Sirpa Asko-Seljavaara /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitteessa esitämme hedelmöityshoitolakia muutettavaksi siten, että sijaissynnytys tulisi sallituksi Suomessa.

Hedelmöityshoitolakihan saatiin viime vuoden lopulla vahvistettua, ja se tulee voimaan 1. syyskuuta tänä vuonna. Hallituksen esitystä käsiteltiin koko kevätkausi ja käsittelyä jatkettiin syksyllä. Eniten keskustelua ja äänestyksiä aiheutti se, onko hedelmöityshoito sallittava myös yksinäisille naisille ja naispareille. Liberaalimpi kanta voitti suuren valiokunnan hyväksyttyä hallituksen ehdotuksen muuttumattomana 13.10.2006.

Vähemmälle huomiolle jäi se, että nyt uuden lain mukaisesti siittiöiden ja munasolujen luovuttaja tulee rekisteröidä ja lapsella on 18 vuotta täytettyään oikeus saada tietää biologinen isänsä tai äitinsä. Tämä kanta hyväksyttiin mukisematta, vaikka se todennäköisesti vähentää halukkuutta sukusolujen luovuttamiseen. Ruotsissa laki on ollut voimassa 20 vuotta eivätkä likikään kaikki hedelmöityshoidon seurauksena syntyneet nuoret aikuiset ole halunneetkaan tietää biologista alkuperäänsä, mutta jonkin verran luovuttajien saamisessa on ollut ongelmia, etenkin munasolun luovuttajia on ollut vaikea saada.

Lain käsittelyn yhteydessä sijaissynnytyksen hyväksyminen ei saanut minkäänlaista huomiota ja tämän vuoksi se kiellettiin. Nyt kuitenkin kantasoluhoitojen uranuurtaja ja Tukholman Karoliinisen instituutin ja Tampereen yliopiston solu- ja kudosteknologian keskuksen johtaja professori Outi Hovatta on uudelleen ottanut esille tämän tärkeän asian.

Sijaissynnytyksiä on Suomessa toteutettu noin 20 parille. Kyseessähän on nainen, jolta synnynnäisesti puuttuu kohtu tai kohtu on poistettu kasvaimen vuoksi. Tällöin munasoluja voidaan kerätä toimivista munasarjoista ja hedelmöittää ne ivf, joka on in vitro fertilisaatio, ja hedelmöitys tapahtuu aviopuolison siittiöillä. Koska naiselta puuttuu kohtu, toimii lapsen kantajana ja synnyttäjänä joku naisen lähiomainen, yleensä sisar tai äiti. Tärkeää on, että sijaissynnyttäjä toimii puhtaasti auttamisen halusta eikä raskaudesta ja synnyttämisestä makseta palkkiota. Biologiset vanhemmat sitten adoptoivat lapsen. Kokemukset sijaissynnytyksistä Suomessa ovat olleet positiivisia, ja tarve on ainoastaan muutama tapaus vuodessa. Sijaissynnytykseen ei liity samanlaisia eettisiä ongelmia kuin yksinäisen naisen hedelmöityshoitoon, koska sijaissynnytyksessä munasolut kerätään naiselta ja hedelmöitetään hänen oman aviopuolisonsa siittiöillä.

