Niilo Keränen /kesk:

Herra puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon perustamishankkeiden valtionosuusjärjestelmää ollaan taas rukkaamassa. Vuonna 99, jolloin nykyisin voimassaoleva laki säädettiin, hallituksen tavoite oli kokonaan luopua perustamiskustannusten valtionosuudesta. Eduskunta muutti lakia tuolloin, lähinnä lykkäsi sen toimeenpanemista; pieniin rakennushankkeisiin on valtionosuutta suoritettu ja suoritetaan vielä ensi vuonnakin. Tarkoitus tuolloin vuonna 99 oli, että perustamiskustannusten valtionosuusrahat suunnattaisiin jatkossa jokseenkin kokonaan merkittäviin valtakunnallisiin ja alueellisiin kehittämishankkeisiin.

Nyt hallitus näyttää hiukan perääntyneen tuolloisesta suunnitelmastaan. Tarkoitus on tämän lakiesityksen mukaan jatkossa kuitenkin rajata perustamishankkeita niin, että valtionosuutta, uudella nimellä valtionavustusta, suoritettaisiin kunnan ollessa erityisen heikossa taloudellisessa asemassa ja kun hanke olisi välttämätön sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiselle tai sitten toiminnallisten kehittämishankkeiden tukemiseksi.

Herra puhemies! Tälle vuodelle on perustamiskustannusten valtionosuuksiin varattu 26,6 miljoonaa euroa, kun se viime vuonna oli 37,5 miljoonaa euroa ja vuonna 93 vielä 237,5 miljoonaa euroa eli silloista rahaa 1,4 miljardia markkaa. Käytännössä perustamiskustannuksiin varatun rahan niukkuus on viime vuosina merkinnyt sitä, että kunnat ovat joutuneet kattamaan myöskin perustamiskustannuksia sillä valtionosuudella, mikä on tarkoitettu käyttökustannuksiin. Satunnaisesti isohkossa kunnassa ja muutaman hankkeen kohdalla tämä tietysti onnistuukin, mutta pienissä kunnissa jo miljoonan markan luokkaa olevien hankkeiden toteuttaminen on käynyt ja tulevaisuudessa käy entistä enemmän mahdottomaksi. Vertailun vuoksi todettakoon, että kuntien suunnitellut hankkeet näinä vuosina ovat vuosittain runsaan 300 miljoonan euron luokkaa. Tämän lisäksi terveyskeskusten ja sairaaloitten peruskorjaustarve on 100 miljoonan euron luokkaa. Valtio ei enää todellakaan ole osallistunut perustamishankkeisiin kuin nimeksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö selvitti asiaa viime keväänä, ja selvityksen mukaan rakennushankkeita on erityisesti pienissä kunnissa ja kuntaliitoissa jouduttu todella lykkäämään, kun rahapula on vaivannut. Kun vielä muistetaan, että valtiovalta on jatkuvasti säästänyt myöskin käyttökustannusten valtionosuuksissa tekemällä indeksitarkistuksen vain osittain ja pienet valtionosuuksien lisäykset on ainakin ohjeellisesti korvamerkitty muun muassa lastenpsykiatriaan ja ehkäisevään toimeentulotukeen, kuntien mahdollisuus investointeihin on mennyt todella vaikeaksi.

