Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunta hyväksyi vuoden 1999 valtiopäivillä hätäkeskuslain, joka loi perustan hätäkeskusuudistukselle. Hätäkeskustoiminta uudistettiin vuosina 2001—2005 korvaamalla poliisin erilliset hätäkeskukset ja kuntien ylläpitämät hätäkeskukset, joita oli yhteensä kymmeniä.

Hätäkeskusuudistuksen tavoitteena on parantaa kansalaisten palveluja ja turvallisuutta. Hätätilanteessa avunpyyntöjä koskevat ilmoitukset on voitava käsitellä asiantuntevasti ja tehokkaasti sekä ilmoitusten edellyttämät pelastus-, poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoimen toimenpiteet käynnistettävä tilanteen edellyttämällä kiireellisyydellä tasapuolisesti koko maassa vuorokaudenajasta riippumatta. Uudistuksen tavoitteet ovat olleet hyvin haasteelliset. Uudistusta on pidetty hyvin tarpeellisena.

Valtioneuvosto on päättänyt hätäkeskuslakiin sisältyvän valtuuden nojalla valtakunnan jakamisesta 15 hätäkeskukseen. Sisäministeriö on puolestaan päättänyt hätäkeskusten sijainnin. Uudistuksen toimeenpano on tapahtunut valtion talousarvion puitteissa.

Käsiteltävänä oleva selonteko pohjautuu hätäkeskuslain säätämiseen liittyvään hallintovaliokunnan mietintöön, jossa hallituksen edellytetään tarkkaan seuraavan uudistuksen ja sen tavoitteiden toteutumista sekä uuden lainsäädännön soveltamista ja toimivuutta sekä antavan eduskunnalle asiasta seikkaperäisen selonteon. Nyt tämä selonteko on saatu ja käsitelty ja hallintovaliokunta on asiasta tehnyt myös seikkaperäisen mietinnön. Valiokunta kuuli 25:tä asiantuntijaa, ja lisäksi muutama antoi erillisen kirjallisen lausunnon.

Herra puhemies! Ensiksi muutama sana yleistä mietinnöstä.

Kokonaisuutena arvioiden toteutetussa uudistuksessa on onnistuttu parantamaan hätäkeskustoiminnan tasoa valtakunnallisesti ja väestön turvallisuustasosta huolehditaan paremmin kuin uudistusta edeltävänä aikana. Palvelua saa vuorokauden ympäri yhdestä yleiseurooppalaisesta hätänumerosta 112 ilman niitä viivytyksiä, joita on tullut viranomaisten toimiessa eri hälytyskeskuksissa. Uudistus on edesauttanut hallinnonalojen keskeisten turvallisuusviranomaisten yhteistoiminnan tehostumista.

On todettava, että lyhyehkössä ajassa toteutettu uudistus ei ole vielä valmis. Yhtenäinen hätäkeskusmalli on kuitenkin lähtökohtaisesti toimiva, eikä ole perusteita palata vanhaan. Tämä tuli selkeästi yhteenvetona esiin myös valiokunnan asiantuntijakuulemisista. Kuulemisten perusteella tässä mietinnössä on selvästi kriittisiä painotuksia. Mietinnön näkökulma on kuitenkin vahvasti eteenpäin suuntautuva ja, näin uskon, myös kannustava. Selonteko sisältää hätäkeskustoiminnan kehittämisen kannalta pääosan kehittämistarpeista, joihin myös mietinnössä paneudutaan. Kuitenkin muun muassa johtamista ja henkilöstöpolitiikkaa olisi ollut tarpeen käsitellä enemmän. Lisäksi hätäkeskusuudistusta olisi ollut perusteltua arvioida ainakin yhteistoimintaviranomaisten toimintaedellytysten ja työn tulosten, eri hätätilanteissa kansalaisten saaman avun ja sen laadun, kautta.

Hätäkeskusten keskeinen ongelma palvelukyvyn kannalta on liian alhainen henkilöstömäärä. Erityisesti Helsingin hätäkeskus on koko toimintansa ajan kärsinyt vakavasta henkilöstöpulasta. Henkilöstön vajaus näkyi jo aikaisemmassakin järjestelmässä, mutta tilanne on sikäli muuttunut, että yhden päivystäjän varassa ei toimita missään hätäkeskuksessa, vaikka tehtävien määrä onkin oleellisesti lisääntynyt. Henkilöstövaje aiheuttaa sekä ylitöinä että muuten suuren lisäkuormituksen henkilöstölle. Tämä on johtanut lisääntyviin sairauspoissaoloihin ja on aiheuttamassa pahenevien henkilöstöongelmien kierrettä. Arvioiden mukaan tarvittaisiin jopa noin 100 uutta hätäkeskuspäivystäjää, kun nykyinen määrä on noin 530. Henkilöstön ennakoitua suurempaa tarvetta on lisännyt nopeasti kasvanut yhteydenottojen määrä.

Valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota koulutukseen. Tavoitteena on päästä uudistuksen lähtötavoitteen mukaiseen tilanteeseen, jolloin päivystäjinä toimivat hätäkeskuspäivystäjän ammattitutkinnon suorittaneet. Pelastusopistossa annettavan koulutuksen lisäksi tarvitaan myös sen toimesta järjestettyä koulutusta erityisesti Helsingissä, jossa muutenkin tarvitaan henkilöstön saamiseksi erityisiä toimia. Henkilöstön riittävyysongelmaa pahensi se, että vanhasta järjestelmästä siirtyi henkilöstöä uuteen ennakoitua vähemmän.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskusuudistus on luonut edellytykset yhtenäiselle tietojärjestelmäratkaisulle. Tavoitteena on eri hätäkeskusviranomaisten tarpeisiin soveltuva järjestelmä. Vuonna 2002 käynnistetty työ on vielä kuitenkin kesken ja on osoittautunut suunniteltua vaikeammaksi. Tarve nykyaikaiselle, valtakunnalliselle, täysin uudelle hätäkeskusten verkottumisen mahdollistavalle ja yhteistyöviranomaisten tarpeet huomioon ottavalle järjestelmälle on kiistaton ja kiireellinen. Verkottuminen on välttämätöntä, jotta keskukset voivat tukea toisiaan ruuhkatilanteissa ja mahdollisissa hätäkeskuskohtaisissa tietojärjestelmien häiriö- ja vikatilanteissa taikka muissa mahdollisissa ongelmatilanteissa, joissa yksittäinen hätäkeskus menettää toimintakykynsä.

Selonteon mukaan valtakunnallinen tietojärjestelmä ja yhteinen tietokanta kyetään saamaan operatiiviseen käyttöön vasta vuosien 2012 ja 2015 välillä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että nykyisen tietojärjestelmän puutteiden vuoksi tehdään kaikki mahdollinen aikataulun merkittäväksi nopeuttamiseksi. Hätäkeskuslaitoksen tietojärjestelmätyössä on muun ohella huolehdittava, että sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeet eivät jää enää toisarvoiseen asemaan.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskusuudistuksen tavoitteena on parantaa kansalaisten palveluja. Kysymys on siitä, että kulloinkin tarvittavaa kiireellistä apua kyetään antamaan mahdollisimman nopeasti. Hätäkeskusten toiminnassa olennaisia seikkoja ovat hätäpuheluun vastaamisen nopeus, puhelun käsittelyaika sekä tehtävän luotettava ja oikean sisältöinen välittäminen niille toimijoille, joiden tehtävänä on avun toimittaminen perille. Hätäpuhelut eivät luonnollisestikaan jakaudu tasaisesti, vaan ruuhkautuvat ajoittain. Hätäpuhelujen suuri määrä ja samoja tapahtumia koske-vien ilmoitusten moninkertaisuus hidastaa vastaamista.

Hätäkeskuksiin tulee paljon myös sellaisia puheluita, joita ei voida pitää varsinaisina hätäpuheluina. Tehdyn selvityksen mukaan vuoden 2006 aikana noin 3 750 000 ilmoituksesta muita ilmoituksia, tahattomia soittoja, asiattomia tai ilkivaltaisia ja niin sanottuja mykkiä puheluja on ollut arviolta 750 000. Ihmiset saattavat kysyä ohjeita, jotka voivat koskea säätä, lääkkeiden annostelua tai sähkökatkoksen syytä. Kyselyiden ohjaaminen oikealle taholle tai muu käsittely vie aikaa varsinaisten hätäilmoitusten käsittelyltä. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että viranomaiset ja muut asianomaiset tahot, esimerkiksi vesi- ja energialaitokset, järjestävät toimintaansa koskevan puhelinpalvelun ja kiireettömän neuvonnan itse.

EU-komissio on määritellyt vuoden 2007 helmikuussa 116-alkuiset numerot yhteiskunnallisten palveluiden ilmaisnumeroiksi. Valiokunta katsoo, että maassamme tulee järjestää tarpeelliset, ympärivuorokautiset 116-palvelut ensi tilassa. Esimerkiksi poliisin, terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tehtävissä valiokunta näkee tällaiset ympärivuorokautiset palvelut välttämättöminä. Eri toimintojen palveluverkoston voidaan ajatella kyseisessä puhelinpalvelussa poikkeavan normaalin päivittäisen palvelutarjonnan verkostosta.

Hätäkeskuksen tehtävänä on välittää apua yhteistyöviranomaisten ohjeiden mukaan. Palvelun saatavuus ja laatu muodostuu hätäkeskusten ja eri toimialojen työn tuloksena. Valiokunta katsoo, että palvelujen laatua ja saatavuutta on mitattava eri toimijoiden palvelukyvyllä, jota kuvaavat esimerkiksi hätäpuheluun vastaamisen aika, kiireellisten hätäilmoitusten käsittelyaika, riskiarvioinnin oikeellisuus, kiireellisten lisähälytysten välittämisaika sekä kenttätoimijoiden toiminta-aika ja toiminnan onnistuminen.

Herra puhemies! Selonteossa kuvataan sisäasiainministeriön toimenpiteitä hätäkeskustoiminnan ohjauksen kehittämiseksi ja johtamisongelmien korjaamiseksi. Ainakin osin laitoksen ohjaamiseen ja johtamiseen liittyvät ongelmat ovat johtuneet siitä, että hätäkeskuslaitokselle annetut resurssit ovat olleet alun perin aivan liian pienet. Palveluiden kysyntä on osoittautunut paljon ennakoitua suuremmaksi johtuen muun muassa kännyköiden lisääntymisestä.

Uuden laitoksen käynnistäminen, joka on tapahtunut portaittain ja kaikkiaan varsin lyhyessä ajassa, on varsin haasteellinen ja vaikea tehtävä. Johtamiseen, työilmapiirikysymyksiin ja jaksamiseen ei ole kiinnitetty riittävää huomiota, vaikka ne ovat uuden laitoksen muutosjohtamisessa olennaisia seikkoja. Saadun selvityksen mukaan päätöksenteossa kaivattiin enemmän avoimuutta ja henkilöstön sitouttamista.

Todettakoon vielä, että hätäkeskusyksikön hallinnolliset resurssit ovat varsin ohuet laitoksen toiminnan johtamiseen. Hätäkeskuslaitoksella ei esimerkiksi ennen vuotta 2007 ollut yhtään päätoimista taloushallintoon erikoistunutta henkilöä eikä virastolla ollut selkeää kuvaa sen käytössä olevien määrärahojen vuosittaisesta riittävyydestä. Tämä näkyi muun muassa siinä, miten osattiin arvioida siirtyvien erien merkitys.

Hätäkeskuslaitoksen toiminnan kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, jossa toiminnan ennustettavuus ja asianmukaisen siirtymäkauden varmistaminen on hyvin tärkeää. Valiokunta korostaa, että olennaisinta on hätäkeskustoiminnan vakauttaminen niin, että palvelut voidaan nykytilanteessa mahdollisimman hyvin turvata. Tällä hetkellä henkilöstö ja hätäkeskusten toimivuus eivät kestä aluejakomuutoksia. Paras-hankkeen johdosta kuntien ja kuntayhtymien aluejaotukset ovat muutosprosessissa. Samanaikaisesti on vireillä laaja-alainen valtion aluehallinnon uudistaminen. Hätäkeskustoiminnan aluejakojen tulee olla yhteensopivia yhteistoimintatahojen toiminta-alueiden kanssa.

Joka tapauksessa valiokunta edellyttää, että hallitus saattaa mahdolliset hätäkeskusten aluejakoa koskevat kysymykset valiokunnan käsiteltäväksi perustuslain 47 §:n 2 momentin tarkoittamalla selvitysmenettelyllä. Samalla valiokunta toteaa, että monet pienet hätäkeskukset näyttävät toimineen suuria paremmin. Valiokunta korostaa, että hätäkeskusten toimintamenetelmien yhdenmukaistamiseen on syytä kiinnittää huomiota, kuitenkin niin, että ne ottavat huomioon erilaiset tarpeet maan eri osissa.

Arvoisa puhemies! Valiokunta pitää mahdottomana, että tuottavuushankkeeseen sisältyvät henkilöstövähennykset kohdistuvat nyt uuteen Hätäkeskuslaitokseen, jonka henkilöstöresurssit ovat jo alun perin olleet alimitoitetut. Tuottavuushankkeessa valiokunta tähdentää muutoinkin aitoa tuottavuustyötä, jossa tuottavuutta arvioidaan keskeisesti kyseessä olevan tehtävän tai palvelun vaikuttavuuden kannalta. Vielä tälläkin hetkellä tuottavuusohjelma näkyy turhankin usein liiallisesti matemaattisiin henkilöstöleik-kauksiin perustuvana saneeraushankkeena ja joskus säästämisenä kustannuksista piittaamatta. Tuottavuustyötä koordinoivan ministeriön on syytä parantaa olennaisesti tässä asiassa osaamista ja panosta, sinänsä hyvin tärkeässä ja välttämättömässä julkisen sektorin tuottavuuden nostamista vaativassa työssä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on tarkastellut hätäkeskusuudistusta kehittämispainotteisesta näkökulmasta kriittisesti, tarkoituksena ohjata ja tukea uudistumisprosessia alkuperäisen palvelutavoitteen mukaisesti. Kokonaisuutena arvioiden hätäkeskusuudistuksella on onnistuttu parantamaan eri päivystyspisteiden palvelujen tasoa valtakunnallisesti. Asiantuntijakuulemisen perusteella poikkeuksen edellä lausutusta muodostaa kuitenkin lähinnä Helsingin hätäkeskus.

Valtioneuvosto on asettanut selonteossa yleisluontoiset hätäkeskustoiminnan kehittämistavoitteet. Niiden toimeenpanoa ohjaavat luonnollisesti valiokunnan tästä mietinnöstä ilmenevät kannanotot ja painotukset.

Valiokunta kiinnittää vielä huomiota sekä hätäkeskustoiminnan kannalta että hätäkeskusten palveluiden käyttäjien ja päivystäjien oikeusturvan kannalta vastuukysymysten arvioinnin tarpeeseen.

Hätäkeskusuudistuksen toimeenpano vaatii jatkossakin eduskunnan seurantaa. Tämän vuoksi hallintovaliokunta edellyttää valtioneuvoston antavan asiassa valiokunnalle perustuslain 47 §:n 2 momentissa tarkoitetun kirjallisen selvityksen vuoden 2010 syyskuun loppuun mennessä. Selvitykseen tulee sisällyttää muun muassa tehdyt toimenpiteet hätäkeskuspalvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseksi maan eri osissa mukaan lukien kielelliset palvelut, tehdyt toimenpiteet tietojärjestelmien uudistamiseksi, tehdyt toimenpiteet tarpeellisten henkilöstö- ja muiden resurssien takaamiseksi, tehdyt toimenpiteet ammatillisen koulutuksen ja täydennyskoulutuksen kehittämiseksi sekä tehdyt toimenpiteet johtamisen, työhyvinvoinnin, jaksamisen ja muun hyvän henkilöstöpolitiikan hyväksi.

Arvoisa puhemies! Valiokunta käsitteli tätä mietintöä varsin yksituumaisesti. Valiokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy selonteon johdosta seuraavan kolmiosaisen kannanoton:

1. Hätäkeskusuudistuksen toimeenpanoa on jatkettava hallintovaliokunnan mietinnön 3/2008 vp mukaisesti.

2. Valtioneuvoston on annettava hallintovaliokunnalle hätäkeskusuudistuksen toimeenpanosta perustuslain 47 §:n 2 momentin tarkoittama kirjallinen selvitys vuoden 2010 syyskuun loppuun mennessä.

3. Hallintovaliokunnan mietinnön 3/2008 perusteluissa lausuttuun viitaten valtioneuvoston on annettava hallintovaliokunnalle perustuslain 47 §:n 2 momentin tarkoittama kirjallinen selvitys, mikäli hätäkeskusten aluejakoa aiotaan muuttaa.

Arvoisa puhemies! Tähän mietintöön on jätetty yksi vastalause vasemmistoliiton ja perussuomalaisten toimesta. Mielestäni tähän mietintöön nähden siinä on lähinnä sävyero. Valiokunta on tarkoittanut tämän mietinnön hätäkeskustoiminnan eteenpäinviemiseksi, tueksi ja kannustukseksi.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Eduskunta edellytti seikkaperäistä selontekoa hätäkeskustoiminnasta, kun se hyväksyi tämän uudistuksen, lain. Selonteko ei ollut seikkaperäinen, kuten valiokunnan puheenjohtajan esittelemästä valiokunnan mietinnöstä ilmenee. Selonteko tyytyi pinnalliseen kuvaukseen hätäkeskuksen tavoitteista ja ongelmista, mutta siitä ei löytynyt pohjaa sille, että toiminnan käytännön tason ongelmat tiedostettaisiin ja siltä pohjalta lähdettäisiin sitten etsimään keinoja, joilla hätäkeskusten palvelut saadaan kuntoon.

Kuten valiokunnan puheenjohtaja totesi, valiokunta teki perusteellista työtä, ja erittäin arvokasta oli se, että se tapahtui sellaisessa yhteishengessä, jossa tavoitteena on hyväksyä se tosiasia, että tämä hätäkeskusasia on ollut yhteensä kolmen eri hallituksen työlistalla, kolmen eduskunnan käsiteltävänä. Nyt tälle eduskunnalle on tullut se tilanne ja nykyiselle hallitukselle ja ministereille, jolloinka täytyy, sanotaanko, viheltää peli poikki niin, että tunnustetaan ongelmat ja ryhdytään niitä parantamaan. Kun ministeri Holmlund on täällä, haluan tämän todeta, että tässä ei kyllä voi osoittaa yhtä tahoa, kaikki eduskuntapuolueet ovat vuosien mittaan olleet tätä uudistusta eteenpäin viemässä. Samalla tavalla tarvitaan kaikkien tahojen hyvää tahtoa nyt, kun mennään eteenpäin.

Hätäkeskukset ottavat vuosittain noin 2 900 000 puhelua vastaan. Sen lisäksi on noin miljoona häiriöpuhelua. Tätä kaikkea hoitaa 706 ihmistä. Heistä hätäkeskuspäivystäjiä on 528, vuoromestareita 91 ja muuta henkilökuntaa lisäksi — 706 ihmistä, 10 000 hätäpuhelua päivittäin, tänäänkin.

Kun ajattelemme, mitä siinä pitää tapahtua, tällä hetkellä 10 sekunnin tavoite on se, että vastataan puhelimeen, pitäisi välittömästi tehdä oikea analyysi, minkälaista apua tarvitaan, onko ihminen hengenhädässä, onko poliisin apu tarpeen, minkälainen apujoukko lähetetään sinne hädässä olevan ihmisen avuksi. Hätäkeskuspäivystäjän työ on erittäin vaativaa.

Valiokunta totesi, että tarvitaan 100 uutta virkaa hätäkeskusten päivystystehtäviin. Helsingin hätäkeskuksen tilanne nousi erityisesti esille, koska suuressa hätäkeskuksessa ongelmat ovat erityisen selkeät. Kuvaavaa on se, että kun kysymyksessä on 58 virkaa, niin kahden vuoden aikana näissä 58 virassa on toiminut 255 eri ihmistä eli puolet työntekijöistä on koko ajan vaihtunut tässä vaativassa, hektisessä työssä. Tämä on asettanut erittäin suurelle koetukselle niiden vakinaisten ihmisten kestävyyden ja ammattitaidon, jotka ovat työssä.

Valiokunta on tähän paneutunut ja mietinnössään kuvannut tämänkin tilanteen. Korostamme valiokunnan mietinnössä täydennyskoulutuksen välttämättömyyttä. Lisäksi on nostettu esille se, että Kuopion Pelastusopiston mahdollisessa ohjauksessa tulee erityisesti järjestää vielä Pääkaupunkiseudun tarpeita varten täällä Pääkaupunkiseudulla koulutusta. Onpa valiokunta nähnyt senkin, että rekrytointiongelmiin tulee kiinnittää huomiota niin, että Pääkaupunkiseudulla, erityisesti Helsingissä, asumiskustannusten korkea taso tulisi voida huomioida joustavassa palkkausmenettelyssä.

Toinen asia henkilöstön lisäksi, jonka nostan esille, on tiedonsaanti. Kun hätäkeskuspäivystäjä ottaa vastaan hätäpuhelun, niin hän saa ihmisen täydellä luottamuksella välitöntä tietoa ihmisen henkilökohtaisista asioista. Tilanne on tällä hetkellä se, että tämä puhelutieto voidaan antaa poliisille ja pelastusviranomaisille mutta ei terveydenhoidon viranomaisille eikä sosiaalitoimen viranomaisille eli ambulanssihenkilöstö ei saa sitä tietoa, joka on annettu tässä hätäpuhelun yhteydessä.

Valiokunta nostaa esille tämän ongelman. Mielestäni on välittömästi ryhdyttävä toimiin hätäkeskuslain 7 ja 9 §:n muuttamiseksi, niin että lainsäädännön tulkintaongelmat saadaan loppumaan. (Puhemies: 5 minuuttia!) Toinen asia on se, että on myös annettava konkreettiset ohjeet, jotta välittömästi voidaan saada tämä tieto-ongelma ratkaistuksi.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Selonteko hätäkeskusuudistuksesta kertoo vakavista ongelmista järjestelmässä. Tällainen järjestelmä, joka liittyy kansalaisten perusturvallisuuteen, ei saa toimia puutteellisesti, niin kuin se nyt toimii. Asiaa käsiteltäessä valiokunnassa ongelmat tulivat monien asiantuntijoitten lausunnoissa esille. Ongelmat on tiedostettu ja puutteet näkyvät myöskin valiokunnan mietinnössä.

