä sisältöjä, joita kaupallinen media ei tuota. Tässä yhtyisin edustaja Satosen aiemmin tänään esittämään puheenvuoroon, jossa hän puhui nimenomaan siitä, kuinka Yleisradion tulee olla täydentävä eikä niinkään kilpailija — vaikka tietenkin sellainen pieni kilpailu saattaa positiivistakin pöhinää saada aikaan, esimerkiksi monissa maakunnissa. Mutta kuitenkin lähtökohtaisesti, kun kyse on tietyllä tavalla kilpailua vääristävästä tilanteesta, kun meillä on tällainen julkinen toimija samoilla apajilla, silloin meillä on erittäin suuri vastuu siitä, että tätä tilannetta sitten tarkkaillaan ja myöskin Yle itse kantaa siitä vastuuta, että se ei kohtuuttomasti kaupallisen median tonttia rasita.

Yle-veroa säädettäessä pidettiin aivan oikein tärkeänä, että Ylen rahoitus olisi mahdollisimman riippumaton meistä eduskunnan jäsenistä ja poliitikoista yleisemminkin, ja se on hyvä periaate. Mutta se ei voi tarkoittaa sitä, ettei Yleisradion rahoitusta milloinkaan tarkasteltaisi kriittisesti suhteessa valtiontalouden tilaan tästä eteenpäin. On tunnustettava, että vaikka ylenpalttisesta ei missään nimessä voida puhua, niin nykyisessä talouden todellisuudessa, jossa elämme juuri nyt, Ylen rahoituksen taso on suhteellisen tukevalla tasolla, uskaltaisin näin sanoa. Samaan aikaan kun leikkaamme koulutuksesta, kuntien valtionosuuksista, korotamme verotusta jne., Yle ei voi olla jatkossakaan erillinen koskematon saareke nyt eikä tulevaisuudessa. Ja juuri tästä syystä, ihan Ylen olemassaolon oikeutuksen kirkastamiseksi ja että sillä jatkossakin olisi mahdollisimman laaja kansalaisten eli sen maksajien tuki, Ylellekin on eduksi, että keskustelu Ylen tehtävistä jatkuu.

Vielä kerran kiitoksia siitä, että me olemme kerrankin tässä salissa näin liikuttavan yksimielisiä!

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Ikävä kyllä ei ollut mahdollisuutta olla täällä koko keskustelun ajan läsnä, mutta uskon, että suunnilleen kaikki älykäs täällä on sanottu ja ehkä jotain muutakin. Kun kuitenkin kyse on minulle monin tavoin rakkaasta laista, koska sen askartelussa vietin muun muassa ministeri Kiurun kanssa vähintään yhden työviikon, ehkä enemmänkin, niin pakko tänne oli muutama sana tulla sanomaan.

Jos aloitetaan ellei nyt ihan tärkeimmästä asiasta niin melkein tärkeimmästä, haluan lämpimästi yhtyä kaikkeen siihen, mitä edustajakollega Kanerva sanoi urheilusta ja Ylestä. Asia on juuri niin kuin edustaja Kanerva sanoi, ja koska hän on tässä minua parempi asiantuntija, niin en yritä sitä enää toisin sanoin sanoa. Sen verran voin kuitenkin paljastaa liikuntaneuvoston puheenjohtajana, että tarkoituksemme on huomenna liikuntaneuvoston kokouksessa antaa laajempikin kannanotto tähän Yle-uudistukseen liittyen, ei ehkä niinkään lainsäätäjälle osoitettuna vaan ehkä enemmän Yleisradiolle itselleen siitä, miten merkittävä rooli Ylellä kuitenkin suomalaisen urheilun mutta myös laajemmin liikuntakulttuurin tekijänä on.

Tässä ratkaisussa on ehkä kolme keskeistä kysymystä, on rahoitusmalli, rahoituksen taso ja julkisen palvelun tehtävä, ja kun tätä keskustelua on seurannut, sikäli kuin on seurannut, kuulostellut muutenkin julkista keskustelua, niin lähes hämmästyttää se, kuinka vähällä kritiikillä tämä on otettu vastaan, mikä on varmaan osoitus siitä, että on löydetty sopivat kompromissit.

