Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Asialistalla on käsittelyssä Koloveden kansallispuiston laajentaminen, ja muutamalla sanalla siitä.

Tällä ehdotetulla lailla laajennetaan vuonna 1990 perustettua Koloveden kansallispuistoa ja saatetaan samalla kansallispuiston rauhoitussäännökset vastaamaan pääosin uudistetun luonnonsuojelulain säännöksiä. Koloveden kansallispuisto ja laajennusalueet sisältyvät pääosin Natura 2000 -verkostoon ja rantojensuojeluohjelmaan. Puiston laajennusalueet ovat valtion maita ja vesiä, joiden avulla kansallispuiston pinta-ala tuplautuu reilusti. Koloveden kansallispuiston kokonaispinta-ala on laajennuksen jälkeen noin 5 800 hehtaaria.

Arvoisa herra puhemies! Koloveden luontoarvoista muutama sana.

Valiokunta pitää Koloveden kansallispuiston laajentamista eteläisen Suomen luonnonsuojelun edistämisen kannalta erittäin tarpeellisena. Puiston laajennusalueet turvaavat metsien monimuotoisuuden ja maisema-arvojen säilymistä. Ne edistävät saimaannorpan suojelulle asetettuja tavoitteita ja parantavat alueen virkistyskäytön mahdollisuuksia. Kansallispuistoalueeseen kuuluu nykyään lähes yksinomaan saaria, kun taas laajennettuun kansallispuistoon kuuluu myös mannerrantoja sekä laajoja vesialueita. Liitettävät alueet muodostavat yhdessä nykyisen kansallispuiston kanssa yhtenäisemmän suojelukokonaisuuden.

Koloveden alueen maisemat ovat erikoisuus suomalaisessa järviluonnossa. Maisemaa hallitsevat luode—kaakko-suuntaiset suurmuodot ja kallioperän ruhjeisuus. Kalliojyrkänteet kohoavat vedestä korkeimmillaan yli 50 metriin järvenpinnasta. Koloveden vesialueet ovat kapeita ja rikkonaisia sekä rannat kallioisia ja karuja. Kansallispuisto ja sen laajennusalue on kokonaisuutena eteläsuomalaisittain poikkeuksellisen erämaisena ja hiljaisena säilynyt aluekokonaisuus.

Kolovesi on alueelta kerätyn lajistotiedon perusteella todennäköisesti Etelä-Savon arvokkaimpia vanhojen metsien suojelualueita. Metsistä lähes kaksi kolmasosaa on yli satavuotiaita.

Koloveden kansallispuiston laajennusalueeseen kuuluu saimaannorpalle tärkeitä elinympäristöjä. Puiston vaikutusalueella arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 17 saimaannorppaa. Ikävä kyllä kuutteja on kuitenkin viime vuosina syntynyt vähän ja norppakanta on tällä hetkellä ollut taantuva, mutta vesialueiden liittämisellä puistoon luodaan edellytyksiä tehostaa saimaannorpan suojelutoimia ja lisäksi voidaan samalla parantaa uhanalaisen saimaannieriän suojelua.

Arvoisa herra puhemies! Nahkiaissalon alueen osan liittämisestä kansallispuistoon on käyty keskustelua ja varmaan käydäänkin keskusteluja tulevaisuudessa. Kyse on noin 100 hehtaarin alueista, jotka ovat luontoarvoiltaan sen oloisia, että ne olisi ehkä syytä liittää, ja siitä syystä valiokunta esittää lausumaa tätä koskien, että alue ja sen käyttö selvitettäisiin myöhemmässä vaiheessa tarkemmin ja arvioitaisiin mahdollisuus liittää se kansallispuistoalueeseen.

Kun kansallispuistosta puhutaan, niin puhutaan myös metsästyksestä, ja niin tässäkin. Koloveden kansallispuistossa harjoitettu hirvenmetsästys ja sen jatkaminen on puhuttanut runsaasti asian käsittelyn yhteydessä ja aikana. Hallituksen esityksen tavoitteena on ollut löytää nykyisen lainsäädännön puitteissa sellainen järjestely, joka ottaa kohtuudella huomioon alueella toimivien paikallisten asukkaiden tarpeet hirvenmetsästyksen jatkamiseksi alueella.

Nykyisin voimassa olevan Koloveden kansallispuistoasetuksen mukaan paikalliset asukkaat saavat Metsähallituksen luvalla metsästää hirveä suurimmassa osassa kansallispuistoa. Valiokunta haluaa todeta, että paikallisten asukkaiden hirvenmetsästysoikeuden säilyttäminen on niin sanottu saavutettu etu, jota ei ole haluttu poistaa. Paikallisten asukkaiden mahdollisuus metsästää hirveä ehdotetaan esityksessä siis säilytettäväksi jatkossakin suurimmassa osassa nykyistä kansallispuistoa. Lisäksi merkittävällä osalla puistoon liitettäviksi ehdotetuista uusista alueista hirvenmetsästys on paikallisille asukkaille edelleen mahdollista alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla.

Valiokunta pitää myös hyvänä, että ehdotettavat hirvenmetsästysalueet on pitkälti rajattu yhteistyössä alueella toimivien metsästysseurojen kanssa. Valiokunta korostaa lisäksi sitä, että kansallispuistossa säilyy myös edelleen tarve sallia hirvenajo metsästyksen yhteydessä. Hirvenmetsästyksen voi arvioida vaikuttavan vain vähän kansallispuiston muuhun virkistys- ja matkailukäyttöön, koska niitä harjoitetaan pääosin kesäkuukausina hirvenmetsästyskauden ulkopuolella. Retkeilyyn erityisesti osoitetuilla ja sitä varten varustetuilla alueilla hirvenmetsästys ei olisi jatkossa sallittu.

Tärkeää on havaita, että perustetta, jolla metsästykseen oikeutetut tahot määräytyvät, ei laissa muuteta nykyisestä. Alueella tapahtuneet kuntaliitokset ovat osin laajentaneet sitä asukaspohjaa, jolla vastaisuudessa on oikeus hirvenmetsästykseen kansallispuistossa. Toisaalta Etelä-Savo on maakuntana muuttotappioaluetta, jonka väestö on vähentymässä. Maa- ja metsätalousvaliokunta totesi ympäristövaliokunnalle antamassaan lausunnossa, että esitys vähentää hirvenmetsästykseen oikeutettujen henkilöiden määrää alueen metsästysseuroissa muuttoliikkeen takia. Maa- ja metsätalousvaliokunta esitti lausunnossaan ympäristövaliokunnalle lakiehdotuksen 4 §:n muuttamista siten, että Koloveden kansallispuistossa sallittaisiin alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla hirvenmetsästys 2 §:ssä mainittujen kuntien alueella toimivien riistanhoitoyhdistysten jäsenille.

Valiokunta katsoo kuitenkin, että hirvenmetsästysoikeuden rajaaminen sijaintikunnan vakinaisiin asukkaisiin esityksen mukaisesti, kuten tälläkin hetkellä, on selkeä ja metsästyslain 8 §:n mukainen menettely, joka kuntaliitosten myötä takaa alueelle riittävän potentiaalisen hirvenmetsästäjien joukon myös tulevaisuudessa. Koloveden kansallispuiston kolmen sijaintikunnan — Enonkoski, Heinävesi ja Savonlinna — yhteenlaskettu asukasmäärä oli vuoden 2012 lopussa noin 41 800 henkilöä, joiden joukosta hirvien ampumiseen osallistuvien metsästysseurojen jäsenten tulee jatkossakin löytyä.

Erityisesti haluamme myös korostaa sitä, että metsästysseurojen halukkuus hankkia uusia jäseniä vaikuttaa myös keskeisesti hirvenmetsästyksen toteuttamismahdollisuuksiin Koloveden kansallispuistossa. Tärkeää on muistaa, että metsästysseurat ovat rekisteröityjä yhdistyksiä, jotka päättävät itse jäsenhankinnastaan ja jäsenhankinnan kriteereistään. Yhtä tärkeää on jatkossa myös se, että metsästysseurat ottavat jatkossa jäsenikseen paikallisia nuoria ja tarkastavat tarvittaessa omia jäsenyyskriteerejään niin, että metsästysjoukko säilyy riittävänä.

Arvoisa herra puhemies! Kansallispuiston kehittäminen tulevaisuuteen on tietenkin se iso kysymys. Koloveden matkailullisen vetovoiman keskeiset elementit siis ovat hiljaisuus ja alueen luonnontilaisuus. Tärkeimpiä kävijäryhmiä ovat melojat, soutajat ja patikkaretkeilijät. Manneralueiden liittäminen kansallispuistoon parantaa mahdollisuuksia kohdentaa puiston yleisöpalvelut niille alueille, joilla ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa suojelutavoitteiden saavuttamiselle. Herkät luontoarvot voidaan parhaiten turvata kehittämällä matkailupalveluita erityisesti melontaretkeilyn ja päiväpatikoinnin näkökulmista.

Koloveden kansallispuisto on jo nykyään tärkeä matkailukohde. Valiokunta pitää myös välttämättömänä, että kansallispuiston laajentamiseen osoitetaan Metsähallituksen luontopalveluille tarvittavat taloudelliset resurssit, jotta laajennuksen myötä kasvava kävijämäärä voidaan ohjata hallitusti alueelle. Se on meidänkin ja eduskunnan velvollisuus.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Omassa puheenvuorossani keskityn kansallispuiston kehittämiseen. Kun se nyt reilusti kaksinkertaistuu entisestään, niin totta kai sopii sitten myöskin kehittää sen hiljaisuuden ja alueen luonnontilaisuuden vetovoimaa. Kun siellä oli 8 000 kävijää 2011, joista 85 prosenttia yöpyi sillä alueella, niin sitten kun nämä manneralueet liitetään tähän kansallispuistoon, niin sehän parantaa mahdollisuuksia kohdentaa puiston yleisöpalveluita kaiken kaikkiaan. Tavoite on, että 16 000 retkeilijää vuodessa siellä kävisi. Totta kai siellä voi käydä sitten enemmänkin, jos tämä homma ihan oikeasti onnistuu — matkailupalveluita kehittämällä, erityisesti tämän melontaretkeilyn ja päiväpatikoinnin näkökulmista. Sehän tuo sille lähialueelle majoituksen ja muiden palveluiden kysyntää ja samalla myöskin elinvoimaa Etelä-Savoon, joka on näitä taantuvia alueita, mistä muuttovoitto käy ulospäin. Se on jo nyt tällä hetkellä ja on tulevaisuudessa eritoten aluetaloudellisesti erittäin tärkeä matkailukohde. Ulkolaisten matkailijoiden prosentuaalinen osuus on kansallispuistoistamme suurin, mikä on sinällään ihan merkittävä asia ja luo hyvät edellytykset kasvattaa kestävää ja kannattavaa matkailutoimintaa edelleen.

Päätän puheeni siihen, että kun puisto tosiaan kaksinkertaistuu, niin Metsähallituksen luontopalveluille tarvittavat taloudelliset resurssit taataan, jotta se lisääntyvä kävijämäärä voidaan sitten hallitusti ohjata sillä alueella. Tämän Nahkiaissalon mahdollinen mukaantulo totta kai pitää huolellisesti tutkia ja katsoa. Sehän on sinällään valmista aluetta liitettäväksi tähän ja on valtion omistuksessakin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Valiokuntamme arvostettu puheenjohtaja kävi tämän asian laajasti läpi, ja erittäin hyvässä hengessä me myös valiokunnassa tätä asiaa käsittelimme. Itse näen kansallispuistot erittäin arvokkaaksi osaksi meidän maassamme ja pidän sitä tärkeänä, että tätä on myös valmisteltu ja viety eteenpäin hyvässä yhteisymmärryksessä alueen asukkaiden kanssa.

