Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä esitys on viimein saatu eduskuntaan. Maatalouden kansallisen tuen neuvotteluissa on jo puolisen vuotta, tai ylikin puoli vuotta jahkailtu siitä, miten saataisiin vähintään järkevällä tavalla jaetuksi EU:n komission vuonna 2010 jaettavaksi sallima ylimääräinen valtion tuki. Kyseinen tuki ei ole niin sanottua tuoretta rahaa maataloudelle, vaan se jaetaan olemassa olevan maatalouden kansallisen tuen valtuuden puitteissa. Valtion ja tuottajajärjestön välisissä kansallisen tuen neuvotteluissa on sovittu, että väliaikaiseen kansalliseen lisätukeen käytetään enintään 22 miljoonaa euroa. Siis kovin suuresta rahasta ei ole kysymys, ja varsinkin kun se ei ole tuoretta rahaa vaan rahan jakamista vanhan valtuuden puitteissa.

Lisätuki, jonka määräytymisperusteita on kaksi, jakautuu tavallaan pohjaosaan ja korotusosaan. Lisätuen pohjaosa perustuu velkaantuneisuuteen. Ne, jotka täyttävät pohjaosan saamisen edellytykset, voivat saada lisätuen korotuksen tekemiensä rakennusinvestointien perusteella. Pohjaosa myönnetään hakijana olevan yrityksen suhteellisen velkaantuneisuuden perusteella. Sen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijan maa- ja puutarhataloustuotantoon vuoden 2009 viimeisenä päivänä kohdistuneen vieraan pääoman suhde hakijan vuosien 2007—2009 maa- ja puutarhatalouden liikevaihdon keskiarvoon on vähintään 1. Osto- ja siirtovelkoja ei oteta huomioon. Lisätukea voidaan korottaa, jos hakija on oikeutettu pohjaosaan ja on verovuosina 2004—2009 tehnyt maa- tai puutarhatalouden tuotannossa käytettäviin rakennuksiin ja rakennelmiin kohdistuvia hankinta- ja perusparannustoimenpiteitä. Korotus olisi tietty prosenttiosuus nettoinvestointimenoista tuona aikana.

Perusteet ovat sinänsä kohdallaan. Aikanaan sitten valtioneuvoston asetuksella säädetään hakijakohtaisen tuen määräytymisperusteista. On kuitenkin arvioitu, että lisätuen pohjaosa voisi olla muutaman promillen luokkaa vieraan pääoman määrästä 31.12.2009. Lisätuen korotuksen on arvioitu olevan parisen prosenttia verovuo-sien 2004—2009 maa- ja puutarhatalouden rakennusten ja rakennelmien nettoinvestointimenojen määrästä. Kovin suurista ei siis ole kysymys. Tästä kansallisen lisätuen määrästä arvioidaan kohdentuvan kaksi kolmasosaa kotieläintaloudelle ja yksi kolmasosa kasvintuotantoa päätuotantosuuntanaan harjoittaville tiloille. Maitotilojen osuus lisätuen määrästä olisi noin 37 prosenttia, muiden nautakarjatilojen 11 prosenttia ja muiden kotieläintilojen 21 prosenttia.