Tästä tasosta voi sinänsä olla montaa mieltä, onko 500 miljoonaa paljon vai vähän. Voi sanoa, että neuvotteluissa oli esillä sekä pienempiä että suurempia summia, ja siinä mielessä tämä on varmaan aika sopiva summa. Tosin henkilökohtaisesti yhdyn kyllä edustaja Grahn-Laasosen käsitykseen siitä, että ehkä juuri tänä päivänä ratkaisua tehtäessä tämä on kyllä ennemminkin tukevahko kuin niukahko taso.

Rahoitusmalli on tyylikäs, ei pelkästään sen takia, että se on puhtaasti suomalainen luomus. Käsittääksemme vastaavanlaista mallia ei ole missään maailmalla, ja saa nähdä, monessako maassa sitä nyt ryhdytään apinoimaan ja kopioimaan, on se sen verran mainio. (Timo Heinonen: Tekijänoikeusmaksut!)

Minusta on hienoa, että yksityishenkilöitten osalta lähtökohtana kuitenkin on se, että suunnilleen suurin osa kansasta maksaa saman summan, mikä korostaa sitä, että kyse on julkisen palvelun maksusta enemmän kuin normaalista verotuksesta, mutta kuitenkin siten, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on sinne sisään rakennettu siten, että pienituloiset maksavat vähemmän ja kaikkein pienituloisimmat vapautetaan kokonaan.

Yritysten puolella tämä malli oli vaikeammin rakennettavissa, itse asiassa huomattavankin paljon vaikeammin, ja tohtinen varmaan sanoa näin, että tekijäjoukostakaan kukaan ei välttämättä ollut täysin tyytyväinen tähän syntyneeseen malliin, mutta sitten taas toisaalta tiedossamme oli se, että aiemmissakin harjoituksissa oli käyty läpi mitä erilaisimpia malleja, ja oikein parempaankaan ei päädytty.

On sinänsä hyvä ja on totta kai tärkeätä, että eduskunnassa ja valtiovarainvaliokunnan verojaostossa tämä katsotaan huolella läpi ja pohditaan, miksei, muitakin vaihtoehtoja. En kannustaisi kuitenkaan nyt kauheasti innostumaan sellaisesta mallista, jossa osa yhteisöverosta korvamerkittäisiin tähän. Se on ensinnäkin veropoliittisesti aika vaarallinen tie, että lähdetään yhteisöverosta korvamerkitsemään mitään minnekään. Toisaalta se myös sumentaa perusajatuksen siitä, että kysymys on enemmän julkisen palvelun maksusta, johon ennemminkin liittyy sentyyppinen ideologia, että kaikki maksavat saman verran tai suunnilleen saman verran, eikä sellainen ajattelutapa, että se perustuisi siihen, kuinka hyvin tienataan tai kuinka paljon voittoa tehdään.

Myös julkisen palvelun tehtävän osalta tässä tulee tiettyjä täsmennyksiä ja muutoksia, ja vaikka jotkut olisivat toivoneet, että mennään enemmänkin eteenpäin, niin hyvä näinkin. Mielestäni myös periaatteellisella tasolla on hyvä uudistus, että kun hallintoneuvosto päättää julkisen palvelun tehtävän määrittelystä uusia toimintoja arvioitaessa, silloin esittely tapahtuu muun kuin Yleisradion johdon osalta.

Kaikkein olennaisinta tässä päätöksessä kuitenkin on se, että se saatiin nyt aikaiseksi. Tämä asia on vellonut aivan liian pitkään. Kun kyse on vielä eduskunnan alaisesta laitoksesta, ei todellakaan ole ollut kunniaksi tälle talolle, että näinkin pitkään on vatvottu ja vetvottu saamatta tätä maaliin.