Kun ongelmat ovat tiedossa, niin sen takia nyt tarvittaisiin toimenpiteitä asioitten korjaamiseksi. Sen takia olen jättänyt vastalauseen, johon myöskin perussuomalaisten ryhmä on yhtynyt. Me edellytämme toimenpiteitä lausumien muodossa, joissa vaaditaan, että hallitus ryhtyy tiettyihin toimiin. Luen kohta nämä meidän vastalauseemme lausumaehdotukset. Puheenjohtaja Tölli toi esille, että kysymys on sävyerosta. Kysymys ei ole sävyerosta, vaan me vaadimme toimenpiteitä. Meille ei riitä se, että ongelmat kerrotaan, vaan vaadimme myöskin, että niitä ryhdytään korjaamaan.

Ensimmäinen lausuma liittyy henkilöstöön. Asiantuntijakuulemisessa tuli esille, että on noin sadan henkilön vaje hätäkeskuspäivystäjissä. Tältä pohjalta esitämme ensimmäistä lausumaa, joka on merkitty vastalauseeseen numerolla 4: "Eduskunta edellyttää, että hallitus varaa seuraavassa lisätalousarvioehdotuksessa riittävän määrärahan tarvittavien uusien hätäkeskuspäivystäjien virkojen perustamiseen, jotta nykyistä hyväksi koettua toimintamallia ja -rakennetta voidaan jatkaa." Tämä on velvoittava esitys.

Toinen lausuma liittyy tähän tuottavuushankkeeseen. Asiantuntijakuulemisessa tuli myöskin esille, että järjestelmään, jossa on tietynlainen kriisitilanne ollut ja joka ei toimi moitteettomasti, on huono soveltaa tuottavuusohjelmaa eikä pidä sitä tehdä ollenkaan. Sen takia tämä lausuma 5 vastalauseessa kuuluu seuraavasti: "Eduskunta kiinnittää huomiota siihen, että uuden hätäkeskuslaitoksen henkilöstöresurssit ovat alimitoitettuja annettujen tehtävien suorittamiseen ja että hätäkeskuslaitoksen toiminnan kautta julkinen valta toteuttaa perustuslain jokaiselle turvaamaa oikeutta elämään ja välttämättömään huolenpitoon, minkä vuoksi eduskunta edellyttää, että hallitus rajaa valtion tuottavuushankkeen ulkopuolelle hätäkeskuslaitoksen toiminnan ja henkilöstön." Tämä on selvä vaatimus, ja edellytämme, että tämmöinen hoidetaan eli jätetään tuottavuusohjelman ulkopuolelle tämä hätäkeskusjärjestelmä.

Arvoisa puhemies! Kolmas lausuma liittyy tähän aluejakoon. Tätä aluejakoahan on vasta muutettu eikä välttämättä hyvään suuntaan, koska tämä paikallistuntemushan kärsii näistä liian isoista alueista. Se on tullut myöskin esille, kun tätä keskustelua valiokunnassa käytiin. Tähän liittyen esitämme lausumaa numero 6 vastalauseessa: "Eduskunta korostaa, että olennaisinta on hätäkeskustoiminnan vakauttaminen niin, että palvelut voidaan nykytilanteessa turvata mahdollisimman hyvin, ja sen vuoksi tällä hetkellä henkilöstö ja hätäkeskusten toimivuus ei kestä aluejakomuutoksia - -." Ne aluejakomuutoksethan tarkoittavat sitä, että niitä alueita edelleen suurennetaan — tämä on ainakin meidän tulkintamme tästä. Sitten vielä jatkuu tämä: "- - minkä vuoksi eduskunta edellyttää, että hallitus pidättäytyy suunnitelmistaan edelleen suurentaa hätäkeskusten toimialueita ja muuttaa aluejakoa." Eli toimittaisiin nykyisen aluejaon pohjalta. Alueet ovat nytkin jo liian suuria, ja siitä on ollut hankaluuksia käytännön toiminnalle.

Arvoisa puhemies! Tässä nämä vastalauseessa olevat kolme kohtaa. Korostan sitä, että kysymys ei ole ollenkaan sävyerosta vaan aivan ratkaisevasti meillä on erilainen näkemys: näiden pitää olla velvoittavia. Muuten tämä toiminta ei tule kuntoon.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko hätäkeskusuudistuksesta on tullut tarpeeseen. Hallintovaliokunta on omassa mietinnössään ruotinut selontekoa, johon ed. Valpas yhdessä ed. Puhjon ja perussuomalaisten ed. Ruohonen-Lernerin kanssa ovat jättäneet vastalauseen. Vastalause edustaa sitä linjaa, jota me perussuomalaiset olemme vuo-sien ajan peräänkuuluttaneet.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on kiinnitetty huomiota siihen, että hätäkeskusten henkilöstömäärä on ollut riittämätöntä. Kuitenkaan selonteko ei edellytä hallituksen kiinnittävän erityistä huomiota henkilöstön riittävyyteen. Ihmettelen tätä, koska ammattitaitoinen henkilökunta on pelastustoiminnan ehdottomia peruspilareita. Hätäkeskusten henkilökunnalta odotetaan korkealuokkaista ammattitaitoa, johon kuuluvat kyky tehdä nopeita tilannearvioita sekä oman keskuksensa piirissä olevan alueen tunteminen. Onkin syytä huolehtia siitä, että hätäkeskuksille annetaan työrauha ja riittävä rahoitus. Näiden avulla rohkaisemme myös uusien opiskelijoiden tulemista alalle. Alimitoitettu henkilöstö reagoi kasvaneeseen kiireeseen ja stressiin sairauspoissaoloina.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kummastelee intoa sijoittaa hätäkeskustoiminta valtion tuottavuusohjelmaan. Silloin kun on kyse ihmishengistä, on kestämätöntä, että siihen liittyvää toimintaa mitataan rahalla. Mielestämme pelastustoimi on syytä ottaa pois tuottavuusohjelmasta. Missä mahtaa mennä se raja, jolloin ihmisen pelastaminen ei enää ole tuottavaa?

Hätäkeskusuudistuksessa on lähdetty siitä, että keskusten määrää vähennetään ja aluejakoa muutetaan. Hallintovaliokunnan enemmistön lausumaehdotuksessa esittämä pyyntö kirjallisen selvityksen saamisesta, mikäli aluejakoa aiotaan muuttaa, ei takaa mitään. Todellinen kannanotto sisältyy vastalauseeseen, jossa edellytetään pysymistä nykyisessä aluejaossa. On vaikea kuvitella, mitä hyötyä on uudistuksesta, joka tarkoittaa keskusten lakkauttamisia ja yhdistämisiä isommiksi yksiköiksi. Se voi ehkä säästää rahaa, mutta kysyn, saadaanko näillä keinoin turvattua myös pelastuspalvelut. Erityisesti Lapissa ja Itä-Suomen maaseutukunnissa on ollut pitkään vaikeuksia saada poliisi tai palokunta paikalle ajoissa. Jos poliisien paikalletulo kestää useamman tunnin, on puukkokin ehditty pyöräyttää pahoinpidellyn selässä useamman kerran.

Arvoisa puhemies! Soneran suunnitelmat lankaverkkojen alasajosta eivät paranna syrjäseutujen asukkaiden, erityisesti vanhusväestön, asemaa millään muotoa. Tämä asettaa haasteita myös hätäkeskuksille. Kaikilla vanhuksilla ei ole edellytyksiä kännykän käyttöön, joten toimiva lankaverkkoyhteys on syrjäseutujen asukkaille elintärkeä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että perussuomalaiset yhtyvät hallintovaliokunnan mietinnöstä tehtyyn vastalauseeseen, ja kannatan ed. Valppaan tekemiä lausumaehdotuksia. Toivomme, että eduskunta edellyttää tämän uudistuksen hoitamista siten, ettei sitä tarvitse jälkikäteen katua.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun itse olen turvallisuusalan ammattilainen, johtanut poliisin hälytyskeskusta, tehnyt kentällä keikkoja ja hoitanut hälytyksiä, niin en katsonut tarpeelliseksi alkaa kirjoittaa puhetta, mutta aion kuitenkin puhua.

Tämä selontekomenettely on erinomainen tapa toteuttaa demokraattista kontrollia tällaisten uudistusten ja muidenkin keskeisten asioiden yhteydessä. Selonteosta sai ensin semmoisen käsityksen, että tämä on tosi hyvällä mallilla, tämä hätäkeskusjärjestelmä, ja että sitä voitaisiin kehittää säästämällä resursseja, muun muassa yhdistämällä näitä hätäkeskuksia. Kuitenkin tämmöinen valtava haaste otettiin, jossa poliisin hälytyskeskukset ja pelastuslaitoksen hätäkeskukset yhdistettiin. Niissähän toimi ammattihenkilöitä, jotka ovat itse katsoneet kuolemaa silmästä silmään ja hädässä kärsiviä ihmisiä auttaneet, ja heillä on vahva kokemus ja koulutus, ja näiden korvaaminen ei ole yksinkertainen asia. Haaste oli suuri, mutta varmasti se on kannattanut ottaa. Olennaista on nyt se, löytyykö eduskunnasta tahtoa ja toisaalta hallitukselta ja ministeriltä nöyryyttä korjata ja parantaa olemassa olevaa järjestelmää.

Ensimmäinen ja tärkein asia on ihmisten jaksaminen. Kaikki tuloksellinen työ on kuitenkin kiinni ihmisistä, ja motivoitunut ja hyvinvoiva ihminen pystyy käyttämään omaa ammattitaitoaan koko työyhteisön ja laajemmin yhteiskunnan hyväksi. Tämän vuoksi kaikissa näissä kuulemisissa, jotka koskivat kenttää ja sen kentän johtamista, tuli vahvasti esille, että henkilöstö ei jaksa hätäkeskuksissa tai se jaksaa huonosti. Erityisesti Helsingin osalta tämä vaihtuvuus tuli myös esille.

Kun henkilöstö on tämmöisessä tilassa, niin tietenkin suorastaan vastuuton on esitys, jossa lähdetään tekemään organisaatiomuutoksia, jossa nämä ihmiset vietäisiin vielä suurempaan muutokseen, samaan aikaan kun heidän oma jaksamisensa on lujilla.

Siksi valiokunta näiden kuulemisten perusteella, toisin kuin ed. Oinonen täällä totesi, ottaa kantaa, että nyt ei ole aluemuutosten aika. Otan suoran sitaatin: "Valiokunta korostaa, että olennaisinta on hätäkeskustoiminnan vakauttaminen niin, että palvelut voidaan nykytilanteessa mahdollisimman hyvin turvata. Tällä hetkellä henkilöstö ja hätäkeskusten toimivuus eivät kestä aluejakomuutoksia." Eikö tämä ole ihan selvää suomen kieltä? Sen lisäksi vielä asetettiin hallitukselle vaatimus, että mikäli tästä huolimatta on näitä ajatuksia ja niitä meinataan toteuttaa, niin eduskunta haluaa perustuslain mukaisessa järjestyksessä sanoa oman kantansa tähän, ja mikäli se koskee tätä eduskuntaa, niin tuskinpa kanta tästä kannanotosta muuttuisi.

Tuottavuusohjelmasta myös todetaan: "Valiokunta pitää mahdottomana, että tuottavuushankkeeseen sisältyvät henkilöstövähennykset kohdistuvat uuteen hätäkeskuslaitokseen, jonka henkilöresurssit ovat jo alun perin olleet alimitoitetut." Tämäkin kanta on erityisen selvä. Henkilöstövajeen osalta nähdään myös, että siellä on sadan henkilön vajaus, ja jos me haluamme tämän uudistuksen onnistuvan, meidän on huolehdittava näistä henkilöstöresursseista.

Ylipäätään tässä organisoinnissa ympäri maata on huomattava, että poliisilaitoksia juuri vähennettiin ja ensi vuoden alusta niitä tulee 24, käräjäoikeuksia todennäköisesti 27 ja näitä hätäkeskuksia on 15, niin että hätäkeskusten sijoittuminen ja oleminen täällä maakunnissa on äärettömän tärkeää, koska ne ovat myös tämmöisiä johtokeskuksia, viestintäkeskuksia ja tämmöisiä kriisisuojia.

Hyvin tärkeää on myöskin Kuopion Pelastusopiston koulutuksen turvaaminen ja rekrytoinnin mahdollistaminen niin, että sieltä saadaan ammattitaitoista henkilökuntaa kentälle.

Myöskin tietojärjestelmiin otettiin selvä kanta. Ne eivät tällä hetkellä tue sillä tavalla toimintaa, että voitaisiin tukeutua toisen hätäkeskuksen henkilöstöön, ja siihen on löydettävä ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että hätäkeskusuudistus, joka on ollut pari vuotta sitten syvässä kriisissä, mittaa istuvan ministerin, kansliapäällikön ja ylimmän johdon johtamistaidon. Tässä on mittaria kehittää tätä. Eduskunta antaa hyvät eväät, ja tämän vuoksi johtaminen myös siellä paikalla, ihmisten johtaminen, ihmisten ymmärtäminen, tavoitteiden asettaminen realistiseksi ovat keskeisiä asioita.

Valiokunta vielä edellyttää, että samanlainen selonteko tuodaan tänne eduskuntaan vuonna 2010.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Vuosina 2001—2005 hätäkeskustoiminta siirtyi 15 alueelliseen hätäkeskukseen, joiden sijaintikunnat sisäasiainministeriö määräsi. Heti aloitettuaan toimintansa Hätäkeskus ajautui kriisistä ja hankalasta tilanteesta toiseen. Tällaisia olivat esimerkiksi johtajan eroaminen, henkilöstön uupuminen, kansalaisia auttavien työntekijöiden ylikuormittaminen, kysymys henkilöstön ammattitaidosta ja sen riittävyydestä sekä kansalaisten saaman avun ja palvelun huonontuminen hätätilanteissa. Lyhyessä ajassa läpi viety uudistus osoittaa näin jälkikäteen tarkasteltuna, että hätäkeskusuudistus ei ole vieläkään sovittujen tavoitteiden osalta valmis.

Aikoinaan eduskunta edellytti uudistuksen yhteydessä, että myöhemmin annettavassa selonteossa arvioidaan palvelujen saatavuutta, tietojärjestelmien toimivuutta, henkilöstön ammattitaitoa ja riittävyyttä hätäkeskuksissa. Alkuperäiset tavoitteet ovat vielä tänäkin päivänä totistakin totisempia tavoitteita. Nimittäin ensinnäkin viranomaisten toimintaedellytyksiä tulisi arvioida työn tulosten eli avun laadun ja saatavuuden kannalta. Kansalaisten kannalta olennaisin palvelu on hätäpuheluun vastaaminen viivytyksettä ja ammattitaidolla. Hallituksen selonteko osoittaa, että Hätäkeskuslaitos ei vuonna 2006 saavuttanut vastaamistavoitteitaan, sillä 86 prosentin tavoitteen sijasta laitos onnistui vastaamaan 10 sekunnissa vain 71 prosenttiin puheluista. Vuoden 2007 ensimmäisellä puoliskolla osuus nousi 76 prosenttiin puheluista, mutta 6 prosentissa vastaamista piti odotella puolikin minuuttia. Vastaamisen ongelmat liittyivät muun muassa henkilöstön vahvuuteen ja siten työvuorojen mitoitukseen.

Vastaamisajan ohella hätäkeskuksen tulee käsitellä tehtävät sovitussa ajassa. Vuonna 2006 tavoitteeksi asetettu käsittelyaika saavutettiin hieman alle joka toisessa tapauksessa. Tällaiset ongelmat eivät liity hätäkeskukseen aina, mutta toiminnan laatua pitää hätäkeskuksessakin parantaa pitämällä yllä laitoksen omaa ohjeistusta ja pitämällä sitä ajan tasalla. Sitä eivät ohjeistukset alusta astikaan ole olleet.

Avunpyyntöjen vastaanottaminen ja niihin reagoiminen edellyttävät koulutettua ja jaksavaa työvoimaa. Henkilöstön mahdottoman suuri vaihtuvuus kuvaa sitä, että tämä ei toteudu. Vika ei ole ylikuormitetun henkilöstön vaan resurssien. Ensisijaista on tukea hälytyspäivystäjiä varmistamalla käsiparien riittävyys ja työntekijöiden osaaminen. Hätäkeskuksen työntekijöiden työ on laaja-alaista ja raskasta. Henkilöstön sairauspoissaolojen osuus ja yleinen uupuminen on ollut suurta. Ei siis ihme, että keskuksen toimivuus on ollut sidoksissa henkilöstön työkuntoon, osaamiseen ja työtyytyväisyyteen. Myöskään maan eri osien välillä ei pitäisi olla niin suuria eroja hätäkeskusten toimivuudessa kuin nyt on. Joissakin keskuksissa henkilöstö on paljon kuormittuneempaa kuin toisissa. Myös koulutuksen ja vahvuuksien suhteen on liian suuria alueellisia vaihteluita, joihin täytyy jatkossa puuttua yhä tiukemmin.

Minusta selonteossa olisi pitänyt keskittyä paljon laajemmin henkilöstöhallinnossa ilmenevien ongelmien käsittelyyn, erityisesti johtamisen ja henkilöstöpolitiikan osalta. Erityistä syytä on kiinnittää huomiota myös työilmapiiriin ja sen seuraamiseen sekä päätöksenteon ja johtamisen avoimuuteen. Keskeisin ongelma hätäkeskuksissa on liian alhainen henkilöstömäärä, eikä tilannetta helpota yhtään se, että tuottavuusohjelmalla pitäisi vähentää vielä nykyisiäkin virkoja, vaikka uusia päivystäjiä tarvittaisiin jopa sata ja tämän päälle vielä joukko asiantuntijoita. Hätäkeskus tarvitsee vakituisia ja koulutettuja päivystäjiä, joiden työhyvinvoinnista on pidettävä huolta. Niin ei voi jatkaa, että lähes puolet päivystäjistä on nuoria poliiseja, jotka on yritetty perehdyttää lyhyellä pikakoulutuksella käsittelemään kaikenlaisia hätäpuheluita.

Hallitus aikoo myös selvittää jatkossa mahdollisuuksia hätäkeskusalueiden suurentamiseen ja toimenpidesuunnitelman laatimiseen uuden aluejaon toteuttamiseksi viimeistään vuoteen 2015 mennessä. Ajatus tuntuu järjettömältä ja vastustettavalta, sillä tiedämme nyt jo, miten suuria ongelmia nykymalliinkin sisältyy.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskuslaitoksen toimivuudessa on kyse kansalaisten turvallisuudesta. Sen varmistamisen tulisi olla ensisijainen tehtävämme. Hallituksen ja eduskunnan vastuulla on varmistaa, että hätäkeskuksilla on riittävät resurssit, jotta hätäkeskus pystyy suoriutumaan tehtävästään. Tosiasiassa kuitenkin Hätäkeskuslaitoksen resurssit ovat olleet tähänkin asti liian pienet suhteessa sen tehtäviin, eikä tilannetta auta ollenkaan esitettyjen menokehysten jääminen laskeviksi Hätäkeskuksen osalta vuosina 2009—2011. Tosiasiassa Hätäkeskuksen toiminta ja talous eivät ole enää vuonna 2009 tasapainossa. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa muuttaa resursointia ja korjata tiedossa olevat ongelmat. Kannatankin siksi lämpimästi valiokunnan hyvin tehtyä ja kriittisessä sävyssä kirjoitettua mietintöä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hätäkeskuspalvelujen toimintavarmuus on keskeinen sisäisen turvallisuuden kysymys sekä yksittäisen ihmisen kannalta asia, jossa voi olla kysymys elämästä ja kuolemasta. Siksi hätäkeskusten reagointinopeus ja oikean tiedon välittäminen ovat hätäkeskuksen ja sen päivystäjien keskeisiä toiminnallisia vaatimuksia. Valtionhallinnon — meidän — tehtävänä on järjestää hätäkeskuksille ihmisten turvallisuuden kannalta riittävät toimintaedellytykset ja linjata toiminnan pääsuunnat. Hätäkeskusten henkilöstön riittävyys ja saatavuus on tiedetty jo valtioneuvoston selonteossa yhdeksi keskeiseksi ongelmaksi.

Hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa kävi selväksi, että tarvittaisiin sata uutta hätäkeskuspäivystäjän virkaa, lähes 20 prosentin lisäys, jotta päästäisiin vallitsevasta tilanteesta normaaliin. Tällä hetkellä työskentelevä henkilökunta reagoi tilanteeseen muun muassa kasvaneilla sairauspoissaoloilla, mikä väistämättä heijastuu myös työn tulokseen. Henkilöstöreservijärjestelmä soveltuisi mielestäni hyvin tasaamaan erityisen akuutteja tilanteita. Siitäkin huolimatta riittävästä perusmiehityksestä täytyy pitää huolta.

Operatiivisella johdolla on ratkaistavanaan joukko suuria ongelmia. Johtamisen ongelmien ratkaiseminen, sairauspoissaolojen vähentäminen, työskentelymotivaation parantaminen sekä soittoruuhkien purkaminen ovat keskeisiä onnistuneen hätäkeskustyöskentelyn edellytyksiä. Uudistuksessa on paneuduttava nimenomaan henkilöstön jaksamiseen ja motivaatioon edellisiä uudistuksia suuremmalla sydämellä.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskuspäivystäjien koulutuksen tulee vastaisuudessakin perustua ammatillisen koulutuksen ja jatkuvan täydennyskoulutuksen koulutusohjelmiin Kuopion Pelastusopistossa. Koottu koulutus on tae korkeasta laadusta, ja siitä poikkeaminen ei sovi hätäkeskuspäivystäjien työn luonteeseen. Uskon, että myös henkilöstön riittävyyteen liittyvä ennakointi on parhaiten hallittavissa, kun koulutusvastuu on selkeä. Erityistarpeita on kohdistunut muun muassa Helsingin seudulle, jonne tarvitaan sopeutettua alueellista koulutusta.