Herra puhemies! Edelleen on syytä tässäkin yhteydessä todeta, että maassa on käynnissä voimakas hallitsematon rakennemuutos eli väestö muuttaa muutamiin kasvukeskuksiin ja niiden ympärillä oleviin kuntiin. Näille kunnille syntyy paineita palvelujen järjestämiseen, eivätkä jo olemassa olevat seinät välttämättä riitä. Kun valtionosuutta rakentamiseen ei tule, eihän siitä pienestä rahasta kovin moneen kohteeseen edes riitä, kasvu- ja kehyskunnat tulevat olemaan vaikeuksissa huolimatta siitä, että väestönkasvu tuo mukanaan myös kasvavia verotuloja. Kun muuttoliike ei ole näköjään mitenkään hallittavissa ja varsin huonosti myös ennustettavissa, riittävän suuren palveluvarustuksen rakentaminen ennakoivasti on ihan mahdotonta niukoin resurssein.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on edelleen tarvetta uudisrakentamiseen. Näin on erityisesti päiväkotien, avoterveydenhuollon ja myös vammais- ja vanhuspalvelujen kohdalla. Eivät uudistukset ja kehittäminen ole mahdollisia ilman, että perustamishankkeisiin varataan riittävät taloudelliset resurssit myös jatkossa. Valtiovallalla tulee olla oma vastuunsa palvelujärjestelmien kehittämisessä myös investointien osalta. Niin ikään rakennuskannan kunnon ylläpitäminen tyydyttävänä ja välttämättömien uusinvestointien ja myös laitehankintojen toteuttaminen edellyttävät pikemminkin, että hankevaltuuksia lisätään kuin että perustamishankkeet ajettaisiin alas.

Toki on todettava, että tämä laki sinänsä ei perustamishankkeitten alasajoa sisällä, jos siihen varattaisiin riittävästi määrärahoja. Tällaista ei kuitenkaan näy vastikään käsitellyissä budjettikehyksissä, enkä suhtaudu kovin optimistisesti tuntuvaan lisärahoitukseen tulevaisuudessakaan, olipa meillä sitten Lipposen tai jonkun muun hallitus. Vuonna 2001 tehdyn päätöksen mukaan valtionavustuksen suuruus olisi noin 25 miljoonaa euroa vuodessa, josta suunnitelman mukaan kolmannes menisi vuonna 2003 näihin kehittämishankkeisiin.

Arvoisa puhemies! Tosiasiassa niukkenevan rahan jakaminen perustamishankkeisiin ja kehittämishankkeisiin tulee aivan varmasti supistamaan kuntien mahdollisuuksia. Erityisesti taloudellisesti heikoimmissa kunnissa rakennusten kunto heikkenee ja välttämättömiä investointeja ei voida tehdä, varsinkin kun muistetaan, että valtionavustuksen suuruus olisi vain 25 prosenttia hyväksytyistä kustannuksista. Tason pitäisi olla korkeampi. Muun muassa Kuntaliitto pitää 50 prosentin tasoa tärkeänä.

Valtionosuuksien alentaminen köyhimmiltä kunnilta lisää entisestään kuntien välistä eriarvoisuutta. Jo keskikokoisten kuntien mahdollisuudet omin varoin suoritettaviin investointeihin vaarantuvat, puhumattakaan pienistä kunnista. Valtion tulee kyllä osaltaan huolehtia siitä, että perustamishankkeita koskeva järjestelmä on toimiva, niin että kunnat kykenevät huolehtimaan lakisääteisistä velvoitteistaan ja kansalaisten peruspalveluista. On myös kyseenalaista, onko tällaista uudistusta syytä tehdä juuri nyt, kun Kansallisen terveysprojektin loppuraporttia odotellaan ja sen pohjalta kenties tehdään muutoksia terveydenhuollon toimintajärjestelmiin. Niin ikään jo ennen kesää on tarkoitus käynnistää kuntien valtionosuusjärjestelmän ja rahoituspohjan uudistaminen.

Herra puhemies! Hallituksen esityksestä otan erikseen vain yhden asian, perustamishankkeen määrittelyn, joka löytyy lakiesityksen 21 §:stä. Siellä todetaan sanatarkasti: "Maa-alueen hankkimista ja suunnittelu- ja rakentamisvirheistä johtuvia korjauksia ja kunnossapitotöiden piiriin kuuluvia hankkeita ei pidetä perustamishankkeena." Lopultakin hallitus siis näyttää pääsevän eroon niistä vaatimuksista, joita kansanedustajat esittävät homevaurioitten korjaamisesta. Tämäkö on tarkoitus? Toivon, että valiokunta korjaa hallituksen esitystä reippaasti paremmaksi.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys n:o 39/2002 vp laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain muuttamisesta ansaitsee sen kritiikin, jonka asiantuntevasti edellä ed. Niilo Keränen juuri esitti. Kysymyshän on nimenomaan kuntien kannalta hyvin ongelmallisesta asiasta, jos jälleen kerran kunnille on tulossa lisää kustannuksia, kustannusrasitetta, kun kuntatalous on muutenkin tunnetusti tiukoilla ja yhä useammat kunnat ovat negatiivisen vuosikatteen uhassa jatkossakin.

