Kimmo  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä on käsittelyssä Etyjin, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, parlamentaarisen yleiskokouksen toinen vuosikertomus, joka käsitellään tässä täysistuntosalissa.

Arvoisa puhemies! Te olette itse asiassa Etyjin yleiskokouksen Suomen delegaation puheenjohtaja, mutta johtuen roolistanne täällä minä delegaation varapuheenjohtajana joudun käyttämään esittelypuheenvuoron koskien tätä asiakirjaa.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöhän on syntynyt Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista, joka piti aikoinaan 25 vuotta sitten Helsingissä, vuonna 75, huippukokouksensa ja sitten aikoinaan 90-luvun alussa kylmän sodan kahtiajaon murruttua muuttui Ety-järjestöksi. Tuolloin vuonna 90 Etyjille perustettiin erillinen parlamentaarinen yleiskokous, joka on kokoontunut sitten säännöllisesti vuosittain.

Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ensimmäisenä puheenjohtajan, presidenttinä, toimi silloinen eduskunnan puhemies Ilkka Suominen, ja sittemmin aina kaksivuosittain presidentin paikka on vapautunut. Viime vuonna eli vuonna 2000 Bukarestissa pidetyssä yleiskokouksessa Adrian Severin, Romanian entinen ulkoministeri, valittiin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajaksi.

Parlamentaarinen yleiskokous on luonteeltaan konsultoiva elin hallituksiin ja myöskin Etyjiin nähden. Säännönmukaisesti nimenomaan yleiskokouksissa, joita pidetään kerran vuodessa, me sinne jäsenvaltioista valitut kansanedustajat saamme mahdollisuuden käydä dialogia Etyjin pääsihteerin kanssa ja ennen kaikkea puheenjohtajavaltion edustajan sekä Etyjin erityisjärjestöjen edustajien kanssa. Tuo dialogi on sitä parlamentaarista vuorovaikutusta, johon Etyj hallitustenvälisenä elimenä haluaa ja on pyrkinytkin.

Tämän lisäksi tietysti yleiskokous hyväksyy resoluutioita, jotka toimivat ohjeellisina suhteessa ministerineuvoston työhön Etyjin puitteissa. Tässäkin tietysti olennoituu parlamentaarinen seuranta. Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen työssä kuitenkin ehkä tärkeintä, aivan kuten Etyjin toiminnassa yleisemminkin tärkeintä, on operatiivinen kenttätyö. Etyjhän on niitä harvoja yleiseurooppalaisia järjestöjä, joilla on myöskin kenttätoimistoja, ennen kaikkea itäisessä Euroopassa.

Olennainen operatiivinen tehtävä, joka Etyjillä on ollut jo vuosikymmenen ajan ja jossa myöskin me parlamentaarikot yleiskokouksen kautta olemme mukana, on vaalitarkkailu. Vuosi 2000 oli omalla tavallaan vaalivuosi monissakin keskeisissä Etyj-jäsenmaissa alkaen Venäjän presidentinvaaleista ja tavallaan päätyen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Me Etyj-valtuuskunnassa mukana olleet kansanedustajat osallistuimme vaalitarkkailuihin, emme kuitenkaan Yhdysvaltain presidentinvaalien vaalitarkkailuun, vaikka, kuten eräät humoristisesti totesivatkin, se jos mikä olisi ehkä ansainnutkin Etyjin vaaliseurannan, mutta monissa muissa niin sanotuissa uusissa demokratioissa meiltä oli vahva edustus.

Haluan tässä viitata muun muassa ed. Paula Kokkosen toimimiseen Azerbaidzanin vaalien vaalitarkkailutiimin, siis kansainvälisen tiimin, vetäjänä. Vielä kaiken lisäksi he joutuivat silloin toteamaan sen, että itse Azerbaidzanin vaalissa oli eräitä rikkeitä, jotka pakottivat eräillä alueilla jopa vaalin uusintakierroksiin. Itse toimin myöskin tällaisen kansainvälisen vaalitarkkailuoperaation Etyjin puolelta vetäjänä Moldovassa. Tässä suhteessa meillä suomalaisilla kansanedustajilla on ollut mahdollisuus ei ainoastaan osallistua vaalitarkkailuun jäseninä vaalitarkkailuryhmissä, vaan me olemme myöskin saaneet mahdollisuudet vetää näitä operaatioita ja sitä kautta luonnollisesti olemme pystyneet syvemmin seuraamaan niitä ongelmia, joita uusissa demokratioissa on.