Hätäkeskuspäivystäjiä on arvostettava omana tärkeänä ammattikuntanaan. Tästä on osoituksena jo oma perustettu ammattitutkinto. Tavoitteena tuleekin olla, että hätäkeskuksen tehtäviin rekrytoidaan pääsääntöisesti täsmällisen koulutuksen saaneita henkilöitä. Muut, muihin tehtäviin soveltuvat koulutustaustat, kuten poliisi- tai terveydenhuoltoala, pitäisi ensisijaisesti hyödyntää henkilöstöreservin kautta.

Niin henkilöstön jaksamiseen kuin koko hätäkeskustoiminnan sujuvuuteen vaikuttaa oleellisesti työtehtävissä käytettävä tekniikka. On erityisen tärkeää, että hätäkeskuksissa käytettävä tekniikka on kaikin puolin yhteensopivaa muiden viranomaisten tekniikan kanssa.

Arvoisa puhemies! Selonteosta poiketen hallintovaliokunta tähdentää, ettei hätäkeskusten aluejakoon tule nyt puuttua eikä alueita koota suurempien ja harvempien hätäkeskusten suojiin. Eri keskusten toimintamalleja on toki yhtenäistettävä korvaavuuden sekä tasa-arvoisen palvelunsaannin takia, mutta samalla tulee kunnioittaa alueiden erilaisia olosuhteita ja vaatimuksia. Maaseutumaisempien alueiden haasteet pelastustilanteissa ja niistä tiedottamisessa poikkeavat monin tavoin Ruuhka-Suomen tarpeista. Koska kyse on hätätapauksista, täytyy toiminnan sopeutua. Nyt tärkeintä on saada hätäkeskustoiminta hyvälle, vakiintuneelle tasolle vähintään nykyisellä resursoinnilla. Aluejakomuutos tässä herkässä vaiheessa saattaisi olla kohtalokasta ja toimintaa rampauttavaa.

Suunniteltu tuottavuustavoite soveltuu hätäkeskustoimintaan huonosti. Hätäkeskustoiminta ei enää kestä uusia henkilöstön vähennyksiä, päinvastoin ohutta resursointia pitää vahvistaa. Koska hätäkeskusuudistuksen tavoitteena on parantaa kansalaisten palveluja, on se ristiriidassa tuottavuushankkeen kanssa. Hätäkeskusuudistus vaatii pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta. Valtiontalouden kehyksissä esitetään vuodelle 2010 lisärahoitusta 2 miljoonaa euroa, mikä koetaan täysin riittämättömäksi laitoksen rakenteellisen rahoitusvajeen takia.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen toimeenpano vaatii myös jatkossa eduskunnan seurantaa. Vuoden 2010 syyskuussa saamme selvityksen siitä, ovatko tehdyt toimenpiteet hätäkeskuspalvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseksi maan eri osissa tuottaneet toivottua tulosta ja onko näin kansalaisten arjen turvallisuus parantunut.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta käsitteli selontekoa hätäkeskusuudistuksesta todella perusteellisesti ja lukuisia asiantuntijoita kuullen. Tämä lyhyessä ajassa toteutettu uudistus onkin tällä hetkellä vielä keskeneräinen, ja käsittelyssämme oleva selonteko kuvaa melko hyvin Hätäkeskuksen tämänhetkisiä haasteita.

Hätäkeskustoimintaan liittyy monia ongelmia. Tiivistäen voisi todeta, että liian monia muutoksia on toteutettu liian lyhyessä ajassa. Uuden laitoksen käynnistäminen on aina haasteellista, ja tässä johtamiseen, työilmapiirikysymyksiin ja jaksamiseen ei ole kiinnitetty riittävää huomiota, vaikka ne ovat muutosjohtamisessa olennaisia seikkoja. Selonteossa johtamista ja henkilöstöpolitiikkaa on käsitelty valitettavasti vain pintapuolisesti, ja päätöksenteossa ei myöskään ole ollut riittävästi avoimuutta ja henkilöstön sitouttamista. Osa ongelmista on johtunut Hätäkeskuslaitoksen riittämättömistä resursseista.

Valiokunta totesi myös, että hätäkeskusyksikön hallinnolliset resurssit ovat olleet varsin ohuet laitoksen toiminnan johtamiseen. Esimerkiksi ennen vuotta 2007 Hätäkeskuslaitoksella ei ollut lainkaan päätoimista taloushallintoon erikoistunutta henkilöä eikä virastolla ollut selkeää kuvaa sen käytössä olevien määrärahojen vuosittaisesta riittävyydestä. Hätäkeskuslaitoksessa onkin käytetty monen vuoden ajan enemmän rahaa kuin kehykset olisivat sallineet.

Arvoisa puhemies! Monet hätäkeskustoiminnan ongelmat ovat johtuneet tietojärjestelmän puutteista. Hätäkeskuslaitoksessa ei ole käytössä yhtenäistä tietojärjestelmää, minkä vuoksi hätäkeskukset eivät voi varmistaa tietojärjestelmän avulla toisiaan. Selonteon mukaan valtakunnallinen tietojärjestelmä ja yhteinen tietokanta kyetään saamaan operatiiviseen käyttöön vasta vuosien 2012 ja 2015 välillä. Siksi valiokunta totesi pitävänsä välttämättömänä, että nykyisen tietojärjestelmän puutteiden vuoksi aikataulua pyritään merkittävästi nopeuttamaan.

Tällä hetkellä eri hätäkeskuksilla on toisistaan poikkeavia toimintamalleja niin erilaisissa operatiivisissa kuin myös hallintoon liittyvissä tehtävissä. Palvelu eri puolilla Suomea ei kaikilta osin ole samanarvoista. Valiokunta korostaakin, että toimintamenetelmien, jotka ottavat samalla huomioon maan eri osissa yhteistyöviranomaisten hieman erilaiset tarpeet, on oltava yhdenmukaiset. On myös syytä huomioida, että suuri osa ongelmista on melko Helsinki-keskeisiä. Pienet hätäkeskukset toimivatkin suuria paremmin.

Jatkossa toiminnan kehittämiseen tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Oleellista on riittävän pitkän siirtymäkauden varmistaminen. Siirtymäkauden aikana on turvattava riittävät toimintaedellytykset, kuten rahoitus ja henkilöresurssit. Myös henkilöstön hyvinvointiin tulee panostaa. Onkin huolestuttavaa, että sairauspoissaolot ovat lisääntyneet merkittävästi. Vuonna 2007 Hätäkeskuslaitoksen henkilöstö oli poissa työpaikoiltaan keskimäärin lähes 18 työpäivää.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskuslaitokselle osoitetut määrärahat eivät riitä nykymuotoisen toiminnan kattamiseen. Valiokunta pitää mahdottomana, että tuottavuushankkeen henkilöstövähennykset kohdistuvat Hätäkeskuslaitokseen, jonka henkilöstöresurssit ovat jo alun perin olleet alimitoitetut. Vähennysten seurauksena on vaara, että palvelut olennaisesti heikkenevät. Pidemmällä aikavälillä voidaan kyllä päästä alhaisempaan kulutasoon tehokkuutta ja taloudellisuutta parantavalla rakennemuutoksella, mutta hyvin nopealla aikataululla muutos ei onnistu, koska laitoksen on turvattava palvelut kaikissa tilanteissa ja riskit on pyrittävä minimoimaan.

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa hätäkeskusten määrän vähentäminen ei ole mahdollista, ei ennen kuin toiminta on alkuperäisten tavoitteiden mukaista. Toiminta on saatava vakiintumaan, ennen kuin uusia muutoksia aluejakoon voidaan tehdä.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunta on käsitellyt valtioneuvoston selontekoa hätäkeskusuudistuksesta hyvin perusteellisesti. Haluan yleisellä tasolla todeta, että valiokunnan mietintö vastaa moniin hätäkeskusuudistukseen liittyviin negatiivisiin arvioihin. Valiokunta on mietinnössään tarkastellut uudistusta kriittisesti tarkoituksenaan ohjata ja tukea uudistusta alkuperäisten päätösten ja tavoitteiden suuntaan. Lisäksi mietinnön kannanotoissa on esitetty monia tärkeitä huomioita hätäkeskustoiminnan kehittämiseksi. Selonteossa uudistusta arvioidaan aluejaon, palvelun sisällön sekä henkilöstön riittävyyden ja ammattitaidon näkökulmista. Arvioinnit ovat kuitenkin varsin pinnallisia, ja kuten lähetekeskustelussa täällä totesin, pidän Hätäkeskuslaitoksen tilaa selonteossa esitettyä huonompana ja tehtyjä parannustoimenpiteitä liian kevyinä.

Koko hätäkeskusuudistuksen merkittävimpänä ongelmana pidän sitä, että uudistusta tehtäessä maamme suuriin keskuksiin ei kohdennettu yhtään kokeiluhätäkeskusta, ja tuloksena onkin ollut lähinnä ongelmia, kuten kaikki tiedämme. Hätäkeskuslaitos ei ole päässyt vuonna 2006 sille asetettuihin tavoitteisiin. Selonteosta ilmenee, että hätäpuheluun vastaamiseen ovat vaikuttaneet yksittäisen hätäkeskuksen osalta toiminnan vakiintuneisuuden aste, hätäpuheluiden käsittelyyn ja ohjaukseen liittyvät tekniset ratkaisut, henkilöstön alimitoitettu määrä sekä työvuorojen vahvuus ja osaaminen. Tämä on johtanut hätäkeskuksen suorituskyvyn heikkenemiseen hätäpuheluiden vastaus- ja käsittelyajoissa sekä hätätilanteiden arvioinnin tasossa. Hätäkeskuksen toiminnalle on kuitenkin olennaista puheluihin vastaamisen nopeus, oikea ja luotettava riskin arvio sekä tiedon nopea välittäminen oikealle toimijalle. Hätäkeskuslaitoksen tuleekin nyt panostaa ennen kaikkea operatiivisen toiminnan vakauttamiseen kaikin keinoin.

Kuten hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, Helsingin hätäkeskuksen suuret ongelmat ovat leimanneet vahvasti koko hätäkeskusuudistusta. Ongelmia on ollut tosin muissakin hätäkeskuksissa, muun muassa työntekijöiden työssäjaksamisongelmien ja niistä seuranneiden ymmärrettävien sairauslomien muodossa. Ongel-mien perussyyt ovat kuitenkin siinä, ettei uudelle konseptille ole luotu henkilöstön määrään ja osaamiseen sekä tietoteknisiin valmiuksiin nähden riittäviä resursseja toteuttaa asetettuja tavoitteita. Tätä ovat edelleen vahvistaneet Hätäkeskuslaitoksen ohjaukseen ja johtamiseen liittyvät ongelmat.

Arvoisa puhemies! Koska tunnen Helsingin ongelmia myös oman kokemukseni perusteella, haluan seuraavassa nostaa korostetusti esiin juuri Helsingin tilanteen ja samalla ehkä muutaman varoituksen sanankin. Helsingin hätäkeskus aloitti toimintansa pelastustoimen osalta 1.10.2005 ja poliisitoimen osalta 1.12.2005. Hätäkeskuksella on alusta lähtien ollut suuria vai-keuksia saada virkoja täytetyiksi. Huomiota herättävää on ollut se, että vuoden 2007 loppuun mennessä oli Helsingin hätäkeskuksessa työskennellyt 256 päivystäjää, vaikka keskuksen virkamäärä on ainoastaan 57.

Näkemykseni mukaan hätäkeskusuudistukseen Helsingissä liittyi alun alkaenkin suuria ongelmia ottaa huomioon paikallisten viranomaisten välittömät tarpeet resursoinnissa, suunnittelussa ja toteuttamisessa. Helsingin hätäkeskuksen heikentynyt suorituskyky on siirtänyt paljon vastuuta sekä kustannuksia toimijoille ja kansalaisille, joita hätäkeskus palvelee. Puutteellinen riskinarviointikyky heikentää mahdollisuuksia palvella asiakkaita hätätilanteessa, ja lisääntyneet tehtävät kuormittavat kenttähenkilöstöä aiempaa enemmän. Tehtävämäärien lisääntymisestä johtuen toimintavalmiusaika on pidentynyt konkreettisen avun antajilla useilla minuuteilla. On selvää, että uudistuksen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset ovat suurimmillaan Helsingissä, mutta samalla on muistutettava siitä, että Helsinki on maamme suurin riskikeskittymä. Ongelmien vaikuttavuus täällä on siis sekä määrällisesti että laadullisesti suurin.

Suorituskyvyn vakauttamiseen tarvitaan useita toimenpiteitä, jotka on yleisellä tasolla mainittu hallintovaliokunnan mietinnössä. Ensinnäkin Helsingissä toteutettavaa hätäkeskuspäivystäjäkoulutusta tulee jatkaa niin kauan, kunnes henkilöstön pysyvyys ja osaaminen on varmistettu. Toiseksi on tärkeää räätälöidä hätäkeskuksen palveluita yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa heidän tarpeidensa mukaan. Tässä yhteydessä on tarpeen korostaa ruotsin kielen osaamista kaikissa hätäkeskuksissa. Aivan selvää on, että henkilöstön määrän lisääminen ja työssä pysyminen edellyttää henkilöstön palkkauksen ja muiden henkilöstöpoliittisten keinojen uutta tarkastelua ja huomioimista.

Hätäkeskusjärjestelmän tietojärjestelmät ovat oma lukunsa. Helsingissä on vielä hetken poliisi-, pelastus- ja ensihoitotehtävien käsittelyyn aikanaan suunnitellut tietojärjestelmät. Vaikka järjestelmät ovat vanhoja, ne ovat toiminnallisesti erittäin hyviä. Nykyisellään Hätäkeskuslaitoksessa käytössä oleva Els-tietojärjestelmä on teknisen kehityksen myötä vanhentunut eikä se vastaa käsitykseni mukaan moniinkaan niistä vaatimuksista, joita hätätilanteet ja käytännön työntekijät ovat järjestelmälle asettaneet. Pidän kovin arveluttavana sitä, että kyseistä epäkäytännöllistä järjestelmää ollaan ottamassa käyttöön toukokuussa Helsingissä. Mikäli on pienikin epäilys siitä, että järjestelmän muutos aiheuttaa ongelmia operatiivisessa toiminnassa, ei järjestelmää tulisi ottaa käyttöön lisäämään jo aiheutettua haittaa hätätilanteiden hoitamiselle. Toiminnan jatkaminen nykyisellä tietojärjestelmällä on perusteltua siihen saakka, kunnes uusi järjestelmä on varmuudella toimiva. Uusien, korvaavien järjestelmien kehittämiseen tulee panostaa merkittävästi enemmän kuin aiemmin, ja asiantuntemuksen tulee olla suhteessa resursseihin.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Vuonna 1999 alkaneessa hätäkeskusuudistuksessa on tähdätty väestön turvallisuuspalveluiden parantamiseen. Hätäkeskustoiminnan tasoa on kokonaisuutena valtakunnallisesti onnistuttu parantamaan ja toiminta on pystytty pitämään luotettavana. Mutta kuten edeltävistä puheenvuoroistakin on käynyt ilmi, ongelmia on silti uudistustyön eri vaiheissa esiintynyt muun muassa henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden, tietojärjestelmien viivästymisen ja niiden toiminnallisten puutteiden, yhtenäisten toimintamenetel-mien vakiintumattomuuden sekä määrärahojen tason osalta. Uudistuksen voidaan myös todeta olevan asetettuihin tavoitteisiin nähden vielä melkoisesti kesken.

Ansiokkaassa selonteossa ja hallintovaliokunnan kuulemisissa on käynyt ilmi, että yrityksistä huolimatta ongelmia ei ole pystytty korjaamaan, osin liian pienten määrärahojen vuoksi. Haasteellisuutta on lisännyt myös se, että hallinnolliset resurssit ovat varsin ohuet ja johtamiseen, työilmapiirikysymyksiin ja jaksamiseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

Saadun selvityksen mukaan päätöksenteossa ei ole myöskään ollut riittävästi avoimuutta ja henkilöstön sitouttamista. Vakava asia on myös se, että uudistusta ei kuulemisten perusteella ole johdettu talouden näkökulmasta riittävässä määrin. Virastolla ei ole ollut selkeää kuvaa sen käytössä olevien määrärahojen vuosittaisesta riittävyydestä, eikä esimerkiksi ennen vuotta 2007 Hätäkeskuslaitoksella ole ollut yhtään päätoimista taloushallintoon erikoistunutta henkilöä. Talouskysymykset on otettava jatkossa hallinnon muutosprosesseissa nykyistä paremmin huomioon, sekä suunnittelussa että toteutuksessa.

Hätäkeskuslaitoksen tulee kyetä tarjoamaan valtakunnallisesti yhtenevä palvelutaso ottaen lisäksi huomioon alueen tarpeet. Tämä vaatii Hätäkeskuslaitoksen ja sen keskeisten yhteistyöviranomaisten toimintojen parempaa yhteensovittamista ja linjaamista. Lisäksi tulee huolehtia henkilöstön osaamisesta sekä hätäkeskusten toimintavarmuuden ja nopeuden varmistamisesta.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskuslaitoksen toiminnan kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, jossa myös muutosprosessia on vahvasti johdettava. Olennaisinta on hätäkeskustoiminnan vakauttaminen niin, että palvelut voidaan nykytilanteessa mahdollisimman hyvin turvata. Uudistustyö pitää saada kunniallisesti maaliin, ja sen etenemistä on syytä eduskunnan jatkossakin seurata hallintovaliokunnan edellyttämän aikataulun ja nimeämien seurantakohteiden mukaisesti.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Hätäkeskuslakihan säädettiin jo kaksi eduskuntaa sitten, eikä se toimi vieläkään. Se ei toimi sen takia, että tässä laissa yritettiin ensimmäisenä maailmassa, ja ainoana, ottaa käyttöön poliisitoimen, sosiaali- ja terveystoimen ja muiden kiireellistä apua tarvitsevien ilmoitusten vastaanottaminen valtakunnallisesti eli kunnalliset laitokset valtiollistettiin. Helsingin hätäkeskus otettiin viimeisenä käyttöön, kuten monet ovat sanoneet, lokakuussa 2005. Suurimmat ongelmat ovat todella Helsingin hätäkeskuksessa.

Ennen hätäkeskuslain uudistamista Helsingin hätäkeskus oli toiminut kunnallisena organisaationa pelastuslaitoksen alaisuudessa ja poliisi oli hoitanut omat hälytystehtävänsä. Ennen uudistusta vastausviive alle 5 sekuntia oli neljäsosassa hätäsoittoja, hoidon alkamisviive elvytyspotilailla oli 8,1 minuuttia — se on varsin nopea. Nyt 2,5 vuotta valtiollistamisen jälkeen Helsingin hätäkeskuksessa on edelleen suuria ongelmia. Henkilöstöstä on puolet poliisimiehiä, joilla ei ole hätäkeskustutkintoa. Ja kuten ed. Hakola mainitsi, 58 viran läpi on virrannut 260 työntekijää. Vastausviive on noussut 2 sekunnilla, ja hätäpuhelun vastaamisen jälkeen ensivaste hälytyksen antamisesta 90 sekunnissa toteutuu vain puolessa tapauksista, kun aikaisemmin toiminta oli kaksi kertaa nopeampaa ja parempaa. Korkean riskin hätätilatapaukset ovat kärsineet vastaus- ja käsittelyviiveestä. Heikentynyt riskinarviointi on kasvattanut hätäpuheluita 11 prosenttia. Elvytyspotilaiden hoidon alkamisviive on kasvanut 8,1 minuutista 10 minuuttiin, ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat arvioineet, että selviytymisennuste on heikentynyt 15—20 prosenttia. Aiheettomia hälytystehtäviä on tullut koko ajan lisää. Eli summa summarum: Helsingin hätäkeskuksessa on osaamispuute, suuri henkilöstön vaihtuvuus ja osaavan henkilöstön alimitoitus.

Helsingin pelastuslaitos esittää suosituksessaan, että hätäkeskuspäivystystutkintoa on kehitettävä ja lisättävä koulutettavia. Epäpätevistä henkilöistä on päästävä eroon. Tietojärjestelmät on saatava kuntoon, kuten ed. Hakola sanoi. Helsingin pelastuslaitos ei myöskään hyväksy sitä mallia, että hätäpuhelut siirtyvät jonotettaessa toiselle hätäkeskukselle. Se lisää vain epävarmuutta. Tätä voidaan käyttää vain poikkeusta-pauksissa. Helsingin hätäkeskuksen tilan vakauttamista varten tulisi räätälöidä erillinen hanke, jossa huomioidaan henkilöstö, tietotekniikka ja koulutus.

Hallintovaliokunnan mietintö on ansiokas, mutta se tulee varsin myöhään. Mikäli sen ehdottamia uudistuksia ei voida nopeammin toteuttaa, menetetään lisää ihmishenkiä. Voisiko rouva ministeri nyt pyytää, että Helsingin hätäkeskukselle saataisiin aivan oma kehittämishankkeensa, koska eivät helsinkiläiset saa olla niin paljon huonommassa asemassa kuin muut Suomen kansalaiset?

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Regeringens redogörelse avslöjade oroväckande planer för stora ändringar i nätet av nödcentraler. De nuvarande 15 nödcentralernas verksamhet utsattes för hård kritik. Orsakerna var flera — kostnaderna har vuxit sig för stora, man har svårt att rekrytera personal, uppställda målsättningar har inte nåtts. Nödsamtal besvaras inte tillräckligt snabbt och nödcentralernas nuvarande verksamhet kan inte fortsätta utan betydande tillläggsfinansiering.

Allra svårast har Helsingfors nödcentral att förverkliga de målsättningar som uppställts. Talande är också den stora omsättningen i personalen som Helsingfors nödcentral har haft. Under en tid på två år har 256 personer fyllt 64 tjänster. Det handlar alltså om alltför många kortvariga byten.

