Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies, ärade talman! Valtioneuvosto päätti ylimääräisessä istunnossaan 26.3.2002 oikeuttaa liikenne- ja viestintäministeriön valtion puolesta hyväksymään Sonera Oyj:n ja Telia Ab:n yhdistymissopimuksen mukaisen Suomen valtion omistamien 588 880 237:n Sonera Oyj:n osakkeen vaihdon Telia Ab:n osakkeisiin suhteessa 36—64. Samalla valtioneuvosto hyväksyi Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan välisen osakassopimuksen.

Soneran ja Telian yhdistyminen tapahtuu siten, että Telia Ab tarjoaa Soneran osakkeenomistajille yhtiöiden välisen yhdistymissopimuksen mukaista osakevaihtoa, jossa Soneran osakkeenomistajille tarjotaan 36 prosentin osuus yhdistyneestä yhtiöstä. Yhdellä Soneran osakkeella saa 1,5144 Telian osaketta. Suomen valtion omistusosuudeksi uudesta yhtiöstä tulee 19 prosenttia edellyttäen, että osakevaihto toteutuu täysimääräisesti.

Valtioneuvoston päätös perustuu eduskunnan kesäkuussa 2000 valtioneuvostolle myöntämään valtuuteen luopua Soneran osakkeista. Tämä voi tapahtua muun muassa myynnein ja fuusioin.

Suomen telealan menestyksekäs historia lähtee vuoden 1887 keisarillisesta julistuksesta, joka loi maahamme useiden teleoperaattoreiden rakenteen. Suomalainen innovaatio kehittyi vuosikymmenten kuluessa. Niinpä tärkeä kilpailun avaaminen telemarkkinoillamme 1980-luvun lopulta lähtien — lähes kymmenen vuotta muuta Eurooppaa edellä — antoi osaltaan erinomaiset edellytykset niin Suomen teollisen klusterin kuin operaattoreiden kehitykselle kotimaassa ja maailmalla. Kaukonäköisyys ja rohkeus osoittautuivat suureksi teollisuuspoliittiseksi viisaudeksi.

Samanaikaisesti kilpailun avaamisen kanssa eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen yhtiöittää Posti- ja telelaitos 1.1.1994 lukien. Eduskunnan loppuvuodesta 97 antaman valtuuden mukaisesti PT-konserni jaettiin niin, että teletoiminnasta muodostettiin Sonera Oyj, joka listautettiin pörssiin syksyllä 98 listautumismyynnissä. Pian tämän jälkeen toimiala kuumeni kansainvälisesti ja teleoperaattoreiden osakkeiden hinnat nousivat osin epärealistisenkin suuriin odotuksiin perustuen.

Valtio jatkoi Soneran osakkeiden myyntiään syksyllä 99 ja yhden päivän nopeutetulla myynnillä 7.3.2000. Yhteensä valtio myi puolentoista vuoden tiiviissä jaksossa Soneran osakkeita 40 miljardilla markalla eli 6,6 miljardilla eurolla. Tämä on kolme kertaa niin paljon kuin valtio on kaikkina aikoina saanut yksityistämistuloja muista yhtiöistään yhteensä. Tämä on kotimarkkinain kokoon nähden suhteellisesti eniten Euroopassa, vaikka valtio edelleen omistaa 52,8 prosenttia Sonerasta.

Toimialan nopean kasvun ja liiallisten, epätodellisten odotusten vaikutukset sulivat yhtiöiden arvoista keväästä 2000 alkaen. Arvojen pienentymistä vauhdittivat joidenkin yhtiöiden kalliit yritysostot, erityisesti kolmannen sukupolven 3G-lupien huutokaupat, ja niistä seurannut toimialan ylivelkaantuminen.

Sonerankin rahoitusasema vaikeutui syksyllä 2001. Asia korjattiin yhtiön järjestämällä miljardin euron niin sanotulla kuponkiannilla, johon valtio osallistui omistusosuutensa suhteessa noin puolella miljardilla eurolla. Tämän jälkeen on yhtiön osakekurssi jo kaksinkertaistunut. Samalla sijoitus vahvisti Soneran asemaa konsolidaatiokeskusteluissa.

Nyt saavutetun sopimuskokonaisuuden tekivät mahdolliseksi seuraavat seikat:

1. Eduskunnan hallitukselle myöntämät valtuudet valtion koko Sonera-omistuksen käyttöön strategisesti tarpeellisiin ja hyödyllisiin ratkaisuihin;

2. Suomen valtion hyvän hallintotavan eli corporate governancen mukainen selkeä ja luotettava omistajapolitiikka;

3. Soneran uusi strategia ja viime vuonna käynnistetyt parannustoimet; sekä

4. Soneran akuutin rahoitusongelman ratkaisu viime syksynä.

Kasvu ja sen luoma arvonmuodostus ovat telealan nykyisessä vaiheessa mahdollisia vain kansainvälisillä markkinoilla. Soneran tapaisille yhtiöille tämä on mahdollista vain liittoutumalla. Näin Soneran suomalaiselle osaamiselle saadaan menestystä ja tulevaisuutta.

Yksin jääden Soneran strategia olisi paljolti rajautunut sinänsä hyvin hoidettuun ja kannattavaan kotimaan liiketoimintaan. Voimavaroja olisi kuitenkin jouduttu kohdistamaan velkojen lyhentämiseen niin, että kehitysinvestoinnit olisivat jääneet olennaisesti rajallisemmiksi kuin nyt yhdistyneellä konsernilla.

Uusi strategia merkitsee sitä, että Soneran resursseja ja osaamista voidaan hyödyntää kasvuun ja arvonmuodostukseen. Samalla Soneran ja Telian fuusio jatkaa ja vähentää riskiä. Liittoutumalla saadaan huomattavat yhdistymishyödyt ja sillä voidaan yhdistää innovaatiot ja resurssit vahvistamaan kasvua ja vakautta.

Meidän täytyykin kysyä, saadaanko uudelle yhtiölle parempi strategia kuin Soneralla olisi ollut yksinään. Vastaus on: kyllä saadaan.

— Uusi yhtiö on johtava Pohjoismaiden ja Baltian alueella.

— Kokonsa puolesta yhtiö alkaa lähestyä merkittäviä kansainvälisiä toimijoita.

— Yhtiöllä on vahvat rahoitusresurssit ja vahva kassavirta.

— Synergiaedut ovat merkittävät, vuoteen 2005 mennessä noin 300 miljoonaa euroa vuositasolla.

— Venäjälle ja Euraasiaan perustetut liiketoiminnat ovat keskipitkän aikavälin merkittävä potentiaali.

— Näin Sonera—Telia on vahva toimija, ja se pystyy voimakkaaseen kehityspanokseen.

Tämä fuusio antaa esimerkin tulevaisuuden yhdentymisille tällä toimialalla. Se on lajissaan ensimmäinen valtakunnan rajat ylittävä fuusio, jossa valtiot ovat isoja omistajia.

Suomen telemarkkinat ovat pienet. Jos Sonera ei nyt lähtisi liikkeelle konsolidaatiossa, siihen ei tulevaisuudessa kohdistuisi samalla tavoin mielenkiintoa kuin uuden, suuremman kokonaisuuden osana. Telia on analyytikoidenkin mielestä ja heidän mukaansa luonnollisin kumppani Soneralle. Näiden yhtiöiden yhdistäminen antaa samalla hyvät mahdollisuudet jatkokonsolidaatioon. Uuteen yhtiöön kohdistuu vahva kiinnostus.

Suomen ja Ruotsin valtioiden välillä on fuusioratkaisun yhteydessä solmittu osakassopimus. Siinä ovat tärkeitä seuraavat asiat:

— Kyseessä on niin sanottu tasavertaisten yhdistyminen, merger of equals. Osakassopimuksessa tämä näkyy muun muassa tasapuolisena hallituksena, jonka puheenjohtajaksi tulee Soneran nykyinen hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka vuoden 2005 yhtiökokoukseen asti. Molemmat yhtiö tulevat samansuuruisesti edustetuiksi hallituksessa. (Ed. Pekkarinen: Entä sen jälkeen?)

— Hallitus on vahva ja itsenäinen. Se toimii yksinomaan yhtiön edun mukaisesti.

— Myös hallituksen nimityskomitean vahvan aseman avulla linjataan tulevaa hallituksen valintaa. Hallituksen jäseniksi ei tule aktiivipoliitikkoja eikä myöskään virkamiehiä. Valinnat tehdään osakassopimuksen mukaan puhtaasti pätevyysperustein. (Ed. Elo: Onko poliitikko epäpätevä?)

— Osakassopimuksessa sovitaan myös selkeästi hyvästä hallintotavasta eli corporate governancesta ja markkinoiden mukaisesta liiketoiminnan harjoittamisesta.

— Selkeät etenemismahdollisuudet on sovittu myös tulevien osakemyyntien järjestämiseksi.

Kaikki tämä antaa osakkeenomistajille mahdollisuuden myönteiseen arvonmuodostukseen.

Menestyksellinen yritysjärjestely on vaativa ja pitkä prosessi aina. Oleellista on, että yhtiön operatiiviset ratkaisut eivät ajaudu pääomistajien käsiteltäviksi. Valtio-omisteisten teleyhtiöiden fuusioyritykset ovat kaikki kaatuneet tämän edellytyksen puuttumiseen.

Suomen ja Ruotsin valtiot toimivat pelkästään omistajina suhteessaan yhtiöön puuttumatta yhtiön operatiivisiin ratkaisuihin. Yhtiön hallituksella ja toimivalla johdolla tulee olla vahva valtuus yhtiön strategiseen kehittämiseen. Nämä periaatteet ovat välttämättömiä arvonmuodostusedellytyksiä. Valtion omistajaroolin suhteellinen pienentyminen ja omistuksen pienentäminen selkeyttävät entisestään myös liikenne- ja viestintäministeriön asemaa tele- ja viestintäalan regulaattorina.

Yhtiön kotipaikka on Ruotsi. Ottaen huomioon yhdistyvien yhtiöiden osakkaiden lukumäärät tämä on luonnollinen ratkaisu. Soneran osakkeenomistajille on kuitenkin tärkeää, että yhtiön pörssinoteeraus jatkuu Helsingissä ja Yhdysvalloissa. Suomalaisten piensijoittajien kannalta kansainvälisen yhtiön verotus on toki epäedullisempi kuin suomalaisen yhtiön. Maksamassaan 29 prosentin pääomaverossa sijoittaja saa hyväkseen 15 prosentin lähdeveron, jonka Ruotsin valtio perii uudelta yhtiöltä. Näin sijoittaja maksaa Suomeen 14 prosentin veron osingoistaan. Lähdevero tulee pyytää veroilmoituksessa hyvitettäväksi pääomaveroa osingoista maksettaessa.

Verrattuna järjestelyä edeltävään kurssitasoon Soneran osakkeenomistajat saavat noin 16 prosentin preemion. Laskennallinen preemio luonnollisesti elää osakekurssien kehityksen mukana, mutta lähtökohtaisesti Soneran osakkeenomistajia siis suhteellisesti suositaan. Tasavertaisten yhdistymisessä eli merger of equalsissa preemiot ovat yleensä nollan ja 20 prosentin haarukassa, joten vaihtosuhteen voidaan katsoa olevan hyvin linjassa vastaaviin järjestelyihin nähden.

Suomen valtio on katsonut perustelluksi ja viisaaksi vaihtaa osakkeensa uuteen kokonaisuuteen, koska me uskomme uuden yhtiön strategiaan, kasvuun ja positiiviseen arvonmuodostukseen. Järjestelyssä luodaan vakaa kasvuyhtiö, josta tulee kiinnostava toimija telemarkkinoiden jatkokonsolidaatiossa. Yhtiön neuvonantajana investointipankki Goldman Sachs International sekä liikenne- ja viestintäministeriön neuvonantajina Deutsche Bank ja Mandatum ovat antaneet fuusiosta vaihtotarjouksen taloudellisia ehtoja koskevan lausunnon, niin sanotun fairness opinionin, ja analysoineet fuusion osakkeenomistajille positiiviseksi. Olennaista on nyt strategian ja fuusion selkeä ja markkinoiden mukainen täytäntöönpano ja siitä seuraava sijoittajien usko strategiaan.

Arvoisa puhemies, ärade talman! Det finns goda erfarenheter av företagsarrangemang mellan just Finland och Sverige. Som exempel kan nämnas Nordea, Stora Enso och TietoEnator. Nordiskt samarbete är lättast för oss på grund av vår gemensamma kulturbakgrund, även om engelska har valts till bolagets officiella språk för tryggande av bolagets jämbördighet och underlättande av fortsatt konsolidation.

Tällä pääministerin ilmoituksella hallitus sekä vastuullinen liikenne- ja viestintäministeriö haluavat avoimesti informoida eduskuntaa Suomen taloushistorian suurimmasta fuusiosta, jossa hallitus ja liikenne- ja viestintäministeriö ovat toimineet eduskunnan antaman valtuuden perusteella ja sen lähtökohtien mukaisesti. Tämä pääministerin ilmoitus on valtion omistajapolitiikan mukaista avointa ja selkeää tiedotusta, jota eduskunta tarvitsee ja on edellyttänyt ja jota hallitus haluaa noudattaa.

Liikenne- ja viestintäministeri Sasin puhe on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Statsrådet beslöt vid sitt extra sammanträde den 26 mars 2002 berättiga kommunikationsministeriet att på statens vägnar godkänna att de 588 880 237 aktier som finska staten äger i Sonera Abp byts mot aktier i Telia Ab i förhållandet 36/64 i enlighet med avtalet om samgående mellan Sonera Abp och Telia Ab. Samtidigt godkände statsrådet aktieägaravtalet mellan Finland och Sverige.

Samgåendet mellan Sonera och Telia går till så, att Telia Ab erbjuder aktieägarna i Sonera ett byte av aktier i enlighet med samgångsavtalet så att aktieägarna i Sonera erbjuds 36 procents andel i det fusionerade bolaget. En aktie i Sonera ger 1,5144 aktier i Telia. Finska statens ägarandel i det nya bolaget kommer att vara 19 procent, förutsatt att alla aktieägare byter sina aktier.

Statsrådets beslut grundar sig på den fullmakt att avstå från aktier i Sonera som riksdagen beviljade statsrådet i juni 2000. Detta kan ske bl.a. genom försäljning och fusion.

Den finländska telebranschens framgångsrika historia fick sin början genom en kejserlig förordning som utfärdades 1887 och som ledde till att landet fick flera teleoperatörer. Den finländska innovationen utvecklades under årtiondenas lopp. Öppnandet av den viktiga konkurrensen på vår telemarknad i slutet av 1980-talet — nästan tio år före det övriga Europa — gav således för sin del ypperliga förutsättningar för utvecklingen här hemma och utomlands när det gällde både industriklustern i Finland och operatörerna. Denna framsynthet och dristighet visade sig vara ett klokt agerande i industripolitiken.

Samtidigt som konkurrensen öppnades godkände riksdagen regeringens framställning om att bolagisera post- och televerket från och med den 1 januari 1994. I enlighet med en fullmakt som riksdagen gav i slutet av 1997 delades PT-koncernern upp så, att telesidan ombildades till Sonera Abp, som introducerades på börsen hösten 1998 genom en aktieförsäljning. En kort tid efter detta blev branschen internationellt het och priset på teleoperatörsaktier steg på grund av förväntningar som delvis var till och med orealistiskt stora.

Staten fortsatte att sälja sina aktier i Sonera hösten 1999, och den 7 mars 2000 skedde forcerad försäljning under en dag. Sammanlagt sålde staten under en intensiv period på ett och ett halvt år aktier i Sonera för 40 miljarder mark, dvs. 6,6 miljarder euro. Detta är tre gånger så mycket som den sammanlagda inkomst som staten under alla tider har fått genom privatisering av andra bolag. I förhållande till hemmamarknadens omfång är detta relativt sett mer än någon annanstans i Europa, fastän staten alltjämt äger 52,8 procent av Sonera.

