Mika  Lintilä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yleisradion hallintoneuvoston kertomus eduskunnalle vuodelta 2004 on toinen laatuaan sen jälkeen, kun tästä menettelystä säädettiin viestintämarkkinalain uudistuksessa. Vuoden aikana ei Yleisradion tapaisessa toiminnassa tapahdu juurikaan suuria muutoksia sen linjauksissa ja tehtävissä, mutta siitä huolimatta vuotta 2004 voidaan pitää yhtiön kannalta varsin merkittävänä.

Yhtiön toiminnan ja tulevaisuuden linjaamisen kannalta keskeistä vuonna 2004 oli julkisen palvelun televisio- ja radiotoiminta 2010 -työryhmän raportti. Tämä paremmin Niemelän työryhmän raporttina tunnetuksi tullut selvitys määrittelee pitkälti ne peruspilarit, joiden pohjalle Yleisradion toiminta myös jatkossa rakentuu. Keskeisintä Niemelän raportissa on sen lähtökohta, että YLEn tulee myös tulevaisuudessa olla suomalaisten omistama, valtakunnallisesti ja alueellisesti toimiva, monipuolinen televisio- ja radio-ohjelmistojen tarjoaja, luotettava tiedonvälittäjä, merkittävä kotimaisen audiovisuaalisen kulttuurin tuottaja sekä johtava tapahtumien välittäjä. YLEn ohjelmatoiminnan lähtökohtana tulevat myös jatkossa olemaan sen arvot: suomalaisuus, luotettavuus, riippumattomuus, monipuolisuus ja korkea laatu.

Niemelän työryhmä antaa näin lisämäärityksiä YLEn julkisen palvelun tehtävälle. Se on tehtävä, jota suomalaiset eri tutkimusten mukaan arvostavat erittäin laajasti. Yleinen julkisen palvelun periaate, ohjelmat kaikille suomalaisille samalla maksulla asuinpaikasta riippumatta, on edelleen voimissaan. Samalla työryhmä tuottaa suuntaviivoja yhtiön tarjonnan monipuolisuudelle. Monipuolisuus on nimittäin se asia, joka erottaa selvästi YLEn alan muista toimijoista. Ohjelmatarjonnan monipuolisuuden takaaminen on myös yksi julkisuudessa keskusteluissa useimmin esille otetuista yleisradiotoiminnan tehtävistä.

Liikenne- ja viestintäministeriö on jo usean vuoden ajan tilannut selvityksen suomalaisesta tv-tarjonnasta. Tuoreimman raportin mukaan neljä analogista tv-kanavaa yhdessä tarjosivat vuonna 2003 monipuolisemman ohjelmiston kuin koskaan aiemmin vuonna 1997 alkaneella neljän kanavan kaudella. Kanavat toteuttivat aiempaa selvempää työnjakoa, toisin sanoen ne olivat eriytyneet entistä enemmän toisistaan. YLEn kanavat TV1 ja TV2 osoittautuivat kaupallisia kilpailijoitaan selvästi monipuolisemmiksi (Ed. Ala-Nissilä: Miten talous jaksaa?) niin kokonaistarjonnassa kuin parhaana katseluaikanakin. Digikanavista monipuolisin oli täyden palvelun FST.

YLEn oma yleisötutkimus tutki monipuolisuutta toisesta näkökulmasta eli kysyi suomalaisten näkemyksiä television tulevaisuudesta yleensä ja erityisesti YLEn roolista. Vastauksissa nousi esille selvä vaatimus siitä, että juuri YLEn täytyy huolehtia monipuolisuudesta jatkossakin. Monipuolisuus on paljon muutakin kuin erilaisten ohjelmatyyppien kirjo. Tutkimus osoitti, että yleisö peilaa Yleisradion ohjelmiin tietynlaista toivottavaa asiantilaa. Tästä näkökulmasta katsottuna monipuolisuus ei ole itseisarvo, vaan väline.

Tutkimukseen osallistujat korostivat voimakkaasti muun muassa tietoa, kulttuuria, yleissivistystä ja moraalia sellaisina asioina, joita television kokonaisuutena pitäisi edistää. Erityisen selväksi tehdään YLEn vastuu näiden asioiden edistäjänä.

Monipuolisuus tässä yhteydessä tarkoittaa myös erilaisten katsojien tasapuolista huomioimista. YLEn tehtäväksi yhä monipuolistuvassa tarjonnassa nähdään nimenomaan ei-kaupallisen vaihtoehdon tarjonta. Nämä tutkimukset kertovat, että YLEn tehtävä suomalaisten mielissä on vaativa ja velvoittava. Eduskunnan ja YLEn hallintoneuvoston keskeinen tehtävä puolestaan on toimintaedellytysten tarjoaminen tälle ohjelmatyölle.

Arvoisa herra puhemies! YLEn keskeiset tehtävät ja niissä onnistuminen punnittiin taas kertaalleen kertomusvuoden viimeisinä päivinä, kun Kaakkois-Aasian rannoille nousi hyökyaalto erittäin tuhoisin seurauksin. Koko yhteiskunta oli silloin kovilla, myös media ja Yleisradio. Hallintoneuvosto sai yhtiön toimialajohtajilta selvityksen siitä, miten yhtiö tuosta urakasta selvisi. Senkin perusteella on todettava, että erittäin hyvin. Nopeimmin olivat tietysti liikkeellä radio- ja online-uutiset, joilla luonteensa mukaisesti on mahdollisuus hyvin nopeaan reagointiin. Radiouutisissa kerrottiin hyökyaallosta ensimmäisen kerran Indonesiaa kohdanneitten tuhojen osalta aamuviideltä, vain noin kaksi tuntia tapahtuneen jälkeen. Ensimmäinen silminnäkijä oli puhelinhaastattelussa aamuseitsemältä.

Uutisointia leimasi alkuvaiheessa varovaisuus ja viranomaistietoihin luottaminen. Jälkipuinnissa onkin jäänyt käteen muutama tärkeä havainto. Viranomaistietoon on suhtauduttava tällaisessa tilanteessa kuin mihin tahansa tietoon, kriittisesti. On uskottava enemmän omiin silmiin ja korviin. Uutistoiminta, kuten periaatteessa viranomaistoimintakaan, ei voi myöskään viettää juhlakautta.

Kertomusvuoden loppupuolella YLE sai osakseen myös ennenkokemattoman kiinnostuksen ja mediaryöpyn. Uuden toimitusjohtajan valintaa seurattiin sellaisella mielenkiinnolla, että se yllätti koko yhtiön ja kaikki valintaprosessin osapuolet. Toimitusjohtaja kuitenkin löytyi. Hänet valittiin kokouksessa 16. päivänä marraskuuta, ja hän aloittaa tehtävässään reilun kolmen viikon päästä.

Niemelän työryhmän raportti määrittää myös hallintoneuvostolle sen keskeiset haasteet. Hallintomallin uudistus ja Yleisradion talouden tasapainottamisesta kiinnipitäminen ovat hallintoneuvoston työskentelyn keskeisiä kohteita. Hallintoneuvosto tulee viemään hallintouudistusta eteenpäin siten, että uusi ulkopuolinen hallitus tulee aloittamaan toimintansa viimeistään vuoden 2006 alusta. Talouden tasapainottamisen osalta keskeistä on työryhmän esittämän rahoitusmallin toteuttaminen ja yhtiön talouden raameissa pitäminen.

Kertomusvuonna 2004 yhtiön talous pidettiin tarkalleen niissä raameissa, jotka sille vuonna 2003 määriteltiin ja jotka olivat budjetoidut. Tulos on linjassa vuoteen 2008 ulottuvan rahoitussuunnitelman mukaisesti. Tämän suunnitelman mukaisesti yhtiön tuloksen on rahoituserien jälkeen oltava tasapainossa vuonna 2008.

Koko sähköisen median kenttää keskeisesti koskettava asia on digi-tv:n kehitys. Vuosi 2004 nosti huomattavasti digi-tv-talouksien määrää Suomessa. Suomalaiset hankkivat digi-tv-laitteita selvästi innokkaammin kuin edellisinä vuosina. Erityisesti Ateenan olympialaisten ja sieltä lähetettyjen digitaalisten lähetysten merkitys oli huomattava tekijä digi-tv-talouksien lisääntymisessä. Marraskuun lopussa jo lähes neljännes talouksista maassamme oli digi-tv-talouksia. Vuoden lopulla hankitut laitteet eivät ole mukana luvuissa. Tv-kauppiaiden mukaan kauppa kävi kuitenkin vilkkaasti juuri ennen joulua.

Hallintoneuvosto teki päätöksen kertomusvuonna YLEn siirtymisestä kokonaan digitaaliseen tv-toimintaan 31.8.2007. Tällöin analogiset lähetysverkot suljetaan. Päätös perustui valtioneuvoston aiemmin tekemään periaatepäätökseen. Tässä on lähivuosina tehtävää ja tavoitetta niin, että kaikki tv-taloudet ja kansalaiset ovat digi-valmiudessa, kun analoginen signaali sammuu.

Arvoisa puhemies! YLEn tv-tarjonnan perusrakenteessa ei kertomusvuonna tapahtunut oleellisia muutoksia. Näkyvimmin ohjelmatarjonnassa olivat esillä suuret tapahtumat, kuten Euroopan parlamentin vaalit kesäkuussa, myöhemmin kesällä Ateenan olympialaiset, syksyllä kunnallisvaalit. Television päivittäinen katselu laski edellisvuodesta kuudella minuutilla. Päivittäisestä katselun kokonaisajasta YLEn osuus oli 45 prosenttia. YLEn katselu nousi hiukan. YLEn ohjelmatarjontaan oltiin kertomusvuonna edelleen varsin tyytyväisiä. Erityistä tyytyväisyyttä ilmaisivat pienten lasten vanhemmat YLE TV2:n lastenohjelmatarjontaan. YLE TV1:n katsotuista ohjelmista yli puolet oli uutis-, ajankohtais- ja asiaohjelmia, dokumentteja ja muuta faktaohjelmistoa. Katsotuin oli edelleen itsenäisyyspäivän vastaanotto 2,2 miljoonalla katsojalla. YLEn tv:n vuotuinen lähetysmäärä kasvoi vuonna 2004 runsaalla 400 tunnilla. Kymmenessä vuodessa YLEn tv-tarjonta on lähes kolminkertaistunut. Samanaikaisesti ohjelmistojen keskituntihinnat ovat huomattavasti laskeneet. (Puhemies: 10 minuuttia!) Kotimaista tuotantoa YLEn tv-ohjelmistosta oli 62 prosenttia.

Merkittävää radiotoimialan osalta oli 2004 loppuun saatettu alueellisten tv-uutisten käynnistäminen kahdeksalla eri alueella. Pohjanmaan alueelliset tv-uutiset aloittivat lähetyksensä vuosi sitten toukokuussa, ja nyt alueelliset uutiset kattavat kahdeksalla lähetysalueella koko maan. Alueellisten tv-uutisten pilottilähetykset käynnistettiin vuonna 2000. Kertomusvuonna alueelliset tv-uutiset olivat ensimmäistä kertaa mukana, kun tutkittiin YLEn julkisen palvelun tehtävien tärkeyttä. Listatuista tehtävistä alueelliset tv-uutiset arvioitiin kuudenneksi tärkeimmäksi YLEn tehtävistä.

Radiotoiminnan vuosi oli tasainen. Eri kanavien yleisösuhde vakiintui ja tyytyväisyys parani. Radion kuuntelu kaiken kaikkiaan väheni, mutta YLEn osuus päivittäisestä kokonaiskuuntelusta on edelleen puolet.

Vuonna 2004 YLEn kanavilla oli vahva urheilunäkyvyys ja -kuuluvuus. Juuri Radio Suomi teki Ateenan olympialaisissa uudenlaista oheisohjelmaa. Perinteisten kisaselostusten lisäksi Radio Suomen kisatiimi tutustutti kuulijat Ateenan nykyelämään, kulttuuriin ja historiaan. 16 päivän ajan tehtiin yli kymmenen päivittäisen lähetystunnin rupeama. Yleisö piti tästä ja kommentoi poikkeuksellisen runsaasti kisatoimittajien työtä.

Vuoteen sisältyivät harvinaisen monet merkittävät urheilutapahtumat, kuten esimerkiksi olympialaiset, jalkapallon MM-kisat, jääkiekon MM-kisat jne. YLEn rooli oli merkittävä myös maailmanlaajuisesti Ateenan olympialaisten avajaisten, päättäjäisten ja heittolajien televisioinnista vastaamisessa. Näillä valmiuksilla voi luottavaisin mielin mennä kohti seuraavaa kisaa ja tämän vuoden suurtapahtumaa, yleisurheilun MM-kisoja, tulevana kesänä Helsingissä. Niissäkin sähköisen median päävastuun kantaa YLE.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lintilä hallintoneuvoston puheenjohtajana esitteli tämän kertomuksen varsin hyvin, mutta siitä puuttui selkeästi yksi näkökulma, jota olisi tullut korostaa ja joka on, että kyseessä on julkisen palvelun yhtiö. Yksi tärkeä ratkaisu tehtiin viime vuoden aikana, joka koski sitä, näytetäänkö ruotsinkielinen kunnallisvaalipalvelu vai potkupalloa televisiossa. Mielestäni siinä tehtiin vakava linjaratkaisu, jossa päädyttiin näyttämään potkupalloa ja poliittisen järjestelmän keskeinen elementti, kunnallisvaalit ja niitten seuranta ruotsinkielisellä puolella jätettiin potkupallokisojen alle. Tätä ratkaisua valitan.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallintoneuvoston puheenjohtaja Mika Lintilä kuvasi hyvin Yleisradion tilannetta ja toimintaa. Haluaisin kiinnittää huomiota muutamaan heikkoon signaaliin, jotka välttämättä eivät vielä niin vahvasti näy tässä kertomuksessa.

Ensimmäinen heikko signaali on minusta erittäin positiivinen ja liittyy ilmiöön pro yleisö -liike ja ajatukseen siitä, että yhä enemmän mielletään, että Yleisradion katsoja ei tee katsomistaan ennen kaikkea kuluttajana vaan kansalaisena. Yleisradion tutkimuksessa tulee ilmi se, että ihmiset arvostavat paljon sellaisia ohjelmia, joita itse eivät kuluta, eli ovat valmiit rahoittamaan sellaista ohjelmaa, joka omaan elämänpiiriin tai harrastuneisuuteen ei kuulu, mutta katsovat, että se kuuluu hyvään kansalaisyhteiskuntaan.

Yleisradio ei voi tutkia niin kuin kauppias voi tutkia hyllyjänsä, mitä tuotetta on ostettu, ja sitä tilata, vaan tässä pitää tutkia niin, että samaan aikaan kun kuluttaja itse ostaa joitain tuotteita, hän arvostaa, että siellä on laajempi valikoima. Tämä on erittäin tärkeä asia tilanteessa, missä kansalaisyhteiskunnan voiman ajatellaan olevan heikkenemässä. Toisaalta median kaupallistumisen myötä meille tulee yhä enemmän erillisyleisöjä, yhteiset kansalliset kokemukset ohenevat.

Toinen heikko signaali ei ole niin positiivinen. Jonkin verran vastakkainen on tälle kansalaiskatsoja-ajatukselle se, millä tavalla me saamme kansalaiset sitoutumaan lupamaksujärjestelmään. Mielestäni lupamaksujärjestelmä on hyvä, se on parempi kuin suora budjettivara, mutta meillä on viitteitä siitä, että nuoriso, joka kyllä on valmis maksamaan Internet- ja kännykkäpalveluista, jostain syystä kokee, että lupamaksujärjestelmä television katseluun ei olisi nykyaikaa.

Jonkin verran on keskusteltu siitä, että kun lupamaksu on talouskohtainen ja kun taloudet pirstoutuvat sinkkutalouksiksi, onko tämä talouskohtainen lupamaksu se oikea. Tämä on sellainen asia, jota tiedän, että Niemelän komitea myös pohti, mutta ei osannut keksiä parempaa mallia. Sanoisin, että on selvää, että lupamaksumalli ei toimi niin hyvin kuin toivottaisiin.

Kolmas heikko signaali liittyy Yleisradion tapaan ottaa uutisaiheita. Kun tutkittiin kansalaisten kokemusta luotettavista uutisista, niin kun huippuarvosana oli 5, niin YLEn tv-uutiset sai 4,8 ja se oli korkein, alin oli iltapäivälehtien uutissivuilla, Iltasanomat tai Iltalehti, ja se arvosana oli 2,63.

Nyt on kuitenkin tapahtunut sellainen ilmiö Yleisradion uutistoimituksessa, että aiheet ja agendat, jotka sopivat ja kuuluvatkin iltapäivälehtien lööppiaineistoon, nousevat koko yhteiskunnan ainoaksi viralliseksi puheenaiheeksi. Meillä on tilanteita, missä Yleisradion iltauutisissa nostetaan asia, joka on ollut lööpeissä, ikään kuin annetaan ensinnäkin tilaa ja arvoa sille lööpin nostamalle asialle ja jatketaan sitä keskustelua. Olen sitä mieltä, että meillä on erilaisia lehtiä ja sananvapauden piiriin kuuluu tietysti iltapäivälehdistö, niin kuin kuuluu ET-lehti, Eräretkeily-lehti, Luontolehti, meillä on eri tyyppisiä lehtiä, mutta uutiskriteeristön suhteen aikaisemmin Yleisradio antoi ehkä keltaisen lehdistön elää omaa elämäänsä ja oli luovempi, rohkeampi ja monipuolisempi tuomaan omia uutisaiheita kansallisen keskustelun piiriin.

Kolmas heikko signaali liittyy vähän siihen, mitä hallintoneuvoston puheenjohtaja otti esille. (Ed. Elo: Tämä on jo neljäs!) — Neljäs, mutta tämä on ehkä kolmas ongelma. Ensimmäinen signaali oli vain positiivinen. Niin. — Se liittyy tähän, mitä hallintoneuvoston puheenjohtaja Lintilä otti esille YLEn analyysistä uutisoinnista tsunamitapauksen yhteydessä, siitä, että pitää palata journalismin kovaan ytimeen, monilähteisyyteen ja omin silmin ja korvin havaittujen asioiden uskomiseen, että vain viranomaistieto ei ole se ainoa tarina.