Toinen olennainen operatiivinen ulottuvuus, joka parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnassa on tullut yhä keskeisemmäksi, on niin sanotut demokratiatiimit, demokratiaryhmät. Ensimmäinen tällainen perustettiin kolme vuotta sitten Valko-Venäjään liittyen. Sitä ryhmää veti nykyinen Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtaja Adrian Severin. Voi sanoa, että itse Valko-Venäjän tilanteen kannalta maassa, jossa on hyvin vaikea sisäpoliittinen asetelma — asetelma on sen kaltainen, että hallinto on ollut autoritaarinen, epädemokraattinen, monilta olennaisilta piirteiltään, maa on eristäytynyt — Etyj on oikeastaan ollut ainoa kansainvälinen toimija, joka on pyrkinyt edesauttamaan Valko-Venäjän demokratisoitumista. Tässä suhteessa Adrian Severinin vetämä demokratiaryhmä on tehnyt aivan uraauurtavaa työtä. Hyvin keskeinen lähtökohta tuossa tiimissä ja myöskin muissa demokratiatiimeissä on ollut se, että ne työskentelevät kiinteässä yhteistyössä, parlamentaarinen siiveke työskentelee kiinteässä yhteistyössä hallitustenväliseen organisaatioon eli itse Etyjin maatoimistoon nähden.

Toinen tällainen demokratiaryhmä, parlamentaarinen työryhmä, perustettiin vuosi sitten, vuoden 2000 alussa, Moldovaan liittyen. Minulla on ollut kunnia vetää tuota Moldova-ryhmää. Olemme vuoden ajan intensiivisesti seuranneet Moldovan sisäistä kehitystä. Nyt aivan viimeksi helmikuussa olimme tarkkailemassa Moldovan parlamenttivaalit. Voi sanoa, että Moldovassa, yhtä lailla kuin Valko-Venäjälläkin, on ollut vaikea ja tulehtunut sisäpoliittinen perusasetelma. Moldovaa luonnehtii vaikea sisäinen jakautuneisuus. Siellä on separatistinen alue, Transnistria, joka on halunnut irrottautua varsinaisesta Moldovasta. Tässä suhteessa olemme pyrkineet tekemään sovittelutyötä, saattamaan ennen kaikkea parlamentaarisen dialogin kiistelevien osapuolten välille siinä muodossa, että löytyisi yhteisymmärrys, konsensus, jos näin voisi sanoa, siitä miten Moldovaa kehitetään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Tältä osin tässä on jopa sellaisiakin askeleita olemassa, että tämän Moldova-työryhmän toimesta olemme nyt kutsumassa Suomeen toukokuun lopussa hyvinkin edustavan moldovalaisdelegaation, jossa on kiistelevien osapuolten keskeiset parlamentaariset edustajat mukana. Sen lisäksi tässä olisi parlamentaarikkoja eri puolilta Eurooppaa, Venäjältä, Ukrainasta, Romaniasta, Euroopan parlamentista, Euroopan neuvostosta ja eräistä muista keskeisistä jäsenmaista. Näin järjestäisimme täällä Suomessa dialogin, jossa tutustuisimme ennen kaikkea Ahvenanmaan itsehallintomalliin, joka saattaisi toimia eräänä tapana ratkoa myöskin Moldovan kiistakysymystä.

Demokratiaryhmiä on perustettu myöskin muualle näistä hyvistä kokemuksista lähtien, joita olemme saaneet Valko-Venäjän ja Moldovan osalta. Ennen kaikkea uudet ryhmät ovat toimineet Kosovossa. Vakautussopimus Balkanin alueella on saanut myöskin oman ryhmänsä, ja nyt aivan viime vaiheessa on myöskin keskusteltu kahden uuden tiimin perustamisesta, toinen Abhasiaan ja toinen Georgiaan liittyen. Tässä meidän suomalaistenkin on mahdollista olla aktiivisesti mukana.