Samalla kunnat kamppailevat kuntalain 65 §:n 2 momentin tasapainottamisvelvoitteen ja kuntalaisten muihin lakeihin perustuvien oikeuksien välillä. Tietysti kuntalain 65 §:n 2 momentti on väistyvä siinä tilanteessa, jos on kuntalaisten muiden lakien mukaisista oikeuksista kysymys, jotka ajavat sen ohitse. Tästä sain juuri kirjalliseen kysymykseen eilispäivänä vastauksen. Mutta joka tapauksessa kuntien taloudellinen tilanne on sellainen, että ei ole hyvästä millään tavalla lisää taloudellisia rasitteita ja paineita osoittaa, kun tilanteen pitäisi olla nimenomaan päinvastoin.

Ed. Niilo Keränen täällä erinomaisen asiantuntevasti toi esille sen kritiikin, jonka toivoisi löytävän äänenpainonsa asian jatkokäsittelyssä valiokunnissa, joihin tämä laki menee, jotta kunnat, kuntayhtymät, voisivat jatkossa vastata niihin haasteisiin, mitä lainsäädäntö terveydenhuollon ja sosiaalitoimen sektorilla tuo.

Aivan kuten ed. Niilo Keränen toi esille, tämä ei ole vain syrjäseutujen kuntien ja kuntayhtymien ongelma, vaan tämä kohdistuu myös vahvassa muuttoliikkeessä saajapuolen kuntiin, joissa nykyinen infrastruktuuri ei välttämättä ole riittävä, vaan joudutaan rakentamaan uutta. Silloin myöskin tarvitaan tähänkin rahoitusta.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että ne näkemykset, joita Kuntaliitto tässä asiassa on kuntien edustajana tuonut esille, voisivat saada, kuten ed. Niilo Keräsen äsken tuomat näkemykset, jatkokäsittelyssä huomion osakseen ja vaikuttaa kannanottoihin.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys n:o 39/2002 vp on huono lakiesitys, jossa hallitus lähtee siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon investointien valtion erillisrahoitus ajettaisiin käytännössä alas. Täytyy muistaa se, että kuntien verotuloilla tapahtuva terveyspalveluiden rahoitusosuus on 90-luvun aikana kaksinkertaistunut. Kuntien oma rahoitus oli 20 prosenttia terveyspalveluista vuonna 90, ja vuonna 2000 kuntien osuus oli jo 40 prosenttia. Tämä kertoo siitä, että kunnat ovat joutuneet ottamaan lisää vastuuta terveyspalveluitten rahoittamisesta. Tämä hallituksen lakiesitys, jos se toteutuisi, merkitsee sitä, että myöskin näitten terveys- ja sosiaalitoimen investointien osalta kuntien vastuu edelleen kasvaisi. Niin kuin täällä on todettu, kuntien väliset erot ovat jo kasvaneet nyt, ja se johtaisi eriarvoisuuteen mitä suurimmassa määrin. Täytyy sanoa myös se, että kunta—valtio-suhde ei ole toimiva, koska Kuntaliitto on ottanut hyvin kriittisen kannan ja kielteisen kannan tähän hallituksen esitykseen, ja se kertoo siitä, että hallituksen ja kuntakentän välinen neuvotteluyhteys ei toimi. Se on huono asia tulevaisuuttakin ajatellen. Vaikka ministerit vakuuttavat, että neuvotteluja käydään ja on yhteinen näkemys, tämä on jälleen esimerkki siitä, että todellisuutta, yhteistyötä ja yhteistä näkemystä ei halutakaan hallituksen puolelta valitettavasti hakea.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Siirtyminen aikanaan Ahon hallituksen aikana valtakunnallisen kansanterveyslain ja sairaanhoitolaitosten suunnitelmista joustavaan yhtenäiseen valtionosuusjärjestelmään oli sinällään perusteltu toiminnallistaloudelliselta pohjalta. Se, että se tapahtui syöksyvän laman tilanteessa, oli luova monia hallitsemattomia tilanteita. Eräs on juuri se, että kansanterveystyö ja ennalta ehkäisevä työ on kärsinyt ja samoin myöskin on paljon jäänyt hoitamattomia sosiaali- ja terveydenhuollon investointeja. Hallituksen esityksen peruslähtökohta on erittäin kannatettava. Se suo mahdollisuuden sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseen poikkeuksellisissa kuntatalouden rahoitusongelmissa kuten myöskin sitten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamistavoitteissa. On kuitenkin oltava siinä mielessä kriittinen, että tätä tavoitetta pitää pitää nyt tärkeimpänä elikkä jos on kyse peruspalvelujen, sosiaali- ja terveydenhuollon turvaamisesta, sen pitää pitää sisällään myöskin niitä ongelmia, joita saattaa syntyä esimerkiksi yllättävän suuren peruskorjaus- tai perusparannushankkeen muodossa kunnalle.

