6) Hallituksen esitys metsästyslain muuttamisesta Lakialoite laiksi metsästyslain 62
§:n
muuttamisesta
Sirkka-Liisa Anttila /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan
metsästyslakia muutettavaksi niin, että kauriin
metsästykseen ei enää vaadittaisi jatkossa
pyyntilupaa. Lisäksi ehdotetaan, että metsäkauriin
maataloudelle, metsätaloudelle ja liikenteelle aiheuttamia
vahinkoja ei enää korvattaisi hirvieläinten
pyyntilupamaksuina kertyneistä varoista. Käsittelyssämme
oli myöskin lakialoite, jossa ehdotetaan metsästyslain
62 §:n 2 momentin säännöstä siten
täsmennettäväksi, että maanomistajaa
edustaville organisaatioille annetaan oikeus nimetä ehdokkaat,
joista riistanhoitopiirin kokous valitsee sitten kyseisen jäsenen
riistanhoitopiirin hallitukseen.
Valiokunnan käsittelyssä päädyimme
tästä hallituksen esityksestä yksimieliseen
mietintöön. Tästä mietinnöstä annan
täyden tunnustuksen valiokunnan jäsenille, ja
erityinen kiitos kuuluu myöskin oppositioedustajille, jotka
hyvällä yhteistyöllä vaikuttivat
siihen, että kykenimme löytämään
yhteisen näkemyksen siitä, miten metsäkauriin
metsästys jatkossa ilman pyyntilupajärjestelmää saadaan
niin toimimaan, että myöskin kestävät
eläinkannat, niiden säilyminen, voidaan jatkossa
turvata. Olen ylpeä valiokunnan työskentelystä,
voin sen täältä puhujakorokkeelta ihan
todeta.
Metsäkaurishan kuuluu pienehköstä koostaan huolimatta
hirvieläimiin. Historiallisestihan hirvieläinkantoja
on hyödynnetty pyyntilupiin perustuen, koska näin
on voitu ohjata verotusta määrien ohella haluttaessa
toisaalta aikuisiin ja vasoihin ja toisaalta myös eri sukupuoliin.
Tällä valikoivalla metsästyksellä mahdollistettiin muun
muassa maamme hirvikannan nousu 1970-luvulla. Kaatoilmoitusten perusteella
voidaan seurata ihmisten aiheuttamaa poistumaa eläinkannasta.
Vaihtoehtoinen menettely olisi pelkästään
pyyntiaikoihin tukeutuva passiivinen riistanhoitomalli, jota käytetään
yleisesti muun muassa pienriistan metsästyksen säätelyssä.
Hallitus esittää, kuten jo totesin, pyyntiluvista luopumista
hirvieläimiin lukeutuvalla metsäkauriilla. Jotta
tästä perinteisestä mallista poikkeavasta
ratkaisusta saataisiin mahdollisimman paljon seurantatietoa, valiokunta
ehdottaa mietinnössään täydennyksenä kaatoilmoitusmenettelyä,
jossa riistanhoitopiiri olisi keskeinen tiedon vastaanottaja.
Miksi sitten hallitus esittää metsäkauriin
vapauttamista pyyntilupajärjestelmästä?
Hallituksen esityksen perusteluissa lähdetään
siitä, että ensinnäkin eläinkanta
on kovasti kasvussa eräillä alueilla Suomessa
ja toiseksi hirven ja valkohäntäpeuran intensiivisen
metsästyksen takia metsäkauriin pyynti on jäänyt
toissijaiseen asemaan ja muun muassa vuonna 2003 pyyntilupien käyttöaste
laski niinkin alas kuin 31,9 prosenttiin myönnettyjen lupien
kokonaismäärästä.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että käsiteltäessä hallituksen
esitystä valtioneuvostossa pöytäkirjaan
merkittiin lausuma, jossa valtioneuvosto edellyttää maa-
ja metsätalousministeriön seuraavan lakimuutoksen
toimivuutta erityisesti liittyen vahinkojen korvaamiseen ja metsäkauriskannan
suotuisaan kehitykseen. Ongelmien ilmetessä maa- ja metsätalousministeriön
tulee ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin. Tähän
lausumaan pitkälti viitaten valiokunta edellyttää,
että metsäkauriin metsästyksen saalismääriä ja
kannan kehitystä seurataan sen selvittämiseksi,
miten metsäkauriskanta kehittyy ilman pyyntilupaa tapahtuvan
metsästyksen aikana.
