Astrid Thors /r:

Värderade talman! Värderade ministrar! Vi har som en del av regeringens berättelse framför oss ett historiskt dokument, dvs. berättelsen om tillämpningen av språklagstiftningen. Enligt den nya språklagen skall en dylik berättelse ges till riksdagen och behandlas en gång under riksdagens mandatperiod.

Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat! Meillä on edessämme muun muassa historiallinen dokumentti eli ensimmäinen kertomus kielilainsäädännön toteuttamisesta. Uuden kielilain mukaan on tämä asia käsiteltävä kerran vaalikaudessa.

Det är med glädje jag kan notera att regeringen har gjort en god och systematisk genomgång av gällande lagstiftning och att det här arbetet har utförts också i en rådgivande delegation som leds av landshövning Rauno Saari. Det är intressant att berättelsen visar att det nog ytterligare behövs en systematisk genomgång av utomstående av hur det verkligen är, och som regeringen konstaterar skall en sådan oberoende utvärdering utföras utanför förvaltningen. Jag hänvisar här till avsnittet 4.2.3 om en oberoende utvärdering.

Arvoisat kollegat! Hyvää tässä kertomuksessa on, että systemaattisesti on käyty lävitse sekä lainsäädäntöä että faktista tilannetta. Mutta totean mielenkiinnolla, että myöskin hallitus itse esittää, että tarvitaan vielä uusia mittaustoimia ja hallinnon ulkopuolista selvitystä, että saadaan sillä tavalla puolueetonta selvitystä. Minun mielestäni tämä on tärkeä lähtökohta. Vaikka ihmisillä on omia käsityksiä, vaikka hallinnolla on omia käsityksiä, miten asiat käytännössä toimivat, kuitenkaan tämmöistä systemaattista tietoa ei ole, ja siihen todellakin on pyrittävä tulevaisuudessa.

Jag noterar också att det på ett ställe i berättelsen har tagits upp frågan om de språkliga rättigheterna för de äldre. Och när vi har gått in för att se på hur kommun- och servicestrukturen kanske påverkar servicen — en lagarbetsgrupp har berett det här under inrikesministeriets ledning — är det klart att bland de sociala rättigheterna är de äldres rätt till vård på modersmålet de sämsta. Jag hoppas att man under den beredning som nu sker i samband med kommun- och servicestrukturprojektet bedömer också detta och överhuvudtaget de utvecklingsprojekt som gäller de äldres vård.

Arvoisat kollegat! Tässä yhteydessä todetaan yhtenä puutteena ja se on todettu myös Paras-hankkeen yhteydessä, että muuten kuin sosiaalialalla on aika täsmällisesti säädetty, mitkä ovat asiakkaan ja potilaan oikeudet. Vanhustenhuollon osalta tämä ei ole yhtä tarkkaa, ja kuitenkin kaikki tietävät, että me joskus tulemme vanhemmiksi ja voimme menettää vaikka huomennakin toimintakykymme, ja silloin on saatava takeita tähän. Kun vanhustenhuollon lainsäädäntöä kehitetään, tähän toivottavasti kiinnitetään huomiota.

Det är också viktigt att man bland de förslag till åtgärder som gäller samhälleligt beslutsfattande i avsnitt 4.2.2 föreslår att omfattningen av undervisningen i nationalspråken skall bedömas och att man skall titta på om det antal veckotimmar, som ges idag för undervisning i modersmålet och i det andra inhemska, om de är tillräckliga för att förverkliga de språkliga rättigheterna. Vi vet att med den tidpunkt då språkundervisningen de facto inleds i det andra inhemska språket i de finska kommunerna kan det tyvärr vara svårt för eleverna att inhämta fungerande språkkunskaper.

Här hoppas jag att man gör den utredning som man utlovar, att man drar de faktiska konsekvenserna, för det viktiga är att man får en fungerade språkkunskap och att man därmed kan uppfylla de förpliktelser som finns, men också det behov som nu den senaste tiden gång på gång har dokumenterats att näringslivet har.

Tässä haluan kiinnittää huomiota siihen sitoumukseen, jonka hallitus on antanut, että me tarkastelemme, miten opetus kansalliskielissämme toteutuu, voiko tämä saavuttaa sen tarvittavan tason ja voidaanko saavutetun tason johdosta ylläpitää sitä palvelua, mitä lainsäädäntö edellyttää.

Det gäller både satsningar på undervisningsmetoder och inlärningsmiljö, alltså att vi gör en översyn och har beredskap för en revidering av den här språkundervisningen. Vi vet också att kommunerna idag har ett allt smalare språkprogram som gör det svårt att förverkliga de mål som man har.

Regeringen säger också i sin berättelse på sidan 65 att det är viktigt att man beaktar den språkliga servicen i myndigheternas information och kommunikationsplaner, särskilt i fråga om krisinformation.

Tässä yhteydessä haluan erityisesti kiinnittää huomiota, antaa sekä ruusuja että risuja, esimerkiksi koskien kriisitiedottamista lintuinfluenssan osalta, kiittää siltä osin, että me saimme nopeasti toimivat puhelinneuvonnat, jotka toimivat hyvin sekä suomeksi että ruotsiksi. Sen sijaan veppisivut asianomaisessa hallinnossa jättivät todella toivomisen varaa.

Såsom också i övrigt pekar berättelsen på behovet av att utreda konsekvenserna innan man fattar beslut. Här finns två saker som är särskilt aktuella att fästa uppmärksamhet vid, dvs. att konsekvenserna utreds när det gäller kommun- och servicestrukturreformen så som också Svenska Finlands folkting har önskat.

Monessa kohtaa tässä toimenpideosuudessa lähdetään siitä, että tehdään vaikutusten arviointia ennen toimenpiteitä, ja sen tulee koskea muun muassa kunta- ja palvelurakennehanketta, että tiedetään, miten rajoja vedetään, miten se vaikuttaa, ja että meillä on tulevaisuudessa todella myöskin ruotsinkielisesti toimivia kuntia.

En sak som inte behandlas särskilt omfattande i det här förslaget är kanske den övergång till ett slags e-samhälle som vår förvaltning är på väg att företa. Vi har de senaste dagarna kunnat läsa i våra stora tidningar om hur man tänker omlokalisera förvaltningen, lägga om den på nya sätt genom att en myndighet kan utföra uppgifter för någon annan. Det är e-samhället som kommer att genomföra det för vår del och det här betyder att om man schablonmässigt tillämpar de nuvarande reglerna så fungerar inte språklagens tänkesätt som bygger på att man har geografiskt ansvariga myndigheter.

Därför tycker jag det skulle vara väldigt viktigt att regeringen till den här delen följer de utfästelser som man har gjort och att man inte gör en sådan här utlokalisering och omläggning av förvaltningen innan man samtidigt definierat hur många tjänstemän som skall ansvara för servicen på det andra språket, i det här fallet svenska. Man behöver göra den här kartläggningen, man behöver göra den här bedömningen när man flyttar servicecentraler till Joensuu, till Kemijärvi eller någon annan ort där det knappast av naturen finns service på svenska.

Det här tycker jag att vi måste beakta. Här har regeringen ett ansvar i samband med att man förverkligar de klämmar som regeringen antog när studentsvenskan föll bort.

Arvoisat kuulijat! Lopuksi haluan todeta, että me olemme siirtymässä niin sanottuun e-yhteiskuntaan tai tietoyhteiskuntaan hallinnossa ottamalla täysin voimin kaikki uudet mahdollisuudet käyttöön. Se voi tarkoittaa tulevaisuudessa, niin kuin me luimme päivälehdistä viime päivinä, että jokin hallintoyksikkö, joka on kaukana varsinaisesta kansalaisesta, suorittaa toimenpiteet. Siinä suhteessa toivon, että hallitus, joka vastaa tästä toiminnasta, samalla määrittää aina henkilöt ja että tarvittavat resurssit ovat kielellisen palvelun ylläpitämiseksi olemassa ja että tämä toteutuu todellisuudessa. Muuten pelkään, että me romutamme yhden osan tästä koko systematiikasta, mitä on tuotu esiin kielilainsäädännössä ja tässä kertomuksessa.

Slutligen vill jag alltså tacka regeringen för en omfattande berättelse. Här finns en hel del saker att ta fasta på för framtiden, utvärderingar och åtgärder. Jag hoppas också att särskilt social- och hälsovårdsutskottet och kulturutskottet behandlar den här frågan.

Uskon ja toivon, että erityisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnalla ja sivistysvaliokunnalla on aihetta käsitellä tätä kertomusta perusteellisemmin.

Oikeusministeri Leena  Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Jatkan tästä asiasta, mistä edellinen puhuja eli kansanedustaja Thors puhui juuri äsken, eli kielilainsäädännön soveltamista koskevasta kertomuksesta. Tämä kertomushan annetaan valtioneuvoston kertomuksen ikään kuin erillisenä liitteenä, ja niin kuin kuulimme, tämä perustuu uuteen kielilakiin, jonka pohjalta tämä erillinen kertomus tässä yhteydessä annetaan.

Totean vaan ihan muutamalla sanalla sen, että tämä kertomushan on siis näin vaalikausittain annettava valtioneuvoston raportti eduskunnalle, lainsäätäjälle, siitä, miten kieliä koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan. Tässä nyt on tietysti tilanne sellainen, että kun tämä uusi laki, joka tähän velvoittaa, on ollut vasta voimassa noin pari vuotta, niin kertomus on tietysti ikään kuin vielä puolijättöinen, mutta silti erittäin tärkeä. Uskon, että se on suuntaa antava, koska tämän kertomuksen tarkoituksena on nimenomaan antaa lainsäätäjälle tietoa eri kieliä käyttävien henkilöiden oloista Suomessa. Selvää on, että kertomuksen painopiste on kansalliskielissämme, suomen ja ruotsin kielissä, koska tämä annetaan nimenomaan näitä kieliä koskevan kielilain nojalla.

Mutta se, mihin toivoisin myös tietysti kiinnitettävän huomiota, on se seikka, että kertomuksessa käsitellään mielestäni aika laajasti ja perusteellisesti myös muita kieliä: saamea, romania, viittomakieltä sekä myös meidän suurimpia maahanmuuttajakieliämme samoin kuin eräitä muita Suomessa kauan puhuttuja kieliä. Tämä on katsaus ikään kuin koko tähän kielikirjoon, eri painotuksella tosin kielen asemasta riippuen.

Oikeusministeriö on siis valmistellut tämän asian. Meillä on myös lainsäädännön mukaan kieliolojen seurantavelvollisuus, ja tämä nyt on liitetty sitten ilman muuta tähän valtioneuvoston kokonaiskertomukseen. Ministeriötä on tässä valmistelussa hyvin keskeisesti avustanut mukana ollen kieliasiain neuvottelukunta, joka on laajapohjainen suunnitteluelin. Tätä ei siis ole missään pienessä kammarissa tehty vaan hyvin laajapohjaisen asiantuntijaelimen toimesta. Tässä ovat olleet asiantuntijoina muun muassa, mihin ed. Thorskin viittasi, opetus-, sosiaali- ja terveydenhuolto- sekä oikeuslaitos, kieltentutkimus ja -huolto jne. Tässä on kuultu myös muita asiantuntijoita.

Nyt, kun tässä on kovin vähän ollut aikaa ikään kuin arvioida sitä, pitäisikö ja millä tavalla tätä vain vähän aikaa voimassa ollutta kielilakia muuttaa, niin tämä kertomus ei lähde siitä, että lakia muutettaisiin. Seuranta-aika on siis liian lyhyt, mutta kyllä siellä on muutamiin keskeisiin johtopäätöksiin kuitenkin päädytty. Sen haluan sanoa, että keskeisin tulos itse asiassa on se, että kielilain voimaantulon jälkeen on tapahtunut paljon myönteistä. Tämä myönteinen kehitys on muun muassa sellaista, että viranomaiset ovat monin tavoin pyrkineet toteuttamaan kansalaisten kielelliset oikeudet. On muun muassa kiinnitetty huomiota asiakaspalveluun, tiedottamiseen, henkilöstön kielitaidon kartoituksiin jne., mutta ilmeistä on myös se, että on olemassa puutteita.

Puutteista haluaisin ehkä todeta sen, että kielilainsäädäntöä ei vielä kaikilta osin sovelleta, joskin vielä viittaan tässä siihen, että sitä nyt ei ehkä ihan tämän kahden vuoden voimassaolon jälkeen voi kaikilta osin tietysti odottaakaan. Näitä syitä ovat muun muassa virkamiesten riittämätön kielitaito ja itse asiassa vielä riittämätön tieto lainsäädännön merkityksestä viranomaisten toiminnalle, väärinkäsitykset, hallinnollinen jäykkyys, ja sitten myös kyllä täytyy mainita, että sieltä kuultaa kyllä sekin, että asenteissa meillä on vielä paljon korjaamisen varaa.

Tämän lainsäädännön soveltamiseen vaikuttaa myös se, ettei sitä järjestelmällisesti vielä ole otettu huomioon viranomaistoiminnassa eikä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Nämä toimenpiteet saattavat olla useinkin sattumanvaraisia, vaikka haluan korostaa, että tämä laki on kuitenkin velvoittava. Ehkä meillä ei vielä kielellisiä oikeuksia nähdä aina osana hyvää hallintoa ja oikeudenmukaista oikeudenkäyttöä. Näitä puutteita on liuta siellä lueteltu.

Vielä voisin todeta tästä, että lainsäädännön seurantavälineet myös itse asiassa vielä puuttuvat. Viranomaisten toimintaahan meillä arvioidaan yleensä kokonaisuutena, mutta ei selvitetä, toteutuvatko nämä viranomaisten antamat palvelut myös sitten kielellisesti. Tässä on tietysti sellainen asia, johon pitää kiinnittää huomiota, että me tarvitsemme tarkoituksenmukaisia seurantavälineitä.

Kun ed. Thors mainitsi palveluista, niin tietysti tässä yhteydessä nyt tulee mieleen ennen kaikkea, että kun meillä on valmisteilla ja suunnitteilla kunta- ja palvelurakennemuutoshanke, niin tietysti myös tämän hankkeen osalta meidän on kiinnitettävä huomiota kielellisiä oikeuksia koskeviin erilaisiin lainsäädännöllisiin ja myös sitten käytännön ratkaisuihin. Mutta lähden siitä, että nämä tehdään yhteistyössä eri hallinnonalojen viranomaisten kanssa.

Tämä siis tästä kertomuksen ikään kuin liiteasiakirjasta, jota pidän tärkeänä, ja toivon sille tietysti täällä ainakin valiokuntakäsittelyssä riittävää huomiota.

Martti  Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pyysin tämän vastauspuheenvuoron itse asiassa ed. Thorsin puheenvuoron jälkeen. Hän kiinnitti moneen erittäin tärkeään asiaan huomiota siinä omassa puheenvuorossaan. Minä taas haluaisin kiinnittää siitä syystä, että ne ovat tärkeitä asioita, huomiota siihen, että ministeriaitio, hallituksen aitio on apo tyhjillään. Meillä on käsittelyssä kumminkin kertomus viime vuodelta, jonka pitäisi ohjata myös tulevia ratkaisuja. Ilokseni tietenkin voi todeta, että valtioneuvoston jäseniä on paikalla täällä, mutta kovin poissaolevan näköisinä tai sen näköisinä, ettei asia kiinnosta hirveästi. Mutta tietenkin sekin on positiivista, että on läsnä näin niin kun fyysisesti, jos ei henkisesti ole läsnä.

Mutta, herra puhemies, minä haluaisin kiinnittää siihen huomiota, pitäisikö näin tärkeän asiakirjan käsittelyssä seuraavalla kerralla ehkä miettiä sitä, että tähän tulisi ryhmäpuheenvuorot. Ehkä tämän asian kiinnostavuusaste nousisi, koska asia on todella tärkeä, mihin edustajatkin kiinnittivät huomiota.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puhun tietenkin terveydenhuollosta. Nimittäin hoitotakuu tuli voimaan viime vuonna, ja se on ollut nyt voimassa 11 kuukautta. Käytännön toteutus on yllättävän hyvin onnistunut, ja siitä kiitos terveydenhuollon ammattilaisille, STM:n virkamiehille, jotka ovat väsymättä vahtineet, että käypä hoito -ohjeet ja pisteytykset toteutuvat. Kiitos myös ministeri Hyssälälle hänen väsymättömästä työstään hänen kannustaessaan projektin toteuttamisessa.

Me elämme nyt post-projektiaikaa, ja se vaatisi hyvää jatkohoitoa. Väestö ikääntyy, kuntien rahoitustilanne huononee ja terveydenhuollon henkilöstöpula on pahenemassa. Eilen hallintovaliokunnassa kävi kuultavana kuntajohtajien edustaja ja hän sanoi, että kunnilta nyt puuttuu miljardi euroa valtion rahaa. Ihmettelen siis, miksi valtio ei panostanut viime vuonna lupaamaansa 25:tä miljoonaa ja tänä vuonna samaa summaa hoitotakuun toteuttamiseen. Miksi kunnille säädettiin uusia velvoitteita, kuten omaishoitolaki ja palvelutarpeen arviointi yli 80-vuotiaille, vaikka kunnat eivät pysty niitä toteuttamaan? Kunnat eivät ole tälle vuodelle budjetoineet yhtään lisää rahaa esimerkiksi omaishoitoon, ja saattaa tapahtua niin, että omaishoidon piiriin tulee vähemmän edunsaajia kuin viime vuonna, kun korvaukset vähän kasvavat. Myöskin palvelutarpeen arviointi voidaan tehdä, mutta sitä ei pystytä toteuttamaan. Palveluseteleitä voisi jakaa, mutta kunnilla ei ole siihenkään varaa.

Oecd:n viime joulukuussa julkistaman raportin mukaan suomalainen terveydenhuolto on sekä halpaa että hyvää. Käytämme varsin kohtuullisesti rahaa terveydenhuoltoon, vain 7,4 prosenttia bkt:sta. Väestön ikääntymisen vuoksi tätä rahaa on ehdottomasti lisättävä, ja Oecd onkin ennustanut, että 2 prosenttia tulee olemaan se lisäys bkt:sta seuraavan 10 vuoden aikana. Tällä hetkellä pahin ongelma on terveydenhuollon henkilöstöpula. Miksi valtio ei nostanut opetus-evo-rahaa, vaikka se on jäljessä vuoden 1995 tasosta 33 miljoonaa? Nyt luvataan ainoastaan 5 miljoonaa vuodessa 4 vuoden aikana. Kohta meillä on tarpeeksi lääkäreitä, lääkärikoulutusta on runsaasti lisätty, mutta meillä ei ole erikoislääkäreitä. Meiltä puuttuu psykiatreja, radiologeja, anestesiologeja jne. Evo-rahaa käytetään juuri erikoislääkäreiden ja erikoishammaslääkäreiden koulutukseen.

Kysyn myös, miksi opetusministeriö ei kumonnut edellisen hallituksen asetusta siitä, että erikoislääkärikoulutuksesta puolet on suoritettava yliopistosairaalan ulkopuolella ja puolet yliopistosairaalassa. On sellaisia erikoisaloja, kuten ihotaudit, lastentaudit ja neurologia, joissa ei ainakaan Uudenmaan alueella ole tarpeeksi koulutuspaikkoja yliopistosairaalan ulkopuolella. Miksi yliopistosairaalat eivät saa kouluttaa näiden erikoisalojen lääkäreitä? Miksi siis 50—50-sääntö on sitkeästi voimassa, vaikka lukuisissa STM:n tutkimuksissa on todettu, että sääntö on nopeasti purettava, muuten näiden alojen lääkäreitä ei synny? Taas opetusministeriö on jäljessä koulutuspaikkasuunnittelussa.

Suurin ongelma terveydenhuollossa Etelä-Suomessa on sairaanhoitajapula. Eilen eduskunnassa vieraili Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveydenhuollon MBA-kurssi opettajineen. He totesivat, että sairaanhoitajien ei tarvitse mennä lakkoon saadakseen palkkansa nostettua, koska sairaanhoitajat yksinkertaisesti loppuvat tästä maasta. Nyt on ryhdyttävä kiireellisiin toimenpiteisiin sairaanhoitajien palkkatason nostamiseksi. Kyseessä ei ole pelkkä tuponeuvottelu, vaan sairaanhoitajille täytyisi maksaa erilaisia palkanlisiä. On olemassa tehtävälisä ... (Eduskunnasta: Kyllä he tarvitsevat palkankorotuksen!) — No, me emme voi vaikuttaa tupoon. — Mutta me voisimme vaikuttaa siihen, että kunnilla olisi varaa maksaa näitä erityislisiä, kuten esimerkiksi henkilökohtaista lisää, tehtävälisää ja tulospalkkausta. Näitä lisiä ei oteta käyttöön, koska kunnilla ei yksinkertaisesti ole siihen varaa. Valtion on siis parannettava kuntien rahoitustilannetta, jotta ihmiset saavat tarvitsemansa terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut.

Vielä yksi asia. Vahvojen alkoholijuomien veronalennus aiheutti massiivisia terveysongelmia. Juomme nyt 10,3 litraa absoluuttista alkoholia vuodessa vauvasta vaariin. Alkoholismi ja siihen liittyvät ilmiöt maksavat maltaita ja aiheuttavat inhimillisiä tragedioita. Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta alkoholiongelma saadaan hallintaan?

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara kiinnitti moneen tärkeään asiaan huomiota, joista haluan kahta kommentoida.

Toinen koski omaishoitajien asemaa ja tilannetta. Vaikka alueella on saatu uutta lainsäädäntöä aikaiseksi, tänä päivänä valitettavasti tilanne monessa kunnassa on se, että kun alimmat omaishoidon tuet on nostettu lain edellyttämälle tasolle, tämä on toisaalta merkinnyt sitä, että omaishoidon piirissä olevien määrää on vähennetty tai näitä korkeampia tukitasoja on alennettu. Yhtä lailla on ongelmia siinä, että omaishoitajat saisivat heille kuuluvat vapaapäivät joustavasti.

Toinen tärkeä asia liittyy tähän koulutukseen ja tutkimukseen. Valtion taholtakin on todettu se, että sekä evo-tutkimus- että koulutusrahat ovat jälkeenjääneet, ja tässä suhteessa pitäisi tapahtua nopeampaa kehitystä kuin se, mitä viime viikolla käsiteltyjen valtion budjettikehysten sisällä on tarkoitus tehdä.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Asko-Seljavaara kertoi, että sairaanhoitajista on pulaa. Mutta sairaanhoitajien ammattiliitto kertoo myös, että kokoaikaisiin sairaanhoitajan paikkoihin on saatu tarpeeksi sairaanhoitajia. Eli ettei vaan ole nyt kyse niistä, jotka pätkätöihin halutaan taikka määräaikaisiin työsuhteisiin? Niihin ei varmaan sairaanhoitajia saadakaan ja ymmärrettävistä syistä. Toki sairaanhoitajille voitaisiin palkankorotuskin antaa, he ovat tärkeitä ihmisiä, ja hoitojen pitää pelata.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli sinänsä mielenkiintoinen puheenvuoro ed. Asko-Seljavaaralla. Kiinnitän huomiota hänen puheenvuorossaan viimeisimpään asiaan, nimittäin tähän sairaanhoitajakysymykseen, jossa hän kiinnitti erityisesti huomiota palkkausasiaan. Tässähän se kiusallinen yksityiskohta on se, että meillä on kunnallinen itsehallinto. Kunnallinen itsehallinto valitsee edustajansa kunnalliseen työmarkkinalaitokseen. Kaikki on kuntainstituution sisällä. Elikkä siis toisin sanoen kaikki valta myöskin tässä asiassa toimia tupolisukkeitten kautta on kuntajärjestelmän sisässä. Elikkä kysymys on lähinnä siitä, että poliittinen tahto toimii asiaan kuuluvalla tavalla, eikä oikeastaan mistään muusta.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Surullisinta luettavaahan on tietysti opetusministeriön koko budjettisektori ja koko tämä toimenpidekertomus kaikkinensa. Huolta aiheuttaa se, että meillä edelleen alibudjetoidaan koulutusta niin voimakkaasti, että tämmöiseen tärkeään asiaan kuin kieltenopetukseen, joka on ihan selvä Suomen tulevaisuuden menestystekijä, ei ole edes minkäänlaisia toimenpiteitä osoitettu. Meillä esimerkiksi venäjän kielen puhujien määrä on niin naurettavan pieni; oliko pari vuotta sitten 32 pitkän venäjän kirjoittajaa Suomen ylioppilaskirjoituksissa. Syy on ihan selvä. Ministeriö huutaa, että kuntien pitää tämä ratkaista rahoillansa, mutta eihän siihen pystytä millään, kun budjetissa vähennetään näitä opetukseen kohdistettavia rahoja jatkuvasti.

Minä haastan opetusministeriä kantamaan vastuuta kieltenopetuksesta, koska ilman tätä vieraitten kielten osaamista ei Suomessa ole minkäänlaista kansainvälisyyttä ja laadun korotusta millään koulutuksen sektorilla.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kiittää ed. Pulliaista puheenvuorosta. Asia on juuri näin, että kunnilla ei ole varaa niihin suoritteisiin, joita niiden täytyisi tehdä. Meillä todella olisi mahdollisuus maksaa näitä palkanlisiä, jos meillä olisi rahaa. Mutta kunnilla ei sitä ole, ja niin kuin Kuntajohtajat ry:n puheenjohtaja sanoi, jos miljardi puuttuu, niin kyllä silloin on vaikea irrottaa siitä mitään ylimääräistä.

Sitten tämä omaishoitokysymys. Elli Aaltonenhan teki sen omaishoitoraportin, ja siinä hän totesi, että se pitäisi saattaa Kelan maksettavaksi. Olisikin aika viisasta, että tämä omaishoito nyt siirrettäisiin valtion maksettavaksi, jolloinka vapautuisi kunnilta jonkin verran velvoitteita.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Keskustelu alkoi oikeastaan niin kuin oli odotettukin. Elikkä verotuksenhan voidaan sanoa olevan viime vuonna se yksi suuri tekijä, elikkä verohelpotusten, sille, että meillä menee niillä sektoreilla huonosti, mitä nyt on tässä keskustelussa ollut. Hallituksen ohjelmassahan ovat nämä politiikkaohjelmat: työllisyysohjelma, yrittäjyyden politiikkaohjelma, tietoyhteiskuntaohjelma, kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma. Jos mietitään, miten ne ovat nyt lähteneet liikkeelle, niin voidaan sanoa, että varmasti ohjelmat ja ohjelmasihteerit kyllä toimivat, mutta niiltähän puuttuvat taloudelliset edellytykset.

