Alue- ja kuntaministeri  Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa on laajin hallinnon toimivuutta ja kehittämistarpeita kuvaava selonteko yli kymmeneen vuoteen. Se kattaa (Hälinää) ...

Kiitos. — Se kattaa niin keskus-, alue- kuin paikallishallinnonkin mukaan lukien kunnallishallinnon kuntataloutta lukuun ottamatta. Selonteon olennainen sisältö kiteytyy sen nimeen "Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa". Palvelut ovat siis ensisijaisia, mutta samalla niiden laadun ja saatavuuden turvaaminen niukkojen voimavarojen oloissa edellyttää hallinnon tehokkaampaa toimivuutta.

Selonteon taustalla on eduskunnan kaksi lausumaa. Niistä toisessa edellytettiin hallituksen antavan kokonaisvaltaisen selonteon maamme keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuudesta ja kehittämistarpeista. Toisessa lausumassa eduskunta edellytti hallituksen antavan vastauksen yksityiskohtaisiin kihlakuntauudistuksen toimeenpanoa koskeviin kysymyksiin. Nämä kaksi toivetta on pyritty tässä hallintoselonteossa täyttämään.

Selonteossa arvioidaan eduskunnan edellyttämällä tavalla hallinnon nykytilaa, siinä tapahtuneita muutoksia sekä siihen vaikuttavia paineita. Selonteon pääpaino on kuitenkin tulevaisuuden haasteiden tunnistamisessa ja hallinnon uudistamisen linjauksissa. Keskityn myös tässä puheenvuorossani tältä kannalta keskeisimpiin asioihin. Selonteon valmistelussa on lähdetty siitä, että pyhiä lehmiä ei liioin jäisi, vaan kaikki hallinnon tasot ja muodot on pyritty käymään läpi.

Yleisesti voidaan todeta, että julkisen hallinnon ja palveluiden korkea suorituskyky on osaltaan vaikuttanut maamme menestykseen kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa. Hallintomme toimii kaiken kaikkiaan varsin hyvin, eikä korruptiota tai siihen verrattavaa leväperäisyyttä juurikaan esiinny. Hallinnolle asetettavat vaatimukset ovat kuitenkin voimakkaasti muuttumassa. Globalisaatio ja EU:n laajentuminen asettavat osaltaan uusia vaatimuksia myös julkiselle hallinnolle. Sen on entistä vaikeampaa keskitetysti luoda edellytyksiä yhteiskunnan ja ennen kaikkea talouden toiminnalle. Myös taloudelliset reunaehdot tiukentuvat kaiken aikaa.

Samaan aikaan julkiseen hallintoon, varsinkin kunnallishallintoon, kohdistuu yhä voimakkaampi palvelutarpeiden määrällinen ja laadullinen kasvu muun muassa väestön ikääntymisen seurauksena. Väestön ikääntyminen aiheuttaa myös huomattavia julkiseen sektoriin sekä työvoima- ja rahoituspohjaan kohdistuvia paineita. Tämän vuoksi julkisessa hallinnossa oleva tuottavuuspotentiaali onkin välttämätöntä saada käyttöön.

Kansalaisten peruspalvelut ovat arvioiden mukaan Suomessa keskimäärin hyvällä tasolla. Niiden saatavuudessa on kuitenkin huomattavia alueellisia eroja, ja palveluverkko on heikkenemässä. Siksi tarvetta julkisen sektorin vastuulla olevien palvelujen piirin, tuottamistapojen ja palvelurakenteiden arviointiin on runsaasti.

Selonteon lähtökohtana on julkisen sektorin vastuulla olevien palvelujen saatavuuden ja laadun turvaaminen myös tulevaisuudessa. Hallintoa kehitetään tästä lähtökohdasta mahdollisimman tehokkaaksi ja taloudelliseksi. Palvelujen tuotantotapojen ja organisoinnin muuttuessa on tärkeää turvata demokraattinen ohjaus. Samoin palvelujen saatavuus on turvattava maan molemmilla kansalliskielillä. Selonteon linjauksissa painotetaankin palvelujen saatavuuden turvaamiseen, tuottavuuden parantamiseen, hallinnon rakenteiden ja yhteistyön kehittämiseen, tietoyhteiskuntakehityksen tukemiseen ja valtionhallinnon henkilöstövoimavarojen turvaamiseen liittyviä toimintalinjoja aina 2010-luvulle saakka. Tarkoitus on, että linjaukset tarkennetaan myöhemmin tänä vuonna konkreettiseksi toimeenpanosuunnitelmaksi ottaen huomioon eduskunnan selonteon johdosta esittämät näkökohdat. Selonteon toimeenpanossa edetään luonnollisesti valtiontalouden kehysten puitteissa, ja rahoituksesta päätetään talousarvioprosesseissa.

Arvoisa puhemies! Hallinnon uudistaminen on tunnetusti aina vaikeaa. Erityisen vaikeaa on valtion keskushallinnon uudistaminen. Uskon, että tämän tietää jokainen tässä salissa.

Viime aikojen keskeisimpiä valtion keskushallintoa koskevia uudistuksia ovat olleet politiikkaohjelmien ja valtiosihteerijärjestelmän sisäänajo. Niiden molempien tavoitteena on ylittää ministeriökohtaiset, usein elämälle vieraat sektorirajat ja mahdollistaa laaja-alaisten asioiden poliittinen ohjaus, siis kansanvallan toteutuminen.

Selonteon keskushallintoa koskevissa linjauksissa tarkoituksena on kehittää ministeriöitä niin, että ne keskittyvät hallituksen ja eduskunnan päätösten valmisteluun, strategiseen johtamiseen sekä EU-asioiden hoitoon ja kansainväliseen yhteistyöhön. Ministeriöiden yhteistyötä tulee huomattavasti lisätä ja hallituksen linjaavaa otetta vahvistaa. Ydintoimintojen tehostamiseksi ja hallinnon rakenteiden keventämiseksi tukipalvelujen hoitoa tullaan keskittämään siihen erikoistuneille yksiköille, ja samalla niitä alueellistetaan Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Tärkeää on myös arvioida nykyisiä hallinnon ohjausjärjestelmiä ja niiden muutostarpeita.

Hallitus tulee asettamaan keskushallinnon uudistustyön vauhdittamiseksi ja arvioimiseksi erillisen hankkeen. Siinä selvitetään keskushallinnon tämänhetkistä tilaa ja jo tehtyjen uudistusten vaikutuksia sekä valmistellaan vielä tällä hallituskaudella toteutettavia toimenpiteitä samoin kuin linjauksia tulevalle hallituskaudelle.

Aluehallinnon vahvistamisessa edetään hallitusohjelman ja eduskunnan selkeiden linjausten pohjalta. Niiden mukaanhan aluekehittämisvaroja kootaan ja alueellistetaan sekä lisätään maakunnan liittojen roolia voimavarojen suuntaamisessa. Tarkoituksena on, että aluekehittämisen kannalta merkittäviä kansallisia ja EU-varoja voitaisiin koota hallinnonaloittain yhdelle momentille ja lisätä ministeriöiden välistä sekä keskushallinnon ja aluehallinnon yhteistyötä voimavarojen kohdentamisessa. Hallitus antaa esityksen tarvittavaksi lainsäädännöksi tältä osin vielä tämän kevätistuntokauden aikana.

Pidemmällä aikajänteellä arvioidaan mahdollisuutta yhtäältä valvonta- ja hallinnollisten viranomaistehtävien kokoamiseen lääninhallituksiin ja toisaalta alueelliseen kehittämiseen liittyvien tehtävien kokoamiseen maakunnan liitoille. Maakunnan liittojen tehtävien, päätösvallan ja aseman vahvistuessa arvioidaan myös maakuntien lukumäärä.

Valtion paikallishallinto järjestettiin kihlakunnittain 1.12.1996 alkaen. Kihlakuntia on 90, ja niistä 77:ssä on yhtenäisvirasto. Kihlakuntauudistus oli, kuten eduskunnassa hyvin tiedetään, monien kompromissien tulos. Se on heijastunut myös kihlakuntajärjestelmän kehittämiseen. Kihlakuntajärjestelmä ei tänä päivänä ole sellainen kuin sitä luotaessa tavoiteltiin.

Kihlakunnat sinällään eivät tuota palveluita, mutta ne ovat mahdollistaneet lähinnä hallinto- ja tukitehtävien yhteisen hoitamisen. Palveluthan ovat poliisin, syyttäjän, ulosoton ja maistraattien palveluita. Kihlakuntajärjestelmän toimialojen, etenkin ulosotto- ja syyttäjätoimen, jo tapahtunut kehitys ja tarpeet tulevaisuuden suhteen sekä muun muassa tieto- ja viestintätekniikan ja lainsäädännön kehitys puoltavat sitä, että kihlakuntamallin sijasta paikallishallinnon palvelut järjestettäisiin uudella tavalla. Toisaalta kihlakuntajärjestelmän lyhyehkö toiminta-aika ja siitä selontekoa varten tehty arviointi huomioiden se on koettu monessa suhteessa myös toimivaksi.

Tämän vuoksi selonteossa lähdetään siitä, että kihlakuntajärjestelmän jatkosta on tarkoituksenmukaisinta päättää kokonaisarvion pohjalta sen jälkeen, kun useista valmisteilla olevista toimenpiteistä valtion paikallishallinnon palveluiden turvaamiseksi, julkisen hallinnon palvelurakenteiden yleisestä kehittämisestä sekä alueellistamisesta ja hallinnon tukipalvelujen uudelleen organisoimisesta on riittävästi kokemuksia. Tällainen arvio on tehtävissä vuoteen 2008 mennessä. Toistaiseksi kihlakunnanvirastojen nykyiset toimialat kehittävät organisaatioitaan tavalla, joka parhaiten turvaa toimialan palvelujen saatavuuden ja laadun.

Ennen kihlakuntajärjestelmän jatkosta päättämistä on tärkeää nähdä, miten valtion paikallishallinnon palveluiden laadun ja saatavuuden turvaamiseksi tarvittavissa toimenpiteissä edetään. Niihin kuuluvat muun muassa alue- ja paikallishallinnon sitovat alueelliset palvelutavoitteet, yhteispalvelun ja sähköisen asioinnin lisääminen sekä toimialoittaisen ja toimialojen välisen yhteistoiminnan esteiden poistaminen. Samoin ministeriöille tulee siirtää toimivalta valtion paikallishallinnon toimipaikoista päättämiseen ainakin poliisin, syyttäjän, ulosottotoimen ja maistraattien osalta. Edelleen on tärkeää koota valtion paikallishallinnon toimijoita ja pyrkiä muodostamaan saman katon alla toimivia valtion paikallishallintovirastoja, joissa ihmisten olisi vaivatonta asioida ja muun muassa tilakustannuksissa voisi syntyä säästöjä. Myös koko valtionhallinnon tukipalvelujen uudelleenorganisointi tehokkuuden lisäämiseksi on parhaillaan käynnissä. Sekin tulee vaikuttamaan kihlakuntajärjestelmän luonteeseen jatkossa, mutta noita vaikutuksia on vielä ennenaikaista arvioida. Lähtökohdan tulee olla jo alussa kuvaamani, eli voimavaroja on kyettävä vapauttamaan hallinnosta palveluihin.

Arvoisa puhemies! Kuntahallintoa koskeva keskeisin tulevaisuuden linjaus on hallituksen käynnistämä kunta- ja palvelurakenneuudistus. Sen keskeinen tavoite on saada kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämiselle alueelliset erityispiirteet huomioon ottaen riittävä väestöpohja. Uudistuksella luodaan toimiva palveluverkko ja kiinteytetään yhteistyötä eri palvelujärjestelmien kesken. Samanaikaisesti arvioidaan palvelujen ohjaus-, kehittämis- ja tutkimusjärjestelmiä. Erikoissairaanhoito ja muut erityisen suuren väestöpohjan edellyttämät palvelut on koottava riittäviin kokonaisuuksiin. Hallitus edistää palvelujen eri tuotantotapojen parhaiden käytäntöjen käyttöön ottamista. Uudistuksen toteutuksessa turvataan palvelujen tarjonta molemmilla kotimaisilla kielillä.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamista valmistellaan parhaillaan valtiosihteerityöryhmässä. Tarkoitus on, että uudistuksen valmisteluun ja toteuttamiseen kytketään sopivaksi katsottavalla tavalla myös riittävä poliittinen edustus.

Kuntahallinnon palveluja arvioidaan siitä näkökulmasta, millaista väestöä ja taloudellista pohjaa niiden tuottaminen edellyttää ja millä hallinnon tai hallinnollisen yhteistyön tasolla palvelut on tarkoituksenmukaisinta tuottaa. Toteutettavan arvioinnin perusteella tehdään johtopäätökset eri palvelujen aluejaotuksista ja alueellisesti luotavista järjestelyistä sekä edelleen siitä, missä määrin tarvitaan yhteistyön edistämistä lainsäädännön keinoin ja missä määrin kuntarakenteen uudistamista. Samalla arvioidaan uudistuvan hankintalainsäädännön vaikutukset kuntien palvelutuotannon ja kuntien välisen yhteistyön organisointiin.

Palvelujen järjestäminen vaatii organisaatio- ja toimintatapamuutoksia. Peruskunta ei osassa maata enää lähitulevaisuudessa ole riittävä yksikkö palvelujen turvaajana, vaan jatkossa tarvitaan sekä kuntarajat ylittävää yhteistyötä että kuntien yhdistymisiä, jotta hyvinvointipalvelujen järjestäminen ja tuottaminen voidaan eri alueilla maassamme turvata. Osana kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaa hallitus käynnistää vuoden 2005 aikana valmistelun kunnallisen demokratian vahvistamiseksi asiakokonaisuuksissa, jotka sisältävät kuntakonsernin markkinaehtoistuvan palvelutuotannon, kuntien välisen yhteistyön ja luottamushenkilötyön edellytykset.

Koko julkisen hallinnon tuottavuuden parantamiseksi jatketaan palvelujen tuotantotapojen monipuolistamista, kuten tuotantotoimintojen liikelaitostamista, yhtiöittämistä ja palvelujen ostamista yksityiseltä ja kolmannelta sektorilta sekä muun muassa hyödynnetään erikoistumisen ja suurempien kokonaisuuksien tuomia mittakaavaetuja. Lisäksi julkisen hallinnon itse hoitamien tehtävien määrää arvioidaan. Hallitus myös tukee laajoja ja vaikuttavia hallinnon kehittämishankkeita, jotka usein ulottuvat yli hallinnon rajojen. Tietoyhteiskuntakehitystä vauhditetaan keskeisenä osana hallinnon kehittämistä. Eräänä konkreettisena tavoitteena on, että valtion virastot tarjoavat vuoden 2006 loppuun mennessä viisi suurimman volyymin omaavaa palveluaan verkossa. Erikseen on syytä mainita, että sähköistä äänestämistä kokeillaan ennakkoäänestyspaikoilla seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Arvoisa puhemies! Peruskysymys tietysti on, mitä kaikesta edellä sanotusta ja selontekoon kirjatusta hyötyy palvelujen tarvitsija ja julkisen hallinnon asiakas. Mielestäni tärkeintä on, että palvelut ovat saatavissa laadusta tinkimättä, joustavasti, edullisesti ja niiden luonne huomioiden mahdollisimman lähellä. Niin on toimittava myös hallinnon kokonaisuudessaan. Tähän selonteon linjauksilla pyritään.

Hallintoselontekoa on sen laajuus huomioon ottaen valmisteltu hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän ohjauksessa varsin pitkään, noin puolitoista vuotta. Valmistelussa on pidetty yhteyttä asianomaisiin ministeriöihin, lääninhallituksiin, työvoima- ja elinkeinokeskuksiin, maakunnan liittoihin ja kihlakunnanvirastojen eri toimialoihin. Myös valtion henkilöstöä edustavia järjestöjä on kuultu. Lausuntoja on lisäksi pyydetty varsin usealta taholta. Selonteon viimeistely hallituksen piirissä oli varsin intensiivistä. Haluankin kiittää eduskuntaa ymmärtämyksestä aikataulujen suhteen ja toivottaa erityisesti hallintovaliokunnalle menestystä selonteon käsittelyssä.

Lasse  Hautala  /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa — osuvampaa otsikkoa ei hallintoselonteolle olisi juuri voinut löytää. Julkisten palveluiden uudistamisen kautta haemme tehokkuutta hallintoon, sillä hallinto ei voi olla itsetarkoitus. Tärkeintä on suomalaisten hyvinvointi ja palveluiden laatu sekä saatavuus. Laadukkaat hyvinvointipalvelut ovat tehneet Suomesta yhden maailman tasa-arvoisimmista ja kehittyneimmistä kansakunnista.

On hyvä, että pääsemme nyt, ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen, keskustelemaan hallintoselonteosta tässä laajuudessa. Tämä selonteko sekä kunta- ja palvelurakennehanke tuovat kunta-, alue- ja keskushallintoa lähemmäksi toisiaan. Yhteistyöllä on suuri merkitys hallinnon joka tasolla.

Selonteon ulkopuolelle jätettiin tarkoituksella kuntatalouden tarkastelu. Talous on kuitenkin ohjaillut vahvasti selonteon sisältöä ja luonnetta. Sen huomioiminen on luonnollinen asia palveluiden järjestämisessä.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen hallitus on käynnistänyt kunta- ja palvelurakenneuudistuksen lähipalveluiden turvaamiseksi kaikille kansalaisille. Keskustan eduskuntaryhmä antaa tukensa tälle työlle. Palvelurakennehankkeessa arvostetaan kunnallista itsemääräämisoikeutta ja lähidemokratian kehittämistä kuntaliitoksiin pakottamatta. Kuntarajat eivät voi toimia muurina, kun puhutaan palveluiden järjestämisestä. Eri puolilta Suomea löytyy hyviä esimerkkejä yli kuntarajojen toimivista palvelutuotantomalleista. Erilaisten yhteisöjen ja yritysten tarjoamat palvelut ovat olleet suunnannäyttäjinä rajat ylittävästä yhteistyöstä. Hallinnolliset ja kunnalliset rajat eivät ole olleet este palvelujen kehittämiselle ja tarjoamiselle. Suomessakin tulisi mennä enemmän eurooppalaisen aluehallinnon suuntaan, jossa syvälle kuntayhteistyölle on sijaa. Miksi siis Suomessa kunnallisten palveluiden tulisi pysähtyä kuntarajalle?

Kaksinapainen järjestelmä, jossa on vahva keskushallinto ja noin sata kuntaa, ei ole vastaus kuntien ongelmiin. Kestävä perusta on suunnitella palvelut kuntalaisten tarpeisiin ja tehdä niille tarpeellinen hallinto. Tällöin palvelun järjestäjänä voi olla asukasluvultaan tai alueeltaan pieni tai vaihtoehtoisesti suuri kunta. Päivittäiset peruspalvelut tulee turvata kohtuulliselle etäisyydelle. Sen sijaan harvemmin tarvittavat erikoispalvelut voivat sijaita etäämpänä. Kyse on saavutettavuuden ohella myös laadusta. Asiakkaan kannalta on tärkeää, että palvelut tuottavassa yksikössä on riittävä suoritemäärä laadukkaan palvelun takaamiseksi. Myös yksilön ja yhteiskunnan välisestä vastuunjaosta tulee keskustella avoimesti. Palvelurakennehanke on merkittävä palveluja uudistava prosessi, joka tarvitsee valtakunnallisen ja laaja-alaisen ohjausryhmän.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä näkee myönteisenä valtion keskushallinnon uudistamisen. Uudistamistyössä alueellistaminen on keskeisellä sijalla. Alueellistamisen tavoitteena on rakenteiden ja työnjaon selkiyttäminen, jossa ministeriöistä siirretään toimeenpanotehtäviä alue- ja paikallishallinnolle.

Tähän mennessä alueellistaminen on edennyt pienen askelin. Se ei tarkoita hajottamista tai armollista apua, vaan kokonaisuuden hallintaa parantavia toimia. Alueellistaminen on hyvin suunniteltua ja koordinoitua, jolloin palveluita ohjataan tarkoituksenmukaisempaan paikkaan, lähemmäksi kansalaisia.

Globaalitalouden, väestön ikääntymisen ja muuttoliikkeen hallitseminen edellyttää aluepoliittista yhteistyötä. Näin turvataan alueiden elinvoima, yrittäjyys, osaaminen, innovatiivisuus sekä palvelut. Perusedellytys onnistumiselle on, että aluekehityksestä vastaavien toimijoiden keskinäistä yhteistyötä kyetään huomattavasti tiivistämään ja strategista kehittämisotetta vahvistamaan niin keskushallinnossa kuin aluetasollakin. Kun keskushallinnossa aiemmin hoidettuja toimia ohjataan aluehallintoon, jää ministeriöille aikaa keskittyä oleelliseen kuten hallinnonalansa johtamiseen ja lainvalmisteluun.

Euroopan unioni jakautuu kehittämisalueisiin, joita meillä ovat maakunnat. Puhumme usein alueiden Euroopasta. Lainsäädännössä maakuntahallinnolla on aluekehitystehtävä, jonka keskeinen sisältö on alueiden tasapuolinen kehittäminen.

Hallitusohjelmassa todetaan, että maakuntaliittojen roolia ja asemaa vahvistetaan suuntaamalla niille voimavaroja. Keskustan eduskuntaryhmä tukee maakunta- ja aluehallinnon vahvistamista Riepulan esityksen mukaisella tavalla.

Läänien toiminta on jäänyt kansalaisille vieraaksi ja etäiseksi. Maakunnat koetaan astetta kansantajuisempana ja luonnollisempana palvelualueena, joka tukee maakuntahallinnon vahvistamista alueen hallinnollisena veturina.

Arvoisa puhemies! Valtion paikallishallinto järjestettiin kihlakunnittain 1. joulukuuta 1996 alkaen. Sen valmistelu toteutettiin Ahon hallituksen aikana. Pian kihlakuntien syntyvaiheiden jälkeen oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluvat tehtävät alkoivat elää omaa elämäänsä ja vetäytyivät kihlakuntia suurempiin yksiköihin. Tämä on aiheuttanut ongelmia yhteistyön tekemiselle. Tietojärjestelmien yhteensopimattomuus, tulosohjaus ja määrärahoihin liittyvät asiat ovat olleet osa-alueita, joissa tavoitteita ei ole saavutettu.

