5) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vähittäiskaupan
sekä parturi- ja kampaamoliikkeen aukioloajoista annetun
lain 4 §:n muuttamisesta
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Esillä on
muutos kauppaliikkeiden aukioloaikalakiin, ja tämä muutos
on varmastikin nykysysteemin voimassa ollessa paikallaan ja tarpeellinen.
Mutta, herra puhemies, haluaisin tuoda kaksi periaatteellisempaa näkökohtaa
tässä yhteydessä esiin.
Ensimmäinen: Minun mielestäni eduskunnan ei
pitäisi lainkaan säätää kauppojen
aukioloajoista. Nythän meillä on laissa säädetty
rajoituksia aukioloihin ajankohdan mukaan, neliöiden mukaan,
maantieteellisen sijainnin mukaan, myytävän tavaran
mukaan, kioskien mukaan, paikan mukaan ja niin edelleen. Minusta
pitäisi toimia niin, että jos yrittäjä haluaa
pitää putiikkinsa auki, jos työntekijät
saavat sovittua sellaiset ehdot työnantajan kanssa, joilla
suostuvat tulemaan töihin, ja ennen kaikkea, jos asiakas
haluaa silloin kaupassa käydä, niin tämä säätelisi
kauppojen aukioloa. Minun mielestäni lainsäätäjää ei
tässä tarvita.
Mutta sitten toinen näkökulma. Aloitan kauempaa
ja toivon, että teidän ja puhemiehen kärsivällisyys
riittää. Apulaisoikeuskansleri Puumalainen on
ottanut kantaa niin sanottuun suvivirsijupakkaan ja katsonut, että tuollaista
uskonnon harjoittamista ei pitäisi kouluissa olla. Tässä laajassa
päätöksessään hän
toteaa perusteluissa viitatessaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannanottoihin
ja muihin aikaisempiin kannanottoihin muun muassa seuraavaa: "Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin on tulkintakäytännössään
katsonut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklaan" — koskee
siis uskonnonvapautta — "sisältyvän myös
periaatteen" — huom. — "julkiselle vallankäyttäjälle
asetetusta neutraalisuuden ja puolueettomuuden vaatimuksesta." Edelleen
hän toteaa seuraavaa: "Uskonnon ja omantunnon vapauteen
sisältyy kielto syrjiä ketään
vakaumuksen vuoksi. Lisäksi julkisen vallan tulee kohdella
tasapuolisesti eri uskontokuntia ja suuntauksia." Edelleen hän
toteaa: "Julkisen vallan käyttäjä ei
näin ollen saa profiloitua toiminnassaan niin, että neutraalisuus
eri uskontoihin vaarantuisi. Valtion neutraliteettia ja lähtökohtaista pidättyvyyttä
kaikissa
suoria uskonnollisia ja vakaumuksellisia ulottuvuuksia omaavissa
kysymyksissä on pidettävä uskonnollisen
ja vakaumuksellisen yhdenvertaisuuden keskeisimmin turvaavana periaatteena."
Ja lopuksi hän toteaa seuraavaa: "Näkemykseni
mukaan kouluissa nykyisessä muodossa järjestettävät
uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan neutraalisuuden
sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden
näkökulmasta."
No, nyt te kysytte, miten tämä liittyy kauppojen
aukioloaikalainsäädäntöön.
Se liittyy, yllättäen. Eduskunta jos mikä on
julkisen vallan käyttäjä, ja mitä me
olemme säätäneetkään
kauppojen aukioloajoista? Olemme säätäneet
tämän lain 2 §:ssä seuraavaa:
"Ammattimaista vähittäiskauppaa tai parturi- ja
kampaamoliikettä ei saa harjoittaa kirkollisena juhlapäivänä,
vapunpäivänä" ja niin edelleen. Mikä on
kirkollinen juhlapäivä? Hallituksen esityksen
84/2009 perusteluissa todettiin seuraavaa, sivu 9: "Pykälän
1 momentissa mainitut kirkolliset juhlapäivät
on lueteltu kirkkolaissa. Kirkolliset juhlapäivät
ovat joulupäivä, toinen joulupäivä,
uudenvuodenpäivä, loppiainen, pitkäperjantai,
pääsiäispäivä, toinen
pääsiäispäivä, helatorstai,
helluntai, juhannuspäivä ja pyhäinpäivä."