Bolagens värden, som blåsts upp av den snabba tillväxten inom branschen och de överdrivna och orealistiska förväntningarna, började minska våren 2000. Nedgången fick fart av de dyra företagsköp som en del bolag genomfört, i synnerhet auktionerna på 3G-licenser och den därav följande överskuldsättningen inom branschen.

Också Soneras finansiella ställning försvårades hösten 2001. Saken rättades till genom en nyemission som inbringade en miljard euro och där staten i proportion till sin ägarandel deltog med ungefär en halv miljard euro. Efter detta har företagets aktiekurs redan fördubblats. På samma gång stärktes Soneras ställning i konsolideringsdiskussionerna.

Den avtalshelhet som nu ingåtts blev möjlig tack vare följande faktorer:

1. Den fullmakt som riksdagen beviljat regeringen att använda statens hela ägande i Sonera till strategiskt angelägna och riktiga ändamål.

2. Finska statens överskådliga och pålitliga ägarpolitik som följer god förvaltningssed dvs. corporate governance.

3. Soneras nya strategi och de saneringsåtgärder som inleddes i fjol.

4. Lösningen på Soneras akuta finansieringsproblem i höstas.

I den fas som telebranschen nu befinner sig i är tillväxt och det värdeskapande som tillväxt ger möjliga bara på den internationella marknaden. För ett bolag av Soneras slag är detta möjligt bara genom allianser. På så sätt kan Soneras finländska kompetens blicka mot framgångar och framtiden.

Om Sonera hade förblivit ensamt skulle dess strategi till stor del ha begränsat sig till den i och för sig välskötta och lönsamma inhemska affärsverksamheten. Det skulle emellertid ha blivit nödvändigt att styra resurser till amortering av skulder så att utvecklingsinvesteringarna skulle ha blivit avsevärt mera kringskurna än i en fusionerad koncern.

Den nya strategin innebär att Soneras resurser och know-how kan utnyttjas för tillväxt och värdeskapande. Fusionen mellan Sonera och Telia delar och minskar samtidigt riskerna. Samgåendet ger en betydande synerginytta och det är genom det möjligt att kombinera innovationerna och resurserna så att tillväxten och stabiliteten stärks.

Blir det nya bolagets strategi bättre än ett ensamt Soneras strategi? Svaret är: Javisst!

— Det nya bolaget är ledande i Norden och Baltikum.

— Vad storleken beträffar börjar bolaget närma sig de viktigaste internationella aktörerna.

— Bolaget har starka finansiella resurser och ett starkt kassaflöde.

— Synergieffekterna är avsevärda, omkring 300 miljoner euro per år fram till 2005.

— Den affärsverksamhet som har startats i Ryssland och Eurasien utgör en betydande potential på medellång sikt.

— Detta gör Sonera-Telia till en stark aktör som förmår satsa kraftigt på utveckling. Denna fusion visar vägen för framtida samgåenden inom branschen. Den är den första fusionen av sitt slag över riksgränserna där stater är stora delägare.

Telemarknaden i Finland är liten. Om Sonera nu inte satte i gång med konsolidering skulle intresset för Sonera i framtiden inte vara likadant som nu när Sonera utgör en del av en ny och större helhet. Telia är också enligt analytikerna den naturligaste kompanjonen för Sonera. Samgåendet mellan dessa bolag medför samtidigt goda chanser för en vidare konsolidering. Intresset för det nya bolaget är starkt.

Finska staten och svenska staten har ingått ett aktieägaravtal i samband med fusionsuppgörelsen. Följande punkter är viktiga i det:

— Det handlar om en så kallad jämbördig samgång, merger of equals. I aktieägaravtalet framgår detta bland annat i form av en jämlikt sammansatt styrelse där ordet kommer att föras av Soneras nuvarande styrelseordförande Tapio Hintikka fram till 2005 års bolagsstämma. Bolagen får jämstark representation i styrelsen.

— Styrelsen är stark och självständig. Den verkar enbart i bolagets bästa intresse.

— Också med hjälp av den starka ställning som nomineringskommittén har dras det upp riktlinjer för det förestående styrelsevalet. Styrelsemedlemmarna kommer inte att vara aktiva politiker och inte heller tjänstemän. Valen träffas helt på basis av kompetens och kunnande, sägs det i aktieägaravtalet.

— I aktieägaravtalet har det också överenskommits om entydig god förvaltningssed (corporate governance) och om bedrivande av affärsverksamhet på marknadsvillkor.

— Klara riktlinjer har dragits upp också för ordnandet av framtida aktieförsäljningar. Allt detta ger aktieägarna chansen till ett positivt värdeskapande. Ett framgångsrikt företagsarrangemang innebär en krävande och lång process. Det väsentliga är att bolagets operativa avgöranden inte behöver behandlas av huvudägarna. Försöken att fusionera statsägda telebolag har alla strandat på att denna förutsättning saknats.

Finska och svenska staten fungerar endast som ägare i sitt förhållande till bolaget och ingriper inte i bolagets operativa avgöranden. Bolagets styrelse och operativa ledning skall ha en stark befogenhet att strategiskt utveckla bolaget. Dessa principer utgör med andra ord en nödvändig förutsättning för värdeskapandet. Att statens ägarroll krymper proportionellt sett och dess ägande minskar klarlägger ytterligare också kommunikationsministeriets ställning som regulator för telekombranschen.

Bolagets hemort är Sverige. Med beaktande av antalen delägare i de bolag som går samman är detta en naturlig lösning. För aktieägarna i Sonera är det dock viktigt att bolaget fortsätter att noteras på börsen i Helsingfors och USA. För de finländska småplacerarna är beskattningen av ett internationellt bolag visserligen mer ofördelaktig än beskattningen av ett finskt bolag. I den kapitalskatt på 29 procent som placerarna betalar gottgörs de en källskatt på 15 procent som svenska staten uppbär hos det nya bolaget. Placerarna betalar således en 14 procents skatt till Finland för sina dividender. I skattedeklarationen skall anhållas om att källskatten gottgörs då kapitalskatt betalas för dividenderna.

Jämfört med kursnivån före arrangemanget får aktieägarna i Sonera en premie på ungefär 16 procent. Den kalkylmässiga premien förändras givetvis i takt med hur aktiekurserna utvecklas, men principen är att aktieägarna i Sonera gynnas relativt sett. I jämbördig samgång, dvs. i ett arrangemang av typen merger of equals, ligger premierna i allmänhet mellan noll och 20 procent, och bytesförhållandet kan därför anses ligga väl i linje med motsvarande arrangemang.

Finska staten har ansett det vara motiverat och klokt att byta sina aktier mot aktier i den nya helheten, eftersom vi tror på det nya bolagets strategi, tillväxt och positiva värdeskapande. Genom arrangemanget upprättas ett stabilt tillväxtbolag som blir en intressant aktör i den fortsatta konsolideringen på telemarknaden. Bolagets rådgivare investeringsbanken Goldman Sachs International samt kommunikationsministeriets rådgivare Deutsche Bank och Mandatum har i fråga om fusionen gett sitt utlåtande om de ekonomiska villkoren för byteserbjudandet (s.k. fairness opinion), och enligt deras analys är fusionen positiv för aktieägarna. Väsentligt är nu att strategin och fusionen genomförs rätlinjigt och i samklang med marknaden och att placerarna tror på strategin.

Det finns goda erfarenheter av företagsarrangemang mellan just Finland och Sverige. Som exempel kan nämnas Nordea, Stora Enso och TietoEnator. Nordiskt samarbete är lättast för oss på grund av vår gemensamma kulturbakgrund, även om engelska har valts till bolagets sofficiella pråk för tryggande av bolagens jämbördighet och underlättande av fortsatt konsolidation.

Genom denna upplysning från statsministern vill regeringen och kommunikationsministeriet som ansvarigt ministerium öppet och uttömmande informera riksdagen om den största fusionen i Finlands ekonomiska historia, en fusion där regeringen och kommunikationsministeriet har handlat med stöd av den fullmakt som Riksdagen gett och i enlighet med principerna i den. Denna upplysning utgör ett led i den öppna och klara information i linje med statens ägarpolitik som riksdagen behöver och har förutsatt och som regeringen vill bedriva.

Jouni Backman /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen kehitykseen yhdeksi maailman johtavista tietoyhteiskunnista on keskeisesti vaikuttanut telemarkkinoidemme kehitys. Telemarkkinoiden avaaminen ja monet muut ratkaisut, muun muassa pohjoismainen yhteistyö matkapuhelinstandardeissa, ovat luoneet alan toimijoille, niin operaattoreille, laitevalmistajille kuin sisältöpalvelujen kehittäjillekin, hyvät toimintaedellytykset. Myös kuluttajille valittu politiikka on merkinnyt hyviä ja kohtuuhintaisia palveluja.

Nyt tehty ratkaisu kahden pohjoismaisen perinteisen valtionyhtiön yhdistämisestä on jatkoa tälle politiikalle — haluan korostaa sanaa politiikalle. Ratkaisu on tarkoituksenmukainen myös liiketaloudellisin perustein.

Poliittisten linjausten ja ratkaisujen merkitys näin keskeisen toimialan kehittämisessä on ollut ja sen on jatkossakin oltava merkittävä. Näin riippumatta valtion omistussuhteista alan toimijoihin. Sosialidemokraatit tukevat nyt tehtyä Sonera—Telia-yhdistymistä. Valitettavan yksisilmäisenä on kuitenkin pidettävä asennetta, jonka mukaan valtio-omistaja ja sen myötä poliittiset päätöksentekijät olisivat olleet ja olisivat edelleen pelkkä rasite yritysten kehitykselle. Tämä näkemys on virheellinen Sonerankin kehitystä tarkasteltaessa.

Suomen ja Ruotsin hallitusten välisen osakassopimuksen kirjaus, jonka mukaan "uuden yhtiön kaikki hallituksen jäsenet valitaan heidän ammattitaitonsa ja kykyjensä perusteella", on hyvä ja samalla se olisi ollut riittävä. Jatko, jonka mukaan "hallitukseen ei valita valtion virkamiehiä eikä suomalaisia tai ruotsalaisia poliitikkoja", on turha ja käsittämätön. Täytyy kysyä, kelpaavatkohan norjalaiset poliitikot. Mikä jalostettu virkakieltojärjestelmä tämä on ja vielä poliittisten hallitusten kirjaamana? Eikö juuri poliitikoilla olisi kykyjä ja ammattitaitoa edustaa kansalaisia, onpa kysymys sitten heidän yhteisestä tai jopa henkilökohtaisesta omistuksestaan jossakin yhtiössä? (Ed. Ala-Nissilä: Onko vapaaehtoisia?)

Sosialidemokraatit korostavat tässäkin yhteydessä hyvän yritysilmapiirin merkitystä. On todettava, että se ei synny aliarvioimalla keskeisten omistajien tai henkilöstön roolia yhtiön kehittämisessä. Ruotsin laki edellyttää henkilöstön mukanaoloa yhtiön hallituksessa. Tämän on koskettava myös suomalaista henkilöstöä. Henkilöstön osalta on myös edellytettävä, etteivät yhdistymisen jälkeiset toimenpiteet kohdistu Suomen lainsäädännön heikomman työsuhdeturvan vuoksi erityisesti Soneran henkilöstöön.

Sosialidemokraatit pitävät perusteltuna osakassopimukseen kirjattua linjausta, että valtiot tukevat yhdistetyn yhtiön osallistumista jatkossa toimialan konsolidointiin eli jatkoyhdistymisiin. Emme sitä vastoin pidä perusteltuna kiirehtiä Suomen valtion omistusosuuden pudottamista nopealla aikataululla. Valtio-omistuksen määrän vähentämisessä tulee katseet kohdistaa ensin suuremman omistusosuuden eli tässä tapauksessa Ruotsin puolelle. Suomen valtion omistajaintressissä on myös odottaa nyt tehtävän ratkaisun ja sitä todennäköisesti ja toivottavasti seuraavien esimerkiksi pohjoismaisten toimialajärjestelyjen tuomaa hyötyä.

On ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että uudessa yhtiössä pidättäydytään toimimasta kansallisten etujen pohjalta. Tämän periaatteen kanssa on ehkä ristiriidassa se, että hallituksen puheenjohtajaratkaisua on perusteltu myös nimenomaan kansallisella intressillä.

Pidättyminen toimimasta kansallisen edun pohjalta ei voi eikä saa merkitä sitä, että Suomen valtio ei olisi jatkossakin aktiivisesti edistämässä toimialan kehitystä sekä turvaamassa laadukkaiden ja kohtuuhintaisten telepalvelujen saamista kaikkialla Suomessa. Se on valtion tehtävä omistajapolitiikasta riippumatta.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä harjoittaa jatkossakin aktiivista omistajapolitiikkaa. Liikenneministeriön roolia omistajapolitiikan toimijana on syytä arvioida. Jos ministeriö katsoo valtion Sonera-omistuksella olevan vain sijoitusintressi, ei ole perusteltua pitää tällaisen yhtiön omistajapolitiikan ohjausta ministeriössä, joka toimialansa mukaisesti vastaa telealan kilpailu- ja toimintaedellytyksistä regulaattorin elikkä säätelijän roolissa.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee uuden kilpailukykyisen pohjoismaisen yrityksen syntymistä toimialalle, joka on suurten haasteiden mutta myös mahdollisuuksien edessä. Suurella, kilpailukykyisellä yrityksellä on nykyistäkin paremmat mahdollisuudet menestyä niin asiakkaiden, henkilöstön kuin omistajienkin näkökulmasta.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Soneran nousu ja sen tuottamat myyntivoitot olivat valtion taloudessa koko vuosituhannen vaihteen huippusuhdanteen suurin yksittäinen onnenkantamoinen. Nyt olemme toisenlaisessa tilanteessa. Soneran toiminta nykyisen kaltaisena yhtiönä on päättymässä. Yhtiön johdon virhearvioinnit ja toisaalta valtion omistajapoliittisen valvonnan epäonnistuminen johtivat Soneran velka-ahdinkoon, yhtiön strategiseen äkkikäännökseen, vertailuyhtiöitä nopeampaan markkina-arvon laskemiseen sekä valtion jäljellä olevan omaisuuden kautta merkittäviin taloudellisiin menetyksiin. Itseriittoisesta Sonerasta tuli kahdessa vuodessa nöyrä fuusiokumppani.

Sekä vuoden 2000 myyntivaltuuksien että vuoden 2001 antijärjestelyjen yhteydessä tämä sali on joutunut etsimään valtion omistajapolitiikan sisältöä. Ylipäänsä Lipposen hallitusten aikana valtion omistajapolitiikka on ollut hetkellistä reagointia ilman selkeää strategista otetta. Nytkin joudumme kysymään, mikä on valtion omistajapolitiikan sisältö ja mikä on valtion rooli pörssilistatussa yhtiössä. Soneran opetuksen perusteella vastaukseksi jälkimmäiseen kysymykseen pitäisi tulla ainakin kaksi ei-lausetta: ei pelkästään riskien takaaja eikä pelkästään yhtiön johdon kumileimasin. Niin kauan kuin valtiolla on taloudellista etua jossakin yhtiössä valvottavanaan, käyttäköön se myös omistajuuteen kuuluvaa valtaa. Pörssilistautumista on kuitenkin pidettävä lähtökohtaisesti tienä omistuksesta luopumiseen.