Sisäasiainministeriölle kuuluvatkin kiitokset kihlakuntahallinnon toteuttamisesta. Kansalaisten näkökulmasta palvelujen riittävyys, tasapuolinen saatavuus, laatu ja oikeusturva ovat parantuneet. Ne ovatkin kansalaisten kannalta oleellisimpia palveluihin liittyviä kriteerejä.

Kihlakuntajärjestelmän arvostelijat löytyvätkin pääsääntöisesti keskushallinnosta, ja he ovat etäällä kihlakuntien tarjoamista palveluista. Kihlakuntien palveluista poliisipalvelut ovat perustehtävä. Poliisin palvelujen järjestämisen lähtökohta tulee jatkossakin olla niin, että poliisi näkyy ja pystyy tehokkaaseen toimintaan. Tämän läheisyysperiaatteen toteuttaminen edellyttää riittävän toimipaikkaverkon säilyttämistä. Toimipaikkaratkaisut tulee tehdä valtioneuvostossa tai vähintäänkin ministerin päätöksellä. Poliittisen vastuun tulee näkyä kansalaisten kannalta keskeisen turvallisuustekijän järjestelyissä. Kihlakuntauudistusta ei saa toteuttaa keittiön kautta.

Tietoyhteiskunnan tukeminen on ollut viime vuosina Euroopan unionissa keskeisellä sijalla. Sen kehittämiseksi on toteutettu lukuisia eri hankkeita. Myös Suomessa tietoyhteiskunnan rakentaminen on tullut yhä tärkeämmäksi. Tietoliikenneyhteydet tuleekin nähdä välineenä palveluiden saatavuuden helpottamisessa, monipuolistamisessa ja turvaamisessa.

Keskusta pitää tärkeänä, että yhteispalvelun hyödyntämistä tehostetaan palveluja sähköistämällä. Sähköisellä asioinnilla voidaan ainakin osin parantaa kansalaisten tasa-arvoa. Julkinen sektori voi olla edelläkävijänä sähköisen asioinnin kehittäjänä ja uusien toimintatapojen omaksujana.

Sisäasiainministeriön johdolla toimivan julkisten palveluiden kehittämishankkeen Jupan parissa tehdään hyvää kehitystyötä palveluiden osalta. Tänä vuonna hankkeen puitteissa aloitetaan verkkopalveluita muun muassa kuluttajaneuvonnassa, vanhushoidossa, matkailun, kulttuurin ja vapaa-ajan sektorilla, päivähoidon ja asumisen aloilla sekä valtionhallinnon lupapalveluissa.

Arvoisa puhemies! Selonteolle asetetut tavoitteet ovat haasteelliset, mutta eivät epärealistiset. Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että kansalaisille tarjottavien palvelujen laatu ja saatavuus pidetään pääteemana koko selonteon käsittelyn ajan.

Heli Paasio /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toimiva demokratia edellyttää hyvää hallintoa. Sen ominaisuuksia ovat avoimuus, luotettavuus, nopeus ja asiakaslähtöisyys. Kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta kunta on demokratian perusyksikkö.

Hallintoa on syytä tarkastella kansanvallan näkökulmasta. Tästä lähtökohdasta tarkasteltuna Suomessa voidaan erottaa kaksi hallinnon tasoa ja elementtiä. Toisaalta on eduskunnan alla toimiva valtion hallinto ja toisaalta kunnanvaltuustojen alla toimiva kunnallishallinto.

Sosialidemokraatit ovat perinteisesti kannattaneet tätä kaksinapaista järjestelmää ja lähestymistapaa hallintoon. Malli on selkeä, eikä siihen tule rakentaa kolmatta uutta hallintotasoa, esimerkiksi niin sanottua maakuntaitsehallintoa. Tämä kolmas mahdollinen vaaleilla valittu toiminnallinen taso hämärtäisi ja sekoittaisi sekä myös kaventaisi kunnallista itsehallintoa. Sen vuoksi katsomme, että hallintojärjestelmä pitää säilyttää yksinkertaisena ja organisaatioltaan mahdollisimman matalana. Vallan tulee lähteä hallinnossa joko eduskunnan alaisesta valtionhallinnosta, joka on parlamentaarisessa valvonnassa, tai itsehallinnollisten kuntien kuntahallinnosta.

Tämän periaatteen mukaisesti on rakentunut myös nykyinen hallintomme alueellisella tasolla. On ministeriöiden ja sitä kautta eduskunnan alaista valtion aluehallintoa paikallishallintoineen sekä kuntien yhteistoimintaorganisaatioina toimivia maakunnan liittoja. Näin yhdistyvät tavoitteet sekä valtion toimijoiden edustamasta kansallisesta että alueellisen tai paikallisen tahtotilan näkökulmasta. Tämä asetelma on päätetty lainsäädännön osalta säilyttää nykyisellään tällä vaalikaudella. Maakuntaliittojen rooliin ei pitäisi puuttua uusien lainsäädännöllisten toimien kautta, vaan niiden roolia tulee kehittää alueiden kehittämisestä annetun lain ja hallitusohjelman mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Selonteossa linjataan varsin voimakkaasti tarve uudistaa hallintoa ja erityisesti aluehallintoa. Vaikka käsittelyssä olevaa selontekoa kuvataan laajimmaksi hallinnon toimivuutta ja kehittämistarpeita kuvaavaksi selonteoksi yli kymmeneen vuoteen, niin ei tule unohtaa hallinnon olevan kuitenkin vain väline, ei itsetarkoitus. Nyt esillä oleva selonteko linjaa hallitusohjelman mukaisesti ministeriöiden toimintaa kehitettäväksi niin, että ne keskittyvät poliittisen päätöksenteon valmisteluun, hallinnonalansa strategiseen johtamiseen, toimialansa kehittämiseen sekä EU-asioihin ja muuhun kansainväliseen yhteistyöhön.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä linjaus on oikea, kun ministeriöt toimivat strategisina esikuntaorganisaatioina ja muuten tehtäviä voidaan siirtää hallitusohjelman mukaisesti keskushallinnosta olemassa olevaan alue- ja paikallishallintoon. Tämänhetkinen käytännön toimintatapa viittaa valitettavasti vain päinvastaiseen. Eri hallinnonaloilla poikkihallinnollisuus on menossa ennemminkin entistä tiukempaan putkiohjaukseen, jossa ohjaus ja hallinto ulottuvat ministeriöstä paikallistasolle asti tiukassa oman hallinnon ohjauksessa. Voimakkaassa putkihallintojärjestelmässä vältellään eri hallinnonalojen koordinaatiota, yhteistoimintaa ja sellaista hallinnon toimintatapaa, mikä kuuluisi nykyaikaan.

Järjestelmän muutosta tuskin syntyy järjestelmän sisältä, tai ei ainakaan helposti, vaan järkevän muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan vahvaa poliittista ohjausta ja tukea sekä ehdotonta asiaan sitoutumista. Keskushallinnon uudistamisessa voitaisiin edetä suhteellisen nopeasti, koska suunnitelmat ovat jo olemassa. On poliittisesta tahdosta kiinni, rohkenemmeko viedä asiaa eteenpäin ja saattaa hallinnon rakenteet tarkoituksenmukaisiksi vastaamaan ja palvelemaan paremmin myös kansalaisten tarpeita.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenne sekä kuntatalous nousevat lähivuosina yhä keskeisempään asemaan hallinnon tehostamistoimissa. Selonteossa käsitellään paljon kyllä seutukuntayhteistyötä, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt kuntien kokonaisvaltainen rooli tässä yhteistyössä ja se itse asia eli kuntarakenteen uudistaminen.

Sosialidemokraatit kannattavat hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä yhteisvastuun pohjalta. On tarkasteltava ennakkoluulottomasti kuntien tehtäviä ja kuntarakennetta, jos halutaan vakavasti vastata tulevaisuuden haasteisiin. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei kuntien lukumäärä ole mikään itseisarvo, vaan palvelutuotanto rakenteineen ja saatavuuksineen ratkaisevat.

Kunnalla on kaksi tärkeää tehtävää: hyvinvointipalveluista ja yhdyskuntarakenteista huolehtiminen sekä kunnallinen itsehallinto. Kuntarakennetta uudistettaessa on molemmat näkökohdat huomioitava. Kolmas kuntien yhdistymiseen vaikuttava tekijä on kilpailukyky, jolla pyritään toiminnallisen pohjan vahvistamiseen. Taloudelliset ja toiminnalliset tekijät edellyttävät suurempia kuntakokonaisuuksia samalla, kun asukkaiden arvot kohdistuvat lähiympäristöön palveluineen. Tarvitsemmekin uudenlaista kunta-ajattelua. Suurentamalla kuntakokoa luodaan laajempi taloudellinen perusta palvelutuotannoille ja elinkeinopoliittisille toimille sekä yhteiselle päätöksenteolle. Samalla on kuitenkin organisoitava asukkaiden lähidemokratia ja huolehdittava sen toimivuudesta.

Osa kuntien tehtävistä on luonteeltaan seudullisia, ja ne kannattaa toteuttaa laajempien kokonaisuuksien puitteissa. Työ- ja asuntomarkkinat ovat usein seudullisia, joten kehittämistehtäviin liittyvä maankäyttö, asunto- ja elinkeinopolitiikka sekä joukkoliikenne on siten tarkoituksenmukaista hoitaa myös seudullisessa yhteistyössä.

Seutukuntajako näyttäytyy usein uuden kuntajaon pohjana. Osassa seutukuntia näin voisikin olla, mutta useat seutukunnat ovat toiminnallisesti epäyhtenäisiä eivätkä siten muodostaisi toimivaa kuntaa. Tavoitteena on kuntarakenne, jossa kansalaisten perusoikeudet toteutuvat myös kunnallisten peruspalvelujen kautta riittävinä ja taloudellisina maan kaikissa osissa. Lähtökohtana tulee olla asukkaiden vaikutusmahdollisuudet huomioon ottava kuntien omien ratkaisujen tukeminen, joskin epätarkoituksenmukaisiin ongelmatilanteisiin on oltava valmiutta puuttua myös valtion ohjauksella. Valtion on kannustettava kuntia yhteistyöhön luomalla sille nykyistä paremmat ja toimivammat kannusteet, mutta samalla myös kuntien itsensä on aktivoiduttava ja herättävä näkemään yhteistyöstä saatavat edut etenkin kuntalaisten palvelujen tulevaisuuden turvaamisen näkökulmasta.

Selonteossa käsitellään laajasti palveluita ja niiden tuottamista. Valitettavan usein kuntapalveluiden tuottamiseen liittyvä hallinnon tehokkuus uskotaan saavutettavan palveluiden ulkoistamisen kautta. On toki palveluita, joiden kohdalla on syytä korostaa markkinaehtoistumista ja ulkoistamista, mutta itsetarkoituksellinen toiminta tähän suuntaan voi olla myös tuhoisaa ja kestämätöntä niin kuntatalouden kuin kuntalaisten yhdenvertaisuudenkin kannalta.

Kunnalla on vastuu siitä, että palvelut tuotetaan laadukkaasti ja tehokkaasti. Kun julkinen valta tuottaa peruspalvelunsa pääosin itse, erityisesti sosiaali- ja perusterveydenhuollon sekä koulutuspalvelut, voidaan parhaiten luottaa kuntalaisten yhdenvertaisuuden toteutumiseen samalla varmistaen palveluiden laatu, saatavuus, pysyvyys ja läpinäkyvyys.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisella eduskuntaryhmällä on selkeä käsitys alueiden erilaisuudesta. Samalla konseptilla on turha yrittää kehittää esimerkiksi pientä saaristokuntaa ja suurta Helsinkiä. Selonteonkin mukaan Suomen kunnat voidaan jakaa neljään eri ryhmään sen mukaan, minkälaista kehitystä niissä on tapahtunut tai on odotettavissa tulevaisuudessa. On kaikkien etu, että alueita kehitettäessä huomioidaan nimenomaan niiden erilaisuus ja nähdään esimerkiksi suurten kaupunkien ja kaupunkikeskusten rooli alueen voimavaratekijöinä, samalla kun perifeeristen alueiden haasteet tiedostetaan.

Kihlakuntauudistuksen lykkääntyminen vuoteen 2008 saakka on erityisen valitettavaa. Vähällä oli, että asia olisi tullut haittaamaan myös poliisitoimen järkevää kehittämistä ja siten vaikeuttanut myös kansalaisten turvallisuudesta huolehtimista. Ministeri Rajamäki sai kuitenkin linjattua selonteon osalta poliisihallinnon järkevämmän kehittämisen olevan mahdollista kihlakuntajärjestelmästä huolimatta. Vielä viime vuoden lopulla tähän Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa -selontekoon oltiin sisällyttämässä valtion paikallisvirastojen eli kihlakuntien lakkauttaminen tai ainakin reilu vähentäminen, koska niin oli järkevä tehdä toimintojen tarkoituksenmukaisen hoidon vuoksi. Mitä lie tapahtunut yhdessä yössä, kun asia sai sittemmin täyskäännöksen? Kestävä ja pitkäjänteinen päätöksenteko ei voi hallinnonkaan osalta pohjautua sellaiselle periaatteelle kuin "tänäpä tämmöttis ja huamen taas tommottis".

Arvoisa puhemies! Hallintoa kehitettäessä on muistettava aina, ketä ja mitä varten se on olemassa. Erilaisia yhteistyö- ja hallintomalleja pohdittaessa on kansanvallan näkökulma huomioitava joka kerta, kun eri hallinnon tasolle siirretään kansalaisten kannalta merkittävää päätös- tai toimivaltaa. Kansalaisnäkökulma on varsin heikosti mukana selonteossa, johon toivomme valiokuntakäsittelyssä kiinnitettävän huomiota ja jatkolinjauksia tehtäessä korostettavan.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen mainitsi avauspuheenvuorossaan, että nyt tämä käsiteltävä selonteko on laajin maamme keskus-, alue- ja paikallishallinnon kehittämisestä kymmeneen vuoteen. Kokoomuksen mielestä tämä kyllä on varsin vaatimaton alku sille työlle, mitä tässä maassa vielä pitää tehdä. Jos vertaamme erityisesti keskustalaisten vaalienaluspuheita hallituksen saavutuksiin ja tähän selontekoon, ero on merkittävä. Selonteko jatkaakin pääosin edellisten hallitusten linjoilla, mutta pitkäjänteistä hallinnon kehittämistä ei ole vielä saatu aikaan. Ratkaisuja ollaan vihdoin hakemassa, mutta vasta paniikkitilanteessa. Kuntien talous on romahtanut, ja pahin on vasta edessä. Hallituksenkin on pakko myöntää, ettei vanhoin konstein enää pärjätä.

Päähallituspuolueilla on selviä vaikeuksia löytää yhteistä linjaa hallinnon ja kuntarakenteen kehittämisessä. SDP haluaa voimakasta keskushallintoa, ei mitään yksityistämistä, kuten ed. Paasio sanoi. Keskusta tahtoo voimistaa maakuntahallintoa. Valtiovarainministeri ajaa kuntarakenteen alasajoa Tanskan mallin mukaan, ja kuntaministeri tulee vastahakoisesti perässä.

Omasta mielestäni ja monen kokoomuslaisen mielestä meillä on todella liian monta kuntaa. Hyvä määrä olisi 100, kuten Tanskassa, mutta se lienee mahdotonta, joten hyvä olisi, kun saataisiin 200 tai 250 kuntaa tähän maahan.

Kaikki poliittisesti merkittävät ja vaikeat asiat on siis tässä selonteossa laitettu edelleen jatkovalmisteluun, esimerkiksi kuntarakenneremontti ja kihlakuntauudistus. Hallitus näyttää tavoittelevan jonkinlaista selvitystöiden tehtailun maailmanennätystä, mutta myös viivan alle tulisi vähitellen kertyä jotain. Muuten on vaarana, että kaikkien selvitysten ja päätösten lykkäysten johdosta seuraavaa hallitusta odottaa päättämättömien asioiden vuori.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa hallituksen aikomusta uudistaa kuntien palvelurakennetta. Edessä on kiireellinen ja välttämätön työ, jossa tarvitaan laajaa poliittista yhteisymmärrystä ja osaamista. Tarjoamme yhteistyötä. Se on koko kansakunnan ja erityisesti kuntakentän etu.

Kuntien menot ovat kasvaneet lähivuosina enemmän kuin tulot. Samaan aikaan myös lainakanta kasvaa. Monissa kunnissa vuosikate lähentelee vuosikymmenen lopussa nollaa. Tämän ministeri Manninen meille hallintovaliokunnassa kertoi. Kuntien kykyä vastata hyvinvointiyhteiskunnan peruspalveluiden järjestämisestä on vahvistettava, minkä lähtökohtana on pidettävä kuntien itsehallintoa. Peruspalvelujen tuottamiseen on aktiivisesti etsittävä uusia tapoja. Kunta toimisi tilaajana mutta ei kaikkien asioiden järjestäjänä. Esimerkiksi perusterveydenhuollossa usean kunnan voimavarat on yhdistettävä suuremmiksi kokonaisuuksiksi, ja pienempiä sairaanhoitopiirejä voisi myös yhdistää. Lisäksi erityistason sairaanhoito, josta nyt olemme saaneet lain, tulisi saattaa vähitellen valtion maksettavaksi, jotta sen taso säilyisi niin hyvänä kuin se nyt on.

Palvelutuotannon uudistaminen on nähtävä mahdollisuutena, jonka avulla löydämme tehokkaamman ja innovatiivisemman tavan tuottaa entistä enemmän ja parempia palveluja. Kokoomus esitti kuntien osalta jo vuosi sitten hankintaosaamisen ripeää parantamista ja tilaaja—tuottaja-mallin selkeyttämistä ja kuntalaisten valinnanvapautta. On mielenkiintoista havaita, että hallitus on pitkälti tullut samoille linjoille, samoin kuin ministeri Manninen avauspuheenvuorossaan.

Vähän hämmästyttävää tämä kuitenkin on siksi, että kunnallisvaalien alla ulkoistaminen, liikelaitostaminen ja yhtiöittäminen olivat kirosanoja ja niillä suorastaan peloteltiin ihmisiä vaaliuurnille tunnetuin seurauksin. Toivomme, että hallintovaliokunta keskittyy selontekoa käsitellessään erityisesti tuottavuuden parantamiseen, sillä asia on tärkeä ja on ollut paljon esillä, mutta todellisia tuloksia on vielä varsin vähän nähtävissä.

Hallituksen alueellistamispolitiikka on aivan tuuliajolla. Alueellistamisen alkuperäinen tavoite sijoittaa hallinnon uudet yksiköt mahdollisuuksien mukaan eri puolille maata oli hyvä. Nyt kuitenkin eri ministeriöt ovat ryhtyneet omin päin puuhaamaan olemassa olevia yksiköitä mielensä mukaan eri puolille maakuntiin, mikä lisää epävarmuutta henkilöstön keskuudessa ja on toiminnallisesti järjetöntä. Lopputuloksena on vain ainainen huoli Pääkaupunkiseudulla, kuka joutuu perheineen muuttamaan muualle, ja pettymyksiä maakunnissa, mihin sitten sitä laitosta ei sijoitetakaan.

Merenkulkulaitos on surullinen esimerkki siitä, miten kalliiksi hallituksen epäonnistunut alueellistamispolitiikka tulee veronmaksajille. Merenkulkulaitoksen siirtäminen pois Helsingistä tulee maksamaan kymmenen vuoden aikana 60 miljoonaa euroa. Nykyisistä työntekijöistä valtaosa sitä paitsi jo työskentelee hajautettuna 40 eri pisteessä tässä maassa, eli siis hyvin pienestä ihmismäärästä on kysymys, ja kuitenkin se vaatii aikamoisia uusia investointeja. Merenkulkulaitosta on myös viime vuosina kehitetty tehokkaaksi liikelaitokseksi, jolle keskeistä on kansainvälinen yhteistyö ja tiivis yhteydenpito ministeriöihin ja vientiteollisuuteen.

On vaikea ymmärtää, mitä alueellistaminen oikeastaan tarkoittaa. Kun tuota luetteloa katsoo, siellä yhtäkkiä esimerkiksi tulee Hämeenlinna, johon pannaan kaikenmoisia toimintoja. Miksi Hämeenlinnaan, miksei Lahteen? Lahti on tavallaan kohta lähempänä kuin Hämeenlinna? Miksi Kouvola? Niin, no, Kouvolassa on osa lääninhallitusta, meidän. No, sitten Vantaa esimerkiksi ei ole saanut mitään valtionhallinnon yksikköjä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä jää selonteossa kaipaamaan hallitukselta todellisia ratkaisuja moniin kysymyksiin. Meillä Suomessa on viisi lääniä, 15 te-keskusta, 13 ympäristökeskusta, 19 maakuntaa ja 432 kuntaa. Valtionhallinnon palvelupisteitä on kaikkiaan 600. Miten tätä massiivista hallintoa oikein aiotaan keventää? Miten lopulta käy kihlakuntien? Tarvitaanko niitä jatkossakin, vai joutuuko koko järjestelmä purettavaksi? Aika hyvä juttu on se, että poliittisille valtiosihteereillekään ei ole nyt löytynyt mitään mielekästä roolia.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä tulisi pikaisesti sopia erityisen elinkeinoministeriön perustamisesta, mitä väläytettiin jo Anne Brunilankin raportissa. Elinkeinoministeriö rakentuisi nykyisten kauppa- ja teollisuus- sekä työministeriön pohjalle, ja siihen voisi ottaa osia muista ministeriöistä. Ministeriö vastaisi elinkeino- ja yrittäjyyspolitiikasta ja sen laaja-alaisesta kehittämisestä. Näin työvoimahallinnon rahat saataisiin tukemaan työllisyyttä nykyisen työttömyyden hoidon sijaan. Keskeisenä tavoitteena olisi yrittäjyyden tukeminen, yritysten kasvuedellytysten parantaminen ja kehittäminen sekä lainsäädännön uudistaminen niin, että yritystoimintaa haittaava turha byrokratia saadaan poistettua.

