Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen esityksessä lähdetään perustuslain edellyttämiin muutoksiin eläkerahojen sijoitusten suuntaamisessa eri sijoituskohteisiin elikkä sijoitukset tehdään niin, että sijoitusmahdollisuudet ovat tasavertaisia siitä riippumatta, mikä eläkekassan tai eläkerahojen nimi on, missä kassassa ja rahastossa ne ovat.

Muutama vuosi sitten eduskunta teki päätöksen, että eläkevakuutusyhtiöiden ja eläkesäätiöiden sijoitusmahdollisuuksia laajennettiin. Silloin jo olisi haluttu paljon laajempia valtuuksia kuin tänä päivänä on, jotka silloin loppujen lopuksi eduskunta antoi. Nyt elävä elämä osoittaa, että varovaisuus ei ollut silloin liiallista vaan ehkä olisi täytynyt olla vieläkin enemmän varovaista sijoituspolitiikkaa eläkevakuutusyhtiöitten suhteen. Eläkevakuutusyhtiöthän ovat viime vuosina tehneet myöskin sijoituksillaan huomattavia voittoja, mutta viime vuonna useat eläkevakuutusyhtiöt ovat kärsineet myöskin huomattavia tappioita.

Työeläkeyhtiö Ilmarisen kokonaistappio viime vuonna oli 690 miljoonaa euroa. Varma-Sammon tappio oli 500 miljoonaa euroa, ja Kuntien eläkevakuutus kärsi viime vuonna sijoituksistaan 5 prosentin tappion, joka ulkomuistista oli myöskin noin 500 miljoonan euron luokkaa. Eläkevakuutusyhtiöt sinänsä ovat vakavaraisia, eivätkä näin suuretkaan tappiot vielä niitten vakavaraisuutta heiluta. Mutta on selvää, että jossain on vikaa, jos toiset eläkevakuutusyhtiöt pystyvät sijoitustoiminnallaan pääsemään myöskin niin sanottuina huonoina aikoina lähes nollatulokseen tai plustulokseen ja kumminkin toiset vakuutusyhtiöt kärsivät näin suuria tappioita elikkä sijoitustoiminnassa on otettu kohtuuttoman suuria riskejä. Se myöskin osoittaa sen, että sijoitusten valvonta ei mielestäni ole sillä tasolla kuin sen pitäisi olla, erityisesti kun kyseessä ovat eläkerahat.

Sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston ylijohtaja Tarmo Pukkila toteaakin Aamulehdessä 7.3. tänä vuonna näin: "Meillä ei ole oikein hampaita." Elikkä ei ole keinoja, joilla valvotaan eläkevakuutusyhtiöitten ja eläkesäätiöitten sijoitustoimintaa niin, että eläkerahat ovat turvallisesti sijoitettuja, jotta eläkkeitten maksu voidaan vastaisuudessa turvata.

Erityisesti toivon, että valiokunnassa kiinnitettäisiin huomiota valvontaan, ettei se olisi jälkikäteistä, jolloin päästään vain toteamaan, kuinka monta sataa miljoonaa euroa mikäkin eläkevakuutusyhtiö on tehnyt tappiota, vaan että sijoitustoimintaan voitaisiin puuttua jo aikaisemmin ja karsia ne suuret riskit, jotka tällaisessa riskisijoittamisessa on, mitä kyseiset eläkevakuutusyhtiöt ovat harrastaneet.

Näin ollen mielestäni myöskin valvontaan tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota ja sitä kautta turvata eläkeläisten asia. Erityisesti tämähän tulee johtamaan siihen, että eläkevakuutusmaksuihin tulee lisäpainetta. USA:sta meillä on riittävän karmaisevia esimerkkejä, kuten energiayhtiö Enronin tapaus, jossa suuri yhtiö meni nurin ja samalla menivät myöskin eläkerahat yhtiön työntekijöiltä. Suomessa sijoitustoiminta ei ole aivan samalla pohjalla onneksi, mutta vaara on tietenkin Suomessakin olemassa, jos eläkevakuutusyhtiöt paljon riskisijoituksia tekevät ja tällaisia tappioita tulee. Jos nämä muutetaan miljardeiksi markoiksi, luvut ovat paljon suurempia, mutta nyt puhutaan tietenkin euroista, kun euro on valuutta. Mutta valtavia tappioita on tullut. Mielestäni tällaisia tappiomääriä ei voi pitää hyväksyttävinä edes näin suurten yhtiöitten kyseessä ollen.