Fuusiolla vakavaraiseen Teliaan Sonera pääsee mukaan yhtiöön, jonka tulevaisuus on operaattorikentällä poikkeuksellisen vakaalla pohjalla. Tässä mielessä keskustan eduskuntaryhmä pitää ratkaisua Suomen valtion ja itse yhtiön kannalta perusteltuna. Aina voidaan kuitenkin kysyä, määrittikö fuusion ajankohtaa enemmän poliittinen tarkoituksenmukaisuus kuin Soneran osuuden maksimointi tulevassa yhtiössä. Pelkästään kolmannen sukupolven toimiluvista väistämättömiksi käyvät arvonalennukset — kirjanpidon 3,6 miljardista eurosta eli 21 miljardista markasta jopa nollaan — olisivat olleet poliittisesti enemmän kuin kiusallisia. Nyt tämä ongelma on lakaistu ruotsalaiseen yhtiöön ja sikäläiseen politiikkaan. Fuusiossa yhdistyy ruotsalainen vakavaraisuus ja suomalainen teknologiaosaaminen.

Sonera on historiallisesti tarkasteltuna ollut suomalaisen tietoliikennesektorin ydin. Valtion siirtyminen nyt vähemmistöomistajaksi merkinnee lopullista luopumista mahdollisuudesta käyttää yhtiötä tietoyhteiskuntapolitiikan välineenä.

Soneran siirtyminen ulkomaiseen omistukseen pakottaa pohtimaan vakavasti suomalaisen tietoyhteiskuntapolitiikan sisältöä ja niitä poliittisia välineitä, joilla tasa-arvoinen ja kaikkien kansalaisten tietoyhteiskunta rakennetaan. Pelkkä markkinaehtoisuus on nostanut jo esiin käytännön esimerkkejä tietoyhteiskunnan alueellisesta epätasa-arvosta.

Yksi näistä monista on Liperin Ristin koulu. Ensin Sonera edellytti viittä käyttäjää. Tavoitteen saavuttamisen jälkeen ehdoksi asetettiin seitsemän käyttäjää. Lopulta Ristin koulun mahdollisuus saada nopeat tietoliikenneyhteydet kaatui Soneran vaatimukseen 400 asiakkaan talousalueesta. Tähän Liperin Ristin koulun noin 150 talouden vaikutusalueella eivät ole mitään käytännön mahdollisuutta.

Arvoisa puhemies! Valtion ydintehtäviin tietoliikenteen alueella eivät suinkaan kuulu operaattoreiden omistusjärjestelyt. Valtion tehtävänä on sen sijaan taata kansalaisten ja yritysten toimintaedellytykset kehittyvässä ympäristössä. Juuri tavallisten kansalaisten tietoyhteiskuntamahdollisuuksista huolehtimiseen ei nykyiseltä hallitukselta ole riittänyt poliittista tahtoa. Suomi onkin jäänyt viime vuosina laajakaistaisten tietoliikenneyhteyksien kehityksessä Oecd-maiden jälkijoukkoon. Samaan aikaan digi-tv:n ja mobiiliyhteyksien suurimmat menestystoiveet ovat haihtuneet.

Soneran liiketoiminta kehitettiin vuosikymmenien aikana kukoistukseensa suomalaiseen koulutusjärjestelmään perustuvan osaamisen avulla. Suomen tulevan menestyksen avain on entistäkin enemmän osaamispääoma. Tämä luodaan tietoyhteiskunnassa paitsi koulutusjärjestelmällä myös kansalaisten tasavertaisella mahdollisuudella osallistua tietoyhteiskunnan verkostoituvaan tiedonvälitykseen. Poliittiset päätökset jokaisen oikeudesta kohtuuhintaisiin tietoliikenneyhteyksiin asuinpaikasta riippumatta on pohja, jolle tuleva vauraus ja sen perustana oleva osaaminen rakentuvat. Soneran kohtalon jo ratkettua poliittista energiaa on syytä suunnata näiden jokaista suomalaista, jokaista kansalaista, koskettavien asioiden ratkaisemiseen.

Jyri  Häkämies  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksikin hallitus ansaitsee kiitoksen siitä, että eduskunta saa näin nopeasti arvioitavaksi pääministerin ilmoituksen ja ministeri Sasin esittelyn Soneraa koskevasta järjestelystä. Näin voidaan välttää jälkiviisastelua, josta Sonera-ratkaisut ovat usein kärsineet.

Sonera on kehittynyt valtion virastosta ja liikelaitoksesta kansainväliseksi teleyhtiöksi, jolla on vankka asema Itämeren alueen markkinoilla. Suomalaisille veronmaksajille on syntynyt Posti- ja telelaitoksen kehittämisestä ja jalostamisesta merkittävää hyötyä ja lisäarvoa.

Hallitus on toiminut määrätietoisena ja aktiivisena omistajana markkinoilla. Investointipankki Goldman Sachsin arvion mukaan vuosina 95—96 koko PT-konsernin, siis tuolloin vielä mukaan laskien Suomen Posti, yhtiön arvo olisi ollut noin 10—12 miljardia markkaa. Tämä arvio on ylitetty moninkertaisesti. Vuoden 1998 listautumismyynnissä valtio sai noin 7 miljardia markkaa, vuonna 99 noin 20 miljardia markkaa ja vuoden 2000 myynnissä jälleen noin 12 miljardia markkaa. Yhteensä myyntitulot ovat siis lähes 40 miljardia markkaa eli 6,6 miljardia euroa. Tämän lisäksi valtio on saanut Sonerasta osinkotuloja noin 770 miljoonaa markkaa sekä PT-konsernilta yli miljardin.

Viime vuonna valtio joutui tosin vaalimaan omistuksensa tulevaisuutta sijoittamalla osakeannissa yhtiöön noin 500 miljoonaa euroa. Osakeanti nopeutti yhtiön velkataakan keventämistä ja oli osa yhtiön ydinliiketoimintaan keskittyvää strategista uudelleenjärjestelyä. Merkintähinta oli 2,7 euroa, eli tuo sijoitus on jo nyt tuplaantunut.

Yhteensä valtio eli suomalaiset veronmaksajat ovat saaneet Soneran yksityistämisestä yli 30 miljardin markan nettotulot. Näillä tuloilla on voitu lyhentää valtionvelkaa, mikä on luonut kaivattua pelivaraa valtion budjettiin. (Ed. Ala-Nissilä: Mitä olisi voitu saada aikaan toisin toimimalla?) Säästyneiden korkomenojen ansiosta voimavaroja on voitu suunnata hyvinvointipalveluiden vahvistamiseen, ed. Ala-Nissilä. Olemme voineet toteuttaa esimerkiksi lasten esiopetusuudistuksen.

Hallitus on eri tilanteissa toiminut eduskunnan antamien valtuuksien puitteissa. Eduskunnassa viime lokakuussa antamassaan selvityksessä hallitus totesi, että omistajapolitiikan pelisäännöt perustuvat osakeyhtiölain ja arvopaperimarkkinalainsäädännön noudattamiseen. Tässä suhteessa omistaja on noudattanut tärkeitä kotimaisia ja kansainvälisiä toimintaperiaatteita.

Suomalaisen Soneran ja ruotsalaisen Telian muodostama telealan yhtiö on vahva liittouma. Siinä voidaan hyödyntää vahvistuneen taseen ja suurempien voimavarojen turvin molempien yhtiöiden tämänhetkisiä vahvuuksia, kuten suomalaista osaamista ja tietotaitoa. Valtion viime vuonna Soneraan tekemä lisäsijoitus näyttää hyvin onnistuneelta, vaikka puiden siimeksestä eräät sitä varmuuden vuoksi epäilivätkin. Kunnossa oleva yhtiö turvaa parhaiten suomalaisia työpaikkoja ja tehtyjä sijoituksia. Tältä yhtiöltä osakkeenomistajat voivat oikeutetusti odottaa myöskin osinkotuloja lähitulevaisuudessa.

Suomen valtio omistaa yhdistetystä yhtiöstä edelleen 19 prosenttia, jos osakevaihtotarjous hyväksytään sataprosenttisesti. Tämä antaa hallitukselle mahdollisuuden jatkaa osakkeiden myymistä, kun aika on oikea ja hinta kohdallaan. Se tulee olemaan myös veronmaksajien etu. Nyt tehdyssä kaupassa Soneran osakkeenomistajat saivat kelpo hinnan ja hyvän sopimuksen. 16 prosentin preemio on nykyisillä markkinoilla hyvä. Lisäksi yhtiön ohjaukseen ja hallituksen rakenteeseen liittyvät ratkaisut ovat olleet onnistuneita. Jotain onnistumisesta kielii myös keskustelu Lahden toisella puolella.

Suomalaisten osakesäästäjien kannalta ratkaisu on onnistunut. Uudelta liittoumalta osakkeenomistajat voivat odottaa sijoituksensa vahvistuvan ja riskin pienenevän. Myös osakesäästäjien taholta ratkaisu on saanut kiitosta.

Arvoisa rouva puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää nyt solmittua sopimusta Soneran ja Telian fuusiosta hallituksen omistajapolitiikan tavoitteita vastaavana ja veronmaksajien etujen mukaisena. Ministeri Sasi ansaitsee tunnustuksen hyvin neuvotellusta sopimuksesta. (Hälinää)

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Soneran lähihistoria kuvastaa osaltaan sitä murrosta, minkä elinkeinoelämä on viime vuosina kokenut. Posti—Telestä irrotettu ja Soneraksi nimensä vaihtanut telepuoli on päätynyt osaksi uutta pohjoismaista viestintäoperaattoria. Uusi yhtiö on Pohjoismaiden ja Baltian alueen johtava teleoperaattori sekä matkaviestinnässä että kiinteän verkon palveluissa. Isomman osuuden uuteen yhtiöön toi strategialtaan konservatiivisempi ja siksi tällä hetkellä paremmassa asemassa oleva ruotsalainen Telia.

Moni saattoi mieltää Soneran aivan viime vuosiin asti puhtaasti kotimaiseksi valtionyhtiöksi, jolla olisi ikään kuin kansallisena tehtävänä turvata puhelin- ja miksei myös uudet laajakaistapalvelut. Todellisuudessa suurimmissa taajamissa palveluista olivat jo pitkään huolehtineet paikalliset puhelinyhtiöt. Monopolien purkaminen ja kilpailun vapauttaminen 80-luvulta alkaen on hyödyttänyt ennen kaikkea asiakkaita ja todennäköisesti taannut paremmat palvelut halvemmalla hinnalla. Mitä sitten palvelujen saatavuuteen tulee, niin nykyään kotitalouksien ja yritysten palvelut varmistetaan asettamalla velvoitteita operaattoreille eikä keinona enää käytetä valtion operaattoriomistusta. Vasemmistoliitto korostaa, että valtiovallan tehtävänä on varmistaa, että myös haja-asutusalueilla tarjotaan hyvät ja edulliset palvelut. Niitä tarvitsevat niin asukkaat kuin yrityksetkin.

Mitä laajakaistayhteyksiin tulee, niin tarjolla on erilaisia teknisiä ratkaisuja ja useita palveluntarjoajia. Siksi satojen miljoonien eurojen valtion panostus yhteen tekniseen vaihtoehtoon ja yhteen valtion osaksi omistamaan operaattoriin ei ole välttämättä järkevää. Ja toisaalta informaatioteknologiakuplan puhjettua voidaan vähän paremmin nähdä, millainen merkitys laajakaistayhteydellä on tulevina vuosina.

Sonera aloitti jo varhain kansainvälistymisen, joten se toimi tavallisten yritysten tapaan eikä halunnut tyytyä vain huolehtimaan toimialueensa kansalaisten palveluista. Kansainvälisen kilpailun voimistuminen onkin pakottanut operaattorit etsimään kasvua kotimaasta ja ulkomailta yritysostoin ja sulautumisin.

Soneran johdolla on kunnianhimoinen kansainvälistymisstrategia, jolle se sai täyden tuen keskustapuolueen johtamalta hallintoneuvostolta. Se strategia petti, kun Sonera ja niin monet muut teleyhtiöt lähtivät yltiöpäiseen kilpaan kolmannen sukupolven operaattoriluvista nostaen huutokaupassa lupahinnat korkeammiksi kuin mihin yhtiöllä oikeastaan olisi ollut varaa. Epäonnistumisen seurauksena Sonerassa vaihtui johto ja hallintoneuvosto lakkautettiin. Lopulta valtio joutui panostamaan yhtiöön lisää voidakseen säilyttää yhtiön toiminnassa ja taatakseen jäljellä olevan valtion omistuksen arvon. Valtio-omistajalle Soneran ja Telian yhdistyminen näyttää edulliselta ja eduskuntahan on myyntivaltuudet myöntänyt. Tässä yhteydessä on toki paikallaan muistuttaa siitä, että valtion omistusosuuden vähentämistä uudessa yhtiössä ei pidä nähdä itsetarkoituksena, vaan valtionomistusta pitää arvioida tarkoituksen perusteella.

Hyvät edustajatoverit! Uusi yhtiö on valinnut kotipaikakseen Tukholman. Ehkäpä se saa suomalaisen asiakkaan myös havahtumaan niin, että selvitetään itselle, onko jokin toinen operaattori edullisempi kuin uusi pohjoismainen yhtiö.

Mutta tämä kotipaikan valinta antaa aihetta myös laajempaan pohdintaan. Suomalaisten yhtiöiden kansainvälistyminen ja rajat ylittävät fuusiot ovat suhteellisen tuore ilmiö. Sen myötä pääkonttorin sijoittuminen Suomeen on yhä vähemmän itsestäänselvää niin kuin sekin, missä määrin tulevaisuuden kannalta tärkeää tutkimus- ja kehitystyötä tehdään Suomessa ja missä määrin niitä toimintoja siirtyy tai perustetaan ulkomaille. (Puhemies koputtaa)

Vasemmistoliitto korostaa, että maamme tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että korkeaa osaamista edustavat työpaikat säilyvät ja kehittyvät Suomessa, mikä asettaa valtiovallalle melkoisen haasteen. Sonera muun muassa omistaa sataprosenttisesti tytäryhtiönsä Primatelin. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää välttämättömänä, että yhtiön 1 700 työpaikkaa säilyvät jatkossakin.

Henrik Lax /r:

Värderade fru talman! För att kunna hävda sig i konkurrensen med de mycket större internationella teleoperatörerna är det viktigt med ett gott samarbetsklimat mellan företagen i Norden. Fusionen Sonera-Telia är ett exempel på en bra nordisk lösning under nya marknadsvillkor. Med detta följer Sonera Nordea och Stora Enso i fotspåren. Tillsammans bildar Sonera och Telia en solid koncern med god riskhanteringsförmåga. För placerare i Sonera, inte minst för den finska staten som största ägare, är detta goda nyheter då osäkerheten kring företagets ekonomi nu minskar.

Oppositionen har krävt att skattebetalarna måste få tillbaka de tre miljarder mark som staten satsade i bolaget i fjol. Det är svårt att tänka sig att det skulle föreligga några meningsskiljaktigheter om detta. Samtidigt måste man emellertid inse att det i stor utsträckning var tillskottet från statens och privata placerares sida som gjorde Sonera s.a.s. fusionsdugligt. Detta banade väg för den nya starka nordiska operatören. Nu, efter fusionen, finns det förutsättningar för att skattebetalarna ska kunna få tillbaka insatsen. Redan dagens aktiekurs är betydligt högre än den var då staten gick med i emissionen. Ingen kan heller säga hur mycket staten kunde ha blivit tvungen att ytterligare satsa i Sonera, om Sonera inte hade gått ihop med Telia.

Den finska och den svenska staten har båda förbundit sig till att under de kommande fem åren minska det statliga ägandet i det nya bolaget. På längre sikt kan det ifrågasättas om staten kan och bör vara en företagsägare på den globala marknaden.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että fuusio ei johda kilpailun vähenemiseen Suomen markkinoilla. Telian ja Soneran suuren valtiollisen omistuksen vuoksi on erityisen tärkeää, että kaikki tapahtuu avoimesti ja oikein. EU:n komission on ensin hyväksyttävä kauppa. Samalla on tärkeää huomata, että hintojen alhaalla pitämiseksi tarvitaan myös muuta kuin kilpailua. Viestintäalalla on useita näkymättömiä kilpailua estäviä aineksia, joista myöskään Sonera ja Telia eivät ole vapaita.