Helsingissä tarvitaan toimenpiteitä ja panostuksia tilanteen parantamiseksi. Selonteosta ilmeni uhka hätäkeskusten yhdistämisistä, joilla keskusten määrää vähennettäisiin tuntuvasti. Tällä tavalla uskotaan voitavan pienentää kustannuksia merkittävästi. Mutta mitä sitten tapahtuisi palveluille? Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan kuitenkin, että hätäkeskusuudistus on kesken ja työn tulee jatkua alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti. Asiaa tarkastellaan uudelleen vuonna 2010. Valiokunnan suosittelema työrauha on varsin tervetullut, mutta se ei merkitse toimimattomuutta.

Parannuksia pitäisi saada aikaan ilman radikaaleja yhdistymisiä tässä vaiheessa. Uuden tietojärjestelmän käyttöönotto on merkittävä, hyvin perusteltu askel. Nykyaikainen ja valtakunnallinen tietojärjestelmä mahdollistaisi keskusten verkottumisen, mikä helpottaa toimintaa keskusten ollessa ylikuormitettuja. Lisäksi työ on voitava jakaa tehokkaasti yleisöpalvelun eri osapuolten kesken. Selonteon mukaan järjestelmä voidaan ottaa käyttöön aikaisintaan vuonna 2012. Käyttöönottoa on syytä kiirehtiä.

Personalsituationen måste under alla omständigheter tas på allvar redan nu. Under förra året var nödcentralernas arbetstagare sjukskrivna i medeltal 18 dagar per person. I takt med att produktiviteten höjs och arbetsbördan ökar, ökar också stressen, vilket i sin tur leder till illamående och sjukledigheter. För personalens skull är det viktigt att nödcentralerna får extra tid och arbetsro.

Uppmärksamhet måste också fästas på hur personalrekryteringen ska tryggas. För att underlätta den nuvarande personalens arbetsbörda bör nya rekryteringar göras och utbildningen av personal ses över. Utbildningen av tvåspråkig personal bör tryggas i samarbete mellan regionerna.

Selonteossa harkitaan tarpeeksi suuria yhteisalueita ja suurempia yksiköitä. Yleisesti katsottuna tämä ei ole paras ratkaisu alueiden erilaisuuden kannalta. Pohjanmaan hätäkeskus perustettiin entisen Vaasan läänin väestöpohjalle. Noin 440 000 asukkaan Pohjanmaan hätäkeskus pystyy tuottamaan palvelunsa tehokkaasti. Henkilöstöä on kyetty vähentämään sisäänajon jälkeen, ja vastaamisaika hätäpuheluihin on joukon parhaita.

Minusta on erinomaisen tärkeää, että Pohjanmaan hätäkeskus voi jatkaa toimintaansa nykyisellään. Sen puolesta puhuvat hyvä toimivuus, alueen kaksikielisyys sekä meri- ja saaristomaisemat, lisäksi ruotsinkieliset murteet. Esimerkiksi Närpiön murteen ymmärtäminen olisi tosi hankalaa ja vaikeaa Jyväskylän henkilöstölle. Nykyinen väestöpohja on hyvä, mutta jollei tulevaisuudessa voida välttää liitosta tai suurempaa yhteistyöaluetta, on edelleen pidettävä kiinni Vaasasta pääkeskuksena.

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa kannattaa keskittyä tilanteen parantamiseen nykyisillä edellytyksillä yllä mainitut parannukset huomioon ottaen. Kuten mietinnöstä käy ilmi, työ on vielä kesken.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Uusien hätäkeskuksien toiminnan arviointi muutaman vuoden toiminnan jälkeen herättää monenlaisia tunteita. Haluan itse korostaa, että järjestelmän toimivuutta pitää tarkastella tarkalla silmällä, parantaa, uudistaa ja näitä käytäntöjä edelleen kehittää.

Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, että erityistä huomiota on kiinnitettävä riittävän koulutetun henkilökunnan turvaamiseen, viranomaisten saumattomaan yhteistyöhön sekä kansalaisten valveutuneeseen käytökseen heidän käyttäessään hätäkeskuspalveluita.

Valtiontalouden kehyksissä, voidaan todeta hyvällä sykkeellä, on varattu Hätäkeskuslaitoksen toimintaan vuonna 2010 lisärahoitusta 2 miljoonaa euroa. Toivon sen suuntautuvan palveluiden parantamisen suuntaan.

Kun en itse ole ollut hallintovaliokunnan mietintöä tekemässä, niin muutamia asioita ja näkökulmia haluan nostaa esille juuri asiakaslähtöisestä näkökulmasta.

On hyvin erityistä, että onnettomuuteen joutuneen, hädässä olevan ihmisen avunsaanti on jokseenkin kiinni meidän viestinnästämme ja niissä olevista ongelmista. Järjestelmässä ja yhteyksissä ei saa olla vaikeuksia, ja ne pitää saada todella nopeasti kuntoon. Kunnille pitää myöskin antaa selvä, tiukka linja siitä, että kadunnimet on laitettu näkyviin oikein ja asukkailla talonnumerot ovat hyvin suunnattuina ja näkösällä. Tietysti suurimpana asiana tässä on se, että ihmisistä huolehdittaessa on myöskin mietittävä sitä, ketkä huolehtivat, elikkä on turvattava lisää rahaa virkojen perustamiseen ja koulutetun henkilökunnan saaminen päteviksi päivystäjiksi on ensisijaisen tärkeää.

Erityistä huomiota hallintovaliokunta kiinnitti myöskin siihen, että turhat puhelut työllistävät hätäkeskuksia, ja on erikoista, että esimerkiksi vuonna 2006 noin 750 000 turhaa soittoa tehtiin hätäkeskuksiin. Tämä on erittäin hälyttävää. Se työllistää hätäkeskuspäivystystä mutta tietysti myös niitä, jotka lähtevät sitä tehtävää suorittamaan, ja niitäkin tapauksia on osa näistä.

Nykymuotoinen hätäkeskustoiminta vastaa alueilla huutoonsa, mutta suurinta vaikeutta tässä toiminnassa on ollut täällä Pääkaupunkiseudulla. Mutta haluan korostaa, että näitten muitten alueiden ongelmia ei saa vähätellä. On tullut esille myöskin se, että hätäkeskustoiminta kuormittaa eri lailla eri alueita, esimerkiksi Lappia silloin, kun matkailun sesonkiaika on käsillä. Silloin pitää myöskin näitä resursseja osata suunnata oikein.

Haluan myöskin sanoa sen, että järjestelmän toimivuutta täytyy seurata hyvin tiiviisti ja tarkalla silmällä ja näitä arvioita tehdä aina säännöllisin väliajoin.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset hallintovaliokunnalle selonteon perusteellisesta käsittelystä. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että hätäkeskuskysymyksiin liittyvät asiakohdat ja ongelmat on käyty valiokunnassa läpi mahdollisimman perusteellisesti, koska se aina myös antaa meille sisäasiainministeriössä ja tietysti myös koko hallitukselle hyviä näkemyksiä toiminnan kehittämisestä.

Olen tässä kuunnellut tarkalla korvalla puheenvuoroja ja merkinnyt ylös muutamia kysymyksiä, jotka itselleni ovat myös tässä keskustelun kuluessa nousseet esille.

Ensinnäkin allekirjoitan hallintovaliokunnan ja myös monessa puheenvuorossa esiin nousseen ajatuksen siitä, että uudistus ei ole vielä valmis. Näin todellakin on. Me olemme kuitenkin sikäli mielestäni hyvässä tilanteessa, että se on valmistumassa. Toisaalta olemme kartoittaneet ongelmakohdat. Niitä ei ole vähän. Haasteet eivät kuitenkaan ole ylitsepääsemättömiä.

Ehkä pienellä kritiikillä suhtautuisin niihin puheenvuoroihin, joissa on esitetty sen tyyppinen kanta, että hallitus ja sisäasiainministeriö eivät suhtautuisi vakavasti näihin kysymyksiin. Voin täydellä sydämellä tälle salille kertoa, että aivan varmasti sisäasiainministeriössä otamme hyvin vakavasti Hätäkeskuslaitoksen ongelmat ja olemme ryhtyneet niitä kaksin käsin parantamaan. Tämä on mielestäni ainoa tapa, millä voimme edetä ja turvata hätäkeskuspalvelujen saatavuuden sellaisina kuin miksi ne on tarkoitettu koko maassa ja eri puolilla Suomea.

Pidän myös hyvänä sitä, että hallintovaliokunta mietinnössään toteaa, että on tuotava myös lisäselvitys vuoden 2010 syyskuun loppuun mennessä. Pidän tätä aikataulua perusteltuna ja uskon, että siitä on varmasti hyötyä ja se on tarpeen kokonaisuuden selvittämisen kannalta ja sen kannalta, missä mennään tällä hetkellä.

Ed. Hiltunen omassa puheenvuorossaan moitti sitä, että selonteko ei ole riittävän seikkaperäinen. Oikeastaan totesin jo lähetekeskustelussa sen tosiasian, että halusimme kuitenkin noudattaa hätäkeskuslainsäädännön yhteydessä hallintovaliokunnan asettamaa aikataulua siitä, että selonteko tuotaisiin vuoden 2007 loppuun mennessä, ja tältä osin varmasti emme pystyneet tuomaan aivan niin seikkaperäistä selontekoa kuin ehkä olisi ollut tarpeen. Kuitenkin uskon, että tämä aikataulussa pysyminen on ollut ihan hyvä ja positiivinen pyrkimys.

Ehkä jonkin verran vielä tässä otan esille menneitä vuosia miettien: Kuten varsin hyvin on ollut tiedossa, Hätäkeskuslaitoksellahan on ollut melko vakava johtajuuskriisi, joka käytännössä johti siihen, että laitokselle valittiin uusi johtaja. Hänhän on aloittanut työnsä vasta viime vuoden lopulla, ja on tietysti aivan selvää, että kovin lyhyellä aikajänteellä mitään kovin suurta, mullistavaa uudistusta ei ole pystytty tässä vaiheessa tekemään. Kuitenkin suurin osa ongelmista on työn alla, ja tulemme kartoittamaan niitä jatkuvasti myös työn kuluessa.

Muutama kysymys, joka on myös itseäni hämmästyttänyt, kun tätä kokonaisuutta olen selvitellyt ministerin ominaisuudessa:

Ensinnäkin tosiasia on se, että talous-, henkilöstö- ja juridisessa osaamisessa on todellakin ollut puutteita, ja on tietysti aivan hämmästyttävää se, että taloushallintoon erikoistunutta henkilöstöä ei ennen vuotta 2007 ole ollut Hätäkeskuslaitoksella. Virastolla ei ole myöskään ollut selkeää kuvaa sen käytössä olevien määrärahojen riittävyydestä. Sanon suoraan, että pidän ministerinä tätä aivan käsittämättömänä. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, kun näin suuria uudistuksia tehdään, että varmistetaan talous- ja henkilöstöosaaminen. Nyt tähän on panostettu ja tämä on myös resursoitu, ja uskon, että pääsemme tästä varsin hyvin eteenpäin. Olen kuitenkin pitänyt tätä erittäin huolestuttavana. Varmastikaan tarkoituksenmukaista ei ole osoittaa ketään sormella tai syytellä täältä ketään, vaan kartoittaa ongelmat ja rehellisesti myös myöntää niiden olemassaolo sekä ryhtyä toimenpiteisiin tältäkin osin.

Henkilöstön riittävyys on noussut esille monissa puheenvuoroissa. On kuitenkin syytä muistaa, että tällä hetkellä puheluiden määrä, jotka eivät kuulu hätäkeskuksiin, on varsin suuri. Meidän tietysti pitää pitää huolta siitä, että pystymme näiden niin sanottujen turhien puheluiden määrää vähentämään ja samanaikaisesti luomaan myös korvaavat järjestelmät sinne, minne voimme ohjata kyseiset puhelut.

On selvää, että osa puheluista on täysin turhia, häirikköpuheluita, säätilan kyselyitä. Osa tulee vahinkopuheluina, esimerkiksi 118-numero on vahingossa muuttunut 112:ksi. Mutta yksi suuri kysymys tietysti on selkeästi neuvontapuhelut, ja siltä osin olemmekin luomassa järjestelmää 116-alkuisten numeroiden käyttöön. On tärkeää, että meillä myös löytyy korvaavia numeroita, niin että ihmisten ei tarvitse soittaa hätäkeskukseen sillä varjolla, että muuta numeroa ei välttämättä olekaan käytössä.

Isommat yksiköt ovat herättäneet muutamissa puheenvuoroissa kysymyksiä. Tämän vuoden kuluessa on tarkoitus selvittää Hätäkeskuslaitoksen rakennetta kokonaisuudessaan, ja pidän tätä selvitystyötä erinomaisen tärkeänä. Ei kuitenkaan ehkä ole syytä lukkiutua siihen, mikä on hätäkeskusten määrä ja mikä se on mahdollisesti tulevaisuudessa. Ehkä on syytä muistaa, että monasti suuremmat keskukset toimivat leveämmillä harteilla. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että hätäkeskuspäivystäjien määrä vähenisi, vaan voimme keskittyä isompina yksikköinä ja pystymme laajemmalti tekemään hätäkeskuspalvelua, peruspalvelua, myös näissä isommissa keskuksissa.

Hallintovaliokunta on kuitenkin todennut, että tässä vaiheessa alueita ei tule suurentaa ja mikäli tämän tyyppisiä ratkaisuja halutaan tehdä, niistä vaaditaan erillinen selvitys. Pidän tällaista selvityskäytäntöä erittäin hyvänä, ja on tärkeätä muutenkin pitää hallintovaliokunta ajan tasalla näissä kysymyksissä.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille tästä puheenvuorosta. Oli hyvä ottaa huomioon tuo nimenomaisesti, että nämä väärät puhelut hätäkeskukseen ovat ennen kaikkea myöskin kiinni ihmisten asenteesta, koska mikään järjestelmä ei ole niin viisas, että se pystyisi ennalta arvioimaan, mikä on soittajan asia.

Aiemmassa puheenvuorossani kiinnitin huomion tuohon tietojärjestelmään ja sen nimenomaiseen käyttöönottoon täällä Helsingissä. Kysyisinkin arvoisalta ministeriltä: Onko käyty keskustelua siitä, että järjestelmä olisi käyttöön otettaessa mahdollisimman toimiva, ja pidättekö yleensä selvittämisen arvoisena sitä, että jos näin ei ole, niin voitaisiin hieman lykätä, ainakin osin, tuon uuden Els-järjestelmän käyttöönottoa täällä Helsingissä?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille! Haluaisin kuitenkin vielä muistuttaa ja tähdentää sitä asiaa, että asiantuntijatkin kertoivat ja toistelivat sitä toistamiseen, että myös pienet hätäkeskukset ja nimenomaan pienet hätäkeskukset ovat monesti toiminnaltaan parempia ja silloin ei välttämättä ole edes kysymys pelkästään päivystä-jien määrästä, vaan myös siitä, miten paikallistuntemus on parempaa siellä ja miten muut tähän pelastusketjuun kuuluvat saavat sitä kautta sitten paremmin tiedon ja osaavat löytää sinne oikealle tapahtumapaikalle. Kysyisin ministeriltä: Miten ministeriö on tarkastellut tätä koko ketjua, ja millä tavalla tähän suunnitelmaan otetaan ehkä mukaan myöskin pelastustoimi, poliisi ja muu ketjuun kuuluva henkilöstö?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En ihmettele, jos on vieläkin joitain ongelmia, jos ministeri menee sen taakse, ettei Hätäkeskuslaitos olisi ollut ministeriön virkamiesjohdon ja pelastusosaston ylijohdon oh-jauksessa ja myös taloudellisesti sen valvonnan alaisena. Tämähän oli se ongelma, ja henkilöstöjohtamisen ja laitehankintojen ajelehtimisen takia ministeri poikkeuksellisesti joutui turvallisuusasiain johtoryhmän kautta ottamaan asian käsiinsä vuonna 2006, kuukautta ennen kuin hätäkeskusjohtajat lähettelivät kirjeitä, niin että tässä niin kuin itse asiassa virkamiesjohto nyt näköjään vähän lumetta heittää.

Mutta olennaista on se, että tätä tuottavuushanketta, aivan niin kuin hallintovaliokunta toteaa, ei voi kaavamaisella henkilöstövähennyksellä kohdistaa tähän operatiiviseen henkilöstöön, joka hätäkeskuksissa toimii. Ja erittäin tärkeätä on myöskin, ettei rakenteita lähdetä juuri sisäänajovaiheessa murentamaan, vaan pitää antaa työrauha ja hätäkeskusjärjestelmä viedä nyt sisään keskittymällä epäkohtiin eikä murentamalla sitä verkkoa, joka on luotu.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri varmasti täydellä vakavuudella ryhtyy näitä asioita korjaamaan, mutta kun käytitte äsken puheenvuoron, niin se oli kovin ympäripyöreä. Tämä henkilöstön lisäystarve on tullut aivan selkeästi esille asiantuntijoilta, ja näyttää siltä, että kaikki täällä salissakin ovat sitä mieltä, että henkilöstöä on lisättävä. Aiotteko te lisätä henkilöstöä?

Sitten toinen asia on tuottavuusohjelma. Otetaanko se käyttöön vai ei? Nyt tarvitaan semmoisia selkeitä vastauksia eikä semmoista ympäripyöreää liturgiaa, koska se ei nyt tätä asiaa vie eteenpäin. Hätäkeskusjärjestelmä on kriisissä. Suurempia yksiköitä ei tarvita, kun juuri vasta on tehty aluejako. Eli nyt toivoisin kyllä, että ministeri vielä selventäisi näitä tulevia näkymiä, koska toimenpiteethän tässä ovat nyt tärkeitä eikä se, että jäädään odottamaan.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten totesin aikaisemmin jo puheenvuorossani, ei minusta nyt kannata yhtä ministeriä tässä seinälle laittaa, vaan katsoa niin, että me kaikki olemme vastuussa siitä, että asiat hoituvat tästä lähtien paremmin, ja valiokunta on kyllä hyvin tiukkaan tätä seuraamassa.

Minä kysyisin vielä ministeriltä: Onko mahdollista, että tuo Helsingin tilanne otettaisiin kämmenelle, että todella ryhdyttäisiin miettimään ihan välittömästi, nyt tänä keväänä jo, kuinka saadaan tuota koulutusta räätälöityä ja kuinka ylipäätään hoidettua nämä henkilöstökysymykset?

Sitten tämä tietojärjestelmä, johonka ed. Hakola puuttui. Minusta pitäisi arvioida sitä niin, ettei tehdä nyt tilapäisiä ratkaisuja. Ja vielä kysyn ministeriltä: Voiko kiirehtiä tätä valtakunnallista uutta järjestelmää?

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä ed. Katainen totesi, kyllä valiokunnassa tuli aivan selkeästi esille se, että pienissä hätäkeskuksissa nämä ongelmat ovat pienemmät tai ne toimivat paremmin ja toisaalta taas sitten erityisesti Helsingissä on näitä toimivuus- ja henkilöstönkin ongelmia. Tästä 116:sta ja näiden toimien käynnistämisestä, millä saadaan kohdistettua niitä paineita jonnekin muualle, kysyn ministeriltä: Mitä arvelette, koska tämmöinen järjestelmä voitaisiin saada käyttöön? Toisaalta kysyn: Mihin toimiin ministeriö on ryhtynyt näiden sairauspoissaolojen ja henkilöstön jaksamisen osalta? Mitä siellä ollaan tekemässä, ja mitä siellä nyt aiotaan sitten tämän selonteon jälkeen tehdä? Korostan sitä, että jos selvitys tehdään siellä ministeriössä, niin täytyy myös pohtia se seikka, mitä mieltä henkilöstö on siitä, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) miten he selviäisivät tämmöisestä uudesta.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellinen edustaja puhui poissaoloista ja jaksamisesta. Sama asia oikeastaan on tässäkin eli se, miten tämä teho ja tuottavuus määritellään. Minä näkisin sen ainakin, kun on ihmisistä kyse, sinä, kuinka paljon saadaan ihmisiä pelastettua ja autettua, jolloin tämä koulutus on kaikista tärkein asia. Kun aikoinaan tuolla urheilijoitakin psyykkasin, niin hekin olivat vähän paniikissa ja sekaisin ja muuta — ja taitaa osa heistä olla taas tänä iltanakin Oulussa — niin että sen vastaanottajan ja kouluttajan on opittava erottamaan ennen kaikkea — on olemassa jopa teknisesti semmoisia mittareita, joista sen näkee — koska ihminen rauhoittuu siellä toisessa päässä. Eli kaikista tärkein tekijä minun mielestäni tässä on, jos henkilökuntamäärää vähennetään, sen oikean mittarin ja koulutuksen löytäminen, että opitaan saamaan se sanoman tärkeys ja oikeudellisuus esiin siitä hädissään olevasta ihmisestä, joka soittaa, jolloin täytyy kaikin tavoin satsata minun mielestäni siihen henkilökuntaan, jotta se pystyisi käsittelemään asiaa, jo terapoimaan, siinä puhelimessa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei todellakaan ole ministeri Holmlundin vika, ettei Helsingin hätäkeskus toimi. Mutta ei ole oikein, että helsinkiläiset ovat niin paljon huonommassa asemassa kuin muut suomalaiset, jos me joudumme tapaturman uhriksi tai saamme sydänkohtauksen. Sen takia kysyn tätä samaa asiaa, mitä ed. Hiltunen kysyi: Eikö Helsingin hätäkeskuksen osalta voisi erikseen selvittää, mitä toimenpiteitä siellä pitäisi tehdä mahdollisimman pian, jotta mekin saisimme sitä apua — ja te, jotka olette tänne tulleet vierailemaan Helsingin kaupunkiin, töihin?

