Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus on laaja asiakirja, joka kattaa sisällään kaiken olennaisen hallituksen vuoden 2004 aikaan tekemän. Sen esittely on myös vaativa ja hankala tehtävä, koska tarkoitus ei ole esitellä kaikkea sitä toimintaa, jonka ministeriöt tekivät. Sen tähden tämä esitys on reilun 300 sivun laajuisena toimitettu eduskunnalle eduskunnan käsiteltäväksi. Mutta tässä esittelypuheenvuorossa palautan mieleen muutamia keskeisiä linjauksia ja olosuhteita, joissa vuoden 2004 aikana elettiin.

Ensinnäkin vuosi 2004 jää historiaan, taloushistoriaan, vuotena, jolloin kansainvälinen talouskasvu oli erittäin vahvaa muualla kuin Euroopassa. Suomessa talouskasvu nopeutui reilun 3 prosenttiyksikön, ja se perustui pääosan viime vuotta erityisen vahvaan kulutuskysyntään kotimarkkinoilla. Loppuvuodesta myös viennin näkymät paranivat. (Hälinää)

En muista, koska aikaisemmin hallituksen toimenpidekertomus on esitelty hallituksen puolesta. Yleensä siinä on siirrytty suoraan keskusteluun.

Hallituksen oman talouspolitiikan tavoitteita olivat ohjelmansa mukaisesti työllisyyden edistäminen, talouskasvun ylläpitäminen ja valtiontalouden tasapaino. Voidaan luonnehtia niin, että hallitus harjoitti vahvaa suhdannepolitiikkaa viime vuoden kuluessa. Verotuksen puolella ansiotuloverotuksen keventämistä jatkettiin, mikä varmisti talouden ennakoitua vahvemman kasvun kotimarkkinavetoisena. Tämän ohella valtiontalous oli oikealla tavalla viritetyn suhdannepolitiikan johdosta lopulta myös tasapainoinen ennakoidun lähes 1,3 miljardin euron alijäämän sijaan. Kun vuoteen 2004 lähdettiin, ennusteet oli kirjattu siten, että valtiontalous päätyisi pitkälti yli miljardin euron alijäämään odotetulla talouskasvulla ja tehdyillä veronkevennyksillä. Mutta se suhdannepolitiikka, jolla erityisesti kulutuskysyntää, kotimarkkinoiden uskoa vahvistettiin, tuotti lopputuloksen, joka myös valtiontalouden osalta päätyi tasapainoon. Samalla valtiontalous on pidetty hyvin suunnitelmallisena ja kurinalaisena. Tämä oikeastaan rohkaisee siihen, että myös jatkossa pitää uskaltaa harjoittaa suhdannepolitiikkaa. Laskusuhdanteessa ja laskusuhdanteen loppuvaiheessa on toimittava, kuten 2004 meneteltiin. Suhdannenousuissa toimenpiteet ovat toisenlaisia, jotta pystytään varautumaan laskusuhdanteisiin.

Verotuksen puolella tuimme kotimaista kysyntää myös yritysten toimintaedellytyksiä parantamalla tai niistä päättämällä: tehtiin tunnetut yritys- ja pääomaverouudistukset, joiden myötä yhteisöverokanta aleni 3 prosenttiyksiköllä 26 prosenttiyksikköön, yritysten sukupolvenvaihdoksia helpotettiin, arvonlisäveron alaraja muutettiin liukuvaksi pienimpien yritysten kasvumahdollisuuksien edistämiseksi ja kotitalousvähennystä laajennettiin.

Viime vuoteen hallituksen osalla mahtuu myös laajan Suomi maailmantaloudessa -hankkeen valmistelu. Kyse oli siitä, miten suomalainen työ ja tuotanto menestyvät maailmantalouden murroksessa. Työ käynnistyi viime vuoden tammikuussa, ja loppuraportti luovutettiin marraskuussa. Toimenpidesuosituksista osa otettiin huomioon jo vuoden 2005 talousarviossa, ja työ jatkuu.

Samoin hallitus antoi viime vuonna eduskunnalle tulevaisuusselonteon ikärakenteen muutokseen varautumisesta, kaikesta, mikä sen osalla on otettava huomioon.

Vuoden 2004 suuriin kysymyksiin kuuluu eittämättä EU:n perustuslakisopimuksen hyväksyminen hallitustenvälisessä konferenssissa ja siitä liikkeelle lähtenyt ratifiointijärjestelyn kansallinen hyväksymisvaihe, jota vaihetta nyt eletään. Tämän osaltahan hallitus tulee antamaan esityksen eduskunnalle.

EU myös laajentui vuoden 2004 kuluessa kymmenellä uudella jäsenellä. Vuosi 2004 tulee jäämään EU:n historiaan merkittävän laajentumisen vaiheena.

Hallitus antoi eduskunnalle myös ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, jota edelsi perusteellinen valmistelu ja eduskunnan käsittely. Nyt eduskunnalle toimitettu kertomus vuoden 2004 toiminnasta pitää sisällään myös hallituksen vastaukset niihin ponsiin, joita eduskunta vuoden aikana on eri aiheista eri valiokuntien osalta tehnyt. Nämä ovat nyt muodollisesti se vastaus kuhunkin kysymykseen, jota eduskunta on meiltä odottanut.

Näillä sanoilla hallitus on valmis jättämään kertomuksen eduskunnan käsiteltäväksi.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Vanhanen esitteli kertomuksen, ja joiltakin osin pitää antaa myös kiitosta. Eihän siinä mitään silloin, kun kiitoksen paikka on, ja kiitos tietenkin kuuluu siitä, että se yleensä esiteltiin eduskunnalle. Toinen kiitos tietenkin kuuluu siitä, että onhan siellä talouspolitiikan osalla onnistumisia. Se on ihan hyvä.

Mutta sitten me tulemmekin itse asiassa niihin ongelmakohtiin: kun talouspolitiikka on ollut onnistunutta, se on tuottanut tulosta, kysymyshän kuuluukin sen jälkeen, miten niitä hedelmiä, joita on saatu, lähdetään jakamaan tässä yhteiskunnassa. Tässä mielessähän me olemme tämän hallituksen hallituskauden puolivälissä, ja nyt on tarkasteltava pikkuisen menneisyyttä, mutta tietenkin myös tulevaisuutta, mitä siellä on tapahtunut ja tapahtumassa.

Ensinnäkin me voimme todeta sen, että hallitus on epäonnistunut, nimenomaan epäonnistunut, kaikista keskeisimmässä lupauksessaan elikkä 100 000 uuden työpaikan luomisessa. Sen voi jo nyt sanoa tässä vaiheessa, kun puolet hallituskaudesta on kulunut, eikä yksinomaan vain niin, että siinä pelkässä tavoitteessa on epäonnistuttu, vaan kaiken lisäksi työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut ja pitkäaikaistyöttömät, he, jotka ovat tällä hetkellä yksi tämän yhteiskunnan kaikista ehkä huonompiosaista joukkoa, on ikävä kyllä melkein täysin unohdettu.

Muitakin epäsaavutuksia tällä hallituksella on kuin työllisyyslupauksen pettäminen. Toinen, joka on todella karusti pettänyt, on nimenomaan kuntatalouden tilanne. Sen merkitys on kaiken kaikkiaan meille kaikille äärimmäisen tärkeä, sillä kaikki kansalaiset arjessaan tarvitsevat niitä palveluja, joita kuntakenttä on tähän saakka pystynyt tarjoamaan kansalaisilleen, mutta nyt, hyvät edustajatoverit, tätä uhkaa kyllä kurjistuminen ja kaikista nopeimmin ja nopeimmalla vauhdilla, mitä kai kukaan ennen taloushistoriassa on nähnyt.

Vaalikauden puoliväli on Vanhasen hallitukselle virstanpylväs myös siinä mielessä, että tämän jälkeen ei todennäköisesti kovin merkittäviä uudistuksia ole tulossa. Kun ei niitä nyt tähänkään mennessä ole saavutettu, niin ei niitä kyllä nyt ole todennäköisesti tulossa tällä jälkimmäisellä kaudellakaan.

Jos me katsomme, mitä siellä on pantu vireille ja lähdetty selvittämään, niin kyllä ne enempi tämmöisiä savumerkinomaisia tussahduksia ovat olleet. Kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistaminen, jonka piti tuoda helpotusta ja jonka nimeen vannottiin, lykätään itse asiassa seuraavalle hallitukselle ja seuraavalle hallituskaudelle. Todennäköisesti tapahtuu myös näin kunta- ja palvelurakenteen, aluerakenteen uudistamisessa. Kihlakuntajärjestelmästä päättäminen lykkääntyy seuraavalle hallituskaudelle. Aluekehitys polkee täysin paikallaan, ei mitään uusia avauksia. Kaupunkipolitiikasta onko joku kuullut sanaakaan sanottavan juurikaan tällä vaalikaudella, jos oppositio ei ole sitä sanonut?

Nyt jos sitä jotenkin tarkastelee, niin hallitukselta on kerta kaikkiaan puhti pois. Se keskittyy todennäköisesti tästä edespäin vain pääsääntöisesti vaaleihin. Pääministeri ilmeisestikin on ryhtymässä presidenttiehdokkaaksi, ja sen jälkeen ovatkin eduskuntavaalit nurkan takana. Tämä johtaa siihen, että päätöksiä ei, ikävä kyllä, synny; tarpeita olisi. Yksi kysymys on pakko kysyä: jääkö tämä valtiosihteerien virkojen perustaminen Vanhasen hallituksen viimeiseksi, sanoisiko, suureksi uudistukseksi, josta siitäkin voi olla tietenkin montaa mieltä ainakin demokratian näkökulmasta?

Nyt jos, arvoisa puhemies, ihan vähän tarkastelee tätä kuntatalouden tilannetta, mitä siellä on tapahtumassa vuoden 2004 näkökulman kautta, niin onhan se synkkää katsottavaa. Vuoden 2004 tilinpäätösten ennakkotiedoista käy ilmi, että vuosikate on yli puolessa maamme kunnista erittäin heikko eli negatiivinen tai vähemmän kuin 100 euroa asukasta kohden. Tilikauden tulos painui alijäämäiseksi, vuosikate laski voimakkaasti ja vuosikatteeltaan negatiivisten kuntien lukumäärä yli kaksinkertaistui 142 kuntaan. Kuntien lainakanta kasvoi edellisestä vuodesta miljardilla eurolla, elikkä jos markoiksi sitä halutaan muuttaa, kun miljardi on kohtuullisen paljon rahaa, niin 6 miljardia vanhaa markkaa, joka on todella iso summa. Tämä velka ylitti 6,6 miljardin määrän. Jos valtionvelasta on syytä olla huolissaan, niin yhtä huolissaan on syytä olla kyllä kuntien velkaantumisesta, ehkä vielä pikkusen huolestuneempikin. Se vauhti on nyt huima, mitä siellä tapahtuu. Kuntien talous heikkeni. Siihen on monta syytä, ja siinä pitää sanoa, että ei kai yhtä täysin selittävää tekijää ole. Valtionosuudet lisääntyivät, se on näin, ei siinä ole mitään, mutta kun eivät ne lisääntyneet riittävästi.

Toinen tietenkin, jota voi tarkastella, on sitten se, mitä siellä menopuolella tapahtui. Mutta olennaistahan tässä on, että kun me esitimme huolemme jo puolitoista vuotta sitten kuntataloudesta, sanottiin, ettei siellä ole ongelmia. Meille prognoosia lyötiin prognoosin jälkeen eteen, joissa laskelmat osoittavat, että te olette aivan turhaan huolissanne. Ei näin ole tapahtunut. Se huoli on ollut aitoa, ja se on ollut syvää, ja ikävä kyllä se myös realisoitui, vaikka täksi vuodeksi on 136 kuntaa joutunut nostamaan veroprosenttiaan. Tämä veroprosenttien nostajien lukumäärä muuten, joka on ihan mielenkiintoinen havainto myös, on syytä tiedostaa. Lukumäärä on suurempi kuin koskaan vuodesta 1990 lähtien. Kiinteistöverotustaan nosti jo 50 kuntaa, ja tämäkin osaltaan kertoo siitä, missä nyt mennään. Turvallista päivähoitoa, laadukasta opetusta, riittäviä vanhustenpalveluja kuntien on yhä vaikeampi turvata. Kun katsotaan, missä se liikkumatila siellä on, niin ikävä kyllä se liikkumatila on kahta kautta: joko kunnallisveroa, kiinteistöveroa, palvelumaksuja ylös tai palveluja alas. Se on jo hyvinvointiyhteiskunnan periaatteiden näkökulmasta erinomaisen riskialtis tie, jos siihen mennään. Sen lisäksi hyvin todennäköistä on myös yksityistämisbuumin hyvin voimakas lisääntyminen.

Jos sitä katsoo, niin tulevaisuus näyttää todella synkältä. Vuosikate painuu negatiiviseksi. Äskettäin laskeskelin maakuntien osalta, että vuonna 2011 Kuntaliiton ja ilmeisesti myös Kuthanekin hyväksymien laskelmien mukaan tässä maassa on semmoiset neljä viisi maakuntaa, joiden vuosikate maakuntatasolla on positiivinen, siis neljä viisi maakuntaa. Onhan se aivan järisyttävää, ja kun sielläkin se vuosikatteen määrä oli muutaman kymmenen euron tasolla, niin voi sanoa, että tämä on järkyttävä saavutus näin nopealla ajalla, että on pystytty tällainen saamaan.

Mutta siitä huolimatta haluaisin esittää sen, minkä esitin myös viikonloppunakin, että kyse on, arvoisa herra puhemies, kyllä nyt huomattavasti vakavammasta ja isommasta asiasta kuin ehkä ymmärretään, vaikka se joka päivä tässä jokapäiväisessä toiminnassa havainnoidaan. Kyse on kansalaisten peruspalvelujen, toimintojen, vaarantumisesta. En missään vaiheessa ole näistä työryhmistä ollut kovin innostunut, mutta minusta tässä nyt on sellainen asia jo kyseessä, että se ylittää perinteisen oppositio—hallitus-asetelman, ja tästä näkökulmasta viime viikonloppuna sanoin, että minusta sitä, miten korjausliikkeitä haetaan, voisi jo hakea parlamentaarisen työryhmän kautta. Se vaatii sellaisia päätöksiä, että siihen tarvitaan kyllä eduskunnan enemmistö. Se tarvitsee hyvin todennäköisesti itsehallintoon, verotusoikeuteen, palvelurakenteisiin puuttumista jne. Minusta se, että tälle hyvinvointiyhteiskunnalle tunnusomaiset piirteet, palvelut, palvelurakenteet, koulutus kaikille, vanhustenhoito, terveydenhoito, pystytään säilyttämään, on niin iso ja arvokas asia, että ainakin vasemmistoliitto on valmis sitä työtä lähtemään myös tekemään ilman perinteistä oppositio—hallitus-asetelmaa.

Mutta valtion tulee olla kyllä nyt se puskuri, se osio, joka tämän ongelman yli auttaa, ja ensimmäisessä vaiheessa, arvoisa herra valtiovarainministeri, siihen kyllä tarvitaan rahaakin. On aivan turha sanoa, että se lisäraha ei mene oikeaan paikkaan. Siellä on, niin kuin te hyvin tiedätte, tällä hetkellä jo kuntia, jotka ovat konkurssikypsässä tilassa. Jos sinne ei tule lisää rahaa, niin ei millään rakenteellisella uudistuksella palvelurakennetta voida turvata. Se tilanne on nyt tällä kertaa niin vakava, että sinne on pantava lisää resursseja. Minä viimeksi katselin tuossa jotakin tiedotetta viime viikolla, vai toissa viikollako se oli, jossa luvattiin, että harkinnanvaraisten rahoitusavustuksien kanssa lähdetään vetämään tiukempaa linjaa. Minusta on kyllä mielenkiintoista nähdä se tiukempi linja, mikä se tulee olemaan, kun siellä alkaa jonossa olla sellainen joukko, että se on kohta kuin pisara meressä se raha, mitä sieltä pystytään antamaan.

Arvoisa herra puhemies! Eihän tässä kaikkea toivoa ole menetetty, ja niin kuin sanoin, me olemme kyllä valmiita tekemään töitä nimenomaan hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen vuoksi ja tekemään myös töitä siten, että sieltä saataisiin tuloksia.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2004 on puuduttavan pitkä, 330 sivua, ja harmaa tilastollinen kertomus virkamiesmäisen hallituksen toiminnasta viime vuonna. Toki me kaikki tiedämme, että meillä on poliittinen punamultahallitus, mutta sen toimintatapa ja -tyyli muistuttavat erehdyttävästi virkamieshallitusta, joka hoitelee juoksevat asiat ja tuo silloin tällöin eduskuntaan selontekoja eri sektoreilta, jotta tietäisimme, missäpäin ajelehdimme ja minne tuuli on kääntymässä.

Otan ensimmäiseksi esimerkiksi harjoitetun kuntapolitiikan. Koko viime vuoden ajan saimme kuulla ministeriaitiosta ja hallituspuolueitten edustajilta salissa, että kunnilla menee hyvin ja jatkossa menee vielä paremmin. Näin siitäkin huolimatta, että muun muassa hallintovaliokunnassa tilanne tiedostettiin yli puoluerajojen ja sen takia valiokunta pyysi marraskuussa 2004 sisäasiainministeriöltä riittävän seikkaperäistä kirjallista selvitystä kuntakentän taloudellisista mahdollisuuksista selviytyä tehtävistään ja velvoitteistaan.

Me olemme nyt saaneet tuon vastauksen maaliskuun 15. päivä ja käsittelemme sitä parhaillaan hallintovaliokunnassa. Jo nyt on kuitenkin kysyttävä hyvin kriittisesti ja painokkaasti, miksi hallitus ja kuntaministeri Manninen eivät puuttuneet tilanteeseen aikaisemmin, miksi tuota selvitystä ei tehty edes perusasioitten osalta heti kertomusvuoden 2004 alussa, jolloin kehitys oli aivan selvästi jo nähtävissä. Nyt me kaikki tiedämme, että kuntien taloudellinen tilanne on vieläkin huonompi kuin kukaan osasi tuolloin edes ennakoida. Vuosikatteeltaan negatiivisten kuntien lukumäärä yli kaksinkertaistui ja kuntien lainakanta kasvoi miljardilla eurolla edellisestä vuodesta. Tästä huolimatta hallitus leikkasi kuitenkin kunnilta valtionosuuksia 300 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Nyt on syytä varoittaa hallitusta, että kuntakenttä ei ole vielä edes pohjalukemissaan, vaan kielteinen kehitys tulee tällä menolla vain jatkumaan. Ei kestä kauaakaan, kun meillä on maassamme 50—100 sellaista kriisikuntaa, jotka eivät yksinkertaisesti selviydy perustehtävistään ilman valtion voimakasta tukea. Tuolloin tuo tuki on auttamattomasti liian myöhäistä, se on silloin jo hätäapua. Olisi ollut viisaampaa ja olisi edelleen paljon viisaampaa tehdä korjausliikkeet ja niihin tarvittavat päätökset etukäteen kuin paniikkitilanteessa, johon väistämättä ollaan ajautumassa.

Päivän hokemaksi on muodostunut, että kuntaliitokset eivät enää riitä, vaan tarvitaan kuntapalveluiden remontti. Tätähän me saamme lukea eri henkilöiden lausumina eri lehdistä joka päivä. Viimeksi tällaisen kannan on esittänyt valtiosihteeri Antti Mykkänen. Tällaiset mielipiteet osoittavat sen, että vieläkään ei ole tajuttu sitä, että nuo tarvittavat kuntaliitokset ja kuntapalvelujen remontin aikaansaaminen eivät ole vastakohtia. Vastakohdiksi ne tehdään sen vuoksi, että lähinnä keskustan edustajat eivät vieläkään uskalla puhua avoimesti tarvittavista kuntaliitoksista vaan käärivät ne palvelujen remonttipuheisiin.

Arvoisa puhemies! Tosiasia on se, että kuntaliitokset johtavat aina koko järjestelmän ravisteluun. Yhdistymisen jälkeen kunnallispolitiikan johtohenkilöt vaihtuvat. Ne, jotka ovat vuosikymmenet jarruttaneet kehitystä, väistyvät, ja nykyaikaisesti ajattelevat tulevat tilalle. Sen jälkeen on helpompaa ja yksinkertaisempaa ryhtyä miettimään palveluiden tuottamista, kun turhat rajat ja asenteet eivät ole enää tilannetta jarruttamassa.

Mutta mitä tämä hallitus on tehnyt kuntaliitosten osalta? Toki muutama liitos on aikaansaatu, mutta hallitus on tuonut tähänkin saliin lakimuutoksia, jotka vain vaikeuttavat kuntaliitosten aikaansaamista. Viimeisin tällainen, äskettäin käsittelyssä ollut laki oli kuntajakolain muutos. Poliittisten valtiosihteereitten puheet ja keskustelut tulevat olemaan vain yksi episodi, joka vaatii aikaa ja jonka seurauksena rohkeiden päätösten tekeminen vain siirtyy.

Pahimmassa tapauksessa koko kuntapolitiikan kaaos siirtyy seuraavalle vaalikaudelle ja se tulee olemaan seuraavien vaalien keskeisin puheenaihe. Luulenpa, että silloin oikea viesti menee hyvinkin helposti perille ihmisille. Kun epäonnistuneen kuntapolitiikan lisäksi hallituksella ei ole käytännössä minkäänlaista aluepolitiikkaa ja maataloutta ajetaan alas rajulla kädellä, ei pidä ihmetellä sitä kehitystä, joka viime vuonna vei alueitamme ja kuntiamme todellisiin vaikeuksiin.

Arvoisa puhemies! Toinen ja hyvin tärkeä osa-alue, jossa hallitus on epäonnistunut, on työttömyyden vähentäminen ja työllisyysasteen nostaminen. Punamultahallituksen tärkein tavoitehan oli luoda maahan vaalikaudella 100 000 uutta työpaikkaa ja nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin seuraavan vaalikauden loppuun mennessä. Pääministeri Vanhanen on rehellisesti myöntänyt hallituksen epäonnistumisen ja arvioinut, että uusia työpaikkoja syntyy vain noin 40 000—60 000. Tämä epäonnistuminen keskeisessä asiassa tulee vaikuttamaan kaikkeen muuhun kokonaiskehitykseen, oli sitten kysymys yksityisestä ihmisestä, yrityksistä tai kunnista.

Työttömyyden osalta on nähtävissä vaara, että se kääntyy kasvuun monella paikkakunnalla ja seudulla. Tästä puolestaan seuraa edellä kerrottujen kuntavaikeuksien ja epäonnistuneen aluepolitiikan kanssa yhdessä se, että vaikeudet vaan kasvavat ja kertaantuvat ja keskeinen osa järjestelmäämme pyörii väärin päin. Yhteiskunnan keskeiset mahdollisuudet joudutaan tuhlaamaan hätäavun luonteisiin toimenpiteisiin, eikä niitä ole mahdollisuutta käyttää uutta suuntaa tukeviin ratkaisuihin. Tähänkö tämä hallitus pyrkii?

Arvoisa puhemies! Hallitus on kieltämättä ollut muutaman asian osalta myös oikealla linjalla kertomusvuoden aikana. Eräs tällainen on verotuksen keventäminen. Tämänkin osalta on kuitenkin todettava, ettei yhden maan kokoisen laivan ohjaamiseen riitä se, että muutetaan muutamaa prosenttilukua ja odotetaan, kuinka maan nyt käy. Sen lisäksi olisi tarvittu paljon muita rohkeita ratkaisuja, kuten puuttumista työn sivukuluihin, investointien oikeaan ajoittamiseen, aluepoliittisiin ongelmiin jne., joista jo edellä puhuin.

Mielestäni on erittäin hämmästyttävää se, ettei istuva hallitus ole ymmärtänyt julkisten investointien merkitystä eri puolilla maata, samaan aikaan kun elinkeinoelämälle pyritään luomaan puitteet toiminnan parantamiseksi. Viittaan tässä yhteydessä esimerkiksi Nelostien rakentamiseen välillä Lusi—Vaajakoski. Mikäli esimerkiksi tuo hanke olisi työn alla, uskaltaisivat yritykset panostaa omaan kehitykseensä, kunnat voisivat paremmin suunnitella tulevaisuuttaan, ne voisivat hankkia uusia alueita ja kaavoittaa niitä yrittäjille ja asumiseen, työttömyys alenisi koko väylän mittaisella alueella, sosiaalimenot pienenisivät ja kuntien talous kohentuisi. Ihmettelen, miksi hallitus ei halua käyttää hyväksi näiden positiivisten asioitten kerrannaisvaikutuksia, koska siihen mahdollisuudet olisivat olemassa. Valtiovarainministeri ja ministeriö viittaavat siihen, että rahat eivät riitä, eivätkä käytä valtion omaisuuden myyntituloja oikealla tavalla. Kysymys on siis poliittisesta tahdosta siinä, riittävätkö ne vai eivät.

