Mikko Kuoppa  /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt juuri viime päivinä on käyty ja myöskin tänään voimakasta keskustelua lukiolain uudistuksesta ja erityisesti rakennekokeilun vakinaistamisesta. Tähän samaan yhteyteen sopii hyvin se myöskin, kun ylioppilaskirjoitukset ovat juuri päättyneet, että otettaisiin käsittelyyn myöskin lukiolain 36 §:n muuttaminen. Lukiohan on sinänsä maksuton, mutta lukion päättötutkinto elikkä ylioppilastutkinto on maksullinen ja lukiossa myöskin opintotarvikkeet aiheuttavat lukion opiskelijoille kustannuksia.

Ylioppilastutkinnosta peritään nykyisin maksuja, jotka kohoavat jopa 200 euron tuntumaan ainemäärästä ja tutkinnon hajautuksesta riippuen. Opetusministeriön asetuksen 371/2003 mukaan tutkintoon osallistumisesta peritään 20 euron kiinteä kokelaskohtainen perusmaksu ja 21 euron koekohtainen osallistumismaksu. Vuonna 2003 nämä maksut nostettiin tähän tasoon. Aikaisemminhan nämä molemmat maksut oli 18,5 euroa, siis varsin huomattava korotus. Kokonaisuutena, jos tutkinto hajautetaan, maksu nousee lähes 200 euroon. Osallistuminen tavanomaiseen, kuusi ainetta käsittävään kokeeseen maksaa 146 euroa.

Maksuttoman lukion pakollisen pääsykokeen kalleus on mielestäni todellinen rasite etenkin pienituloisille työttömien perheille. (Ed. Ala-Nissilä: Mikä on edustajan ratkaisu?) — Ed. Ala-Nissilä, hetken päästä esitän tämän ratkaisun jos ed. Ala-Nissilä pienen hetken malttaa vielä. — Näin ollen, kun tässä on näinkin huomattava maksu, jopa jotkut opiskelijat joutuvat karsimaan suorittamiensa aineiden lukumäärää ja samalla myöskin luopumaan tästä hajautusmahdollisuudesta, joka nostaa maksua. Tämä heikentää heidän mahdollisuuksiaan hyviin arvosanoihin eli suoritusmahdollisuuksia. Tämä tilanne on koulutuksen tasa-arvoperiaatteen vastainen ja, kuten jo aikaisemmin totesin, syrjii pienituloisia perheitä.

Korkeat tutkintomaksut ovat myös vastoin lukio-opetuksen maksuttomuusperiaatetta. On nurinkurista, että maksuttoman lukion pakollisesta päättökokeesta joudutaan maksamaan huomattava summa. Maksut ovat suuria myös suhteessa siihen opintotukeen, jota lukiolainen voi saada. Vanhempiensa luona asuva lukiolainen saa yleensä opintotukea 21 euroa 86 senttiä kuukaudessa, eikä opintotukeen ole viime vuosina tehty korotuksia, mutta tutkintomaksua, kuten jo aikaisemmin totesin, korotettiin vuonna 2003.

Tämän johdosta, herra puhemies, tässä lakialoitteessa esitetään, että ylioppilastutkintomaksu poistetaan ja Ylioppilastutkintolautakunnan menot katetaan valtion yleisestä budjetista. Meillähän on periaatteena se, että opiskelua suositaan, opiskelemaan kannustetaan, ja näin ollen myöskin tällaisista maksuista, joilla ei ole valtiontaloudellista merkitystä, tulisi luopua, ja sitä kautta myöskin lukiolain uudistuksen yhteydessä ylioppilastutkintomaksu tulee poistaa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni ed. Kuopan esiin nostama asia on erittäin tärkeä ja aloite on hyvä. Se tulee mainioon aikaan, sillä kirjoitukset ovat parhaillaan menossa ja monen lukiolaisen vanhemmat ovat maksujen kanssa ihmeissään. Itse asiassa tämä kysymys on osa isompaa kokonaisuutta eli koko lukion hintaa.

