Jaana  Pelkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä siis ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi vuonna 2005 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta.

Esityksen tavoite on erittäin tärkeä, ja sillä on periaatteellinen ja käytännöllinen merkitys ihmiskaupparikollisuuden torjunnassa. Kysymys on laaja-alaisesta sopimuksesta, jonka avulla pyritään suojaamaan ihmiskaupan uhrien ihmisoikeuksia sekä varmistamaan ihmiskaupparikosten tehokas tutkinta ja syyttäminen. Yleissopimus täydentää Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan unionin ja Kansainvälisen työjärjestön piirissä hyväksyttyä sääntelyä sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja Euroopan neuvoston suosituksia ja muita asiakirjoja.

Kuten lakivaliokunta on kansallisen ihmiskaupparaportoijan kertomuksesta antamassaan lausunnossa todennut, on ihmiskaupassa kyse erilaisista hyväksikäytön muodoista, kuten seksuaalisesta riistosta ja pakkotyöstä, ja siihen liittyy usein järjestäytynyttä rikollisuutta. Varsinkin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat naiset ja lapset ovat vaarassa ajautua ihmiskaupan uhreiksi. Siksi on erittäin tärkeää, että Euroopan neuvoston yleissopimuksessa korostuu sukupuolten välinen tasa-arvo ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa.

Selvityksen mukaan ihmiskaupan vastaisen toiminnan suurin haaste meillä Suomessa on ihmiskaupan uhrien tunnistaminen. Heitä ei välttämättä tunnisteta lainkaan tai henkilöitä ei tunnisteta juuri ihmiskaupan uhreiksi. Tämä saattaa johtaa siihen, etteivät ihmiskaupan uhrit pääse osallisiksi lainmukaisista oikeuksistaan. Haastavaa tunnistaminen on niissä tilanteissa, joissa mahdollinen uhriksi joutuminen on tapahtunut ulkomailla. Lasten kohdalla tämä on erityisen vaikeaa ja vaatii erityisosaamista ja ammattitaitoa. Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on tärkeää totta kai myös ihmiskauppaan syyllistyneiden saattamiseksi vastuuseen teoistaan. Rikosvastuun toteuttaminen edistää myös uhrin oikeuksien toteutumista.

Ihmiskauppa on aina vakava rikos ja räikeä loukkaus ihmisoikeuksia vastaan, On aivan välttämätöntä, että tehostamme myös Suomessa ihmiskaupan vastaisia toimia sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Onneksi toimeen on vihdoin ryhdytty.

Elisabeth Nauclér /r:

Herr talman! Efter en onödigt lång väntan har vi fått Europarådets konvention om bekämpande av människohandel till riksdagen. Den föranleder inte i det här skedet några större lagändringar utan den ska beredas i en grupp vid inrikesministeriet. Här understryker arbetslivs- och jämställdhetsutskottet att det är viktigt att representanter för frivilligorganisationerna finns med i en sådan grupp. Myndigheterna har, som tur är ska kanske tilläggas, inte så stor erfarenhet, men därmed inte heller så stor kunskap om offrens situation som frivilligorganisationerna har. Deras kunskap bör tas tillvara i arbetet.

Det ska till att börja med sägas att Finland på många sätt är ett föregångsland i det här sammanhanget. Vi är ett av de få, man brukar ibland till och med hårdra det och säga ett av de två, länder i Europa som har en oavhängig rapportör för människohandel. Uppgiften ligger i Finland på minoritetsombudsmannen. I många andra länder finns rapportören inom ramen för en myndighet, närmast som en koordinator, och det kan då vara svårt att verkligen kritisera de som bär ansvaret, och kanske bör kritiseras, när man själv är en del av systemet, men så är alltså inte fallet i Finland.

Nu ska vi därför inte slå oss till ro och tro att allt är bra. Jag tror att man kan säga att medvetandet på det här området är relativt gott i Finland. Eva Biaudet som nu är minoritetsombudsman och har ansvaret har tidigare haft ansvaret inom OSCE och det har gjort att kännedomen har blivit särskilt stor, men det är naturligtvis inte tillräckligt.

Många tänker på sexuellt utnyttjande när man säger människohandel och det handlar det naturligtvis ofta om, men det handlar också om tvångsarbete inom helt andra sektorer, och ibland båda delarna.