Arvoisa puhemies! Esillä olevasta toimintakertomuksesta löytyy valtavasti muitakin huonoja esimerkkejä, joihin ei ajan puutteen vuoksi ole mahdollista puuttua. Erään asian haluan kuitenkin vielä nostaa esille, ja se on hallinnon toimimattomuus maassamme tietyillä aloilla. Ehkä pahin sektori on ympäristöhallinto, jonka osalta esimerkiksi ympäristöministeriltä on karannut käsistä ote elävään elämään. Tämä johtuu osittain lainsäädännöstä, mutta on myös suurelta osaltaan tahdon asia. Viittaan vain siihen, että Keski-Suomen ympäristökeskus näyttää saavan tehdä minkälaisia päätöksiä tahansa eikä ministeriöllä tai ministerillä ole tuohon organisaatioon otetta. Kuuluisa Onkisalon tieasia on tästä pahin esimerkki, mutta seuraa sille on jo tullut, kun kokonaisen Pihtiputaan kunnan kehittäminen on vaakalaudalla nimenomaan tuon ympäristökeskuksen kannanottojen vuoksi.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Vanhasen hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, mutta työttömyys jököttää lähes samoissa luvuissa kuin hallituksen aloittaessa. Täällä on jo kerrottu se, että hallitus on pahiten epäonnistunut nimenomaan työllisyyden parantamisessa. Tämä vaikuttaa tietenkin moneen eri asiaan, ja erityisesti se vaikuttaa niiden ihmisten toimeentuloon, jotka joutuvat edelleenkin työpaikkojen vähyyden vuoksi olemaan työttöminä.

Myös Lipposen hallituksen aikana luvattiin puolittaa työttömyys. Se lupaus jäi saavuttamatta, ja tänä päivänäkin edelleen, jos työttömyyttä verrataan työvoimaministeriön tilastoihin, se on edelleenkin puolittamatta. Sen sijaan tukityöllistettyjen määrän hallitus on onnistunut puolittamaan. Vuonna 1995 työllistämistuella työllistettyjä oli yli 53 000 henkilöä, viime vuonna oli 26 600 henkilöä, joten työllistämistuella työllistettyjen määrän hallitus on kyllä onnistunut puolittamaan, mutta ei työttömyyttä.

Työllisyyden parantamisen nimissä on tehty mittavia veronalennuksia. Ne ovat toteutuneet, ja tuloerot Suomessa ovat kasvaneet rajusti. Rikkaat ovat rikastuneet, köyhät ovat köyhtyneet. Suomen Akatemian Syreeni-projektin tutkimus paljastaa tuloerojen kasvun suuruuden. Tutkimuksen tehneiden professori Matti Tuomalan ja Vattin erikoistutkijoiden Marja Riihelän ja Risto Sullströmin johtopäätös Suomen tuloerojen kehityksestä vuoden 1990 jälkeen on yksiselitteinen: köyhät ovat köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet. Tutkimuksen mukaan vuoden 1990 jälkeen rikkain prosentti, eli noin 50 000 tulonsaajaa, on lisännyt tulojaan 121,9 prosenttia. Sen sijaan köyhin kymmenys eli noin 500 000 tulonsaajaa on reaalitulojen osalta jäänyt pakkasen puolelle, ja tämä on se kaikkein köyhin osa Suomen kansasta.

Kehyspäätöksessä hallitus kiinnittää erityistä huomiota kaikkein vähävaraisimpien ihmisten aseman parantamiseen. Käytännössä se esimerkiksi työttömälle työmarkkinatuella olevalle antoi 8 sentin korotuksen päivää kohti miinus verot vielä tästäkin. Onko hallituksen mielestä riittävää, että kiinnitetään vain huomiota köyhyyteen ja kaikista köyhimpien asemaan ja vähävaraisten ihmisten asemaan, mutta sen sijaan ei olla valmiita laittamaan senttiäkään lisää rahaa sinne? Ei köyhyyttä voida poistaa pelkästään sillä, että siihen kiinnitetään huomiota. Kyllä siihen tarvitaan myöskin uutta rahaa. Suomen rikkaat ovat saaneet ja ovat saamassa Vanhasen hallitukselta lottovoittoja toisensa jälkeen. Noin miljoona pienituloista suomalaista jää kokonaan ilman veronalennuksia, joten hallitus polkee edelleen vauhtia tuloeroja kasvattavaan pyörään. Rikkaitahan on jo odottamassa varallisuusveron poisto.

Hallituksen politiikka on luonut köyhyyttä, ei sitä vähentänyt. Edelleen sosiaaliturvaverkon silmät ovat liian suuret. Monet apua tarvitsevat ihmiset putoavat niin sanotun turvaverkon läpi viimesijaiseen toimeentulotukeen elikkä kunnallisen toimeentulotuen saajiksi. Leipäjonot ovat tästä yhtenä järkyttävänä osoituksena. Poliittinen tahto puuttuu hallitukselta nostaa vähimmäisturvan tasoa, etteivät ihmiset joutuisi taloudellisesti kestämättömiin tilanteisiin. Eivät ne ihmiset siellä leipäjonoissa huvikseen ole, vaikka sellaistakin tässä salissa on välillä yritetty väittää.

Edelleen työkyvyttömyyseläkehakemuksia hylätään kohtuuttoman paljon. Prosenttihan on vaihdellut viime vuosina 18 prosentista 20 prosenttiin. Nämä henkilöt, jotka joutuvat työkyvyttömyyseläkehakemuksen hylkäämisen kohteeksi, putoavat todellisiin byrokratian rattaisiin. He eivät kelpaa työhön työkyvyttömyytensä johdosta, mutta eivät saa myöskään eläkettä, koska eläkelaitosten mielestä he ovat työkykyisiä. Mielestäni ihmisen tulee olla jompikumpi elikkä tulee työttömyysturva tai sitten eläke tai sitten pitää saada työpaikka, mutta nyt tuhannet suomalaiset joutuvat jatkuvasti kamppailemaan tämän johdosta. Tähän on luvattu koulutuksella parannusta, mutta mitään parannusta vuosien kuluessakaan ei ole tapahtunut. Vakuutusyhtiöitten lääkärit näkemättä potilasta päättävät, että hän on työkykyinen, vaikka hoitavat lääkärit ovat todenneet hänet työkyvyttömäksi. Tähän epäkohtaan tulisi vihdoinkin saada korjaus, mutta näyttää siltä, että hallitukselta ei riitä kiinnostusta tällaista tavallista pientä ihmistä kohtaan. Sen sijaan kiinnostus näyttää riittävän vain Suomen kaikkein rikkaimpien rikastuttamiseksi entisestään.

Eduskunta lisäsi viime budjettikäsittelyssä liikennemäärärahoja, ja nyt hallituksen kehysbudjetti näyttää, että tämä tarve tulee entisestään kasvamaan. Liikenneinvestointeihin ei ole riittävästi rahaa, perustienpitoon ei ole riittävästi rahaa. Samoin myöskin rautateiden pikaiset perusparannukset olisi saatava välttämättömästi käyntiin myöskin jo turvallisuuden tähden. Nämä ovat investointeja tulevaisuutta varten, ne ovat investointeja työllisyyden parantamista varten, ja näin ollen hallituksen tulisi kiireesti osoittaa lisämäärärahoja näihin kaikkiin investointeihin sekä työllisyyden että liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Erkki  Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kirkkoisä Tuomas Kempiläinen aikanaan totesi, että viimeisellä tuomiolla meiltä ei kysellä, mitä olemme puhuneet tai kirjoittaneet, vaan mitä olemme tehneet. Jos nyt hallitukselle tämän selonteon viime vuoden tekemisistä luettuaan saisi jotain ehdottaa, niin ehdottaisin, että kymmenenneksi valtiosihteeriksi palkattaisiin Tuomas Kempiläisen haamu vahtimaan sitä, että tämän kaiken ansiokkaan selityksen lisäksi siitä, mitä ei ole tehty, myöskin alettaisiin ihan aidosti tehdä sitä, mitä eduskunta on hallitukselta menneinä vuosina edellyttänyt ja mihin tässä selvityksessä kolmen ja puolensadan sivun matkalla ansiokkaasti viitataan ja mitä selitetään ja selvitetään.

Minusta nimittäin tämä teos synnyttää näin uutena kansanedustajana mielenkiintoisen kysymyksen siitä, mitä tämä eduskunnan tahto, jonka me täällä aina lausumilla ilmaisemme, ihan oikeasti tarkoittaa. Kun kohta vaalit tulevat, me taas menemme, kaikki me, jotka kenties vielä tänne uudelleen pyrimme, tuonne kansan pariin vakuuttamaan ja kertomaan, mitä me sitten teemme, kun ja jos tulemme valituiksi. Sitten kansa tässä matkan varrella ottaa meihin yhteyttä ja kysyy, että no, eikö se eduskunta nyt tässäkään asiassa tee jotakin, ja vaikka me sisimmässämme tiedämme, miten asia oikeasti on, niin me vakuutamme, että kyllä me nyt sitten jatkossa teemme.

Tosiasiahan kuitenkin on se, että oppositiokansanedustajien ei anneta tehdä ja hallituksen kansanedustajat eivät saa tehdä sitä, mitä haluaisivat. Ja mitä sitten tässä tilanteessa tehdään? Tehdään lausumia, ja näitä lausumia on, kuten tästäkin kirjasta näkyy, tässä vuosien varrella tehty todella runsaasti. Kysymys on vain siitä, että jos sellaiset keskeiset asiat, joita itse asiassa lähes kaikki kansanedustajat haluaisivat tehdä jopa suloisen yksimielisesti, mutta joita ei kuitenkaan sattuneesta syystä voida tehdä tai haluta tehdä, vain kuitataan sillä, että tehdään lausumia ja niitä sitten aina hallituksen toimintakertomuksessa selvitetään ja selitetään parhain päin, niin mitä siitä itse asiassa seuraa eduskunnan arvovallalle ja uskottavuudelle. Ehkä siitä ei seuraa mitään, jos onnistumme toimimaan niin, kuten nytkin näyttää, että tämäkin hallituksen toimintakertomus kuitataan tällä lähetekeskustelulla ja muutamilla puheenvuoroilla sitten vielä myöhemmin.

Otan kuitenkin pari esimerkkiä täältä nyt selventämään sitä, mikä minusta tässä nyt tämä keskeinen huoli on. Täällä todetaan muun muassa, että vuonna 2002 sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön pohjalta "Eduskunta edellytti, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin kansaneläkkeen tason jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi". Me tiedämme, miten sitä on korjattu. Täällä toimintakertomuksessa kerrotaan: "Eduskunnalle on myös annettu hallituksen esitys 176/2004 vp kansaneläkkeen tasokorotusta koskevaksi lainsäädännöksi, jonka mukaan kansaneläkkeisiin tulee 7 euron tasokorotus maaliskuun alusta 2005. Muilta osin selvitystyö on kesken." Uskooko joku tässä salissa ja tuolla työhuoneissa, jos nyt tätä sattuvat kuuntelemaan, että eduskunta ihan oikeasti tarkoitti tätä, että kansaneläkkeen tason jälkeenjääneisyyden korjaaminen hoidettaisiin sillä, että annetaan viinaveron alennuksen indeksikompensaatioksi 7 euron tasokorotus? Jos eduskunta tätä todella oikeasti tarkoitti ihan sisimmässäänkin, niin sitten tietysti kaikki se, mitä tässä nyt sanon, on turhaa, koska eduskunnan arvovallasta nyt ei sitten todellakaan kovin paljon välttämättä ole jäljellä.

Ehkä toinen vielä konkreettisempi asia, joka on akuutti juuri nyt, liittyy siihen, että kun Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen kehittämisestä annettiin eduskunnalle selonteko vuonna 2002 eli siis edellisen eduskunnan aikana, niin eduskunta siinä yhteydessä edellytti 16.5.2002, että "hallitus selvittää mahdollisuudet saattaa 65 vuotta täyttäneet vaikeavammaiset Kansaneläkelaitoksen järjestämän lakisääteisen lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin".

Juuri tällä hetkellä eduskunta käsittelee, sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli tänä aamuna, Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen lainsäädännön kokonaisuudistusta. Kyseessä meille kerrotun mukaan on kokonaisuudistus mutta säädöstekninen uudistus, joka on kuulemma sen lisäksi kustannusneutraali. Yritin oikein perustuslaista katsoa, mitä siellä sanotaan säädösteknisestä lainsäädännöstä ja kustannusneutraalista lainsäädäntöuudistuksesta, mutta en löytänyt kumpaakaan termiä siitä. Kuitenkin nimenomaan näillä syillä on perusteltu sitä, että edelleenkin tämän lakiuudistuksen yhteydessä, jonka sisältöä siis eduskunta kolme vuotta sitten edellytti selvitettäväksi, jätetään tämä asia paitsi pohtimatta tietenkin myöskin saattamatta kuntoon.

Minä uskon vakaasti, että eduskunnan suuri enemmistö tälläkin hetkellä, kuten jo silloin kolme vuotta sitten, oli sitä mieltä, että vaikeavammaiset eivät saa siksi, että täyttävät 65 vuotta, pudota kuntoutuksen piiristä, kuten nyt käy, elleivät kunnat halua hoitaa sitä velvoitettaan, kuten valitettavan usein eivät halua. Kyllä tämä nyt heikommista huolenpitämisen kannalta on selkeä häpeäpilkku. Mutta siitä huolimatta sosiaali- ja terveysministeriö viimeksi tänä aamuna perusteli tätä sillä, että kun tämä kokonaisuudistus on vain säädöstekninen uudistus ja se on nyt sovittu, että se on kustannusneutraali, niin tätä asiaa ei nyt tässä hoideta, vaikka eduskunta sitä selkeästi kolme vuotta sitten edellytti. Mitä tämmöisestä on sanottava? Toivon, että eduskunta sanoo itse sen, minkä se haluaa sanoa, eli tekee sellaisen uudistuksen, että tämä häpeäpilkku poistuu huolimatta siitä, että eduskunnan tahtoa kolmen vuoden takaa ministeriö ei vieläkään halua noteerata miksikään.

Tätä tarkoitan, kun puhun siitä, että nämä lausumat pahimmillaan saattavat meidät näyttämään joutavanpäiväisiltä, en nyt sano pelleiltä, koska eduskuntaa ei tältä paikalta saa halventaa, mutta kyllä väistämättä tulee välillä sellainen tuntuma, kun lukee näitä selvityksiä, kun kuuntelee hallituksen vastauksia valiokunnissa esitettyihin kysymyksiin, että näinkö tämä on. Toivon, että tähän ja näihin kaikkiin muihinkin keskeisiin asioihin, jotka täällä on lausumilla kuitattu, jatkossa todella voitaisiin täällä yhteisesti ottaa sellaiset kannat, että kansan tahto, jota meidän täällä pitää edustaa, aidosti toteutuu.

Arvoisa puhemies! Kun viittasin Tuomas Kempiläiseen, niin vaikka olen pakana, jatkan kristilliseltä pohjalta ja totean, että Martti Luther uskonpuhdistusta tehdessään totesi, että autuaaksi tulemisen ainut ehto on tämä kuuluisa sola fide, sola gratia -periaate eli yksin uskosta, yksin armosta, että hyvät teot eivät ratkaise vaan ainoastaan usko tekee ihmiset autuaiksi. Minä kuitenkin toivoisin, että maan hallitus tässä asiassa olisi hieman katolisempi tai ainakin hieman kempiläisempi kuin Martti Luther ja aidosti tekisi jotain, tekisi sitä, mitä etenkin heikompiosaisten hyväksi pitää tehdä.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Vuosi 2004:hän oli taloudellisesti hyvä vuosi. Se on positiivinen ja hyvä asia, niin kuin pääministeri täällä totesi. Kasvu oli yli 3 prosenttia ja loppuvuodesta sen kuin vaan parani. Mutta tietysti ajattelee myöskin, että hyvän kasvun vuotena pitää myöskin kansalaisten saada vielä parempaa ja vielä tiiviimpiä asioita käyttöönsä kuin aikaisemmin ja niitä puutteita pitää korjata. Tietysti tämä työllisyyden parantaminen olisi ollut ehkä silloin mahdollista, jos olisi kuunneltu opposition ääntä ja olisi mietitty uudelleen työllistämisen keinoja.

Toinen asia, joka tulee mieleeni, on se, että infrarahoitusta hyvän infrasuunnitelman jälkeen ei sitten ole saatu vuonna 2004, viime vuonna, alkuun, mikä on todella vaikea, iso asia. Sitä odotellaan, mitä maan hallitus aikoo oikeastaan tälle asialle tehdä. Ministeriöhän laati infratyöryhmän raportin, jota me olemme monta kertaa täällä salissa käsitelleet. Siinä on hyvin selkeät linjaukset siitä, mitä pitäisi tehdä, mutta ei ole päästy alkuun, ei 2004, ja tuntuu, ettei myöskään tämän vuoden alussa ole päästy alkuun. Riidellään ilmeisesti hallituksessa siitä, mikä on paras malli rahoituksen saamiseksi tänne infraan. Kuitenkin siellä hallitusohjelmassa kyllä selkeästi lukee, että esimerkiksi valtion omaisuuden myyntituloista yli 500 miljoonan osuudelta 10 prosenttia käytettäisiin infraan ja tutkimukseen. Mutta valtiovarainvaliokunnassa, kun asiaa rohkenin kysellä, niin ei hallituksen jäseniltä tullut mitään selkeää esitystä, milloinka, koska ja miten on tarkoitus tämä toteuttaa. Me kaikki tiedämme, että valtion omaisuutta on myyty, mutta mitään selkeää päätöstä ei rahojen käytöstä ole tullut.

Tämä määrärahojen puutehan näkyy, niin kuin tiedämme, kaikkien teiden ja ratojen kunnossa. Liikenneturvallisuus on heikkenemässä, liikennerajoitukset lisääntyvät ja loppujen lopuksi jopa kulkumahdollisuudet ovat syrjäseuduilla ongelmallisia, koska liikennöitsijöitten kanssa ei tehdä sopimuksia, koska joukkoliikennesopimuksia on vähennetty. Tämä on kyllä hyvin merkittävä ja suuri asia. Tämä kaikkihan on todellisuudessa tapahtunut vuoden 2004 aikana. Jotenkin ajattelee, että ei kai tässä ole nyt kamelin selkää infran kohdalta katkaistu. Kuka tästä loppujen lopuksi ottaa sitten vastuun ja vastuuta?

Oli sovittu, että uusia rahoitusmalleja todella keksitään vuoden 2004 aikana. Minulle on jäänyt semmoinen kuva liikennejaostossa, kun on asiantuntijoita kuullut ja myöskin ministeriä, että tästä elinkaarimallistakin, joka on nyt itse asiassa ainoa malli, jonka hallitus on tuonut — tosin kyllä oikeastaan eduskunta sen on tuonut tänne käsittelyyn viime vuoden talousarviossa, mutta mitään muita uusia rahoitusmalleja ei ole kyllä sitten tullut — hallitus on erimielinen, koska oikeastaan yksi ainoa hanke, E18, on otettu tämän elinkaarimallin piiriin. Kuitenkin kaikki asiantuntijat sanovat, että elinkaarimallissa täytyisi olla kolme neljä hanketta, jotta se olisi järkevää taloudellisesti ja suunnitelmallista. Olen monta kertaa ministeri Luhtaselta tätä kysynyt, mutta asia ei ole edennyt, valitettavasti. Päätökset seisovat ja liikenneturvallisuus siitä kärsii.

Kuitenkin täällä on aika isoja asioita tapahtunut tänä päivänä liikenneturvallisuuden, nimenomaan ratojen turvallisuuden, kohdalla. Suuronnettomuus oli aika lähellä tuolla Jyväskylän—Oriveden välillä. Siinä seuraavaksi olisi tullut pendolino, joka oli ihan täysinäinen, jota ei päästetty sitten lähtemään. Kyse oli hyvin pienestä aikavälistä, että ei päästetty pendolinoa lähtemään. Kyse on myöskin siitä, että kun lisätalousarvioissa eduskunta sitten saa nyhtämällä näitä rahoja ratojen korjaamiseen, tässäkö on nyt tilanne, että olemme siinä kohdassa, että ratoja joudutaan nopeusrajoituksilla rajaamaan. Tietysti se koskettaa myöskin sitten VR:n tulosta, ja se on huono asia.

Eduskunta 2003 ja 2004 kiinnitti todella vakavaa huomiota siihen, että väyläverkon rapautuminen voidaan estää vain pitkäjännitteisellä liikennepolitiikalla. Mutta miten sitten on käynyt, kun vuoden 2006 budjetissa ei kuitenkaan ole oikeastaan suunnitelmaa kehyksissä, ei mitään muuta kuin jobinpostia tälle osalle? En tiedä, miten hallitus tästä sitten jatkaa. Otetaanko opiksi esimerkiksi tästä vuodesta 2004? Liikennejaosto ja valtiovarainvaliokunta, ennen kuin vuoden 2004 budjettia ruvettiin käsittelemään, totesivat näistä liikenteen rahoista, että tämmöinen lyhytjännitteisyys pitää saada pois päiväjärjestyksestä ja budjettiin täytyisi löytyä pitkäjännitteisesti rahaa infran rakentamiseen, mutta näin ei ole tapahtunut. Niin kuin hyvin tiedämme, niin lisätalousarvioilla rahoitusta on sitten saatu myöskin radoille vähäsen enemmän. Mutta kehysmenettelyä ja liikennepolitiikkaa linjanneen ministerityöryhmän ehdotuksista huolimatta suunniteltua ja toteutettua pitkäjännitteisyyttä ei ole näkynyt eikä sitä ole parannettu viime vuoden aikana. Radanpidon osalta tosiaan tämä lisätalousarviomenettely on tullut jo tavaksi, mistä kyllä valtiovarainvaliokunta on sanonut, että näin ei todella saisi tulla.

Valitettavasti tämmöinen lyhytjänteinen liikennesuunnittelu vaikeuttaa myös elinkeinoelämän vaatimien investointien suunnittelua ja toteuttamista, elikkä se on elinkeinopolitiikan kannalta myöskin negatiivinen asia. Kyllä tietysti, vaikka nyt käsitellään 2004 budjettia, mieleni tekee puhua myöskin siitä, eikö mitään hallitus ota opiksi, jos ajatellaan, että kehysbudjettia kahdelle seuraavalle vuodelle on valtiovarainvaliokunnassa esitelty. Se on ihan kamalaa luettavaa kyllä. Perustienpidon rahoituksessa 2006 ja 2009 kehystä vähennetään 1,3 miljoonalla eurolla. Se on ennakoitua pienempi. Perustienpidosta leikataan 6 miljoonaa euroa jo siitä kynitystä rahoituksesta, josta kokoomuskin äänestytti täällä salissa kuluvan vuoden budjetissa.

Siltojen kunto tässä maassa on todella hälyttävä, ja tämä on liikenneministeriön virkamiehen toteama sana: hälyttävä. Sama alkaa olla myöskin rautateillä ja radoilla. Jos ajatellaan, millä lailla voisi kuvata tätä kehysbudjettia, niin esimerkiksi niin, että 1 000 kilometriä tulee enemmän teille rajoitteita, 1 000 kilometriä enemmän, se on iso määrä. Tietysti, jos ottaa tämmöisen pienen esimerkin, mitä jää ulkopuolelle: turvallisuuspaketti jää ulkopuolelle, jossa oli tarkoitus kevyen liikenteen väyliä, esimerkiksi koululaisten koulumatkaa, turvata. Se ei ole täällä tulossa. Sitäkin rahaa on vähennetty, kevyen liikenteen väyliä, ja on vähennetty turvallisuudesta. Kun ennen, kuluvalle vuodelle, oli 42 miljoonaa, niin nyt esitetään vain 20 miljoonaa euroa. Esimerkkinä voin omasta maakunnastani sanoa, että Pirkanmaalle rakennettiin vuonna 2004 kevyen liikenteen väyliä 4 kilometriä. Enempään ei ollut valtiolla antaa rahaa, kun tarve olisi ollut 250 kilometriä.

