Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Perjantaina todella aloitimme tämän keskustelun käymisen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan kertomuksesta viime vuodelta. Varapuhemies Kanerva esitteli silloin myöskin oman työryhmänsä työtä ja niitä ajatuksia, joita siinä työryhmässä on, elikkä sitä, miten näitä eri kansainvälisten järjestöjen kertomuksia tulisi käsitellä täällä eduskunnassa ja miten nimenomaan organisaatiokeskustelun sijaan päästäisiin yhä enemmän keskustelemaan niistä poliittisista kysymyksistä ja asioista, jotka meille ovat tärkeitä.

Täällähän tuli esille vähän erilaisia näkökantoja. Varapuhemies Kanerva näki, että voitaisiin ehkä kaikki käsitellä yhdessä tai käydä tämmöinen laaja keskustelu, jolloin useampi kansanedustaja osallistuisi. Siinä on sikäli perää, että jos katsoo nyt tätä joukkoa täällä, niin tämä on supistunut kovasti. Kuten keskustelussa kävi myös ilmi, niin itse asiassa nämä kansainväliset järjestöt ovat hyvin näkyvä ja merkittävä osa eduskunnan työtä ja suuri joukko, muistaakseni 76 vai montako kansanedustajaa, on suoraan näitten järjestöjen toiminnassa mukana ja sitten välillisesti tietysti vielä useampi ulkoasiainvaliokunnan, suuren valiokunnan, puolustusvaliokunnan jne. kautta. Eli voi sanoa, että kansainvälinen yhteistyö tänä päivänä on oleellinen osa eduskuntatyötä.

Siinä, millä tavalla näitä kertomuksia täällä sitten käsitellään, ed. Kiljusella oli oma näkemys. Hän esitti tällaista jakoa kolmeen, jolloin tavallaan Pohjoismaat — arktinen yhteistyö, Pohjoismaiden neuvosto, Itämeri-asiat — käsiteltäisiin yhdessä, ne kertomukset, ja sitten olisi tämä eurooppalainen ulottuvuus, johon kuuluisivat ihmisoikeudet, Euroopan neuvosto, Etyj, turvallisuuspolitiikka ja ilmeisesti myöskin osittain Nato-kysymykset. Sitten olisi tämä kolmas ulottuvuus, tämä globaali ulottuvuus: Maailmanpankki, Wto, YK jne.

Tämä on tietysti yksi tapa, mutta minä haluaisin nyt kuitenkin korostaa — nythän varapuhemies Kanervan johdolla tämä työryhmä jatkaa työtään, ja tämän kevään aikana pitäisi saada tämä asia sitten ratkaistua — että minusta tärkeintä nyt on kuitenkin se johtopäätös, johon on tultu, että nämä kertomukset säilytetään jossain muodossa, että jää joku dokumentti eikä pelkästään se puhe, mitä täällä korokkeella sanotaan ja mikä näkyy eduskunnan pöytäkirjoissa, vaan jää joku dokumentti, josta voi vähän pidemmällä aikavälillä myöskin seurata, mitä näissä järjestöissä on tapahtunut. Näitten kertomusten sisällöissä varmasti voi olla kehittämisen varaa, mutta minusta tärkeintä on nyt se lähtökohta, että nämä kertomukset säilyvät.

Miten niitä sitten käsitellään täällä istunnossa, se on yksi asia, mutta minusta vähintään yhtä tärkeää ja ehkä jopa tärkeämpää on se, miten näissä järjestöissä esillä olevat ajankohtaiset asiat nivoutuvat osaksi eduskunnan valiokuntien työtä ja eduskuntatyötä. Siis sehän on se keskeinen asia. Sitten toinen on se, miten näissä eri järjestöissä toimivien yhteistyötä voitaisiin kehittää välttääksemme päällekkäisyyksiä, ja toisaalta sitten se, että voisimme synkronisoida näitä linja-asioita, koska — en muista, kuka sanoi silloin perjantaina, mutta olen samaa mieltä — riippumatta siitä, että on tietysti nämä puoluepoliittiset lähtökohdat, niin tietyissä asioissa on ilman muuta tärkeää, että meillä on niin sanottu Suomen etu, se mitä me Suomena haluamme ajaa. Tässä myöskin monasti ainakin itse olen todennut sen, että on hyvin tärkeää se yhteistyö myöskin hallituksen suuntaan ja ministeriöiden suuntaan, että ollaan tietoisia, mihin mennään, ettei tule ainakaan tarpeettomia törmäyskursseja. Tämä yhteensaattaminen ja koordinointi on mielestäni erittäin tärkeää.

Ihan esimerkkinä siitä, miten nämä asiat tavallaan menevät limittäin ja emme voi täysin estää sitä, on se, mikä nyt juuri tästä Etyjin Suomen valtuuskunnan kertomuksesta käy ilmi: Viime vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa tällainen arktinen teemakonferenssi Etyjin puitteissa, eli tavallaan asioista, jotka pohjoismaisessa yhteistyössä, arktiset asiat, ovat vahvasti esillä, tietenkin Arktisessa neuvostossa, osittain myöskin Barents-yhteistyössä. Tavallaan tässä juuri tämä synkronointi on erittäin tärkeää.

Vaalitarkkailuhan on hyvin keskeinen osa Etyjin toimintaa. Siitä täällä jo vähän puhuttiin, joten en siihen nyt mene tässä yhteydessä sen enempää.

Mutta aivan lopuksi olisin halunnut mainita, koska Valko-Venäjä nousi myöskin viimeksi keskustelussa aika paljon esille, että tässähän on nyt tietenkin tärkeää se, että pyritään tekemään yhteistyötä Valko-Venäjällä olevien demokraattisten voimien kesken, lähinnä kansalaisjärjestötasolla henkilöiden kanssa. Tässä suhteessa voisin mainita, että esimerkiksi minusta on aika mielenkiintoinen hanke nyt käynnistynyt, jota Euroopan unioni tukee, jota tukee Pohjoismaiden ministerineuvosto: Vilnassa toimii tällainen exile university elikkä niin kuin pakolaisyliopisto, jonne nimenomaan on tarkoitus saada Valko-Venäjältä esimerkiksi sellaisia opiskelijoita, jotka ovat menettäneet opiskeluoikeutensa sen takia tai eivät pääse yliopistoon, kun ovat uskaltaneet esittää Lukashenkan hallintoa kritisoivia näkemyksiä. Tämä on aika mielenkiintoista, että Pohjoismaiden ministerineuvosto myös nyt tätä tukee.