Kun täällä on eri tahoja kiitelty, niin unohtamatta ketään asianosaista haluaisin erityisesti kiittää keskustan ja perussuomalaisten ryhmän johtoa. Tämä on kuitenkin siitä poikkeuksellinen hanke, että tähän on saatu koko eduskunta mukaan. Kaksi merkittävää oppositiopuoluetta halusivat alusta alkaen hyvin rakentavalla otteella olla mukana tätä tekemässä, ja kun kaikki kompromissit aina pitävät sisällään sellaisia elementtejä, joista ei taho tai toinen tykkää, niin tässä on varmasti myös sellaisia piirteitä, jotka perussuomalaiset tai keskusta olisi tehnyt toisin, mutta samanlaisella vastuullisella hengellä kuin hallituspuolueet ne halusivat olla tässä mukana, ja se on minusta erittäin merkittävä asia ja antaa Ylelle erittäin tukevan selkänojan jatkaa toimintaansa myös tämän jälkeen.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja.

Edustaja Virolainen puheenvuorossaan mainitsi, että on äänestetty kaukosäätimellä, ja totesi, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan laadukkaista ohjelmista. Henkilökohtaisesti ajattelen näin, että näillä laadukkailla ohjelmilla koukutetaan, lainausmerkeissä, katsojia ja sitä kautta sitten katsojat ovat valmiita maksamaan paremmasta palvelusta tai paremmista ohjelmista.

On sellaisia ihmisiä, jotka eivät uskonnollisen vakaumuksen takia katso televisiota, ja minä olen saanut kymmeniä eri yhteydenottoja tällaisilta henkilöiltä. He eivät katso televisiota mutta kuuntelevat kyllä radiota, ja he ovat esittäneet toiveenaan sellaisen kompromissin, että olisivat valmiita maksamaan vaikka 50 euron korvauksen tai jonkun tällaisen radiomaksun, mutta koska heillä on periaatekysymys — se loukkaa heidän eettistä ajattelumaailmaansa, että he joutuvat maksamaan sellaisen laitteen käytöstä, jota heidän vakaumuksensa ei salli heidän katsovan — he kokevat tämän epäoikeudenmukaiseksi.

Edustaja Vapaavuori otti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden esiin, se oli aivan hyvä lausunto, ja tällaistakin viestiä on tullut turuilta ja toreilta. Vapaamaksun alaraja on tällä hetkellä noin 650 euroa, ja jotta sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuisi paremmin, esitän harkittavaksi, että tätä niin sanottua alarajaa nostettaisiin lähemmäksi 1 000:ta euroa ja sitten ylärajaa progressiivisesti nostettaisiin vaikka yli tämän 140 euron, jotta saataisiin tavoiteltu rahamäärä. Nimenomaan tätä kautta, jos alarajaa nostetaan, siirretään ylöspäin, sosiaalinen oikeudenmukaisuus mielestäni toteutuu huomattavasti paremmin kuin nykyisessä esitetyssä muodossa.

Ilkka  Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä pari lyhyttä näkökohtaa Yleisradiota kos-kien. Lähtisin siitä liikkeelle, että on ollut mielenkiintoista pistää ikään kuin lämpömittari tähän keskusteluun ja havaita, että lähinnä Helsingin Sanomien mutta myöskin muiden mediatalojen likipitäen täyslaidallinen ei heijastu tässä keskustelussa Yleisradiota koskevana arviona. Jotenkin kuitenkin näkisin, että kun Yleisradiota seuraa kuluttajana, niin Yleisradiolla on kieltämättä jonkinmittainen vaikeus täyttää kaikki se ohjelma-aika kaikilla kanavilla, jotka Yleisradiolla on käytössään. Tämä koskee sekä Yleisradion tv-puolta että ääniradiopuolta. Siis silloin joudutaan siihen kierteeseen, johon viittasin äskeisessä puheessani, että tulee sarjoja, joissa on murha murhan jälkeen, ja sellaisten sarjaohjel-mien esittämistä, joissa tämä tematiikka toistuu ylikorostettuna, en pidä hyvänä millään tavalla. Sen takia itse kysyisin täysin ulkopuolisena, onko aivan välttämätöntä, että ajetaan ohjelmia kaikilla niillä tänä päivänä käytössä olevilla — puolin ja toisin, siis sekä tv- että radiopuolella — kanavilla, joita Yleisradiolla on käytössään. Voisi hyvin ajatella, että siinä on tarjontaa vähän liiankin kanssa.