Arvoisa puhemies! Todella toivon, että pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Kalliomäki antavat tukensa ministeri Leena Luhtaselle. Hänellä on hyvät suunnitelmat, hänellä on tahtoa tehdä eduskunnan tahdon tapaisia päätöksiä, mutta näiden kahden ministerin mukaan saaminen on ehdottoman tärkeä asia.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa puhemies! Voi mielihyvällä, ainakin henkilökohtaisesti näin opposition edustajana, todeta, että hallitus on onnistunut hyvin monissa tärkeissä hankkeissa. Jälkiviisaudella voisi toki osoitella, niin kuin aina, mitä olisi pitänyt tehdä tai tulisi tehdä toisin. Se ei kuitenkaan enää millään tavalla tekemisiä miksikään muuksi muuta. Jälkitarkastelu ja siihen liittyvä rakentava keskustelu on hyödyllisimmillään silloin, kun osapuolet pyrkivät olemassa olevista lähtökohdista löytämään ne tärkeät tekemiset, joilla on suuri vaikutus tulevaisuudessa, sen paremman tulevaisuuden varmistamisessa. Talouskasvu, vakaus ja työllisyys ovat ilman muuta niitä tärkeitä asioita kaikille EU-maille, myöskin tietenkin Suomelle, ja näihinhän on kohdennettu huomiota ja toimia.

Tämän toimenpidekertomuksen osalta tärkein ja ehkä keskeisin asia löytyy sivulta 62, jossa todetaan tuo täällä moneen kertaan toistettu asia, että vuonna 2004 työllisten määrä ei kasvanut vaan pysyi edellisen vuoden tasolla. Hallitusohjelman ja meidän kaikkien kannalta tuo tavoite, paljon puhuttu, toistettu 100 000 uuden työpaikan tavoite, ei siis ole toteutumassa siitä huolimatta, että talouskasvu oli viime vuonna varsin ripeää ylittäen reilusti 3 prosentin rajan ollen 3,7 prosenttia. Näin onkin oikeastaan perusteltua enempi kysyä kuin toistaa tuota 100 000:ta, mitä siis hallituksen olisi pitänyt tehdä toisin. Mitä asioita olisi pitänyt ottaa huomioon, ja tulisiko nyt erityisesti laatia uusi ohjelma, joka on realistisempi, toteuttamiskelpoisempi kuin tuo ensimmäinen, jo nyt nähtävissä oleva toteutumaton tavoite? (Ed. Elo: Onko Lahdella vastaus tähän?) — Tuo on hyvä kysymys, aina pitäisi olla vastaus esitettävänä väittämään; on mieluisaa esittää kysymyksiä, kuulla myöskin sitten muilta mahdollisia vastauksia. — Ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, on se, onko talouden muuttujien toimivuus ja vaikutus menettänyt merkittävästi ennustettavuuttaan. Nämä ovat inhimillisiä asioita. Rakennetyöttömyyttä, sen tiedämme kaikki, ei enää normaalikonsteilla korjata, jos millään; sen ilmeisesti ratkaisee aika, ja suhdanteet eivät perinteisellä tavalla yleensä ottaen työttömyyteen enää vaikuta. Tämä kaikki lähtee varmasti siitä, että globaali talous vaikuttaa uudella, merkittävällä tavalla koko maailmanlaajuiseen työnjakoon. Suuri kysymys meille on tässäkin kohtaa se, kestämmekö me suomalaiset tämän vauhdin täällä pohjoisessa, syrjässä, väestöltämme vähäisenä, elinkeinorakenteeltamme hyvin yksipuolisena maana? Tähän on haettu myöskin vastauksia. Hallitus on teettänyt lukuisia selvityksiä: eduskuntaan tuotiin kahdeksan selontekoa viime vuoden aikana.

Tässä yhteydessä on syytä erikseen mainita ainakin kaksi merkittävää selvitystä. Ensinnäkin ylijohtaja Anne Brunilan työryhmän globalisaatioselvitys selkeine toimenpide-ehdotuksineen olisi suoraan toteuttamiskelpoinen. Sieltä löytyy vastauksia, ed. Elo, näihin tärkeisiin kysymyksiin, lukemalla. (Ed. Elo: Siellä on liian paljon vastauksia!) — Niitä voi karsia. — Oikeusministeriön selvitys puolestaan yrittäjien aseman parantamisesta sallimalla henkilökohtainen konkurssi sekä tuomalla oma asunto suojan piiriin olisi mitä pikimmin toteutettava ja sitä koskeva laki saatava voimaan. Odotankin tässä hallitukselta näitten selkeitten asioitten osalta nopeita ja purevia ratkaisuja. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tämä hallitus katsoo jo tehneensä vaalikauden suuret ratkaisut tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun huipentuen ja tyytyy vain valmistelemaan toisaalta EU-puheenjohtajuuskautta ja toisaalta vaalikauden asialistaa, johon nyt näyttäisi lykkääntyvän eräitä vaikeita ratkaisuja. Maailman muutos on nopeaa, ja on aina parempi olla proaktiivinen, reagoida siihen etunojassa kuin körötellä jälkijunassa.

Kuntatalouteen täällä on myöskin viitattu ja varmaan tullaan viittaamaan. Se on asia, josta ei ehkä puhuta sittenkään riittävästi, vaikka paljon puhutaan, ainakaan oikeista lähtökohdista. Kuntataloudesta kertomuksessa esitetään hurja väite sivulla 26, jossa todetaan sopivasti, tosin menneessä aikamuodossa: "Kuntatalouden kehitysarvion mukaan kuntatalouden ennakoitiin parantuvan vuodesta 2006 lähtien." Tätä en jaksa ymmärtää, miksi hallitus kirjaa jo nyt todetun virhearvion toimenpidekertomukseensa jonkinlaisena saavutuksena. Kuntatalous ei todellakaan ole parantumassa lähivuosina. Onneksi hallitus on viimeaikaisissa puheissaan osoittanut hyväksyvänsä tämän tosiasian.

Väestön ikääntyminen lisää palvelujen kysyntää ja niiden kustannuksia. Kustannukset yleensäkin kasvavat valitettavasti tuloja nopeammin ja kuntataloudessa siis verotuloja nopeammin. Sekä alijäämäisten kuntien lukumäärä että kuntien lainakannat uhkaavat paisua hallitsemattomaksi lähivuosien aikana. Velan määrä näyttää nyt nousevan noin 6 miljardista puolitoistakertaiseksi aivan lähivuosien aikana, siis 9 miljardiin euroon. Samaan aikaan on laskelmin osoitettavissa, jos tämä meno jatkuu, että kuntataloudessa on kymmenen vuoden aikajaksolla 10 miljardin euron aukko, jonka kattaminen edellyttäisi koko maan keskiarvoksi 30 prosentin kunnallisveroastetta, jos me pidämme olemassa olevat velvoitteet kuntien harteilla. Sirpaleinen ja raskas kuntarakenne on sortumassa hallitsemattomasti. Siellä ei voida tehdä konkurssia. Se on sortumassa käsiin hallitsemattomasti. Tarvitsemme siis kiireesti nopeavaikutteista, jämerää rakenneraporttia, rakenneremonttia, jossa ei lisätä hallinnon tasoja ja kustannuksia vaan toimintaa järjestetään ja järkeistetään ennakkoluulottomasti tähtäimessä maksimaalinen tehokkuus ja laatu. Valitettavasti hallituksen ambitio ei näytä olevan kansakunnan parasta edellyttävällä tasolla.

Toimintakertomukseen sisältyy muitakin erikoisia huomioita. Osaaminen on Suomen tulevan menestyksen tukipilareita. Kertomuksessa todetaan, että tutkimusrahoitusta vahvistettiin hallituksen päättämien menokehysten mukaisesti. Viime vuoden ennakkotietojen mukaan julkisen sektorin tutkimus- ja tuotekehitysrahoitus reaalisti laski. Kokonaisuudessaan t&k-menot laskivat 50 miljoonalla eurolla ja niiden osuus kokonaistuotannosta niin ikään laski ja oli jotain vuoden 2000 tasoa.

Arvoisa puhemies! Suomen EU-politiikkaa on myös arvioitu ja aiheesta. On sanottu viime aikoina hyvinkin paljon suuntaan ja toiseen. Tämä toimenpidekertomus kertoo omalla karulla kielellään Suomen viimeaikaisen EU-politiikan saavutuksista, joista erääksi on mainittu se, että julkaistiin esite, joka kertoo työskentelystä ja elämästä Suomessa sekä avattiin Helsinkiä esittelevä Internet-sivusto. Toivoisi, että nyt konkreettisiksi tulevat asiat, esimerkiksi kemikaalivirasto, saavat alkunsa ja vauhtinsa ja saavat ennen kaikkea palvelukseensa osaajia, jotka viihtyvät tässä maassa ja kauniissa kaupungissamme. Huolestuttavampaa kuitenkin on, että hallituksen mukaan EU-politiikastamme ei löydy tämän mittavampia saavutuksia viime vuoden osalta.

Arvoisa puhemies! Kaiken tämän jälkeen on syytä pitää kirkkaana mielessä, että tärkein tehtävä on edelleenkin vaikean työllisyystilanteen korjaaminen, työttömyyden hoitomenojen pudottaminen ja kustannusrakennetta korjaavien toimien päättäväinen käynnistäminen ja ennen kaikkea niiden oikeiden keinojen löytäminen, joilla voidaan asioita korjata, ja se taas vaatii puolestaan meiltä kaikilta, erityisesti hallitukselta, voimakasta tahtoa, johtajuutta ja ennen kaikkea uskallusta tehdä poliittisestikin vaikeita ratkaisuja.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Ihan näin aluksi tekisi mieli kysyä, kumpiko edusti kokoomuksen linjaa, Jere Lahti vaiko Ahti Vielma. Siinä oli vähän eri sävyt puheissa. (Kokoomuksen ryhmästä: Eri puhujatkin!)

Herra puhemies! Pieni historiallinen katsaus harjoitettuun veropolitiikkaan: Veronalennusten vaikutusten on uskottu tuovan työpaikkoja. Teollisuus ja Työnantajat ja Veronmaksajain Keskusliitto ovat luvanneet verohelpotusten tuomilla talouden dynaamisilla vaikutuksilla, että elvytetään talous ja näillä dynaamisilla vaikutuksilla verotulot kasvavat ja siten uskotaan hyvinvointivaltion palvelujen säilyvän, jopa paranevan. Uskomusta levitetään tehokkaasti, vaikka meillä on jo 90-luvulta kokemusta moisesta hölynpölystä. Mediat, uusliberalistiset taloustieteilijät sekä työnantajat ja yrittäjäjärjestöt toistavat vieläkin tätä dynaamisten vaikutusten pajunköyttä.

Jo 80-luvun lopussa Harri Holkerin hallitus julkaisi kirjasen "Verotus kevenee" ja kokoomusvetoinen hallitus alensi verotusta. Veronkevennyksistä huolimatta ja talousoppien vastaisesti työpaikat eivät lisääntyneet, vaan Suomi ajautui lamaan ja kokoomuksen Iiro Viinanen joutui kiristämään kokonaisveroastetta. 90-luvun loppuun mennessä Lipposen hallitus on sitten elvyttänyt taloutta, keventänyt kokonaisveroastetta, työttömyyden piti puolittua kahdesti, mutta veronkevennysten kasvun dynaamiset vaikutukset eivät vain näy vieläkään kansalaisten hyvinvoinnin ja työtuntien kasvuna. 2000-luvulla verotuksen keventämislinjaa on jatkettu. Matti Vanhasen hallitus jatkaa vielä samaa linjaa. Vanhasen 100 000 uuden työpaikan tavoite karkasi jo alkumetreillä.

Tutkimusten tulokset ovat keskimäärin sitä luokkaa, että rakenteellisen työttömyyden aleneminen yhdellä prosenttiyksiköllä edellyttäisi työhön kohdistuvan kokonaisveroasteen, palkkaverotuksen, välillisten työvoimakustannusten tai arvonlisäveron keventämistä yhteensä noin kymmenellä prosenttiyksiköllä. Tällainen veronkevennysten keskimääräinen hyötysuhde merkitsisi Suomeen sovellettuna sitä, että rakenteellisen työttömyyden alentaminen yhdellä prosenttiyksiköllä, siis noin 25 000 henkilöllä, edellyttäisi vuositasolla noin 3,4 miljardiin euroon kohoavia veronkevennyksiä, siis noin 170 000 euron supistustarvetta työllistyvää kohden.

Yritysverotuksen alentamisella uskotaan työpaikkojen pysyvän Suomessa. Yritysjohtajat vaativat yritysveron alentamista kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä. Nyt sitäkin on alennettu reilusti, vaikka EU-maiden keskiarvo onkin korkeampi kuin Suomessa. Yritysten verokanta on alentunut teollisuusmaissa vuodesta 1984 keskimäärin 50 prosentista 26:een, siis peräti kymmenessä vuodessa laskenut 39:stä 33 prosenttiin. Lehtitietojen mukaan tuhat suurituloisinta maksoi kaikista tuloistaan veroa vähän yli 30 prosenttia, ja sitä on vielä kevennetty. Huipputuloisten verotus on siis keventynyt, kun keskituloisen palkansaajan verotus on alentunut hyvin lievästi ja pienipalkkaiset eivät ole saaneet käytännössä mitään.

Siinä viime vuosien ja tietysti viime vuodenkin talouspoliittisia linjauksia. Siis verotus on kaiken a ja o. Ei pitäisi kokoomuksen valittaa ainakaan verotuksen osalta.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Vuosi 2004 oli Vanhasen hallituksen ensimmäinen kokonainen toimintavuosi, ja hallituksella oli puolisen vuotta ennen sitä jo aikaa suunnitella työtään ja valmistella asioita. Nyt kuitenkin, kun jo on sitten kaksi vuotta kulunut punamultahallituksen valtaantulosta, vieläkin ovat nuo selvitystyöt kesken ja toimenpiteet viipyvät, nekin useimmat, jotka hallitusohjelmaan on selvityksiin sisällytetty.

Viime vuoden osalta voidaan tarkastella täällä jo esillä olleita tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä ja todeta, että niissä tulokset ovat olleet valitettavan heikkoja, jos koko kansaa ja kansantaloutta ja erityisesti heikommassa asemassa olevia kansalaisia ajatellaan.

Työttömät ovat edelleen työttöminä. Taso on entisellään.

Alueelliset erot ovat yhtä suuret kuin aina ennenkin. Aluepolitiikka ei ole purrut millään tavalla, vaikka viime vaaleissa erityisesti nykyinen niin sanottu johtava hallituspuolue voimallisesti puhui maakuntien, maaseudun ja aluepolitiikan puolesta. Tuloksia ei ole nähtävissä vieläkään, kahden vuoden jälkeen.

Veropolitiikka on suosinut hyväosaisia hyvin kirkkaasti. Heikoimmassa asemassa olevat ovat jääneet paitsi veronkevennyksistä lukuun ottamatta alkoholin rajua hinnanalennusta, veronkevennystä, josta tulee lasku nyt jo ja tästä eteenpäin erityisesti kunnille, jotka muutoinkin ovat taloudellisesti ajautuneet tämän hallituksen aikana entistä syvempään ahdinkoon, vaikka juuri toisin piti käydä.

Kuntatalouteen odotetaankin nyt nopeasti voimakkaita otteita hallitukselta, mutta viimeiset tiedot kertovat, että jotakin hienosäätöä valtionosuusuudistuksen osalta on tulossa, ei mitään uudistusta. Lisää rahaa tarvitaan kuntasektorille, ellei haluta ajaa kuntien ja ihmisten kannalta tärkeitä peruspalveluita alas. Tällä politiikalla, joka nyt toteutuu, näin on tapahtumassa.

Eläkepolitiikassa hallitus on epäonnistunut aika täydellisesti. Edes indeksikorotuksia ei pienimpiin eläkkeisiin ole saatu viinaveron alennuksen takia, ja tuo tasokorotus 7 euroa kansaneläkkeisiin kuukaudessa viime kuun alusta lähtien on todella häpeällinen verrattuna esimerkiksi niihin mittaviin vaalilupauksiin, joilla tänne eduskuntaan monet tulivat ja jopa ministerinsalkun saivat käteensä. Eläkepolitiikassa tarvitaan myös oikeudenmukaisuutta ja selvää käännöstä toiseen suuntaan. Viime vuosi oli häpeällinen, ja tämä vuosi on sitä samaa edelleen.

Maatalouden osalta hallituksen politiikka on ollut valmistelua tämän EU:n maatalouspolitiikkauudistuksen osalta, ja nyt on saatu tänne sitä koskevat esitykset, jotka ovat valiokunnissa käsittelyssä. Näyttää siltä, että maatalouden osalta ongelmat ovat kärjistymässä. Broilerintuottajat ovat ajautumassa konkurssiin nopealla aikataululla, sokerinviljelijät hieman hitaammalla aikataululla. Miten käy eteläisen Suomen lfa:n osalta, se kertoo sitten sen, mitä perusmaatalouden osalta tapahtuu lähivuosina. Kehityksen suunta on se, että Suomen maatalous on syöksymässä alaspäin, ja 10—15 vuoden kuluttua tulos saattaa olla todella se, että Suomessa syödään puhtaasti, ei puhdasta vaan syödään puhtaasti, tuontiruokaa.

Herra puhemies! Näissä edellä mainitsemissani asioissa — työllisyyteen, veropolitiikkaan ja kuntapolitiikkaan, eläke-, maatalous- ja aluepolitiikkaan — olisin kyllä odottanut aivan toisenlaista otetta ja toisenlaisia tuloksia tässä vaiheessa, kun hallitus on kaksi vuotta istunut.

Herra puhemies! Haluan enemmän keskittyä liikennepolitiikkaan vielä. Viime vuosihan oli synkän Konginkankaan onnettomuuden vuosi, kosketti meitä Keski-Suomessa mutta myös koko maata hyvin järkyttävällä tavalla tuo tapahtuma. Siitä emme voi syyttää sinänsä ketään, mutta siitä voimme vetää kuitenkin johtopäätöksiä, että meillä on vilkas raskaitten rekkojen liikenne tuolla kapeilla pääteillämme, joiden kunto ei ole kovin hyvä. Rekkaonnettomuuksia oli viime vuonna ja on ollut tänäkin talvena valitettavan paljon. Se kertoo siitä, että tiestön kunto ja taso ei ole sillä kohdalla kuin sen pitäisi olla, kun meillä on ajauduttu siihen, että raskaankin tavaran kuljetus on suurelta osin siirtynyt kumipyörille, vaikka se voisi olla radoilla.

Ei tietysti radoillakaan hyvä tilanne ole. Tampere—Jyväskylä-rata on murtumassa, ja on vain onnenkauppaa ollut, että suuria vahinkoja ei ole päässyt tapahtumaan. Kiireesti pitää saada rakennus- ja parannusrahoja tuolle välille. Tuorein tieto kertoo, että tuolla Loimaan seudulla, missä ed. Ala-Nissilä asustelee, rata on savipohjalla ja myöskin murtumassa. Näitä ongelmia meillä on ylen paljon.

Mutta päätiestön kunto on heikko ja äärimmäisen vaarallinen, ja hallitus ei ole siihen tarttunut. Se teki kyllä väylätyöryhmän ehdottamia päätöksiä, mutta rahoitusta ei ole. Viime vuonna hallitus myi Suomen kansallisvarallisuutta eli valtion osakkeita 2 miljardin 134 miljoonan euron edestä eli yli 2,1 miljardin euron osakekaupat tehtiin. Siitä kauppahinnasta vain 163,4 miljoonaa käytetään liikenne- ja t&k-investointeihin, koska hallituksella on se erittäin typerä päätös voimassa, jolla se on rajoittanut tämän käytön. Tuo 10 prosentin raja 500 miljoonan yli menevästä osasta pitää nostaa 30 prosenttiin, jolloin näihin investointeihin saadaan 500 miljoonaa euroa käytettäväksi, mikä sitten antaa rahoituksen nopeasti korjata nämä hengenvaaralliset tiestöt, jotka ovat myös elinkeinoelämän ja koko yhteiskunnan kehityksen kannalta vakava jarru tällä hetkellä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksi täytyy kiittää siitä, että pääministeri itse kävi tämän toimintakertomuksen esittelemässä, tosin lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta kunhan nyt kävi. Tässähän on kysymys hänen johtamansa hallituksen ensimmäisestä kertomuksesta.

Muutamia näkökohtia muutoin tähän asiaan, ensinnäkin työllisyydestä. Ei voi moittia hallitusta siitä, että hallitus isottelisi tällä asialla. Nimittäin kaikki olennainen kiteytyy niistä 100 000 uudesta työpaikasta työllisyyden edistämiseksi seuraavaan virkkeeseen: "Työllisyyskehitys kääntyi nousuun vuoden 2004 loppupuolella." Ei voi sanoa, että olisi pröystäilty näillä tuloksilla, kun tässä on kaikki ja tämä rehellisesti varmasti on totta.

Aikaisemminhan hallituksen retoriikka on muuttunut sillä tavalla, että ensin puhuttiin työllisyyden edistämisestä 100 000 uudella työpaikalla. Sitten se muuttui tavoitteeksi, siitä tuli eräänlainen tavoitteellinen asia, ja sitten pari kuukautta sitten se muuttui niin, että on siirrytty kasvu-uralle, ja kasvu-uran ensimmäinen astehan on ensimmäinen uusi nettotyöpaikka, ja se lienee nyt toteutunut, siis viime vuoden lopulla tai tämän vuoden alussa, niin että kaksi vuotta jämptisti on aikaa. Silloin on jo uusi hallituskin neuvottelujen kohteena, ja siinä sitten 99 999 työpaikkaa on pyöräytetty kasaan. Siitä ei oikeastaan mitään sen enempää. Ei voi ainakaan todella moittia hallitusta, että se olisi isotellut tässä asiassa.

Sitten pääministeri esitteli budjettitaloutta todeten sen tasapainoiseksi, ihan hyvä: Kun myydään omaisuutta, niin kyllähän se siitä tasapainottuu. Mutta se pohja, mikä tulevaisuudelle on luotu, on hallituksen omien paperienkin mukaan sellainen, että tilinpäätökset tulevat olemaan jo vuodesta 2006 eteenpäin rakenteellisesti alijäämäisiä, elikkä veroalepolitiikka puree täydellisesti.

Tämä koko politiikka puree erityisesti sen takia, että harmaata taloutta ei ole saatu kuriin. Tässä kertomuksessa sisäasiainministeriön kohdalla on talousrikollisuuden torjunnasta hyvin ponnekasta, sanoisinko Rajamäki-tyyppistä, tekstiä, johon voi sanoa, että se on varmasti ihan totta, että ministeri Rajamäki on juuri saanut tuommoisia asioita aikaan ja jalalle, mutta kun mennään valtiovarainministeriön puolelle kertomuksessa, niin harmaa talous ei näytä kiinnostavan pätkänkään vertaa valtiovarainministeriötä. Siellä ei ole riviäkään näistä asioista. Kuitenkin valtiolta on jäänyt 2 500 miljoonaa euroa verotuloja saamatta vuonna 2004.

Toisin on asianlaita toimenpiteitten osalta ollut Italiassa ja Saksassa. Ensiksi Italia käynnisti toimenpiteet ulkomaille karanneitten pääomien palauttamiseksi Italiaan. Se operaatio niin sanotulla armahdus- ja sakkomaksuoperaatiolla tuotti tulokseksi 50 miljardia euroa takaisin kassaan, mikä viivästi sitä hetkeä, jolloin Italia romahtaa rupusakkiin budjettitasapainoilussa.

Sitten Saksa ajautui samaan budjettikriisiin, ja Saksahan ajautui niin pahasti budjettikriisiin, että Vakaussopimustakin piti Saksan takia muuttaa. Saksa käynnisti täsmälleen samanlaisen operaation, jonka Italia oli käynnistänyt kolme vuotta sitten. Tämä operaatio päättyi viime torstain ja perjantain välisenä yönä. Käytettiin täsmälleen siis samoja menetelmiä kuin Italiassa, saatiin miljardeja euroja Saksan liittotasavallan kassaan, mutta saatiin myöskin sellainen tulos, joka on tosi kauhea. Nimittäin 50 miljardia euroa saksalaisten harmaita rahoja luiskahti Itävaltaan, jossa ne ovat nyt joillakin talletustileillä, joista joudutaan maksamaan vuosittain lähdeveroa. Mutta joka tapauksessa tämä kuvaa sitä massiivisuutta, joka harmaan talouden puolella Euroopassa ja Euroopan unionin alueella tällä hetkellä on.

Tähän samaan kokonaisuuteen liittyy myöskin se, että eräs lohko, jolla harmaa talous kukoistaa viime päivien uutistenkin mukaan aivan huikeasti, on rakennustoiminta. Olemme lukemattomia kertoja tuoneet täällä esille sen, että meillä tarvitaan Hollannin ja Belgian mallin mukaisesti käännetty arvonlisäverojärjestelmä. Se on ainut, joka toimii, eli siis pääurakoitsija vastaa arvonlisäveroista. Oli mielenkiintoista, että kun arvonlisäveron alarajan muuttaminen liukuvaksi tuli eduskunnan käsittelyyn, silloin muun muassa ed. Ala-Nissilä kiinnostui todella tästä vaihtoehdosta, mutta äkkiäpä puheet muuttuivat, ja mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Sen sijaan harmaa talous kukoistaa jopa pääministerin virka-asunnon työmaalla, niin kuin olemme kuulleet.