Ihan lyhyesti täytyy todeta, että lukio on erittäin kallis. Kirjat maksavat, ja monet niistä ainoastaan tentitään läpi, joten tuntuu aikamoiselta hukalta ostaa kallis kirja, lukaista se läpi, ja sen jälkeen pahimmassa tapauksessa sitä ei pysty myymään edes eteenpäin. Kirjat vaihtuvat vuosittain, monia kirjoja ei pysty edelliseltä vuosikurssilta ostamaan, koska kirjat ovat siinä välissä ehtineet jo vaihtua. Eli aikamoinen rahareikä perheille lukio on. Ongelma tässä on se, että kirjastopalvelut eivät pysy mukana. Jotenkin epäilee, voiko tieto vanhentua joka aineessa niin mahdottoman nopeasti, vai onko taustalla ihan yksinkertaisesti vain kylmä koulukirjabisnes, joka tuottaa loistavasti, koska niitä kirjoja on pakko ostaa? Valinnanvaraa ei ikävä kyllä ole.

Lukiolaisten vanhemmilla on siis aika hurjasti maksamista, ja taustalla on kuitenkin se tosiasia, että koulutus on sitä sivistyspohjaa, jolta Suomi ponnistaa tässä globalisoituvassa maailmassa. Me tarvitsemme ihmisiä, joilla on yleissivistystä, jatkavat he sitten minkälaisissa, minkä tasoisissa, asteisissa opinnoissa sen lukion jälkeen hyvänsä. Se on kuitenkin peruskoulutus, joka on hyvä mahdollisimman monen saada.

Tässä aloitteessa on nostettu esiin ylioppilaskokeen hinta, ja se on todellakin osa tätä lukion kokonaiskustannusten ongelmatiikkaa. Tosiasia on, että monet pienituloiset perheet ovat vaikeuksissa. Kun pidetään mielessä, että suomalaisista perheistä kutakuinkin puolet perheistä, avioliitoista, hajoaa ja aika monissa perheissä on lapsia eroissa mukana ja myös lukiota käyviä nuoria, kyllä täytyy sanoa, että yksinhuoltajan tuloilla, vaikka olisi kohtuulliset tulot, on maksamista, jos vielä useampi nuori on yhtä aikaa lukiossa, sitten kun kirjoitukset tulevat. Todella ikävää ja epäreilua nuorta kohtaan on se, jos tällaisen maksun vuoksi joutuu ihan oikeasti jättämään näitä suoritettuja aineita vähemmälle tai sitten kenties jopa jättämään väliin omasta mielestä huonosti menneen aineen uusinnan.

On ihan selvää, että nyt puhutaan isosta ongelmasta, joka sotii lukion maksuttomuutta vastaan. Todellakin toivon — tämä on hyvä aloite — että tämä johtaa toimenpiteisiin ja tasa-arvo toteutuu näiden nuorten kohdalla riippumatta siitä, minkälaisesta perheestä, kuinka hyvin toimeentulevasta ja taloudellisesti pärjäävästä perheestä, he ovat lähtöisin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Eilen eduskunnan auditoriossa oli köyhyysseminaari. Tämä on yksi niitä, toivon mukaan, tulevien köyhyysseminaarien aiheita siinä mielessä, koska suomalaisessa yhteiskunnassa on puhuttu siitä, jotta kaikilla on tasavertainen mahdollisuus kouluttautua, jos on kerta pälliä sen verran ja nuppia, nupissa älyä, että on kykyjä siihen. Mutta tämä ed. Kuopan aloite osoittaa sen, jotta välttämättä, jos on oikein heikossa taloudellisessa asemassa oleva perhe, siis köyhä perhe, ei lukion kirjoja ja kaikkia näitä maksuja pysty suorittamaan. Se on tänä päivänä valitettava tosiasia.

Sen takia minusta tämä ed. Kuopan esittämä asia maksuttomuudesta on hyvä asia, koska meidän pitäisi kaikki tämmöiset kynnykset, jotka estävät tasavertaisesti osallistumasta esimerkiksi koulutukseen sen takia, jotta ei satu olemaan vanhemmilla vaan rahaa, saada poistettua, koska tulevaisuudessa Suomi pärjää ainoastaan sillä, että meillä osataan ja jokainen ihminen, joka täällä syntyy, jos on haluja ja kykyä, mahdollisimman pitkälle myös kouluttautuu, koska me emme hanskoja ompelemalla, kiinalaisia hanskoja tekemällä, pärjää vaan osaamisella.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minunkin mielestäni tämä lakialoite on tarpeellinen juuri siinä suhteessa, että se nostaa keskusteluun aika tärkeänkin aiheen eli aiheen siitä, että suomalaisen koulutusjärjestelmän valtti on aina ollut juuri se, että suomalainen koulutusjärjestelmä on maksuton ja täten se on hyvin tasa-arvoinen kaikille lapsille perheiden varallisuuteen katsomatta.

