Hanna-Leena  Hemming  /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monessa kunnassa ollaan enenevästi nykyisin sitä mieltä, että poliitikkojen määrää kunnan päättävissä elimissä pitäisi vähentää. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, minkä me poliitikot hyvin tiedämme: Valtio antaisi raamit kuntien rahankäytölle, ja rahankäytön jaosta kunnan sisällä päättäisivät virkamiehet kukin oman arvomaailmansa mukaisesti.

Virkamiesvalta ei kuitenkaan ole kuntalaisen etu. Juuri tästä syystä, jotta kuntalaisenkin mielipide tulisi kuulluksi, luottamushenkilöjärjestelmä on luotu ja se on osa kuntalakiamme. Luottamushenkilöt kokoontuvat säännöllisesti päättämään kunnan ja kuntalaisten asioista kuntalaisten etu mielessään. Työ on tulkittava pyyteettömäksi, sillä vaikka luottamustehtävän hoidosta maksetaan palkkiota, vievät puolueverot ja valtionvero palkkiosta selvästi valtaosan. Palkkioitten takia ei kukaan ryhdy yhteisten asioitten puolesta töihin kunnalliseen luottamustehtävään.

Luottamushenkilönä tehtävät päätökset eivät aina ole yksittäisille luottamushenkilöille helppoja. Usein taloudelliset realiteetit rajoittavat toimintamahdollisuuksia, mutta päätöksiä on myös tehtävä selvästi ikävistä asioista, esimerkiksi kunnallisveron nostamisesta tai joidenkin koulujen, päiväkotien tai vanhusten kotiavun lakkauttamisesta. Ikävät päätökset saattavat kohdistua myös yksittäisiin kuntalaisiin. Voihan esimerkiksi kunnan kannalta tärkeä kaavoituspäätös huonontaa selvästi yhden kuntalaisen oikeuksia.

Kaupunginhallituksen jäsenet kunnissa saattavat joutua päättämään myös kunnan virkamiehen erottamisesta. Näin kävi Espoossa. Sen lisäksi, että yleisen edun vaatiman välttämättömän päätöksen käsittely on jo sinällään ollut ikävä prosessi, saivat espoolaiset kaupunginhallituksen jäsenet päätöksen tehtyään kohdata erotetun virkamiehen aggressiot. Koko kaupunginhallitus uhattiin tappaa, samoin asian esitelleet virkamiehet.

Onko yleinen mielipide tällaisessa tilanteessa se, että poliitikot saavat osakseen vain itse ansaitsemansa röykytyksen? Haluammeko me ylläpitää sitä harhaa, että poliitikot toimivat luottamustöissään ajamassa lähinnä omia etujaan, eivät yhteisiä etuja, ja että tästä omahyväisyydestä heitä voidaan myös sakottaa ja rangaista?

Kuntatasolla toimivat luottamushenkilöt ovat kuitenkin pääsääntöisesti poliitikkoja vain pakon sanelemina. Heidän pakon sanelemaa päätöstään virkamiehen erottamisesta ei leimaa puoluepoliittinen kähmintä ja lehmänkaupat vaan pyrkimys oman kuntansa kannalta parhaaseen ja ehkä ainoaan mahdolliseen ratkaisuun.

Kunnianloukkaukset ovat yleisin rike, jonka kohteeksi kunnan poliitikot joutuvat. On onneksi vielä äärimmäisen harvinaista, että luottamushenkilön henkeä uhataan kollektiivisten päätösten vuoksi. Ei siis olekaan mikään ihme, että valmiita toimintamalleja näin rankkoihin tapauksiin ei Suomessa vielä ole syntynyt.