Kuntataloudesta on muutama edustaja, muun muassa viimeksi ed. Lahti, aivan ansiokkaasti puhunut täällä. Totean vain siihen liittyen sen asian, että kunta ei voi mennä konkurssiin. Siinä tulee sitten vain lex kunta, jolla se homma hoidetaan kuntoon. Tämä on saletti juttu. Tästä sitten seuraa se, että missä se sitten puree, on se, että reittausluokka laskee koko Suomen julkisella taloudella. Tähän pitäisi suhtautua sillä vakavuudella. Ja olen täsmälleen samaa mieltä Kansallisen Kokoomuksen ja vasemmiston täällä puheenvuoroja käyttäneitten edustajien kanssa, että tällä vakavuudella tähän pitää suhtautua. Me maksamme edelleen 2,5 miljardia euroa velkojen korkoja vuodessa, valtio siis yksistään. Se tarkoittaa sitä, että näihin asioihin pitää suhtautua vakavasti. Kysymys on velkojen korkotasosta, ja se on vakava asia. Siinä äkkiä sadat miljoonat eurot pyörähtävät uusiin lukuihin.

Sitten vielä ihan muutama yksityiskohta. Kun ajatellaan sitä, mikä rooli täällä esiintyneellä pääministeri Vanhasella on ollut näissä, tietysti hallituksen johtaminen on sellainen, mutta yksi asia on varmasti hänen henkilökohtaisessa piikissään, ja se on kemikaalivirasto. Hän meni tekemään diilin muitten EU-valtioitten kanssa siitä, että kemikaalivirasto tulee, eikä tullut elintarvikevirastoa. Ei sanaakaan tässä kertomuksessa tästä koko operaatiosta, ei sen nykytilasta. Voi olla, en ole joka ikistä riviä lukenut, mutta jos siellä on, niin pyydän anteeksi syvästi pääministeriltä tätä loukkaavaa ilmaisua jo etukäteen. On kanttia pyytää etukäteen anteeksi, jos nyt on luiskahtanut, mutta semmoisesta järkevästä kohdasta minä en sitä sieltä tekstistä löytänyt. Toisin sanoen, kun tämä asia menee nyt valiokuntiin, niin toivottavasti valiokunnat kaivavat esiin kemikaaliviraston ja pyytävät sen jollakin tavalla palautteeseen takaisin.

Sitten vielä yksi asia, ja se on risupaketti, joka ei nyt näytä onnistuvan millään. Nimittäin se energiahaketukijuttu, jonka me saimme täällä tuskalla ja vaivalla isoon saliin, on kuulemma nyt Euroopan unionin komissiossa pöydällä, ja sitä ei saada sieltä millään takaisin tänne Suomeen niin, että sitä ruvettaisiin toteuttamaan. Hallitukselle nyt todella pontta hommiin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2004 kertoo karulla tavalla sen, mitä hallitus on tehnyt. Paljon on puhuttu köyhyyspaketista, työttömien aktivoimisesta ja muista hyvistä asioista.

Se, mitä oikeasti on tehty, käy ilmi tästä kertomuksesta. Kaikkein rikkaimmille hallitus on ollut hyvin avokätinen. Kaikkein suurituloisimmat ovat saaneet jättimäiset veronalennukset. Keskituloisillekin on joitain euroja aiempaa enemmän jäänyt käteen, silti keskituloisetkin kuuluvat suuriin häviäjiin, sillä hallitus on ajanut kunnat niin ahtaalle, että terveydenhuollon, koulujen, päiväkotien ja vanhusten palvelut heikkenevät.

Terveydenhuollon hoitotakuusta ei ole hyötyä, jos resursseja ei nosteta. Terveydenhuollon rahoitukseen tulisi sijoittaa lisää varoja, mutta se ei onnistu nykyisellä veropolitiikalla. Tulisi pyrkiä siihen, että Suomi olisi edes EU:n keskitasoa terveydenhuollon rahoittamisessa.

Koko kansa häviää, kun hallitus romuttaa hyvinvointivaltiota palanen kerrallaan. Suurimpia häviäjiä ovat kuitenkin pienituloiset työntekijät ja tulonsiirtojen varassa olevat eläkeläiset, opiskelijat ja työttömät. Eläkeläisille annettiin 7 euroa kuukaudessa lisää, ja työttömät saivat 8 senttiä päivää kohti. Se ei edes sitä, mikä on inflaatio, korvaa näille väestöryhmille.

Hallitus on myös entisestään pienentänyt työttömien ostovoimaa. Ainoa, mitä hallitus on onnistunut työttömille antamaan, on yhteiskuntatakuun nimellä kulkenut kyykytysoperaatio. Hallitus väitti, että aiemmasta passivoivasta tukimallista siirryttäisiin aktivoivaan malliin vastikkeellistamalla työmarkkinatukea. Me kaikki kuitenkin tiedämme, että työmarkkinatuki on ollut vastikkeellista jo ennenkin. Uudessa mallissa tärkeintä taitaa olla se, että osa kustannuksista saadaan nyt siirrettyä jo entisestään kriisissä olevalle kuntataloudelle.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2004 palvelujen huonontuminen Suomessa jatkui. Samaan aikaan myytiin suuri määrä valtiolle vuosien saatossa hankittua omaisuutta. Hallitus meni jopa ryöstämään sosiaaliseen asuntotuotantoon tarkoitettuja rahoja Asuntorahastosta. Tästä kaikesta huolimatta rahat eivät riittäneet kuntatalouteen, jotta peruspalveluita olisi saanut parannettua.

Täytyy kuitenkin myös muistaa, että Suomessa palvelutuotanto on erittäin tehokasta. Ei vaadittaisi mahdottomia, jotta maa saataisiin taas oikealle uralle. Hallituksen tulee tehdä täyskäännös politiikassa, mikäli se haluaa jättää jälkipolville jotain meidän tasa-arvoisesta ja toimivasta järjestelmästämme.

Jos veronalennukset edes työllistäisivät, kuten oikeisto väittää, ne voisi hyväksyä. Veronalennukset ovat kuitenkin osoittautuneet toimimattomaksi työllistämisen keinoksi etenkin, jos ne suunnataan rikkaille. Tämä hallitus on lisännyt työttömyyttä jo kohta 10 000:llä. Sen sijaan, että annetaan rikkaille lisää, hallitus voisi keskittyä palvelujen parantamiseen ja siten työllistämään ihan oikeasti ihmisiä muun muassa hoiva-aloille ja moneen muuhun paikkaan, missä työvoimasta on puutetta.

Vuosi 2004 oli kaiken kaikkiaan kansantaloudellisesti erittäin hyvä, mutta poliittisesti huono vuosi. Kuntatalous on Kuntaliiton tilastojen mukaan odotettuakin suuremmassa kriisissä, työttömyys pahenee ja palvelut heikkenevät. Kilpailuttaminen julkisella sektorilla lisääntyy, ja tämä lisää entisestään huonossa asemassa olevien työntekijöitten määrää, muun muassa pätkätyöläiset lisääntyvät.

Joukkoliikenne kallistuu ja vuorot harvenevat. Tiemäärärahat ja ratarahat ovat olleet riittämättömiä, niin kuin täällä on todettu. Jyväskylän—Tampereen välillä Jämsässä oli pienestä enää kiinni suuri onnettomuus — mikä tapahtui maantiellä Konginkankaalla — kun vahingossa huomattiin, että ratakiskot eivät olleet kunnossa.

Nyt tulisi mielestäni valtiovarojen liikennejaoston ottaa eduskunnalle kuuluva valta käyttöönsä, niin kuin tehtiin edellisen hallituskauden aikana silloiselle valtiovarainministerille Niinistölle: kerrottiin, että rahaa pitää löytyä, ja sitä löytyi niin rata- kuin tieinvestointeihinkin. Muun muassa Konginkankaalla, missä Suomen suurin liikenneonnettomuus tapahtui viime vuonna, on Suomen vilkkain rekka-autotie, ja tien kunto pitäisi saada sille tasolle kuin liikennemäärät edellyttävät.

Tuossa viime maanantaina keskustalainen kunnanjohtaja, kun oltiin pohjoisen Keski-Suomen kuntien vieraina, kansanedustajille kertoi, että tämä hallitus on investoinut teihin sen verran, että se laittaa aina uusia kuopan merkkejä, kun tiet huononevat, se on se, minkä verran rahaa on näihin tie- ja ratainvestointeihin tulossa.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa oleva hallituksen toimenpidekertomus on kuin Suomi-osakeyhtiön hallituksen toimintakertomus yhtiön osakkaille vuoden 2004 saavutuksista. Annan hallitukselle kiitoksen hyvin jatketusta veropolitiikasta, ja muitakin hyviä asioita on saatu aikaan.

Sen sijaan huonosti hoidettuja asioita ovat muun muassa työllisyyden hoito ja kuntatalous. Ja erityisen huonosti on hoidettu väyläasiat, jotka osoittavat murheellista kehitystä ministeri Luhtasen hyvistä lupauksista huolimatta. Liikenneverkosta on kirjoitettu hallituksen toimenpidekertomuksessa vajaa puoli sivua, väylien hoidosta ei sanaakaan, vaikka asia koskettaa jokaista suomalaista.

Arvoisa puhemies! Perustienpidon rahoitus on ollut vuoden 2004 hintatasossa mitattuna seuraava: vuonna 2002 656 miljoonaa euroa; 2003 627 miljoonaa euroa; vuonna 2004 571 miljoonaa euroa. Ministerityöryhmän mietinnössä liikennepolitiikan linjauksista vuonna 2004 on ehdotettu perustienpidon rahoitustasoksi 630 miljoonaa euroa, joka vastaisi suunnilleen 2000-luvun alun rahoitustasoa. Sillä voitaisiin toteuttaa suunnitellut teemaohjelmat ja nostaa jonkin verran alueellisten investointien tasoa. Tiehallinnon asiantuntijoiden käsitys perustienpidon tavoitteellisesta rahoitustasosta on vieläkin korkeampi, 710 miljoonaa euroa.

Tämä hallitus on selvästi pudottanut reaalista tienpidon rahoitusta edellisen hallituksen noudattamasta tasosta. Reaalinen alennus on kahden vuoden aikana ollut 13 prosenttia. Sen seurauksena tiestö rapautuu ja kansallisomaisuus menettää arvoaan. Tästä ei voi antaa hallitukselle puhtaita papereita.

Myös radanpito voi huonosti. Kymmenen vuoden ajan on rataverkon yli-ikäistä päällysrakennetta korjattu tehokkaasti ja huonosta radan kunnosta aiheutuvien rajoitusten määrä on saatu alenemaan 800 kilometristä 400 kilometriin. Hallituksen nyt omaksuman linjan mukaisesti tulee vuonna 2009 olemaan rajoitusten alaisia kilometrejä taas noin 700.

Valtiovarainministeri Kalliomäki, pitääkö meidän kutsua Sauli Niinistö taas apuun? Entä ministeri Pekkarinen, joka toivottavasti kuuntelee huoneessaan tätä puheenvuoroa? Viime eduskuntakaudella jaksoitte uupumatta kysellä, mihin hallitus hävittää valtion rahat kansantalouden kasvaessa sadoilla miljardeilla. Silloin ne menivät valtiontalouden tasapainottamiseen ja vuosittain voitiin ottaa sen verran vähemmän uutta velkaa. Kun Lipposen—Niinistön hallitusten aikana jouduttiin hyvinvointipalvelujen säilyttämiseksi ottamaan pahimmillaan lisävelkaa 80 miljardia markkaa vuodessa, niin väylärahoituksestakin jouduttiin tinkimään. Vanhasen hallitus taas sai lähdössä valmiiksi tasapainotetun valtiontalouden. Talouskasvu on vuonna 2004 ollut Suomessa eurooppalaisittain erittäin hyvä, bkt:n kasvu oli 3,7 prosenttia. Onko ministeri Pekkarinen kysellyt hallituksen iltakoulussa, mihin rahat ovat nyt kadonneet? 90-luvulla valtionvelka lähenteli 70:tä prosenttia bkt:sta, nyt se lähentelee 40:tä prosenttia. Miksi edelleen annetaan tienpidon ja radanpidon kärsiä?

Väyläomaisuuden arvon alenemisen lisäksi myös muut haitat lisääntyvät. Tiestön kunnossapidon alasajon johdosta tuhoisat onnettomuudet ovat lisääntyneet. Radatkin alkavat olla jo hengenvaarallisia. Tampereen ja Jyväskylän välisellä rataosuudella on viimeisen puolentoista viikon aikana paljastunut viisi ratavauriota. On pelkästään hyvää onnea, etteivät ne ole vielä aiheuttaneet henkilövahinkoja.

Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa on hallituksen vuoden 2004 toimintakertomus, ja jos kyseessä olisi osakeyhtiön yhtiökokous, jossa olisin edustamassa osakkaita, esittäisin toimitusjohtajan ja koko hallituksen erottamista, niin huonosti on yhtiön omaisuutta hoidettu ja asetetut tavoitteet on jätetty saavuttamatta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuunneltuani ed. Seppälän viimeistä esitystä voisin sanoa, että kannattaisin tätä tehtyä esitystä, jotta saataisiin tämäkin asia ainakin asianmukaisesti käsittelyyn.

Nyt, kun käsittelyssä on hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2004, on kuitenkin harmittavaa se, että salissa ei ole paikalla yhtään ministeriä, mutta eipä täällä näy yhtään hallituspuolueen kansanedustajaakaan, ja ei opposition edustuskaan nyt kovin erityisen vahva ole.

Kuntapolitiikan osalta voi yhtyä niihin aika perusteellisiin näkemyksiin, mitä ed. Korhonen ja ed. Vielma täällä esittivät omissa puheenvuoroissaan. Veroäyrin nousu, velkaantuminen ja sitä kautta väistämätön palvelujen heikkeneminen näyttävät olevan edessä, ellei hallitus löydä parempia lääkkeitä kuntatalouden parantamiseen.

Kun muistellaan niitä puheita, mitä vielä ennen kunnallisvaaleja esitettiin ministerien toimesta, niin voidaan sanoa, että ne eivät ole toteutuneet alkuunkaan. Puhuttiin, että kuntatalous vahvistuu, ennustettavuus lisääntyy, tiedot siitä, mihin kunnat neljän lähivuoden aikana menevät, ovat positiivisia. Nyt ne ovat täysin syöksykierteessä.

Arvoisa puhemies! Pääkritiikkini osoitan, kuten monet muutkin puhujat, kuitenkin meidän liikenneväyliimme ja niiden viimeaikaiseen kehittymiseen. Kunnossa olevat liikenneväylät auttavat myöskin alueita kehittymään. Ja liikennepalveluita parantamalla voidaan tukea yrittämistä ja työllistämistä, joiden pitäisi olla myöskin hallitukselle tärkeitä asioita.

Katsoin hallituksen liikenne- ja viestintäpolitiikan alueellisesta vaikuttavuudesta tietoja netistä ja totesin, että sielläkin ne oli sanallisella tasolla asetettu tärkeiksi. Puhutaan, että alueiden elinvoiman kannalta liikenne- ja viestintäyhteydet ovat erityisen tärkeitä ja liikenne- ja viestintäverkot ovat myös keino lisätä alueiden ja asukkaiden tasa-arvoa. Meidän ministeriömme lähtee suunnitelmassaan siitä, että yleisten teiden ja rataverkon rahoitus tulisi hoitaa riittävän hyvin.

Paljon on puhuttu viime aikoina myöskin joukkoliikenteestä ja on todettu, että se on tärkeää sekä kaupungissa että myöskin haja-asutusalueilla, joskin ongelmat näillä paikkakunnilla ovat erilaiset. Kaupungeissa pitää säilyttää markkinaosuus, syrjäseudulla taas täytyy turvata tarpeelliset julkisen liikenteen palvelut. Ajankohtaisia kehittämiskohteita ovat työsuhdelippu ja matkojenyhdistelykeskukset, joista puhutaan kyllä hallitusohjelmassa, mutta nyt on jo kaksi vuotta kulunut ja näissäkään asioissa ei valitettavasti ole edetty toivotulla tavalla.

Liikenne- ja viestintäministeri Luhtanen käytti väylänpidon rahoitusnäkymistä viime vuonna 23. lokakuuta puheenvuoron Suomen Maanrakentajien Liiton 50-vuotisliittokokouksessa. Hän kertoi tässä puheessaan muun muassa, että liikenneväylien rahoitusta on syytä tarkastella kokonaisuudessaan ensi vuoden alkupuolella, siis vuoden 2005 alkupuolella. Ajankohta on luonteva sen takia, koska tuolloin saavutetaan hallituskauden puolivälin pyykki. Kevään kehys- ja muut budjettipäätökset ovat ratkaisevia teiden ja ratojen rahoituksen kannalta. Kuluvan syksyn työmarkkina- ja talouspoliittisella ratkaisulla luodaan pohjaa näille päätöksille. Nyt elämme alkuvuotta 2005. Mitään konkreettista muutosta suomalaiseen liikennepolitiikkaan ja väylien rahoituspolitiikkaan ei kuitenkaan ole osoitettu.

Luhtasen mukaan väyläohjelman vielä puuttuva rahoitus on mahdollista järjestää laajentamalla elinkaarimallin käyttöä, ottamalla lainaa tai lisäämällä suoraa budjettirahoitusta esimerkiksi kohdentamalla valtion omaisuuden myyntituloja infrahankkeisiin. Tätä eduskunta on odottanut. Etsitään myös uusia malleja.

Ruotsissa tilanne on hieman toinen. Ruotsissa tällä hetkellä satsataan erittäin voimakkaasti ja merkittävästi niin tiestön, kevyen liikenteen väylien kuin rataverkoston parantamiseen. Tätä samaa politiikkaa Suomen kannattaisi nyt harrastaa. Rahaahan on enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Liikenneministeri Luhtanen kertoo äskeisessä puheenvuorossaan myöskin, että jos millä tahansa yrityksellä olisi strategisia ja kannattavia investointeja, joiden toteuttaminen edellyttäisi noin 30 prosentin lainarahoitusta, investoinnit toteutettaisiin viipymättä. Jään vain kysymään, miksi näin ei ole tehty esimerkiksi vuonna 2004.

Nykysäännön mukaan valtion yhtiöiden osakkeiden ja muun valtion omaisuuden myyntitulosta saadaan käyttää 10 prosenttia esimerkiksi väylästöjen rahoitukseen. Jos halutaan saada 100 miljoonaa euroa kannattaviin investointeihin, on myytävä 1 000 miljoonalla eurolla omaisuutta. Tähän toteaa liikenneministeri Luhtanen seuraavaa: "Mielestäni on suorastaan järjetöntä, että kannattaviin investointeihin ja innovaatiotoimintaan suunnataan rahoitusta näin perusteettoman epäedullisella mallilla. Mikä on yhdessä hyväksytty, voidaan kuitenkin yhdessä muuttaa. Järjen käyttö tässä asiassa on toivottavaa." Siis toistan: järjen käyttö on tässä asiassa toivottavaa.

Me toivoisimme oppositiosta sitä, että hallitus käyttäisi tällä hetkellä lisääntyviä rahoja väylä- ja rataverkkojen kunnossapitoon. Nimittäin pari viikkoa sitten tuli selvitys, jossa liikenneministeri vaatii Ratahallintokeskusta selvittämään välittömästi, minkä takia Tampere—Jyväskylä-radalla tapahtuu vaurioita. Nimittäin samalla rataosuudessa rata on kahdesti katkennut muutaman päivän sisällä ja edelleenkään tämä rataverkko ei ole kunnossa.

Ministeri toteaa, että Ratahallintokeskus on jo ryhtynyt toimenpiteisiin junaturvallisuuden takaamiseksi ja laskenut nopeusrajoituksen radalla noin 20 kilometrin matkalla 50 kilometriin tunnissa. Tämä tietää muun muassa Pohjanmaan radalla sitä, että viivästymiset lisääntyvät, koska Pohjanmaan radan pikajunat odottavat tätä myöhästymistä ja sitä kautta liityntäliikenteen hoitamista. Kysymyksessähän on ainoastaan ja vain rahapula.

Toinen asia, mihin halusin kiinnittää huomiota, on sisäasiainministeriön selvitys vuoden 2004 toiminnastaan. Täällä todetaan muun muassa: "Turvallisuuden taso on katuturvallisuusindeksillä mitaten heikentynyt. Keskimääräinen valtakunnallinen toimintavalmiusaika on hieman noussut vuodesta 2003."

Eli kansalaisten palvelut ja turvallisuuspalvelut ovat käytännössä heikentyneet. Meidän täytyy myöskin muistaa, että viimekeväinen alkoholiveron aleneminen näkyy sekä poliisin tehtävissä että esiin tulleessa rikollisuudessa. Tilastokeskuksen julkaisemien ennakkotietojen mukaan esimerkiksi säilöön otettujen päihtyneiden määrä kasvoi viime vuonna 11 prosenttia eli oli noin 106 000 henkilöä vuonna 2004. Kotihälytysten määrä kasvoi 3 500:lla, törkeät pahoinpitelyt lisääntyivät 160:lla. Kaikkiin näihin tapauksiin vaikuttaa lisääntyvä alkoholinkäyttö. Myöskin rattijuoppoja jäi kiinni noin 2 400 edellisvuotta enemmän. Törkeiden rattijuoppoustapausten määrä lisääntyi 1 300:lla. Poliisin kentältä tulleiden kokemusten mukaan alkoholiveron alennus näkyy tietenkin suoraan lisääntyneiden tehtävien ja hälytysten määrässä.

Talousrikostutkinnan osalta hallituksen toimenpidekertomus toteaa, että talousrikostutkinta on ruuhkautunut erityisesti Pääkaupunkiseudulla. Tutkinnassa olevien talousrikosilmoitusten määrä on kasvanut, ja talousrikosten tutkinta-ajat ovat pidentyneet. Samanaikaisesti kuitenkin poliisimiesten määrä on jäänyt alle asetetun tavoitetason, ja se tietää sitä, että tutkinta-ajat edelleen pitenevät, osa jutuista vanhenee eikä päästä eteenpäin, kuten hallitus hallitusohjelmassaan toivoo. Tämän johdosta meidän täytyisi ehdottomasti lisätä edelleen poliisiopiskelijoiden määrää siten, että poliisimiesten määrä (Puhemies: Kymmenen minuuttia!) nousisi tavoitetasolleen.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimenpidekertomuksessa viime vuodelta myös minun mielenkiintoni kohdistuu eritoten liikenne- ja viestintäministeriön osioon. Siitä käy ilmi, että samaan aikaan, kun henkilö- ja tavaraliikenteen määrät ovat kasvaneet useita prosenttiyksiköitä, on tiestön, rataverkoston ja joukkoliikenteen tila käynyt entistä heikommaksi. Tästä on yhteneväinen näkemys liikennevaliokunnassa.

Tieliikenne on yhteiskuntamme tärkein liikennemuoto. Noin 70 prosenttia tavarakuljetussuoritteesta ja noin 95 prosenttia henkilökuljetussuoritteesta tapahtuu teillä. Arvioiden mukaan tiestömme, jonka arvo liikkunee tuolla 15—20 miljardin euron haarukassa, tulee rappeutumaan, mikäli sen peruskunnostamiseen osoitetut panostukset pysyvät nykytasolla. Tiestön palvelukyky jää yhä enemmän jälkeen kasvavan liikenteen ja kansantaloutemme kilpailukyvyn vaatimuksista.

Pahiten ongelmat kohdistuvat perustienpitoon, jossa on tultu vuosituhannen vaihteen rahoitustasosta lähes 50 miljoonaa euroa alaspäin. Asiantuntija-arvioiden mukaan olemme perus-tienpidon rahoituksessa tavoitteesta lähes 200 miljoonaa euroa jäljessä. Tuon perustienpidon ongelmiin on vaikea vastata, sillä tieverkoston rappeutuminen jatkuu yhä kiihtyvällä tahdilla. Kuluvan vuoden aikana 80 kilometrin nopeusrajoituksia joudutaan lisäämään 1 000 kilometriä.

Ministeri Luhtanen on jäänyt yksin ministerityöryhmän muistion kanssa, eikä helpotusta tilanteeseen ole näköpiirissä. Tällä menolla maamme toimivat liikenneyhteydet heikkenevät. Tämä heijastuu maaseudun autioitumiseen ja tulee kiihdyttämään sitä, sillä toimivat liikenneyhteydet ovat osa ihmisten peruspalveluita. Väestön ikääntymisen myötä ihmisten liikkuminen vaatii toimivat tie- ja rataverkostot sekä laajan ja kattavan joukkoliikenteen. Sama pätee tietenkin myös yritystoimintaan, jolla on omat kovat tarpeensa paikallisista ja valtakunnallisista liikenneyhteyksistä, sillä maa, joka on vientipainotteinen, ei pärjää ilman monipuolisia tavaraliikenteen yhteyksiä.