Det finns många svåra juridiska gränsdragningsproblem som måste lösas i samband med att ny lagstiftning bereds. Avgränsningsproblemen finns i fråga om människohandel och koppleri, och begreppen människohandel, tvångsarbete och ockerliknande arbetsdiskriminering är otydliga. Var går gränsen mellan tvångsarbete och arbetsgivare som bryter mot arbetsavtal? I grannlandet Sverige talar man om att det ska vara slavliknande förhållanden och har samma gränsdragningsproblem. Att ha klara juridiska begrepp är viktigt och en uppgift för lagberedarna att fundera på.

Det är särskilt viktigt att övervakningen av anställningsvillkoren för utländsk arbetskraft förbättras så att människohandel med arbetskraft kan förebyggas och upptäckas. Jag skulle också vilja påminna om att det ingalunda handlar bara om kvinnor. I många fall är det också fråga om män som arbetar under slavliknande förhållanden. I arbetslivs- och jämställdhetsutskottets utlåtande framhålls särskilt problemet med hur offren beaktas i Finland. Budskapet vi vill ge är helt enkelt att ett offer inte får låta bli att anmäla missförhållanden av rädsla för att bli utvisad. Då får vi aldrig slut på det här problemet.

Herr talman! Jag vill slutligen säga att jag i januari i år deltog i ett seminarium som hölls i Haag och som hade initierats av brittiska och holländska parlamentariker och samlat parlamentariker från andra europeiska länder. Syftet var att skapa ett nätverk mellan parlamentariker och uppmana dem att åka hem och bilda intressegrupper i sina respektive parlament, och anledningen till att de behövs är att detta inte är ett prioriterat område någonstans. Många länder förnekar att problemet överhuvudtaget existerar. Det gäller i flera länder där man har lång tradition av att i hemmen ha hushållsanställda och där förekomsten troligen är stor.

Jag anser inte att vi behöver en särskild grupp i riksdagen som bevakar de här frågorna, men jag anser att människorättsgruppen särskilt borde uppmärksamma frågan. I sammanhanget kan nämnas att kvinnonätverket varit medarrangör i ett seminarium om människohandel här i riksdagen, men det räcker inte. Det här är en fråga för både män och kvinnor.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Arviot vuosittain ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden määrästä maailmassa vaihtelevat kahden ja neljän miljoonan henkilön välillä. Suomi ei valitettavasti ole sivussa tästä karmivasta ilmiöstä eikä ole myöskään enää pelkkä läpikulkumaa ihmiskaupan uhreille. Ihmiskauppaa tapahtuu omalla maaperällämme. Suomessa viranomaisten tietoon tulee vain muutamia kymmeniä ihmiskauppaepäilyjä vuosittain, mutta tämä on todennäköisesti vain pieni osa uhrien kokonaismäärästä. Vähemmistövaltuutetun mukaan Suomessa työskentelee kymmeniä tai jopa satoja henkilöitä, joiden olot vastaavat ihmiskaupan määritelmää. Valtakunnansyyttäjänviraston mukaan ihmiskaupan ja sen lähirikosten yleisimmät syyteratkaisut Suomessa koskevat seksuaalista ja työperäistä hyväksikäyttöä, esimerkiksi laittoman maahantulon järjestämistä tai paritusta.