Käsitys on se, että meidän yhteiskuntamme nuoriso ja kulttuuri on muuttumassa niin, että kun aikaisemmin ensin ajateltiin, että televisio on informaation välittämiskanava, sitten tuli vaihe, että se on tarinan välittäjä, sillä kerrotaan tarinoita, niin kun katsotaan nuorta sukupolvea, se haluaa olla mukana pelissä. En tarkoita peliä tässä mielessä, että on juonittelua tai tämmöistä pahaa tai huonoa, vaan tarkoitan peliä siinä mielessä, että on jatkuva kaikkien toimijoiden läsnäolo ja vuorovaikutustilanne. Kun katsoo internetmaailmoja ja muita, siellä ei ole yksi passiivinen toimija, joka seuraa jotain suurta tarinaa, vaan samanaikaisesti verkossa tuhannet tai sadat nuoret pelaavat samaa peliä yhdessä.

Uskon, että kun Yleisradio kehittää sitä toimintaansa, niin yhä enemmän vuorovaikutus katsojien tai kansalaisten kanssa ja yleisön mahdollisuus osallistua jopa havaintojen tai aineiston tuottajana tulee merkittävämmäksi tulevaisuudessa, jos me haluamme ylläpitää tämän hyvän yleisösuhteen, mikä YLEllä on ollut. Uskon, että YLE kykenee näihin muutoksiin, ja tiedän, että näistä on keskusteltu.

Viimeiseksi haluaisin todeta, että tänä vuonna merkittävä asia oli se, että Niemelän toimikunta jätti raporttinsa YLEn hallintomallin uudistamisesta. Kiinnittäisin huomiota siihen, että komitea, jossa olivat kaikki eduskunnan puolueet edustettuina, esitti yksimielisesti, että tässä uudessa toimintamallissa, missä on hallintoneuvosto ja talon ulkopuolinen hallitus, ei ole hyvän hallintotavan mukaista, että hallituksessa on pääomistaja eduskunnan edustaja, että kansanedustajat istuisivat hallituksessa. Niemelän komitean raportin jättämisen jälkeen monet puolueet ovat irtisanoutuneet linjauksista, mitä komiteassa otettiin. Totean, että ainakin tähän saakka vihreät ovat tämän Niemelän alkuperäisen raportin takana.

Esko-Juhani  Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! YLEn merkitys kansallisena mediana on aina ollut suuri, ja nyt tämä rooli korostuu, kun globalisaatio jatkuu. Se korostuu myös Suomessa, mistä kertoo vaikkapa Maikkarin myynti ja se, että Sanomiakin on myyty ulkomaalaisille. Luulisi, että tämä tilanne viimeistään lopettaa puheet tiettyjen Yleisradion osien yksityistämisestä, jonkalaista puhetta on ollut vähän, mutta jota kuitenkin on ollut. Eduskunnan pitää kantaa vielä suurempi vastuu Yleisradion asemasta ja turvata sille riittävät resurssit, joka on eduskunnan päätehtävä tässä asiassa. Kyllä YLEssä osataan, kunhan ne resurssit vaan ovat olemassa. Minä odotan, että liikenne- ja viestintävaliokunta käsittelee erityisesti tätä kysymystä, joka on tavallaan uutta nyt meidänkin tilanteessamme, tämmöisen globalisoituvan, kaupallistavan median maailman oloissa Yleisradion merkitystä. Sitä asiaa pitää nyt vielä enemmän pohtia.

Johtopäätökseni on kuitenkin joka tapauksessa selvä: Yleisradio on yhä merkittävämpi kansallinen ja samalla kansainvälisesti suuntautunut media ja että meillä pitää olla siihen nähden erittäin suuri arvostus. Sitä ei voi korvata millään.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Tennilän kanssa aivan samaa mieltä Yleisradion merkityksestä. Katsotaan kaupallisia kanavia: se ohjelmapolitiikka on selvää seksiä, väkivaltaa, hömppää, ja sillä sipuli. (Ed. Kekkonen: So what?) — Elikkä se tarkoittaa se what sitä, arvoisa ed. Kekkonen, että tämmöinen sivistynyt tietoyhteiskunta tarvitsee sellaisen, niin kuin täällä kertomuksessa sanotaan, neutraalin kanavan, joka tarjoaa muutakin. Se tarjoaa kulttuuria, se tarjoaa asiaohjelmia, se tarjoaa aivan toisenlaisen profiilin. Sen takia, ed. Kekkonen, Oy Yleisradio Ab:tä tarvitaan. Sitä tarvitaan sillä tavalla, juuri niin kuin ed. Tennilä sanoi, että kun kysymys on eduskunnan radiosta, niin eduskunta pitää huolen siitä, että sen rahoitus on kunnossa. Minä pidän tätä aivan perustavaa laatua olevana asiana.

Tähän liittyy tämä kertomusmenettely ihan olennaisesti. Niin kuin ed. Lintilä esittelypuheenvuorossaan totesi, niin tämä kertomusmenettely syntyi viime eduskunnan aikana viestintämarkkinalain yhteydessä. Silloinen liikennevaliokunta ehdotti, että siirrytään vuotuiseen kertomusmenettelyyn, jossa hallintoneuvosto kertoo eduskunnalle, mitä on kertomusvuoden aikana tapahtunut.

Nyt, kun tämä kertomus on toisen kerran täällä käsittelyssä, voin vain todeta, että hyvä on, kun on pidetty tästä menettelystä kiinni. Tämäkin kertomus on aika mielenkiintoinen. Tämähän on kevyempi versio kuin se edellinen, ja se voi ollakin vähän kevyempi versio. Silloinen puheenjohtaja Laukkanen kertoi, että se kertomus oli aika raskas työstää. Nyt ilmeisesti ne ohjelmat, jotka grafiikan tuottavat, ovat valmiina, niin että se on keventynyt. Kun vain syöttää sinne oikeat luvut, se antaa oikeat piirakat edustajien arvioitavaksi.

Siitä, mitä sanoin Oy Yleisradio Ab:n merkityksestä julkisen palvelun tehtävän toteuttajana, seuraa se, että tästä tappiollisuudesta pitää rakenteellisesti päästä eroon. Kun ed. Lintilä totesi, jos nyt oikein ymmärsin, että 2008 tämä tasapaino saavutetaan, niin olisi ollut erinomaisen hyvä, että hallintoneuvoston arvoisa puheenjohtaja olisi kertonut sen, millä tavalla se nyt käytännössä toteutuu, taikka käyttäisi siitä nyt sen puheenvuoron, joka voi olla 10 minuuttia, 10 minuuttia, 10 minuuttia tästä eteenpäin, kun tuo ensimmäinen 10 minuuttia vähän venähti. Näinhän ei voisi olla uutistoiminnassa, jossa sekunnit ovat kortilla. Ed. Lintilä opettelee sen säätelyn varmasti, kun näitä kertomuksia esittelee.

Sitten täällä on myöskin hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta, johon ei voi olla puuttumatta. Se on tämän kertomuksen sivulla 5, jossa esitellään asiaohjelmistoja. Täällä nimittäin tähdennetään, että ruotsinkielisen asiaohjelmiston keskeinen merkitys on suomenruotsalaisen identiteetin vahvistaminen. (Eduskunnasta: Ihan oikein!) — Joo, ihan oikein, se passaa olla oikein hyvin. — Mutta sitten, kun siirrytään seuraavaan kappaleeseen, sitten enemmistökielen edustajakunnalle, meille suomea äidinkielenä puhuville, kerrotaankin, että tehtävänä on, siinä vain sanotaan, että suomalaisuus muuttuu ja että Yleisradion pitää olla suomalaisuuden muutoksessa mukana ja sopeuttaa se maailman trendeihin jnp., elikkä siinä on harvinaisen selvä painotusero. (Ed. Kekkonen: Sitä sanotaan vähemmistösuojaksi, ed. Pulliainen!) — Niin, se on vähemmistön suoja, mutta se on myöskin enemmistön suoja. Jos on kysymys kulttuurista, niin kysymys on myöskin enemmistön suojasta kulttuuri-instituutiona. Kyllä me suomalaiset tämän kestämme, että Oy Yleisradio neutraliteetin tulkitsee tällä tavalla. Nimittäin kappalehan alkaa sillä tavalla, että kerrotaan, että kysymys on neutraalista instituutiosta. Mutta tämähän nyt sitten tulee käsittelyyn ja siihen voidaan ottaa tarpeen vaatiessa niin sanotusti kantaakin.

Sitten otan enää vain yhden asian esille, ja se on ohjelmiston alkuperäosio. Täällä todetaan näin: "YLEn tv-kanavilla kotimaisen ensilähetysten määrä - -" pitäisi olla kotimaisten ensilähetysten määrä — siinä on painovirhekin — "- - ilman uutis- ja urheilulähetyksiä olisi 5 533 tuntia. Tästä määrästä riippumattomilta ohjelmatuottajilta hankittuja ohjelmia oli 19 prosenttia, (v. 2003 18 prosenttia)." Siis indien osuus oli prosenttiyksikön verran noussut. Tämä kohta jos joku olisi vaatinut tänne oman piirakkakoosteensa tai taulukkonsa, millä tavalla tämä indien osuus koostui. Koostuiko se siitä, että moottoriurheiluohjelmia ja muita sellaisia on aika paljon YLEllä ja ne tilataan ulkopuolisilta tuottajilta, niin sanotuilta indieiltä, vai mitenkä tämä koostuu?

Ja kun täällä ovat politrukit paikalla lehterillä kuuntelemassa tätä esitystä, kun tämä tulee liikenne- ja viestintävaliokunnan käsittelyyn, niin nyt jo viestinä, että tulen toivomaan ja suorastaan vaatimaan, että indieselvitys tulee selvänä piirakkana tai taulukkona siitä, millä tavalla tämä koostuu. Minulla on tähän erittäin pätevä syy, koska olen tuossa tuotannossa mukana ja minulla on omat kokemukset, mutta en halua nyt tässä vaiheessa lausua mitään erikoista asian johdosta.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta tämä kertomusmenettely on erittäin hyvä ja tarpeellinen, se lisää eduskunnan tietoa Yleisradiosta ja sitouttaa varmasti eduskuntaa kantamaan vastuutaan paremmin. Ja sen pitää tulla joka vuosi, mistä asiasta on jonkun verran keskusteltu, muutoin ei kukaan tiedä, mitä siinä saattaa sattua sen vuoden aikana. Tämä jatkuvuus on myös tässä tärkeätä, jatkuva seuranta ja vastuunkanto. Voihan sitä ottaa aina sitä uudempaa esille voimakkaammin esimerkiksi juuri valiokunnan käsittelyssä, ettei toisteta aina sitä, mikä ei ole muuttunut. Mutta esimerkiksi juuri nyt tämä mediamaailman globalisoituminen, joka meillekin nyt sitten on alkanut osua, kannattaa nostaa esille.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoroon sen verran, että oli ihan mielenkiintoista tämä hänen huomionsa tästä suomenruotsalaisuuden ja suomalaisen kulttuurin korostamisesta. Olen monta kertaa miettinyt sitä, että jos nämä ulkomaiset formaatit, joita Suomessakin ostetaan, jos kynnelle kyetään — ei YLE niinkään, kun ei välttämättä pysy siellä tarjouskilpailussa mukana — yhä enemmän lisääntyvät, niin mikä se on sitten sitä kansallista ohjelmaa, kun formaatti on muuten sama, peli on sama, juontajatkin saman tyylisiä, kieli vain vaihtuu.

Mutta oikeastaan pyysin tämän puheenvuoron todetakseni tähän viimeiseen indiepuheenvuorokohtaan, että jos tällainen indieselvitys tehdään, ja varmasti on hyvä tehdäkin, niin siinä olisi sitten syytä myös huomioida se, kuinka valmista tavaraa indiet YLEen tarjoavat. Elikkä YLEn puolelta olen kuullut, että joskus ollaan aika hankalassa tilanteessa, kun ostetaan valmista tavaraa ja sitten sitä joudutaan kuitenkin työstämään Yleisradiossa. Se tulee indieostona sisään, mutta oma työ osallistuu siihen aika isolta osin. Mitä työtä se sitten on, indiemerkinnällä vai YLEn puolituottamana?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt ed. Karhulle, joka siviilipuolella on ollut YLEn palveluksessa minun ymmärtääkseni ja sieltä siirrettynä näihin tehtäviin kansan toivomuksesta, vain informaatioksi, että Yleisradio useimmissa sopimuksissa edellyttää sitä, että tietyt hommat hoidetaan YLEn toimesta, elikkä se on juuri päinvastoin kuin ed. Karhu äsken totesi.

Saara  Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilanne ei ole juuri päinvastoin, sopimuksia tehdään ja niissä saattaa olla edellytyksiä näinkin päin kuin ed. Pulliainen totesi, mutta tiedän myös ihan olemassa olevasta käytännöstä, että ostetaan valmista tuotetta ja se ei sellaisena tule ohjelmistoon.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä totean kokemuksesta sen, että sellaisissakin ohjelmatuotannoissa, jotka ovat näillä festivaaleilla palkittuja ohjelmia, jotka olisi pystytty hoitamaan niin sanotusti omassa laboratoriossa, on siihen sopimukseen kytketty se, että nyt pitää olla Yleisradion mukana siinä. Kun siinä on kysymys tavallaan monopolitilaajasta, koska kaupallinen puoli ei mitään näistä välitä, pätkäkään vertaa, silloin tietysti toivoo, että nämä pelisäännöt ovat selvät.

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallintoneuvoston puheenjohtaja esitteli Yleisradion hallintoneuvoston kertomuksen, ja kiitoksia siitä. Viimeksi vuosi sitten aika tavalla puhuttiin YLEn julkisen palvelun tehtävästä. Nyt vähän enemmän painottui urheilun puolelle. Ehkä se kuvaa viime vuottakin.

Mutta itse haluaisin ihan muutaman yksityiskohdan tuoda esiin ja YLEn Radio 1:n. Se mielestäni erinomaisesti kuvaa radion puolelta tätä julkisen palvelun luonnetta ja hyvää sisältöä, kulttuuria, tiedettä, erinomaisia ohjelmia, joissa on ihan oikeasti tietoa, ajankohtaista tietoa esimerkiksi lääketieteen alalta, yleensäkin tutkimuksen alalta, erinomainen asia. Siellä on antiikin historiaan ja maailmaan sukeltavia sarjoja, hyvinkin pitkiä, moniosaisia, joissa on erinomaista tietoa arkkitehtuurista, antiikin kulttuurista jne. Hannu Reimen ja Hannu Taanilan tyyppiset henkilöt, joista on tullut jo jonkunlaisia käsitteitä, ovat tässä osana. Nämä ovat siis hyviä asioita.

Samalla voimme todeta, että 11 prosenttia on tämän osuus radion kuuntelusta. Radiokanavien päivittäinen tavoittavuus prosentteina, tämä käsite, on 11 prosenttia YLEn Radio 1:n kohdalla. Mutta mikä muu asema käytännössä taas täällä Helsingissä on niin vaikeasti löydettävissä ja täsmennettävissä kuin on nimenomaan tämä? Eli se kohta eetterissä, mikä siellä tälle on annettu, on todella kapea. Muuallakin Suomessa vastaavalla tavalla nimenomaan YLEn Radio 1:n kuuntelu voi olla ihan teknisesti hankalaa. Se on mielestäni vahinko.

Sitten kaupalliseen puoleen aivan lyhyesti. Kuitenkin ehkä kun puhumme aamutelevisiosta, niin MTV3:n aamu-tv joskus ihan oikeasti kilpailee mielestäni varsin hyvin YLEn tv:n aamulähetysten kanssa. Kun tämä urheilu tässä nyt oli esillä, niin urheilun osuus painottuu aika tavalla siellä YLEn puolella, ehkä hiukan liikaakin verrattuna MTV3:een, jossa sitä ei ole niin toistuvasti niin paljon täällä aamupuolella. Eli ei ehkä aina kuitenkaan kaupallinen puoli ole joka paikassa huonompi tässä laatukysymyksessä.

Mutta kaiken kaikkiaan lopettaisin siihen, että YLE on edelleen julkisen palvelun tehtävänsä hoitanut. Se on erittäin tärkeä, niin kuin täällä muun muassa edustajat Tennilä ja Pulliainen totesivat. Näin ollen tämä käytäntö, joka nyt on toista kertaa, toivon mukaan jatkuu. Olisi tietysti aivan mielenkiintoista lukea myös ehkä hiukan muitakin näkökulmia tästä työstä, mitä hallintoneuvostossa tehdään, kuin nyt on käsillä. Mahdollisesti se on raskaampi malli. Kertomus olisi aina joskus hyödyllistä saada käsiin.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Istuttuani aikoinaan vuosikausia television ohjelmaneuvostossa tulin allergiseksi sille tilanteelle, että poliitikot rupeavat puhumaan ohjelmista. Minusta äskeiseen puheenvuoroon saakka tämä keskustelu on alkanut aika mukavasti sen suhteen, että täällä ei olla ikään kuin ohjelmaneuvoksia, siis henkilöitä, jotka poimivat yksittäisiä ohjelmia sieltä täältä, vaan jos tämän keskustelun tehtävä joku on, niin se on tietysti taata se, että tämä rahoituskysymys jollakin tavalla pysyisi kunnossa.

Ennen kuin ensimmäinen viisas tulee ehdottamaan sitä, että rahoitusta pitäisi pitää kunnossa verovaroilla, niin siihen on tietysti sanottava jyrkkä "ei", koska silloin me astumme verotukseen lupamaksut siirtämällä. Silloin me siirrymme sellaiseen maailmaan, joka kaikkialla on kuollut, missä sitä on yritetty, ja meidän ei pitäisi sille puolelle enää mennä.