Arvoisa puhemies! Samat asiat pätevät myös ränsistyvään rataverkkoon. Saimme kuulla muutama päivä sitten tuosta Jyväskylän ja Tampereen rataosuuden ongelmasta, jossa raide useasta kohden oli katkennut. Me säästyimme suuronnettomuudelta, mutta kun rataverkon parantamisiin ei löydy rahoja, riskit seuraavan kerran ovat huomattavasti korkeammat. Osalla Suomen radoista ei pystytä kuljettamaan täysiä vaunulasteja tai kulkemaan normaalinopeuksilla ratojen heikon kunnon vuoksi. Tällaisesta puolilastissa hitaasti liikkuvasta junaliikenteestä syntyy iso lasku ja valtavat tulonmenetykset. Tänä päivänä viidennes rataverkostosta on yli-ikäistä, ja osuus tulee kasvamaan. Tämä tulee näkymään nopeusrajoitusten lisäämisenä sekä painorajoituksina.

Heikosti menee myös ratapihojen perusparannusten osalta. Tärkein hanke on Ilmalan ratapihan kunnostus, mutta nyt hankkeen aloittamiseen on osoitettu vuodelle 2007 lähinnä pieni aloitusraha, jolloin hommiin päästään vasta vuonna 2008. Näyttää siltä, että Ilmalan hankkeen viivästyminen tulee johtamaan myös henkilöliikennettä koskeviin ongelmiin Pääkaupunkiseudulla.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tie- ja rataverkoston ylläpitäminen on tärkeä osa maamme kilpailukyvyn säilyttämisessä, mutta näillä verkostoilla on myös aluepoliittisesti valtava merkitys. Nykyrahoitustasolla molemmat verkostot ovat rappeutumassa. Hallituksen tulisi osoittaa nopeasti lisämäärärahoja tilanteen korjaamiseksi, sillä kansallisen omaisuuden tuhoutuminen on ehdottomasti vältettävä. Vielä on mahdollista peruskorjaukset tehdä kohtuuhinnalla, mutta muutamien vuosien kuluttua pelkkä kunnostus ei enää riitä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa viitattu liikennemäärärahojen niukkuuteen, ja totta onkin, että liikennemäärärahojen säästötoimissa on tultu viimeiselle rajalle. Tampere—Jyväskylä-radalla, niin kuin on useassa puheenvuorossa tullut esille, oli todella kriittinen tilanne, ja jos meillä ei rahaa löydy nopeaan korjaamiseen, niin nämä tilanteet tulevat jatkuvasti vaan vaikeutumaan. Tässä tosiaan, kuten on monta kertaa tässä jo todettu, kansallisomaisuutemme rapautuu. Se ei voi olla järkevää politiikkaa millään tavalla.

Otan toisen esimerkin liikenteestä: Tampereen läntisen ohikulkutien toinen vaihe, jota pirkanmaalaisten edustajien taholta on hyvin voimakkaasti ensi vuoden budjettiin esitetty. Hankkeen hinta on 57 miljoonaa euroa. Tiepiirin laskelmien mukaan tämä hanke, jolla on erittäin korkea kustannus—hyöty-suhde, maksaa itse itsensä takaisin kolmessa vuodessa. Kysyn vaan, onko meillä varaa olla tällainen hanke toteuttamatta, kun tiedetään, että jos hanke ei toteudu, suunnitelmat menevät vanhaksi ja jo siitä pelkästään tulee miljoonien kulut. Eli ei ole viisasta politiikkaa se, että me annamme meidän elintärkeiden väyliemme rapautua ja että me olemme kehittämättä liikennettä siellä, missä tarpeet ovat välittömät.

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu myöskin kuntataloudesta, ja aiheesta. Me tiedämme, että kuntatalouden ongelmat ovat hyvin mittavat eri puolilla maata niin pienissä kunnissa kuin isoissakin. Sinänsä on ihan positiivista, että mietitään näitä palvelualueita uudelleen, vaikka toki asia on niin, kuten ed. Vielma täällä aikaisemmin sanoi, että kuntaliitosta tehokkaampaa ratkaisua ei ole olemassa. Kun kuitenkin varmaan on niin, että kuntaliitosten tie on väistämättä hidas, niin muitakin ratkaisuja sopii miettiä. Toivon niin, että niitä ei ratkaista siinä mielessä kuin valtiosihteeri Mykkänen Helsingin Sanomien haastattelussa toi esille, josta oli rivien välistä luettavissa, että Kainuussa kokeiltu maakunnallinen malli tulee olemaan keskeinen toimintatapa palvelualueita järjestettäessä. En pidä sitä viisaana, koska useissa Etelä-Suomen kunnissa olisi esimerkiksi seutukuntatasolla paljon viisaampaa nämä asiat ratkaista ja pystyttäisiin ne kyllä tehokkaasti hoitamaan. Yksiköistä tulisi riittävän suuria, mutta ei kuitenkaan niin suuria, että niistä tulisi liian byrokraattisia. Se olisi myöskin ihmisille paljon helpompaa, kun asiat hoidettaisiin siellä tutussa ympäristössä ja tuttujen ihmisten taholta.

Arvoisa puhemies! Varsinaisesti pyysin kuitenkin puheenvuoron sen takia, että halusin kommentoida täällä toimenpidekertomuksessa sisäasiainministeriön osassa mainittua Ulkomaalaisviraston toimintaa.

Ulkomaalaisvirasto suorittaa vaikeaa tehtävää, mutta kyllä siellä myöskin on omia vaikeuksia ollut, koska jatkuvasti sinne on määrärahoja lisätty, mutta silti nämä käsittelyajat ovat olleet kohtuuttoman pitkiä. Nyt on tietysti positiivista se, että turvapaikkahakemusten keskimääräinen käsittelyaika on vuoden 2004 aikana pienentynyt 47 prosentilla ja käsittelyaika on nyt noin 4 kuukautta. Tätä voi jo pitää kohtuullisen siedettävänä. Sen sijaan se, mikä ei ole vähimmässäkään määrin siedettävää, on kansalaisuushakemusten käsittelyajat, joiden täällä sanotaan kyllä lyhentyneen 9 prosenttia, mutta kun keskimääräinen käsittelyaika on edelleen hiukan alle 3 vuotta, niin voidaan kysyä, voiko tätäkään pitää kohtuullisena, ja varmasti vastaus on se, että ei voida.

Jos me ajattelemme tilannetta, että tänne tulee ulkomailta opiskelija, joka Suomessa suorittaa tutkinnon, hänen täytyy 6 vuotta olla työelämässä, jotta hän voi jättää kansalaisuushakemuksen, tai 6 vuotta asua täällä maassa, ja sen jälkeen sen hakemuksen käsittely kestää 3 vuotta. Jos hän on opiskellut vaikka 4 vuotta, niin hän on ollut 13 vuotta maassa, ennen kuin hän saa Suomen kansalaisuuden, ja sitä voi pitää jo kohtuullisen pitkänä aikana.

Jätin täällä noin vuosi sitten lakialoitteen kansalaisuuslain 15 §:n muuttamisesta, ja siinä esitettiin, että Suomeen valmistuttuaan jäävä opiskelija saisi puolet opiskeluajastaan hyväksi laskettaessa kansalaisuusaikaa. Tämän lakialoitteen on allekirjoittanut 105 kansanedustajaa. Mitään ei ole kuitenkaan tällä välin tapahtunut. Peräänkuuluttaisin sitä, että koska tässä on eduskunnan enemmistön tahto, niin olisi jo aika pikkuhiljaa tapahtua. Toivon ja myöskin omalta osaltani vaadin, että tämä asia tulee esille siinä yhteydessä, kun Rauno Saaren työryhmän maahanmuuttopoliittista ohjelmaa ruvetaan täällä käsittelemään. Tämä on aivan olennainen asia, jos me ajattelemme sitä, että meidän tavoitteenamme on saada entistä enemmän Suomessa opiskelleita ulkomaalaisia jäämään tänne Suomeen ja sitä kautta edesauttamaan meidän omaa talouttamme, ja toki on myös niin, että jotta he itse kokevat tämän elämisen ja työskentelyn täällä oikeana ja järkevänä, on ihan keskeistä se, että heidän kansalaisuusanomuksiaan voidaan nopeammin käsitellä ja että heillä on myöskin mahdollisuus nopeammin kansalaisuushakemuksensa jättää.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimenpidekertomuksen ja hallitusohjelman mukaan hallitus toimii EU:n säännösten muuttamiseksi siten, että ravintoloiden ja henkilöstöruokaloiden ruokatarjoilun arvonlisäverokantaa voidaan alentaa elintarvikkeiden arvonlisäveron tasolle. Lisäkseni muutama kansanedustaja esitti hallitukselle kirjallisen kysymyksen, aikooko hallitus toteuttaa tämän ohjelmansa ja millä aikataululla. Saatuani hallituksen vastauksen joudun toteamaan, ettei hallitus aio toteuttaa ohjelmansa vastaisesti pienten työvaltaisten palvelualojen arvonlisäveron huojennusta. Perusteeksi hallitus esittää, että EU:n kokeilussa työvaltaisten palvelualojen arvonlisäveron alentamisesta saatiin sellaisia kokemuksia, ettei arvonlisäveron alentamiseen kannata ryhtyä. Kun Suomi ei edes osallistunut kokeiluun, millä perusteella hallituksen taholta voidaan todeta, ettei kyseinen alennus toisi Suomessa lisää työpaikkoja ja vähentäisi harmaata taloutta? Se merkitsee, että hallitus on asettanut ohjelmassaan tavoitteen, jota se ei edes aio toteuttaa.

Ravintoloiden ja henkilöstötarjoilun arvonlisäveron alentaminen on juuttunut EU:n talous- ja finanssineuvostoon. Siksi on tärkeää, että hallitus pyrkii tehokkaasti edistämään ratkaisuja, joiden avulla kuudetta arvonlisäverodirektiiviä voidaan muuttaa.

Arvoisa herra puhemies! Kauppa- ja teollisuusministeriö on monilta osin tehokkaasti toteuttanut yrittäjäpolitiikkaa. Erityisesti odotan ministeriöstä esityksiä yritysvaikutusten arviointivälineistä sekä toimenpiteitä naisyrittäjyyden kehittämiseksi. Nyt uudistetaan hankintalakia. Asiaa valmistellut työryhmä esittää uusia kansallisia kynnysarvoja, jotka ovat 20 000 euroa tavaroissa ja palveluissa sekä 100 000 euroa urakoissa. Näiden kynnysarvojen yli menevät hankinnat on kilpailutettava. Hankintalakia ei enää sovellettaisi kansallisen kynnysarvon alittaviin hankintoihin. Se merkitsee, että julkiset yhteisöt voivat vapaasti soveltaa omia kilpailuttamisohjeitaan ja menettelyjään tai olla niitä soveltamatta. Se merkitsee myös, että monet pienet yritykset ohitetaan tarvikkeiden ja palvelujen tarjoajina.

Valtaosa kuntien hankinnoista tavaroiden ja palveluiden osalta on reippaasti alle 20 000 euroa. Työryhmän esityksellä laillistettaisiin käytäntö, jonka mukaan kuntien ei tarvitse kilpailuttaa valtaosaa ostoksista. Hankintamenettelyn muuttaminen johtaisi siihen, että kunta voisi suosia joitakin yrityksiä ostoissaan toisten kustannuksella. Se merkitsisi myös sitä, ettei kunnan tarvitsisi hankkia kokonaistaloudellisesti edullista palvelua tai tavaraa. Kunta voi siis hankkia palvelun tai tarvikkeen kalliimmalla hinnalla kuin mitä kilpailuttamalla saavutettaisiin.

Toivon hankintalain osalta kauppa- ja teollisuusministeriöltä esityksiä, jotka ottavat huomioon pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet tarjota tarvikkeita ja palveluja julkisille yhteisöille kilpailuttamisen kautta. Kyse on suurista summista. Suomessa tehtiin vuonna 2001 EU:n kynnysarvon alittavia hankintoja ilman hankintailmoitusta noin 10 miljardin euron arvosta.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! On ilo tulla tänne puhumaan, kun on myös arvovaltaisia hallituksen edustajia täällä paikalla.

Jatkan liikenteestä, mistä täällä on moni muukin tänään puhunut. Autoistuminen on valtava ympäristöongelma. Yksityisautoilu saastuttaa. Autoistuminen on myös sosiaalinen ongelma. Se vähentää yhteisöllisyyttä, heikentää vanhusten mahdollisuuksia asua kotona niin pitkään kuin haluavat, kun yhdyskuntasuunnittelussa ja julkisen liikenteen tilassa mennään sellaiseen tilanteeseen, että ilman autoa ei pärjää ja palvelut karkaavat kauas.

Keinot puuttua autoistumiseen löytyvät kaavoituksesta ja osittain julkisen ja kevyen liikenteen tukemisesta. Julkisen liikenteen matkustajamäärä nousi 90-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2002 saakka. Sen jälkeen matkustajamäärä on lähtenyt laskuun. Paikallisliikenteen asema on heikentynyt keskisuurissa kaupungeissa vuosien 1998—2003 välillä. Matkustajamäärät vähenivät 10 prosenttia. Myös julkisen liikenteen kannattavuus on heikentynyt.

Hallitusohjelman aluepoliittisessa osiossa todetaan, että aluekehityksen turvaamiseksi huolehditaan liikenneväylien ja liikenneyhteyksien ylläpidosta. Hallituksen aluepolitiikkaa ei voi tältäkään osin pitää kovin onnistuneena. Itse olen todella huolestunut erityisesti julkisen liikenteen, joukkoliikenteen, mahdollisuuksista.

Ratojen kunnon kohottamiseen eli niin sanottuihin korvausinvestointeihin tarkoitettujen määrärahojen taso on jo useita vuosia ollut alle Ratahallintokeskuksen arvioiman 170 miljoonan euron tavoitetason. Vuonna 2004 korvausinvestointeihin tarkoitetut määrärahat jäävät 20 miljoonaa euroa ja vuoden 2005 budjetissa 30 miljoonaa euroa alle tarpeen. Vastikään on julkisuudessa ollut esillä se, että kolmasosa Suomen rataverkosta vaatii perusteellista kunnostusta seuraavien kymmenen vuoden aikana. Huonossa kunnossa oleva kolmannes rataverkosta pitäisi käydä läpi sekä kiskojen että ratapölkkyjen osalta. Ratahallintokeskus on joutunut pudottamaan junien huippunopeuksia useilla osuuksilla huonokuntoisten ratojen vuoksi. Tämä on iso ongelma, koska niin nopeuksissa, hinnassa kuin kaikilla muillakin tavoilla joukkoliikenteen käytön pitäisi aina olla hauskempaa ja edullisempaa, kätevämpää ja vikkelämpää kuin oman auton käyttäminen.

Yhtenä esimerkkinä haluan ottaa esiin paikoitellen kehnossa jamassa olevan Turun ja Helsingin välisen rantaradan, jonka viimeisin mittava remontti valmistui 1995, ja kannustan kovasti Elsa-rataa eli oikorataa, joka kulkisi suoraa linjaa Espoosta Lohjan kautta Saloon. Tämä nopeuttaisi ja kätevöittäisi myös arvoisan puhemiehen työ- ja kotimatkoja. Tämä vain esimerkkinä siitä, että en ole huolissani ainoastaan oman vaalipiirini liikenneyhteyksistä, vaan todella näitä parannuksia tarvitaan muuallakin. Mutta on surullista, jos rahat eivät tahdo riittää edes olemassa olevan rataverkon kunnossa pitämiseen, kun ainakin minulla olisi suuri halu parantaa merkittävästi raideliikennettä, jotta todella saisimme tämän sekä ympäristön että sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta huonon autoistumisen pysäytettyä.

Arvoisa puhemies! Vielä joitakin huomioita hallituksen ympäristöpolitiikasta. Kuten totesin, näitä epäonnistumisia toimintakertomusta luettaessa on helppo löytää aluepolitiikasta, mutta sitten myös ympäristöpolitiikassa on paljon miinusmerkkiä. Hallitus on ajatellut hidastaa ilmastonmuutosta, mutta se ei näytä kovin onnistuneelta ja ripeältä. Odotamme innolla vihreissä eduskunnalle syksyllä annettavaa ilmastostrategiaa. Hallitus on ajatellut vähän pienentää rehevöitymistä muun muassa maatalouden ja yhdyskuntien aiheuttamaa kuormitusta pienentämällä, mutta sen sijaan Itämeren rehevöitymistä ei ole saatu kuriin, vaan tutkijat ovat pikemminkin varoittaneet Itämeren takalukosta, semmoisesta poikkeuksellisen dramaattisesti huonontuneesta tilanteesta.

Hallitus on veropolitiikassaan kyllä tehnyt mittavia tuloverojen alennuksia piittaamatta kaikkein köyhimpien asemasta, mutta veropolitiikan saralla ekologinen verouudistus ei ole edennyt askeltakaan, vaikka hallitus on itse todennut, että ekologisella verouudistuksella vähennetään uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja ympäristöhaittoja.

Niin ikään jätepolitiikassa on moitittavaa. Hallitus hyväksyi biojätestrategian, joka käytännössä siirsi kaiken vastuun aluetasolle. Jätteen määrän vähentämiseksi ei ole esitetty uusia toimia, ja polttolaitoksia on nousemassa ympäri maata. Risupaketti vesittyy, sillä energiatuet alibudjetoidaan jo toistamiseen. Energiansäästön ja uusiutuvien energialähteiden edistäminen jäi vuonna 2004 melkein 6 miljoonaa euroa jälkeen siitä, mitä Kansallisessa ilmasto-ohjelmassa linjattiin. Varmasti kuitenkin eduskunnassa moni paikalla oleva muistaa, millaista keskustelua risupaketista on käyty. Ilmastostrategian mukaista demonstraatiolaitoksen rakentamiseen tarkoitettua hanketukea ei ole tähän mennessä myönnetty. Luomutukea uhkaa erityisesti budjetin linjaus, jonka mukaan viljelijät voisivat tehdä ainoastaan kaksivuotisia ympäristösopimuksia. Liian lyhyet sopimuskaudet eivät kuitenkaan luo tarpeeksi vakautta ja jatkuvuutta luomutuotantoon.

Hallitus on myös todennut, että Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman toteuttamisen edellyttämä lisärahoitus turvataan. Tässäkään ei ole onnistuttu. Metso on riittämätön väline vastaamaan Etelä-Suomen metsien suojelutarpeeseen.

Surullista on myös todeta, mitä on tapahtunut hallitusohjelman kirjaukselle, jossa sanotaan, että hallitus tukee maatila- ja kalastusmatkailua osana maaseutupolitiikkaa ja edistää nuorten kalastusharrastusta ja kalastusoikeuksien käyttöä. Kuitenkin hallituksen päätös aikaistaa lohenkalastusta Pohjanlahdella vaikeutti erityisesti pohjoisen mahdollisuuksia lisätä vapaa-ajan kalastukseen perustuvaa turismia.

Siis niin aluepolitiikan, maaseutuelinkeinojen kuin ympäristöpolitiikan osalta hallituksen saldo on lähes kautta linjan miinusmerkkinen. Petrattavaa löytyy.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2004 on nyt lähetekeskustelussa, ja ainakin oman muistini mukaan tämä on aika historiallinen siinä mielessä, että aikaisemmin hallituksen toimenpidekertomukset edelliseltä vuodelta eivät ole näin aikaisin tulleet ja lähteneet valiokuntakäsittelyyn. Oli myöskin mielenkiintoinen seikka se, että pääministeri itse oli esittelemässä tätä kertomusta eduskunnalle. Sitäkään ei muistini mukaan aikaisemmin ole tapahtunut.

Herra puhemies! On syytä yhtyä niihin edustajiin, jotka täällä ovat käsitelleet liikenneministeriön pääluokkaa ja ennen kaikkea perustienpidon rahoitusta. On totta, että se on liian alhaisella tasolla, ja tässä on helppo yhtyä kaikkiin niihin puheenvuoroihin, joissa on esitetty, että ennen kaikkea perustienpitoon ja myös perusradanpitoon pitäisi saada lisää määrärahoja.

Herra puhemies! Haluan puuttua tähän maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan ja todeta täältä eräitä asioita, jotka on tuotu esille, koska hyvin voimakkaasti myös tässä salissa menneellä viikolla keskusteltiin maatalouden ongelmista, ja toki niitä on, mutta tässä vaikeassa tilanteessa on kuitenkin jotakin myönteistä saatu aikaan.

Ensiksi totean sen, että keskeisten maataloustuotteiden kohdalta viime vuonna sianlihan kohdalta tuotanto kasvoi ja naudanlihan kohdalla supistui jopa niin, että tällä hetkellä me emme ole omavaraisia naudanlihan tuotannossa vaan olemme tuontilihan varassa. Omavaraisuus lienee joku 75—80 prosenttia. Merkittävää viime vuoden aikana maataloudessa oli se, että pellonraivaus kiihtyi, joka sitten myöskin valtioneuvoston päätöksellä ainakin tukien suhteen kiellettiin. Raivata saa, mutta tukijärjestelmän piiriin ei enää raivioiden kanssa pääse. Kyllä myöskin Suomen maatalouspolitiikkaan ja ennen kaikkea maatalousmarkkinoihin elintarvikepuolella vaikutti Baltian maiden EU-jäsenyys. Kun nämä kaikki yhteen lasketaan, niin maataloustulo aleni vuonna 2004 noin 3 prosenttia lähinnä kustannusten nousun vuoksi.

Hallitus päätti EU:n yleisen maatalouspolitiikan uudistuksen toteutustavasta keväällä 2004. Tämähän on nyt tämä merkittävä uudistus, niin sanottu cap-uudistus, jonka tilatukimallia parastaikaa valiokunnissa tässä talossa käsitellään. Tähän uuteen tilatukijärjestelmään, niin sanottuun yhdistelmämalliin, siirrytään vuoden 2006 alusta. Tämä on erittäin suuri, merkittävä muutos nyt Euroopan unionin aikaisessa maatalouspolitiikassa, ja niistä päätökset tehtiin vuonna 2004.

Vuoden 2000 alusta oli voimassa uusi liittymissopimuksen 141 artiklan perusteella Etelä-Suomen maa- ja puutarhataloudelle myönnetty nelivuotinen tukijärjestelmä. Sopimukseen kuuluvat Etelä-Suomen kotieläintalouden, kasvihuoneiden ja puutarhatuotteiden varastoinnin tukien lisäksi myös ympäristötuen kansallisen lisäosan käyttöönotto, investointitukien ja nuorten viljelijöiden aloitustuen korotus. Nämä olivat erittäin merkittäviä asioita, joista päätökset tehtiin. Etelä-Suomen tuen maksuvaltuudet alenevat asteittain. Samassa yhteydessä sovittiin myös lfa-tuen korotuksen käyttöönotosta Suomessa kansallisena lisäosana vuodesta 2005 alkaen ja sen huomioimisesta 141-tuissa. Lisäosan hyväksyminen komissiossa ajoittui aivan viime vuoden lopulle.

Sitten täällä on mielenkiintoinen lause: "Pohjoinen tuki on voimassa toistaiseksi." Eli 141-tuki ja pohjoinen, niin sanottu C-alueiden tuki ovat kytkeytyneenä toisiinsa, ja on aivan selvää, että kyllä Etelä-Suomi tarvitsee tämän 141 artiklan mukaisen tuen. Jos se poistuu, niin se tietää myös vaikeuksia pohjoiselle tukialueelle. Tässä toivoisi nyt sekä tälle hallitukselle että tuleville hallituksille voimia, jotta Suomi voitaisiin pitää näiden tukien piirissä. Pitää muistaa, kyllä näin ymmärsin, että pohjoinen tuki tuli pysyväksi ja sen pitäisi pysyvänä myöskin olla tulevaisuudessa.

Herra puhemies! Hallitus turvasi kehysneuvotteluissa maatalouden ympäristötuen rahoituksen jatkumisen nykytasoisena epävarmassa EU:n rahoitustilanteessa. Mielestäni se oli hyvä päätös viime vuoden aikana. Pitää nyt vielä sitten todeta näihin maatalouden tukiin, kun on puhuttu, että maataloustuotannossa — niin kuin totesin — maataloustulo on alentunut, että tuet kuitenkin ja ennen kaikkea EU:lta tulevat tuet nousivat kokonaisuudessaan 2,4 prosenttia vuonna 2004, mutta ne jakaantuvat tietenkin viljelijöiden kesken eri tavalla.