Eli näinä kristillisinä juhlapäivinä kaupat
eivät saa olla auki. Eduskunta, lainsäätäjä,
julkisen vallan käyttäjä, jonka pitäisi
olla oikeuskanslerin mukaan neutraali, ei ole säätänyt,
että kaupat eivät saa olla auki esimerkiksi ramadanina
tai jom kippurina, vaikka ne ovat muiden uskontokuntien tärkeitä keskeisiä pyhäpäiviä.
Miten tämä kauppaliikkeiden aukioloaikalaki sopii
yhteen apulaisoikeuskanslerin kannanottojen kanssa? Onko kauppojen
aukioloaikalaki vastoin Suomen perustuslakia, vastoin uskonnonvapautta,
vastoin perusoikeuksia tai vastoin Euroopan ihmisoikeussopimusta?
Ei tietenkään ole. Minusta ei tietenkään
ole. Mutta minä en tiedä, mitä mieltä on
apulaisoikeuskansleri ja muut niin sanottuun perusoikeusfundamentalistiseen
koulukuntaan kuuluvat juristit.
Toin tämän esiin, herra puhemies, tässä yhteydessä,
koska halusin vain osoittaa, että kristinusko on niin keskeinen
osa Suomen historiaa, suomalaista yhteiskuntaa, sen arkea, että meillä on jokapäiväisessä
arjessamme
lukuisia esimerkkejä siitä, miten tämä kristinuskon
perimä ja läsnäolo suomalaisessa yhteiskunnassa
näkyy — ja sen pitääkin näkyä.
Sivumennen sanoen, mitä vuotta me elämme tänään?
2014. (Jyrki Yrttiaho: Minkä ajanlaskun mukaan?) Onko maapallo
2014 vuotta vanha? Ei sentään. Ettei se tulisi Kristuksen
syntymäajan mukaan? Ja niin edelleen.
Herra puhemies! Lopetan toteamalla, että tällainen
perusoikeusfundamentalismi Euroopan ihmisoikeussopimuksen tai Suomen
perustuslain tulkitsemisessa johtaa järjettömyyksiin
elävän elämän ja arjen kannalta.
Se johtaa elävälle elämälle
täysin vieraisiin tulkintoihin ja vaatimuksiin. On hyvä,
että perustuslakivaliokunta on päättänyt
ottaa apulaisoikeuskanslerin suvivirsiratkaisun tutkittavakseen,
ja odotan, että sieltä tulisi järkevä tulkinta.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Totean, että käsittelyssä on laki
vähittäiskaupan sekä parturi- ja kampaamoliikkeen
aukioloajoista annetun lain 4 §:n muuttamisesta.
Tässä yhteydessä ei arvioida siis oikeuskanslerin
tai apulaisoikeuskanslerin toiminnan onnistuneisuutta muissa asioissa.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä lakiehdotuksessahan
säädetään yksi sellainen asia
kuntoon, joka vuonna 2009 aiheutti eduskunnassa huolta. Kyse on
siis siitä, että kauppakeskuksissa pienille yrityksille,
yksin yrittäville taikka pienille yrityksille muutenkin, sallittaisiin
mahdollisuus pitää ovensa kiinni yhtenä päivänä viikossa.
Hallitukselta tuli vuonna 2009 esitys eduskunnalle, että parturi-kampaamot
esimerkiksi olisi vapautettu aukioloajoista kokonaan, ja silloin
talousvaliokunta eduskunnassa muutti hallituksen esitystä ja
nimenomaan parturi-kampaamoiden omasta pyynnöstä.
