Pirkko  Peltomo  /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! (Hälinää)

Kiitoksia, herra puhemies. — Käsittelyssä on lakialoitteeni 26/2004 vp, joka on siis laki kotikuntalain 3 §:n 2 kohdan muuttamisesta. Kuten tiedämme, kotikuntalaki tuli voimaan 1.6.1994. Lakiin jäi kuitenkin kohta, jonka perusteella henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muutoin vastaavissa olosuhteissa. Kotikuntalain 3 §:n 2 kohta koskee esimerkiksi vammaisille tarkoitettuja palvelutaloja, päihdehuollon toimintayksiköitä, lasten- ja nuorisonhuoltolaitoksia sekä vanhainkoteja ja sairaaloita. Lakia on sovellettu jopa intensiivistä kotisairaanhoitoa ja kotipalveluja tarvitseviin.

Tämä laki on ollut voimassa lähes kymmenen vuotta. Sinä aikana eri puolilta Suomea on saatu räikeitä esimerkkejä perus- ja ihmisoikeuksien polkemisesta. Vanhus tai vammainen ei ole voinut muuttaa omaistensa lähelle toiselle paikkakunnalle, vaikka henkilö itse ja hänen läheisensä sitä haluavat. Lain 3 §:n 2 kohdan säännökset rajoittavat liikaa vanhusten ja vammaisten päätäntävaltaa kotikuntaa valittaessa, joten tämä lainkohta tulee poistaa. Se, mikä on kunnalle palvelujen rahoittamisen kannalta edullisinta, ei saa ajaa henkilön liikkumisvapautta koskevan perusoikeuden edelle. Hoidon ja huollon tarpeessa olevan henkilön hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että hänen itsemääräämisoikeuttaan kunnioitetaan. Omaisten ja läheisten saapuvilla olo voi myös edistää hyvinvointia tai toipumista. Lain 3 §:n 2 kohdan poistamista puoltavat siis sekä henkilön perustuslailliset oikeudet että käytännön syyt.

Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan tekoja. Ministeri Liisa Hyssälä vastasi minulle pari viikkoa sitten, että asiasta on jo niin paljon selvityksiä, että niitä ei enää tarvita. Myös valtionosuusjärjestelmän kannalta on kuitenkin asiaa tarkasteltava, jotta kuntien välinen maksuliikenne ei rasita liiaksi toista kuntaa. Ymmärsin, että ministeri Hyssälä oli myös valmistellut jo tähän tarvittavat toimenpiteet. Siksi toivon lakialoitteelleni ripeää käsittelyä ja myönteistä päätöstä.

Seppo Lahtela /kesk:

(Ed. Lamminen: Onko puhe kirjoitettu?) Arvoisa herra puhemies! — Ed. Lamminen kantoi huolta siitä, onko tämä puhe riittävästi valmisteltu ja kirjoitettu. Sen takia otin tämän aidon paperin, mistä tätä asiaa aion nyt selvittää.

Eilen käydyssä ihmisoikeuskeskustelussa ed. Esa Lahtela kantoi huolta siitä, että kansalaisen sijoittuessa laitokseen hän ei voi siirtää kotikuntaa, kun kukaan ei ota häntä vastaan. Nyt ymmärrän, että tämä asia on tämän lakialoitteen kautta ratkeamassa, ja jos tämä etenee, niin asia tulee kuntoon.

Mutta sitten kun katsoin näitä lakialoitteen allekirjoittajia, tässä on vahva joukko eduskunnan vahvoja naisia, pari miestäkin on joukossa, mutta ilmeisesti nämä kelpoisuusvaatimukset eivät ole täyttyneet niin pitkälle, että kumpikaan Lahtela olisi tänne mahtunut mukaan. (Ed. E. Lahtela: Harmi!) Tällä pohjalla — jos ed. Esa Lahtela toteaa, että tämä on harmi — minäkin toteaisin, että nyt tähän joutuu vähän niin kuin kylmiltään puuttumaan, mutta puutun vähän niin kuin maalaisnäkemyksen perusteella siihen, miten tämä vaikuttaa ja mitä se tekee.

Ymmärrän erinomaisen hyvin, että kansalainen, joka on laitoshoidon tarpeessa, haluaa kotikuntansa ja kotipaikkansa laitoksen sijaintikuntaan. Kun katsotaan tuolta maalaiskunnista, katsotaan tuolta Luumäeltä, Ylämaalta, Miehikkälästä, Virolahdelta jne., missä näitä laitoksia ei ole olemassa, niin näitten kuntien päättäjillä ei ole tippaakaan huolta siitä, ettei näitä kansalaisia mielellään annettaisi hoitoon ja kotikunnaksi se, missä nämä laitokset ovat olemassa, koska kuitenkin tämän vanhan perusteen mukaisesti se kunta, jossa asukas on kirjoilla, vastaa hoidon ylläpidosta ja kustannusten korvauksista. Siinä mielessä tässä lakiesityksessä ei tätä asiaa ole pohdittu eikä ollenkaan ratkaistu säädyllisellä tavalla.