Sitten muutama sana saaliin ilmoittamisesta. Valiokunta toteaakin,
että metsästyslain 30 §:ään sisältyy
asetuksenantovaltuus, jonka nojalla asetuksella voidaan säätää hirvieläimen
pyyntilupaan liitettävistä ehdoista. Pyyntiluvan
ehdoksi voidaan määrätä, että metsästäjän
on annettava saalistiedot saamastaan saaliista. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaakin, että metsästyslain
30 §:ää täydennetään
säännöksellä, jonka mukaan maa-
ja metsätalousministeriö voi asetuksella velvoittaa
metsästäjät antamaan riistanhoitopiirille
saalistietoja metsäkauriin pyynnistä, jos tiedot
ovat tarpeen kannan kehityksen seuraamista varten. Samalla valiokunta
toteaa, että kyseinen ilmoittamisvelvollisuus tulee saattaa
voimaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella
samanaikaisesti kun käsiteltävänä oleva
lainmuutos tulee voimaan.
Valiokunta katsoo lisäksi, että metsäkauriin pyynnistä kerättävistä saalistiedoista
tulee käydä ilmi pyydystettyjen aikuisten
metsäkauriiden ja vasojen lukumäärä,
niiden sukupuoli, pyyntiajankohta ja pyyntipaikka. Pyyntipaikka
tulee ilmoittaa tilan tarkkuudella. Samoin tulee
ilmoittaa, kuuluuko kyseinen tila metsästysseuran tai metsästysseurueen
metsästysalueeseen vai onko kyseessä niistä erillinen
tila. Edelleen tulee ilmoittaa, minkä suuruinen
metsästysseuran tai -seurueen metsästysalueen
pinta-ala on. Jos saalis on saatu alueelta, joka ei sisälly
metsästysseuran tai metsästysseurueen metsästysalueeseen,
tulee myös tämän alueen pinta-ala ilmoittaa.
Saalistietojen kerääminen tulee asettaa riistanhoitopiirin tehtäväksi,
sillä riistanhoitopiireissä on palkattua vakituista
toimihenkilökuntaa.
Muutama sana vähimmäispinta-alasta, jota valiokunnassa
pohdimme varsin pitkään. Valiokunta korostaa sitä,
että metsäkaurissaalista koskeva ilmoitusvelvollisuus
tukisi myös vähimmäispinta-alaan liittyvien
seikkojen tehokasta seurantaa. Saalisilmoitusten avulla voitaisiinkin seurata,
minkä suuruisilta metsästysalueilta metsäkauriita
saadaan saaliiksi, ja tästä johtuen valiokunta
katsookin, ettei tässä vaiheessa ennen riittäviä selvityksiä ja
seurantaa tule asettaa vähimmäispinta-alaa metsäkauriin
metsästykseen. Tavoitteena tulee olla, että metsästyksen
kestävyys voidaan varmistaa muilla jo olemassa olevilla
säännöksillä ja niiden nojalla
toteutettavilla toimenpiteillä, muun muassa metsästystä rajoittamalla.
Samalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että metsästyslaki velvoittaa riistanhoitopiirejä ja
riistanhoitoyhdistyksiä seuraamaan kaikkien riistaeläinkantojen
kehitystä ja ryhtymään sen perusteella
tarvittaviin toimenpiteisiin, ja totta kai tämä velvoite
koskee myöskin maa- ja metsätalousministeriötä korkeimpana
metsästystä johtavana ja valvovana viranomaisena.
Samoin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tulee tuottaa jatkuvasti
tietoa riistaeläinkannoista ja myöskin metsästysseurat
ja -seurueet seuraavat tehokkaasti metsäkaurissaaliiden
ja metsäkauriskantojen kehittymistä alueellaan.
Edellä esitetyn ohella metsästyksen ohjaamiseen
voidaan toki vaikuttaa lakisääteisen metsästäjäorganisaation
aktiivisella tiedottamisella, kouluttamisella ja neuvonnalla, eli
tavallaan tässä myöskin hyvin paljon
vastuuta siirretään metsästäjille
ja heidän organisaatioilleen. Jos sitten käy kuitenkin
niin, että tämä metsäkauriskanta menee
kovin alas ja kestävää kauriskantaa ei
voida muuten turvata, niin valiokunta pohtii mietinnössään
myöskin sitä, että metsäkauris
voidaan sitten tarvittaessa saattaa jälleen pyyntiluvan
varaiseksi metsästysasetuksen muutoksella. Se ei muuta
toimenpidettä vaadi.