Ehdotamme siis, että eduskunta hyväksyy hedelmöityshoitolain 8 §:n 6 kohdan kumoamisen, jolloin sijaissynnytys tulee Suomessa lain mukaiseksi.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaran lakiesitys on varmasti paikallaan ja tarpeellinen, mutta hän puuttui myös toiseen ongelmaan, joka minun mielestäni on ehkä yhtä suuri tai suurempikin. Se on se, että meillä ei ole kohta irrallaan kulkevia siittiöitä, joilla hedelmöittää sitten niitä tarvitsevia naisia. Toisin sanoen se, että 18 vuotta täyttänyt voi saada tietää, kuka on hänen biologinen isänsä, on kyllä tietojen mukaan aika radikaalisti vähentänyt luovuttajien määrää. Voisin kuvitella, että kukaan omalla kohdallaan nyt tuskin haluaa sitä, että 18 vuoden päästä siitä, kun on antanut siittiönsä yleiseen käyttöön, tulee joku ja koputtaa ovelle ja sanoo, että hei isi, täällä minä nyt sitten olen. Elikkä samalla kun ed. Asko-Seljavaara teki tämän aloitteen, olisi ehkä voinut harkita sitäkin, että olisi tehnyt tämän toisen muutoksen. Koska tämä kuitenkin tulee käsittelyyn, niin ehkä tällä kertaa tämä eduskunta olisi järkevämpi kuin se edellinen elikkä palauttaisi tämän asian aikaisemman tilanteen tasolle, millä sen pitäisi olla.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Minä olen yksi tämän lakialoitteen allekirjoittajista ja toisin sanoen kannatan ilman muuta tätä sijaissynnytysmahdollisuuden ottamista käyttöön Suomessa ja haluan perustella sitä muutamalla asialla. Suurimmaksi osaksi ed. Asko-Seljavaara kertoikin jo näitä lääketieteellisiä taustoja ja muuta vastaavaa. Haluan vähän laajentaa itse asiassa sitä näkökulmaa. Siis lääketieteellisestihän tässä on kysymys itse asiassa kolmesta naisryhmästä, joiden perusoikeudet nyt eivät toteudu, kun eduskunta — muuten hyvin harkitusti — jätti nämä kolme ryhmää pois. Siitä keskusteltiin täällä, siitä jopa äänestettiin, mutta suurinta osaa eduskuntaa eivät näiden kolmen minoriteettiryhmän asiat kiinnostaneet, vaikka perustuslaillisesti heidät nyt siirrettiin täysin syrjään.

Ja mitkä nämä kolme ryhmää ovat? Ensimmäinen niistä on ne pienet tytöt, joita syntyy Suomeen ehkä yksi tai kaksi vuodessa, ei enempää, joilta puuttuu kohtu kokonaan tai kohdun toiminta on niin huonoa, että raskaus ei ole mahdollinen, mutta heillä on, huom., toimivat omat munasarjat eli heillä on omat munasolut sitten aikanaan, kun tulevat sukukypsään ikään.

Toinen ryhmittymä, joka tässä pitäisi osata huomioida, on ne naiset, joilla saattaa olla jo synnytyksiä takana, ehkä useampiakin lapsia, mutta yhden synnytyksen yhteydessä tulee sen laatuinen komplikaatio, että äidin hengen ja syntyvän lapsen hengen pelastamiseksi kohtu on poistettava. Näitä ei välttämättä tapahdu edes joka vuosi, mutta näitä kuitenkin tapahtuu. Sitten on vielä tietysti muut kohdun ja sivuelinten sairaudet, joiden takia näihin kirurgisiin operaatioihin joudutaan. Mutta tässä ryhmässä myöskin kyseisten naisten omat munasolut jäävät jäljelle ja munasarjat osittain toimiviksi.

Kolmas ryhmittymä, joka kuuluu tähän samaan kategoriaan, ovat kaikki vammaiset naiset, joilla voi olla toimiva kohtu ja joilla on munasarjat mutta joiden yleiskunto on niin heikko, ettei voi kuvitellakaan, että he itse tulisivat raskaaksi. Tämmöisiä henkilöitä meillä on, jotka ovat menneet naimisiin, ja heiltä yksinkertaisesti vaan eduskunta niin sanotussa suuressa viisaudessaan tylysti kielsi tämän viime kaudella.