Ed. Peltomo, jota erinomaisen hyvin ymmärrän ja arvostan tässä asiassa, on ollut aloitteellinen ja nähnyt tämän kansalaisen kannalta, mutta kuntatalouden kannalta katsottuna tätä asiaa ei ole ratkaistu eikä mietitty. Luulen niin, että jos valtioneuvoston jäsenet ovat tähän jotain yliolkaisesti vastanneet, niin eivät ole tunteneet taikka eivät ole tuntemassa sitä, kuinka tämä asia koskettaa ja kirpaisee niitä kuntia, mihin tämä laitoshoidon maksuvelvollisuus siirtyy toisesta kunnasta. Tältä pohjalta tämä on se huoli ja ongelma, ja se pitäisi pohtia vähän perusteellisemmin kuin se tässä on tullut esille yleensäkin.

Eilisen keskustelun perusteella, kuullun perusteella, mitä ed. Esa Lahtela puhui, jäi mieleen näkemys myöskin siitä, että kun kansalainen on laitoshoidossa, niin hänellä ei ole itsellään omaa päätäntäoikeutta tämän kotipaikan siirtämisen osalta. Mutta myöskin tähän liittyen on niin, että kun kansalainen on laitoshoidossa jossakin näistä mainituista laitoksista ja kun kysytään osoiterekisteristä kansalaisen olinpaikkatietoja ja osoitetietoja, niin sieltä ilmoitetaan, että ei tietoa, jolloin tältä osin minusta ei ole missään muodossa oikeudenmukaista eikä kohtuullista, että ihminen ollessaan pitkäaikaissairaana jossakin hoidossa ikään kuin poistetaan elävien kirjoista ja sijoitetaan sinne laitokseen niin, että osoitetiedot eivät ole löydettävissä eivätkä saatavissa. Tätä pitäisin erityisenä huolena ja ongelmana.

Tietystikin terveysihmiset vastaavat, että on ihmisen intimiteettisuojan kannalta oikeampi järjestely, että ei anneta osoitetietoa eikä sitä ole löydettävissä täältä. Jos voisi sanoa, niin suurin osa kuitenkin näistä ihmisistä on täysin selväjärkisiä; väitän, että jopa selväjärkisempiä kuin täällä eduskunnassa monet puheet ja puhujat yleensä ovat moninakaan hetkinä. Siltä osin on turha vetää tämmöistä yleisnoteerausta, etteivät he pysty keskustelemaan ihmisten kanssa, jotka haluaisivat heitä tavata taikka löytää. Tietenkin tähän vastaus on olemassa, että omaisten kautta tämä on hoidettavissa ja tehtävissä, mutta usein on myöskin niin, että tämmöisellä laitoshoidossa olevalla ihmisellä ei oikein omaisia löydy eikä tukijoita siihen lähelle, kenen kautta tämä asia pelaisi ja toimisi. (Ed. Kuoppa: Viranomaiset ovat!) — Tältä osin edustaja varsin hyvin tietää, että viranomaiset ovat, mutta minusta normaali ihminen ei halua keskustella viranomaisten kanssa vaan sellaisen ihmisen kanssa, jolla on osoite olemassa ja joka haluaa ihmisen kanssa puhua ihmiselle suoraan.

Herra puhemies! Toivon, että tämä lakialoite saa asianmukaisen käsittelyn — ja se tarkoittaa sitä, että kriittisesti arvioidaan ja arvostellaan niitä asioita, mitä olen tässä esittänyt — ja tämä johtaisi pientä ihmistä suosivaan, ymmärtäväisempään tekstiin ja politiikkaan, ja ehkä tästä voi hyvä tarkoitus tulla esille, vaikka sitä on vähän vaikea tästä ensimmäisellä lukemalla irti saadakaan.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Peltomo on tehnyt tärkeän lakialoitteen. Ennen kaikkea se on tärkeä sen vuoksi, että nämä vanhukset voisivat siirtyä niille paikkakunnille, joilla omaiset ovat, ja että omaiset voisivat olla lähempänä tätä vanhusta ja käydä häntä useammin katsomassa. Tiedän, kun erityisesti Kainuusta on muuttanut paljon näitten vanhusten lapsia tänne Pääkaupunkiseudulle ja kauas, että siinä vaiheessa sitten, kun vanhus joutuu laitoshoitoon, se on todella iso huoli myös näille työssä täällä kaukana oleville omaisille.