Sitten lopuksi muutama sana vahinkojen korvaamisesta. Nythän
vahingot korvataan vielä tänä vuonna
hirvilupien kautta tulleilla maksuilla, mutta vuonna 2006 ja sen
jälkeen metsäkauriin aiheuttamia vahinkoja ei
enää korvattaisi metsästäjien
maksamista hirvieläinten pyyntilupamaksuina kertyvistä varoista.
Hallituksen esityksen mukaan metsäkauris tulisi sisältymään niiden
riistaeläinlajien joukkoon, joiden aiheuttamia vahinkoja
voitaisiin korvata vain erityisestä syystä säätämällä korvauksesta
valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta pitää kuitenkin
tärkeänä, että erityisenä syynä voidaan
pitää esimerkiksi poikkeuksellista vahinkotapahtumaa, joka
ei ole ollut ennalta estettävissä ja jolla on
vahingonkärsijän elinkeinon harjoittamiselle kohtuuttoman
suuri merkitys. Toisaalta valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota
siihen, että riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen
korvaamisjärjestelmä on nyt tarkoitus uudistaa
kokonaisuutena siten, että säännökset
riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta sisällytetään erilliseen
lakiin, johon myös otetaan perustuslain edellyttämät
täsmälliset asetuksenantovaltuudet.
Valiokunnan mietintöön liittyy yksi lausuma eli
kaksi pykälätarkistusta: 30 §:ään,
jossa annetaan asetuksenantovaltuus, ja sitten 62 §:ään
tarkennus, joka liittyy tähän riistanhoitopiirin
hallituksen valintaan. Tämä meidän valiokuntamme yksimielinen
lausuma kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää,
että hallitus seuraa metsäkauriin metsästyksen
saalismäärien sekä metsäkauriskannan
kehitystä samoin kuin metsäkauriin aiheuttamien
vahinkojen korvauskäytäntöä ja
että maa- ja metsätalousvaliokunnalle toimitetaan
seurannan tuloksista selvitys vuoden 2006 loppuun mennessä."
Mielestäni näillä toimenpiteillä voidaan
varmistaa kestävän metsäkauriskannan
säilyminen, voidaan hyvin tehokkaasti seurata myös,
miten sitä metsästetään. Sitten kun
valiokunta on asettanut vielä hallitukselle tämän
selonteon antamisvelvoitteen ensi vuoden loppuun mennessä,
niin uskoisin, että tämä asia on erittäin
hyvin hoidossa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Minulla ei ole valiokunnan puheenjohtajan
selostukseen mitään sisällöllistä lisäämistä.
Se tuli perusteellisesti esiteltyä. Liityn siihen tyytyväisyysulvahdukseen,
että tämä mietintö on yksimielinen.
Mutta kiinnitän kuitenkin muutamaan asiaan huomiota, jotka
ovat merkityksellisiä tässä yhteydessä.
Ensinnäkin se, että metsästyksessä ja
erikoisesti hirvieläinmetsästyksessä täytyy
erittäin tarkoin vaalia sitä, että kulttuuri
säilyy. Ajatellaanpa semmoinen tilanne, että jostakin
syystä tämä sali tekisi päätöksen,
että hirvi on rauhoitettu eläin. Se ei olisi päätös
ilman vakavia seuraamuksia. Sehän merkitsisi sitä,
että liikenneonnettomuudet eräiltä osin
erittäin radikaalisti ja nopeasti lisääntyisivät
ja myöskin mäntytaimikkovahingot runsastuisivat
myöskin siinä määrin, että sillä olisi
jo metsäntuotollisestikin merkitystä. Nykyisellään
tästä karsimisesta, joka on täysin välttämätöntä näistä syistä,
vastaavat metsästysseurat ja erämiehet in corpore,
ilman että siitä heille maksetaan mitään.
Päinvastoin he joutuvat kaatolupia hankkimaan ja siitä maksun
maksamaan. (Ed. Nepposen välihuuto) — Ed. Nepposella
on jotakin erittäin terävää sanottavaa,
mutta olisi voinut ulvahtaa niin kovasti, että kuulen sen. (Ed.
Nepponen: Pitää kaatoluvista vähän
maksaa!) — Joo, no niin, siis nautinnosta pitää maksaa. — Mutta
kysymys on myöskin mitalin toisesta puolesta, joka on erittäin
tärkeä asia. Tähän, arvoisa
puhemies, liittyy se näkökohta, että kysymys
on kulttuurista ja kysymys on taidosta. Jos se kulttuuri katkeaa
ja se taito loppuu, se on se iso asia. Aina voidaan palata uudelleen
lähtöruutuun, mutta nämä ovat
merkityksen asioita.