Heillä oli huoli, että kauppakeskuksissa heidät
pakotettaisiin pitämään kauppakeskuksen
aukioloaikojen puitteissa omat parturi-kampaamot auki, ja näin
ollen parturit jätettiin tuon aukiololainsäädännön
varaan.
Tämä lakiesitys, joka nyt siis on käsittelyssä ja pian
hyväksyttävänä, antaa kaikille
yrittäjille, kaikille liikkeille oikeuden, lain suoman
oikeuden, pitää yhtenä päivänä viikossa
ovet kiinni, on sitten liike kauppakeskuksessa tai missä tahansa. Toki
tässä tulee sen jälkeen miettineeksi
sitäkin, tarvitseeko tämäntyyppisessä maassa
kuin Suomi on, säädellä sitä,
että joku saa pitää kauppansa kiinni.
Eikö oikeampi olisi jo ajatella niin, että me
säätelisimme vain sen, että yrittäjillä ja
kaupoilla olisi oikeus pitää kauppansa auki silloin, kun
se on järkevää? Minun mielestäni
olisi, ja itse olen sitä mieltä, että me
voisimme kauppojen aukioloa vapauttaa tämän lain
voimaantulon jälkeen merkittävällä tavalla,
eli kun tuo vapaapäiväoikeus on turvattu tämän
jälkeen lainsäädännössä,
sen jälkeen minun mielestäni ei ole enää huolta
siitä, että joku pakotettaisiin vaikkapa kauppakeskuksessa
pitämään kannattamatonta liikettä auki
pyhäpäivänä taikka myöhään
illalla, vaan yrittäjä voi tehdä sen
ratkaisun, että pidän tuon vapaapäivän
silloin, kun kaupassa on hiljaisempaa.
Olen itse tehnyt hallituksen esityksen rinnalla oman lakialoitteeni,
jossa parturi-kampaamot ensin vapautettaisiin eli tultaisiin samoille
linjoille kuin edellinen hallitus vuonna 2009 oli, eli parturi-kampaamot
voitaisiin vapauttaa aukiololainsäädännöstä.
Minun mielestäni ei ole mitään perusteita
enää säädellä näitä aukioloja
muutenkaan.
Tässä salissa on aika monta keskustelua käyty siitä,
että yksittäiset parturit, yksittäiset
liikkeet ovat joutuneet hakemaan esimerkiksi loppiaisena lupaa aluehallintovirastolta
aukioloon sen takia, että alueella on runsaasti esimerkiksi
turisteja näinä juhlapyhinä. Toisille
kaupoille, toisille alueille tuo on annettu. Se on ollut aika lailla,
en sano, että mielivaltaista, mutta ei ainakaan täysin johdonmukaista,
millä tavalla näitä oikeuksia aukioloon
on annettu. Minun mielestäni kyllä meidän
suomalaiset yrittäjät ja kauppiaat ja kaupat osaavat
itse katsoa, koska kauppaa kannattaa pitää auki
ja koska sinne asiakkaita riittämiin löytyy.
Arvoisa puhemies! Annan tälle hallituksen esitykselle
kyllä vahvan tuen ja toivon, että tässä otetaan
myös määrätietoisia askelia
siihen suuntaan, että Suomessa ei määriteltäisi
ja säädeltäisi sitä, koska kauppaa
saa pitää auki, vaan säädeltäisiin
niin, että kauppias saa itse päättää sen, koska
kauppaa käydään.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on
kysymys sopimusvapaudesta eli siitä, voidaanko tehdä pakottava
sopimus kauppakeskuksessa, jolloin on aina pidettävä liikettä auki,
ja toisaalta myöskin sitten siitä, jos tämmöinen
sopimus on tehty, voidaanko pakottaa muuttamaan tuota sopimusta
niin, että voi yhtenä päivänä pitää vapaapäivän
tuossa liikkeessä. Ja tämähän
koskee pieniä yrityksiä, enintään
viiden hengen henkilökuntaa.