Siinä mielessä pitäisi miettiä sitten, mitä muitakin vaihtoehtoja tähän ongelmaan löydettäisiin. Yksi vaihtoehto tietysti on, että tämä vanhus voi siirtyä sinne uudelle paikkakunnalle, mutta toinen vaihtoehto oli tässä omaishoidon selvityksessä, mikä juuri eilen julkaistiin. Minusta siinä oli ihan hyviä ajatuksia, joita itsekin olen aikaisemmin esittänyt: että olisi tämmöistä omaisen hoitovapaata mahdollisuus saada joko lyhemmän aikaa tai sitten pitemmän aikaa, jos on semmoinen terminaalivaihe menossa.

Ed. Seppo Lahtela sanoikin asian ytimen eli sen, mikä tässä nyt tällä hetkellä on ongelma. Kunnat katsovat vain kuntataloutta eivätkä näe sitä kokonaisuutta tämän vanhuksen kannalta eivätkä myöskään omaisten kannalta. Kainuun hallintokokeilussa, missä Kainuun kunnat tulevat toimimaan niin kuin yksi kunta sosiaali- ja terveydenhuollossa, nyt ollaan lähtemässä siihen ratkaisuun, että helpommin pystyisi siirtymään kunnasta toiseen, koska on yksi rahoittaja näillä kuluilla, mutta tähän asti se on ollut todella vaikeaa, tiedän sen kokemuksesta.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi ed. Peltomon käsittelyssä olevaa lakialoitetta. Ikäihmisiltämme ja muilta laitoshoidossa olevilta henkilöiltä riisutaan liian usein monia inhimillisen elämän elementtejä ja oikeuksia heidän tarvitessaan pitkäaikaista laitoshoitoa. Pitkäaikaispotilaiden kohdalla on tullut aika ajoin esiin tämä käsittelyssä oleva ongelma siitä, etteivät he ole voineet halutessaan vapaasti muuttaa toiseen kuntaan esimerkiksi omaisensa luokse, koska kotikunta on vastuussa hoidon järjestämisestä ja hoidon kustannuksista ja kunnat eivät ole tämän vuoksi halukkaita maksamaan hoitoa toisen kunnan puolella.

Perustuslain mukaan ihmisellä on kuitenkin vapaa oikeus muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta näiden pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien kohdalla tämä ei ole aina toteutunut. Ikäihmisistä huolehtiminen on usein vielä omaisten vastuulla, ja ikäihmisten yksinäisyyden lieventämisessä omaisten läheisyys on tärkeää, ja myös ylisukupolvisen yhteisöllisyyden lisääminen on tärkeä arvo yhteiskunnassa. Omaisten mahdollisuudet huolehtia ja auttaa omaisensa hoidossa paranisivat myös huomattavasti, mikäli kauempana asuva omainen voisi muuttaa lähemmäksi asumaan.

Arvoisa puhemies! Hyvä on se, että sosiaali- ja terveysministeriössä on työryhmä, joka käsittelee tällä hetkellä myös tätä asiaa. Tämän kotikuntalain muutoksen lisäksi on tärkeää samassa yhteydessä pohtia myös sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmän kehittämistä, jotta se voisi huomioida tämänkin asian nykyistä paremmin. Toivon, että asiaan saadaan parannusta.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Tässä on erittäin hyvä lakialoite, jolla on monia ulottuvuuksia, kuten perustuslakiin liittyviä kysymyksiä: vapaa asuinpaikan valintaoikeus, jota tällä hetkellä kuntien talousajattelu kahlitsee. Tässä on vammaisten perustuslaillisesta oikeudesta myös kysymys ja myös kysymys siitä, missä kunnassa asianomainen henkilö, joka vammaisuutensa tai jonkin muun syyn, kuten esimerkiksi sairauden vuoksi, joutuu asumaan poissa alkuperäiseltä kotipaikkakunnaltaan, voi käyttää äänioikeuttaan esimerkiksi kunnallisissa vaaleissa. Kuntavaalien äänioikeus liittyy siis kotipaikkaan eli siihen kuntaan, missä hän on kirjoilla. Hän ei voi käyttää äänioikeuttaan siinä kunnassa, missä hän asuu ja jonka jäseneksi hän haluaisi tulla.