Kaikki olemme havainneet, että on kolme kertaa kalliimpaa soittaa operaattoreiden välisiä puheluja kuin samaa operaattoria käyttävälle henkilölle — puhumattakaan kansainvälisten puheluiden hintaeroista. Tämä ei johdu kustannuksista, vaan uudentyyppisestä elektronisesta monopolista, jolloin samalla alueella voi olla useita hallitsevia toimijoita, monopolisteja, mikä on elektronisen maailman kummallinen ominaisuus. Kuluttajien kannalta on tärkeää, että EU ottaa nämä asiat vakavissaan ja poistaa kohtuuttomat operaattoreiden väliset hintakynnykset. Vuosi sitten eduskunnan hyväksymässä telemarkkinalaissa ryhdyttiin toimenpiteisiin kilpailun lisäämiseksi kolmannen sukupolven matkapuhelinoperaattoreiden ja Internet-operaattoreiden välillä. On tärkeää, että hallitus seuraa lain vaikutuksia ja harkitsee uusien askelien tarvetta.

Fru talman! Sonera har varit föremål för mycket publicitet under de gångna åren — positiv lika väl som negativ. Då den gigantiska globala IT-bubblan blåstes upp kunde man för Sonera ha köpt upp Finnair 153 gånger. När året 1999 kommer att skildras i historieböckerna får säkert drivkrafterna bakom teknologisektorns överdrivna förväntningar en specialanalys — och det med all rätt.

Då staten nu kliver ur den tid då den med egen affärsverksamhet tog ansvar för samhälleliga bastjänster, såsom teletjänsterna i glesbygden, är det nödvändigt att noggrant se upp med att det inte uppstår teknologisk ojämlikhet. Samhället har fortfarande ett intresse och en skyldighet att tillgodose glesbygdens och utsatta befolkningsgruppers behov.

Tillsvidare har marknadens egna drivkrafter gett upphov till ett väl utbyggt mobiltelefonnät i landet. Kabelnätet är fortfarande viktigt för elektronisk dataöverföring, men det är omöjligt att förutse hur länge och i vilken utsträckning nätet består innan ny teknik kanske tar över. Utvecklingen kan föra med sig teknologi som börsnoterade bolag inte anser vara tillräckligt lönsam i glesbygden. Det får inte gå så, att tillgången till egentliga teletjänster koncentreras endast till tätorterna. Medborgarna bör ges tidsenliga förutsättningar att leva och verka oberoende av boningsort.

Detta måste regeringen följa upp. Ett instrument att ta till kunde vara de koncessionskrav som ställs på mobiltelefonoperatörerna. Krav kunde ställas på t.ex. dataöverföringshastigheter och nätets omfattning. För trådtelefonverksamheten krävs inte koncessioner. Hur en eventuell indragning av nödvändiga trådtelefontjänster skall kunna motverkas måste lösas på annat sätt.

Fusionen aktualiserar alltså frågor som kräver pragmatiska lösningar. Styrmedlen kan vara andra än direkt statligt ägande. Fusionen måste följas upp med ett vaksamt öga och en beredskap från statens sida att agera för att jämlikheten i samhället skall kunna tryggas.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa kasino- ja pörssipelissä on tultu vaiheeseen 2b. 1980-luvun jälkipuoliskon varsinainen kasinopelikausi tuotti seuraavan vuosikymmenen talouslaman ja valtion raskaan velkaantumisen. Tätä ykkösvaihetta seurasi pörssipeli sittemmin Soneraksi ristityllä teleoperaattorilla. Innokkaimmat kansanedustajatkin ehtivät jo maksaa mielikuvissaan huomattavan osan ensimmäisen kasinopelin tuottamista valtionveloista Soneran osakkeiden myynnistä saatavilla rahoilla ja vielä käyttää niitä hitusen hyvinvointipalveluiden parantamiseenkin. Tämäkään lottovoittounelma ei toteutunut. Soneran oma kisailu umts-markkinoilla ei tuottanut sen itsensä, eikä valtio-omistajan toivomaa tulosta. Laiha lohdutus on, etteivät pelissä rahallisesti onnistuneet muut toimijat kuin ne valtiot, jotka huutokauppasivat umts-luvat.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa Sonera—Telia-fuusion edullisuus ja ylipäätään hyväksyttävyys on projisoitava aivan uuteen todellisuuteen. Tehdyllä fuusioratkaisulla romutettiin aiemman pääministerin ilmoituksen sisältämä viesti siitä, että Sonera keskittyy heikosti menestyneen ulkomaanturneen jälkeen kotimaisen bisneksensä kehittämiseen. Valtiohan sijoitti tässä tarkoituksessa Soneraan 3 miljardia markkaa. Vaikka Soneran velkataakka onkin keventynyt kohtuullisen hyvää vauhtia alle 3 miljardiin euroon, sitä ei ilmeisestikään pidetty riittävänä tervehtymisenä sitoumuksiin ja markkinaodotuksiin nähden.

Fuusioituminen Teliaan helpotti mitalin tätä puolta, mutta merkitsi samalla Suomen valtion siirtymistä vähemmistöosakkaaksi muodostuneessa konsernissa. Näinhän on käynyt suomalaisille muissakin vastaavissa operaatioissa pankki- ja teollisuusmaailmassa. Johtajuusmallikin on tismalleen se sama: aluksi ulkomaalaisten pääosin omistaman yhtiön johdossa säilyi joku tai jotkut suomea puhuvat henkilöt. Ylipäätään on hyvä, ettei pääministeri luvannut fuusioon liittyen mitään erityistä piensijoittajille. Eiväthän ratkaisut kohta ole enää suomalaisten käsissä. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että meillä Sonera haluttiin irrottaa poliittisesta ohjauksesta. Nyt Sonera on oleva tarkassa Ruotsin valtion ohjauksessa, sillä vastaavaa järjestelyä ei ole siellä ainakaan vielä tehty — hallituksia koskevat kommentithan ovat ihan oma lukunsa.

Suomen ja suomalaisten kannalta on ratkaisevaa millaista yritysstrategiaa uusi Telia tulee Suomessa harjoittamaan. Suurin vaaramomentti sisältyy kiinteän puhelinverkon yhtiöittämiseen ja sitä kautta lankapuhelinpalvelujen tarjonnan alueelliseen eriarvoistumiseen. Soneralla on 27 prosentin osuus lankaliittymistä. Näistä 530 000 liittymästä pääosa on Itä- ja Pohjois-Suomessa. Suomalaisten on pidettävä kuuluvalla äänellä huoli siitä, etteivät syrjäseutujen puhelutarjontapalvelut heikkene eikä niitä hinnoitella omaan kalliiseen hintaluokkaansa.

Markkinoiden vaste fuusiolle oli tyly: niin Ruotsissa Telian kuin Suomessa Soneran osakkeiden hinta laski. Suomessa Soneran osakkeen hinta on nyt vajaat 5,5 euroa. Juuri tämä luo uhkan, että uusi yhtiö keskittyy kermankuorintaan, matkaviestinpalveluiden tarjontaan, ja myy pois kiinteän puhelinverkon. Jos näin käy, fuusioratkaisua ja sen tekijää ei syrjäseuduillamme tästä syystä hyvällä muistella.

Arvoisa puhemies! Kaikesta huolimatta vihreä eduskuntaryhmä joutuu toteamaan, että se on tehty, mikä on tehty. Nyt on pidettävä huoli siitä, että valtio ei myy nykyhintatasolla fuusioituneen yhtiön osakkeita ja ainakin yrittää vaikuttaa sen yritysstrategiaan Suomen kansallisen edun mukaisesti.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa puhemies! Rauhoittavia uutisia posti- ja lennätinlaitoksesta — näin voisi kai luonnehtia erään historiallisen ajanjakson päätöstä ja uuden alkua. Pilviin nousseen ja osin valtion hyväksi myydyn it-firman, optioseikkailuista tunnetun valtionyhtiön ja maailmanmatkoilla velkaantuneen tulevaisuuden tavoittelijan taival on nyt taittumassa rauhalliseen pohjoismaisen liiton satamaan. Se, mikä ruotsalaisille ei onnistunut norjalaisten kanssa, näyttää nyt onnistuvan suomalaisten kanssa. Toivotamme uudelle yritykselle hyvää matkaa, mutta samalla on syytä muistuttaa niistä periaatteista, joita pörssissä toimivan valtio-omisteisen yhtiön hoidolta tulee vaatia.

Viime joulukuulla hyväksymissään teeseissä valtion omistajapolitiikassa kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä harmitteli sitä, että hallituksen omistajapolitiikka on ollut epäjohdonmukaista. Toisaalta on korostettu isännän äänen merkitystä, toisissa yhtiöissä on välillä luovuttu kokonaan ottamasta kantaa yhtiötä koskeviin linjakysymyksiin ja välillä taas aktiivisesti osallistuttu.

Kun valtio yksityistää omistamiaan yhtiöitä tuomalla ne pörssiin, muiden näihin osakkeisiin sijoittavien tulee voida luottaa siihen, että kysymyksessä on aito pörssiyhtiö. Pörssiyhtiölle on tärkeää varallisuuden lisääminen, mutta sen paremmin valtion omistamien kuin muidenkaan yhtiöiden ei tule ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joiden avulla yhtiön arvo kasvaa nopeasti lyhyellä aikavälillä kohtuuttomia riskejä ottamalla tai toimimalla yleisesti arvioiden kyseenalaisella tavalla.

Valtionyhtiön kyseessä ollen tulee valtion huolehtia siitä, että yhtiö noudattaa vastuullista työnantajapolitiikkaa ja toimii liiketoiminnassaan kestävin perustein. Pörssiyhtiöiden ongelmien selvittelyn tulee ensisijaisesti olla yksityisten varojen varassa. Osinkotulojen käytössä voidaan ja tulee ottaa huomioon myös yhteiskunnan talous-, alue- ja työllisyyspoliittiset tavoitteet.

Arvoisa puhemies! Soneran ja Telian fuusiossa on käsittääksemme saavutettu ne taloudelliset ratkaisut, jotka ovat olleet mahdollisia. Suomen valtion omistusosuudeksi tulee noin 19 prosenttia. Fuusio avaa mahdollisuuksia laajaan pohjoismaiseen ja Baltian maita koskevaan toimintaan. Viime syksyn panostus on kantanut taloudellisesti hyvää satoa, vaikka se ei aivan ohjelmapaperimme parhaiden periaatteiden mukainen ollutkaan, koska valtio joutui sijoittajaksi pörssiyhtiöön. Telian matkapuhelintoiminnat Suomessa jouduttaneen myymään, mutta muuta ongelmaa EU:n kilpailusäännöistä tuskin tulee.

Arvoisa puhemies! Erityisten yhteiskunnallisten velvoitteiden tai toivomusten asettaminen kahden valtion ja muiden osakkeenomistajien yhteisesti omistaman pörssiyhtiön kontolle on varsin monimutkaista eikä oikein sovi pörssiyhtiön yhteyteen. On hyvä tavoitella valtakunnallista laajakaistaverkkoa, mutta asiaa on katsottava kaikkien alalla toimivien yhtiöiden kannalta eli siitä näkökulmasta, mitä mahdollisuuksia valtiolla ylipäänsä on esimerkiksi lupien antamisen yhteydessä asettaa velvollisuuksia alan yhtiöille palvelujen hoitamisesta syrjäseuduilla.

Käytännössä tavoitteena oleva valtakunnallinen laajakaistaverkko jäänee markkinoilla toimivien operaattorien tehtäväksi, vaikka yhdymmekin siihen vaatimukseen, että palveluiden kehittäminen on tärkeämpi tehtävä kuin pörssikurssien vahtiminen. Osinkotulojen käytössä voidaan noudattaa kristillisdemokraattien ohjelmapaperissa asetettuja tavoitteita näiden voittojen kohdentamisesta yhteiskuntapoliittisesti tärkeisiin asioihin, mutta yksityistämistuloista tuskin tarvitsee suurta huolta kantaa aivan lähivuosina. Silti on syytä yhtyä ministeri Sasin julkisuudessa esittämään arvioon siitä, että mikäli myydään, tavoitteena on paras mahdollinen hinta.

Oikeaan osuu myös Soneran ja samalla uuden yhtiön hallituksen puheenjohtaja todetessaan, että tekeillä oleva liitto tukee valtion omistuksen arvon kehitystä. Vähintään yhtä tärkeää on kyseisten yritysten Suomessa olevien työpaikkojen turvaaminen. Tähänhän olisimme toivoneet ministeri Sasin kiinnittävän enemmänkin huomiota.

Arvoisa puhemies! Nyt ei tarvita enää äkkinykäyksiä, ettei enää tulisi lisää äkkipysäyksiä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Arvostelin puheessani viime lokakuussa hallituksen omistajapolitiikkaa sekavuudesta ja linjattomuudesta. Tuolloin eduskunta keskusteli valtion osallistumisesta Soneran osakeantiin sen pelastamiseksi konkurssitilasta. Rahaa myönnettiin, ja yhtiö pääsi hetkeksi kuiville Saksan kymmenien miljardien hävitettyjen markkojen umts-seikkailuista. Samoin meneteltiin pankkikriisin yhteydessä 90-luvulla, jolloin rahaa paloi kymmeniä miljardeja hävitettyjä markkoja pankeille. Hallitus ja poliittista valtaa pitävät pystyvät reagoimaan nopeasti ja olemaan anteliaita, kun suuryritykset ovat vaikeuksissa, mutta kun eläkeläiset, lapsiperheet tai työttömät tarvitsevat helpotusta elinoloihinsa, tarvitaan tukku komiteoita ja vuosien jahkailu — ja tuloksena on yleensä silloinkin pelkkä vesiperä kansalaisten kannalta.

Vasemmistoa on pidetty perinteisesti yhteiskunnan tarjoamien peruspalvelujen puolustajana. (Ed. Uotila: Pitää paikkansa! — Ed. Kekkonen: Näin on!) Niin on ainakin annettu ymmärtää. Näitä peruspalveluja ovat tiestön hoito, posti- ja telepalvelut, koulutus, terveydenhuolto ja nykyaikana myös sähköhuolto. Mitä on nyt tapahtunut, kun koko vasemmisto yhdessä vihreän uusvasemmiston ja oikeiston kanssa on saanut hallita maata ylileveän eduskuntaenemmistön turvin pian kahdeksan vuotta ilman opposition todellista vaikutusmahdollisuutta? Tiestön hoito on liikelaitostettu ja kilpailutettu, mikä on johtanut pientiestön kunnon romahtamiseen kuluneena talvena. Posti on saneerannut laumoittain väkeä ulos ilmeisesti siksi, että pian senkin toiminta muuttuu ylikansalliseksi. Terveydenhuollossa yksityiset palvelujen tarjoajat valtaavat alaa ja kunnallinen koneisto kärsii rahoitusongelmista ja jonoista. Sähkömarkkinoilla saksalaiset ja muut ulkomaiset yritykset valtaavat markkinoita (Ed. Elo: Miten Sonera sitten?) ja Kemiran kaltaista perusteollisuutta myydään ulkomaille, ed. Elo. Myös rautatieliikenteen avaamisesta kilpailulle EU-alueella puhutaan vakavasti. Suomalaisista on tulossa torppareita ja vuokralaisia omassa maassaan.