Tietysti voi sanoa, että tässä on
ymmärrettävät yleiset yhteiskunnalliset
perusteet jaksamisen kannalta, että näin voidaan
tehdä. Tosin täytyy sanoa, että ei ole
ollenkaan ongelmatonta se, koska kuitenkin sopimussuojaa pitäisi
turvata, että jos tämmöinen sopimus on
tehty, niin se voidaan purkaa. Oikeastaan, kun tällä hetkellä sopimus
voidaan jo kohtuullistuttaa, tuo kynnys on erittäin kova,
että voidaan kaikissa olosuhteissa tuota sopimusta kohtuullistuttaa.
Tässä on kuitenkin viiden kuukauden siirtymäaika,
ja voidaan katsoa, että se on kohtuuden rajoissa, varsinkin
kun ottaa huomioon, minkälaista keskustelua näistä aukioloajoista
kauppakeskuksissa on käyty.
Mutta, arvoisa puhemies, todellakin kehitys mitä ilmeisimmin
on menossa siihen suuntaan, että minään
päivänä ei enää voida
pitää kauppakeskuksia tulevaisuudessa kiinni.
Kuten edustaja Zyskowicz täällä sanoi,
apulaisoikeusasiamiehen kannanotto johtaa siihen, että ei
voi olla mitään uskonnollista tunnustusta ja se
ei voi heijastua meidän yhteiskuntaamme millään
tavalla, ja se tietysti merkitsee sitä, että emme
voi viettää enää joulua, pääsiäistä,
juhannusta ja näin edelleen. On tietysti luonnollista,
että näissä olosuhteissa täytyy
sitten voida myöskin pitää kauppoja ehkä joskus
sitten jopa joulunakin auki, joulupäivänä,
jos ollaan täysin aukioloneutraaleja tässä suhteessa
ja katsotaan, että perustuslaista johtuu se, että uskonnollista
tunnustamista ei millään tavalla voi olla.
Nyt onkin erittäin tärkeätä,
että perustuslakivaliokunta ottaa kantaa ja palauttaa nämä kansalliset
traditiot niille kuuluvaan asemaan. Lähtökohta
on perustuslaissa se, että eduskunta käyttää tässä maassa
valtaa kansalaisten puolesta, ja tuohon vallankäyttöön
eduskunnalla pitää olla oikeutus.
Jari Myllykoski /vas:
Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut värikästä,
ja minä olen kyllä nyt sitä mieltä,
että lauletaan suvivirttä jatkossakin, sopii kovasti
hyvin — joskaan se nyt tähän keskusteluun
ei juurikaan kauhean hyvin sinällään
sovi.
Mutta jos yrittäjä haluaa, on oikea lähtökohta, minkä edustaja
Zyskowicz toi esille. Nyt on kysymys siitä, että yrittäjällä sen
halun vuoksi ei ole mahdollisuutta pitää sitä vapaapäivää,
jonka hän oman jaksamisensa, oman perheensä jaksamisen vuoksi
haluaisi pitää. Joudutaan tilanteisiin, että yrittäjä joutuu
kohtuuttomaan asemaan joutuessaan pitämään
liikettään auki ehkä oman jaksamisensa
takia vieraalla henkilöstöllä, jolloin palkkakustannukset
tulevat sen liikevaihdon osalta kalliimmiksi kuin mitä se
toiminta sitten tuottaa.
Eli tämä on erityisen hyvä yrityksille
ja pienille kauppiaille. Itse asiassa yksi plus kaksi tarkoittaa
tätä viittä, koska myös osa-aikainen
työntekijä katsotaan kokonaiseksi työntekijäksi,
eli kun siellä on se viisi, niin se tarkoittaa käytännössä kuitenkin
yrittäjän lisäksi kahta muuta henkilöä. Tämä tuo
tarpeellisen elementin siihen, että me huolehdimme myös
kauppiaitten ja parturi-kampaamoiden aukiolosääntelyllä heidän
jaksamisestaan. Tutkimusten mukaan on erityisen tärkeätä,
että me pystymme huolehtimaan myös yrittäjien
jaksamisesta ja terveydestä. Siinä suhteessa kauppakeskusten
osalta tämä turva siitä omasta valinnasta
on epätasa-arvoisessa asemassa niille, joilla on oma liiketila.
