Täysistunnon pöytäkirja 37/2005 vp

PTK 37/2005 vp

37. TIISTAINA 12. HUHTIKUUTA 2005 kello 14 (14.08)

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys asuntosäästöpalkkiojärjestelmää koskevan lainsäädännön kehittämisestä

 

Pentti  Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristövaliokunnan mietintö 4/2005 vp hallituksen esityksestä 276/2004 vp on yksimielinen. Ensimmäisen käsittelyn yhteydessä tähän asiaan ei ollut mahdollisuutta puuttua, mutta asia ehkä ansaitsee muutaman huomion.

Valiokunta käsitteli, niin kuin aina, tarkoin hallituksen esityksen. Tässä kohdin, kun on kysymys asuntosäästöpalkkiojärjestelmää koskevan lainsäädännön kehittämisestä, on syytä todeta, että tämä asia on tullut tarpeelliseksi, koska nämä asp-korkotukilainojen määrät ovat todellakin vähentyneet kymmenesosaan siitä, mikä 90-luvun alkuvuosina oli taso. Myöskin valiokunnalle on tiedotettu siitä, että kun ajatellaan nuoria asunnonsäästäjiä, mikä heidän näkökulmastaan olisi tuottoisa säästökohde, olisiko se tällainen maksu pankin tilille vaiko ehkä jonkunlainen rahastointi: rahat johonkin tuottavampaan, sinänsä turvalliseen rahoitusjärjestelmään, joka maksaa vaikkapa 6 prosentin korkoa.

Mutta kaiken kaikkiaan tässä hallitus on hyvällä asialla, yrittää pitää tällaisen instrumentin, kuin asuntosäästöpalkkiojärjestelmä on, edelleenkin käyttökelpoisena siellä työkalupakissa tarvittaessa. Korkotaso on nyt matala ja, voisi sanoa, erityisen matala. Tästä johtuu juuri se, että asp-lainoja ei juuri ole käytetty. Niitä on noin 900 ollut viime vuonna käytössä.

Nyt on valiokunta käsitellyt tätä asiaa ja todennut, että hallituksen esitykset omasäästöosuuden pienentämisestä, valtiontakauksen suurentamisesta ja korkotukiajan pidentämisestä ovat oikeasuuntaisia ja kannatettavia. Kuitenkin olemme huolissamme siitä, ovatko nämä parannukset riittäviä. Näin ollen olemme myöskin tehneet kaksi lausumaehdotusta, jotka sisältävät viestin, mikä esitetään tietysti koko eduskunnan viestinä hallitukselle.

Asp-lainojen euromääräiset enimmäisrajat ovat matalat, kun otamme huomioon, mitä asunto maksaa tällä hetkellä, Pääkaupunkiseudulla eritoten. Tällä hetkellä tuo enimmäismäärän raja on Helsingissä 72 400 euroa, Oulussa 50 500 euroa. Kuitenkin valiokunta toteaa, että Pääkaupunkiseudulla 65 neliömetrin suuruinen keskihintainen asunto on hinnaltaan 140 000 euron luokkaa. Lisäksi on valiokunta kiinnittänyt huomiota siihen, että asp-lainojen valtiontakauksen enimmäismäärää tulisi nostaa. Valiokunta odottaa, että hallitus tekisi tästä asiasta esityksen.

Tämä ensimmäinen asia, asp-lainojen enimmäismäärä, kokonaislainan koko, kuuluu asetustason säädöstöön, ja valiokunta mietinnön tekstissä esittääkin, että hallitus ottaisi huomioon perustuslain 81 §:n ja nimenomaan sen, että tulisi nimenomaan tärkeät, ihmisten elämään ja erityisesti lain toimivuuteen vaikuttavat seikat nostaa asetustasolta itse lain tasolle. Tämä ajatus käy ilmi mietintötekstissä. Näin ollen kysymyksessä on todellakin asiakokonaisuus, jossa valiokunta katsoo hallituksen esityksen olevan oikeansuuntainen, mutta askeleet eivät ole ehkä kyllin pitkiä.