Nämä demokratiaryhmät ovat ilmiselvästi hyvin keskeinen tapa, jolla me parlamentaarikot — itse olen kokenut sen jopa näinpäin — ensimmäisen kerran voimme olla mukana käytännön diplomatiassa, operatiivisessa toiminnassa, kun yleensä kansainvälisillä foorumeilla meidän roolimme on enemmän konsultatiivinen. Kuitenkin tämän parlamentaarisen yleiskokouksen asema on vahvistunut muutenkin Etyjin sisällä. Eräänä merkkinä siitä on se, että parlamentaarisen yleiskokouksen presidentti voi osallistua niin sanottuihin troikan kokouksiin eli ministeriryhmän kokouksiin säännönmukaisesti, jolloin tämän parlamentaarikkoelimen ääni kuuluu myöskin Etyjin korkeimmassa päätöksentekoportaassa.

Arvoisa puhemies! Parlamentaarinen yleiskokous on pyrkinyt myöskin nyt tehostamaan ja kehittämään toimintaansa. Uusimpana askeleena on se, että sen lisäksi, että parlamentaarisella yleiskokouksella on vuosittainen kokouksensa, on pyritty myöskin pitämään niin sanottu talvikokous. Tämä tarkoittaisi sitä, että parlamentaarinen yleiskokous kokoontuisi kahteen kertaan vuosittain. Tässä on ajateltu nimenomaan sitä, että saataisiin pysyvämpi, tiiviimpi yhteys itse Ety-organisaation ja parlamentaarisen elimen välille. Vuosittainen kokoontuminen on katsottu liian harvoin tapahtuvaksi.

Tämä, puhemies, kuitenkin synnyttää vaikeuksia. Se suurin vaikeus on oikeastaan meidän ongelmamme. Olemme tekemisissä ilmiön kanssa, jossa eri kansainväliset järjestöt ovat rakentamassa itselleen parlamentaarisia siivekkeitään ja niissä tapahtuva toiminta tulee yhä intensiivisemmäksi ja aikaa kuluttavammaksi. Se tarkoittaa konkreettisesti sitä, että me kansanedustajat ollessamme mukana näissä kansainvälisissä parlamentaarisissa elimissä olemme poissa siitä työstä, joka tapahtuu konkreettisesti tässä salissa. Tämä on kieltämättä ongelma, joka on tullut yhä kasvavaksi. Tässä on ilmiö, jonka kanssa olemme tekemisissä, kun puhumme globalisaatiosta, maailman pienentymisestä ja siitä, että parlamentaarinen toiminta ylittää myöskin nykyisin yhä selvemmin kansalliset rajat. Tämän kanssa meidän on väistämättä elettävä. Joudumme luonnollisesti priorisoimaan toimintojamme, mutta tämä on väistämätön haaste nyt myöskin tietysti meille kansanedustuslaitoksen osalta ja ennen kaikkea nyt, kun tämä parlamentaarinen yleiskokous tulee toimintaansa tiivistämään.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, minulla on se käsitys ja olen jakanut sen käsityksen myös teidän kanssanne, että tämä työ, jota me olemme Etyjissä tehneet, on ollut arvokasta ja ansaitsee varmasti myöskin eduskunnan tuen.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen yhteistyö kuuluu nykyisin entistä tiiviimmin myöskin eduskunnan tehtäviin. Ed. Kiljunen jo aika laajasti kertoi Etyjin toiminnasta.

Haluan myöskin todistaa sen puolesta, että kansainvälinen vaalitarkkailu on minunkin mielestäni erinomainen tapa osallistua kansainväliseen toimintaan ja opiskella ulkopolitiikkaa käytännössä. Vaalitarkkailu on sitä suuressa määrin, mutta vielä suuremmassa määrin ovat ed. Kiljusen mainitsemat demokratiaryhmät.

Haluaisin rohkaista niitä kansanedustajia, joilla on mahdollisuus Euroopan neuvoston kautta, Pohjoismaiden neuvoston kautta ja Etyjin kautta osallistua näihin vaalitarkkailutehtäviin. Tehtävät ovat aika raskaita, koska niissä ympäripyöreitä vuorokausia ollaan liikenteessä, tutustutaan maahan, tutustutaan poliittiseen ilmapiiriin, poliittisten puolueitten edustajiin, lehdistön näkemyksiin jne., mutta raskaudestaan huolimatta minusta ne ovat olleet hyvin palkitsevia ja hyvin opettavaisia.