Jos mietitään hallituksen talouspolitiikkaa, niin sehän on sitä tiukkaa Oecd-, niin kuin täällä kuulee monessa paikassa, hyvin kokoomuslaista talouspolitiikkaa. Siitä kuuluu jopa kiitoksia. On tietysti vähän ironista, että sitten kokoomuslaiset valittelevat kaikista eniten siitä, että talouspolitiikka on pielessä, kun itse asiassa he sitä kehuvat. Elikkä verohelpotuksethan ovat tehneet sen, että kuntien veroprosentteja on jouduttu nostamaan, ja siitä huolimatta näitä palveluja on jouduttu ajamaan alas. Elikkä viime vuonna olisi voinut tehdä joitakin asioita toisin, jotta kunnilla menisi nyt paremmin.

Sitten jos miettii: Meillä tupopaketteja tehdään ja täälläkin jo todisteltiin, että me emme sille voi mitään, kun tupot tulevat, siellä ei palkkoja ratkota. Sehän on totta. Mutta toisaalta voidaan sanoa, että tämän talouspolitiikan takeenahan ovat olleet palkansaajajärjestöt, elikkä tupopaketit ovat liittäneet kaiken tämän talouspolitiikan. Siihen ovat kuuluneet nämä verohelpotuksetkin, jotka sitten miinustavat palveluja ja kunnallista ja julkista toimintaa.

Meidän on helppo luvata sairaanhoitajille aika kovatkin palkankorotukset taikka eläkeläisille aika kovat eläkkeen korotukset, mutta mistä rahat? Ei samaan aikaan voida jakaa parempiosaisille, niin kuin nyt hallituksen talouspolitiikka on ollut, että parempiosaisille jaetaan verohelpotukset ja huonompiosaisilta otetaan pois palvelut. Tämähän on se yhteys, mikä juontaa. Elikkä hallituksen politiikkahan viime vuonna niin kuin tänäkin vuonna, että ei tässä mitään muutosta, on se, että ei lisää rahaa kuntatalouteen, koska on annettu veronkevennykset. Ylijäämä mieluummin velanmaksuun kuin palveluihin. Kunnat ovat supistaneet palveluita, ja silti niiden lainakanta uhkaa kasvaa koko ajan.

Hallitus panee kaiken toivonsa nyt tähän rakenneuudistukseen elikkä Paras-hankkeeseen, mutta totuus on siinäkin se, että ilman porkkanoita se homma ei lähde liikkeelle kunnissa. Kaikki kunnat odottavat valtiolta tavalla taikka toisella olevia rahoja, joilla sitten päästäisiin yhdistelemään palveluja, mutta se on oikeastaan aika silmiinpistävää, että missään ei juuri puhuta palvelujen parantamisesta. Elikkä viime vuoden talouspolitiikka johtaa siihen, että tänäkään vuonna ei päästä vielä parempaan.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Keskityn puheenvuorossani tarkastelemaan muutamia keskeisiä toimintoja ja sektoreita.

Hallitus jatkoi kertomusvuonna 2005 maaseudun alasajoa. Sen me totesimme tältä paikalta jo syksyllä 2005 muun muassa maatalouspoliittista selontekoa käsitellessämme. Vaikka hallitus lupasi ohjelmassaan harjoittaa sosiaaliseen ja alueelliseen tasapainoon tähtäävää politiikkaa sekä kaventaa eroja alueiden kehittämisedellytyksissä, on se käytännössä toiminut päinvastoin. Tulokset kertovat karua kieltään: Entinen Pähkinäsaaren rauhan raja on jälleen kohtalonraja, jonka pohjoispuolella on runsaasti kuntia, jotka eivät pysty enää turvaamaan edes peruspalveluja, hoitamaan siis keskeistä perustehtäväänsä. Tällaisessa tilanteessa hallitus maksaa muille velkojille velkojaan ja pitää kuntia pankkinaan maksamatta niille ottamaansa pakkolainaa. Näinkö hallitus toteuttaa ohjelmansa erästä tavoitetta, jossa todetaan, että kunnallisten peruspalveluiden saatavuus ja laatu turvataan koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasitteella? Opposition on syytä jatkaa hallituksen painostamista niin, että velkaa kunnille maksetaan vielä tämän vuoden aikana.

Me kaikki tiedämme sen, että erittäin monessa kunnassa tilanne on täysin kestämätön, ja aivan oleellisen vastuun tilanteesta kantaa istuva hallitus myös kertomusvuoden päätöstensä osalta. Eikö edes viime päivien ravistelevat kertomukset sosiaali- ja terveyssektorilta herätä hallitusta huomaamaan, että nyt on viimeinen hetki toimia niin, ettei korkean elintason maassa tarvitse vanhusten ja sairaiden kärsiä hallituksen jahkailusta, jopa välinpitämättömyydestä? Toimintavuodesta 2005 annetaan kertomuksessa positiivinen kuva, vaikka tosiasiassa monen asian osalta on tapahtunut selkeä käänne huonompaan suuntaan juuri viime vuoden, vuoden 2005, aikana.

Toimintakertomuksessa selostetaan kuivasti vuoden 2005 liikenneverkkoa koskevia toimenpiteitä ja päätöksiä. Kuvasin sisältöä kuivaksi, koska aiheesta olisi saanut värikkään kertomuksen huonokuntoisista rata- ja tieverkoista sekä laiminlyönneistä niiden osalta ja selostuksen siitä, miten valtiovarainministeri käveli säälimättä yli oman puolueensa liikenneministerin ehdotuksineen, siis edeltävä valtiovarainministeri. Tuosta kaikesta tulee eduskunnan ottaa opikseen ja pitää varansa, että tänä vuonna vastaava ei enää toistu. Viime vuoden pelaamisen seurauksena muun muassa Nelostien rakentaminen siirtyi jälleen kerran, mutta toivottavasti se oli viimeinen kerta ja rakentaminen aloitetaan ensi vuonna. Siihen olisivat hyvät mahdollisuudet jo suunnitelman vuoksi tänä vuonna. Kertomusvuoden syksyllä työnsä aloittanut ministeri Huovinen pitää varmaankin myös Nelostiestä huolen. Kehityskulku ei voi jatkua vuoden 2005 kaltaisena, eli että tiet ja rautatiet rapistuvat, liikenneonnettomuudet lisääntyvät ja joukkoliikenne on entistäkin suuremmissa vaikeuksissa kautta maan.

Arvoisa puhemies! Elämänasenteena on hienoa osata katsoa asioita valoisammalta puolelta. Tämä ei kuitenkaan voi olla hallituksen toimenpidekertomuksen keskeinen tyylilaji, niin kuin se vuoden 2005 kertomuksessa on. Työministeriön katsauksessa todetaan, että vuonna 2005 työllisyyden kehitys parani merkittävästi ja työpaikkojen määrä lisääntyi 36 000:lla. Aivan vain toteamuksena kertomuksessa mainitaan, että työnvälityksessä työttömiä työnhakijoita oli keskimäärin 275 000 henkilöä eli liki kahdeksankertainen määrä uusiin työpaikkoihin verrattuna. Kaiken huippuna sosiaali- ja terveysministeriön kohdalla kertomuksessa todetaan, että työllisyys koheni kertomusvuonna ja työolojen pääosin myönteinen kehitys jatkui. Voiko hallitus enää pahemmin sulkea silmiään vaikeuksilta ja ongelmilta? Olisi ollut rehellistä ja ongelmien kanssa kamppaileville ihmisille tarpeellista kertoa, mitä kaikkia sosiaalisia ym. ongelmia kertomusvuonna seurasi siitä, että työttömyys maassamme oli edelleenkin aivan kohtuuttoman korkealla. Toimenpidekertomus toimisi siten myös pohjatietona päätöksille, joilla ongelmia pyrittäisiin poistamaan. Näin esitettynä hallitus toteaa, että hyvin menee, ja jatkaa aikaisemmin ottamaansa vastuutonta politiikkaa.

Arvoisa puhemies! Edellä kuvaamani kaunisteleva linja jatkuu kertomuksessa myös ympäristöministeriön toimialan kohdalla. Seuraavana vain muutamia lainauksia: "Kansainvälinen ilmastopolitiikka edistyi merkittävästi. Kioton pöytäkirja tuli voimaan helmikuussa 2005 ja sen toimeenpanosäännöt vahvistettiin ensimmäisessä osapuolikokouksessa joulukuussa"; "Ympäristöministeriö osallistui aktiivisesti myös kansallisen energia- ja ilmastostrategian laadintaan"; jne. Kertomuksessa sivuutetaan täysin se, mitä nuo sopimukset merkitsevät käytännössä ja mihin suuntaan ilmastokysymykset elävässä elämässä ovat maailmalla menneet. Mutta koska nämä maininnat toisivat tekstiin negatiivisia asioita, ne on tylysti ohitettu. On ehdottoman välttämätöntä, että puutumme muun muassa edellä mainittuihin ongelmiin ja asiakokonaisuuksiin mietinnössämme lähiajan energia- ja ilmastopolitiikan linjauksista, jonka selonteon hallitus meille antoi kertomusvuoden loppupuolella.

Arvoisa puhemies! Tämän kriittisen puheenvuoroni lopuksi on pakko yhteenvetona todeta, että hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2005 on kaunisteleva kirja siitä, miten organisaatioilla menee hyvin, mutta aivan liian suurella joukolla ihmisiä menee aivan liian huonosti. Uusi valtiovarainministerimme lupasi kertomusvuonna kääntää toimintaa ihmisen suuntaan. Piirujen määrää en muista, (Ed. Pulliainen: Muutama!) mutta sillä ei liene merkitystä, koska on käännytty puheesta poiketen juuri päinvastaiseen suuntaan. — Ja, arvoisa ed. Pulliainen, se ei ole vaan muutama piiru, vaan se on 180 astetta.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aion keskittyä puheessani pitkälti hallituksen yrittäjäpolitiikkaan ja sen käytännön toteutumiseen kertomusvuonna 2005.

Yrittäjyyden kannalta on tärkeätä auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia yrityksiä niin, että ne voivat jatkaa toimintaansa. Suomessa yritysten joutuminen konkurssiin ilman saneerausta on yleisempää kuin muissa, yritysystävällisissä maissa. Oikeudessa hylätään usein syyttä saneeraushakemuksia. Yrittäjille ei anneta mahdollisuuksia välttää konkurssia.

Oikeusministerin nimittämä yrityssaneerausryhmä on saanut työnsä valmiiksi. Sen tavoitteena oli edellytysten luominen yrityssaneerausten onnistumiselle sekä sen edistäminen, että saneerauksesta tulee velkojien kannalta konkurssia edullisempi vaihtoehto. Työryhmän tulokset eivät ole tavoitteen mukaisia. Yrittäjän oikeusturva on jäänyt vähälle huomiolle yrityssaneerausta pohtineessa työryhmässä. Työryhmän esitykset eivät muuta käytäntöä, jossa saneeraushakemuksia tehneet yritykset pakotetaan konkurssiin hakemusten pitkän käsittelyajan vuoksi.

Yrittäjän asemaa konkurssissakin pitäisi vahvistaa, mutta oikeusministeriö on torjunut kaikki ehdotukset yrittäjien vapauttamisesta velkavastuusta omaisuuden luovutuksella, jota kutsutaan henkilökohtaiseksi konkurssiksi. Mielestäni konkurssitilanteessakin pitäisi pyrkiä ylläpitämään yrittäjyyshalukkuutta estämällä yrittäjän pitkäaikainen ylivelkaisuus ja tulevaisuuden romahtaminen.

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministerin asettama yritysverotuksen kehittämisryhmä julkisti taannoin ehdotuksensa. Työryhmän tehtävänä oli erityisesti kansainvälisen taloudellisen raportoinnin, standardien edellyttämän tilinpäätösjärjestelmän, osakeyhtiölakiesityksen ja verotuksen yhteensovittaminen. Osa työryhmän ehdotuksista on linjassa yrittäjäpolitiikan kanssa. Sen sijaan Arvelan työryhmän ehdotus verotuksen irtaimen käyttöomaisuuden poistojärjestelmän uudistamisesta vastaamaan kirjanpidon suunnitelman mukaisia poistoja ja enimmäispoistoprosenttien määrääminen käyttöomaisuudelle ovat suorastaan kehnoja esityksiä. Arvelan työryhmän ehdotus lisäisi suomalaisten yritysten haluja investoida muualle kuin Suomeen. Käytännössä se edistäisi yritysten sijoittumista ulkomaille.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on epäonnistunut EU-neuvotteluissa koskien ravintoloiden ja pienten työvoimavaltaisten yritysten arvonlisäveron alentamista. Sekä ravintoloiden että pienten työvoimavaltaisten yritysten arvonlisäveron alentaminen kuuluu hallituksen ohjelmaan. Hallitus on luvannut kuitenkin kokeilla partureiden, kampaamojen ja pienten korjaamojen palvelujen arvonlisäveron alentamista. Tästä hallitus saa kiitoksen.

Suomessa on kymmeniätuhansia yrityksiä, joissa odotetaan sukupolven- tai omistajanvaihdosta. Nyt valtio rankaisee lapsia, joilla olisi halua jatkaa vanhempiensa yritystoimintaa. Pääministeri Vanhanen on yksiselitteisesti vastustanut perintö- ja lahjaveron ensimmäisen luokan poistamista, jolla sukupolvenvaihdokset ratkaistaisiin samoin kuin osa omistajanvaihdoksista.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen markkinoima torjuntavoitto sokeriratkaisussa on osoittautunut tappioksi. Suomen sokerijuurikkaan tuotantoa on nyt leikattu kolmesti: ensin EU:n sokeriratkaisu, sen jälkeen EU:n irrottamat uudet tuotantoleikkaukset sekä Daniscon ilmoittamat leikkaukset. Sokeritehtaan lopettaminen merkitsee 10—20 miljoonan euron menetyksiä Salon seudulle, mutta tehtaan lopettanutta Daniscoa palkitaan jopa 40—50 miljoonalla eurolla. Hallitukselta tarvitaan nyt ponnekkaita toimia korvaavien tuotantosuuntien löytämiseksi Salon sokeritehtaalle, jonka toiminta siis loppuu ensi vuoden alkupuolella. Yhtenä ratkaisuna olisi tehtaan muuttaminen bioenergian tai biopolttoaineiden tuotantoon soveltuvaksi. Se edellyttää hallitukselta päätöksiä merkittävästä investointituesta.

Arvoisa puhemies! Ensi vuonna Suomi siirtyy muiden EU-maiden kanssa uudelle ohjelmakaudelle. EU:n uudet ohjelmat leikkaavat yritysten kehittämisen ja investointien tukea Länsi- ja Etelä-Suomessa noin 33 seutukunnalla, joista Suomen kansainvälinen kilpailukyky riippuu. Kauppa- ja teollisuusministeriö on luvannut, että vuonna 2007 kolmosalueella saadaan vähintään 15 prosentin investointitukea. Kun näin on, edellytän hallitukselta huomattavia lisäyksiä kehittämis- ja investointitukien kansalliseen rahoitukseen. Siihen eivät riitä nykyiset 18,2 miljoonaa euroa, vaan määrä on vähintäänkin tuplattava.

Joulun alla EU:n Brysselin huippukokouksessa hyväksyttiin EU:n rahoitusratkaisun vaikutukset Suomessa harjoitettavaan rakennerahastopolitiikkaan 2007—2013. Lissabonin strategian mukaisesti ohjelmapolitiikalla tulisi tehdä jäsenvaltioista, alueista ja kaupungeista entistä houkuttelevampia, edistää innovointia, yrittäjyyttä ja tietoon perustuvaa taloutta ja luoda uusia ja parempia työpaikkoja. Mutta miten on Lissabonin strategian käytännön toteutuksen kanssa? Suomen kilpailukykyisimmät alueet Länsi- ja erityisesti Etelä-Suomi maksavat rakennetukimenetyksinä EU:n laajenemisen kulut Suomen osalta. Etelä- ja Länsi-Suomen rakennerahastot putoavat yhteensä lähes 400 miljoonaa euroa. Kun tähän päälle lasketaan vielä maaseuturahoitukseen syntynyt 100 miljoonan euron lasku, joka kohdistuu samalle alueelle, saadaan yhteissummaksi 500 miljoonaa euroa. Toistan: Siis Suomen kilpailukykyisin alue menettää 500 miljoonaa euroa ohjelmakaudella 2007—2013.

Kauppa- ja teollisuusministeri myönsi vuonna 2005 kansainvälistymistä varten avustusta yritysten yhteishankkeisiin yhteensä 16,7 miljoonaa euroa, mutta 2,3 miljoonaa euroa budjetoiduista määrärahoista jäi käyttämättä. Onko todellakin niin, että suomalaisten yritysten kansainvälistymisinto on niin alhaalla, ettei kaikkia määrärahoja tarvitakaan?

Arvoisa herra puhemies! Vuoden 2007 alusta lähtien Suomessa ei saa enää käyttää kokonaispituudeltaan yli 22-metrisiä ajoneuvoyhdistelmiä eli moduuleja, joiden leveys on 2,6 metriä. Määräys perustuu vuonna 96 voimaan tulleeseen direktiiviin, jonka mukaan yli 22 metriä pitkä yhdistelmä saa olla enintään 2,55 metriä leveä. Yhden perävaunuyksikön muuttaminen 260-senttisestä 255-senttiseen aiheuttaa mittavan korjaustyön, joka koskee kaikkia perävaunuyksikön laitteistoja. Keskimääräisesti yhden perävaunuyksikön korjaaminen maksaa jopa 10 000—25 000 euroa. Suomessa on liikenne- ja viestintäministeriön kieltämiä kuorma-auton ja perävaunun muodostamia yhdistelmiä 2 500—3 000 kappaletta ja vaihtokuormatiloja noin 1 000 kappaletta. Se merkitsee kuljetusyrityksille 75—80 miljoonan euron laskua. Näinkö liikenne- ja viestintäministeriö tukee suomalaisia kuljetusyrityksiä?

Liikenne- ja viestintäministeri on muiden EU-maiden ministereiden kanssa ollut hyväksymässä ajodirektiivin keskeiset säännöt. Neuvoston päätöksen mukaan henkilöautojen ja moottoripyörien ajokortit olisivat voimassa kymmenen vuotta. Suomalainen joutuisi uusimaan ajokorttinsa vähintään viisi, mutta todennäköisesti seitsemän kertaa elinaikanaan. Ajokortin uusiminen edellyttää terveystarkastuksia. Linja- ja kuorma-autojen ajamiseen tarvittava ajokortti uudistetaan viiden vuoden välein. Kuljettajat joutuvat siis uusimaan ajokortin vähintään kahdeksan kertaa työuransa aikana. Kuorma-auton ja linja-auton rattiin pääsee vasta 21-vuotiaana. Uusi ajokorttikäytäntö on liioiteltu, ja koska liikenne- ja viestintäministeri ei halunnut vastustaa ajokorttidirektiiviä, pitäisi eduskunnasta löytyä sen verran järkeä, että se ymmärtää vastustaa moista direktiiviä.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen viimeinen vuosi on lähtenyt liikkeelle, ja siksi ehkä tässä vaiheessa on syytä arvioida aikaansaannoksia osin koko tähänastiselta kaudelta eikä vain pelkästään katsoa tuota viime vuotta, mitä siinä on tapahtunut.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta ja hyvästä yhteiskunnasta ennen kaikkea, niin sen idea ja tarkoitus ja periaatteellinen lähtökohta on kai taata viime kädessä meidän kaikkien turva lapsuudesta vanhuuteen silloinkin, kun ansiotulot eivät itsellä riitä sitä takuuta antamaan. Hyvän yhteiskunnan tunnusmerkki ja -piirteistö liittyy myös siihen, että hyvä yhteiskunta tukee tarvittaessa, olimmepa sitten opiskelemassa, työtä etsimässä, sairaita taikka vammaisia. Tästä näkökulmastahan yhteiskuntaa tulisi arvioida ja katsoa, mitä se sisällään pitää.

Kun suomalaista yhteiskunta katsoo viime vuosien kehityksen näkökulmasta, niin voi sanoa, että Suomi ei ole enää hyvä yhteiskunta, ei siihen nähden ensinnäkään, että suomalainen yhteiskunta on kansakuntana rikkaampi ja vauraampi kuin se on ollut koskaan, mutta silti luvattoman moni ihminen ja yksilö jää tänä päivänä ahdinkoon tässä suomalaisessa yhteiskunnassa. 50 vuotta sitten tätä hyvinvointitasoa, joka meillä tänä päivänä on, totta kai olisi kiitetty ja sitä olisi arvostettu eri tulokulmasta ja eri näkökulmista, mutta ei tänä päivänä ja tästä ajasta katsottuna.

Suomi ei ole hyvä yhteiskunta myöskään siihen nähden, että hyvätuloisimmat ansaitsevat enemmän kuin itse asiassa ovat ansainneet koskaan aiemmin ja rikkaat ovat rikkaampia kuin koskaan aiemmin, mutta samanaikaisesti myös köyhät köyhtyvät koko ajan. Se on osin tämän hallituksen työn tulosta, että se on veropolitiikallaan tehnyt kaikkensa näiden hyvätuloisten ja kaikista rikkaimpien yhteiskunnan jäsenten eteen. Juuri näiden veronalennusten rahoittamiseksi kaikessa muussa on sitten säästetty, ja tämä säästölinja näyttää, ikävä kyllä, tästä eteenkinpäin jatkuvan hyvin voimakkaana.

Kaiken tämän vaurauden keskellä, jota suomalaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä on, on suuri joukko pitkäaikaistyöttömiä, toistuvaistyöttömiä, jotka eivät tätä vaurautta näe omassa arjessaan. Kansaneläkettä ja tavallista työeläkettä saava ei elä suomalaisessa yhteiskunnassa mitenkään leveästi, päinvastoin: etenkin pienellä työ- ja kansaneläkkeellä eletään suoranaisessa puutteessa, ja opiskelijan, jota pahimmillaan odottaa monen vuoden määräaikaisuudet ja epätyypilliset työsuhteet, pitäisi mennä tänä päivänä lainaluukulle. Se on kovin kummallinen näkökulma hyvinvointiyhteiskuntaan ja yhteiskuntaan, joka on rikkaampi kuin on ollut koskaan.

Hallitus ei ole tehnyt itse asiassa tämän kauden aikana työmarkkinatukeen minkäänlaisia tasokorotuksia eikä kansaneläkkeen pientä tarkistusta lukuun ottamatta, jota itse asiassa ei kehtaa kyllä tasokorotukseksi kukaan väittää, mitään parannuksia sille puolelle. Hallitus ei myöskään aio tehdä niitä parannuksia tämän viimeisen vuoden aikana.

On myös puhuttava palveluista, sillä se itse asiassa on hyvinvointiyhteiskunnan kokonaisuutena toinen puoli. Useimmat kunnat, jotka näistä palveluista vastaavat, niin kuin tässä jo aiemmat puhujatkin totesivat, ovat todella pahassa ahdingossa. Jos voimavaroja kohdennetaan hoitotakuuseen, niin ne tänä päivänä ovat jostakin muualta pois, ja mihin se konkreettisesti kohdistuu tässä päivässä ja tässä ajassa, se on hyvin ilmeisesti vanhustenhuolto, joka alkaa olla häpeätahra luvattoman monella paikkakunnalla. Tästä johtuen hallituksenhan piti uudistaa valtionosuusjärjestelmä — täällä vielä äsken oli joku ministerikin paikalla, mutta ei ole enää — ja nyt se itse asiassa jäi hyvin pientä alkuaskelta lukuun ottamatta tekemättä itse asiassa siitä syystä, ettei haluttu panostaa palveluihin.

Keskustalla ja sosialidemokraateilla on varsin eriävät näkemykset siitä, miten kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen toteutetaan, tai tämän kuvan ainakin ulospäin saa. Siksi on syytä tästä kuvasta päätellen epäillä sitä, että siitä hankkeesta ei taida yksinkertaisesti kovin pitkää ja hyvää tulosta tulla, pitkäkestoista ainakaan. Aloittamalla kunta- ja palvelurakenneuudistuksen hallitus asiallisesti ottaen lykkää valtionosuusuudistuksen seuraavalle hallitukselle, ja jos kuntauudistus on pahasti kesken, valtionosuusuudistuksien uudistaminen lykkäytyy sitä seuraavalle hallitukselle. Kyllä tässä paljon on nyt itse asiassa pelissä, ja se peli ei näy kyllä kulkevan hyvin eteenpäin, vaan poljetaan paikallaan, jos ei ole menty taaksepäinkin.

Vielä vähemmän taitaa sitten toteutua valtiovarainministerin ajatus lakkauttaa valtionosuudet ja siirtää nykyistä suurempi osuus tuloverotuotosta kunnille. Sellainen uudistus toimisi parhaiten ja oikeastaan voisi sanoa, että se toimisi ainoastaan mallissa, jossa kuntia olisi ehkä alle puolisataa. Tästä näkökulmasta tarkastellen voi taas sanoa, että keskusta ei kyllä kait sille veroremontille ole lämmennyt sitten alkuunkaan omista lähtökohdistaan, ei palvelujen huolehtimisen lähtökohdasta, vaan tämmöisestä valtapoliittisesta lähtökohdasta, ja se taas on myös vahinko.

Tästä kaikesta syntyy vaikutus ja vaikutelma, että hallitus puuhaa kunta- ja palvelurakenneuudistusta, jottei tarvitsisi puhua kuntien rahapulasta ja jatkuvasta velkaantumisesta. Toisin sanoen käytetään taktiikkaa, jolla itse asiasta yritetään kääntää huomio pois.