Puhemies, kun aika on rajoitettu, niin saanen palata tähän tematiikkaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen viittasi allekirjoittaneen puheenvuoroon. Vuosi sitten aivan samalla tavalla pyrin käsittelemään joitakin omasta mielestäni ikään kuin indikaattorinomaisia ohjelmatyyppejä, jotka kuvaavat tässä tapauksessa varsin positiivisella tavalla YLEn julkisen palvelun tehtävää ja sitä kulttuurin ja sivistyksen välittämistehtävää, mikä tällä laitoksella on. Itse en usko, että tässä nyt 70-luvun ohjelmaneuvoston tyyppisestä tilanteesta on kyse. Tämä on erään kansanedustajan käsitys siitä, millä tavalla YLE positiivisesti täyttää tämän tehtävänsä. Puheenvuoro on todella tämän tyyppisen toiminnan jatkamista tukeva. Tietysti talouden pitää olla pohjana, niin kuin täällä on moni muu todennut. Toivon mukaan näille (Puhemies koputtaa) ohjelmille ei nyt ole haittaa siitä, että niitä on täällä todettu olevan.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Täällä on jo moneen kertaan todettu, että YLE on hoitanut hyvin tätä julkisen palvelun tehtävää ja tekee todella hyvää työtä.

Ehkä tässä yhteydessä siitä, kun Euroopan neuvostossa seuraamme ja olemme valvomassa vaaleja. Usein kysymys median roolista on hyvin keskeinen vaalien valvonnassa. On todettu, en nyt voi sanoa lähes poikkeuksetta, mutta monissa maissa suuria ongelmia poliittisen tasapuolisuuden suhteen. Minun mielestäni Suomen Yleisradio ja televisio ovat onnistuneet tässä suhteessa hyvin. Joskus kyllä tulee mieleen se, kun seuraa esimerkiksi ennen vaaleja näitä suuria vaalikeskusteluja, olemmeko me vähän liiankin tasapuolisia, tuleeko siitä vähän liian tasapaksua ohjelmaa, kun kymmenen puoluejohtajaa on keskustelemassa, ja tuleeko siitä sitten todellista informaatiota kansalaisille siitä, mitä eri puolueet haluavat. Tämä on vaikea rajanveto, mutta haluan sanoa, että tässä suhteessa minun mielestäni Suomessa on kuitenkin onnistuttu paljon paremmin kuin monissa muissa Euroopan neuvoston maissa.

Puhemies! Kun täällä ed. Krohn totesi, että vihreät ovat sillä kannalla, että YLEn hallitukseen ei tulisi kansanedustajia nimittää, niin tässä tietysti on hyvin mielenkiintoinen kysymys myös, mikä on hallituksen rooli, mikä on hallintoneuvoston rooli. Kun katsoo yksityisiä yrityksiä, niin vähitellenhän myöskin valtionyhtiöissä on ja yksityisissä yrityksissä poistettu hallintoneuvostot ja todettu, että hallitus käyttää kaiken vallan. YLEn kohdaltahan tämän laatuista menettelyä ei ole ehdotettu. Mutta tosiasia on se, että niissä yrityksissä, joissa hallintoneuvosto on säilynyt, valtion yrityksissäkin, niin hallintoneuvosto on yhä etäämmällä käytännön päätöksenteosta. Kauppa- ja teollisuusministeriössä esimerkiksi esitetään vakavasti kysymys, tarvitaanko enää mitään hallintoneuvostoja, onko niillä mitään roolia.

Kyllä tämä tietysti myöskin YLEn osalta tulee esille, jos ei hyväksytä sitä, että kansanedustajat tässä asiassa erityisesti voisivat toimia asiantuntijana siinä kuin kuka tahansa muukin ulkopuolinen. Minun oma käsitykseni on, että on aika vaikea kuvitella, etteikö kansanedustaja olisi, tietysti henkilökohtaisista ominaisuuksista riippuen, pätevä toimimaan myöskin YLEn hallituksen jäsenenä.

Mutta, puhemies, tähän liittyen, olen tänään yrittänyt muutaman hallintoneuvoston jäsenen kanssa keskustella aivan ajankohtaisesta asiasta, joka liittyy nyt YLEn talouteen ja sen tasapainottamiseen. Nimittäin olen havainnut sen, että YLEn hallintoneuvoston jäsenet tuntuvat olevan vähän ulkona jo tällä hetkellä siitä, mitä todella YLEssä tapahtuu. Nimittäin kun olen kysynyt, ovatko tietyt hallintoneuvoston jäsenet tietoisia siitä, että YLEssä on käynnissä yt-neuvottelut, joilla aiotaan irtisanoa ilmeisesti huomenna kymmenen niin sanottua tukihenkilöä, jotka ovat Radiotoimittajaliiton jäseniä, Rtl:n jäseniä, niin vastauksena on ollut, että kuljetusalalla on tällaisia henkilöitä, jotka aiotaan irtisanoa. Mutta tämän iltapäivän tiedot kertovat siitä, että huomenna ilmeisesti kymmenen niin sanottua tukihenkilöä saa lähteä YLEstä. Tämä on hyvin todennäköistä kuitenkin.

Tässä suhteessa tietysti tulee tämä kysymys, kuinka lähellä hallintoneuvosto on, kun hallintoneuvoston jäsenet eivät tätä tunne, tällaista käytännön päätöstä. Minusta on suuri poliittinen kysymys, aiotaanko esimerkiksi näitten henkilöiden työpanos sitten korvata jollakin ulkopuolisella, ulkoistetulla työpanoksella vai tuleeko sitten YLE oman käsityksensä mukaan toimeen vallan ilman näitä henkilöitä.

Mutta, puhemies, tämä oli minun osuuteni. Halusin erityisesti nostaa esille tämän ajankohtaisen tilanteen, joka yleensä nyt on irtisanomisten osalta.

Irina  Krohn /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän hallintomalliasiaan toteaisin vain, että oli tämä Niemelän komitean malli, että ei ole mitään omaa Krohnin mallia. Siinähän nimenomaan oli niin, että hallintoneuvosto säilyy ja siellä olisivat kansanedustajat, että muu ei ole hyvän hallintatavan mukaista.

Tähän toiseen kysymykseen tästä puolueiden tasapuolisuuskohtelusta: esimerkiksi ennen eduskuntavaaleja, kun oli tämä median lanseeraama pääministerikamppailu, niin silloinhan nimenomaan tästä tasapuolisuudesta poikettiin, niin että kolme pääministerikandidaattia saivat niin kuin erikoismediatilaa. Vaikka olin itse silloin hallintoneuvostossa, sanoin, että tosiasiallisesti uskottavia pääministerikandidaatteja olivat vain Jäätteenmäki ja Lipponen, ja kokoomuksen Ville Itälä ei ollut tässä (Ed. S. Lahtela: Lopputulos oli aika huono!) kaliiberissa. (Välihuuto) — Joo, mutta haluan todeta sen, että varsinkin nämä kolme isohkoa puoluetta ovat onnistuneet juuri tällaisilla pääministerivaaleilla tai muilla jipoilla ikään kuin ohittamaan tätä tasapuolisuusasiaa. (Puhemies koputtaa — Välihuuto) — Ei Itälä kyllä ollut.

Mika  Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa kommentoin vain tätä ed. Elon puheenvuoroa, missä hän puhui siitä, miten hallintoneuvosto tietää tämänhetkisistä operatiivisista tapahtumista, toimista. Pitää paikkansa, että talossa on yt-neuvottelut käynnissä 18 kuljettajan kanssa ja 10 aluevirkailijan kanssa. Siinä ovat talossa tällä hetkellä liikkeellä olevat yt-neuvottelut. Mutta hallintoneuvoston rooli ei missään nimessä ole sekaantua operatiiviseen työhön. Hallintoneuvosto valvoo sitä julkisen palvelun tehtävää, joka Yleisradiolle kuuluu, tekee linjaukset talouden ja strategian mukaan, mutta operatiiviseen toimintaan tulee raja jatkossakin kyllä pitää.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy nyt sanoa, että yhdyn tähän ed. Elon huoleen. Olen pitkään jo pohtinut sitä, onko asia hallintoneuvostossa todella tiedossa, ja tässä nyt äsken saatu selvitys osoittaa sen, että kyllä pitäisin tärkeänä, että tiedettäisiin paremmin, mitä siellä tapahtuu. Resursseista on kuitenkin kysymys ja niiden jakamisesta ja siitä, mihin työ menee. Kyllä meillä mielestäni kansanedustajina pitäisi olla huoli myös siitä, miten YLEn työntekijät pärjäävät ja minkälainen henki on talossa, ainakin hallintoneuvoston jäsenillä. Esimerkiksi tämä kulminoitui aika hyvin silloin Musiikkitalo-keskustelun aikana. En tiedä ketään, joka olisi varsinaisesti vastustanut sitä Musiikkitaloa yleläisistäkään. Radion sinfoniaorkesterin toimintaedellytykset haluttiin turvata, mutta kaikki pelkäsivät, mitä se tarkoittaa sillä rahalla, joka on käytössä talon sisällä. Kuinka monta lähtee? Kuinka monen työt ulkoistetaan? Kuinka moni alkaa tehdä kahden henkilön töitä? Tämä on todella tärkeä asia, että hallintoneuvosto olisi jyvällä tästä. Sen Musiikkitalo-keskustelun aikana, kun juttelin hallintoneuvoston jäsenten kanssa, tuntui välillä, ettei kaikkia edes kiinnostanut.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minäkin yhdyn edustajan huoleen näistä työpaikoista, mutta sitten ihan heti perään muutamaa hallintoneuvostoa puheenjohtaneena sanon, että ne asiat eivät todellakaan ole hallintoneuvoston asioita. Jos hallintoneuvosto menee operatiiviselle puolelle, niin sitten ei kyllä mistään tule mitään. Ja kun me nyt Yleisradiosta puhumme — ja edelleenkin murhemieltä tuntien näistä autonkuljettajista — jos hallintoneuvosto siirtyy operatiiviselle puolelle, ohjelmalliselle puolelle, taiteelliselle puolelle, ylipäätänsä tuotannon puolelle, niin lopputulos on mahdoton. Silloin peli on pelattu aivan varmasti. Sen jälkeen näille kaupallisille toimijoille voidaan lausua hyvää menestystä ja lyödä oma putiikki kiinni.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Edustajat Lintilä ja Kekkonen ovat kyllä joko vahingossa tai tarkoituksella ymmärtäneet väärin sen, että olisin väittänyt, että pitäisi puuttua operatiivisen johdon työskentelyyn. En ole sitä väittänyt, eikä ole kysymys siitä, että hallintoneuvoston pitäisi operatiiviseen johtoon puuttua. Mutta kyllä hallintoneuvoston pitäisi minun mielestäni suurista poliittisista linjoista silloin, kun aletaan YLEssä irtisanoa ihmisiä — se on suuri poliittinen linja — olla informoitu. Nyt ed. Lintilä otti tässä runsaan tunnin aikana selvää siitä, mitä siellä on tapahtumassa, mutta kun keskustelin kaksi tuntia sitten, niin silloin hän ei tiennyt näistä tukihenkilöistä yhtään mitään vielä. Niin kuin sanottu, se on selvä asia, että operatiivinen johto ei kuulu hallintoneuvostolle. Mutta varoitan YLEn hallintoneuvostoa siitä asemasta, joka tuli Soneran hallintoneuvostolle, joka joutui suorastaan naurunalaiseksi, kun se ei todella tiennyt, mitä siellä yhtiössä tapahtuu. Kyllä yhtiön hallintoneuvoston jäsenten täytyy suurista yhteiskunnallisista linjoista olla tietoisia.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Elolle, ehkä muillekin totean, että Yleisradion hallintoneuvostossa on asiasta käyty keskustelua ja vasemmisto on ilmaissut siinä kantansa. On tavattu myös nämä asianomaiset hankalan kohtelun kohteeksi joutumassa olevat työntekijät ja ratkaisua etsitään. Minä lähden siitä, että niin Yleisradion kuin kaikkien muittenkin valtion laitosten ja kaikkien työnantajien pitää toimia aina inhimillisesti, eikä tässä Yleisradio ole mikään poikkeus.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taitaa olla niin, että vähän kaikki ovat oikeassa ja pitäisi soveltaa oikeudet oikeaan järjestykseen.

Arvoisa puhemies! Jos ed. Lintilä hallintoneuvoston puheenjohtajana olisi tuonut tänne esittelyn siitä, millä tavalla budjetin tasapainotus tapahtuu, jossa olisi selvitetty myöskin henkilöpoliittiset linjaukset ja ratkaisut jnp., niin tämä olisi ihan toisenlainen keskustelu. Ja silloin se koskee hallintoneuvostoa, kun hallintoneuvoston puheenjohtaja tuo sen tänne, koska se on varmasti silloin myöskin hallintoneuvostossa käsitelty.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Asiat järjestykseen. Haluaisin kiinnittää huomiota uutisiin, nimenomaan radiouutisiin. Uutisethan ovat asioita, jotka ovat tietysti ajankohtaisia. Mutta minä jäin kaipaamaan perinteisiä STT:n uutisia. Tällä hetkellä meillä tulee sellaisia lyhyitä uutispätkiä kylläkin radiosta, jotka ovat muutaman minuutin mittaisia, joissa on vain muutamia asioita tuotu esille. Ajattelen entisaikojen, vuosikymmenien takaisia perinteisiä, vaikkapa STT:n iltaseitsemän uutisia. Sieltä tuli 10 minuutin mittainen uutislähetys. (Ed. Laukkanen: Ja hyviä uutisia!) — No, minä en sano uutisten laatuun muuta kuin, että ne olivat hyvin esitettyjä uutisia. — Ne olivat asiallisesti kerrottuja uutisia. Tietysti ne olivat pääosin, kuten uutiset aina ovat, sisällöltään kielteisiä, mutta tuo uutisointi oli tasapuolista, monipuolista. Nimenomaan kymmeneen minuuttiin mahtuu eri aihepiirejä käsitteleviä uutisteemoja niin kotimailta kuin ulkomailtakin.

Jos nyt joku radiokuuntelija yrittää muodostaa radion avulla kuvan siitä, mitä maailmalla tai kotimaassa tapahtuu, hän ei saa kuin pintapuolisesti muutamasta uutisaiheesta käsityksen. Selkeää kokonaisuutta ei muodostu. (Ed. Laukkanen: Puhuja taitaa kuunnella Radio Novaa!) — Nämä uutiset valitettavasti koskevat kaikkia kanavia, että tuollaista pitempää kunnon uutiskatsausta perinteisiin aikoihin ei ole, niin kuin ennen vanhaan oli, puoli yhdeltä päiväuutiset. Sai kymmenen minuutin uutiskatsauksen. Nyt ne ovat vain muutaman minuutin mittaisia.

Minä toivon, että kaupalliset radiot, joihin täällä on viitattu, huomaisivat tässä markkinaraon. Kyllä ihmiset varmasti haluaisivat vaikka ajaessaan radiosta tietää, mitä maailmalla tapahtuu. Nyt tietää vain jonkun pintauutisen, joka voi tulla vaikkapa noihin kännyköihinkin, ja minä sanoisin, että radion mahdollisuudet olisivat tässä paljon mittavammat kuin joidenkin kännykän tekstiviestiuutisten.

Tunnustusta annan myös FST:lle, ruotsinkieliselle televisiokanavalle. Se on minusta hyvin toiminut. Siitä pitäisi myös suomenkielisten televisiokanavien ottaa mallia ja esimerkkiä. Siellä on omaleimaisuutta, siellä on tuotu myöskin maakunnallisia, paikallisia asioita hyvin ja runsaasti esille. Itse olen pettynyt meidän eri televisiokanaviimme; kun on joku urheilukilpailu menossa, niin kaikilta televisiokanavilta, joita saan koneesta maakunnassa auki, tulee juuri vain yhtä ja ainoaa urheilua. Sitten esimerkiksi uudenvuodenpäivänä yritin katsoa televisiosta; kaikista tuli jotakin samaa ulkomaalaista rock-musiikkiohjelmaa eri kanavilta. (Ed. Pulliainen: Oliko miellyttävää? Oliko heviä?) Minä toivon, että monipuolisuutta olisi, ja minä toivon, että myös voitaisiin päästä siihen, että televisiosta tulisi myös joka pyhä televisioitu jumalanpalvelus. Minä uskon, että hyvin monet kansalaisista odottavat tätä. Toivon, että televisio- ja radio-ohjelmat voisivat olla myös sellaisia, jotka ovat kasvattavia ja joilla pyritään rakentamaan positiivisesti yhteiskuntaa, antamaan ainakin rakennusaineksia siihen, ja toivon, että olisi myös tervettä kotimaisuutta entistä enemmän ohjelmissa.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Oinosen aivan erinomaisessa puheenvuorossa saattoi olla yksi pikku lipsahdus, kun hän puhui sähköisten uutisten lyhentymisestä. Voi olla, että ed. Oinonen on kuunnellut kaupallista asemaa. Nimittäin minä olen ymmärtänyt, että nimenomaan Yleisradion radio on entistä enemmän kehittänyt uutistoimintaansa siihen suuntaan, että se lyhyt, ytimekäs uutinen kytketään taustaansa, ja kun aloitan tämän kuuntelun aamulla kuuden aikaan ja lopetan sen vähän ennen puoltayötä, niin kyllä se kuva päivästä ei vain Suomessa vaan koko maailmassa on tavattoman kattava. Mutta sen sijaan, kun minun autossani on vähän häiriöitynyt radio, niin se on aina joskus näillä kaupallisilla puolilla, ja kun on oikein pitkä matka ja on oikein kauan kuunnellut tällaista kaupallista radiota, voi todeta, ettei tiedä maailmasta yhtään mitään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta Yleisradio on erinomaisen hyvin ottanut huomioon ed. Oinosen vuorokausirytmin. Iltasella esimerkiksi kello 17:n ja 18:n välillä ensin tulee puoli tuntia yhdeltä kanavalta sitä samaa ja sitten se sama tulee uudestaan puoli 18:sta 18:aan ja sitten se vielä kerrataan siltä varalta, että ed. Oinonen on ollut salissa silloinkin, se tulee vielä kello 18 näpäkästi viiden minuutin pätkänä. Kyllä ed. Oinonen on otettu huomioon Yleisradion toiminnassa.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen luulee tietävänsä paremmin minun puolestani. Minä jään kaipaamaan kymmenen minuutin mittaisia iltaseitsemän uutislähetyksiä, kymmenen minuutin mittaisia puolenpäivän uutislähetyksiä. Valitettavasti sellaisia minä en löydä, en kaupallisilta enkä YLEn kanavilta. Tämä on se peruspuute, ja minä uskon, että monet muutkin näin toimivat. Televisiosta tulee pitempiä uutisia, mutta täytyy muistaa, että on kansalaisia, joilla ei ole televisiota, eikä kansanedustajallakaan ole tuolla majapaikassa, missä eduskuntatyön vuoksi on, koska siihen pitäisi olla erillinen lupa.