Näyttää siis siltä, että vasemmistolla ja oikeistolla on yhteinen päämäärä: valtion omaisuuden myyminen ulkomaille (Ed. Tennilä: Ei ole!) ylikansalliselle rahalle lähes hinnalla millä hyvänsä seurausvaikutuksista välittämättä. Onhan se sitten hyvä vastustaa ylikansallista rahavaltaa Attacissa. Nyt keskustelun aiheena oleva Soneran ja Telian yhdistyminen on vain yksi esimerkki tästä toimintalinjasta, josta hallitukselta on turhaan odotettu omistajapoliittista selontekoa eduskunnalle. Ruotsalaiset saavat asiantuntijoidenkin mukaan edullisesti, vähintäänkin 5 prosentin alihintaan, määräysvallan Sonerasta, ja Suomen valtiolle jää vain 19 prosentin osuus määräysvallasta Ruotsin 45 prosenttia vastaan. Ei siis epäilystä, kuka on isäntä talossa. Kun lisäksi Suomen valtio aikoo supistaa omistusosuuttaan edelleenkin, on suomalaisten televerkon tulevaisuus pian ruotsalaisten armoilla. Mitenkähän paljon ruotsalaisia kiinnostaa esimerkiksi Tuupovaaran Syrjävaaran tai Savukosken Kuttusojan laajakaistayhteyksien kehittäminen?

Perussuomalaisten mielestä olemme vasemmiston johdolla vaarallisella tiellä tässä kansainvälisen laulannassa. Mikäli nykylinjaa jatketaan, vaarantuvat varsinkin maamme syrjäalueiden peruspalvelut vakavalla tavalla. Ulkomaisia toimijoita eivät kiinnosta muutaman asukkaan asuttamien kylien tarpeet. Ne haluavat kuoria kermat päältä tiheään asutussa Ruuhka-Suomessa, kuten ed. Pulliainenkin täällä puheenvuorossaan totesi. Kun rahalle annetaan ylivalta, se on hyvin kylmä isäntä. Vanhaa sananlaskua lainaten: "Turha on hiiren haukotella, kun puolet on jo kissan suussa."

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Ihmettelen vähän näitä puheita ylileveästä hallituksesta, kun niitä esittää pienen ryhmän edustaja. Tarkoittaako se sitä, että ed. Vistbacka ei pyri hallitukseen seuraavien vaalien jälkeen, ettei vaan hallitus tule liian ylileveäksi? Tästähän on kysymys. Minä suhtautuisin myönteisemmin kyllä pieniin ryhmiin kuin ed. Vistbacka.

Ed. Karjula sanoi minusta hyvin tästä ratkaisusta, että on syntynyt yritys, joka on poikkeuksellisen vakaalla pohjalla. Kuitenkin ed. Karjula puhuu valtion omistajapolitiikan epäonnistumisesta millään tavalla kertomatta, mitä hän konkreettisesti tarkoittaa. Jos puhutaan Sonerasta, on suomalaisella osaamisella luotu kansainvälisesti kilpailukykyinen yritys, josta valtio on voinut saada 40 miljardia. Minä puhun nyt markoista, että tämä menisi paremmin perille. Tietysti voidaan nyt sitten sanoa, että olisi pitänyt saada enemmän, kun olisi harjoitettu parempaa omistajapolitiikkaa. Minä tulen sitten tästä lähtien kysymään ed. Ala-Nissilältä, milloin minun pitää myydä, jos minulla on jotain omistusta. Jos ed. Ala-Nissilä ohjaa takapenkiltä, varmaan ed. Karjula sitten ohjaa vierestä. Minusta eniten hurahtaneita pörssikuplasta ovat ne, jotka vielä haikailevat joidenkin mahdollisten miljardien perään. Eikö nyt ole jo aika olla jalat maassa?

Kun valtio sijoitti Soneraan 3 miljardia, se oli nimenomaan sijoitus. Se on siis siellä olemassa, turvaamassa Soneran tulevaisuutta. Tämä sijoitus saadaan takaisin, vähintään se 3 miljardia mutta luultavasti myös enemmän. Kysymyshän on ollut todellakin enemmästä kuin vain rahasta, siitä että on turvattu suomalainen osaaminen, työpaikat — ja tässäkin ratkaisussa on siitä kysymys — ja ennen kaikkea yrityksen kasvumahdollisuudet, koska kyllähän Sonera pärjäisi ilmankin. Ei Sonera missään konkurssitilassa ole ollut, vaan todellakin se on ollut saamassa asiansa hyvään järjestykseen. Näköala selvitä veloistakin on ollut olemassa. Emmehän me ole tätä yritystä luoneet vain sitä varten, että se on nykyisen kokoinen. Me olemme olleet luomassa, vapauttamassa markkinoita sitä varten, että suomalainen yritys voi kasvaa kansainvälisesti sen osaamisen varassa, joka meillä on kehitetty. Näin ollen siis nyt on synnytetty sellainen yritys, joka ensinnäkin tietysti keskittyy tämän fuusion toimeenpanoon, kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joita se vaatii, ja sitten lähtee hakemaan sitä kasvua kansainvälisiltä markkinoilta ja todellakin huomattavasti vakavaraisempana, kuin jos pelkästään Sonera olisi ollut liikkeellä.

Siinä, että on syntynyt tasavertaisten osapuolten fuusio, on kyse siitä, että saadaan myöskin tasapuolinen asetelma, kun tätä yritystä pitää panna kuntoon. Ymmärrän hyvin sen, että täällä on hieman vieroksuttu sitä, että halutaan korostaa sitä, että tässä ei ole ikään kuin niin sanotusti poliittisia tekijöitä taustalla. Mutta kyllä tämä sitä tarkoittaa nimenomaan, kun katsotaan Suomen osapuolen näkökulmasta, että syntyy sellainen yritys, jota hoidetaan yritystoiminnan hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti eikä missään maaotteluhengessä. Tätähän se tarkoittaa. Näin ollen me voimme luottaa siihen, että kun Sonera on pantu näin pitkälle kuntoon, se on vahva firma, se myöskin pärjää tässä asetelmassa, kun periaatteena on nimenomaan yrityksen vahva, hyvä hallintotapa.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ed. Backman kiinnitti huomiota siihen, että Suomen ja Ruotsin valtioiden välisessä omistajasopimuksessa on maininta siitä, että yhtiön hallinnossa ei ole aktiivipoliitikkoja eikä myöskään virkamiehiä. Tilannehan on se, että Euroopassa poliitikkojen rooli tulevaisuudessa on regulaattorirooli ja näin se tulee tämänkin yhtiön osalta olemaan. Me luomme säännökset, joittenka mukaisesti yhtiöt toimivat.

Sitten valitsemme hallituksen ja mahdollisimman pätevät henkilöt, joihin luotamme, jotka osaavat asiansa. Tässä tapauksessa tämä on ollut erittäin tärkeää siitä syystä, että ei syntyisi tilannetta, jossa uusi yhtiön hallitus olisi tilanteessa, jossa pitäisi ottaa kansallisia etuja erityisesti huomioon, vaan että meillä on hallitus, joka on sitoutunut nimenomaan yhtiön intressien valvomiseen ja yhtiön edun mahdollisimman parhaaseen hoitamiseen. Vain sillä tavalla voidaan saada toimiva, menestyvä yhtiö, johonka sijoittajat luottavat, ja vain tällä tavalla voidaan saada arvonnousua yhtiölle.

Myöskin pidän tärkeänä sitä, kuten on sovittu, että Ruotsin valtio ja Suomen valtio vähentävät omistustaan uudessa yhtiössä. Toivomme, että kohtuullisen ajan kuluessa kummankin valtion yhtiöomistus olisi alle puolen koko uuden yhtiön osakepääomasta, mutta tietysti jokainen valtio omalta osaltaan katsoo, että myynnit tapahtuvat markkinoiden mukaisesti ja niin, että markkinoilta saadaan mahdollisimman hyvä hinta. Meidän arviomme tällä hetkellä on se, että tämä yhdistyminen tullaan ottamaan myönteisesti vastaan ja se tulee johtamaan yhtiön kurssin nousemiseen, mikä merkitsee sitä, että haluamme odottaa tuota arvonnousua ja sen jälkeen katsoa, missä aikataulussa realisoinnit ovat tarkoituksenmukaisia.

Jos katsomme Soneraa tähän mennessä, niin kun on myyty Soneran osakkeita, hinnat ovat olleet 7,5 euroa, 23,75 euroa ja eräässä vaiheessa peräti 92 euroa. Markkinoiden mukaisesti on myyty ja on pyritty myymään niin paljon kuin niissä markkinaolosuhteissa on vain voitu myydä. Mutta tältä osin seuraamme hinnan kehitystä ja toivomme, että hinta tulee suhteellisen nopeasti nousemaan.

On myöskin tärkeätä, että noudatamme lainsäädäntöä. Ed. Karjula sanoi, että omistajapolitiikan sisältö on hämärä. Se ei ole millään tavalla hämärä. Hallitus noudattaa osakeyhtiölakia, arvopaperimarkkinalakia ja muita säännöksiä, joita täällä eduskunnassa olemme yhteisesti luoneet. Niitten mukaisesti kaiken kaikkiaan on toimittu.

Mitä yhtiön operatiiviseen toimintaan tulee, siihen missään tapauksessa emme halua sotkeutua, koska ei voi olla niin, että yhtiöllä on kaksi erillistä johtoa. Mitä sen sijaan tulee strategiaan, kun strategiaa muutetaan, on selvää, että merkittävä omistaja on kiinnostunut strategian muutoksista. Näin oli silloin, kun kuponkianti syksyllä toteutettiin, ja tietysti näin on ollut myöskin tässä yhteydessä, kun on käyty neuvotteluja toisaalta Soneran ja Telian välillä ja toisaalta Suomen ja Ruotsin valtioiden välillä. Meillä on ollut selvä kiinnostus siinä suhteessa, mikä on uuden yhtiön strategia, ja uskomme tuohon uuteen strategiaan.

Haluaisin kyllä korostaa sitä, että olen varsin vakuuttunut siitä, että tästä uudesta yhtiöstä tulee menestyvä. Sillä on potentiaalia. Nyt se potentiaali voidaan suhteellisen hyvin hyödyntää ja nimenomaan kasvumahdollisuudet ovat huomattavat Baltiassa, mutta erityisesti Venäjällä ja Euraasiassa. Venäjälläkin mobiilipenetraatio on tällä hetkellä alle 10 prosenttia, ja kuitenkin, ottaen huomioon Venäjän televerkon kunnon tänä päivänä, uskomme, että varsin nopeasti kasvu tuolla alueella voi tapahtua. Siinä suhteessa on tärkeätä, että nämä markkinat pyritään mahdollisimman tehokkaasti ja resurssien kanssa myöskin hyödyntämään.

Ed. Häkämies esitti joitakin kiitoksia. Tältä osin haluan todeta sen, että kiitoksia tässä suhteessa ansaitsevat myöskin kyllä Suomen ja Ruotsin pääministerit, ja myös haluaisin kyllä kiittää erityisesti Tapio Hintikkaa ja Lars-Eric Peterssonia, sekä Soneran että Telian hallituksen puheenjohtajia, jotka ovat tehneet erittäin ansiokasta työtä. Voi sanoa, että heidän työpanoksestaan oikeastaan aika pitkälti tämä yhteenliittymä on saatu aikaan. (Ed. Elo: Oliko preemio oikea?) — Mitä tulee preemioon totuus on se, että voidaan löytää telealan hulluilta vuosilta jopa ehkä 40 prosentinkin preemioita, mutta totuus on se, että tänä päivänä preemiot ovat aivan eri luokkaa. Meidän neuvonantajamme sanoivat, että lähtökohtana on pörssikurssit, joita käytetään arvostuksessa, mutta tässä tapauksessa onnistuimme neuvottelemaan 16 prosentin preemiot. Oikeastaan kun käytiin neuvotteluja, preemio oli noin 20 prosentin paikkeilla siinä vaiheessa (Ed. Elo: On normaalisti 40!) ja loppuvaiheessa viimeisen perjantain kurssinmuutosten johdosta preemio oli 15,8 prosenttia. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että voimme olla tulokseen nykyisissä markkinaolosuhteissa varsin tyytyväisiä.

Vielä mitä tulee ajankohtaan, niin aivan lyhyesti haluan sanoa sen, että ajankohta ei ole millään tavalla poliittinen. Arvioimme sen, että Soneran kurssi oli vakiintunut. Se oli selvästi aliarvostettu viime syksynä kriisin johdosta. Sen jälkeen valtion ja osakkeenomistajien pääomapanostuksen jälkeen kurssi oli noussut tasolle, jossa se on suhteellisen luonnollisella tasolla. Sen jälkeen yhtiön uuteen strategiaan luotettiin ja mitään akuuttia kriisiä ei ollut. Velkalyhennysohjelma oli toiminut erittäin hyvin, ja saatoimme arvioida, että nyt merkittävää kurssinousua ilman uusia strategisia valintoja tässä tilanteessa tuskin syntyisi. Meidän lähtökohtamme oli se, että tällä uudella strategialla yhdessä Telian kanssa voidaan ottaa seuraava askel, jolla voidaan luoda uutta arvoa yhtiölle.

Mauri   Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan ensiksi sanoa sen ääneen, että Soneran historia edeltäjineen on kunniakas. Erityisen kiitoksen mielestäni ansaitsee Pekka Vennamo ja se henkilöstö, joka teki sen kaiken, jonka perustalla se nousu sittemmin tuli olemaan. Mutta aivan yhtäläistä kiitosta ei suinkaan ansaitse valtio omistajapolitiikan hoitajana myöhemmiltä vuosilta. Kyllä valtion omistajapolitiikka oli poukkoilevaa. Se oli poukkoilevaa johtajavalinnoissa, se oli poukkoilevaa eräissä optioratkaisuissa, ja johtajavalintoihin osin liittyen kävi niin, että pää ei pysynyt kylmänä. Sonera lähti seikkailujen teille, umts-seikkailujen teille, jossa kisassa menetettiin iso kasa miljardeja. Sen jälkeen nyt sitten on ollut tehtävissä vain se, mikä minun mielestäni on nyt kyllä tehty: pääomittaminen ensiksi muutama kuukausi sitten ja nyt jo aika nopeasti tämä tunnettu fuusio.

Arvoisa puhemies! Näissä oloissa, missä nyt on oltu, ne vaihtoehdot, jotka olivat näköpiirissä, nämä kaikki huomioon ottaen ilmeisesti, aivan ilmeisesti tämä ratkaisu oli oikea, vaikka tässä kävi niin, että Sonera meni kyllä ruotsalaisten syliin ja täydellisesti menikin ruotsalaisten syliin. Se, että hallituksen puheenjohtajana toimii Hintikka kolmen vuoden ajan, ei kovin paljon siitä meille suomalaisille anna. Minä, arvoisa puhemies, toivon, että hallitus vielä, kun sillä on merkittävää puhevaltaa, huolehtisi siitä, että Ruotsin valtio, joka käyttää tästedespäin puhevaltaa Telia—Sonerassa, Sonera—Teliassa, ei sortuisi sellaiseen protektionistiseen politiikkaan, jota se valitettavan usein viime vuosina on harjoittanut. Sen osaamisen, sen tietotaidon, sen teknologian Suomessa pysymisen kannalta, suomalaisten pienomistajienkin, Soneraa omistavien kannalta on tavattoman tärkeää, että nyt se vielä säilytetään, mikä Suomessa on säilytettävissä: monet työpaikat, osaaminen, tietotaito ja teknologia. Toivon, että tässäkin asiassa pääministeri ja liikenneministeri tekevät parhaansa.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Viime marraskuisen välttämättömän osakeannin ja lisätalousarvion yhteydessä eduskunta joutui toteamaan silloisen Sonera Oyj:n hallituksen heikkoudet muun muassa rahoituksellisen asiantuntemuksen osalta. Myös omistajaohjauksessa todettiin puutteita, jotka johtivat eduskunnan lausumaan omistajapoliittisen hallinnointiohjelman laatimisesta koskien pörssinoteerattuja valtionyhtiöitä. Liikennejaosto ja valtiovarainvaliokuntahan korostivat myös samassa yhteydessä tietoliikenneinfran merkitystä koko maan taloudellisen kasvun vahvistamisessa sekä alueellisen tasapainoisen kehityksen turvaamisessa. Nykyisessä tilanteessa on juuri elinkeinoelämän ja alueellisen kehityksen turvaamiseksi valtioneuvos-ton ja liikenne- ja viestintäministeriön piirissä arvioitava täysin uusia asenteita laajakaistaverkon ulottamiseksi syrjäisemmillekin alueille. Valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston tämänpäiväisessä kokouksessa kuultuamme Soneran johdon ja ministeriön edustajia vahvistui ainakin oma käsitykseni siitä, että tähän ei kilpailuttaminen ja tiukka markkinatalous Suomen oloissa tule yksin riittämään, vaan tarvitaan myös uusia avauksia alueellisen tasapuolisuuden ja tasavertaisuuden turvaamiseksi.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän järjestelyä sinällään ehdottoman perusteltuna, mutta yleisen hymistelyn sijasta lienee myöskin aihetta sanoa, että liiketaloudellisesti tämän tyyppiseen järjestelmään päätyminen on kyllä jo korkea aika ollutkin tehdä. Olisi ollut mahdollista tehdä jo jossakin vaiheessa aikaisemminkin hallittuja järjestelyjä joko yhteispohjoismaisesti tai Keski-Eurooppaan suuntautuen. Siinä on hukattu useita vuosia tämän tyyppisten järjestelyjen tekemisessä. Yhtä lailla kuin olisi tietysti ollut mahdollista siirtää osakkeet nykyisen omistajajärjestelyn sijasta esimerkiksi Suomessakin Sitralle tahi Tekesille, jotka molemmat harrastavat sekä huippututkimusta että huipputuotekehittelyä kansainvälisesti ottaen. Näin ei kuitenkaan ole haluttu tehdä joistakin syistä johtuen eikä ole päästy sellaisiin omistusjärjestelyihin, että kansainväliset sijoittajat olisivat vuottaneet ja uskoneet Soneraan, sen päätöksentekoon, sen soliditeettiin kaikin puolin. Tässä on hukattu ratkaisevasti tietysti vuosia ja aikaa, ja osoite valitettavasti löytyy poliittisesta yhteisöstä.