Tehokas kaupunkikeskuspolitiikka on edullisin tapa pitää Suomi asuttuna. Riittävän suuri kasvukeskusten määrä ja aktiivinen yhteistyö kaupunkien ja ympäröivän maaseudun välillä varmistavat, että määrätietoinen kaupunkipolitiikka tukee koko maan tasapainoista kehittymistä. Kaupunkien erilaisuus ja erikoistuminen on voimavara, joka vahvistaa niiden omaa identiteettiä ja taloudellista itsenäisyyttä.

Helsingin seutuun: Vaikka Helsingin seudun menestyminen ja kilpailukyvyn turvaaminen on nostettu Vanhasen hallitusohjelmassa kansallisesti tärkeäksi kehittämiskohteeksi, teot kuitenkin puuttuvat. Pääkaupunkiseudulla toimi jo viime vuonna perustettu Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta, ja nyt 14:n Pääkaupunkiseudun kunnan yhteistyösopimus aiotaan esitellä Nurmijärvellä, pääministerin kunnassa, pidettävässä seudun yhteistyökokouksessa toukokuussa. Sekä Pääkaupunkiseutu, Kuuma-kunnat että muut Helsingin seudun kunnat ovat vahvasti sitoutuneet tähän vapaaehtoiseen yhteistyöhön, jonka piiriin kuuluvat palvelutuotanto, maankäyttö, asuminen ja liikenne. (Eduskunnasta: Onko Espoo?) — On se mukana, 14 kuntaa. — Kokoomus vastustaakin kuntien pakottamista yhteistyöhön erillisellä lainsäädännöllä, joka on vanhanaikaista ja byrokraattista.

Kihlakuntauudistuksen toimeenpano ei ole edistynyt siten kuin viitisen vuotta sitten oletettiin. Järjestelmä on hajoamassa, kun eri sektorit ovat suurentaneet ja suurentaneet toiminta-alueitaan. Alkuperäinen tarkoitus valtionhallinnon yhden luukun periaatteesta, palveluiden saatavuudesta maan joka kolkassa, ei ole nyt toteutunut. Vielä selonteon lausuntokierroksella käyneessä versiossa esitettiin kihlakuntien lakkauttamista tai niiden määrän huomattavaa supistusta. Nyt joudumme odottamaan vuoteen 2008, ennen kuin tämä esitys tulee.

Kansalaisten näkökulmasta poliisin voimavarat ovat näkyvin ja ensisijaisin kihlakuntien toiminnoista. Kuten ed. L. Hautala sanoi, poliisi on kaikista tärkeimpiä valtion virkamiehiä, mutta hallitus ei ole antanut sille tarvittavaa rahaa. 10 miljoonaa tarvitaan lisää vuodessa, niin poliisin toiminta paranee — tai onhan se nytkin hyvä, mutta saadaan lisää voimavaroja. Yhteispalvelupisteet ja sähköinen asiointi ovat tulevaisuudessa yksi keino turvata ja parantaa kansalaisten palveluja.

Arvoisa herra puhemies! Lopuksi kokoomuksen eduskuntaryhmä toteaa, että valtioneuvoston tulisi nyt pikaisesti tarkentaa tavoitteet hallinnon kokonaisvaltaiseksi kehittämiseksi ja antaa selkeä kuva hallinnon tulevaisuuden tilasta.

Veijo Puhjo /vas (ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Vanhasen hallitus on taipaleensa puolivälissä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on arvostellut monesti sen harjoittamaa politiikkaa vääristä päätöksistä. Hätkähdyttävintä on kuitenkin nyt se, että hallitus ei enää kykene päätöksiin ja linjanvetoihin. Nyt vain lykätään tärkeitä ratkaisuja.

Kuntien valtionosuusuudistus siirtyy seuraavalle hallitukselle, vaikka kunnat ovat ahdingossa. Samoin lykkääntyy kihlakuntajärjestelmästä päättäminen. Hallitus ei näytä pääsevän yksimielisyyteen myöskään ryhmäkanteesta kuluttajien suojaksi. Myös kunta- ja palvelurakenteen uudistus lykkääntyy.

Tämä selonteko Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa osoittaa jälleen kouriintuntuvasti, että hallitus on kykenemätön tekemään päätöksiä.

Vanhasen hallituksesta on tullut vaaleja odotellessa vain toimitusministeristö.

Keskeiset hallinnon uudistukset, jotka koskisivat kuntajaotusta ja palvelurakenteita sekä kihlakuntauudistusta, näyttävät siirtyvän tulevien hallitusten murheiksi. Hallituksen sisäisestä erimielisyydestä eli siitä, miten hallintoa ja palvelurakenteita tulisi uudistaa, kielii osaltaan se, että hallitus joutui siirtämään selonteon käsittelyä eduskunnassa, koska ei päässyt yksimielisyyteen selonteon sisällöstä. Hallitus on kirjoittanut paljon ympäripyöreää tekstiä kunnallis- ja aluehallinnosta mutta ei riviäkään ministeriohjauksen nykyisen sekavan tilan parantamisesta.

Vasemmistoliiton mielestä kunta-asiat pitäisi keskittää yhteen ministeriöön. Sen tulisi olla alku hallinnon uudistukselle. Haasteellinen tehtävä on löytää ratkaisu siihen, miten palvelu- ja hallintorakenteet yhdistetään toimiviksi. Olisimme toivoneet konkreettisia näkemyksiä jo tässä selonteossa siitä, mitä tehtäviä kunnilta voitaisiin siirtää valtiolle ja väliportaan hallinnolle. Nyt palvelurakenteiden kehittäminen hallituksen kaavailemalla aikataululla etenee liian hitaasti.

Suomen Kuntaliiton tekemässä Kuntatalouden kehitysarvio vuoteen 2011 -selvityksessä arvioidaan, että kuntatalous kääntyy kokonaisuutena tarkastellen huonoon suuntaan vuoden 2007 jälkeen. Asukasta kohti laskettu vuosikate heikkenisi vuoden 2007 jälkeen kaikissa maakunnissa. Erityisen hankala taloustilanne näyttäisi olevan Päijät-Hämeessä, Etelä-Karjalassa, Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Keski-Pohjanmaalla ja Lapissa. Näissä maakunnissa vuosikatteet ovat miinuksella lähes koko tarkastelukauden loppupuolen.

Suomen Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Kietäväinen esitti viime viikolla, että kuntien ja valtion keskinäistä tehtävienjakoa on tarkistettava osana alkamassa olevaa palvelurakenteen ja kuntarakenteen uudistushanketta. Kuntaliitto esitti varatoimitusjohtajansa suulla, että on perusteltua selvittää palo- ja pelastustoimen siirto valtiolle. Kuntaliitto pitää kunnallisen toimeentulotuen normitetun osuuden ja elatustuen toimeenpanon ja kustannusten siirtoa Kansaneläkelaitokselle ja valtion rahoitusvastuulle harkinnan arvoisena.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmähän on aikaisemmin ehdottanut toimeentulotuen normitetun osuuden siirtoa kunnilta Kelalle, joten meidän on helppo yhtyä tähän Kietäväisen ehdotukseen.

Valtiovarainministeriö on arvioinut kuntien palvelutuotannon tehottomaksi. Meidän mielestämme VM:n korkeiden virkamiesten puheet palvelutuotannon tehottomuudesta perustuvat osin vanhentuneisiin ja mekaanisiin näkemyksiin. Vertailuissa menneisyyden ja nykyisyyden välillä on omat pulmansa. Esimerkkinä voi ottaa vanhushuollon laitospalvelut. Vanhukset ovat aikaisempiin vuosiin nähden selvästi huonompikuntoisia. Ekonomistien tehokkuuslaskelmissa ei kyetä vakioimaan muutosta asiakkaiden hoidon tarpeessa. Tehokkuuslaskelmat näyttävät huonommilta kuin mitä toiminnan tehokkuus todellisuudessa on. Tästä tehokkuuden laskentaa koskevasta näkemyserosta huolimatta on olemassa aito tarve kuntien yhteistoiminnan ja palveluiden kustannustehokkuuden lisäämiseen. Tästä varmasti kaikki ovat yksimielisiä.

Herra puhemies! Valitettavasti selontekoa lukiessa jää päällimmäiseksi mielikuva, että maan hallitus ei täysin tiedosta kuntien talouden ja palveluverkoston kriisin syvyyttä. Nyt tarvitaan monenlaisia toimia kuntien toimintaedellytysten turvaamiseksi. Lyhyellä ja keskipitkällä tähtäyksellä kuntasektorille tarvitaan lisää valtionosuuksia. Valtion tulisi luopua maaliskuisessa kehyspäätöksessään tekemästään ratkaisusta, jolla kansallisen terveydenhuollon valtionosuuksia päätettiin leikata yhteensä 50 miljoonalla eurolla vuonna 2006 ja 2007.

Samoin uusien tehtävien antamisesta kunnille tulisi luopua. Kuntien saattaminen osavastuullisiksi työmarkkinatuen velvoitteista vahingoittaa kuntien taloutta ja henkilöstöpolitiikkaa sekä merkitsee leikkauksia nykyisiin kuntouttavan työtoiminnan resursseihin ja lisää menoja työmarkkina- ja toimeentulotuen osalta.

Hallitus on aikeissa kiristää kuntalain säännöksiä alijäämäisten tilinpäätösten kattamisesta. Jos tämä hanke toteutuu, on kuntien karsittava rajulla kädellä palvelujaan taloutensa vakauttamiseksi. Samalla se merkitsisi muun muassa myös sitä, että monet ympärivuorokautiset palvelut joutuisivat uhanalaisiksi.

Jos kunnallistaloutta ei ryhdytä tukemaan nykyistä oleellisesti voimakkaammin eikä kuntien ylimitoitettuja tehtäviä kyetä purkamaan pikaisesti, lähinnä siirtämään valtiolle ja aluehallinnolle, kansalaisille välttämättömät kunnalliset peruspalvelut vaarantuvat jo lähivuosina.

Pidemmällä tähtäyksellä kuntien toimintaedellytyksiä on arvioitava muun muassa koskien kuntien verotusoikeuden laajuutta, kunnallisen tuloverotuksen toimittamistapaa, kiinteistöverojen osuutta kuntien tuloissa ja sitä, miten kiinteistöveroja voitaisiin periä niin, että kaikkein maksukykyisimmät tulisivat nykyistä suuremmiksi kiinteistöverojen maksajiksi.

Herra puhemies! Samalla kun selonteossa kannetaan huolta oikeista palvelurakenteista ja niitä vastaavista oikean kokoisista väestökeskittymistä, sivuutetaan kysymys peruskuntien päämiesroolista ylikunnallisissa palvelutuotannon organisaatioissa. Peruskuntien luottamushenkilöt etääntyvät kuntaliittojen ja vastaavien organisaatioiden työstä. Kenelle kuntalainen antaa palautetta ylikunnallisista palveluista? Esimerkiksi erikoissairaanhoidosta tai ylikunnallisesta sairaanhoitopalvelusta palautteen antaminen peruskunnassa on vaikeaa. Voikin kysyä, kuka kunnassa on niistä vastuussa. Alueellisen palvelutuotannonkin on vasemmistoliiton mielestä perustuttava kansalaisten suoraan vaaleissa valitsemien luottamushenkilöiden vastuulle. Kuntien luottamushenkilöiden valitsemat edustajat ylikunnallisissa organisaatioissa keskittävät valtaa isoille puolueille.

Huoli peruspalveluiden saatavuuden ja laadun alueellisista arvioinneista jää selonteossa jotenkin epämääräiseksi. Epäselväksi jää nimenomaan se, mikä painoarvo jatkossa annetaan läänien toiminnalle aluekehityksen kokonaisuudessa.

Vasemmistoliitossa me olemme sitä mieltä, että samalla kun maakuntien liitoille ja te-keskuksille annetaan runsaasti voimavaroja alueiden kehittämiseen, on myös taattava se, että varat asianmukaisiin julkisiin peruspalveluihin ovat riittävät. Siksi olemme sitä mieltä, että lääninhallituksille on annettava riittävät henkilöstövoimavarat peruspalveluiden saatavuuden ja laadun asianmukaiseen arviointiin.

Herra puhemies! Kaiken kaikkiaan selonteko antaa lukijalleen kuvan hallituksesta, joka ei ainakaan tämän hallituskauden aikana tule löytämään johdonmukaisia ratkaisuja ajankohtaisiin paikallis- ja aluehallinnon välttämättömiin kehitystarpeisiin.

Tarja Cronberg /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen totesi, että kyseessä on laajin selonteko kymmeneen vuoteen hallinnon kehittämisestä. Näin voi olla, mutta kyseessä on myös absoluuttisesti vesitetyin selonteko.

Suomalaisen hallinnon ristiriidat eivät ratkea tässä selonteossa. Ristiriita maakuntahallinnon ja valtionhallinnon toisaalta ja toisaalta valtionhallinnon kahden eri tason, keskushallinnon ja paikallishallinnon, aluehallinnon, välillä tuottaa jatkuvasti vain uusia selvityksiä ja arviointimalleja. Kuka ihme niitä enää jaksaa lukea, saati niistä keskustella?

Maakuntahallinnon vahvistamisesta on puhuttu niiden perustamisesta lähtien. Maakuntahallinnon tehtäväkenttä on uudistusten jälkeenkin heikompi kuin monessa muussa Euroopan maassa. Keskeinen syy tähän ei suinkaan ole, kuten selonteossa todetaan, Suomen erityisen vahva kuntahallinto. Päinvastoin keskeinen syy on jatkuva köydenveto kahden suuren puolueen, keskustan ja sosialidemokraattien, välillä. Rakentava yksimielisyys puuttuu, eikä tilanne ole muuttunut. Itse asiassa tämä selonteko on viisi askelta taaksepäin.

Maakuntahallintoa voidaan demokratisoida valitsemalla maakuntavaltuusto ja maakuntajohtaja suorilla vaaleilla. Se on konkreettinen mahdollisuus, sitä on kokeiltu Kainuussa. Huolimatta siitä, että hallituksella on myös kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, ei konkreettisia toimenpiteitä ole esitetty. Eri hankkeissa vaan selvitetään edelleen demokratian parantamisen edellytyksiä. Hiljattain on tutkimuksissa todettu, että Suomessa ainoastaan 3 prosenttia osallistuu puoluetoimintaan ja että kansalaisvaikuttaminenkin kansalaisjärjestöissä on vähentynyt. Tämän huolen pitäisi myös heijastua tässä raportissa.

Maakuntahallinnon kehittämisestä on lisäksi esitetty useita malleja, muun muassa niin kutsuttu Riepulan malli, joka kuitenkin tässä selonteossa vaietaan kuoliaaksi. Myös Pääkaupunkiseudun kuntien väliseen yhteistyöhön on tarjottu useita uusia malleja, joihin selonteossa ei kuitenkaan oteta kantaa, todetaan ainoastaan ongelmat. Vaikuttaa siltä, että niin ongelmat kuin ratkaisumallitkin jäävät palvelualueselvityksen jalkoihin.

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen todella radikaali ehdotus keskushallinnon uudistamiseksi on, että hallitus asettaa hankkeen arvioimaan keskushallinnon tämänhetkistä tilaa ja tehtyjen uudistusten vaikutuksia sekä valmistelee tällä hallituskaudella toteutettaviksi tarkoitetut toimenpiteet sekä linjaa myös tulevan hallituskauden toimenpiteet.

Ongelmat ovat laajasti tiedossa, eikä uusia arvioita ole tarpeen tehdä. Selvitykset ovat aiemmin todenneet, että mitään uudistuksia ministeriöiden välisessä työnjaossa ei ole tapahtunut. Jos uudistuksia on tehty, ne ovat rajoittuneet oman ministeriön toimialaan.

Myös tehtävien siirtämisestä aluetasolle on keskusteltu, mutta poliittinen tahto puuttuu jatkuvasti. Hyvänä esimerkkinä tästä selonteossa mainitaan kuitenkin aluekehitysviranomaisten yhteinen harjoitteluohjelma. Tämä minimaalinen uudistus ei suinkaan ratkaise valtionhallinnon suuria koordinaatio-ongelmia eikä valtioneuvoston mahdollisuuksia pitää kokonaisuutta hallussaan, vaikka harjoittelu onkin hyvä asia.

Tässä selvityksessä on politiikkaohjelmat nähty hallituksen yhtenä työkaluna edesauttaa ministeriöiden välistä koordinaatiota ja yhteistyötä. Koska politiikkaohjelmilla ei ole mitään yhteistä rahoitusta yli ministeriöiden, pirstoutuu politiikkaohjelmien toteuttaminen eri ministeriöiden välisiksi rahoitusmosaiikeiksi.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan te-keskuksista, että niitä ei mielletä aidosti proaktiivisiksi toimijoiksi, te-keskusten toimintaa leimaa varovaisuus eikä toimintaympäristön muutoksiin kyetä riittävästi vaikuttamaan. Samalla todetaan, että ministeriöiden ohjausote on vahvistunut mutta että ohjausprosessi on raskas. Selonteossa kiinnitetään erityistä huomioita Tekesin yksiköiden ohjaukseen ja todetaan, että se ei toteudu tarkoituksenmukaisella tavalla. Tästä näkökulmasta on käsittämätöntä, että hallitus juuri päätti säilyttää Tekesin yksiköt te-keskuksissa. Juuri Tekes tarvitsee proaktiivista ja aktiivista toimintaa, jota ei saa leimata varovaisuus. Te-keskusten kehittämiseksi ministeriöiden tulisikin olla valmiita siirtämään ei vain yksittäisiä lupapäätöksiä aluetasolle, vaan nimenomaan strategista päätöksentekoa siten, että alueiden erityispiirteet voidaan huomioida.

Selonteossa palvelutuotannon ajattelua ohjaa käsite "riittävä väestöpohja". Ajattelun taustalla tuntuu olevan toive siitä, että koko Suomen palvelutuotantoa voidaan ohjata samoilla ratkaisuilla. Suomalaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että pienissä kunnissa voidaan tuottaa palveluja tavalla, joka on sekä kuntalaisten kannalta toimiva että kustannustehokas. Samanaikaisesti on niin kutsuttuja riittävän väestöpohjan omaavia kuntia, joiden palvelurakenne ei ole toimiva. Tutkimukset osoittavatkin sen, että koon ja palvelutuotannon tehokkuuden välillä ei ole suoraa yhteyttä.

Tämän takia tässä tilanteessa tulisikin kiinnittää huomiota uusiin innovatiivisiin ratkaisuihin. Näitä ovat esimerkiksi kiertävät palvelut maaseudulla ja niin kutsuttu maaseutusopimus, jossa palveluja voi tuottaa esimerkiksi paikallinen kyläyhteisö. Tässä yhteydessä on myös tärkeää muistaa, miten riittävän väestöpohjan ongelma on syntynyt. 1990- ja 2000-luvun muuttoliike on ehkä yksi tärkeimpiä syitä kuntatalouden suuriin ongelmiin. Perusrakenne tuotetaan kahteen kertaan: esimerkiksi koulut jäävät tyhjiksi maakunnissa ja samanaikaisesti uusia kouluja joudutaan rakentamaan Pääkaupunkiseudulle. Mikäli alueellistamistoimet olisi aloitettu 10 vuotta aikaisemmin, olisi tätä muuttoliikettä voitu paremmin hallita, samoin sen vaikutuksia kuntatalouteen.

Innovatiivisen palvelutuotannon olennainen osa on käyttäjädemokratia. Palvelujen organisoinnissa tulisikin kiinnittää enemmän huomiota ei ylhäältä annettuun "riittävään väestöpohjaan" ja sen ohjausmekanismeihin, vaan käyttäjien omaehtoiseen osallistumiseen palvelutuotantoa kehitettäessä. Tämä olisi myös kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman mukaista toimintaa.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana tietoyhteiskunnan vauhdittamisesta, jossa korostetaan sähköisten palvelujen kehittämistä julkisella sektorilla, niiden käytön lisäämistä sekä julkisen hallinnon yhteisiä palveluja. Samalla todetaan, että julkisten palvelujen sähköinen käyttö on edistynyt erityisen hitaasti. Ehkä se johtuu siitä, että kansalainen on tässä unohdettu, eikä esillä olekaan yhtään hanketta, jossa selvitettäisiin käyttäjän tarpeita ja erilaisia mahdollisuuksia hyödyntää näitä palveluja. Tärkein yksittäinen paikka, jossa tämä voisi tapahtua, ovat kirjastot, joiden päätteiden ja laitteiden hankkiminen kuitenkin kärsii rahoitusvajeesta.

Lopuksi haluan todeta, että hallinnon kehittäminen Suomessa polkee tällä hetkellä täysin paikallaan. Ehkä sen voi todeta, kuten jo aikaisemmin sanoin, tämän selonteon mukana menevän muutaman askelman taaksepäin, takaisin jatkuvien selvitysten ja hankkeiden maailmaan. Tämä siitäkin huolimatta, että ongelmat on monissa selvityksissä moneen kertaan kirjoitettu auki. Selkeät tavoitteet, kuten maakuntahallinnon demokratisointi, te-keskusten strategisen päätöksenteon voimakas lisääminen sekä käyttäjädemokratian mukaanotto palvelutuotantoja kehitettäessä, ovat kaikki asioita, jotka tämän selonteon myötä kauan kaivattujen ratkaisujen sijaan putoavatkin toteutumattomien toiveiden pohjattomaan tynnyriin.

Nils-Anders  Granvik  /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Regeringens förvaltningspolitiska redogörelse är omfattande i sig, men utgör trots det bara en del i ett större mönster. Sist och slutligen utmynnar problematiken i hur vi skall kunna vara konkurrenskraftiga i den globala ekonomin i framtiden. Så gott som samtliga forskningsrapporter de senaste åren har samma åtgärdsförslag: Nivån och takten inom utbildningen måste höjas, arbetskarriären måste inledas tidigare och avslutas senare och slutligen måste produktiviteten inom vår offentliga sektor effektiveras.