Olen kuullut myöskin, että muistaakseni Puola ja oliko se sitten Viro, mutta jotkut muutkin maat ottavat suoraan myöskin sieltä opiskelijoita. Ainakin itse näkisin juuri, että tämmöinen opiskelijayhteistyö voisi olla myöskin Suomen kannalta ajatellen yksi tapa vahvistaa juuri tällaista demokraattista kehitystä. 350 opiskelijaa tänne Vilnan yliopistoon on tarkoitus nimenomaan Valko-Venäjältä saada. Se on aika merkittävä satsaus, mikä tehdään. Elikkä tällä tavoin voidaan sitten myöskin tukea.

Sitten aivan lopuksi olisin vielä maininnut siitä, että Suomihan monella tavalla nauttii arvostusta myös Etyjin piirissä, mutta eräs asia, joka täällä keskustelussa on monasti jäänyt vähemmälle tai sitä ei ole ollenkaan otettu esille, liittyy siihen, että Varsovassahan on tämä Etyjin toimisto, siis demokraattisia instituutioita ja ihmisoikeuksia varten oleva instituutti Odihr. Se muun muassa seuraa erittäin tiiviisti Euroopan romanitilannetta, ja nimenomaan nyt Keski- ja Itä-Euroopan maissa ja niissä maissa, jotka eivät ole Euroopan unionin jäseniä, se on tehnyt hyvin arvokasta ja aikaansaavaa työtä myöskin romanivähemmistön hyväksi. Tämä työ tietysti jatkuu myöskin niissä monissa Etyjin maissa, jotka eivät ole edes Euroopan neuvoston jäseniä. Mielestäni tätä on syytä korostaa. Suomihan aikoinaan tai meidän ulkoministeriömme myöskin osaltaan tuki sitä, että Varsovassa työskenteli suomalainen romani, ja siellä on työskennellyt jopa kaksi suomalaista romania nimenomaan näissä kansainvälisissä tehtävissä. Minusta se on erittäin tärkeää. Myös tällä tavoin Suomi voi osoittaa, että se pitää tärkeänä vähemmistökysymyksiä, satsaamalla myöskin siihen, että suomalaiset voivat toimia ja suomalaiset vähemmistöedustajat voivat toimia myöskin kansainvälisissä tehtävissä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ennen kuin tämä keskustelu edellisessä vaiheessa keskeytettiin, oli nimenomaan kyse siitä, mitkä kaikki valiokunnat taikka mitkä kaikki toimielimet ovat kansainvälisissä yhteyksissä ja mitkä asiat kuuluvat näihin kansainvälisiin kysymyksiin, joita eduskunta pohtii ja hoitaa.

Siinä jäi pois sellaiset oleelliset suuret ympäristöohjelmat, jotka tosin ovat YK-ohjelmia, mutta eivät ole vain YK-asioita sinänsä, vaan YK on ne perustanut: ilmasto-ohjelma, biodiversiteettiohjelma ja aavikoitumisohjelma, vuonna 92 Riossa perustetut kolme suurta ohjelmaa. Nimenomaan ilmasto ja biodiversiteetti tulevat olemaan ihan keskeiset asiat lähivuosina; tunnustetaan se jo nyt, mutta se tunnustetaan yhä enemmän, ja myöskin eduskunnan moni valiokuntakin tulee olemaan asiasta kiinnostunut. Tähän saakkahan kiinnostus on lähinnä ollut ympäristövaliokuntalähtöistä, mutta se tulee tässä kyllä varmasti etenemään ja vahvistumaan.

Sitten tämä ed. Outi Ojalan esiin nostama toiminta-alueiden yhteistyö, esimerkiksi Pohjoismaiden neuvosto, Itämeri-valtuuskunta ja yhteistyö eduskunnan valiokuntien kesken, on tärkeätä, ja näin ollen esimerkiksi ympäristövaliokunta on käsitellyt Pohjoismaiden neuvoston ympäristövaliokunnan asioita, ja meillä on siinä toimiva yhteys, myös jäsenyyteen perustuva.

Kansainväliset asiat kaiken kaikkiaan tulevat yhä enemmän merkitseviksi ja globaali pallo, tämä yhteinen maapallomme, on ikään kuin tämä toimintaympäristö yhä voimakkaammin.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Olen ymmärtänyt niin, että eduskunnassa on kunnianhimo siihen, että entistä useampi kansanedustaja myös osallistuisi näihin keskusteluihin. Kun me katsomme sitä saalista, mitä me olemme nyt sitten saaneet aikaan, niin jos katson näitä paikalla olevia edustajia, niin täällä on lähinnä ainakin keskustelussa joko Euroopan neuvoston tai Etyjin tai Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan jäseniä ja aina aktiiviset edustajat Pulliainen, Tiusanen ja Kauppila. Mutta ilmeistä on, että meidän on hirveän vaikea rekrytoida lisää väkeä keskustelemaan ajankohtaisista Eurooppaan liittyvistä asioista. Jotain pitäisi tehdä.

Yksi tärkeä rooli on tietysti ulkoministerillä. En muista pitkään aikaan, jos koskaan, Suomen ulkoministerin osallistuneen näihin Eurooppa-keskusteluihin, ja kyllä tietysti, kun eduskunta käy keskustelua ilman esimerkiksi ministerin läsnäoloa tai myötävaikutusta, niin se on todella aika hankala tilanne. Minusta olisi tärkeätä, että esimerkiksi ministeri Tuomioja osallistuisi tai sovittaisiin etukäteen, että hän olisi mukana, kun me käymme tätä Eurooppa-keskustelua.

Kun sitten ed. Outi Ojala oikein totesi, että yritettäisiin saada tämä meidän työmme osaksi valiokuntien työtä, niin tietysti samanaikaisesti haluan todeta myös työn päällekkäisyyden erilaisten eurooppalaisten organisaatioiden välillä eli lähinnä nyt Euroopan neuvoston ja Etyjin ja Euroopan unionin välillä. Liian vähän me täällä Suomessa keskustelemme siitä.

Viime kerralla jo totesin, että varapuhemies Kanerva on asettanut itselleen ja ei pelkästään itselleen vaan tälle työryhmälle kunnianhimoisen päämäärän saada, jos nyt sanoisi lainausmerkeissä, entistä enemmän järkeä näihin meidän Eurooppa-keskusteluihin. Kerran vielä: Minä pidän sitä kunnianhimoisena, mutta vähän epäilen kyllä sen realistisuutta.