Ihmiskauppa Suomessa on vaikeasti tunnistettavaa, kuten esityksessä mainitaan. Tunnistaminen on hankalaa, koska uhrit eivät osaa välttämättä itse hakea apua, tiedä oikeuksiaan tai joissain tapauksissa eivät välttämättä koe olevansa uhreja, jos lähtömaan olot ovat kurjemmat kuin Suomessa. Lisäksi ihmiskauppaa voi olla vaikea erottaa muista ihmiskaupan kaltaisista rikoksista, kuten työsyrjinnästä tai parituksesta.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä erikseen nostaa esiin yhden asian, hieman samasta asiasta puhui täällä äsken muun muassa edustaja Nauclér. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa mitä todennäköisimmin runsaasti maahanmuuttajia etenkin tietyille aloille, kuten sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä esimerkiksi rakennusteollisuuteen. Sen vuoksi on todennäköistä, että myös ulkomaista työvoimaa maahamme välittävien yritysten määrä lisääntyy. Meidän tuleekin jatkossa pitää erityisen tarkasti huolta siitä, että nämä alalle tulevat ulkomaista työvoimaa rekrytoivat yritykset toimivat eettisesti ja moraalisesti kestävällä tavalla ja että Suomeen esimerkiksi erityisiin työprojekteihin tulevien ulkomaisten henkilöiden työolot, palkka ja sosiaaliturva hoidetaan asianmukaisella tavalla ja siten kuin se on heille lähtömaassa luvattu. Tämä on erittäin tärkeää, koska työvoimapulan lisääntyminen tietyillä aloilla tulee varmasti lisäämään ihmiskaupan kriteerit täyttävää maahanmuuttoa, tai ainakin se sisältää riskin ihmiskaupan merkittävään lisääntymiseen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta on hyvä ja kannatettava, mutta varsinainen työ ihmiskaupan torjunnassa on vielä kesken. Merkittävin ongelma eli uhrien tunnistamisen hankaluus vaatii varmasti tulevaisuudessa lisää koulutusta viranomaisille sekä senlaatuista tiedotusta, joka tavoittaa ihmiskaupan potentiaaliset uhrit. Tulevaisuudessa tunnistamisen vaikeus tulee varmasti vain kasvamaan, ellemme puutu asiaan ja satsaa siihen ajoissa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksyminen on askel oikeaan suuntaan, mutta konkreettisia tekoja tarvittaisiin. Tyhjiin puheisiin kyllästyneenä kysynkin vakavasti oikeusvaltion perään.

Parin viimeksi kuluneen vuoden aikana Suomessa on alettu kiinnittää huomiota ulkomaalaiseen työvoimaan kohdistuvaan työperäiseen ihmiskauppaan. Suomessa ei ole toistaiseksi annettu yhtään tuomiota työperäisestä ihmiskaupasta, mutta se ei tarkoita sitä, ettei työperäistä ihmiskauppaa meillä esiintyisi. Kansallisen ihmiskaupparaportoijan vuoden 2010 toimintakertomuksen mukaan kynnys ihmiskauppaa koskevien rangaistussäännösten soveltamiseen on noussut korkealle niin esitutkinnassa kuin tuomioistuimissakin. Alustavan selvityksensä perusteella kansallisesta ihmiskaupparaportoijasta näyttää siltä, että kiskonnan tapaista työsyrjintää koskevan tunnusmerkistön soveltamisala on laaja ja vastaavasti ihmiskauppaa koskevia tunnusmerkistöjä sovelletaan varsin harvoissa tapauksissa, vaikka niiden soveltamiseen voisi olla edellytyksiä.

Puhemies! Hiljan ilmestyi kolmen tutkijan merkittävä tutkimus tältä alalta. Tutkijat Jokinen, Ollus ja Viuhko julkaisivat tutkimuksen "Ehdoilla millä hyvänsä — Työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö Suomessa". Laajassa asiantuntijahaastatteluihin, uhrihaastatteluihin ja media-, tuomio-istuin- sekä esitutkinta-aineistoihin perustuvassa työperäistä ihmiskauppaa koskevassa tutkimuksessa todettiin lukuisia tilanteita, jotka täyttävät ihmiskaupan ja jopa pakkotyön tunnusmerkit. Tutkimuksessa, johon suosittelen perehtymään, havaitut vakavimmat ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttötapaukset olivat ravintola-, rakennus-, laivanrakennus- ja puutarha-aloilla. Tunnusomaista näille tilanteille olivat selvän alipalkkauksen lisäksi ylipitkät työajat ja ahtaat asunto-olosuhteet sekä työntekijöiden tosiasiallisen liikkumis- ja toimintavapauden rajoittaminen, passien ja henkilökohtaisen omaisuuden takavarikot. Vaikka suoranaista fyysistä pakkoa ei käytettykään, työntekijöitä kontrolloitiin ja uhkailtiin monin tavoin. Työterveys- ja työturvallisuusasioissa oli ilman muuta puutteita. Ulkomaalaisille työntekijöille ei välttämättä ollut otettu pakollisia tapaturmavakuutuksia eikä tietenkään työterveyshuoltoa ollut järjestetty.