Mitä merkitystä tällä on
tämän hallituksen esityksen ja siihen liittyvän
mietinnön kannalta? Sillä on se merkitys, että kysymys
on kulttuurista tässäkin. Kysymys on siitä,
että metsästäjät, siis tällä niin
sanotulla ruohonjuuritasolla, ovat reagoineet erittäin
voimakkaasti täällä Etelä-Suomessa
tähän ratkaisuun, joka nyt tehdään
ilmiselvästi yksimielisesti. Siis toisin sanoen on täytynyt
ehdottomasti ottaa huomioon sitä keskustelua, jota kentällä on
tässä asiassa käyty. Ei voida ajatella
sillä tavalla, että asetutaan eräällä tavalla
besserwisserin asemaan ja ollaan ottamatta huomioon sitä,
mitä ajatellaan näistä asioista.
Minä ymmärrän erinomaisen hyvin sen,
että Lounais-Suomessa ja vanhalla Uudenmaan läänin
alueella, missä näitä metsäkauriita
nyt enemmälti on, siellä on vaalittu tarkoin sitä kantaa
ja sillä on ollut omat hoitajansa ja ruokkijansa silloin,
kun lunta on ollut vähän enemmän ja ravinnonsaanti
metsäkauriilta on estynyt. Sitten kun yhtäkkiä onkin
teoriassa ainakin mahdollista, että sitten on joku tontti
vaan siellä metsästysalueen sisällä ja
siellä ne sitten noin vapaasti ilman lupia ammutaan, niin
ottaahan se henkisesti ja sillä tavalla koville tämä asia.
Elikkä siis toisin sanoen on pitänyt välttämättömästi
luoda sellainen järjestely, jossa otetaan huomioon se,
että kaatoilmoitus tehdään ja myöskin
tähän minimipinta-alaan, millä metsästystä harjoitetaan,
kiinnitetään erityistä huomiota. Sillä tavalla
on osoitettu se, että myöskin noudatetaan metsästyslain kestävän
käytön pykälää ja sen
pykälän noudattamiselle luodaan materiaalinen
perusta. Se materiaalinen perusta on nimenomaan se, että on kaatoilmoitus,
johon sitten taas liittyy hirvieläinlaskennat siellä vuodenvaihteen
jälkeisenä aikana itse kunakin vuonna.
Sitten, mikä tähän vielä liittyy,
on vahingonkorvausjärjestelmä. Siihenhän
me palaamme syksyllä sitten uudestaan.
Meiltä kansanedustajilta kysytään
usein, voiko yksittäinen kansanedustaja vaikuttaa asioihin.
Siihen me sitten yritämme legendoida parhaan mahdollisen
vastauksen. Tässä tapauksessa voidaan todeta,
että kun on oikein tarpeeksi ätäkkä ja
pahasisuinen ja suurisuinen henkilö tuolta Lounais-Suomesta,
niin eduskunta menee yksimielisesti polvilleen ja laki muuttuu hänen,
tämän mansikanviljelijän, tahtonsa
mukaan joksikin ratkaisuksi.
Nils-Anders Granvik /r:
Värderade herr talman! Ändringarna i jaktlagen
gällande jakten på rådjur har varit en
långdragen process i jord- och skogsbruksutskottet, som
utmynnade i ett enhälligt betänkande, precis som
ordförande Sirkka-Liisa Anttila framhöll för
en stund sedan. I övrigt var också ordförandens
beskrivning av både processen och resultatet uttömmande.
I jägarkretsar har man sett slopandet av jaktlicenserna
som ett hot mot rådjursstammen. Reaktionerna har varit
väldigt olika inom olika områden i landet. Där
rådjurstätheten är störst är
motståndet störst och tvärtom, vilket är
kanske något överraskande. Utskottet har tagit
oron på allvar och i möjlig mån beaktat
jägarnas oro. Det är bra att jägarna
tar ansvar för viltstammen. Jag tror att oron kan tas som
en garanti för att jägarkåren inte vill
beskatta rådjursstammen på ett ohållbart
sätt, trots att licenskravet stryks. Det är värt
att komma ihåg att det nu uttryckligen är jägarna
som har ansvaret för att stammen inte reduceras för
kraftigt, och — vilket jag också vill påminna
om — att man inte låter den växa för
stor så att det uppstår konflikter med markägarna.
Puhemies! Valiokunta ehdottaa, että hallitus melkein
harvinaisella tavalla ottaa tehtäväkseen seurata
metsäkauriskannan kehitystä. Valiokunta ehdottaa,
että metsästäjät velvoitetaan
ilmoittamaan riistanhoitopiirille kaadettujen metsäkauriiden
lukumäärä, pyyntipaikka, sukupuoli ja
se, onko kyse aikuisesta eläimestä vai vasasta.