Vielä kerran toteaisin, että Euroopan neuvosto esimerkiksi koostuu kymmenestä valiokunnasta, kymmenestä komiteasta. Siellä on kymmeniä alakomiteoita. Ilmeistä on, että täällä eduskunnassa ei ehkä sihteeristökään oikein tiedä sitä, miten Euroopan neuvosto toimii. Se ajatus siitä, että eduskunta voisi jotenkin aktiivisesti olla mukana Euroopan neuvoston työskentelyssä, on lähes mahdoton, kun Euroopan neuvosto työskentelee niin kuin Suomen parlamentti valiokuntineen, alakomiteoineen jne. Jotenkin toivoisi, että tämä realismi täällä talossa, myös sihteeristössä ja Kanervan johtamassa työryhmässä, tajuttaisiin.

Euroopan neuvoston leipälajit ovat ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltio jne. Mutta kannattaa muistaa, että esimerkiksi Suomi liittyi Euroopan neuvoston kulttuurisopimukseen ennen kuin Suomi liittyi Euroopan neuvoston jäseneksi vuonna 89. Euroopan neuvostolla on sosiaalisopimus, joka on ollut paljon aikaisemmin voimassa kuin esimerkiksi Euroopan unionin sosiaalisopimus. Sen lisäksi ovat ympäristö- ja maatalousasiat. Miettikää, siellä on 46 Euroopan jäsenmaata, kun Euroopan unionissa on vain 25 jäsenmaata; 46 jäsenmaata keskustelee ympäristö- ja maatalousasioista, mikä on tärkeää. Esimerkiksi talouskomitea toimii sekä Oecd:n että Euroopan jälleenrakennuspankin Ebrd:n parlamentaarisena elimenä. Nämä on realiteetteja, ja luulen, että Suomen eduskunnassa näitten seuraaminen on, niin kuin totesin, lähes mahdotonta.

Mitä sitten tulee Etyjin rooliin, niin jo viime kerralla totesin sen, että Euroopan neuvoston Varsovan huippukokouksessa viime toukokuussa annettiin yhteinen julistus työnjaosta Euroopan neuvoston ja Etyjin välillä. En tiedä, kuinka pitkälle tämä julistus on sitten kantanut, mutta minun mielestäni Etyjin pitäisi nimenomaan keskittyä siihen, mitä Etyjissä osataan eli vaalitarkkailuun. Esimerkiksi ihmisoikeuksissa ja siihen liittyvissä kysymyksissä minusta se on turhaa työtä, kun sitä ei kannata tehdä monessa organisaatiossa. Mutta suurin kysymys on tällä hetkellä ... (Ed. Outi Ojalan välihuuto) — Kyllä, kyllä, mutta haluan todeta vielä ... Sitä paitsi sen Etyjin ihmisoikeuskysymysten aika pinnallista käsittelyä osoittaa se, että Valko-Venäjäkin on Etyjin jäsen. Ei siellä nyt kauhean korkealle näitä demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksiä ole asetettu, kun Valko-Venäjä on hyväksytty Etyjin jäseneksi.

Mutta joka tapauksessa suurin kysymys on nimenomaan Euroopan neuvoston, Etyjin ja EU:n välillä. Euroopan unioni on nyt ottamassa itselleen roolin perusoikeusasioissa, perustanut jo perusoikeustoimiston Wieniin, ja ensi viikon tiistaina, 11. päivä huhtikuuta, viime kevään EU:n puheenjohtajamaan pääministeri, Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker tulee esittämään oman näkemyksensä, miten Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin yhteistyö pitäisi järjestää. Tiedän siitä jo. Hän oli puhumassa 17. päivä maaliskuuta Pariisissa. Hänellä on selvä käsitys, että Euroopan neuvosto on se, joka keskittyy ihmisoikeuksiin ja demokratiaan ja Euroopan unioni on tässä niin kuin sivuroolissa.

Me olemme täällä hyväksyneet, ulkoasiainvaliokunta on hyväksynyt, hallituksen selonteon yhteydessä sen, että Euroopan unioni olisi se pääkanava ihmisoikeuskysymyksissä Suomelle. Se tuntui jo silloin käsittämättömältä. Mitä enemmän minä olen perehtynyt tähän asiaan, niin sitä käsittämättömämmältä se tuntuu, että meillä olisi kaksi organisaatiota. Nimittäin Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin ei ole mikään halpa laitos eurooppalaisille. 46 maan tuomarit istuvat siellä ja käsittelevät asioita. Tällä hetkellä ilmeisesti parikymmentätuhatta valitusta tulee vuosittain Euroopasta, kun Venäjä tuli Euroopan neuvoston jäseneksi ja on pyritty edistämään tätä. Me olemme täällä käsitelleet asioita. Me olemme pyrkineet yksinkertaistamaan näitten valitusten käsittelyä, jotta yleensä voitaisiin niitä käsitellä, ettei tuomioistuin ruuhkautuisi kokonaan. Mutta siis joka tapauksessa on aivan järjetöntä se, että Euroopan unioni, joka on osaava organisaatio, ottaa itselleen tehtäviä, jotka eivät missään tapauksessa sille kuulu.

Se liittyy myöskin Etyjiin. Kyllähän Euroopan unioni on myöskin vaalitarkkailussa aika merkittävä, mutta Etyjin rooli siinä on selvästi johtava. Tästä tulen muutamiin ihan viime aikojen tapahtumiin, jotka koskevat vaalitarkkailua Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Georgiassa.

Kun Etyjissä on mukana kuitenkin Venäjä, niin on merkillistä — ehkä varapuhemies Kanerva tai ed. Kimmo Kiljunen voivat kertoa, mistä tämä saattaisi johtua — että Venäjällä on täysin erilainen tulkinta vaalien vapaudesta ja demokraattisuudesta kuin Etyjin organisaatiolla on. Kuitenkin on aika selvä se tilanne, niin kuin me näemme, sanoipa Etyj mitä tahansa. Tästä tullaan siihen kysymykseen, mikä on Etyjin, Euroopan neuvoston ja EU:n rooli esimerkiksi Valko-Venäjän suhteen. Kyllä Lukashenka varmasti ottaa presidentin tehtävät vastaan, uusia vaaleja ei järjestetä, vaikka nämä kaikki organisaatiot, Etyj etunenässä, ovat tuominneet vaalit epärehelliseksi eikä vapaiksi. Minun mielestäni tämä on suuren luokan kysymys. Tämä kriisi heijastuu nyt Etyjin sisällä Venäjän ja muiden maiden näkemyseroihin siitä, mitä vaalitarkkailulla on tarkoitus saada aikaan.