On tietenkin todellinen ongelma se, jos tähän maksuttomuuden periaatteeseen käytännössä tulee tällaisia käytännöllisiä esteitä, kuten nämä ed. Kuopan lakialoitteessa näkyvät maksut sitten lukioissa ja myös muu maksullisuus, mitä siellä sitten on välillisesti juuri näiden kirjojen ja muiden muodossa. Tämä on periaatteellisesti hyvin iso kysymys, ja sen takia toivonkin, että tässä ihan eduskunnassa voitaisiin suorittaa sitä harkintaa, että tämän suhteen ruvettaisiin parantamaan tätä asiaa.

Minua kiinnostaisi sellainen, en ole sitä huomannut koskaan kysyä, onkohan ministeriössä seurattu tätä sillä tavalla, että siellä tiedettäisiin, kuinka monelle perheelle tämä itse asiassa on todellinen iso kynnyskysymys ja todellisia taloudellisia vaikeuksia tulee siinä vaiheessa, kun lapsen pitäisi kirjoittaa. Nimittäin ainakin minuun kansanedustajana on ottanut muutamissa tapauksissa lapsen vanhemmat yhteyttä ja kertoneet tätä. Kyllä se kuulostaa todella pahalta poliittisen päättäjän kuulla, että perhe joutuu miettimään, voiko lapsi ylipäätään kirjoituksiin osallistua. Joissain tapauksissa tiedän, että on löytynyt hätäratkaisuja, koulu on tullut vastaan tai tällaista, mutta minua se kiinnostaisi tietää — on harmi, että keskustelu on tämän verran myöhään, että ei saa ministeriltä vastausta — juuri se, onko ministeriössä tämä tiedostettu ja tutkittu tätä ongelmaa. Se olisi todella tarpeen.

Yksi asia muuten, minkä tässä yhteydessä voisi nostaa esiin ja joka voisi olla myös yksi ratkaisu auttamaan asiaa sen lisäksi, että näitä maksuja ei saisi olla, on tietenkin se, että toteutettaisiin selvitysmiehenkin esittämä toimenpide alle kaksikymppisten opintorahan tarveharkinnan lieventämisestä, eli sitä kautta sitten myös näitä lapsia ja nuoria voisi tukea.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tämä on kyllä ihan kannatettava lakialoite ja saadaan tämäkin asia täällä keskusteluun. Näyttää siltä, tuosta opetusministeriön asetuksen numerosta päätellen, että tämä nykyinen hallitus ministeri Haataisen esityksestä on korottanut näitä maksuja.

Mutta, herra puhemies, totean täältä budjettikirjasta, että Ylioppilastutkintolautakunta on valtiolle tuloa tuottava elin. Se on nettobudjetoinnissa, ja sen tulot on tälle vuodelle arvioitu 6 410 000 euroksi ja menot ovat 6 402 000 euroa eli nettotuloa ylioppilaskirjoituksista tulee valtiolle peräti 8 000 euroa tänä vuonna. Viime vuoden talousarviossa on ollut sama 8 000 euroa ja vuoden 2002 tilinpäätöksessä 8 087 euroa tuloa valtiolle. Kuitenkin hallitus, vaikka järjestelmä on tuottanut tuloa, on nostanut näitä maksuja. Tietysti kustannuksetkin ovat hieman nousseet, mutta on kyllä hieman kyseenalaista, että näillä opiskeluun liittyvillä maksuilla hankitaan valtiolle tuloja, vaikkakin aika vähän. Mielestäni on kyllä ihan paikka tutkia tämä lakialoite hyvin tarkkaan ja tehdä tämän mukainen päätös.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että ed. Kankaanniemi tarkisti kirjasta. Minäkin jo laskin ihan tämän lakialoitteen pohjalta, että noin 6 miljoonaa euroa lienee kuitenkin se vaikutus, minkälaiset tulot tällä saadaan aikaiseksi. Näyttää siltä, että kohtuullisen hyvin menot ja tulot ovat olleet tasapainossa, kun noin pienestä luvusta puhutaan enää sitten, onko se miinus- vai plus-merkkinen ollut.

Kyllähän maailma eteenpäin on mennyt. Meistä varmaan moni on käynyt lukion aikanaan vielä silloin, kun koulukyyditykset olivat maksullisia, oli lukukausimaksuja, ei ollut mitään opintotukia. Varmasti sinä aikana puristus oli aika kova, kun tätä koulua käytiin. Meillä on nyt sitten jäänyt lukiojärjestelmään jäänteeksi tämä tutkintomaksu, joka tietenkin vähätuloiselle henkilölle silloin, kun se tulee yhtäkkiä ja pitää maksaa, tuntuu varmasti kohtuuttomankin suurelta.