Tässä mielessä todellakin tämä asia vaatisi ratkaisua. Ed. Peltomo totesi, että hallituksen puolelta on todettu kylliksi tehdyn jo selvityksiä, jotenka ei pitäisi olla estettä tämän asian ratkaisemiseen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tuossa ed. Seppo Lahtela äsken totesi minun eilispäivän puheistani, niin en tiennyt, että ed. Peltomo on tehnyt tästä aloitteen. Eilen olisi varmaan paljon vähemmillä puheilla selvinnyt ja tänään olisi käytetty ne puheet, koska tässä on kyse ihmisoikeudesta.

Kyse ei ole pelkästään vanhuksista, niin kuin jotkut täällä totesivat, jotta tämä koskisi pelkästään joitain iäkkäitä ihmisiä, jotka ovat laitoshoidossa, vaan tämä koskee kaikkia ihmisiä, myös nuorempia, jotka sattuvat vaikka sairauden takia joutumaan laitoshoitoon. Yksi hyvä esimerkki, joka kuvannee tilannetta, on se, kun Oulunkylässä asuva kaveri, joka oli himpun yli viisikymppinen, sattui sillä tavalla halvaantumaan, että häneltä verisuoni katkesi päästä ja hän halvaantui ja joutui Pakilan vanhainkotiin. Hänen syntymäkuntansa on Kesälahti. Sattuu olemaan muuten sama kunta, missä itsekin olen syntynyt, ja Kesälahdelta sitten kaverin veljet ja sisaret ottivat yhteyttä, jotta he haluaisivat veljensä Pakilan vanhainkodista Kesälahdelle. Siellä on hoitopaikkoja riittävästi ja mielellään otettaisiin vastaan.

Mutta se tarkoitti sitä, että jos Helsingin kaupunki ei anna maksusitoumusta, ei kai Kesälahden kunta lähde maksamaan, ottamaan semmoista henkilöä sinne laitoshoitoon, jos joutuu maksamaan kaikki viulut, mitä tulee sairaanhoidosta, muusta hoidosta lähtien. Pitkällisen, noin kahden kuukauden tappelun jälkeen, puhelinhäiriköinnin jälkeen, jota harrastin ahkerasti eri tahoille Helsingin kaupungissa, sitten joskus tuossa joulun aaton aattona, joka joulu on hyväntahdon juhla, pohjoisen sosiaalipalvelukeskuksen johtaja oli pannut sähköpostiviestin meikäläisen sähköpostiin ja totesi, jotta tämän ihmisen voi siirtää Kesälahdelle ja Helsinki antaa maksusitoumuksen. Siinä kuvastui hyvin kissanhännänveto siitä, kuka sen maksaa.

Ihan oikeasti ymmärrän myös Kesälahden kunnan asenteen. Eihän mikään kunta vapaaehtoisesti halua ottaa lisäkustannuksia. Tietysti logiikka, mistä alun perin tämä laki lähtee, lähtee siitä, jotta se kunta vastaa, jossa sattuu ihminen sairastumaan, sairaasta, joka on pysyvästi laitoshoidon tarpeessa tai lähes pysyvästi. Tässäkin esimerkissä voi olla, että tämä toipuu ja voi jopa päästä semmoiseen tilanteeseen, jos toipuminen edistyy, jotta hän voi asua jopa itsenäisesti. Mutta ei mikään kunta lähde ottamaan tietoisesti sitä riskiä. Tietysti maksava kunta, tässä tapauksessa Helsinki, katsoi, että heille on halvempaa, kun hän on täällä omassa kunnassa. Mutta sähköpostiviestissä kyllä todettiin, jotta Helsingissä kaikki paikat ovat täynnä, ja se on se hyvän tahdon osoitus, että kun ei sopinut enää, ei ollut laitoksia olemassa, sitten suostuttiin tämmöiseen vaihtoehtoon.

Sen takia tässä lakialoitteessa esitetään hyvää asiaa. Se on ihmisoikeuskysymys jokaiselle henkilölle. Mutta maksuhomma, kuka maksaa, pitäisi saada tehtyä sillä tavalla, jotta jotenkin onko sitten saatava Kela tai joku muu maksamaan kuin se kunta, koska muuten tässä käy sillä tavalla, jotta todennäköisesti vastustus tulee olemaan aika iso tämmöisen aloitteen läpiviemiselle, koska voi olla, jotta nämä köyhät kunnat nimittäin vastustavat, pienet kunnat. Täältä ruuhka-alueelta mielellään pukataan sitten, kun on muutenkin hoitopaikoista puutetta, ja eri tavoin kokeillaan saadakin laitoshoidossa olevia köyhiin kuntiin, koska siellä on tilaa. Syrjäseuduilta on ihmiset muuttaneet pois ja siellä on laitospaikkoja vapaana.