Kaiken kaikkiaanhan meillä on vajaa 40 kansallispuistoa Suomessa, ja niissä kävi viime vuonna 2,1 miljoonaa kävijää, eli puhutaan varsin merkittävästä, voisi sanoa, virkistymispaikasta, lähiliikuntapaikasta, ja mitä se sitten itse kullekin on. Kansallispuistojen vaikutukset paikallisiin tuloihin ja työllisyyteen olivat yhteensä lähes 110 miljoonaa euroa, ja henkilötyövuosia kansallispuistot toivat maahamme tuollaisen reilun 1 400.

Nämä kansallispuistojen perustamiset ja laajentamiset ovat olleet minulle oman kansanedustajaurani mieluisimpia hetkiä ja tehtäviä. Niitä on ollut mukava ympäristövaliokunnassa käsitellä ja käydä läpi. 2011 sain olla mukana käsittelemässä uutta Sipoonkorven kansallispuistoa, 1 900 hehtaarin kansallispuistoa, joka on aivan ainutlaatuinen Suomessa. Se on pääkaupunkiseudun kansallispuisto, ja se näkyy myös tuon Sipoonkorven kävijämäärissä. Se on tällä hetkellä Suomen seitsemänneksi suosituin kansallispuisto 75 000 kävijällä, mutta ei varmaan aikaakaan, kun se on jo Suomen suosituin kansallispuisto. Se on omanlainen myös siinä, että se on erittäin suosittu tällainen päiväkävijöiden kansallispuisto, eli sinne tehdään lyhyitä piipahduksia, ja tällaisena se on omassa paikassaan erittäin arvokas. 2012 saimme olla perustamassa Selkämeren kansallispuistoa. Se on maamme 37. kansallispuisto, ja se on myös aivan ainutlaatuinen kansallispuisto. Se on ensimmäinen merialueelle syntynyt kansallispuisto, erityisesti vesialueita ja merenpohjaa suojeleva kansallispuisto. Siellä viime vuonna oli 32 000 kävijää.

Nyt sitten ympäristövaliokunnassa olemme käsitelleet Koloveden kansallispuiston laajentamista. Se laajenee nyt reiluun 5 800 hehtaariin. Vielä tässä keskustelussa on esillä ollut tuo Nahkiaissalon 100 hehtaarin alue, joka todennäköisesti ja toivottavasti tulevaisuudessa alueeseen myös tullaan liittämään. Myös Kolovesi on aivan ainutlaatuinen kansallispuisto. Se on järvien kansallispuisto, ja siellä erityisesti saimaannorppa on yhtenä suojelukohteena, kuten myös saukko, ja tätä valiokunnan puheenjohtaja tuossa laajemmin läpi kävi.

Tavoite on, että Koloveden kävijämäärät nousevat nykyisestä vajaasta 10 000:sta 16 000:een. Tälle kansallispuistolle ominaista on se, että jos Sipoonkorvessa käydään päivämatkoilla ja piipahdetaan, niin Kolovedellä taasen pääsääntöisesti yövytään ja käytetään venettä. 85 prosenttia Koloveden kävijöistä yöpyy siellä, ja se luo aivan omia arvoja ja myös käytännön vaatimuksia tälle Koloveden alueelle.

Onkin erittäin tärkeää, että näiden kansallispuistojen resursseista kannetaan huolta ja huolehditaan siitä, että nämä kaikki kansallispuistot omien erityispiirteittensä mukaisesti saavat riittävästi rahoitusta Metsähallituksen luontopalveluiden kautta niin, että esimerkiksi Sipoonkorvessa, jossa näitä päiväkävijöitä on erittäin paljon, huolehditaan siitä, että nämä pian varmasti jo 100 000 rajan rikkovat kävijät eivät sitten tuhoa taas toisaalta tuon liikkumisen myötä tätä hienoa kokonaisuutta. Toisaalta Kolovedellä veneiden rantautumispaikat on yksi sellainen, joka pitää huolella nyt läpikäydä, sillä sen suosio tulee varmasti kasvamaan nyt jo alkavana kesänä, kun tämä laajennus saadaan voimaan.

Arvoisa puhemies! Meillä kokoomuksessa olisi ollut valmiutta keskustella tuosta metsästyksen laajentamisesta niin, että olisimme sallineet sen metsästysseuroihin kuuluville henkilöille. Ei kovin suuresta asiasta puoleen ja toiseen varmasti ole kyse. Siellä muutamia metsästysseuroja on sellaisia, että olisi ollut perusteltua ehkä minun mielestäni laajentaa sitä siihen, että niihin metsästysseuroihin kuuluvat olisivat voineet osallistua tuossa metsästystapahtumassa myös ampumiseen. Nythän Koloveden kansallispuistossa metsästys tulee tapahtumaan niin, että itse metsästystapahtumaan saavat osallistua kaikki seuroihin kuuluvat ja tietysti seurojen kutsumina, vaikkapa ajomiehinä sitten, muutkin henkilöt ja ainoastaan tuo ampuminen sitten rajataan ulkopuolelle ja sen pitää olla sitten näiden paikkakuntalaisten hoidettavissa. Toivon, että seurataan tarkasti, millä tavalla tuo metsästys siellä tulee onnistumaan, sillä tärkeää tälläkin alueella on huolehtia siitä, että näiden asukkaiden oikeus metsästykseen säilyy niin kuin se on alun perin Kolovettä aikanaan perustettaessa haluttu tehdä.

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin arvokkaana sitä, että kansallispuistohankkeita Suomessa viedään eteenpäin, ja ne pitää jatkossakin viedä hyvässä yhteisymmärryksessä alueen asukkaiden kanssa.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Enonkosken ja Heinäveden kunnissa sekä Savonlinnan kaupungissa sijaitseva Koloveden kansallispuisto on perustettu vuonna 1990. Nyt hallituksen esityksestä ja eduskunnan päätöksestä Koloveden kansallispuistoa laajennetaan, mistä voimme tietysti kaikki olla ylpeitä.

Eteläisen Suomen luonnonsuojelun edistämisen kannalta tällä alueella on suuri merkitys. Sillä turvataan metsien monimuotoisuutta ja maisema-arvojen säilymistä, edistetään saimaannorpan suojelua, ja erityisesti virkistyskäyttöhän tällä alueella on suurta.

Vaikka itse en ole vielä vieraillut tällä kauniilla kansallispuistoalueella, olen tullut vakuuttuneeksi, että alueen maisemat ovat erikoisuus suomalaisessa järviluonnossa, ja todennäköisesti tällä alueella myöskin on Etelä-Savon arvokkaimpia vanhoja metsiä, joita kannattaa suojella.

Matkailun merkitys Koloveden kansallispuistossa on valtava, ja uskon sen myöskin tästä kasvavan. Kansallispuistossa vieraili vuonna 2011 noin 8 000 kävijää, joista noin 85 prosenttia yöpyi alueella. Nyt puiston laajentuessa ajatuksissa on, että kävijämäärät nousevat jopa 16 000 retkeilijään vuodessa. Siis roimaa kasvua matkailun saralta on odotettavissa, mutta matkailu ei rajoitu ainoastaan suomalaisiin kävijöihin. Ulkomaiset matkailijat ovat myöskin löytäneet Koloveden kansallispuiston.

Arvoisa puhemies! Tämän Koloveden laajennuksen lain myötä olemme muuten tyytyväisiä tähän lainvalmisteluun ja valiokunnan päätöksiin, mutta metsästyksen osalta kansallispuiston alueella olemme joutuneet jättämään vastalauseen ja pykälämuutosesityksen, jossa juuri tämä metsästysoikeus ulkopaikkakuntalaisten osalta tulee näkyviin.

Koloveden kansallispuistoa koskevassa hallituksen esityksessä hirvenmetsästys on ehdotettu sallittavaksi ainoastaan Savonlinnan, Enonkosken ja Heinäveden asukkaille. Asukas on henkilö, jonka kotipaikka on jossain kansallispuiston sijaintikunnassa. Alueella on paljon vapaa-ajan asukkaita ja alueelta kotoisin olevia ihmisiä, jotka kuuluvat alueella toimiviin riistanhoitoyhdistyksiin. Heillä ei valiokunnan enemmistön mielestä tulisi olla oikeutta osallistua hirvenmetsästykseen.

Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että rajaus vaikeuttaa jatkossa huomattavasti hirvenmetsästyksen järjestämistä ja alueen hirvikannan erittäin tarpeellista säätelyä. Tämän vuoksi katsomme, että metsästys tulisi sallia paikallisille asukkaille ja alueella toimivien riistanhoitoyhdistysten jäsenille. Ehdotamme, että lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisena paitsi 4 § muutettuna vastalauseen muutosehdotuksen mukaisesti.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Koloveden kansallispuiston laajentaminen on eteläisen Suomen luonnonsuojelun ja luonnonsuojelualueiden kannalta erittäin tarpeellinen ja hyvä hanke ja yksi mukavimmista tehtävistä, missä olen saanut olla ympäristövaliokunnassa mukana. Kun aikaisemmin kansallispuisto muodostui lähinnä yksittäisistä saarista, niin jatkossa saamme siitä laajemman, eheämmän suojelualueen, jonka koko on yli 5 800 hehtaaria, ja hyvä niin.

Valiokunnassa keskustelua herätti Nahkiaissalon alue, joka syystä tai toisesta on tästä kokonaisuudesta jäänyt ulkopuolelle. Pienen keskustelun jälkeen valiokunta edellytti hyväksyttäväksi lausumaa, että Nahkiaissalon 100 hehtaarin alueen luontoarvot ja luonnonsuojelualueen laajentaminen sille alueelle selvitetään. Asiantuntijakuulemisessa saimme kuulla, että alue on jo valtion omistuksessa. Käytännössä se vaatisi vain tasesiirron ja asian käsittelyä talousarvion yhteydessä. Ympäristöministeriön asiantuntija sanoi, että ympäristöministeriö on osaltaan valmis edistämään asian viemistä eteenpäin. Hyvä näin, ja tätä lausumaa olin myös mielelläni kannattamassa.

Metsästysasiaan en tässä yhteydessä nyt sitten sen enempää puutu, koska puheenjohtaja Korhonen ja edustaja Heinonen sitä kattavasti jo käsittelivät.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Kansallispuistojen perustaminen ja tämän puolen kehittäminen on erittäin tärkeätä paitsi alueellisesti myös kansallisesti. Suomen merkitys tulee luontomatkailussa kasvamaan. Venäläisten matkailijoiden ja rajanylittäjien määrä, joka on noin 12 miljoonaa, tulee 5 vuodessa ilman viisumiratkaisuakin kaksinkertaistumaan, ja juuri nämä luontoarvot, Saimaa-brändi ja Suomen luonto tulevat olemaan todella vetovoimaisia. Myös Välimeren suuntaan meillä on luotava globaaleja matkailuyrityksiä ja käytettävä hyväksi infraa ja lentokenttäjärjestelmää, ja lento-, vene- ym. palveluja on kehitettävä.

Eduskunta on ollut varsin yksituumainen myöskin kansallispuistojen ja retkeilyalueiden kehittämisessä. Me olemme ensinnäkin Metsähallituksen luontovarojen voimavaroista ja Metsähallituksen luontopalvelujen taloudellisista määrärahoista kantaneet huolta. Muun muassa tälle vuodelle valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmät nostivat tätä määrärahaa budjettikäsittelyn yhteydessä ja korostivat nimenomaan Metsähallituksen lisääntyneitä tehtäviä kansallispuistojen markkinoinnissa ja kansallispuistojen tehtävien ja määrän kasvussa.

Sipoonkorven kansallispuiston kehittämisessä edustaja Jacob Söderman oli hyvin aktiivinen. Aikoinaan Teijon retkeilypuiston synty tapahtui aika erikoisella tavalla, minusta parlamentaarisesti hienolla tavalla. Kansanedustaja Jukka Roosin aloite otettiin maa- ja metsätalousvaliokunnassa poikkeuksellisesti käsittelyyn, siis ilman hallituksen valmistelua, ja ministeri Sirpa Pietikäinen ja ministeri Hemilä kutsuttiin paikalle, ja valiokunta tämän Teijon retkeilypuiston, joka nyt on kansallispuistostatuksen äärellä, toi tällä tavalla kartalle.