Toinen seikka on se, että minun mielestäni Yleisradion ei pitäisi kilpailla hampaat irvessä katsojaluvuista, tai paremminkin niin sanottuna, että se ei saisi olla yli muiden oleva kriteeri vaan melkeinpä päinvastoin, mikä takaisi sen, missä ollaan kulloinkin menossa. Sen voisi ehkä pelkistää sillä tavalla, että kun tämä lakiesitys nyt tulee kaiken todennäköisyyden mukaan menemään eduskunnassa kirkkaasti läpi, sen täytyy myöskin näkyä Yleisradion ohjelmatoiminnassa ja ohjelmatuotannossa laadukkuutena.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen tässä kuunnellut tätä lähetekeskustelua LiVin jäsenenä ja olen erittäin tyytyväinen tämän lähetekeskustelun tasoon. Pohjanahan on eduskuntapuolueitten yhdessä sopima pohja, mikä on ihan hyvä. Siitä on aikaa jo jonkun verran, ja kuten tiedämme, niin ajan saatossa myös lievät epäkohdat huomataan, ja tässä lähetekeskustelussa niitä on nostettu esille. Yksi niistä on tullut useastakin suusta, se on tämä yrityksiä koskeva epäkohta.

Lapsiperheiden, niiden aseman, varsinkin monilapsisten perheiden, osalta siinä on lievästi havaittavissa semmoista epäkohtaa, mikä ei välttämättä tähtää yhteiskunnan pitkäjänteiseen kehitykseen. Elikkä tämä ottaa yksinhuoltajilta pois ja pistää lapsiperheille suhteessa enemmän, ei paljon, mutta suuntaviitta on kuitenkin sinne.

Indeksisidonnaisuus on asia, mikä ei ole tullut kovinkaan hyvin esille. Tämä on indeksiin sidotulla pohjalla esillä. Samaan aikaan puhutaan eläkeläisten indekseistä ja opiskelijoiden indekseistä, ja tämä pitää ottaa huomioon tulevissa keskusteluissa.

Mutta LiVin, liikenne- ja viestintävaliokunnan, aktiivisena jäsenenä voin taata ja allekirjoittaa, että tästä tullaan pitämään varsin perusteellinen asiantuntijakuuleminen ja nämä epäkohdat pyritään hiomaan yksimielisesti pois.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Grahn-Laasonen toisti sen näkemyksen, että nyt Ylelle turvataan tukeva rahoitus, ja edustaja Vapaavuori oli vähän samoilla linjoilla. Rahoitus on nähdäkseni riittävä turvaamaan Yleisradion toiminnan suunnilleen nykyisessä laajuudessa, mutta kun tätä tämänpäiväistä keskustelua on kuullut, niin täällä on kyllä esitetty koko tukku toiveita Yleisradion toiminnan laajentamisesta. Sieltä edullisimmasta ja pienimmästä päästä ovat varmaankin toiveet karjalankielisen ja viittomakielisen tuotannon lisäämisestä. Varmasti kalliimpia kustannusvaikutuksiltaan ovat ne toiveet, joissa vaaditaan lisää aluetoimintaa tai halutaan lisää kotimaisen urheilun seuraamista. Nähdäkseni meidän pitää olla tässä johdonmukaisia. Jos ajattelemme niin, että Yleisradion rahoitus saa olla korkeintaan sitä luokkaa kuin nyt esitetään tai mielellään jopa vähempi, niin silloin ei kannata ihan hirveästi rientää esittelemään uusia ideoita Yleisradion toiminnan laajentamisesta. Jos taas katsomme, että toimintaa tulee laajentaa, niin silloin myös rahoituksen pitäisi seurata ja sen todennäköisesti pitäisi olla korkeammalla tasolla kuin mitä nyt hallituksen esityksessä on linjattu.