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tässä nousivat esille Els-järjestelmän käyttöönoton vaikeudet Helsingissä. Ed. Hakola nosti tämän kysymyksen esille. Ensinnäkin meillä on tilanne seuraava: Olen itse käynyt Helsingin hätäkeskuksessa ja seurannut sitä, miten koulutustoiminta elsin käyttöönoton kanssa on edennyt, eli ihan henkilökohtaisesti paikan päällä itsekin kävin ja keskustelimme tilanteesta. Mielestäni on kuitenkin perusteltua katsoa se, että Els pystytään ottamaan käyttöön turvallisesti, ja tätä tullaan erikseen katsomaan ja varmistamaan se, että Helsinki voi turvallisin mielin myös tähän tietojärjestelmään ja sen käyttöön ja turvallisuuteen luottaa.

Ed. Asko-Seljavaara nosti esille Helsingin hätäkeskuksen erityisongelmat. Niitä on pyritty nytkin erikseen ratkomaan, koska on aivan selvää, että Helsingillä on vielä esimerkiksi henkilöstön riittävyyden kautta erittäin suuria ongelmia. Pidän varsin perusteltuna sitä, että otamme erikseen silmätikuksi, ei negatiivisesti vaan myönteisen työn alle, myös Helsingin kysymykset, koska se on hyvin merkittävä osa tätä kokonaisuutta.

Sen verran yleisesti, liittyen näihin kommentteihin Elsin tilalle otettavasta täysin uudesta järjestelmästä, että on syytä kuitenkin muistaa, että meillä on vasta vuoden 2009 puolella olemassa tieto, voidaanko jatkaa Elsin kehittämistä vai tarvitaanko tähän täysin uusi järjestelmä. Järjestelmän kehittäminen vie tietysti aina oman aikansa — sen tiedon mukaan, jonka itse olen saanut, noin 4—5 vuotta — eli tätä aikataulua on hyvin vaikea nopeuttaa, koska kehitystyö ja järjestelmän vaativuus tietysti vievät oman aikansa. Käytännössä myös täysin uusi järjestelmä tulisi maksamaan 20—30 miljoonaa euroa. Tämä on kuitenkin hyvä tiedostaa. Tällä hetkellähän uuteen järjestelmään on varattu runsas 6 miljoonaa euroa.

Täällä on noussut esille myös tuottavuustavoitteisiin liittyvät kysymykset. Tällä hetkellä tuottavuustavoitteet on kirjattu kehysten sisälle, ja peruslähtökohta tietysti on se, että tuottavuustavoitteet koskevat kaikkia, myös Hätäkeskuslaitosta. Tietenkin hallintovaliokunnan lausunnon perusteella on ehkä syytä arvioida myös tätä kysymystä, voidaanko katsoa Hätäkeskuslaitosta hieman eri näkökulmasta. Nythän tilanne on ollut se, että vuosille 2008 ja 2009 Hätäkeskuslaitos on saanut molemmille vuosille 40 ylimääräistä henkilötyövuotta henkilöstöongelmakysymysten ratkaisemiseen. On syytä tarkastella hyvin tiukkaan se kysymys, tarvitaanko näitä myös jatkossa ja miten paljon voimme soveltaa käytännössä tuottavuustavoitteita suoraan Hätäkeskuslaitokseen. On kuitenkin huomioitava myös se, että ministeriön sisällähän näitä voidaan keskenään liikutella. Jos kuitenkin vapautamme Hätäkeskuslaitoksen täysin näistä tavoitteista, meidän pitää löytää muualta sitten vastaavasti ne kohteet. Tämä on sisäisen tarkastelun paikka.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pelastustoimen asiantuntijat ovat olleet valiokunnan kuulemisissa sitä mieltä, että liian monta todella suurta uudistusta — Virve, alueellinen pelastustoimi, pelastustoiminnan lainsäädännön uusiminen ja hätäkeskusuudistus — tehtiin liian lyhyessä ajassa ja pääosin samanaikaisesti ja ehkä jopa väärässä järjestyksessä. Ehkä menee hieman päällekkäin jo aikaisempien vastausten kanssa, mutta olisin kysynyt ministeriltä: Miten on ja onhan nyt varmistettu, että hätäkeskusuudistus saadaan tälläkin hetkellä menossa olevien alueellisten uudistusten ja tuottavuushankkeiden lomassa asiallisesti ja tyylikkäästi hoidettua loppuun?

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnalle kiitos hyvästä mietinnöstä. Täytyy sanoa, että ministerin matematiikka on hyvin erikoista, kun hän viittaa siihen, että nyt vuosille 2008 ja 2009 on annettu 40 henkilötyövuotta lisää, puhutaan tuottavuusohjelmasta ja mietitään, koskeeko se näitä, tarvitaanko näitä vielä jatkossa, kun hallintovaliokunta linjaa, että tarvitaan sata uutta virkaa. Kyllä minun mielestäni se vähin on, että 40 täytyy saada pysyväksi, siihen lisäksi vielä näitä lisää. Tuottavuus käsittääkseni tarkoittaa muuta kuin absoluuttista leikkausta. Tuottavuus tarkoittaa, että vastaavilla panoksilla saadaan entistä enemmän tuotosta. Se voi joskus tarkoittaa, että henkilöitä ja raharesursseja tarvitaan lisää, jotta ylitetään tietty kipukynnys, ja nähdäkseni tässä kohtaa on Hätäkeskuslaitoksen ongelma ollut. Sitä kipukynnystä ei ole ylitetty resursseilla, jotta saataisiin toimintaa kuntoon, vaan sen alapuolella on jatkuvasti pidättäydytty.

Anna-Maja Henriksson /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Fru minister! On edelleen tilanteita, joissa hädässä oleva henkilö ei tule toimeen omalla äidinkielellään, yleensä ruotsin kielellä, soittaessaan hätänumeroon, ja tämähän on erityisen valitettavaa. Näin ei saisi olla. Mitä ministeriö aikoo tehdä? Ollaanko ministeriössä tietoisia tästä tilanteesta? Varsinkin täällä Helsingissä, missä on muutenkin suuria ongelmia, on vaikeata tulla toimeen ruotsin kielellä. Mitä aiotaan tehdä tälle asialle?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän selontekomietinnön jälkeen käyty tähänastinen keskustelu osoittaa, että tämä sali on peruslinjoista aika yksimielinen, ja tämähän antaa hyvän pohjan tämän Hätäkeskuslaitoksen ja hätäkeskusten kehittämiselle niin toiminnan, tietojärjestelmien, koulutuksen kuin resurssienkin osalta.

Muutama asia: Hallintovaliokunta mietinnössään ei puuttunut operatiivisiin yksityiskohtiin, vaan tiettyihin peruslinjoihin, ja minusta tämä antaa myöskin, niin kuin pitääkin olla, toimintavapaudet toimia. Mutta kysyn ministeriltä tässä yhteydessä, mihin viittasittekin, tästä 116-palvelusta ja sen kehittämisestä. Jos sitä pystytään oikein kehittämään, se vähentää painetta huomattavasti tähän 112:een. Siinähän on käynyt sillä tavalla, kun tätä on pystytty markkinoimaan, vähän niin kuin kansantaloustieteessä, että tarjonta on luonut (Puhemies: Minuutti on kulunut!) omaa kysyntää.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tekemääni kirjalliseen kysymykseen tulleessa sisäministeriön vastauksessa aikanaan ilmoitettiin, että ensihoidon tietorekisterin pidosta tullaan säätämään vasta uuden terveydenhuoltolain yhteydessä. Siihen menee kuitenkin vielä aikaa, ja kysynkin ministeriltä: Onko ajateltu nopeampaa keinoa tai keksitty mitään nopeampaa järjestelmää ja tapaa siirtää ensihoidon tiedot akuuttihoitoyksikköön, koska tällä tiedonsiirrolla nopeutettaisiin hoidon aloittamista varsinkin sydän- ja aivohalvaustapauksissa?

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri mielestäni vastasi aika selkeästi nyt niihin kahteen kipukynnyskysymykseen, mitkä ovat meidän vastalauseessammekin tulleet esille, eli aluejakoa voidaan muuttaa, ja tuottavuusohjelman piiriin kuuluu myöskin hätäkeskusjärjestelmä. Nämä olivat selkeitä vastauksia. Henkilöstökysymykseen en ole vielä saanut vastausta, onko tarkoitus lisätä; asiantuntijoitten mukaan pitää lisätä henkilöstöä. Tähän kun tulee vielä vastaus, niin varmaan tämä asia on selkeämpi. Nyt kun kerran näin on kuin ministeri sanoi, on entistä tärkeämpää, että eduskunta lausuu lausuman muodossa, mitä pitää tehdä, ja sen takia on hyvä, että nämä lausumat olemme siellä valiokunnassa jättäneet tähän vastalauseeseen.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnassa teimme mietinnön varsin harkiten ja vakavalla mielellä ja toivomme, että niitä kirjauksia todella luetaan ja ne tulevat perusteeksi jatkotoimenpiteille. Me tänään olemme hallintovaliokunnassa viimeksi kuulleet kehyksistä, ja edelleen sanotaan, että hätäkeskustoiminta ei tule toimeen niillä määrärahoilla, mitkä nyt on kehyksiin varattu, eli sinne tarvitaan lisää resursseja. Suora kysymys: Onko hätäkeskustoimintaan tulossa lisää rahoitusta?

Henkilöstön osalta: Tässä salissa on jo kuultu laajalti huoli heidän jaksamisestaan, riittävyydestään, ehkä myös ammattitaidostaan, enkä usko, että se selvitys, mitä te suunnittelette rakenteitten osalta, vastaa henkilöstön hyvinvoinnin tarpeisiin. Kysynkin: Millä tavalla olette pikaisesti päättänyt ryhtyä toimenpiteisiin sen suhteen, että henkilöstön sairauslomat saataisiin vähemmiksi ja että työhyvinvointi lisääntyisi? Toivon, että ministeri Holmlund (Puhemies: Minuutti on juuri kulunut!) näyttää nyt sitä johtajuutta, mitä ed. Kaltiokumpu peräänkuulutti omassa puheenvuorossaan.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, ratkaisevatko rahat ja resurssit pitkällä tähtäimellä tätä hätäkeskusongelmaa. Otetaan esimerkkinä se, että meillä on 750 000 puhelua, jotka eivät ole hätäpuheluita. Meidän pitäisi tai oikeastaan hätäkeskuksen johdon pitäisi erityisesti keskittyä siihen, millä nämä puhelut saadaan pois, koska se on 20 prosenttia siitä kokonaispaineesta. Jos ajatellaan, että saadaan 5:kin prosenttia niistä puheluista pois, niin kuinka paljon se vaikuttaa henkilöstötarpeeseen sitä kautta?

Sen lisäksi nostaisin esille pohdinnan siitä, että me puhumme kymmenistä sekunneista, jos me ajattelemme, että puheluun vastataan nopeasti, mutta jos ajatellaan apua, joka tulee perille, 10:tä sekuntia suhteessa tuntiin sydänkohtauspotilaalle, ennen kuin se ambulanssi tulee, niin eräällä tavalla nämä sekunnit, ne muutamat sekunnit, eivät olekaan niitä kriittisiä vaan kysymys on siitä, että saadaan apu, ambulanssi tai poliisi tai paloauto, sinne paikalle. Tietyllä tavalla olisi toiveena, että jatkossa näitä myöskin hyvin paljon tarkasteltaisiin poikkihallinnollisesti prosesseina.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ymmärsin ministeri Holmlundin puheesta, että mikäli hätäkeskusjärjestelmää ei oteta tuottavuusohjelman piiriin, niin sitten näitä henkilöstövähennyksiä sälytetään ministeriön muille alueille. Minusta tämä on aika hankala tilanne. Jos kerran valiokunta on katsonut, että tuottavuusohjelmaa ei voi hätäkeskusjärjestelmään ottaa käyttöön, niin ei siinä sitten ministeriön muita alueita kuuluisi rangaista. Tässä tulee mieleen, ovatko kehykset liian tiukat. Annetut rahat on niin kuin lukkoon lyöty, ja minusta pitäisi harkita sitä, voidaanko kehyksiä sittenkin löysätä, koska monilla muillakin hallinnonaloilla tuottavuusohjelma aiheuttaa paljon hankaluuksia, varsinkin kun valtion tilinpäätökset ovat nykyään olleet niin reilusti ylijäämäisiä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä hätäkeskusuudistus on monelta osin ollut kyllä onnistunut, ja sen kehittämistä, niin kuin on kuultu, myös eduskunta tukee. Esitin kysymyksen tästä 116-numeron mahdollisesta käyttöönottoajasta ja toisaalta henkilöstön jaksamisesta enkä kuullut ministerin vastausta. Pyydän, että saisin vastauksen. Korostan sitä, että hätäkeskushenkilöstö on tehnyt todella sydänverellä työtä siellä ja tehnyt kaikkensa, niin että henkilöstöstä tämä ei ole kiinni. Tämä on nyt kiinni kokonaisuuksista ja mahdollisuuksista, joista me itse päätämme.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahdelle sen verran, että mietitäänpä käytännön tilanne: Kun nämä turhat puhelut saadaan pois, se ei välttämättä vähennä yhtään henkilöstön tarvetta vaan jonotusaika tärkeille puheluille lyhenee ja saadaan poimittua juuri ne oikeat puhelut siellä. Meillä ei nimittäin toimi niin, että jokainen hätäkeskuspäivystäjä istuu tällä hetkellä puhelimessa, on se sitten turha tai vähemmän turha puhelu, ja kun turhat puhelut poistuvat, niin nämä vapautuisivat ja heidän työtaakkansa poistuisi jonnekin. Se ei ihan näin toimi. Kuormitus on aika ajoittaista.

Vielä tästä niin kutsutusta uudesta numerosta 116. Täytyy muistaa ja kiinnittää huomiota sitä valittaessa siihen, että se ei muistuta liikaa tätä hätänumeroa, jos on sanottu, että 118:nkin puhelut ohjautuvat vahingossa tänne, että saadaan aidosti sellainen numero, jonne ihmiset kykenevät soittamaan ilman, että on sekoitusmahdollisuutta.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin pyydän kiinnittämään huomiota siihen, että en pysty millään yhden puheenvuoron aikana vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. Pyrin tässä kuitenkin olemaan läsnä koko keskustelun ajan, jotta voin näihin loppuihinkin vastata.

Ensinnäkin tällä hetkellä 116-numeroiden käyttöönottoon liittyvä hanke on työn alla eli tämä työ on ministeriössä käynnissä. Haluan kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että myös tämä kokonaisuus vie oman aikansa eli kovin nopeasti tälläkään sektorilla ei pystytä etenemään. On kuitenkin tärkeää, että me saamme mahdollisimman nopeasti yhteistyökumppaneiden kanssa käyttöön tämän numerojärjestelmän, koska mielestäni se on kuitenkin yksi olennainen osa sitä, että hätäkeskusten ruuhkia voidaan purkaa.

Ed. Paasio kysyi — nyt en saa omasta käsialastani selvää — 100 henkilötyövuoden tai 100 hengen rekrytointikysymyksestä ja budjetin riittävyydestä tältä osin. On tietysti aivan selvää, että vuoden 2009 budjetti ei tällä hetkellä ole vielä valmiina, mutta kun työn alle sitä laitamme, otamme huomioon luonnollisesti sen, mikä on Hätäkeskuslaitoksen resurssitarve kokonaisuudessaan. Näyttää kuitenkin siltä, että ilman hätäkeskustietojärjestelmän kehittämistä ja rakennemuutosta nykyinen henkilöstö Hätäkeskuslaitoksessa ei ole riittävä. Tämä on varmasti perusfakta, mikä on tullut esille myös hallintovaliokunnan kuulemisissa. Sen takia joudumme tämän kokonaisuuden kanssa tasapainoilemaan, katsomaan, mikä on riittävä määrä, ja siltä osin sitten ohjaamaan myös riittävät resurssit. Tämän 100 henkilötyövuoden tai 100 henkilön lisääminen käytännössä tarkoittaa noin 5 miljoonan euron lisäystä vuositasolla, eli se pitää tietysti ottaa myös kehysratkaisuissa huomioon.

Tuottavuusvähennyksistä: Olen tässä jo useampaan otteeseen siihen kysymykseen vastannut. Tällä hetkellähän tilanne on se, että tuottavuus on huomioitu nykyisissä kehyksissä. Jos tältä osin tehdään joitakin muutoksia, siihen tarvitaan erillisiä päätöksiä. Muilta osin ministeriöt hakevat sisältään nämä tuottavuuden tasapainotukset eri osastojen välillä.

Sitten nousi esille kysymys myös ruotsinkielisten palvelujen turvaamisesta. Ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen on yksi keskeinen osa Hätäkeskuslaitoksen toimintaa. Tältä osin tietysti meidän tulee varmistaa se, että ruotsin kielen taitoisten hätäkeskuspäivystäjien koulutus on riittävä. Seuraamme tätä tietysti jatkuvasti, jotta myös kielelliset palvelut tältä osin toteutuvat.

Henkilöstökysymyksistä vielä oikeastaan, jos arvoisa puhemies vielä sen verran sallii: On aivan totta, että henkilöstön jaksamiseen tulee ja pitää kiinnittää huomiota. Myöskin olemme selvittelemässä sitä, mistä tällä hetkellä runsaat sairauspoissaolot johtuvat. On tietysti hyvin tärkeää, kun tämä kokonaisuus on selvillä, että ryhdymme myös toimenpiteisiin siltä osin, että voidaan tukea henkilöstön jaksamista. Kuitenkin kun tässä jo, sanotaan, viime vuoden kuluessa on tehty aika paljon myös Hätäkeskuslaitoksen tilanteen korjaamiseksi ja henkilöstön jaksamisen parantamiseksi, on myös ryhdytty siihen, että henkilöstöä tuetaan ja lähdetään myös sellaisiin ratkaisuihin, joissa esimerkiksi salityöskentelyn parantamisen kautta voidaan tukea käytännön toimia, miten työskennellään.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti kysyisin ministeriltä, tämä kysymys menee nyt hieman tulevaisuuden puolelle: On toiveissa, että nyt työttöminä olevia poliisimiehiä pystyttäisiin mahdollisen lisäbudjetin kautta työllistämään. Se tarkoittaa käsitykseni mukaan myöskin sitä, että nyt Helsingin hätäkeskukseen muun muassa rekrytoidut poliisimiehet tulisivat siirtymään sitten poliisin virkoihin. Kysynkin, millä tavalla tähän nyt on varauduttu, koska jos tuo toteutuu 1.7. kesken lomakauden, tulee varmasti kohtuullisen kova vaihe Helsingin hätäkeskukseen. Onko varauduttu siihen, että voidaan sitten tulla kuitenkin toimeen sinäkin aikana?

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että kun lisätalousarvion kautta tulemme todennäköisesti saamaan lisämahdollisuuksia työllistää työttöminä olevia poliiseja, mikä on erittäin tärkeä kysymys, niin tässä yhteydessä pitää luonnollisesti tarkastella se tilanne, että kun tällä hetkellä hyvin monessa hätäkeskuksessa, tai erityisesti Helsingissä, on työttöminä olleita poliisimiehiä palveluksessa, niin siltä osin emme myöskään ajaudu tilanteeseen, jossa esimerkiksi Helsingin hätäkeskus joutuu kohtuuttoman tilanteen eteen. Asiaa selvitellään ja katsotaan tarvittavat toimet.

Valto Koski /sd:

Arvoisa herra puhemies! Totean heti aluksi, että on hyvä, että käydään perusteellinen keskustelu hätäkeskusuudistuksen tästä vaiheesta, koska kysymyksessä on kansalaisten turvallisuuden kannalta hyvin merkittävä kokonaisuus. Joskus tällaisessa tilanteessa olen todennut, että jos eduskunta käyttäisi kaiken sen ajan, jonka se normaalisti käyttää tällaisessa tilanteessa keskinäiseen kinasteluun, yhteisen ratkaisun hakemiseen, niin lopputuloksen kannalta varmasti päädyttäisiin parempaan. Mutta kun tämä poliittinen keskustelukulttuuri on tällainen, niin tuskin tätä voi muuksi sanoa kuin toivomukseksi. Tosin on todettava, että hallintovaliokunta käsitellessään hätäkeskusuudistusta lähti ihan toisista lähtökohdista. Se ei ollut keskinäistä syyttelyä eikä tällaista syyllisen hakemista, vaan se oli ratkaisujen hakemista sellaisiin asioihin, jotka asiantuntijalausuntojen kautta tulivat valiokunnan pöydälle.

Tälle hätäkeskusuudistukselle luotiin, niin kuin täällä on jo moneen kertaan sanottu, perusta eduskunnan säätämällä erillisellä hätäkeskuslailla, jolla korvattiin poliisin erilliset hätäkeskukset ja kuntien ylläpitämät hätäkeskukset. Tässä hätäkeskuslain eduskuntakäsittelyssä uudistusta pidettiin tarpeellisena erityisesti hätäkeskuskokeilusta saatujen myönteisten kokemusten sekä aiemman järjestelmän puutteiden ja ongelmien vuoksi. Näin varmasti asianlaita onkin.

Hallintovaliokunta totesi mietinnössään — hallintovaliokunnan mietintö 8/1999 vp — että kysymys on hätäkeskustoiminnan tason parantamisesta valtakunnallisesti sekä siten koko väestöä koskevasta uudistuksesta ja turvallisuustason parantamisesta. Tällainen tavoitehan tässä on oltava tänä päivänäkin. Nyt käsittelyssä oleva valtioneuvoston selonteko pohjautuu hätäkeskuslain säätämiseen liittyvään hallintovaliokunnan mietintöön, jossa hallituksen edellytettiin tarkkaan seuraavan uudistuksen tavoitteita ja toteutumista sekä uuden lainsäädännön soveltuvuutta ja toimivuutta. Valiokunta edellytti, että eduskunnalle annetaan asiasta viimeistään vuoden 2007 loppuun mennessä seikkaperäinen selonteko.