Tässä yhteydessä oikeastaan vain kysyn, kun pidän nyt tehtyä järjestelyä perusteltuna, sanoisiko, että jo on aikakin järjestelynä näin menetellä. Oikeastaan jäin vain oudoksumaan sitä, kuinka kauaksi jäi se malli, että tämä järjestelmä olisi toteutettu yhteispohjoismaisena, ainakin Norjaan saakka ulottuen.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Pääministeri äsken viittasi valtion omistajapolitiikkaan. Myöskin me puheenvuorossamme hieman kritisoimme sitä. Täytyy muistaa kuitenkin historiassa nämä 500 miljoonaa euroa eli 3 miljardia markkaa, nehän kuitenkin jouduttiin sijoittamaan tehtyjen virheiden jälkeen. Se on kuitenkin myöskin osa tätä valtion omistajapolitiikan historiaa ja jo pois jäävän yhtiön historiaa. En niinkään kaipaa niitä miljardeja, jotka ehkä jäivät realisoimatta tai myymättä silloin kaikkein parhaaseen aikaan. Saattaahan nytkin olla tyytymättömiä, jotka silloin ostivat ja nyt ovat tyytymättömiä siihen kurssiin, mikä tänä päivänä on. Omistajapoliittisessa ohjelmassamme korostamme kurssin tasaista kehitystä ja omistuksen ja varallisuuden tasaista kehitystä. Minä luulen, että tämänkin it-alan kohdalla se olisi ollut aika hyvä ominaisuus sekä Suomen että kansalaisten että valtionkin kannalta.

Leena  Luhtanen  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt neuvoteltua Sonera—Telia-toimialajärjestelyä voi kyllä mielestäni luonnehtia selkeäksi itse asiassa sekä tavoitteiltaan että rakenteeltaan. Tämän suhteen ei minusta tarvitse esittää epäileviä kysymyksiä. Tässä suhteessahan tämä poikkeaa täysin viimesyksyisestä Kemira-kuviosta. Kahteen asiaan kuitenkin haluaisin kiinnittää huomiota.

Ensinnäkin Soneran nollaan ulottuvat myyntivaltuudet pätenevät myös uuden yhtiön omistuksen kohdalla. Mielestäni ei ole kuitenkaan maan kokonaisedun mukaista se, että valtio myöhemminkään luopuisi kokonaan muodostettavan uuden yhtiön omistuksesta. Perusteluna tähän voisi todeta sen, että Soneran ja uuden Sonera—Telian toimialue on kyllä hyvin lähellä kansalaisten peruspalveluksi luonnehdittavia tehtäviä siitäkin huolimatta, että nämä yhtiöt toimivat käytännössä lähes täysin kilpailluilla markkinoilla. Katsonkin, että hallituksen tulisi jatkossa toimia siten, että valtion omistus uudessa yhtiössä ei laske nollaan vaan pysyy esimerkiksi noin 10 prosentin pinnassa.

Toinen asiani liittyy henkilöstön asemaan. Me tiedämme kaikki, että Sonerassa on viime vuoden aikana toteutettu useitakin yt-menettelyn neuvottelukierroksia, joiden seurauksena henkilöstöä on jatkuvasti ja runsaasti vähennetty. Tähän on varmasti omat syynsä, mutta haluan painottaa, että on lukuisia esimerkkejä siitä, että yhtiöiden henkilöstövähennysten sumeilemattomuus on osoittautunut myöhemmin virhearvioinniksi, jonka oikaiseminen on hyvin hidasta ja myöskin kallista. Tästä syystä haluan korostaa sitä, että valtion omistajapolitiikassa tulisi juuri nyt korostaa yhtiön johdolle malttia henkilöstöleikkausten suhteen.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ratkaisu, jossa huomattavasti vakavaraisempi ja taloudelliselta pohjaltaan vahva Telia yhdistyy Soneraan, jossa osaamista nähtävästi on aika paljon, on perusolemukseltaan hyvä ja kannatettava. Paljon riippuu nyt siitä, millä tavalla tätä ratkaisua tästä eteenpäin kehitetään. Toivottavasti siinä on johtosääntönä ei tällainen maaotteluhenki, niin kuin täällä viitattiin, vaan se, mikä on tarkoituksenmukaisin tapa eri toimintoja viedä eteenpäin. Toivottavasti todella, niin kuin täällä on viitattu, osaamista ja työpaikkoja Suomessa säilyy niin korkeimman johdon osalta kuin ennen kaikkea työtä tekevän, suorittavan portaan osalta.

Ed. Immonen viittasi ryhmäpuheenvuorossa Soneran omistamaan Primateliin, jolla on kaikkiaan 1 700 henkilön henkilöstö, josta asennustyötä tekeviäkin on noin 1 300. Kyllä heillä tällaisen fuusion yhteydessä on huoli siitä, millä tavalla heille jatkossa käy. Toivottavasti valtion omistusta jatkossakin Sonerassa on ja tätä kautta myöskin ohjausta siihen suuntaan, että työntekijät voivat kokea turvallisuutta omien työpaikkojensa suhteen jatkossakin. Vaikka tulen Espoosta, kannan silti huolta siitä, mistä jotkut muutkin ovat puheenvuorossaan kantaneet, että kiinteä lankaverkko ja palvelujen ulottaminen sen kautta syrjäseudulle myöskin on erittäin tärkeää. Toivottavasti siitä myöskin uuden ratkaisun jälkeen huolta kannetaan.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ministeri Sasi liitti Sonera—Telia-ratkaisun mielenkiintoisella tavalla esittelypuheenvuoronsa ihan loppupuolella pohjoismaiseen yhteyteen laajemmin ja periaatteellisemmin kuin vain tänä yhtenä tapauksena. Hän nosti esille muina esimerkkeinä viime ajoilta Nordean, Stora Enson, Tietoenatorin, ja onhan niitä muitakin esimerkkejä olemassa yhteistyöstä myös energiapuolella. (Ed. I. Kanerva: Ja ulkopolitiikassa!) — Ulkopolitiikka voi olla asia sinänsä. — Se kertoo skandinaavisesta yhteydestä. Minusta voi puhua jo jollakin tavalla skandinaavisesta teollisuus- ja teknologialinnakkeesta, ehkä linnake on liian vahva sana, mutta ainakin idusta juuri tuohon suuntaan.

Ajattelen sillä tavalla, että kun maailmassa kilpailu kovenee entistäkin raaemmaksi, kyllä suomalaisten yritysten pitää hakea kumppanuuksia ja Ruotsi pitää nähdä entistä enemmän mahdollisuutena pikemmin kuin maaotteluhenkisenä taistelukumppanina, jota vastaan pitää taistella, mieluummin hakea yhteistyötä ja kumppanuutta kuin taisteluasennetta, kun lähdetään todella maailman merille kamppailemaan siitä, kuka on kuka ja pärjääkö Suomi siellä ja voidaanko täällä pitää työpaikkoja suomalaisen osaamisen turvin.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa rouva puhemies! Kun Soneraa yhtiöitettiin, totesin liikennevaliokunnassa, että vaikka Sonera ja pohjoismaiset Teliat yhdistettäisiin, se olisi vain yksi kuudestoistaosa France Telecomista. Kun Soneran osakkeiden arvo nousi taivaisiin ja kansa ja Soneran johtajat sokaistuivat hullutuksiin, totesin liikennevaliokunnassa, että jollei Sonera osaa liittoutua jonkin itseään paljon mahtavamman kanssa, se kaatuu rymisten siinä kilpailussa, jossa Ranskan ja Ison-Britannian Telecomit näkivät jo välttämättömäksi lyödä hynttyynsä yhteen ja myöskin USA:ssa maailman kolmesta suurimmasta kaksi löivät hynttyynsä yhteen pärjätäkseen kansainvälisillä areenoilla.

Nyt osoittaa kyllä vielä suurta realismin puutetta, jos kuvitellaan, että Sonera on kuivilla Ruotsin Telian käsipuolessa. Se on kaukana siitä vakaasta kasvuyhtiöstä, jota ministeri Sasi täällä vakuuttaa. Tarvitaan yhä vähintään Norjan ja ehkä Tanskankin vastaavaa Teliaa saman katon alle, ennen kuin on kunnon edellytyksiä pärjätä.

Samalla muuten määräysvalta Suomen omista kansallisista tarpeista valuu käsistämme. Valtion on nyt kaiken tämän jälkeen ehkä paikallaan harkita uuden kotimaisen Soneran perustamista turvaamaan omat tarpeemme, haja-asutusalueiden lankapuhelimet jne. Olemme yhtäkkiä takaisin lähtöruudussa vahingosta viisastuneina, ehkä.

Jari Leppä /kesk:

Rouva puhemies! Täällä on puhuttu valtion omistajapolitiikan johdonmukaisuudesta tai johdonmukaisuuden puutteesta. Kuitenkin viime syksynä 3 miljardin markan Sonera-sijoituksen tuotto-odotukset näyttivät aika kovilta. Silloin ministeri Heinonen lupasi, että ne kuusinkertaistuvat eli tämä 3 miljardia markkaa muuttuu 3 miljardiksi euroksi. Nyt pääministeri sanoi, että ne tulevat takaisin ainakin 3 miljardina markkana. Onko nyt, ministeri Sasi, tässä semmoinen vaara, että nämä 3 miljardia markkaa tulevatkin takaisin 3 miljardina kruununa? Voiko tässä nyt näinkin käydä?

Toinen kysymys: Millä te aiotte taata sen, että myöskin joka puolella maata riittävän voimakkaat, vahvat ja kattavat tietoliikenneyhteydet säilyvät? Se on monessa puheenvuorossa tullut aivan aiheesta esille. Nyt toivoisin, että vastaisitte, mitkä tulevat olemaan ne keinot.

__________

Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Anttila.

__________

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Kahdella tavalla on viime puheenvuoroissa kannettu huolta toisaalta siitä, onko Soneran taikka Sonera—Telian tulevaisuus turvattu näitten todella suurien joukossa, ja toisaalta siitä, mitä tapahtuu Suomen etenkin haja-asutusalueen suorille yhteyksille, lankaliittymille. Primatel ei pystynyt huolehtimaan vaikeissa sääolosuhteissa tai myrskyjen jälkeen kaikkien lankaliittymien nopeasta kuntoon saattamisesta. Ongelmia on siis nyt jo ollut, ja varmasti, jos Sonera—Telian pääpaino siirtyy Tukholmaan, tämä kiinnostus ja valmius joutuu ehkä vieläkin suuremmin kyseenalaiseksi, siis se, miten pidetään huolta pohjatietoinfrastruktuurista koko maan alueella. Näin ollen tämä jälkimmäinen huoli on varmasti enemmän ajankohtainen, ja on syytä kyllä yhtyä ed. Luhtasen arvioon, että Suomen valtion omistussuhde ja omistus pitää edelleenkin säilyttää Sonera—Telia-järjestelyssä, jolloin meillä olisi mahdollisuus huolehtia kansallisista eduista paremmin.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ministeri Sasi puheenvuorossaan viittasi teletoiminnan alkukauteen ja totesi, kuinka tämä oli ollut hyvin kaukonäköistä ja rohkeaa. Väittäisin, että viime vuosien tapahtumat ovat enemmänkin viitanneet uhkarohkeuteen, joka on sitten johtanut paitsi ylivelkaantuneisuuteen Soneran osalta myöskin kurssin romahdukseen. Kannattaa ministeri Sasin muistaa, että meillä on 120 000 piensijoittajaa, ja uskon, että näitä piensijoittajia varmasti kiinnostaa se, mitä Soneralle on tapahtunut ja miksi se on tapahtunut.

Ministeri Sasi viittasi siihen, että oli tultu siihen ajatukseen, ettei kurssi nousisi tältä tasolta. Se on eräs ajatus tietysti. Toinen ajatus on se, että maksamalla velkataakkaa edelleen pois olisi odotettu ja mahdollisesti, ainakin minun käsitykseni mukaan, Soneran kurssi olisi varmasti silloin, niin kuin it-alan kurssit yleensä, lähtenyt nousuun. Silloin me olisimme olleet ehkä eri tilanteessa. Mutta periaatteessa kieltämättä tämäkin ratkaisu kelpaa.

Puhemies! Haluan kuitenkin pariin asiaan kiinnittää huomiota. Kun tosiaan tähän sisältyy, niin kuin ed. Backman viittasi, poliitikkokielto, voisi sanoa virkakielto, pidän todella merkillisenä, että esimerkiksi ministeri Sasi ja hallitus ovat olleet sitä hyväksymässä. Minkä takia erityisesti halutaan mainita, että poliitikot eivät saa osallistua hallitukseen? Sehän voidaan erikseen päättää sitten yhtiökokouksessa. Jos nyt sitten ajatellaan, ministeri Sasi, ovatko poliitikot ajaneet Soneran konkurssin partaalle, kyllä kai se oli niin, että Markku Talosen johtama hallitus ja Relander toimitusjohtajana tekivät umts-lupapäätökset ja se johti tähän tilanteeseen. Vakuutan teille, että jos poliitikot olisivat tehneet saman ratkaisun, olisimme me olleet lehdistön hampaissa. Nyt kaikki vain sanovat, että näin vain tapahtui tässä. Mutta tosiasia on se, että myöskin ministeri Heinonen seurasi vain katseella tätä asiaa eikä puuttunut näihin. Nyt, ministeri Sasi, minä myöskin esitän teille sen kysymyksen, kuka johtaa tällä hetkellä, kun Tapio Hintikka viittaa julkisuudessa siihen, että poliitikot ulos hallituksesta.

Niin, ministeri Sasi, oletteko te vai (Puhemies koputtaa) Hintikka nyt sitten vastuussa tästä veronmaksajille ja Suomen kansalaisille? Hänkö tätä nyt sitten johtaa?