Uskonnonvapaudesta vielä ehkä, kun edustaja Ahvenjärvi pohdiskeli, että siinä ei ole kovinkaan suurta ongelmaa, että Yleisradio velvoitetaan lain tasolla lähettämään hartausohjelmia. Yhtenä perusteena hartausohjelmille on käytetty sitä, niin kuin edustaja Ahvenjärvikin edellä, että ne ovat suosittuja ja seurattuja, ja kun todellakin valtaosa Suomen kansalaisista kuuluu lähinnä evankelisluterilaiseen kirkkoon ja pienempi osa ortodoksiseen kirkkoon, niin tämä ihmisjoukon suuruus olisi peruste velvoittaa toteuttamaan tunnustuksellisia hartausohjelmia juuri tälle porukalle. No, selvä enemmistö suomalaisista ei viime eduskuntavaaleissa äänestänyt perussuomalaisia. Silti sellaista ajatusta, että Yleisradio velvoitettaisiin lähettämään poliittisesti tunnustuksellista, sitoumuksellista aineistoa kaikkien muiden puolueiden näkökulmasta, mutta ei perus-suomalaisten näkökulmasta, pidettäisiin varmaan hyvin ongelmallisena Yleisradion riippumattomuuden näkökulmasta. Silti juuri tällä logiikalla toimimme hartausohjelmien suhteen.

Mikael  Jungner  /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvä uudistus, ja hienoa, että päästiin melkein parhaalla mallilla maaliin. Muutama havainto, jotka on syytä eduskunnassakin ottaa käsittelyssä huomioon.

Ensimmäiseksi, tosiaan on kassaperusteisesti syytä pitää huolta siitä, että rahat riittävät. Viime vuoden joulukuussa tv- ja radiorahastoon tilittyi nelisenkymmentä miljoonaa euroa, tämän vuoden joulukuussa nolla euroa. Tästä aiheutuu vähintäänkin tuollaisen 100 miljoonan kassaperusteinen kuoppa. Jos sitten Yleisradio sen rahoittaa lainanotolla tai kiinteistöjään myymällä, niin siinä ehkä sitten syödään pesämunaa vähän turhasta paikasta. Sen asian ratkaiseminen on yksi.

Toisekseen, tämä on ihan hyvä tilaisuus hallituksen konkretisoida niitä periaatteita, joista kehyskäsittelyssäkin on puhuttu, esimerkiksi tämä avoimen datan periaate, että nyt kun eduskunta tämän toivottavasti hyväksyy, niin samalla voisi lausua tavalla tai toisella siitä, että näillä rahoilla tuotettu sisältö on yleisesti kansalaisyhteiskunnan käytössä ja niin, että sitten operatiivisessa toiminnassa, tekijänoikeuksissa ja tavassa, jolla tämä asetetaan kaikkien saataville ja muokattavaksi, otettaisiin aimo harppaus eteenpäin.

Kolmantena on myös sitten ehkä sen sijaan, että lähdetään miettimään sisällöllisesti tai toiminnallisesti tai poliittisesti näitä sisältöjä, syytä antaa hiukan ohjenuoraa siitä, miten tätä suomalaista sisältöteollisuutta kehitetään. Yksi tapa tehdä tämä on se, että määrättäisiin vaikkapa 20 prosentin osuus näistä ohjelmarahoista, jotka käytettäisiin riippumattomilta tuotantoyhtiöiltä ostettaviin ohjelmiin.