Vahva taloudellinen ja henkinen riippuvuus usein samaan etniseen taustaryhmään kuuluvasta työnantajasta esti työntekijöitä useimmissa tapauksissa hakemasta apua tilanteeseensa. Rekrytointiyritysten osalta on esiintynyt ongelmia etenkin silloin, kun suomalainen rekrytointiyritys käyttää paikallisia alihankkijoita työntekijän lähtömaassa. Tutkimusaineistossa oli lukuisia esimerkkejä siitä, että erilaiset rekrytointi- ja välitysyritykset ovat ottaneet työntekijöiltä ylisuuria välitys- ja muita maksuja. Näitä välitysmaksuja on otettu etenkin laivanrakennusteollisuudessa ja siivousalalla. Osa hyväksikäytetyistä työntekijöistä on siksi velkaantunut jo ennen Suomeen tuloa. Suvun tai tuttujen kautta tulevat työntekijät saattavat olla erityisen alttiita hyväksikäytölle, sillä sukulaisuus- tai tuttavuussuhde voi asettaa työntekijän riippuvaiseen asemaan työnantajastaan.

Sekä Jokisen, Olluksen ja Viuhkon tutkimus että ihmiskaupparaportoijan kertomus sisältävät lukuisia ehdotuksia työperäisen ihmiskaupan tunnistamisen parantamiseksi, ulkomaalaiseen työvoimaan kohdistettavan tiedotuksen lisäämiseksi, ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän kehittämiseksi sekä ihmiskauppaan kohdistuvan valvonnan, esitutkinnan ja tuomioistuinprosessin tehostamiseksi. Siksi odotan hallitukselta esityksiä ja tekoja.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Ihmiskauppaongelma on todellinen. Kansainväliset järjestöt ovat arvioineet, että maailmassa on noin 2,5 miljoonaa ihmistä ihmiskaupan kohteena. Ilmiön todellisesta laajuudesta on kuitenkin vaikea saada tarkkaa kuvaa, sillä järjestelmällistä ja vertailukelpoista tiedonkeruuta alalta ei ole.

Kokoomus on ollut aktiivisesti mukana ihmiskaupan vastaisessa työssä. Yksi keskeisimmistä tavoista on ollut vaikuttaminen itämeriparlamentaarikkojen kautta. Toimin myös itse itämeriparlamentaarikkona viime kaudella. Tuolloin oma työryhmäni keskittyi Itämeren alueella toimivaan ihmiskauppaan. Tämä on aihe, josta harvemmin puhutaan mutta joka on yksi nopeimmin kasvavista rikostyypeistä ei ainoastaan Itämeren alueella ja Euroopassa vaan myös maailmanlaajuisesti.

Perusteellisen työn päätteeksi saimme ihmiskauppatyöryhmässämme laadittua kaikkien Itämeren maiden päättäjille teesit, joissa heitä ja meitä kehotettiin ryhtymään systemaattisiin, poikkihallinnollisiin ja tehokkaisiin toimiin ihmiskaupan kitkemiseksi olosuhteista riippumatta. Asian vakava luonne tuli ilmi siinä, että työryhmässämme ihmiskaupan vastaisista suosituksista vallitsi yksimielisyys yli maiden ja alueiden rajojen sekä eri poliittisten puolueiden välillä.

Ei kuitenkaan riitä, että ongelman käsittely jätetään kansainvälisten toimielinten huoleksi, sillä ongelma on paitsi kansainvälinen myös ehdottomasti paikallinen. Siksi olin tyytyväinen, että ihmiskauppatyöryhmämme toimenpide-ehdotukset on otettu myös Suomen ihmiskauppalainsäädännön kehittämisen pohjaksi. Odotan toiveikkaana, että löydämme oikeat työkalut myös jatkotyössä tämän inhimillisesti järkyttävän tilanteen korjaamiseksi ja voimme Suomessa ja Suomena näyttää mallia Itämeren maiden sosiaalisten ongelmien ratkaisemisessa.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihmiskauppa on räikeä rikos ja vakava loukkaus ihmisoikeuksia vastaan. Ihmiskaupassa on kyse erilaisista hyväksikäytön muodoista, joihin usein kytkeytyy järjestäytynyttä rikollisuutta, kuten seksuaalista riistoa tai pakkotyötä. Ihmiskaupan uhreiksi joutuvat herkästi lapset, naiset ja köyhistä olosuhteista lähtöisin olevat. Tämä hyväksikäyttö on ihmisarvon vastaista. Jo lakivaliokunnassa pidimme erittäin tärkeänä, että ihmiskaupan vastaista toimintaa edistetään.