Puhemies! Selonteossa hallitus maalaa melko synkän kuvan tulevaisuudesta. Selonteossa todetaan, että tavallinen kunta ei ole tulevaisuudessa riittävän suuri yksikkö huolehtimaan asukkaille kuuluvista kunnallisista palveluista. Kunnallisten palvelujen tuottavuus on heikentynyt 2000-luvulla, samanaikaisesti kun kustannukset ovat kasvaneet tuloja nopeammin. Tämän vuoksi hallitus ehdottaa muutoksia kunta- ja palvelurakenteeseen.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä kannattaa ehdotusta yhteistyön lisäämisestä, mutta suhtautuu skeptisesti siihen, että kuntaliitokset olisivat patenttiratkaisu kuntien ongelmiin. Tosin hyvin monilla pienillä kunnilla tulee olemaan vaikeuksia selviytyä omin voimin. On itsestäänselvää, ettei kokonaan oman palvelurakenteen luominen vähälukuisia kuntalaisia varten voi olla tarkoituksenmukaista. Sen sijaan nämä kunnat voivat tukea toisiaan yhteistyön avulla.

Herr talman! En sammanslagning av kommunerna ger ingen avgörande inbesparing i sig. Det vet vi av erfarenhet i våra kommuner längs kusten. För att nå inbesparingar vid kommunsamgångar måste man gå in i strukturerna för serviceproduktionen. Ofta har det varit tvärtom så, att samgångsavtalet har cementerat de befintliga strukturerna. Det kan också nämnas som exempel att länsreformen gav en inbesparing på bara 10 procent av personal- och förvaltningskostnaderna. Däremot växer organisationen hela tiden inom socialvård och utbildning.

Det är inte kostnadsökningen inom förvaltningen som är problemet. Den hålls i stort sett på samma nivå år efter år. Det är däremot inom servicen — alltså inom social- och hälsovården och utbildningen — som kostnaderna ökar. Vill vi lösa problemen skall vi fokusera oss på serviceproduktionen. Den knuten kan lösas endast genom samarbete och, märk väl, nytänkande. Vi måste alltid minnas att kommunerna finns till för att producera service för sina innevånare, inte tvärtom. Den är kommunernas centralaste uppgift.

Meidän on myös muistettava, että sirpaleinen kuntakenttä on läpinäkyvämpi. Eri kustannuserien seuranta, esimerkiksi sen, miten paljon oman kunnan potilaiden hoitaminen maksaa kalliilla erikoissairaanhoidon paikoilla, on yksinkertaista ja havainnollista. Oikea hoitotaso on avain kustannussäästöihin. Meillä on myös esimerkkejä siitä, etteivät Husin tapaiset kolossit ole ratkaisu kustannustehokkuuteen.

Selonteossa esitetään koko joukko menetelmiä, joilla julkisen sektorin kustannuksia voidaan alentaa ilman pakkokeinoja. Muodostamalla liikelaitoksia omista yksiköistä yhdessä harkitun palvelujen ostosuunnitelman kanssa voidaan saada aikaan tervettä kilpailua palvelujen laatua heikentämättä. Monet kunnat voivat jo esitellä hienoja tuloksia. Ruotsalainen eduskuntaryhmä katsoo, että palvelujen tuottamistapa ei saisi olla ratkaiseva. Ratkaisevaa on se, että palvelujen hinta—laatu-suhde on oikea ja että meillä on palvelujen käyttäjinä tyytyväisiä kuntalaisia.

Kuntalaki mahdollistaa jo nykyisellään kuntien yhteistyön. Kunnat voivat tehdä mitä moninaisimmissa asioissa virkamies- ja palveluyhteistyötä. Kuntien välistä alueellista yhteistyötä on myös aika lailla, mutta ikävä kyllä konkreettiset esimerkit peruspalvelujen osalta ovat hyvin vähäisiä.

Hälytyskellojen pitää alkaa soida kunnallisten päättäjien piirissä eri puolilla maata. Nyt on aika harkita vakavissaan tulevaisuutta ja ryhtyä toimenpiteisiin. Kun hallitus lähtee tarkistamaan valtion aluehallintoa ja kunnallishallintoa, ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa muistuttaa selonteon kirjauksesta, jonka mukaan tämän tulee tapahtua ottamalla huomioon alueelliset ja kielelliset olot. Hallinnollisten rajojen tarkistaminen ei saa missään tapauksessa heikentää palvelujen saatavuutta asukkaiden omalla äidinkielellä.

Selonteko kiinnittää myös huomiota hallituksen ohjelmaan 8 000 viran alueellistamisesta vuoteen 2015 mennessä. Toistaiseksi hallitus on tehnyt päätöksen 1 400 työpaikan sijoittamisesta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa tässä yhteydessä korostaa kahta seikkaa. Pyrittäessä elvyttämään alueita tulisi myös samanaikaisesti pyrkiä todelliseen alueellistamiseen. Tilastot osoittavat, että esimerkiksi Hämeenlinna on saanut huomattavan osan työpaikoista. Voidaankin kysyä, millainen alueellistaminen on kyseessä, kun työpaikkoja siirretään ainoastaan 100 kilometriä pääkaupungista todennäköisenä taka-ajatuksena vastakkaissuuntaisen työmatkaliikenteen mahdollistaminen. Ruotsalainen eduskuntaryhmä perää alueellistamista, joka tukee niillä paikkakunnilla olemassa olevaa elinkeinoelämää, joille sijoittumista ohjataan.

Samanaikaisesti, kun valtio alueellistaa toimintojaan, lakkautetaan myös merkittävässä määrin virkoja, mikä kohdistuu usein varsinaisiin syrjäseutuihin. Esimerkiksi Turunmaan saaristossa aiotaan siirtää parisenkymmentä virkaa ulkosaaristosta Turkuun. (Ed. Kankaanniemi: Miten Enestamin käy?)

Herr talman! Regeringen har valt att dra bort häradsreformen från redogörelsen. Ändå en liten kommentar med tanke på att man återkommer till ärendet. När man nästa gång granskar häradens framtid, kunde infallsvinkeln vara hur man kan stärka häradena med utlokaliserade servicetjänster i stället för att dra in desamma, alltså häradena. Politiken att enbart förstora häraden går ju stick i stäv mot regeringens mål gällande utlokaliseringen.

Jag hoppas att redogörelsens statistik över den offentliga sektorns personal får alla att inse vad klockan är slagen. Av dagens personal, alltså inom den offentliga sektorn, finns bara 56 procent kvar i tjänst om 15 år. Inom åtta år går en fjärdedel i pension. Frågan är: Hur skall vi ersätta dessa personer? Jag hoppas att kommunerna snabbt inser att kampen om ung, utbildad personal nu har kommit igång på allvar. Därför borde man inom hela den offentliga sektorn nu komma ifrån de korta snuttjobben och i stället erbjuda fasta anställningar, allt med tanke på framtiden.

Herr talman! Sedan till sist en liten kommentar. Det var bra att minister Manninen i sitt anförande också tog upp statsförvaltningen på ett lämpligt, kritiskt sätt. Vi riksdagsmän måste, så som åtminstone jag har uppfattat det, lita på att regeringen ställer samma effektivitetskrav på statsförvaltningen som man ställer på kommunerna och regionförvaltningen. Vår insikt är naturligtvis begränsad till den delen.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva hallintoselonteko on jatketta Vanhasen hallituksen harmaalle politiikalle. Uutta ja innostavaa se ei paljonkaan lupaa, uusia selvityksiä kylläkin, mutta pysähtyneisyyden aika jatkuu.

Valtion keskushallinto, ministeriöt ja keskusvirastot, elää lähes tsaarin aikaa. Todellisia uudistuksia ei ole tehty, eikä selontekokaan niitä lupaa. Hallitus kehuu politiikkaohjelmiaan, mutta niidenkin tulokset viipyvät. Vanhasen hallituksen "suurin" uudistus on ollut se, että yhdeksän ministerin erityisavustajat korotettiin poliittisiksi valtiosihteereiksi: hienoja ja hyvin palkattuja palkkiovirkoja poliittisille kaadereille, eipä juuri muuta.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii, että hallitus panee toimeen ministeriöiden ja keskushallinnon tehokkuuden ja tuottavuuden parantamisen edellyttämät uudistukset. Pohjana olkoot kansainvälisen asiantuntijaryhmän selvitykset toimivallan jakojen, vastuiden ja johtamiskapasiteetin tehostamisesta.

Alueellistamisessa Vanhasen hallituksella on kunnianhimoiset tavoitteet, mutta tulokset ovat laihat. Näyttää siltä, että keskusta sai hallitusohjelmaan hienot tavoitteet, mutta sosialidemokraattien sydän sykkii keskushallinnossa ja Helsingissä. Demarit jarruttavat alueellistamista ja johtavat tätä kilpailua 9—1. Maakuntien alasajo kiihtyy, katteettomat lupaukset alueellistamisesta vain katkeroittavat maakuntien kehityksestä huolta kantavia. Alueellistamispäätöksille antaisi nyt erinomaisen tilaisuuden Pääkaupunkiseudulla edessä oleva valtion henkilöstön mittava poistuma. 22 000 henkilöstä peräti 13 500 poistuu eläkkeelle tai muutoin lähimmän kymmenen vuoden kuluessa.

Pääministeri Lipposen ensimmäinen hallitus uudisti valtion aluehallinnon. Perustettiin työvoima- ja elinkeinokeskukset, jotka toimivat vaihtelevalla menestyksellä. Niiden hallintomalli on yhä ongelmallinen. On syytä pohtia koko järjestelmän uudelleenrakentamista.

Aluehallintouudistuksessa perustettiin myös suurläänit. Niiden osalta uudistus epäonnistui lähes täysin. Mammuttiläänit eivät ole toimivia, luvattuja säästöjä ei ole syntynyt, eikä tehokkuus ole parantunut. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, että aluehallinto tulee uudistaa kokonaan. Nykyinen lääninhallinto on syytä purkaa kohtuullisessa aikataulussa henkilöstön asema huomioon ottaen. Lääneille kuuluvat tehtävät tulee siirtää uudistettavalle maakuntahallinnolle ja kihlakuntatasolle sekä pieneltä osin keskushallintoon.

Herra puhemies! Hallituksen selonteossa on seuraava kihlakuntia koskeva kohta: "Ministeriöille siirretään toimivalta päättää ainakin poliisin, syyttäjän, ulosottotoimen ja maistraattien toimipaikoista." Tämä merkitsee sitä, että heti seuraavien eduskuntavaalien jälkeen Suomessa on 30—40 kihlakuntaa nykyisten 90 sijaan, jos keskusta ja sosialidemokraatit ovat vallassa. Erityisesti poliisin osalta palvelujen heikentäminen on vakava asia. Maaseudun ihmiset jätetään EU:n ja hallituksen erityissuojeluksessa olevien susien ja karhujen armoille.

Noin 50 seutukuntakaupungin kaupunginjohtajat vierailivat 24. päivänä helmikuuta tänä vuonna täällä eduskunnassa. He vastustivat jyrkästi kaupunkiensa kihlakuntapalvelujen alasajoa. Altavastaajaksi määrätty valtiosihteeri Antti Mykkänen joutui koville, ja hallitus peruuttikin seuraavana aamuna tylyt suunnitelmansa. Hallitus siirsi ratkaisut seuraavien eduskuntavaalien yli ja ehdottaa selonteossa vain, että likaisen työn kihlakuntien alasajosta tekisivät sisä- ja oikeusministerit.

Kaupunginjohtajavierailun seurauksena eduskuntaan syntyi seutukuntakansanedustajien verkosto keskustan voimamiehen, ed. Olavi Ala-Nissilän johdolla. Ala-Nissilän kotikaupungista Loimaalta hallituksen tappolistalla ovat poliisi, ulosotto ja syyttäjä. Käräjäoikeuskin on vaarassa. Näin Loimaa lähes viidenkymmenen vastaavan kokoisen seutukaupungin mukana menettäisi lukuisia työpaikkoja ja seutukunnan palvelut etääntyisivät kauas. Ed. Ala-Nissilän kanssa tuossa verkostossa seuraamme hallituksen suunnitelmia haukan katsein.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää kihlakuntien palveluja ja toimipaikkaverkkoa tärkeänä asiana. Emme hyväksy palvelujen sellaista rajua alasajoa, mitä hallitus suunnittelee. Päätösvalta toimipaikkaverkosta tulee säilyttää valtioneuvostolla, jotta harkintavalta ja vastuu säilyvät korkealla tasolla.

Herra puhemies! Erittäin kurjaan jamaan ajamastaan kuntataloudesta hallitus ei halua puhuttavan selonteon yhteydessä. Kuntien talousahdingosta kärsivät eniten lapsiperheet, sairaat ja ikääntyvät ihmiset sekä elinkeinoelämä ja työllisyys. Kuntien perusongelma on rahanpuute, jota näennäiset hallintouudistukset eivät poista. (Ed. Väistö: Mistä rahat?)

Selonteko ei lupaa mitään todella uutta ja toivoa antavaa kunnille. Palvelualuesuunnitelmat kannattaa toki katsoa läpi, mutta niiden varaan ei voi tulevaisuutta rakentaa. Miten ne toisivat uutta rahaa tai muuttaisivat palvelutuotantoa? Väestö ikääntyy, menot karkaavat käsistä ja verotulot supistuvat. Epäselväksi jää, aikooko hallitus siirtää verotusoikeuden tai suuret valtionosuudet palvelualueille peruskuntien sijaan. Näillä keinoilla kunnallishallinnon rakenneuudistus toteutuisi nopeasti, mutta ne ovat kovia ratkaisuja.

Kuntayhteistyössä on syytä kannustaa erilaisia muotoja. Esimerkiksi Jyväskylän seudun verkostokaupunkiyhteistyö lähes kymmenen kunnan kesken on mielenkiintoinen hanke. Samoin Viitasaaren ja Pihtiputaan kuntaparimalli antaa uudenlaisia kokemuksia erittäin tiiviistä yhteistyöstä. Muualla maassa löytyy lisää.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä asettaa tavoitteeksi kuntien laaja-alaisen yhteistyön lisäämisen. On syytä muodostaa terveydenhoitopiirit ja vastaavaa mallia pitää tarkastella myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen osalta. Olemme valmiit asettamaan tavoitteeksi myös kuntauudistuksen edistämisen siten, että vuonna 2013 Manner-Suomessa olisi noin 250 kuntaa. Pakkoliitoksia emme kannata, mutta järkeviin liitoksiin tulee olla rohkeutta määrätietoisin keinoin. Kuntalaiset ovat usein valmiimpia realistisiin uudistuksiin kuin kuntien ahtaasti ajattelevat poliittiset päättäjät vanhoissa puolueissa.

Herra puhemies! Valtion keskushallinnossa tulee eduskunnan asemaa vahvistaa ja valtiovarainministeriön tai muun virkakoneiston valtaa ohentaa. Läheisyysperiaatetta hallinnossa tulee kunnioittaa. Päätösvaltaa tulee siirtää aluetasolle erityisesti yksittäistapauksissa, tukitoiminnoissa ja lupahallinnossa. Alueellistamisessa on siirryttävä sanoista tekoihin.

On selvää, että vaaleilla valittu peruskunnan valtuusto ei riitä turvaamaan kansanvallan toteutumista. Siellä, missä tehdään merkittäviä poliittisia päätöksiä, on päätöksentekijöillä oltava myös vahva demokraattinen valtuutus. Kainuun hallintokokeilua on syytä analysoida huolellisesti. Erityisesti on tarkasteltava kustannusten kehittymistä, palvelujen laadun ja saatavuuden muutoksia sekä demokratian toteutumista. Kainuun tapainen kokeilu tulisi panna käyntiin myös parissa muussa maakunnassa, esimerkiksi Keski-Suomessa ja Varsinais-Suomessa.

Selvitysmies Esko Riepulan ehdotukset maakunnan liittojen aseman vahvistamisesta hajosivat lähes täysin. Selonteossakin ne ohitetaan vain lyhyellä maininnalla. Maakunnallisen päätöksenteon vahvistamista ei kuitenkaan saa unohtaa. Maakunta- tai aluetason merkitys kasvaa, ja luottamusta siihen tulee lisätä muun muassa lääninhallinnon purkamisen ja kuntauudistusten myötä demokratiaa ja osaamista vahvistamalla.

Pääkaupunkiseudun ongelmien ratkaiseminen vaatii myös ennakkoluulotonta otetta. Vastuu on ensi sijassa alueen kaupungeilla, mutta valtio ei voi olla toimettomana, jos ihmiset ja elinkeinoelämä kärsivät paikallisten päättäjien kyvyttömyyden johdosta. Erityisesti Pääkaupunkiseudun kasvu aiheuttaa monenlaisia ongelmia ja epätervettä kustannusten nousua. Globaalissa kilpailussa Helsingin menestys on kuitenkin koko maamme etu.

Hallinnon välttämättömät uudistukset koskettavat syvällisesti henkilöstöä. Valtio ja kunnat joutuvat tulevina vuosina kilpailemaan korkeatasoisesta työvoimasta. Myös henkilöstön jaksamisesta on kannettava vakavaa huolta. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä korostaakin voimakkaasti hyvän henkilöstöpolitiikan, johtamisen ja yhteistoiminnan välttämättömyyttä.

On käsittämätöntä, että sähköisen asioinnin osalta Suomi on korkeasta teknologiasta huolimatta lähes kehitysmaa. Valtionhallinnossa järjestelmien sekavuus ja yhteensopimattomuus on ongelma, joka pitää pikaisesti poistaa, ja sähköisen asioinnin mahdollisuudet tulee turvata koko kansalle.

Herra puhemies! Hallintoselvityksiä on tehty runsaasti. Hallitus lupaa niitä lisää. Nyt on kuitenkin päästävä toimenpiteisiin. Hallintovaliokunnan tulee tarkoin paneutua hallinnon ongelmiin ja uudistustarpeisiin. Valitettavasti selonteko ei anna paljonkaan konkreettisia eväitä tarkastelulle, joten valiokunnan tulee olla poikkeuksellisen oma-aloitteinen ja luova kokonaisuutta ja yksityiskohtia pohtiessaan. Kansa odottaa parempaa palvelua ja tehokkaampaa hallintoa, arvoisat ministerit!

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen eduskunnalle antamaa ja nyt käsittelyssä olevaa hallintoselontekoa valmisteltiin todella pitkään. Ilmeisesti selonteon valmistelutyössä heijastuivat kahden päähallituspuolueen toisistaan poikkeavat aluepoliittiset näkökohdat. Käydyn kädenväännön ja pitkän valmistelutyön tuloksena valmistunut laaja selonteko Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa on yleisesti ottaen varsin onnistunut. Selonteko pitää sisällään monia kauniita tavoitteita ja periaatteita, mutta ryhdyttäessä analysoimaan selonteon sisältöä tarkemmin haihtuu monissa kohdin saatu ensivaikutelma.

Selonteon sisältämillä toimenpide-ehdotuksilla ja tavoitteilla sekä niiden toteuttamiseen kaavailluilla voimavaroilla ja toimenpiteillä ei nykyistä hallintojärjestelmäämme pystytä korjaamaan sen enempää valtakunnallisella, maakunnallisella, seutukunnallisella kuin paikkakuntakohtaisella tasollakaan. (Ed. Väistö: Mitä tilalle?) Yhtenä selonteon yleisteemana on tehokkuuden ja kilpailun korostaminen. Tämä johtoajatus etenee kautta linjan kaikessa hallintotoiminnassa valtakunnan tasolta kylätasolle saakka. Tästä toiminnasta on tullut nykyisille hallituspuolueille kuin pyhä lehmä, jonka arvosteleminen tai eteenpäin kulkemisen estäminen on kiellettyä.

Perussuomalaisten mielestä kuntien eri palvelujen yksityistämisestä on tähän saakka saatu valitettavan paljon kielteistä kokemusta. Esimerkiksi kiinteistö-, ruoka- ja kuljetuspalvelut ovat tasoltaan romahtaneet huomattavasti verrattuna aikaan, jolloin kyseiset toiminnat suoritettiin kunnan palkkalistoilla olleiden työntekijöiden toimesta. Kaikkein räikeimpänä esimerkkinä tästä voidaan todeta Helsingin surullisen kuuluisa vammaiskuljetusten yksityistämishanke. Lisäksi palvelutyötä tekevien työntekijöiden palkkataso on alentunut ja työehdot ovat heikentyneet aikaisemmasta. Hallituksen selonteosta käy läpi myös selkeä EU-palveludirektiivin voimaanastumisen odotus. Perussuomalaisten mielestä koko hanke tulisi ehdottomasti torjua, sillä esitetyt toimet eivät millään tavoin pystyisi varmistamaan palvelujen tarjoajien riittävää valvontaa ja palvelujen laadusta huolehtimista.

Arvoisa puhemies! Palvelujen tarjonnassa paikallistasolla perussuomalaiset ovat aina korostaneet niin kutsuttua yhden luukun periaatetta. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että mahdollisimman monet valtion, aluehallinnon, paikallishallinnon, Kansaneläkelaitoksen, työvoimaviranomaisten, jopa seurakuntien ja muiden mahdollisten toimijoiden palvelut tarjottaisiin samasta paikasta. Tällöin näitä pisteitä voisi olla kaikissa kunnissa ja suurimmissa kylissäkin. Asiakkaan ei tarvitsisi kulkea kymmeniä kilometrejä jopa toiselle paikkakunnalle voidakseen asioida viranomaistahojen kanssa, vaan tästä yhteispalvelupisteestä käsin asiat hoituisivat kätevästi lähellä kotia. Palvelujen lähelle tuominen olisi perussuomalaisten mielestä vähintä, mitä yhteiskunta voi kansalaisilta kerättyjen verovarojen vastineeksi tarjota.

Selonteossa korostetaan kautta linjan kuntien välisen yhteistyön aikaansaamaa toiminnan tehostumista ja säästöjä. Perussuomalaiset kannattavat seutukuntayhteistyön lisäämistä esimerkiksi terveydenhuollon sekä sosiaali- ja koulutoimen osalta. Järkevä yhteistyö tuo säästöjä johtotason kustannuksissa ja voi onnistuessaan tarjota jopa korkeampitasoisia palveluja.