Sitten tullaan tietysti vaalitarkkailuun esimerkiksi Georgiassa ja Ukrainassa, tai ehkä mennään järjestyksessä: Ukraina. On tietysti mielenkiintoista todeta se, että uudet vaalit saatiin niin sanotulla oranssivallankumouksella aikaan. Mutta tietysti kansainvälisessä yhteisössä herää kysymyksiä, kuka rahoitti oranssin vallankumouksen, mitä oranssilla vallankumouksella saatiin tavallisten kansalaisten näkökulmasta aikaan. (Ed. K. Kiljunen: Vapaat vaalit!) — No, saatiin ehkä vapaat vaalit. Saatiin ehkä vapaat vaalit. — Siitäkin on erilaisia tulkintoja, mutta saatiin kuitenkin vaalit ja sen jälkeen kansan syvä turhautuneisuus siitä, että mitään ei tapahdu. Mutta se ei tietysti ole Etyjin vika eikä vaalitarkkailun vika, ettei Ukrainassa mitään tapahdu, vaan se oranssi liitto jo hajosi ja hallituksen muodostaminen on lähes mahdotonta.

Mutta ehkä mielenkiintoisin tapaus on Georgia. Sakashvili, kun saatiin ruusuvallankumouksen kautta aikaan uudet vaalit, sai yli 90 prosenttia äänistä. Kukaan lännessä ei epäillyt, etteivätkö vaalit olleet rehelliset. Mutta kun Lukashenka saa 82,7 prosenttia, niin kaikki sanovat, että eihän nyt missään demokratiassa kukaan voi saada 82:ta prosenttia vaaleissa äänistä.

Haluan tällä nyt vaan myöskin todeta sen, että olen pari kertaa Euroopan neuvostossa kuunnellut Sakashvilin puheita. Hänhän aina hyökkää Venäjää vastaan. Se ilmeisesti kuuluu hänen rooliinsa, ja ehkä siitä löytyy myöskin ne taustat, jotka rahoittivat tämän ruusuvallankumouksen. Mutta joka tapauksessa olen ymmärtänyt, että Sakashvilin mukaan hänen suurin saavutuksensa on se, että poliiseilla on nyt univormut Georgiassa. Kun sen lisäksi tulee korruptioskandaalit sekä Ukrainassa että Georgiassa, niin monia kysymyksiä tietysti herää.

Kerran vielä: En väitä, että tämä on vaalitarkkailun tulosta, tämä mitä tapahtuu sen jälkeen. Mutta jotain koordinaatiota kyllä vaalitarkkailussa pitää saada Venäjän ja muiden Etyjin maiden välille. Nimittäin minä väitän, ettei esimerkiksi Valko-Venäjällä ja ehkä Ukrainassakaan kovin paljon tapahdu, mutta nimenomaan Valko-Venäjällä, jos Venäjää ei saada mukaan läntiseen rintamaan. Sinänsä oli niin kuin merkki siitä, että jotain Valko-Venäjällä on tapahtumassa, kun näimme eilen esimerkiksi opposition pääehdokkaan Milinkevitshin olevan Itävallan liittokanslerin Schüsselin vieraana. Eli kuitenkin jotain ehkä on siellä Valko-Venäjälläkin tapahtunut, jos ei se sitten ole Lukashenkan ja hallinnon kuvaa ulospäin, että annetaan kuva, että kuitenkin oppositionkin vastaehdokas saa esiintyä jossakin muuallakin kuin Valko-Venäjällä.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Outi Ojala käytti havainnollisen puheenvuoron tästä kansainvälisestä toiminnasta. Hän ensinnäkin ihmetteli sitä, miksi täällä on niin vähän kansanedustajia keskustelemassa tästä asiasta, sitten hän heti seuraavassa virkkeessä kertoi, että 76 kansanedustajaa meistä osallistuu tähän kansainväliseen toimintaan. Näillä asioillahan on selvä yhteys. Ne 66 muuta, kymmenen ulkopuolella, ovat parhaillaan kansainvälisissä tehtävissä, eli se selittää jo 66 poissaoloa tästä keskustelusta. Lisäksi valiokuntamatkalle lähtivät kaikki loput, paitsi me kymmenen jäimme keskustelemaan tästä aiheesta. (Ed. Nurmi: Ja on Kelan valtuutettujen kokous!)

Arvoisa puhemies! Tähän meneillään olevaan täysistuntoon liittyy muutakin hyvin merkittävää, mikä liittyy tähän samaan asiaan ja siihen ehdotukseen, mikä täällä on tehty näitten asioitten käsittelystä ylipäätään isossa salissa. Meillä on tämän päivän agendalla kaksi kappaletta kertomuksia, nyt on Etyjin kertomus, ja sitten tulee Sitran kertomus. Meille jaettiin pöydälle viisi kappaletta kertomuksia eli valtavan korkea kasa tuohon eteemme, ja nyt on esitetty, että näitä asioita ryhmiteltäisiin käsittelyllisesti.

Arvoisa puhemies! Minä näen tämän asian sillä tavalla, että eduskunnan kanslian tehtävä olisi kerätä nämä kertomukset asiaryhmiinsä ja sillä tavalla vielä katsoa niitten ajoitusta isoon saliin sillä tavalla, että tämä asian käsittely toteutuisi juuri niin kuin aivan hyvin perjantain keskustelussa ja tässä keskustelussa on jo tullut esille. Siis minusta tämä on käytännön järjestelykysymys ensisijaisesti.

Sitten toissijaisesti se, millä tavalla tähän moninaiseen kansainväliseen toimintaan pitäisi suhtautua. Kun on Etyjin kertomuksista kysymys, niin palautanpa mieliin niille kansanedustajille, jotka täällä vähän kauemmin ovat viihtyneet, mihin kansa on suosiollisesti suhtautunut, että täällä on käytetty erittäin rajuja puheenvuoroja Etyjiä vastaan, joista ylivoimainen, minun kuulemistani, oli nykyisen oikeuskanslerin, aikanaan kansanedustajan, Paavo Nikulan käyttämä puheenvuoro, jossa hän teilasi täydellisesti Etyjin organisoitumisen ja vaati jyrkästi sen hävittämistä pois maailmankartalta kansainvälisten yhteenliittymien luettelosta, mistä minä taas olin sitten tietysti toista mieltä, kun olin yleensäkin hänen kanssaan eri mieltä lähes kaikista asioista, niin kuin hyvien puoluetovereiden kuuluu olla perimmäisistä kysymyksistä eri mieltä.