Edistystyössä on tärkeää muistaa, että se vaatii monialaista yhteistyötä kansallisesti mutta myös kansainvälisellä tasolla. Tärkeään asemaan nousevat viranomaiset, jotka mahdollisia ihmiskaupan uhreja kohtaavat. Täten viranomaisten riittävän tehokkaan ja laaja-alaisen ohjeistuksen tarve korostuu. Ihmiskaupan uhrien tunnistamisen yhteydessä on erittäin tärkeää ohjata uhri välittömästi auttamisjärjestelmien piiriin.

Yleissopimus edellyttää lain ratifioivilta tahoilta tarvittavia toimenpiteitä, joiden johdosta ihmiskaupan harjoittamiseen käytetyn laitoksen väliaikainen sulkeminen mahdollistetaan. Tämän vuoksi on perusteltua, että hyväksymme ihmiskaupan vastaisen yleissopimuksen yhteydessä myös liiketoimintakiellosta annetun lain muuttamisen hallituksen esityksen mukaisesti. Kannatan hallituksen esitystä.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ihmiskauppa on, niin kuin on usein täällä tänään todettu, vakava ihmisoikeusloukkaus. Suomi on nyt hyväksymässä kansainvälistä sopimusta, sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamista ja liiketoimintakiellosta annetun lain muuttamista. Tänä päivänä työvoima liikkuu entistä enemmän ja mahdollisuudet rikollisuuteen ihmiskaupan muodossa sitä kautta myös. Mutta on toisaalta kyse myös taloudellisesta epätasa-arvosta, joidenkin ahdingosta, jota häikäilemättä käytetään hyväksi. Maailma ei ole siis vielä valmis.

Tällä sopimuksella saadaan ennen kaikkea uhrien asemaa parannettua ja valvontaa tehostettua. Esitys täydentää myös monia muita kansainvälisiä sopimuksia, ja ihmiskauppaan syyllistyneet toivottavasti saadaan paremmin rikosvastuuseen. Tämä on myös ennalta ehkäisevä laki.

Hallintovaliokunta on mietinnössään todennut kuitenkin, että paljon on tehtävää. Ihmiskauppa on luonteeltaan jotain sellaista, mikä vaatii ponnisteluja muun muassa ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi. Mietinnössä todetaankin, että järjestöillä ja kolmannella sektorilla on uhrien tunnistamiseksi merkittävää osaamista, josta on välttämätöntä hyötyä viranomaisille. Viranomaistahojakin on tässä työssä useita, ja ihmiskauppa kietoutuu vaikeille elämänaloille, kuten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, prostituutioon ja paritukseen. On huomattava, että uhrit tarvitsevat myös kuntoutusta ihmiskaupan uhriutumisesta selvitäkseen. Kokemusta kolmannen sektorin kanssa tehtävästä yhteistyöstä on muun muassa Oulun vastaanottokeskuksissa.

Ihmiskaupan uhrit voivat myös suorastaan pelätä viranomaisia, eikä todellisia tekijöitä saada rikosvastuuseen, ja kauppa ja rikollisuus saavat jatkua. Kolmannen sektorin työ on uhriläheisempää ja nopeampaakin akuutissa tilanteessa. Ihmiskaupan uhrilla on edelleenkin uhka joutua uudelleen tähän kierteeseen, ja osa uhreista on edelleenkin, kuten on todettu, valitettavasti alaikäisiä. Heidän auttamisekseen on toimittava nopeasti.

Ongelmavyyhtiin liittyy, kuten on todettu, salakuljetusta, ja mietinnössä onkin siteerattu Palermon sopimukseen liittyvää salakuljetusta koskevaa lisäpöytäkirjaa, jossa otetaan kantaa salakuljetukseen liittyviin väärennettyihin matkustusasiakirjoihin.

Kuulemisissa tuli ilmi epäkohta, että ihmiskaupan uhrit eivät saa työlupaa nykyisen lainsäädännön puitteissa. Näin on. Tämä voisi uhrin kuntoutumisen kannalta kuitenkin olla harkittava vaihtoehto.