Sinänsä tämä lakialoite palvelee sitä tarkoitusperää, jos halutaan, että kaikki toisen asteen koulutus, esimerkiksi lukio- ja ammattikoulutus, rinnastetaan toisiinsa ja on suurin piirtein samanlaiset periaatteet. Sikäli tässä on kyllä logiikkaa.

Sitä on jäänyt kysymään, tarkoittiko lakialoitteen tekijä myös, että tämä koskettaisi myös aikuislukioita, missä esimerkiksi työssäkäyvät suorittavat ylioppilastutkinnon.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuopan tekemä lakialoite ylioppilaskirjoitusmaksujen poistamisesta on mielenkiintoinen. Tämä käyty keskustelu on oikeastaan vielä mielenkiintoisempi. Nimittäin unohtuu salissa jo toista kertaa tänään se seikka, että ylioppilastutkinto on lukion päättötodistukseen verrattuna erillinen asia. Lukio kuuluu suorittaa loppuun, lukiosta kuuluu ottaa päättötodistus ihan normaalisti. Ylioppilastutkinto on erillinen asia.

Nyt voidaan tietysti keskustella siitä, mikä merkitys on ylipäätään lukion päättötodistuksella ja ylioppilaskirjoituksilla. Siitä meidän pitäisi keskustella, jos me lähdemme puhumaan, pitääkö ylioppilastutkinnon olla maksuton vai ei. Jos me tarvitsemme ylioppilastutkintotodistusta pääsyyn jatko-opiskeluihin, niin silloin tietysti voidaan ihan oikeutetusti sanoa, että on väärin, että tästä tutkinnosta joudutaan maksamaan.

Mutta miksi emme yhtä hyvin voi nostaa painoarvoa sille yleissivistävälle todistukselle eli lukion päättötodistukselle? Miksi se ei ole se elementti, jota käytetään, kun pyritään jatko-opiskeluihin? Se samalla poistaisi tämän päivän aikaisemman keskustelun ongelman siitä, kuuluuko ruotsi kirjoittaa pakollisena vai ei. Lukion yleissivistävyys tulee varsin riittävästi huomioon otetuksi lukion päättötodistuksella.

Ed. Karhu nosti keskusteluun tässä sen tärkeän tosiseikan, että lukio ei ole maksuton, oppikirjat maksavat. Sen lisäksi esimerkiksi urheiluvälineet maksavat, pakolliset välineet. Lukiolaisten liitto on arvioinut, että ehkä 2 000 euroa jokaista lukiolaista kohden ovat nämä lukion kulut.

Ed. Karhu nosti keskusteluun yksinhuoltajat. Entä ne muutamat ihmiset vuosittain Suomessa, joilla esimerkiksi kolme lasta kerrallaan aloittaa lukion? Kirjoja ei voi silloinkaan kierrättää, jokaiselle lapselle on hankittava omat kirjat. Se on todella taloudellinen seikka siitä huolimatta, että elättäjiä on kaksi, huoltajia on kaksi, mutta lapsia on enemmän. Yhä edelleen vastustan tätä, että meillä yksinhuoltajia yksioikoisesti pidetään heikkoina ja taloudellisesti hädänalaisina yksilöinä, miksi ei monilapsisia perheitä, vaikka on kaksi perheen elättäjää. Verot meillä huolehtivat siitä, että rahaa käteen ei jää yhtään enempää, oli perheessä lapsia 0 tai 5 tai 7 tai 11 tai 20. Eli tässä on minusta se ongelma, mistä pitäisi puhua eikä aina silmät sikkuralla yksinhuoltajista.

Ed. Kuopan aloite on siis hyvä, ja toivon, että se herättää laajan keskustelun valiokunnassa siitä, mikä ylipäätään on ylioppilastutkinnon rooli jatkossa jako-opiskelupaikkoja haettaessa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Hemmingille: Kyllähän tilanne on ollut kautta aikain se, että vanhemmat haluavat, että lapset suorittavat myös tämän niin sanotun päättökokeen eli ylioppilaskokeen. Ed. Kuopan lakialoitteessa puhutaan ylioppilastutkinnon maksuista, ja lakialoite on todella hyvä. Minulla ei ollut mahdollisuutta siihen nimeäni kirjoittaa. Yhtä oleellinen kulurasite ja vielä suurempi on lukiossa oppikirjat.