Matti  Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! YLEn hallintoneuvoston kertomuksesta yhtiön toiminnasta menneeltä vuodelta löytyy monia syitä olla tyytyväinen. Meillä on yleisradioyhtiö, joka tuottaa laaja-alaista, laadukasta ohjelmaa niin televisiossa kuin radiossa. Meillä on monia hyviä kaupallisia toimijoita, mutta niiden perimmäinen tavoite eli voiton tavoittelu ei turvaa laaja-alaista tiedonvälitystä ja erilaisten pienempien ihmisryhmien huomioon ottamista.

Asiaohjelmat ovat Yleisradion vahvinta osaamista. Laadukkaitten asiaohjelmien tuottaminen on jatkossa erittäin tärkeää, kun monet ihmiset vieraantuvat yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja yhteiskunnan rakenteista. Meidän suomalaisten vahvimpia valtteja tulee tulevaisuudessa olemaan entistäkin enemmän kansansivistys ja osaaminen. Tähän huutoon pitää Yleisradion vastata jatkossakin, sillä markkinatalouden mekanismi pitää huolen siitä, ettei kaupallisten toimijoitten kannata panostaa riittävästi laadukkaitten yleishyödyllisten asiaohjelmien tekoon.

Arvoisa puhemies! Tärkeä osa Yleisradiota on kuitenkin myös viihde. YLEn tuottama viihde on usein erittäin laadukasta ja tuo hyvän lisän muitten toimijoitten viihdetarjontaan. Viihteen tuottamista ei saa antaa pelkästään kaupallisten toimijoitten tehtäväksi. Mikäli näin tehtäisiin, marginalisoituisi Yleisradio helposti eikä se enää tavoittaisi entiseen tapaan laajoja kansanjoukkoja. Yli 80 prosenttia ihmisistä on tyytyväisiä YLEn ohjelmatarjontaan. On tärkeää, että YLE saa riittävästi resursseja, jotta tyytyväisyys toimintaan säilyy jatkossakin.

Asiaohjelmien lisäksi YLE on erittäin hyvä lastenohjelmien tuottaja. Tasokkaitten lastenohjelmien määrää pitäisi lisätä. Television lastenohjelmat ovat usein tarpeettoman raakoja eivätkä tue oikealla tavalla lasten kehitystä. Tämä on todettu monissa tutkimuksissa. Rauhattomuus kodeissa, päiväkodeissa ja kouluissa johtuu usein vääränlaisista lastenohjelmista. Ainakin itse olen saanut tällaista viestiä päiväkodin työntekijöiltä.

Arvoisa puhemies! Yleisradion tulee olla puolueeton tiedonvälityksen turvaaja. Kaupalliset kanavat toimivat rahoittajiensa eli mainostajien ehdoilla. Maailmassa on myös paljon esimerkkejä siitä, kuinka kaupalliset tiedonvälittäjät saattavat luisua harvojen ihmisten käsiin. Silloin niistä tulee helposti liiankin vahvoja yhteiskunnallisia toimijoita.

Toimivaan demokratiaan kuuluu avoin ja puolueeton tiedonvälitys. Yleisradio on eduskunnan alainen, ja suuret suuntaviivat tulee jatkossakin vetää eduskunnassa. Pitää kuitenkin pitää tarkka huoli siitä, että sisällöntuotanto pysyy mahdollisimman puolueettomana ja riippumattomana.

Arvoisa puhemies! Kaikilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus päästä osallisiksi laadukkaasta tiedonvälityksestä ja Yleisradion palveluista. Eriarvoisuus ja köyhyys ovat huolestuttavasti lisääntyneet yhteiskunnassa, ja monet ihmiset ovat päättäneet säästää jättämällä televisioluvan ostamatta. Tämä on täysin vääränlaista kehitystä. Voi tulla ongelmaksi vähävaraisille ihmisille, kun siirrytään digitekniikkaan. Sinänsä hyvä, että Suomi on kehityksessä mukana, mutta pitäisi varmistaa, että kukaan ei putoa kelkasta siirtymävaiheessa. Digiboksit voivat olla liian kalliita monelle ihmiselle. Mielestäni tarvittaessa pitäisi tukea digivastaanottimien hankintaa vähävaraisille ihmisille.

Mikko  Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Täyden palvelun ohjelmisto kaikille suomalaisille samalla maksulla asuinpaikasta riippumatta on ylevä ja kaunis ajatus. Riittävätkö varat, järki ja kannatus toteuttamaan nämä? Tämänhän on kyseenalaistanut nimenomaan kilpaileva ja ohjelmistoltaan kapeneva kaupallinen media. Onhan se totta, että täyden palvelun ohjelmisto jo ajatuksena sisältää suuren paradoksin. Kuka määrittelee täyden palvelun? Kuuluvatko mahdollisesti esimerkiksi digitaaliset ja langattomat tiedonvälityspalvelut osaksi Yleisradion toimintaa? Kun puhutaan suomalaisista, tarkoitetaanko yhtä totuutta vai moniarvoisuutta? Toivottavasti se on moniarvoisuus. YLEhän ei voi olla vain yhden totuuden media.

Sama maksu kaikilta ei sekään ole yksinkertainen periaate. Tässä on sama ongelma kuin kirkollisverossa. Onko oikein joutua maksamaan niistäkin ohjelmista, joita ei katso? (Ed. Kekkonen: Vain toinen pelastuu!) — Näin on. — Mutta tämä riippuu meistä kansalaisista, haluammeko, että YLE todella jatkaa julkisen palvelun tehtäväänsä, ja olemmeko valmiita maksamaan siitä. Täällä on käynyt ilmi se, että muun muassa nuoriso ei oikeastaan ole kovin motivoitunut maksamaan näitä lupamaksuja. Silti he kyllä maksavat Internet-maksuja mielellään. Pitäisikö esimerkiksi opiskelijoille antaa puoleen hintaan tuo lupamaksu, että he motivoituisivat paremmin, vai onko se rahasta kiinni?

Arvoisa puhemies! Olen ollut itsekin hyväksymässä tätä kertomusta, ja onhan tämä aika kohtelias kertomus. Harvassa pörssiyhtiön vuosikertomuksessa on käytetty sanaa "tyytyväisyys" niin moneen kertaan kuin Yleisradion papereissa. Tuossa taannoin, kun tehtiin radiouudistusta, kanavat kävivät kuumina kuuntelijapalveluissa ja yleisö kävi muutenkin kuumana vähän samaan suuntaan, mihin ed. Oinonen viittasi. Ei se kyllä näissä kertomuksissa hirveästi ole näkynyt. No, nyt tässä tullaan tähän rajaan, kuinka paljon hallintoneuvoston pitää tähän operatiiviseen puoleen puuttua. Mutta voisi kyllä kysyä toisaalta, tekisikö MOT tai A-talk eduskunnalle terävämmän kertomuksen. Joka tapauksessa on hyvä, että tämä kertomus tulee näin vuosittain, ja toisaalta siellähän on liikenne- ja viestivaliokunnassa tällaisia kriittisiä edustajia kuten ed. Pulliainen, jotka voivat kriittisesti tarkastella näitä YLE-asioita, ja kyllä tämmöinen kertomus varmasti tarvitaan.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että eduskunnan valvoman YLEn toiminnan laatua ja asiakkaiden tyytyväisyyttä mitataan. Monipuolisuudessa Yleisradio on onnistunut aika hyvin erityisesti televisiopuolella, kuten täällä todettiin. Muun muassa lastenohjelmat ovat huipputasoa, samoin TV 2:n monet keskusteluohjelmat. Tutkimukset kertovat, että kaikkiaan yli 81 prosenttia yli 15-vuotiaista suomalaisista on melko tyytyväisiä YLEn ohjelmatarjontaan ja 90 prosenttia kuuntelijoista on vähintään jossain määrin tyytyväinen kuulemiinsa YLEn radiokanaviin, vaikka äsken viittasin, että radiouudistus sinällään aiheutti aika paljon kritiikkiä. Näyttäisikö nyt tämän tietyn muutosvaiheen jälkeen siltä, että Yleisradio kuitenkin koetaan tärkeimmäksi ja luotettavimmaksi tiedonvälittäjäksi, vaikka kaikenlaista mediaa on tullut esille? Onko vanhassa kuitenkin vara parempi?

Kun puhutaan näistä tutkimustuloksista, niin sehän on pitkälle tosiaan Yleisradion operatiivisen johdon tehtävä tehdä ne johtopäätökset, mutta ei se pahaksi ole meille hallintoneuvoston jäsenillekään tietää, mitä tapahtuu, ja ihan yksittäisistä ohjelmistakin meidän täytyy tietää. Ed. Karhu sanoi, että hallintoneuvoston jäsenet eivät ole olleet kovin kiinnostuneita näistä. Kyllä meillä kovaa keskustelua on siellä käyty muun muassa näistä radiolinjauksista ja siitä, minkälaista musiikkia siellä esimerkiksi esitetään, kuinka monipuolisesti Yleisradio toimii kulttuurikanavana.

Mutta sen verran sanon esimerkkinä, että poukkoileva ohjelmapolitiikka ei palvele ketään. Uudistuksia ei kannata tehdä uudistuksen vuoksi. Mainitsen yhden esimerkin, vaikka tämä nyt kuuluu tosiaan sinne operatiivisen johdon puolelle. Esimerkiksi sunnuntaiaamun Maailmannäyttämöllä-tv-ohjelma oli hyvä ohjelma ja sitä katsoi pieni mutta uskollinen yleisö. Peruskysymys kuuluu tässä, tämä on periaatteellinen kysymys: eikö siis pieni mutta aktiivinen katsojajoukko ole tärkeä Yleisradiolle?

Tv:n vuotuinen lähetysmäärä lisääntyi vuodessa runsaalla 400 tunnilla, ja radiossa lähetystunteja tuli lisää 550 tuntia. Kymmenessä vuodessa YLEn tv-tarjonta on lähes kolminkertaistunut ja radiotarjonta kaksinkertaistunut. Se on realiteetti, eli oikeastaan, kun taloudesta puhutaan, kuitenkin tarjontaa tulee aika paljon lisää. Karkeasti voidaan sanoa, että Yleisradio vastaa yli puolesta Suomen radio- ja tv-ohjelmista. Onko tämä liikaa? Minun vastaukseni on ei, jos aiotaan Yleisradion julkisen palvelun periaatetta noudattaa. YLEnhän täytyy tehdä myös niitä ohjelmia, mitä kaupalliset kanavat eivät tee, kun ne haluavat taas kuoria kerman päältä ja entistä enemmän formatoiduilla ohjelmillaan. Kun MTV myytiin Ruotsiin, YLEllä on nyt entistä suurempi haaste paikata mediakenttää ja ohjelmiston aukkoja ja luoda omaa ohjelmaansa. Jos vain kaupalliset tekijät saisivat valita, Suomessa ei olisi maaseutua vaan pelkkä stadi ja Suomessa ei olisi köyhiä eikä kipeitä, vain kauniita ja rohkeita. On mielenkiintoista, että nämä 70-luvun ihanteet tavallaan palaavat tänä päivänä entistä konkreettisemmin takaisin, kun näitä silloin aikoinaan Tampereen yliopistossa opiskeltiin. Tämä on mielettömän tärkeä asia siinä mielessä, että me emme voi antaa periksi pelkästään vain kaupalliselle kentälle.

Arvoisa puhemies! Yleisradion jakelutoimen ja ohjelmatoimen radikaalimpaa erottamista voisi harkita. Vaikka YLE on hienosti hyödyntänyt nuoria tekijöitä, ovia voisi avata yhä reilummin; miten tieteen ja kulttuurin opiskelijat ja ammattilaiset, tutkimus ja koulutus ja Yleisradio saataisiin vielä enemmän yhteistyöhön keskenään. Tästä hyötyisivät kaikki osapuolet ja tästä tulisi sellaista pörinää, jota tämä yhteiskunta tarvitsee.

Erityisiä kehuja Yleisradio ansaitsee uutis- ja ajankohtaisohjelmistaan, ja niissähän nimenomaan niitä taustoja tulee. Minäkin kun radiota kuuntelen matkoillani, niin kyllä sitä koko päivän tulee ja vielä illalla tulee radiossa esimerkiksi tällainen kooste koko päivän uutisista. A-ohjelmat ovat huolella tehtyjä, laadukkaita ohjelmia. Lauantaisauna suorastaan tuottaa uutisia. Toivon mukaan Yleisradio pystyy tehostamaan tätä omaa uutishankintaansa aina vain globalisoituvassa uutistulvassa.

Yksi hankala vaihe tuohon tosiaan liittyy, joka myös puhutti hallintoneuvostoa, tämä Kaakkois-Aasian katastrofi. Onhan siinä joku oire, että journalistipalkinto meni kirjeenvaihtaja Kari Lumikerolle. Yleisradio ehkä halusi olla paavillisempi kuin paavi itse ja olla luotettava. Yksi opetus tässä on se, että Yleisradio todella tarvitsee kirjeenvaihtajaverkoston. Se on meidän silmämme maailmalle. Me tarvitsemme edelleen sellaisia rohkeita linjoja vetäviä toivasia ja tannisia, jotka ovat nopeasti myös kriisipaikoilla.

Kaakkois-Aasian katastrofiuutisoinnissa yksi opetus oli se, että digikamerat, videokamerat, kännykkäkamerat, matkapuhelimet, Internet-sivut ohittivat tämän makrotason raskaan tiedonvälityksen. Mikrotason tiedonsiirtovälineet olivat nopeampia ja ihan tavallisten ihmisten käytössä. YLE tulee olemaan mikrotason haasteiden edessä teknologian kehittyessä, koska myös radio- ja tv-ohjelmien vastaanottaminen tulee sirpaloitumaan ja muuttumaan mobiiliksi. 3G-kännyköillä jo nyt Koreassa kuunnellaan radiota, katsotaan elokuvia, urheilulähetyksiä, selataan Internetiä ja sen uutisklippejä. Meillä oli eilen täällä Korean valtuuskunta vierailulla parlamentista, ja he kertoivat, että 4G:kin on heillä jo kohta tulossa ja mitä se tuo tullessaan. (Ed. Kekkonen: Onko Pohjois-Korea niin pitkällä?) — Ei Pohjois-Korea vaan Etelä-Korea. — Tämä asettaa myös YLElle uusia haasteita. Kuka nettoaa esimerkiksi tv-ohjelmien ja radiolähetysten nettipalvelusivuista, jotka tulevat tykö näihin uusiin ohjelmiin?

Kaiken kaikkiaan, kun ajattelemme koko mediakenttää ja etenkin kaupallisen median nykytilaa, on YLE paljon vartijana. YLEn tehtävä ja mahdollisuus on haastaa kuulijat ajattelemaan ja antaa monipuolisia virikkeitä. Public service broadcasting -yhtiöiden tarve on kiistaton demokratian ja kansalaisten valveellisuuden kannalta edelleen, ja ehkä sen takia on myös tarpeellista, että tehdään tällainen — vaikkakin tällainen kohtelias mutta hyvä — kertomus myös eduskunnalle, joka Yleisradiota valvoo.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan pieni lisätarkennus kohtaan, jossa ed. Alatalo sanoi, että nämä 70-luvun ihanteet näkyvät palaavan Yleisradioon. Se on aivan totta, mutta ne ihanteet eivät palaa sen ihanteellisuuden itsensä takia vaan yksinkertaisesti mitä raaimpien kaupallisten ratkaisujen jälkeen. Olisi ollut erittäin mielenkiintoista, jos vaikkapa tässä talossa olisi ollut aina silloin tällöin toistuva keskustelu lupamaksujen kalleudesta juuri niinä päivinä, kun Alma-kaupat tehtiin, jolloin toinen pääverkko siirrettiin kansallisesta omistuksesta pois. Luulen, että se olisi antanut aivan erilaisen kehyksen sille lupamaksukeskustelulle, mitä täällä aina silloin tällöin joudutaan kuulemaan.

Toistan, puhemies, siis sen, että ne ihanteet, (Puhemies koputtaa) jotka osittain varmaan ovat ihan nerokkaita ihanteita, eivät sinisten silmien takia palaa vaan ihan julman kaupallisen reaalimaailman takia.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustajakollega Alatalo nimeni mainitsi, täytyy todeta, että ehkä olen tulkinnut väärin enkä voi väittää koko hallintoneuvoston kanssa puhuneeni mutta olen tuonut ja haluan tässäkin yhteydessä tuoda esiin sen, että kaikki ei ole niin auvoisaa. Monet entiset kollegat ovat puhuneet lisääntyneestä työtaakasta, huoli irtisanomisista on, on eläkkeellelähtöjä jopa vasten tahtoa, kädenpuristuksien kanssa tai ilman. Tilanne on tällä hetkellä päällä ja yhä kiristyvässä määrin. Ymmärrän toki sen, että hallintoneuvoston tehtävä ei ole puuttua operatiivisen johdon toimintaan, mutta kyllä valtionyhtiön hallintoneuvoston pitää pitää huolta ja tarkkailla sitä tilannetta, että harjoitettu henkilöstöpolitiikka on hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Siinä mielessä, kun epäilen, ettei tämä viesti tule välttämättä siellä hallintoneuvoston kokouksissa, olen tätä koettanut viedä eteenpäin, mutta aina välttämättä ei ole tuntunut siltä, että viesti menee perille.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ed. Kekkonen nyt vielä puuttui tähän Alman myyntiin, joka on erittäin olennainen asia, ja pohti vaikutusta tavallaan tv-maksun tasoon, järjestelmärakenteeseen, niin siinä se polku meni juuri näin. Kun niin sanottu Backmanin työryhmä pohti tätä Yleisradion rahoituspohjaa niin, että siltä pohjalta Yleisradio pystyi laatimaan rahoituskehyksensä vuosille 2003—2008, siinähän toteutuu se ed. Pulliaisenkin täällä aiemmin kaipaama tavallaan vuosittainen suunnitelma, miten tämä 2008 tasapaino haetaan ja millä keinoin se haetaan. Siinä se on, ja on hyvä, että se avataan sitten myöskin valiokuntakäsittelyssä.