He pystyvät huolehtimaan omilla aukioloaikojen sääntelyillään omasta
jaksamisestaan, mutta kauppakeskuksissa tämä ei
ole aiemmin ollut mahdollista.
Maria Tolppanen /ps:
Arvoisa puhemies! Tätä maata pitävät
pystyssä pk-yritykset ja pienyritykset, mikroyritykset.
Niitä on kaikkein eniten. On äärimmäisen
tärkeää, että me pidämme huolen
siitä, että nämä yrittäjät
jaksavat yrittää vielä senkin jälkeen,
kun se ensimmäinen varsinainen eläkeikä on
tullut. Siinä on se kohta, missä eläkeikää varmasti
ihan automaattisesti ihmiset haluavat itse nostaa. Mutta jos yrittäjä joutuu painamaan
24/7, seitsemän päivää viikossa,
hän ei jaksa. Jossakin vaiheessa hän uupuu, jossakin vaiheessa
hän sairastuu. Ja sen jälkeen, kun yrittäjä sairastuu,
se tietää kovia aikoja myöskin niille
työntekijöille, joita yrittäjällä on.
Nyt voidaan tietenkin sanoa, että voihan yrittäjä pitää vapaapäivänsä joskus
muulloin, ja kun hän on yrittäjä, niin
hänen täytyy yrittää ja tahkota
rahaa. Mutta tässäpä se asia juuri onkin,
että jos yrittäjä, yksinyrittäjä tai
henkilö, jolla on kaksi tai kolme palkollista, pitää tämän
yrityksensä auki myöskin sunnuntaisin, niin kustannukset ovat
niin kovat, että yritystoiminta ei enää ole kannattavaa,
eikä kenenkään kannata pyörittää yritystä pelkästään
sen takia, että se olisi harrastustoimintaa, eikä sen
takia, että meillä on olemassa ihmisiä,
jotka eivät vaivaudu käymään kaupassa
silloin, kun kauppa on normaalisti auki.
Ennen vanhaan, kun minä olin lapsi, meillä ei ollut
jääkaappia. Meillä oli ulos kaivettu
semmoinen pieni ämpäri, missä oli kansi.
Sinne pantiin maito ja voi ja juusto ja makkarat, ja ne säilyivät
siellä ihan hyvin. Nyt meillä on pakastimet kotona.
Eikö nyt pyhäpäivä voisi olla
sellainen, mikä voitaisiin ihan pyhittää myöskin
kauppiaan lepopäiväksi? Aivan niin kuin täällä joku aikaisemmin
nosti näitä uskonnollisia asioita esille, niin
kai siinä Suuressa kirjassakin sanotaan, että muista
pyhittää lepopäiväsi, ja se
sallittakoon myös yrittäjille, myös niille
yrittäjille, jotka yrittävät suurissa
kauppakeskuksissa.
Arja Juvonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen
esitys nostaa esille pienyrittäjän ja ne haasteet,
joita pienyrittäjä kohtaa kauppakeskuksessa toimiessaan.
Pienyrittäjien työssäjaksamisesta ei
juurikaan puhuta, mutta jokainen läheltä yrittäjyyttä seurannut
tietää, että yrittäjä ei
välttämättä öitänsä hyvin
nuku. Mielessä painaa koko ajan se, että kauppa
tai liike on pidettävä auki ja kaikki mahdolliset
asiakkaat on sinne saatava. Mutta sitten tosiaankin, kun on myös
niitä hiljaisia päiviä, on se vaikka
sitten se pyhäpäivä, että asiakkaita
ei ole, on ihan kohtuullista ja oikein, että yrittäjä voi
silloin laittaa kauppansa oven kiinni ja vaikkapa juuri näitä palkkakustannuksia
säästäen pystyy pitämään
sen lepopäivän.