Arvoisa puhemies! Kun kaiken tämän vetää yhteen, niin on pakko, ikävä kyllä, tulla siihen johtopäätökseen ja lopputulemaan, että todella kolmen vuoden aikana, jos hyvinvointiyhteiskunta on tarkastelun lähtökohtana, hyvinvointiyhteiskunnan kehittäminen, taka-askelia on otettu vahvasti, samanaikaisesti kun valtiontalous on ylijäämäinen, samanaikaisesti kun yli 3 miljardia euroa annetaan kaikista rikkaimmille veronkevennyksiä, ja kaiken lisäksi ja huipuksi itse asiassa siellä on jokin varallisuusverohelpotuksen tapainen ratkaisu. Tästä johtuen, arvoisa puhemies, olen todella pettynyt ja odotan kyllä jonkinlaista ryhdistäytymistä, ja siitä ryhdistäytymisestä antaa tietenkin toiveita se, että paine eduskuntavaaleja kohti kasvaa hallituspuolueilla. Toivottavasti se edes näkyy jollain lailla hyvinvoinnin kasvattamisena.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2005 on karua luettavaa. Kertomus on pitkä, siinä käydään läpi hallituksen viime vuoden saavutukset. Kertomuksesta käy ilmi myös se, mitä hallitus ei ole tehnyt. Hallitus ei ole saanut ratkaistua, mitä tehdä maassa jatkuvasti kasvavalle köyhyydelle. Meillä on yli puoli miljoonaa köyhää, ja määrä kasvaa koko ajan. Viimeinen herätys oli uutinen, jossa kerrottiin Suomessa olevan 100 000 köyhyydessä elävää lasta. Hallituksen toimenpidekertomuksessa sanotaan, että köyhyysriski säilyy Suomessa EU-maihin verrattuna alhaisena. Varmaan näin on, jos verrataan vaikka Espanjaan tai Portugaliin, mutta yli puoli miljoonaa köyhää on suuri määrä ihmisiä, vaikka asiaa katsoisi miltä kantilta tahansa.

Hallitus ei pidä ihmisten kasvavaa köyhyyttä niin suurena ongelmana, että olisi ottanut mukaan menokehyksiin luvattua köyhyyspakettia. Millaisia köyhyyden lukuja pitäisi olla, jotta hallitus ottaisi ihmisten hädän tosissaan? Hallituksen kertomuksessa lukee, että lasten ja lapsiperheitten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja varhaisen tuen parantamiseen kiinnitettiin huomiota. Toki lastensuojelun uudistaminen ja lapsiasiain valtuutetun virka ovat hyviä asioita, mutta mitä konkreettista hallitus on tehnyt köyhien lapsiperheitten auttamiseksi.

Köyhyyden poistamisen sijaan hallitus jätti kehyksiin tilaa hyvätuloisten veronkevennyksille. Hallituksella oli rahaa tehdä jotakin kasvaville tuloeroille, mutta se ei halua sitä tehdä. Kasvavien ongelmien ratkaisemisen sijaan hallitus antaa rikkaille ja jättää köyhät ilman. Rahaa verojen kevennyksiin otetaan karsimalla julkisia palveluja ja yksityistämällä niitä. Ja kokoomus kannattaa tällaista politiikkaa, vaikka täällä valitetaan kokoomuksen taholta, että hallitus leikkaa terveysmenoja, mutta ei rahaa riitä, jos ne annetaan hyväosaisille eikä terveyspalveluihin. Näin tehdään, vaikka rahaa olisi panostaa julkisiin palveluihin ja parantaa pienituloisimpien ihmisten perusturvaa.

Valtiontalous on hyvässä kunnossa. Budjetti jää 3 miljardia ylijäämäiseksi ja valtionyhtiöt ja muut sijoitukset ovat tuottaneet hyvin. Myös Suomen Pankki ennusti bruttokansantuotteen kasvavan edelleen. Silti hallitus roikkuu kehyksissä, jotka tehtiin monta vuotta sitten ihan toisenlaisten taloudellisten näkymien edessä. Kun asiasta täällä kysellään, vastaukset ovat kylmiä. Ministeri Heinäluoman sanojen mukaan, jos valtiolle tulee rahaa, niin sitä ei voida käyttää syömiseen. Tämän viestin kuuli moni pienituloinen ihminen.

Ihmiset maksavat vähemmän veroja, mutta eivät saa enää julkisia palveluja. Tällainen politiikka ei ole kestävää. Ruotsissa on jo tutkittu, että ihmiset eivät pidä saamiaan kevennyksiä hyvänä asiana, kun heille on selvinnyt, että samaan aikaan julkisia palveluja ajetaan alas. Sama se on meilläkin Suomessa, ihmiset kyllä maksaisivat palveluista, jos niitä saisivat. Tällä hetkellä kunnat ovat siinä tilanteessa, että kaikkialta joudutaan supistamaan: Kirjastoja suljetaan, kouluja lakkautetaan, luokkakokoja kasvatetaan, vanhukset elävät vanhainkodeissa ilman kunnon hoitoa ja ihmiset odottavat hoitoon pääsyä. Myös eläkeläisille luvattu leikkauksen hyvittäminen antaa odottaa hallituksen päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Suomalainen teollisuus tarvitsee edullista sähköä. Teollisuus on vaatinut jo moneen kertaan toimia energiaongelman ratkaisemiseksi. Jos sähkön hintaa ei saada alas, uhkaa moni teollisuudenala siirtyä muihin maihin. Halpa sähkö ja energia ovat Suomelle suuri kilpailuvaltti niin yrityksille kuin kotitalouksillekin. Väitän, että jos Suomessa olisi tehty ajoissa energiaratkaisu jo 90-luvun puolivälissä, meillä olisi parempi tilanne teollisuudessa. Asiaa kuitenkin venyteltiin tahallaan viime vaalikaudelle asti, ja lasku tulee nyt näistä asioita käteen. Meillä ei ole myydä teollisuudelle edullista sähköä, vaikka se sitä tarvitsee ja vaatii. Nyt ollaan siksi tuomassa Venäjältä sähköä laitoksista, joissa turvallisuus on kyseenalainen. Niitten ihmisten, jotka ovat vastuussa tästä tilanteesta, tulisi rohkeasti myöntää virheensä ja yrittää nyt pelastaa tilanne.

Hallituksella on enää muutamia kuukausia aikaa tehdä jotain Suomen teitten surkealle kunnolle. Teollisuus- ja matkailuyrittäjät ovat vedonneet meihin moneen kertaan, että valtateille ja alemmallekin tieverkolle on tehtävä jotain. On käsittämätöntä, että esimerkiksi etelästä Lappiin vievä päätie, Nelostie, on paikoitellen peräisin 60-luvulta. Kun tiestö rapautuu, rapautuu myös teitten varsilla olevien kuntien elinkeinoelämä ja sitä kautta kuntien talous. Seuduille, jonne ei ole kunnon tietä, on tosi vaikea houkutella yrityksiä. Hallituksen pitäisi ottaa nyt lusikka kauniiseen käteen ja kunnostaa tieverkosto. Teihin tehdyt investoinnit ovat isoja, mutta tulevat tuottamaan pitemmällä aikavälillä. Teihin pantu raha ei mene hukkaan.

Christina  Gestrin /r:

Värderade talman! Den nya språklagen trädde i kraft den 1 januari 2004. I samband med den beslöt man att riksdagen en gång per valperiod skall få en övergripande redogörelse över språksituationen i landet och genomförandet av lagen.

Den första redogörelsen har vi nu framför oss. Enligt lagen skall berättelsen utöver finska och svenska behandla åtminstone samiska, romani och teckenspråk. Också andra språk som talas i Finland kan behandlas i berättelsen. Eftersom språklagen huvudsakligen gäller de statliga myndigheterna och de tvåspråkiga kommunerna behandlas också de här ingående i berättelsen. Situationen i enspråkiga kommuner behandlas mycket begränsat, eftersom språkservicen inte kräver extra arrangemang där.

Jag skall i mitt inlägg lyfta fram några aspekter som berör det svenska språkets ställning i Finland och de brister men också positiva saker som betonas i berättelsen.

Ensinnäkin hallitus osuu oikeaan todetessaan kertomuksessaan seuraavasti: "Jotta ruotsin kieli tulevaisuudessa olisi yhteiskunnassa kantava kieli, tarvitaan tietoista työtä kielen hyväksi sekä tätä edistäviä yhteiskunnallisia päätöksiä". Toinen minua kertomuksessa miellyttänyt toteamus on, että kielilaki ei anna kummallekaan kieliryhmälle etuoikeuksia, vaan koskee sekä suomen että ruotsin kieltä. Lisäksi todetaan, että ruotsinkielisten suomen kielen taitoa pidetään usein parempana kuin se todellisuudessa on. Sekä suuren yleisön että viranomaisten keskuudessa tavallinen asenne on, että ruotsinkielistä palvelua ei tarvita, koska asiakas osaa myös suomea. Tällaiset asenteet osoittavat väheksyntää toisten kansalaisten kielellisiä lakisääteisiä oikeuksia kohtaan, vaikka oikeudet ovatkin riippumattomia siitä, mitä muita kieliä kansalaiset osaavat. En puhu täällä enkä missään muuallakaan ruotsia provosoidakseni, vaan siksi, että ruotsi on äidinkieleni ja Suomi minun kotimaani ja kieli on tärkeä osa minun identiteetistäni.

I synnerhet då man ser hur de svenskspråkiga geografiskt är fördelade förstår man att särlösningar för servicen behövs. Nästan 50 procent av alla svenskspråkiga bor i tvåspråkiga kommuner där majoriteten talar finska, 4 procent bor i tvåspråkiga kommuner med svensk majoritet och bara drygt 13 procent i helt svenska kommuner. I huvudstadsregionen bor cirka 65 000 svenskspråkiga i en omgivning där det bor sammanlagt närmare en miljon människor.

Trots att antalet är stort blir den proportionella andelen så liten att man ibland talar om en språklig glesbygd. Med det avser man att avståndet till dagvårdsplatser, skolor och till exempel fritidsintressen på svenska ofta är mycket längre än motsvarande på finska. Nätverket är alltså glesare. Det viktiga är att man parallellt med den finska servicen har det fungerande servicenätet på svenska. Utan det skulle tvåspråkigheten falla ihop som ett rasande korthus.

Det är till exempel oerhört viktigt att den svenska dagvården och skolan organiseras i egna svenska enheter. Då statsandelarna fördelas finns det en koefficient som beaktar en kommuns tvåspråkighet. Det här motiveras med att resorna för skolbarnen är längre och blir dyrare, att skolböckerna är dyrare per barn räknat då mindre mängder skall köpas in och av faktumet att kommunerna till vissa delar skall har parallell serviceadministration i en tvåspråkig kommun.

Kaksikielisissä kunnissa, joissa on suomenkielinen enemmistö, kaksikielisyyden säilymiseksi on tarpeellista ottaa huomioon kielelliset oikeudet takaavat erityisratkaisut ja kehittää niitä samanlaisten perusteiden mukaan, kuten perustuslaki edellyttää. Eri kaupungeissa on demokraattisten prosessien ja päätösten kautta päädytty erilaisiin erityisratkaisuihin. Helsingissä on esimerkiksi hiljattain päädytty keskittämään ruotsinkielinen terveydenhoito kolmeen terveyskeskukseen, kun taas Espoossa on joitakin vuosia sitten päätetty lähteä kehittämään kaikkien terveyskeskusten kielellisiä palveluja siten, että kaikkialla toimisi ruotsinkieliset tiimit. Minulla itselläni on hyviä kokemuksia hyvistä ruotsinkielisistä kunnallisista terveydenhoito-, neuvola- ja lasten hammaslääkäripalveluista kotikunnassani Espoossa, näin esimerkkinä.

Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin vuosina 2004—2005 saamien kanteluiden määrä osoittaa kuitenkin, että kielilakia ei ole kaikilta osin toteutettu ja että sen soveltamisessa on vielä puutteita. Oikeusasiamies on vastaanottanut 60 kantelua ja oikeuskansleri 9. Valtioneuvoston kertomuksesta käy ilmi, että kielilain toteuttamisessa on vielä monta puutetta. Jopa moni ministeriö on laiminlyönyt kielilakia koskien ruotsinkielistä tiedottamista.

Jag vill peka på bristen i att övergripande utredningar om myndigheternas sätt att omsätta medborgarnas rättigheter i praktiken inte hittills gjorts. Det här gäller både de årliga länsomfattande utvärderingarna av basservicen i kommunerna och kommunforskningsprogrammet som slutfördes år 2005. Intressant för huvudstadsregionen just nu är att det pågår en utvärdering av servicen på svenska som riktar sig till 1 800 finlandssvenskar i åldern 18 till 80. Utredningen är en del av det projekt som delegationen för huvudstadsregionen startat i samband med kommun- och servicestrukturreformen.

Inom Sfp har vi starkt fört fram att man för hela huvudstadsregionen bör skapa gemensam vård och service för små svenska specialgrupper såsom rusmedelsmissbrukare, psykiskt sjuka barn och unga, dementa, handikappade. De är sådana, i synnerhet de första som jag nämnde här, som överhuvudtaget inte i dagens läge får service och vård på sitt eget språk i den här trakten.

En språklig minoritet som lever i en miljö där majoritetsspråket är starkt dominerande behöver särlösningar och klara strategier för att minoritetsspråket på sikt skall hållas levande. En viktig aspekt är utbildningen inom alla nivåer i samhället. Undervisningen och skolans betydelse för språket kan inte betonas för mycket. De institutioner som bildar hela den finlandssvenska utbildningssektorn är en förutsättning för landets tvåspråkighet.

On myös tärkeää, että molemmat kansalliskielet koetaan koko kansan yhteiseksi asiaksi. Kun suomenkieliset lapset lukevat ruotsia koulussa ja ruotsinkieliset lapset suomea, avataan ovet molempien kielten perustaidolle ja sellaisen kulttuurin ymmärtämiselle, joka liittyy kieleen eli kirjallisuudelle, musiikille, historialle jne. Tavoitteena on oltava, että suomalaiset lapset oppivat useita kieliä, molemmat kotimaiset ja mielellään muutama lisää. Hyvät kielitaidot ovat arvokkaita, sillä edellytykset pärjätä uusissa tilanteissa elämässä kasvavat, kun hallitsee useampia kieliä.

Olemme Rkp:ssä sitä mieltä, että toisen kotimaisen kielen poistaminen ylioppilastutkinnosta oli lyhytnäköinen ja huono päätös suomalaisten nuorten kannalta. Päätös tehtiin vastoin tahtoamme, mutta sen yhteydessä hallitus hyväksyi pöytäkirjamerkinnän, joka sisälsi useita toimenpiteitä ruotsinkielen taitojen vahvistamiseksi suomenkielisissä kouluissa. Valitettavasti emme ole vielä nähneet tuloksia tästä. Ponnen mukaan muun muassa kielikylpyä ja kieliopetusta kehitettäisiin. Odotamme edelleen luvattua selvitystä b-kielen opintojen aikaistamisesta ja kielilisien kehittämisestä ja oletamme, että ministeri Kalliomäki antaa meille vastauksen ponsien edistymisestä vielä tämän kevään aikana.

Herr talman! Avslutningsvis vill jag tacka regeringen för berättelsen om tillämpningen av språklagstiftningen. Den förskönar inte verkligheten utan motsvarar de iakttagelser jag själv och många med mig har gjort. Den visar att det finns en bred mån till förbättringar men att mycket positivt också har startat sedan lagen godkändes. Det här är den första berättelsen och om fyra år ges den nästa. Berättelserna kommer helt säkert att vara ett bra instrument för riksdagen för att följa upp förverkligandet av språklagen.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen toimenpidekertomus on perinteiseen tapaan paksu pumaka, ja kokonaisvaltaisen näkemyksen muodostaminen siitä on kohtalaisen mahdotonta näiden parin päivän aikana, mutta kyllä täältä yksityiskohtia poimimallakin löytyy kaikenlaista mielenkiintoista pureskeltavaa. Kaikeksi onneksi tässä kertomuksessa on hyvä hakemisto, jonka avulla etsiä näitä itseään erityisesti kiinnostavia aiheita.

Keskityn itse vain yhteen asiakokonaisuuteen, tietoyhteiskuntapolitiikkaan, tai oikeastaanhan nykyään pitäisi puhua yhteiskuntapolitiikasta. Muutaman vuoden ikäisten tietoyhteiskuntaohjelmien mukaanhan tässä vaiheessa historiaa tieto- ja viestintäteknisen murroksen olisi pitänyt ulottua jo kaikille yhteiskunnan toiminta-alueille. Sinänsä hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma näyttää etenevän suunnitelmien mukaan, ainakin mitä tulee raportteihin ja ohjelmiin, konkretian puolella on sen sijaan kohtalaisen hiljaista. Täytyy vain toivoa, että kaikki nämä KuntaIT:t, ArviDit, Vetumat, Suomi verkossa -kampanjat sun muut alkavat vähitellen tuottaa myös käytännön tuloksia.

Näistä ohjelmista haluan kiinnittää erityistä huomiota KuntaIT-hankkeeseen, sillä se on avainasemassa, jos me haluamme turvata kunnallisten hyvinvointipalveluiden tuotannon myös tulevaisuudessa. Julkisen sektorin tuottavuus ei ole kasvanut kahden viime vuosikymmenen kuluessa juuri lainkaan samaan aikaan, kun yksityisellä sektorilla tuotannon kasvu on ollut merkittävää. Yksityisen sektorin tuottavuuskehityksen yhtenä avaintekijänä on ollut nimenomaan tietotekniikan mahdollistamien uusien toimintatapojen käyttöönotto. Pelkkä tietokoneiden kantaminen työpaikoille ei riitä, kuten monessa kunnassa on saatu huomata.

Pääministerin asettama KuntaIT-työryhmä jätti tammikuussa toimenpide-esityksensä. Muun muassa kuntien ja julkisen hallinnon tietohallintoyhteistyötä halutaan tiivistää. Tavoitteena on luoda tieto- ja viestintätekniikan avulla infrastruktuuri, joka tukee kuntien palvelutuotannon rakenteiden uudistamista. Myös KuntaIT-työryhmän esityksiä tietohallinnon keskittämisestä voi kannattaa. Pienellä kansalla ei ole varaa hajottaa osaamista, vaan se on saatava tehokkaasti käyttöön. Keskittäminen ei kuitenkaan saa tässäkään tapauksessa tarkoittaa mammuttimaisten organisaatioiden rakentamista, vaan eri verkostojen yhteistyön tiivistämistä.

KuntaIT-työryhmä on esittänyt myös uutta rahoitusmallia, joka kohdentaisi eri ministeriöiden käytössä olevia tietotekniikkarahoja uudelleen. Lähtökohtana on, että tietoteknisiä perusratkaisuja voidaan tehdä valtakunnan tasolla. Ratkaisulla on selvä yhteys Valtiontalouden tarkastusviraston juuri julkistamaan kuntien valtionosuuksien tuottavuusvertailuun. Nykyiset rahoitusratkaisut eivät ole liiton mukaan olleet tehokkaita. Kuntien valtionosuuksia tulisikin kohdentaa siten, että rahoituksella tehtäisiin koko kuntakenttää tukevia yhteisiä tietoteknisiä ratkaisuja. Näistä on jo esimerkkinä verkkotunnistamisen ja verkkomaksamisen palvelu Vetuma, joka on yhteinen koko julkiselle hallinnolle.

On mielenkiintoista huomata, että tietoyhteiskuntakysymyksiä käsitellään muun muassa tässä paperissa edelleen lähinnä liikenne- ja viestintäministeriön sivuilla, vaikka näiden asioiden pitäisi läpäistä koko hallinto. Jopa viime vuoden ehkä kauaskantoisin päätös sähköisen viestinnän tunnistamistietojen tallentamisesta käsitellään vain ja ainoastaan liikenne- ja viestintäministeriön osuudessa, vaikka kyse on nimenomaan sisäasiainministeriölle ja oikeusministeriölle kuuluvasta asiasta ja tärkeästä asiasta: kansalaisten valvonnan ja yksityisyyden suojan tulevaisuudesta.

Viestinnän säätelyn lähtökohdaksi liikenne- ja viestintäministeriön osuudessa todetaan sananvapaus ja alan yritysten itsesääntely. Nämä kaksi ovat valitettavasti usein ristiriidassa toistensa kanssa. Ongelmana on se, että jos tietoliikennealan yritykset pannaan ennakkosensuurivastuuseen välittämistään sisällöistä, niin kuka päättää, mikä on sopivaa ja mikä ei. Jos kansalaisten tiedonsaantia päätetään rajoittaa, sen on perustuttava lakiin. Siitä viranomaisten on oltava vastuussa. Se ei voi olla jonkun kaupallisen pörssiyhtiön vastuulla.

Yksi silmään osunut yksityiskohta koski tietoturvastrategian toimivuuden kehumista sillä perusteella, että roskapostin määrä olisi huomattavasti vähentynyt Suomessa. Valitettavasti asia ei ole kuitenkaan näin, vaan tämän lausunnon jälkeen, joka siis oli valitettavasti jäänyt tähän paperiin vielä, on käynyt ilmi, että ministeriössä oli tehty aika karkea laskuvirhe. Vuoden 2003 huippuarvoja yhden virusepidemian aikana oli verrattu vuosien 2004 ja 2005 keskiarvoihin. Todellisuudessa tilanne on siis päinvastainen.

Sähköisen viestinnän tietosuojalakia voidaankin joutua tarkistamaan siltä osin, että viestien sisällön automaattinen analysointi sallitaan sillä edellytyksellä, että tietoa sisällöistä ei tallenneta mihinkään. Tiedän vallan hyvin, että näitä sisältöanalyyseja tehdään jo nyt, laittomia eli ei. Hyvän esimerkin tästä tarjoavat meille kansanedustajille prostituoiduilta lähetetyt seksin ostokieltoa käsitelleet sähköpostiviestit. Jostain syystä läheskään kaikki niistä eivät ole tulleet perille ja minulle on soitettu perään, miksei kukaan vastaa. Ne ovat jääneet matkalle johonkin itsesääntelyä harjoittaneeseen, operaattorin reitittimessä sijainneeseen suodattimeen. Toisaalta tiedän myös eduskunnan välillä joutuneen kansainvälisille kaupallisille sulkulistoille, koska roskaposteja oli naamioitu siten, että ne näyttivät tulleen meidän sähköpostiosoitteistamme. Meidän palvelimiltamme tulleita viestejä ei otettu missään vastaan, kun nämä vastaanottaneet yritykset harrastivat itsesääntelyä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2005 on jälleen suhteellisen paksu eepos, lähes 350 sivua. Tietysti sieltä olisi poimittavissa hyvinkin paljon mielenkiintoisia asioita, mutta ensimmäisenä ajattelin ottaa lyhyesti esille sivulla 137 olevan vaalien suhteellisuusperiaatteen.

Perustuslakivaliokuntahan on kahdella lausumallaan edellyttänyt suhteellisuusperiaatteen noudattamista taikka painottanut sitä nimenomaan eduskuntavaaleissa. Erilaisia työryhmiä on ollut, ja näyttää siltä, että jälleen kerran, kun viime vuoden kesäkuussa yksi työryhmä oikeastaan toimikunnan nimellä antoi mietintönsä, niin se ehdotti taas uutta työryhmää. Eli tuntuu minun mielestäni aika käsittämättömältä, että ei edes periaatteellisella tasolla pystytä sitä ratkaisemaan.

Ainakin yksi parannus minun mielestäni olisi se, että vaalipiiriä suurennettaisiin esimerkiksi Itä-Suomessa kattamaan koko Itä-Suomen läänin. Tällä hetkellähän minun mielestäni ei voida puhua tasavertaisuudesta. Jos otetaan esimerkiksi Pohjois-Karjala ja ilmeisesti myös Etelä-Savo, niin siellä noin 13—14 prosentin kannatus pitää olla, ennen kuin saadaan yksi paikka. Tämä koskettaa minun mielestäni kyllä jo jossain määrin suuriakin puolueita, joten luulisi mielenkiintoa tällaisen periaatteellisen ratkaisun tekemiseen olevan, mutta jostakin syystä oikeusministeriössä näperrellään muitten asioitten kanssa kuin tällaisten tasavertaisuuteen ja suhteellisuuteen liittyvien asioitten kanssa, joihin tosiaan perustuslakivaliokunta on kaksi eri kertaa puuttunut. Minun mielestäni laillisuusvalvojien olisi jo aika puuttua tällaiseen tilaan, joka nyt vuosikausia on ollut, ja vaikka perustuslakivaliokunta siihen on puuttunut, niin siitä huolimatta mitään ei ole tapahtunut. (Ed. Virtasen välihuuto) — Aivan, ed. Virtanen.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi voisi ottaa esille vaikkapa sivun 237, jossa puhutaan omaishoidon tuesta. Meillähän on sitä lainsäädännöllä uudistettu viime vuosina kolmella eri lailla, joilla on ollut tarkoitus parantaa omaishoitajien asemaa, mutta ne viestit, joita kentältä nyt on tullut, ovat sen suuntaisia, että kaikissa kunnissa parannusta ei todella ole tapahtunut, vaan tilanne on mennyt jopa huonompaan suuntaan. Tämä johtuu siitä, että nämä määrärahat ovat kuntien budjetissa, ja jos ei ole riittävästi määrärahoja määritelty, niin sen jälkeen voimassa olevia sopimuksia sanotaan irti. Esimerkiksi Lahdessa mitä ilmeisimmin tämän vuoden alussa kaikki noin 500 omaishoitosopimusta sanottiin irti. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä, onko valtuusto perääntynyt sitten siitä, mutta samoja viestejä kuuluu eri puolilta maata.

Se tuntuu kyllä aika omituiselta, että kun eduskunta säätää lain, jonka tarkoituksena oli parantaa tilannetta, niin se johtaakin heikennyksiin. Ainoa keino minun mielestäni tässä on se, että siirrytään sellaiseen järjestelmään, jossa tämä omaishoidon tuki on subjektiivinen oikeus ja se maksetaan valtion varoista esimerkiksi Kelan kautta. Tällöin kuntien aiheuttama epätasa-arvoisuus ainakin suurelta osin poistuisi.

Tässä täytyy muistaa myös Suomen perustuslain säännökset 6 §:n osalta, joka sanoo, että kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Meillä on omaishoitajalaki, ja sen perusteella, vaikka siellä on hyvät säännökset, minimikorvaukset jne., siitä huolimatta eri kunnissa on erilainen käytäntö, ja voi vain kuvitella, minkälaista mielipahaa se aiheuttaa, jos naapurikunnassa omaishoito pelaa ja toisessa kunnassa ei. Se aiheuttaa monta kertaa sen, että sitten kun halutaan huolehtia omaisista, niin joudutaan tekemään se ilman kunnan kanssa saatavaa sopimusta, eikä silloin tule mitään vapaapäiviä eikä myöskään niistä vapaapäivistä sitä järjestelmää, jossa hoito jatkuu, vaikka vapaapäiviä mahdollisesti onkin.