Sen takia maksupolitiikka tässä pitäisi selvittää, jotta miten saadaan sillä tavalla, että raha ei vaikuta siinä mitassa, mitä tänä päivänä, ja se tarkoittaisi, että koko tämä ruletti pitäisi käydä uudelleen läpi ja katsoa, kuuluvatko nämä pitkäaikaislaitoshoidossa olevat kunnan vastuulle vai miten ne hoidetaan. Joka tapauksessa sitten kun saadaan kuntoon, sehän hoituu luonnostaan. Sitten ei tämmöistä vastarintaa ole olemassa. Päinvastoin, sitten jokainen kunta hyötyisi siitä, kun kehitetään laitospaikkoja ja mielellään ottaisi hoitoon, koska se antaa työtä.

Esimerkkitapauksen johdosta, minkä kerroin Kesälahdelta, toivoisi, että saisimme enemmän tämmöisiä esimerkkejä hoidettua, koska siinä tapauksessa hoito on meidän seudulla huomattavasti halvempaa kuin Helsingissä ja toisaalta meillä on kanssa ihmisiä tekemään sitä työtä ja on paikkoja avoinna, joissa tätä palvelua voisi tehdä. Sen takia kannatan lämpimästi ed. Peltomon aloitetta. Sitä kun jalostetaan ja käydään tämä maksuhomma läpi, niin tästä tulee semmoinen, jotta ei voi enää syyttää suomalaista yhteiskuntaa tämmöisistä ihmisoikeuksien loukkauksista, että ei ihminen voi Suomessa vapaasti liikkua, onpa vammainen tai sairas tai kuka hyvänsä, joka on joutunut semmoiselle oksalle, jotta on niin sanotusti pysyvästi laitoksessa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Olen tämän aloitteen allekirjoittajien joukossa ja siten jo lähtökohtaisesti ollut tukemassa sitä. Aloite on mielestäni hyvin inhimillinen ja toteuttaa sitä oikeudenmukaisuutta, joka jokaisella suomalaisella pitää olla oman kotipaikkansa valitsemiseen. Asiasta on puhuttu aika paljon jo aikaisemminkin, ja eilisessä keskustelussakin sitten tuli sama asia esiin. Nyt on todella hyvä, että ed. Peltomo on tehnyt tästä asiasta lakialoitteen.

Minusta on kuitenkin hirveän tärkeää, että tässä samassa yhteydessä täsmennetään kuitenkin rahoituspohja ja kustannusten korvausten määräytyminen, jottei asia sitten rasittaisi sitä kuntaa, johon eri puolilta maata laitoshoitoon tulevat muuttavat. Se on selvä, ettei mikään kunta pahuuttaan tällaista ole estämässä. Mutta on yksinkertaista arkirealismia, että kunnan palveluiden rahoittamisen kannalta olisi täysi katastrofi, jos kaikki siellä laitoksissa asuvat olisivat sen kyseisen kunnan vastuulla, jonka alueella se laitos sattuu sijaitsemaan. Mutta periaatteellisesti asia olisi hirveän tärkeää hoitaa kuntoon, ja taustalla oleva rahoitus pitäisi ilman muuta miettiä uusiksi, miten se tapahtuu.

Tässä keskustelun kuluessa, kun on puhuttu paljon ikääntyneistä, on hyvä muistaa, että on myös vammaisia, jotka ovat ilman muuta tässä samassa tilanteessa, jolloin olisi hyvin merkittävää, että läheiset ihmiset pääsevät useammin heitä katsomaan, jos asuvat jonkin muun kunnan alueella kuin missä potilas on.

Vielä ihan lopuksi ed. Huotarin esiin nostama toinen vaihtoehto eli mahdollisuus paremmin käyttää hoitovapaata tilanteessa, missä esimerkiksi ikääntynyt omainen on laitoshoidossa: Se olisi semmoinen tarpeellinen lisä, joka olisi hyvä saada tähän rinnalle, mutta tätä hanketta se ei kuitenkaan korvaa. Toivonkin tälle näillä edellytyksillä myötätuulta jatkokäsittelyssä.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Peltomon ensimmäisenä allekirjoittama lakialoite sinänsä on hyvää tarkoittava ja ratkaisee joiltakin osin ongelman, jota tuossa on käsitelty. Aikaisemmissa puheenvuoroissa ed. Esa Lahtela ja myös äskeinen puheenvuoron käyttäjä ed. Karhu aivan oikein ottivat esille tämän talouteen liittyvän kysymyksen.