Selonteossa edellytettiin arvioitavan hätäkeskuspalvelujen saatavuutta, mahdollisuutta palvella sekä suomenkielistä että ruotsinkielistä väestöä asianmukaisesti, tietojärjestelmien toimivuutta, henkilötietojen käsittelyä koskevia kysymyksiä, henkilöstön ammattitaitoa erityisesti henkilötietojen käsittelyssä ja Pääkaupunkiseudun erillisjärjestelmää. Hallintovaliokunnan mietinnössä — hallintovaliokunnan mietintö 3/2008 vp — joka perustuu valtioneuvoston selontekoon — valtioneuvoston selonteko 3/2007 vp — sekä laajaan asiantuntijakuulemiseen, on noussut esille asioita, jotka puoltavat hallintovaliokunnan kantaa selonteon tarpeellisuudesta. Näitä kantoja kuvataan tarkemmin valiokunnan kannanotossa, en käy niitä enempää luettelemaan.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskusuudistusta koskeva keskustelu sekä selonteosta laadittu mietintö osoittaa, että poliittisella ohjauksella voidaan vaikuttaa asioiden kulkuun. Tämä koskee valiokunnan edellistä kannanottoa, jonka vaatimuksesta selonteko tuli eduskunnan käsittelyyn, sekä nyt käsittelyssä olevaa mietintöä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tähän poliittiseen oh- jaukseen pyrittiin valiokunnassa yhteisvoimin. Toisenlaisenkin menettelyn selonteko olisi toki mahdollistanut, jos valiokunta olisi tyytynyt yksinomaan selonteossa mainittuihin seikkoihin eikä olisi ottanut huomioon asioita, jotka nousivat asiantuntijakuulemisessa painokkaasti esille. Tässä mielessä selonteko ja asiantuntijalausunnot olivat ristiriidassa keskenään. Pidän valiokunnan mietintöä näin ollen painoarvoltaan ja sisällöltään erittäin merkittävänä. Tyytyväisyyttä voin osoittaa myös siitä, että valiokunta on ymmärtänyt poliittisen ohjauksen merkityksen mietintöä laatiessaan. Tämä on mielestäni juuri sellaista poliittisen vallan käyttöä, josta viime aikoina on sanottu olevan puutetta jopa tässäkin talossa.

Lopuksi haluan sanoa menemättä yksityiskohtiin, että hätäkeskusuudistus on ongelmistaan huolimatta ollut tarpeellinen ottaen huomioon, miten vaativasta tehtävästä on kokonaisuudessaan kysymys. Olisi ollut suorastaan ihme, jos kaikki asiat olisivat tänään moitteettomassa kunnossa. Ongelmia on ollut, ja niitä on edelleen, mutta niistä päästään myös eroon, jos pysähdytään edes hetkeksi jatkamaan ja kehittämään toimintaa nykyisen mallin pohjalta. Ei siis ole mitään erityistä tarvetta ryhtyä uudistamaan hätäkeskustoiminnan aluejakoa, ennen kuin toiminnat ovat vakiintuneet nykyisissä 15 hätäkeskuksessa, jos silloinkaan. Toivonkin, että eduskunta hyväksyy valiokunnan kannanoton, jolta pohjalta valtioneuvosto voi jatkaa hätäkeskustoiminnan kehittämistä niin, että vuonna 2010 esitetyssä tarkastuksessa olemassa olevat ongelmat on voitu kokonaan poistaa ja hätäkeskustoiminta vastaa sille asetettuja tavoitteita.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Hätäkeskusuudistusta koskeva selonteko on suurelta osin kattava. Samoin valiokunta oli mietinnössään tuonut esille olennaisia seikkoja. Kuitenkin olen pettynyt joiltakin osin melko epätarkkoihin toteamiin, ja siinä mielessä tuntuu epävarmalta, ollaanko kuitenkaan valmiita uudistamaan hätäkeskustoimintaamme riittävästi, jotta kansalaisten turvallisuus olisi taattu.

Viime syksynä tuli esille usealta taholta huolenaihe liittyen viranomaisverkko Virven toimintaedellytyksiin. Virven toimijoilla eli näillä aluepääkäyttäjillä on tehtävänä alueellisesti suunnitella, kouluttaa ja hallinnoida alueen sosiaali- ja terveystoimen Virve-käyttöä. Sektorit, joilla Virveä eniten tarvitaan, ovat ensihoito, joka on suurin, sairaanhoitopiirien ja perusterveydenhuollon varautumisen viestintä, ympäristöterveydenhuolto sekä sosiaalitoimen päivystystoiminta ja myös johtamisen viestintä. Olennaista on myös pyrkimys luoda hyvä mahdollisuus yhteistoimintaan muiden viranomaisten kanssa hälytysluonteisissa tilanteissa. Syksyllä oli vielä kovin epäselvää, kenen hallintaan Virve-toiminta yleensä kuuluu. Epätietoisuutta oli sisäasiain-, liikenne- ja viestintä- sekä sosiaali- ja terveysministeriössä. Kukaan ei tuntunut olevan lopullisesti vastuussa toiminnan jatkumisesta. Ainakaan toimijoilla ei ollut mitään tietoa toiminnan jatkumisesta. Itse tein joulukuussa asiasta toimenpidealoitteen, jossa esitin hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin viranomaisverkon siirtämiseksi sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen. Tämä oli myös aluepääkäyttäjien oma toive.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2006 alusta Virve-aluekäyttäjien määrä supistettiin viiteen henkilöön ja heidät siirrettiin Erillisverkot Oy:n organisaation toimiala-asiantuntijoiksi. Jos näiden aluepääkäyttäjien tulevaisuutta ei turvata pitemmälle, romahtavat myös Virve-verkon käyttöönottomahdollisuudet alueilla. Tammikuussa luin sitten Virve-uutislehdestä, että sisäasiainministeriö on vakauttanut viranomaisverkon taloudellisen tilanteen vuoteen 2012 saakka. Tästä suuri kiitos ministerille ja ministeriölle! Ikävää on kuitenkin se, että ennen tätä uutista ennätti olla tämä hyvin suuri epätietoisuus jatkosta. Ymmärrän toki, että ministeriöllä on tarve laajentaa tätä viranomaisverkkoa ja yhdistää toimintoja yhteiskäyttöisiksi. Siltikin peräänkuuluttaisin jatkuvuutta pitemmälle nimenomaan myös tämän Virven suhteen.

Olin kovasti myös pettynyt, etten tästä käsittelyssä olevasta selonteosta löytänyt kuin pari pientä mainintaa Virve-verkon toiminnasta ja siitä, että se on mahdollistanut suoran viestiyhteyden viranomaisten välillä. Eikö tämän toiminnan osalta tulisi linjata myös suunnitelmallisesti ja niin, ettei sen toiminta olisi kausiluonteista? Toivon, että asianomaiset ministeriöt työstävät asian loppuun asti ja sopivat työnjaosta ja Virve-toiminnan turvaamisesta jatkossa pitemmälle, ja toivon, että ministerinkin mielestä Virve olisi enemmän kuin vain varajärjestelmä.

Arvoisa puhemies! Jos Virve-viranomaisverkkotoiminta pääsee rahoituksen puutteen vuoksi loppumaan, on ensihoidon ja tilanteen johtamisen suhteen tulevaisuudessa liikaa vaikeita haasteita, ja niihin ei kyllä järkevällä aikajänteellä kyetä vastaamaan. Lisäksi olemme oikeastaan vasta alkutaipaleella siinä, että yhteydet varautumistilanteissa kentältä esimerkiksi päivystyspisteisiin saadaan toimimaan. Rahoituksen puuttumisen vuoksi tämä vaihe jäisi myös kesken.

Arvoisa puhemies! Olennaisin kysymys lienee, onko nyt pohdittu riittävästi ensihoidon ja lääkinnällisen johtamisen viestinnän suunnittelua ja järjestelmän kehittämistä edelleen. Viranomaisverkon ylläpidon työ vaatii kokemusta ja myös vankkaa tuntemusta Suomen sosiaali- ja terveystoimen päivittäisjohtamisen varautumisjärjestelmistä.

Virven lisäksi kannan huolta myös henkilöstön riittävyydestä ja uuden aluejaon kantavuudesta. Hätäkeskusilmoitusten määrä on kasvanut siihen tahtiin, että nykyisellä henkilöstöllä siitä ei pystytä selviytymään. Kun alueet suurenevat ja työväki vähenee, ollaan mahdottomassa yhtälössä. Määräajassa toimitettua apua ei välttämättä nykyisillä resursseilla voida enää turvata.

Arvoisa puhemies! Mielestäni henkilöstön riittävyyteen tulee jatkossa kiinnittää erityisen suurta huomiota ja myös kouluttamiseen. Pelastusopistojen koulutuspaikkojen riittävyys tulee taata suhteessa työvoiman tarpeeseen. Aloituspaikkoja tulee siinä mielessä uudelleen tarkastella. Pelastustyön luonteeseen kuuluu, että työssä oleva henkilö on kunnossa ja virkeä kaikin puolin. Jos työt pakkautuvat vähille ihmisille, on seurauksena loppuunpalamisen lisäksi myös onnettomuuksien mahdollisuus. On erittäin hyvä asia, että hallitus on myöntänyt kehyspäätöksessään määrärahan lisähenkilöstön rekrytoimiseen vuosina 2008 ja 2009.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Hätäkeskusuudistus toteutettiin vuosina 2001—2005. Lakia säätäessään eduskunta edellytti, että hallituksen esityksen keskeisten tavoitteiden toteutumista seurataan. Eduskunta edellytti arvioitavan erityisesti palvelujen saatavuutta, tietojärjestelmien toimivuutta ja henkilöstön ammattitaitoa ja riittävyyttä, joissa pahimpia ongelmia on ilmennyt. Hätäkeskusuudistuksen keskeisenä tavoitteena on ollut parantaa kansalaisten palveluja tasapuolisesti koko maassa vuorokaudenajasta riippumatta. Melko nopeasti toteutettu uudistus on vielä kuitenkin keskeneräinen. Keskeiset ongelmat liittyvät erityisesti henkilöstön riittävyyteen, tietojärjestelmiin, yhtenäisten toimintamenetelmien vakiintumattomuuteen ja rahan puutteeseen.

Arvoisa puhemies! Ongelmia selvitettiin ministeri Kari Rajamäen aikana. Vuonna 2006 ministeri Rajamäki määräsi kansliapäällikön johdolla virkamiestyöryhmän välittömästi ryhtymään tilanteen korjaustoimenpiteisiin. Viime kevään kehysneuvotteluissa hätäkeskuksiin saatiinkin 40 uutta lisävirkaa. Resurssilisäyksestä huolimatta hätäkeskuksissa ei ole kuitenkaan edelleenkään päästy vuodelle 2006 asetettuun tavoitteeseen vastata 10 sekunnissa 86 prosenttiin hätäpuheluista. Tavoiteajassa on vastattu 71 prosenttiin puheluista. Hätäkeskuksiin tulee paljon myös sellaisia puheluita, joita ei voida pitää varsinaisina hätäpuheluina — se on täällä todettu tänään jo useamman kerran.

EU:n komissio määritteli viime vuoden helmikuussa 116-alkuiset numerot yhteiskunnallisten palveluiden ilmaisnumeroiksi. Tällaiset palvelut on järjestettävä ensi tilassa ainakin poliisille ja sosiaali- ja terveydenhoitoon, unohtamatta tärkeää valistustyötä ja kansalaisille palveluista tiedottamista.

Arvoisa puhemies! Nykyinen talousahdinko on osittain aiheuttanut sen, että hätäkeskuksen kustannusvastuuta on oltu siirtämässä. Muun muassa palokuntien hälyttämiseen käytettävien tekstiviestien maksullisuudesta on keskusteltu. Uuden järjestelmän tullessa käyttöön kustannustenjaosta valtion ja kuntien välillä sovittiin niin, että kun valtio maksaa hätäkeskustoiminnasta aiheutuvat menot, kuntien yleistä valtionosuutta leikattiin. Näin ollen pelastustoimen hälytystoiminta myös sopimuspalokuntien osalta kuuluu hätäkeskukselle.

Valtaosassa Suomen kunnista vapaaehtoiset palokunnat hoitavat pelastustehtäviä. Nyt valtiollinen Hätäkeskuslaitos on siirtämässä vapaaehtoisten palokuntien hälyttämisestä aiheutuvat kustannukset kuntien maksettaviksi. Pelastuslaitosten mielestä vapaaehtoisten palokuntien hälyttämiskustannukset kuuluvat hätäkeskuksen maksettaviksi, onhan se tietojärjestelmän päävastuullinen rekisterinpitäjä. Rekisteriin kerätään pelastuspalvelun ja terveydenhoidon tehtäviä suorittavien tietoja, kuten tiedot valmiuskutsusta, johtosuhteista, varustuksesta, tehtäväalueen koosta ja koostumuksesta.

Arvoisa puhemies! Vaikka hätäkeskusuudistuksen toimeenpano on takkuillut, meillä on kuitenkin tällä hetkellä ilmeisesti keskimäärin parempaa hätäkeskuspalvelua kuin aiemmin. Näin todettiin selontekoa edeltäneessä ministeriön teettämässä hätäkeskusselvityksessä. Selonteossa on kuitenkin käsitelty vain pintapuolisesti henkilöstökysymyksiä ja johtamista. Selvityksestä puuttuivat myös yhteistoimintaviranomaisten näkemykset ja kansalaisten kokemukset siitä, miten helposti ja nopeasti apu järjestyi ja oliko se riittävää. Yksi selitys toiminnan kangerteluun lienee siinä, että hätäkeskusten toimintaympäristö on muuttunut nopeasti eikä näitä muutoksia ole osattu ottaa huomioon uudistusta valmisteltaessa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä monet asiat muuttuvat yhä edelleen. Esimerkiksi terveydenhoitojärjestelmän kehitys keskittää palveluja suurempiin ja entistä selkeämmin erikoistuneisiin erikoissairaanhoidon yksiköihin. Samanlaista harvenemista tapahtuu myös perusterveydenhuollossa. Tämä antaa haasteita sairaankuljetuksen järjestämiselle. Nopea tieto- ja viestintätekniikan kehitys sekä teiden ja katujen nimenmuutokset tuovat myös omat haasteensa hätäkeskustoiminnalle.

Arvoisa puhemies! Ilman riittäviä määrärahoja toimintaa ei voida parantaa. Hätäkeskustoiminnan kustannukset on arvioitava uudestaan. Esimerkiksi alun perin esitetyt päivystäjien lukumäärän laskentaperusteet ovat vanhentuneet. Jotta hätäkeskuksen ongelmia voitaisiin helpottaa, hätäkeskusten tehtävämäärät, tehtäväjärjestelmät ja resurssit tulee synkronoida.

Hallitus on luvannut kehittää hätäkeskusten toimintaa ja turvata palvelut molemmilla kotimaisilla kielillä. Myös yhteiskunnan monikulttuuristumisen haasteeseen luvataan vastata. Nykyisillä resursseilla ja toimintatavoilla Hätäkeskuslaitos ei pysty palvelemaan riittävän tehokkaasti avun tarpeessa olevia kansalaisia ja yhteistyöviranomaisia tasa-arvoisesti. On kohtuutonta vaatia muutosta muutoksen perään, ja siksi eduskunnan pitää pohtia uudelleen tuottavuusohjelman tuomat paineet Hätäkeskuslaitoksen toimintaa kohtaan. Samalla pitää miettiä uudelleen mahdollisia aluejakomuutoksia, mihin asiaa valmisteleva valiokunta on ottanut hyvin kriittisen kannan.

Puhuttaessa hätäkeskustoiminnasta on meidän kaikkien hyvä muistaa, että hätäkeskusten vähentäminen tuskin on resepti avun tarpeessa oleville. Läheisyys on inhimillistä, ja tekniikka ei yksin auta nopeaan palveluun, vaan tarvitaan auttajat nopeasti perille.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta on tehnyt perusteellista työtä hätäkeskusselontekoa käsitellessään, ja kiitän myös ministeriä vastauksesta, jolla hän valotti uudistuksen loppuunsaattamista.

Aivan samoin kuin aiemmissa puheenvuoroissa on tullut esiin, tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi niin selonteon kuin mietinnön pohjalta nousivat henkilöstöresurssit ja henkilöstön työhyvinvointi tietojärjestelmien viivästymisen ohella.

Työn laatua ja tehokkuutta on vaikea lähteä korjaamaan ennen kuin tietyt perusasiat ovat kunnossa. Työntekijöiden motivointi on siinä merkittävässä asemassa. Motivointikeinoja on useita. Hätäkeskusten tapauksessa tärkeää on työntekijöiden, mukaan lukien esimiehet, kouluttaminen, jatkuva osaamisen ylläpito ja toisaalta työssäjaksamisesta huolehtiminen. Työ on stressaavaa, työajat pitkiä sekä epäsäännöllisiä. Henkilöstövaje puolestaan johtaa ylityöpakkoon ja paineeseen, mistä johtuen sairauspoissaolot ovat lisääntyneet. Oravanpyörä on siis valmis. Tähän on puututtava pikaisesti muun muassa panostamalla esimiestyöhön ja koulutusmahdollisuuksia lisäämällä Kuopion Pelastusopiston lisäksi esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla.

Erityisesti ruotsinkielisen koulutuksen järjestäminen Pääkaupunkiseudulla tuntuisi olevan sijainniltaan perusteltua. Hätäkeskuksilla tulee olla valmius palvella soittajia suomeksi ja ruotsiksi ympäri vuorokauden. Olen iloinen, että ministeri vahvisti meidän toisen virallisen kielemme käytön tärkeyden.

Tulevaisuuden paineet palvelun hoitamiseksi myös englanniksi ja venäjäksi kasvavat Suomen tullessa yhä monikulttuurisemmaksi maahanmuuttajien myötä. Lisäksi valiokunta viittasi saamen kielilakiin ja saamenkieliseen palveluun. Nämä kielivaatimukset luovat osaltaan lisäpaineita koulutukseen ja henkilökunnan osaamisvaatimuksiin. Koska palvelun taso ja kielelliset valmiudet valtakunnan tasolla vaihtelevat, on erityisen tärkeää, että yhteistyö ja verkottuminen eri hätäkeskusten välillä tiivistyvät jatkossa muutenkin kuin pelkästään suurissa katastrofeissa.

Monien suomalaisten hyvinvointi ja jopa henki on kiinni hätäkeskusten kautta saadusta avusta, ja tämä seikka tulee kantaa sille kuuluvalla vakavuudella. Valitettavasti jo vuonna 2002 käynnistynyt työ yhtenäisen tietojärjestelmän luomiseksi ei ole toteutunut määrätyssä aikataulussa. Selonteon mukaan valtakunnallinen tietojärjestelmä ja yhteinen tietokanta saadaan operatiiviseen käyttöön vasta vuosien 2012 ja 2015 välillä. Tämä on erittäin suuri ja vakava miinus työn sujuvuuden ja kansalaisten turvallisuuden kannalta, jopa valitettava häpeäpilkku.

Arvoisa herra puhemies! Varsinais-Suomessa hätäkeskuksen toiminta on vakiintunut, se osoittanut toimintakykynsä moniviranomaistilanteessa ja henkilöstön saatavuus on turvattu. Alue on saariston vuoksi maantieteellisesti haastava, mikä on aina huomioitava pelastustoimissa, sekä myös ruotsin kielen taitoa on vaadittava sillä alueella. Siitäkin huolimatta Varsinais-Suomen hätäkeskuksella menee hyvin, myös taloudellisesti. Juuri tästä syystä painotan täällä esitettyjä näkemyksiä siitä, ettei aluejakoa tule muuttaa, ja hallintovaliokunnan esittämää kannanottoa, että se haluaa kirjallisen selvityksen, mikäli hätäkeskusten aluejakoa todellakin aiotaan muuttaa.

Lopuksi peräänkuulutan kansalaisten velvollisuuksia ja vastuuta. On häpeällistä, että ilkivaltaisten ja asiattomien puheluiden vuosittainen määrä nousee satoihintuhansiin. Tarvitsemme siis panostuksia 116-tyylisten numeroiden kehittämiseen sekä vielä entisestään lisää kansalaistiedottamista ja valistusta niin kouluissa kuin kotonakin.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Muutamia kommentteja edellisiin puheenvuoroihin ja ministeri Holmlundin kommenttiin, samoin valtioneuvoston selontekoon sekä valiokunnan mietintöön.

Tiivistäisin itse asiassa nämä hätäkeskusten ratkaisut muutamaan ydinkohtaan:

Ed. Asko-Seljavaarakin nosti esille osaamisen, mihin lisäisin myöskin tämän johtamisosaamisen varmistamisen.

Kakkoskohtana nostaisin esille, kuten edellinenkin puhuja nosti, nämä turhat puhelut.

Kolmas kysymys on se, että tietojärjestelmät toimivat ja tieto välittyy, ja tältä osin haluaisin ottaa muutaman muunkin näkökulman liittyen tietotekniikkaan ja tietojärjestelmiin. Vaarana on nimittäin se, että aloitetaan tarpeettomasti uusi massiivinen monivuotinen tietojärjestelmäprojekti, jolla etsitään kokonaan uutta Els-tietojärjestelmän korvaavaa järjestelmää.

Olin iloinen kuullessani, että ministeri Holmlund nosti esille, että heti ensimmäisenä ei lähdetä katsomaan tätä kokonaisvaltaisesti vaan tarkastellaan siihen nykyjärjestelmäänkin liittyviä näkökulmia. Sen sijaan, kuten ministeri totesikin, on järkevää määritellä arkkitehtuuri ja rajapinnat tietojärjestelmän eri osille ja järjestelmää käyttäville eri viranomaistahoille. Tällä määrittelyllä voidaan havaita kriittiset osat, jotka voidaan ensin täydentää, ja korjata nykyistä Els-järjestelmää. Kannattaa varoa suuria sekavia hankkeita. Niihin saadaan helposti menemään paljon rahaa, ja lopputulos välttämättä ei ole parannus nykyisiin. Osa nykyisistä välineistä ja tekniikoista toimii hyvin ja on myöskin ihan kenttäkelpoisia.