Minun mielestäni nyt ollaan juuri aivan oikeasta asiasta oikealla tavalla keskustelemassa, mutta kiinnitän huomiota siihen, että Etyjin kohdalla on juuri niitä piirteitä, jotka ed. Elo äskeisessä puheenvuorossaan toi esille, siis verrattuna Euroopan neuvostoon. En tiedä, olemmeko ed. Elon kanssa lainkaan samaa mieltä, mutta minusta on oikein hyvä, että Valko-Venäjäkin on mukana jossakin sellaisessa foorumissa, jossa ne meistä, jotka hallitsevat nämä kansainväliset kuviot, ovat mukana keskustelemassa Valko-Venäjän edustajienkin kanssa. Sillä tavalla minä annan Etyjin organisaatiolle toiminnallisesti sille mahdollisesti sopivan roolin ja merkityksen, jota pitää vaalia, ja toivon varapuhemies Kanervan toiminnalle tässä erittäin hyvää menestystä.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen jäsenenä tässä Suomen valtuuskunnassa, ja tämä nyt käsiteltävänä oleva kertomushan on viime vuodelta.

Meillä on tavoitteita myöskin tämän vuoden suhteen. Olimme talvi-istunnossa Wienissä helmikuussa, ja siellä Etyjin sosialistiryhmä päätti asettaa ehdokkaaksi yleiskokouksen presidentiksi ed. Kimmo Kiljusen. Me käsittelimme sitten omassa Suomen valtuuskunnan kokouksessamme tätä asiaa myöskin tuon talvikokouksen jälkeen ja päätimme antaa yksimielisen tuen ed. Kiljusen ehdokkuudelle. Hänhän on toiminut aiemmin tämän järjestön varapuheenjohtajana, varapresidenttinä, ja ollut myöskin täällä keskustelussa esille nostettujen vaalitarkkailutehtävien johtajana useita kertoja, eli vahvaa kokemusta tämän järjestön työstä on. Myöskin Suomen painoarvoa ja näkyvyyttä ajatellen olisi erinomaisen tärkeää, että ed. Kiljunen tulisi nyt heinäkuussa Brysselissä järjestettävässä kokouksessa valituksi tämän järjestön johtoon. Itse pidän tätä siis tärkeänä, ja käymme nyt parhaillaan keskusteluja eri suuntiin tämän ehdokkuuden tiimoilta ja pyrimme yli puoluerajojen edesauttamaan ed. Kiljusen valintaa tähän tehtävään. Halusin vain, puhemies, tämän tässä yhteydessä jo nostaa esille.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutamasta keskustelussa esille tulleesta näkökannasta.

Ensinnäkin Etyjistä sinänsä. Painotan monia Etyjin tehtäviä mutta näen vaalitarkkailun ajankohtaisuudessaan tärkeänä. Viittaan kuitenkin samalla siihen, että Etyjin mahdollisuus tehdä näistä omista havainnoistaan käytännön johtopäätöksiä on erittäin vähäinen, ellei olematon. Sen vuoksi tietysti Etyjin rooli jää yleisen havainnoitsijan rooliksi, observerin rooliksi, ja Etyjillä pitää nähdä olevan myönteisiä mahdollisuuksia toimia omalla toimialueellaan tavalla, jolla on vaikuttavuutta.

Tämä vaikuttavuuden etsiminen Etyjille on oikeastaan Suomen valtuuskunnan keskeisiä perusteita, ainakin itse sen koen näin, miksi olemme katsoneet tarpeelliseksi pyrkiä siihen, että Etyjin parlamentaarinen yleiskokous saisi suomalaisen puheenjohtajan vuorostaan seuraaviksi kahdeksi vuodeksi, minkä vuoksi myöskin Etyjin puitteissa merkittävän kädenjäljen siihen jättäneen suomalaisen parlamentaarikon ed. Kiljusen pitäisi tulla mielestäni valituksi tuon järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajaksi. Näen siis en vain sitä, että sinne haetaan suomalaista puheenjohtajaa, vaan myöskin sen, että siinä on näkymä eteenpäin tavasta, jolla Etyjiä itseään kehitetään. Tälle ei ole riittävä syy se itseisarvoisesti, että suomalainen on puheenjohtajana, vaan myöskin siitä seuraa Etyjille, että sen vaikuttavuus kansainvälisessä politiikassa on nykyistä pari piirua parempi.

Toinen asia, puhemies, on se, että yritin viime perjantaina virittää keskustelua kansainvälisten toimielinten työn eduskuntatasoisesta käsittelystä tavalla, joka antaa jäntevämmän mahdollisuuden katsoa asioita vähän uudella tavalla. Eduskunta kaipaa mielestäni joitakin uudistuksia, hallittuja askelia eteenpäin. Tämä kansainvälisten toimintojen jäntevämpi ja kokonaisvaltaisempi tarkastelu eduskunnan täysistuntosalissa on myöskin tarpeen. Silloin erään ryppään muodostaa tietysti paitsi Etyj myös sen läheinen, tai jos ei nyt läheinen, niin kuitenkin samassa maastossa monella tapaa toimiva Länsi-Euroopan unioni ja miksei myöskin Nato. Monet seikat puhuvat näiden järjestöjen saman kaltaisen tarkastelun välttämättömyydestä tässä salissa.

Kun tämä keskustelu on tavallaan ensimmäinen, jossa näitä asioita nyt yritetään katsoa samassa asiayhteydessä, ja kun toivon, että tähän siirryttäisiin jatkossa järjestelmällisemminkin ei vain ulkoasiainvaliokunnassa vaan myöskin täysistuntokäsittelyssä, niin käytän tilaisuutta hyväkseni sanoa tämän päivän Helsingin Sanomien eräästä mielenkiintoisesta uutisesta pari sanaa.

Helsingin Sanomathan uutisoi tänään, että Suomi saattaa päästä Nato-operaatioiden päätöksentekoon mukaan. Toimittaja Astikaisen artikkeli sisältää joitakin mielenkiintoisia näkökantoja, joissa hän katsoo, että tämän aloitteen takana ovat Naton jäsenmaat Yhdysvallat ja Iso-Britannia, ja viittaa siihen, että samaa mahdollisuutta tarjotaan Suomen lisäksi Ruotsille ja Australialle ja myöskin Japanille ja että tätä koskevaan käytännön päätöksentekoon oltaisiin suuntautumassa tavalla, joka johtaisi jo kukaties aika nopeassakin aikataulussa uusiin arvioihin. Puhutaan jopa kuluvan vuoden aikana, kuluvan vuoden lopulla kai, Riiassa järjestettävän Naton seuraavan huippukokouksen aikataulutuksesta ja siitä, että asiasta näiden maiden kesken pitäisi sopia.