Tosin täällä on ollut sitten ikäviä takapakkejakin, jotka ovat jopa jakaneet vähän eduskuntaa, Pallaksen kansallispuiston megahotellin rakentaminen. Tämän arvokkaan Pallaksen kansallispuiston osalta on otettu myöskin takapakkeja ja käyty vilkasta keskustelua täällä.

Tämän asian osalta minusta on nyt todella valitettavaa, että maa- ja metsätalousvaliokunnan vakavan käsittelyn perusteella ei ympäristövaliokunta ole ottanut huomioon nimenomaan Heinäveden, Enonkosken ja Savonlinnan kaupungin alueella asuvien ihmisten metsästyksen toteuttamisoikeutta silloin, kun he ovat nimenomaan tämän kansallispuiston alueella toimivien seurojen jäseniä riistanhoitoyhdistyksissä ja hirvenmetsästysporukoissa. Itse asiassa kun maa- ja metsätalousvaliokunnassa tämän kävimme läpi, niin siellä on muun muassa ikärakenne ja määrä tällä rajauksella, mitä nyt ympäristövaliokunta ja hallitus ovat esittäneet, sellainen, että kyllä siellä jäävät hirvet kaatamatta.

Itse asiassa tämä hirvikannan säätely on tärkeä noin laajemminkin, ei pelkästään metsätuhojen välttämiseksi vaan muun muassa turvallisuusnäkökohdasta. Liikenteen kannalta me emme saa muodostaa alueita, joilla esimerkiksi hirvikolarien määrä kasvaa sen takia, että meillä on säätelemättömiä hirvikantoja. Tähän oli eräs syy, minkä takia Sipoonkorven kansallispuiston käsittelyssä erityisesti maa- ja metsätalousvaliokunta toi esille tämän hirvikannan säätelyn tarpeen. Ajatellaan pääkaupunkiseudun läheistä voimakasta liikennettä ja tähän liittyviä liikenneriskejä. Ihan sama asia on, kun me menemme itäiseen Suomeen, missä on raskas liikenne ja matkailuliikenne kasvamassa: ihan samalla tavalla pitää tätä turvallisuuslähestymistapaa nostaa esille.

Toinen näkökohta — ja minusta on nyt todella valitettavaa, että tässä maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemystä ei voitu ottaa ympäristövaliokunnassa huomioon — on se, että Suomen kansa suhtautuu erittäin myönteisesti. Paikalliset asukkaat ovat kansallispuistojen kannattajia. Harvoin on niin paljon esimerkiksi tästä metsästysoikeudesta otettu yhteyttä kuin Heinäveden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Aarno Happonen. Monet yksittäiset kuntalaiset tällä alueella Itä-Suomessa ovat tosiaan lähestyneet maa- ja metsätalousvaliokunnan jäseniä, niin allekirjoittanutta kuin muitakin. Ei heillä ole ollut kohtuuttomia vaatimuksia. He ovat olleet kovasti tukemassa tätä hanketta. He näkevät sen suuren merkityksen mutta eivät voi ymmärtää, miksi tässä tämän hirvenmetsästyksen osalta tehtäisiin tämmöinen rajaus, joka on todella heikennys eikä ole myöskään perusteltu asiallisilla tavoilla.

Sitten henkilökohtaisesti minä juuri pelkään sitä kumulatiivista vaikutusta, mikä tällä ihmisten asenteeseen, kielteiseen suuntaan nimittäin, voi tapahtua. Meillä on hyviä hankkeita, kiitos ympäristöministerin ja hallituksen. Muun muassa Konneveden ja Rautalammin kansallispuiston valmistelu on nyt hyvässä mallissa. Tulee olemaan todella megaluokan vetovoimainen kansallispuisto, aivan uudenlaisia tärkeitä alueita mukanaan tuova, mutta siellä sitten taas törmätään tämäntyyppiseen keskusteluun ja rajaukseen, kun ihmiset ovat paljon muuttaneet sieltä kotiseudultaan läheisiin kaupunkeihin ynnä muihin mutta säilyttävät siteet kuitenkin siihen alkuperäiseen kotiseutuunsa ja elinympäristöönsä. Minä toivon kyllä, että tässä vielä voitaisiin ihan oikeasti käyttää nyt järkeä loppusuoralla ja ympäristövaliokunnan erinomainen puheenjohtaja pitäisi vielä neuvotteluja vaikka hallitusryhmien kesken, että tässä voitaisiin tätä maa- ja metsätalousvaliokunnan perusteltua näkemystä arvioida.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki käytti monilta osin hyvän puheenvuoron, mutta kyllä huoli paikallisilla asukkailla on myös siitä, että kun kansallispuistoja perustetaan ja niitä laajennetaan, niin valitettavasti sitten vuosikymmenten vierähtäessä eivät pidäkään ne lupaukset, mitä on annettu esimerkiksi siitä, että vaikkapa paikalliset elinkeinot voivat säilyä.

Otan tässä vaikka yhdeksi esimerkiksi sen, että Lapissa kullankaivu on alkanut 1868 ja se on jatkunut tähän päivään asti aivan siinä muodossa elikkä kullankaivaja, lapio ja vaskooli. Lemmenjoen kansallispuisto on 1971 laajentunut tälle kulta-alueelle, ja vaikka silloin luvattiin, että paikalliset elinkeinot eivät siitä kärsi vaan päinvastoin paikallisille elinkeinoille tulee siitä pelkkää hyötyä, niin esimerkiksi tämä Lapin yksi perinteikkäimmistä elinkeinomuodoista on loppumassa.

Jos ministeri tulisi vielä tähän paikalle, kun hän juuri äsken tässä oli, niin olisinkin kysynyt (Puhemies koputtaa) näistä uusien kansallispuistojen perustamissuunnitelmista esimerkiksi Käsivarren osalta, että ei kai näillä kansallispuistosuunnitelmilla aiota siellä tuhota sitten paikallisten ihmisten mahdollisuuksia harjoittaa elinkeinoja.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan riveistä on nyt esitetty, että Kolovedellä metsästysoikeutta tulisi laajentaa. Mutta kun muistelen tuota vuotta 2011, kun käsittelimme Sipoonkorven puiston perustamista, silloin me yritimme kovasti ympäristövaliokunnassa, että siellä sallittaisiin muukin kuin ajaminen, niin se ei silloin kyllä käynyt, ja oliko se niin, että keskustasta oli silloin ympäristöministeri, joka tätä asiaa eteenpäin vei. Eli onko, edustaja Leppä, teidän kantanne nyt se, että kansallispuistossa pitää saada kaikkialla metsästää ja kaikkien metsästää, vai mikä on nyt sitten keskustan kanta, kun tulevaisuudessa näitä kansallispuistoja tehdään? Kuitenkin pitää rehellisyyden nimissä muistaa se, että kansallispuistot maailmanlaajuisesti ovat sellaisia, että niissä ei metsästetä kuin hyvin rajoitteisesti, niin kuin tässä Koloveden kohdalla on asia ratkaistu.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Rajamäki omassa puheenvuorossaan otti esiin sen tosi hyvän asian, että kansallispuistoilla Suomessa on paikallisten ihmisten tuki, sekä olemassa olevilla kansallispuistoilla että, kuten tämä uusi kansallispuistojen valmistelukierros on osoittanut, myös tulevilla kansallispuistoilla.

Koloveden kansallispuistohan on eteläisen Suomen kansallispuistoista poikkeus tämän hirvenmetsästyksen osalta, ja se, että hirvenmetsästys täällä on sallittua, liittyy puiston perustamiseen ja siihen, että on haluttu varmistaa myös tämä paikallisten asukkaiden tuki. Ympäristövaliokunta on omassa harkinnassaan halunnut pitää tämän poikkeuksen voimassa eli sen, että tämän kansallispuiston alueella poikkeuksellisesti hirvenmetsästys on sallittua.

Edustaja Rajamäki sitten pohti näitä laajennuksia ja lisäyksiä. Ehkä on hyvä tästä kuitenkin pitää mittaluokat selvillä, että hirvikannan rajoittamisella ja näillä yksityiskohdilla, miten tätä metsästystä tässä kansallispuistossa säädellään, ei kuitenkaan ole juurikaan tekemistä keskenään.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pitää oikaista pari käsitystä. Ensinnäkään tämä ei ole mikään heikennys. Tässä säilyy metsästysoikeus täsmälleen samanlaisena kuin se on ollut Koloveden kansallispuistossa, ja jos me menemme siihen, mitä maa- ja metsätalousvaliokunta esittää, niin meidän pitää aukaista sitten koko Suomessa sama käytäntö. Emmehän me voi pitää sitä jossakin vain. Silloin se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Lapissa riistanhoitoyhdistyksen jäsenet tulevat sinne vapaan metsästysoikeuden piiriin myös. Onhan tämä nyt aivan radikaali ja kovin, kovin, kovin iso muutos, jota ainakaan tällaisella valmistelulla ei voi tehdä.

Paikallisilla asukkailla säilyy edelleen metsästysoikeus myös sillä laajennetulla alueella. Siellä on 42 000 ihmistä, ja jos joku sanoo, että sieltä ei löydy metsästäjiä, niin minä haluan kyllä, että se tulee ja todistaa minulle sen. Metsästysseurat ovat säätiöineet itsellensä oikeuden tehdä omia valintojaan, ottaa jäseneksi tai olla ottamatta, ja siitä johtuu, että ne seurat ukkoutuvat, sinne ei oteta nuoria jäseniä, ja siitä syystä siellä voidaan sanoa, että ei ole metsästäjiä. Ja ei ainakaan työväenliikkeen kannattaja voi lähteä tämmöisen säätiöjärjestelmän kannattajaksi, jossa valkataan ja otetaan joillakin ehdoilla: esimerkiksi minun paikallisella mökkipaikkakunnallani 20 hehtaaria pitää olla maata, jotta sinä pääset seuran jäseneksi. Tämähän on pahimmanlaatuista blokkausta, jota minä en ymmärrä ollenkaan. Tämä kanta, jota valiokunta edustaa, on kestävä, kannatettava ja sosiaalinen.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että maattomien puolesta puhuneelle edustajalle oli kyllä puheenjohtaja Korhosen puheenvuoro nyt vähän epäonnistunut sikäli, että maa- ja vesialueita omistamattomien oikeuksia hoidettiin kalastuslailla, mutta myös metsästyslakiin tuotiin 80-luvun alussa toimestani kohta, jossa paikallinen metsästysmaata vailla oleva väestö valtion mailla on asetettava etusijalle. Tämä koskee nyt periaatetta, jolla Metsähallituksen maita erityisesti pitäisi suunnata maattomille metsästäjille. Heillä pitää olla etuoikeus, kun metsästysoikeuksia jaetaan. Tässä yhteydessä ei ole kysymys laajentamisesta, on kysymys niistä ihmisistä, jotka ovat niissä riistanhoitoyhdistyksissä. Kun alue laajenee, niin nyt on kysymys sen tilanteen säilyttämisestä.

Vapaasta metsästysoikeudesta Lapissa, tämän 30-luvun pula-ajan oikeuden nykyisestä soveltamisesta, edustaja Korhosen kanssa sen sijaan voisimme käydä kyllä perusteellista keskustelua, ovatko sodankyläläinen kapteeni ja rovaniemeläinen varatuomari edelleen tämän 30-luvun alun oikeuden varassa jatkossa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvostamani edustaja Rajamäki, kyllähän se laajenee, voi liittyä ihan mihin tahansa riistanhoitoyhdistykseen. Minäkin voin liittyä Savonlinnan riistanhoitoyhdistykseen, en muista, mikä sen nimi on, mutta ei se estä sitä. Jos tämä esitys menee läpi, niin minä voin liittyä sinne riistanhoitoyhdistykseen, minkä jälkeen minulle pitää tulla ihan tämän esityksen mukaan myös oikeus silloin, jos minä pääsen... (Kari Rajamäen välihuuto) — Ei ei, nyt minä puhun tästä esityksestä, mikä täällä on tehty. (Kari Rajamäki: Ei ole mennyt perille tämä!) — Ei ole mennyt. — Mutta joka tapauksessa, jos riistanhoitoyhdistyksen jäsenyyden kautta luodaan se kriteeri plus sitten sen jälkeen vielä sen metsästysseuran jäsenyyden kautta, se piiri laajenee huomattavasti. Ja niin kuin äsken sanoin, jos on 42 000 ihmistä, niin jos sieltä ei muutamaan metsästysseuraan löydy jäseniä, niin kyllä minä sangen suuresti ihmettelen.