Tästä oikeastaan otan esille huolen, mikä on tullut esille, näistä meidän tietojärjestelmähankkeistamme. Ne ovat aika pieniä hankkeita, ja me olemme tuhlanneet paljon rahaa eri puolilla. Otan esimerkkinä Pohjois-Lapin sähköiset hallintopalvelut, jotka eivät toimi, Etelä-Karjalan sähköiset tietoverkkopalvelut, jotka eivät toimi. Tässä kohdassa, kun valtion puolella lähdetään tekemään näitä hankkeita ja me epäonnistumme pienissäkin hankkeissa, toisin esille kyllä suuren huolen siitä, riittääkö meidän osaamisemme suuriin tietojärjestelmäprojekteihin, ja toivon, että tämä osaaminen tältä osin huomioidaan myöskin näitä tietojärjestelmiä kehitettäessä.

Joka tapauksessa uuden järjestelmän määrittelyssä kannattaisi huomioida kentän ja eri viranomaistahojen kokemukset nykyisestä tietojärjestelmästä ja sitä täydentävistä kenttäjärjestelmistä paremmin. Nykyisin on jo paljon toimivia ja käyttökelpoisia osajärjestelmiä, vaikkakin meillä saattaa joitakin ongelmia tietyissä pisteissä olla. Mutta toivotaan, että me emme kuitenkaan lähde yleistämään niitä ongelmia täysin.

On myös tärkeää, jossain tapauksessa voisi sanoa, että järjestelmä voisi olla suomalainen, koska kuitenkin puhutaan suomalaisesta ympäristöstä ja suomalaisista prosesseista ja hallintokentästä, jolloin toimittaja voi olla myöskin mahdollisesti nopeampi sitoutumaan nopeaan ja ketterään ohjelmistotuotantomalliin ja siten voidaan varmistaa, että halutut korjaukset ja rajapinnat ja uudet toiminnot saadaan toteutettua kentän tarvitsemalla nopeudella. Toivon, että meillä ei käy sillä tavalla, että ihmishenkiä menetetään kompastumalla koodeihin.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa debatin aikana saatiin jo muutama olennainen kysymys tuotua esille. Tässä olisin vielä kysynyt sitä, että kun hallintovaliokunta on hyvin vakavalla mielellä kirjannut nämä ja täällä lukeekin ensimmäisessä lausumassa, että hätäkeskusuudistuksen toimeenpanoa on jatkettava hallintovaliokunnan mietinnön mukaisesti, niin mihin välittömiin toimiin ministeri on ajatellut ryhtyä juuri niiden suurien huolten osalta, joita täällä on esitetty, ja tietysti, mihin ministeri viittasi puhuessaan henkilöstön tarpeesta suhteessa rakenteisiin ja tietojärjestelmiin, kun myös hallintovaliokunnan mietinnössä on viitattu, että tietojärjestelmän toimivuutta tarvitsisi saada paljon nopeutettua siitä, mitä se nyt on. Kun ministeri viittasi vielä, että vuonna 2009 vasta nähdään ylipäätään, kannattaako tätä järjestelmää kehittää vai pitääkö kokonaan hankkia uusi, niin näettekö, että tällaisen tietojärjestelmän kanssa päästäisiin olennaisesti kuitenkin siihen tarkoituksenmukaisesti nopeampaan kehitykseen, jolloinka työt voisivat myös siltä kohden jatkua hyvässä yhteistyössä?

Tästä aluejaosta ja rakenteista olisin myös kysynyt. Kun hallintovaliokunta on aika yksituumaisesti tänne kirjoittanut, että aluejako tulee säilyttää nykyisellään, että ei uudistuksia uudistusten päälle vaan vakiinnutetaan nykytoiminta ja täytyisi tuoda asia valiokuntaan ennen kuin uudistuksia tehdään, niin millä mielellä ministeri ajattelee valmistelua tästä eteenpäin jatkaa? Miettisin sitä myös, että valiokunta on kuitenkin se, jolta ministeri saa tässä nyt enemmän kuin täyden tuen käydessään neuvotteluja sekä resursseista rahoituksen suhteen valtiovarainministeriin päin että ylipäätään, kun kehyksistä puhutaan. Nyt suosittelen, että ministeri hyödyntää täydesti sen tuen, jota hallintovaliokunta ja varmasti, uskon, koko eduskunta tulee tässä hänelle antamaan.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on kuluneen talven aikana käsitellyt hätäkeskusuudistuksen selontekoa. Valiokunta on kuullut muun muassa eri lääninhallituksia, poliisi- ja pelastuslaitosten henkilökuntaa sekä ministeriöiden edustajia.

Hätäkeskustoiminta on uudistettu vuosina 2001—2005. Sitä ennen oli alueellisia kuntien ylläpitämiä hätäkeskuksia ja poliisin erillisiä hälytyskeskuksia yhteensä 57 kappaletta. Nämä lakkautettiin ja yhdistettiin 15 hätäkeskukseksi. Hätäkeskusuudistuksen tavoitteena oli parantaa väestön turvallisuuspalveluja mutta myös parantaa tuottavuutta — sitä kautta tavoitteena oli vähentää hätäkeskusten määrää edelleen. Nämä kaksi tavoitetta eivät äkkiseltään tunnu kulkevan käsi kädessä, joten oli todellakin aihetta pohtia, mihin hätäkeskustoimintaa suunnataan.

Helsingin hätäkeskuksen ongelmat ovat leimanneet virheellisesti koko hätäkeskusuudistusta. Helsingissä työntekijöiden vaihtuvuus on ollut korkea ja toiminta on kärsinyt erittäin vakavasta henkilöstöpulasta. Yhtä laajoja vaikeuksia ei ole ollut muissa hätäkeskuksissa, joten on syytä kehittää toimintaa nykypohjalta ilman laajempaa keskittämistä.

Painetta luovat myös kasvavat hälytysmäärät. Työntekijöitä nopeaan riskin arviointiin, avun välittämiseen tarvitaan tulevaisuudessakin. Vuonna 2006 oli 3,7 miljoonaa ilmoitusta, varsinaisia hätäpuheluja oli 2,9 miljoonaa, eli muita kyselyjä oli melkein 800 000.

Arvoisa puhemies! Turvallisuuden ja nopean reagoinnin kannalta on tärkeää, että hätätilanteessa säilyy paikallistuntemus. Sitä kautta toimii välitön yhteistyö eri pelastusviranomaisten välillä. Paikallistuntemuksen merkitys korostuu, kun tilanne on kiireellinen. On huomioitava alueiden erityisolosuhteet, esimerkiksi Pohjanmaalla kaksikielisyys.

Valiokunta kävi keskustelua siitä, ettei tuottavuusohjelman mukaisia supistuksia laajenneta hätäkeskuspuolelle. Lyhyessä ajassa toteutettu uudistus ei ole vielä asetetuissa tavoitteissa. Hallintovaliokunnan mietintö on hyvä, eikä hätäkeskuksia näin ollen tule yhdistää. Ne välittävät kiireellistä apua ja varmistavat näin kansalaisten turvallisuutta. Jokainen hätäkeskus on paikkansa ansainnut.

Kari Rajamäki /sd:

Puhemies! Yleisesti voi todeta, että on ollut erittäin perusteltua aikoinaan, kun hallintovaliokunnan käsittelyssä hätäkeskusjärjestelmä on ollut, että on edellytetty sen täytäntöönpanoon liittyvää selontekoa. Yhtä lailla tässä laajassa kokonaisuudessa on tärkeätä myös jatkossa, että eduskunta seuraa — kuten tässä tapauksessa hallintovaliokunta päätyy kirjalliseen selvitykseen, joka tulee antaa vuoden 2010 syyskuun loppuun mennessä — myöskin jatkovaiheita.

Pelastustoimessa on ollut erittäin isoja uudistuksia, jotka yhdessä muodostavat, voi sanoa, ainutlaatuiset suomalaiset pelastusjärjestelmän rakenteet: on laajojen pelastusalueiden muodostaminen ja viranomaisverkko Virve-järjestelmä ja sitten hätäkeskusjärjestelmä, jotka itse asiassa, täytyy myöntää, ministeri Otto Schilyn aikana Berliinissä, kun Suomen viranomaisverkko- ym. järjestelmää esiteltiin, herättivät jopa kateutta erittäin paljon saksalaisissa, että meillä on pystytty nämä rakenteet järjestämään.

Toisaalta on ollut myöskin samaan aikaan esillä pelastustoimen valtiollistaminen. Pelastushenkilöstön ikääntymisen aiheuttamat haasteet ovat edelleen ratkaisematta, vaikka käynnistettiin fyysistä ja henkistä työkykyä tukevia hankkeita viime kaudella eri tahojen kanssa, koskien esimerkiksi pelastushenkilöstön suorituskykyä ikääntymisen suhteen. Elikkä eläköitymisikärajan alentaminen on edelleen ratkaisematta. Mutta voi sanoa, että on erittäin paljon ollut isoja asioita yhtäaikaisesti liikkeellä. Tässä suhteessa pelastusjärjestelmä vaatii, sanotaan, kehittämisestä rauhoittumisaikaa ja pohjan vankistamista.

Ennen kuin kommentoin näitä hallintovaliokunnan esityksiä, muistutan esimerkiksi täällä esillä olleen Pääkaupunkiseudun olleen myöskin aikoinaan tämän hätäkeskuslainsäädännön yh- teydessä keskeisesti esillä. Vuonna 2001 voimaan tulleella hätäkeskuslaillahan rajattiin uudistusta niin, että se ei kattaisi Pääkaupunkiseutua, ja maahan päätettiin silloin perustaa 13 hätäkeskusta. Eduskuntahan varsin pian muutti lakia niin, että koko valtakunnan alue tuli uudistuksen piiriin Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Eli voi sanoa, että viime kaudella oltiin edellisen eduskunnan tekemien raamien mukaan täytäntöönpanemassa hätäkeskuslaitosjärjestelmää.

Puhemies! Koska poliittinen muisti ei ole kovin pitkä, ei edes tässä talossa, on ehkä syytä käydä nyt eduskunnan pöytäkirjoihin läpi Hätäkeskuslaitoksen ongelmia ja käsittelyä edellisellä hallituskaudella, sisäasiainministeriaikanani. Täytyy sanoa, että hätäkeskustilanne ja toiminnan käynnistämiseen liittyvät kysymykset olivat usein esillä johtamassani sisäasiainministeriön turvallisuusasiain johtoryhmässä. Tämä ilmenee myös turvallisuusasiain johtoryhmän pöytäkirjoista. Muutama havainto:

Tammikuussa 2004 edellytin turvallisuusasiain johtoryhmässä, että "hätäkeskusten avun toimittamisen epäonnistumisia on seurattava tarkasti". Vuoden 2004 aikana käsiteltiin lisäksi hätäpuhelukatkoksiin liittyviä teknisiä kysymyksiä, esiteltiin hätäkeskusten rakentamistilannetta ja Helsingin hätäkeskuksen rakentamisen aikataulukysymyksiä.

Helmikuussa 2005 turvallisuusasiain johtoryhmässä esiteltiin hätäpuhelujen käsittelyssä esiintyneet viiveet: "Turjo edellytti pelastusosaston seuraavan tarkoin hätäkeskusuudistuksen etenemistä." Maaliskuun 2005 kokouksessa: "Sisäasiainministeri ilmoitti, että hätäkeskusuudistuksen etenemisen arvioinnissa on otettava huomioon myös poliisin esittämät näkökohdat."

Kun hätäkeskusten toiminnassa oli ilmennyt vakavia ongelmia, jotka liittyivät muun muassa toiminnan sujuvuuteen, yhteistyöhön viranomaisten kanssa ja henkilöstön työtyytyväisyyteen sekä teknisten hankintojen aikataulujen laiminlyöntiin, edellytin asioiden perusteellista läpikäyntiä. Toukokuussa 2005: "Sisäasiainministeri edellytti, että hätäkeskusuudistus otetaan laajaan tarkasteluun Turjossa." Kesäkuussa 2005 johtaja Landstedt esitteli ajankohtaiskatsauksen: "Turjo totesi tärkeäksi käydä kaikki poikkeavat tapaukset läpi, valmistella laitoksen tulostavoitteet entistä tarkemmin, parantaa hälytysohjeita ja turvata hätäkeskuspäivystäjien riittävä koulutus."

Kiinnitin kesäkuussa 2005 Hätäkeskuslaitokseen vakavaa huomiota ministeriön toimintakertomuskannanotossa sekä kesäkuussa 2006 tilinpäätöskannanotossa siihen, ettei Hätäkeskuslaitos saavuta tyydyttävästi kaikkia keskeisiä tavoitteitaan. Sisäasianministeri oli myös huo-mauttanut Hätäkeskuslaitokselle, että viranomaisten asiakastyytyväisyys ei ole tavoitteiden mukainen vuonna 2004 ja että vuonna 2005 tätä ei ollut lainkaan mitattu.

Vuoden 2005 palautteessa kiinnitettiin huomiota muun muassa heikkoon hankehallintaan. Laitoksen sisäistä työilmapiiriä oli laitoksen mukaan selvitetty, mutta siitä huolimatta Hätäkeskuslaitosta kehotettiin tekemään valtionhallinnossa yleisesti käytetty työilmapiiritutkimus yleisen vertailun aikaansaamiseksi. Tämä ilmapiirikysely tehtiin vuoden 2006 alussa, tosin vasta sen jälkeen, kun sisäasiainministeriö sitä vaati uudelleen tehtäväksi.

Kesäkuussa 2006 järjestetyssä kokouksessa Turjo edellytti, että Helsingin hätäkeskuksessa on oltava riittävä määrä henkilöstöä. Jouduimme siihen voimakkaasti reagoimaan, koska Asem-kokouksen takia uusien poliisien työllistämiseen liittyen oli hätäkeskus kärsinyt henkilöstömenetyksistä.

Elokuun 17. päivänä pidetyssä koolle kutsumassani ylimääräisessä kokouksessa edellytin, että Hätäkeskuslaitos ryhtyy välittömiin toimiin asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja jatkaa jo käynnistettyjä toimia tilanteen korjaamiseksi. Itse asiassa silloin paljastui henkilöstöpuoleen ja laitehankintoihin liittyviä selviä laiminlyöntejä, eli näiden ongelmien suhteen pelastusosaston ja virkamiesjohdon toimesta oli ajelehdittu. Tämän takia määräsin kansliapäällikön viikon kuluessa työryhmänsä kanssa raportoimaan, miten nämä laiminlyönnit korjataan ja tilannetta otetaan haltuun. Se oli raportoitava syyskuun puoliväliin mennessä.

Nämä ratkaisut, on syytä korostaa, tein kuukausi ennen kuin paljon julkisuutta saanut hätäkeskusjohtajien kirje julkistettiin ja kirje tuli. Hätäkeskuslaitoksellehan järjestettiin myöskin silloin toisen lisätalousarvion yhteydessä noin 1,5 miljoonan euron lisämääräraha, joka tuli käytettäväksi tietojärjestelmän kehittämistyöhön ja uusien hätäkeskuspäivystäjien kouluttamiseen. Samoin myös kehyskeskusteluissa sovittiin tämä 40 viran lisääminen, joka nyt täällä hallintovaliokunnankin taholta on kyllä todettu varmasti perustellusti riittämättömäksi. Mutta kuitenkin tämän tyyppisiä johtopäätöksiä tehtiin.

On vielä todettava, että oli tietysti poikkeuksellista, että tämän tyyppiseen operatiiviseen tehtävään sisäasiainministeri joutui puuttumaan näin vahvasti virkamiesten operatiivisen toiminnan puutteiden vuoksi. Tämä oli tehtävä, koska tilanne oli ajelehtinut, niin kuin sanottu, turvallisuusasiain johtoryhmänkin havaintojen mukaan. Kyseessä on, totta kai, kansalaisten perusturvallisuuden kannalta niin keskeinen järjestelmä, hätäkeskusjärjestelmä, turvallisuusviranomaisten toiminnan kannalta, että siihen on perustellusti kiinnitetty kriittistä huomiota myös tänään.

Minä pidän hallintovaliokunnan arviota ja linjauksia erittäin perusteltuina. Erityisesti tuottavuushankkeeseen liittyvä tarkastelu on sen takia tärkeätä, että edellinen hallitus pystyi sopimaan, että operatiivisiin poliisi-, raja- ja hätäkeskuspäivystäjiin ei kohdisteta tuottavuusohjelmaleik- kauksia. Minusta on kestämätöntä, jos nyt tältä osin suoritetaan tuottavuusleikkauksia tämän rakenteen juuri lähtiessä käyntiin. Kiinnitän huomion siihen, että valtiovarainvaliokunnassa myös Valtiontalouden tarkastusvirasto on yhtynyt täysin sosialidemokraattien viime syksynä esittämään kritiikkiin tuottavuusohjelmasta, että se on kaavamainen henkilöstön vähennysohjelma ja sen toiminnallisia vaikutuksia ei ole riittävästi arvioitu — näin Valtiontalouden tarkastusvirasto viime viikolla valtiovarainvaliokunnalle antamassaan kirjallisessa lausunnossa. Toivon, että eduskunta ja myös hallitus tutustuvat tähän asiantuntijalausuntoon kaikella sen edellyttämällä vakavuudella.

Sitten hätäkeskusjärjestelmän aluejaossa on tietty turvallisuusrakenne mukana, totta kai, kun tekniset järjestelmät ovat kunnossa: ylivuoto ja myös kriisiaikoihin, poikkeusoloihin, liittyvät tarpeet, maanalaiset järjestelmät jnp. Tältä osin hätäkeskusjärjestelmä tarvitsee nyt myöskin, niin kuin koko pelastustoimi, rauhallista kehittämisvaihetta, ja epävarmuus sen työn jatkuvuudesta myöskin hätäkeskusten määrän osalta pitäisi nyt kyetä poistamaan. Minusta hallintovaliokunnan kannanottoon ei voi suhtautua kevyesti, vaan nyt on kaikkien vastuullisesti paneuduttava sen linjauksen edistämiseen.

Hätäkeskuspäivystäjien jaksaminen vaativassa etulinjan turvallisuustyössä on myöskin asia, joka on muistettava paitsi koulutusmäärien turvaamisena myös heidän työnsä tukemisena teknisten ja inhimillisten tarpeiden osalta. Tässä sairastavuudessa on isoja alueellisia eroja, ja myöskin, kun ministeriön johdossa lähdimme selvittämään 2006 erityisesti hätäkeskusjärjestelmän puutteita, oli merkittäviä eroja niin johtamisen tasossa kuin myöskin työntekijöiden sairastavuuden osalta. Nämä on erityisesti pidettävä esillä.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman! Regeringens redogörelse om nödcentralsreformen blev färdig 2007 och visar att det finns en stark politisk vilja att reformera och förbättra en basservice i vårt land. Redogörelsen var då, som här tidigare har kommit fram, inte till alla delar tillräckligt detaljerad. Vi har också av ministern hört orsakerna därtill. Det är ändå ytterst viktigt att basservicen håller god kvalitet. Det handlar ju ändå om människors säkerhet, liv och egendom.

Förvaltningsutskottet lyfter i sitt betänkande upp betydelsen av nödcentralsreformen men belyser också de brister som fortfarande finns och som jag hoppas att regeringen åtgärdar i fortsättningen. Först och främst vill jag understryka det faktum att reformen ännu inte är slutförd och att alla de mål som ställts upp inte nåtts. Detta lyfts även upp i förvaltningsutskottets betänkande.

Vi befinner oss fortfarande i mitten av arbetet med genomförandet av nödcentralsreformen. Jag anser att vi varken ska eller kan gå vidare innan de nuvarande 15 nödcentralerna visar sig fungera friktionsfritt. Det är viktigt att de ges den tid de behöver för att anpassa sig till alla omställningar och för att de skall kunna komma igång ordentligt. Ännu finns det mycket att göra innan alla de mål vi ställt upp har nåtts. Till exempel tillgången på service på svenska uppvisar ännu idag stora brister.

Arvoisa herra puhemies! Liian niukka henkilöstömäärä tuottaa edelleen ongelmia hätäkeskusten palvelukyvyn ylläpitämiselle. Nykyinen tilanne voi johtaa noidankehään, jonka lopputuloksena on yhä syvempiä ja vaikeammin ratkaistavissa olevia henkilöstöresurssiongelmia. Toivon hallituksen ottavan huomioon tämän sekä muistavan, että meidän on panostettava kestävään henkilöstöpolitiikkaan. Hätäkeskusuudistuksessa on pitkälti kyse tehostamisesta ja tuottavuuden lisäämisestä. Ajatus on hyvä, mutta ilman hyvää johtajuutta ja ilman motivoitunutta ja hyvinvoivaa henkilökuntaa prosessia ei voida menestyksellisesti viedä eteenpäin.

Henkilökunnan määrä on liian pieni, ja hätäkeskukset ovat näin ollen usein ylikuormitettuja. Lisäksi yhteydenottojen määrä on merkittävästi ylittänyt ennakko-odotukset. Turhat puhelut pitäisi jollain tapaa saada ohjattua toisiin numeroihin. Toinen ongelma on, että henkilöstön vaihtuvuus on ollut ennakoitua suurempaa ja sen saatavuus on ollut vaikeampaa. Kaikki tämä osoittaa mielestäni selkeästi, ettei meillä ole syytä edetä tässä vaiheessa uuteen vaiheeseen tässä reformissa. Meidän pitää keskittyä kehittämään toimintaa nykyisessä hätäkeskusverkostossa. Valtion tuottavuusohjelman soveltaminen hätäkeskuksiin kärjistäisi jo olemassa olevaa henkilöstövajetta.

Herra puhemies! Järjestelmä, joka meillä oli käytössä ennen hätäkeskusuudistusta, oli epäselvä ja liian hajaantunut. Haluan kuitenkin myös todeta, että pienet yksiköt nykyisessä järjestelmässä monessa tapauksessa ovat osoittautuneet paremmin toimiviksi kuin isot. Yhtenäisen hätäkeskustietojärjestelmän luominen on osoittautunut suunniteltua hankalammaksi. Järjestelmän käyttöönotto on lykkääntynyt, ja valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuli ilmi, että valtakunnallinen tietojärjestelmä ja yhteinen tietokanta voidaan ottaa operatiiviseen käyttöön vasta vuosien 2012 ja 2015 välillä. On kuitenkin erittäin tärkeää, että kaikki mahdollinen tehdään, jotta aikataulua pystytään nopeuttamaa, vaikka se varmaan on erittäin haasteellista.