Tällä tavoin ministeriö saa tarkan kuvan
metsäkauriskannan verottamisesta ja siitä, tapahtuuko ryöstömetsästystä jollain
alueella. Hallitus antaa eduskunnalle selvityksen vuoden 2006 loppuun mennessä vapaan
metsäkaurismetsästyksen kehityksestä.
Valiokunnassa käytiin perusteellinen keskustelu säännöksestä metsäkauriin
metsästyksen vähimmäispinta-alasta. Minä kuulun
niihin, joiden mielestä sellaisesta säännöksestä olisi
ollut hyötyä. Ilmoitusvelvollisuus, johon äsken
viittasin, on hyvä kompromissi ja lienee riittävä taatakseen,
että myös vähemmän vastuulliset
metsästäjät pysyvät yhteisen
valvonnan piirissä.
On myös herännyt oikeutettua arvostelua, kun metsäkauriin
aiheuttamia vahinkoja ei pyyntiluvan poistamisen jälkeen
voi korvata pyyntilupamaksuista kerätyistä varoista
niin kuin muiden hirvieläimien puolesta. Metsäkauriit
voivat aiheuttaa merkittäviä vahinkoja ennen kaikkea
avomaaviljelyihin. Vahinkoja voidaan jatkossakin erityisestä syystä korvata
valtioneuvoston asetuksen mukaan. Tulkintaa erityisestä syystä ja vastuuta
vahinkojen ehkäisystä ei saa tehdä niin tiukaksi,
että vahinkoja kärsinyt aina on vastuussa.
Puhemies! Olen ensimmäinen allekirjoittaja lakialoitteessa,
jossa esitetään 62 §:ään
tarkentamista. Sen perusteella valiokunta haluaa määritellä,
kuka voi edustaa maanomistajia riistanhoitopiirien hallituksissa.
On ikävää, että pitää ryhtyä lainsäädäntötoimenpiteisiin
asiassa, jossa riistanhoitopiireillä takuulla on ollut
tuntemusta lainsäätäjän tarkoituksesta
myös nykyisellä kirjoituksella. Pienen porsaanreiän
hyväksikäyttö pykälätulkinnassa
lainsäätäjän tarkoitusta vastaan
ei paranna metsästysjärjestöjen ja eduskunnan
välistä luottamusta. Tämän ehdotetun
lainmuutoksen jälkeen sellaisten tulkintojen pitäisi olla
mahdottomia.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja puheenvuorossaan
selvitteli lakiesitystä ja mietintöä varsin
tarkasti, joten puutun vaan joiltakin osin tässä puheenvuorossani
tähän mietintöön ja varsinaiseen
lakiesitykseen.
Tämän lakiesityksen hyväksymisen
myötähän metsästyslaki muuttuu
siten, että metsäkauriin metsästykseen
ei enää vaadita pyyntilupaa ensi syksystä lähtien.
Pyyntiluvan vaatimisesta luovutaan, koska ensinnäkin metsäkauriskanta on
kasvanut merkittävästi erityisesti Varsinais-Suomessa,
Uudellamaalla, Satakunnassa ja Etelä- ja Pohjois-Hämeessä.
Toisaalta pyyntilupien käyttöaste on laskenut
voimakkaasti, ja esimerkiksi vuonna 2003 se laski noin 32 prosenttiin myönnettyjen
lupien kokonaismäärästä.
Tätä lakiesitystä käsiteltäessä valiokunnassa ihmetystä herätti
kohdaltani varsin voimakas esityksen vastustus juuri niiltä alueilta
tulleiden asiantuntijoiden osalta, joilla kauriskanta on voimakkain.
Oliko syynä se, että metsästäjät
kyseisillä alueilla eivät halua ottaa vastuuta,
vai johtuuko reagointi silkasta kateudesta, vai ovatko molemmat
syyt sitten olleet tähän reagointiin todella syynä,
tiedä häntä? Edelleen on syytä kuitenkin
todeta, että riistanhoitoyhdistysten rooli ei jatkossa
ole niin keskeinen kuin aiemmin. Se on selvä, kun enää sitä pyyntilupaa
ei vaadita.
Tässä reagoinnissa mieleeni tuli aiempi metsästyslain
muutos. Silloin vähän vastaavanlainen muutos oli,
ja tämä liittyy hirvenmetsästykseen.