Itselläni on noin 30 vuoden kokemus lukion opettajana ja rehtorina. Ed. Viitanen kyseli, kuinka usein tämä tilanne tulee vastaan, että ollaan tosiaan huolissaan siitä tai tuodaan jopa rehtorille huoli siitä, ettei ole mahdollisuuksia hankkia näitä oppikirjoja. Kyllä niitä joka vuosi muutamia tuli myös minunkin puheilleni, ja totta kai se todellinen lukumäärä on huomattavasti suurempi. Viimeinen paikka tietysti on toimeentuloluukku, vaikka varmasti myös monelle henkilölle on erittäin suuri kynnys turvautua siihen.

Itse olen aina vuosien mittaan ongelmana nähnyt, paitsi että nämä oppikirjat ja koulutarvikkeet ovat melkoinen kustannustekijä lukiossa, näitten kirjojen vaihtuvuuden. Toivon, että tämän aloitteen myötä jollakin aikavälillä päästäisiin siihen todella, että lukio olisi myös todella maksuton ja tätä kautta myös tätä tasa-arvoisuutta lisättäisiin. Mutta ihmettelen myös sitä, jos kunnissa näin tapahtuu, (Puhemies koputtaa) että ei sitten toimeentulotuen kautta asiaa hoideta, mutta siis tämä ei voi olla tavoite. Tämä 6 miljoonaa euroa ei ole valtiontaloudessa niin iso summa, etteikö sitä voitaisi hoitaa sitä kautta.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä oli joitakin kysymyksiä. Ensinnäkin ed. Salolle tästä, koskeeko aloite aikuislukiota. En lähtenyt tässä aloitteessani erottelemaan ylioppilastutkintoa, suoritetaan se aikuislukion tai sitten tavallisen lukion ylioppilastutkintona. Mutta on tietenkin selvää, että jos on useita lapsia lukiossa esimerkiksi, kustannusrasitus on usein suurempi. Aikuislukiossa usein myöskin opiskellaan työn ohessa, ja silloin on paremmat mahdollisuudet tämän ylioppilastutkintomaksun maksamiseen.

Toisena kysymyksenä sitten on lukion päästötodistus. Ikävä kyllä tänä päivänä lukion päästötodistuksen saanut henkilö, vaikka todistus on hyväkin, jos ei ole ylioppilastodistusta elikkä ei ole kirjoittanut, on huonommassa asemassa kyllä hakiessaan jatkopaikkoja pelkällä lukion päästötodistuksella. Näin ollen voidaan pitää välttämättömänä ainakin tässä järjestelmässä, niin kauan kuin tämä systeemi on, että ylioppilaskirjoitukset suoritetaan ja on tämä ylioppilastutkintomaksukin maksettava sitä kautta.

Sitten nämä lukion muut kustannukset. Minä puheenvuorossani mainitsin nämä opintotarvikkeet, ja niihin todella kuuluvat kirjat, urheiluvälineet ja monet muut. Ylioppilastutkinnon maksuhan on vaan siitä, että saa kirjoittaa ylioppilaskirjoitukset ja saa siitä todistuksen, mutta nämä muut ovat lukioon liittyviä kustannuksia. Ne ovat todella huomattavat. Kaikilla tavoilla tätä pitäisi pienentää, jotta olisi mahdollisuus suorittaa lukio mahdollisimman monella, ettei ainakaan varallisuudesta olisi kiinni, ettei varallisuus ratkaise vaan se, onko halua ja kykyä suorittaa tutkinto.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuopan tavoite aloitteessa on ihan hyvä, että kenelläkään ei varallisuudesta ole ylioppilastutkinnon suorittaminen kiinni. Minä en kuitenkaan itse ole kuullut ainuttakaan tapausta, jossa talous olisi nimenomaan tutkintomaksujen osalta ollut ongelma. Mutta jos se on ongelma, on hyvä, että se ongelma poistettaisiin. Siinä suhteessa aloite on ihan oikea. Lukukausimaksut, kyytimaksut, kirjamaksut oli kaikki maksettava itse tai vanhempien silloin, kun kävin itse lukiota. On hyvä, että nyt näitä maksuja on voitu poistaa ja lukio on sinällään ilmainen veronmaksajien kustantamana.

Mutta sitten todellakin nämä oppikirjamenot ovat aika raskas meno, ja voin tässä sanoa, että tervetuloa vain, nuoret, Haapamäen lukioon. Meillä Haapamäen yrittäjät kustantavat ilmaiset oppikirjat lukio-opiskelijoille. Se on merkittävä lahjoitus.