Kenen tehtävä on sitten lähteä etsimään oikeusteitse ratkaisua tilanteeseen, joka on kehittynyt vakavaksi uhaksi luottamushenkilölle? Luottamushenkilöhän on päätöstä tehdessään osa instituutiota. Kohdistuuko mahdollinen uhka siis institutionaaliseen henkilöön vai, kuten nykyään laki implikoi, yksityishenkilöön? Jos vastauksena on yksityishenkilö, on luottamushenkilön itse huolehdittava tarvitsemansa oikeusavun kustannuksista.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä on selvä epäkohta kuntalaissa. Kuntalaki turvaa virkamiehille oikeusavun tapauksissa, joissa virkatehtävän hoitaminen on aiheuttanut heidän henkeensä, terveyteensä tai henkilökohtaiseen vapauteensa kohdistuvan uhan. Minusta on itsestäänselvää, että kunnan luottamushenkilöille kuuluu näissä tapauksissa samanlainen turva kuin viranhaltijoillekin. Luottamustoimen vastaanottaminen ja hoitaminen ei saa enää aiheuttaa riskiä joutua omalla kustannuksellaan käräjöimään oikeussaleissa. Kun luottamustoimen haltija asianomistajana hakee turvaa ja oikeutta henkeen, terveyteen tai henkilökohtaiseen vapauteensa kohdistuvassa rikoksessa, joka on aiheutunut luottamustoimen asianmukaisesta hoitamisesta, on kunnan organisaation seistävä tukemassa pulaan joutunutta jäsentään paitsi henkisesti myös oikeudenkäynnin vaatimin taloudellisin resurssein.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Hemmingin aloite on tosiaan valitettavasti saanut inspiraationsa elävästä elämästä. Kuten hän kertoi, kotikaupungissani kaupungin entinen työntekijä uhkasi muutama vuosi sitten kirjallisesti kahdelle eri oikeusistuimelle lähettämässään viestissä surmata meidät Espoon kaupunginhallituksen jäsenet, ja olinkin yksi niistä, jotka päättivät tehdä asiasta tutkintapyynnön. Jos joku kirjoittaa moisen uhkauksen, mihin muuhun hän sitten pystyy. Sitä paitsi hän oli jo toteuttanut aiemmin kaupungille esittämänsä uhkauksen jarruttaa kaupungin päätöksentekoa kaikin keinoin tuottamalla loputtoman tulvan valituksia, huomautuksia ja muita vastaavia.

Tilanne meidän, itsemme rikoksen uhriksi kokeneiden, kannalta osoittautui erikoiseksi. Olimme joutuneet julkista luottamustehtävää hoitaessamme rikoksen uhreiksi, mutta jouduimme silti itse ajamaan asiaamme. Esimerkiksi kaupungin asianajaja ilmoitti, ettei voi auttaa meitä oikeussalissa, koska se olisi ollut laitonta. Sen sijaan uhattuja virkamiehiä hän saattoi lain kirjaimen mukaan auttaa. Halusta asia ei olisi ollut kiinni, sillä kyseinen asianajaja oli joutunut samaisen uhkaajan esittämien uhkausten vuoksi muuttamaan paitsi puhelinnumeronsa myös osoitteensa salaiseksi.

Kaiken muun tapaukseen liittyneen pelon ja riesan lisäksi minut siis kutsuttiin oikeuteen todistamaan, miten uhkaus oli vaikuttanut elämääni. Oikeudenkäynti voi olla meikäläiselle ummikolle ilman avustajaa aika hämmentävä kokemus. Oli esimerkiksi melkoisen rankka yllätys, että syyttäjän lisäksi tämä minut tappaa uhannut henkilö sai kuulustella minua kasvoista kasvoihin, hän kun ei suostunut käyttämään avustajaa, vaan halusi itse edustaa itseään. Muutenkin kyseinen henkilö tunsi talon tavat ja osasi käyttää niitä hyväkseen tehdäkseen tilanteen ja koko prosessin uhrilleen mahdollisimman epämiellyttäväksi.

Miten suhtautua muun muassa siihen, että oikeudenkäyntiasiakirjat ovat julkisia, joutuu todistamaan, miten uhkaus on vaikuttanut paitsi omaan myös muiden perheenjäsentensä hyvinvointiin? Julkisuuden henkilön yksityisyydensuoja on tunnetusti tavallista kansalaista heikompi.

Joissakin kunnissa kunta ottaa itse asiassa luottamushenkilöille vakuutuksen tällaisten tilanteiden varalta ja hyvä niin, mutta ilman lakisääteistä pakkoa kaikki kunnat, esimerkiksi Espoo, ilmeisesti eivät sitä koskaan tee. Siksi tarvitaan järeämpiä keinoja.

Arvoisa puhemies! Minulle on aivan sama, miten tämä asia hoidetaan; pääasia, että se hoidetaan. Kunnallispolitiikkaan osallistuminen on jo muutenkin hyväntekeväisyyttä mitätöntä korvausta vastaan. Ei siitä pidä rangaista jättämällä luottamushenkilö tiukan paikan tullen heitteille oikeuden rattaisiin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuulun tämän lakialoitteen allekirjoittajiin ja lisäisin yhden perustelun vielä tähän lisäksi. Se on se, että meillä on kuntalaissa pormestarimahdollisuus, siis valita kunnallispormestari. Siinä mielenkiintoisella tavalla siis tämä virkamieshallinto ja luottamusmieshallinto tavallaan tulevat yhteen pisteeseen. Kun näin on, silloin myös tämän muun kohtelun — ja nimenomaan tällaisessa tapauksessakin — täytyy olla samanlainen. Elikkä jos ei hallitus tämmöistä esitystä nyt tänne tuo, kun näin valtava määrä allekirjoittajia on kannustamassa siihen, niin sitten lakialoitetie on ainakin toivottava, ja tietysti perustelut niin sanotun "Ilkka Suomisen säännön" mukaan pitäisi olla olemassa, kun näin paljon allekirjoittajia on olemassa, ainakin käsittelyyn.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen myös allekirjoittanut tämän ed. Hanna-Leena Hemmingin lakialoitteen. Tämä lähtee yksityiskohdasta ja tuollaisesta äärimmäisestä tapauksesta tai hyvin hankalasta tapauksesta, niin kuin täällä myös ed. Kasvi juuri kertoi.