Toteaisin, että nyt ovat tulossa Montenegron vaalit, ja haluaisin rohkaista niitä, joilla siihen on mahdollisuus, lähtemään niihin vaaleihin tarkkailemaan. Itse en ole ajatellut sinne ilmoittautua juuri siitä syystä, että on ollut kohtuullisen paljon muita tarkkailutehtäviä. Olen puhemiehen suostumuksin antanut myöskin oman suostumukseni Abhasia-ryhmään. Arvelen, että se tulee teettämään työtä aivan riittävästi.

Uusi haaste on minun mielestäni myöskin se, miten saamme kansainväliset organisaatiot toimimaan yhdessä. Nyt näyttää siltä, että uuden presidentin myötä myöskin Euroopan neuvoston ja Etyjin välinen yhteistyö on tiivistynyt. Siinä organisaation presidentti Severin on ollut hyvin aktiivinen.

Haluan myöskin eduskunnan pöytäkirjaan kirjattavaksi kiitokset Etyjin Suomen valtuuskunnan sihteerille Gunilla Carlanderille, joka on oivallisesti laatinut tämän kertomuksen.

Mirja  Ryynänen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kiljunen hyvässä esittelyssään viittasi demokratiaryhmiin ja siihen tärkeän työhön, jota monissa itäisissä valtioissa tehdään, esimerkkinä juuri Moldova ja Valko-Venäjä. Siellähän todella on kyse kriisien ennaltaehkäisytyöstä.

Ei liene mikään salaisuus, että venäläiset eivät ole olleet kovin tyytyväisiä Etyjin kehitykseen sillä tavalla kuin he sen näkevät. Siellä koetaan, että Etyj on rajoittanut toimintansa tavallaan toimimiseksi ihmisoikeusjärjestönä entisen Neuvostoliiton alueella. Siksi Venäjän taholta on haluttu nostaa voimakkaasti esille myöskin uusia linjauksia, teemoja, painopisteitä esimerkkinä juuri kansalliset vähemmistöt ja sosiaaliset ongelmat Etyj-maissa.

Tiedän kyllä hyvin, että myös nämä asiat ovat vahvasti esillä Etyjin työssä, mutta ehkä niitä kannattaa vielä enemmän korostaa, tavallaan monipuolistaa sitä kuvaa, mikä Etyjin toiminnassa on painopisteenä, ja tällä tavalla myöskin parantaa yhteistyötä Venäjän kanssa.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön yksi keskeisistä toimintalinjoista on juuri vaalitarkkailu. Tässä suhteessa se tekee samanlaista työtä kuin myös Euroopan neuvosto. Näiden kahden järjestön välinen yhteistyö ja sen yhteistyön tiivistäminen on välttämätöntä. Siksi nämä kaksi järjestöä parhaillaan keskustelevat siitä, että voitaisiin jollakin tavalla koordinoida vaalitarkkailu siten, että päävastuu näissä kysymyksissä olisi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöllä varsinkin sellaisten maiden osalta, joissa Euroopan neuvoston jäsenvelvoitteiden seuranta ei vaadi esimerkiksi vaalitarkkailuun osallistumista.

Samalla on kuitenkin sanottava se, että vaalitarkkailun pohjaa pitäisi kansanedustajien keskuudessa laajentaa. Olisi välttämätöntä se, että yhä useampi kansanedustaja osallistuisi näihin vaalitarkkailutehtäviin. Se, kuten täällä jo aikaisemmin on todettu, mahdollistaa tutustumisen asianomaisen maan olosuhteisiin. Se on samalla ulkopolitiikan konkreettista toteuttamista, kansainvälisen kanssakäymisen lisäämistä, ja luonnollisestikin meillä on demokraattisena maana mahdollisuus siirtää omia käytäntöjämme myös muualle.