Arvoisa puhemies! Hallintouudistusprojektin merkittävin ja eniten puhetta aiheuttanut osa on varmasti jo viimeisten kymmenen vuoden ajan ollut kihlakuntauudistus, kuten täällä monessa puheenvuorossa on jo tuotu esiin. Me olemme toistuvasti arvostelleet suoritettua kihlakuntauudistusta siitä, että se johti varsinkin poliisipalvelujen epätasa-arvoiseen saantiin eri puolilla Suomea. Poliisipiirien liika laajuus on johtanut siihen, että varsinkin viikonloppuisin ja öisin hälytysajat ovat voineet syrjäseuduilla venyä jopa tunteihin ja ääritapauksissa poliisi on jäänyt jopa kokonaan saapumatta. Nyt viime aikoina tietysti ministerin määräyksellä on osin saatu kaksi partiota toimintaan tällaisina aikoina, mutta joitakin aikoja sitten partioita oli ainoastaan yksi.

Eduskunnassa luvattiin myös poliisien palkkausjärjestelmän uudistuksen yhteydessä, että ongelmat tulevat helpottumaan poliisipalvelujen osalta. Valitettavasti tämäkään lupaus ei pitänyt paikkaansa. Hallituksen nyt käsittelyssä olevassa selonteossa on lykätty lopullinen kihlakuntajärjestelmän muuttaminen vuoteen 2008 kokonaisarvion tekemisen vuoksi. Selvitystyössä tulee kuitenkin muistaa, että poliisitoiminta on kansalaisten peruspalvelua, jota tulee saada nopeasti, ja sen tulee olla saatavissa kaikkina vuorokaudenaikoina paikkakunnasta riippumatta. Tähän ei päästä toiminta-alueita suurentamalla vaan poliisivirkoja täyttämällä eikä lakkauttamalla.

Syyttäjälaitoksenkin osalta on jouduttu hankalaan tilanteeseen. Juttujen lisääntyminen ja monimutkaistuminen yhdistettynä hovioikeuskäsittelyn uudistamiseen on lisännyt syyttäjien työtaakkaa merkittävästi. Juttujen käsittelyajat ovat venyneet jo kansalaisten oikeusturvankin kannalta liian pitkiksi. Monissa syyttäjänvirastoissa eletäänkin tällä hetkellä sietokyvyn äärirajoilla ja siitä huolimatta juttujen käsittelyajat pitenevät edelleen.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä hallintouudistusta tulee lähteä suorittamaan kansalaislähtöisesti, ei pelkästään säästäminen ainoana johtavana ajatuksena. Julkisen hallinnon perustehtävä on palvella kansalaisia mahdollisimman hyvin ja tehdä se luonnollisesti mahdollisimman pienin kustannuksin. Perussuomalaisten mielestä hallinnon peruspalvelut on turvattava toimivina ja korkealaatuisina. Yksityistäminen on tehtävä tapauskohtaisesti harkiten ja saaduista kielteisistä kokemuksista on pikaisesti otettava opiksi.

Lopuksi antaisin tämän selonteon valiokuntakäsittelyyn aikaisemminkin esittämäni ajatuksen. Kannattaisi vakavasti harkita toimimattoman ja turhan läänitason poistamista hallintorakenteestamme, koska monella osa-alueella läänitason valvontatoimi on niin sanottua lumetoimintaa eli näennäisvalvontaa, ja siirtyä keskushallinnon ja paikallishallinnon suoraan kanssakäymiseen, jolloin ehkäpä kykenisimme säilyttämään paikallistason palveluissa riittävän korkean tason. Sanoohan jo vanha suomalainen sananlaskukin: "Mitä useampi kokki, sen huonompi soppa."

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Kiitän mahdollisuudesta muutamalla sanalla tarkastella sisäasiainministeriön ja poliisin näkökulmasta selontekoa ennen lähtöäni sisäministerikokoukseen keskustelemaan muun muassa rajavalvontaviraston sijaintipaikasta.

Paikallispoliisin organisaatiomallihan on viimeisen kahdeksan vuoden aikana liittynyt kiinteästi kihlakuntajärjestelmään. Paikallispoliisi voi myös edelleen toimia kihlakuntamallin pohjalta, jos poliisia koskevaa lainsäädäntöä muutetaan siten, että poliisilaitosten välinen täydellinen yhteistoiminta on mahdollista. Poliisin johtamisjärjestelmää on lisäksi selkeytettävä kaikilla tasoilla niin, että sivuttaisohjausta karsitaan ja organisaatio on virtaviivainen, tehokas ja mahdollistaa voimavarojen joustavan käytön. Tätä samaa asettamani selvitysmies Jaakko Jonkka myös selvityksessään ja esityksessään korosti.

Hallintoselonteossa todetaan, että kihlakunnanvirastojen nykyiset toimialat kehittävät organisaatiotaan tavalla, joka parhaiten turvaa toimialan palvelujen saatavuuden ja laadun. Maassamme olisi siten asianomaisen ministeriön päättämä määrä poliisilaitoksia, ulosottopiirejä, syyttäjäyksiköitä ja maistraatteja sekä toimialoittaisia yhteistoiminta-alueita. Ministeriö päättäisi toimialansa organisaatioiden ja toimipaikkojen määrästä ja sijoittamisesta kihlakuntiin. Nykyisin poliisilaitoksen ja maistraatin sijaintipaikasta ja palveluyksiköistä päättää lääninhallitus. Palvelupisteiden määrä säilyisi pääosin nykyisellä tasolla.

Poliisilaitosten yhteistoiminnan tehostamisella saadaan joustoja peruspoliisitoiminnan, kuten hälytystoiminnan ja rikostutkinnan, voimavarojen käyttöön. Sisäisestä hallinnosta ja poliisitoiminnallisista tukitarpeista, muun muassa päivystys- ja valmiustehtävistä, säilöönotettujen ja pidätettyjen vartioinnista, vapautuvia voimavaroja voitaisiin tällöin suunnata peruspoliisitoimintaan. Lähtökohtana pitää olla, että kentällä toimivien poliisimiesten määrä säilyy vähintään ennallaan. Tästä olemme myös poliisin määrärahoissa pitäneet huolen.

Poliisilaitosten välisen yhteistoiminnan kehittäminen mahdollistaisi myös erityisosaamista vaativien tehtävien keskittämisen suurempiin kokonaisuuksiin, jolloin voitaisiin nykyistä paremmin turvata erikoistumista vaativien poliisitehtävien laatu ja arjen turvallisuus erikoisosaamisenkin osalta.

Sisäisen turvallisuuden näkökulmasta hallinnon kehittämisessä tärkeintä on turvata palvelut ja kansalaisten turvallisuus. Poliisipalvelujen järjestämisessä lähtökohtana pitää olla, että poliisi näkyy niin harvaanasutuilla alueilla kuin taajamissakin ja että poliisi tuntee paikalliset olosuhteet. Tämä periaate, arvoisa puhemies, näkyy eduskunnalle annetussa hallintoselonteossa, ja tämän mukaisesti sisäasiainministeriö tulee myös toimimaan.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Eräitä kommentteja ryhmäpuheenvuoroissa esitettyihin näkemyksiin. Aluksi haluan kiittää ryhmäpuheenvuorojen pitäjiä noin yleisesti ottaen hyvin rakentavista ja asiallisista puheenvuoroista.

Ensinnäkin, mitä tulee valmisteluun, kun todettiin, että valmistelu on jatkunut pitkään, se on totta. Tavoiteaikataulukin hiukan venyi niin, että kaksi kertaa tavallaan eduskunnalta pyydettyä päivämäärää jouduttiin siirtämään. Mutta haluan kuitenkin todeta, että varsinaisesti määräaikojen puitteissa hallitusta oli velvoitettu antamaan tämä selonteko vuoden 2005 loppuun mennessä, eli tässä suhteessa me olemme harvinaisen hyvissä ajoin liikkeellä, kun yleensä käy niin, että aivan viime tingassa siinä lopullisessa määränpäässä se annetaan. Nyt on syytetty, että viivästyminen osoittaa päättämättömyyttä. Minusta voidaan asia tulkita täysin toisin: voidaan tulkita se niin, niin kuin itse tulkitsen, että hallituksessa eri puolueet ovat suhtautuneet vakavasti ja on käyty hyvin perusteellinen keskustelu eri puolueiden näkökohdista ja siltä pohjalta on sitten sovittu yhteinen näkemys, niin kuin tietysti aina monipuoluehallituksessa tehdään. Tässä mielessä minusta ei ole mitään erikoista, jos näkökohtia sovitellaan yhteen. Se kuuluu demokratiaan.

Ihan muutama sana myöskin tähän kunta- ja palvelurakennekeskusteluun.

Ensinnäkin on syytä todeta, että me tarvitsemme kuntarakenteeseen muutoksia, mutta tarvitsemme myös palvelurakenteeseen, sillä käsittelemällä vain kuntarakenteita me emme saa riittäviä tuloksia. Siitä kertoo selkeästi muutama yksinkertainen luku.

100 pienimmän kunnan menot ovat 3 prosenttia kuntien menoista, 300 kunnan menot ovat alle 25 prosenttia kuntien kokonaismenoista, eli 100 suurimmassa kunnassa Suomessa tapahtuu yli 75 prosenttia kaikista Suomen kuntien menoista. Jokainen ymmärtää, että askartelemalla 25 prosentin parissa ei kokonaisratkaisua löydy ja säästöjä voidaan tehdä eniten siellä, missä on suurimmat menot. Eli koko kenttä on käytävä läpi ja kuntarakenteen ohella palveluiden rakenteet, tuottamistavat aina kilpailuelementin mukaantuomiseen saakka. Tämä on välttämätöntä, jotta kokonaisuudessaan saadaan taloudellisia tuloksia aikaan.

Mitä tulee siihen, että kokoomus hyvin reippaana täällä esiintyy kuntarakenteen muuttajana ja yhteistyön puolustajana, voi vain todeta, että puheet ja teot ovat täysin eri maata. Siellä, missä tarvittaisiin, otetaan nyt esimerkiksi Nurmo ja Seinäjoki, siellä on kokoomuksella teemana jopa vaaleissa, että kuntia ei saa yhteenliittää missään tapauksessa, (Ed. Salo: Ei pidä paikkaansa!) mikä olisi kaikkein järkevin linja Nurmon ja Seinäjoen tapauksessa. — Vaali-ilmoitukset voidaan toimittaa teille, jos te ette itse sitä satu muistamaan.

Mitä tulee yhteistoimintaan, niin täällä ed. Asko-Seljavaara totesi, että ei tätä Helsingin ja Kuuman yhteistyötä missään tapauksessa saa lainsäädännöllä velvoittaa. Mutta tosiasia on, että näihin joudutaan, ja jos tästä lähdetään koko Suomenkin osalta, että ei mitään lainsäädäntöä, niin on samalla syytä unohtaa koko rakenneuudistukset. Me tarvitsemme myöskin lainsäädäntöä. Ilman sitä näitä rakenneuudistuksia ei ole mahdollista tehdä. Minä toivon, että Helsingin alueen ja Kuuman yhteistyössä päästään eteenpäin, ja aina yhteistyössä päästään eteenpäin hyvin siihen saakka, kun ollaan retorisella tasolla. Sen jälkeen kun pitää tehdä ensimmäiset päätökset siitä, että omassa kunnassa luovutaan jostakin naapurin hyväksi, ne ensimmäiset esteet tulevat.

Mitä tulee siihen, että Vantaa ei ole saanut yhtään laitosta, niin alueellistamista koskeva lakihan kieltää niiden sijoittamisen tosiasiassa Vantaalle alueellistamismielessä, koska alueellistamisessa on määritelty, että näiden kuntien alueelle sijoitettua ei katsota alueellistamiseksi, elikkä Vantaalle ei ole mahdollista alueellistaa. Totta kai muutoin voi, niin kuin esimerkiksi Metsähallitushan sijaitsee Tikkurilassa, Vantaan alueella olla virastoja, mutta se ei ole mitään alueellistamista. (Ed. Puhjo: Ja Kakolan vankila siirrettiin!)

Mitä tulee sitten yleensä näihin hallinnon ristiriitoihin, joista ed. Cronberg totesi, että niitä ei ole tässä ratkaistu, niin ei varmasti tässä ratkaista enkä usko, että millään muullakaan kerralla näitä ratkaistaisiin. Jos niin voitaisiin tehdä, niin edelliset hallitukset Suomessa, joita on aika suuri joukko, olisivat varmaan jo sen tehneet.

Ed. Kankaanniemi totesi, että suurin saavutus oli se, että yhdeksän ministerin erityisavustajaa nostettiin valtiosihteereiksi. Siinä ed. Kankaanniemi käytti totuutta todella säästeliäästi. Ei haittaisi, vaikka se olisi suuremmassa kunniassa kristillisdemokraattienkin parissa.

Ed. Puhjo totesi täällä, että valtionosuusuudistus siirtyy seuraavalle hallitukselle. Ei siirry. Kyllä tämä hallitus tulee tekemään valtionosuusuudistuksesta ehdotuksen tälle eduskunnalle, ja se tulee voimaan 2006 alussa. Mutta on päivänselvää, että valtionosuusuudistuksia tehdään tulevallakin hallituskaudella ja on aina tehty ja tullaan tekemään, koska maailma muuttuu, mikään ei pysy ennallaan, ja jo yksistään palvelu- ja kuntarakenneuudistus edellyttää, että myöskin valtionosuusjärjestelmiin tehdään uudistuksia. Yksi keskeinen tavoite on siinä, että entistä enemmän kannustavaan suuntaan viedään järjestelmiä, niin että saadaan tuottavuutta ja tehokkuutta aikaan.

Sähköinen asiointi on hyvin keskeinen ja tärkeä asia. Täällä ed. Cronberg totesi, että siinä ei olisi yhtään hanketta meneillään. Kun on paljon näistä hankkeista puhuttu, voi todeta, että kyllä tässäkin hanke on meneillään. Jupa eli Julkisen hallinnon palvelut verkkoon -hanke vie sähköistä asiointia merkittävästi ja mittavalla tavalla eteenpäin. Uskon, että se tuo myöskin omalta osaltaan säästöjä.

Kaiken kaikkiaan toivon, että hallintovaliokunta ennakkoluulottomasti käsittelee tätä asiaa ja tuo omia näkemyksiään. Jos suuria viisauksia löytyy, niin kuin voisi oireilla ryhmäpuheenvuoroista, niin hallitus ottaa mielellään niitä kyllä vastaan.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen ministeri Mannisen kanssa aivan samaa mieltä siitä ja tiedän, että aika monet, hyvinkin vaikutusvaltaiset kokoomuslaiset tässä kaupungissa ovat sitä mieltä, että Pääkaupunkiseudun kunnat tulisi yhdistää. Me emme vaan vielä ole kypsyneet siihen vaiheeseen. Sen takia nyt on hyvä, että meillä on tämä 14 kunnan yhteistyö, jossa me pystymme harjoittelemaan tätä yhteistyötä. Mutta tiedän hyvin, että asuminen ja kaavoitus eivät voi onnistua, ennen kuin verovarat on yhdistetty. Mutta se aika nyt ei vaan ole vielä kypsä.

Mutta sitten haluaisin korjata ed. Granvikin puheenvuoroa siitä, että Hus olisi jotenkin erityisen suuri ja tehoton. Näin se ei suinkaan ole. Jos siis verrataan meidän johtavaa yliopistosairaalaamme Karolinska Sjukhusetiin tai Rikshospitaleen Oslossa, ne ovat 50 prosenttia kalliimpia kuin Hus, ja Hus ei suinkaan enää ole kallein yliopistosairaala Suomessa.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuulostaa siltä, kun kuunteli ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoroa täällä, mitä hän sanoi ryhmäpuheessaankin, että tämmöistä kuntien pakkoyhteistyötä ei tule tehdä. Tämä koskee varmasti, jos olen oikein ymmärtänyt, nimenomaan Pääkaupunkiseutua teidän osaltanne. Mutta kun mennään pienempiin kuntiin, uskon kyllä, että myös ed. Asko-Seljavaara on tukemassa tällaista pakkokuntayhteistyötä, mistä päästään siihen — ministeri Manninen osui aivan oikeaan siinä — että niin kauan kuin ollaan retoriikan tasolla, löytyy tahtoa, löytyy halua, mutta auta armias, kun päästään tekojen tasolle, silloin tulee kotiinpäin vetämisen meininki, että alueellistaminen on hyvä niin kauan kunhan se vaan tulee meille taikka ei ole meiltä pois. Kuntien yhteistyö ja kuntaliitokset ovat hyviä niin kauan kuin se ei vaan koske meitä.

Jos nyt, edustajatoverit hyvät, katsotaan itseämme peiliin, tunnustetaan, että jotain tarttis tehdä, niin ollaan valmiita tekemään sitä tämän yhteiskunnan edun nimissä kaikkialla eikä vaan niin, että oma kotipesä aina on ikään kuin irrallaan tästä kaikesta.

Veijo  Puhjo  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jäin ihmettelemään keskustan ristiriitaista ryhmäpuheenvuoroa. Ed. Lasse Hautala mainitsi keskustan tukevan Riepulan mallia, ja sitten hän päätti puheenvuoronsa, että tärkeintä on kuitenkin palveluiden turvaaminen. Nämä kaksi asiaa eivät oikein pelaa yhteen. Riepulan mallissahan eduskunnankin päättämät rahat jaetaan maakuntiin könttäsummana, joissa sitten ne jaetaan maakuntien haluamalla tavalla. Tällöin eduskunnan oma ohjaus heikkenee niin paljon, että uskon, että palveluihin ei enää sitten riitä tarpeeksi varoja, varsinkin kun näytti siltä, että hän mainitsi, että läänien toiminta on jäänyt kansalaisille vieraaksi. Me tarvitsemme tulevaisuudessa läänejä vakuutuslaitoksina siihen, että ne ulkopuolisina pystyvät valvomaan, että palvelut ovat hyviä ja niitä on saatavilla.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Puhjo on tulkinnut Riepulan mallia sillä tavalla, että se olisi olennaisesti palveluja heikentävä ja vaarantava. Näin ei suinkaan ole, vaan kyllä sen tarkoitus on taata laadukkaat, hyvät palvelut maakuntiin ja kuntiin ihmisille siten, että ihmiset itse saisivat ratkaista niiden palvelujen toteuttamistavat eikä niin, että ne olisi ylhäältä annettu.

Äskeisissä puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota kuntarakenteeseen ja pakkoliitoksiin. Kyllä peruslähtötilanne on se, että kuntaliitoksia ei missään tapauksessa tule tehdä pakon sanelemana vaan vapaaehtoisesti. Ja kun kokoomus peräänkuuluttaa näitä, niin juuri ministeri Manninen totesi, että Nurmo—Seinäjoki on hyvä esimerkki siitä, että kokoomus on eturintamassa ollut vastustamassa yhteistyönkin käynnistämistä ja selvitystä pakkoliitoksessa.

Kunnallisten palvelujen yksityistäminen (Puhemies: Minuutti!) oli yksi asia, mutta palaan siihen myöhemmin.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen kertoi äsken osuvasti kuntatalouden painopisteistä, ja näin on tietysti suurissa kunnissa.

Toistan, että me ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä emme usko, että kuntien yhdistäminen sinänsä on ratkaisu kuntien ongelmaan. Se on aivan muista ratkaisuista kiinni. Meillä ei ole tietenkään mitään kuntaliitoksia vastaan, mutta lähtökohtana täytyy olla vapaaehtoisuus ja kuntalaisten tahto.

Haluan vielä alleviivata, että kuntien ja kuntayhtymien täytyisi käsittää, että tärkeintä ei ole se, miten tai kuka tuottaa palveluja yhteiskunnassa, vaan tärkeintä on, että laadulliset palvelut ovat kaikille kansalaisille aina saatavissa ja oikeaan hintaan.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Manninen teki allekirjoittaneesta totuuden vääristelijän tai jopa pitemmällekin menevän, kun arvioin hallituksen tähänastisten hallintomuutosten ja uudistusten "suurimmaksi" saavutukseksi poliittiset valtiosihteerit. Tämä on arviointikysymys, ja ymmärrän sen, mutta vähän liian voimakas ehkä oli ministerin tyrmäys tässä suhteessa. Mutta ei siitä sen enempää.

Herra puhemies! Kuntatalouden ja kuntien kriisi on tosiasia. Nyt haluaisin kyllä ministeriltä kuulla, kun te tätä palvelualuemallia mainostatte ja toteatte, että hallitus sitä haluaa viedä eteenpäin, mitkä ovat siinä ne keinot, joilla kunnat kootaan palvelualueiksi ja sitten siitä eteenpäin. Kehitystä viedään siihen suuntaan, mihin te ilmeisesti haluatte, koska te kuntaliitoksista kovasti kerroitte. Onko hallituksella aikomusta esimerkiksi (Puhemies: Minuutti!) verotusoikeuden tai kuntien valtionosuuksien siirtämisestä palvelualueille?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun selonteon otsikko on Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa, minun mielestäni aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt se seikka, minkä meidän ryhmäpuheenvuorossamme otin esille, eli niin kutsuttu yhden luukun periaate. Minä en ymmärrä sitä, että valtionhallintoa siirretään vain harvoihin kuntiin. Miksei voida tehdä niin kuin muutamia vuosia sitten muun muassa postipalvelulain uudistamisen yhteydessä? Sisäministeriön taholta kansliapäällikkö lupasi, että sitä viedään voimakkaasti eteenpäin.

Viime vuonna, kun jälleen asiasta keskusteltiin, kävi ilmi, että ainoastaan muutamassa kunnassa on lähdetty viemään tätä periaatetta eteenpäin. Niissä muutamassa, joissa sitä on viety, tulokset ovat olleet hyviä. Minun mielestäni tärkeämpää periferiassa on se, että ihmiset saavat palveluja sillä tavoin, ettei tarvitse lähteä monien kymmenien kilometrien päähän useamman kunnan takaa hakemaan niitä. (Puhemies: Minuutti!) Eli otettaisiin vastaan ja sen jälkeen saataisiin sitä palvelua sieltä ja päätöksiä.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Manninen totesi, että hyvät ideat ovat tarpeen. Kun hallintovaliokunta tätä lähtee työstämään, niitä tarvitaan kyllä meillekin. Me kaikki tiedämme, että hallinnon uudistaminen on varsin vaativa tehtävä. Toisaalta uudistamista tarvitaan kaiken aikaa. Tietoyhteiskunta on tuonut tullessaan muutoksia ja myös mahdollisuuksia. Väestön ikääntyminen, tapahtuneet alueelliset väestömuutokset, hyvinvointipalvelujen lisääntyvä tarve esimerkiksi vanhustenhuollon alalla, kaikki nämä edellyttävät uudistamista.