Minua on jäänyt häiritsemään tämä asia ehkä eniten sen vuoksi, että tämä ei ole edes ainoa minoriteettiasia, jossa tämä lakia säätävä elin niin sanotusti viis veisaa pienistä ihmisryhmittymistä, kun on joku isompi asia agendalla, joka pitää saada lävitse. Tämä sali puhkui silloin suurta intoa yksinäisten naisten ja naisparien hedelmöityshoitomahdollisuudesta, ja se oli varmasti ihan oikein, että siinä debatoitiin voimakkaastikin vasta- ja myötämäkeen. En lähde siihen keskusteluun nyt sen laajemmin enää mukaan, mutta miten on mahdollista, että lainsäätäjä ei ole niin harkitsevainen, että se osaisi ottaa tämmöiset pienet ryhmät huomioon, varsinkin kun hallitus tiesi sen jo esitystä tehdessään? Silloisessa hallituksen esityksessä oli myöskin luettavissa perustelut, minkä takia katsottiin, että tämä sijaissynnytys, toiselta nimeltään, arvon puhemies, kohdunvuokraus, ei voi tulla kyseeseen. Minusta niillä aivan samoilla syillä olisi voinut perustella myöskin nämä muut hedelmöityshoidot, että ne eivät tule kyseeseen niin kuin ne nyt tulivat. Tässä oli tämmöinen kummallinen arvomaailmatyhjiö ja tietynlainen välinpitämättömyys, koko tässä asian käsittelyssä. Sen takia hyvin mielelläni allekirjoitin tämän lakialoitteen, että tämä asia otettaisiin uudestaan rauhallisesti käsittelyyn, ja sopivassa vaiheessa on aivan hyvin mahdollista tämä kaikki toteuttaa.

Tähän liittyen voisin sanoa näistä muista ryhmittymistä, jotka ovat näitä minoriteetteja. Vaikeavammaisten oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan — joka on subjektiivinen oikeus, ja se on kyseisten alojen professoreiden todistamana perustuslain vastainen tilanne, kun ei se Suomessa toteudu — ei eduskunta välittänyt viime kaudella tässä salissa äänestäessään hyväksyä, vaan muutamalla äänellä se hylättiin. Kolmas ryhmittymä, joka on samanlainen vähemmistöryhmä, on meidän sotainvalidimme, joita on 15 000 tässä maassa elossa, keski-ikä 85 vuotta. Edelleen osalle heistä sanotaan, että kun sinun työkyvyttömyyshaitta-asteprosenttisi ei ole tätä ja tätä, niin sinä et pääse tähän tai tähän laitoshoitoon tai kotihoitoon tai henkilökohtaiseen kuntoutukseen.

Minusta nämä ovat kolme hyvää esimerkkiä maasta, jota väitetään sivistyneeksi, mutta tältä osin kyllä kysyn, mikä meidän sivistystasomme on. Näissä asioissa ei ole kysymys taloudesta. Minä en oikeastaan tiedä, mistä tässä on kysymys, kun näitä asioita ei voida näiden ihmisten puolesta laittaa kuntoon, semmoisiksi kuin he omassa elämässään haluaisivat niiden olevan.

Sitten tästä tietojensaantimahdollisuudesta, joka näyttää nyt olevan syy siihen, että selvästi siittiöiden luovutus on Suomessa vähentynyt. Tämä oli, hyvät kollegat ja arvon puhemies, erittäin hyvin tiedossa etukäteen, mutta se hukkui siihen yleiseen väittelyvirtaan, jossa oli tämä tietty puoli, josta oltiin niin tosi kiinnostuneita. Minulle jäi semmoinen käsitys, että esimerkiksi osa edustajista sekoitti tämän tilanteen, hedelmöityshoitokeskustelun, adoptioon ja hankki sieltä perusteen esimerkiksi näille tietojensaamisille tai sille, että niitä ei saataisi. Se on hyvin vaikea alue lähestyä, siinä on monta eri näkökulmaa, mutta silloin on jotain outoa, jos nyt väitetään, että tuli yllätyksenä, että siittiöiden luovuttajat ovat huomattavasti vähentyneet. Niille, jotka osaavat nämä asiat erottaa ja tiesivät ne taustat, ei tämä asia voinut tulla yllätyksenä.

Saapas nähdä, arvon puhemies, kävisikö tälle lakialoitteelle nyt niin, että jostain syystä se menisikin poikkeuksellisesti eteenpäin. Toivotaan valiokunnissa tällaista käsittelyä.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Asko-Seljavaaran ehdottamaan muutosehdotukseen hedelmöityslakiin täytyy suhtautua kriittisesti ja kielteisesti. Perustelen sitä sillä, että hedelmöityshoito kuuluu normaalissa heterosuhteessa eläville. Jos lakialoite, jossa sallitaan hedelmöityshoito ottolapsen tekoa varten, hyväksytään, on vaarana, että lakia käytetään väärin ja sen myötä syntyy laillinen ihmiskaupan muoto.