Mutta se pointti oli tässä vaan se, että tuolloin sovittiin myöskin toimilupamaksun alentamisesta. Jos tuolloin Alma olisi ollut ruotsalaisessa omistuksessa, sanonpa vaan, että ei varmasti olisi ollut sellaista poliittista valmiutta alentaa kaupallisten toimilupamaksua, minkä tarkoituksena oli suunnata se suomalaisille kaupallisille yhtiöille, jotta ne voisivat tuottaa entistä parempaa suomalaista ohjelmistoa myös kaupallisilla kanavilla ja helpottaa niiden siirtymistä digitaaliseen aikaan.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena ed. Kekkoselle: En todellakaan kaipaa sellaista 70-lukua, jolloin ummistettiin silmät muun muassa Neuvostoliitolle, sille, mikä se oli, vaan sellaista julkisen palvelun periaatetta, mikä silloin luotiin aikoinaan. Niin kuin sanoitte, nythän on raa’an markkinatalouden edessä jouduttu tähän palaamaan takaisin ja tarkistamaan näitä arvoja. Itse olin ensimmäisiä toimittajia silloisella kolmoskanavalla, joka oli kaupallinen kanava, ja me ajattelimme, että nyt auvoinen aika alkaa, kun avautuvat nämä markkinat, mutta nyt olemme huomanneet, että sekä radiosektorilla että tv-sektorilla tarjonta on oikeastaan kaventunut, kermaa kuoritaan päältä ja yritetään osakkeenomistajille antaa mahdollisimman suuria voittoja. Tässä tilanteessa tietynlainen julkisen palvelun periaate, joka 70-luvulla syntyi, on jälleen minun mielestäni esille otettava.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan voisin aloittaa siitä, mihin ed. Alatalo lopetti. Kun aikanaan tuijotettiin silmät sokeiksi Neuvostoliittoa ja ummistettiin sen epäkohdilta silmät, niin onhan meillä uusi Neuvostoliitto nimeltä Eurostoliitto, jonka mukaan nyt peli käy. Se on niin auvoinen ja demokraattinen ja muuta. Sanoin kyselytunnilla, että EU:n perustuslaista kansa ei tiedä hölkäsen pöläystä, eikä tiedäkään, eikä sille erityisen paljon kerrotakaan. (Ed. Kekkonen: Mentiinpä kansanäänestyksellä sinne!) Ed. Kekkonen, olisi pitänyt olla kansa-äänestys. Minä olisin voinut kertoa, mitä se sitten todella merkitsee, eikä mitään tällaista vanhojen puolueiden höpötystä, niin kuin yleensä on asianlaita.

Arvoisa herra puhemies, viesti menee perille, koska sosialistit hermostuvat. Näinhän se on aina ollut perinteisesti näiden asioiden kanssa. Mutta Euroopan unioni nauttii kyllä hieman liian suurta tuulensuojaa myös Yleisradiossa. En siitä nyt sen enempää rupea luennoimaan, koska en halua uutistoimitusten riippumattomuuteen ja muuhun sellaiseen puuttua, mutta vaikka semmoinen EU-kriittinen vartti olisi hyvä ohjelma. Sinne voisi sitten vähän kasailla kääntäen Näin naapurissa -ohjelmaa, mitä aikanaan toimitettiin 70-luvulla, jolloin Neuvostoliitossa oli kaikki hyvin; nyt voisi tasapainottaa, olisi tämmöinen EU-kriittinen vartti. Aineistoa riittää, siitä ei ole pienintäkään epäilystä.

Arvoisa herra puhemies! Tämä ohut mutta informatiivinen toimintakertomus tuottaa suuria lukuelämyksiä loppupäässä, jossa muun muassa käytetään tällaista uuskieltä kuin tv-maksun tarkistaminen. Tästä ei puutu, että se olisi tariffin tarkistaminen, sitähän kansankielellä kutsutaan hintojen korottamiseksi. Mainitkaa nyt, jos kerran hintoja korotetaan, että hintoja korotetaan, eikä niin, että taksoja ja tariffeja tarkistetaan. Siis voidaan lähteä tällaisista alkeellisista asioista, että puhutaan kansan kieltä, puhutaan suomen kieltä ja kunnioitetaan lukijaa ja kuulijaa siinä, että se informaatio eli viestintä ja sanoma menee myös perille. (Ed. Pulliainen: Sehän on julkisen palvelun tehtävä!) — Nimenomaan.

Sitten täällä on tietysti tämä onneton päätös, joka on tehty 16. marraskuuta, eli YLE osallistuu musiikkitalohankkeeseen. Se on ehdottoman suurta tuhlausta; olisi sekin määräraha pistetty laadukkaaseen ohjelmatuotantoon, uutistuotantoon, dokumenttituotantoon. Tulette varmasti näkemään, kun eihän nämä teidän laulu- ja soittotalonne tule pysymään missään budjeteissa, että siinä tulee ylitystä ja jatkuvaa julkisuutta. Siitä voitte olla aivan varmoja. Minä toivoisin, että tämä olisi satsattu ohjelmatoimintaan ja ohjelmapuoleen ja hyviin kriittisiin, monipuolisiin ohjelmiin. "Ei seiniä vaan sisältöä" — siinä on iskulause. Ei tarvita Hasan & Partnersia, vaan se on siinä. "Ei seiniä vaan sisältöä — YLE!" Näinhän se menisi.

Arvoisa herra puhemies! Sitten oli tietysti tämä johtajaprosessi, jonka keskeinen tavoite tietenkin oli saada johtaja, joka on sosialisti, mutta onneksi saatiin myös johtaja, joka on ainakin minun käsitykseni mukaan myös spesialisti. Toivon, että tässä päästään eteenpäin. Valinta on tehty ja pulinat pois, mutta eihän se prosessi nyt erityisen hyvä ollut varmaan kenenkään kannalta.

Arvoisa puhemies! Myönteistä haluan sanoa sen — ed. Kangas lähti pois — vaikka yleensä en vasemmiston puheista paljon myönteistä löydä, se voi johtua sekä puhujasta että kuulijasta, kun hän kehui lastenohjelmia, että ne ovat kyllä erinomaisen hyviä ja katsottuja. Lapsiperheet pitävät niistä kovasti. Minäkin, ennen kuin tänään lähdin tänne työpaikalle, näin Niilo Nokkelan ja harakan, 25 yli 8 aamulla. Se oli semmoinen sopiva pläjäys, kun lähdin viemään tytärtäni tarhaan — minäkin pysyn ajan tasalla siinä, mitä pienten ihmisten päässä liikkuu. Erinomaista lastenohjelmaa: se on myönteistä, positiivista, iloista, rakentavaa, ei väkivaltaista, kauniita tarinoita. Siitä aivan ehdoton plussa. (Ed. Laukkanen: Vähän niin kuin perussuomalaisten politiikka!) — Eipä se siitäkään kauaksi liippaa, pientä ihmistä sekin puolustaa, toisin kuin kepu.

Arvoisa puhemies! Pari sanaa vielä sitten asiasta, joka tietysti meitä perussuomalaisia on hiertänyt: aina on lähetysajasta niukkuutta, kun perussuomalaiset pitäisi saada esiin ryhmäpuheenvuoron kanssa. Se oli jokakertainen messu viime vuoden puolella. Minä ymmärrän toisaalta Yleisradiota, että puheaika on rajoitettu, mutta aina se rajoittuu meihin. Kun on kerrankin joku eri mieltä eli olisi jotain kriittistä näkökulmaa, niin ohjelmatoiminta puoltaisi, että tulisi toisenlainen näkemys. Sitten on pistetty sitä eduskunnan syyksi, että täällä puheet venyvät ja edustajat puhuvat liian pitkään ja puhuvat toiset ulos lähetyksistä. Siinä on varmaan näitten kaikkien onnettomien tekijöiden summa, mutta kärsijä on aina ollut sama, perussuomalainen eduskuntaryhmä.

Mutta minä olen myönteinen ja optimisti, uskon hyvyyden voimaan, uskon siihen, että tämä asia pikkuhiljaa parantuu, koska tiedän, että tästä asiasta on hallintoneuvostossa puhuttu, ed. Olin on kertonut, että näin on ollut asianlaita. Tiedän myöskin, että tässä talossa on kiinnitetty siihen huomiota. Annan sille arvoa sekä YLEn että talon puolesta. Emme me vaadi erioikeutta, mutta näemme mielellään, kun ryhmän kannanotot on kaikilta, että ne menisivät läpi.

Ikään kuin, arvoisa puhemies, lopuksi ja hieman ennakoiden tulevaa, kun vaaleja tulee, eduskuntavaaleja ja muita vaaleja, joissa on paljon hyviä ehdokkaita tarjolla, uutiskriteereistä: Nimittäin minulla on semmoinen pieni aavistus, että kun esimerkiksi presidentinvaaleja, jotka minuakin jostain syystä jonkin verran kiinnostavat, ruvetaan suunnittelemaan, niin toivon, ettei tehdä sellaisia ohjelmapoliittisia rajauksia, joissa ikään kuin kolmen suuren puolueen ehdokkaat keskustelevat. Kyllä he keskustelevat, mutta eivät sano mitään, eli pistetään kaikki ehdokkaat — sehän on sitä tasapuolisuutta — framille ja näytille. Tämä olisi tasapuolista. (Ed. Kekkonen: Vasemmistoliitolla ei ole ehdokasta!) — Ei niillä ole mitään sanottavaakaan, ed. Kekkonen. Miten ne tarvitsevat, jos ei ole kerran ehdokastakaan? Mutta jos ehdokkaita on, niin silloin pitää kohdella tasapuolisesti, ja se on se aika. Minä haluan jopa, että kommunistit pääsevät televisioon, koska sitä vähemmän heitä kannatetaan, mitä enemmän he pääsevät älyttömyyksiään julistamaan. Ei tässä ole mitään epäselvää, miten näissä asioissa tulee menetellä. Mutta tasapuolisuutta ja oikeutta.

Ja pitäkää nämä kustannukset kurissa. Nimittäin minä kyllä arvelen, että — enkä ole katsonut shamaanin luihin, tämä on ihan Soinin järkeilyä — jos rahat eivät laulu- ja musiikkitalossa riitä, niin lupamaksuja korotetaan ja siitä nousee parku Jerusalemissa ja myös kansan keskuudessa. Tämähän voidaan vielä perua, vielä ei ole peruskiveä muurattu eikä lapioitu. Tähän haluan lopettaa: "Sanomaa, ei seiniä —YLE."

Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Juuri kuultu ed. Soinin puheenvuoro edustaa sitä kansanomaisuutta, mitä Suomen kansa tarvitsee ja haluaa. Kun ed. Soini omassa puheenvuorossaan viittasi tulevaan presidentinvaaliin ja siinä olevien ehdokkaitten esilläoloon, niin uskon, että kansa nimenomaan haluaa nähdä ed. Soinin television, YLEn ruudussa ja myöskin haluaa kuulla Yleisradion muiden radio-ohjelmien kautta ed. Soinin älykkäitä ja näyttäviä puheenvuoroja.

Mutta, ed. Soini, kun katselin teitä vähän tarkemmin ja kun viittasitte kommunistien hampaattomiin puheisiin, niin hiukan minulle jäi semmoinen vaikutelma, että tästä yleisolemuksesta tulee ensimmäisenä mieleen, mieleen edesmennyt — kaikella ystävyydellä — Brezhnev, ja siinä valossa teidän kannattaisi hiukan laihduttaa ja alkaa pitää valkeata paitaa. Silloin tämä menisi kansaan varmasti vielä paremmin perille. Mutta olen kuitenkin varma, että te tulette menestymään vaalissa aivan erinomaisesti.

Näin katsottuna muihinkin puheenvuoroihin voisin viitata. Minusta ed. Oinonen otti erittäin hyvin puheenvuorossaan esille sen, että tulisi viikoittain sunnuntaisin radiosta, anteeksi televisiosta, ohjelma jumalanpalveluksesta, oikein päiväjumalanpalveluksen aikaan. Tässä ainakin sen voisin arvella, että jos se tulisi Kotkan taikka Haminan seudulta, niin me ed. Kekkosen kanssa olisimme joko siellä paikalla tai ainakin katsoisimme, ketä siellä on ja ketä sieltä puuttuu. Näin ajatellen sillä kyllä voitaisiin tätä kirkasta sanaa tuoda huomattavan paljon lähemmäs kansaa. Tämä lähinnä tuli siitä mieleen, että silloin kun itse olin hyvin pieni, hyvin, hyvin lyhyt ja pieni, niin naapurin mummo tuli meille kuuntelemaan radiosta jumalanpalvelusta johtuen siitä, että hänellä ei omaa radiota ollut olemassa. Sen jälkeen olen aina arvellut tätä asiaa, että se on tärkeä näkökohta ja tärkeä asia olemassa. Tämän sanoman kirkastamisen julistamista kannattaisi pitää esillä. Tässä asiassa ymmärrän ja tiedän, että ed. Soinilla on puhtaat jauhot ja mielipiteet tämän asian puitteissa olemassa, ja hän nyt näinä nykyisinäkin aikoina on aina tuonut tämän asian merkityksen ja tärkeyden esille.

Herra puhemies! Kolmanteen asiaan, minkä ottaisin käytetyistä puheenvuoroista esille. Ed. Elo kaipasi paksumpaa kertomusta hallintoneuvostolta eduskunnalle. Tämä saattaa olla paikallaan, mutta kun tänä iltana ei kovin paljon edustajia paikalla ole eikä keskustelu kovin aktiivista, niin minä vaan luulen, että niille, jotka eivät nyt paikalla ole, tämäkin opus on liian paksu. He eivät tätä kokonaisuutta ole pystyneet sulattamaan ja sen takia eivät ole keskusteluun osallistumassa. Pitäisin tätä kyllä hyvin havainnollisena ja hyvin luettavana, ja tästä kyllä pystyy normaaliasiat käsittämään. Viitaten siihen, mitä äskeiset puhujat ovat sanoneet, niin kyllä täältä epäkohdat löytyvät.

Yksi asia — se ei ole ollenkaan YLEn asia, se on enempi viranomaisasia. Täällä otsikon 2.5 alla mainitaan Viranomaistiedottaminen ja varautuminen poikkeusoloihin. Tässä sanotaan, että kertomusvuoden aikana YLE välitti 85 viranomaistiedotusta; 113 tiedotusta on ollut edellisenä vuonna. Tämän puitteissa tietenkin, kun ihan hiljattain oli tämä suuri liikennekaaos liukkauden perusteella — tämä syy, edelleenkin korostan, ei ole YLEn, vaan viranomaisten, jotka eivät ole ottaneet kantaa — ja kun ed. Oinonen otti puheenvuorossaan esille, että ei uutisista kuulu uusia asioita, niin itse kun kuuntelin uutisia aamulla, niin uutisista minä kuulin, että nyt on tosi liukas keli, ja olin todella tyytyväinen, että en ollut itse liikenteessä mukana, jolloin olisin ollut hoipertelemassa siellä muitten mukana. Näin ajatellen uutiset silloin toimivat siinä, mutta olisi pitänyt toimia paljon nopeammin. Toivon, että viranomaiset tämän asian ymmärtävät, ja tiedän, että kyllähän YLEssä tämä asia ymmärretään ja tiedetään.

No sitten, mitä tulee äskeiseen ed. Soininkin puheenvuoroon Musiikkitalon osalta — tämä on otsikon 6.2 Hallintoneuvoston päätöksiä alla yhtenä kohtana — niin kyllä on aika helppo todeta, että kyllä tässä on tehty väärä ja linjaton päätös, kun samanaikaisesti on myöskin päätetty, tai sitä ennen päätetty jo, digilähetysten toteuttamisesta ja köyhän kansan riistämisestä näitten kalliitten vastaanotinten kautta. Olisi kannattanut kyllä harkita ed. Soinin kertomalla tavalla, onko Musiikkitalo tarpeellinen, onko se välttämätön. Ja kun täältä sivulta 30 katsoo kohtaa YLEn julkisen palvelun tehtävien tärkeys suomalaisille vuonna 2006, niin aivan viimeisenä siellä mainitaan Radion sinfoniaorkesterin ylläpito ja konsertit. Ei kansa tätä kovin tärkeänä pidä. Näin katsottuna kyllä se kohta kestää arvostella, ja sanon, että se arvostelu on aiheellista ja tärkeätä, mutta kansan pitää tietää, että se riistäminen, mikä kansaan tältäkin osin kohdistetaan lupamaksupolitiikan kautta, ei voi olla oikein, vaan pitää harkita se, paljonko siinä tarvitaan kuulijoita, paljonko se on tärkeää. Tämän taulukon mukaan se ei ainakaan kansalle kovin tärkeää tunnu olevan.

Mika  Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt parissa puheenvuorossa puututtu siihen, mitenkä tehty Musiikkitalo-päätös vaikuttaa YLEn rahoitustilanteeseen tällä hetkellä. Selvyyden vuoksi on ehkä syytä todeta, että Musiikkitalo rasittaa YLEn taloutta siinä vaiheessa, kun se tulee käyttöön, eli näillä näkymin vuonna 2009, mahdollisesti vuonna 2010. Eli siinä linjauksessa, joka meillä on, että YLEn talous on tasapainossa vuonna 2008, vasta sen jälkeen alkaa tulla Musiikkitalosta aiheutuvat kustannukset.

Pia  Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallintoneuvoston puheenjohtaja Lintilä oikeastaan kertoi sen taloudellisen faktan, mikä tähän Musiikkitalo-päätökseen sisältyy.

Mutta en minä nyt oikeastaan malttanut olla käyttämättä vastauspuheenvuoroa, kun minä kuulen, että maalaisliittolainen, anteeksi, keskustalainen, hehkuttaa kansan riistämisestä tällaisilla termeillä kuin mikäkin kunnon sosialidemokraatti. Hienoa tietenkin kuulla tällaisia termistöjä, mutta minun mielestäni kyllä, jos puhutaan kansan riistämisestä ja yhdistetään se lupamaksuun, se on hieman kuitenkin ehkä kaukaa haettu. Ehkä tämä on joku maalaisliittolainen versio sitten tästä riistosta.