Näitä asioita pitää voida tarkastella yhdessä, ja sen vuoksi tästä pari seikkaa nopeasti sanon omana kantanani.

Ensinnäkin Naton rauhankumppanuusneuvosto on ikään kuin siirtymässä takavasemmalle. Sen vanhat aktiiviset toimijat, vanhan Itä-Euroopan maat, ovat siirtyneet paitsi Euroopan unioniin myöskin Naton jäseniksi, ja jäljelle ovat jääneet maat, joitten keskinäinen koheesio on enemmän kuin kyseenalainen. Siellä on näitä stan-maita useita, ja sitten siellä ovat muun muassa nämä äsken mainitut kaksi Pohjoismaatakin, Suomi ja Ruotsi. On selvää, että näiden maiden keskinäisellä yhteydenpidolla ja suhteella Pohjois-Atlantin liittoon ei ole kovin paljon yhteistä strategista näkemystä olemassa. Sen vuoksi koheesio tuolta puolen on ymmärtääkseni hyvin kyseenalainen.

Sen jälkeen pitää katsoa, mitä hyötyä tällaisesta kumppanuusneuvostosta enää pitkän päälle on. Kun sitä hyötyä ei enää entiseen tapaan varmasti ole nähtävissä, ymmärrän hyvin, että hyödyt ja haitat pitää pistää yhteen kriisinhallintaa koskevassa katsannossa, joka on Suomen kannalta tärkeä kansainvälisen politiikan toiminta sekä siviilikriisinhallintaa että sotilaallista kriisinhallintaa koskevalta osalta. On erittäin tärkeää, että tässä suhteessa Suomenkin on motivoitua olla mukana niissä toimissa, joita myöskin toteutetaan ei vain Euroopan unionin vaan myöskin Naton toimenpiteiden kautta. Sen vuoksi mielestäni on perusteltu kysymys siitä, miten jatkossa kehitetään kumppanuutta niin, että aktiiviset yhteensopivat maat voivat olla myöskin antamassa kriisinhallintaan eteenpäin olevassa ajassa oman myönteisen panoksensa. Tämä tarkoittaa toki sitä, että tästä saattavat jäädä silloin enemmän tai vähemmän ulkokehälle Länsi-Euroopastakin Itävalta, Sveitsi tai vaikkapa Irlanti, joilla on kaikilla oma tarinansa tässä, mutta Suomen ja Ruotsin yhteensopivuus ja halukkuus toimia kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa tulee tätä kautta myönteisesti noteerattua, ja aktiivisuuteen löytyy vastiketta myöskin silloin Nato-operaatioiden kautta.

Näin ollen näen tämän päivän Helsingin Sanomien uutisen, joka kai tulee Financial Timesista perimmiltään, myönteisessä valossa ja näen, että Suomen pitäisi tarttua tähän mahdollisuuteen ja edelleenkin pitää huolta siitä kansainvälisen politiikan profiilistaan, joka meillä jo rauhanturvaoperaatioihin osallistumisen muodossa on varsin kauan ollut, ja ottaa vastaus tähän tehtyyn aloitteeseen tavalla, joka johtaisi myöskin tässä suhteessa käytännön toimenpiteisiin.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä eräissä puheenvuoroissa on viitattu siihen, että Etyj on kriisissä. Nyt näissä puheenvuoroissa ei aina tule ihan selvästi esille se, kun puhutaan Etyjistä, mistä Etyjistä puhutaan. Tämä vaikeus näkyy osittain myöskin tässä meidän toimintakertomuksessamme ja sen otsakkeessa, kun tässä todetaan näin pääotsakkeena: Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan kertomus. En ole ihan varma, onko tämä titteli oikein. Tässähän pitäisi olla Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan kertomus. (Ed. Pulliainen: Kaikkihan me luimme sen sillä tavalla!) Me tässä salissa työskentelevät kansanedustajat toimimme nimenomaan tässä parlamentaarisessa yleiskokouksessa, ja Etyjillä itsellään on sitten hallitustenvälisenä organisaationa oma valtuuskuntansa, joka Suomesta käsin siinä toimii. Molemmat elimet, varsinainen Etyj ja tämä parlamentaarinen yleiskokous, muodostavat tietysti saman ison perheen, ja parlamentaarisen yleiskokouksen tehtävänähän on tietenkin arvioida, edesauttaa ja tukea varsinaisen Etyjin työtä. Siinä suhteessa tietysti aihe on yhteinen.

Kun on puhuttu Etyjin kriisistä ja viitattu näissä keskusteluissa tähän vaalitarkkailuun, epäilemättä on totta, että tällä hetkellä eurooppalaisessa poliittisessa prosessissa, missä Etyj antaa panostansa, erinomaisen näkyvällä sijalla on tämä kansainvälinen vaalitarkkailu ja parlamentaarisen yleiskokouksen osaltahan se on aivan ykkösaihe siinä, missä me operatiivisesti toimimme tuon yleiskokouksen puitteissa. Mutta unohtuu se, että Etyjillä itse asiassa järjestönä, prosessina, kun se täältä Helsingistä silloin lähti liikkeelle 1975 eteenpäin, on ollut merkittävä piilovaikuttava rooli koko eurooppalaisen turva-arkkitehtuurin kehittämisessä: luotiin laajan turvallisuuden käsite ja ennen kaikkea luotiin turvallisuuspolitiikan puolella sellaisia luottamusta lisääviä toimia, jotka edesauttoivat laajimman aseistariisuntaprosessin, mitä koskaan on Euroopan historiassa toteutettu, joka toimeenpantiin 90-luvulla.

Näihin luottamusta lisääviin toimiin on nimenomaan liittynyt se, että turvallisuusviranomaiset Etyj-maissa vierailevat toistensa sotilastukikohdissa ja näkevät varustautumisbudjetit, ne ovat avoimia, ja käynnissä on myös tämä Open Sky -ohjelma, jota Etyj ilmavalvonnan kautta suorittaa siinä suhteessa, että maat pitävät kiinni sitoumuksistaan, jotka liittyvät aseistuksen kontrolliin ja myöskin aseistariisuntatoimiin. Nämähän ovat valtavan isoja asioita, jotka ovat vahvistaneet turvallisuutta Euroopassa laajassa mitassa.