Tuo säännös, minkä kumoamisesta on kysymys, kai kuuluu niin, että henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa hoidosta ja huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä tai muissa vastaavissa olosuhteissa. Kysymys on yleensä pitkäaikaishoidosta, laitoshoidosta, jotka laitokset pääasiassa keskittyvät tiettyihin kuntiin tällä hetkellä, joissa hoidetaan laajan alueen pitkäaikaissairaita, usein myös vammaisia, jotka ovat vuosikausia kestävässä hoidossa. Jos heidät tämän lakialoitteen mukaan luetaan sen kunnan asukkaiksi, jossa hoitopaikka sijaitsee, se johtaa monen kunnan osalta täydelliseen katastrofiin. Sen takia tämä aloite yksin toteutettuna johtaa ikävään lopputulokseen. Siihen pitää kytkeä maksujärjestelyt kuntien välillä. Muussa tapauksessa se on täysin mahdoton.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Minäkin olen sitä mieltä, että tämä tavoite, joka tässä on esitetty, on hyvin lämpimästi kannatettava ja lähtökohdan pitää olla meidän perustuslakimmekin hengen ja kirjaimen edellyttämä ihmisen vapaa valintaoikeus asumispaikkansa suhteen, mutta tätä asiaa on todella tarkasteltava laaja-alaisemmin kuin vain yksilön kannalta. Jos ja kun tällainen uudistus toivon mukaan saadaan aikaiseksi, niin esimerkiksi nyt, kun hallitus suunnittelee kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamista, selvitettäköön tämä siinä yhteydessä. Hallitushan otti jatkoajan sille, niin kuin kaikki asiat on hallituksella selvitettävänä; mitään päätöksiä ei siellä saada aikaiseksi. Nyt on sitten aikaa vuosi selvitellä, ja tämä valtionosuusjärjestelmän mahdollisuus tulisi katsoa, onko sitä kautta järjestettävissä tämä kuntien välinen taloudellinen selvittely.

Ennen vanhaan paljon puhuttu asia oli sijaintikuntaetu, joka kuntayhtymien laitoksissa otettiin huomioon. Sitä voisi tietysti tarkastella, korvaisiko se tätä asiaa. Sitten on eläkepolitiikka. Jos meidän näitä pieniä eläkkeitämme hallitus lopultakin suostuisi korottamaan, niin nämä ihmiset, jotka ovat tällaisessa hoidossa, saisivat suuremman eläkkeen, jolloin heiltä olisi varaa periä hieman korkeampaa hoitomaksua myös, ja tällöin kunnan taloudellinen rasite ei olisi niin suuri kuin nyt, ja näin voitaisiin ratkaista tämä ikävä tilanne, että ihmisiä tällä tavalla pompotellaan.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Ed. Kankaanniemellä tuntuu olevan hyvää sisäpiirin tietoa hallituksen aikeista. Juuri näin on sovittu, että tätä kotikuntalain sinänsä jopa liikkumisvapautta perusoikeutena loukkaavan säännöksen tarkistamista valmistellaan yhteydessä toisaalta valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen ja toisaalta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmien kehittämiseen. Elikkä sosiaali- ja terveysministeriö tutkailee tätä palvelujen sijoittamista, sisäministeriö, jolle kotikuntalaki muuten kuuluu, juuri tätä yhteyttä valtionosuusjärjestelmiin ja näihin rahoituksiin.

Varmastikaan näin suoraviivaista ratkaisua ei voida käyttää kuin mitä ed. Peltomon aloitteessa on esitetty, mutta tähän ongelmaan pitää hakea nykyistä oikeudenmukaisempi ratkaisu, joka mahdollistaa tämmöisessä pitkäaikaisessa hoidossa olevalle asuinpaikan vaihdoksen myös ja sijoittumisen esimerkiksi lähemmäksi lähiomaistensa asuinpaikkaa ilman, että se aiheuttaisi sitten keskinäisen valituskierteen näiden kuntien välillä. Pitää selvittää myös sellaiset vaihtoehdot, pitäisikö tämä kustannus jakaa näiden kahden tai kolmen kunnan välillä tai pystytäänkö näitä kustannuksia siirtämään sitten enemmän tämmöisen yhteisen vastuun piikkiin, jolloinka yksittäistä kuntaa eivät kohtaisi isot muutokset, maksurasitukset, silloin, kun tällaisen henkilön kotikunnaksi kirjataan juuri se kunta.