Mutta sitten tämä urheiluvälinevillitys on semmoinen todella suuri menoerä vanhemmille, ja jollakin tavalla urheiluvälinevillityksen menoerät pitäisi saada kuriin. Se on paljon suurempi ongelma ja todella eriarvoisuutta luova ongelma kuin tajutaankaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen otti esille varsin hyvän näköalan siitä, mitä ed. Oinosen aikaan tämä opiskelu on ollut olemassa. On kaikki pitänyt itse maksaa, kaikki pitänyt itse tehdä. Siitä varmaan ed. Oinosen ja monen muun tähän samaan ikäluokkaan kuuluvan työhalut ovat myöskin syntyneet, että opiskelusta on pitänyt jotakin maksaa ja kantaa vastuuta. En tarkoita sitä, että pitäisi palata vanhaan aikaan, mutta on huoli siitä, että oppikirjoja kohdellaan hyvin ja arvokkaasti jne. Voi ehkä olla vähän niinkin, että kun on itse maksettava, hoito on parempaa. Mutta ed. Oinosen tarjous tästä asiasta, että Haapamäen lukiossa tämä tapahtuu ilman maksua, minusta on erinomaisen hyvä. Kyllä varmaan tällä perusteella nuori opiskeleva kansa hakeutuu sinne suoralta kädeltä.

Sen verran, herra puhemies, voisi sanoa, että tässä on hyvästä asiasta kysymys, ja ed. Kähkönen kertoi, että noin 6 miljoonasta eurosta on kysymys. Asia on erinomaisen hyvä, saa laajan näkemyksen ja kannatuksen mutta kyllähän tässä tietysti aloitteen allekirjoittajat kaikki ovat vasemmistoliitosta. Tässä on vähän niin kuin politisoitu tavallaan tämä lähtökohta, mutta ei se varmaan ole tarkoitus ollut, ehkä vahingossa tapahtunut.

Aloitteen perusteluissa todetaan, että 20 euron perusmaksun lisäksi on kokelaskohtainen 21 euron koekohtainen osallistumismaksu ja ylimääräisen vieraan kielen osalta 25 euroa, ja tämä viitaten tämänpäiväisellä kyselytunnilla käytyyn keskusteluun ruotsin kielen asemasta ja vapaaehtoisuudesta jne. on tietysti hyvä, mutta en ymmärrä sitä, että on näin erilainen maksu olemassa. Siinä mielessä esittäisinkin tämmöisen kaakkoissuomalaisen näkökohdan, että pitäisi enemmän löytää tukea ja kannustusta siihen, että venäjän kielen kirjoittamista ja opiskelua kannustettaisiin, koska sieltä kuitenkin tämä suomalainen hyvinvointi tulee, kun katsotaan Porvoosta itään ja kaakkoon päin.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan vastauspuheenvuorona ed. Hemmingille, jottei nyt lähimmäisestä annettaisi väärää todistusta, on todettava, että aiemmassa puheenvuorossani mainitsin kyllä monilapsiset perheet ja sen ongelmatiikan, mitä usean lapsen samanaikainen opiskelu lukiossa perheen taloudelle aiheuttaa. Mitä tulee yksinhuoltajiin, tottahan se on, että osa yksinhuoltajista on hyvätuloisia, mutta selvitysten mukaan kyseessä olevaan joukkoon mahtuu monesti erittäin paljon pienituloista väkeä, se on vaan fakta, sille ei voi mitään.

Jos lapsiluku on iso, toki se vaikuttaa asiaan. Mutta vaikka kahden vanhemman perheessä on kaksi vanhempaa ja verotus tasoittaa tilannetta, kokemusta kummastakin vaihtoehdosta eli kahden vanhemman perheestä ja yksinhuoltajaperheestä omaavana voin todeta, että kyllä se vaan niin on, ed. Hemming, että yksi kukkaro on vähemmän kuin kaksi kukkaroa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä jatkan äskeiseen teemaan. Todellakin täällä on kiinnitetty huomiota tähän oppikirjakysymykseen. Meillä Haapamäellä, kun yrittäjät kustantavat ilmaiset oppikirjat, menneen vuoden syksynä tuli toistakymmentä opiskelijaa lukioon ja nyt tulevana syksynä on tiedossa neljättäkymmentä, kun on ilmaiset kirjat. Näin paljon se kenties yhtenä tekijänä vaikutti myönteisesti oppilasmäärään.