Herääkin kysymys, miten varmistetaan, että sijaissynnyttäjä toimii puhtaasti auttamisenhalusta eikä maksua vastaan, niin ettei sijaissynnyttämisestä tule houkutus harjoittaa elinkeinotoimintaa. Lapsella täytyy olla oikea isä ja äiti, isä ja äiti, jotka ovat fyysisesti läsnä lapsen varttuessa aikuiseksi. Lapsella on myös oikeus tietää vanhempansa ja kasvaa normaalissa kasvuympäristössä, jossa on miehen ja naisen malli.

Paljon tänä päivänä puhutaan tasa-arvosta, ja kysynkin ed. Asko-Seljavaaralta, onko lakialoite tehty homopareja varten.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Pentti Oinoselle haluaisin heti vastata, että Suomessa todellakin Väestöliitto on ainoa, joka on tehnyt näitä sijaissynnytystoimenpiteitä, ja siellä valikoidaan erittäin tarkasti ne parit. Se lapsi, joka sitten adoptoidaan, on oikeasti biologisesti näiden ihmisten lapsi, joiden munasolu ja siittiö on yhdistetty koeputkessa. Suomessa ei ole mitään tämmöistä maksua peritty eikä varmasti tullakaan perimään. Mutta jos me emme salli sitä, niin silloin nämä parit saattavat mennä Venäjälle tai Eestiin ja hankkia sieltä tämän kohdun, tai tämän ihmisen, ja se on paljon vaarallisempi tie kuin se, että me sallimme sen itsellemme, koska meillä se on erittäin kontrolloitua.

Saanko vielä, herra puhemies, vastata ed. Ukkolalle? — Todella, kun itse olin nuori medisiinari, olin sitä mieltä, ettei missään tapauksessa voi tätä siittiön luovuttajan anonymiteettiä rikkoa. Mutta nyt tilanne on kuitenkin se, että me elämme niin avoimessa yhteiskunnassa, että meidän on mahdotonta palauttaa enää sitä, että munasolun tai siittiön luovuttaja olisi anonyymi, sen takia se rekisteröidään. Kuitenkin hyvin harva 18 vuotta täyttänyt haluaa sen tiedon, kuten Ruotsi on osoittanut, että tätä pelkoa ei ole, mutta kyllä se vähentää tietysti näitä luovuttajia jonkin verran. Mutta nyt on jo saatu semmoisia ihmisiä, jotka luovuttavat siittiöitä tai munasoluja ihan puhtaasti humaanisista syistä.

Minna  Sirnö  /vas:

Arvoisa puhemies! Taidan olla ainokainen, joka on ilmiselvästi syytettyjen penkillä, koska olen edellisen kauden lakivaliokunnan jäsen, joka on tehnyt näitä harkitsemattomia ehdotuksia ilmeisesti, mutta puolustautuisin muutamalla sanalla.

Ensinnäkin näistä luovuttajista ja siitä, että tämä tiedonsaantioikeus myönnettiin, kirjattiin lakiin. Siihen valitettavasti eduskunnalla ei ollut vapaita käsiä, vaan edellistä edellinen perustuslakivaliokunta määritellessään edellistä ehdotusta vaati, että tämä pitää kirjata sinne. Saman kannan otti myös viime kaudella toiminut perustuslakivaliokunta. Niin kuin ne tietävät, jotka tietävät, miten tämä talo toimii, siinä ei hirvittävästi enää sen jälkeen mutista, jos joku asia on todettu perustuslakivaliokunnassa tietyllä tavalla.