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kalliit yritysostot, kolmannen sukupolven matkapuhelimien ylihintaiset toimilupamaksut ja romahtaneet pörssikurssit ovat ajaneet ahdinkoon lähes kaikki kansalliset teleyhtiöt Euroopassa. Soneran kurssi on pudonnut maaliskuusta 2000 noin yhteen kymmenesosaan. Soneran tulosta painoivat viime vuonna alas sen ulkomaiset osakkuusyhtiöt, jotka olivat erittäin tappiollisia. Yhtiön suurimpana ongelmana on ollut sen umts-lupamaksuista kertynyt raskas velkataakka. Yhtiö on kuitenkin saanut velkansa leikattua syksyn jälkeen 4,5 miljardista eurosta lähelle luottoluokitusyhtiöiden vaatimaa noin 2,5:tä miljardia euroa. Valtion viime syksynä Soneraan tekemä lisäsijoitus näyttää onnistuneelta ja on auttanut Soneraa velan maksussa. Kuten tiedämme, perustuu telebisnes kalliiden verkkojen rakentamiseen ja palveluun. Kun jollekin alueelle on rakennettu kallis verkko, on uhkarohkeaa rakentaa runsaasti kilpailevia televerkkoja viereen. Jos rakennetaan verkkoja yhdistämällä, sitä vastoin saadaan selviä säästöjä.

Arvoisa rouva puhemies! Soneran ja Telian fuusio on mielestäni erittäin tervetullut ja oikea ratkaisu. Fuusio parantaa molempien yritysten kannalta oleellisesti riskienhallintakykyä ja mahdollisuuksia yritysten kasvuun. Soneralle fuusioituminen suurempaan ja taseeltaan vahvempaan Teliaan merkitsee mielestäni velkakriisin helpottumista.

Telialle fuusio on taas ensimmäinen askel tulla suureksi Euroopassa.

Timo  Kalli  /kesk:

Arvoisa puhemies! Itsekin kuulun siihen joukkoon, joka antaa tunnustuksen tälle järjestelylle. Ymmärsin, että Soneran yhtiökokous eilen myös oli helpottunut ja tässä kokouksessa myös todettiin tämä vaihtoehto paremmaksi kuin se, että yhtiö edelleen olisi jatkanut.

Pääministeri Lipponen aiemmin täällä totesi, että olisi ollut toinenkin vaihtoehto. Soneralla olisi ollut kyky edelleenkin jatkaa. Itse kuulun siihen koulukuntaan, että ne eväät, jotka Sonera oli saanut, oli jo loppuun syöty, ja yhdyn siihen käsitykseen, mikä ed. I. Kanervalla oli, että ehkä jo aiemminkin olisi voinut odottaa tämän kaltaista. Joka tapauksessa tulevan yhtiön hallituksella tulee olemaan melkoinen tehtävä saada tämä uusi yhtiö nyt siihen kuntoon, että se entistä kovemmilla ja kilpaillummilla markkinoilla pystyy tekemään sitä tulosta, jota aiemmin näillä molemmilla yhtiöillä on ollut. Viimeisenä hetkenä tämä järjestely tuli, joka toivottavasti takaa tulevaisuudessa nyt uusille omistajille sitä arvonnousua, jota täälläkin peräänkuulutetaan.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin mitä tulee hallituksen puheenjohtajan Tapio Hintikan toimikauteen, joka jatkuu kevään 2005 yhtiökokoukseen asti, niin aika on asetettu hieman sitä silmällä pitäen, mitä me arvioimme siitä, mihinkä mennessä yhtiön osalta tapahtuu jatkokonsolidaatioita. Eli arvioimme, että kehitys menee eteenpäin niin, että useammat yhtiöt liittyvät yhteen, ja joka tapauksessa tällä alalla, jos arvioimme tulevaisuutta, niin kolme vuotta on varsin pitkä aika.

Mitä tulee Ruotsin valtioon, en koe Ruotsin valtiota protektionistisena, mitä tulee matkapuhelinalaan tai puhelinsektoriin ylipäätänsä. Kuten täällä ed. Backman totesi, yhteinen historia nmt-standardin kehittämisessä, markkinoiden avaamisessa ensimmäisten joukossa ja siinä, että juuri markkinoiden avaamisen johdosta Suomeen syntyi Nokia ja Ruotsissa Ericsson, jotka ovat erittäin merkittäviä toimijoita tällä alalla, antaa kaiken kaikkiaan erittäin vahvan pohjan myöskin yhteiselle puhelinyhtiölle Suomen ja Ruotsin välillä.

Mitä tulee lankaverkkoon, niin sanon, että jos Suomen yhteistyökumppanina on Telia, voimme olla varsin vakuuttuneita siitä, että lankaverkosta tullaan pitämään huolta. Sen sijaan jos yhteistyökumppani olisi ollut jokin toinen kansainvälinen toimija, joka olisi ollut kiinnostunut pelkästään mobiilitoiminnasta, tilanne olisi saattanut olla aivan toinen siinä tilanteessa. Eli tässä suhteessa voidaan sanoa, että ne huolenaiheet, mitä alueellisuudesta täällä on esitetty, eivät mielestäni ole kovinkaan merkittäviä.

Mitä tulee ylipäätänsä siihen, että näihin järjestelyihin ei menty aikaisemmin, niin tietysti keskusteluja on käyty, mutta valitettava totuus on se, että Suomen markkinat ovat aika pienet. Suuret kansainväliset toimijat eivät ole pelkästään Suomen markkinoista kiinnostuneita. Ne saattavat olla kiinnostuneita Turkista, Venäjästä ja joistakin muista markkinoista, mutta pelkkä Suomi niille ei ole kiinnostava. Muistan kyllä, että kun olin edellisen kerran liikenneministerinä, silloin keskusteltiin ulkomaisten toimijoitten saamisesta tänne hakemaan kolmannen sukupolven matkapuhelinlupia eikä ollut kovin helppoa houkutella toimijoita tänne Suomeen juuri meidän markkinoittemme pienuuden johdosta.

Mitä tulee yhteispohjoismaisuuteen, niin tältä osin onhan ollut keskusteluja aikaisemmin Telian ja Telenorin välillä. Valitettavasti ne epäonnistuivat siitä syystä, että syntyi maaotteluhenki kahden maan välillä, ja tätä prosessia tässä yhteydessä täytyy ehdottomasti Soneran ja Telian osalta välttää. Siihen ei saa antaa minkäänlaista pienintäkään aihetta. Mutta jos ajattelemme uusia partnereita, tässä suhteessa hyvinkin voidaan ajatella, että seuraava jatkokonsolidaation kohde olisi jossakin muualla Pohjoismaissa. (Ed. I. Kanerva: Norja!) Se olisi varmaankin kaikkein helpoin tie edetä tässä suhteessa, mutta tältä osin tietysti yhtiön johto hoitaa strategiaa, ja minun ei ole syytä ottaa kantaa tarkemmin siihen siinä suhteessa, mikä olisi se oikea etenemispolku tältä osin.

Mitä tulee osakkeista luopumiseen, niin kun me luemme Suomen ja Ruotsin valtion välisen osakassopimuksen, siellä on eräitä ehtoja, joissa tilanteissa osakassopimus raukeaa. Muuan muassa osakassopimus raukeaa tilanteessa, jossa Suomen valtion osuus menee 7,5 prosentin omistusosuuden alle. Tietysti siitä voi tehdä tiettyjä johtopäätöksiä, kuten että meidän ideanamme on tietysti pyrkiä pitämään osakassopimus mahdollisimman pitkään voimassa. Tietysti tämä 7,5 prosenttia on meille tärkeä siitä syystä, ja varmasti vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa, vaikka osakkeista luovuttaisiinkin asteittain, halutaan mennä tämän kynnyksen alitse.

Mitä työllisyyteen tulee, tältä osin on ehkä syytä todeta se, että uskon, että uusi yhtiö kaikkein parhaiten turvaa työpaikat pitkällä tähtäimellä, koska uskon, että uusi yhtiö on hyvin kilpailukykyinen.

Sitten, mistä pitää kovasti kantaa huolta, on tietysti kilpailu ja kilpailun säilyminen. Jos me katsomme Suomea, meillä on kuitenkin merkittävä määrä operaattoreita mobiilipuolellakin täällä, ja jos me katsomme hintoja, puheluiden hinnat ovat laskeneet lukuunottamatta paikallispuheluita, joiden hinnat ovat nousseet, joten sanoisin, että tässä suhteessa kilpailusta on ehdottomasti pidettävä huolta, mutta huolenaiheet eivät ole mielestäni kovinkaan suuria.

Mitä tulee sitten kysymykseen aktiivipoliitikoista, niin voin todeta sen, että se oli Suomen ehdotus, että aktiivipoliitikkoja ei valita yhtiön hallitukseen. (Ed. Elo: Ministeri Sasin ehdotus vai Hintikan?) — Ministeri Sasin ehdotus, koska näistä asioista keskusteltiin Suomen ja Ruotsin valtioitten väillä. — Lähtökohta oli se, että jos valitaan virkamiehiä tai aktiivipoliitikkoja, esimerkiksi ministereitä hallitukseen, silloin helposti syntyy tällainen maaotteluhenki, ja sitä haluttiin ehdottomasti kaikilla keinolla pyrkiä välttämään. (Ed. Elo: Ministeriä ei voi valita hallitukseen!) Tässä on se syy, minkä takia tähän ehdotukseen aikoinaan päädyttiin. — Eikä joku toinenkaan aktiivinen poliitikko voi tulla kyseeseen. — Mutta se ei estä sitä, etteikö entinen poliitikko voi toimia hallituksessa, sanotaan henkilö, joka on luopunut politiikasta tyyppiä Christoffer Taxell. En näe mitään ongelmaa siinä, etteikö hän voisi toimia hallituksen jäsenenä.

Sitten vielä, mitä tulee vastuisiin, tietysti Tapio Hintikka hallituksen puheenjohtajana vastaa yhtiön menestyksestä. (Ed. Elo: Kuka vastaa äänestäjille?) — Mitä tulee ministerin vastuuseen, niin tietysti ministeri vastaa äänestäjille siitä, että osakkeen arvo nousee. Ministeri vastaa äänestäjille, ja ministeri vastaa siitä, että osakkeen arvo nousee, että me olemme tehneet oikeita strategisia valintoja tältä osin. Jos ne osoittautuvat virheellisiksi, tietysti silloin ministeriä voidaan tässä suhteessa kritisoida.

Arvostan ed. Kuosmasen puheenvuoroa, hän luotti tähän järjestelyyn, ja me tiedämme, että hän on taitava sijoittaja ja hänen mielipiteillään on tietysti erityistä arvoa. (Ed. I. Kanerva: Hänellä on omia sijoituksia!)

Vielä lopuksi haluan kiittää ed. Kääriäistä, joka mielestäni aivan oikein puhui siitä, että kyseessä ei saa olla maaottelu vaan yhteistyö ja yhteistyö Suomen ja Ruotsin välillä on kaikkein helpointa ja tämä on oikea etenemistie. Voidaan sanoa, että siinä kuulimme kokeneen kauppa- ja teollisuusministerin ja asioitten tuntijan ääntä.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Soneraa mainostettiin taannoin suomalaisena kruununjalokivenä, ja kyllä Sonera yhtiönä on edelleen hyvä yhtiö. Nyt kruununjalokivi on naapurin eli Ruotsin Telian kruunussa ja suomalaisten päätösvalta yhtiössä loppuu. Tästä varoitettiin, kun myyntivaltuuksista eduskunnassa äänestettiin; äänestyspäätöksellähän päätös tehtiin. Se ei ollut eduskunnassa yksimielinen päätös.

Ruotsi menetti aikoinaan Suomen Venäjälle sodassa, mutta nyt ruotsalaiset ostavat Suomen arvokkaimmat osat takaisin yritys kerrallaan. Enso meni, ja siitä tuli Stora Enso, nyt yhtiö sulkee Summan tehtaalla paperikoneen ja rakentaa sen tilalle uuden koneen Belgiaan. Jos Soneralla ja Telialla on päällekkäistä toimintaa, irtisanomiset Suomessa ovat yhtiölle halvempia ja helpompia.

Soneran viimeisessä yhtiökokouksessa vihjattiin uusiin suurfuusioihin, jolloin Suomen valtion osuus ja puhevalta entisestään vähenee. Miten tulevaisuudessa turvataan koko maahan kattavat tietoliikenneverkot, koska syrjäisillä ja harvaanasutuilla seuduilla verkkojen ylläpito ei liiketaloudellisesti ole kannattavaa? Tuskin ylikansallinen suuryhtiö on kiinnostunut viestiverkkojen kehittämisestä Suomen syrjäseutujen tarpeiden mukaan, vaikka kansallinen lainsäädäntö sitä saattaisi edellyttää.

Suuryhtiöiden tärkein tehtävä on markkinataloudessa tuottaa yhtiön omistajille mahdollisimman suuri voitto. Näinhän ministeri Sasikin on täällä todennut. Näin ollen, kun mahdollisimman suuri voitto markkinataloudessa pyritään saamaan, eivät yhtiöt ole kiinnostuneita siitä, ovatko tietoverkot kunnossa Utsjoelta Hankoon. Tässä on jälleen käymässä niin, että valtiolta vaaditaan tukea syrjäseutujen pitämiseksi tietoverkkojen piirissä.

Kysymys: Miksi Soneraa ei pidetty ja kehitetty suomalaisena yhtiönä?

Mauri   Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan ministeri Sasin puheenvuoron johdosta vain totean, että siinä oli paljon hyviä aineksia. Minusta siihen, että hän kehui ed. Kääriäistä, hän olisi voinut oikeastaan vaikka koko istunnon päättää. Se oli niin hyvä puheenvuoro.

Arvoisa puhemies! On ilman muuta selvää, niin kuin tässä tuli jo sanottuakin, että Sonera tarvitsi turvasataman, ilman muuta näillä karikkoisilla vesillä se sitä tarvitsi. Nyt se sellaisen todellakin sai. Nyt vain tietysti kävi niin, että sen sataman avain on ruotsalaisten ja viime kädessä Ruotsin valtion käsissä. Eikö niin, ministeri? Ei ole tietystikään syytä epäillä sitä, ettäkö Ruotsin valtio toimisi Suomen etujen vastaisesti, mutta tietysti aina voi ajatella, että Ruotsin valtio toimii ensisijaisesti Ruotsin etujen mukaisesti ja kutakuinkin muiden maiden etujen mukaisesti sitten siinä ohessa.

Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeätä, että tässä yhteistyössä Suomi vaalii niitten asioitten hoitumista, mistä täällä monet edustajat ovat ilmaisseet huolensa. Nyt meillä ei ole enää sellaista omaa verkkoyhtiötä, jossa Suomen valtio käyttäisi merkittävää puhevaltaa. Meillä ei ole sellaista operaattoria, jossa Suomen valtio olisi enemmistöosakas. Tästä syystä näiden asioiden siirtyminen pois suomalaisten käsistä siirtää tavallaan vastuun vielä enemmässä liikenneministeriölle Suomen osalta ja sille yhteistyölle, mitä Suomen pitää yrittää nyt tässä asiassa hoitaa ruotsalaisten kanssa.

Ratkaisu oli hyvä, näissä oloissa ainoa mahdollinen kysymykseen tuleva, mutta tällaiset huolenidut tästä väistämättä jäävät vielä mieleen.

Mikko  Elo  /sd:

Puhemies! Aivan lyhyesti vielä yhdestä asiasta. Kun ministeri Sasi ja myös ed. Häkämies täällä ovat kehuneet tätä preemiota, niin totean, että kyllä Helsingin Sanomien numerossa 28. maaliskuuta Etlan tutkimuspäällikkö ekonomisti Jyrki Ali-Yrkkö toteaa aivan toisenlaista. Hän sanoo, että hän on tutkinut tätä asiaa Yhdysvalloissa. Siellä keskimäärin preemio on 40 prosenttia.