Totta kai viime vuoden aikana oli, jos ihan mennään maatalouden tuotantoon, rankat sateet, jotka aiheuttivat vahinkoja maataloudelle mutta ennen kaikkea myös tulvavahinkoja. Näistä mielestäni hallitus pystyi nopeasti sopimaan, ja lisäbudjetissa nämä korvaukset vietiin läpi ja myös pystyttiin maksamaan. Satovahinkokorvaukset kyllä siirtyivät tälle vuodelle ja viipyivät kohtuuttoman pitkään, mutta näitäkin määrärahoja voitiin lisätä, ja kaikki kärsineet toivottavasti osansa saavat.

Kokonaisuutena viljelijäväestön tulotason kohdalta on tietenkin todettava, että ei kaikki ole myönteistä, mutta voi sanoa, että ennätysmäärä investointeja on laitettu nyt tämän vuoden aikana, joita on pitkään viime vuonna suunniteltu, käyntiin korotettujen investointitukien kautta. Mutta kyllä EU:n maatalouspolitiikassa myöskin kansallisella puolella pitää voimakkaasti työtä tehdä, ja näköpiirissähän on uhkatekijöitä myös EU:n puolella ennen kaikkea Suomen sokerituotannon suhteen, mitä siinä tulee tapahtumaan, ja myöskin lfa-tuki tulee voida B-tukialueella säilyttää.

Herra puhemies! Sitten maataloushallintoon, mielestäni tärkeään päätökseen, joka on tehty. Ministeriö teki joulukuussa 2004 päätöksen hallinnon kehittämisen ja toimintojen alueellistamisen tavoitteista ja toimenpiteistä. Maatalous- ja maaseutuhallinnon uuden viraston sijaintipaikasta tehdään esitys toukokuun 2005 loppuun mennessä. Minusta näin on hyvä, että tämä periaatepäätös on tehty. Toivon, että kun tämä päätös tehdään, niin maaseutuvirasto sijoitetaan Suomen elintarviketalouden keskeisimmälle alueelle eli Etelä-Pohjanmaalle eli Seinäjoelle.

Koska nyt on tehty päätös, että se alueellistetaan, niin mielestäni kaikki järkiperusteet, jos kerran alueellistaminen halutaan tehdä, on sille, että tämä virasto tullaan sijoittamaan Seinäjoelle. Siellä on hyvä klusteri, elintarviketeollisuus ja vahva perusmaatalous kaikilta tuotannon sektoreiden aloilta ja myöskin jos katsotaan, mitä Etelä-Pohjanmaa alueellistamisessa niin edellisen hallituksen kuin tämän hallituksen aikana on saanut, niin se ei ole saanut tähän mennessä yhtään mitään, ja nyt on Etelä-Pohjanmaan aika saada maaseutuvirasto Seinäjoelle.

Aulis  Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi täytyy antaa tunnustus ja kiitos hallitukselle ja valmistelijoille siitä, että tämä toimenpidekertomus on näin hyvissä ajoin, voisi sanoa normaaliin aikaan, tuoreeltaan käytettävissä ja eduskunnan valiokuntiin lähetettävissä. Arvovaltaa lisää se, että pääministeri itse oli käyttämässä tästä esittelypuheenvuoron.

Vanhasen hallitus aloitti toimintansa kertomusvuotta edeltävänä vuonna, mutta näiden kahden vuoden aikana on erityisesti sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa pyritty harjoittamaan. Ensimmäisiä toimenpiteitä oli alimpien sairaus- ja äitiyspäivärahojen korottaminen, kotihoidon tuen korottaminen, eli satsattiin perhepolitiikkaan. Myös kansaneläkkeiden korotusta päätettiin viime vuonna aikaistaa. Se on vain se 7 euroa kuukaudessa, siitä kertyy 50 miljoonaa euroa yhteensä vuosisummana, niin että vaikka se yksityiselle saajalle saattaa tuntua mitättömältä, se on kuitenkin pieni lisä. 50 miljoonaa markkaa olisi suuruusluokkana sama kuin jos koko eduskunta toimintoineen lopetetaan; siitä tulisi se toinen 7 euroa kuukaudessa.

Myös opiskelijoiden pitkään toivomasta opintotuen asumislisän vuokrarajan korottamisesta päätettiin viime vuoden lopulla ja tänä vuonna toteutetaan vuoden lopulla. Verouudistusta täällä on monessa puheenvuorossa kritisoitu. Hallitus on tuloveroja alentanut aika reilusti, mutta kyllä nyt tilastoista on nähtävissä, että sillä on ollut näitä toivottuja työllisyysvaikutuksia. Itsekin sitä epäilin, onko syytä tuloveroa laskea niin paljon, mutta tilastot näyttävät, että se tavoite, mikä sillä oli, vaikuttaminen työllisyyteen, on toteutunut.

Merkittävä uudistus tällä hallituksella oli yritysverouudistuspaketti kokonaisuudessaan, jossa oli monia osatekijöitä, itse pääomaveron, yritysveroprosenttien, laskeminen, mutta sitten myös arvonlisäverotuksen alarajan joustava nostaminen, josta on vuosia ollut toivomuksia erityisesti pienillä mikroyrittäjillä, ja niitähän meillä lukumääräisesti on tosi paljon Suomessa, ja ne työllistävät. Mielestäni alaraja olisi vain pitänyt nostaa 20 000 eurosta vuodessa, josta lähtien menee täysi arvonlisävero, reilusti korkeammaksi, ainakin kaksinkertaiseksi. Silloin se voisi houkutella pienyrittäjän palkkaamaan vielä toisen henkilön tekemään siihen työtä. Toivon, että jatkossa, kun näitä työllistämisasioita pohditaan, tähän voitaisiin vielä palata ja tehdä tästä vielä tehokkaampi. Hyvä ajatus, mutta ehkä se raja jäi liian alas, ettei sillä kuitenkaan ole niin suurta työllistävää vaikutusta kuin toivottiin.

Sukupolvenvaihdosten verotuksen helpottaminen kertomusvuonna, viime vuonna, tuli voimaan pienyritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksissa, sen verotusarvon alentaminen 40 prosenttiin. Sitä ovat yrittäjäjärjestöt vuosikausia toivoneet. Se on myös merkittävä kädenojennus yritystoiminnan kehittämiseen, erityisesti pienyritystoiminnan kehittämiseen, joka toivottavasti osaltaan vaikuttaa työllisyyteen.

Niin sanotun matalan tuottavuuden työn työnantajamaksujen keventäminen on ollut esillä. Budjettikehyksissä todettiin, että siihen käytetään 150—200 miljoonaa euroa, ja nyt olisi huolellisesti mietittävä, kuinka se täsmäkohdennetaan, että työllisyysvaikutukset olisivat mahdollisimman suuret. Ehkä voisi siihen arvonlisäverotukseen, mistä totesin, palata ja vielä kotitaloustyön veroetua laajentaa, koska siitä on jo näyttöä monelta vuodelta, että se vähentää harmaata taloutta ja lisää työpaikkoja. Sitä linjaa kannattaa nyt vielä jatkaa. Viime syksynähän tämän vuoden budjettiin tehtiin se parannus, että jos kotitaloustyötä teettää suoraan verokirjalla jollakin yksityisellä kirvesmiehellä, se on nyt lähes saman arvoinen kuin jos sen teettäisi firmalla. Aiemmin siinä oli iso ero tämän firman hyväksi.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä alueellistamisesta sen verran sanoa, että tällä hallituksella on hyvin järkevä alueellistamispolitiikka. Ilman hötkyilyä tarkasti mietitään, että toimintoja voidaan siirtää semmoisiin maakuntiin, joissa ne ovat luontaisia, joissa on jo siihen liittyvää toimintaa merkittävästi. Tässä suhteessa Maaseutuviraston luonnollinen sijaintipaikka olisi Seinäjoki. Etelä-Pohjanmaa ja koko vanha Vaasan lääni on valtion ratkaisuissa jäänyt 90-luvun puolivälistä häviäjän osaan. Sieltä on vähennetty varuskuntia, sieltä on lopetettu lääninhallitus jne. Maaseutuvirasto olisi nyt jonkinlainen palautus ja arvokas palautus. Toivon, että tämä työryhmä ehdottaa — tai ministeri tekee esityksen työryhmän ehdotuksen pohjalta vielä ennen kesää — että virasto sijoitettaisiin Seinäjoelle.

Maatalouspolitiikasta, arvoisa puhemies, aivan lopuksi. Sitä keskustelua käytiin täällä viikko sitten, kun oli cap-tuen täytäntöönpanolainsäädännöstä lähetekeskustelu. Hyvin voimakkaasti on opposition taholta ja myös viljelijöiden taholta arvosteltu viime vuoden ja edellisvuoden tämän hallituksen toteuttamaa maatalouspolitiikkaa ja erityisesti on sanottu, että EU:n ja kansallisia tukia on vähennetty merkittävästi. Toimenpidekertomuksessa on kuitenkin teksti, että kertomusvuonna, siis 2004, maa- ja puutarhatalouden viljelijätukia maksettiin yhteensä noin 1 794,1 miljoonaa euroa eli noin 2,4 prosenttia enemmän kuin edellisvuosina. Eivät nämä mitään leikkauksia ole, mutta ongelma on se, että ne kohdistuvat epätasaisesti tiloille. Aina on häviäjiä, suuriakin häviäjiä. Jotkut vähän voittavat näissä ratkaisuissa, mutta näitä epäkohtia nyt varmasti pyritään lähiajan maatalouspolitiikalla korjaamaan.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pyrin puhumaan melko lyhyesti, koska ed. Ranta-Muotio ja ed. Vihriälä käyttivät niin hyvät ja täydelliset puheenvuorot, että on vain ilo yhtyä heidän esittämiinsä näkemyksiin.

Oikeusministeriön kohdalla, kun puhutaan yritysten ja maatilaomaisuuden arvostussäännöistä, perintö- ja lahjaverolaista, niin toivon, että vielä hallitus jäljellä olevalla kaudellaan asian saattaisi paremmaksi siten, että perintövero poistettaisiin kokonaisuudessaan rintaperillisiltä ja ensimmäiseen perintöveroluokkaan kuuluvilta perillisiltä muutoinkin.

Sitten katsoisin hieman tulevaisuuteen maaseudun kannalta metsätalouden osalta. Laki kestävän metsätalouden rahoituksesta on tärkeä. Meidän pitää pitää huoli siitä, että Suomessa on laadukasta puuta jatkossakin, ja siksi tuon ihan terveisiä kotiseutuni metsänhoitoyhdistyksen Metson valtuuston kokouksesta viime maanantailta. Siellä arvoisat valtuustokollegat loivat paineita meihin kansanedustajiin, maakunnan kaikkiin kansanedustajiin siitä, että me pitäisimme huolta, että nämä kestävän metsätalouden niin sanotut Kemera-varat olisivat riittävät myös tulevaisuudessa. Nehän tahtovat vuosittain aina loppua niin kuin varat monessa muussakin asiassa, mutta metsätalous on kestävä tuki- ja selkäranka Suomen taloudelle. Sen takia toivon, että Kemera-rahoja, kestävän metsätalouden rahoja, on myös tulevissa budjeteissa riittävästi.

Liikenne- ja viestintäministeriön kohdalla täällä on viitattu rattijuopumusten vähentämistavoitteeseen. Juopumispidätyksethän, taikka säilöönotot oikeammin ilmaistuna, lisääntyivät tuntuvasti menneen vuoden aikana. Siihen ovat osaltaan tietyt alkoholiveropoliittiset ratkaisut vaikuttaneet. Rattijuopumus tulisi kuitenkin saada voimakkaaseen laskuun, jotta liikennekuolemat ja liikenneonnettomuudet pääsisivät siihen tavoitteeseen, mikä on asetettu, ja vielä parempaankin tilanteeseen.

Tässä suhteessa olen juuri tänään aivan äskettäin jättänyt toimenpidealoitteen, jossa olisi ajatusta harkittavaksi enemmänkin, että niin sanottu viineessä ajaminen, 0,2—0,5 promillea alkoholia veressä, tulisi sanktioitavaksi, mutta jotta turhaa byrokratiaa tästä ei tulisi, niin toimenpidealoitteessani olen esittänyt sanktioksi rikesakkoa. Se olisi nopea poliisitoimi kentällä ja kumminkin selkeä yhteiskunnan signaali kaikille niille ihmisille, jotka haluavat kunnioittaa lakeja, että alkoholi ei sovi liikenteeseen.

Täällä on viitattu moniin keskeisiin tieasioihin. Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan ja Kanta-Hämeen kansanedustajina aivan hetken päästä olemme kokouksessa, jossa tulee esille valtakuntamme pohjois—etelä-suunnassa pisin tie, Nelostie.

Tärkeitä tieasioita on muitakin. Yksityistiekysymykset ovat täällä toimintakertomuksessa olleet esillä. Toivon, että yksityistiet voisivat myös saada valtionavustusta normaaleihin hoitomenoihin. Toivon, että myös yksityisteitten vuosittaiset hoitomenot teiden aurauksesta, sorastuksesta, hiekoituksesta, lanauksesta, tämän kaltaisista jokapäiväisistä ja vuosittaisista hoitomenoista, voisivat olla arvonlisäverosta myöskin vapaat.

Arvoisa puhemies! Näillä ajatuksilla toivon, että tätä tulevien vuosien vastaavaa kertomusta voitaisiin parantaa. Vielä menneen vuoden työskentelin lakivaliokunnassa. Siellä me kiinnitimme huomiota siihen tilanteeseen, mikä on maamme vankiloissa. Ne eivät palvele vankeinhoitoa, vaan niistä on tullut valitettavasti jopa kovan rikollisuuden korkeakouluja. Kyllä meidän tulisi voida rikollisuuden kasvu vankiloissa kerta kaikkiaan estää. Siinä suhteessa pitäisi sekä lisätä vankiloita että myös muutoinkin antaa riittävät voimavarat vankilalaitokselle. Viittaan yhtenä vankilahankkeena Haapamäen rautateitten menetyksen korvaamiseksi jo 70-luvun lopulla esiin nostettuun esitykseen Haapamäelle sijoitettavasta vankeinhoitolaitoksesta. Tästä K. J. Lång aikanaan teki hyvin modernit suunnitelmat, uuden tyyppisestä vankeinhoitolaitoksesta.

Ed. Ranta-Muotio ja ed. Vihriälä pitivät erinomaiset puheet. Ainut, missä pienen poikkeuksen tähän teen, liittyy Maaseutuvirastoon. Mielestäni valtion tulisi vihdoinkin kompensoida Haapamäen yhdyskunnalle yli 700:n valtion työpaikan menetys sijoittamalla eduskunnassa valiokuntapäätökseen asti edenneeseen Asutushallituksen Haapamäelle hajasijoittamiseen. Aikanaan 60-luvun lopulla tehtiin tällainen valtiovarainvaliokunnan päätös. Tämä tulisi nyt toteuttaa Maaseutuviraston yhteydessä. Haapamäki olisi hyvin soveltuva paikkakunta viljavan Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan, vankan Satakunnan, Hämeen, Pirkanmaan ja Keski-Suomen solmukohdassa Maaseutuvirastolle.

Astrid  Thors /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tänään saa vähän sellaisen käsityksen kuin Suomen hallinnossa ei olisi muita asioita kuin tieasioita. Ehkä tämä vähän minua kummastuttaa, mutta siitä huolimatta haluaisin aloittaa yhdellä ehkä kulkuasialla, yhdellä tällaisella asialla, joka on kaikista kiireellisin.

Olemme viime päivinä huomanneet lehdistössä, että sotku väylämaksuasioissa on erittäin suuri. Meitä on kehotettu myöskin katsomaan peiliin. Olemme nähneet viitteitä siitä, että rahdit Suomeen nousevat 5—20 prosentilla. Olen itsekin kuullut, että on vaikeutta saada esimerkiksi maataloustuotteita lähtemään tästä maasta kilpailukykyisellä hinnalla, koska rahdit ovat nousseet. Toivoisin todellakin, että saataisiin nopeasti ratkaisu aikaan, koska me tiedämme, niin kuin kertomuksessa kai kerrotaankin, että 90 prosenttia meidän viennistämme menee nimenomaan rahtialuksilla maasta ulos.

Jag är verkligen bekymrad över det rådd som nu råder när det gäller farledsavgifterna. Vi måste nog säga att på många sätt har riksdagen bidragit till det här råddet, först genom att man började rota i frågan här och påstod att det har funnits oegentligheter och nu senare när grundlagsutskottet bidragit till en sådan tolkning som kanske försvårar den miljömässigt väldigt motiverade kopplingen av farledsavgifterna till isklasserna, en koppling som har varit viktig för att upprätthålla trafiken till alla våra hamnar och också regionalpolitiskt viktig.

Det behövs snabba åtgärder och jag hoppas att ministeriet och parterna kan komma överens om saken under de närmaste veckorna för att vi skall få en ändring till stånd. Jag känner också till fall där enskilda mäklare har oskäliga krav på sig, krav som de inte kan styra mot någon befraktare eller någon ledare.

Hyvät ystävät, ihmisten hyvinvointiin liittyvät asiat eivät ole olleet niin korostetusti esillä, mutta olemme tänään järkyttyneinä kuulleet, että eräät suuret kaupungit eivät ole ottaneet käyttöönsä palvelusetelijärjestelmää, johon eduskunta myöskin oli myötävaikuttamassa muutama vuosi sitten sillä tarkoituksella esimerkiksi, että jos kunnat eivät itse voi järjestää palvelujaan, niin he antavat asukkaille mahdollisuuden palveluseteleiden kautta saada sitä tarvittavaa palvelua. On aika kummallista, että kaupunki, jossa me olemme tänään, ei ole ottanut tätä käyttöönsä.

Sitten olen iloinen, että kollega Vielma — joka ainakin on salissa, vaikka hän tekee jotain muuta ja spekuloi — on talossa, koska hän esitti muutaman aivan suoran "tvärsäkert påstående om kommunstrukturer".

Jos katsomme niitä kuntia, joissa Rkp on enemmistönä, siellä on suoritettu enemmän kuntaliitoksia kuin muualla Suomessa. Jos muissa kunnissa olisi suoritettu saman verran liitoksia, niin Suomessa olisi noin 300 kuntaa. Kuten yleensäkin tässä maassa, niin vallitsee paradoksi. Usein se, että on tehty pakolla liitos, on se todellinen tae, että palvelurakenne pysyy entisenään eikä ole syntynyt säästöjä. On suoritettu runsaasti tutkimuksia siitä, tuleeko säästöjä kuntaliitoksista vai ei. Nyt minä pelkään, että tässä tilanteessa, jossa nyt tämä palvelu- ja kuntarakenneselvitys tehdään, se tehdään ei-analyyttisellä tavalla. Uskoisin, että paljon paljon enemmän säästöä olisi saatavissa aikaan, jos esimerkiksi kuunneltaisiin ja tehtäisiin asioita toisella lailla ja annettaisiin joidenkin selvitysten toteutua ja sanottaisiin, että kunnat, teillä on vähän aikaa tehdä asioita uudella tavalla.

Kun nyt ed. Petri Salo on täällä salissa, niin haluan esimerkiksi viitata teidän rajakuntaanne. Minä tunnen sen entisen kunnanlääkärin, joka kaksistaan kipusiskon kanssa hoiti Oravaisten silloista terveydenhuoltoa. He hoitivat sen kaksistaan. Miten monta tarvitaan siihen vastaavaan hommaan tänään? Tämä on vain esimerkki, että asioita voidaan tehdä toisella tavalla, ja todellakaan kuntien pakkoliittäminen ei ole minkäänlainen taikasauva. Minä luulen, että taikasauva on toisaalta se, että pystytään tekemään asioita uudella tavalla, että tehdään sitä analyyttisesti, ja ennen kaikkea meidän täytyy vaalia, että kuntalaisilla on mahdollisuuksia valita, mistä hakevat palvelua. Jos tulee semmoinen kuntareformi tai palvelureformi, jossa pakotetaan tuottamaan yhdessä joitakin palveluja eikä asukkailla ole valinnanvapautta, niin se ei kyllä todellakaan johda toivottuihin tuloksiin.

Ed. Meriläinen, joka valitettavasti ei ole paikalla, otti esiin lohen kalastuksen ja sen tilanteen. Siitä olen erittäin kiitollinen, koska nyt meillä on eduskunnan pöytäkirjassa se, että vihreille on tärkeämpää lohiturismi kuin itse lohikanta. Haluaisin sanoa hänelle, että tällä hetkellä kalastaja on todella uhatumpi kuin esimerkiksi lohi itsessään. Luonnollinen lohi on pystytty hyvin pelastamaan, mutta lohikalastajat ovat melkein menetettyjä. Mielenkiintoista, että tämmöinen vihreä näkökulma on tällainen kuin hän toi esiin. Ed. Meriläinen myöskin väitti, että Itämeren tilanteessa ei ollut mitään tapahtunut.

Ursäkta nu bara, i dag eller i går, nu vet jag inte vilkendera dagen, träder bland annat ett förbud mot att transportera tung olja i enkla skrov i kraft, så vi har gått mycket framåt när det gäller just tankfartygen. Här skulle jag igen vilja säga att vi har haft en anmärkningsvärt stor hjälp av vårt EU-medlemskap, ensamt skulle Finland aldrig har fått den här bestämmelsen till stånd med skärpta krav.

En annan skärpning som vi har fått till stånd och som kanske, när det gäller den pågående nedsmutsningen är väldigt viktig, är att på grund av EU-direktiven så minskar man de undantag som fartyg har fått för att inte hämta sitt avfall till hamn, för nästan hälften av fartygen har haft undantag, det blir kring 35 procent. Vi vet att avsiktlig tömning av barlasttankar är en av de största källorna till föroreningar i Östersjön, för att nämna några exempel.

Vi vet också att allt detta viktiga arbete kommer våra kolleger att diskutera inom ramen för den nordliga dimensionen och miljöarbetet för Östersjön, som också statsministern har nämnt i ett tal här alldeles nyss. Därför tyckte jag också att betyget som ledamot Meriläinen gav om Östersjöfrågorna inte var överensstämmande med sanningen.

Kollegat ovat toivoneet Maaseutuvirastoa Seinäjoelle. Esittäisin tässä yhteydessä vähän kummastusta siitä, että aina, kun jotain esitetään muutettavaksi Helsingistä, niin se aina menee Hämeenlinnaan. Mitä aluepolitiikkaa tämä on? Ja mistä johtuu, että vain sillä säteellä jotain tapahtuu, kun me tiedämme, että työllisyys ja korvaavat toimenpiteet ovat samalla etäisyydellä Helsingistä sekä itään että länteen yhtä huutavia? Haluan vain viitata esimerkiksi tilanteeseen Loviisassa, jossa edelleen on Uudenmaan korkein työttömyys ja jossa ed. Ilkka Taipaleen käynneistä huolimatta on runsaasti pitkäaikaistyöttömiä. Esimerkkinä vaan. Jotain on kummallista tässä alueellistamispolitiikassa, kun kaikki, mikä siirretään Helsingistä, vaikuttaa menevän sinne Hämeenlinnaan. Jotain on kriteereissä kummallista.

Lopuksi totean, että oli aiheellista, että ed. Lauri Oinonen otti esiin tämän vankilalaitoksen ja sen tilanteen, koska viime vuoden aikana saimme juuri sen suuren paketin, jota käsitellään tällä hetkellä lakivaliokunnassa, ja huolta herättää, ellei valtio tule löytämään sen tarvitsemaa rahamäärää, jotta se paketti saadaan toimimaan sillä tavalla kuin hallitus on edellyttänyt. Toivottavasti myöskin tulevissa budjettitaisteluissa saamme varoja sen puolesta.

Värderade talman! Till slut vill jag också konstatera att regeringen under förra året vidtagit många åtgärder som, om man vill, kan bidra till att Finland aktivt kan arbeta mot människohandel, mot organhandel och mot andra människoförnedrande åtgärder. Det är med tillförsikt och förväntan som åtminstone många i den här riksdagen ser fram emot att justitieminister Koskinen lever upp till sitt förslag och sitt löfte från förra veckan att han skall komma till riksdagen med ett förslag som kriminaliserar köp av prostitutionstjänster. Det är med mycket stor tillfredsställelse man har noterat detta och jag tror att många ledamöter här kommer att ivrigt vänta på att han förverkligar sitt löfte.