Viimeisenä asiana tällä listalla olisi ehkä syytä miettiä sitä, että nyt kun tässä merkittävästi tämä rahoitus nousee, edellyttäen, että hoidetaan tämä kassaperusteinen piikki Ylen kannalta hyvällä tavalla pois alta, niin esimerkiksi tätä Veikkauksen kanssa käytävää rahaliikennettä ehkä voisi sitten vähän justeerata, koska tavallaan se on täysin perusteltavissa ja oikein, mutta se on hienoinen kauneusvirhe tässä muuten täysin mainoksettomassa toiminnassa.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Tynkkynen tuossa otti esille tämän alueellisen toiminnan kalleuden ja ehkä sen, että joku on vaatinut sinne lisäpanostuksia, niin haluan todeta, että itse tuossa omassa puheenvuorossani lähinnä halusin korostaa sitä, että on tärkeää, että niitä voimavaroja, joita nyt on ohjattu alueellisille radioille tai alueyksiköille, ei lähdettäisi vähentämään vaan huomattaisiin tämä tärkeys. Nimittäin voin todeta esimerkiksi, että Lapissakin tämä Lapin Radio on osa lappilaista identiteettiä ja sitä kyllä hyvin paljon kuunnellaan ja se koetaan erittäin tärkeäksi siellä maakunnassa. Tämä on juuri semmoista toimintaa, jota ei kaupallisesti pystytä korvaamaan. En ole vaatimassa lisää rahaa sinne vaan nykyisten resurssien, myös henkilöstömäärien, säilyttämistä, jotta ne palvelut pystytään siellä tuottamaan järkevästi.

Toinen asia vielä, johon haluan kiinnittää huomiota, on se, että nyt kun yleisradioverolla kerätään tuloja, niin seurattaisiin hyvin tarkkaan, että ne rahat todella vastaavat sitä, mitä Yleisradiolle valtiolta sitten suoritetaan. Muutenhan siinä on se riski, että nämä alkavat elää hieman omaa elämäänsä. Tämä Ylen rahoitus on tavallaan budjettirahoitusta, ja sitten elää omaa elämäänsä tämä vero, jota kerätään. Sen takia, jos tämä Yleisradiolle suoritettava summa muuttuu suuntaan tai toiseen, on tärkeää, että veron perustetta myös samalla muutetaan, niin että ne aina vastaavat toisiaan. Nimittäin jos näin kävisi, että ne erkaantuisivat toisistaan, niin silloin kyllä veron perustekin voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä rahoitusmalli on todellakin sosiaalisesti edes jotenkuten oikeudenmukainen. Edustaja Vapaavuoren puheenvuorossahan täällä vilahti myöskin se periaate, että kaikki maksaisivat saman maksun tuloista riippumatta. Täytyy nostaa ministeri Kiurulle kyllä hattua siitä, että tällainen ratkaisu on saatu aikaiseksi. Emme kyllä tarvitse tähän maahan lisää sellaisia rahoitusmuotoja, jotka edustavat degressiivistä verotusta, mitä edustaa tuollainen, että jokainen maksaa sen saman maksun tuloista riippumatta. Tämä ratkaisu lienee paras, siedettävin kompromissi, mitä tässä tilanteessa oli saavutettavissa.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitoksia erinomaisesta debatista. Ajattelin nyt, kun täällä on vielä mukavasti väkeä paikalla, poimia täältä teidän kysymyksiänne ja kommenttejanne alkuun, ja sitten muutama yleisempi kokonaisuus vielä.

Aloitetaan edustaja Mustajärvestä ja Yrttiahosta. Olette tunnollisesti täällä istuneet, panen sen merkille, ja todella hienoa, että jäitte odottamaan vastausta. Nimittäin jo siinä debatin aikana kysyitte ensinnäkin tästä alvista. Asia oli keskustelussa, ja on hyvä sanoa, että tässä tilanteessa, kun kuitenkin tiedotusvälineillä on alvi — ja niin kuin tiedätte, olemme myöskin lähteneet eduskunnassa siitä, että tuohon alviin on tehty muutoksia — on katsottu, että myös Yleisradio on alvivelvollinen jatkossakin ja sitä kautta sitten mukana näissä alvin maksutalkoissa.

