Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Kun kansanterveystyöhön ja ympäristöterveydenhuoltoon ajettiin aikoinaan suurempien yhteistoiminta-alueiden muodostamista, takana oli tavoite vahvistaa erikoistumista ja osaamista ympäristöterveydenhuollon ja muun muassa elintarviketurvallisuuden erityisvaatimusten osalta. Tältä osin haluan kiinnittää huomion siihen, että voimavarat elintarviketarkastuksessa kunnissa ovat 1990-luvun laman jälkeen voimakkaasti vähentyneet ja tältä osin tällä on vaikutusta myöskin ruokaturvallisuuden hoitoon. Se ei poista yhteistyön ja yhteistoiminta-alueiden muodostamisen tarvetta, mutta me emme saa tällä pettää itseämme kuvittelemalla, että elinympäristö- ja elintarviketurvallisuustyö olisi tällä paranemassa.

Samoin pitäisi uskaltaa arvioida myöskin keskusvirasto- ja ministeriömalleja. Meillä pikkuisen on ehkä pukki kaalimaan vartijana, kun ajatellaan maa- ja metsätalousministeriön roolia, Eviran roolia näissä asioissa. Kansalaisten pitää voida luottaa tässä epävarmassa tilanteessa, rajat ylittävien kansainvälisten monopolituottajien ja kaupan tilanteessa, kotimaisiin elintarvikkeisiin ja jalostukseen, lähiruokaan, ja meidän pitää luoda tälle myöskin vähemmän byrokratiaa. Tältä osin moni elintarviketarkastaja ja terveysteknikko joutuu tilastojen kasaajaksi, lausuntojen tekijäksi sen sijaan, että tuettaisiin esimerkiksi pienyritysten toimintaa lähiruuan, turvallisen elintarvikeruuan, tekemisessä.

Toinen ehkä laajempi näkökulma on se, että kun ajetaan maksullisuutta ja tulojen hankintaa, niin herkästi tämä nopea reagointikyky saattaa heikentyä elintarviketurvallisuuden puolelta. Tähän myöskin toivon valiokunnan kiinnittävän huomiota, että pelkkä maksullisuus ei hoida elintarviketurvallisuuden vaatimuksia.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäen näkemyksiin on ihan helppo yhtyä.

Mutta sinällään tämän lakiesityksen osalta on pakko todeta, mikä on nyt taidettu kaikkien lakiesitysten osalta tässä istunnossa todeta, että myös tämä lakiesitys on monella tavalla erittäin järkevä. Se pohjautuu aivan oikeaan arvioon ympäristöterveydenhuollon nykytilasta. Lain tavoitteet ovat aivan oikeanlaiset, ja tuon lakiesityksen sisällöllä kyllä näkyy päästävän myös näihin tavoitteisiin.

Itselleni tämä lakiesitys on sillä tavalla hyvinkin läheinen, että Kainuun maakuntakokeilussahan on toteutettu käytännössä jo tätä lain esittämää toimintamallia yli neljä vuotta kaiken kaikkiaan. Toki meillä Kainuussa tätä mallia on viety vielä pidemmälle kuin tässä itse lakiesityksessä. Mutta on todettava, että alun järjestelyongelmien jälkeen ne kokemukset tällaisesta yhteistyöstä ovat erittäin myönteiset niin asiakkailla kuin henkilöstölläkin kaiken kaikkiaan, eli tämä mahdollistaa tehtäväkuvien selkeyttämisen, sijaisuusjärjestelyt, antaa mahdollisuuden erikoistumiseen. Tämä on keventänyt eläinlääkinnän päivystysvastuuta, parantanut työn laatua ja tuottanut kaiken kaikkiaan tehokkuutta monella tavalla. Eli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä lakiesitys.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan voin yhtyä kahteen edelliseen edustajaan. Tämä on näin oppositiostakin katsottuna, ja satuin juuri olemaan Seinäjoella, ja jostain kumman syystä joku alkoi puhua tästä meikäläiselle ja sanoi, että nykytilanteessa ainakin kannattaa kannattaa tai ajaa tätä. Itse katson aina tietysti vähän ehkä, en keventääkseni sitä, että tämä laajentaa oikeastaan oikean suuntaisesti vastuuta ja yhteistyötä ja muuta, joka on aina henkisesti ja psyykkisestikin ... Varsinkin kun tämän alan toiminnot, on sitten eläin- tai muusta vastaavasta ruokatuotannosta kyse, siirtyvät nuoremmille polville, eräänlaiset inhimilliset ja psyykkiset tekijät ovat toisenlaisia kuin vanhemmilla sukupolvilla, jotka olivat tottuneet kuolemaankin ja muuhun vastaavaan eri tavalla ja kohtelemaankin tavallaan ympäristöä toisella tavalla.

Tässä tapauksessa, kun tässä puhuttiin siitä, että tätä pitäisi laajentaa tulevaisuudessa, voisi toivoa, että lainsäädäntöpuolelta löytyisi tämmöinen henkisen, psyykkisen ja inhimillis-eläimellis-luonnollisen yhteisvastuun tai jonkinlaisen vastuun jakamisen osiokin, koska silloin ainakin voisi olettaa, että nykyaikainen kuluttaja pitäisi tämän kaltaista lainsäädäntöä toivottavana ja inhimillisempänä ja myös kuluttajan tarpeet huomioon ottavana. Koska nykyään on niin paljon puhuttu siitäkin, miten eläimiä hoidetaan ja metsästetään ja muuta ja miten lihan maussa ja kaikessa muussa vastaavassa, kasvistenkin maussa jopa, maistaa sen, kuinka näitä asioita on huollettu, hoidettu ja kasvatettu, niin lisää tämän kaltaista toivoisi tämän kaltaiseen lainsäädäntöön.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys vaikuttaa kaikin puolin järkevältä ja on luontevaa jatkoa Paras-hankkeelle. Itse asiassa tässä vaiheessa ihmetyttää, miksi sitä ei jo siinä vaiheessa hoksattu säätää. Ympäristöterveydenhuollossahan kunnat ovat toki jo pitkään tehneet yhteistyötä yli kuntarajojen ja ympäristöterveydenhuollon yksiköiden lukumäärä on jatkuvasti kehittynyt myönteisesti, siis laskenut. Meillä tällä hetkellä näitä yksiköitä on 135, kun vielä vuonna 2003 oli 277. Mutta varmasti tämä laki on paikallaan.

Ed. Rajamäki otti nämä ympäristöterveydenhuollon resurssiongelmat esiin, ja tämän suhteen ei sinänsä esitys sisällä mitään lisäresursointeja. Tämän lain tavoitteenahan on kunnallisen ympäristöterveydenhuollon toimeenpanon tehostaminen ja sitä kautta tietysti siihen varsinaiseen valvontatyöhön resurssien saaminen, mutta yhteistoiminta-alueet aiotaan muodostaa ihan valtiontalouden kehysten puitteissa. Lähtökohtana on se, että kustannukset eivät kokonaisuutena nouse, mikä tietysti tänä taloudellisena aikana on oikea tavoite.