Arvoisa puhemies! Sitten muutama sana liikenneministeriön pääluokasta, jossa on puhuttu aivan asiallisesti yksityisteistä. Siitä voi sanoa näin, että eduskuntahan niitä määrärahoja on korottanut aina sen mukaisesti, mitä niitä nyt sitten hallituspuolueitten osalta on saatu valtiovarainministeriltä sopimuksen mukaan. Myöskin merenkulun lausumien osalta, mitä liikenne- ja viestintävaliokunta on todennut, on tekstiä sivuilla 222 ja 223 näihin väylämaksuepäselvyyksiin liittyen, ja uskoisin näin, että kun ed. Pulliainen käyttää puheenvuoron, (Ed. Pulliainen: Mitenkäs arvaattekaan!) niin varsinkin sivun 223 väylämaksuepäselvyyksistä saadaan periaatteellista ja syvällistä tietoa, koska siinä on valiokunta hyvin pitkään näitä yrittänyt viedä eteenpäin, mutta näyttää siltä, että toiseksi mitä ilmeisimmin jäämme, koska siellä on nyt sitten tulkittu määrättyjä asioita sillä tavoin, että valtiovalta on kyllä kärsinyt aika suuria tappioita taikka menetyksiä, jos kauniisti sanotaan.

Arvoisa puhemies! Liikenneministeriön pääluokasta haluan tuoda esiin vielä radiotoiminnan toimiluvat. Kun valiokunta joulukuun alkupuolella käsitteli radiotoimintaan liittyvää lainsäädäntöä, niin siinä korostettiin sitä, että nyt kun on uusi toimilupakierros, niin silloin pitää lähteä siitä myös ministeriön osalta, että ohjelma on toimilupaehtojen mukaista ja että sitä myös valvotaan. Siitähän on tullut kritiikkiä muutaman ketjuuntuneen radion kautta, ja muutama kokoomuslainen kansanedustaja täällä on kovasti ollut sitä mieltä, että valiokunta on ollut väärässä, mutta minä en voi ymmärtää sitä, että jos lupa myönnetään esimerkiksi uutisten toimittamiseen, niin uutisia ei tule juuri lainkaan vaan diskomusiikkia, tai miksikäs sitä nyt sanotaan.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi muutama sana sivun 217 alkupuolella olevaan ajatukseen maataloudesta. Erityisesti huomio kiinnittyy tilatukijärjestelmälausumiin ja niihin kannanottoihin, joita maa- ja metsätalousvaliokunta on ottanut. Minun mielestäni ne ovat ihan asiallisia, ja toivon, että jotakin konkreettista sieltä tulee. Valtioneuvostohan on tähän kertomukseensa todennut, että valtioneuvosto on 14.7.2005 päättänyt ryhtyä lausumista aiheutuviin toimenpiteisiin, ja toivon todella, että kun täällä puhutaan kauniisti maataloushallinnon byrokratian karsimisesta jne., niin näihin todellisiin ongelmakohtiin puututtaisiin ja että myöskin maakunnissa perheviljelmillä olisi jonkinlaista elinmahdollisuutta.

Roger Jansson /r:

Värderade herr talman! Det är en intressant och givande berättelse om språklagstiftningen som vi har som del i dagens ärende. Jag skall den här första berättelsen till ära anstränga riksdagens tolktjänst genom att under mina tre år här i riksdagen hålla det första icke på förhand skrivna anförandet, så det kan bli lite jobbigt med tolkningen.

Jag vill ta upp ett språkförhållande som inte är behandlat i berättelsen men som kan ge i viss mån en lite annan infallsvinkel på problematiken. Det gäller förstås den åländska självstyrelselagens grundlagsenliga säkrande av svenskspråkigheten i landet. Det är ju så att den åländska självstyrelsen grundar sig uttryckligen på enspråkighet som är nationellt genom självstyrelselagen och internationellt genom beslutet i Geneve 1921 garanterad.

Finland är alltså grundlagsenligt tvåspråkigt men det finns en liten del av landet med en halv procent av befolkningen som enligt nationell och internationell lag är enspråkig. En förutsättning för att den åländska självstyrelsen skall fungera rationellt och i praktiken är att den statliga administrationen fungerar tvåspråkigt väl. När det gäller den här utveckligen ser vi tyvärr — och skälen är naturligtvis kända — en allt sämre utveckling.

På Åland har det gjorts och görs just nu utredningar om den språkliga situationen för enspråkigheten, för svenskheten på Åland. Statens verksamheter på Åland som är mångahanda har gjort en utredning om sina problem i förhållande till sina huvudmän, huvudorganisationer här i riket. Det är flera ministerier som är representerade inom den åländska länsförvaltningen. Skatteförvaltningen är kanske den största enheten men också förhållandena till inrikesministeriet inom en del sektorer är betydande.

De här utredningarna visar att det är stora dagliga problem i förhållandena eftersom kommunikationen, dataprogram och så vidare i huvudsak är enspråkiga, och inte heller inom den statliga förvaltningen på Åland är alla anställda tvåspråkiga. Självstyrelselagen ger alltså en rätt för dessa tjänstemän att vara enspråkiga i många fall.

Den andra utredningen som är på gång gäller självstyrelsemyndigheternas förhållande till statliga och semistatliga organ och där garanterar självstyrelselagen att man skall kunna fungera i förhållandet på svenska. Utredningen så här långt visar att det finns väldigt många problem i det förhållandet. Och det fungerar ju väl när våra tjänstemän på Åland i många fall och tidigare i ännu flera fall är tvåspråkiga. Men så är det i minskad omfattning idag. Jag återkommer till det.

Den tredje funktionen är våra medborgares, de åländska medborgarnas och de åländska företagens och organisationernas förhållande till statliga myndigheter. Specialsjukvården är ett stort område i det sammanhanget och det visar också på ökande problem. Så att sammantaget är det en utveckling som är bekymmersam.

Minst en tredjedel av den åländska befolkningen har ingen chans att klara sig på finska och det är naturligtvis alldeles fel att kräva trots att de bor i Finland att de skall kunna finska, eftersom Åland är enspråkigt enligt nationell lag och internationella garantier. Det här beror inte på någon envishet eller ovilja gentemot det finska utan det beror på den verklighet man lever i. Samma sak i mellersta Finland, samma sak i östra Finland, samma sak i norra Finland, det är av praktiska skäl naturligtvis som man där är enspråkigt finsk. Ytterligare en tredjedel av ålänningarna har stora svårigheter att klara sig på finska. Så därmed återstår bara en tredjedel då som är tvåspråkiga.

Allt flera inom självstyrelseorganen, inom förvaltningen, är idag antingen rikssvenskar som har flyttat in — vi har idag en stor inflyttning från Sverige till Åland — eller ålänningar som har utbildat sig på den akademiska nivån huvudsakligen i Sverige. Det har resulterat i att deras skolfinska, studentfinska, har rostat och blivit om möjligt ännu sämre än vad den har varit. Dessa personer som jobbar inom självstyrelseorganen skall inte heller behöva kunna finska.

Värderade talman! Språklagen är bra och nödvändig för att bevara funktionaliteten i tvåspråkigheten i landet. Men språklagen är som i många sammanhang har konstaterats inte tillräcklig. En alldeles särskilt stor belastning uppstår nu under 2000-talets början när 40-talisterna går i pension. Den generationen i landet hade en större kunskap i landets bägge språk och en större andel svenskspråkiga finländare födda på 40-talet har jobbat inom statlig förvaltning. Så när den generationen går i pension kommer den procentuella andelen när det gäller kunskap i svenska språket att klart minska. Då kommer problematiken för Svenskfinland, men särskilt markant problematiken för Åland i förhållande till Finland, att förstärkas.

Jag hoppas att man här i riket tar de här problemen på fullt allvar så att de nationella garantierna både för svenska språket här på fastlandet är i enlighet med språklagen och de nationella garantierna som förstärks av internationella garantier för Ålands enspråkiga svenskhet skall kunna bevaras. Det är en förutsättning för att den åländska självstyrelsen skall fungera inom landet. Jag hoppas att det skall förbli på det sättet i framtiden.

Man brukar ofta höra en kritik mot Åland som går ut på att ålänningarna borde ju som andra finländare absolut lära sig finska och kunna fungera på båda språken. Jag vill säga att på Åland fungerar det bättre när det gäller servicen till finskspråkiga än vad det gör på huvuddelen av orterna i det tvåspråkiga Finland. Det är mycket svårare i Joensuu och i Kuopio, för att bara nämna några exempel, att klara sig på svenska än vad det är att klara sig på finska på Åland, både för dem som är turister och dem som bor där. Så jag tycker att vi när det gäller språkfrågan absolut inte har någonting att skämmas för på Åland. Det finns saker och ting som kan förbättras men i stort sätt så är situationen god för de finskspråkiga.

Värderade talman! Över till annan fråga. I den stora berättelsen så finns det en redogörelse över den förra riksdagens två klämmar som togs i samband med att självstyrelselagen reviderades 2002. Jag vill kort framföra ett beröm till justitieministeriet för hanteringen av den här frågan, av de här klämmarna, under de här tre åren som gått sedan det här beslutet i riksdagen togs på basis av de två klämmarna från förra grundlagsutskottet. Man har valt att utreda inom justitieministeriet och har tillsatt en särskild utredningsman som blev klar med frågan här för en vecka sedan och man har valt att ta det försiktigt. Det är mycket klokt eftersom de förslag som den förra riksdagen på basis av grundlagsutskottets betänkande då tog var dåliga.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aloitan tässä valtioneuvoston kertomuksessa kielilainsäädännön soveltamisesta, koska epäilen, että saatan olla ainoa suomenkielinen kansanedustaja, joka siitä puhuu. Se voi olla sitten iloinen yllätys, jos käy toisin.

Kun tämä kielilaki aikanaan säädettiin, silloin ei ollut mitään arviota sen kustannuksista. Nyt, kun tällainen selvitys on tehty, niin jälleenkään ei ole mitään arviota tämän kielilainsäädännön kustannuksista. Kaikesta muusta tässä eduskunnassa pidetään hyvin tarkkaa kirjaa, mitä maksaa, mikä on seuranta, mikä on suunta, lisääntyvätkö menot, vähenevätkö menot vai miten on. Samoin toinen asia, mistä ei ole tietoa, on se, mitkä ovat ruotsinkielisen ohjelmatoiminnan kustannukset Yleisradiossa. Ne on saatavissa selville, ne olisi voinut laittaa tähän kielipakettiin, nyt kun tällainen iso pumaka tehdään.

Arvoisa puhemies! Muuten ruotsin kielen asemasta. Kaikki kielitaito on hyvästä, niin olen aina sanonut, mutta kehitys menee vääjäämättä siihen suuntaan, nyt kun pakkoruotsi on poistettu ylioppilaskirjoituksista, että suunta alkaa näkyä, vaikka presidenttiehdokkaat kilvan vakuuttelivat, että jos alkaa vähentyä kirjoittamisten määrä, niin sitten alkaa ruotsin kielen palauttaminen pakollisena ylioppilaskirjoituksiin. Se aika on mennyt, ja sen ajan pitää ollakin mennyt. Ei missään päin maailmaa puhuta 5—6 prosentin vähemmistön kieltä tai sitä opeteta pakolla. Se on vapaaehtoisena, ja sen sopii sellaisena olla, ja kaikki kielitaito on hyvästä.

Sitten, aivan kuten ed. Jansson totesi, kielilaki ei ole voimassa Ahvenanmaalla. Se on poliittinen päätös, ja kuitenkin kielilaki on voimassa Kuhmossa esimerkiksi tai vaikkapa Pylkönmäellä, jossa ei ole yhtään äidinkielenään ruotsia puhuvaa, mutta se on siellä voimassa. Kyllä nämä asiat, jos ne menevät kohtuuttomuuksiin, myös ärsyttävät. Mutta, arvoisa puhemies, se ruotsin kielestä tällä kertaa.

Mutta varsinainen lempiasianihan alkaa heti alusta tässä hallituksen toimenpidekertomuksessa. Se on tietysti hallituksen EU-politiikka, ja sehän on nyt tässä yhtä ruusuntuoksuista, (Ed. Pulliaisen välihuuto) — ed. Pulliainen — yhtä ruusuntuoksuista kuin yhteiskunnassa yleensä. Vaikka totuus paistaa, luu paistaa läpi, niin propaganda ei kun kovenee ja orwellilainen kaksikieli rehottaa. Mutta kirves on jo puun juurella ja itsenäisyys on päivän lähempänä. (Ed. Vihriälä: Miten niin?) Mutta kun täältä katsotaan muutamia asioita — ed. Vihriälä — niin muun muassa sivulla 7 puhutaan siis maatalouden aluepolitiikan rahoituksesta: "Päätöksen myötä Suomen saamien EU-tukien määrä ei alene merkittävästi. Suomen maksut unionille kasvavat maltillisesti tulevan rahoituskauden aikana ja Suomen nettomaksuasema säilyy kohtuullisena verrattuna muihin yhtä vauraisiin jäsenmaihin." Jos näin olisi, niin en usko, että Pohjanmaalla ja muualla pidettäisiin niin kovia piirikokouksia ja kökkiä, että nyt ollaan tiukkana, me taistelemme, että tulee vähintään 90 prosenttia. (Ed. Vihriälä: Kyllä me taistelemme edelleen!) — Ja minä toivotan, ed. Vihriälä, teille onnea, koska tämä asia on yhteinen.

Mutta niin näkyy, että minkä EU-jäsenyys on tehnyt talonpojalle, sen Emu-jäsenyys tekee duunarille. Työmiehen kunnian varassa on myös suomalainen tuotanto. Kuusankoski meni jo, ja tänään tuli uusia lomautuksia ja jälleen uusia tulee. Ruotsilla on oma valuutta, oma kruunu, ja meitä peloteltiin, että siitä jos Ruotsi luopuu, niin kalanviljelylaitoksetkin kaikki tulevat Suomeen. Miten on käynyt? Ruotsi on ostanut TeliaSoneran, MTV:n ja kaikkea muutakin menee. Me olemme täällä pussinperällä pian, teemme EU-selontekoja ja olemme mallioppilaita, mutta teollisuus pakenee.

Arvoisa puhemies! Toinen asia: Täällä sanotaan, että sokeripolitiikkaa uudistettiin. No, toden totta uudistettiin. Puolet amputoitiin pois, eli toinen tehdas meni kiinni. Niin täällä ei lue, mutta täällä lukee, että uudistettiin. Tätä voi Säkylässä kysyä, mimmoinen uudistus se oli. Se oli uudistus, joka vei puolet työpaikoista. Sellainen uniuuni tämä EU on. Se EU on haitallinen.

Mutta tämä on kyllä hyvin mielenkiintoinen ja hyvä koonti. Tämä on pelkkää ruusuntuoksua, ei ongelman ongelmaa, kaikki tavoitteet on saavutettu, ulkosuhteet ja puheenjohtajuus. Ainoa, mikä täältä puuttuu, on kirsikka tämän jäätelön päältä, että vielä pitäisi perustuslaki ratifioida. Sitä tänne ei nyt viime vuoden puolella vielä tohdittu kirjoittaa.

Arvoisa puhemies! Sitten seuraava asia. Täältä löytyy paljon mielenkiintoista, tämä on hyvä. Eli kun pysytään näissä poliittisesti epäkorrekteissa aiheissa, missä pitäisi aina vakaasti ja arvokkaasti olla yhtä mieltä, eli on sellainen demokratia, niin täältä löytyy tämä kehitysyhteistyö: 600 miljoonaa euroa, ja se kasvaa enemmän kuin mikään momentti rahallisesti. (Ed. Pulliainen: Näihin on sitouduttu!) — Niin, te olette sitoutuneet, ja mikään ei näin paljon maksa. — Ja juuri viime viikolla ulkoministeriö vaati selvityksiä kehitysapurahoista, minne ne ovat menneet. Olen täällä usein siitä puhunut, ja vihreä naisfalangi on huudellut tuolta välistä, nyt he eivät ole paikalla, mutta toivottavasti tulevat. (Ed. Pulliaisen välihuuto) — Toivottavasti tulevat, ed. Pulliainen, tai te voitte aatetoverina tuurata. — Mutta sanottiin, että ei ole näitä tällaisia Soinin väittämiä epäselvyyksiä. No, nyt ulkoministeriö vaatii selvityksiä, missä ne ovat.

Arvoisa puhemies! Täällä mainitaan pitkäaikaiset kehitysyhteistyökohteet Etiopia, Kenia, Mosambik, Nepal, Nicaragua, Sambia, Tansania jnp. Rahaa on kaadettu kymmeniä vuosia, missä ovat tulokset? Kyllä niitä saa kysyä ja pitää kysyä. En minä hädänalaisten auttamista ollenkaan paheksu, päinvastoin, se on aivan totta.

Sitten suhteellisuuden toteuttamisesta eduskuntavaaleissa, josta ed. Vistbacka ryhdikkäästi ja perustellusti jo totesi: tämähän makaa sen takia jäissä, että se ei ole kaikkien etu. Mutta tämän nyt sanoisin parille porukalle, etenkin oikeastaan kokoomukselle, vasemmistoliitolle ja vihreille tällä kertaa. Vasemmistoliitto on vihreiden kanssa vaaliliitossa Kuopiossa, ja sitten kokoomus on vaaliliitossa Lapissa vihreiden kanssa ja, ed. Pulliainen, te olette varsin joustavaa väkeä. Jossain teidän äänenne voi mennä kommunisteille ja jossain äärikapitalisteille. (Ed. Pulliainen: Sehän on tasapaino!) — No, ilmeisesti se on tasapaino: toinen jalka tulessa, toinen jääpaljussa, ja keskimäärin menee oikein hyvin, ed. Pulliainen. — Mikä on vain linja, mikä on kuluttajansuoja? Näin poliittisesti voidaan todeta. Mutta sehän on kansan käsissä. Puhe on jälleen ilmeisen vaikuttavaa, koska tulee tämän verran reaktioita.

Arvoisa puhemies! Sitten sivulla 179 on hyvin tärkeä asia. Ed. Heli Paasio on tästä tehnyt lakialoitteen, jonka olen myös allekirjoittanut. Se koskee kuntakalleusluokituksesta luopumista. Tämähän on nyt ollut semmoinen iisakin kirkko, johon on mosaiikkia kasattu jo pitkin ja poikin, ja nyt täällä vihdoin viimein luvataan, että annetaan vuoden 2006 toukokuun loppuun mennessä lakiesitykset koskien kuntien kalleusluokitusjärjestelmästä luopumista viimeistään vuonna 2008. Tämähän merkitsee sitä, että jos olet turkulainen eläkeläinen, saat vähemmän eläkettä kuin tamperelainen eläkeläinen, ja niin paha asia turkulaisuus ei tietenkään voi olla, että siitä pitää näin rankaista. Mutta näin nykyään käy. Nyt tämä epäkohta on poistumassa, ja toivon tälle Paasion lakialoitteelle suurta menestystä ja oikeudenmukaisuutta ja ryhdikkyyttä.

Arvoisa puhemies! Vielä sitten olisi vammaiskuljetuksista, joista ed. Eero Akaan-Penttilä on aina puhunut hyvin, ollut paljonkin sanottavaa, mutta aika loppuu. Voisin sanoa, että kun päättäjät joutuisivat viikoksi vammaiskuljetusten varaan, niin ne asiat tulisi hoidettua. Niissä on parantamisen varaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi tuosta kielilaista, joka on liitteenä tässä, vaan kommentti. Kyllä minusta tuo kielilaki pitäisi sillä tavalla laittaa kuitenkin voimaan, että se ulottuu myös tuonne Ahvenanmaalle. Nimittäin minusta, jos Ahvenanmaa kerta on Suomea, minkä takia laki jotenkin yhtä Suomen osaa ei koskisi? Jos vaikka kuinka on itsehallinto, miksi on tuommoinen erioikeus? Muut asiat voivat olla siinä itsehallinnon piirissä, mutta tämmöisten perusasioiden pitäisi kyllä olla samat kuin Manner-Suomessa.

Samaten toinen kysymys on sitten maanomistus, kun olen ymmärtänyt, että jos tämmöinen Manner-Suomesta oleva ihminen menee sinne, niin ilmeisesti ei hirveän herkästi ole maata myytävänä. Voi olla väärä tietokin, mutta minusta tämmöisissä perusasioissa, jotka EU:ssakin ovat semmoisia vapautettuja oikeuksia, kyllä pitäisi olla Ahvenanmaan samassa linjassa siinä eikä pitäisi olla mitään semmoista niin kuin käenpesäajattelua, että on tämmöinen erityisjuttu. Muut saavat olla ihan niin kuin tälläkin hetkellä.

Tässä on niin paljon asioita. Poimin ihan muutaman. Yksi merkittävä asia, mikä parasta aikaa on hallituksen toimesta tuotu tänne, ovat nämä energiapoliittiset kysymykset, ja niistä ollaan nyt värkkäämässä lausuntoja ja mietintöjä riippuen vähän valiokunnasta ja aiheesta.

Minusta se on kuitenkin yksi semmoinen selkeä asia, jotta meidän pitäisi miettiä uudelleen koko tämä Kioton sopimus -kysymys. Aikanaan äänestin Kiotoon liittymistä vastaan tuossa. Minusta se ei välttämättä ole se mekanismi, millä saadaan ihan oikeasti koko maailmanlaajuisesti päästöjä kuriin. Se ei nimittäin auta yhtään, jos täällä nostetaan hintaa päästöille ja siirtyy tämä tuotanto johonkin toiseen maahan. Kun katsoo tätä meidän palloa, missä ollaan, niin se ei yhtään vähennä niitä päästöjä.

Sen takia, kun puhutaan innovaatioista, puhutaan siitä, jotta Suomen pitää olla edelläkävijä kaikista, ja se on meidän pärjäämisen edellytyskin, että meillä on osaamista, meillä on hyviä tämmöisiä keksintöjä ja kehitetään niistä sitten asioita, jotka aikanaan ovat sitten oikeita tuotanto- ja toimintatapoja ja parempaa elämänlaatua ja parempaa ympäristöä, niin minusta tässä Kioto-prosessissa on menty niin pahasti harhaan, jotta ei voi enempää mennä. Lähdetään niin kuin myymään saastutusoikeuksia.

Siinä mielessä Suomen innovaatiot pitäisi käyttää sen eteen, miten saada nämä päästöt piipun päästä talteen, vähennettyä. Sehän ei tarkoita sitä, että kokonaan pitää kaikki hiilidioksidi ottaa talteen, vaan meillähän joka tapauksessa yhteyttämisen kautta kaikki vihreä imee tuolla, ottaa niin kuin talteen hiiltä, hiilidioksidia. Ymmärsin sillä tavalla, kun luin tuolta joitakin asioita, jotta meret vievät noin puolet näistä meidän päästöistämme. Kun tuolla kysyin valiokunnassa asiantuntijoilta, onko kehitetty järjestelmiä, miten sieltä piipun päästä nämä hiilidioksidit otetaan talteen, niin on kehitelmiä olemassa, mutta tällä hetkellä se hyötysuhde on kovin heikko. Eihän niitä kaikkia tarvitse ottaakaan, koska meillä nielut on olemassa, hyvin laajat nielut.

Kyse on siitä, miten se ylimääräinen hiili otetaan. Onko se sitten halvempi vai kalliimpi, kun katsotaan noita tulvia, joita ilmastomuutos aiheuttaa, tai myrskytuhoja tai mitä hyvänsä kaikkea tulee tapahtumaankin? Mahdollisesti hukkuu hyviä alueita, missä asutaan tai viljelymaita tuhoutuu. Eikös silloin meidän pidä satsatakin siihen innovaatioon, millä tavalla saataisiin se hiili talteen?

Asiantuntijat sanovat, että tulee niin valtavan paljon sitä, jotta se ei sopisi mihinkään. Minä luulen, että sekin on ratkaistavissa, koska kyse on kuitenkin siitä erästä, joka, mikäli se jää sinne nielujen varaan, jotka ovat luontaisia ja sen meidän ylimääräisen käyttömme välissä olevia. Se ei tuonne luontoon ennätä sitoutua eikä aiheuta vahinkoa eikä päädy sinne. Sen takia minusta tähän Suomen pitäisi panostaa erityisesti ja se tulisi olemaan uusi vientituote. Kysyntää kyllä olisi. Silloin voidaan purkaa koko Kioto-mekanismi, jos meillä olisi tämmöiset järjestelmät. Siinä pitää sitten olla velvoitteet, vastuut tietysti jokaiselle maalle siitä, minkä verran minkin maan osaltaan sitä väliä hiilestä on otettava talteen.

Sitten kiinnitin ihan samaan asiaan huomiota kuin ed. Vistbacka tuossa omaishoidon tuen osalta ja omaishoitajien aseman parantamisen osalta. Kyllä meidän vihonviimein olisi saatava isompia harppauksia siinä aikaan. Tämä Elli Aaltonen kun teki raportin — mikähän hän mahtaa arvoltaan ollakaan, sosiaalineuvos, joku tutkinto hänellä nyt viime aikoina oli, mahtaako tohtori olla järin — niin hän teki tosi hyvän työn siinä. Aaltosen raportissahan esitetään juuri tämmöistä mallia, jossa omaishoito tehtäisiin tämmöiseksi niin kuin subjektiiviseksi oikeudeksi koko Suomen tasolla. Se tarkoittaisi sitä, jotta kaikissa kunnissa olisi mahdollista samoilla perusteilla ja Kelan maksamana toimia omaishoitajana ja saada omaishoidon tukea. Minusta tämä kuitenkin on yksi semmoinen merkittävä alue ja hoitomuoto, kun katsoo meidän ikääntymisen tuomia ongelmia ja sitä, mitä siinä pitää tehdä.

Sitten täällä sivulla 241 on näistä terveydenhoidon maksukatoista puhuttu. Täällä todetaan sillä tavalla hassusti, että sitä on ikään kuin selvitelty ja todettu, että tässä nyt on ongelmia mutta että sehän vaatii jatkotyötä. Minusta tämä ei kyllä olisi vaatinut yhtään jatkotyötä, vaan kun tiedetään, mikä se ongelma siellä on, ne köyhät ihmiset, jotka maksavat esimerkiksi Ruotsiin tai Norjaan verrattuna, muihinkin Pohjoismaihin verrattuna, moninkertaisen määrän omavastuuosuuksia vuosittain, niin siinä ei hirveän isoa matematiikkaa tarvitse, että tietää, mitä se tarkoittaa niiden ihmisten taloudessa ja mitä tarvitsisi tehdä siinä.

Se tarkoittaa sitä, että tehdään se yhteinen maksukatto, tai jos se on niin vaikeaa, niin sitten pudotetaan kaikista näistä maksukatto, on se sitten matkojen osalta tai lääkkeiden osalta tai hoidon osalta. Sen vaan tiedän, että ne ihmiset ovat pulassa siellä. Tällä hetkellä jonkun vertailun mukaan, lehtitiedon mukaan, meillä on noin viisinkertainen omavastuuosuus näihin naapurimaihin verrattuna. Itse en ole sitä tutkinut, mutta joskus joutuu turvautumaan lehtitietoon.