Edelleenkin todetaan monissa kuulemisissa, että valtion ja kuntien vastuut tulee selvittää ihmiskaupan vastaisessa työssä. Varsinkin nyt, kun kunnilla on paljon tehtäviä ja meillä on kuntauudistus tulossa, tämä on ensiarvoisen tärkeää.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tällä Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymisellä on mielestäni erittäin tärkeä periaatteellinen merkitys ihmiskaupparikollisuuden torjunnassa. Tämä sopimushan koskee kaikkia ihmiskaupan muotoja riippumatta siitä, onko se kansainvälistä vai kansallista ja liittyykö se järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja jos ihmiskauppa liittyy tähän, niin kyllähän siellä, niillä työmailla, missä nämä henkilöt joutuvat työskentelemään, työsyrjinnän muodoista kaikkein pienintä sitten on palkkasyrjintä; kyllä siellä tapahtuu yhtä ja toista, monenmoista, mikä ei sovi inhimilliseen kanssakäymiseen.

Vaikka tämä sopimus hyväksytäänkin, niin ongelmia riittää muun muassa tämän ihmiskaupan uhrien tunnistamisessa, josta tässäkin salissa tänä päivänä monta kertaa on puhuttu. Uhreja ei siis välttämättä tunnisteta eikä ihmiskaupan uhreiksi mielletä, ja erityisen vaikeatahan se on niissä tilanteissa, joissa tämä uhriutuminen on tapahtunut ulkomailla, ja se herkästi sitten myöskin uusiutuu.

Tämä on erittäin pitkäjänteistä työtä, ja olen todella todella tyytyväinen siihen, että tähän on näin voimakkaasti kiinnitetty huomiota. Sen hellittämättömän työn pitää jatkua ja menetelmiä uhrien tunnistamiseen pitää kehittää niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla, ja pitää huolehtia niistä kaikkein heikko-osaisimmista ihmisistä, joita keskuudessamme tälläkin hetkellä on paljon.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän yleissopimuksen tavoitteena on ehkäistä ja torjua ihmiskauppaa. Niin kuin sanottiin, tämä tunnistaminen on erittäin vaikeata. Ihmiskaupan ehkäisemiseen tähtääviä toimenpiteitä ovat koulutus- ja tiedotuskampanjat. Ihmiskauppaan viittaavien merkkien tunnistaminen ja tilanteisiin tarttuminen vaatii vahvaa ammattihenkilöstön osaamista ja nopeaa reagointia yhteistyössä auttamisjärjestelmien kanssa.

Rajalla tapahtuvien torjuntatoimien kannalta keskeinen laki on rajavartiolaki. Esimerkiksi Rajavartiolaitos tutkii ihmiskauppaa vain silloin, jos siihen liittyy jokin rikos liittyen valtakunnan rajan ylittämiseen. On arvioitu, että Suomi on vuosittain satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa, mutta uhreja on tunnistettu vain runsaat sata. Naiset kohtaavat usein syrjintää jo ennen ihmiskaupan uhriksi joutumista ja kohtaavat miehiä useammin myös köyhyyttä ja työttömyyttä erikoisesti lähtömaissa.

Tunnistamismenettelyä tai siihen toimivaltaisia viranomaisia ei ole määritelty. Siten on epäselvää, koska ja miten tunnistamismenettely on asianomaisesti loppuunsaatettu.

Arvoisa puhemies, toivottavasti tämäkin esitys tuo toivoa niille, jotka ovat joutuneet ihmiskaupan uhriksi, ja yhtenä päällimmäisenä asiana on se, kuka ottaa tavallansa kokonaisvaltaisen vastuun tässäkin asiassa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Jotakin se kertoo suomalaisesta oikeusjärjestelmästä ja tämän ihmiskauppaongelman tunnistamisesta, että Suomessa ei ole toistaiseksi annettu yhtään tuomiota työperäisestä ihmiskaupasta.

Edellisessä työssäni törmäsin näihin ilmiöihin varsin usein, hyvin lohduttomiin tilanteisiin, ja kun niitä suurella vaivalla saimme työnnettyä oikeusprosessiin, lopputulos oli tietenkin mieluummin kiskonnan tapainen työsyrjintä ja siihen liittyvät varsin vaatimattomat rangaistusseuraamukset eikä suinkaan tuomio itse työperäisestä ihmiskaupasta, josta kiistattomasti nämä tunnusmerkistöt olivat nähtävissä ja todettavissa. Siinä määrin työperäisen ihmiskaupan ja kiskonnan tapaisen työsyrjinnän tunnusmerkistöt menevät päällekkäin, että oikeuslaitos, tuomioistuin, ottaa mieluummin tämän lievemmän linjan, vaikka törkeistä teoista ja rikollisuudesta on kysymys.