Ed. Cronberg totesi, että jos alueellistaminen olisi aloitettu kymmenen vuotta sitten, tilanne olisi toinen. Silloin vihreät tulivat hallitukseen, kymmenen vuotta sitten, mutta eivät silloin ymmärtäneet, mitä pitäisi tehdä. Eli kyllä tämä jälkiviisaus toisaalta on imelä laji, mutta koko ajan pitäisi kuitenkin nähdä eteenpäin ja mieluummin (Puhemies: Minuutti!) vähän etuajassa ja tehdä rakenteiden uudistamista ennakkoon.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiosihteeri Mykkänen oli viime viikolla keskustan Keski-Suomen piirin piirikokouksessa, ja siellä hän muun muassa puheessaan mainitsi, että kuntien yhteistyön ja kuntien liitosten tie on liian hidas turvaamaan laadukkaat palvelut tulevaisuudessa. Hän asetti vastakkain nyt keskustelun alla olevan palvelurakenteen uudistamisen, kuntien yhteistyön ja kuntaliitokset, ja tämä on alueen päälehdessä oikein kissankorkuisin kirjaimin. Tällä tavalla herätettiin oikein vielä hiljaisimmatkin kuntaliitosten vastustajat alueella palautteesta päätellen hyvinkin kielteisesti. Minä kysyisin ministeri Manniselta:

Miten aiotte vastaisuudessa toimia niin, kun valtiosihteereitten tehtäväkuvaus on määritelty niin, että he luonnollisesti tuuraavat teitä ministereitä, että valtiosihteeri ei puhu pehmoisia maakunnissa tai ainakaan sillä tavalla, että se poikkeaa ministerin, ministeriön ja hallituksen linjasta, niin kuin tässä tapauksessa hyvin karkeasti on poikettu, minkä, (Puhemies: Minuutti!) kiitän, ministeri Manninen korjasi täällä puheenvuorossaan erittäin hyvin.

Matti Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääosa palveluista tuotetaan kunnissa, niin kuin tiedetään, ja silti kuntien ja valtion väliin on Suomessa rakennettu moninkertainen byrokratia. Kansalaiset eivät ymmärrä, miksi kaikkia näitä eri hallintotasoja tarvitaan. Miksi Jyväskylän asioita pitää kierrättää Turun kautta tai Vantaan asioita Hämeenlinnan kautta?

Nyt hallituksen pitäisi aluekeskusohjelmassa ja tässä uudistuksessa katsoa kokonaisuutta. Taannoin epäonnistui lääniuudistus. Siinä ei päästy siihen, mitä haettiin. Se oli torso. Kysynkin ministeriltä:

Aikooko ministeri ja hallitus nyt siirtää läänien tehtävät valtiolle ja maakunnille?

Astrid Thors /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallintoselonteossa todetaan, että kuntajakolakia muutetaan ennen vuoden 2008 loppua. Kysyisin kuitenkin — kun on erilaisia viestejä niin sanotusta valtiosihteerityöryhmästä, johon myöskin ed. Vielma viittasi, että tehdään vielä uudistuksia nimenomaan kuntajakolakiin tämän eduskunnan aikana — kumpi on se oikea aikataulu ja miten hallintovaliokunnan tulee tähän suhtautua?

Mitä sitten tulee suuriin kuntiin, niin voin vain todeta, että Helsinki ei vuoteen pysty tekemään mitään uusia sosiaalipalvelusopimuksia, koska sosiaalipalveluja uudelleenjärjestetään ja se merkitsee, että Helsinki maksaa miljoonan verran niin sanottuja rankaisumaksuja tälle mainitulle Husille. Kokoomuksen pitäisi ehkä tehdä samassa kaupungissa sillä tavalla kuin se sanoo, periaatteessa kaupungissa, jota se hallitsee.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa ed. Paasio otti hyvin voimakkaasti kantaa siihen, että maakuntaitsehallintoa — en tiedä, tarkoittiko hän, ettei sitä tarvita — mutta se ei ole se, mitä kehitetään. Kun nyt kuitenkin muistamme, että viime hallituskaudella Lipposen hallitusten aikana nimenomaan maakuntiin on voimavaroja lisätty ja Kainuun hallintomallikokeilu on menossa, niin oli hyvin voimakas kannanotto maakuntaitsehallintoa ja maakuntien kehittämistä vastaan sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa.

Toisaalta toteaisin että ed. Asko-Seljavaara kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa sanoi, että 100 kuntaa tarvitaan. Mitkä ovat ne 332 kuntaa, jotka pitää lakkauttaa?

Heli Paasio /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella näin totesin, että kolmatta tasoa elikkä niin kutsuttua maakuntaitsehallintoa ei tarvita. Tämä kaksinapainen järjestelmä perustuu nimenomaan vaaleilla valittuun kuntaosuuteen ja valtionosuuteen. En tarkoita, etteikö maakuntia tarvita, etteikö maakunnan liittoja tarvita. Kysymys on, minkälainen väliporras kenties siihen rakentuu, miten yhteistyötä tehdään. Kysymys on nimenomaan, rakentuuko siihen tietty väliportaan hallinto vai ovatko maakunnan liitot nimenomaan kuntien tiettyjen yhteisöjen toimimismallia. Ei pidä ymmärtää ehdoin tahdoin väärin. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee ennen kaikkea kansanvaltaislähtöisyyttä siltä osin. Kansa valitsee vaaleilla päätöksentekoelimet, ja niistä lähtökohdista tämä kaksinapainen järjestelmä on se, mitä tuetaan, koska silloin kansalla on se valta, mikä sille kuuluu.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä haluaisin vain vastata ed. Vihriälälle siitä, että tämä kanta 100 kunnasta ei suinkaan ole kokoomuksen, vaan minun omani. Minä sanoin se aivan selvästi, että näin on asia. Totta kai, jos Kainuun hallintokokeilussa yhdistetään kahdeksan kuntaa, niin jos me yhdistämme kahdeksan kuntaa aina nipuiksi, niin aika pian saamme ehkä 100 tai 200 kuntaa, ja se on oman mielipiteeni mukaan se, mihinkä tässä maassa pitäisi pyrkiä.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä keskustalle. 90-luvun alussa uusi valtionosuusjärjestelmä merkitsi vähän Riepulan mallin tyyppistä järjestelmää, missä könttäsumma jaettiin paikallisesti sinne, mihin se järkevintä oli. Näin ajateltiin, että se siellä osataan. Nyt kuitenkin muutama vuosi sitten sosiaali- ja terveysvaliokunta lausunnossaan mainitsi, että tämä uusi valtionosuusjärjestelmä järjestelmänä on aiheuttanut selvää epätasa-arvoisuutta terveydenhuollossa ja muun muassa ne meidän päättämämme korvamerkityt lasten psykiatrisen hoidon rahat olivat merkki siitä, että ainakaan tätä asiaa ei paikallisesti joko osattu, haluttu tai taloudellisesti pystytty hoitamaan, kun rahat olivat menneet muualle.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkään en ole löytänyt tästä selonteosta sitä visiota ja tavoitteita, mikä hallituksella on aluekehityksen ja aluehallinnon rakenteitten tulevaisuuden suhteen. Varmasti niitä on, niin kuin ministeri Manninen sanoi, päähallituspuolueissa ainakin mietitty, ja kun kuunteli edustajien Paasio ja Hautala puheenvuoroja, niin se selvä näkemysero on. Kysyisin kuitenkin, ministeri Manninen, teidän näkökulmaanne, mikä on valtionhallinnon rooli, maakuntaliittojen rooli, mikä on suurkaupunkien rooli ja mahdollisesti seutukuntienkin rooli tulevassa aluehallinnossa.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on kaivattu ideoita, niitäkin tarvitaan ja varmaan tarvitaan tällaista. Hallintovaliokunnassa kannattaa miettiä näitä eri lähestymistapoja. Otan kaksi esimerkkiä:

Toinen on se, että kun esimerkiksi on tapahtunut vaikka käräjäoikeuksien yhdistämistä, niin siinä helposti käy niin, että pienipalkkainen kansliahenkilökunta ja osin asiakkaatkin lähtevät pyörille. Sen sijaan tuomarit voivat olla yhdessä paikassa. Joskus voisi olla niinkin, että nämä korkeapalkkaiset herrat liikkuisivat ja palvelut olisivat lähellä ihmisiä. Uskon, että se on tavoitteenakin.

Toinen näkökulma on se, mihin ed. Kankaanniemikin viittasi, tämä seudullinen näkökulma. Tarvitaan vahvaa vuorovaikutusta maakunnissa seutukuntien kesken. On huonoa, jos valtionhallinto lähtee ohenemaan tai vetäytyy seutukuntakeskuksista. Eikö voitaisi ajatella, että lääninhallinnossakin olisi joitakin sellaisia tehtäviä, joita voitaisiin siirtää tänne seututasolle? Toivon, että hallintovaliokunnassa (Puhemies: Minuutti!) tätäkin mietitään.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin lyhyt korjaus vain ministeri Manniselle Nurmon tilanteesta. Nurmossa on useita kokoomusyhdistyksiä, joissa muun muassa Hyllykalliolla on erittäin vankka halu Seinäjoen liitokseen ja yhteistyöhön. Kanta-Nurmon osalta tilanne on toinen, ja siellä on vahvoja persoonia, jotka vastustavat kuntaliitosta. Mutta yksi sellainen enemmistö Nurmon valtuustossa on aina löydettävissä, että kuntaliitosselvitys tehdään ja myöskin kuntaratkaisu, jos halutaan. Myöskään kokoomuslaiset eivät ole tässä asiassa yksimielisiä, jonka varmaan valtuuston puheenjohtaja Nurmossa teille mielellään vahvistaa.

Mutta yksi asia: Ministeri Rajamäki kiinnitti huomiota tähän, että poliisin palvelut toimivat myöskin haja-asutusalueilla, ainakin paperin mukaan. Mutta käytännössä, kun mennään todelliseen elämään, niin tällä hetkellä tilanne on se, että poliisin palvelut ovat keskittyneet kihlakuntien keskuspaikkoihin ja niitten läheisyyteen ja hiekkateiden varressa olevat ihmiset, jotka tarvitsevat poliisipalveluja, eivät saa niitä tänä päivänä tyydyttävällä tavalla. Meille ei riitä se, että ne toimivat paperilla, niiden (Puhemies koputtaa) pitää toimia myöskin käytännössä.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli mielestäni hyvä, että kihlakuntauudistukseen kuitenkin otettiin aikalisä. Mielestäni paljon suurempi asia on vielä tämä keskushallinnon uudistusremontti, että sitä ryhdytään kuitenkin tällä hankkeella vauhdittamaan. Selonteossahan sanotaan, että jo tämän vaalikauden aikana siltä osin saadaan joitakin esityksiä. Olisin ministeriltä kysynyt, pannaanko tämä hanke nyt kuitenkin vireille jo tänä keväänä vai onko se tämän eduskunnan vastauksen jälkeen sitten. Keskushallinnossa ministeriöissä selonteon mukaan on neljänneksen väki lisääntynyt. Siellä kannattaa todella keskittyä oleelliseen ja siirtää niitä tehtäviä alemmalle tasolle.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron osalta kyllä jäi isoja kysymyksiä auki. Kannatatteko te tätä palvelualueuudistusta, josta hallituksen puolelta on laajemmin puhuttu, vai oletteko te sitä vastaan? Oletteko te vain kuntaliitosten linjalla, niin kuin tähän asti on ilmennyt? Ja jos te olette esimerkiksi maakuntahallinnon ja palvelualuemallin osalta tehtävien lisäämisen kannalla esimerkiksi kunnista suuremmille alueille, niin katsotteko te todella, että peruskuntien valtuustot riittävät sen kansanvallan vaikutuksen tuomiseen sinne, missä entistä enemmän päätöksiä tehdään? Mielestäni aina siellä, missä tehdään poliittisia päätöksiä, pitäisi olla poliittisten päättäjien mukana eikä välillistä, kaukaista hallintoa, joka on kansalaisista etäällä eikä ole vastuussa käytännössä juuri kenellekään.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen sanoi tuossa, että kihlakuntauudistus ei ole toistaiseksi mahdollista, koska nykyinen malli on ollut vasta niin vähän aikaa käytössä. Se on käsittääkseni tullut 1996, elikkä nykyinen malli on ollut olemassa suunnilleen yhtä kauan kuin Suomi on ollut EU:ssa. Siellä on kuitenkin kehitystä tapahtunut monessa muodossa. Mikä on ministerin mielipide: Kuinka pitkään tällaisen mallin täytyisi olla, että saisimme siitä osviittaa tulevaan?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On annettava tunnustus tämän hallintoselonteon laatijoille siitä näkökulmasta, joka selonteossa on. Lähtökohtana ovat palvelut eikä hallinto sinänsä. Palvelut ja niiden tarve on määräävä tekijä hallinnossa ja hallintorakenteen muodostamisessa. Tämä näkyy erityisesti kuntien osalta. Tämä näkökulma tuo kuntien osaltakin uudistukselle sekä kansalaisten että koko yhteiskunnan kannalta parhaan tuloksen. Meidän on turha arvuutella, mikä on oikea kuntien lukumäärä. Se määräytyy palveluiden tarpeen, tuottamisen tarpeen ja järjestämistarpeen mukaan.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palvelualojen rajojen aukaisemiseen on pystyttävä, jos kuntien talouskriisi halutaan pysäyttää. Minusta on aivan samantekevää, onko se toimintamalli kaksinapainen, yksinapainen vai kolminapainen, kun järkevään yhteistyöhön päästään. Meillä on liian useita toimijoita. Itse näen, että esimerkiksi lääninhallitustaso pitäisi ajaa selkeästi alas. Ainakin tuolla maaseudulla lääni on hyvin kaukainen, esimerkiksi kun sitä katsoo Lappeenrannasta käsin, kun läänin pääkaupunki sijaitsee Hämeenlinnassa.

Matti Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Puhjolle totean, että kun aikanaan valtionosuusuudistus tehtiin, sillä oli laaja kuntakentän tuki ja sillä oli laaja poliittinen tuki. Silloin arvioitiin, että kunnissa osataan paremmin päättää, miten valtionosuudet käytetään. Meidän tehtävämme, herra puhemies, on huolehtia, että lainsäädäntö on riittävän selkeä ja ohjaava, että kansalaiset saavat ne heille kuuluvat oikeutetut peruspalvelut, kuten kuuluu. Tämä toimintalinja ohjaa myös tätä selontekoa. Halutaan nimenomaan varmistaa, että palvelut ovat kaikille saatavilla, että ne tuotetaan riittävän tehokkaalla tavalla ja että rahat riittävät. Siitähän meillä on ongelma, ja se on tullut täällä esille (Puhemies koputtaa) joka puheenvuorossa.

Ed. Kankaanniemeltä kysyisin: Mitkähän mahtavat olla ne noin 250 kuntaa, jotka kristillisdemokraatit (Puhemies: Minuutti) säilyttäisivät? Eikö ole parempi, että näitä lukumääriä ei heitellä ollenkaan?

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Paasio vastauspuheenvuorossaan kiinnitti huomiota aivan oikeaan asiaan, että tarvitaan tekoja puheitten tilalle. Eli jos kerran ongelmat tiedostetaan, niin pitäisi olla rohkeutta päättää asioista niin Helsingin seudulla, Turun seudulla, Jyväskylässä kuin missä tahansa. Minä olen Espoon kaupungin virkamiehenä kuunnellut samoja valitteluja 35 vuotta sitten, lähes samanlaisia puheenvuoroja kuunnellut. Mutta, kun on kysymys hallintoselonteosta ja nyt oli päähallituspuolueilla keskustalla ja sosialidemokraateilla hyvin erilainen näkökanta maakuntahallintoon, niin kertokaa, ministeri Manninen, ministeriaitiosta, mikä on hallituksen linja.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä yleisesti on tunnustettu, että kihlakuntauudistus ei ole toteutunut sen alkuperäisessä tarkoituksessa. Siellä on ollut epävarmuutta koko tämän kymmenen vuoden ajan. Yksi syy siihen on ollut, että oikeusministeriö on vetäytynyt niin ulosoton kuin syyttäjätoimen osalta useista kihlakunnista, ja nyt tämä hallintoselonteko antaa edelleen luvan oikeusministeriölle vetäytyä lopuistakin. Elikkä sinne on kulisseja pystyssä pitämään jäämässä enää poliisi.

Arvoisa herra ministeri, eikö olisi ollut selvempää tehdä päätös tällä hetkellä eikä jatkaa sitä epävarmuutta tuleviin, niin että saisi työrauhan niin kihlakunnissa kuin niillä paikkakunnillakin, missä ne ovat?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kiinnitettiin huomiota siihen, että kihlakuntauudistuksen toimeenpanossa ei tämä palvelujen saatavuus ole toteutunut siinä laajuudessa kuin oli alkuperäinen ajatus. Tämän selonteon laatimista varten on tehty selvitystyötä, ja siellä löytyy selkeästi vastaus siihen, että kihlakuntauudistuksella on ollut myönteistä vaikutusta palvelujen riittävään ja tasapuoliseen saatavuuteen, (Ed. Vistbacka: Se selvitys ei pidä paikkaansa!) laadun ja oikeusturvan parantamiseen.

Ennen tätä eduskuntakautta kokoomuksessa vahvasti oltiin vielä sitä mieltä, että poliisienkin alueita pitäisi tehdä suuremmiksi kuin nykyiset kihlakunnat, jolloinka se ed. Salon täällä esille nostama kysymys siitä, että poliisit käyvät hyvin harvoin siellä seutukuntien reuna-alueilla, olisi ollut vieläkin tavoittamattomammissa. (Puhemies: Minuutti!) Jos näitä alueita kasvatettaisiin, niin silloin poliisien määrärahat ajautuisivat tarpeellisiin kalustohankintoihin ja tien päällä liikkumiseen tarpeettomasti.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi, ilmeisesti täytyy todeta, että artikuloin jotenkin heikosti taikka annan ymmärtää itsestäni jotain väärin sitten. Sosialidemokraatit nimenomaan painottivat tässä kunta- ja palvelukentässä, että kuntalaislähtökohta on se olennainen. Palvelutarvelähtökohta on olennainen. Tarkoituksenmukaisia järjestelyjä täytyy tehdä nimenomaan sieltä käsin. Hallinto on toissijainen, hallinto on väline tehdä näitä asioita. Täytyy muistaa, että kuntarakenne on myös seurausta siitä, että saadaan tietyt taloudelliset pohjat ja resurssit tarjota lähtökohta kuntalaisten palvelutarpeeseen ja yhdenvertaisuuteen ja mahdollisuudet toteuttaa se. Ei ole kysymystäkään siitä, mitä mieltä sosialidemokraatit ovat tästä asiasta.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Här konstaterades att häradena skall fortsätta. Jag noterade i kollegan Lasse Hautalas inlägg att han anser att besluten om lokala serviceställen skall fattas av statsrådet eller ministern. Min fråga till minister Manninen är: Vad är er uppfattning om det här?

Jag tyckte också att kollegan pratade om att risken för att justitieförvaltningen drar sig ur häradena var mycket motiverad. Min fråga till ministern är: Kommer man att tillåta att justitieförvaltningen går vidare med de utredningar som publicerades om bland annat åklagar- och utsökningsväsendets kraftiga centralisering? De var utredningar som publicerades innan regeringen tog ställning till att häradena skall fortsätta och att deras fortsatta ställning skall utredas före utgången av 2008.

Arvoisa ministeri! Kaksi kysymystä teille. Toisaalta noteeraisin ed. Hautalan puheenvuorossa, että kepun eduskuntaryhmän mukaan päätökset näistä paikallisista aluejaoista tulisi tehdä joko valtionneuvoston tai poliittisen vastuullisen ministerin. Mikä on teidän kantanne? Mielestäni ed. Hautala oli tässä aivan oikeassa. Toisaalta noteerattiin se vaara, mikä nyt on selonteossa, että kihlakunnat tavallaan tyhjentyvät keittiön kautta. Tuleeko oikeusministeriö jatkamaan samalta pohjalta, kuin on julkistettu eri selvityksiä ulosotosta ja syyttäjistä ennen hallituksen kannan julkistamista elikkä sitä, että jatketaan toistaiseksi kihlakuntien osalta? Mitkä ovat näitten selvityksien arvot, ja miltä pohjalta edetään? On suurta epävarmuutta näillä hallinnonaloilla.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Herra puhemies! Vastauksia täällä esitettyihin kysymyksiin ja puheenvuoroihin.

Ed. Vistbacka minusta kiinnitti ihan oikeaan asiaan huomiota, siihen, millä tavalla, näin ainakin ymmärsin, näitä palveluita voisi saada lähempänä, vaikka varsinaista toimintayksikköä ei olekaan.

Ensinnäkin me tulemme tekemään kaikille näille sisäasiainministeriön hallinnonaloille selkeät sitovat palvelutavoitteet, joissa ennen kaikkea määritellään, miten asiat, missä aikataulussa — ja myöskin saavutettavuus jatkossa — miten ne pitää hoitaa. Niitä tullaan tarkasti seuraamaan, että näin myöskin tapahtuu. Ensimmäiset maistraattien osalta tullaan vahvistamaan todennäköisesti, tai ainakin julkistamaan se ehdotus, jo toukokuun loppupuolella.

Minun oma visioni on tässä, että meidän pitää kehittää tätä yhteispalvelujärjestelmää. Ensinnäkin verkkoja sillä tavalla, että kansalainen voi tulla näihin pisteisiin, jos hän ei osaa itse käyttää verkkoa. Siellä on palveluneuvojat, jotka auttavat niin, että hän voi verkon kautta asioida. Toisaalta, kun meillä on tietotekniset yhteydet, ei ole mikään ongelma järjestää vaikka kuvayhteyttä viranhaltijan ja asiakkaan välillä, jolloin he keskenään voivat asioida ilman, että tämä asiakas joutuu matkustamaan sinne varsinaiseen pisteeseen. Samoin Pohjois-Karjalassahan on jo kokeilu nyt, että ihminen voi jättää anomuksen, luodaan tällainen järjestelmä, että kansalainen jättää ongelmaa koskevan ratkaisupyynnön, ei hänen tarvitse tietää, kenelle viranomaiselle se kuuluu, vaan kun se tulee tämän verkon kautta, niin siellä on henkilöt, jotka siirtävät tämän asian käsittelyn oikealle viranomaiselle.