On hyvin tärkeää, että me
jatkossakin näemme ja puhumme ja otamme käsittelyyn
näitä yrittäjiin liittyviä asioita.
Suuri huolihan on nyt esimerkiksi nämä kivijalkaliikkeet,
jotka ovat suuressa pulassa. Ne ovat monesti juuri pienyrittäjien
ylläpitämiä. Siinä mielessä tämä esitys
on erittäin hyvä ja kannatettava.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! On suuri ero siinä, toimiiko yrittäjä omassa
liiketilassa vai sitten vuokralaisena suuressa kauppakeskuksessa.
Olen saanut yhteydenottoja useilta yrittäjiltä,
jotka ovat kertoneet, että näissä kauppakeskuksissa
on annettu selkeästi ymmärtää,
että liikkeen on oltava auki joka päivä,
seitsemän päivää viikossa. Yhteinen
viesti näillä yrittäjillä on
ollut se, että he eivät voi pitää palkattua
työvoimaa siellä liikkeessä viikonloppuisin,
koska pyhätyö on kallista, joten he joutuvat itse
perheensä kanssa järjestämään
työvuorot sillä tavalla, että yrittäjät
jatkuvasti, lähes joka viikonloppu, ovat päivystämässä siellä liikkeessään
lauantaina ja sunnuntaina, myös kesällä,
jolloin ei ole juuri ostavaa asiakaskuntaa liikkeellä. Tätä nämä yrittäjät
ovat pitäneet hyvin hyvin rasittavana, minkä voi
hyvinkin ymmärtää, että yksinyrittäjät
tai pienyrittäjät, joilla ei ole paljoa työväkeä,
joutuvat muutenkin venymään paljon enemmän
kuin henkilöt, jotka tekevät noin 40 tunnin viikkoja.
Siinä mielessä on kohtuutonta, että yrittäjät
pakotetaan olemaan siellä kauppakeskuksissa töissä näin
pitkiä työvuoroja ja -vuosia.
Sitten ottaisin esille nämä liikkeenharjoittajat, esimerkiksi
parturi-kampaajat, joilla on oma liiketila. Olin itse hyvin yllättynyt,
kun kuulin puoli vuotta sitten eräältä yrittäjältä,
että esimerkiksi itsenäisyyspäivänä hän
ei voi pitää sitä omaa liiketilaansa
auki, koska se edellyttää lupamenettelyä,
joka helposti maksaa enemmän kuin on kyseisen päivän
liikevaihto, joten päivä menee helposti tappiolle.
Tämä on kyllä sellainen epäkohta,
johon pitäisi saada korjaus hyvin nopeasti, eli byrokratia
ei saa maksaa enemmän kuin on yrittäjän
liikevaihto päivässä.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys vähittäiskaupan
sekä parturi- ja kampaamoliikkeiden aukioloajoista
annetun lain muuttamisesta on tarpeellinen. On ihan kohtuullista,
että yrittäjä saa päättää,
pitääkö hän kauppansa tai liikkeensä auki
vaiko kiinni. Tuo yksi päivä, mitä on
ehdotettu, ei ole tietenkään kohtuuton, ja nykyään,
kun palkansaajatkin ovat viisipäiväisessä viikossa,
minun mielestäni sen yrittäjän pitäisi
saada pitää kauppaliikkeensä halutessaan
kiinni jopa kahtena päivänä viikossa.
Edustaja Zyskowiczin esille nostamat kirkkopyhät kuuluvat
perinteisesti suomalaiseen vuodenkulkuun ja siihen, että työntekijöillä on
mahdollisuus vierailla sukulaistensa luona ja lapsiperheillä on
aikaa olla lasten kanssa ja ottaa semmoista yhteisvastuuta siitä perhe-elämästä.