Metsästysseurat tekevät valtavaa blokkausta, ja se on se blokkijärjestelmä, joka niitten nuorten metsästäjien mukaantulon estää. Tässä mielessä minä ihmettelen edustaja Rajamäen kantaa, koska minäkin olen niitten maattomien puolella, (Kari Rajamäki: Pitäisi olla teoissa!) nimenomaan myös siitä syystä, että ei voi olla tämmöisiä blokkijärjestelmiä ja tällä aukaistaan lisää sitä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt pitää kyllä oikaista muutama asia. Ensinnäkin, maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto oli yksimielinen, ja toisaalta tämä kyseisen valiokunnan lausunto ei lisää lainkaan hirvenmetsästyspainetta tälle alueelle, ei lainkaan, vaan se takaa, juuri niin kuin edustaja Rajamäki täällä sanoi, sen nykyisen kaltaisen järjestelmän, jolla pystytään se hirvenmetsästys hoitamaan. Toisekseen, jokaisella kansallispuistolla on oma lakinsa, jokaisella on oma lakinsa. Ei tämä velvoita muihin lakeihin puuttumaan minkään vertaa. Kolmanneksi, kolme lukkoa on metsästykseen: on metsästysoikeus, on hirvenmetsästyslupa, ja on asianmukaiset henkilökohtaiset luvat. Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto tiesi sitä, että sinne tulisi neljäskin lukko, joka on riistanhoitoyhdistyslukko. Kaikkien näiden lukkojen täytyy toimia ja täyttyä, ennen kuin se metsästysoikeus on. Nyt toivon, että enää ei käytettäisi sellaisia puheenvuoroja, jotka eivät pidä paikkaansa, vaan tämä on se fakta, jolla valiokunnan lausunto meni eteenpäin yksimielisenä.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ollut erikoisen mielenkiintoista keskustelua. Kysyn ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Korhoselta, voisitteko te määritellä, mitä te tarkoitatte sillä sanalla, mikä on "paikallinen asukas", kun puhutaan 40 000:sta. Jos on metsästysseura, joka on tietyn kylän alueella, johon saattaa kuulua noin 70—80 savua, ja näitä tällaisia seuroja voi olla useita, jotka muodostavat riistanhoitoyhdistyksen, ja sitten kun tehdään kuntaliitoksia, on useita riistanhoitoyhdistyksiä, niin määritelkää nyt minulle se "paikallinen asukas". Onko se tämän seuran alueella asuva henkilö, vai onko se seuraan kuuluva henkilö, joka asuu esimerkiksi toisella puolella Suomea?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se "paikallinen asukas" on määritelty siellä. Kunnat olivat Enonkoski, Heinävesi, Savonlinna — 41 800 henkilöä on näitten kuntien yhteenlaskettu asukasmäärä.

Minä en nyt halua ottaa kantaa siihen, mitä te olette ajatelleet, kun te olette sen lausunnon kirjoittaneet. Minä otan kantaa nyt siihen, mikä muutosesitys täällä on pykäläesityksenä, ja pykäläesityksessä lukee hyvin selkeästi, että jos sen pykäläesityksen mukaan mennään, niin "Koloveden kansallispuistossa on alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla sallittu hirvenmetsästys 2 §:ssä mainittujen kuntien asukkaille ja kuntien alueella toimivien riistanhoitoyhdistysten jäsenille" — ja kuntien riistanhoitoyhdistyksen jäsenille. Sinä voit liittyä riistanhoitoyhdistykseen, mutta sitten sinne tulee se lukko, joka on nimenomaan se seuran jäsenyys, ja sen lukonhan voi kiertää ottamalla sinne seuraan uusia jäseniä, sen kun ottaa vain. Sinne lyödään nimenomaan näitä lukkoja, joista te puhuitte. Sinne voi panna vaikka kuinka monta lukkoa, koska se yhdistys voi itse määritellä niitten lukkojen asteet. Niin kuin äsken sanoin, esimerkiksi sillä paikkakunnalla, missä minä olen, on omistettava 20 hehtaaria maata. Ei siellä, edustaja Rajamäki, mikään maaton pääse metsästämään. Ja jos siellä on noin 1 500—2 000 hehtaaria... (Kari Rajamäki: Minä puhuin Metsähallituksen, valtion, maista! ) — Niin, mutta minä puhun metsästysseuroista, joille on myönnetty itse asiassa nämä luvat siellä kansallispuiston alueella. Ei sinne pääse kukaan muu tällä hetkellä.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Leppä ei vastannut siihen, mikä on keskustan linja. Vuonna 2010, kun valmistelimme Sipoonkorven kansallispuistoa, missä olisi erittäin perusteltua harventaa hirvikantaa näiden teiden läheisyydessä, silloinen keskustalainen ympäristöministeri Lehtomäki ilmoitti tiukasti, että ei sovi, ja keskustan edustajat valiokunnassa olivat tiukasti sitä mieltä, että ei käy. Muistan nämä puheenvuorot sieltä, ja ne voidaan pöytäkirjoista myös täällä salissa tarkastaa. Itse edustin jo silloin sitä kantaa, että minun mielestäni olisi tärkeää pohtia tämäntyyppisten alueiden kohdalla, että hirvikantaa voitaisiin säädellä, ja niin toin nyt ympäristövaliokunnankin keskustelussa esille sen, että olisi ollut syytä etsiä joitain keinoja, joilla oltaisiin voitu paremmin turvata näiden muutamien seurojen toiminta ja hirvenmetsästys siellä. Siihen ei tällä kertaa ollut valmiutta, mutta keskustan linja nyt poukkoilee sen mukaan, ollaanko hallituksessa vai oppositiossa, ja siihen ei näytä ainakaan edustaja Lepältä vastausta löytyvän.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä vähän tästä mittakaavasta: Tällä alueellahan on yksi ainoa sellainen metsästysseura, jonka kaikki hirvenmetsästysalueet ovat tämän kansallispuiston sisällä, ja kaikki muut metsästysseurat ovat sellaisia, joilla on alueita myös tämän kansallispuiston ulkopuolella. Eli käytännössä näillä seuduilla kyllä pääsee metsästämään, myös sellaiset ihmiset, jotka eivät ole näiden kolmen kunnan asukkaita. Ja on hyvä myös muistaa, että tähän metsästykseen sinänsä voi osallistua, esimerkiksi hirvenajoon, silloinkin, jos ei ole näiden kuntien asukas, vaikka sitten olisi metsästysseuran jäsen. Vain ampuminen on rajoitettu näille paikallisille metsästysseuran jäsenille.

Mats Nylund /r:

Puheenjohtaja! Edustaja Rajamäki piti erittäin selittävän ja hyvän puheenvuoron koskien maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoa. On ehdottomasti näin, kuten sanotaan. Ei tällä maa- ja metsätalousvaliokunnan esitetyllä tavalla kyllä laajenneta hirvenmetsästystä ollenkaan. Se on aivan väärä väite. Se on tullut esille keskustelussa ja koskee näitä mahdollisia metsästäjiä tulevaisuudessa.

Maa- ja metsätalousvaliokunta kuunteli perusteellisesti asiantuntijoita. Esimerkiksi Pölläkän Metsästysseura, siellä on 29 jäsentä. 27 asuu alueen ulkopuolella ja kahdesta jäljellä olevasta mahdollisesta ampujasta yksi on saanut aivoverenvuodon ja se toinen on täyttänyt 83 vuotta. Tämä on se totuus. Tästä totuudesta me puhumme nyt.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vapaa metsästysoikeus on Lapin ihmisille ja entisen Oulun läänin alueen erikseen säädettyjen kuntien osalta paikallisille ihmisille erittäin tärkeä asia. Todella toivon, että edustaja Rajamäen ehkä nyt vähän kevennykseksi tarkoitettu puheenvuoro ei millään tavalla edusta sosialidemokraattien kantaa. Se on kuitenkin vastuullinen hallituspuolue ja vaikuttava toimija Suomessa.

Todella itse kyllä kavahdan tällaista puhetta, että vapaata metsästysoikeutta valtion mailla pohjoisessa lähdettäisiin rajoittamaan. Tähän liittyen kyllä olisin todella mielelläni kuullut ympäristöministeri Niinistöä myös siitä, että kun jatkuvasti Etelä-Suomessa todella perustetaan uusia suojelualueita ja kun metsästysoikeutta sitten Etelä-Suomessa rajoitetaan, niin se metsästyspaine tietysti kohdistuu Lappiin ja siellä käytännössä Metsähallituksen hallinnoimille alueille ja tätä kautta osaltaan rajaa sitä paikallisten erittäin tärkeää vapaata metsästysoikeutta. Olisi hienoa, kun ministeri juuri äsken tässä oli, että hän olisi vielä meidän kanssamme tätä keskustelua käymässä.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä käytiin mielenkiintoinen keskustelu. Oli pakko juosta huoneesta tänne.

Siis periaatehan on niin, että Kainuussa ja Pohjois-Suomessa valtion mailla, mitkä sisältyvät siihen oman kunnan sisälle, on metsästysoikeus kunnan asukkaalla. Mutta sitten esimerkiksi minä olen kajaanilainen, ja jos minä menen Sotkamoon, jossa minä olen metsästysseurassa mukana, ja siellä on valtion maita, niin minulla on metsästysoikeus siellä, kun ostan luvan sinne eli menen jonkun seuran kautta.

Ymmärrän, että sama periaatehan on tässäkin nyt ajatuksena. Ei tässä varmaan iso ristiriita ole mutta ehkä tämmöinen ajatuksellinen siinä mielessä, että Metsähallitushan päättää ne luvat siitä, ketä siellä on. Eihän se voi olla sillä tavalla, että siellä on jatkuvasti samat seurat metsällä sillä alueella, jos kysymyksessä ovat valtion maat. Sen takiahan tämä on aika kimurantti, ettei siellä pysyvää metsästysoikeutta voi minun käsittääkseni olla.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Nylund itse asiassa itse totesi sen, että jos siellä on, oliko niitä jäseniä nyt 28 vai 29, joista 26—27 on muuttanut pois, ja siellä on kaksi paikkakunnalla asuvaa paikkakunnan, kunnan jäsentä, niin minä nyt vaan kysyn, että jos siellä on 42 000 asukasta, niin sinne metsästysseuraanko ei löydy uusia jäseniä. Ei ole kyse siitä, vaan se metsästysseura on sulkenut itse itsensä niin, ettei sinne haluta uusia jäseniä, ja sitä kautta pystytään pitämään ne metsästysalueet itsellä ja omassa hallinnassa.

Nyt, jos me kansallispuistojen kohdalla teemme sellaisen poikkeuksen, että me aukaisemme sen riistanhoitoyhdistyksen jäsenyyden perusteella, niin vapaa metsästysoikeus on siinä mennyttä. Silloin se on niin iso kysymys, että se pitää kyllä käsitellä ja se pitää katsoa kaikkien kansallispuistojen kohdalla, mitä meillä Suomessa on.