Kihlakunnankin osalta yksi syy on nimenomaan siellä mainittu, että ennen kuin ratkaisu tehdään, meidän pitää luoda nämä sitovat palvelujärjestelmät, meidän pitää saada nämä yhteispalvelupisteet toimimaan. Jos ne saadaan, silloin tämä kihlakuntajako tavallaan astuu aivan uuteen valoon. Tärkeintä on tässäkin näiden palveluiden turvaaminen, ei minkä niminen tai mikä se siellä kaiken kaikkiaan on. Uskon, että tässä tulee ihan hyvä ratkaisu.

No, ed. Vielma, näissä kahdessa puheenvuorossani voin todeta, että ensinnäkin ed. Vielmankin jo varmaan uskoisi tietävän, että kaikkea, mitä lehdessä lukee, ei kannata uskoa. Toiseksi en ole havainnut, että niistä linjauksista, mikä on vahvistettu, valtiosihteeri olisi millään tavalla poikennut. Meillä on erilaisia käsityksiä, ja ajatuksia pitää heitellä ilmaan, niin että niistä muodostuu sitten se lopullinen yhteinen kanta.

Mitä tulee maakuntahallintoon ja maakuntien liiton toimintaan, niin se linja on se, mikä selonteosta ilmenee.

Ed. Kangas kysyi, miksi Jyväskylän asioita pitää kuljettaa Turun elikkä toisin sanoen läänin kautta. Kyllä me tarvitsemme valtiolle tietyt alueelliset yksiköt. Emme me kaikkia kuntia voi suoraan ministeriöistä ohjata, eikä siinä ole mitään järkeä. Vaikka Jyväskylä on suuri ja kunnioitettava kaupunki, niin ei se niin tärkeä ole, että kaikki asiat pitäisi Helsingissä suoraan hoitaa. Mitä tulee läänien tehtävien siirtämiseen maakunnalle, niin siellä selonteossa selkeästi todetaan, että erilaisia lupa- ja muita asioita voidaan lääneille siirtää — jos joku haluaa sen nimen muuttaa joksikin muuksi, niin se on eri asia — ja kehittämistehtäviä enemmän maakuntien liitolle.

Ed. Thors sitten kysyi, muuttaako nykyinen eduskunta kuntajakolakia. Ensinnäkin on todettava, että nykyinen eduskuntahan on jo kerran muuttanut. Se tuli voimaan nyt huhtikuun alussa, ja siinä osa tästä lainsäädännöstä on määräaikaista. Viimeinen soveltamisvuosi on vuonna 2009 tapahtuviin kuntaliitoksiin. Nyt tässä selonteossa ja aiemmissa kannanotoissa todetaan, että kuntajakolain muutos valmistellaan vuoteen 2008 mennessä. Jos voimavaroja ministeriöllä riittää, niin se voi tulla tietysti ennenkin, se on osittain sidoksissa tähän kuntarakenne- ja palvelurakenneuudistukseen. Mutta sen verran voisin todeta, että ainakin minun käsitykseni on, oma käsitykseni, että tulevaisuudessa kuntien yhdistämisavustusten ja muiden taso tulee todennäköisesti laskemaan, ellei pitkällä tähtäyksellä jopa poistumaan, koska tämä nykyinen järjestelmä on erittäin kallis eikä siitä huolimatta näytä tuottavan juurikaan tuloksia, valitettavasti. Voi olla, että nykyinenkin eduskunta voi joutua jo muuttamaan kuntajakolakia, mutta varmasti ainakin seuraava. Näin minä ainakin uskon.

Mitä tulee siihen kysymykseen, tulevatko ulosotto ja syyttäjä sitten suurentamaan näitä piirejä, kyllä selonteko antaa siihen luvan. Siinä on nimenomaan todettu selonteossa, että näistä toimipaikoista päättäminen siirretään ministereiden tai ministeriöiden päätettäväksi nimenomaan sen takia, että niistä päättää poliittisesti vastuullinen viranomainen tai henkilö. Nyt pitää erottaa tässä kaksi asiaa: piiriasia ja sitten nämä toimipaikat. Ajatuksena on, että vaikka ulosottotoimella vai syyttäjätoimellako, kummalla se oli, on 22 piiriä, niin todennäköisesti heillä on ehkä sata toimipaikkaa siitä huolimatta. Hallinnointi on paljon laajemmissa yksiköissä, toimipaikkoja on paljon enemmän, ja näistä toimipaikoistakin päättäminen — niiden perustamisesta ja lopettamisesta — halutaan siirtää ministeriölle, että poliittisesti vastuunalaisena se päätös tehdään eikä niin kuin nyt, että siellä paikallinen päällikkö vähitellen syö kuivaksi tämän sivutoimipisteen. Tämä halutaan estää. Siitä sitten tehdään päätös, jos semmoinen tehdään.

Ed. Kurvinen kysyi tässä, mikä on valtionhallinnon ja maakunnan rooli. Äsken jo kuvasin selonteon mukaan, että siellä näitä lupa- ja muita asioita tulee valtionhallinnon puolelle pitkällä tähtäyksellä ja kehittämistehtäviä enemmän maakuntien liitoille. Tämä on se rooli tulevaisuudessa, ja kun selontekoa käsitellään, ei ole tietenkään mitään muita mielipiteitä kuin ne, mitkä selonteossa lukevat.

Keskushallintohankkeesta ed. Väistö taisi kysyä, odotetaanko eduskuntaa vai lähdetäänkö heti liikkeelle, vai oliko se ed. Ranta-Muotio? Siitä voi todeta, että tällä on kyllä kiire. Tarkoitus on ainakin, jos ei muita esteitä tule, että siinä pantaisiin niin pian kuin mahdollista hanke pystyyn, ruvetaan työhön, ja sitten kun eduskunnasta tulee evästä, niin se otetaan tietenkin siinä työssä huomioon.

Ed. Rajala kysyi, kuinka kauan pitää odottaa, että saa riittävästi kokemuksia. Äsken niitä syitä kerroin. Jos on ilmoitettu, että vuoteen 2008 mennessä me voimme tämän ratkaista, niin silloin siitä voi matematiikalla laskea, että enintään 12 vuotta.

Ed. Kurvinen viittasi tähän, että kihlakuntajärjestelmään jää vain poliisi. Näinhän se on näillä muodoin, mutta ennen kuin siitä luovutaan, pitää tämä yhteispalvelu ja palvelutavoitteet saada kunnolla toimimaan.

Sitten vielä kuntien lukumäärään lopuksi sanon, kun täällä on sanottu, että sata pitäisi olla, kun Tanskassakin on: Haluan vain suhteuttaa näitä asioita ja todeta, että ensinnäkin meidän pitää hakea suomalainen malli. Toiseksi minä ihmettelen, miksi Tanskassa on sata kuntaa, kun neljäkin kuntaa riittäisi. Nimittäin Tanska on saman kokoinen pinta-alaltaan kuin neljä tulevaa Rovaniemen kaupunkia ensi vuoden alusta.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen hallintoselonteko luo mielestäni hyvän pohjan keskustella keskus-, alue- ja paikallishallinnon kehittämistarpeista ja myös kihlakunnanuudistuksen tulevasta toimeenpanosta. Siihen paneudutaan huolella. On varmaan hyvä, että kun kihlakuntauudistuksesta ei löytynyt järkevää ratkaisua vielä yhteisesti, tämä asia siirrettiin.

Mutta, herra puhemies, haluaisin nostaa eräitä sinänsä hyvän selonteon asioita esille, jotka ovat ajankohtaisia. Otan ensimmäisenä alueellistamisen. Hallitus toteaa täällä, että edellisellä hallituskaudella aloitettua valtion toimintojen alueellistamista jatketaan ja toimintoja sijoitetaan nimenomaan Pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, mitä toteutetaan maan tasapainoista kehitystä edistäen, alueiden olemassa olevia vahvuuksia hyödyntäen ja tukien, ja että hallintoa kehitettäessä, aluerajoja muutettaessa ja toimintoja alueellistettaessa turvataan palvelut molemmilla kielillä. Minusta tämä on tärkeä näkökohta.

Haluaisin ed. Bryggarelle myöskin huomauttaa, että Ruotsissa sosialidemokraattinen hallitus teki viime viikolla hyvin merkittäviä alueellistamispäätöksiä. Tässä suhteessa on hyvä, että myöskin tämä hallitus jatkaa edellisen hallituksen alueellistamislinjaa ja sitä vielä tehostaakin.

Haluaisin tietenkin puhua oman alueeni kysymyksistä ja todeta sen, että Vaasan vaalipiirin maakunnat, niin Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa kuin Keski-Pohjanmaa, jos katsotaan valtion henkilöstön määrää, mitä näissä maakunnissa on, ovat ehdottomasti maan pienimpiä. Sen takia, kun alueellistamista tehdään, toivon, että näihin maakuntiin — Keski-Pohjanmaalle on jotain jo saatu — saadaan Vaasaan mutta myöskin Seinäjoelle, ja ennen kaikkea nyt, kun on kysymys tämän Maaseutuviraston siirtämisestä, että ministeriö voisi tehdä tässä päätöksen toukokuun loppuun mennessä, että Maaseutuvirasto sijoitetaan Seinäjoelle elintarvikemaakunnan keskukseen. Minusta se on välttämätöntä.

Täällä ed. Paasio vielä, herra puhemies — puutun tähän — aivan oikein sanoi, että hallinto on vain väline tehdä hyviä ja järkeviä ratkaisuja. Näinhän se on, mutta hallintoa tarvitaan. Sitä tarvitaan paikallisella tasolla, alueellisella tasolla ja sitä tarvitaan valtakunnan tasolla. Tästähän me nyt täällä keskustelemme, minkälaista hallintoa voisi sitten tulevaisuudessa olla.

Hyvin lyhyesti otan nyt tämän vuosien varrella tässä salissa paljon keskustellun läänikysymyksen. Meillä oli aikaisemmin 12 lääniä ja mentiin 6 lääniin, ja eihän tämä järjestelmä voi tämmöisenä eteenkäänpäin säilyä. Me tunnustimme edellisillä vaalikausilla maakunnat, maakuntien kehittämisen. Meillä on 19 maakuntaa plus vielä Ahvenanmaa omana — olenko laskuissani oikeassa? Kyllähän näin on, että näitä maakuntia nyt pitäisi voida kehittää, ja kyllä joku Länsi-Suomen lääni, jonka pääpaikka on Turussa ja johon todella kuuluu Jyväskylää, Kokkolaa, Seinäjokea, Tamperetta, Poria, tähän samaan lääniin, on sellainen, että jokainenhan ymmärtää, että eihän tämä ole mielekäs systeemi. Kyllä ne tehtävät, mitä lääneillä on ja valtiolla sitä kautta, jos niitä halutaan ja niitä on välttämätöntä säilyttää, minusta pitäisi siirtää maakuntakaupunkien keskuksiin. Siihen saadaan organisaatio luotua, jos meillä on siihen poliittista tahtoa. Minusta on jotenkin kummallista, että me säilytämme vanhan tsaarinaikaisen lääninhallintojärjestelmän tässä päivässä. Ei se ole tätä aikaa. Toivon, että tulevat hallitukset, sehän ei enää varmaan tämän hallituksen aikana etene, tähän lääniasiaan puuttuvat voimakkaammin.

Minusta oli erinomainen päätös aikanaan, kun te-keskukset perustettiin. Siinä on työvoima-, yritys- ja maaseutuosasto yhdessä. Nyt on ollut myöskin viime vuoden aikana ja ehkä tämänkin vuoden aikana vielä niin, että näitä pitäisi hajottaa, esimerkiksi työvoimatoimistot irrottaa pois. Ei missään tapauksessa! Päinvastoin niitä pitää vahvistaa ja kehittää jokaisessa maakunnassa. Ainakin meillä Etelä-Pohjanmaalla, jossa muodostettiin uusi työvoima- ja elinkeinokeskus, se on hakenut paikkansa, hakee sitä joka päivä. Siitä on tullut merkittävä toimija yhdessä maakuntaliiton kanssa. Sen aivan selvästi tuntee, miten merkittävä muutos on Etelä-Pohjanmaalla tässä suhteessa tapahtunut, ja tiedämme, miten vaikean työn kautta sekin syntyi. Valitettavasti kaikki maakunnat eivät saaneet omaa te-keskusta. Niiden maakuntien yhdistäminen tässä ei minusta ole järkevää.

Nyt kun on sitten sanottu, että jos tehtäviä siirretään lisää, niin pitää myöskin maakuntajako ottaa uudelleen tarkasteltavaksi. Minä tiedän heti, että se koskee nimenomaan Vaasan vaalipiiriä kaikkein voimakkaimmin. Meillä on siellä Pohjanmaan maakunta, Keski-Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa. Minä toivon, ettei tämä eikä tuleva hallitus tähän lähde sormeilemaan. Näillä maakunnilla on oma identiteetti, se tulee säilymään, päätti eduskunta sitten, mitä tahtoo. Kun täällä tämmöinen lause on, niin tämä panee kyllä miettimään, että jotain mietitään, että maakuntia ruvettaisiin laittamaan taas yhteen.

Herra puhemies! Sitten tähän kunta-asiaan ja kuntien määrään, pakkoliitoksiin. En ole koskaan kannattanut enkä kannata kuntien pakkoliitoksia, mutta pitää heti saman tien, kuten jo useamman kerran tältä paikalta, todeta, että kyllähän nykyinen kuntarakenne, 432 kuntaa tänä päivänä, on jo jäänne menneiltä ajoilta. Kyllä sitä pitää uudistaa vapaaehtoisen työn kautta, mutta ei pakolla. Jos sitten halutaan pienten kuntien olevan ja elävän vaikeuksissa, niin siitä vaan. Mutta jos sitten kuntarakenteen uudistuksella päästäisiin näistä vaikeuksista, niin pitäähän sitä nyt olla järkeä ainakin selvittää näitä asioita eikä katsoa niin, että mitään ei voida tehdä. Sieltä löytyy hyviä esimerkkejä, ed. Vielma, myöskin sieltä Jyväskylän seudulta. Siellä ovat ihan yhteen kasvaneet maalaiskunta ja kaupunki, ja ne ovat kaksi erillistä kuntaa. (Ed. Vielma: Manninen poistaa rajat!) — Miksi eivät jyväskyläläiset ja maalaiskuntalaiset yhdessä voi sitä tehdä, jos he katsovat sen järkeväksi? Näinhän siinä pitäisi tehdä. Nythän Rovaniemellä on käymässä tällä tavalla, ja minusta se on järkevää.

Kun täällä on viitattu myöskin allekirjoittaneen kuntaan, niin olen sitä mieltä, että Seinäjoen ja Nurmon seudulla pitäisi tehdä selvitys ja katsoa asiallisesti, mikä tilanne on, ja sitten tehdä ratkaisu: jatketaanko entisellä järjestelmällä vai mennäänkö johonkin uuteen. Kyllä minusta pitää pystyä katsomaan eteenpäin.

Herra puhemies! Aika on ylitetty.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! "Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa" on hyvä otsikko — vain pihvi puuttuu. Tämä kymmeneen vuoteen laajin selonteko on todellakin vain selonteko ilman käytännön toimiin tähtääviä visioita tai uudistuksia.

Puutun puheessani, arvoisa puhemies, hallinnon ohella myöskin elinkeinotoimen ja kaupan kehittämiseen. Hallintoa niissäkin tarvitaan.

Koko maan kattavia hallintomalleja suunniteltaessa ei tule unohtaa aluekeskusten merkitystä. Jotkut väittävät niiden syövän ympäristönsä liiallisen keskittymisen tähden. Meillä pohjan perillä on päinvastaisesta kehityksestä hyvänä esimerkkinä kotikaupunkini Oulu. Sen lastut lentävät Juhani Ahon sanoin kauas ja hyödyntävät ympäristöään läänin rajatkin ylittäen.

Yksi merkittävä yhteistyömuoto on seudullinen elinkeinotoimi. Aiemmin joka kunnassa oli oma elinkeinoasiamies; hänen tuli olla periaatteessa kaikkien alojen asiantuntija. Muutamassa vuodessa on seudullemme luotu 11 kunnan yhteinen yrityspalvelukeskus. Siihen valittiin alansa parhaat asiantuntijat seudun kunnista, ja homma toimii. Ouluseutu Yrityspalvelut hoitaa elinkeinopalveluja keskitetysti ja ammattitaidolla niin hyvin, että EU:ssa on otettu siellä vuosikausia 150 virkamiehen valmistelussa olleen ja torsoksi jääneen vastaavan tilalle Oulun malli.

Tein radioon viisi vuotta ohjelmasarjaa Kunta tutuksi. Minulla oli maailman parhaat Ollin oppivuodet tutustua Oulun ja Lapin läänin kuntiin eroineen ja yhtäläisyyksineen. Kysyessäni suurehkon betonialan yrittäjältä Ylitorniolla, josta on Ouluun noin 200 kilometriä, "Mihin teidän taloelementtejänne viedään?" hän sanoi: "90 prosenttia Ouluun ja loput Helsinkiin. Ilman Oulua meitä ei olisi olemassa." Oulun hallinnollinen keskittymä on siis tehnyt tehtävänsä myös taloudellisena kasvukeskuksena.

Samaa radiosarjaa tehdessäni törmäsin kääntäen verrannolliseen ajatteluun eräässä niin sanotun Oulun kakkoskehän kunnassa. Tämä vain noin 60 kilometrin päässä Oulusta olevan kunnan johtaja vastasi viisi vuotta sitten haastattelussani positiiviseksi tarkoitettuun kysymykseeni "Onko Oulun voimakas kasvu vaikuttanut kuntaanne?" seuraavasti: "Kyllä se on vaikuttanut. Se on vienyt meiltä jopa parempituloiset eläkeläiset." Tämä on hyvä esimerkki asenteiden vanhoillisuudesta. Onneksi tämä kunnanjohtaja on jo ansaitsemattomalla eläkkeellä.

Mottoni on aina ollut, herra puhemies, "vapaus valita". En olisi pakottamassa kuntia liittymään yhteen. Järkevät kuntapäättäjät huomaavat itsekin pikkuhiljaa, että ainakin palvelujen yhdistäminen on pakon sanelema juttu. Pienten alijäämäisten ja eläköityvien kuntien talous ei kerta kaikkiaan kestä nykymenoa. Kun valtio hiukan auttaa, niin uskon, että muutamassa vuodessa kuntien lukumäärä nykyisestä 432:sta alkaa tasaiseen tahtiin laskea loppujen ryhtyessä yhdistämään palvelujensa järjestämistä. Kaikkea, mitä kunnan on jo lain perusteella tarjottava asukkailleen, ei tarvitse tuottaa itse.

Arvoisa herra puhemies! Erinomainen uusi aluevaltaus yhdistämisessä on kuntaministeri Mannisen kotikaupungin Tornion ja Ruotsin puolen Haaparannan yhteinen poliisitalo. Ei mennä enää pelkästään läänin, vaan myös valtakunnan rajan yli. Tosin toistaiseksi on kyseessä vain rakennus, mutta hyvä alku sekin.

Toinen, pidemmälle viety esimerkki pohjoisessa on Suomen puolen Ylitornion ja Ruotsin Övertorneån yhteiset palvelut. Lapset voivat käydä koulua kummalla puolen rajaa tahansa, terveyskeskuksen päivystys on vuoroviikoin rajan molemmin puolin, palolaitos on yhteinen, elinkeinotoimi on yhteinen jne. Tämä kokonaisuus toimii maittemme erilaisista laki-, hallinto- ynnä muista järjestelmistä huolimatta ilman byrokratiaa.

Kysyin kunnanjohtaja Erkki Keski-Nisulalta: "Kuinka te kaksi kuntaa laskutatte toisianne vai oletatteko, että tilit menevät tasan?" "No, niin me ainakin oletetaan." Kumpikaan kunta ei siis pidä sen kummempaa kirjaa palvelujen käytöstä eivätkä ne laskuta toisiaan, vaikka välissä on valtakunnan raja. Byrokratia puuttuu. Tässä tapauksessa asiaa auttaa se, että näissä rajajoen vastapuolilla olevissa kunnissa on kummassakin saman verran, noin 6 000, asukasta.

Herra puhemies! Maakunnallisesti maassamme on yhä moninkertaista päällekkäishallintoa: lääninhallitukset, maakuntaliitot ja kihlakunnat. Lääninhallituksen uusista innovaatioista on esimerkkejä antanut Oulun läänin maaherra Eino Siuruainen. Hän on tarttunut tomerasti maaherrana toimeen pyrkimyksenään saattaa lähialueiden julkisia ja yksityisiä toimijoita ja hallinnoijia yhteen valtakunnan rajojen yli. Tästä viimeisimpänä osoituksena oli viime viikolla Oulussa järjestetty kolmipäiväinen Venäjän federaation ja Suomen välinen talousfoorumi, Suomesta noin 300 osanottajaa, Venäjältä 100. Venäläinen osapuoli tuli Moskovasta omalla charterillaan luomaan uskoa voimakkaasti vahvistuvaan maidemme väliseen kauppaan. Venäjästä tulleekin Suomen suurin kauppakumppani jo ensi vuonna sen ohittaessa Ruotsin ja Saksan, jotka vielä toistaiseksi pitävät paalupaikkoja maidemme välisessä kauppavaihdossa. Foorumissa keskusteltiin runsaasti myös maidemme välisten hallintosolmujen avaamisesta, muun muassa täällä tänään sisäministerin mainitsemista rajanylitysasioista.