Tähän tilanteeseen valiokunta on paneutunut, ja yksimielisesti nämä viestit valiokunnan lausumaehdotuksina välitämme hallitukselle. Toistan ne vielä. Valiokunnan lausumaehdotukset kuuluvat: "Eduskunta edellyttää, 1) että hallitus ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin asetustasolla säädettyjen asp-lainojen enimmäismäärien nostamiseksi järjestelmän käyttökelpoisuuden lisäämiseksi ja 2) että hallitus selvittää jatkossa mahdollisuudet asp-lainojen valtiontakauksen enimmäismäärän nostamiseksi ja tekee tätä tarkoittavan esityksen." Tällä hetkellähän tuo valtiontakaus on 20 prosenttia, ja hallitus on esittänyt sitä 25 prosenttiin, mutta meidän mielestämme sen pitäisi olla vielä korkeampi.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Yksittäisenä asiana asuntotuotannon rahoitusjärjestelyissä tällä asuntosäästöpalkkiojärjestelmää koskevalla lainsäädännön kehittämisellä on sijansa, vaikkakin merkitys koko asuntotuotannon kannalta voi olla vähäinen. Kun kuitenkin on kysymys nuorten ensiasunnon hankintaa tukevasta asuntosäästöpalkkiojärjestelmästä, ovat pienetkin positiiviset askeleet tervetulleita. Asuntosäästöpalkkiojärjestelmän suosio on nimittäin laskenut rajusti, ja lain korjaaminen on paikallaan.

Haluan kiinnittää eduskunnan huomiota tämän asian yhteydessä todella monimutkaiseen, vaikeaselkoiseen ja byrokraattiseen asuntotuotannon rahoitusjärjestelmään. Vuosikymmenten aikana on toteutettu uusia ideoita entisten lisäksi, vanhoihin menettelytapoihin ei ole puututtu ja tuon seurauksena on syntynyt rahoitustilkkutäkki, jota kokonaisuutena tuskin hallitsee kukaan. Valtion puolelta tarvitaan omat monet monimutkaiset organisaatiot, ja kuntien organisaatioiden sisällä on omat asuntotuotanto-organisaatiot, joiden työntekijöiden tulee olla todellisia alan huippuasiantuntijoita. Olen hyvin läheltä kolme vuosikymmentä seurannut tilannetta, ja todella monimutkaisesta järjestelmästä on kysymys. Tuon byrokraattisen järjestelmän keskellä sitten joutuu pärjäämään yksityinen asunnon rakentaja tai hankkija.

Edellä mainituista syistä johtuen ympäristövaliokunta totesi mietintönsä lopussa, että valiokunta peräänkuuluttaa tämän tarkistuksen ohella nuorten asunnonhankkijoiden aseman kokonaistarkastelua ja tarvittaessa kokonaan uudenlaisen, toimivamman ratkaisun etsimistä.

Arvoisa puhemies! Minä toivon, että hallitus paneutuu tuohon ongelmaan todella vakavasti, niin ettei asunnon hankkiminen kaatuisi Suomessa ainakaan byrokratiaan.

Pentti  Tiusanen /vas:

Puhemies! Mitä ed. Vielma sanoi, pitää todella tietysti paikkansa, se lukee tekstissä. Haluaisin täydentää sen, että valiokunta on jo aikaisemmissa mietinnöissään tämän vuoden aikana ja viime vuonna tuonut tämän saman asian esille. Voimme kutsua sitä vaikkapa asuntopoliittiseksi kokonaistarkasteluksi, eli katsottaisiin asuntolainsäädäntö kokonaisuudessaan läpi ja yritettäisiin saada se yksiin kansiin niin, että siinä olisi otettu lakien keskinäinen suhde huomioon ja myös katsottu ajanmukaisuus ja myöskin se, että voitaisiin ylimääräiset rönsyt poistaa ja keskittyä oleelliseen.

Viittaan tässä vesilakiin, joka on menossa nytten kokonaisuudistukseen. Siellä on kuitenkin pystytty parisataa pykälää vähentämään laista, kun sitä on katsottu uudelleen, ja maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus oli myös saman suuntainen. Siinä on mahdollisuus kehittää lainsäädäntöä ja myös sen toimivuutta.

Keskustelu päättyy.