Tässä suhteessa erityisesti Euroopan neuvosto aikoo tehdä uusia johtopäätöksiä lähitulevaisuudessa. Meidän mielestämme ei ole hyvä se, että vain muutama valtuuskunnan jäsen voi osallistua vaalitarkkailijatehtäviin. Tavoitteena on tulevaisuudessa luoda järjestelmä, jossa kaikki kansanedustajat voisivat olla mukana ja osallistua vaalitarkkailutehtäviin.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Halusin myös täydentää vielä tätä vaalitarkkailuongelmaa, joka on ilmentynyt siinä, että useat eri kansainväliset järjestöt lähettävät vaalitarkkailijaryhmiä. Erityisesti sellaisessa tilanteessa, jossa vaali jollain tavalla on kiistanalaisissa olosuhteissa toteutettu, on ongelmana se, että jos eri järjestöt päätyvät jossain määrin erilaisiin arvioihin itse vaalin käytännöstä, niin isäntämaalle jää liian suuri valinnan mahdollisuus poimia ikään kuin kansainvälisistä vaalitarkkailijoista se ryhmä, joka on mieluisin isäntämaan kannalta. Tämä ongelma on tiedostettu jo aikaisemmin. Nykyisin pyritään siihen vaalitarkkailutilanteissa, että ennen kaikkea Euroopan neuvosto, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ja myöskin Euroopan parlamentti osallistuessaan vaalitarkkailuun päätyvät yhteiseen julkilausumaan, jolloin tämän tyyppinen pelaaminen itse tällä julkilausuman sisällöllä häipyisi.

Ed. Laakso viittasi siihen, että yhteistyötä pyritään eteenkinpäin vielä tiivistämään, ehkäpä jopa niin pitkälle, että saataisiin yhteiset vaalitarkkailuorganisaatiot, mikä saattaisi olla tulevaisuudessa hyvinkin tarkoituksenmukaista, mutta tämä ongelma on kyllä tiedostettu.

Haluan myös antaa tukeni sille, minkä useammatkin puheenvuoron käyttäjät jo tänään toivat esille, että vaalitarkkailuun osallistumisen tulisi olla myöskin eduskunnan puitteissa laajapohjaisempaa kuin se tällä hetkellä on.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin myös osaltani korostaa sitä, että näiden kansainvälisten järjestöjen toiminnassa varmaan on vielä monia asioita, joista olisi syytä keskustella siinä mielessä, että vältyttäisiin turhilta päällekkäisyyksiltä ja myöskin todella sellaisilta tilanteilta, että eri järjestöiltä tulee tavallaan eri tyyppistä viestiä tuloksen osalta. Siinä mielessä toivoisikin, että Euroopan neuvoston avaus näistä keskusteluista voisi tarvittaessa ehkä laajentua myös koskemaan muita järjestöjä kuin vaan Etyjiä, jolloin saataisiin tämmöiset yhteiset pelisäännöt tälle asialle.

Mitä tulee siihen, että vaalitarkkailijoiden valintapiiriä laajennettaisiin, minusta se olisi erittäin hyvä, koska kuitenkin aika harvat ovat sinänsä näitten järjestöjen tehtävissä mukana, ja näistä tehtävistä alkaa muodostua aika kohtuuttomiakin rasituksia siinä mielessä, että niitä on hyvin usein. Lähes tuntuu, että kuukausittain on jossain päin vaalit, joihin pyydetään tarkkailijoita eri organisaatioilta. Tätä voitaisiin kansallisesti keskitetysti katsoa ja myös tosiaan antaa mahdollisuus muillekin edustajille, jotka ovat kiinnostuneet tämän tyyppisestä toiminnasta.

Paula  Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä todeta sen, että näihin yhteisiin julkilausumiin on päästy kaikissa niissäkin vaaleissa, joissa olen ollut tarkkailijana, joita taitaa nyt olla neljät tai viidet, mutta se ei aina ole ollut kovin yksinkertaista. Minusta usein näyttää siltä, että vaikka poliittiset toimijat ovat hyvin yhteistyöhakuisia, pääsemässä yhteisymmärrykseen, niin organisaatioitten välillä näyttää olevan mustasukkaisuutta: mikä organisaatioista ikään kuin on arvovaltaisempi tai suurempi tai tärkeämpi. Virkamiehet hyvin helposti ylläpitävät tällaista kulttuuria näissä järjestöissä, olen ollut havaitsevinani. Siitä syystä olen yrittänyt näissä organisaatioissa puhua yhteisen julkilausuman puolesta, ja näihin on kaikissa päästy, niin että se ei sinänsä ole loppujen lopuksi tuottanut ongelmia, mutta vääntö on joskus ollut aika kovaa.