Mutta jotenkin tuntuu, kun puhuin urheiluvälinevillityksestä, että kyllä tässä oppikirjapuolellakin on jonkunlainen villitys. Kirjoja pitää aina tarpeettomasti ja turhan takia vaihtaa. Kustantajat ovat hyvin taitavia kauppaamaan niitä opettajille ja muille kirjojen hankinnoista päättäville. Kyllä samoilla kirjoilla voitaisiin edetä pitempään, jolloin perheessä, jossa on useita lapsia, voitaisiin hyödyntää niitä järkevästi. Tämä oppikirjojen uusimisvillitys on kansantaloudellista tuhlausta, ja sekin pitäisi saada johonkin järkevään taloudelliseen käytäntöön.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Viisi lasta on myös enemmän kuin kaksi tai kolme. Se on selvästi enemmän, ja vaikka on kaksi palkansaajaa, jotka yrittävät verojen jälkeen elättää nämä viisi lasta, tuloksena on joka tapauksessa, että pitää olla erittäin hyvät tulot, että verojen jälkeen pystyy sanomaan, että minulla menee paremmin kuin esimerkiksi monella yhden lapsen äidillä, joka yksin kantaa sen vastuun.

Ihan tärkeä pointti täällä on ollut kirjojen maksaminen taikka kirjojen kulut. On todella valitettavaa, että lukiolaiset joutuvat maksamaan nämä kirjat itse, koska se on suuri kulu, mutta muistutan myöskin, että ne ovat opettajille yhtä lailla työväline. Kyse ei ole siitä pelkästään, että näitä kirjoja haluttaisiin vaihtaa, koska se on muodikasta taikka kirjankustantajat hyötyvät siitä, vaan opettaja, joka opettaa mahdollisesti kuusi kurssia samalla kirjalla, on vuoden lopussa erittäin kyllästynyt siihen kirjaan, ja hänen ammattitaitonsa varmasti säilyy tuoreempana ja parempana, kun hän oman ammattitaitonsa takia voi vaihtaa sen kirjan.

Tämä kirjojen myynti eteenpäin ei yksinomaan ole myöskään hyvä ratkaisu. Nimittäin näillä samoilla historiankirjoilla, uskonnonkirjoilla, englanninkirjoilla, ruotsinkirjoilla ja matematiikankirjoilla täytyy jokaisen ylioppilaskokelaan valmistautua ylioppilastutkintoon, ja hän tarvitsee ne kirjat silloin takaisin, jotta voi lukea ne asiat, mitä sinne ylioppilastutkintoon vaaditaan. Ongelman ydin on se, aivan kuten ed. Kuoppa on tuonut täällä esiin, että lukio tavallaan maksaa, vaikka sen pitäisi olla ilmainen. Tästä on mielestäni hyvä lähteä jatkamaan tätä keskustelua, ja toivon todellakin, että ylioppilastutkinnon maksuttomuus johtaa myös siihen, että kirjat tulevat maksuttomiksi lukiossa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuopan lakialoite on aikaansaanut hyvän ja laajan keskustelun, jolla on erittäin, myöskin uskon, sivistysvaliokuntaa evästävä merkitys. Ed. Kuoppa esittää ylioppilastutkinnon maksuttomuutta, ja nyt olemme jo päässeet siihen tärkeään asiaan, että yleensäkin koulutus maksaa. Kun Suomi on päässyt tähän taloudelliseen asemaan, jossa se nyt on, jossa bruttokansantuotteemme on todellakin henkeä kohti hyvin merkittävä, maailmanlaajuisesti olemme todella rikas maa, niin yksi ja keskeisin syy on varmasti koulutus, niin että kaikki ikäluokat on pystytty kouluttamaan mahdollisimman laajasti ja nimenomaan myöskin mahdollisimman pitkälle. Näin ollen tämä hiljaa hiipivä prosessi ja kehitys, että koulutus alkaa jälleen vähä vähältä maksaa aina enemmän ja enemmän, toimii tätä tähän saakka tapahtunutta myönteistä kehitystä vasten.

Arvoisa puhemies! Se, että olemme päässeet tähän laajaan koulutukseen, johtuu toki siitä, että koulutus on taloudellisesti mahdollista ollut käytännössä lähes kaikille, ja aivan oikein monikkoperheet, heikossa taloudellisessa asemassa olevat ihmiset kokevat ensiksi tämän talouden rasitteen. Näin ollen meidän pitää estää tämän prosessin edelleenkehittyminen ja tämä maksujen lisääntyminen.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron vielä oppikirjojen vuoksi ja ennen kaikkea oppikirjojen vaihtoon liittyen.