Herr talman! Nödcentralsreformen handlar om att förbättra servicen för medborgarna. Förbättrad service innebär att man satsar på personalens utbildning, dess språkkunskaper samt på fortbildningsmöjligheterna. Reformen får inte leda till sämre språklig service för det handlar om att trygga de språkliga rättigheterna. En förutsättning för det är en bestående satsning på personalens goda kunskaper i våra båda nationalspråk, finska och svenska, men det handlar likaså om förmågan att kunna erbjuda service på engelska, ryska och samiska. Nödcentralsreformen måste handla om att var och en har rätt till fullgod och lika service oberoende av boningsort och språk.

I det fortsatta arbetet bör man fokusera på att förbättra kvaliteten, framför allt svarstiderna bör fås ned. Det är även viktigt att det finns tillräckligt med personal och att den är välutbildad. Jag vill lyfta fram alternativet med en utlokalisering av utbildningen i enlighet med förvaltningsutskottets betänkande. Vi bör säkerställa att ett tillräckligt antal studerande kan rekryteras från Helsingfors och från de svenskspråkiga områdena. Det kan vi göra genom att utlokalisera utbildningen.

Arvoisa puhemies! Hätäkeskusuudistus etenee, mutta haluan toistaa, ettemme vielä ole saavuttaneet kaikkia tavoitteita. Toivon, että eduskunta hyväksyy hallintovaliokunnan mietinnön, ja toivon, että hallitus tarkasti ottaa huomioon mietinnössä esiin tulevat kehityskohteet. Tärkeintä juuri nyt on toiminnan vakauttaminen.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Voidaan jo nyt sanoa, että hätäkeskusuudistusta koskeva selontekomenettely on osoittanut tarpeellisuutensa. Se kertoo meille varsin vakavista ongelmista, joita meillä hätäkeskuksissa tällä hetkellä on. Hätäkeskusuudistusta edeltäneissä kunnallisissa hätäkeskuksissa ja poliisin hälytyskeskustoiminnoissa keskeinen ongelma oli liian vähäinen päivystyshenkilöstö. Nyt tästä yhden ihmisen päivystyksestä, mikä oli erittäin riskialtista, on päästy eroon, mutta merkillepantavaa on, että hätäkeskusuudistuksen jälkeen meillä on edelleen sama henkilöstövajeongelma suuressa osassa hälytyskeskuksia eli ongelma on säilynyt.

Erityisesti henkilöstövaje näkyy Helsingissä, missä se on varsin huomattava. Vajetta on pystytty paikkaamaan työttömiksi jäävillä poliisimiehillä, ja heitä on varsin suuri osa tällä hetkellä Helsingin hätäkeskuksen päivystäjistä: 46 päivystäjästä 20 on nuoria poliiseja. On hyvin oletettavaa, että kun nyt olemme saaneet varoja poliisien palkkaukseen, niin he lähtevät koulutustaan vastaaviin töihin heti, kun sinne pääsevät.

Helsingissä on parin viime vuoden aikana kulkenut noin 200 päivystäjää läpi tämän työpaikan. Työn kuormittavuus lisättynä pienellä palkalla ei ole houkutellut jäämään. Koulutettua, työhön perehdytettyä henkilöstöä ei ole saatu muualta Helsinkiin muuttamaan ja täällä töissä käymään, ja tämmöinen jatkuva kouluttaminen on sitonut resursseja ja on erittäin kallista ja ai-heuttaa vaivaa. Nyt ministerille haluaisinkin sanoa, että olisi erittäin hyvä asia, jos pystyttäisiin tänne Helsinkiin räätälöimään oma koulutus mahdollisimman nopeassa tahdissa. Se olisi omalta osaltaan parantamassa Helsingin tilannetta. (Ed. Ahde: Toimitetaan ministerille pöytäkirja!)

Soitettuani tänään kotikuntani hätäkeskukseen, Kaakkois-Suomen hätäkeskukseen, sain kuulla sieltäkin pienistä ongelmista, joskaan en näin isoista, ja he valittivat kanssa resursoinnin pulaa. Ensi kesäksi kesälomien ajaksi ei ole varattu rahaa sijaisten palkkaamiseen tarpeeksi, ja siellä tiedetään jo nyt, että joudutaan tekemään alimiehityksellä kesällä töitä, mikä taas lisää työn kuormittavuutta, heikentää työn tuloksia ja saattaa jopa pidentää hälytysaikoja. Ja tämähän ei suinkaan ole tarkoitus.

Arvoisa puhemies! Merkillepantavaa on myös, että tietojärjestelmien toiminnalliset puutteet ovat myös laaja ongelma. Osallistuin juuri Turvallinen Suomi -seminaariin, ja siellä eräs pelastusalan ammattilainen kuvasi Helsingissä käyttöön tulevaa Els-järjestelmää samanlaiseksi järjestelmäksi kuin millä myydään Saksassa autoja. No, tämähän ei varmaan pidä paikkaansa, mutta kuvaa hyvin sitä, millä tavalla tähän järjestelmään ja sen varmuuteen on suhtauduttu, ja tulisikin mielestäni vakavasti harkita, otetaanko se käyttöön.

Selonteon mukaan valtakunnallinen tietojärjestelmä ja yhteinen tietokanta kyetään saamaan operatiiviseen käyttöön vasta vuosien 2012 ja 2015 välillä. Tähän hallintovaliokunta ansaitusti lausui, että se pitää välttämättömänä, että nykyisen tietojärjestelmän puutteiden vuoksi tehdään kaikki mahdollinen aikataulun merkittäväksi nopeuttamiseksi, ja tämä oli erittäin hyvä huomio. Voidaan sanoa, että resursointi on epäonnistunut tässä hätäkeskusuudistuksessa ja monet sen ongelmat ovat juuri tästä resursoinnista tai sen puutteesta johtuvia.

Hätäkeskuslaitoksen toiminnan kehittämisen on oltava pitkäjänteistä toimintaa, jossa toiminnan ennustettavuus ja asianmukaisen siirtymäkauden varmistaminen on tärkeää. Olennaista on hätäkeskustoiminnan vakauttaminen niin, että palvelut voidaan nykytilanteessa mahdollisimman hyvin turvata. Ja viesti täältä kentältä on ollut se, että jatkuvassa muutoksessa elämisen olisi nyt loputtava ja olisi pystyttävä keskittymään työhön.

Arvoisa puhemies! Jotta saisimme hyviä ja laadukkaita hätäkeskuspalveluita tulevaisuudessa, on meidän annettava nykyiselle hätäkeskusverkostollemme työrauha. Meidän on resursoitava toiminta uudelleen vastaamaan paremmin toimintojen vaatimustasoa. Kysehän on meille kaikille elintärkeistä palveluista, joiden on pelattava 24 tuntia vuorokaudessa, aina.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvin lyhyesti, tässä näitä tärkeitä huomioita on tullutkin ihan tarpeeksi. Mutta se, mitä äsken tuossa vastauspuheenvuorossanikin halusin sanoa, on, että tämä hätä on tosiaan sen kaltainen tila — aikoinani olen muutaman kerran päässyt kouluttamaan tai saanut kunnian kouluttaa henkilöitä, jotka ovat tällä alalla ja ajelevat myös näitä ajoneuvoja, ja sieltä sen sai selkeimmin kuulla — että tämä työuupumus ja se, että pystyy rauhoittamaan soittajaa tai saamaan selvää, ovat ne perusongelmat, on sitten kuinka paljon henkilökuntaa tahansa. Totta kai se olisi hyvä, että sitä olisi enemmänkin. Mutta juuri kunnon koulutus on tarpeen tälle henkilökunnalle, jopa jonkunlaiset soveltuvuustestit siitä, että pystyy säilyttämään mielenrauhansa ja tyyneytensä.

Sitten nykytekniikalla on helppo — televisiossakin me voimme sen itsekin havaita — panna kuulo semmoiselle, että kuulee tosiaan, mitä toinen puhuu, vieraillakin kielillä. Nykytekniikalla tosiaan maailman nopeiten ihminen voi kuulla sen, missä mennään — äänensävystä ja muusta — ja sovittaa sen sitten sille tasolle, että pystyy käsittämään, mistä on kyse. Eli kaikennäköinen nykytekniikan hyötykäyttö on tarpeen.

On muistettava, että hätä on ennen kaikkea myös sitä — help, niin kuin Beatles sanoi — että välittömästi sitä kuulijaa pystyy jotenkin käskyttämään — tämä jääkiekossakin kirottu termi, order — antamaan jotain semmoista heti sinne takaisin, että tapahtuu jotain, saa siellä jotain. Vaikka voisi reagoida siihen tilanteeseen, jos on niin paha hätä, että hän, joka soittaa, voisi vielä tehdä jotain, satsata juuri tähän ihmiseen, joka on paikalla, mahdollisimman paljon eli hänen koulutukseensa tässä käsittelyssä.

Anna-Maja Henriksson /r:

Värderade herr talman, arvoisa puhemies! Hätäkeskusuudistus ei ole ollut ongelmaton, niin kuin tässä keskustelussa myös on selvästi käynyt ilmi, eivätkä hätäkeskukset tänäänkään kaikissa tilanteissa toimi niin kuin kansalaiset odottavat. Suomi haluaa olla Euroopan turvallisin maa vuonna 2015, ja tietenkin on niin, että silloin on myös hätäkeskusten toimittava hyvin.

Det är viktigt att befolkningen i vårt land kan få känna sig trygg. Till den här trygghetskänslan bidrar naturligtvis vetskapen om att nödcentralen fungerar då man behöver den och att hjälp kan fås då nöden är ett faktum.

Jag blev uppringd senaste lördag av en person som hade varit i kontakt med Österbottens nödcentral. Det hade hänt en olycka i samband med en ridtävling. En flicka hade fallit av hästryggen och den här personen som ringde hade varit i direkt kontakt med nödcentralen. Det första hon sade var att det tog ovanligt lång tid innan man svarade, sex sju signaler upplevde hon att var lång tid och det kan säkert stämma. Det andra var det att hon försökte förklara på svenska vad som hade hänt och upplevde själv att hon inte blev förstådd.

Vasta kun soittaja vaihtoi kieltä ja yritti selittää omalla suomen kielellään, meni viesti tämän henkilön mukaan perille. Tähän tietysti kului kohtuuttomasti aikaa. Onneksi se tyttö, josta oli kysymys, saatiin hoitoon eikä tästä viivytyksestä syntynyt sellaista vahinkoa, jota ei voitaisi korvata.

Mutta on siis edelleen olemassa tilanteita, joissa hädässä oleva henkilö ei tule toimeen omalla äidinkielellään, yleensä ruotsin kielellä, soittaessaan hätänumeroon, ja näin ei tietenkään saisi olla. Tämä edellä selostettu tapaus osoittaa sinänsä, että hätäkeskusten kielellisissä palveluissa on edelleen parantamisen varaa. Hallintovaliokunta, joka on mielestäni tehnyt erittäin hyvää työtä ja erittäin hyvän mietinnön, toteaakin, että kielellisten oikeuksien turvaaminen vaatii myös pysyvää panostamista molempien kansalliskielten osaamistarpeiden mukaisesti.

Tässä edellä kuvaamassani tapauksessa oli kysymyksessä Pohjanmaan hätäkeskus, jossa on totuttu vastaanottamaan puheluja ruotsiksi. Noin 100 000 henkilöllä on tällä alueella ruotsi äidinkielenä. Kun tässä organisaatiossa palvelut välillä on vaikeata taata, niin on ilmiselvää, että vielä suuremmassa yksikössä, varsinkin jos sijaintipaikka olisi joku muu kuin vahvasti kaksikielinen kaupunki, palvelut olisivat vaarassa ja ihmisten turvallisuus kärsisi. Siitä olen ihan varma.

Herr talman! Jag anser att det är skäl att regeringen håller fast vid den regionindelning, den områdesindelning, som man har idag. Överhuvudtaget har jag svårt att förstå den centraliseringsiver som nu råder. Nu borde man koncentrera sig på att få dagens system att fungera för redan där finns det tillräckligt med utmaningar. Annars är risken uppenbar att vi får ett nödcentralssystem som verkligen befinner sig i nöd, och det skall vi förstås inte bidra till.

Arvoisa puhemies! Nykyisestä aluejaosta on syytä pitää kiinni, ja valiokunta toteaakin mietinnössään, että pienet hätäkeskukset näyttävät toimineen suuria paremmin.

Herr talman! Jag understöder förvaltningsutskottets betänkande.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokseni tästä ansiokkaasta keskustelusta, ja haluan vielä erikseen kiittää valiokunnan puheenjohtajaa, ed. Tölliä, valiokunnan mietinnöstä ja sen ansiokkaasta läpiviemisestä. Uskon, että tältä pohjalta saamme hyviä kehittämislinjauksia hätäkeskustoiminnan kehittämiseen liittyen.

Ehkä tähän lopuksi vielä muutamia kommentteja liittyen tämän päivän keskusteluihin.

Ensinnäkin tuntuu siltä, että tuottavuuskysymykset mielletään kovin monella eri tavalla. Mielestäni kuitenkin on hyvä muistaa se, että tuottavuus ei koskaan ole keneltäkään pois. Peruslähtökohtana tietysti pitää olla se linjaus, että tuottavuusohjelmat ovat realistisia, ne on mahdollista toteuttaa ja ne selvästi nivoutuvat tiettyihin hankekokonaisuuksiin. Tässä aikaisemmin ed. Paasio muun muassa totesi, että tuottavuuden tulee olla aitoa tuottavuutta. Olen tismalleen samaa mieltä ja uskon, että varmasti jokainen kansanedustaja myös tässä salissa on sitä samaa mieltä. Kun tuottavuuteen panostetaan, se ei ole keneltäkään pois, se ei ole negatiivinen kysymys, mutta sen on kohdennuttava oikein ja myös johdettava tilanteeseen, jossa aitoa tuottavuutta käytännössä syntyy.

Se, että tuottavuusohjelmasta on syntynyt mielikuva, että se on puhtaasti leikkuri, on tietysti hyvin valitettavaa. Tämän osalta on varmasti syytä tarkastella tuottavuusohjelmaa ylipäätään ja pohtia, miten se kaikkein selkeimmin kohdentuu järkevästi niille sektoreille, joille se on tarkoitettu. Tulevaisuuteen katsoen kuitenkin meidän on syytä huomata se, että kun ikäluokat pienenevät, myös tuottavuuteen huomion kiinnittäminen on entistä tärkeämpää. Se on kaikessa tärkeää, myös valtionhallinnon aloilla.

Valiokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota päivystäjien reservijärjestelmään, ja valiokunnan mielestä tulisi selvittää kokeneiden poliisimiesten, palomiesten ja sairaanhoitajien kelpoisuusvaatimuksina täydennyskoulutukseen liittyvät kysymykset. Tämä on mielestäni ihan mielenkiintoinen linjaus, ja tulemmekin ministeriössä varmasti aika tarkkaan pohtimaan, miten tätä reservijärjestelmää mahdollisesti voitaisiin toteuttaa. Tällä hetkellähän poliiseilla on kelpoisuus hätäkeskuspäivystäjien tehtäviin. Palomiesten ja sairaanhoitajien käyttömahdollisuudet hätäkeskuksissa voidaan ja on myös syytä selvittää. On kuitenkin syytä huomioida, että kuntien palveluksessa olevien palomiesten ja sairaanhoitajien käyttö valtion organisaatiossa ei ole kuitenkaan täysin ongelmatonta. On tietysti aivan selvää, että tämän tyyppisistä raja-aidoista pitäisi pyrkiä eroon. Tämä on varmaan erillisen selvityksen paikka myös tältä osin.

Hätäkeskuspäivystäjien koulutukseen on myös kiinnitetty useassa yhteydessä huomiota. Päivystäjien koulutuksen lisääminen Pelastusopistolla ja tarvittaessa alueellisina kursseina on toteutettavissa. Siihen tarvitaan toki lisärahoitusta, niin kuin myös tähän mahdolliseen sadan hengen lisäämiseen, johon valiokunta on ottanut kantaa. Tämä on tietysti huomioitava myös koulutusmäärissä, ja kuten jo aikaisemmin totesin, on myös varmistettava samalla ruotsin kielen taitoisten hätäkeskuspäivystäjien riittävyys ja saatavuus.

Useassa puheenvuorossa on kiinnitetty huomiota myös tietojärjestelmäkysymyksiin. Ed. Lauslahti ja muun muassa ed. Paasio myöskin nostivat esille viimeisinä tämän kysymyksen. Hätäkeskustietojärjestelmän kehittämishankehan tulee käynnistymään tämän kevään aikana, ja vuonna 2009 tehdään päätökset siitä, voidaanko tietojärjestelmää kehittää nykyjärjestelmän pohjalta vai onko tarpeen rakentaa täysin uusi järjestelmä. On kuitenkin syytä huomioida, että uuden järjestelmän rakentaminen edellyttää huomattavaa lisärahoitusta. Sen takia tämän kokonaisuuden arviointi, ennen kuin teemme päätöksiä siltä osin, on ensiarvoisen tärkeää. Näihin järjestelmiin sitoudutaan hyvin pitkäksi aikaa, ja on myös erittäin tärkeää se, että järjestelmät ovat mahdollisimman käyttäjäystävällisiä. Nykyinen Els-järjestelmä, nyt viimeisenä Helsingin käyttöön ottama järjestelmä, ei välttämättä ole ihan täysin vastannut tätä tarkoitusta, ja siksi mahdollisen uuden järjestelmän kehittämisen pitää olla peruslähtökohdiltaan sellainen, että nämä kysymykset myös huomioidaan.

Tässä on käyty keskustelua myös 116-numeroiden osalta, ja hallintovaliokunta onkin pitänyt tärkeänä, että viranomaiset ja muut tahot järjestävät puhelinpalvelut ja kiireettömän neuvonnan itse, ja myös 116-palvelut tulee järjestää ensi tilassa ympärivuorokautisesti. Tässä aikaisemmin jo vastasin, että ministeriössä on työryhmä perustettu tätä työtä varten. Ehkä sen verran voisin vielä tarkentaa, että kiireettömien puhelinpalvelujen järjestämistä selvittävän työryhmän työ tullee valmistumaan näillä näkymillä jo huhtikuun 2008 loppuun mennessä, eli ehkä varsin nopeallakin aikajänteellä pystymme sitten johtopäätöksiä tästä kysymyksestä vetämään.

Ed. Rajamäki tuossa nosti esille niitä kysymyksiä, joita on hänen aikanaan ministeriössä tehty. Yhdyn näihin näkemyksiin ja tiedän tismalleen, että työ Hätäkeskuslaitoksen kokonaisuuden ja ongelmien selvittelyssä on vaatinut useammankin ministerin työpanosta ja tulee vaatimaan työpanosta myös tältä hallitukselta ja minulta aivan samalla tavalla.

Ehkä sen verran voin todeta, että myös turvallisuusalan johtoryhmä käsittelee säännönmukaisesti Hätäkeskuslaitoksen tilannetta, ja pidän sitä myös erittäin tärkeänä, jotta pysymme jatkuvasti tietoisina siitä, mitä tehdään ja millaisia ongelmia mahdollisesti löytyy. Lähtökohta kuitenkin on se, että pyrimme antamaan myös vapautta tai tiettyä työrauhaa Hätäkeskuslaitoksen johdolle, koska on tärkeää, että näissä kysymyksissä päästään rauhassa eteenpäin, samalla kuitenkin edellyttäen, että myös toimenpiteitä tehdään jatkuvasti. Käyn itse myös hyvin paljon keskusteluja suoraan Hätäkeskuslaitoksen johtajan kanssa, ja sitä kautta myös olen saanut ihan ensiarvoisen tärkeätä tietoa monista kysymyksistä.

Ehkä yhden kommentin voisin vielä esittää. Ed. Rajamäki totesi kehyspäätöksen, 40 henkilötyövuoden lisäyksen, olleen edellisen hallituksen ratkaisuja. Minulla on kuitenkin tästä eriävä näkemys, ja sen tiedon mukaan, jonka itse olen saanut sekä ministeriön talousjohdolta että myös muilta virkamiehiltä, on tilanne se, että edellisen hallituksen aikana toki esitettiin näitä ratkaisuja, niitä ei kuitenkaan hyväksytty. Tämän hallituksen aikana ne on hyväksytty. Lähtökohta kuitenkin on se, että joka tapauksessa ne ovat olleet tärkeitä, kuka sitten onkin niitä ensimmäisenä esittänyt ja kuka on ne hyväksynyt. Tätä en voi missään nimessä kiistää, vaan olen pitänyt sitä hyvin tärkeänä asiana kaiken kaikkiaan.

Arvoisa puhemies! Tältä pohjalta, kun eduskunta on hyväksynyt hallintovaliokunnan mietinnön, tulemme ministeriössä ripeästi viemään uudistuksia eteenpäin ja seuraamme hyvin tarkalla korvalla ja silmällä myös tavoitteiden toteuttamista.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Ei ole syytä enää keskustelua pitkittää, mutta on syytä korostaa sitä samaa, mitä ministeri Holmlund, että turvallisuusasiain johtoryhmän yhteys näihin operatiivisiin toimijoihin, myöskin Hätäkeskuslaitoksen johtoon, on syytä vahvistaa. Itse pidin tärkeänä, että Hätäkeskuksen johtaja osallistuu turvallisuusasiain johtoryhmän työhön myös välittömästi omalla panoksellaan.

Heti silloin 2006 kesän jälkeen, jolloin puutuin tähän Hätäkeskuslaitoksen tilanteeseen, valtiovarainministerin kanssa valtion toiseen lisätalousarvioon lisättiin välittömästi runsas 1,5 miljoonaa euroa, joka käytettiin tietojärjestelmän kehittämiseen ja uusien hätäkeskuspäivystäjien kouluttamiseen. Eihän vuoden 2008 talousarviota tietysti edellinen hallitus käsitellytkään, mutta 2007 kevättalvella sisäministeriöstä esitettiin 40:tä virkaa, joihin valtiovarainministeri Heinäluoma suhtautui myönteisesti, ja nehän on sitten realisoitu.