Kun tässä oli just edellisissä pykälissä puhetta
näistä huoltajuuskysymyksistä ja muista,
niin jos me nyt annamme näitten aukioloaikojen muuttua ihan
mielin määrin vapaasti ja kansainvälisten kauppaketjujen
suurissa marketeissa määritellä, että pitää olla
aina kellon ympäri kauppojen auki, niin kyllä se
vaikeuttaa suomalaisten perheiden elämää.
Myöskin monet asiakkaat ovat menettäneet elämänhallintansa
niin, että he vaeltavat kellon ympäri siellä ostoskeskuksissa,
kun olisi paremminkin syytä olla kotona nukkumassa, että jaksaisi
seuraavana työpäivänä olla töissä.
Jouko Jääskeläinen /kd:
Arvoisa herra puhemies! Lakiehdotus on oikein hyvä ja
säätämisen arvoinen. Ehkä voin
todeta näin pikkukauppiaan poikana sen, että jotakin
käsitystä on siitä, mitä pienen
yrittäjän elämä on perheen kannalta
ollut silloinkin, kun kaupat menivät kiinni lauantaina kello
15 ja pyhänä pidettiin vapaata. Luonnollinen järki
ohjaa meitä ihan samaan kuin kristillinen ja muukin uskonnollinen
perinne, onhan vapaapäivä, lepopäivä,
tuttu muistakin uskonnoista jokseenkin säännönmukaisesti,
vaikka vähän eri viikonpäiville sattuvana.
Voi oikeastaan jälkeenpäin todeta, että kun
aikanaan tähän kauppojen varsin laajaan aukioloon
päädyttiin eri syistä, siinä lähdettiin
menemään vinoon. Se yksi päivä vapaana
kauppapuuhastelusta olisi varmaan ollut ihan hyvä eikä olisi
vienyt keneltäkään leipää suusta
eikä maitoa sieltä jääkaapista.
Tällähän hetkelläkin on
aika paljon eroa sen mukaan, millä alueella Suomessa elämme.
Jossakin lauantaina kaikki hiljenee jo varsin paljon varhemmin kuin
ehkä täällä kiivaassa, liikenteisemmässä Ydin-Suomessa.
Heikki Autto /kok:
Arvoisa herra puhemies! Tämän lainsäädännön
osalta on tietysti tärkeää teoreettinen
pohdinta siitä, kun sopimisen vapaus on markkinatalouden
toimivuuden näkökulmasta aivan keskeinen periaate,
mennäänkö tässä liikaa
nyt sitten rajoittamaan sopimisen vapautta. Itse olen kuitenkin
asettunut sille kannalle, että tässä tapauksessa
lainsäätäjän asettuminen pienen
puolelle, käytännössä pienen
yrittäjän puolelle isojen toimijoiden neuvotteluvoimaa vastaan,
on aivan oikein, koska näihin kauppakeskuksiin ohjautuu
kuluttajia ja ostovoimaa erittäin vahvojen ja suurella
markkinaosuudella toimivien, kaupan keskusliikkeitten sateenvarjon
alla toimivien kauppojen mukana, ja niin kuin muiden eri lainsäädäntöhankkeitten
yhteydessä olemme voineet täällä todeta,
Suomessa kauppa on varsin keskittynyttä.
Tähän kaupan keskittymiseen liittyy toki puolensa
ja puolensa, siinä on myös tiettyjä tehokkuushyötyjä harvaan
asutussa maassa, mutta on myöskin selvää,
että kaupan keskusliikkeet käyttävät
erittäin suurta valtaa. Niiden liikkeet vetävät
puoleensa hyvin paljon ostovoimaa, ja jos pienet yritykset haluavat
päästä sinne, missä kuluttajat
ovat, on oltava mukana näissä suurissa ostoskeskuksissa,
ja siksi on kohtuullista, että siellä sitten pienelle
toimijalle tällainen lainsäädännön
suoja tuodaan.