Sen lisäksi Etyj on tietenkin turvallisuuspoliittisesti kiinnittänyt huomiota näihin jäätyneisiin konflikteihin tai pyrkinyt auttamaan niiden konfliktien ratkaisuissa, joita ennen kaikkea Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Itä-Eurooppaan syntyi. Näitä jäätyneitä konflikteja on tietysti Kaukasuksella ja myöskin Transnistrian konflikti Moldovassa, ja sitten tämä Keski-Aasian kriisiytymä kokonaisuudessaan on tietenkin Etyjin maatoimistojen keskeistä ruisleipää joka päivä. Tätä työtä tehdään paljon piilossa julkisuudelta. Minun on vaikea yhtyä niihin näkemyksiin, jotka toteavat, että Etyj olisi kriisissä nimenomaan tämän toiminnallisuutensa kautta. (Ed. Elo: Mutta eikö Venäjällä ole eri näkemys?)

Arvoisa puhemies! On totta, että keskustelua käydään Etyjin piirissä siitä, missä pääpainon pitäisi olla tässä näkyvässä toiminnassa, ja vaalitarkkailu on yksi niitä osa-alueita, joista Etyjin maat ovat olleet jossain määrin erimielisiä. Kansainvälistä vaalitarkkailuahan Etyj toteuttaa siten, että pitkäaikainen vaalitarkkailu tapahtuu tämän Odihr-ihmisoikeustoimiston kautta, joka sijaitsee siis Varsovassa, ja lyhytaikainen vaalitarkkailu tapahtuu tämän parlamentaarisen yleiskokouksen kautta, jossa me olemme mukana, ja yhdessä Etyj-perhe suorittaa sitten tämän vaalien yleisarvion.

Meillä on ollut konfliktitilanteita aikaisemmin myös, voisi sanoa, eurooppalaisten instituutioiden välillä. Aikaisemmin oli niin, että Euroopan parlamentti antoi oman arvionsa vaaleista, Euroopan neuvosto, minkä ed. Elo tuntee hyvin, antoi oman arvionsa ja Etyjin parlamentaarikot antoivat omansa tai Etyj-perhe antoi omansa. Joskus oli ristikkäisiä arvioita, joita sitten tarpeen mukaan isäntämaa käytti hyväksensä. Nykyisin tämä vaalitarkkailu näiden elinten osalta tehdään yhdessä, lopputulema on yhteinen, mutta olennainen seikka on se, mihin ed. Elo viittasi: Venäjä edelleenkin Ivyn kautta suorittaa omaa vaalitarkkailuaan ja tietysti myöskin bilateraalisesti omaa vaalitarkkailuaan. Viime vaiheessa meillä on ollut erittäin suuria vaikeuksia maissa, joihin ed. Elo viittasi, Ukrainassa, Georgiassa, myöskin Keski-Aasiassa, joissa hyvin keskeisiltä osin Ivyn, Itsenäisten valtioiden yhteisön, ja Venäjän arvio vaalien toteutumisesta on ollut hyvin poikkeava siitä, miten nämä yhteiseurooppalaiset toimielimet ovat vaaleja arvioineet. Tämä on synnyttänyt vaikean jännitteen, ja tältä osin Venäjä on lähtenyt liikkeelle jopa siitä, että haluaisi madaltaa vaalitarkkailun roolia Etyjissä, olisi siirtämässä itse asiassa koko ihmisoikeuskeskustelun Etyjistä pois Euroopan neuvostoon, mikä olennaisella tavalla kyllä murtaisi sitten sitä laajan turvallisuuden käsitettä, jonka varassa Etyj on toiminut.

Arvoisa puhemies! Tämän vaalitarkkailun osalta Venäjä on nyt pyrkinyt siihen, että käytäisiin neuvonpitoa sen suhteen, että Etyjin kriteerit ja nämä yhteiset Kööpenhaminassa hyväksytyt kriteerit demokraattisista vaaleista keskusteltaisiin ikään kuin uudestaan lävitse. Tämä on hyvin vaikea vaatimus, arvoisa puhemies, poikkeuksellisen vaikea vaatimus. Toisaalta on järkevää se, että venäläisten kanssa keskusteltaisiin niistä menettelytavoista, joilla vaaleja seurataan, ja mielellään, jos on mahdollista löytää yhteisymmärrys, sitä voitaisiin hakea. Mutta, arvoisa puhemies, ei voi olla mahdollista, että me tekisimme kompromissia niistä periaatteista, millä demokraattinen yhteiskunta toimii, millä tavalla demokraattiset vaalit toteutetaan. Tässä suhteessa, jos keskustelua Ivyn ja Venäjän kanssa käydään, se voi korkeintaan koskea niitä menettelytapoja, millä tätä seurantaa tehdään. Se ei voi koskea niitä keskeisiä kriteereitä, joilla tällä hetkellä arvioidaan demokraattisia vaaleja. Tämä täytyy pitää täysin selkeänä silloin, kun me keskustelemme vaalitarkkailun tulevaisuuden näkymistä.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä aiheena puutun tähän, minkä edustaja, varapuhemies Kanerva, nosti esille, miten me tämän keskustelun täällä salissa järjestämme. Minusta, kuten viime kerralla jo totesin, olisi järkevää ryhmittää nämä keskustelut kolmeen osioon: Pohjoismaat ja arktinen alue yhtenä kokonaisuutena, Itämeren alue siinä osana, Eurooppa yhtenä osana ja sitten eurooppalaiset instituutiot yhtenä osana ja yhtenä osana sitten nämä globaalitason keskustelut. Minusta ed. Elon ajatus on aivan oivallinen ehdotus. Nämä täytyisi siis niin synkronisoida, että nämä raportit tulisivat yhtä aikaa, mutta myöskin niin, että meillä olisi hallituksen vastuunalaiset edustajat tässä keskustelussa mukana. Se antaisi ruutia tähän keskusteluun, ja silloin toteutuisi se olennaisin seikka, mikä meillä näissä kansainvälisissä järjestöissä on tehtävänä. Meidän tehtävämme ei ole ainoastaan arvioida Etyj-järjestön toimintaa, Euroopan neuvoston toimintaa, ajaa niitä asioita kansainvälisesti, jotka ovat niiden agendalla, vaan meidän primaari tehtävämme on itse asiassa saada palaute tästä kansainvälisestä keskustelusta tähän meidän kotoiseen käyttöömme.