Esa  Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä ovat hallituspuolueiden edustajat käyttäneet vähemmän puheenvuoroja, sen takia pitää hallituksen ääntäkin saada tänne saliin, kun enemmän oppositio on puhunut. Täällä on kiinnitetty ihan oikeisiin asioihin huomiota, ja suurin yksittäinen aihe, joka tuossa kertomuksessa noin tukkimiehen kirjanpidolla on, on tämä liikennerahoitus. Siinä lienee yhteinen huoli koko eduskunnalla ja koko Suomen kansalla ilmeisesti, jotta millä tavalla nämä tulevat liikennerahoitustarpeet katetaan. Nimittäin, jos katsoo ihan viime päivien uutisia vaikka ratojen osalta, niin siellä on hyvällä onnella vältytty monelta isolta turmalta, ja on onni ollut onnettomuudessa, jotta näissä ei ole käynyt pahasti. Sen takia odottaisi, jotta radanpidon korjausten osalta saadaan se 50—60 miljoonaa euroa lisää vuosittain. Näin ymmärsin Ratahallintokeskuksen odotteen olevan, jolloin voitaisiin jonkun verran jopa kunnostaa näitä ratoja eikä puhua siitä, että jätetään pusikoitumaan, ruostumaan ja rappeutumaan radat, joita aikanaan on tehty silloin paljon köyhempänä aikana.

On tämä aika merkillistä tämä suomalainen yhteiskuntapolitiikka ja nämä linjoitukset, jos silloin, kun meillä on rahaa käytössä yhteiskunnassa kaiken kaikkiaan, niin ne tuhlataan, ne hävitetään johonkin muualle; annetaan kaikkein isotuloisimmille veronalennuksia tai ollaan alentamassa varallisuusveroa niiltä, jotka eivät tarvitse niitä rahoja. Mutta sen sijaan meillä sitten takkuaa liikennepuoli, tiestö on huonossa kunnossa, ei pystytä hoitamaan sairaita tai monta muuta asiaa, mitä ihmiset odottavat kuitenkin palveluilta. Jonkun tutkimuksen mukaan ihmisethän ovat todenneet, valtaosa suomalaisista on todennut, että ennen maksetaan vähän vaikka korkeampia veroja, kun saadaan kunnon palveluita.

Minusta tämä pitäisi ottaa tosissaan eikä höynähtää tämmöisten oikeistolaisten ajatusten perään. Onhan se hieno asia tietysti, johon vedotaan, että annetaan ihmisille itselleen vastuu. Mutta tiedetään kuitenkin, jotta kaikilla ei pysty olemaan sitä vastuuta eikä pysty olemaan mahdollisuuksia tienata niitä rahoja, jolloin tarvitaan yhteisvastuuta, eikä jokaiselle heitetä itselleen sitä palloa käsiin, kun tiedetään, etteivät kaikki pysty hoitamaan sitä.

Sen takia tässä verolinjauksessa toivoisi kyllä, jotta varallisuusveroalesta vielä luovuttaisiin ja siirrettäisiin ennemmin se tänne perintöveropuolelle. Onhan tämä nyt aika pöljä homma, niin kuin taisi ed. Pulliainen — olin työhuoneessa — todeta siitä, että myö maksetaan 2,5 miljardia euroa korkoa, joka on aika iso lovi tässä meidän valtiontaloudessa. Tosin Lipposen kahden hallituksen aikaan saatiin vähän pienennettyä sitä velan määrää. Sehän oli pahimmillaan — paljonko se nyt oli, se oli, muistelen — melkein 30 miljardia markkoina, joka on varmaan 4—5 miljardin euron välillä silloin. Nyt on melkein päästy puoleen tässä koron määrässä. Tosin se johtuu osin siitä, että velan määrä on pienentynyt, mutta sitten siitäkin, jotta nyt on korot vähän matalammalla. Tämä on meidän yhteinen huolemme, ja tavoitteenhan pitäisi terveen talouden kannalta olla se, jotta velkaa maksettaisiin pois eikä lisää velkaannuttaisi, niin kuin tällä hetkellä tapahtuu.

Ed. Oinonen aina käyttää semmoisia hyviä puheenvuoroja myös. Kyllä keskiseen Suomeen pitää näitä virastoja enemmän saada, ihan tuommoisia isoja virastoja ja sitten joitain pikkuputiikkeja laidoille kanssa, että kaikilla olisi lyhyt matka. Sen takia minä olen monesti esittänyt, että eikö tämä eduskuntakin pitäisi siirtää jonnekin Jyväskylään, niin että se olisi paljon lähempänä kaikkia ihmisiä. (Ed. Pulliainen: Oinosta lähempänä!) — Myös ed. Pulliaista, Oulusta on lyhyempi matka Jyväskylään. Tosin liikenneyhteydet ovat vähän heikommat.

Mutta itse asiassa, miksi tulin tänne, niin tulin sen takia, kun tässä Metsänhakkuun estäminen -otsikolla, Metsärikos ja rikkomus -otsikolla on sitten yksi osio. Siinähän hallitus eduskunnan myötävaikutuksella sai nyt sitten aikaan sen, jotta nämä laittomat häirinnät saatiin kriminalisoitua sillä tavalla, että sieltä tämä häiritsijä voidaan poistaa. Muistan hyvästi 90-luvun lopulla, miten monta kertaa tätä yritettiin, silloin se ei onnistunut. Sen takia tässä täytyy nostaa hattua hallitukselle ja tietysti tämänhetkiselle eduskunnalle. Nimittäin ei tätä muuten olisi tullut, jos täällä olisi taas tehty samat temput, mitkä 90-luvun lopulla tehtiin. Oli hyviä asioita tulossa, mutta täällä sitten lakivaliokunta katsoi, ettei sitä nyt oikein voi niin säätää, että ne tulevat metsälain yhteydessä tehtäviksi nämä rangaistusjärjestelmät.

Mutta tähän liittyen täällä todetaan, jotta nyt ei ole enää niin kuin ongelmia oikeastaan olemassa ja tämä homma on loppuunkaluttu. Minusta kuitenkin tällä hetkellä, kun kuunnellaan noita uutisia tuolta pohjoisesta Lapista ja sieltä lähteviä tilanteita, voidaan kysyä, mitä se mahtaa tehdäkin ja vaikuttaa koko suomalaiseen metsätalouteen ja koko puutalousteollisuuteen, mitä mahdollisesti tulee jatkossa Suomessa olemaan. Minusta tässä hallitus voisi nyt katsoa ja pitää katsoa, millä tavalla estetään myös se, jotta tämmöinen tietynlainen hakkuiden laiton estäminen voidaan saada hoidettua sillä tavalla, jotta häiritsijät lähtee aika livakkaan sieltä pois.

Onhan nyt hassu homma, jos tällä hetkellä on tilanne Inarissa sen oloinen, jotta siellä viranomaistahot voi vaan sivusta katsoa, mitä siellä tapahtuu. Ei ole olemassa semmoisia konsteja, jotta ne kontit, joita sinne on tuotu Greenpeacen toimesta, voitaisiin ottaa valtion haltuun. Minusta tässä on laittomasta toiminnasta, toisen maalle sijoitetusta tämmöisestä leiristä kysymys. Kyllä nyt suhteellisen nopeassa ajassa pitää saada toimenpiteitä aikaan, jotta jos ne eivät itse sitä poista, niin siinä tapauksessa viranomaiset ottavat ne haltuunsa, lukitsee ja tietyn ajan päästä otetaan vaikka valtiolle ja myydään vaikka huutokaupalla pois niitä sitten. Eli minusta semmoinen hyvä aika olisi, jotta poliisille annettaisiin valtuus, jotta kun tämä virka-apupyyntö on tullut, niin kolmen päivän sisällä on poliisilla oikeus käydä lukitsemassa tämän tyyppiset laittomat leirit ja vaikka viikon sisällä sitten ne siirtyisivät valtion haltuun, jolloin tämmöinen rikollinen toiminta, jota tässä on kuitenkin olemassa laillista elinkeinoa vastaan, saataisiin hallintaan. Minusta tärkein näkökulma siinä on se, jotta metsäteollisuus ja nämä omistajatahot voisivat harrastaa sitä laillista toimintaa, mikä niille kuuluu.

Tällä hetkellä se ei toimi tämä homma. Silloin meidän viranomaissäännöksissä on joku virhe. Odotan, jotta tämä hallitus lähtee nyt mahdollisimman pikaisesti selvittämään, ryhtyy toimenpiteisiin, jotta tässä semmoiset säännökset tehdään, jotta tämmöiset häiritsijät saadaan pois siltä alueelta. Tiedän, että sinne tulee uusia. Keski-Euroopasta lennätetään kuulemma nytkin jatkuvasti uusia ihmisiä sinne, ja entiset lähtevät takaisin koteihinsa ilmeisesti lepäytymään ja tulevatko uudelleen tai miten se onkin organisoitu. Mutta sehän näkyy, jotta se on organisoitu hyvin kaukaa muualta. Me suomalaiset olemme täysin tämmöisten rikollisten tahojen armoilla. Ei tämmöistä voi sallia.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensinnäkin pari kommenttia täällä käytettyihin arvokkaisiin puheenvuoroihin. Aloittaisin ed. Thorsin puheenvuorosta ja ilmoittaisin kyllä olevani täysin samaa mieltä hänen kanssaan kuntaliitosten merkityksestä. Suomessa on syntynyt merkillinen käsitys siitä, että kun kuntia yhdistetään, niin saadaan joitakin valtavia hyötyjä siitä. Joskus aikaisemminkin olen puhunut siitä, että kun Ranskassa on 36 000 kuntaa, niin se tarkoittaisi, että meillä olisi suurin piirtein 3 500 kuntaa Suomessa, mutta Ranskassa ei olekaan joka kunnassa kunnanjohtajaa ja kunnansihteeriä, (Ed. Pulliainen: Eikä kaikissa asukkaita!) vaan pormestarit hoitavat niitä sivutoimenaan monta kertaa ja pistävät vähän omia rahojaan.

Me olemme Suomessa säätäneet lain, että jokaiseen pieneen kuntaan on saatava kunnanjohtaja. Tämä laki joskus ehkä 80-luvulla säädettiin. On aika merkillistä, miten eduskunta lähtee päättämään sellaista, että pitää olla kunnanjohtaja, kunnansihteeri. Kaikissa alle 2 000 asukkaan kunnissakin on tällainen byrokratia. Yhteistyötä lisäämällä ja byrokratiaa vähentämällä me pääsemme varmasti yhtä hyvään, jos ei parempaan, tulokseen kuin kuntien yhdistämisellä. Minä poikkean sosialidemokraattien kannasta tässä, mutta olen täysin vakuuttunut, että tällä linjalla voidaan jatkaa. Ei kuntien pakkoliitoksilla mitään hyvää aikaansaada.

Toinen asia, puhemies, on se, että kun täällä on puhuttu alueellistamisesta, lähinnä on puhuttu Maaseutuvirastosta. Hallitus ei ole päässyt vielä oikein alkuun alueellistamisessa, mutta Maaseutuvirasto on täällä noussut hyvin vahvasti esille, ja muun muassa edustajat Vihriälä ja Ranta-Muotio ovat kovasti vedonneet Seinäjoen puolesta, ed. Oinonen taas Haapamäen puolesta. Haluaisin kuitenkin sanoa kiistämättä ollenkaan Etelä-Pohjanmaan merkitystä elintarviketuotannossa, että kyllä Satakunta on myöskin erittäin vahva elintarviketuotannon alue. Minä kyllä vetoan maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojaan, että Pori, joka on myöskin eräs sijoituspaikkavaihtoehto, (Ed. Pulliainen: Saiko hän yhtään ääntä sieltä?) otettaisiin vakavasti huomioon ja ehkä voitaisiin jakaa Seinäjoen ja Porin välillä. Minusta se olisi ehkä kaikkein paras kompromissi. — Mitä tulee Korkeaojan saamiin äänimääriin, kyllä hän saa hyvät äänimäärät Porista, niin että en usko siihen, että ...

Puhemies! Pääministeri Vanhanen myöskin viittasi ehkä kaikkein tärkeimpään tapahtumaan viime vuonna Euroopassa eli siihen, että Euroopan unioni laajeni kymmenellä uudella jäsenmaalla. Tästäkin me Suomessa olemme sanoneet, että se on hyvä, että Euroopan unioni laajenee. Kukaan ei kuitenkaan ole oikein vakavissaan pohtinut sitä, mitä seurauksia sillä tulee olemaan lähivuosien aikana esimerkiksi aluetukien kannalta. Meidän kannattaa nyt jo omissa maakunnissamme Pohjois- ja Itä-Suomea ehkä lukuun ottamatta sanoa, että satoja, jos ei tuhansia, työpaikkoja häviää, kun näitä EU-tukia ei vaan saada. Mehän olemme eduskunnassa linjanneet kannan niin, että Itä- ja Pohjois-Suomen aluetuet on turvattava, mutta samaan aikaan se tarkoittaa, että Länsi- ja Etelä-Suomi eivät saa sitä osuutta, mikä niillä on nyt ollut. Tuntuu siltä, että tätä valmiutta ei täällä vielä oikein ole ymmärretty. Meidän pitää valmistautua siihen tilanteeseen, mikä on vuoden 2007 alussa: aluetukia ei tulla saamaan samassa määrin kuin tähän asti. Päinvastoin Suomesta tulee entistä suurempi nettomaksaja.

Me kyllä puhumme aina juhlapuheissa komeasti siitä, että pitää tuntea yhteisvastuuta ja solidaarisuutta, mutta sitten kun me menemme äänestäjien eteen, kyllä monien polvet vapisevat, kun äänestäjät sanovatkin, että ette te ole oikein menetelleet oikein; me olemme menettäneet, ja nämä uudet maat ovat hyötyneet. Kyllä totta kai Suomikin hyötyy siitä, että tulee uusia ostokykyisiä markkinoita, mutta kestää aika kauan, ennen kuin näistä uusista EU-jäsenmaistakaan niin kovin ostovoimaisia maita tulee.

Puhemies! Työllisyys on myöskin ihan aiheellisesti puhuttanut täällä. Meillä on edelleen, jos laajaa työttömyyttä katsotaan, liki puoli miljoonaa ihmistä työttömänä, ja se on aivan liian korkea määrä. Siitä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Se on laman tulosta, siitä ei päästä mihinkään. Kun esimerkiksi tulen Porista, jossa työttömyys on ollut yli 13 vuoden ajan yli 15 prosenttia, pahimmillaan vuonna 93 oli 26,8 prosenttia ja jatkuvasti yli 15 prosenttia, ja eräissä muissakin suurissa kaupungeissa on toistakymmentä vuotta jatkunut yli 15 prosentin työttömyys, niin minkään kunnan rakenne ei voi kestää tätä loputtomiin. Jossakin vaiheessa tähän pitää tulla muutos, myöskin valtion politiikassa pitää tulla muutos.

Mutta sitten kun täällä on haukuttu hallitusta siitä, ettei ole pystytty luomaan riittävästi uusia työpaikkoja, kritiikkiä voidaan esittää, mutta olen ennenkin esittänyt tältä samalta korokkeelta sen kysymyksen, kuinka paljon loppujen lopuksi päätösvaltaa globalisaation vaikutuksesta on siirtynyt Suomen ulkopuolelle, kuinka paljon esimerkiksi Amerikan päätökset vaikuttavat siihen, mitä Suomessa tapahtuu. Sitä meillä ei ole analysoitu läheskään tarpeeksi. Me tiedämme, jokainen, joka seuraa esimerkiksi sitä, miten osakemarkkinat toimivat, että kun Amerikan markkinat avautuvat, se muuttaa koko Euroopan pörssienkin suunnan. Tällä on erittäin suuri vaikutus, se vaikuttaa kaikkeen.

Mutta samalla täytyy kyllä muistuttaa siitä tekopyhyydestä, mitä suomalaistenkin poliitikkojen keskuudessa ja myös täällä eduskunnassa on, että kun puhutaan Kasvu- ja vakaussopimuksesta, haukutaan Saksaa ja Ranskaa, joissa on pikkuisen yli 3 prosentin vaje, mutta sen sijaan sanotaan, että Amerikka on dynaaminen alue. Amerikan budjettivaje lähestyy 6:ta prosenttia. Kauppataseen vaje on noin 6 prosenttia kansantuotteesta. Jos eurooppalaiset maat Saksa ja Ranska käyttäisivät tällaisia vajeita, uskokaa vain se, mitä sanon: meillä olisi aivan erilainen kasvu, mutta se kasvu perustuisi velalle. Velka pitää joskus maksaa. Tämä heijastuu kyllä eurooppalaisittain erittäin hankalana tilanteena. Kun dollari heikkenee, niin samanaikaisesti tietysti euro vahvistuu, ja se aiheuttaa meille erittäin suuria vaikeuksia. Amerikkalaiset sanovat, että tämähän johtuu siitä, että Euroopassa ei ole riittävästi ostovoimaa, mutta Euroopan unionin alue on kuitenkin valtava alue, jolla on vaihtotaseen ylijäämä, Suomi eräs parhaita suhteellisesti, mutta kokonaisuutenakin EU vie enemmän kuin EU tuo.

Amerikka on aivan päinvastainen. Pyydän teitä todella miettimään, kuinka dynaaminen tämä Amerikan velkatalous on. Amerikassa velkaantuu kansantalous, valtiontalous ja myöskin perheitten talous, ja ennemmin tai myöhemmin tämä pommi on myöskin eurooppalaisten ja meidän suomalaisten käsissä. Kari Nars, joka on eräs meidän parhaita valuutta-asiantuntijoitamme, veikkasi kuukausi sitten, että täysin mahdotonta ei ole dollarin romahtaminen niin, että esimerkiksi euro tulee maksamaan 2 dollaria. Miettikää, mitä sen jälkeen Euroopassa tapahtuu. Mutta joka tapauksessa me tiedämme, että tämä nykyinenkin euron 1,3 dollarin kurssi on täysin keinotekoinen ja sitä pidetään yllä markkinoilla, mutta ennemmin tai myöhemmin tämä kurssi tulee muuttumaan.

Puhemies! Kannattaa myös muistaa, kun täällä on sanottu, että Suomi velkaantuu, että todellisuudessa, kun katsotaan viime vuoden tilastoja, Suomi oli paras EU-maa, jos halutaan sanoa paras lainausmerkeissä. Meillä oli 2,1 prosentin ylijäämä julkisessa taloudessa, jossa mukana olivat työeläkerahastot, siis 2,1 prosentin ylijäämä. Me olemme erittäin hyvin varustautuneet tähän huoltosuhteen muuttumiseen ja siihen, että väki vanhenee. Missään muussa Euroopan maassa ei ole niin hyvin valmistauduttu. Mutta meillä jatkuvasti saarnataan sen siunauksellisuutta, että me varustaudumme tähän ikääntymiseen. Mutta siinä on se vaara, että jos me noudatamme liian kireää talouspolitiikkaa, talouskasvu ei ole niin suuri kuin se voisi olla vähän löysemmällä talouspolitiikalla. Irlanti oli muuten toiseksi paras viime vuonna: 1,3 prosenttia ylijäämäinen julkinen talous. Lähes kaikki muut maat olivat miinuksella, ja Ruotsi oli suurin piirtein tasapainossa.

Olen ennenkin vuosikaudet puhunut siitä, että tiukka talouspolitiikka on sinänsä hyvä, mutta ylitiukka talouspolitiikka saattaa heikentää kasvun mahdollisuuksia. Sillähän on suuri merkitys, minkälainen on esimerkiksi eläkkeiden maksukykymme vuonna 2020 ja 2030, minkälaisen talouskasvun me saamme aikaan. Nämä ovat kaksi tekijää, jotka pitää minun mielestäni ottaa huomioon.

Puhemies! Pari sanaa myöskin infrarakenteista. Kyllähän Suomen tiet ja rautatiet ovat eurooppalaisittain jääneet kehitysmaan tasolle, kun katsoo sekä meidän maanteitä että rautateitä. Tässä tullaan tämän säästämisen toiseen puoleen. Kun nyt kaikki kehuvat säästämisen ihanuutta, niin se on varmaan totta, mutta joskus ja jo tällä hetkellä me maksamme kovan hinnan siitä, että on pitkät etäisyydet Suomessa ja matkat kestävät valtavan kauan verrattuna esimerkiksi siihen, mitä tapahtuu jossain Ranskassa tai Saksassa. Olen joskus maininnut sen esimerkin, että kun Lille—Marseille-rata, joka on 1 050 kilometriä, kuljetaan 3,5 tunnissa näillä nopeilla junilla, niin sama aika 3,5 tuntia menee 250 kilometriin Suomessa. Kyllä todella meidän suomalaisten poliitikkojen tehtävä on saada nyt myöskin valtiovarainministeriö vakuuttuneeksi siitä, että se on kansantaloudellista säästöä, kun me panostamme lisää infrastruktuuriin, niin maanteihin kuin rautateihinkin.

Lopuksi, puhemies, vielä siitä, mitä meidän pitäisi tehdä työttömyyden osalta. Yksi, mikä pitäisi ainakin hoitaa, on tämä: Meillä on 65 000—70 000 yli vuoden työttömänä ollutta pitkäaikaistyötöntä yli 50-vuotiasta ihmistä ja viime vuonna aloitetulla uudistuksella 4 000 ihmistä sai eläkkeen, kun kymmenen vuotta oli ollut työttömänä. Minä väitän, että yksikään näistä 65 000—70 000 henkilöstä, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä yli 50-vuotiaita, ei sijoitu avoimille työmarkkinoille. Maksaa paljon enemmän yhteiskunnalle kouluttaa, kannustaa heitä hakemaan työtä, kun sellaista työtä vaan avoimilla työmarkkinoilla ei enää ole. Minun mielestäni tässä on tietysti kysymys työeläkelaitoksista. Työeläkelaitokset suhtautuvat karsaasti siihen, että ne maksaisivat eläkkeitä. Mutta olen sitä mieltä, että valtion pitäisi lähteä neuvottelemaan työeläkelaitosten kanssa, miten tämä kustannustenjako tehtäisiin.

Mitä sitten tulee matalan tuottavuuden työn korvaamiseen osaksi valtion varoista, niin kyllä minä olen sitä mieltä, että esimerkiksi palvelujen arvonlisäveroa erityisesti majoitus- ja ravitsemusalalla kannattaisi paljon mieluummin tukea kuin tätä niin sanottua matalan tuottavuuden työtä. Palveluissa meillä on kysyntää, kunhan vaan lisätään ostovoimaa ja toisaalta myöskin palvelujen hintaa pystytään laskemaan.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2004 on mielestäni hyvin laadittu. Se kuvaa tilannetta maassa sillä tavalla, että meillä on hyvin vakaa kansantalous, vakaa valtiontalous ja vakaa perheitten talous — perheet ovat lähes velattomia — verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltain talouteen. Siellähän todella tilanne on se, että kansantalous, valtiontalous ja perheitten talous on hyvin alijäämäinen ja ylivelkainen. 6 prosenttia valtion budjetti todella on negatiivinen ollut jo lähes 20 vuotta, ja samoin kauppataseen vaje on suuri.

Yhdysvaltain talous maailman veturina on maailmantalouteen hyvin sidottu öljyn hinnan takia, joka jatkaa tätä huimaa nousuaan niin kuin tänään: 58 dollaria tynnyriltä, joka on maksimaalinen hinta öljymarkkinoilla. Sitten toisaalta taas dollari on heikentynyt viimeisen kahden vuoden aikana 30 prosenttia. Yhdysvallat yrittää paikata talouttaan sillä, että se on myynyt valtion obligaatioita ja valtion velkakirjaa lähinnä Aasian maille, ja siinä Kiina on yksi suuri velkakirjojen ostaja sen takia, että sillä he pyrkivät varmistamaan oman valuuttansa vahvuuden. Samaa on tehnyt myös Japani, mutta Japanin talous tällä hetkellä on todella huolestuttava. Se on niin alijäämäinen. 80-luvulla puhuttiin, että Suomi on Euroopan Japani, mutta nyt toisin päin. Suomi on korjannut taloutensa viimeisen kymmenen vuoden aikana kuntoon, ja ne toimenpiteet Japanissa ovat vasta työn alla.

Mitä tulee sitten Euroopan talouteen, niin Euroopan talous yskii. Saksan talous on hyvin suurissa vaikeuksissa tällä hetkellä. Lähinnä siellä on hyvin korkea työttömyysaste ja alhainen investointiaste, ja se heijastuu meihin sillä tavalla, että kun Suomen viennistä Eurooppaan menee noin 75 prosenttia, niin jos nämä johtavat Euroopan talousmaat eivät saa omaa talouttaan kuntoon, sen heijastusvaikutus on erittäin voimakas tänne Pohjoismaille, erityisesti Suomelle. Suomen kannalta on huolestuttavaa se, että suomalaiset yritykset investoivat viime vuonna yli 60 miljardia euroa ulkomaille ja taas toisaalta sitten ulkomaalaiset yritykset Suomeen 30 miljardia euroa. Tällä hetkellä suomalaisten yritysten palveluksessa ulkomailla on noin 330 000 henkeä ja täällä taas niin sanottujen ulkolaisten yritysten tytäryhtiöitten palveluksessa meillä on noin 400 000.