Sitten toinen asia, mikä liittyy pitkäaikaistyöttömyyteen ja näihin 40-luvulla syntyneisiin ihmisiin: Meillähän otettiin käyttöön eläketuki, joka koski ennen vuotta 48 syntyneitä ihmisiä elikkä 47 vuoden loppuun mennessä syntyneitä. Siinä järjestelmässähän riitti se, että oli 2 500 päivää työmarkkinatuella ollut tai 2 000 päivää työmarkkinatuella ja ansiosidonnaisella sen 500 päivää määrätyn ajan sisällä. Siinä nähtiin se, jotta sieltä semmoinen 3 000—4 000 ihmistä lähti sitten tälle eläketuelle. Se helpotti hirveän paljon painetta tuolla työhallinnossa. Se helpotti tämmöisiä turhia valituksia, joita siellä oli menossa. Mutta minusta tämä pitäisi laajentaa sillä tavalla, jotta kaikki silloin 40-luvulla syntyneet elikkä ennen vuotta 50 syntyneet voisivat lähteä siihen, koska se on selkeästi nähtävissä ainakin tuolla meidän seutukunnalla, jotta sen ikäisille ihmisille ei löydy siellä töitä. He pyörivät siellä työvoimapoliittisissa toimenpiteissä ja killuvat ja odottavat, milloin saisi tukityöpaikan, ja osin heidän työkykynsäkin on alennut, mutta ei siinä mitassa, jotta pääsisi eläkkeelle. Sen takia minusta olisi kaikkein halvinta ja järkevintä, jotta laajennettaisiin vähintään sillä kahdella vuodella eteenpäin sitä putkea.

Sitten viimeisenä asiana semmoinen perustavaa laatua oleva kysymys, jota tässäkin jossakin sivutaan ja joka koskee näitä meidän liikenneyhteyksiä ja tieverkon kuntoa. Tänään me maakuntaliittona kävimme juuri tuolla Tielaitoksen pääkonttorilla. Siellä tuli hyvin esille, jotta tällä hetkellä meidän nykyisillä varoillamme, joita on ensi vuodellekin kaavailtu noissa raameissa, pystytään juuri pitämään tätä tieverkkoa jollakin tavalla kunnossa, jollakin tavalla, mutta ei välttämättä edes siinä kunnossa päätieverkkoa kuin sitä pitäisi pitää. Mutta tämmöiset uushankinnat, uusinvestoinnit, jotka liittyvät jopa turvallisuuteen — tasoristeykset ja monet muut kevyen liikenteen väylät — kutistetaan tai säästetään jostakin sieltä hoitopuolelta ja sitten yritetään niillä rahoilla saada jotain aikaan. Sen takia minusta ensinnäkin ne korit, jotka tuossa aikaisemmin tehtiin tuolla ministeriön toimesta, pitäisi tulla rahoittamaan ensi vuoden budjetissa ja tulevissa budjeteissa, että saadaan tämä meidän liikenneverkkomme kestämään kunnossa. Siihen päätän puheeni.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ulkona sataa räntää, hallitus on kertonut tekemisistään, 328 tiheästi painettua sivua, ja jalat kastuvat pikkukengissä Helsingin kaduilla. Menee siis huonosti ja harmittaa. On kaksi mahdollisuutta: joko normaalit oppositiohaukut hallitukselle tai sitten lohduttautua ihmettelemällä valittuja paloja tästä kertomuksesta. Valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon ja keskityn sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan kohtaan Syrjäytymisen ehkäisy ja hoito.

Arvoisa puhemies! Kertomuksen mukaan köyhyysriski säilyi EU-maihin verrattuna alhaisena. Seuraavassa lauseessa kuitenkin todetaan tuloerojen kasvaneen. Mitä nämä molemmat yhdessä mahtavat tarkoittaa? Mikä riski on pysynyt alhaisena? Miten alhaisena? Yritetäänkö tässä mahdollisesti sanoa, että vaikka suhteellinen EU-köyhyys on lisääntynyt, niin absoluuttisesti emme ihan vielä ole Slovakian tasolla? Tässä yhteydessä voisi kai arvioida niinkin, että jotenkin tässä nyt on ikään kuin vihjattu tähän EU:n suhteellisen köyhyyden mittariin, joka minun mielestäni on aika kummallinen suhdeluku. Se on kummallinen siitäkin huolimatta, että se tarjoaa oppositiolle jatkuvasti ja valitettavasti tässä nykyisessä Suomessa edellytyksiä arvostella hallitusta. Kummalliseksi ja ongelmalliseksi sen tekee se, että sen mukaan, koska se on jossain määrin arveluttavasti valittu hajontaluku, Slovakiassa suhteellinen köyhyys on pienintä Euroopassa. Sen sijaan absoluuttinen köyhyys todennäköisesti Slovakiassa saattaa olla suurinta Euroopassa, ja juuri tästä syystä suhteellisen köyhyyden mittaamiseen pitäisi etsiä parempi suhdeluku.

Silti toisaalta tuntuu, että jos näin on, kuten arvioin tämän kertomuksen osalta, niin silloin kertomuksessa on kuitenkin unohdettu se, että suhteellisen köyhyyden lisääntyminen ennemmin tai myöhemmin johtaa myös absoluuttisen köyhyyden kasvuun, ja itse asiassa sehän myönnetäänkin tässä kertomuksessa, kun sitten kolmas ja neljäs virke samassa kappaleessa kuuluvat: "Pienituloisten osuus on kasvanut perheissä, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Toimeentulotuen käyttäjämäärät vähenivät, mutta lapsiperheiden, erityisesti monilapsisten ja yksinhuoltajaperheiden, köyhyys ja toimeentulovaikeudet lisääntyivät." Tämä on se tämän kertomuksen ja itse asiassa suomalaisen tämänhetkisen sosiaalipolitiikan keskeinen kipupiste: huolimatta siitä, kuten täällä nyt varmaan tulemme vielä kuulemaankin, ja jos ei nyt tämän kertomuksen yhteydessä, niin monissa muissa paikoissa vaalien lähestyessä, että maan hallitus on suunnannut niin ja niin paljon sosiaalisten epäkohtien poistamiseen ja kuntien tilanteen parantamiseen ja kaikkea muuta hyvää — ja sitten oppositio sanoo, että kaikkea muuta pahaa — siitä huolimatta lapsiperheiden köyhyys lisääntyy.

Tämä kertomus nyt sinänsä on tietenkin kuvaileva, mutta kuitenkin sillä tavalla kuvaileva, että tässä ikään kuin kerrotaan mitä aiotaan tehdäkin, ja mitäs tälle nyt sitten aiotaan tehdä? Samalta sivulta 63 löytyy kaksikin toimenpiteeksi luokiteltavaa kuvausta. Ensinnäkin todetaan, että "EU:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen kansallisen toimintasuunnitelman 2004—2005 toteuttaminen eteni odotetusti." Eli suunnitelma eteni odotetusti — lapsiperheitten köyhyys on kasvanut. Mikä se semmoinen suunnitelma on, jossa odotetaan lapsiperheitten köyhyyden kasvamista? Ja toiseksi: "Lasten ja lapsiperheiden syrjäytymisen ehkäisemiseen ja varhaisen tuen parantamiseen kiinnitettiin huomiota." Mahtaako se nyt ihan riittää se, että kiinnitetään huomiota lapsiperheiden köyhyyden lisääntymiseen, syrjäytymisen estämiseen? Ehkä olisi hyvä myöskin osoittaa konkreettisia toimenpiteitä.

Mitä ne konkreettiset toimenpiteet sitten voisivat olla, tai millaisia niitten pitäisi olla? Minusta Suomessa on järjestelmä, jolla köyhyyttä on tähän saakka varsin hyvin estetty, jolla on voitu rahoittaa toimenpiteitä sen köyhyyden estämiseksi ja poistamiseksi. Se on verotus. Keräämällä veroja progressiivisesti ja tasaveronakin kunnallisveroissa on voitu turvata ilmaisia tai ainakin selvästi tuotantokustannuksia halvempia palveluita, jotka on voitu suunnata niillekin, joitten oma maksukyky ei markkinoilta riittäisi niitä hankkimaan mutta jotka niitä eniten tarvitsevat. Niitä ovat juuri tälläkin hetkellä köyhät lapsiperheet. 3,5 miljardia veronkevennyksiä on kuitenkin tällä kaudella annettu. Jos pitäisi paikkansa se, mitä hallitus väittää, että niillä on taloutta pystytty elvyttämään niin, että verotulot ovat kasvaneet ja palveluita voidaan tuottaa entistä enemmän, jos näin olisi käynyt tai jos näin kävisi, niin hyvä on, ne kevennykset saattaisivat olla jopa siunauksellisia. Tässä kertomuksessa ei kuitenkaan esitetä minkäänlaista todistusaineistoa siitä, että näin olisi nimenomaan käynyt. Minulla on se vahva epäilys ja siitä minä hallitusta arvostelen, että näillä veronkevennyksillä on paitsi lisätty tuloeroja, mitä kukaan ei pystyne kiistämään, myöskin heikennetty palveluita ja se dynaaminen vaikutus ei ole ollut riittävä kompensoimaan niitä verotulojen menetyksiä, joita erityisesti kunnille on tullut ja joitten vuoksi ne eivät pysty näitä palveluita tarjoamaan. Tämä asia pitää saada kuntoon.

Ed. Soini sanoi, että hän on aina valmis köyhiä puolustamaan. Me kävimme katsomassa todellista köyhyyttä tuolla Vietnamissa ja Kiinassa tässä muutama päivä sitten. Voin tietenkin todeta, että erityisesti siellä apua tarvitaan ... (Välihuuto) — sitä tarvitaan ihan riippumatta siitä, mistä syystä se on syntynyt — ja luulen, että meidänkin velvollisuutemme on osallistua siihen työhön. Mutta toki meidän pitää myöskin pitää huoli siitä, että absoluuttinen köyhyys ei Suomessa lisäänny. Sen takia meidän tulee aika tarkasti jatkossa katsoa, mitä me verotukselle ja sillä saataville palveluille teemme, koska me olemme vastuussa sekä kaikkien maailman köyhistä että myöskin suomalaisista köyhistä. Toivon, että myöskin hallitus kantaa vastuun jatkossa ehkä hieman toisenlaisin keinoin kuin tähän saakka.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksi on syytä palauttaa mieliin, millä tavalla valtaosa tästä hallituksen kertomuksesta syntyy. Reippaasti yli puolet syntyy sillä tavalla, että kun hallituksen esityksiä on eri aikakausina ollut täällä eduskunnassa, valiokunnissa käsittelyssä, niin niitä ei ole ihan nikottelematta hyväksytty, vaan niitä on ponsitettu mietintöjen osana, joskus oikein runsaastikin, ja sitten hallitukset, jotka tuota aikaa seuraavat, joutuvat niihin ponsiin vastaamaan, jollei niitä ole sitten tapettu. Nyt tässäkin hallituksen kertomuksessa yritetään tappaa varsin monta edellisten hallitusten aikana syntynyttä pontta, ja ne hallitukset ovat jo kuolla kupsahtaneet sinne omaan aikaansa jo sitten aikaisemmin.

Arvoisa puhemies! Poimin täältä kahteen pääluokkaan, elikkä maa- ja metsätalousministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaan, liittyviä joitakin näkökohtia, joilla katson, että niillä on yleisempää merkitystä ja aika mielenkiintoista merkitystä. Ensinnäkin hyvin selvästi käy ilmi yksi asia muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta, että teksti on virkamiesten tekstiä, joka on tuttua siitä asiantuntijakuulemisesta, ja virkamiehet, jotka jäivät toiseksi valiokunnan kanssa, haluavat nikotella vihonviimeiseen hengenvetoon saakka, että kun tappio tuli, niin revanssi täytyy saada. Oikein tunnistaa nämä virkamiehet, jotka ovat kirjoittaneet nuo tekstit, koska ne sitten päättyvät siihen, että tämä ei kerta kaikkiaan anna aihetta enää yhtään mihinkään, ja ehdotetaan tämän ponnen poistamista. Sieltä löytyy sitten mielenkiintoisia perusteita sille, minkä takia pitää tämä ponsi kiusasta poistaa. Otan muutaman esimerkin.

Vuodesta 1995 lähtien on tämä tuorein perunan rengasmätää koskeva ponsi ollut siellä, ja joka ikinen vuosi on yrittänyt hallitus sitä poistaa, ja aina se on vaan siellä säilynyt. Se on hyvin mielenkiintoinen asia sen takia, koska perunantuotanto on ainut sellainen tuotannon kohde Suomessa, jonka kohdalla meillä on suvereenit markkinat maapallolla ja Euroopassa, kun vain päästään mahdollisimman suureen tautivapauteen. Se ensimmäinen semmoinen merkittävä askel koko maata koskien on, että tämä rengasmätä saadaan poistettua, niin että voidaan markkinoida tätä perunaa, siementä ja sitten sitä syötävää ja teollisuusperunaa, rengasmätä- ja tautivapaana. Millä perusteella sitä yritetään nyt saada pois? Se on siis virkamiesten kanta; ei ministeri näytä ottaneen mitään kantaa tähän. Se on niin kallista, se on kallista. No, se laskettiin aikoinaan moneen kertaan, minkä verran se maksaa. Verrataanpas, mikä ei ole kallista. 129 miljoonaa euroa tarvitaan nyt maatalouden kansalliseen tukeen lisää. Sen tuottajat ovat ansainneet, sitä en kiistä, mutta vain murto-osa siitä tarvittaisiin, että tämä rengasmätä saataisiin kitkettyä pois. Menetelmät tiedetään, kaikki tiedetään, mutta kun virkamiehet sattuvat olemaan tätä mieltä, niin niin ei voi tehdä.

Otan toisen esimerkin, energiapuuasiaa. Kyllä on vaikeata. Jos verrataan sitä, mitä maa- ja metsätalousministeri ja kauppa- ja teollisuusministeri ovat pöntöstä lausuneet tämän kevätlukukauden aikana, niin näillä teksteillä ei ole mitään toistensa kanssa tekemistä, ei yhtään mitään. Mutta on sentään sitten yksi ainut asia, jonka kohdalla hallitus on polvillaan, ja se on tilatukimalli: kuusi pontta viime kesältä. Kun hallituksen voimat eivät valiokunnassa riittäneet, oppositio tarvittiin apuun. Opposition avulla saatiin mietintö pikavauhtia käsiteltyä, liitettiin siihen kuusi pontta, ja nyt kerrankin hallitus ilmoittaa, että me olemme oikein hallituksena, valtioneuvostona, päättäneet, että näin toimitaan. Loistavaa! Siis edes yksi asia, mutta silloin tarvittiinkin oppositio apuun.

Hypätäänpäs tuonne liikenne- ja viestintäministeriön puolelle. Puolenkymmentä vuotta sitten toteutettiin tiehallintouudistus ja lähdettiin oikein reippaasti liikkeelle Tieliikelaitoksena, ja sitten hallinto on tietysti oma lukunsa. On tullut kertomusta kertomuksen jälkeen, kuinka loistavasti nämä hommat hoidettiin ja hynää tulee ja valtiolle tuloutetaan jnp. Mutta nyt kun sitten se kilpailuyhteiskunta onkin tullut EU:ssa vastaan sisämarkkinoilla, niin viime aikoina urakat ovat menneet huit hait. Estoniasta tulevat urakoitsijat ja joka paikasta tulevat, ja joka ikinen kilpailu hävitään ihan viimeiseen saakka. Nyt nöyrästi ollaan polvillaan tuossa eduskunnan portaitten edessä ja sanotaan, että "no niin, harjoittelua tässä vaaditaan ja vielä trimmausta vaaditaan" jnp. Henkilökuntaa sanottiin tuhatmäärin irti noin vaan vastoin eduskunnassa aikaisemmin ilmoitettua, ja nyt ollaan sitten puhtaan kaulan kanssa. Elikkä siis ne, jotka osasivat kaikki vallan loistavasti, aivan täydellisesti, ovat nyt polvillaan, kun mikään ei menekään. Elikkä siis hommaa ei hallittu, sitä bisneksen tekoa, ei sitten pätkänkään vertaa. (Ed. Soini: EU on haitallinen!) — No niin, ed. Soini. Tämä on sitten se toinen puoli asiasta. Jos sillä oli jotakin tekemistä tämän asian kanssa, niin olkoon sitten edelleen haitallinen. Mutta ei tainnut nyt ihan olla näin.

Sitten väylämaksuepäselvyydet. Aivan niin kuin ed. Vistbacka totesi, tässä on kysymys kymmenistä miljoonista euroista, jotka valtio on menettänyt maksutuloina, ja valiokunta on kiinnittänyt kerta toisensa jälkeen huomiota siihen, että nyt täytyisi nokanvalkaisun alkaa ja toimia määräysten mukaisesti. Vaan eipä ryhdytty. Sitten tuli valtavan moninkertaisen saikkinoinnin jälkeen se lainsäädäntö meille. No, se saatiin läpi hoidettua, jopa yksimielisesti. Mutta mitä onkaan tapahtunut sen jälkeen? Merenkulkulaitos on tehnyt oman lainsäädäntönsä, jossa käytännön toimenpiteissä sillä, mitä eduskunta päätti viime vuoden puolella, ei ole juuri käytännöllisesti katsoen mitään merkitystä. Se on ihan yhtä tyhjän kanssa. Se on paljastunut ihan sattumalta, ei suinkaan minkään muun kautta kuin Merenkulkulaitoksen asiakkaitten kautta, jotka ovat hämmästelleet, että miten ihmeessä, kun laissa sanotaan näin, käytäntö onkin aivan kokonaan toista. Eräässä tilaisuudessa sitten avoimesti kertoivat, että tällä tavalla tämä homma toimii. Se tuli pantua paperille saman tien, ja nyt tällä hetkellä oikeuskansleri tutkii tätä asiaa, mitenkäs tässä nyt eduskunta unohtuikaan ja mihinkäs se lainsäädäntö, joka viime vuonna hyväksyttiin, nyt on jäänytkään, samanaikaisesti, kun keskusrikospoliisi selvittelee sitten näitä aikaisempia väylämaksuepäselvyyksiä.

Sitten postipalvelut. Tämä on mielenkiintoinen asia sen takia, että kun eduskunta hyväksyi muun muassa eräässä yhteydessä kaksi pontta, joissa puhutaan nimenomaan postipalvelujen parantamisesta. Niin mitä tapahtuukaan Suomen Posti Oy:n osalta? Se pääsee julkisuuteen, että nyt vähennetään sata virkaa ja tointa ja nyt supistetaan palveluja siellä, palveluja täällä. Yhtään ainutta sellaista todellista uutista ei ole ollut, joka olisi kertonut siitä, että on toimittu eduskunnan tahdon mukaisesti ja parannettu sitä palvelutasoa. Elikkä postipalvelulaki on tällä tavalla muodostumassa farssiksi, ja se on erinomaisen ikävä asia.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Niinhän se on, että oppositio haukkuu ja hallituspuolueet kehuvat. Hallituksen toimenpidekertomus vuodelta 2005 on kertomus hallituksen strategia-asiakirjan toteuttamisesta. Paljon on tehty, paljon hyvää on saatu aikaiseksi. Näin arvioi tietenkin hallituksen edustaja, eikä aiheetta, vaikka toki paljon parannettavaa riittää.

Hallituksen strategia-asiakirja on eräänlainen ohjekirja hallitusohjelman toteuttamiseksi. Hallituksen strategia-asiakirjan tarkoituksena on koota ja suunnata koko valtionhallinto toteuttamaan hallituksen strategisia päätavoitteita. Hallituksen EU-politiikassa merkittäviä asioita Suomelle olivat ainakin EU:n uudet rahoituskehykset, maatalous, yleinen talouspolitiikka ja Lissabonin strategian toteutuminen. Uudet jäsenmaat vaikuttivat EU-rahoituksen suuntaamiseen ja erityisesti maaseudun kehittämisvaroihin. Suomi on Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa muuta Eurooppaa pitemmällä. Heikommin kehittyviä maita on kuitenkin syytä tukea ja patistaa yhteisissä pyrkimyksissä. Suomen painoarvo asukasluvun ja eurokansanedustajien määrällä mitattuna on vähäinen Euroopan unionissa, siksi on välttämätöntä, että Suomi jatkossakin huolehtii kaikin mahdollisin tavoin myös omista eduistaan unionissa. Olemme EU:n suurista keskuksista katsoen kaukana. Mielenkiinto meihin säilyy, jos olemme unionin kärkijoukkoa erilaisissa menestysmittauksissa. Pärjääminen esimerkiksi koulutuksessa on meille suomalaisille elintärkeää.

Sisäministeriön viime vuoden keskustelluin hanke oli kuntien palvelurakenneuudistus, ja sitä se on tänäkin vuonna. Valmisteluvaiheessa viime vuonna käytiin kaikkien aikojen laajin kuntakuuleminen. Kuulemisen tuloksia ministeriössä on käyty läpi ja kesään tai ehkä juhannukseen mennessä on tulossa esitykset palvelurakenneuudistuksesta eduskuntaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla tärkeimpiä saavutuksia on ollut hoitotakuu viime vuonna. Leikkausjonot ovat vähentyneet huomattavasti ja potilaiden asema parantunut. Vielä on kuitenkin parannettavaa esimerkiksi hammashuollossa. Suunta on kuitenkin oikea. Tänä vuonna maaliskuussa astui voimaan hoivatakuu, jolla parannetaan vanhusten asemaa. Vanhushuolto tarvitsee lisää työntekijöitä. Eri puolilta maata on kuulunut hälyttäviä tietoja vanhushoitajapulasta. Tähän on puututtava.

Opetusministeriön hallinnonalalla tärkeitä uudistuksia olivat opiskelijoiden parantuneet opintososiaaliset edut. Maataloudessa EU- ja Wto-neuvotteluissa tehtiin tärkeitä päätöksiä. Hallitus onnistui pitämään Suomen puolia kohtalaisesti EU:n ja muiden maiden kovasta painostuksesta huolimatta. Välttämätöntä Suomen turvallisuuden ja tulevaisuuden kannalta on, että elintarviketuotannon kannattavuus turvataan Suomessa ja koko maassa.

Liikenneministeriön hallinnonala on pärjännyt huonosti budjettiriihissä viime vuosina, jos tulosta mitataan teiden kunnolla. Tie- ja rataverkko uhkaa rapistua ja perusparannusvaroja tarvitaan selvästi lisää. Laajakaistayhteydet eivät vieläkään toimi lähellekään kaikkialla maassamme, vaikka laajakaistan peitto ja saavutettavuus on yli 95 prosenttia. Kuitenkin laajoilla alueilla maakunnissa ja maaseudulla on talouksia, joissa laajakaistayhteydet eivät toimi. Kolmannen sukupolven matkapuhelinverkko aloitti toimintansa tänä vuonna. Valtiovallan on huolehdittava siitä, että tämä verkko kattaa koko maan, ja mahdollisimman pian. Tosin Suomi ei ole enää edelläkävijämaa matkapuhelinverkoissa ja muussa langattomassa teknologiassa, etenkään jos siihen ei panosteta.

Työllisyyskehitys on ollut viime vuonna hyvä. Työttömyys on vähentynyt viime vuoden aikana nopeaa tahtia. Kiitos hallituksen toimien. Totta kai suhdanteilla on ollut oma merkityksensä. Olemme erittäin lähellä työllisyystavoitteen saavuttamista. Määrätietoista työtä työllisyyden parantamiseksi on jatkettava.

Ympäristöasioissa hallituksen tärkeimpiä asioita ovat nyt ja tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen torjuminen sekä ympäristön saastumisen vähentäminen. Ilmastonmuutoksen torjunnassa yksi tärkeä askel on voimakas siirtyminen uusiutuviin polttoaineisiin. Tavoitteena pitää olla myös kotimaisten uusiutuvien polttoaineiden selkeä lisääminen. Itämeri tarvitsee suojelua. Nopeimmin se ehkä tapahtuu vähentämällä päästöjä Pietarin alueella, mutta toki kotimaisia toimia tarvitaan myös. Lisääntyvän öljytankkeriliikenteen turvallisuudesta on huolehdittava.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus on onnistunut tehtävässään hyvin. Hyvä työllisyyskehitys tuo liikkumavaraa nykyiselle hallitukselle ja tuleville hallituksille ja tuleville vuosille. Sosiaali- ja terveyspuolen uudistukset ovat selkeästi parantaneet ihmisten arkea. Hallituksen tärkeimpiä tehtäviä tulevaisuudessa ovat köyhyyden ja tuloerojen pienentäminen ja, totta kai se ed. Vielman toivoma työllisyyden parantaminen.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimintakertomus osoittaa selkeästi Matti Vanhasen hallituksen määrätietoisen toiminnan, joka painottaa työtä, yrittäjyyttä ja yhteisvastuuta. Haasteellinen tavoite sadastatuhannesta uudesta työllisestä on jo hyvin lähellä. Tätä kautta on myös hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen mahdollista. Varautuminen tuleviin vuosiin ja ikääntymisen haasteisiin näkyvät merkittävällä tavalla päätöksinä ja toimenpiteinä viime vuoden kertomuksessa.

Arvoisa puhemies! Viime vuoden maaliskuussa astui voimaan niin kutsuttu hoitotakuulaki. Vaikka lainsäädännön tavoitetta ei ole vielä täysin saavutettu ja maastamme löytyy alueellisia eroja, voidaan nyt arvioida lainsäädäntöuudistuksen tuloksia. Hoitotakuu on selvästi uudistanut ja parantanut hoitoonpääsyä. Toimintakäytäntöjä on muutettu ja palvelua parannettu. Hoidon tarve määritellään yhtäläisin kriteerein ja hoito annetaan samojen määräaikojen puitteissa. Näin ollen oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus terveydenhoidossa on parantunut.

Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä on saatu toivottuja tuloksia, vaikka hoitoonpääsyä odottavien potilaiden määrä oli lain voimaan tullessa selvästi korkeampi kuin maassa keskimäärin. Hyviä kokemuksia on saatu muun muassa kuulonhuollon ja kaihileikkauksien osalta. Mielestäni on merkittävää, että esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella jonot ovat pienentyneet 40 prosentilla, vaikka työtä jonojen purkamiseen vielä riittää muihin sairaanhoitopiireihin verrattuna jonkin verran enemmän. Vuoden kokemuksen perusteella voidaan todeta, että lainsäädäntö onnistui.