Ei voi olla niin, että me teemme yhdellä Kolovedellä, jossa on kyse pienestä laajennuksesta, hyvin periaatteellisen ja ison, ratkaisevan muutoksen metsästysoikeuteen. Siinä ei ole mitään ongelmaa, ettei sinne metsästäjiä löydy. Minä olen täysin varma siitä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys juuri siitä, että niitten riistanhoitoyhdistysten ja alueeseen sidoksissa olevien ihmisten metsästysoikeuden jatkuvuudestahan tässä puhumme, ja edustaja Nylund toi sen arjen esille, mikä on se todellisuus. Eli käytännössähän siinä käy niin, että ne yhdistykset eivät enää hirvenmetsästystä kyllä sitten harjoita, kun tämä ympäristövaliokunnan linjaus etenee.

Minusta tässä olisi pitänyt kyllä kuulla nyt paremmin alueen asukkaita ja sitä todellisuutta, missä ollaan, koska nyt saatetaan tehdä pahimmillaan juuri, kun ajatellaan jatkovaiheita, Konneveden, Rautalammin ja muiden alueiden mukaantuloa, semmoisia linjauksia, että me hyvälle asialle teemme karhunpalveluksen.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puheenjohtaja! Tässä oli tarkoitus vähän niin kuin kehua tätä puiston laajennusta, mutta tässä salissa alkoi yllättäen luodit viuhua. En kuitenkaan itse aio tarttua aseeseen. Oma kannanottoni näkyy tuossa valiokunnan mietinnössä tähän liittyen.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tässä on hieno kansallispuisto, josta tulee entistä hienompi tämän laajennuksen myötä, ja todella haluaisin sitä painottaa, minkä myös edustaja Rajamäki otti tässä esille ja joku muukin keskustelussa, että kansallispuistohankkeessa on tärkeää kuunnella paikallisten asukkaitten toiveita ja tarpeita. Silloin ne menevät parhaiten eteenpäin myöskin.

On toivottavaa, että Kolovettä voidaan laajentaa tulevaisuudessakin tällä Nahkiaissalon alueella. Se toki vaatii vielä lisäselvityksiä, mutta uskon, että siinä olisi aika helposti mentävissä vielä askel eteenpäin. Kolovedellä on erityisiä mahdollisuuksia melontaretkeilyn ja päiväpatikoinnin kehittämisen suhteen. Sehän on kohtalaisen suosittu kansallispuisto, ulkomaalaisten keskuudessa erittäinkin suosittu kansallispuisto.

Itse asiassa viime vuonna vierailin ihan oma-aloitteisesti muutamassa kansallispuistossa. Ne ovat todella merkittävä kansallisomaisuus meille ja yhä enemmän myöskin tuovat turismin tuloja. Siellä aika paljon samoilee vastaan kaukaa Japanista, Kiinasta saakka olevia turisteja tätä nykyä ja yhä enemmän koko ajan, ja myös aluetaloudelle näillä puistoilla on merkitys.

Sen takia toivon, arvoisa puhemies, että myös jatkossa voidaan sopusoinnussa alueen asukkaitten ja kuntien kanssa kehittää nykyisiä kansallispuistoja, ehkä laajentaa myös Sipoonkorpea tulevaisuudessa, Nuuksiota kehittää. Puhun nyt oman vaalipiirin puistoista tässä tapauksessa, vaikka pidän kaikkia erittäin arvokkaina. Toivon, että myöskin Porkkalaan voidaan jossain vaiheessa perustaa kansallispuisto. Erityisesti täällä Ruuhka-Suomessa on kovakin tarve näille puhtaille luontoalueille, mutta nämä ovat kyllä koko Suomen rikkaus.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Koloveden kansallispuiston laajennus on todellakin erittäin hieno asia, ja ympäristövaliokunnassa kun tätä lakiesitystä on käsitelty, niin olemme ennen kaikkea iloinneet siitä, että tämä arvokas kansallispuisto melkein kaksinkertaistaa pinta-alansa. Se tietenkin tarkoittaa sitä, että tämän alueen mahdollisuus suojella suomalaista luontoa paranee.

Keskustelussa on tosi hyvin tullut ilmi tämän kansallispuiston erityispiirteitä ja arvoja. Yksi tietenkin todella tärkeä asia on se, että tämä kansallispuisto on yksi eteläisen Suomen hiljaisimmista alueista. Nykypäivän ihmisellä ei välttämättä ole mahdollisuuksia päästä sellaiseen ympäristöön, jossa on erittäin hiljaista. Koloveden kansallispuisto tarjoaa tähän mahdollisuuden, mistä varmasti johtuu myös se, että tällä alueella ulkomaiset matkailijat ovat niin suuressa roolissa, koska heille se on ehkä vielä ihmeellisempi kokemus kuin meille, että jossain on aivan hiljaista.

Äsken kyselytunnilla keskustelimme uhanalaisista kalalajeista, ja on tietenkin hyvä asia, että tämän puiston laajentaminen omalta osaltaan parantaa edellytyksiä suojella uhanalaista saimaannieriää. Saimaannorpan ja saukon kannalta tämä alue myöskin on arvokas, ja jos ajatellaan vanhojen metsien suojelua ja eteläisen Suomen metsiensuojeluohjelmaa Metsoa, niin myös Koloveden kansallispuisto on yksi niistä alueista, joilla Metson kannalta on aivan arvokkaimpia alueita, joten todella hienoa, että tämä alue on laajentunut, ja, niin kuin monet muutkin valiokunnan jäsenet ovat täällä todenneet, toivottavasti sitten myös ympäristöministeriössä ja Metsähallituksessa tartutaan tähän valiokunnan ponteen, jossa edellytetään vielä se, että Nahkiaissalon kohtuullisen pienen alueen osalta tätä edelleenlaajennusta selvitetään. Eteläisessä Suomessa suojelualueet ovat niin pirstaleisia, että minkä tahansa suojelualueen laajeneminen omalta osaltaan vahvistaa sitä, että näiden alueiden kyky pitää yllä uhanalaista lajistoa paranee.

Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä mietinnössäkin on todettu, Koloveden kansallispuiston merkitys aluetaloudelle on jo nyt kohtuullisen suuri ja tämän puiston laajennus antaa edellytyksiä edelleen kehittää paikallista yritystoimintaa, joka hyötyy tästä kansallispuistosta. Mietinnössä arvioidaan, että kävijämäärä voisi kaksinkertaistua 8 000 ihmisestä 16 000 ihmiseen, ja se on varmasti ihan realistinen arvio. Totta kai sitten tämän ihmismäärän palveleminen antaa uusia mahdollisuuksia yritystoiminnalle, ja totta kai sitten myös tälle alueelle on ehkä etua siitä, että tämä puisto on nyt jo suosittu ulkomaisten matkailijoiden keskuudessa, joten se tuo ikään kuin matkailueuroja sitten koko Suomen kansantalouteen.

Nyt kun on lähdetty liikkeelle uusien kansallispuistojen selvittämisessä ja valmistelussa, niin, niin kuin tässä keskustelussa on tullut ilmi, se on tosi hienoa, että nämä uudet kansallispuistoehdotukset ovat lähteneet hyvin paljon paikallisten toimijoiden ehdotuksesta ja aika monissa ehdotuksissa, oli sitten vaikka kysymys Konnevedestä tai Olvassuosta, on haluttu suojella näitä arvokkaita alueita, suomalaista luontoa, mutta nähty myös se, että kansallispuisto on tosi iso vetovoimatekijä paikalliselle matkailulle. Itse olen todella iloinen siitä, että monin paikoin sellaista ristiriitaa ikään kuin työpaikkojen, paikallisten asukkaiden ja suojelun välillä ei tänä päivänä ole.

Täällä käytiin debatti tästä metsästyskysymyksestä. Ehkä siitä kuitenkin toteaisin sen, että tämän lain valmistelun yhteydessähän paikallisia metsästysseuroja kuultiin, heidän näkemyksiään otettiin huomioon ja minulle ainakin välittyi asiantuntijakuulemisesta sellainen käsitys, että paikallisesti myös tämän lain valmistelutapaa arvostettiin siinä, että alueen toimijoita kuunneltiin. Siksi kyllä allekirjoitan sen, mihin tulokseen sitten ympäristövaliokunta tuli, eli että tämä huolellisesti valmisteltu lakiesitys tämän metsästyksen osalta hyväksyttäisiin siten kuin hallituksen esitys oli muotoiltu.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minä tulin tänne puhumaan, koska minusta tämä on juhlallinen hetki. Kansallispuiston perustaminen on merkittävä asia.

Muistan, kun ensimmäisen kauden kansanedustajana pääsin mukaan Repoveden kansallispuistohankkeeseen, ja eilen tämän kymmenvuotisen Repoveden perustamisjuhlaan pystyin osallistumaan. Tuli huikea olo siitä, että meillä Suomessa on mahdollista luonnon ainutkertaisuutta huomioida niin, että periaatteessa ja käytännössä voi ajatella, että yhtä hyvin Kolovedellä kuin Repovedellä tämän päivän ihminen voi astua rantakiville ja kiipeillä kallioilla, joilla kivikautinen ihminen on aikoinaan liikkunut.

Kun ensimmäisen kauden kansanedustajana jouduin pohtimaan sitä, riittääkö luonnonsuojelu vai onko syytä perustaa jollekin alueelle kansallispuisto, niin silloin päädyin siihen, että ajat ja ihmisten tarpeet muuttuvat niin nopeasti ja ainakin vuosikymmenien, vuosisatojen saatossa kansallispuisto lakisääteisenä alueena on se tapa, jolla ainutkertaisia luontoalueita tulee suojella.

Eduskuntatyön upeus mahtuu esimerkiksi tänään näihin kahteen tuntiin, jotka täällä istuntosalissa on oltu. Kävimme hektistä keskustelua ajankohtaisista asioista, jotka kuumentavat tunteita, ja tuntuu, että kaikki ei ole koskaan valmista, ja nyt tässä keskustelussa yksityiskohdaksi nousi metsästysoikeus Koloveden kansallispuistoalueella. Samaan aikaan me teimme kuitenkin päätöksen — vaikka yksityiskohdista näyttää olevan erimielisyyttä metsästykseen liittyen — että tämä ehdotettu Koloveden kansallispuiston laajennus toteutetaan.

Jokainen, joka on ollut täällä käsittelemässä näitä kansallispuistohankkeita, on joutunut perehtymään myös metsästykseen — samoin minä helsinkiläisenä ja sellaisena ihmisenä, joka ei aikaisemmin ollut hirvenmetsästykseen osallistunut. Perehdyin tähän asiaan jopa demonstraatiolla ja osallistumalla hirvenmetsästykseen Sipoon kansallispuiston käsittelyn yhteydessä, ja kuten täällä edustaja Heinonen totesi, niin eduskunta kävi silloin hyvin perusteellisen keskustelun. Siinä myös nousi esille se, että etenkin tässä väkirikkaan Helsingin ja pääkaupunkiseudun sydämessä oleva Sipoon alue on sellainen, jolla hirvikannan säätely edellyttää jopa liikenneturvallisuuden vuoksi tehokasta harventamista. (Kari Rajamäki: Juuri näin!) — Mutta nyt, arvoisa edustajatoveri Rajamäki, sanon myös, että tässä yhteydessä kyllä harkitsin ihan samoja asioita, mutta tulin sellaiseen johtopäätökseen, että ympäristövaliokunta suhtautuu myönteisesti hirvenmetsästykseen. Hirvenajostahan on täällä todettu, että ei ole syytä lähteä laajentamaan tai muuttamaan sitä valiokunnan perusnäkemystä, että ajo ja metsästys sallitaan niille alueen asukkaille. Ja niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, niin 41 200 ihmistä asuu siellä Enonkosken—Savonlinnan—Heinäveden alueella, eli sieltä tulisi löytyä kyllä niitä ihmisiä, joille tämä hirvenmetsästys sitten on oikeutettua.