Minustakin on hyvä, että laajennetaan tarkkailijoitten piiriä. Jollakin tavalla jopa sanoisin, että ehkä niittenkin, jotka eivät olisi niin kovin halukkaitakaan, olisi joskus hyödyllistä lähteä katsomaan, mitä näillä matkoilla tapahtuu ja näkemään, että ne eivät ole turistimatkoja. Siellä tehdään todella työtä. Mutta tosiasia on tietenkin se, että jotain kansainvälistä kieltä on osattava. Esimerkiksi Etyjissä on pakko osata englantia kohtuullisen sujuvasti, jotta voi ylipäänsä tulla siellä toimeen, koska siellä operoidaan kuitenkin jo tulkkien kanssa useilla muilla kielillä.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Ed. Kiljunen viittasi aivan oikein siihen, että monien järjestöjen lähettämät vaalitarkkailijat ovat mahdollistaneet eräissä tilanteissa sen, että asianomaisen maan poliittinen eliitti on ottanut ikään kuin mieleisensä järjestön näkemykset vaalien demokraattisuudesta omaksi keppihevosekseen ja hylännyt taas joidenkin muiden järjestöjen näkemykset. Erityisesti Albania on tässä suhteessa ollut tavattoman ongelmallinen maa, ja Albanian tulevat vaalit ovat ikään kuin koetinkivi myöskin kansainväliselle yhteisölle sen suhteen, ettei tällaista enää pääse tapahtumaan, että mikään Albanian poliittinen ryhmittymä ei voi käyttää tätä tai tuota kansainvälistä järjestöä ikään kuin omien mielipiteidensä ja käsitystensä ajamiseksi eteenpäin.

Myös itsekriittisesti on sanottava se, että kyllä kansainvälisen yhteisön pitää pystyä lähettämään tulevaisuudessa esimerkiksi Venäjän vaaleihin huomattavasti nykyistä enemmän tarkkailijoita, jotta vaaliväärennökset voidaan minimoida.

Viime parlamenttivaalit ja myös presidentinvaalit kyllä osoittivat sen, että eräillä alueilla, joilla kansainvälisiä vaalitarkkailijoita ei lainkaan ollut, myös tapahtui vaaliväärennöksiä varsin suuressakin mittakaavassa. Tässä suhteessa ei voi pitää oikeana sitä, että kansainväliset järjestöt varsin nopeasti päätyivät sellaiseen johtopäätökseen, että vaalit sujuivat demokraattisesti ja ilman suurempia ongelmia.

Meidän pitää olla tulevaisuudessa mukana entistä voimallisemmin, entistä useammilla alueilla, ja välttää liian hätiköityjä johtopäätöksiä.

Kimmo   Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Vaalitarkkailusta ehkä kannattaisi ottaa vielä se näkökulma huomioon, että todellakin vaalitarkkailu on yleistynyt suhteessa niihin uusiin demokratioihin, joita Itä-Euroopassa on syntynyt. Nyt kuitenkin asteittain, kun jo kymmenen vuotta on kulunut niistä muutoksista, jotka muuttivat keskitetyn päätöksentekojärjestelmän monipuolueiseksi, pluralistiseksi todellisuudeksi Itä-Euroopassa, olemme pian siinä tilanteessa, että kansainvälinen vaalitarkkailu ainakin eräissä maissa koetaan vieraaksi ja jossain määrin paternalistiseksi. Tämä on vaikea ongelma, jonka kanssa olemme tekemisissä.