Tietysti, mitä tulee valituksiin, ne ovat asia, joidenka kohdalla ei pidä tietenkään valitusoikeuksia lähteä yleensä vähentämään tai kaventamaan sen takia, että on niin sanottuja häirikkövalittajia. Se on ikään kuin eri asia. Viittaan tämän päivän aikaisempiin keskusteluihin, mitä tässä käytiin, joissa myöskin ministeri Johannes Koskinen asiaan totesi, että valitukset eivät ole lisääntyneet. Viittaan tähän, mihin ed. Kasvi tuossa totesi tämän lakialoitteen 29 kohdalla.

Arvoisa puhemies! On varmasti aivan oikein, että oikeusturvaa tarvitaan myöskin kunnallistoimessa oleville luottamushenkilöille. Näin on, ja tämä lakialoite on hyvin perusteltu, ja sillä on tosi vankka kansanedustajatuki myös takanaan. Ei ole mitään syytä, etteikö tämä aloite johtaisi myös käytännön päätöksiin.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemming on puuttunut todella tärkeään asiaan. Itse olen ainakin kaksi kolme tapausta kunnallispolitiikkakavereilta kuullut, kun todella törkeällä tavalla on puututtu heidän yksityisyyteensä. Todennäköisesti tämä maailma vaan valitettavasti menee siihen suuntaan, että enenevässä määrin pitää huolta kantaa, ja ennen kaikkea tämä aloite, joka toivon mukaan saa vastakaiun, etenee ja se katsoo nimenomaan tulevaisuuteen.

Olen samaa mieltä kuin ed. Pulliainen, että tässä on vissiin yli sata nimeä selkeästi ja se kantakoon maaliin asti. Kannatan ed. Hemmingin tekemää aloitetta suuresti.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Laskin, että tässä on 106 allekirjoittajaa. Taitavat nyt ne menettelytavat olla sellaiset, että hallintovaliokunnan olisi syytä välittömästi lähettää tämä lakialoite sisäasiainministeriöön lausunnolle, antaa vain lyhyehkö määräaika ministeriölle vastata, mitä se aikoo tehdä. Jos ei se aio tehdä asiassa mitään, sitten valiokunnan on syytä kunnioittaa 106 allekirjoittajan tahtoa ja lähteä käsittelemään tätä lakialoitetta.

Tämä on valitettavasti tätä päivää, että tällaista tapahtuu ainakin isoimmissa kaupungeissa, niin kuin täällä Espoosta esimerkkiä kuultiin. Oman kuntani valtuuston puheenjohtajana en ole saanut yhtään minkäänlaista uhkausta, mutta kuntien koko ja erilaisuus näkyy siinä, että nämä, jotka tekevät paljon vaikeita päätöksiä näinä aikoina, joutuvat tällaiseen tilanteeseen.

Siihen, että koko laki saattaisi olla uudistamisen tarpeessa, 80-luvulla säädetty laki, voisi viitata siltä osin, että tämän lain nimikkeessä puhutaan — Laki eräistä oikeudenkäynneistä kunnan ja kuntainliiton palveluksessa olevien jne. — kuntainliitosta, jota ei enää ole, vaan meillä on kuntayhtymät. Eli tämän ehkä voisi tältä osin ja sitten toisaalta tämän viranhaltija—luottamushenkilö-kysymyksen pohjalta, viitaten siihen, mitä muun muassa ed. Pulliainen totesi pormestariajattelusta, käydä läpi, missä raja kulkee ja miten tämä asia pitäisi siltä osin lainsäädännöllisesti järkevällä tavalla perustellusti uudistaa. Eli tarvetta on, ja kannatan kyllä asian hoitamista, niin kuin tässä aloitteessa esitetään.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin edelliset puhujat ovat todenneet, tämä ed. Hemmingin aloite on hyvä, ja nimiäkin on sen verran, että kyllä tämä niin kuin osoittaa sitä, että eduskunnan enemmistö on tällä kannalla, että tämä pitää viedä läpi. Itsekin olen pitkään kunnallispolitiikassa ollut, varmaan jo 20—25 vuotta, jopa taitaa olla enemmänkin. Koskaan ei ole kyllä tämmöinen pahuus meille päin vielä yltänyt, mutta sitähän ei tiedä, mitkä ne jatkossa tulevat olemaan. Kyse on tietysti siitä, jotta jotkut ihmiset tietysti ovat vähän särmikkäämpiä, ja kun eivät osaa sopivasti jotenkin sanoja asettaa, niin voi tulla, että joutuu aika hankalaan asetelmaan. Semmoistakin olen tuolla lähiympäristössä tavannut, jossa kunnalliset luottamushenkilöt ovat joutuneet aika ikäviin selkkauksiin ja jopa oikeusasteeseen. Sen takia ymmärrän tämän taustan, mistä tämä lähtee.