Halusin omalla puheenvuorollani sanoa sen, että kyllä ympäristövaliokunta kuunteli ja hyvin tarkkaan perehtyi myös maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemyksiin, ja jokainen ratkaisee sitten omalla tiedollaan ja elämänkokemuksellaan sen, minkä kannan ottaa. Vaikka tämä keskustelu oli tässä aika repivääkin, niin että tuntui välillä, että täällä viuhuvat jo pensaat luodeista, niin uskon kuitenkin, että tämä hyvä tarkoitus on yhteinen meille eduskunnassa eli saadaan nyt Koloveden kansallispuiston laajennuspäätös.

Vielä palaan tuohon Repoveden eilisiltaiseen juhlaan. Siellä edustaja Kimmo Tiilikainen, joka on myös metsänhoitaja, käytti kyllä sellaisen puheenvuoron, että se viimeistään sai minut todella pysähtymään niihin ikipuiden, ikihonkien ja ikikallioiden tunnelmiin niin, että todella tämä kivikautisen ihmisen yhteys syntyi, eikä se poistunut, vaikka täällä vähän paukuteltiin.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Koloveden vuonna 1990 perustettua kansallispuistoa ollaan tällä hallituksen esityksellä todellakin laajentamassa. Laajennus on perusteltu, mutta sen yhteydessä on herännyt paikoin kiivaskin keskustelu muuallakin kuin tänään täällä salissa hirvenmetsästyksestä ja sen rajaamisesta kansallispuistoalueella. Niin kuin ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Korhonen täällä totesi, pääsääntöisestihän hirvien metsästys on kiellettyä kansallispuistoalueella mutta aikoinaan Koloveden kansallispuistoa perustettaessa alueelle päätettiin myöntää poikkeuslupa, jonka myötä hirvenmetsästys on mahdollista.

Hallituksen esityksessä, jota ympäristövaliokunta puoltaa, on linjaus siitä, että hirvenmetsästys alueella sallittaisiin vain paikallisille asukkaille, ja tämä paikallinen asukas määritellään henkilöksi, jonka kotipaikka on jossain niissä kunnissa, joiden alueella kansallispuisto todellisuudessa sijaitsee. Mikäli minä asian oikein ymmärrän — uskoni alkoi tässä jo jossain vaiheessa debatissa horjumaan, koska tuntui, että näitä totuuksia oli niin monenlaisia — riistahallintolain mukaan riistanhoitomaksun maksanut henkilö voi kuulua jäsenenä siihen riistanhoitoyhdistykseen, jonka toiminta-alueella hän pääasiassa metsästää tai jonka toiminta-alueella hänellä on kotipaikka, ja lain mukaan ei ole mahdollista kuulua useampaan riistanhoitoyhdistykseen.

Me kävimme hyvin laajan asiantuntijakuulemisen maa- ja metsätalousvaliokunnassa, ja sen jälkeen me totesimme lausunnossamme ympäristövaliokunnalle, että metsästysoikeus tulisi myöntää hallituksen esityksestä poiketen alueen riistanhoitoyhdistyksen jäsenyyden perusteella. Tämä avaisi metsästysmahdollisuutta sen verran, että vaikkapa alueella syntynyt ja tätä kautta sinne siteet omaava henkilö voisi osallistua metsästykseen edelleen. Mieleni ei ole tämän keskustelun jälkeen muuttunut miksikään. Arvostan kovasti paljon yhteistyössä perustettuja kansallispuistoja, mutta arvostan myös metsästystä harrastuksena.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Alkuun kannatan edustaja Vehkaperän tekemää esitystä.

Puhemies! Koloveden kansallispuiston perustaminen ja sen valmistelu on sujunut erinomaisella tavalla, ja siinä on ehkä parhaiten tähän mennessä perustetuista kansallispuistoista otettu huomioon paikallisten asukkaiden mielipiteet, alueen asukkaiden mielipiteet, ja siitä kiitokset valmistelijoille. Tämä on mallikasta, ja näin pitää ollakin, koska se yleinen hyväksyntä sillä alueella on erittäin tärkeää, jotta se toimivuus ja kaikki ne hyödyt, joita tämäkin kansallispuiston laajennus tuo tullessaan, saadaan siitä mitattua ulos. Ja niin kuin täällä on moni edustaja sanonut, tämä luo mahdollisuudet erittäin merkittävälle matkailuelinkeinon ja siihen liittyvien palvelutoimintojen edistämiselle, ja sitä kautta se luo työpaikkoja ja se luo kansantalouteen kasvua. Alueella, jolla sitä kasvua on erittäin vaikea — tai ainakin se on haasteellista — luoda, tämäntyyppisillä toimenpiteillä sitä tehdään.

Se ainoa kohta, joka tässä ei ole nyt tämän ympäristövaliokunnan mietinnön, esityksen osalta menossa niin kuin alueella asukkaat halusivat, on metsästysoikeuden rajoittaminen. Koloveden aluehan on poikkeuksellinen siinäkin mielessä, että se on täysin vesistöjen rikkoma, se on saaristoinen, siellä on hyvin pieniä saaria, ja se pirstaleisuus tekee metsästyksestä äärimmäisen hankalaa. Ja jos se rajoittuu hirven osalta pelkkään ajometsästykseen, niin sen kohdan löytäminen ja arvioiminen, missä se hirvi voidaan kaataa, on todella hankalaa. Siksikin maa- ja metsätalousvaliokunta omassa lausunnossaan halusi sen verran tulla ja helpottaa tätä metsästyksen suorittamista, että se yksi lukko elikkä riistanhoitoyhdistyksen jäsenyys otettaisiin mukaan tähän lakiin, jolloin se laajentaisi sitä joukkoa, joka näiden metsästyksen oikeuden haltijoina olevien metsästysseurojen ja niihin kuuluvien metsästäjien osalta tulisi mahdolliseksi.

Täällä esille tullut Pölläkän Metsästysseura on ääriesimerkki siitä, millä tavoin tämä metsästysoikeus, jos se menee näin lävitse, niin kuin ympäristövaliokunta esittää, rajaantuu. Siinä metsästysseurassa on siis tämän valiokunnan rajauksen mukaan vain kaksi henkilöä, ja molemmat ovat yli 80-vuotiaita, jotka voivat tuon hirven kaataa. Tästä syystä maa- ja metsätalousvaliokunta oli sitä mieltä, että se mahdollisuus on hyvä antaa myöskin riistanhoitoyhdistyksen jäsenelle, ei ainoastaan paikalliselle asukkaalle vaan sen alueen riistanhoitoyhdistyksen jäsenelle, ja silloin siinä olisi metsällä muutama ihminen enemmän, joka voisi sen hirven kaataa, tähän alkuperäiseen esitykseen nähden. Siksi pidän tätä erittäin perusteltuna ja sanon uudelleen sen, että tämä ehdotus, minkä maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt ja mitä myöskin tämä pykälävastalause esittää, ei laajenna metsästyspainetta laisinkaan tällä alueella, ei laisinkaan.

Kun täällä on esitetty sitä, että tuolla alueella alueen ihmisistä kyllä pitäisi löytyä tarvittava määrä myöskin paikallista väkeä metsälle, niin tilanne on vain se, että ei tämä ole ainoa metsästysseura sillä alueella. Siellä ihmiset kuuluvat eri metsästysseuroihin, eikä se ole niin yksinkertaista, että sieltä löytyy niitä ihmisiä, jotka siellä paikallisen asukkaan kriteerit täyttävät. Siksi on mielestäni oleellista, että se on mahdollista myöskin riistanhoitoyhdistyksen jäsenille. On edelleenkin ne neljä lukkoa: metsästysoikeus pitää olla, pitää olla hirvenmetsästyslupa, pitää olla asianmukaiset henkilökohtaiset luvat ja pitää olla riistanhoitoyhdistyksen jäsen. Kaikki nämä lukot on täytettävä ennen kuin siellä metsälle voidaan mennä, ja siksi se metsästyspaine ei siellä kasva.

Puhemies! Yksi näkökulma, joka täällä on erittäin voimakkaasti tullut esille — ja hyvä, että on tullut — on se, että pitää saada nuoria enemmän metsästysharrastuksen piiriin. Se on aivan oikea ajattelu, ja näin se on myöskin mainittu tuossa maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa. Se on oleellisen tärkeä asia, ja siinä pitää myös metsästysseurojen oma vastuunsa tuntea. Se on päivänselvä asia.

Myös on tärkeää se, että paikallisten asukkaiden hyväksyntä näille asioille säilyy, senkin vuoksi, että voi tulla tilanteita, joissa vaikkapa vieraslajien osalta — ja tässä villiminkki on se kaikkein pahin — voidaan joutua tilanteeseen, jossa niitä on pakko poistaa siltä alueen luonnonsuojelualueelta, kansallispuistostakin, koska ne ovat uhka alkuperäiselle luonnolle ja sen tasapainolle. Jos metsästäjät eivät tätä työtä tee, sitä ei tee kukaan, ja siksi on syytä pitää mielessä se, että yleisen hyväksynnän alueella kaikella tavalla pitää säilyä.

Näillä perusteilla kaiken kaikkiaan maa- ja metsätalousvaliokunta tuon oman esityksensä on tehnyt, ja on myöskin tehty ympäristövaliokunnan osan jäsenistä toimesta tuo muutosehdotus, joka on perusteltu. Tällä tavoin me saamme tämän viimeisenkin pienen asian poistettua — se nyt ei ole hirvittävän iso asia tähän kokonaisuuteen nähden, mutta mielestäni se on syytä poistaa täältä. Silloin me olemme ihan täysin yksimielisiä ja yksituumaisia ja alueen asukkaiden hyväksymällä tavalla voimme tässä asiassa edetä, ja se on etu koko Suomen luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja myöskin uusille kansallispuistohankkeille.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty erittäin hyvää keskustelua tästä asiasta, ja kun itsekin olen tuolla Kolovedellä käynyt samoilemassa, niin täytyy sanoa, että todella hienoa aluetta kaiken kaikkiaan. Uskon, niin kuin täällä on valiokunnan mietinnössäkin todettu, että tällä on myös aluetalouden kannalta tärkeä merkitys matkailukohteena, ja varmaan Savonlinnan läheisyydestä osin johtuu se, että siellä on myös ulkomaisten matkailijoitten määrä todella suuri.

Mutta sitten tähän metsästysasiaan, joka on noussut tänään tässä keskustelussa esille. Tätä on monesta eri lähtökohdasta avattu, ja itse olen myös aktiivimetsästäjä ja eduskunnan eräkerhon aktiivijäsen, ja tosiasia on tietysti se, että tänä päivänä metsästysseurat ovat parhaita luonnonsuojelijoita. Tämä unohtuu monesti, ja tässä mietinnössä tämä tietynlainen viherrys näkyy vähän turhan voimakkaasti. Olisin toivonut sen valiokunnan, jolle metsästysasiat kuuluvat — eli maa- ja metsätalousvaliokunnalle — lausuntoon liittyen, että ympäristövaliokunta olisi ottanut hieman topakammin huomioon sen, mitä maa- ja metsätalousvaliokunta lausuu, koska metsästysasiat ovat keskeisesti siellä valiokunnassa.

Tässä on nyt ristiriita lähinnä siitä, mikä on riistanhoitoyhdistysten rooli. Tosiasia on se, että minä itsekin olen sen riistanhoitoyhdistyksen, jossa olen metsästyskortin aikanaan suorittanut, jäsen, eli sen kotikunnan riistanhoitoyhdistyksen jäsen. Ja nyt tässä tulee semmoinen kuva, että kaikilla ihmisillä, kaikilla metsästyskortin suorittaneilla, ei kuitenkaan ole mahdollisuutta jäädä sinne paikkakunnalle töihin, vaan heidän on pitänyt muuttaa muualle, mutta he harjoittavat metsästystä joka tapauksessa näillä alueilla; nyt nämä suljetaan pois, jos he eivät vakituisesti siellä asu, ja tämä tuntuu aika kohtuuttomalta ratkaisulta ja linjaukselta. En oikein ymmärrä, mikä tässä on kaiken kaikkiaan lähtökohta.