Työmiehelle on sama, kuka on työnantaja, mutta tietysti maailmantalouden vaihtelut aiheuttavat sen, että kun Suomi on hyvin kaukana näistä suurista kasvukeskuksista, niin ensimmäisenä tietysti ulkomaalaiset yritykset lopettavat yritystoiminnan täällä lähinnä työn hinnan ja sitten pitkien etäisyyksien kustannusten takia. Suomi taas toisaalta pienenä maana pystyy kilpailemaan sillä, että meillä on Oecd:n mukaan maailman parhaiten koulutettu nuoriso tällä hetkellä ja taas toisaalta sitten ulkoiset olosuhteet tietotekniikan alalla meillä ovat maailman huippua. Kukaan meistä ei olisi uskonut joskus 20 vuotta sitten, että tästä pienestä Suomesta tulee maailman johtava teknologiamaa Nokian kautta.

Nyt jos ajattelemme seuraavia 20:tä vuotta eteenpäin, ei näytä hyvältä. Jos ajatellaan, että Aasian maiden talouskasvu on vuodessa noin 10 prosenttia keskimäärin, Venäjän talouskasvu on noin 8 prosenttia ja Euroopan talouskasvu pyörii 2—3 prosentin paikkeilla ja me iskemme voittajina rintoihin, että meillä menee todella hyvin, kun meidän talouskasvumme on 3 prosenttia, niin asiat eivät ole näin, koska talouskasvun pitäisi olla, jos halutaan uutta teknologiaa ja uutta teollisuutta luoda tänne, vähintään 5 prosentin luokkaa. Sen jälkeen me olisimme entistä kilpailukykyisempi maa.

Sitten näistä paikallisista asioista: Kun kunnallisvaalien alla kuuntelin hallituksen esityksiä ja hallituksen ohjelmia, kuinka hallitus tomerasti puuttuu aluepolitiikkaan ja laittaa maan asiat kuntoon, niin nyt kun kunnallisvaalit on käyty ja määrätyt puolueet ovat voittaneet, hiljaisuus on laskeutunut taas maahan. Kukaan ei hallituksessa tee mitään aluepolitiikan puolesta. Ainoastaan keskustalaiset edustajat, joita täällä salissa tällä hetkellä ei näy yhtään, ajavat sitä vanhaa aluepolitiikkaa, sitä jakopolitiikkaa, joka vääristää kilpailua yli kuntarajojen. Toisaalta järkevää politiikkaa olisi osaamiskeskus- ja aluepolitiikan kehittäminen ja johdonmukainen kehittäminen. Ei riitä, että nyt me täällä Suomessa mietimme ainoastaan sitä, miten sisäinen muuttoliike saadaan aisoihin. Sillä ei ole kansantalouden eikä valtiontalouden kannalta mitään merkitystä periaatteessa, koska meillä on hyvä virkamieskunta, joka osaa tehtävänsä hoitaa.

Sitten ed. Elo ja oliko se ed. Pulliainen vai kuka täällä oli sitä mieltä, että suurkunnasta ei ole mitään etua. Ilmeisesti ed. Elo se oli. Henkilökohtaisesti olin Kouvolan seudulle 20 vuoden ajan suunnittelemassa Kouvolan seudun kuntayhtymää ja olin siinä tavallaan yhtenä vetureista. Kun sen alueen liikevaihto silloin oli 2,4 miljardia markkaa, me laskimme, että säästöt ovat, kun pystymme tekemään voimakasta yhteistyötä, vähintään 10 prosenttia eli noin 250 miljoonaa vanhaa markkaa silloin 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Nyt tämä toive on kuitenkin toteutunut niin, että säästöt ovat jo 8 prosenttia. Meidän tehtävämme lähtökohta oli siinä alkuvaiheessa, että kun siellä on seitsemän kuntaa ja halkaisija kilometreissä on vain 30 kilometriä, pienellä alueella 100 000 ihmistä, niin ei ole mitään järkeä pitää seitsemää kunnanjohtajaa ja seitsemää apulaiskunnanjohtajaa, seitsemää kamreeria jnp.

Nyt nämä toimenpiteet ovat johtaneet siihen, että vuoden 2008 alusta yritetään tehdä yksi suurkunta sinne alueelle. Katsotaan, onnistutaanko siinä, mutta säästöt kuitenkin ovat jo nyt huomattavat. Jos täällä sitten puhutaan siitä, että suurkuntia ei kannata perustaa, niin minä olen henkilökohtaisesti eri mieltä. Mutta jos on oikein harvaanasuttu alue, niin siellä tietysti säästöt ovat eri luokkaa.

Sitten näistä investoinneista: Infra, tiestö ja väylästö, kaikki, niin rautatiet, lentokentät kuin satamat, ovat todella jääneet vahvasti jälkeen siitä tasosta, mitä alun perin silloin 80-luvun alussa suunniteltiin varustetason puitteissa. Meidän pitäisi eduskunnassa entistä enemmän kiinnittää huomiota pääväylästöihin teiden osalta ja samoin rautatiekaluston ja rautateiden osalta ja samoin sitten satamien osalta. Niin kuin globalisaatiotyöryhmän muistiossa mainitaan, yritysten, teollisuuden ja talouden kilpailukyvyn kannalta toimivat väylät on saatava kuntoon pikaisesti, jotta me säilyttäisimme tämän hyvän kilpailukyvyn Suomessa.

Otan esimerkin El8-väylästöstä. Minun mielestäni oli hyvin viisas ratkaisu, että Muurla—Lohja-väli rakennetaan elinkaarirahoitusmallilla, ja sitten toivon, että jatkossa E18 Porvoosta Kotkaan ja Haminasta Vaalimaalle saataisiin pikaisesti työn alle viimeistään 2008—2014. Samoin rautatieliikenteen osalta on venäläisten kanssa sovittu, että Lahti—Vainikkala-rataosuudella, johon nyt tuporahat tullaan myöntämään, 155 miljoonaa euroa, myös lähtökohtana on se, että Venäjän liikenne valtavasti lisääntyy, niin tavaraliikenne kuin henkilöliikenne, ja ennen kaikkea henkilöliikenteen osalta on semmoinen näkökulma, että tällä hetkellä Helsinki—Pietarin-välin matkustaminen kestää viisi ja puoli tuntia, mutta kun Kerava—Lahti-oikaisu valmistuu ja nämä toimenpiteet tehdään ja saadaan molemmin puolin radat rakennettua niin Suomen kuin Venäjän puolelta, niin matka-aika lyhenee kolmeen tuntiin. Jokainen meistä, varsinkin liikemiehistä, tietää, että aika on rahaa ja valtavan isot Venäjän markkinat ovat tuossa kivenheiton päässä. Siinä mielessä infraan todella eduskunnan ja hallituksen pitäisi lisärahaa löytää.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Parin minuutin puheenvuoro ihan tästä paikalta johtuen siitä, että vastauspuheenvuoroja ei tässä keskustelussa käytetty.

Ed. Thors puhui kuntaliitoksista. Toimenpidekertomuksessahan kerrotaan hallituksen toimenpiteistä sivulla 26, kuinka vapaaehtoiseen yhteistoimintaan on pyritty saamaan lisää tehoa ja lisää taloudellisuutta. Muistelen vain, että Rkp:llä on hyvin vahva osuus Pohjanmaalla ja jo aikaisessa vaiheessa yhdistettiin rkp:läisiä kuntia. Esimerkiksi semmoinen kunta kuin nykyinen Pedersöre, joka on taloudellisesti hyvin vahva ja menestyksekäs, perustettiin Pännäisten kunnasta, Purmon kunnasta ja Ähtävän kunnasta, samoin Kokkolaan liitettiin Karlebyn kunta ja myöskin Uuteenkaarlepyyhyn liitettiin Jepuan kunta. Uudenkaarlepyyn kunta oli muuten eräässä tutkimuksessa Suomen onnellisten ihmisten kunta, taloudellisesti myöskin kohtuullisen vahva.

Nimenomaan, ed. Thors, Rkp Pohjanmaalla on hoitanut omaa osuuttaan siten, että nämä pienet ruotsinkieliset kunnat, jotka yhdistyivät jo aikanaan, ovat tänä päivänä taloudellisesti vahvoja ja pärjäävät tässä kuntakilpailussa ja tarjoavat hyviä palveluja. Minä vain luulen, että ne jäljellä olevat pienet kunnat joutuvat seuraamaan näitä merkkejä, puhutaan nyt vaikka Maksamaasta tai Oravaisista, mutta ei Kaskisista, jossa asuu parituhatta ihmistä ja jossa on Metsä-Botnian tehtaat. Kaskinen suorastaan kylpee siinä yhteisöverotulossa, mitä tällä hetkellä Kaskisiin tulee. Mutta muut joutuvat tekemään kuntayhteistyötä liittymällä toisiinsa, muuten ei pärjätä.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Thorsin puheenvuoro antoi aiheen tähänkin vastauspuheenvuoroon.

Hän oli kovin huolissaan vihreitten luonnonlohta koskevista näkökulmista. Arvoisa ed. Thors, kannattaa olla teidänkin huolissanne tästä luonnonlohesta todella paljon, nimittäin istukaslohien elinkyky on romahtanut. Kun vielä joku aika sitten saaliissa oli semmoinen joku 10—20 prosenttia luonnonlohta, niin nyt se osuus on yli 60 prosenttia. Se ei johdu siitä, että luonnonlohi olisi pärjännyt, vaan istukaslohet ovat kuolleet pois. Ja tällä hetkellä on meneillään tanskalaisten toimesta todellinen lohien lahtaus dioksiiniongelmasta johtuen eteläisellä Itämerellä. Elikkä tilanne on äärimmäisen vakava. Tällöin, jos ollaan tilanteessa, jossa niistä vähistä lohista, mitä meillä on varaa sieltä kannasta ottaa pois, siis suomalaisten, saadaan 30-kertainen lohen lihahinta Tornionjoella verrattuna merikalastukseen, niin tämä suhde on kyllä Tornionjoen puolesta ja siinä me voimme tarkkaan kontrolloida, montako kalaa sieltä otetaan pois.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin lyhyesti kommentoida paria täällä käytettyä puheenvuoroa.

Ensinnäkin ed. Elo, joka ei ole paikalla, mutta toivottavasti kuuntelee, oli täällä kovasti huolissaan Yhdysvaltain taloudellisesta tilanteesta. Myöskin minä olen huolissani, mutta en näe kyllä sitä vertailua Ranskaan ja Saksaan millään lailla relevanttina, koska ei meillä ole täällä kovin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa Yhdysvaltain, Japanin tai Nigerian talouteen, mutta sen sijaan Ranskan ja Saksan talouteen meillä on joitakin mahdollisuuksia vaikuttaa, koska silloin, kun Vakaus- ja kasvusopimusta muutettiin, meidän edustajamme oli siinä pöydässä mukana, jolloin se muutos tehtiin. Sen takia minusta on aiheellista kritisoida sitä. Olen myöskin henkilökohtaisesti näin tehnyt, koska pidän erittäin todennäköisenä, että esimerkiksi koron nousulle on olemassa selvä riski tässä uudessa tilanteessa.

Sen sijaan haluaisin kehua ed. Lahtelan puheenvuoroa, joka käsitteli Inarin metsäkiistaa. Olin siellä itse käymässä viime sunnuntaina ja näin kyllä omin silmin hyvin sen, että siellä on maa-alaa niin paljon, Uudenmaan läänin verran, että siellä on kyllä täysin mahdollista harjoittaa sekä poronhoitoa, metsätaloutta että matkailua. Kaikki sinne sopivat ja kaikkia siellä tarvitaan, jotta siellä elinkelpoisuus säilyy. Siinä metsäkiistassa on välittömästi kyse 200 työpaikasta, välillisesti ties kuinka monesta, koska se vaikuttaa Kemijärven selluteollisuuteen ja mahdollisesti koko Lapin metsäteollisuuteen. Ihmettelen kyllä samoin kuin ed. Lahtela sitä, kuka tässä maassa ja valtakunnassa ylipäätään päätöksiä tekee, kun luonnonvaraneuvoston tekemiä hakkuuohjeita ei voida noudattaa, maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemyksillä ei ole suurtakaan painoarvoa, vaan tämmöinen kansainvälinen täysin ulkopuolinen painostusjärjestö, jota siellä ei kukaan kaipaa, pystyy tosiasiassa määrittelemään sen, miten siellä hakkuita suoritetaan.

Reijo  Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan puuttua vielä toiseen asiaan tässä keskustelussa, Saimaan kanavaan ja Saimaaseen.

Saimaan alueen suurteollisuus, maakunnat, kunnat ja muut yhteisöt tuntevat suurta huolta Saimaan vesistöalueen liikenteen tulevaisuudesta. Saimaan kanavan vuokrasopimus päättyy vuonna 2013, mistä johtuen vesiliikennettä hyödyntävä teollisuus joutuu investointeja harkitessaan huomioimaan vesiliikenteen mahdollisesta luopumisesta aiheutuvan kuljetuskustannusten nousun sekä epävarmuuden logististen vaihtoehtojen vähäisyydestä. Satamainvestointeja ja muita vesiliikenteen kehittämishankkeita on jouduttu jo nyt lykkäämään epävarman tilanteen vuoksi.

Saimaan kanavan liikennemäärät olivat vuonna 2004 seuraavat: kokonaisliikenne 3,6 miljoonaa tonnia; kanavan kautta 2,2 miljoonaa; sisäinen liikenne oli 1,4 miljoonaa tonnia; kuljetussuoritteena 800 miljoonaa tonnikilometriä elikkä lähes 10 prosenttia koko maan rautatieliikenteen kuljetussuoritteesta; rekkakuormina 90 000 rekkakuormaa per vuosi; arkipäivinä 360 rekkakuormaa vuorokaudessa. Kun mukaan lasketaan tyhjinä palaavat rekat, tuo luku on 720 elikkä 30 rekkaa tunnissa ja rekka joka toinen minuutti. Tällä hetkellä uhkana vesikuljetuksille on tullut esille valtiovarainministeriön aikomus leikata vuoden 2006 talousarviossa luotsausliikennelaitoksen Saimaan lakisääteisiä tulonmenetyskompensaatioita. Vuonna 2004 Saimaan liikenteeseen suunnattua luotsaustukea oli valtion budjetissa 3,3 miljoonaa euroa. Tosin sekään ei kyllä riittänyt kattamaan luotsausmaksujen ja toiminnan kustannusten erotusta kokonaan johtuen kasvuvoittoisesta liikennemäärästä.

Arvoisa herra puhemies! Luotsausliikelaitoksesta 21.11.2003 annetun lain mukaan Saimaan kanavalla ja Saimaan vesistöalueella peritään alennettuun yksikköhintaan perustuvaa maksua. Alennetusta yksikköhinnasta luotsausliikelaitokselle aiheutuvat tulonmenetykset korvataan valtion talousarviossa tarkoitukseen otetusta määrärahasta. Saimaan luotsaustoiminta ja sen kustannukset vuodelta 2004 olivat luotsauksia 6 400 kappaletta, luotsattuja maileja 200 388, henkilöstöä oli 65 virkaa, luotsaustuotot olivat 2,1 miljoonaa euroa ja Saimaan tuki 3,3 miljoonaa, henkilöstökulut 4,5 miljoonaa ja muut kulut 1,3 miljoonaa euroa.

Vuoden 2006 budjetin kehyskeskustelussa valtiovarainministeriö on esittänyt voimassa olevasta laista ja Saimaan luotsaustoiminnan kustannusrakenteesta huolimatta Saimaan tuen vähentämistä miljoonalla eurolla. Tuo huolestuttaa, ja mielestämme valtiovallan tulee toimia sekä kansallista etua pitkäjänteisesti edistäen että myös EU:n liikennepoliittiset linjaukset huomioiden. Näiden periaatteiden mukaan on tarkoituksenmukaista säilyttää Saimaan vesiliikenne elinvoimaisena ja pyrkiä vahvistamaan sen tulevaa kehityspotentiaalia. Lyhyiden trendien ja hetkellisten häiriötekijöiden vaikutusten kokonaisliikennesuorituksessa tulisi antaa olla vaikuttamatta kokonaisarviota tehtäessä. Vain siten voidaan luoda uskottavuutta alueen teollisuuden ja väestön suuntaan. EU:n myötä lopetettu kehitysalueiden kuljetustuki oli sinällään jo raskas isku takamailla toimivalle teollisuudelle ja liike-elämälle. Mikäli vielä tämä ainut jäljellä oleva pitkiin etäisyyksiin kohdentuva subventio saatetaan epävarmuuden tilaan, on edessä hallitsematon joukkopako rannikolle ja muualle Keski-Eurooppaan.

Astrid  Thors /r:

Värderade talman, bästa vänner! Olen onnellinen siitä, että kollega Salo otti onnellisen Uudenkaarlepyyn esiin. Itse olen siellä viettänyt lapsuuteni, ehkä siitä se onnellisuuskin juontaa juurensa. Mutta vakavasti puheen ollen tarkoitin sitä, että pakolla harvemmin saadaan sitä rakenteellista uudistusta palveluissa, miten tulee toimia. Halusin kiinnittää huomiota siihen, että ennakoivasti silloin 70-luvulla kuntaisät näissä mainituissa kunnissa halusivat toteuttaa palveluja yhteistyössä. Luulen, että jos uskoo siihen, että lyödään pöytään kuntakartta, jossa väkipakolla pakotetaan yhteen, niin sillä ei saada sitä säästöä, sitä palvelutoiminnan uutta tekemistä, jonka minä näen ainakin tärkeimpänä kuntasektorin rahoituksen uudistamisessa.

Kollega Pulliainen toi tietysti esiin tämän lohitilanteen. Valitettavasti hän näkee ongelman niissä vähissä kalastajissa Länsi-Suomessa. Itse hän mainitsi lohen hintaerot. Tiedämme, että dumppaus on yksi syy, miksi on niin vaikeata saada kunnon hintaa. EU on yrittänyt tehdä sille jotain, siis EU:n ulkopuolelta tulevalle dumppaukselle. Toinen asia on se, että on menty siihen helppoon, että uskottiin, että dioksiini on sellainen vaara kuin sen väitettiin olevan. Valitettavasti Tanska ei ole yhtynyt siihen pysyvään poikkeukseen, jota Suomi, Ruotsi ja Baltian maat nyt ajavat, että todettaisiin, että näissä maissa dioksiinirajoista huolimatta voimme syödä lohta ja silakkaa, niin kuin olemme tottuneet. Ed. Pulliaisen analyysi ja minun analyysini ovat aivan erilaiset. Mutta mielenkiintoista oli todeta siis, että ehkä kuitenkin tämä turismiaspekti oli ed. Rosa Meriläiselle tärkeämpi kuin ympäristöaspektit.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan paikaltaan lyhyesti tästä metsäpolitiikasta vielä ihan muutama sana. Äsken unohtui semmoinen asia perusteluista siinä mielessä, että meillähän on olemassa Kansallinen metsäohjelma ja sitten on luonnonsuojelu ja Natura-verkko, jossa on määritetty ymmärrykseni mukaan sillä tavalla koko Suomen alueella semmoinen tilanne, joka on katsottu Suomessa hyväksi ja jopa Euroopan unionissa hyväksytyksi. Nyt sitten kun joku ulkopuolinen taho, tämmöinen järjestö, joka ei kanna yhtään vastuuta ainakaan suomalaisista olosuhteista, tämmöinen häirikköjärjestö tulee tänne sotkemaan suomalaista elinkeinotoimintaa, niin minusta tämä on semmoinen piirre, joka pitää saada katkaistua. Sehän tarkoittaa, jotta jalansijaa kun tulee tänne ylä-Lappiin, niin se pikkuhiljaa valuu tänne etelään päin ja todennäköisesti viimeiset kiistat tullaan käymään sitten Etelä-Suomen näistä metsien suojelualueista, ovatko ne riittävän isot. Samanlainen show tulee jatkumaan, jos valtiovallalla ei ole semmoisia toimenpiteitä, jotka nopeasti purevat tässä tilanteessa.

Ymmärrän hyvin Metsähallituksen ja Stora Enson kannan esimerkiksi tässä Ylä-Lapin kiistassa siinä mielessä, jotta ne ovat joutuneet perääntymään siinä. Metsähallitus on katsonut, jotta vapaaehtoisesti jättävät nyt hakkaamatta huomattavan määrän sieltä, Stora Enso kokonaan jättää puut ostamatta, ja sen ymmärtää siinä mielessä, koska nämä ovat hyvin markkinaehtoisia ja ovat siitä kiinni, millä tavalla tapahtuu tuolla heidän asiakkaiden keskuudessa. Sen takia tämä on valtiovallan ainut mahdollisuus saada tässä aikaan se toimenpide, millä tätä laillista elinkeinotoimintaa voidaan edelleen jatkaa tuolla ylä-Lapissa ja koko Suomessa.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Paajaselle, kun hän oli hyvin asiallisesti huolestunut Saimaan kanavan tulevaisuudesta, että tilanne siellä on semmoinen, että vuonna 2013 Saimaan kanavasta Venäjän puoleinen osuus siirtyy Venäjän omistukseen.

Nyt alustavasti liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Korpela kertoi liikennejaostossa, että venäläinen osapuoli ei ole edes halukas neuvottelemaan tästä kanavan jatkosopimuksesta ilmeisesti sen takia, että siellä Primorskin ja Viipurin öljysatamien tuotanto kasvaa voimakkaasti vuosikymmenen aikana niin, että siellä 200 000 tonnia on öljylaivan koko ja 2 000 tonnia on Saimaan kanavan laivan koko, ja nämä pienlaivat sotkevat tätä öljyliikennettä. Se on muun muassa yksi syy, että valtion- ja kansantalouden kannalta he eivät näe kovin järkevänä tätä Saimaan kanavan liikenteen jatkumista tuonne Venäjälle.

Petri  Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä kerran ed. Thorsille. Kun hän tässä puheenvuorossaan sanoi, että hän tarkoitti sitä, ettei kuntia pakolla tai väkipakolla tai muuten pakoteta kuntaliitoksiin, niin korostan vain, että niistä kunnista, jotka mainitsin ensimmäisessä puheenvuorossani ja jotka yhdistettiin silloin aikanaan, sen jälkeen en ole koskaan kuullut mitään moitetta, että ne olisi pakolla laitettu yhteen.

Suomen perustuslaki, joka tässä kansanedustajan lakikokoelmassa on, 121 § Kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto, suora lainaus: "Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla." Lisäksi kunnilla on verotusoikeus jne.

Nyt minun täytyy kysyä, jos perustuslaissa kunnallinen itsehallinto on näin merkittävästi turvattu, mistä tulee se pakkotila? Mistä tulee se pakottaminen? Kuka sen tekee, jos perustuslaissa kuntien asema on näin hyvin turvattu? Ainoastaan niin, että kunnat itse ajavat itsensä niin taloudelliseen ahdinkoon, että ne eivät tavallaan enää pysty täyttämään niitä lakisääteisiä palveluja ja joutuvat toimimaan jonkun selvitysmiehen kautta. Mitään muuta pakkotilaa minä en tiedä, jolla pakotetaan kuntia. Päinvastoin Suomessa kuntien asema on turvattu perustuslailla niin erittäin hyvin, että väittäisin, että Suomessa ei voida pakolla kuntia pakottaa.

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies! Värderade herr talman! Kollega Salo otti tietysti merkittävän asian esiin. Me tiedämme, että kuntia on pakotettu silloin samalla 70-luvulla, mistä mainittiin. Meillä on nyt uusi perustuslaki, jonka yksi asiantuntija istuu puhemiehen oikealla puolella, ja on mielenkiintoista katsoa, miten pakko toteutuisi tämän uuden perustuslain aikana. Se on asia, mitä pitää hyvin tutkia ja pitää miettiä, ja sitä meiltä kysytään tänä päivänä, mutta toisaalta me tiedämme, että eräät puolueet haluavat ottaa ja ottavat esiin pöytälaatikoistaan karttoja, joissa Suomen kuntaluku on vähennetty esimerkiksi 100:aan. Jos kuuntelee tarkkaan eräiden vasemmistoliittolaisten puheita — ryhmäpuheenjohtaja Korhonen myöskin tänään — niin kyllä se pakko on siellä hyvin hyvin lähellä tai pakotetaan kuntia tekemään yhteistyötä palveluissa. Minä itsekin kysyn samalla tavalla kuin kollega Salo, miten tämä sopeutuu kunnalliseen itsehallintoon ja vahvistettuun kunnalliseen itsehallintoon. Mutta valitettavasti täytyy sanoa, että näitä karttoja on nähty.