Mielestäni aiemmin — puhun tässä ajasta ehkä 15 vuotta sitten, 20 vuotta sitten — tätä oppikirjojen vaihtoa huomattavasti useammin tapahtui kuin tällä hetkellä, ja varmasti sitä opiskelijoiden mielestä ehkä nytkin tapahtuu monessakin koulussa liikaa, mutta väitän, että ainakin sen kokemuksen mukaan, mikä minulla on, hyvin tarkkaan mietitään, vaihdetaanko oppikirjaa, eli niillä eri painoksilla — saman tekijän painos voi vaihtua — kyllä pärjää. Tämä oppikirjojen vaihtaminen ainakin silloin, kun minä viimeksi olin siellä koulussa, siis viisi kuusi vuotta sitten, oli sellaista, että nämä hyväksynnät tapahtuivat johtokunnan kautta eli todella tarkasti mietittiin asiaa. Mutta opettaja voi esittää, ja jos se hyväksytään, joissain kouluissa on varmasti tilanne, että niitä vaihdetaan, lainausmerkeissä, liian useinkin.

Mutta yksi keskeinen syy myös oppikirjojen vaihtamiseen on se, että opetussuunnitelmat vaihtuvat, ja sitähän tapahtuu. Tällä hetkellä juuri tehdään uusia opetussuunnitelmia, mutta kyllä siinä aina varsin pitkä aika menee, kun ne seuraavan kerran muuttuvat.

Kyösti Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Kuopan lakialoite paneutuu tietyllä tavalla tärkeään asiaan, mutta kyllä mielestäni tässä perustelutekstissä on aika vahva kannanotto, kun todetaan: "Lukuisat opiskelijat joutuvat karsimaan suorittamiensa aineiden määrää sekä tinkimään hajautusmahdollisuudesta. Se heikentää heidän suoritusmahdollisuuksiaan." Kuitenkin perheellisenä totean, että tuskin nyt, jos on tahtoa hoitaa tätä asiaa, se niin tiukka taloudellinen kysymys kuitenkaan on.

Mutta haluan toiseen asiaan paneutua erityisesti tässä puheenvuorossani. Tässä on puhuttu kirjoista ja oppimateriaalikysymyksestä. Enemmän hämmästelen sitä, että me elämme suomalaisessa tietoyhteiskunnassa ja edelleen perinteinen kirja on se väline, jonka pohjalle koulutuksen oppimateriaali rakentuu. Mitä merkitsee se, että me viemme e-oppimista enemmän eteenpäin, tätä kautta tuotamme enemmän oppimateriaalia tähän ympäristöön, eliminoimme turhia kirjoista aiheutuvia kustannuksia? Minusta tämä on merkittävä yhteiskunnallinen kysymys, josta meidän pitäisi saada enemmän keskustelua aikaan, päätöksiä, ja tällä tavalla tasavertaistamme opiskelun synnyttämiä oppimateriaalikustannuksia.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää tähän keskusteluun osallistujia, että tämä opiskelijoitten asemaa koskeva keskustelu sai tämänkin verran huomiota, ja mielestäni tämä on erittäin tärkeä.

Ed. Karjulalle haluan vaan lyhyesti huomauttaa, kun hän puhuu kirjoista, että kyllä tänä päivänä vielä ainakin henkilökohtaisesti ja valtaosa suomalaisista mieluummin lukee kirjan kirjana kuin tv-ruudusta tai tietokoneruudusta. Se on varmasti monelle opiskelijallekin paljon parempi, että hän lukee sen vielä kirjasta kuin tietokoneruudusta. Näin ollen on välttämätöntä, että näitä kirjoja edelleenkin painetaan ja niitä myöskin on oppimateriaalissa. Siinä mielessä myöskin kustannuskysymys kirjojen osalta on erittäin tärkeä.

Mitä tulee sitten tähän, onko tämmöisiä tapauksia ollut, minulle joitakin tapauksia on tullut, ei niin, että ylioppilaskirjoitukset olisivat jääneet kirjoittamatta; rahat siihen löytyvät vaikka sukulaisilta lainaamalla. Mutta ei se mielestäni ole oikein ja kohtuus, että opiskelija tässä vaiheessa, kun hänen pitäisi keskittyä kirjoituksiin, joutuukin miettimään sitä, mistä minä saan rahat ylioppilastutkintomaksuun.