Lisäksi edustaja Mustajärvi kysyi näistä puskureista, ja tämä on erittäin olennainen kysymys. Se on olennainen kysymys juuri siitä samasta näkökulmasta, josta edustaja Jungner jo aloitti. Nimittäin tämä kassaperusteinen vaihtelu, joka tässä on maksujen keräämisen suhteen, on se haaste, joka tulee säilymään myöskin tämän verojärjestelyn mukana, ja — myöskin vastauksena edustaja Lohelle — kyllähän ongelma on juuri se, että kun me otamme jonkun summan sisään, niin sillä summalla yksittäin sinä kuukautena ja sinä vuotena siinä on vaihteluväliä, ja tuo vaihteluväli on jopa huomattava. Kun me olemme näitä sisältöjä tehneet yhdessä valtiovarainministeriön asiantuntijoiden kanssa, niin tämä järjestelmä olisi ollut suoraan sanottuna riskaabeli, jos olisimme lähteneet siitä, että olisi tehty puhdas tällainen ei-budjettirahoitus.

Nyt kuitenkin eduskunta takaa omalla toiminnallaan, että kysymyksessä on budjettirahoitteinen vaihtoehto, 500 miljoonaa laitetaan Ylelle joka vuosi. Se on se parlamentaarinen kädenojennus tämän julkisen palvelun suorittamiseen. Sitten on toinen tapa, mistä se 500 miljoonaa euroa tulee valtion budjettiin: se on juuri tämä Yle-vero, jolla halutaan kansalaisille osoittaa, mihin juuri tuo summa käytetään. Se olisi vastaavasti voinut olla joku muu vero, jolla rahoitetaan sen 500 miljoonan kate, mutta tässä tapauksessa katsottiin, että Ylen riippumattomuuden kannalta olisi kuitenkin tärkeätä, että tuo summa olisi ikään kuin selkeästi nähtävillä. Juuri sen vuoksi, kun tarkkaan katsotte, tuossa verolajissa on lähdettävä siitä, että nämä summat eivät koskaan ihan suoraan voikaan kohdata. Olisi hyvä, että näin olisi, mutta me emme voi tällaista asiaa antaa suoraan näin vaihtelevaan väliin. Eli sen takia minusta tuo edustaja Jungnerin huoli on erittäin aiheellinen, ja on syytä pitää valtiovarainministeriön esityksestä, joka tuossa laissa on, kiinni juuri siltä osin, että nämä summat eivät ole aina joka vuosi suoraan verrannollisia, vaan silloin on se loppu taattu eduskunnan päätöksellä, että se on sitä toisenlaista budjettirahoitteista.

Toinen kokonaisuus, josta tänään keskusteltiin hyvin paljon, oli se, miltä tulevaisuus näyttää viestintäpolitiikan suhteen ja miten Yle mahtuu tuohon roolitukseen, mikä on julkisen palvelun tehtävä tuossa roolituksessa. Minusta tämä keskustelu oli erittäin ansiokasta. Siitä käyttivät hyviä puheenvuoroja sekä edustaja Kantola että Satonen, myöskin edustajat Mattila ja Virolainen, Grahn-Laasonen, ja taisi Hongistollakin siinä olla pari sanaa Heinosen lisäksi sanottavana. Minusta tämä onkin juuri se seuraava projekti, joka on eduskunnan käsissä. Jos se minusta ollenkaan riippuu, niin minusta eduskunnan pitäisi olla erittäin kiinnostunut siitä, miten esimerkiksi tv:n tulevaisuus tulee muuttumaan seuraavien vuosien ja seuraavan vuosikymmenen aikana. Se on valtavan iso poliittinen päätös silloin, kun jokainen meistä suomalaisista katsoo televisiota keskimäärin kolme tuntia päivässä, jokainen meistä kuuntelee radiota keskimäärin kolme tuntia päivässä. Silloin iso kuva on se, miten me haluamme nähdä tulevaisuuden ja haluaako eduskunta antaa sanansa siihen, miten me menemme tulevaisuudessa näihin haasteisiin, ja mikä on Ylen rooli ja paikka tässä. Esimerkiksi esititte suoran kysymyksen hd:n tulevaisuudesta tai ylipäänsä siitä, minkälaisilla teknologioilla jatkossa katsotaan televisiota ja miten se vaikuttaa meidän kanavatarjontaan. Nämä ovat isoja kysymyksiä, ja näitä linjataan juuri tällä hetkellä. Se on osa tämän hallituksen ohjelmaa, ja olemme sitä juuri tällä hetkellä tekemässä.