Nämä ovat tietysti vaikeita kysymyksiä, mutta ne on todettu jo perusoikeusseurannassa, että tämä kotikuntalakihan nykymuodossaan on säädetty 94, ennen kuin perusoikeusuudistus 95 oli tullut, ja ennen uutta perustuslakia. Nyt uuden perustuslain velvoituksinkin pitää perata juuri tämän tyyppisiä tavallisen lainsäädännön normeja, säännöksiä, jotka eivät oikein vastaa nykyistä perusoikeusajattelua, ja siinä yhteydessä sitten hakea toteuttamiskelpoiset mallit, miten säännös kirjoitetaan toisaalta perusoikeuksia vastaavaksi, mutta toisaalta sillä lailla, että rahoitusvastuu eri kuntien ja valtion välillä jakaantuu nykyistä oikeudenmukaisemmin.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Kotikunnan määräytymistä sekä palvelujen järjestämis- ja kustannusvastuuta koskevat kuntien erimielisyydet ovat varsin tavallisia, ja tämä perustuslaissa säädetty kansalaisten oikeus valita asuinpaikka ei siis käytännössä toteudu juuri ed. Peltomon lakialoitteessa mainitussa tapauksessa muun muassa. Hallintovaliokunnalle on kerrottu ja täälläkin nyt tuli parissa puheenvuorossa esille, että parhaillaan tehdään selvitystä. Hallintovaliokunta on tämän asian yhteydessä vuosittain tähän palannut, ja nyt on totta kai tavoitteena, että löydettäisiin ratkaisuja ja ennen kaikkea tähän valtionosuusuudistukseen liittyen. Joka tapauksessa valiokunnalle luvattiin tuossa joulun alla, että tämä selvitys tulee vielä tänä keväänä, ja toivottavasti se sitten antaa edellytyksiä, eväitä, tämän kotikuntalain muuttamiseen.

Joka tapauksessa tässä yhteydessä tulee arvioida näitä taloudellisia kustannusvastuita kuntien ja valtion välillä, ja varmasti se on vaikeaa, mutta tavoitteena tietysti tulisi olla löytää sellainen järjestelmä, joka sitten kohtelee erilaisia kuntia tasapuolisesti, eli siinä pitäisi ottaa huomioon myös näitten kuntien taloudellinen kantokyky. Asia on hyvin tähdellinen ja aloite tähdellinen, mutta niin kuin sanottu, varmasti tässä jo aiemmin on nähty, että on suuria vaikeuksia, mutta toivottavasti tämän valtionosuusuudistuksen kautta kuitenkin ratkaisu löydetään.

Minun nimeäni ei tässä aloitteessa ole, kun ei ole kysytty, mutta niin kuin sanottu, asian takana olen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä aloite on mielenkiintoinen. Ministeri Koskisen vastaus osoitti, että pääministeri Vanhasen hallituksella asia on tiedossa ja on erinomaisen hyvin valmisteilla. Tiedossa ovat ne monet ongelmat, mitkä tähän liittyvät, mutta tiedossa ovat myöskin ne tavoitteet, mitä haluttaisiin etsiä. En tiedä, onko joskus Suomessa ollut sellainen käytäntö kauan kauan sitten, vai olenko kuullut jotain kenties perätöntä, että kunta, jossa kansalainen on täyttänyt 50 ikävuottaan, on sitten ainakin joskus, näin sanotaan, ollut velvollinen huolehtimaan tästä henkilöstä laitoshoidossa. Jotain tällaista kenties saattaisi ajatella, että sille kunnalle, jossa on parhaassa työiässä veroa maksanut, tulisi sitten vastuu myöskin korkeassa iässä olevista vuosista. En tiedä, onko tämä enää voimakkaan muuttoliikkeen aikana mahdollista, mutta minä uskon, että niillä neuvoilla, mitä hallitus on pohtinut, tätäkin hyvin ongelmallista ihmisoikeuksia ja toisaalta kuntataloutta koskevaa ongelmakenttää voidaan menestyksellä selvittää.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän sisältöinen lakialoite taitaa olla jo kolmannen tai neljännen kerran tässä salissa viimeisen viiden vuoden aikana, ja viime kaudella muistan, kuinka hallintovaliokunnassa kävimme nykyisen kunta- ja alueministerin Hannes Mannisen johdolla pitkääkin keskustelua, minkälainen ratkaisumalli tähän olisi löydettävissä, jotta tästä tulisi sellainen, että se vastaisi myöskin sellaisten kuntien kantokykyä, jotka ovat esimerkiksi pieniä ja joissa nämä kustannukset tietenkin merkitsevät pitkällä aikavälillä suuriakin lisärasituksia. Ihan niin kuin oikeusministeri Koskinen äsken kertoi, varmasti ratkaisua on haettava juuri siltä pohjalta, että kustannuksia jaetaan kahdelle tai useammalle kunnalle, jos henkilö on liikkunut viime vuosina näitten kuntien välillä.