Ennemminkin tässä pitäisi sitten
pohtia kyllä sitä — niin kuin edustaja
Jääskeläinen hyvin kuvasi, Suomi on eri
puolilla maata erilainen maa — tarvitseeko sitten ihan
lakiin asti kirjata näitä kaupan aukioloja, koska
vaikkapa rajakaupan tai muiden osalta joustoa tarvitaan ja tällä hetkellä se
joudutaan byrokraattisten poikkeuslupien kautta hoitamaan. Mielestäni
esimerkiksi ennemmin kuin laki jonkinlainen tämmöinen
laaja yhteiskuntasopimus siitä, että perinteiset
juhlapyhät ovat ikään kuin pääsääntöisesti
pyhiä ja vapaata, olisi ehkäpä modernimpi
tapa kuin tiukka lainsäädännön
säätely kaupan aukioloajoista.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Edustaja Pirkko Ruohonen-Lerner kantoi huolta yrittäjien
jaksamisesta kauppakeskuksissa, ja hänen puheenvuorostaan
jäi sellainen kuva, että tuo huoli on jatkossakin
ilmeinen. Täytyy todeta, että nimenomaan tällä hallituksen
esityksellä, joka nyt on käsittelyssä ja
tulossa lopulliseen päätökseen eduskunnassa,
kaikille yrittäjille kauppakeskuksissa annetaan myös
oikeus tuohon vapaapäivään, eli hallituksen
esitys nimenomaan korjaa tämän epäoikeudenmukaisuuden
taikka jaksamiskysymyksen. Tätä käsiteltiin
eduskunnassa jo useampi vuosi sitten ja monta kertaakin, ja aina
olemme tulleet siihen, että kyllä sopimuksella
nämä voidaan ratkaista. Mutta, niin kuin edustaja
Autto toi esille, on käynyt niin, että vahvempi,
suurempi eli kauppakeskus on jyrännyt pienet yrittäjät,
ja kyllä lainsäätäjän
pitää sellaisessakin tilanteessa asettua sen heikomman
puolelle ja puolustaa näin.
Yksi kysymys tähän edelleen jää,
ja se kysymys on se, mikä tuo kiinniolopäivä on,
ja sen edelleen tulevaisuudessakin toki kauppakeskus voi ymmärtääkseni
päättää. Eli kauppakeskus voi
ilmoittaa, että tuo teidän kiinniolopäivänne on
esimerkiksi maanantai tai joku muu, ja itse toivon, että tätä seurataan
tarkasti ja ollaan valmiita sitten korjaamaan. Voi olla niin, että monella
liikkeellä ja monella perheellisellä olisi toive,
että lauantain, sunnuntain voisi varata lapsiperheessäkin
omalle perheelle ja pitää silloin parturiliikkeen
kiinni. Toivon, että tässä kuunnellaan
myös näiden perheiden ja lapsiperheiden ääntä tarkasti.
Arvoisa puhemies! Tämä korjaa ja vie tilannetta
parempaan suuntaan, mutta tilanne olisi paljon helpompi, kun luopuisimme
tällaisesta tähän päivään
kuulumattomasta kaupan aukiolon säätelemisestä kokonaan.
Lars Erik Gästgivars /r:
Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on hyvä,
vaikka epäilen, että silloin, kun kauppakeskus
ja yrittäjä alkavat tehdä sopimuksia,
kauppakeskuksesta ilmeisesti kysytään, että "kyllä kai
teillä varmaan on yli viisi henkilöä palkkalistoilla",
ja näin ollen sitten tämä laki ei päde.
Toivottavasti näin ei tule käymään,
koska tämä asia, niin kuin se nyt on, on johtanut
siihen, että yrittäjät ovat joutuneet
aina olemaan sunnuntaisin siinä pienessä kaupassa kauppakeskuksessa,
koska heillä ei ole varaa maksaa sataprosenttisesti korotettua
palkkaa työntekijöille. On erittäin hyvä,
jos tämä laki voidaan toteuttaa niin kuin se on
tuossa kirjoitettu eikä sitä lähdetä kiertämään.
Silloin myöskin kauppias saa joskus olla omien lapsien
ja lapsienlapsien kanssa sunnuntaisin kotona.
Keskustelu päättyi.