Mielestäni jatkossa olisi syytä arvioida peruskysymystä, kuinka pitkälle terveydenhuollossa yhteiskunnan vastuu ulottuu. Tarkoitan tässä yhteydessä niitä tapauksia ja henkilöitä, jotka kieltäytyvät tarjotusta hoidosta. Näin tapahtuu, kun potilas haluaa itse määritellä hoitoa antavan sairaalan. Potilaathan eivät enää kieltäytymisen jälkeen kuulu hoitotakuun piiriin, mutta säilyvät yhä potilasjonoissa. Mielestäni tilastointia näiltä osin tulisi kehittää.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on kehittänyt ansiokkaasti sosiaali- ja terveyspalveluja lainsäädännön näkökulmasta. Tehtävää vielä riittää erityisesti osaavan henkilöstön ja koulutuksen osalta. Terveydenhoidon ja sosiaalihuollon täydennyskoulutusvelvoitteet ovat omalta osaltaan vastanneet alan kasvavaan henkilöstöpulaan. Tänään julkistetun sosiaalibarometrin mukaan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden vaikeudet ovat lisääntyneet nopeasti. 40 prosentilla kunnista on vaikeuksia saada pätevää henkilöstöä sosiaalitoimeen. Samaa viestiä välittää Oulun läänin peruspalvelujen arviointiraportti, jonka mukaan esimerkiksi Oulun läänissä on vain kahdeksan kuntaa, joissa on riittävä määrä päteviä sosiaalityöntekijöitä. Kyseessä on siis merkittävä, koko maata koskeva koulutuksellinen ongelma, joka heikentää oleellisesti palveluiden tasoa ja uhkaa koko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää. Jotta tilanne ei tulevien vuosien osalta pahenisi, toimenpiteisiin on ryhdyttävä pikaisesti ja tähän työhön hallitusta kannustan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpidekertomuksessa todetaan, että köyhyysriski säilyi EU-maihin verrattuna alhaisena. Hyvinvointiyhteiskuntamme toimii, kun suurin osa suomalaisista voi entistä paremmin, mikä on kansakunnan kannalta mainio saavutus. Enemmistö tulee kohtuullisesti toimeen, elää varsin terveenä, eikä koe mitään erityistä hyvinvoinnin vajetta.

Vakava viesti sen sijaan on tieto siitä, että kotitalouksien väliset tuloerot ovat kasvaneet. Tämä tunnustetaan reilusti hallituksen kertomuksessa. Toimeentulovaikeuksia on lapsiperheillä ja erityisesti monilapsi- ja yksinhuoltajaperheissä. Yksi merkittävimmistä ratkaisuista kyseiseen ongelmaan olisi satsaukset kotipalveluihin. Nimenomaan kotipalvelujen määrällinen lisääminen ja kehittäminen olisi lapsiperheiden kannalta erityisen tärkeää. Erityisesti yksinhuoltajaperheissä työn vastaanottaminen helpottuisi ja toimeentulo olisi näin ollen turvatumpaa. Useimmiten kotipalvelu vähentäisi myös raskaimpien palvelujen tarvetta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpiteet ovat oikean suuntaisia, ja tästä on hyvä jatkaa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kertomuksessa hallitus sisäministeriön osalta ilmoittaa myös, että eduskunnan ponsiin alueellistamishankkeista liittyen se aikoo jatkossa edistää alueellistamista eli toisin sanoen siirtää, osittain mielestäni keinotekoisestikin, toimivaa hallintoa alueelle, jossa sitä ei ole. Kuitenkin sitten, kun katsoo tarkemmin hallituksen esitystä, näkyy, että hallitus on jo matkalla puhumaan sittenkin totta, kun katsotte sivua 161 ja sitä, miten hallitus itsekin kertoo, mitä näille eduskunnan alueellistamisponsille tosiasiassa on tapahtunut. Hallitus on päättänyt kehysriihessä, että mitään erillistä rahaa alueellistamiseen ei määrätä ja korkeintaan hallinnonaloilla saadaan käyttää hallinnonalan omia rahoja, jos alueellistamiseen tarvitaan, ja jo tässä yhteydessä viitataan tuottavuushankkeeseen.

Tästä haluankin nimenomaan puhua, nimittäin niin sanotusta tuottavuushankkeesta eli siitä, että valtioneuvosto on päättänyt alun perin, että karkeasti jokaisen kahden eläkkeelle lähtevän valtion virkamiehen tai -naisen tilalle palkataan vain yksi. Tätä tavoitetta on kehyksien yhteydessä hiukan lievennetty, mutta joka tapauksessa on sanottu aivan selvästi, että tarkoitus on radikaalisti vähentää valtion työntekijöitä. Tätä virheellisesti kutsutaan tuottavuushankkeeksi. Oikeasti on kysymys valtion toimintojen alasajohankkeesta silloin viimeistään, oltiinpa mitä mieltä tahansa siitä, oliko alueellistamistarpeissa tai -haluissa hallituskauden alussa jotain järkeäkin. Saattaa olla, että esimerkiksi juuri joidenkin tukipalveluiden, kuten puhelinkeskusten tai kirjanpidon tai joidenkin muiden, aidosti helposti siirrettävien palveluiden, osalta on ollut ihan aidosti järkeviäkin suunnitelmia.

Mutta siitä riippumatta, mitä mieltä on siitä, kuuluuko alueellistaa vai ei, kehottaisin kaikkia lukemaan, miten oikeusministeriö on kehysriihen jälkeen julkisella tiedotteella kertonut oikeusministeriön hallintoalasta, ja tämä on hyvin samanlainen tarina muiltakin hallinnonaloilta. Oikeusministeriö ilmoittaa, että tuottavuusohjelma edellyttää oikeusministeriön hallinnonalan henkilöstön vähentämistä seuraavien viiden vuoden aikana yhteensä 720 henkilöllä. Lakivaliokunnan puheenjohtajana voin vakuuttaa, että näin valtava oikeusministeriön hallinnonalan henkilöstön leikkaus seuraavan viiden vuoden aikana ei voi toteutua. Ylipäätänsä en siihen usko, mutta se ei ainakaan voi toteutua ilman, että päädymme entistä useammin Euroopan neuvoston tuomioistuimeen liian pitkään kestävien oikeuskäsittelyjen osalta. Niistä oikeusministeriö jo itse asiassa itsekin tiedotti taas pari päivää myöhemmin. Vuodesta 2004 asti ihmisoikeustuomioistuimesta on tullut jo merkittävä määrä huomautuksia tai tuomioita Suomea vastaan.

Tässä todellisuudessa 720:tä virkaa a) ei voi poistaa, ja b) jos aiotaan poistaa, jää ainoastaan yksi vaihtoehto, ja ministeriö on sen tiedotteessaan kertonut, kun ministeriö ilmoittaa, ja tämä on suora lainaus: "Pienten käräjäoikeuksien yhdistämistä vauhditetaan ja voimavaroja kohdennetaan tuomioistuimiin, joissa juttutilanne on vaikein. Kaikkien tilastojen mukaan juttutilanne on vaikein ja se on todella oikeusturvaa jo uhkaava kaikissa suurissa kaupungeissa, erityisesti Pääkaupunkiseudulla.” Hatunnosto oikeusministeriölle, joka viimeinkin puhuu totta, kun puhutaan niin sanotusta tuottavuusohjelmasta.

Viimeistään jos tätä tuottavuusohjelmaa edes jonkun verran aiotaan näin radikaalisti noudattaa, se tekee aivan tyhjäksi puheet alueellistamisesta. Helsinkiläisenä voin olla monesta syystä tyytyväinenkin, koska osa alueellistamishankkeista on ollut osittain keinotekoisia, ei kaikki, mutta pidän suorastaan vastuuttomana, jos tämän tehokkuusohjelman jälkeenkin, tämmöisten henkilöstöleikkausten jälkeenkin, yritetään valehdella, että samaan aikaan on tarkoitus myös siirtää palveluita ympäri maata, jopa hajauttaa niitä.

Koska näin suurilla leikkauksilla tulee tapahtumaan niin, että nykyisestä yli 50 käräjäoikeudesta täytyy päästä reilusti alle 30:een, on viimeinkin uskallettava kertoa hyvissä ajoin, mielestäni nyt, että kolmen neljän vuoden päästä meillä on radikaalisti vähemmän käräjäoikeuksia, jotta henkilökunta pystyy rauhassa järjestämään elämäänsä, sen sijaan, että omituisesti tällä hetkellä annetaan ymmärtää, että sitä mukaa, kun joku päällikkötuomari on jäämässä eläkkeelle, niin sitten katsotaan. Nyt oikeusministeriö on ekan kerran puhunut totta, että eläköitymisen myötä siellä täällä yhdistely ei ole realistista, Suomi ei tule selviämään eurooppalaisista ihmisoikeusvelvoitteistaan, jos se samalla leikkaa 720 virkaa oikeusministeriöstä ja ei samalla yhdistä käräjäoikeuksia. Aivan samanlaisia esimerkkejä löytyy kaikilta hallinnonaloilta.

Jos siis aiotaan eduskunnan ponsia alueellistamisesta ylipäätänsä toteuttaa, on luovuttava tästä niin sanotusta tuottavuusohjelmasta — minusta sitä ei saisi kutsua tuottavuusohjelmaksi — tai sitten on luovuttava valehtelemasta, että tarkoitus on jatkossakin hajauttaa palveluita. Tämä yhtälö on aivan mahdoton, ja mielestäni on vastuutonta lupailla alueille semmoisia asioita, jotka selvästikään eivät voi toteutua. Oikeusministeriön osalta tarkoitus on selvittää, mitä tämä ministeriön tiedote käytännössä tarkoittaa. Kerrottakoon vielä, että entinen korkeimman oikeuden presidentti Leif Sevón Helsingin Sanomissa vajaa vuosi sitten haastattelussa peräänkuulutti näissä käräjäoikeuksien tulevissa yhdistämisissä nimenomaan avoimuutta, ajoissa kertomista ja rehellisyyttä. Mielestäni hän on siinä oikeassa.

Sitten aivan toiseen asiaan lyhyesti, arvoisa puhemies. Sivulla 62 hallitus sosiaali- ja terveysministeriön osalta kehuu, että se on tehnyt viime vuoden lopulla suuren ohjelman alkoholihaittojen vähentämiseksi. Kuitenkin hallitus rehellisesti sitä ennen kertoo, että alkoholihaitat on kasvaneet merkittävästi. Hallitus, jossa on keskustapuolue mukana, joka aikaisemmin on ollut terveysasioissa ja tämmöisissä elämäntapa-asioissa minusta monesti oikeilla linjoilla — olen kokenut monestikin sen hyvin helposti lähestyttävänä sen suhteen, millä tavalla kannustetaan ihmisiä valitsemaan terveellisiä, raittiimpia kohtuukäyttölinjoja ja muutenkin jotenkin itse vastaamaan omilla elämänvalinnoillaan elämästä — on tässä koalitiossa päätynyt toteuttamaan semmoista politiikkaa, jonka hallitus itse yksimielisesti kirjaa: Alkoholihaitat kasvoivat kuitenkin merkittävästi.

Minusta tässä on oikeasti aivan käsittämättömän vakavasta asiasta kysymys, tuhansista suorista kuolemista ja vielä useammasta epäsuorasta kuolemasta, paristasadastatuhannesta lapsesta, jotka todistavat perheensisäistä väkivaltaa pääsääntöisesti tilanteissa, joissa alkoholi on osapuolena ja — taas palaan lakivaliokuntaan — lisääntyvistä oikeushallinnon kuluista. Väkivaltatilastoista se jo nyt näkyy, poliisin pidätys- ja kotiinmenotilastoista se näkyy ja näillä näkymin tulee vain näkymään, jos hallitus ei muuta alkoholipolitiikkaansa. Pelkkä marraskuussa tehty ohjelma, jossa vähän aiotaan vähentää mainontaa ja vähän aiotaan lisätä kansalaisjärjestöjen toimintaa, ei riitä. Hintapolitiikka on ollut niin dramaattisesti väärää ja ajanut taloudellisilla kannustimilla laskelmoivasti ihmisiä käyttämään vahvaa alkoholia ja sitä myötä lisännyt alkoholin haittoja merkittävästi, tuhonnut ihmisiä ja perheitä.

Tämä politiikka on kestämätöntä, ja toivoisin, että hallitus myöntäisi tämän, muuttaisi ainakin alkoholiverotusta niin, että se ennemmin ohjaisi sitten mietoihin alkoholeihin, ja nostaisi väkevien alkoholien verotusta muun muassa vihreiden esittämällä tavalla.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen kertomus kertoo, että kotimaan ja ulkomaan tavaraliikenne väheni viime vuonna hivenen edellisvuodesta, mutta ei kerro sitä, että suurin syy siihen oli paperialan pitkäksi venynyt työnseisaus. Suomen kannalta on äärimmäisen positiivinen asia, että tavarakuljetusten määrä kasvaa ja kauppa kukoistaa. Suomen ja Venäjän välisen kaupan raju kasvu on tuonut toimeentuloa, työtä ja monia muita hyviä asioita suomalaisille.

Tietysti ongelmilta ei ole vältytty. Raskaan liikenteen kasvu oli 14 prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna. Silti tuntuu hivenen ihmeelliseltä, että määrät tavaraliikenteessä olisivat pudonneet edeltävästä vuodesta. Kuorma-autojen määrä oli kertomusvuonna 852 000 rajan ylittänyttä autoa, kun se 2004 oli 730 000. Vertailun vuoksi vielä: vuonna 2002 tuo määrä oli noin 500 000. Tuo suuri kasvu ei ole voinut sujua ongelmitta, kun kapeille ja mutkaisille teille tuollainen ajoneuvomäärä yrittää ahtautua. Ilmassa ei ole myöskään minkäänlaisia merkkejä siitä, että kasvu hidastuisi, päinvastoin. Ennuste esimerkiksi henkilöautojen kuljetuksille on, että 2007 kuljetettavien autojen määrä kaksinkertaistuu, jolloin se merkitsee myös autoja kuljettavien rekkojen määrän kaksinkertaistumista.

Toivottavasti onnettomuudet eivät seuraa perässä. Viime vuosien aikana harva se päivä on ryskynyt ja paukkunut Kaakkois-Suomen teillä. Hallitus on vihdoin päättänyt aloittaa Kuutostien leventämisen välillä Imatra—Lappeenranta. Se on hyvä asia, mutta syytä muihinkin tieinvestointeihin on paljon, eikä tämä ongelma ole pelkästään kaakkoissuomalaisten, kun kuuntelee puheita vaikka täällä salissa tänään.

Tiestömme, jonka jälleenhankinta-arvo Tiehallinnon mukaan on yli 38 miljardia euroa, tulee nykyisellä ylläpito- ja investointitasolla rappeutumaan. Tiestön palvelukyky jää yhä enemmän jälkeen kasvavan liikenteen ja kansantaloutemme kilpailukyvyn vaatimuksista. Pahiten ongelmat kohdistuvat perustienpitoon, jossa on tultu vuosituhannen vaihteen rahoitustasosta ainakin 50 miljoonaa euroa alaspäin. Asiantuntija-arvioiden mukaan olemme perustienpidon rahoituksen tavoitteesta lähes 200 miljoonaa euroa jäljessä. Rahoituksen taso juuri ja juuri riittää tiestön päivittäiseen hoitoon, mutta investoinnit, parannukset, siirtyvät unholaan. Tieinvestointeihin käytettiin viime vuonna noin 130 miljoonaa euroa, kun tarve todella olisi lähes 350 miljoonaa.

Näillä investoinneilla saadaan aina myös taloudellista hyötyä alueiden elinkeinoelämälle ja edelleen väestölle: Väylien rappeutuminen estetään, väylien palvelukyky parantaa suomalaisen talouselämän kilpailukykyä, ja myös aluerakenteet vahvistuvat. Ruotsi on tehnyt valtavan investointiohjelman liikenneinfraansa. Meidän pitää tehdä samoin. Tämä ainainen itku ja valitus pitäisi saada loppumaan. Todellinen kysymys kuuluukin, onko meillä varaa olla investoimatta.

Arvoisa puhemies! Tieinvestointien ohella ministeri Huovinen on todennut, että hän ei lämpene yhä useamman vaateelle rakentaa raskaan liikenteen tiemaksujärjestelmä Suomeen. Suomen Kuljetus ja Logistiikka Skal on myös vaatinut useaan otteeseen Suomeen järjestelmää, joka voidaan helposti toteuttaa maassamme. Se, että perittäisiin tiemaksu vain raskaalta liikenteeltä, voitaisiin korvata suomalaisille kuljetusyrityksille takaisin esimerkiksi alentamalla vastaavasti ajoneuvoveroa, niin kuin esimerkiksi Ruotsissa on tehty. Ministeri Huovisen näkemys on liian vajavainen siltä osin, että hän näkee vain, että valtion hyöty on liian vähäinen ja se luo vain uutta byrokratiaa. Asiaa on katsottava kotimaisen kuljetusalan hyödyistä käsin eikä yksisilmäisesti valtion hyödyistä. Skalin arvioiden mukaan hallitus jättää vuosittain keräämättä 20 miljoonaa euroa tiemaksuja pelkästään ulkomaiselta raskaalta liikenteeltä. Ihmetystä herättää, onko meillä syytä ja varaa olla perimättä maksuja tilanteessa, kun esimerkiksi Suomen ja Venäjän välisistä kuljetuksista yli 90 prosenttia tehdään ulkomaisella kalustolla. Kotimaista yrittäjyyttä on syytä tukea kaikin mahdollisin laillisin keinoin, sillä muutoin voimme vain seurata suomalaisen työn siirtymistä muihin maihin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paajanen teki sellaisen aloitteen, että ei voi muuta kuin lämpimästi kannattaa, elikkä kysymys on siis tiemaksuista elikkä tietulleista. Kun sen toimivuutta epäillään, niin kuin ed. Paajanen sanoi, muun muassa nykyisen liikenne- ja viestintäministerin toimesta, niin kokeillaan sitä sitten. Ja loistava kokeilu olisi siellä itärajan pinnassa. Jos me haluaisimme siihen sitten jonkinlaisen neutraalin näkökohdan, niin dieselveroa alennettaisiin juuri sen verran, että se kompensoi tämän. Sitten sen kohteeksi tulisivat vähän muutkin, mutta tulisivat tämän tietullin kohteeksi myöskin ne, joittenka pitäisikin tulla sen tietullin kohteeksi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan valta on tunnetusti lainsäädäntövaltaa ja budjettivaltaa, mutta tässä keskustelussa käytetään sitä kolmatta osaa eli tarkastus-, valvonta- ja arviointivaltaa, ja se on tavattoman tärkeää. Meille on jaettu pöydille viisi eri kirjaa: varsinainen sininen hallituksen kertomus, sen lisäksi on nyt ilmeisesti ainutkertainen, tai ei ainakaan jokavuotinen, kielilainsäädännön seurantakertomus, sitten on työllisyyskertomus, sosiaali- ja terveyskertomus ja kehitysyhteistyökertomus. Aineistoa on siis runsaasti käydä läpi ja arvioida, mitä on tapahtunut, missä ollaan menossa, ja samalla arvioida, ollaanko oikealla uralla, kun katsotaan tulevaisuuteen.

Kun kaikkia asioita ei voi tässä käsitellä, niin otin mukaani tämän sosiaali- ja terveyskertomuksen 2006, josta voi sanoa, että edustajien kannattaa kyllä tämä käydä läpi, vaikka kursorisesti, jos ei kokonaan lue. Tämä on tavattoman vahvaa asiaa siitä tilanteesta, missä sosiaali- ja terveyspolitiikan, väestöpolitiikan, alkoholipolitiikan ja muihin siihen liittyvien asioitten osalta ollaan tässä maassa menossa.

Meillähän sosiaali- ja terveyspuolen osalta on tapahtunut positiivista erityisesti siltä osin, että hoitotakuujärjestelmä saatiin voimaan. Onko se toteutunut niin kuin haluttiin, on vähän etuaikaista vielä antaa siitä lopullista tuomiota. Ilmeisesti rahoitusongelmat ovat kunnissa, ja myös, kun hallitus on leikannut niistä suunnitelmista sitä tukea, mitä oli lainsäädännön hyväksymisen yhteydessä esillä, niin tästä johtuen ongelmia on, mutta tavoite, voi sanoa, tietynlaisen subjektiivisen oikeuden luominen lainsäädännöllä nopean sairaanhoidon saamiselle, oli oikea ja sille koko eduskunta antoikin tukensa. Se on positiivista ja siitä kiitos hallitukselle.

Sitten kun tätä kirjaa, sosiaali- ja terveyskertomusta, lukee, niin kyllä ilmenee, että meillä on tavattoman paljon suuria ongelmia, joita täällä on jonkin verran kosketeltukin. Tässä on mielenkiintoista tekstiä tämän kirjan alkulehdillä, näitä suomenkielisiä sivuja on parikymmentä, 22, joissa on reunaan merkitty mukavasti nuo lyhyet tekstit, mitä niissä luvuissa ja kappaleissa käsitellään, ja siinä on hyviä kohtia. Muun muassa ed. Braxin äsken puhumasta alkoholipolitiikasta sanotaan täällä lyhyesti, että kun alkoholiveroa alennettiin 33 prosenttia keskimäärin, väkevien alkoholiveroa 44 ja mietojen vähemmän kuin 33, niin kulutus on kasvanut 10,3 litraan 100-prosenttista alkoholia asukasta kohti. Seurauksena on ollut sekä sosiaalisten että terveydellisten haittojen lisääntyminen. Ja niin kuin kuulimme, se heijastuu kaikkeen yhteiskuntaan laajasti: oikeuslaitokseen, poliisin toimintaan, yleiseen turvallisuuteen, onnettomuuksiin, työstä poissaoloihin, perheiden pahoinvoinnin lisääntymiseen jne. Tuttua litaniaa, mitä täällä usein on kuultu.

Mutta sitä, että näin on tapahtunut, hallitus on voimallisesti edistänyt tällä mielestäni vastuuttomalla alkoholiveron alennuksella. Veroa voitaisiin nyt noin 20 prosenttia korottaa sen tähden, että alun perin alennus oli tarpeettoman suuri, toiseksi Viro on nostanut alkoholin hintaa ja kolmanneksi rahan arvo on jo tässä kahden vuoden kuluessa heikentynyt sen verran, että tuo 20 prosentin nousu olisi paikallaan tehdä heti. Mutta hallitukselta ei ole tulossa yhtään mitään tältä osin. Nämä haitat ja vaikeudet, mitä tästä johtuu, tulevat tulevina vuosina kirkkaasti ja vakavalla tavalla meidän eteemme.

Herra puhemies! Nämä sosiaali- ja terveyspuolen niin kuin koulutuksen ja oikeuslaitoksen ja monet muutkin kysymykset ovat tällä hetkellä rahasta pitkälti kiinni. Meillä on vielä työvoimaa, on työttömiä paljon ja tohtoritasolta lähtien on työttöminä ihmisiä, mutta ei ole yhteiskunnalla rahaa palkata heitä niihin töihin, joita kovasti olisi ja joihin tarvetta olisi. Miksi näin on? Mielestäni nykyisenkin hallituksen harjoittama veropolitiikka ei ole ollut perusteltua. Jos hyväksyisimme 0,5 prosenttiyksikön tai 1 prosenttiyksikön verran korkeamman kokonaisveroasteen kuin mikä meillä nyt on, niin meillä olisi rahaa niin paljon julkisella sektorilla, että voitaisiin nämä täällä esiintyvät ongelmat poistaa varsin nopeasti. Olisiko se sitten kohtuutonta, jos minua tai meitä täällä tai muita, jotka veroja maksamme, ainakin keski- ja hyvätuloisia, verotettaisiin puoli prosenttiyksikköä tai prosenttiyksikön enemmän kuin nyt? Kaikkein pienituloisimpia en siihen laske, mutta suurituloisimpien osalta ja hyvätuloisten osalta näin pitäisi tehdä, ja taloudellisista syistä johtuvat ongelmat saataisiin poistettua.

Muita ongelmia meillä on sitten tietysti. Maatalouden rankka alasajo aiheuttaa maaseudulla ongelmia, ja vaivana on aluepolitiikan tehottomuus jne., ja sitten globalisaatio vie työpaikkoja maasta, ja tällaisia ongelmia meillä on, joita ei suoraan rahalla voi muuttaa eikä poistaa. Tämä olisi yksi kuva, mutta Vanhasen hallitus harjoittaa kokoomuksen veropolitiikkaa ja se johtaa tähän, että yhteiskuntaa ja julkisia palveluja ajetaan voimalla alas ja sille ei nyt loppua näy.

Herra puhemies! Toinen vakava kysymys löytyy tästä sosiaali- ja terveyskertomuksen sivulta 76. Täällä on väestön määrällinen kehitys ikäryhmittäin. Täällä sanotaan näin: "Vuonna 2030" — siis 24 vuoden kuluttua — "Suomessa on 65 vuotta täyttäneitä yli 600 000 enemmän kuin nyt. Ikäluokan prosentuaalinen kasvu on huikeat 80 prosenttia. Väestöstämme joka neljäs on silloin täyttänyt 65 vuotta. Vastaavasti työikäisten määrä vähenee 300 000 ja alle 15-vuotiaiden lasten määrän ennustetaan olevan 70 000 nykyistä pienempi." Yli 600 000. Jos meillä nyt on yli 65-vuotiaita joku 1,2 miljoonaa, niin silloin on 1,8 miljoonaa ja työikäisiä 300 000 vähemmän kuin nyt ja syntyvyys alenee niin, että alle 15-vuotiaita on 70 000 vähemmän kuin nyt. Nämä ovat Tilastokeskuksen, niin kuin tässä jatkossa sanotaan, hieman positiivisesti arvioituja lukuja, jotka saattavat olla vielä synkempiä, niin kuin tässä sanotaan.