Tulee mieleen Pohjois-Savosta erityisesti Vesannon vuodeosaston homeongelma, jonka tähden työsuojelupiiri on kieltänyt työntekijöiden työskentelyn tietyssä vaiheessa. Työsuojelupiiriähän ei kiinnosta, missä potilaat hoidetaan, mutta jossainhan heidät on hoidettava. Kun puhutaan hyvin pienestä kunnasta, jonka taloudellinen voimavara on rajallinen, niin tämän tyyppistä joustoa eli järjen käyttöä lain hyvän ja täysin kannatettavan yleistavoitteen soveltamisessa voidaan käyttää varmasti, kun valiokunta tätä pohtii.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Puheet sosiaali- ja terveydenhuollon perustamishankkeiden valtionosuusjärjestelmän muuttamisesta, sen lähes täydellisestä romuttamisesta, ovat tietysti herättäneet aiheellista huolestumista erityisesti heikon veropohjan kunnissa. Niille kuitenkin tällä nykyjärjestelmällä on ollut erittäin suuri merkitys. On tosin myönnettävä, että muun muassa Itä-Suomen hankkeista vain murto-osa on pystytty rahoittamaan näillä investointimäärärahoilla. Tämä lakiesitys kuitenkin ennakkotiedoista poiketen sisältää paitsi kehittämishankkeitten rahoituksen myös köyhien kuntien investointihankkeiden rahoittamismahdollisuuden. Kuitenkin painotan sitä, että vasta käytännössä lähivuodet osoittavat, miten tämä laki toimii. Miellän sen sillä tavalla, että kehittämisrahoitus mahdollistaa suunnittelutyövoiman kuntiin ja sitä kautta sitten sosiaali- ja terveydenhuollon yleisen kehittämisen.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä myös ilmaisen huoleni käyttökustannusten valtionosuusjärjestelmästä, sen kriteereistä, jotka ainakaan eivät tuo oikeutta esimerkiksi Itä-Suomelle, eli tätä uudistusta tulisi jouduttaa ja huomioida ikääntyminen, huoltosuhde ja myös erittäin suuri vammaisten osuus.

Inkeri   Kerola  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva laki tähtää edelleen suuriin yksiköihin, toisin sanoen toteutetaan hallituksen tähän asti ajamaa linjaa, mistä hyvänä esimerkkinä mielestäni ovat esimerkiksi lain perusteluosissa mainitut seutukunnalliset kehittämishankkeet. Niillä tarkoitetaan terveydenhuollon yksikkökoon kasvattamista sekä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän toiminnallista tehostamista, missä tehostamisessa ei tietenkään mitään pahaa ole, mutta suurissa yksiköissä kyllä.