Tosiasiahan on, että hirvenmetsästys ei aiheuta varmasti kansallispuistolle minkäänlaisia vaurioita. Päinvastoin uskon, että ne vauriot voivat olla suuremmat, jos siellä pääsevät nämä luontoon kuulumattomat lajistot, niin kuin edustaja Leppä totesi, valloilleen, ja metsästäjien kiinnostus poistaa näitä luontoon kuulumattomia lajistoja lakkaa, jos siellä metsästyskin kielletään. Se on aivan selvä asia, että metsästäjät katsovat, jotta hoitakoon sitten joku muu tämän asian, jos näin tiukoille menee.

Metsästys pohjautuu maanomistukseen, tämä pitää muistaa, mutta ainakin Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, kun itse asun tuossa Heinäveden rajalla — ja myös liperiläisiä metsästäjiä on metsästysseurojen jäseninä tällä kyseisen kansallispuiston alueella, ja viestiä on minullekin tullut — meillä metsästysseuran jäseniksi pääsevät tänä päivänä nuoret, jos vain halukkaita on. Toki pitää olla puhdas rekisteri ja luvat kunnossa, se on ihan selvä asia, mutta ei meillä näitä asioita jarruteta, ja tämähän poikkeaa tästä pohjoisesta metsästysoikeudesta nyt. Edustaja Piirainen totesi sen, että hän voi käydä metsällä sitten, kun on seuran jäsen, ja muualla maksamassa sen maksun, mutta tässä tapauksessa ei voi käydä metsällä, vaikka olisi seuran jäsen, jos ei asu siellä vakituisesti, eli onhan tämä aika ihmeellinen lähtökohta.

Nuoret ovat tietysti tärkeitä metsästyksen näkökulmasta, ja nuoria pitäisi saada harrastuksen pariin lisää. Metsästysseurat ja riistanhoitoyhdistykset tekevät tässä arvokasta työtä. Lähes kaikissa riistanhoitoyhdistyksissä kesäisin järjestetään nuorisoleirejä, joissa on lajituntemusta jne., metsästykseen liittyviä asioita, ja kiinnostus on kova, ja sitä kautta varmaan niitä metsästäjiä saadaan.

Olisin toivonut, että tässä tämä keskustan vastalauseen mukainen esitys olisi mennyt läpi. Tämä olisi ollut oikeudenmukainen ja linjassa maa- ja metsätalousvaliokunnan esityksen kanssa, eli minäkin kannatan tätä edustaja Vehkaperän esitystä.

Mats Nylund /r:

Arvoisa herra puhemies! Kuten useat edustajat ovat sanoneet, Koloveden kansallispuiston laajennus on sinänsä erittäin myönteinen ja hyvä asia, ja äärimmäisen kaunis maisema siellä on. Minä olin itse siellä viime vuoden aikana katsomassa.

Mutta minun huoleni tästä koskee nimenomaan metsästystä. Hallituksen esityksestä voi saada sen kuvan ja myös ympäristövaliokunnan lausunnosta, että tilanne säilyy, kaikki jatkuu ennallaan. Valitettavasti näin ei ole ollenkaan, koska tämä on muuttotappioaluetta.

Esimerkiksi Heinävedellä 60-luvulla asui yli 10 000 asukasta, nyt on jäljellä enää 3 700. Pölläkän kylässä asui 60-luvulla yli 250 asukasta, enää on jäljellä 15. Yli puolet, tämän kansallispuiston laajennusalueella, metsästysseurojen jäsenistä asuu tällä hetkellä muilla paikkakunnilla, ja tämä on se raaka totuus. Näin se vain toimii.

Eli jos tämä menee läpi nyt hallituksen esityksen mukaan ja ympäristövaliokunnan mietinnön mukaan, metsästäjiä on vähemmän tulevaisuudessa.

Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja sanoi itse salissa tänään, että tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan ehdotettu pykälämuutos oli niin valtava, että sitten olisi pakko muuttaa kaikki muut poikkeussäännöt Suomessa. No, minä näen tämän asian aivan eri tavalla.

Ympäristövaliokunnan omassa mietinnössä sanotaan näin: "Eteläisessä Suomessa poikkeus kansallispuistojen hirvenmetsästyskieltoon on sen sijaan säädetty ainoastaan Koloveden kansallispuistossa." Eli se on se ainoa, joka olisi muuttunut, tai muuttuu, jos menee läpi tämä edustaja Vehkaperän ja edustaja Kaikkosen vastalause.

Lopuksi haluan vielä mainita sen, että kun lukee hallituksen esitystä ja kuuntelee ympäristöministeriön asiantuntijoita, on todella näin, että tämä on harvinaisen hyvin valmisteltu yhteistyössä paikallisten asukkaiden kanssa, paitsi nimenomaan metsästysoikeus. Tämä ongelma on ollut esillä koko ajan. Maa- ja metsätalousvaliokunta (Puhemies koputtaa) on kuullut maa- ja metsätalousministeriötä, Suomen riistakeskusta, Suomen Metsästäjäliittoa ja Heinäveden riistanhoitoyhdistystä ja Pölläkän Metsästysseuraa, ja kaikki ovat olleet samaa mieltä, että nyt on pakko saada muutos tähän lakiin.

Ilmoitan, että tuen edustaja Vehkaperän vastalausetta.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on käytetty hyviä puheenvuoroja. On tarpeetonta ryhtyä niitä toistamaan, kun näyttää, että tässä ovat valiokunnan jäsenet ja alan vakiintuneet harrastajat paikalla. Mutta ihan muutama sana näistä kohdista, mihinkä minä kiinnitin huomiota.

Ympäristövaliokunnan esityksessä todetaan, että "valiokunta pitää hyvänä sitä, että ehdotettavat hirvenmetsästysalueet on pitkälti rajattu yhteistyössä alueella toimivien metsästysseurojen kanssa". Kun tämän tekstin lukee, niin tästä saa sellaisen käsityksen, että siellä on hyvässä yhteisymmärryksessä pidetty karttaharjoitukset ja piirretty näitä alueita ja kaikki ovat olleet oikein tyytyväisiä. Mikäli asia näin on, niin se on hyvä. Rohkenen kuitenkin epäillä, onko metsästysseurojen jäsenille taikka henkilöille, jotka ovat metsästysseurojen puolesta käyttäneet puhevaltaa ja osallistuneet tähän tilaisuuteen, kerrottu, että metsästys tulee jatkumaan entisellään. Ovatko he olleet tietoisia siitä, että hirvenmetsästysoikeutta ollaan rajoittamassa hyvinkin merkittävästi? Mikäli he eivät ole olleet tietoisia, niin siinä on vakavan kysymyksen paikka, onko tarkoituksella johdettu harhaan tai onko tullut tällainen tiedonkatkos. Mene ja tiedä, mutta tämä nousi minulle itselleni mieleen, ovatko seurojen jäsenet tienneet, minkälaiseen sopimukseen ovat suostumassa.

Haluaisin avata tässä vähän toisenlaisen näkökohdan metsästysharrastukseen. Tätä harrastusta on valotettu monelta puolelta. Itse 35 vuotta hirvijahdissa olleena olen todennut sen, että esimerkiksi oman seurani alueella hirvijahtiin osallistuu ampujina sellaisia henkilöitä, jotka asuvat toisella puolella Suomea, osa asuu kokonaan eri maassa, ulkomailla. Tämä hirvenmetsästysseuruejahti on sosiaalinen tapahtuma. Se on paljon muutakin kuin pelkkää metsästämistä. Se on sosiaalinen tapahtuma, joka tuo vuosi vuoden jälkeen metsästäjät yhteen, usein pitkienkin matkojen päästä. Omassa seurassani on yli 80-vuotias veteraani, joka ei enää sairauksien vuoksi pysty olemaan aktiivisesti siinä metsästystouhussa mukana, mutta joka viikonloppu, joka aamu hän tulee ensimmäisten joukossa sinne jahtimajalle, sytyttää tulet ja keittää kahvia, on siellä nuotiomiehenä. Hänelle on äärimmäisen tärkeä osallistua siihen tuttuun porukkaan, käristää siellä makkaraa ja juoda nokipannukahvia, niin kuin hän on tehnyt 40—50 vuotta joka syksy. Tämä on sosiaalinen tapahtuma ja tämä on tavattoman tärkeä. Tällä on monta muutakin merkitystä kuin se, että osallistutaan vain siihen metsästykseen joko ajajina taikka ampujina.

Jos henkilö on joltakin tietyltä paikalta kotoisin, hän saattaa omistaa siellä metsämaata, kiinteistöjä. On sitten 20 hehtaaria tai vaikkapa 100 hehtaaria maata omistuksessa, hän on vuokrannut sen paikalliselle metsästysseuralle ja hän on elämäntilanteesta johtuen tai jostain muusta syystä joutunut muuttamaan pois paikkakunnalta, asuu vaikkapa täällä pääkaupunkiseudulla tai jossakin ulkomailla, ja kun hän palaa syksyllä sinne tuttuun kotipaikkaan, oman kotitalonsa maille tai omistamilleen maille, niin hän ei voi toimia siellä hirvenmetsästyksessä ampujana. Hän voi kyllä samoilla ja ajomiehenä toimia siellä, mutta hän ei voi osallistua siihen metsästykseen sillä tavalla kuin hän on tehnyt aikaisemmin. Tuntuu kyllä perin oudolta se, että ihminen ei voi omilla maillaan harrastaa metsästystä, semminkin kun metsästys on yksi vankimpia asioita. Siis metsästysoikeus on sidottu maanomistusoikeuteen. Jos omistaa maata, on oikeus metsästää sillä alueella, ellei sitä ole erikseen jollakin lailla rajattu.

Edustaja Leppä otti omassa puheenvuorossaan esille tämän vieraslajien metsästämisen. Se on tänä päivänä tavattoman yleistä. Meillä on Suomen luontoon kuulumattomia taikka muualta tulleita vieraslajeja — supikoira, minkki — täällä on paljon sellaisia lajeja, jotka eivät tänne aikaisemmin ole kuuluneet, ja niitä metsästetään. Ne ovat tehokkaita saalistajia, lisääntyvät nopeasti, ja mikäli näitten vieraslajien kantaa ei kyetä metsästyksellä pitämään kurissa, niin nämä saavat yliotteen ja syövät ravinnokseen omia Suomen luonnossa olevia lajeja. Vieraslajeja voidaan pitää kurissa vain tehokkaalla metsästyksellä, ja mikäli käy näin, että metsästysoikeus rajataan, esimerkiksi hirvenmetsästysoikeus rajataan, niin saattaa käydä niin, että tämä aktiivisesti sekä hirvenmetsästykseen että pienpetometsästykseen osallistuva metsästäjä ajattelee, että ei tupata, kun ei tykätä, ja lopettaa tämän harrastuksen. Tästä tulee kyllä arvaamattomia seurauksia.

Tänä päivänä valiokunnassa oli kuultavana asiantuntija, joka totesi, että metsästäjien tekemän vapaaehtoistyön arvo on huomattava. Metsästäjien tekemää vapaaehtoistyötä — riistakolmiolaskentoja, pienpetokantojen kurissa pitämistä, hirvikantojen pitämistä sillä tasolla, että ei tule tarpeettomasti metsävahinkoja, liikennevahinkoja ja muita — on tavattoman vaikea rahassa mitata. Jos se arvioidaan euroissa, on summa huomattava. Kaikki tämä osaltaan vaikuttaa metsästäjän motivaatioon tai halukkuuteen lähteä tekemään sitä riistanhoitotyötä. Jos häneltä rajataan osa metsästysoikeudesta pois, saattaa käydä niin, että hän vähät välittää tämän jälkeen riistanhoitotyöstä, ja se on tappio ja menetys yhteiskunnalle.

Arvoisa herra puhemies! Tässä muutamilla sanoilla omia ajatuksiani. Meillä oli valiokunnassa erinomaisen hyvä keskustelu, meillä oli hyvät asiantuntijat, ja valiokunta punnersi yhteistuumin tämän oman esityksensä. On perin harmillista, että ympäristövaliokunta ei ole meidän valiokunnan mielipidettä ottanut huomioon.