Puhemies! Lainaan hänen lausuntoaan aivan lyhyesti: "On aika erikoista, jos neuvotteluissa on keskitytty siihen, että kuka toimii seuraavat pari vuotta uuden yhtiön hallituksen puheenjohtajana. Soneran osakkeenomistajien kannalta kyse on ainutkertaisesta päätöksestä, jossa määräytyy osakkeiden vaihtosuhde. Sen perusteella jaetaan omistusosuus ja äänivalta - -. Keskiverto Soneran omistaja on taatusti kiinnostuneempi osakkeensa arvosta kuin siitä, kuka on hallituksen puheenjohtajana lähitulevaisuudessa."

Ministeri Sasi, kysymys kuuluu: Maksettiinko tosiaan kova hinta siitä, että Tapio Hintikka saa olla vuoteen 2005 asti puheenjohtajana? Pitääkö tämä ekonomisti ja tutkija Jyrki Ali-Yrkön väite paikkansa?

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä siihen, mikä tämä aikataulu on, kun yritin alleviivata äsken sitä, että tämä on viimeinen hetki tässä asiassa edetä.

Haluan tässä sen verran haastaa kyllä keskustelua, että kyllähän julkisesti on ollut tiedossa, että jo ennen vuotta 2000 olivat neuvottelut erittäin pitkällä merkittävän saksalaisen matkapuhelinoperaattorin kanssa. Voin sanoa tässä yhteydessä nimenkin, E-Plus-yhtiö on kysymyksessä. Jokainen voi kuvitella, että jos ne kaupat olisi tehty, minkälainen tekijä Sonera olisi esimerkiksi Saksan markkinoilla ja mikä sen arvo olisi tänä päivänä: merkittävästi jotakin muuta, kuin mitä se on tällä hetkellä.

Kun tämän tyyppisiä järjestelyjä ja omistajajärjestelyjä ei kyetty tekemään, niin pitää tietysti kysyä, missä se vika on ollut. Me tiedämme tänä päivänä suurin piirtein, missä se vika on ollut. Ei se tässä paljon auta, mutta ei sen ratkaisun ydin ole siinä, että sanotaan — ja vielä, kaiken lisäksi sanotaan, että se on suomalaisten ehto ollut — että politiikka pysyköön tästä poissa. Eivät nämä järjestelyt tule sitä kautta virtaviivaisiksi ja oikeiksi, vaan kyllä tässä harjoitetussa omistajapolitiikassa, joka ei ole ollut puoluejuonteista, on ollut jotakin pielessä. Sen vuoksi tämä asia ei ole pelkällä hymistelyllä kuitattavissa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Sonera on kuohuttanut Suomea useaan otteeseen, koska siinä on ollut kysymys suomalaisten veronmaksajien rahoista. Soneraan on työnnetty veromarkkoja, ja moni onkin kysynyt, olisiko ne rahat voitu käyttää järkevämminkin johonkin muuhun. Kuitenkin olen sitä mieltä, että silloin se 3 miljardia oli viisas päätös.

Uudelta yhtiöltä pitää edellyttää, että tietoliikenneyhteyksiä kehitetään tasapuolisesti koko maan mitassa, myös harvaanasutuilla alueilla. Tulevaisuudessa teleyhteyksiä pitää kehittää entisestään ja huolehtia Suomessa alan osaamisesta, että se säilyy täällä vahvana.

Soneran ja Telian yhdistyminen ei saa heikentää alan työllisyyttä. Alan työpaikat eivät saa vähentyä, ja keskeinen tehtävä on huolehtia työllisyydestä. Tässä on kyse ihmisten työpaikoista ja hyvinvoinnista. Henkilöstön edustus tulee uudessa yhtiössä, sen johdossa, turvata myös Suomesta käsin.

Kansainvälistymisellä ja fuusioitumisella pitää olla myönteinen vaikutus yritysten kannattavuuteen ja työllisyyteen. Kannattavuutta on osattava parantaa muutenkin kuin työvoimaa vähentämällä ja pistämällä ihmisiä kilometritehtaalle.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun muutama vuosikymmen sitten suomalaista maaseutua viestiyhteyksiltään täytettiin puhelinverkolla ja valtion puhelin Tele toi nämä verkkonsa, niin ei liittymismaksuja maksanut arvannut, että voi olla jonain päivänä puheluillaan osinkotuottoja toisille maksamassa. Paikallispuhelujen nousseet hinnat ovat tästä osoituksena.

Ja se, että isännän ääni menetetään vieraalle maalle, merkitsee sitä, että yhteiskuntapoliittiset näkökohdat unohtuvat. Suomen taloudellisen laman kymmenkunta vuotta sitten synnyttivät eivät poliitikot vaan niin sanotut "asiantuntijat". Poliitikot eivät olisi siihen edes pystyneet, vaan taloudelliset "asiantuntijat" loivat kasinopelin, ja se synnytti laman. Minä pelkään, että tämän aineksia on nytkin, jos yhteiskuntaan sidotut poliitikot eivät voi olla uuden yhtiön hallituksessa. Ed. Bremer toi jo esille aivan oikean ajatuksen: Pitäisikö aikanaan käydä luomaan uutta omaa kansallista yhtiötä tälle alalle?

Samalla on huolehdittava myös henkilöstön asemasta, kuten on tuotu esille, mutta nyt me olemme paljolti menettäneet todellista vaikuttamista, tätä pelkään. Toivon, että ne vakuuttelut, joita arvoisa ministeri on tuonut esille, olisivat oikein ja toteutuisivat, mutta pelkoni haluan tässä yhteydessä tulevista epäkohdista sanoa.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Haluan liikenneministeri Sasin rinnastukseen Nokia—Sonera sen verran tarttua, että kyllähän Nokia on aivan eri yhtiö kuin Sonera, ja erityisesti korostaa sitä, että minusta tämänkään fuusion yhteydessä ei saa tulla suuruudensokeutta. Jos ajatellaan nyt, että tämä uusi fuusioitu yhtiö toimii globaalimarkkinassa, ja jos ajatellaan, että todella saavutetaan globaalitoimijan rooli, niin kyllähän tämäkin yhtiö, mikä nyt on rakentunut, on liian pieni globaalitoimijaksi. Tätä tarkoitan myös silloin, kun peräänkuulutan valtio-omistajapolitiikan sisältöä, siis missä tehtävässä meidän eri valtionyhtiömme toimivat. Toimivatko ne pelkän sijoittajaintressin pohjalta, onko niillä jokin tietty yhteiskunnallinen tehtävä samalla hoidettavana? Minusta näissä avoimen globaalimarkkinan olosuhteissa pitäisi pystyä tekemään paljon parempaa, täsmällisempää, syvällisempää analyysia, minkä tyyppiset toiminnat hoidetaan ja minkä tyyppiset toimijat ja yhtiöt hoitavat alueelliset ja paikalliset palvelut, alueelliset ja paikalliset intressit, minkälaiset yhtiöt hoitavat kansalliset toiminnot ja palvelut, minkälaiset yhtiöt ehkä hoitavat pohjoismaiset toiminnot ja palvelut. Minun nähdäkseni valtio-omisteisen suomalaisen yhtiön metsäteollisuuden ulkopuolella on lähes mahdotonta nousta merkittäväksi globaalitoimijaksi, toisin sanoen nousta riittävän suureksi kooltaan. Pääosa suomalaisista yhtiöistä globaalimarkkinassa joutuu kuitenkin menestyksen hakemaan pienuuden rannalta.

Esko-Juhani   Tennilä  /vas:

Rouva puhemies! Kesäkuussa 2000 kuuluin niihin kansanedustajiin, jotka äänestivät Soneran yksityistämisvaltuutta vastaan. Meitä oli silloin parisenkymmentä vastaan äänestänyttä kansanedustajaa tässä salissa. Tämä oli periaatteellinen kannanotto, koska näen, että tietoyhteiskunnan rakentamisessa valtiolla pitää olla erittäin vahva asema. Sitä asemaa pitää vahvistaa eikä heikentää. Tämä koskee tietoverkon rakentamista siten, että se kattaa koko maan ja että nopea verkko muodossa tai toisessa ulottuu jokaiseen talouteen tässä maassa. Valtion roolin pitää vahvistua myös siinä, että tietokoneet turvataan kaikille suomalaisille, myös köyhemmille, ja samoin Internet-yhteys, muutenhan tietoyhteiskunta ei tule koskaan toimimaan.

Tässä lähdetään nyt toiseen suuntaan koko ajattelussa. Valtion roolia supistetaan nyt operaattorin, teletoimijan, osalta ja muutenkin valtion rooli on ihan olematon koko tässä menossa.

Nyt pitääkin jatkon osalta sitten huolehtia välittömästi siitä, että valtio pysyy Telia—Sonerassa mahdollisimman vahvana vaikuttajana ja pitää siellä selvästi Suomen puolta, koko Suomen puolta, eikä yritäkään vetäytyä tästä asiasta ja jättää sitä markkinoiden varaan. Muuten tietoyhteiskuntaa Suomeen ei rakennu kattavana ja kaikkia koskevana koskaan. Tämä on minun syvä ja varma vakaumukseni, ja näen, että nämä uusliberalistit ovat aivan hakoteillä, kun heittävät tämän perusasian markkinoiden varaan ja toivovat sitten vain parasta.

Tämä on minun lähtökohtani. Näen ylipäätäänkin, herra ministeri, teidän olevan väärillä jäljillä kokonaan, kun te jotenkin ainakin piilotetusti syyllistätte valtiotoimijan Soneran kriisin osalta. Tosiasiassahan ongelma oli se, että liikenneministeriö ei ajoissa puuttunut niitten pelurijuppien toimintaan, ja siksi Sonera pääsi velkaantumaan. Se oli se syy, liikenneministeriössä se syy oli eikä siinä, että valtio-omistaja olisi ollut liian aktiivinen. Se oli liian löperö.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta tässä tilanteessa, missä nyt olemme, on nähtävä se, että tämän tietoliikenneinfrastruktuurin osalta yhteiskunta, valtio, ei hoida asiaa tämän jälkeen omistamansa yrityksen kautta, vaan kysymys kuuluu, hoitaako se sitä millään tavalla vai mitkä ovat ne keinot, millä yhteiskunta, valtio, varmistaa sen, että tietoliikenneinfrastruktuuri maassa säilyy. Tämä polku, mille on lähdetty, on valittu, ja minusta paluuta siihen toimintamuotoon, jossa valtio omistamansa yhtiön tai liikelaitoksen kautta tätä asiaa hoitaisi, ei enää ole. Tässä keskustelussakin on jäänyt vastaamatta siihen kysymykseen, tarvitaanko valtiota tietoliikenneinfrastruktuurin hoitamisessa tässä maassa. Oma arvioni on, että tarvitaan, mutta liikenneministeri ei ole toistaiseksi antanut eikä valtiovallan puolelta ole selvää kuvaa annettu siitä, millä tavalla tämä näissä uusissa olosuhteissa tapahtuu.

Jyri  Häkämies  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. I. Kanerva palasi historiassa hieman taaksepäin ja arvioi tilannetta syksyllä 99 ja ehkä vuonna 2000:kin todeten, että silloin olisi ollut edellytyksiä edetä yhtiöjärjestelyissä, mutta hän ei sitten päätynyt johtopäätökseen, miksi ei edetty. Tänäänkään emme näitä vastauksia tähän kysymykseen saa. Jos ulkoministeri Tuomioja olisi paikalla, voisimme ainakin kysyä ja ehkä myös saada vastauksia siihen, miksi valtio ei silloin edennyt, kun markkinatilanne oli toinen näissä järjestelyissä.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää eduskuntaa siitä laajasta tuesta, jonka se on antanut tälle Sonera—Telia-yhdistymisjärjestelylle. Haluan todeta, että Suomen historiassa yksi kaikkein tärkeimpiä talouspoliittisia ratkaisuja oli nimenomaan telekilpailun avaaminen mobiilipalveluitten ja kaukopuheluitten osalta 80-luvun loppupuolella. Ilman sitä Suomesta ei olisi tullut koskaan tällaista maailman kilpailukykyisintä, tietotekniikassa johtoasemassa olevaa valtiota eikä meille koskaan olisi syntynyt Soneran eikä myöskään Nokian kaltaisia yrityksiä. Se, että meillä oli kilpailu, joka johti halvempiin puhelinhintoihin, siihen, että meillä ihmiset ottivat käyttöön matkapuhelimia, on Suomen tie, ja tässä suhteessa se poliittinen ratkaisu, joka tehtiin 80-luvun lopulla, oli aivan keskeinen.

Haluan korostaa sitä, että yhtiö Sonera—Telia ei ole Ruotsin valtion käsissä, vaan kun Ruotsin elinkeinoministeri Björn Rosengrenin kanssa keskustelimme — tietysti kumpikin merkittävä omistaja keskustelee keskenään asioista — meillä on vahva luottamus siihen, että olemme valinneet ja valitsemme hyvän hallituksen. Valinta tapahtuu nimityskomitean ehdotuksesta, ja luotamme tähän nimityskomiteaan, jossa ovat sekä Tapio Hintikka että Lars-Eric Peterson, ja siihen, että yhtiön johtamiseen sitoutunut hallitus vie yhtiötä eteenpäin sillä tavalla, että yhtiön menestys voidaan turvata.

Haluan korostaa sitä, että on tärkeätä, kun puheenvuoroja käytetään sekä meillä keskustelussa että myöskin yhtiöön liittyen, että ei synny minkäänlaista maaotteluhenkeä, koska Telia—Telenor on esimerkki siitä, kuinka asiat voivat mennä pieleen. Sitä riskiä tässä tapauksessa ei ole onneksi, ja yhteistyö Suomen ja Ruotsin valtioitten välillä on ollut tässä suhteessa erittäin hyvää. Tärkeätä on se, että ammatti-ihmiset hoitavat yhtiötä, ja valitsemme sellaiset ammatti-ihmiset, joihin me itse luotamme. (Ed. Pekkarinen: Ei tässä maaotteluhenkeä ole ollut!)

Mitä tulee Helsingin Sanomissa olleeseen erään tutkijan haastatteluun siitä, että hänen tutkimuksensa mukaan Yhdysvalloissa on maksettu 40 prosentin preemioita, haluan korostaa sitä, että meillä on kaksi tapaa tehdä fuusioita. Toinen on tasapuolisten yhtiöitten liittyminen, merge of equals, jolloin periaatteessa lähtökohtana ovat kummankin yhtiön osakkeitten pörssiarvot. Yhtiöt laitetaan tasa-arvoiselta pohjalta yhteen. Toinen on sitten niin sanottu takeover-malli, eli yksinkertaisesti toinen yhtiö vain ostaa toisen yhtiön itselleen ja järjestelee ostamansa yhtiön sillä tavalla kuin tahtoo. Luulen, että eduskunta ei olisi ollut kovin ilahtunut siitä, jos olisin tullut tänne ja sanonut, että saimme pari prosenttiyksikköä enemmän kuin 16 prosenttia preemiota siitä hyvästä, että luovuimme kaikista vaikutusmahdollisuuksistamme uuden yhtiön suhteen, vaan kritiikki olisi ollut äärimmäisen kovaa. (Ed. Elo: Siihen ei tutkijakaan viitannut!) Sanon, että suomalaiselle osaamiselle on aivan keskeistä, että kaikkia osapuolia uudessa yhtiössä kohdellaan yhdenvertaisesti ja nimenomaan osaamisen perusteella.

Samoin on totta, että uusi yhtiö on vieläkin liian pieni globaaliseksi toimijaksi, mutta uskon, että kun yhtiö kasvaa, aina kaikissa tilanteissa suomalainen yksikkö, Sonera, jossa on vahva osaaminen ja jossa on vahva tutkimus- ja tuotekehityspanos, tulee säilymään merkittävänä osana uutta suurta yhtiötä, ja sillä tavalla me voimme turvata kaikkein parhaiten suomalaisen telealan menestyksen.