Toinen asia on tietysti se, että itse asiassa pitää muistaa, että kun munasolujen luovuttajista suurin osa on suomalaisia ollut tähänkin asti, niin sen sijaan siittiöitten luovuttajista iso osa on tullut jo pitkän aikaa Tanskasta, koska suomalaisten siittiöitten kunto on kuulemma hivenen viime vuosina heikentynyt.

Toinen asia liittyy tähän kohdunvuokraukseen. Sekään ei lipsahtanut vahingossa tänne, vaan lakivaliokunnassa käytiin pitkä keskustelu kohdunvuokrauksesta. Periaatteellisesti suuri osa lakivaliokunnan jäsenistä, jotka siis valmistelivat tätä lakia, oli sitä mieltä, että olisimme voineet ottaa tämän käsittelyyn, mutta meidän ongelmamme on se, että Suomen lainsäädännössä ei ole määritelty äitiyttä. Isyys on määritelty isyyslailla, mutta äitiyttä ei ole määritelty. Suomen lainsäädännössä äiti on se, joka synnyttää. Jos tämmöisessä samassa hössäkässä, kun hedelmöityshoitolakia silloin käsiteltiin, olisi avattu tämä kohta, niin todennäköisesti edellinenkään eduskunta ei olisi pystynyt tekemään edes sitä hedelmöityshoitolakia, mikä nyt viime kaudella saatiin päätökseen.

Sinänsä minusta tämä aloite on ainakin keskustelun arvoinen, suorastaan periaatteiltaan hyvä. Toisin kuin ed. Asko-Seljavaara (Puhemies koputtaa) — anteeksi, sanon tämän loppuun — äsken totesi, itse olen sitä mieltä, että perustuslakivaliokunta ei ainakaan tule hyväksymään sitä, että tässä kohdassa kohdunvuokraus tai sijaisäitiys sallittaisiin vain tietylle ihmisryhmälle. Kyllä minä olisin itse asiassa siihen ed. Akaan-Penttilän hyvään luetteloon lisäämässä myös miesparit.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lakialoitteen suppeasta sisällöstä nyt, en osallistu keskusteluun tästä laajemmin: olen hyvin iloinen, että asia otetaan esiin uuden eduskunnan ja uuden hallituksen aikana, koska nämä ovat juuri niitä kysymyksiä, joissa niin sanottua omaatuntoakin ja vapaita käsiä käytetään elikkä katsotaan hieman arvomaailman kehittymistä. Minusta tämä oli semmoinen kysymys tässä kokonaisuudessa, tämä kohdunvuokraus- ja sijaisäitimahdollisuus, joka jäi itseäni ainakin kaivertamaan viime kaudelta. Näissä varmaan mennään askel askeleelta eteenpäin, ja kun tosiasia on, että käsitellään hyvin, hyvin pientä ihmismäärää mutta taas hyvin, hyvin suurta henkilökohtaista asiaa, esimerkiksi voiko sisaruksen avulla saada lapsen aikaiseksi, niin haluaisin nähdä, että lait kehittyvät. Olen iloinen, että hallituspuolueista, useasta, tämä lakialoite on tehty. Itsekin olisin valmis saman sisältöisen allekirjoittamaan.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! En todellakaan muistanut sitä, että perustuslakivaliokunta on näin päättänyt, mutta minä nyt kyllä alan miettiä, millä ihmeen perusteella se on voinut näin päättää, kun tässä Suomenmaassa kulkee tuhansia lapsia, joilla ei ole mitään tietoa, kuka on isä. Millä perusteella perustuslaki määrää, että jokaisen pitäisi saada tietää isä? Minun mielestäni nyt on tehty kyllä väärä päätös perustuslakivaliokunnassa. Nyt täytyy kyllä tutkia tämä asia. Mitä se perustuslakivaliokunnalle, tämmöinen asia, kuuluu, minä vaan kysyn.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä on useammassa puheenvuorossa puolusteltu sitä, että tämä oikeus täytyisi antaa myös homopareille. Kyllä minun mielestäni se on jotensakin epänormaalia. Kyllä kannattaa kansanedustajien miettiä sitä, miltä lapsesta mahtaa tuntua varttuneemmalla iällä, kun se näkee homoparin makuuhuoneleikit.