Eduskunnan tehtävänä on valvoa ja kontrolloida hallituksen toimintaa näissä asioissa ja tukea hallituksen toimintaa näissä asioissa, ja tämän keskustelun täytyisi tietenkin tapahtua niin, että se synteesi, jonka me teemme, välittyy hallitukselle tässä salissa, jolloin tähän asian käsittelyyn tulisi jäntevyyttä, jolloin olettaisi, että tässä salissa olisi myöskin enemmän keskustelijoita ja olisimme paremmin substanssissa kiinni.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Tästä on oikeastaan helppo jatkaa. Meikäläinen ilmoittautuu tämmöiseksi maallikko-Etyj-asiantuntijaksi siinä mielessä, että joskus 90-luvulla opettelin kaikki nämä Brysselin lyhenteet läpi. Muistaakseni siellä törmäsin tämmöiseenkin sanaan kuin Etyj. Tämmöiset kuin Weu, Nato, Emu, Ekp ym. olivat aika tärkeitä.

Täällä ed. Pulliainen ihmetteli ja monet muut, miksei täällä ole väkeä salissa. Kyllä minä ainakin tunnustan sen, kun kuuntelin teidän asiantuntijoittenkin puheenvuoroja, että aika paljon ne menivät päällekkäin. Jos minä olisin ottanut niin sanotusti tässä jonkun yhden asian ja lähtenyt puhumaan siitä, täällä olisi joku voinut sanoa, että minä puhun ihan eri asiasta kuin on tarkoitus. Kyllä sanoisin näin, että syy, minkä takia tässä kansanedustajat eivät kovin aktiivisia yksinkertaisesti voi olla, on, että tästä on pikkuhiljaa muodostunut semmoinen eräitten, voisi sanoa hiukan ilkeästi, harrastuskin. Toiset harrastavat tätä ulkopolitiikkaa EU:n puitteissa, ja toiset sitten harrastavat matkailua sen ohella, ja ne ovat eri ihmisiä.

Tässä minusta hiukan selitystä ed. Pulliaiselle, miksi täällä ei ole väkeä. Minä ajattelin, että minä kuuntelen. Olen joskus kuunnellut näitä, sanoisiko, alustuksia aina Brysselissä saakka 90-luvulla ja jotakin on mielessä, mutta kyllä täytyy sanoa, että tässäkin aika hajanaista oli keskustelu sittenkin.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensin ed. Kauppilalle: En tiedä, onko se nyt ilkeästi sanottu, jos hänen mukaansa täällä on niitä, jotka asiaa harrastavat. Minusta se on vähän meidän kehumista, että me harrastamme näitä asioita. Mutta siinä ed. Kauppila on ihan oikeassa, että meillä on ihan liian vähän täällä ihmisiä.

Mutta niin kuin ed. Kiljunen totesi, aivan varmasti me voimme tätä jäntevöittää jakamalla näitä eri teemoihin ja saamalla hallituksen edustajat mukaan tähän keskusteluun, koska kaikissa näissä järjestöissä on myöskin hallituksen rooli.

Puhemies! Sen lisäksi haluaisin ed. Pulliaisen puheenvuoron johdosta todeta, että voi olla, että Euroopan neuvosto on omalla tavalla tehnyt väärän päätöksen, kun Valko-Venäjän kanssa lopetettiin kaikki dialogi. Valko-Venäjällähän oli tällainen special guest status eli erikoisvieraan asema siellä, mutta Lukashenkan diktatuurin johdosta sitten päätettiin lopettaa kaikki keskustelut. Meillä oli erilaisia näkemyksiä, mutta ainakin tähän mennessä keskustelu on tyrehtynyt. Mitään keskustelua ei Lukashenkan hallinnon kanssa haluta käydä. Oikein tai väärin, mutta näin on asian laita. Voi olla, että Etyj on siinä mielessä paremmassa asemassa ja ainakin ehkä sitä kautta sitten jotain viestiä menee myöskin Valko-Venäjän niin sanotuille demokraattisille voimille, oppositiovoimille.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Juuri niin, ed. Elo, juuri näin.

Mutta ed. Kimmo Kiljuselle sanoisin näin, että hän on äärimmäisen oikeassa siinä, että tuonne ministerilehterille pitäisi saada näitä osallistujia. Meillähän on siitä erinomaisen hyvä esimerkki täällä: se on kehitysyhteistyökertomus. On kunnia-asia kehitysyhteistyöstä vastaavalle ministerille istua tuolla. Muistan, että silloin, kun meidän omasta ryhmästämme oli asianomainen ministeri, niin kaikki almanakat tehtiin sen mukaan, että varmasti hän on ne keskustelut alusta loppuun saakka läsnä. Ei mitään muuta, kun nyt vaan nokanvalkaisu näihin asioihin ja asianomaiset ministerit, erikoisesti ulkoministeri, olemaan mukana täällä. Siitä käyvät puhemiehet arvovallallaan keskustelun asianomaisten ministerien ja erikoisesti tämän erään ministerin kanssa niin, että tämä tavoite myöskin käytännössä toteutuu.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen aika pitkälle samaa mieltä kuin mitä ed. Pulliainen tässä sanoi, että kyllä meidän on otettava eduskunnan valta omiin käsiimme, kun se kerran meille on nyt määrävuosiksi annettu. Kyllä meidän on jäntevöitettävä tätä toimintaa. On kyse sen verran tärkeästä asiasta, joka on siis maamme rajojen ulkopuolella oleva erittäin mielenkiintoinen poliittinen maailma. Suomi on profiloitunut hyvin niin rauhanturvaajana kuin myös muuten YK:ssa ja kansainvälisillä poliittisilla areenoilla. Sen takia pidän tärkeänä, että tätä keskustelua yhä enemmän avattaisiin ja kohdistettaisiin niin, että suurempi osa kansanedustajista voisi ottaa siihen osaa ja täällä olisi ministeri paikalla. Tuen tätä kehitystä ja toivon, että näemme vielä päivän, jolloin tämä on tapahtunut.

On erittäin mielenkiintoista kuunnella näitä, sanotaan nyt, asian harrastajien mielipiteitä. Esimerkiksi vaalitarkkailu on äärettömän tärkeä, vaikka se kuulostaa meistä hieman hullunkuriselta, mutta kyllä demokratian valvonta ja sen toteutuminen on arvokas ja tärkeä asia.