Tämä väestön kehitys on aivan liian kevyesti meillä ohitettu. Täällä pohditaan niitä keinoja kyllä lyhyesti, miten voidaan maahanmuuttoa lisätä, syntyvyyden kautta ei pystytä vuoteen 2030 mennessä tilannetta korjaamaan. Jos nyt tänään pannaan lapsi alulle, niin hän on työelämässä 25 vuoden kuluttua keskimäärin ja silloin ollaan tuon ajankohdan yli jo, eli ei saada työvoimaa eikä saada veronmaksajia tuohon tilanteeseen, jolloin tilanne on jo räjähtänyt tällä tavalla käsiin. Tarvitaan tietysti maahanmuuttopolitiikkaa, mutta se on aika vaikea kysymys. Meidän asenteemme maahanmuuttajia kohtaan eivät saa olla niin jyrkät kuin ne nyt ovat, vaan täytyy maahanmuutto hyväksyä, ymmärtää, mutta kyllä siinä suuria vaikeuksia tulee. Jos esimerkiksi vanhusta on hoitamassa kiinalainen tai vietnamilainen ihminen, sinänsä hyvä ihminen, ja jos hänelle vanhus valittaa vaivojaan, niin voi saada kyllä väärän lääkkeen väärään vaivaan tai oikeaan vaivaan jne.

Kyllä ongelmat tältä osin tulevat olemaan suuret, ja tähän ei ole paneuduttu riittävästi, kun meillä ei ole väestöpolitiikkaa harjoitettu eikä tunnettu tähän mennessä. Vasta vuosi sitten hallitus heräsi tähän siltä osin, että pani tämän kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vireille. Nyt näyttää siltä, että kun sosialidemokraatit ajavat siinäkin suurkuntamallia ja keskustapuolue ajaa vain palvelurakenneuudistusta, niin ne ovat niin kaukana toisistaan kuin itä lännestä ja siitä ei taida tulla yhtään mitään, jolloin tämäkin ongelma jää ratkaisematta tältä hallitukselta.

Näillä terveisillä mennään eteenpäin nyt kuitenkin. Kyllä Suomi on hyvä maa.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Kankaanniemi sanoi, että hallitus harjoittaa kokoomuksen veropolitiikkaa ja se johtaa siihen, että julkisia palveluita ajetaan sen vuoksi alas, minä huomauttaisin, ettei minulla ole mitään syytä eikä tarvetta puolustella hallitusta noin yleisesti ottaen, koska olen puheenvuoron käyttänyt ja kritisoinut kovasti. Mutta verotuslinja, jota se on käyttänyt, on hyvin suurelta osalta kokoomuslaista verotuslinjaa ja se on eräs syy, mikä on vaikuttanut siihen, että on syntynyt uusia työpaikkoja ja syntyy myöskin verotettavaa tuloa. Tätä kautta ihmiset pääsevät töihin ja siltä osalta sosiaalimenot pienenevät ja verotulot kasvavat. Se on oikea linja tehdä tuottavaa työtä ja sellaista tulosta, jolla myöskin sosiaalisia ongelmia voidaan välttää.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Ed. Kankaanniemi käytti ihan hyvän puheenvuoron, mutta mielestäni hän vähän huonosti sitten otti esimerkin vietnamilaisista ja kiinalaisista hoitamassa vanhuksia, että olisi mahdollisesti väärä lääke tai huono hoito. Ensinnäkään ilmeisesti tämä ei ole tulevaisuuden kuva, ehkä ne muualta tulevat. Mutta viittaan siihen, että molemmissa väestöryhmissä, kiinalaisessa kulttuurissa, vanhuutta kunnioitetaan. Siellähän ovat esi-isät ja yleensä vanhemmat ihmiset suuressa arvossa verrattuna tällaiseen suomalais-länsimaiseen elinympäristöön.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Totean ed. Vielmalle, että hänen tietysti kokoomuslaisena täytyy puolustaa sitä Vanhasenkin hallituksen veropolitiikkaa, jota on harjoitettu ja joka on johtanut siihen, että julkinen talous on ahdingossa, ainakin kuntatalous. Minun linjani olisi se, että hyvätuloisilta pitäisi ottaa enemmän yhteisten palvelujen järjestämiseen, ja tällä tavalla se veropolitiikka on väärää. Onko sitten varallisuusveron poistaminen viisasta vai ei, joka on hyödyttänyt kaikkein rikkaimpia, niin se on sitten arviokysymys. Minä vastustin sitä kyllä.

Sitten kiinalaisten ja vietnamilaisten osalta olen samaa mieltä, että he ovat ahkeria ja hyviä ihmisiä, mutta kyllä heidän tapansa, kielensä ja kulttuurinsa ovat niin kaukana meistä, että jos he ovat meitä vanhuksina hoitamassa, niin ongelmia tulee. En arvioinut heitä kielteisesti ja muutenkin korostin, että maahanmuuttajiin täytyy suhtautua jatkossa paljon myönteisemmin kuin nyt tapahtuu, mutta ongelmia se tie kyllä tuo hyvinkin paljon.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemen puheenvuorossa oli vähän pessimistinen sävy, mutta mielihyvin yhdyn hänen loppulauseeseensa, että Suomi on hyvä maa varsinkin, (Ed. Pulliainen: Hänhän oli hyvästä maasta kotoisin!) kun minulta jäi kuulematta ne runsaat ja lukuisat palvelujen alasajot, mitä hän kertoi maassa tällä hetkellä harjoitettavan aikana, jolloin lähes kaikkiin palveluihin on satsattu lisää.

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Braxin esille ottamaan tuottavuushankkeeseen on syytä muutama sana sanoa. Onneksi hallitus on huomannut sen, että ei voida matemaattisesti päättää, että tuon verran jätetään tiettyyn aikaan ihmisiä palkkaamatta toisten lähtevien tilalle. Hallitus on sen nyt huomannut ja puolittanut senkin tavoitteensa.

Tänään perustuslakivaliokunnassa korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentit selvästi toivat esiin, mitä Suomen oikeuslaitoksessa tapahtuu, jos nykyisten suunnitelmien mukaan aiotaan sieltä henkilöstöä vähentää. Se lienee kyllä lähellä katastrofia, ja se on varmasti otettava tulevaisuudessa huomioon, että emme jatkuvasti saa Euroopan unionilta huomautuksia siitä, että meillä käsittelyajat ovat liian pitkiä.

Oli erinomainen asia, että ed. Pulliainen otti esille tämän perunan rengasmätäasian. Kun päivällä tätä kirjaa selasin ja hain mielenkiintoisia puheenvuoroaiheita, sen sieltä löysin. Se sattui silmiin, mutta en asiasta mitään ymmärrä ja siitä huolimatta eduskunta sai hyvän selvityksen siitä, kun ed. Pulliainen sen teki.

Puhemies! Sisäasiainministeriön turvallisuudesta puhutaan muun muassa sivulla 27 ja todetaan se, että osana kunta- ja palvelurakenneuudistushanketta selvitettiin, tulisiko pelastustoimen tehtävät siirtää valtiovallan toimeksi ja kuitenkin päädyttiin siihen, että ne pidetään edelleen kuntien järjestämisvastuulla. Se on ollut erinomaisen hyvä päätös, kun samalla on todettu, että selvitetään konkreettisia keinoja suomalaisen palo- ja pelastustoimen selviytymiskyvyn ja toimintakyvyn parantamiseksi. Tämän viikon maanantaina Tampereen pelastusjohtaja kertoi meille omana käsityksenään sen, että suomalainen kotien paloturvallisuus on tyydyttävällä itäeurooppalaisella tasolla, ja se ei ole kovin mairitteleva lausunto. Se johtuu monesta eri seikasta. Siinä on tietysti elämäntavat, joihin täällä on jo tänään viitattu, mutta myöskin tämmöinen tekninen valmius, ihmisten valmius hankkia omaan kotiinsa sammutusvälineitä ja muita, kuin se piippaaja sinne kattoon. Mutta kyllä siihen yhtenä kuuluu tämän toiminnan tehostaminen ja vihdoin ja viimein sen selvittäminen, kuinka se organisaatio järjestyy siinä vaiheessa, kun suurin osa palomiehistä alkaa olla 60 vuotta tai vanhempia. Ei voi olla niin, että palokunta toimii niin vanhalla henkilöstöllä niin fyysisesti raskaissa tehtävissä, että jotain järjestelyjä siihen pitää löytää. Onko ne sitten eläkeratkaisuja tai mitä lienevät?

Työministeriö tässä kirjassa saa huomattavan osuuden, ja se on minusta ihan oikein. Totean siitä vaan sen, että toivon mukaan, nyt tietysti tapahtuukin niin, kun vaalit on tulossa, mutta vaalien jälkeenkin säilyy ymmärtämys siitä, että tämmöiseen työttömien joukkoon, joka on näin suuri kuin meillä on ollut, siihen ei voida vaikuttaa muuta kuin aktiivisella työvoimapolitiikalla tilanteessa, jossa työmarkkinatukea saavien ihmisten keski-ikä on 45 vuotta. Ei voida lähteä siitä, että ne ihmiset pitää päästää eläkkeelle. Kyllä se kuntoutus, työvalmennus, työkyvyn ylläpitäminen on keskeinen asia, jolla Suomi pitemmän päälle voi selvitä.

Turvallisuuspolitiikkaa käsitellään myöskin puolustusministeriön osuudessa ja siinä otetaan kiitettävästi kantaa myöskin puolustusmateriaaliteollisuuden toimintakykyyn. Tänä keväänä tämän raamibudjettipäätöksen yhteydessä päätettiin vähentää myöskin Puolustusvoimain hankintamäärärahoja. Siinä yhteydessä joutuu väistämättä miettimään, mitä se vaikuttaa työllisyyteen. Muun muassa Nokialla on kehitetty uusi komposiittikypärä yhdessä Puolustusvoimain kanssa. Myöskin Puolustusvoimat on satsannut muotteihin ja puristimiin huomattavia rahamääriä. Niistä hankkeista, mitä oli vireillä, tänä keväänä olisi jouduttu lopettamaan tuotanto kesken kauden ja se olisi tiennyt selvää työttömyyttä ja myöskin sen hyvän osaamisen alasajoa, mitä siellä on opittu. Näissä kaikissa hankkeissa, riippumatta siitä, ollaanko minkä ministeriön toimialalla hyvänsä, tulisi aina ottaa huomioon tämä työllisyysvaikutus, koska se on kuitenkin pitkälle vievää toimintaa ja työllisyyttä tässä maassa edelleen kaivataan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi ympäristöasioista, joista on aika monta näkökulmaa tässäkin paperissa, ja varmasti on kaikille selvää, että ympäristöasioissa meillä riittää aina tekemistä. Mutta yhtenä esimerkkinä: nyt eletään aikaa, jolloin aletaan uudelleen rakentaa taloja, joita on tehty taajamissa 40-, 50-, 60-luvuillakin senaikaisen rakennustavan mukaan, ei välttämättä niin hyvin, mutta nyt niitä puretaan ja uusitaan varsinkin niissä taajamissa, joissa tarvitaan uusia asuntoja, joissa on muuttovoittoa. Aika usein on käynyt niin, että niitä on aikanaan lämmitetty öljylämmityksellä, ja siellä on mennyt erilaisia ja eri-ikäisiä viemäriputkia ristiin rastiin maan alla ja nyt, kun talo puretaan, sieltä alta löytyy vaikka mitä. Usein sieltä löytyy öljyistä maata, saastunutta maata, joka nykyisten säädösten mukaan pitää viedä sieltä pois.

Samaan aikaan, kun yhteiskunta aivan oikein edellyttää, että ne maamassat pitää vaihtaa, yhteiskunta pitää kuntien kautta yllä jätteenkeräilypaikkoja, niin sanottuja vanhoja kaatopaikkoja, jotka tänä päivänä ovat hyvinkin teknisiä laitoksia ja hinnoittelevat sinne vietävän muun muassa öljyisen maan niin, että helposti ainakin pienempi rakentaja tai pienempi maanomistaja mielellään peittelee sen öljyn sinne, jos yksi kuorma-autollinen tämmöistä vähän öljyllä saastunutta maata maksaa 3 000 euroa, kun se kipataan sinne jätteenkäsittelylaitoksen penkkaan. Se on kyllä kohtuuttoman kallis, kun pitäisi edistää sitä, että kaikki tämmöinen maa, joka tarvitsee vaihtaa, tuotaisiin sinne kaatopaikalle ja nähtäisiin se hyvänä asiana. Hintapolitiikalla pitäisi vaikuttaa siihen, että se myöskin näin pelaisi nykyistä paremmin.

Arvoisa puhemies! Postipalveluista oli vielä muutama ajatus tarkoitus sanoa, mutta niistäkin ed. Pulliainen liikennevaliokunnan jäsenenä myöskin jo täällä kertoi. Keskeistä siinä on muistaa se, että ei Suomessakaan postilaitosta ole perustettu sitä varten, että se tuottaa tietyn määrän voittoa vuosittain. Kyllä se on perustettu sitä varten, että ihmiset saavat sen postinsa tietyssä ajassa sinne lähelle kotiansa. Ei niitä postilaatikoita voida jatkuvasti viedä kauemmaksi ja kauemmaksi niitten ihmisten asunnoista, varsinkin kun maaseudulla asuu vanhempia ihmisiä, niin matkoista tulee helposti kohtuuttoman pitkiä. Eduskunta on edellyttänyt kolmen vuoden päästä selontekoa postipalvelulain toimivuudesta ja niihin toimenpiteisiin on ryhdytty, ja se selvitys pitää tänne kyllä saada. Sitä ei voida vesittää, niin kuin ehkä joitain muita ponsia on vesitetty.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan ensikommentit tähän Lahden tilanteeseen, kun se on nyt päässyt mallikaupungiksi. Sanoisin, että tervetuloa kaupunginjohtajan ja sosiaali- ja terveysjohtajan luokse vierailulle vaikka sosiaali- ja terveysvaliokunta. Lahdessahan nyt tämän uuden ajan uusimmat yksityistämistemput ollaan tekemässä, että siinä nähtäisiin vähän, mitä tapahtuu erilaisille palveluille ja niitten hinnoitteluille ja kuka ne tekee. Että se siitä.

Puutun tässä kahteen eri juttuun elikkä maatalouteen. Minusta ed. Pulliainen pajatson tietyllä tavalla avasi hyvin, elikkä tästä tekstistä saa sen kuvan kyllä hyvin pitkälle, että ei meillä maataloudessa ongelmia ole, paitsi että hallitus tässä keväällä meinasi hajota, mutta sekin varmaan lainausmerkeissä. Kyllä siellä ilmeisesti pieniä kiistoja on olemassa. Katsellaan nyt millä tavalla tahansa tätä tekstiä, niin kumminkin realiteetit ovat ne, että ilmeisesti yhteiskunnan kannalta tilojen määrän supistuminen on liian hidasta elikkä sen pitäisi olla nopeampaa, jotta päästäisiin niin sanottuun terveeseen maatalouteen.

Mutta kaiketi ainakin eduskuntavaaleihin saakka politiikka menee juuri päinvastoin, että pitää olla hyvin varovainen kaikissa liikkeissä. Suuri vaarahan on se, että me itse viivyttelemme maataloudessa tiettyjä ratkaisuja ja ne tulevat entistä kalliimmiksi suomalaisille veronmaksajille, koska siitähän me nyt kiistelemme. Voi sanoa tämän toimintakertomuksen kritiikkinä, että viime vuonna ei oikeastaan tehty mitään semmoista perustavaa laatua, vaan annettiin selonteko, jossa pyöriteltiin asioita aika suurien kompromissien kautta niin, että nyt sitten ne tulevat siirtymään ja annetaan ikään kuin sitten Brysselin hoitaa lopputyö. Elikkä raha tässä tulee määrittelemään sen aika pitkälle.

Sitten aluepolitiikkaan ja alueellistamiseen. Itse asiassa siinä on aivan sama tilanne, että tuolta kumminkin tulee viestejä siihen tyyliin, että taidetaan aika paljon velaksi näitä siirrellä. Elikkä jos virastoja tänä vuonna siirrellään tuonne maakuntiin, niin ne tulevissa budjeteissa sitten miinustetaan. Tietysti kaikki menee hyvin, jos kansantalouden kakku kasvaa, elikkä pystytään niitä lainoja antamaan ja ottamaan, mutta mitä sitten, jos jostakin syystä meillä tämä pitkäaikainen korkeasuhdanne valtiontaloudessa kumminkin ... Vaikka täällä on arvosteltu valtiontaloutta, niin voi sanoa, että meillähän on ollut nousukausi 95 lähtien. Joka vuosi on ennustettu, että nyt tämä lama alkaa, mutta ei se ole vielä alkanut. Meillä on tietyllä tavalla semmoinen kaksijakoinen yhteiskuntapolitiikka. Valtio, ei voi sanoa, että se nyt lihoo, mutta valtiolla alkaa menemään hyvin ja taas aluehallinnolla ja kunnilla ja kuntayhtymillä huonosti. Viime vuonnakin, kun näitä alueellistamispäätöksiä suurilla otsikoilla tehtiin, niin itse asiassa siinä tehtiin tuleville vuosille velkaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Kauppilalle: Tietysti rakennemuutosta tarvitaan, ja se voi olla äärimmäisen nopeata, mutta nyt se on ollut viime aikoina maataloudessa hallitsemattoman nopeaa. Elikkä siis toisin sanoen tällä tavalla jalostuspuoli ei pysy mukana enää sopeutumisessa tähän alas menoon. Se on se vihonviimeinen ongelma. Elikkä olen tavallaan samaa mieltä ed. Kauppilan kanssa, mutta eräässä kohdassa aivan olennaisesti eri mieltä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus viime vuodelta mielestäni kuvaa kuitenkin selkeästi sitä määrätietoista linjaa, mitä Matti Vanhasen hallitus on harjoittanut niin ulko- kuin sisäpolitiikassakin kokonaisuudessaan. Voi kyllä yhtyä täällä ed. Kankaanniemen loppulauseeseen, ennen kuin hän lähti, että vaikka asiat ovat huonosti, ne ovat kokonaisuutena ottaen aika hyvin. Ennen kaikkea se, miksi viime vuotta voi kokonaisuutena tarkastella suhteellisen positiivisesti, johtuu siitä, että kyllähän työllisyys on parantunut tässä maassa ja työpaikkoja on syntynyt kuitenkin ennätyksellisen paljon, jopa enemmän kuin on osattu arvioida. Kyllä kai siihen, totta kai, vaikuttavat kansainväliset suhdanteet merkittävästi mutta myöskin se politiikka, talouspolitiikka, mitä maan hallitus on harjoittanut. Tästä on toki oltava tyytyväinen, että näin on käynyt.

Haluaisin, herra puhemies, puuttua pääsääntöisesti vain yhteen pääluokkaan eli maa- ja metsätalousministeriöön, mutta kun täällä ovat nousseet keskustelussa esille myöskin nämä tiemäärärahat, niin se on selvä, että ne ovat riittämättömät. Ole n monta kertaa ehkä tältäkin paikalta todennut sen, minkä takia asiaa, joka nytkin nousi keskustelussa esille, tietullijärjestelmää, ei voida edes kokeilla Suomessa. Mitkä ovat ne todelliset esteet, että sitä ei edes yritettäisi? Meistä on moni saanut käydä ulkomailla monessa maassa, ja se toimii siellä, (Ed. Pulliainen: Kaikkialla!) — kaikkialla — mutta tuntuu, että Suomessa sitä ei edes rohjeta kokeilla. Meillä on monia tiehankkeita tehty, ja se on noussut esille, mutta ei vaan lähde eteenpäin. Toivoisi nyt, että sitä edes yritettäisiin selvittää ja tutkia.

Herra puhemies! Tähän maatalouspääluokkaan, jota myöskin ed. Kauppila täällä käsitteli viime vuoden osalta: Toki tämä selonteko, joka annettiin, on tärkeä, mutta kyllähän nimenomaan viime vuonna päätettiin erittäin merkittävä lainsäädäntö eli tilatukijärjestelmä, joka tämän vuoden alusta on voimassa, joka liittyy Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Pitää aina todeta, nyt kun me maataloudesta puhumme, että jos johonkin niin nimenomaan maatalouteen pitää vaikuttaa, kun meillä ei omaa maatalouspolitiikkaa käytännössä enää ole. Me olemme enempikin tässäkin talossa niin kuin postikonttori, joka sitten määrää sen, miten näitä säännöksiä Suomen tasolla toteutetaan ja hoidetaan. Kun katsotaan, mitä maataloudessa on nyt sitten tapahtunut, niin viime vuonna maataloustulo aleni noin 14 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna ja ennen kaikkea kustannukset ovat voimakkaasti nousseet ja tuotot eivät ole kasvaneet ja sitten myöskin yksistään tilatukien maksatukset ovat viivästyneet, ja se on näkynyt, näkyy tilastollisesti, koska ne ovat siirtyneet toisille vuosille, ja viljelijät joutuvat tämän sitten keskuudessaan kärsimään.

Herra puhemies! Sitten maataloudesta noin yleensäkin, kun aina sanotaan, ed. Kauppilankin puheenvuorossa oli se henki, että rakenneuudistus on liian hidasta ja sen pitäisi olla vieläkin voimakkaampaa: Kyllä jos Suomessa aiotaan säilyttää Euroopan yhtenä pohjoisimpana maana oma elintarviketuotanto, niin minun mielestäni nykyinenkin uudistus on ollut liiankin nopeaa. EU:n aikana vuodesta 94 tähän päivään saakka pelkästään maataloudessa työllistettävien määrä on pudonnut. Se on nyt jotain 92 000, 93 000, se on pudonnut 60 000 henkilöllä. Se on merkittävää. Ja kun tilalukuja otetaan, meillä silloin 94—95 oli 115 000 tilaa, jotka olivat tukien piirissä, ja tänä päivänä se on pudonnut alle 70 000:n, 69 000 tilaan. Ja ennakoidaan, että jo ihan piakkoin on tilanne, että esimerkiksi maidontuotantotiloja on vain noin 13 000 tässä maassa.

Jos jossakin, niin kyllähän maataloudessa on kuulkaa merkittävä rakenneuudistus tapahtunut, ja maatalouden osuus työllisestä työvoimasta on tänä päivänä jo alle 4 prosentin. Se on 3,9, ja EU:hun mentäessä se oli vielä kuitenkin liki 7,5 prosenttia. Kyllähän merkittävä uudistus on täällä, ja me tiedämme, miten se tuntuu sitten nimenomaan syrjäseuduilla, missä maatalous on kuitenkin ollut ja on pääelinkeino monellakin alueella ja tavattoman tärkeä. Jos me aiomme oman elintarviketuotantomme säilyttää, siellä tarvitaan myöskin kansallisia tukitoimenpiteitä ja myöskin kovempia otteita sitten Euroopan unionissa, kun taistellaan kotimaisen maataloustuotannon puolesta. Naudanliha on hyvä esimerkki tänä päivänä. Me emme ole läheskään omavaraisia enää, me olemme tuontilihan ... (Ed. Pulliainen: Alle 80!) — Alle 80 prosenttia, kuten ed. Pulliainen sanoi, ja näyttää, että se tilanne ei ole korjaantumassa.

Kun ajatellaan eri tuotannonaloja esimerkiksi viime vuodelta, ainoa, joka nyt sitten sai positiivisen kirjauksen, oli sikatalous, se menestyi viime vuoden aikana. Toisaalta sikataloudella on ne ongelmat, että siellä uusinvestointeja ei ole voitu tehdä lainkaan, koska investointitukia ei ole saatu. Todennäköisesti me joudumme ne ensi vuoden alusta vapauttamaan, ja se olisi myöskin sikatalouden rakenteen kannalta ihan hyvä asia.

Herra puhemies! Nämä asiat halusin saattaa eduskunnan pöytäkirjoihin, kun tätä hallituksen toimenpidekertomusta käsitellään, ja yhtyä myöskin siihen näkemykseen, jonka ed. Kankaanniemi toi esiin, että kyllä Suomi kuitenkin aika hyvin voi ja saamme hyvässä tilanteessa tätäkin kertomusta käsitellä.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Omassa puheenvuorossani kritisoin tätä toimenpidekertomusta vuodelta 2005 kaunistelevaksi kirjaksi, ja se kaunistelee tilannetta sillä tavalla, että täällä hyvin positiivisesti puhutaan, että on syntynyt 36 000 uutta työpaikkaa, mutta aivan ohimennen vaan mainitaan, että meillä on 275 000 työtöntä kortistossa. Tämä on aivan viime kuukausien yleinen linja, että puhutaan positiivisesti asioista, mikä on kyllä hyvä ominaisuus ihmisellä yleensä, mutta kyllä tässä tilanteessa hallituksen pitäisi kertoa myöskin lääkkeet siihen, mitä tehdään 275 000—300 000 työttömälle, koska se on nelinkertainen määrä siihen aikaan verrattuna, kun Urho Kekkonen runnoi tähän maahan hätätilahallituksen.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otin tilamäärän esille ihan tarkoituksella, koska minusta kumminkin maatalouden tutkijapiireissä ja asiantuntijapiireissä pidetään huonona asiana, että meille saattaa käydä niin, että meillä jää vähän niin kuin väärät tilat henkiin kansantalouden kannalta eli meillä tuetaan vääriä asioita, kun tätä juttua venytetään. Sen takia otin tämän keskusteluun, koska minusta nythän on tilinpäätöksen aika, kun on kertomuksesta kysymys.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Vielmalle vielä toteaisin, että totta kai täällä on positiivisia asioita, mutta on myöskin negatiivisia. Se on ihan siitä kiinni, miten kukin kirjaa haluaa lukea. Kyllähän hallituksen toimenpiteet ovat pyrkineet olemaan ja ovat olleet sellaisia, että on harjoitettu aktiivista työvoimapolitiikkaa, yritystoimintaa on tuettu ja luotu nimenomaan sitä kautta uusia työpaikkoja.

Sitten tästä maataloudesta ed. Kauppilalle, että se on vääjäämätön tosiasia, että tässä EU:n maatalouspolitiikassa Suomen pienet tilat ovat valitettavasti kuolemassa. Siitä ei päästä yhtään mihinkään. Jos ei Euroopan unioni muuta maatalouspolitiikkaa, niin ei Suomi pysty sitä yksin muuttamaan.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me olemme täällä opposition puolella pitkän aikaa jo painostaneet hallitusta maksamaan kunnille velkansa, että kunnat voivat työllistää henkilöitä ja nimenomaan sellaisilla sektoreilla, jotka ovat peruspalveluita. On hämmästyttävää, että korkeatasoinen professori joutuu paljastamaan julkisuuden kautta totuuden, kuinka huono tilanne on vanhustenhuollossa, terveydenhuollossa ja kuinka suuret vaikeudet kunnilla on. Hallituksen pitää tiedostaa se tosiasia, että kun pakkolaina on maksamatta kunnille ja kunnat ovat taloudellisissa vaikeuksissa, niin vastuu on keskeisesti hallituksen. Silloin kun tehdään toimenpidekertomus vuodelta 2005 tällä tavalla kuin tämä on tehty, puhumalla vain hyvin menevistä asioista ja jättämällä se vaikeampi puoli kertomatta, niin se ei ole oikea tapa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Täällä joku kansanedustaja hallituspuolueiden puolelta totesi tuossa vähän aikaa sitten, että hallituksen takana olevien puolueiden tehtävänä on kehua hallituksen kertomusta ja opposition tehtävänä moittia. Mielestäni näin ei ole, vaan on syytä katsoa ihan analyyttisesti kohta kohdalta, missä mennään ja mikä on tilanne.