Arvoisa puhemies! Toivoisin tämän asian käsittelyn yhteydessä keskusteltavan myös julkisen terveydenhuollon kiinteistöjen paremmasta hyödyntämisestä yksityisen terveydenhuollon tarpeisiin. Tällöin puhutaan esimerkiksi hammaslääkäripalveluissa tarvittavista kiinteistöistä. Tämä saattaisi pelastaa pienten kuntien sosiaali- ja terveyshuollon ylläpidon osittain. Myöskin toivoisin valiokunnan kiinnittävän huomiota siihen, että monien kuntien sosiaali- ja terveystoimen perustamishankkeet tai korjaushankkeet ovat suuruudeltaan koko kunnan sosiaali- ja terveysbudjetin suuruisia. Jos tällä alalla liikutaan, yhtälö on mahdoton, ainakin tämän lain sisällä tarkasteltuna.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tästä hallituksen esityksestä voimme ed. Kerolan kanssa puhua sosiaali- ja terveysvaliokunnassa enemmän, samoin ed. Keräsen kanssa. Hallituksen tarkoitushan on nyt sitten käytännössä, voi sanoa, lopettaa sosiaali- ja terveydenhuollon perustamiskustannuksiin valtionosuuksien osoittaminen. Pidän tätä varsin huonona kehityssuuntana. Pidän tärkeänä sitä, että kehittämishankkeisiin tulee erillinen määräraha, mutta tämä summa, mistä tässä nyt puhutaan, on niin olemattoman pieni siihen nähden, miten paljon kunnat aikaisemmin ovat valtionosuuksia saaneet. Tällä on, voi sanoa, käytännössä viety melkein kokonaan se parannus, mikä nyt ollaan sitten eduskunnan päätöksillä saamassa valtion sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin lisää. Aikaisemmin, kun rahaa oli vielä jotkin 570 miljoonaa markkaa, puhuttiin, että tämä on käytännössä alasajettu. Nyt kun puhutaan jostain 150 miljoonasta markasta, 25 miljoonasta eurosta, tätä kautta on kuntien mahdollisuuksia saada valtionosuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen ajettu alas varsin isolla tavalla. Mutta kuten totesin jo alussa, tämä asia on niin suuri, että tästä pitää valiokunnassa puhua paljon. Kansallinen terveysprojekti tuo esityksensä ensi viikolla, vaikka pahaa pelkään, jääkö sieltä loppujen lopuksi mitään suuria tuloksia. Ehkä tätäkään esitystä ei todellakaan olisi kannattanut tuoda tässä vaiheessa eduskuntaan vielä.

Mikko  Kuoppa  /vas:

Arvoisa puhemies! Suuret, varakkaat kunnat pystyvät paremmin hoitamaan sosiaali- ja terveyspalvelujen rakentamisen investoinnit ilman valtionosuuksiakin, ja ne kunnat ovat usein myös niin tehneet, mutta erityisesti pienet ja keskisuuret kunnat joutuvat melko suuriin vaikeuksiin, jos valtionosuudet investointihankkeisiin loppuvat. Nyt taso, jota lakiesityksessä esitetään esimerkiksi taloudellisten vaikutusten osalta perusteluissa, on täysin riittämätön tähän tarkoitukseen. Erityisesti kasvukeskusten ympärillä olevat kunnat joutuvat suuriin vaikeuksiin. On pakko rakentaa uusia palveluja, koska väestö lisääntyy. Kuitenkaan valtionavut ja valtionosuudet eivät kasva samassa suhteessa. Ne tulevat jälkikäteen. Näin ollen kuntien taloudellinen asema heikkenee. Vaikka palvelujen tarjonta lisääntyy, tulot tulevat jälkikäteen, kuten jo totesin. Näin ollen valtionosuudet investointeihin olisivat olleet välttämättömiä. Niin kuin sanoin, taso, joka on hallituksen esityksessä, on täysin riittämätön. Ei voida kuvitella, että jollain 8 miljoonalla eurolla voitaisiin hoitaa investointihankkeita. Sillä ei kovin monta investointipäätöstä voi tehdä, vaikka prosentitkin olisivat hyvin alhaisia, niin kuin nyt ilmeisesti on tarkoitus tehdä.