Nimittäin tämä lupamaksuhan on sinänsä varsin kohtuullisella tasolla. Helsingin Sanomien, Aamulehden vuosikerrat ovat kalliimpia kuin tämä lupamaksu, se, mitä se tekee päivässä. Tärkeää on tietenkin panostaa siihen, mitä sillä saa, ja niin kauan kuin kansa on sitä mieltä, että sillä saa kohtuullisen hyvää palvelua, kohtuullisen laadukasta, niin se on hyvä asia. Mutta totta kai Yleisradionkin täytyy joka päivä ponnistella sen oikeutuksen eteen, että tämä lupamaksu nähdään oikeudenmukaisena.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valitettavasti ed. S. Lahtela poistui. Hänen värikästä kielenkäyttöänsä on mielenkiintoista ja miellyttävää kuunnella, mutta joskus täytyy olla täysin päinvastaista mieltä, ja suhteessa tähän Musiikkitaloon on oltava. Nimittäin — en nyt puutu näihin rahallisiin panostuksiin, mitä tämä talo tarvitsee — jos me tällä hetkellä mietimme, ketkä suomalaiset ovat kaikkein kuuluisimpia, niin ne ovat meidän laulajamme ja ne ovat meidän kapellimestarimme, jotka poikkeuksetta ovat kulkeneet Radion sinfoniaorkesterin kautta. Radion sinfoniaorkesteri on voinut olla niin hyvä vain sen takia, että siihen on satsattu ja että sillä on myöskin ollut tilaa operoida. Tämä Musiikkitalo on myös mitä kansallisinta vienninedistämistyötä eikä vain musiikin alueella.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jälleen kerran keskustelu Yleisradion asioista on ollut hyvin virkeää ja monipuolista. Yritän lyhyesti sanoa muutaman huomion, joita ei ainakaan siinä keskustelussa vielä ole tullut, jota itse olen ollut kuuntelemassa.

Tietenkin sen haluan sanoa omasta puolestani, vaikka yksittäisiin ohjelmaryhmiin ja ohjelmiin kannan ottaminen on vähän mielipidekysymys, että kyllä minäkin kiitokseni haluan antaa Yleisradion monikulttuuriselle ohjelmatuotannolle, sille, että maahanmuuttajille suunnataan ohjelmaa, lastenohjelmille sekä laadukkaalle draamatuotannolle. Nämä kaikki omalta osaltaan kasvattavat myös Yleisradion tulevaisuutta.

Haluan kuitenkin valiokunnalle yhdestä edelleen kehitettävästä asiasta muistutusta tuoda, ja se on tv-tekstitys-asia. Kyse on kuurojen ja huonokuuloisten, lupamaksuja maksavien kansalaisten, oikeuksista seurata Yleisradion ohjelmatarjontaa. Täällä kerrotaan kyllä, että aika paljon jo tekstitystä on, mutta edelleen viestitystä tulee siihen suuntaan, että toiveet olisivat paljon paljon suuremmat kuin tämä nykyinen tekstitysmäärä on. Kyse ei ole pelkästään kuurojen ja huonokuuloisten asiasta. Meillä väestö ikääntyy, ja esimerkiksi kuurojen ja kuulovammaisten järjestö Euroopassa on todennut, että vuonna 2005 meillä on Euroopan tasolla 81 miljoonaa ihmistä, joilla on kuulo-ongelmia. Vuonna 2015 tämä luku Euroopan tasolla on 90,6 miljoonaa, eli kyse ei ole pelkästään näiden erityisryhmien asemasta. Tekstitys voi myös tukea lasten lukemaan oppimista ja sitten kielten oppimista meillä aikuisilla.

Viime kerran kertomuksesta lausuntoa antaessaan valiokunta on sanonut, että olisi hyvä, että esimerkiksi vaaliohjelmissa tekstitystä tai viittomakieltä voitaisiin useammin käyttää. Nyt toivoisinkin, että valiokunta (Puhemies koputtaa) selvittäisi, onko näin tapahtunut esimerkiksi viime kunnallisvaalien yhteydessä, koska Yleisradio on nimenomaan eduskunnan radio ja sen vuoksi myös parlamentaarista keskustelua, täältä tulevia lähetyksiä, on voitava joko tekstittää tai viittoen tulkita. Se ei voi olla enää tänä päivänä kehittyneen teknologian yhteiskunnassa mikään ongelma. Kyse on pikemminkin rahasta ja halusta tehdä näin.

Markku  Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Miksi tämä keskustelu on tärkeää? Tietenkin siksi, että eduskunta on Yleisradion omistaja. Me käymme täällä omistajapoliittista keskustelua, ja tässä katsannossa tämä on erittäin merkittävää, ja tämän vuoksi tämä kertomusmenettely on todella merkittävä. Tämähän tuli nyt aika yllättävän nopeasti, koska edellisen vuoden kertomus käsiteltiin syksyllä. Tässähän ei jäänyt aikaa kuin itse asiassa vajaa puoli vuotta, mutta varmaan tämä rytmi tästä eteenpäin nyt sitten löytyy.

Puhemies! Muutamia kommentteja käytyyn keskusteluun.

Ensin haluaisin muistuttaa ed. Sasia, joka nyt on pois täältä. Hän valitteli sitä, että ruotsinkielinen vaalitulospalvelu jäi jonkun jalkapallo-ottelun, vai käyttikö hän sanaa potkupallo-ottelun, jalkoihin. No, näinhän ei käynyt. Kyse ei ensinnäkään ollut kunnallisvaalipalvelusta, vaan kyse oli Euroopan parlamenttivaalipalvelusta. Siinähän päädyttiin sitten sellaiseen ratkaisuun, että ruotsinkielinen tulospalvelu hoidettiin ykköskanavalla, siis parhaalla mahdollisella paikalla. Kyse oli vielä siitä, että kaikkialla EU-maissa piti samaan aikaan sen lähetyksen lähteä liikkeelle; se lähti kello 22:n uutisilla, ja kaikki olivat saman palvelun piirissä: suomenkieliset ja ruotsinkieliset uutiset samaan aikaan kertoivat, niin että ei tässä millään tavalla tämä parlamentaarinen vaaliseuranta jäänyt minkäänlaisen urheilutarjonnan jalkoihin, vaan se hoidettiin tyylikkäällä ja asianmukaisella tavalla.

No, on sitten helppo sanoa pari sanaa tästä urheilutarjonnasta. Täällähän on selvästi puheenvuoroissa katsottu, että sitä on liikaa, mutta pikemminkin huolihan on pitkässä juoksussa siitä, että urheilulähetysten tekijänoikeusmaksut, tv-oikeusmaksut, ovat räjähdysmäisessä nousussa edelleenkin. Ja tässä tullaan taas nyt siihen, että keskeinen osa julkista palvelua on totta kai myöskin kansainvälisten urheilukilpailujen tarjoaminen. On aivan selvää, että meidän täytyy kyetä tarjoamaan kansainvälinen kuva, kotimaan kuva tulevista tämän vuoden yleisurheilun MM-kisoista, jääkiekon MM-kisoista, olympialaisista jne. ja monista muista kansainvälisistä kilpailuista eri lajeissa.

Tässä tulee olemaan se suuri haaste, että voihan olla, että me joudumme tästä jonkunlaisen priorisointilistan todellakin tekemään yhteistyössä hallituksen kanssa ja huolehtimaan siitä, että tällaiset lähetykset ovat jatkossakin vapailla kanavilla. On aivan selvää, että tässä teknologisessa muutoksessa, joka on erittäin nopea, yhä enemmän tulee palveluja todellakin siirtymään kaikkiin mahdollisiin käytettävissä oleviin päätelaitteisiin. Totta kai on selvää, että tämä liittyy myös sitten siihen legitimiteettikysymykseen, että ihmiset kysyvät, täytyykö minun maksaa lupamaksu siitäkin, että minä katselen telkkaria kännykästä. Jo tänä päivänä tietysti täytyy, koska laki sanoo näin. Mutta on aivan selvää, että täytyy huolehtia jatkossakin siitä, että keskeinen huippu-urheilutarjonta säilyy tv-maksurahoitteisena julkisen palvelun kanavilla, niin sanotuilla vapailla kanavilla.

Muutama sana tästä budjetista. On aivan hyvä, että ed. Pulliainen täällä on kantanut siitä painavasti huolta. Nyt voin vain toistaa sen, että yhtiöhän on sitoutunut hyvin vahvasti tähän 2003—2008-budjettikehykseen ja on selkeästi sillä polulla. Vuonna 2008 tulee löytymään tasapaino, mutta tietysti se tarkoittaa silloin myöskin sitä, että tämän kolikon toisella puolella ovat sitten edessä olevat jokavuotiset tv-maksun korotukset. Ne ovat selkeitä korotuksia, vaikka täällä nyt puhutaan sanasta tarkistus. Ne on korotuksia, mutta ne ovat välttämättömiä, jos halutaan se julkisen toiminnan laajuus säilyttää, mikä tänä päivänä on tämän lähtökohtana ollut.

Yhtiöllä on edessä, totta kai, paitsi talouden edellyttämiä tasapainottamistoimia myöskin suuri hallintoremontti, josta tullaan puhumaan tässä salissa varmasti seuraavan kahden viikon sisällä, kun hallitus antaa esityksen, joka perustuu tähän Niemelän toimikunnan esitykseen. Sehän tulee merkitsemään juuri Niemelän esitysten mukaisia linjauksia, joissa selkiinnytetään hallintoneuvoston ja ulkoisen hallituksen välistä työnjakoa. Siinä katsannossa Yleisradio-yhtiö tulee jatkossa siirtymään yhä enemmän sitten normaalin osakeyhtiön malliseksi. Palataan siihen keskusteluun sitten tuonnempana, mutta ei siitä häviä se peruselementti, että edelleenkin eduskunnalla on keskeinen ja kaikkein keskeisin rooli omistajapolitiikan toteuttajana siinä yhtiössä.

Tuossa jo vastauspuheenvuorossani ed. Kekkoselle totesin sen, että kyllähän se nyt tuntuu tänä päivänä aika turhauttavalta, kun päätettiin toimilupamaksun alentamisesta tai oikeastaan portaittaisesta poistamisesta ja nyt siitä nauttii herra Bonnier, ruotsalainen herra Bonnier. Kyllä se oli ajatus, että se panos olisi mennyt tavallaan tämän suomalaisen viestinnän kehittämiseen. (Ed. Pulliainen. Annettiinhan Erkollekin!) — Kyllä, Erkkokin sai sen. — Edelleenkin sopii kysyä ja vähän kaivatakin sitä, että edelleenkin Yleisradiolle on jäänyt se veturin rooli digitaalisuuden kehittämisessä. Kyllä kaupallisilta yhtiöiltä, sekä Neloselta että Kolmoselta, olisi pitänyt tästä toimilupamaksualennuksesta, joka oli erittäin merkittävä — se oli erittäin merkittävä, siellä puhutaan kymmenistä miljoonista euroista — joutaa niitä rahoja merkittävällä tavalla enemmän digitaalisten sisältöjen rakentamiseen.

Täällä on puhuttu laatuohjelmistosta, ja Yleisradio voi todella olla ylpeä esimerkiksi YLE Teemasta ja esimerkiksi myöskin siitä, että FST on nyt omalla kanavallaan ja pystyy tarjoamaan myöskin laadukkaita ohjelmia. Tässä ollaan oikealla polulla. Nythän yhtiö on joutunut käyttämään aika paljon jakelutekniikasta, Digitasta, saatuja myyntituloja sisältöjen kehittämiseen.

Totta kai edessä on sekin pohdinta, jonka nyt lyhyesti vain totean, että kun aikanaan tehtiin päätös, että lähdettiin digitalisoimaan maanpäällistä verkkoa, on vielä aika arvioida, oliko se päätös oikea vai olisiko tuolloin pitänyt mennä suoraan satelliittiin, mihin nyt sitten myöhemmin tämän kertomuskauden aikana päätettiin jo ohjelmisto viedä. Nythän voidaan yhtiön ohjelmia katsoa satelliitin kautta. Kysymys kuuluukin, oliko se perustelu oikea, että katsottiin, että se täällä Suomessa oleva maanpäällinen verkko, kiinteä verkko, pysyy täällä — totta kai se pysyy vaikka omistus onkin nyt muualla, ei se täältä mihinkään häviä — ja oliko se investointi pitkässä juoksussa sellainen, että se kannatti tehdä sen sijaan, että olisi menty satelliittiin. Minulla ei ole tällä hetkellä tähän selkeätä vastausta. Totean vaan, että teknologian murros ja siirtyminen mobiliteettiin, siirtyminen satelliittilähetyksiin yhä enemmän on niin voimakasta, että tämä pohdinta on hyvä käydä.

Yksittäinen kommentti vielä, arvoisa puhemies, tähän liikennetiedottamiseen. Minusta on ihan selvää, että Suomessakin täytyy ottaa käyttöön sama käytäntö, mikä monissa EU-maissa on, että vaaratilanteiden ennaltaehkäisyssä voidaan tietynlaisella tekniikalla pakottaa nämä tiedotteet kaikkien kanavien läpi, mitä tahansa autoilija kuuntelee, ne voidaan pakottaa läpi. Se teknologia on olemassa, ja se on käytössä varsin monissa maissa.

Sitten, puhemies, vielä lyhyesti pari aihetta. Ensin tämä teknologiamurros, joka on erittäin voimakas.

Meillä on nyt jo olemassa sellainen teknologia, joka tarkoittaa, että digitaalinen tv-kuva voidaan ottaa vastaan liikkuvassa vastaanottimessa, mikä tarkoittaa sitä, että se voidaan ottaa vastaan junassa, busseissa, kännyköissä. On päivänselvä asia, että tähän me menemme tavattoman nopealla tavalla, hyvin nopealla aikataululla. Tässä on Yleisradio-yhtiöllä tietysti äärimmäisen keskeinen rooli, ja silloin Yleisradio-yhtiötä ei pidä myöskään kahlita siihen, että sille asetettaisiin jotain rajoitteita, että se ei voisi tarjota ohjelmistoaan kaikilla mahdollisilla jakeluteillä käytettäväksi kaikilla mahdollisilla vastaanottimilla. Tämähän on osa myöskin julkista palvelua. Tässä pitää Yleisradio-yhtiön olla keskeinen veturi ja tuottaa myös sellaista ohjelmistoa, jota sitten liikkuvissa vastaanottimissa voidaan käyttää. Tämä on suuri tuotteistamismahdollisuus.

Tähän liittyy myöskin ministeri Luhtasen avaama keskustelu kännykän kytkykaupparatkaisun kieltämisestä. Itse kuulun niihin, joiden mielestä ilman muuta pitää purkaa tämä kytkykauppakielto, sallia kytkykauppa varsinkin kolmannen sukupolven kännyköiden osalta ja saada maahan myöskin tässä katsannossa uutta draivia.

Sitten lopuksi tästä Musiikkitalosta. Kyllä se ratkaisu tehtiin, ed. Soini, äärimmäisen tietoisesti siitä lähtökohdasta käsin, että Radion sinfoniaorkesteri on ollut jo 78 vuotta keskeinen julkisen palvelun kivijalka. Radion sinfoniaorkesteri tuottaa äärimmäisen tärkeätä sisältöä Yleisradion ohjelmiin ja Yleisradion kanaville. Tässä oli kysymys siitä, tarvitaanko ja pidämmekö me tärkeänä RSO:n säilyttämistä osana Yleisradio-yhtiön julkisen palvelun toimintaa. Hallintoneuvosto piti sitä tärkeänä. (Ed. Soini: Entäs kansa?) — Totta kai maksaa, kaikki maksaa, ohjelmatuotanto maksaa (Ed. Soini: Mitä kansa ajattelee?) ja kansa nauttii myös niistä palveluista. Tämähän on tämä ydin. Niin kuin täällä jo ed. Viitanen totesi, 50 senttiä päivässä. Kertokaa, ed. Soini, mistä Helsingissä saa kahvikupin sillä hinnalla? Ei mistään. (Ed. Soini: Ei saa soittoakaan!) — Kyllä sillä hinnalla saa paljon soittoa, kun kuuntelee YLEn kanavia. Olisi kannattanut eilen tulla kuuntelemaan Radion sinfoniaorkesteria, kun oli maailman ykköspianisti saatu tänne, Radu Lupu, romanialaissyntyinen, joka tuli vaan sen takia, että RSO soittaa niin hyvin, vain sen vuoksi. (Ed. Soini: Tuli, vaikka meillä ei ole Musiikkitaloa! — Puhemies koputtaa) Meillä on koulutettu ja kasvatettu, on Sarastetta, on Oramoa, on Salosta, Segerstamia, Franckia, maailmankuuluja kapellimestareita, tämän lisäksi huippusolisteja. Meillä on upea musiikkikoulutus tässä maassa ja sen toisessa päässä on sitten Radion sinfoniaorkesteri, maailmanluokan orkesteri, ja sen päässä on myös sitten tämä Musiikkitalo, joka tulee (Puhemies koputtaa) niin lähelle ed. Soininkin työpaikkaa, että siellä kannattaa joskus piipahtaa.

Herra puhemies! Lopuksi vaan totean, että kaiken aikaa YLEn täytyy vaan tavallaan uskoa siihen omaan julkisen palvelun missioonsa tiukasti, tapahtuu tässä kaupallisessa kentässä mitä tahansa. Tämä on ollut tässä katsannossa erittäin hyvä evästyskeskustelu valiokunnan käsittelylle.

Antero  Kekkonen /sd:

Puhemies! Varsin monta asiaa on tullut käsitellyksi tässä keskustelussa. Minäkin kyllä ed. Soinille haluaisin kahdesta asiasta tässä huomauttaa.

Ensinnäkin juuri tämä Musiikkitalo-kysymys. Suomalainen musiikkielämähän on meidän väestöpohjaamme nähden käsittämättömällä tasolla. Ja mistä se johtuu? Se johtuu juuri siitä, että näitä seiniä on rakennettu hyvin ahtaista oloista ja hyvin vähistä rahoista on uhrattu kulttuurille rakentamalla Suomeen musiikkioppilaitosverkosto, jonka hedelmiä me nyt nautimme. No, kun ne hedelmät nyt ovat kypsyneet, niin pitäisikö ne heittää haaskuun? Ei tietenkään. Nyt meillä on status kansainvälisesti, nyt meillä pitää myöskin olla sen statuksen mukainen paikka, jossa me esitämme sitä, tekisi mieleni sanoa, maailman parasta musiikkia, mihin täällä Suomessa kyetään. Koko meidän kapellimestarikaartimme, joka kelpaa maapallolla joka paikkaan, on tulosta meidän musiikkioppilaitosjärjestelmästämme, meidän sinfoniaperinteestämme ja erittäin suurelta osin siitä, että Suomi kaikkein vaikeimpinakin aikoina on pitänyt Yleisradiossansa Radion sinfoniaorkesterin.