Muistutan myöskin, että erikoissairaanhoidon osalta ratkaisu on tehty niin, että jos jollekin kunnalle koituu esimerkiksi pitkäaikaisesta sairaalahoidosta kohtuuttomia kustannuksia, siellä on olemassa tasausjärjestelmä, jossa nämä korkeat kustannukset tasataan yhteisesti kuntien kesken. Minä luulen, että tämä olisi ehkä malli, joka olisi helpoiten hyväksyttävissä, koska on tietenkin selvää, että suuremmat kunnat väkilukunsa kautta maksavat tietenkin enemmän näitä kustannuksia ja pienet kunnat vastaavasti vähemmän, eli siitä varmaan olisi löydettävissä ratkaisu, mikäli tästä valtionosuusjärjestelmästä nyt sitten ei tässä yhteydessä ole apua.

Pirkko Peltomo /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos kaikille, jotka ovat osallistuneet tähän keskusteluun. Keskustelu on osoittanut, että tämä on tarpeellinen asia ja se tulee korjata, mutta se ei ole yksinkertainen asia. Ministeri Koskinen käytti erittäin hyvän puheenvuoron, ja siihen myöskin itse viittasin esittelypuheenvuorossani: Useampaan kertaan hallituksen puolelta on annettu ymmärtää, että selvityksiä on riittävästi. Nyt vain tarvitaan niitä tekoja. Kun tämä laki on ollut jo voimassa kesäkuun alkuun mennessä kymmenen vuotta, niin se on jo näyttänyt ne huonot puolensa ja sitä kautta on saatu kokemuksia. Kyllä minä olen samaa mieltä kuin moni muu täällä: tämä asia pitää nyt vihdoin ja viimein korjata.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Peltomo on tarttunut mielestäni erittäin tärkeään asiaan. Itse olen tämän aiheen piirissä askarrellut kirjallisen kysymyksen verran. Paitsi että nämä taloudelliset asiat ovat tärkeitä, miten kustannukset mahdollisesti jyvitetään kuntien kesken, myös tämä inhimillinen puoli on äärimmäisen tärkeä. Kotikuntalaki nykyisellään ohittaa yksilön perustuslaillisen itsemääräämisoikeuden ja heikentää vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden elämisen laatua. Hoidon ja huollon tarpeessa olevan kokonaishyvinvoinnin kannalta on oleellista, erittäin tärkeää, että hänellä on niin halutessaan mahdollisuus asua lähellä omaisiaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Koskinen taisi poistua salista, mutta hän totesi tuossa tämän ongelmatiikan tämän rahoituksen osalta. Se on tosi vaikea, miten se hoidetaan. Minä kyllä näkisin niinpäin, että pitäisi tarkastella ihan kokonaan järjestelmää siten, onko mahdollista siirtää yhdelle maksajalle koko homma elikkä mahdollisesti Kelalle tai miten se hoidettaisiinkin, mutta kuitenkin semmoisesta järjestelmästä, että käydään vekslaamaan eri kuntien välillä, tulee aika mutkikas ja varmaan aika paljon riitoja aikaansaava.

Nimittäin on muistettava historia, mitä tässä on tapahtunut. Meillä nimittäin muuttoliike on ollut semmoinen, jotta nuo syrjäiset alueet ovat olleet luovuttajia. Sieltä on tullut aikanaan silloin porukkaa näihin suurkaupunkeihin, ja osa näistä varmasti sairastuu täällä, ja välttämättä ei ole täällä hirveän isoja suhteita eikä omaisia olemassa. Siinä tulee varmasti eteen tilanteita, jotta haluttaisiin se ihminen, joka on mahdollisesti pitkän päivätyön täällä jossakin, vaikka Helsingissä, tehnyt, kuitenkin sinne lähelle, missä suku on, ja se suku on jossakin tuolla pohjoisessa tai idässä tai Keski-Suomessa, koska siellä on vähän ollut töitä ja ihmiset ovat tulleet näihin asutustaajamiin, missä on töitä aikanaan ollut.

Sen takia toivoisi, jotta tätä kun on selvitetty, katsottaisiin ihan kokonaan, voitaisiinko tämä pitkäaikainen laitoshoito laittaa sillä tavalla, että se olisi esimerkiksi Kelan kontolla. Se tarkoittaisi, että silloinhan me joutuisimme muuttamaan myös valtionapusäännöksiä ja siltä osin kunnat tietysti saisivat vähemmän rahaa. Se pitäisi järjestää niinpäin, koska nythän, niin kuin tiedätte, kuntien valtionavussa otetaan huomioon monet seikat, (Puhemies koputtaa) myös ikätekijät, ja laitoshoidossa olevat saavat vähän enemmän rahaa sieltä kautta sitten.