Kun ennen hirvenmetsästys aloitettiin lokakuun puolessavälissä,
niin sehän muuttui sitten muutama vuosi sitten — en
tarkemmin muista ajankohtaa — että on mahdollisuus
aloittaa hirvenmetsästys syyskuun viimeisenä lauantaina, eli
annettiin vapautta, ei missään mielessä käsketty,
että silloin se on aloitettava. Tästä muutoksesta
kyllä metsästäjäkunnassa aikamoinen
reagointi silloin syntyi, ja tässä tietyllä tavalla
tuli mieleen tuo, kun kuunteli tosiaan tiettyjä asiantuntijoita
tämän lain käsittelyn yhteydessä.
Omassa maakunnassani, siis Pohjois-Karjalassa, metsäkauriskantahan
on varsin vaatimaton, ja uskon, että myös jatkossa
siellä kuten muuallakin metsäkauriskantaa verotetaan
varovaisesti. Metsästäjät ovat vastuuntuntoisia,
ja niinpä myös metsäkauriita tullaan
metsästämään sillä tavalla
pidättyväisesti, että kestävän
käytön periaate toteutuu. Metsästysseuroilla
on tietysti keskeinen rooli, kun metsäkauriskantaa vähennetään
kullakin alueella, ja myös siinä, kuinka metsästys
mitoitetaan niin kannan ydinalueella kuin myös metsäkauriskannan
reuna-alueella. Se on myös erittäin keskeistä.
Lakiehdotuksessa ehdotetaan, että metsäkauriin
maataloudelle, metsätaloudelle ja liikenteelle aiheuttamia
vahinkoja ei ensi vuonna ja sen jälkeen korvata metsästäjien
maksamista hirvieläinten pyyntilupamaksuista kertyvistä varoista.
Tämä on varsin loogista, sillä metsäkauriin
aiheuttamia vahinkoja voidaan tämän lain suomin mahdollisuuksin
torjua tehokkaasti ennakolta, eli metsästämällä.
Kasvaneiden vahinkojen ennaltaehkäisy on ollut koko lainsäädännön
muutostarpeen yksi lähtökohta. On muistettava,
että kaurisluvista saadut eurot eivät
ole läheskään riittäneet niiden
aiheuttamien vahinkojen korvauksiin eikä ole oikein, että muitten
hirvieläinten metsästysluvilla sitten hoidetaan
tämä aukko.
Arvoisa puhemies! Valiokunta täydensi hallituksen esitystä muun
muassa kaatoilmoitusmenettelyllä, jotta riistanhoitopiiri
pystyy seuraamaan mahdollisimman hyvin saalismääriä ja metsäkauriskannan
kehitystä. Tämä oli varmasti hyvä lisäys.
En tiedä tarkemmin, miten ilmoitusmenettely asetukseen
kirjataan, mutta tuntuisi, että käytännössä paras
ratkaisu olisi, että asianomaiset metsästäjät
ilmoittaisivat tämän metsästysseuroille,
jos ja kun kuuluvat metsästysseuroihin, siellä se
metsästys tapahtuu seuran alueella. Tässä tapauksessa
metsästysseura kokoaisi nämä ilmoitukset
ja sieltä edelleen ne laitettaisiin riistanhoitopiiriin.
Tällä tavalla vielä paremmin myös
metsästysseurassa seuranta ja valvonta pysyisi niin sanotusti
hanskassa.
Tähän mietintöön sisältyy
lausuma, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus
seuraa metsäkauriin metsästyksessä saalismäärien
ja metsäkauriskannan kehitystä samoin kuin metsäkauriin
aiheuttamien vahinkojen korvauskäytäntöä ja
että maa- ja metsätalousvaliokunnalle toimitetaan
seurannan tuloksista selvitys vuoden 2006 loppuun mennessä.
Tätä selvitystä varmasti valiokunnan
jäseninä odotamme mielenkiinnolla. Itse kuulun
siihen joukkoon, joka pitää hyvänä sitä,
että minimipinta-alaa ei lähdetty määrittelemään.
Mahdollisten metsästyksen mitoituksen virheellisyyksien
kuten mahdolliseen lakiesityksen korjaamiseen kuitenkin voidaan
ryhtyä ja on, totta kai, tarvittaessa ryhdyttävä,
jos osoittautuu, että puutteita tässä laissa
on. Itse kuitenkin uskon, että tämä lakiesitys
nyt valiokunnan tekemin täsmennyksin on erittäin
onnistunut. Myös ilolla tervehdin sitä, että valiokunta pystyi
saamaan yksimielisen mietinnön hyvin seikkaperäisen
kuulemisen ja monien, monien keskustelujen jälkeen.