Kysymys ei ole vain muusikkoudesta eikä vain kapellimestariudesta, myöskin vokaalitaiteilijat, laulajat, nämä mattisalmiset, ryhäset, ne ovat erinomainen käyntikortti kaikkialle maailmaan. Tunnen paikkoja maailmassa, eduskunnan matkoilla olen sellaisiin päässyt käymään, joissa — vaikka ed. Soini ei tätä usko — ei tunneta Kimi Räikköstä, mutta tunnetaan meidän bassolaulajamme ja tunnetaan meidän kapellimestarimme. Onko tällä merkitystä? Hyvin brutaalia on sanoa tämä: Nämä ihmiset ovat sellaisia, joiden bisnespäätökset, joiden poliittiset päätökset ylipäänsä, joiden päätöksenteko koskee tavalla tai toisella myös Suomea. Siis se rakenteilla oleva Musiikkitalo tulee erinomaisella tavalla palvelemaan isänmaata, ei vain musiikin näyttämönä, vaan paljon laajemminkin.

Herra puhemies! Toinen asia. Ed. Soini otti puheeksi sen, että hän hiukan liian säännönmukaisesti jää pois näistä televisioitavista keskusteluista. (Ed. Soini: Ei vaan perussuomalainen eduskuntaryhmä!) — Perussuomalainen eduskuntaryhmä, jota johtaa ed. Soini, tai perussuomalainen edustajaryhmä, edustajat Vistbacka, Halme ja Soini. — Tässä asiassa ed. Soini on oikeassa. Jos on olemassa edes periaatteellisella tasolla sellainen järjestelmä, jossa tietty määrä aikaa tässä järjestelmässä suodaan eri puolueille, niin silloin se kyllä myöskin kuuluu edustajille Tony Halme, Raimo Vistbacka ja Soini. Eli missä päätöksiä sitten tullaankin tekemään, minun mielestäni on välttämätöntä se, että esimerkiksi välikysymyskeskustelua, sikäli kuin sitä televisioidaan, ei katkaista siinä kohdassa, jossa ed. Soini, ed. Vistbacka tahi ed. Halme aloittaa puheenvuoronsa. Mitä sitten tulee muuhun esiintymiseen, toimittajien tekemiin haastatteluihin, eduskunnan kyselytunteihin jne., niihin tällaisia tasapuolisuussäännöksiä toivottavasti kukaan ei rupea tarjoamaan, koska se sitten tappaa kyllä kaiken journalismin. Se merkitsee paluuta minuuttidemokratiaan, josta toivottavasti olemme jo päässeet. (Ed. Soini: Samaa mieltä!)

Herra puhemies! Tämä tietokoneistuminen noin kaiken kaikkiaan tulee olemaan suuri pulma yleisradiotoiminnalle. Ed. Laukkanen kuvaili niitä mahdollisuuksia, en ryhdy niitä toistamaan. Mutta se, mihin tämä saattaa johtaa, on kysymys lupamaksujen legitimiteetistä. Minua vähän pelottaa, että nyt jo on olemassa nuorisoa, joka ei suostu ymmärtämään tätä lupamaksukäytäntöä. Sellaisiin puheisiin tuolloin tällöin törmää, ja siinä voisi olla jonkinlainen valistustehtävä Yleisradiolle, jotta ihmiset tajuaisivat, että sekin maksaa. Viime kädessä se maksaa, katsellaan kännykän näytöltä tai mistä tahansa näitä juttuja. Se, että se maksu tulee monen mutkan kautta maksettavaksi, ei merkitse, ettei sitä maksua olisi. Eli tämä sittenkin aika läpinäkyvä ja rehellinen järjestelmä, mikä lupamaksujärjestelmä on, ansaitsee kyllä puolestapuhujia, koska sitten toinen vaihtoehto on se, että hyvin lähellä täällä on — olen hämmentynyt, että tänään ei kukaan ole puhunut siitä — että lupamaksu pitäisi siirtää budjettiin. Toisin sanoen se olisi ikään kuin veroa, se tulisi budjettikirjan kautta. Se maailma on, jos mahdollista, vielä pelottavampi. Siitä maailmasta meillä on näyttöjä ihan liikaa. Toivottavasti kovin moni sellaiseen maailmaan ei enää halua. Sehän siis tarkoittaisi sitä, että se budjettikirjan haltija omaisi mahdottoman peukaloruuvin sille firmalle, jota hän budjettikirjansa kautta manipuloi.

Ja hajahuomio edelleenkin: Toivon, että Yleisradiota ei koskaan rupeaisi vaivaamaan liian suuri miellyttämisen pakko, toisin sanoen se, joka näkyy hysteerisenä kuuntelija- ja katsojalukujen tutkimisena ja niihin perehtymisenä. Juuri sen lupamaksukäytännön legitimiteetin kautta on välttämätöntä, että Yleisradio tekee sellaisia ohjelmia, joilla on mieluummin vähän kuulijoita ja katselijoita kuin tavattoman paljon, jotta se ei miellytä itseänsä hengiltä vaan tuottaa ja tekee sellaista ohjelmistoa, joka iskee ei välttämättä kaikkiin, mutta iskiessään iskee tehokkaasti siihen ryhmään, jolle se kenties on tarkoitettu, ja vielä parempi, jos se iskee sellaiseenkin ryhmään, jolle ohjelma ei ole tarkoitettu. Pelkään sitä kaupallisen television piiriin ajautunutta miellyttämisen pakkoideologiaa. Se ei todellakaan sovi julkisen palvelun laitoksen tehtävään.

Ja sitten vielä yksi asia, puhemies. Nämä tekijänoikeuskysymykset tulevat olemaan ihan lähivuosina paljon suurempi asia kuin me ehkä vielä osaamme nähdäkään. Tekijänoikeusmaailma on muuttumassa koko Euroopassa, koko maailmassa, ja se on kyllä muuttumassa pikemminkin niin päin, että hinnat nousevat, kuin että hinnat laskevat. Jo nyt tämä näkyy tällä kaikkein epäguldureimmalla alalla eli urheilussa hyvin pelottavalla tavalla.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on lukuisissa puheenvuoroissa todettu, että YLEn ohjelmisto on laadukasta, kiitos osaavan henkilöstön. YLEn ohjelmiin luotetaan, YLEä tarvitaan, YLE tarvitsee rahansa. Tässä ei voi muuta kuin yhtyä näihin kannanottoihin, sillä ne ovat täyttä totta. YLEn taloudelle ei kuitenkaan tällä hetkellä kuulu kovin hyvää, ja oikeastaan vähän ihmettelen, ettei tämä digiasia ole sen kummemmin noussut täällä esiin. Hieman siihen on viitattu, tähän digitaalisen ja analogisen lähettämisen päällekkäisyyteen, jota nyt jatkuu vielä reilut parisen vuotta. Aika tuntuu pitkältä, mutta se ei ole joskus hamassa tulevaisuudessa, vaan se on todella lyhyt aika, kun ottaa tämänhetkisen digitalisoitumistilanteen Suomessa huomioon ja sen todennäköisesti hankalan siirtymäajan, joka siinä tulee, tai onko siinä mitään siirtymäaikaa vai yksinkertaisesti leikaten vaan analoginen loppuu.

Digi todellakin tulee elokuun lopussa 2007, ja silloin sitten tämä vanhakantainen analoginen lähettäminen loppuu. Se on YLEn kannalta hyvä asia, sillä päällekkäinen kuluerä, joka on varmaan aika mittava tekijä budjetissa tällä hetkellä, poistuu, mutta sitten kansalaisten keskuudessa, missä mennään, se vähän hirvittää. Mietinkin tässä, että tässä olisi kyllä YLElle toinen hyvä valistustehtävä, että jotenkin saataisiin ihmiset ottamaan tämä digiasia vähän enemmän omakseen. Laitteiden määrä on kyllä lisääntynyt, mutta kertomuksen mukaan 50 prosenttia digitalouksistakin viihtyy edelleen analogisen ohjelmiston puolella eri syistä.

Kun katsoo sitten tätä kertomuksen sivua 30, niin täällä toiseksi viimeisenä, juuri ennen tätä Radion sinfoniaorkesterin osuutta kohdassa YLEn julkisen palvelun tehtävien tärkeys suomalaisille vuonna 2004 ovat digitaaliset julkisen palvelun televisiokanavat. Paremmaksi pistävät jopa suorat lähetykset eduskunnasta. Kyllä tuntuu siltä, että ihan ei ole kyllä mennyt vielä tämä digiajatus läpi ihmisille. Monethan vannovatkin, etteivät ikinä digiaikaan siirry, lopettavat lupamaksun, eivät hanki laitteita. Ongelmana on myös näiden laitteiden kalleus edelleenkin tällä hetkellä, vaikka hinnat ovat tulleet ja tulevat varmasti vielä alas. Ne ovat hintavia, kun otetaan huomioon esimerkiksi meidän erittäin uskolliset lupamaksajamme, ikääntyneet ihmiset, joilla on edelleenkin verrattain pienet eläkkeet.

Yleensä sanotaan, että laite ei ratkaise vaan tarjonta ja tarve saada palvelu. Näinhän se on. Tässä tapauksessa täytyy sanoa, että digikanava tarjoaa kuulemma varsin hyvää ohjelmaa. Sanon "kuulemma", koska olin ostamassa digiboxia, mutta myyjä ei sitä suostunut minulle myymään. Hän totesi kutakuinkin niin, että myisi kyllä vaan ei kehtaa, koska kaapeliini ei ole vielä sellaista, jonka myyjä kehtaisi myydä. Tätä taustaa vasten olenkin ihan aidosti huolissani tästä tilanteesta, minkälainen turbulenssi kesällä 2007 käy, kun tämä sitten aidosti konkretisoituu kansalaisten keskuudessa, ja tästä todella toivoisin nyt YLEssä sellaista jonkinlaista valistustehtävää vaikka pikkuhiljaa liikkeelle, ja totta kai laitevalmistajat voisivat olla myös mukana siten, että löytyy sellaisia ja sen hintaisia laitteita, jotta kansalaiset pääsevät tähän digiaikaan mukaan.

Mutta sitten ihan muutama semmoinen anekdootti tässä käytetyistä puheenvuoroista. Ed. Huovinen otti esiin tärkeän asian eli tämän viittomakielisen katsojakunnan palvelun. Hän mainitsi myös tekstityksen. Siinä on tietysti se ongelma sen tekstityksen kanssa, silloin kun on suora lähetys, että sitä on aika vaikea saada reaaliajassa tulemaan. Mutta todella tämä viittojan käyttäminen ei olisi kyllä temppu eikä mikään, kustannuskysymys kyllä, mutta jos se halutaan, niin kyllähän sen semmoisiin ohjelmiin mukaan saa, joihin se katsotaan aiheelliseksi.

Sitten toinen asia on se, että kannan suurta huolta ohjelmiston kotimaisuudesta. Mielestäni YLE on tässä kantanut hyvin lippua korkealla. YLEssä on erittäin hyvää osaamista, sitä on talossa sisällä, hyvin paljon indien keskuudessa talon ulkopuolella, ja varsinkin huolettaa tämä YLEn sisäinen tilanne. Toivoisin, että ikääntyneemmästä päästä ei tuupattaisi porkkanalla tai kepillä porukkaa ulos. En radiotyötä tunne sillä tavalla erittäin hyvin, mutta tv-työn sitäkin paremmin, ja voisin kuvitella, että niissä toistuu kuitenkin se sama tendenssi, eli sitä työtä ei opita koulussa, vaan se opitaan työtä tehden. Tässä on hirveän tärkeää, että on tämmöinen mestari—kisälli-periaate. Nuoret tulevat tarmoa puhkuen, mutta sitten siellä on joukko, jolla on osaaminen siltä alalta. He voivat sitten viedä tätä vanhaa kulttuuria eteenpäin, elikkä siinä yhdistyvät aika monet asiat. En puhu pelkästään toimittajista, vaan Yleisradiossa on monenlaista osaamista, siellä on hyvin erilaisia tekijöitä. Juuri tämä osaaminen pitäisi kyllä ehdottomasti saada välitettyä tuleville sukupolville vaikka sitten perimätietona, joka jää vaan muistirakoihin eikä sen kummemmin käyttöön, mutta kuitenkin minusta tässä menetetään hyvin paljon, ja tunnen kyllä tämän asian johdosta suurta murhetta.

Mutta ihan semmoisena viimeisenä juttuna haluaisin nostaa esiin tämän ed. Soinin kommentin näistä ryhmäpuheenvuoroista ja siitä, että hänen eduskuntaryhmänsä usein jää televisiointiajan ulkopuolelle. Se pitää kyllä minunkin mielestäni paikkansa. Olen kiinnittänyt siihen huomiota. Ihan aidosti sanottuna, asiaan kyllä pitäisi jotenkin puuttua ihan tasapuolisuuden nimissä. Kun kerran eduskuntaryhmä on olemassa, niin se on ihan samanarvoinen kuin muutkin eduskuntaryhmät, kun ryhmäpuheenvuoroja täällä käytetään, ja televisioaika on jokaiselle eduskuntaryhmälle tärkeää. En voi tässä muuta kuin yhtyä kollega Antero Kekkosen ajatuksiin tästä asiasta. Kyllä sitä mieltä olen, että eduskunnan sisäisen järjestelmän tämä pitäisi hoitaa, koska Yleisradiolla on tietty aika, jonka he antavat tälle keskustelulle täällä, ja meidän pitäisi se aika pystyä siten jaottamaan, että jokainen ryhmä ehtii puheenvuoronsa käyttämään. Totta kai on hienoa, jos Yleisradio pystyy antamaan lisää aikaa, mutta jos ei, niin silloin se on kyllä talon sisäinen piiskaus, ja tässä sitten vaatii sitä minuuttiaikataulutusta tai mitä hyvänsä, että otetaan sitten toiset huomioon.

Yhtenä asiana vielä tässä lopussa, arvoisa puhemies, edelleen ed. Kekkosen erinomainen asia oli tämä, että YLEllä ei saa olla semmoista miellyttämisen pakkoa. Se on hyvä juttu. Siellä täytyy uskaltaa tehdä ja olla vähän rakkikoiranakin. Pikkuisen olen kauhulla katsonut todella sitä semmoista vähän mainos-tv:mäistä tarttumista joihinkin mielestäni aika triviaaleihin asioihin, jotka tänä päivänä totta kai katsojia kiinnostavat, ja sitä kautta niihin mennään mukaan. Mutta muuten on hyvä, että pengotaan ja tuodaan julkisuuteen semmoisia asioita, jotka eivät välttämättä muuten tulisi, ja on useita hyviä ohjelmia, joissa näin tapahtuu. Sitten vaikka kyseinen ohjelma ei saisi mitään jättiyleisöä, viisari värähtäisi vain vähäsen, niin se saattaa silti saada omasta kohderyhmästään lähes sataprosenttisen katsojakunnan. Se on semmoinen merkittävä asia. Se on myös yksi oikeutus YLEn olemassaololle.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Täällä edustajat Huovinen ja Karhu puuttuivat erittäin tärkeään asiaan, kuurojen asemaan ohjelmatarjonnassa. Tiedän kuurojen isovanhempieni kautta, että päivän odotetuin ohjelma on viittomakielen uutiset. Kun ajattelen YLEn tehtävää, että se on taata suomalaisille yhtäläiset mahdollisuudet saada tietoa, niin sitäkin taustaa vasten toivon, että näiltä osin ohjelmatarjontaa voitaisiin laajentaa. Toivonkin, että valiokunta voisi tätä asiaa nostaa esille.

Aika vähälle huomiolle tässä keskustelussa on jäänyt YLEn alueellisuus. Minun mielestäni tässä kertomuksessa kävi kovin konkreettisesti ilmi sekin, että esimerkiksi alueellisten tv-uutisten katseluluku muun muassa Pohjois-Suomessa on kohtuullisen korkea. Minun mielestäni tämäkin kuuluu tähän YLEn julkisen palvelun tehtävän hoitamiseen. Niiltä osin toivonkin, että tämä tarjonta säilyisi läpi Suomen.

Minä olen ed. Soinin kanssa täysin samaa mieltä, että YLE on onnistunut lastenohjelmissa. Tämäkin tukee kyllä tätä julkista palvelua. Tämä kertomuskin kertoo sen, että vanhemmat antavat yhä useammin kiitettävän arvosanan lastenohjelmista. Minun mielestäni on kohtuullista, että YLE lasten vanhempien rinnalla kantaa kasvatusvastuun lähinnä lastenohjelmien sisällön osalta.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Varmuuden vuoksi tänne, en aio puhua pitkään, on lähinnä kommentinomaista asiaa. Nimittäin kuuntelin tätä keskustelua pitkään työhuoneestani, ennen kuin tänne saliin tulin. Silloin tuli tarve käyttää ikään kuin vastauspuheenvuoro, mutta se on hivenen hankalaa vielä tänä päivänä tuolta työhuoneesta käsin tehdä, enkä kerinnyt niin nopeasti juoksemaan tätä väliä.

Silloin täällä puhuttiin henkilöstökysymyksistä aika lailla ja arvuuteltiin sitä, ovatko hallintoneuvoston jäsenet lainkaan perillä näistä henkilöstöasioista jnp. Sen voin sanoa, että kyllä perillä ollaan ja onneksi viestiä tulee koko ajan. Meillä on paljon erilaisia tilaisuuksia, joihin saamme kutsun, missä henkilöstö esittelee toimintaa ja kertoo asioitaan. Meille tulee suoria yhteydenottoja yksittäisiltä ihmisiltä, ja myös edustajakollegat, kuten esimerkiksi ed. Karhu täällä mainitsi, tuovat meille sitten viestiä. Kyllä minun mielestäni sitä viestiä tulee, ja myös YLEn hallintoneuvostossa hyvin säännöllisesti henkilöstökysymyksistä kyllä keskustellaan. Se on selvää, että operatiivista otetta me emme siihen voi ottaa, mutta tietenkin henkilöstöpolitiikka kokonaisuutena ja sen hyvä hoitaminenhan on totta kai asia, mikä hallintoneuvostoa kiinnostaa, koska tietenkin se, kuinka hyvin se Yleisradio toimii, on hyvin paljon siitäkin riippuvainen, kuinka motivoitunut ja asiaansa sitoutunut henkilöstö on. Tiedän kyllä ne huolet, mitä tänä päivänä tietenkin on. Kun on paljon muutosta ja epävarmuutta, niin aina se sitten tietenkin huolia aiheuttaa.