Arvoisa herra puhemies! Minä kannatan edustaja Vehkaperän tekemää esitystä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että käydään keskustelua asiasta ja ihan oikeilla termeillä, mutta minua vähän hämää täällä ympäristövaliokunnan lausunnossa kohta Metsästys Koloveden kansallispuistossa. Täällä todetaan, että eläinten tappaminen ja hätyyttäminen on kansallispuistossa pääsääntöisesti kielletty. Näinhän se on, mutta tämä "tappaminen" jotenkin tuntuu siltä, että sinne mentäisiin vaan ja hävitettäisiin kaikki eläimet, mitä siellä on, ja johon tämä hirvenmetsästys, mikä nyt sallitaan Koloveden kansallispuistossa, ei millään tavalla liity. Mutta tässä on asioita, jotka varmaan on hyvä käydä läpi ja tarkentaa kokonaisuudessaan.

Kun vertaa nyt tätä ympäristövaliokunnan mietintöä ja sitten maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoa, niin tässähän on eroja. Tuossa jo aikaisemmin vertasin sitä, mitä tarkoittaa valtion mailla metsästäminen. Kainuun ja Pohjois-Suomen alueilla asuvilla kansalaisilla metsästysoikeus sen kunnan alueella, missä on valtion maita, on ilmaista, ja sitten voi mennä metsälle naapurikunnan puolelle, mikäli kuuluu johonkin seuraan tai saa sieltä Metsähallitukselta luvan ostettua. Tässä ympäristövaliokunnan lausunnossahan tämä ei nyt toteutuisi. Mutta tässä on varmaan syytä erottaa nämä kaksi asiaa: siis puhtaat valtion maat ja sitten kansallispuisto.

Kansallispuistossa tietenkin on rajattu, niin kuin tässäkin todetaan, että tämähän on eteläisin kansallispuisto, missä voidaan hirvenajoa suorittaa. Minä en kyllä näe millään tavalla, että kansallispuistot siitä vahingoittuisivat, jos siellä voitaisiin ihan suorittaa koko jahtikin. Luonnonpuistot ovat eri asia. Esimerkiksi meillä on tuossa Pohjois-Karjalan ja Kainuun rajalla hirvialue, siellä on luonnonpuistoalueita, tämmöisiä pieniä Natura-alueita muutama, onkohan ne neliökilometrin ja vähän allekin, ja ne ovat semmoisia alueita siellä sisällä, että siellä ei metsästetä ja sinne ei saa mennä edes ajamaan. Elikkä ne vähän haittaavat metsästystä, mutta eivät millään tavalla sitä erimuotoisuutta korosta, koska ympärillä oleva metsä on suurin piirtein samanlaista kuin mitä on tämä luonnonsuojelumetsä.

Tietysti tässä on vaara se, että jos lähdetään muuttamaan, niin tämä voi jostakin kiertotien kautta vaikuttaa myös tähän saavutettuun etuun, mikä pohjoissuomalaisilla ja kainuulaisilla on, että voi oman kunnan alueella valtion mailla metsästää ilmaiseksi. Sielläkin, kun kuntaliitoksia tapahtuu, esimerkiksi Vuolijoki—Kajaani-liitos kun tuli, niin silloin tuli valtion maita Vuolijoen puolelta lisää ja metsästysoikeus kajaanilaisille samalla tavalla kasvoi siitä, mitä se aikaisemmin oli. Tosin niin vuolijokisillekin, kun pääsivät entisen Kajaanin puolella metsästämään.

Mutta tässä kansallispuistokuviossa kaiken kaikkiaan kyllä minä kallistun ilman muuta tuon maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnon kannalle, se on oikeudenmukainen siinä mielessä. Ajatellaan, että ihminen on syntynyt siellä, hän on metsästysseuran jäsen ollut ikänsä sillä alueella, kuuluu siihen riistanhoitopiiriin, on liittynyt siellä mutta asuu vaikka Helsingissä sitten, käy viikot täällä tai on töissä täällä ja asuu, mutta kumminkin hänellä ehkä saattaa olla maata tai muita liittymäkohtia sinne omaan syntymäalueeseensa, mutta hän ei pääsisi sitten sinne metsälle. Tämä on mielestäni väärin. Sen takia tässä nyt kannattaisi käydä neuvottelua ja katsoa, että tähän saisi korjauksen sillä tavalla, että niillä, ketkä ovat sen riistanhoitopiirin yhdistyksen jäseniä, olisi sitten metsästysoikeus sillä alueella.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kun hirvenmetsästyksestä tällä kansallispuiston alueella keskustellaan, niin minun on pakko itselleni palauttaa niitä omia tunnelmia, joita valiokuntakäsittelyssä maa- ja metsätalousvaliokunnassa esille tuli.

Ensin oli huoli siitä, onko tämä se pandoran lipas, jonka avulla metsästysharrastusta voidaan ryöstää pohjoisten kansallispuistojen sillä perusoikeudella, joka heille on alkuperäisväestön osalle annettu sekä valtion mailla että valtion mailla oleville kansallispuistoille.

Sitä huolta hälvennettiin, ja siinä kohtaa omalla kohdallani on tällä hetkellä se luottamus ja usko, että tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemys ei olisi sellainen keppihevonen, millä me sitten pohjoisten ihmisten vihat olisimme päälle saaneet, koska aivan selvä on, että tätä oltaisiin pyritty käyttämään, ja tullaan pyrkimään käyttämään, mikäli tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemys lakiin tulisi kirjatuksi.

Omalta kohdaltani puntaroidessani sitä, mitä tapahtuu Kolovedellä:

Hirvikanta on säännösteltyä lajistoa meidän luonnossamme. Yhtään ylimääräistä hirvikolaria en tahdo sillekään alueelle sen vuoksi, että meillä hirvikantaa ei pystyttäisi sen mukaisesti hallitsemaan kuin hyvä on. Varmasti se hirvikanta tullaan jatkossakin hoitamaan, mutta pelkona henkilökohtaisesti näen sen, että se jää yhteiskunnan hoidettavaksi. Mikäli metsästäjiä ei ole riittävästi, joku huolehtii siitä hirvikannasta, joka sille alueelle kuuluu, hirvivahinkojen ehkäisemiseksi, ja se on varmasti liian kallis lasku siitä, että me tuolla alueella emme pystyisi hoitamaan sitä riistanhoitoyhdistysten kautta.

Toki tässä keskustelussa, missä en koko aikaa ole ollut mukana, on eräs asia vielä. Se yksi lukko, mitä tässä ei ole mainittu, on se yhdistyksen jäsenyys, jota ei tälläkään maa- ja metsätalousvaliokunnan näkemyksellä ja kannalla ratkaista. Eli kyllä ne ovat ne paikallisyhdistykset, jotka vielä sitten kuitenkin päättävät. Se on se riistanhoitoyhdistyksen jäsenyys. Metsästyslupa, hirvenkaatolupa ei vielä oikeuta sillä alueella metsästämiseen. Se edellyttää seuran luvan metsästää heidän metsästysoikeusmaillaan, ja tämä jää niin kuin vähän ontumaan tässä. Valiokunnankin näkemyksessä meidän olisi ehkä pitänyt huomioida paremmin tämä ketju, että kuinka se tulee ja kellä se oikeus sitä kautta sitten on, tulisiko se oikeutus jo riistanhoitoyhdistyksen kautta, jos sinne kerran haluaa metsästysoikeutta.

Joka tapauksessa on harmillista, että tähän ei löydetty semmoista yksituumaisuutta, millä olisi pystytty tämä hirvikannan hoito takaamaan niin, että se ei loppulaskussa ole sitten yhteiskunnan hoidettavana. Toivottavaa on, että kun huomenna äänestetään, niin jokainen kantansa valitsee, ja täytyy sanoa, että itselleni tässä, kun tämän pohjoisen metsästysoikeuden pandoran lipas on pystytty nyt vakuuttamaan, on valiokunnan yksimielisen esityksen takana helppo seistä, vaikka hallitus heiluisi.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Jos tämä Koloveden kansallispuistolaki menee hallituksen esittämällä tavalla ja ympäristövaliokunnan mietinnön mukaisesti, tämä lajittelee saman metsästysseuran eri metsästäjät erilaiseen rooliin eli toiset saavat vain ajaa sitä hirveä ja vain rajoitetulla joukolla metsästäjiä on oikeus ampua eli kaataa se hirvi. Tämä saattaa tuoda tullessaan myöskin sellaisen ongelman, että tahattomat rikkeet voivat lisääntyä. Kun tämä alue on pirstaleinen, se on erittäin pirstaleinen, vesistöjen rikkoma, niin on hyvin vaikea sanoa, millä alueella ollaan. Silloin jos ei tiedetä ihan varmasti, millä kohdalla seisoo, ja jos siinä metsästäjä passissa seisoo, niin voi olla vaara tarjolla myöskin hänelle. Tämä tietää sen, että tullaan niin varovaisiksi, että ne hirvet eivät vain kerta kaikkiaan enää tule sinne passialueelle, missä ne voidaan kaataa. Senkin vuoksi maa- ja metsätalousvaliokunnan vastalauseen kannan mukaisesti tämä vaara olisi saatu pois pyyhkäistyä ja näiden tahattomien rikkeiden mahdollinen lisääntyminen tämän osalta. Siksikin tämä on vielä yksi peruste sille, miksi tämä riistanhoitoyhdistyksen jäsenyys olisi siinä ohella, niin että jos on joko paikallinen asukas tai sen alueen riistanhoitoyhdistyksen jäsen, niin olisi mahdollisuus ollut myöskin hirveä ampua.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Jäi tuossa edellisessä puheenvuorossa mainitsematta tai ottamatta esille sellainen seikka, että kun monissa puheenvuorossa on korostettu sitä metsästäjien tekemää luonnonsuojelutyötä ja riistanhoitotyötä, niin se on ihan kiistatonta, sen myöntävät kaikki.

Metsästäjillä ei ole mitään näitä kansallispuistoja vastaan niin kauan kuin näissä kansallispuistoissa säilyy metsästäjillä myöskin oikeudet liikkua ja harrastaa. On perin hämmentävää se, että jos yhteiskunnan varoilla ollaan perustamassa kansallispuistoa, käytetään siihen veronmaksajien rahoja, ja jos metsästäjä, esimerkiksi tässä tapauksessa hirvenmetsästäjä, käyttäisi vuoden 12 kuukaudesta vain kolme kuukautta siihen oman harrastuksensa hoitamiseen tai omaan harrastukseensa — loput kuukaudet jäisivät aivan normaalisti muuhun kuin metsästykseen, siellä pystyy retkeilemään, liikkumaan luonnossa, toki pystyy myöskin sinä aikana, kun hirvenmetsästystä harrastetaan — niin tuntuu hämmentävältä, että tämäkin pitäisi metsästäjiltä ottaa pois.

Jos ja kun leviää sellainen ennakkotieto, että kun kansallispuisto perustetaan, niin se merkitsee automaattisesti metsästyksen kieltämistä — tiedän, että omalla kotiseudullani tuolla Etelä-Pohjanmaalla suunnitellaan ainakin kahta kansallispuistoa ja jo nyt on tällainen vastakkainasettelu alkanut siellä esiintymään — niin pelkään pahoin, että jos tällainen tieto metsästysoikeuden menettämisestä tulee julki, siellä blokkiudutaan entistä enemmän. Minun mielestäni se ei ole kenenkään etujen mukaista. Myöskin tällaiset kansallispuistot pitäisi yksissä tuumin kyetä järjestämään niin, että siellä pystyisivät metsästäjät myöskin harrastamaan sitä omaa lajiaan. Niin vältettäisiin tällaisia vastakkainasetteluja. Se olisi minun mielestäni kaikille paras ratkaisu.