Itse toteaisin sivulta 8 ympäristöstä sen, että täällä puhutaan Montrealin osapuolikokouksesta. Tässä asiassa on ilmaantunut kyllä monenlaisia mielipiteitä myös Suomen puolelta, että Montrealissa viime marras—joulukuussa ollut ilmastosopimuksen osapuolikokous ei olisi ollut menestyksellinen. Tässä kertomuksessa todetaan, että se oli sitä ja sehän oli myös niin sanottu ensimmäinen Mop eli ensimmäinen Kioton sopimuksen osapuolikokous. Itse yhdyn kyllä tähän hallituksen näkökulmaan, että menestyksellinen se oli. Siellä otettiin Kioton pöytäkirjan 3. ja 9. luku auki ja myöskin edettiin tällä Unfccc-linjalla eli YK:n ilmastosopimuksen kohdalla, jossa ovat edelleen Yhdysvallat ja myöskin Australia mukana. Näin ollen tämä on hyvä huomioida tässä asiassa, ja toisenlaiset mielipiteet, joita Suomessakin on myös kuulunut, eivät mielestäni pidä paikkaansa.

Mitä tulee Itämeren ympäristöön, jota myöskin ympäristöministeriön kohdalla useammassakin kohdassa käsitellään, niin tässä jälleen kyllä voi sitten olla kriittinen siihen nähden, mitä hallitus on nyt sitten näiden kolmen vuoden aikana saanut aikaan. Hallitusohjelmassa on Itämeri useaan kertaan mainittu, ja siellä puhutaan myöskin kemikaali- ja öljyntorjunnan osaamiskeskuksesta ja myöskin monitoimimurtajasta, murtajasta, joka pystyisi vaikeissa jääolosuhteissa avomerellä myöskin toimimaan kemikaali- ja öljyonnettomuuksien yhteydessä. Kumpikaan asia ei ole oikein edennyt.

Tässä myöskin voi todeta, että itse asiakirja, joka nyt meillä on käsittelyssä, on hivenen myöhässä. Täällä todetaan, että asiaan palataan helmikuussa 2006, mutta nyt, kun olemme huhtikuussa, niin asia ei tässäkään ole vielä päässyt eteenpäin. Tämä koskee siis tätä öljyntorjunta-aluksen hankintaa. Tämä mainitaan sivulla 72, ja täällä todetaan, että ministerivaliokunta käsittelee asiaa lisäselvitysten valmistuttua uudestaan helmikuussa 2006. Asia ei ole siis vieläkään päässyt kunnolla eteenpäin.

Tämä kertomus sinänsä mielestäni on hyvin teknisesti laadittu niin, että tämä on selvästi enemmän informatiivinen kuin aikaisemmat. Täällä aika hyvin myös eri ministeriöiden kohdalla käydään asioita läpi, myös periaatteellisia asioita, ja myös sivulla 71 ympäristöministeriön varsinaisessa käsittelyosassa todetaan Johannesburgin kestävän kehityksen seurantaraportti. Tässä toteaisin, että tämän raportin päämääriä ja tavoitteita ei kansainvälinen yhteisö eikä Suomi sen osana ole pystynyt toteuttamaan. Muun muassa biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden vähenemisen taittamisessa ollaan vahvasti jäljessä. Senhän pitäisi tapahtua vuoteen 2010 mennessä. Tuntuu siltä, että biodiversiteetti häviää alta pois, ennen kuin ehditään tähänkään vuosilukuun.

Tässä todetaan myös eduskunnassa käsiteltävänä oleva kansallinen energia- ja ilmastostrategia ja se, että ympäristöministeriö osallistui aktiivisesti sen laadintaan. Olen kuitenkin aika varma siitä, että kovin aktiivisesti ympäristöministeriö ei siihen päässyt mukaan. Sen nimikin muuttui matkan varrella niin, että ilmastostrategiasta tuli ensiksi ilmasto- ja energiastrategia, sitten siitä tuli energia- ja ilmastostrategia, eli tämä sisältökin vaihtui upside down, niin kuin sanotaan.

Joka tapauksessa olemme asian parissa monessakin valiokunnassa, ja tätä on toki moitittu monella tavalla, lähetekeskustelussa muun muassa, lyhytaikajänteiseksi, liian kapeaksi, suppeaksi jne. Se, mikä on taas hyvää, on muun muassa se, mikä todetaan sivulla 73 ympäristöministeriön kohdalla ja liittyy tuulivoiman rakentamiseen ja siihen sopivien alueiden kartoitukseen. Mielestäni ministeriö on toiminut tässä erittäin hyvin, kun se on lähtenyt toteuttamaan sitä ajatusta, että maakuntakaavojen pitää olla se kaavataso, jolla osoitetaan tuulivoiman rakentamisen paikat rannikkoalueella. Tässä myös muuten ministeriö ja ministeri ovat toimineet mallikkaasti.

Sosiaali- ja terveyspuolen asioista on keskusteltu tänään runsaasti. Ihan muutama huomio ja nimenomaan siitä, mitä kuuluu käytäntöön. Kun täällä kuuntelee sosiaali- ja terveyspuolen puheita ja myöskin kansanedustajien puheita, on kuin kaksi maailmaa: se todellisuus, joka tuolla on sairaaloiden, terveyskeskusten seinien sisässä, avohoidossa, kotihoidossa, ja sitten se, mistä puhutaan täällä. Tietysti huippua usein edustavat suulliset kyselytunnit, joissa ministeri vastaa, että ei ole mitään hätää.

Kuitenkin tässä on käytännön tilanne: maanantaina kello 18 esimerkiksi Kymenlaakson keskussairaalan osastolla K 1, keuhko- ja sisätautiosasto, 18-paikkaisella osastolla oli 27 potilasta, siis 50 prosenttia ylipaikoilla ja hoitohenkilökunnassa oli vajaus ja sairaanhoitajia ei saa edes etsimällä töihin.

Se on todellisuutta, ja väitän, että taustalla ovat liian vähäiset resurssit eli raha. Suomi hoitaa edelleenkin potilaita hyvin, mutta se tapahtuu hoitajien selkänahasta, ja se hyvin hoitaminen tapahtuu silloin, kun potilaat onnistuvat pääsemään sairaalaan. Tämä hoidon taso on meillä edelleen pystytty pitämään hyvänä, mutta nimenomaan ainoastaan hoitohenkilökunnan hyvinvoinnin kustannuksella, mikä nyt alkaa tulla maksuun sillä lailla, että loppuunpalaminen, jaksamisen puuttuminen, työstä poissaolot ovat jokapäiväisiä, niin siinäkin keskussairaalassa. Tämä on vakava asia. Meidän pitää pystyä lisäämään nimenomaan resursseja terveyden- ja sairaanhoitoon.

Edelleen muutama huomio vielä maa- ja metsätalousministeriön pääluokasta. Täällä on hallituksen esitys 73:n kohdalla sivulla 213 otettu liito-oravan suojelu esille. Liito-oravan suojelu on siis nostettu ikään kuin maa- ja metsätalousvaliokunnan toimialaan. Toteaisin vain tähän, että nämä suojeluasiat kuuluvat ympäristövaliokunnan toimialaan ja tämä on ikään kuin vähän sivusta vedetty asia, kun käsiteltiin eduskunnalle laiksi metsälain muuttamista ja siellä olevaa pykälää, uutta pykälää 14 b, jossa puhuttiin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikoista. Mutta itse suojelu kuuluu todellakin ympäristövaliokunnan toimialaan.

Samoin laki Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta on myös täällä maa- ja metsätalousministeriön puolella. Asiahan on tänään toisessa käsittelyssä, ja siinä toisessa käsittelyssä on ratkaistu asia muuttamalla Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta annetun lain 4 §:ää, ja se on ympäristöministeriön toimesta näin tehty. Tässähän tapahtui suuren salin käsittelyssä ikään kuin tällainen tekninen lapsus, että täällä hyväksytty ponsi oli sinänsä mahdoton toteuttaa ja sen takia edettiin tavalla, jonka ympäristövaliokunta omassa mietinnössään kyllä oli etukäteen linjannutkin.

Kun mainitsin tuossa terveydenhoidosta, että se on hyvätasoista silloin, kun sitä onnistuu saamaan, niin se merkitsee myös sitä, että meillä on paljon ihmisiä, jotka saavat vaillinaisesti näitä palveluja. Kun puhutaan vielä nimenomaan hoitotakuusta, niin on selkeätä, että kuuden kuukauden tavoite, joka on laitettu sinne määräajaksi, jonka kuluessa määritelty hoito on annettava, on aivan oikea. Mutta potilaat ovat nyt sitten muualla kuin siellä hoitojonossa, he ovat usein poliklinikkajonossa odottamassa poliklinikalle pääsyä. Tähän liittyy sitten se, että he syövät paljon lääkkeitä, aikaa kuluu, sairaanhoito tulee edelleen kalliiksi, koska maksetaan sairausvakuutusmaksuja.

Sivulla 247 onkin lääkekustannuksista, ja lopetankin, puhemies, ihan tässä pian. Lääkekustannuksista annettu lainsäädäntö on valitettavasti nostanut lääkkeiden hintoja, ja se koskee nimenomaan niitä henkilöitä, joilla on paljon pitkäaikaisia lääkkeitä käytettävissään, ja näin ollen kroonisesti sairastavat ihmiset maksavat enemmän, kun taas sitten ne, jotka hakevat yhden antibioottikuurin, saavat sen aikaisempaa halvemmalla.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään on monessa puheenvuorossa käsitelty niin tie- kuin ratamäärärahoja, ja itse puhun tällä kertaa erittäin lyhyesti tästä, koska erittäin usein näitten määrärahojen riittämättömyyteen olen kiinnittänyt huomiota. Eli valitettavasti edelleen nämä ennen kaikkea perustienpidon, alempiasteisen tieverkon ja sitten ratojen korvausinvestointeihin kohdennetut määrärahat ovat liian alhaiset. Totta kai näillä silloin on merkitystä aluekehitykseen. Tasainen aluekehitys vaarantuu ja alueitten kilpailukyky vaarantuu, elleivät niin tie- kuin rata-asiat ole kunnossa, ja totta kai myös tietoliikenneasiat ovat erittäin keskeisiä.

Mutta, arvoisa puhemies, muutama sana kuntien kalleusluokituksesta. Tämä on ollut ikuisuusasia. Tämä kuntien kalleusluokitusjärjestelmähän säädettiin vuonna 1966, ja lain voimassaoloaikaa on jatkettu aina nelivuotiskausittain useaan kertaan. Tämän lainsäädännön perustahan oli aikoinaan se, että Suomessa kunnat olivat kustannuksiltaan hyvin erilaiset. Näistä lähtökohdista kunnat jaettiin kahteen luokkaan: ensimmäiseen kalleusluokkaan kuuluu 62 kuntaa ja loput Suomen kunnista ovat toisessa kalleusluokassa. Jako tehtiin tutkimuksella todettujen elinkustannusten perusteella. Tähän kalleusluokitukseen perustuva viimeinen hintavertailu on kuitenkin tehty vuonna 1980. Näin ollen luokitus ei ole enää aikoihin perustunut tutkimukseen, vaan sama peruste on aina vahvistettu uudelleen.

Nykyisessä luokituksessa kunnat eivät siis ole oikein ryhmiteltynä, eivätkä palkat ja sosiaaliset tulonsiirrot muutoinkaan kohdistu todellisten kalleuserojen mukaan. Nykyisin myös asuinkunta ja työssäkäyntikunta poikkeavat usein toisistaan. Ostosmatkat suuntautuvat asuinkunnan ulkopuolelle, ja kuntien rajojen sisällä on merkittäviä eroja asuinkustannuksissa. Viittasin noihin sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Sosiaaliturvaetuuksista kalleusluokituksen piirissä ovat muun muassa kansaneläkkeet, lesken perhe-eläke, ylimääräinen rintamalisä ja eräät maatalousyrittäjien luopumistuet jne.

Tämän kalleusluokituksen jatkamista vuosille 2004—2007 koskevan hallituksen esityksen perusteluissa todettiin jo silloin, että tulonsiirtojen ja palkkojen porrastaminen kaavamaisesti määriteltyjen kalleusluokkien mukaan soveltuu huonosti nyky-yhteiskunnan toimintamuotoon. Kuitenkin valtiontaloudellisiin syihin vedoten tätä kalleusluokitusjärjestelmää esitettiin jatkettavan vuoden 2007 loppuun. Eduskunta kuitenkin silloin hyväksyi lain, että se on voimassa vain vuoden 2005 loppuun, eli siihen mennessä tästä on luovuttava. Me kaikki tiedämme, miten tässä asiassa kuitenkin kävi: valtiontalouden kehyksissä vuosille 2006—2009 tämä poistaminen oli ajoitettu 2008:aan.

Tämä laki kuntien kalleusluokituksista on ristiriidassa myös perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa, koska eri kalleusluokkiin kuuluvissa kunnissa esimerkiksi sosiaalietuudet maksetaan erisuuruisina. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota. Muun muassa vuonna 2002 se lausunnossaan esitti, että tästä järjestelmästä on pikaisesti luovuttava ja erityislakien säännökset on kumottava. Nyt sitten me tiedämme, niin kuin myös tässä kirjassa todetaan sivulla 179, että eduskunnalle, niin kuin eduskunta edellytti viime vuoden lopussa, annetaan vuoden 2006 toukokuun loppuun mennessä lakiehdotukset koskien kuntien kalleusluokitusjärjestelmästä luopumista viimeistään vuonna 2008. Tosiaan valtioneuvosto on tehnyt viime vuoden lopussa päätöksen, että tämän lausuman edellyttämiin toimenpiteisiin ryhdytään. Näin ovat myös valtioneuvoston jäsenet luvanneet täällä eduskunnan edessä, ja on todettava, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, että vihdoin ja viimein tästä epäoikeudenmukaisesta järjestelmästä luovutaan, siis viimeistään vuonna 2008.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen toimenpidekertomuksessa sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan osalta kerrotaan ratkaisuista, joita on tehty eläkkeiden korottamiseksi. Siinä kerrotaan, että kansaneläkettä on korotettu kahdessa eri osassa, ensin 7 eurolla, ja tämän vuoden syyskuun alusta on tarkoitus korottaa sitä 5 eurolla kuukaudessa. Nämä korotukset ovat täysin riittämättömiä eläkeläisten kannalta katsottuna. Erityisesti pientä työeläkettä saavien ja pelkkää kansaneläkettä saavien tulotaso on jäänyt pahasti jälkeen, ja se johtuu pitkälti siitä, että kansaneläkeindeksi on tavattoman heikko. Se seuraa huonosti elinkustannusten nousua eikä seuraa lainkaan palkkakehitystä.

Sen lisäksi myöskin pieniä työeläkkeitä saavien kohdalla on niin sanottu taitettu työeläkeindeksi, elikkä 20 prosenttia palkat ja 80 prosenttia hinnat, johtanut siihen, että työeläkkeet ovat jääneet lähes prosentin vuodessa pienemmiksi kuin mitä ne olisivat aikaisemmalla puoliväli-indeksillä elikkä 50 prosenttia palkat ja 50 prosenttia hinnat. Tämä johtaa aikojen kuluessa siihen, että työeläkkeelle jäädessä henkilö saa kohtuullisen työeläkkeen, mutta oltuaan muutaman vuoden eläkkeellä huomaa, ettei hänen eläkkeellään tulekaan enää toimeen, sillä työeläkkeet erkanevat yhä enemmän yleisestä palkkakehityksestä. Kun muistetaan, että työeläke on myöhennettyä palkanmaksua, niin ei voi pitää oikeana tätä kehitystä, mikä nyt tapahtuu. Kun ottaa vielä huomioon sen, että työeläkerahastoissa on tällä hetkellä, vuodenvaihteessa, noin 103 miljardia euroa rahaa, niin ei voida puhua edes siitä, että työeläkkeitten parempi indeksi aiheuttaisi sen, että jouduttaisiin nostamaan työeläkevakuutusmaksuja. Näin ollen tämä on selvä vain tulonsiirto, joka leikkaa työeläkkeellä olevien eläkkeitä.

Tämän johdosta olisi ehdottoman tärkeää, että tehtäisiin kunnollinen tasokorotus kansaneläkkeisiin, joka samalla myöskin helpottaisi eläkeläisten verotusta, koska eläketulovähennyshän on sidottu täyden kansaneläkkeen määrään. Eläkkeiden verotus erityisesti suhteellisen pienissäkin eläkkeissä on kireämpää kuin vastaavan palkkatulon verotus, ja ei myöskään sitä voi pitää oikeana edes yhdenmukaisuusperiaatteen johdosta. Sen sijaan hallituksella ei ole toimenpiteitä esittää tässä kertomuksessa, eikä muutoinkaan, näiden asioiden korjaamiseksi. Eläkeläisten asema uhkaa näin ollen heikentyä, ja sen johdosta kyllä hallituksella tulisi olla esityksiä, mitenkä tämä köyhyysloukku eläkeläisiltä poistettaisiin.

Toisena asiana, jonka otan esille, on työeläkehakemusten hylyt. Suomessa tehtiin vuonna 2005 yhteensä 29 000 työkyvyttömyyseläkehakemusta. Yksityisellä sektorilla hylättiin työkyvyttömyyseläkehakemuksista 22,9 prosenttia elikkä 4 681 hakemusta. Kunnallisella sektorilla hylkäysprosentti oli 21,4 ja hylkäysten määrä 1 478 hakemusta. Valtion sektorilla hylkäysprosentti oli 13,9 ja hylättyjä hakemuksia oli 238. Eli yhteensä reilusti yli 6 000 työkyvyttömyyseläkehakemusta hylättiin, ja näin ollen nämä ihmiset joutuivat käytännössä hyvin pahaan toimeentuloloukkuun. He eivät saa eläkettä mutta eivät ole myöskään työkykyisiä eivätkä voi kilpailla työmarkkinoilla, ja todellisuudessa heidän toimeentulonsa on sitten joko työmarkkinatuen varassa tai kunnallisen toimeentulotuen varassa. Tämmöistä tilannetta ei voi missään tapauksessa pitää oikeana.

Kun aikoinaan täällä tästä asiasta on keskusteltu, niin muun muassa silloinen sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre lupasi, että lääkäreitten koulutuksella tämä ongelma poistetaan. Mutta tästä lupauksesta tilanne on, kun katsoo nyt esimerkiksi yksityisen sektorin tilannetta, suorastaan huonontunut useita prosenttiyksikköjä. Eläkehylkäykset ovat vain kasvaneet. En tiedä, onko tapahtunut lääkäreitten koulutusta vai onko koulutus johtanut väärään suuntaan. Sen sijaan ihmettelen sitä, että kun valtiosektorilla näitä työkyvyttömyyseläkehakemuksia kirjoitetaan, niin siellä ilmeisesti on paljon paremmat lääkärit sitten, kun heidän hylkäysprosenttinsa on noin paljon pienempi kuin yksityisellä sektorilla.

Lisäksi ihmettelen sitä, että kun useat erikoislääkärit, tohtorin tutkinnon suorittaneet, toteavat henkilön työkyvyttömäksi, niin yksityisen vakuutusyhtiön vakuutuslääkäri toteaa saman henkilön työkykyiseksi. Tässä on mielestäni todella suuri ristiriita. Minä väitän, että nämä yksityisen sektorin lääkärit, siis useita erikoislääkäreitä ja tohtoreita, jotka tämän työkyvyn ovat arvioineet, ovat enemmän oikeassa kuin se vakuutusoikeuden yksi lääkäri, joka ei välttämättä ole sen alan erikoislääkäri, vaan hän voi olla aivan muun alan lääkäri. (Eduskunnasta: Hän ei ole nähnyt potilasta!) — Hän ei ole nähnyt potilasta, vaan hän tekee vain päätöksensä kirjoituspöydän takana. — Mielestäni tähän pitäisi ehdottomasti puuttua, sillä tämä loukkaa hyvin vakavasti näitten ihmisten oikeusturvaa ja heidän oikeutta myöskin kohtuulliseen toimeentuloon.

Herra puhemies! Vielä lyhyesti toiseen asiaan, työvoimapolitiikkaan. Työvoimaministeriön tilastojen mukaan työttömiä oli 270 000 helmikuun tilaston mukaan. Kun puhutaan, että on tullut niin ja niin paljon uusia työpaikkoja, niin on syytä todeta, että vuonna 1990 tehtiin enemmän työtunteja kuin vuonna 2005. Tämä on mielestäni kyllä selvä osoitus siitä, että Suomessa ovat lisääntyneet pätkätyöt, vuokratyövoiman käyttö ja erityisen pahasti on tullut lisää sitten näitä osa-aikatöitä, sillä mistään muustahan tämä ei voi johtua, että työtunteja tehdään selvästi vähemmän, vaikka työntekijöitä olisi enemmän. Mutta mielestäni nämä työpaikat, jotka ovat syntyneet, ovat syntyneet kuitenkin palvelualoille, joissa määräaikaiset ja osa-aikatyöt ovat lisääntyneet, ja näitä työpaikkoja ei voi pitää silloin suoraan vertailukelpoisina niin sanottuihin täysaikaisiin työpaikkoihin verrattuna.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimenpidekertomus antaa monista asioista aivan liian ruusuisen kuvan, niin kuin täällä on todettu. Kun kuuntelin tuossa ed. Tiusasen ja ed. Kuopan puheenvuoroja, niin juuri näillä alueilla on ollut ongelmia. Minusta ed. Tiusanen hyvin otti tämän hoitohenkilöstön määrän ja työssäjaksamisen esille.

Täällähän on puhuttu hoitotakuusta hyvin myönteisessä sävyssä. Minustakin järjestelmänä hoitotakuu on hyvä. Se turvaa potilaiden hoitoon pääsyn entistä paremmin. Tämä hoitotakuujärjestelmähän saatiin aikaan edellisen hallituksen aikana.

Mutta, arvoisa puhemies, järjestelmä ei toimi kuitenkaan vielä tyydyttävästi. Potilasjonot eivät lyhene esimerkiksi kaikissa sairaanhoitopiireissä riittävästi. Miksi näin on käynyt? Tähän on olemassa monia syitä, myöskin ihan alueellisia. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä jonojen lyhentämistä vaikeuttaa se, että hoitohenkilökuntaa ei saada riittävästi, niinhän tuntuu olevan Kymessäkin tämä tilanne tällainen. Luulen, että tämä on laajempi ongelma. Hoitoalalle ei saada tänä päivänä riittävästi koulutettua ja ammattitaitoista henkilöstöä. Meiltä Suomesta lähtee paljon hoitohenkilökuntaa ulkomaille. Meiltä on vuosien mittaan mennyt varmasti tuhansia, eli olemme kouluttaneet paljon osaavia henkilöitä, mutta he eivät jää Suomeen, kun meidän palkkatasomme on alhainen verrattuna muualla maksettaviin ansioihin.

Arvoisa puhemies! Jos haluamme, että hoitotakuu saadaan toimimaan lain edellyttämällä tavalla, niin hoitohenkilöstön palkkaukseen täytyy kiinnittää vakavampaa huomiota. Ei ole mitään järkeä siinä, että koulutamme väkeä täällä Suomessa muualle. Hoitohenkilökunnan palkka on vaativaan koulutukseen nähden alhainen. Tämä naisvaltainen ala tarvitsee jo tasa-arvonkin kannalta nykyistä paremman ansiotason. Osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö saadaan kyllä pysymään maassamme, kun palkkataso saadaan korkeammaksi. Uskon myöskin, että meillä on mahdollisuus saada osa hoitohenkilökunnasta palaamaan takaisin maahamme, kun nämä palkka-asiat saadaan kilpailukykyisemmiksi.

Arvoisa puhemies! Hoitohenkilöstön koulutusmääriin pitää myös kiinnittää huomiota. Henkilöstön ikärakenne ja sitten jatkuvasti kasvava terveyspalveluiden kysyntä vaativat henkilöstön koulutusmäärien lisäystä myöskin. Olen varma, että riittävällä koulutuksella ja kilpailukykyisillä palkoilla takaamme henkilöstön saatavuuden ja samalla hoitotakuun toimivuuden lainmukaisesti. Viime vuonna minusta näihin asioihin ei tarpeeksi kiinnitetty huomiota. Sen takia näihin asioihin täytyy kyllä nyt vakavammin paneutua.

Kaarina  Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin muutamaan asiaan opetusministeriön hallinnonalalta kiinnittää huomiota. Kun täällä puhutaan osaamisen tasokorotuksesta, tulevaisuusvaliokunta on minusta aivan oivasti kiinnittänyt huomiota siihen, miten eritasoisille lahjakkuusalueille voitaisiin opetusta järjestää. Sen lisäksi vielä on otettu huomioon myöskin kädentaidot ja niiden tarvitsema huomio.

Todellakaan ei voida aina vedota tähän Pisa-tutkimukseen, mikä Oecd:n kautta on tehty, että sitä kautta saataisiin tulevaisuudessa sitä tietotaitoa ja osaamista, vaan tulee todellakin kiinnittää entistä enemmän huomiota taideaineisiin, musiikkiin, kuvaamataitoon ja nimenomaan käsityöhön, tekniseen työhön ja myöskin kotitalouden alueelle. Täytyy sanoa, että nykyaikana meillä on paljon uusavuttomia ihmisiä. He tarvitsevat juuri näitä taitoja niin motoriikan kehittämiseen kuin erilaisten tietotaitojenkin lisäämiseen. Jos nämä perustaidot näillä nuorilla on kunnossa, niin sen jälkeen myöskin he pystyvät selviytymään elämästä.

Näiden taitoaineiden opettajat ovat todellakin huolissaan siitä, että kun tämä uusi tuntikehys on tullut, niin ei ole tarpeeksi tunteja näille aineille ja koko ajan joudutaan taistelemaan näiden tietoaineiden kanssa. Eli todellakin minun mielestäni tulevaisuudessa tulisi kiinnittää näihinkin asioihin erityistä huomiota. Tämä opetusministeriön vastaus ei minun mielestäni vastaa ollenkaan näihin kysymyksiin.