Edustaja Tynkkynen ansiokkaasti...

Joo, kiitoksia. Tämä helpottaa, nimittäin näitä puheenvuoroja oli niin kovasti ja ihmisillä oli paljon kysymyksiä. Kiitos siis, puhemies.

Edustaja Tynkkynen, puhuitte siitä hartausohjelmien asiasta myöskin jo siinä debatin aikana, ja silloin en pystynyt siihen vastaamaan, mutta keskustelua täälläkin on ansiokkaasti käyty. Niin hartausohjelmat kuin kielikysymyksetkin olivat tässä isossa paketissa mukana. Kaikki pohdittiin, ja nyt on poliittisesta kompromissista kysymys. Sen mukaisesti tietysti ministerinä elän eli toteutan tuota parlamentaarista tahtoa.

Lisäksi ansiokkaasti puhuitte niistä säästöistä, joita Yle on jo tehnyt. Ylehän on ollut aika kovassa kierteessä, ja on hyvä aina, kun tarkastellaan tuota rahoitustasoa, todeta niille, jotka ajattelevat, että Ylellä ei ole ollut koskaan tarvetta säästämiseen ja että tällä rahoituskehyksellä kysymys olisi jostain suuresta ekstrasta: on parlamentaarinen tahto määritellä julkisen palvelun tehtävät niin, että ne ovat nykyistä tasoa hieman laajemmat tuon rahoituskehyksen puolesta. Se on ihan kehittyvä Yle: se ei ole kokonaan kehittyvä Yle-rahoitus, mutta kuitenkin pikkuisen parempi kuin tämä nykyinen tila, ja se tietenkin asettaa sitten aivan toisenlaisia vaatimuksia suomalaisen ohjelmistotuotannon säilyttämiseen, sen tuottamiseen mutta myöskin tilaamiseen. Tästä minä kiitän myöskin edustaja Jungneria. Nimittäin suomalaisen sisällön tilaajana Ylellä on nyt merkittävä tehtävä, ja se tulee näkymään myöskin tässä eduskunnan "kehittyvän Ylen" tahtotilassa. Tässä parlamentaarisessa käden-ojennuksessa, joka tässä tehdään, on tietysti toivottu, että se menisi tämän suomalaisen kulttuurin säilyttämiseksi.

Lisäksi vielä lopuksi on hyvä sanoa, että kysymyksessä on parlamentaarinen kompromissi, ja ne toiveet, joita edustajilla on tämän parlamentaarisen kompromissin muuttamisesta suuntaan jos toiseenkin, eivät välttämättä ole kovin realistisia. Tässä on laitettu kahdeksan eri tahoa yhteen miettimään, mikä olisi se kompromissi, jonka mukaisesti voitaisiin elää. Uskon, että varmasti keskustelua käydään esimerkiksi yrittäjien suhteen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja sen todellisesta toteutumisesta. Niin kuin totesin eduskunnalle, itse tätä esitin, (Puhemies koputtaa) että me ottaisimme yhteisövero-osuudesta, mutta sille ei tullut yksimielistä kantaa. Näin ollen uskon, että jos ei ole yksimielisyyttä asioiden korjaamiseksi, ne jäävät niin kuin jäävät, ja kysymyksessä on kuitenkin arvokas kompromissi. Eduskunta on nyt osoittanut, että täällä pystytään päätöksentekoon ja että Yleisradio on todella eduskunnan radio. Isännät ja emännät ovat löytyneet, niin tämänkin keskustelun aikana. Kiitoksia siitä kaikille!