Arvoisa puhemies! Vielä yksi yksityiskohta: Metsästäjältä vaaditaan
ampumakoe, jos hän käyttää metsäkauriin
metsästyksessä rihlattua asetta. Tästäkin
lausuntokierroksen aikaan monenlaisia käsityksiä oli,
mutta valiokunta oli kyllä myös tästä asiasta
yksimielinen. Tällaisen johtopäätöksen
vedän, koska siitä ei varsinaista keskusteluakaan
käyty, ja on todella hyvä, että tämä ampumakoe
vaaditaan. Onhan kyse kuitenkin sellaisesta aseesta, että jatkossakin
varmaan tämä edellytys säilyy tälle
kauriinmetsästyksessä, kun asianomaista asetta
käytetään.
Arvoisa puhemies! Metsästyslain 62 §:n tarkennus
on todella tarpeellinen, sillä edellisellä kaudella
käsitelty metsästyslain muutokseen liittyvä asianomaisen
pykälän muoto ei nykyisessä muodossaan
ole kaikkialla Suomessa toiminut käytännössä,
eli lainsäätäjän tahto jäi
toteutumatta, niin kuin ed. Granvik totesi. Todella nyt, kun tämä täsmennys
on tehty, uskon, että tältäkin osin asiat
ovat paremmassa kunnossa.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni valiokunta
on tässä hallituksen esityksessä tehnyt
hyvää työtä sen johdosta, että me
kaikki tiedämme, että niinkin kauniiseen eläimeen
kuin kauriiseen suhtaudutaan luonnollisesti hyvinkin tunnepitoisesti
siellä, missä niitä enemmän
nähdään ja eläin on sinänsä tuttu.
Totta kai se meille karskeille suomalaisille miehille monelle on
kuitenkin bambi edelleen, on vaikea kuvitella, että sitä pystyisi
itse koskaan aseella ampumaan.
Onneksi olkoon myös valiokunnan jäsenelle, ed.
Granvikille, joka tekee harvinaista herkkua ja vie samalla tässä myös
oman lakialoitteensa osittain läpi. Näitä ei
usein täällä salissa ole, että myös
yksittäiset kansanedustajat saavat lakiesityksiä läpi.
Se, mihin haluan kiinnittää nyt vielä huomiota — ja
kysyisin lähinnä valiokunnan puheenjohtajalta
Sirkka-Liisa Anttilalta, kun hän käyttää seuraavan
puheenvuoron — on vahingonkorvaukset liikenteelle. Tiedän
kokemuksesta, että myöskin metsäkauris
aiheuttaa vahinkoja liikenteelle silloin, kun osuma ajoneuvoon käy,
ja se on suoranaisesti syynä joskus merkittävään
ja suureenkin liikennevahinkoon, joka aiheuttaa vakuuttamattomalle
ajoneuvolle sen jälkeen myöskin suuret taloudelliset
vahingot ja sitä kautta omistajalle suuret menetykset.
Onko nyt tämä laki tämän jälkeen
sellainen, että jos törmää esimerkiksi
metsäkauriin kanssa liikenteessä ajoneuvolla yhteen ja
siitä aiheutuu ajoneuvolle suuret taloudelliset vahingot,
niin nämä jäävät tämän
jälkeen nyt sitten vakuuttamattomina ajoneuvon haltijalle
vastattavaksi? Tämän haluaisin tarkistaa, koska
asia kiinnostaa varmasti varsin monia autoilijoita.
Sirkka-Liisa Anttila /kesk:
Arvoisa puhemies! Vastaan heti ed. Salolle: Jos olen ymmärtänyt
oikein, niin työryhmä tekee työtänsä riistaeläinten
aiheuttamien vahinkojen korvaamisjärjestelmän
uudistamisesta kokonaisuutena ja sehän tulee valiokunnan
käsittelyyn toivon mukaan syksyllä, ja sen jälkeen
pystyn ed. Salon kysymykseen vastaamaan täydellisesti.
Mutta minusta jatkossakaan, jos kerran tilanne on se, että maantiellä törmätään
hirvieläimeen, ei kai sitä korvausjärjestelmää pitäisi
muuttaa, koska tähän saakkahan vahingot on maksettu
valtion varoista. Mutta en todella tiedä, kun en istu siinä työryhmässä,
miksi se sitten muotoutuu. Olemme viisaampia sen jälkeen,
kun työryhmä on työnsä jättänyt,
ja silloin voidaan tähän kysymykseen sataprosenttisesti
vastata.
Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron
varsinaisesti tosiaan vielä täydentääkseni
sen verran, että asiantuntijakuulemisessahan kävi selkeästi
ilmi, että metsästäjäjoukossakin
voimakkaasti ollaan kahta eri mieltä metsäkauriin metsästämisestä eli
on metsästäjiä, jotka pitävät tarpeettomana,
että se vapautetaan. Mutta uskon nyt tämän
jälkeen, että kun löysimme kuitenkin erittäin
hyvän järjestelmän kannan seuraamiseen ja
saaliin ilmoittamisjärjestelmän kautta myöskin
toteutuu se, minkälaisilta pinta-aloilta ja minkälaisilta
alueilta sitä metsästetään,
niin tätä kautta ovat kyllä käytettävissä ne
tiedot ja voidaan torjua ne pelot, joita metsästäjäkunnassakin tämän
esityksen suhteen on. Siinä mielessä olen varsin
tyytyväinen.
Ed. Granvikille voisin vain sanoa, että on erinomainen
asia, että tämän lakialoitteen kautta
täsmentyy nyt tämä ongelma, kun valiokunta,
joka edellisen kerran käsitteli metsästyslakia,
ilman muuta luotti siihen, että se toimii käytännössä, mutta
se ei kuitenkaan toiminut. Meillä on kaksi esimerkkiä,
että näin ei ole tapahtunut.
Aulis Ranta-Muotio /kesk:
Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta ja
sen puheenjohtaja ansaitsevat kyllä kiitokset siitä,
että ovat hioneet tästä yksimielisen
mietinnön. Tämähän kesti täällä jonkin
aikaa, ja, niin kuin puheenjohtaja juuri totesi, metsästäjien
käsitykset olivat toisistaan hyvin poikkeavia.
Metsäkauriskanta, niin kuin lain perusteluissa todetaan,
on voimakkaasti lisääntynyt — neljässä vuodessa
kaksinkertaistunut — ja on täysi perustelu sille,
että metsäkauriin metsästys vapautetaan,
niin ettei siihen vaadita enää pyyntilupaa. Tässä on
kuitenkin edessä nyt sitten tiukka kannan seuranta ja myös
näiden vahinkojen seuranta, ja lain toteutumista seurataan
muutenkin. Kyllä tämä on nyt niin varmistettu,
että ei tässä kyllä mitään
yllätyksiä pitäisi sattua. Tässä on
tehty hyvää työtä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Salolle kommenttina vaan, että siis
tässähän nyt välittömästi
ei vahinkokorvausmenettelyyn tule mitään muutoksia,
ei metsävahinkojen eikä ylipäätään
yhtään minkään suhteen. Vahinkotyöryhmä miettii
tämän asian jatkossa, mitä sitten valtion
varoista maksetaan. Mutta minä epäilisin, että missään
nimessä ei liikennevahinkojen osalta mikään
käytäntö tule muuttumaan, koska hirvieläin
kuin hirvieläin ja siihen kopsautetaan ja sillä siisti.
Petri Salo /kok:
Puhemies! Hyvä, että tämäkin
asia tuli tässä loppukeskustelussa esiin, koska
kysyin sitä jo yhdeltä valiokunnan jäseneltä ja hänkään
ei osannut siihen heti suoraa vastausta antaa, miten tämä nyt
jatkossa on. Ongelma on varmasti myöskin työryhmässä se,
että nyt jos sitten kauriinmetsästyksestä ei
jatkossa koidu tavallaan kassaan tuloja, niin onko sitten oikeutettua
myöskään saman eläimen aiheuttamasta
liikennevahingosta maksaa korvauksia. Kaikki me tiedämme,
jotka kauriskolaripaikalla olemme olleet, että yleensähän,
pääsääntöisesti, kauriin
aiheuttamat vauriot ajoneuvolle ovat pieniä — ehkä lasinsiruja,
pieni lommo — koska eläin on kevytrakenteinen,
yllättävänkin kevytrakenteinen, mutta
silloin kun kauris esimerkiksi osuu ajoneuvoon siten, että se
aiheuttaa ajoneuvon suistumisen tieltä tai vastaantulevan
kaistalle, puhutaan hyvinkin merkittävistä ja
suurista korvauksista. Toivon, että tämä työryhmä,
joka on asetettu, näkee nämä asiat myöskin
siinä valossa, että aina kaurisonnettomuudet eivät
ole kansalaisten kannalta pieniä onnettomuuksia, vaan jos
ne katsotaan esimerkiksi suuriksi ja kohtuuttomiksi, niiden täytyisi
ehdottomasti jatkossa olla korvauksen piirissä.
Yleiskeskustelu päättyy.