Tämä kuljetusalan irtisanomistilanne tai tämä, että siellä nyt käydään niitä yt-neuvotteluja, se oli meillä tiedossa tosiaan, niin kuin täällä joku kertoikin, että keskustelimme siitä myös hallintoneuvostossa ja esitimme kysymyksiä ja saimme joitakin vastauksia. Sitten samalla tavalla tämä AKT:n porukka kävi tapaamassa osaa meistä hallintoneuvoston edustajista, ja sieltä saimme myös suoraa palautetta tilanteesta. Ainakin minulle itselleni jäi siitä vielä kysymyksiä, joita varmasti selvitämme myös siellä Yleisradion päässä tämän osalta, eli se, onko tämä nyt sitten kaikilta osin ihan niin kuin sen on ajateltu olevan. Eli nämä ovat vakavia asioita ja on tärkeätä, että se viesti kulkee ja se viesti tulee.

Kaiken kaikkiaanhan Yleisradio on ihan oikeasti hyvä yhtiö. Minulla on jopa sellainen ääriesimerkki tiedossa. Minun paras ystäväni, joka on minun ikäiseni kaveri, ei katso, kuulkaa, mitään muuta tv-kanavaa kuin Yleisradiota. Minä olen aina sanonut, että hänet pitäisi varmaan palkita jollain Yleisradio-pokaalilla. Hän ei katso koskaan Maikkaria, ei koskaan Nelosta, ei mitään. No, sanotaanko, että kun hän on jalkapallomiehiä, niin hän katselee sitten Canal Plussan kautta jalkapalloa, mutta Yleisradio on se, koska se kuulemma riittää hänelle. Sieltä tulee kaikki olennainen ja sillä sipuli. Se olisi tietenkin hienoa, jos moni muukin tämän ikäinen kuin minä olen näin ajattelisi, koska tämmöinen minun ikäiseni ja minusta nuorempi polvihan on vähän sitä YLEllekin haasteellista sukupolvea, kun pitää oppia löytämään näitten Maikkareitten ja Sub-tv:n ja näiden joukosta myös Yleisradion kanavat. No, minä en ole koskaan Subia katsonut. Minä olen jo sen veran vanhempi, mutta sitten minusta kymmenen vuotta nuoremmat, sanotaanko nyt näin. (Ed. Kekkonen: Katsokaapas Martti Servoa joskus, minä katselen!) — Ai jaa, Antero Kekkonen katselee, hyvä.

Mutta kaiken kaikkiaan nämä Yleisradion perustehtävät ovat mitä hienoimmat: siis sivistyksen edistäminen, kulttuurin edistäminen, suvaitsevaisuuden edistäminen — tästä suvaitsevaisuuden edistämisestä usein myös hallintoneuvosto on keskustellut — ja sitten tämä alueellisuus, mistä ed. Moilanen-Savolainen äsken puhui. Se on hyvin tärkeä asia. Me Tampereellakin nykyisin olemme hyvin tyytyväisiä, kun me katsomme vihdoin tamperelaisia, siis Pirkanmaan tai sanotaanko Hämeen uutisia. Nimittäin me katselimme Tampereella muutaman vuoden Turun uutisia, kun tämä uudistus ei ollut vielä meille asti tullut, ja oli kyllä tuskastuttavaa näin tamperelaisittain katsella joka ilta Turun uutisia, tai ainakin joka kolmas ilta, niin kuin ne meille sitten tulivat.

Sen sanon, että mielestäni YLEn vahvuuksia, semmoisia tosi hyviä juttuja ovat muun muassa lastenohjelmat. Niistä tulee tosi paljon hyvää palautetta. Draama on hyvää. Monikulttuurisuusasiat ovat hyviä, ja uutisten uskottavuus on hyvä. Siitä myös tulee paljon kunniamainintaa, että se YLEn uutinen on se oikea uutinen, että siihen uskotaan kaikista eniten. YLEllä on minun mielestäni tänä päivänä myös hyviä ajankohtaisohjelmia, mutta vielä enemmän voisi juuri sitä painottaa, että ikään kuin Yleisradion, kun sillä on tämä demokratiatehtäväkin — minä usein puhun demokratiatalkoista — koko yhteiskunnan, eduskunnan, kaikkien järjestöjen, kaikkien puolueiden ja miksei vaikka Yleisradionkin pitäisi lähteä semmoisiin demokratiatalkoisiin, että mietittäisiin kukin osaltamme, mitä voidaan tehdä, jotta jengi kiinnostuisi omista asioistaan, tästä yhteiskunnasta, ja miten YLEkin voisi tuoda politiikkaa lähemmäksi, yhteisistä asioista päättämistä lähemmäksi ihmistä. Semmoiset syvälle menevät, analyyttiset jutut olisivat minun mielestäni Yleisradion juttu. Pelkään sitä, että tässä hurlumhei-maailmassa Yleisradiollekin tulee käymään niin, että pitää joko miellyttää, niin kuin Antero Kekkonen täällä puhui, tai sitten täytyy tehdä niitä lööppejä, että yksinkertaistetaan asioita ja heitetään lööppimäisesti ja sanotaan nopeasti eikä pohdita mitään. Se ei ole tietenkään kauhean hyvää ja kivaa, jos semmoiseen suuntaan mennään.

Yksi, mitä kaipaisin, ja se sopisi hyvin Yleisradion ohjelmistoon, on tämä mediakriittisyys. Joskus tuli tämä Maailma sanojen vankina, Saksan ohjelma. Sehän oli hirmu hyvä. (Puhemies koputtaa) Mediakriittisyyttä minun mielestäni voisi harrastaa myös tämän päivän yhteiskunnassa, kun tämmöiset asiat kuitenkin nykypäivän ihmisille olisivat mitä tärkeimpiä, päästä niihinkin pureutumaan.

No, ei tästä nyt niin kauhean lyhyttä puheenvuoroa tullut, puhemies.

Timo  Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muutama kommentti vielä täällä paikalla.

Sivistystehtävää jää vielä YLElle ja kollegoille tämän Musiikkitalon suhteen. En ole vakuuttunut, ja mielestäni se on tarpeeton. Sibeliuksen aikaan ei ollut mitään tällaisia taloja rakenteilla. Todella lahjakkaat henkilöt murtautuvat aina esiin. Taide pakottaa ja nostaa. Ei siihen mitään taloja tarvita.

Mutta, arvoisa herra puhemies, yksi asia, jota jäin täältä kaipaamaan: ruotsin kielen osuus ja ruotsinkielinen osuus. Sen olisi kyllä hyvä käydä ilmi täältä toimintakertomuksesta. Nimittäin jos Suomessa tabuja on, niin sehän on tämä ruotsin kieli. Olen melko varma, että siinä sitä sivistystehtävää on kyllä silkkihansikkain kohdeltu. Väestön osuus taitaa olla 6 prosenttia, mutta paljonko on ruotsinkielisten ohjelmien kustannusosuus? Minä luulen, että siinä olisi tutkivan journalismin paikka.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Soinille Sibeliuksesta: mutta olipahan Kämppi silloin! Se homma hoitui sillä hommalla.

Toisekseen sitten tästä teidän ryhmänne kohtelusta ryhmäpuheenvuorojen osalta, niin olen tietysti aivan samaa mieltä. Minun ymmärtääkseni tämä on nyt järjestelykysymys ja se on myöskin ryhmien välisen solidaarisuuden kysymys, että ei ylitetä sitä omaa aikaa. Minulla on yksi karmea esimerkki siitä, kun eräs minua lähellä oleva ryhmä ylitti kerran sen kauhealla tavalla, että todella kävi sääliksi ed. Soinin edustama ryhmä.

Sitten kun ed. Kekkonen kysyi Yleisradion budjettirahoituksesta, miksei siitä puhuta ja siihen liittyvistä vero- ja muihin mahdollisuuksista, niin todellakin se keskusteltiin viimeksi niin puhki, että minusta siinä ei jäänyt mitään keskusteltavaa. Minusta se on ihan hyvä asia, että se keskusteltiin loppuun saakka.

Vielä lopuksi kehut: Viimeksi keskusteltiin paljon siitä, että Radio Suomessa on liikennetiedotusinterventioita, vaadittiin niitä, samoin valiokunnassa. Se toimii hyvin, erittäin hyvin, eikä haittaa yhtään Radio Suomen ohjelmien seurantaa, ei pätkänkään vertaa.

Seppo  Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen elävästi otti esille jonkun häntä, puhujaa, lähellä olevan ryhmän. Kun tästä näin täältä keskivälistä arvelen, niin eipä se oikein juuri voi olla mikään muu ryhmä kuin vihreä eduskuntaryhmä. Siihen ed. Pulliaisella on, jopa voisin sanoa, lähes määräysvalta olemassa. Ainakin hän on sen ryhmän vahva henkinen johtaja.

Mutta, herra puhemies, sillä lailla tätä maailmaa ajatellen, kun täällä näitä kameroita on olemassa ja YLEllä on ohjausvalta ja voima tähän, niin jospa tulevaisuudessa syntyisi niin, että kansalle viestitettäisiin täältä täysistunnosta tämän laajakaistayhteyden ja tulevaisuuden aikakautena jatkuvaa kuvaa, mitä salissa tapahtuu. Luulenpa niin, että puheenvuorot terävöityisivät, lyhentyisivät, tulisivat paremmiksi ja kansa saisi myöskin eduskunnan työstä kokonaisvaltaisemman ja terveemmän kuvan kuin miten se tällä kertaa näitten iltapäivälehtien välittämänä ja vääristämänä sille kerrotaan. Siis annetaan selvästi sitä kautta väärää tietoa.

Antero  Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Täytyy olla nyt täsmälleen päinvastaista mieltä ed. S. Lahtelan kanssa. Kauhulla ajattelen sitä tilannetta, kun täällä olisivat kamerat päällä 24 tuntia vuorokaudessa. Minä en oikein jaksa nyt käsittää, mistä syntyy tämä suuri idea, että jutut paranisivat siitä. Minä luulen, että tämä narsistinen esiintymisen vietti johtaisi kammottaviin lopputuloksiin ja siinä tilanteessa, jos jotakuta pitäisi kadehtia, niin ei niinkään niitä, jotka katselevat kotona televisiota, vaan eduskunnan kulloinkin vuorossa olevaa puhemiestä, joka joutuisi kärsimään vielä enemmän kuin tällä hetkellä.

Herra puhemies! Yksi asia, joka on tullut esiin vain tässä liikenneturvallisuuskysymyksessä: Minusta ei kannata myöskään unohtaa Yleisradion roolia turvallisuustekijänä. Joskus mietitään, tarvitaanko niin monta teknistä päällekkäisyyttä, että on mastot, että on digitaalijärjestelmää, että on jossain määrin satelliittijärjestelmää. Ne ovat myöskin kansallisen turvallisuuden tekijöitä, jotka eivät toki ole ohjelmapolitiikkaa mutta jotain sellaista, joka kuitenkin kuuluu tähän kansalliseen, sanoisinko vähän juhlallisesti tähän loppuun, identiteettiin ja sen turvaamiseen.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä nyt kävi niin, että ed. Kekkonen vei ihan sanoja suusta. Oikeastaan pyysin tämän puheenvuoron heti siinä vaiheessa, kun itse puhuin komeasti demokratiatalkoista ja siitä, että Yleisradiokin voisi miettiä, miten tätä politiikkaa tekee kiinnostavammaksi ja ihmistä läheisemmäksi ja niin, että ihmiset huomaisivat, mistä tässä on kysymys. Kauheinta sille asialle olisi se, jos kuva politiikasta olisi oikeastaan se, että tulisi suoraa lähetystä mitenkään juontamatta, mitenkään käsittelemättä, mitenkään toimittamatta eduskunnasta. Eihän se ole niin.

Katsokaa nyt niitä paperinippuja, mitä teillä on, ja katsokaa niitä otsikoita niissä laeissa. Ne ovat yksityiskohtaisia, spesifejä juttuja, joista tietää muutama ihminen jotakin, jonkun pykälän, pykäliä, mistä täällä hyvin usein keskustellaan. Ei se keskustelu aina ole värikästä ja kivaa ja nopeatempoista. Mitä sitten, jos ihmisille välittyy kuva ja avataan telkkareita, tuollaistako siellä on? Ei tule mitään. Minä toivon sitä, että eduskuntatyötäkin tulisi enemmän Yleisradiosta ja muuallakin, mutta toimitettuna, erilaisia keissejä, katsotaan joku työpäivä, millainen se on, mitä edustajat tekevät, selitetään jonkin asian taustoja, mikä on kompromissi jnp., tämmöistä ihan perustietoa, vähän niin kuin hyviä opetusohjelmia tulee YLEltä. Minä joskus jostain syystä katselin moneen kertaan matematiikan opetusohjelmat, kun ei muutakaan siihen aikaan tullut telkkarista. En tiedä, miksi katselin, mutta saman tyyppisiähän saa politiikastakin, mikä lähentää sitten meitä päättäjiä ja kansaa. Tämä on se missio, ei se, että suoraa lähetystä vaan putkesta ulos eduskunnasta.

Seppo Lahtela /kesk:

Herra puhemies! Ed. Viitanen, te olette nyt antamassa julki aivan väärän kuvan, niin ettei näitä asioita ymmärrettäisi, mitä niissä lukee. Niihin pitää syventyä, ja ne, jotka syventyvät, nauttivat siitä ja tuovat asiaa esille. Minä luulen, että tänäkin iltana, kun keskustellaan, käydään läpi, tätä Yleisradion hallintoneuvoston kertomusta, ainakin puhujat luulevat olevansa kovinkin paljon syventyneitä tähän asiaan ja olevansa omasta mielestään koviakin asiantuntijoita.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on juuri sitä taidetta, että käsitetään nyt aivan väärin ja mennään kertomaan, että Viitanenkin siellä muuten puhui, että kansa ei ymmärrä mitään. Tätähän minä nyt en tietenkään tarkoittanut. Minä olen vähän omituinen. Nimittäin minulla oli kerran eräänä sunnuntaina vapaapäivä, ja minä ajattelin, että kerrankin vapaapäivä, kolme viikkoa tehty töitä putkeen, ja sen vapaapäivän minä käytin katsomalla digitelevisiosta suorana lähetyksenä useita tunteja keskustan puoluekokousta. En ymmärtänyt itseäni, mutta minä olen poikkeava, ja minä uskon, että kovin moni muu ihminen ei sunnuntaitaan käyttäisi näin. Armoa niille ihmisillekin: Tarjotaan heille realistista kuvaa politiikasta ja eduskunnasta, tehdään itsemme kiinnostaviksi. Minä tiedän, että ihmiset ymmärtävät, mutta meidät on sen takia eduskuntaan valittu, ed. Lahtela, että me käymme näitä läpi. Ei kansan tarvitse ihan kaikkea katsella.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meinasin pyytää puheenvuoron, mutta ajattelin, että jos menisi tässä samassa keskustelussa, kun on kyse samasta asiasta oikeastaan.

Halusin kiittää Yleisradiota siitä, että täällä eduskuntasalista otettu kuva on tuoretta, se on yleensä päivän istunnosta. Toinen asia on se, että se on otettu istunnon alussa eli ei käytetä esimerkiksi tällaisesta tilanteesta tai vielä kehnommasta kuvaa, jolloin sali on aika tyhjä, toisin kuin tekevät jotkut päivittäin ilmestyvät lehdet, jotka painetaan aamulla, vaikka ne iltapäivälehden nimellä kulkevatkin. Niissä saattaa olla varsin vanhaa kuvaa salistakin. Kerrankin huomautin yhdestä kuvasta, joka oli salista otettu: etusivulla, eduskunta taas tyhjä. Se kuva oli viime kaudelta, ja silloin salin keskellä istui ed. Sulo Aittoniemi, joka oli jo siinä vaiheessa perustanut oman ryhmänsä ja siirtynyt tuonne taakse istumaan. Totesin, että ottakaa nyt edes tuore kuva tyhjästä salista.

Todellakin kiitoksia YLElle siitä, että kuva on tuoretta ja ajassa ollaan mukana. Sillä tavalla myös tätä kautta luodaan minun mielestäni kyllä myönteistä kuvaa politiikasta ilman mitään opetusosuutta, ihan reaaliajassa olevaa, myönteistä kuvaa.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tähän keskusteluun, tulisiko salista välittää suoraa kuvaa äänestäjille, sen verran tiedoksi, että tällä hetkellä on jo työryhmä työskentelemässä sen tiimoilta, että ne edustajat, jotka ensi kaudella täällä istuvat, todennäköisesti tulevat Internetin välityksellä olemaan jatkuvassa yhteydessä äänestäjiin. En tiedä, onko se kaikille edustajille sitten etu vai haitta, että he ovat yhteydessä äänestäjiin joka ilta useampaankin kertaan illassa. Se on sitten äänestäjien päätettävä asia. Puhuja ottaa tietysti oman riskinsä.

Kaikkinensa keskustelu, mitä täällä on käyty hallintoneuvoston kertomuksesta eduskunnalle, on ollut mielestäni erittäin hyvää, ja kukaan ei ole kyseenalaistanut sitä merkittävää kansallista roolia, joka Yleisradiolla on, ja sitä julkisen palvelun laajaa tehtävää, joka sille kuuluu tänä päivänä, ehkä voi sanoa, kansallisen identiteetin vahvistajana ja rakentajana enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Se, että keskustelua käydään, löydetään erilaisia näkökulmia, on monipuolisuutta. Se on monipuolisuutta niin kuin YLEn ohjelmatarjonta, värikästä kielenkäyttöä. Toivon, että myös valiokunta omassa käsittelyssään tuo omia näkökulmiaan tämän kertomuksen osalta.