On ollut ajatuksia jopa sen suuntaisesti, olisiko tarkoituksenmukaista tehdä kansainvälisestä vaalitarkkailusta todella kansainvälinen, niin että myöskin vanhoissa demokratioissa mahdollistettaisiin vaalien kansainvälinen seuranta. Tässä tapauksessa en nyt viittaa Yhdysvaltain vaaleihin, joissa todella olisi kaivattu kansainvälistäkin vaalitarkkailua, vaan viittaan pikemminkin siihen kokemukseen, jonka saimme Suomen eduskuntavaaleista vuonna 1999, jolloin tänne kutsuttiin eräistä Itä-Euroopan maista, muun muassa Valko-Venäjältä, delegaatio seuraamaan Suomen vaaleja. Tässä tapauksessa ei ollut kyse siitä, että Suomen vaaleissa olisi ollut ongelmia, joita haluttiin seurata, vaan päinvastoin tässä oli kyse siitä, että voitiin myöskin jakaa sitä kokemusta, jota kypsässä demokratiassa kuten Suomessa vaaleissa on saatu, sellaisille ihmisille, jotka kuitenkin toimivat vielä suhteellisen neitseellisessä maaperässä silloin, kun rakentavat demokratiaansa Itä-Euroopassa. Tämän tyyppisen vuorovaikutuksen tiivistäminen ehkä olisi paikallaan. Tästä muun muassa Etyjin parlamentaarisessa yleiskokouksessa on keskusteltu.

Paula Kokkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ajatus on mitä kannatettavin. Olin ed. Kiljusen kanssa jo yhteydessä näistä asioista, kun Azerbaidzanin vaaleissa todella jouduttiin uusimaan osa vaaleista ja siellä kahteen kertaan "joutui opettamaan kansakunnan eturivin edustajille demokratiaa". Tuntui siltä, että olisi hyvä kutsua heidän edustajiaan tänne meidän seuraaviin vaaleihimme ja hyvin rauhallisissa olosuhteissa näyttää, miten me teemme, kädestä pitäen eikä koko ajan kateederilta ihmisille opettaen, ja he voisivat itse silloin omiin havaintoihinsa perustaa tämän oppimistapahtuman.

Olinkin toivonut, että tuon keväällä järjestettävän kokouksen yhteydessä olisi voitu joistakin näistä maista, joissa on ollut ongelmia vaalien yhteydessä, kutsua tarkkailijoita jo Suomeen, mutta se ei nyt näyttänyt mahdolliselta. Mutta toivon, että mietitään ne keinot, joilla voimme seuraaviin vaaleihin kutsua tarkkailijoita niistä maista, joissa suomalaisia on ollut tarkkailijoina ja ehkä juuri delegaatioiden puheenjohtajina ja joissa on ilmennyt ongelmia. He voisivat täällä itse oppia ilman, että me heitä kateederimaisesti opetamme.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Kun tässä tuli nyt esille tavallaan tutustuminen myöskin Suomen ja ehkä muidenkin Pohjoismaiden vaalijärjestelmiin, olisin halunnut vain tässä yhteydessä mainita, että Pohjoismaiden neuvoston puolella näin tehtiin silloin, kun Baltian maat itsenäistyivät. Siinä vaiheessa oli erillisiä stipendiohjelmia, johon kuului tutustuminen Pohjoismaiden poliittiseen tilanteeseen hyvin laajasti, ja nämä saavuttivat aikamoisen suosion. Ei ainoastaan voi olla kyse pelkästään siitä, että tullaan tutustumaan vaaleihin — sekin on tärkeää — mutta itse asiassa laajemmin parlamentarismiin ja siihen, miten yhteiskunta demokratioissa toimii. Tämän tyyppisten stipendiohjelmien luominen saattaisi olla myös järkevää Etyjin puitteissa.

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Jatkaisin vielä tuosta, mistä ed. Ojala aloitti. Tietyllä tavallahan Euroopan neuvoston piirissä on jo tämän tyyppistä toimintaa, koska siinä vaiheessa, kun maa hakee mahdollista jäsenyyttä tai ainakin seuraajan mahdollisuutta, myös usein lähetetään sinne delegaatioita tai maan edustajat pääsevät tutustumaan Euroopan neuvoston toimintaan. Mutta varmasti olisi syytä miettiä, miten kansainväliset järjestöt voisivat yhdistää tämän tyyppistä toimintaa. Uskon tosiaan, että se ei koskisi ainoastaan vaaleihin ja tämän tyyppiseen demokratiaan liittyvää asiatietoa, jota heille voitaisiin antaa, vaan siihen voitaisiin hyvin liittää esimerkiksi se, mihin törmäämme muualla jatkuvasti, eli arvostetaan Suomessa vähemmistöjen hyväksi tehtyä työtä ja vähemmistöjen demokraattisia oikeuksia, jotka Suomessa ovat. Myös tämän tyyppisiä asioita voisi laajentaa tähän samaan yhteyteen.