Kyse on myös siitä, mitä perusteluissa todetaan siitä, että tällä hetkellä ei niihin kunnallisiin luottamustehtäviin hirveätä tunkua ole olemassa listoille, mikä tarkoittaa sitä, jotta kiinnostus näitä kunnallisia tehtäviä kohtaan, ennen kaikkea kun niukkuutta on ollut vielä viime aikoina enemmän jaettavana, ei ole hyvin yleinen asia, ja sen takia tässä on yksi kynnys olemassa, jos tämmöinen pelko on vielä, että joutuu itse käräjäkulut maksamaan ja tappelemaan sillä tavalla niillä vähäisillä kokouspalkkioilla, mitä tuolta kunnista saa. Kyllä tämmöinen oikeusturvan parannus pitää olla kunnallisille luottamushenkilöille, säädettävissä, ja toivon mukaan eduskunta sen tekee tässä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemming on ahkerana kansanedustajana tehnyt erinomaista työtä, lähtenyt korjaamaan lakia siltä osin, mikä parantaa luottamushenkilöitten oikeusturvaa. Monet kunnathan ovat varautuneet jo tähän lisääntyneeseen vastuuseen ja ongelmiin laittamalla erilaisia vastuuvakuutuksia luottamushenkilöille, mutta tämä oikeusturvakysymys on näkökohta, joka ei ole tullut aikaisemmin näin selvästi esille.

Minun tiedossani tuolta Pohjanmaalta on ainoastaan useita tapauksia, joissa muun muassa sosiaalilautakunnan puheenjohtaja tai perusturvalautakunnan puheenjohtaja, mikä se nyt kulloinkin on, joutuu paljon pienissä kunnissa tekemään työtä hyvin vaikeissa ratkaisuissa, jotka liittyvät tapaamisoikeuteen, joskus lapsen huoltajuuskysymykseen ja jopa huostaanottoon. Pienissä kunnissa tämä väistämättömästi aiheuttaa konflikteja näitten asiakkaiden kanssa, ja totean, että tämä lakialoite toteutuessaan vastaa myöskin näihin tapauksiin, mitkä ovat tiedossa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä sen näkökulman lisätä, että kun kunnat yhä enemmän niin sanotusti säästävät ihmisten sosiaali- ja terveyspalvelujen ja muiden etujen kustannuksella, niin se tietysti luo oikeutettua tyytymättömyyttä kansalaisissa, mutta ei tietenkään saa johtaa laittomuuksiin, uhkauksiin tai vastaavaan, mitä tässä on kerrottu.

Kuitenkin tietysti koko yhteiskunnan pitäisi miettiä myös sitä puolta asiassa, kuinka pitkälle voidaan venyttää ihmisten elinolosuhteita ja heidän jaksamistaan. En tarkoita tässä luottamusmiehiä vaan kansalaisia, ja tässä näkökulmassa olisi hyvä ottaa huomioon juuri tämän tyyppiset sosiaali- ja terveyspuolen ongelmat. Huostaanotto esimerkiksi, mihinkä ed. Salo viittasi, on yksi kaikkein ongelmallisimpia, ja hyvin pieni joukko ihmisiä tekee sen päätöksen, joka on aina kova päätös, mutta sitä ei varmaankaan tehdä ilman perusteluja.

Eli tässä on nämä kaksi puolta, mutta todella ahkera kansanedustaja Hemming on tehnyt tässä asiassa hyvää työtä ja tämä on oikeusvaltioon liittyvä kysymys ja täydennys.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn edellä sanottuihin sanoihin, joissa todettiin, että ed. Hemming on tehnyt hyvää työtä. Tämä osaltaan liittyy oikeusvaltioon, tämä liittyy myös siihen, että kuntalaiset demokraattisessa yhteiskuntajärjestelmässä uskaltavat ottaa myös sitä vastuuta, joka luottamustoimiin ryhdyttäessä tulee. Toivon, että tämä aloite saa myönteisen keskustelun jatkokäsittelyssä ja sen huomion, mitä aloitteen kautta on haluttu tuoda.