Herra puhemies! Kihlakunnat ovat yhä eräänlainen murheenkryyni. Maassamme on 90 kihlakuntaa, joista 15 suuria ja 75 pieniä. Onko nykyisellä kihlakuntamallilla enää elämisen sijaa? Nehän eivät tuota mitään palveluja, vaan toimivat poliisin, syyttäjän, ulosoton ja maistraatin hallinnoijina. On ymmärrettävää, että useimpia kihlakuntia johtavat poliisipäälliköt pelkäävät virka-asemiensa puolesta. Onko kuitenkaan järkevää, että häntä heiluttaa koiraa ja muutama tusina poliisipäällikköä määrää hallitukselle pysähtyneisyyden ajan toimintamallin? Työt eivät poliiseilta lopu, vaikka kihlakuntien olemassaolo kyseenalaistettaisiinkin. Tämän päällekkäishallinnon alasajo vaikuttaisi poliisin ylimmän johdon ja kenttätyötä tekevien mielestä pelkästään palveluja parantavasti. Ajoin viisi vuotta sitten ylinopeutta ja sain sakon automaattisesti nopeuksia valvovan linnunpönttökameran perusteella. Oulun kihlakunnan poliisilaitokselta tuli kirje, jossa luki näin: "Olemme saaneet virka-apupyynnön Limingan kihlakunnan poliisilaitokselta koskien ajamaanne ylinopeutta - -." Onko tällainen nykyaikaa? Jos byrokratia toimii näinkin pienissä asioissa, niin kuinka valtaisana sitten suuremmissa syövereissä, kun näiden kahden kihlakunnan pääpaikkakunnan välimatka on vain 20 kilometriä?

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puheenvuoroni aluksi on syytä ihmetellä ministeri Mannisen puhetta siitä, että niin sanotut kuntaliitosten porkkanarahat poistuvat, koska ne ovat valtiolle liian kalliita. Tämä oli todellinen kylmä suihku tämän hallintoselonteon keskustelun yhteydessä monille kuntaliitosta ajatteleville kunnille.

Mutta, arvoisa puhemies, hallituksen antama selonteko "Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa" oli minulle suuren luokan pettymys. Se on jälleen yksi monista teoreettisista selvityksistä, joilta puuttuu yhteys konkreettiseen, elävään elämään ja joka sopisi paremmin yliopiston tutkimukseksi kuin tuotavaksi eduskunnan käsittelyyn. Hallitus jatkaa uskottelua itselleen ja meille kansanedustajille, että maan asiat tulevat kuntoon selonteoilla ja julistuksilla. Se ei reagoi konkreettisesti millään lailla siihen tosiasiaan, että ympärillä elävä elämä on karannut käsistä useilla eri sektoreilla. Jahkailu jatkuu, vaikka jo hyvin lyhyen ajan sisällä meillä tulee olemaan 50—100 kuntaa, jotka eivät kykene hoitamaan perustehtäviään.

Tätä taustaa vasten täällä keskustelut kuntarajoista tuntuvat todella ihmeellisiltä. Työttömyys kääntyy kasvuun. Rakennetyöttömyys on edelleenkin pahin ongelmamme, ja yksityisten kansalaisten kannalta hallinto toimii monella sektorilla erittäin huonosti. Maataloutta ajetaan alas. Hallituksella ei oikeastaan ole kunnon aluepolitiikkaa laisinkaan jne. Voiko tämän otsikoksi kirjoittaa sitten, niin kuin hallitus on tehnyt, "Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa"?

Selonteossa on kappale ministeriöiden poliittisen johtamisen vahvistamisesta. Otsikko on aivan aiheellinen, mutta kappaleen sisältö on lyhyt ja olematon. Siinä on keskitytty vain kertomaan lyhyesti, mitkä ovat yhdeksän poliittisen valtiosihteerin keskeiset tehtävät, nekin tosin aivan ylimalkaisesti. Väitän, että keskeiset ongelmamme johtuvat juuri siitä, että ministeriöiden johtamisessa on menty valtavasti taaksepäin, ja olisin odottanut tältä osin selviä parannusehdotuksia. Suorastaan kaiholla muistelen vuosikymmenten aikaisia ministeritapaamisia ja sitä otetta, joka ministereillä ennen oli. Vaikka ajat olivat paljon vaikeammat ja ongelmat suuremmat, ministereillä oli asioihin ote ja he myös uskalsivat tehdä ratkaisuja. Istuva hallitus selvittelee, seuraa, arvioi, asettaa tavoitteita jne. Näitä termejähän tämäkin selonteko sisältää kosolti.

Otan yhden esimerkin, jonka täällä jo aikaisemmin mainitsin, siitä, kun poliittisten valtiosihteereitten toiminta vaikeuttaa johtamista ja asioitten valmistelua, tulosten saavuttamisesta sitten puhumattakaan: juuri sen esimerkkini valtiosihteeri Antti Mykkäsen osalta, kun hän Keski-Suomessa kertoi, että kuntien yhteistyön ja kuntaliitosten tie on liian hidas turvaamaan laadukkaat palvelut kaikille tulevaisuudessa. Hän vetää työryhmää, joka valmistelee suurinta kuntapalvelujen remonttia — aivan kuten ministeri Manninen on täällä hyvin kertonut ja oikaissut myöskin valtiosihteerinsä puheita — mitä Suomessa on tehty. Tavoitteena on, että hallitus tekee ensi keväänä päätökset kuntien palvelurakenteen uudistamisesta. Näin tämä asia kerrottiin julkisuudessa ainakin meille Keski-Suomessa. Oli suuren luokan virhe asettaa vastakkain kuntajaotuksen muutokset palvelurakenteen muutosten kanssa. Ne eivät ole vastakkaisia keinoja vaan tukevat toisiaan. Valtiosihteeri Mykkänen antoi kuitenkin uutta puhtia suurelle joukolle kuntaliitosten vastustajia, vaikka noita liitoksia on aivan välttämätön tarve toteuttaa ja hyvinkin nopeasti. Sitä paitsi tyylikkäästi ja nopeasti aikaansaatu kuntaliitos on paras keino saavuttaa hyviä tuloksia kuntasektorilla. Tästä meillä on hyviä esimerkkejä muun muassa Jyväskylän seudulla. Kun tarpeettomat rajat poistuvat, on palvelurakenne huomattavasti helpompi järjestellä uudelleen. Minä en lakkaa ihmettelemästä sitä, miksi joku luonnossa oleva hallinnollinen raja on niin pyhä, että se on aina se viimeinen, johon saa kajota, jos sen poistamisella ratkaistaisiin suuret ongelmat.

Selonteko käsittelee myös hallinnon tehokkuutta ja taloudellisuutta. Siinä todetaan: "Ministeriöitä kehitetään niin, että ne keskittyvät hallituksen ja eduskunnan päätösten valmisteluun, strategiseen johtamiseen sekä EU-asioiden hoitoon ja kansainväliseen yhteistyöhön." Tämä kaikki on ihan hyväksyttävää, mutta selostuksessa jää aivan liian vähälle huomiolle organisaation toimivuuden tarkastelu kansalaisnäkökulmasta. Selonteossa on toki maininta, että keskushallinnon uudistustyön vauhdittamiseksi ja varmistamiseksi hallitus asettaa ryhmän arvioimaan keskushallinnon tämänhetkistä tilaa. Tuo selvittely ei enää riitä, vaan kipeisiin ongelmakohtiin olisi puututtava välittömästi.

Eräs pahimmista ongelmista on ympäristöministeriön rooli ympäristökeskuksiin päin. Käytännössä on lukuisia tapauksia, joissa ministeriöllä ei ole minkäänlaista roolia ja maakunnissa voidaan toimia täysin kansalaisten edun vastaisesti. Ja aivan kuin ongelmien loppuhuipennuksena ministeri kieltäytyy ottamasta vastaan ongelmien kanssa kamppailevia kuntien edustajia ja yksityisiä kansalaisia maakunnista. Asianomaiset lait olisi tarkistettava tältä osin ja mitä pikimmin. Sen lisäksi asenteet olisi muutettava välittömästi. Siihen ei lainmuutoksia eikä selontekoja tarvita.

Arvoisa puhemies! Aivan oleellinen ristiriita on tämän selonteon ja tarpeellisten resurssien välillä. Kaikille lienee jo selvää se, että kuntien talous on tämän hallituksen aikana heikentynyt ratkaisevasti. Viime vuonna vuosikatteiltaan negatiivisten kuntien lukumäärä kaksinkertaistui 142:een ja kuntien lainakanta kasvoi miljardilla eurolla edellisestä vuodesta. Tästä huolimatta hallitus leikkasi kunnilta valtionosuuksia noin 300 miljoonaa euroa. Jokainen ymmärtää, mikä merkitys tällaisella selonteolla on tuota taustaa vasten. Selonteko on jälleen kerran sanahelinää, ja tilanne käytännössä kunnissa vain pahenee.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva valtioneuvoston selonteko keskus-, alue- ja paikallishallinnon toimivuudesta ja kehittämistarpeista on vihdoinkin, kolmannella yrittämällä, päässyt eduskunnan käsittelyyn. Valitettavasti nyt pöydillämme oleva lopullinen versio hallituksen hallintoselonteosta on mankeloitu niin kuivaksi ja vaatimattomaksi, ettei siinä ole paljonkaan eväitä hallinnon, saatikka sitten palvelujen, rakenneuudistuksen pohjaksi.

Selonteosta puuttuu kokonaisnäkemys, tavoitteet ja visiot julkisen hallinnon tulevaisuuden tilasta ja siitä, millaisia kunta- ja palvelurakenteita kohden valtioneuvosto haluaa Suomea kehittää. Tältä pohjalta on erittäin vaikea ottaa kokonaisvaltaista kantaa hallituksen tavoitteisiin, kun mitään tavoitteita ei ole. Ilmeisesti näkemykset ovat vielä selvityksen alla tai ne on siirretty seuraavalle hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallituksen tapana on reagoida vasta sitten, kun on pakko eikä muuta vaihtoehtoa enää ole. Näin on käynyt myös kuntatalouden kanssa. Vasta nyt, kuntien viime vuoden tilinpäätöstietojen säikäyttämänä, hallitus on heräämässä karuun todellisuuteen. Vielä syystalvella hallitus nukkui ruususen unta eikä korvaansa lotkauttanut kuntien tai opposition puheille tulevasta katastrofista. Nyt hallituksenkin on ollut pakko myöntää, ettei vanhoin konstein enää pärjätä. Hallituksen syksyllä esittämiltä laskelmilta on pudonnut pohja pois. Keisarilla ei ollutkaan vaatteita.

Kuntapolitiikan paineitten ja toimintaympäristön muutoksen rajussa vauhdissa nyt on syytä rohkeasti katsoa ja tarkastella koko yhteiskunnan tehtäväkenttää, siis kuntien ja valtion yhteistä kenttää ja työnjakoa. Siksi onkin tervetullut hallituksen aie käynnistää rakenne- ja palveluremontti. Hanke ei kuitenkaan saa olla pelkkää kosmetiikkaa tai omien reviirien puolustamista. Pitää olla uskallusta tarkastella tehtäviä avoimesti puhtaalta pöydältä ja asiakaslähtöisesti. Hanke ei saa kuihtua päähallituspuolueitten keskinäisiin erimielisyyksiin tavoista ja toteuttamisesta niin kuin selonteon kävi. Pelkillä uusilla palveluiden väestöpohjamäärityksillä ei ratkaista kuntarakenteeseen liittyviä ongelmia. Kokoomus tarjoaa hallitukselle yhteistyön kättä ja edellyttää, että perustettavassa laajapohjaisessa valmistelevassa työryhmässä on mukana myös kokoomuslainen näkemys.

Perustuslaissa kunnallisen itsehallinnon suoja on puutteellinen, koska tavallisen lain säätämisjärjestyksessä voidaan puuttua kuntien itsehallinnon ominaispiirteisiin, verotusoikeuteen ja tehtävien järjestämiseen, ihan vapaasti. Jatkossa kuntien voimavaroja tulee olla riittävässä suhteessa velvoitteisiin. Tämän vuoksi palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on betonoitava se käytäntö, että tehtäviä säädettäessä aina huolehditaan siitä, että kunnille tulee tosiasialliset, todelliset edellytykset suoriutua lailla säädetyistä tehtävistä.

Arvoisa puhemies! Koko kuntatalouden perusta on menojen kurissa pitäminen. Nykyinen kehitys, jossa menot kasvavat huomattavasti tuloja enemmän, on kestämätön tilanne. Kuntien omista tuloista on syytä pitää tiukasti kiinni. Valtionosuuksilla ja tasausjärjestelmillä pidetään huoli siitä, että luvatut palvelut ovat ihmisten saavutettavissa kohtuuetäisyydellä ja kohtuurasituksella.

Uutta kuntien ja valtion tehtävien työnjakoa mietittäessä selkeänä pääperiaatteellisena jakona voitaisiin ajatella, että valtiolle kuuluisivat kaikki turvallisuuteen liittyvät tehtävät sekä tarkastus-, valvonta- ja lupa-asiat muun muassa elintarvikkeissa, rakentamisessa, terveydenhuollon, holhouksen ja kuluttajaneuvonnan aloilla. Peruspalveluihin liittyvät tehtävät kuuluisivat kunnille. Palo- ja pelastustoimi sekä hätäkeskukset on organisoitu toimimaan uudella tavalla kuntayhtymämuodossa viime vuosina. Tämän uudistuksen jatkamista on syytä pohtia, sillä tämän kaltainen maakuntatasoinen ja ihmisten turvallisuuteen suoraan vaikuttava toiminta kuuluisi valtion tehtäviin niin kuin poliisin ja Rajavartiostonkin.

Kuntien vastuulle jäisivät perusterveydenhuollon, peruskoulutuksen ja sosiaalipalvelujen tehtäväkentät. Nämä tulisi hankkia parhaalla ja edullisimmalla tavalla riittävän suurina kokonaisuuksina, jolloin eri tuotantomuodot pystyisivät kilpailemaan keskenään ja tuottamaan toimintansa huippuosaamisella optimaalisin kustannuksin. Näin saataisiin käyttöön parhaiksi todetut ja tehokkaimmiksi osoittautuneet käytännöt.

Arvoisa puhemies! Palvelujen parempi järjestäminen edellyttää, että kuntien osto-osaaminen nostetaan uudelle tasolle, nykyistä huomattavasti korkeammalle tasolle. Pelkkä hankinta- ja kilpailusääntöjen tuntemus ei riitä, vaan on tunnettava myös eri tuotantojen sisällöt, toiminnat ja markkinat. Sopimukset ja hankintojen valvonta ovat myös avainasioita, sillä palvelujen laatutasoa ja sen toteuttamista valvoo ja siitä vastaa aina viime kädessä tilaaja kuntalaisiin nähden. Kunta- ja palvelurakenneuudistus tarvitsee ennakkoluulottomia uusia visioita, kykyä katsoa pitkälle tulevaisuuteen sekä laajan valmistelun ja sen jälkeen kaikkien osapuolten sitoutumisen toteutettuihin päätöksiin.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Muutama sana hallinnon päällekkäisyydestä.

Nythän voidaan sanoa, että meillä on todella tänä päivänä niin täällä valtion tasolla kuin maakuntatasolla melkoinen viidakko erilaisia viranomaisia, jotka eivät aina välttämättä ainakaan pelaa yhteen. Siis meillä on ministeriöt, läänit — täällä on puhuttu läänien tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta — sitten on te-keskukset, joitten toimintaan kiinnittäisin huomiota siinä mielessä, että itse asiassa te-keskukset toimivat kolmen eri ministeriön alaisena: on maa- ja metsätalousministeriö, työministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö, joitten reviirit aina silloin tällöin törmäävät keskenään.

Elikkä jos on kysymys työpaikoista, voidaan sanoa, että silloin on vähintään kolme isää tai äitiä samalle työpaikalle riippuen siitä, miten rahoituskoukerot ovat menneet. Se kitka sieltä pitäisi saada pois, että sitten ne todella toimivat yhteen. Siis te-keskukset ovat minusta ottaneet hyvin roolinsa, ainakin Hämeessä. Voi sanoa, että ollaan tyytyväisiä periaatteessa, mutta selvästi itse projekteissa näkee, että siellä vedetään aika moneen suuntaan, ja ovathan nämä ristiriidat nyt valtakunnallisestikin vähän pilkahtaneet.

Sitten ympäristökeskusten rooli on tullut erittäin merkittäväksi. Voidaan sanoa, että ympäristökeskukset ja maaseutu ovat aika lailla tänä päivänä yhteistyössä — taikka sitten ei — elikkä niillä on merkitystä.

Toisaalta sitten on maakuntaliitot ja seutukunnat, elikkä tämä uusi seutukuvio, ja siinä kyllä mielestäni on menty harhaan aika pahasti siinä mielessä, että selvästi tehdään päällekkäisiä toimintoja ja aika omituisia yhtymiä löytyy. Siinä kohtaa pitäisi kyllä selvittää hyvinkin tarkkaan, sanoisiko, seutuyhteistyö, kuntien yhdistyminen taikka sitten toimintojen elikkä palvelujen yhteensovittaminen ja yhdistäminen.

Kuntayhtymätasolla tietysti tänä päivänä sairaanhoito ja koulutuspuoli ovat jo hyvin pitkälle erikoistuneet ja ne toimivat periaatteessa hyvin. Mutta onko poistettu lainsäädännölliset esteet kuntien ja kuntayhtymien todelliselta yhteistyöltä? Ainakin Päijät-Hämeessä silloin tällöin huomaa, että joku kunta tipahtaa pois yhteistyöstä sen takia, että lainsäädännölliset esteet vievät niiltä rahaa, kun lähdetään tekemään jotain yhteisprojektia. Siinä on minusta semmoinen perkaamaton sarka, mikä pitäisi katsoa, että lainsäädännöllisesti ei niin sanotusti hävitä siinä, koska se vie pohjan yhteistyöltä.

Muutama sana aluehallinnosta ja Päijät-Hämeen kuvioista. Muuten olen sitä mieltä, että Maaseutukeskus olisi tervetullut Lahteen, niin että toivotaan, että kaikki täällä olijat pitävät meidän puoliamme tässä asiassa. (Ed. S-L. Anttila: Maaseutuvirasto!) — Maaseutuvirasto, niin.

Kunnan palvelutuotantoon kohdistuu kasvukeskuksessa monia muutospaineita. Suuri osa muutostarpeesta, ensi sijassa palvelujen volyymiin liittyvät tarpeet, johtuu kasvusta. Sen lisäksi kasvukunnan, niin kuin muidenkin kuntien, palvelujen järjestämistä ohjaavat yhteiskunnassa tapahtuvat yleiset arvo- ja rakennemuutokset.

Tässä muutama lyhyesti kuvattu asia niistä toimintaympäristöjen muutostekijöistä, jotka vaikuttavat esimerkiksi Lahden palvelutuotantoon tulevina vuosina: Väestömäärä kasvaa, väestörakenne muuttuu koko ajan ja väki vanhenee; se on ihan yleistä kaikissa kaupunkikunnissa. Työvoima vähenee. Tällä hetkellä voidaan sanoa, että eläköitymisen kautta varsinkin julkisen sektorin työvoima vähenee. Kysymys on sitten siitä, kuinka paljon on kunnilla varaa palkata väkeä tilalle ja millä tavalla nämä tehostustoimenpiteet menevät. Kuntien tulorahoitus heikkenee olennaisesti, ja minusta se on olennaisin tekijä koko tässä hallintorakenteen kuviossa. Jos kuntien tulorahoitus heikkenee ja valtiovalta ei talkoisiin tule mukaan lisäämällä rahaa, on aivan selvää, että kunnalliset palvelut näivettyvät.

Suomen nykyinen, samoin kuin edellinenkin, hallitus on pyrkinyt selkeästi verotusasteen alentamiseen, taustalla muun muassa Suomen kilpailukyvyn säilyttäminen EU:n sisällä. Tämä johtaa väistämättä siihen, ettei julkisten palvelujen verorahoitus tulevaisuudessa riitä kaikkiin palvelutuotannon tarpeisiin, elikkä valtiovalta tietoisesti tekee päätöksiä, joilla tulee palveluvajetta. Valtion päättämät tuloverojen alennukset ovat syöneet kuntien verotulopohjaa noin 1 veroprosentin vuosituottoa vastaavalla summalla pysyvästi.

Seudullinen tuotantotapa yleistyy. Ministeri Manninen täällä puhui ihan oikein asiasta. Elikkä alueellinen yhteistyö on ainoa mahdollisuus, mitä maakunta- ja seutukuntatasolla voidaan tehdä. Maamme 16 suurimman kaupungin toimintamenoille laskettiin viime viikolla madonlukuja. Heikki Helinin laatiman, jo perinteiseksi muodostuneen kaupunkien tilinpäätösten yhteenveto näytti koko karmeudessaan kaupunkiemme todellisen tilan. Jotain tarttis tehdä pikaisesti. Valtaosa kaupungeistamme ei päässyt lähellekään hallituksen peruspalveluohjelmassa vuosi sitten asetettuja tavoitteita. Tavoitteen mukaan kuntien toimintamenojen kasvu olisi 4 prosenttia. Vain Helsinki on pystynyt vähentämään toimintamenojaan. Lahden toimintakulujen muutos vuosina 2002—2004 oli 13,4 prosenttia plussaa. Se on aika kova luku.

Paljon puhuttua maakunnallista ja alueellista yhteistyötä on kerta kaikkiaan ryhdyttävä oikeasti toteuttamaan juhlapuheiden sijaan. Paljon hyvää työtä sen eteen on tehtykin, mutta nyt ei enää ole kyseessä tahdon asia. Olemme tilanteessa, jossa alueellinen ja maakunnallinen yhteistyö on taloudellinen pakkorako, mikäli haluamme pysyä mukana hyvinvoinnin rakentamisessa ja kansainvälisessä kilpailussa.

Kaksi lausetta: Kuntien on tehostettava palveluitaan yhdistämällä, verkottamalla, Päijät-Hämeessäkin perin nopeasti. Etusijalla ovat koulu- ja sosiaalisektori, joiden kulutkin muodostavat kärjen kuntataloudessamme. Ollaan nimittäin hyvin lähellä karua totuutta vedettäessä yhteen kaupunkiemme madonlukuja. Kehityssuunta on pelottava, kun kasvu rahoitetaan velalla.

Sirkka-Liisa  Anttila  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen eduskunnalle antama Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa -selonteko on laajin ja kattavin alallaan. Eduskunta on vuonna 2000 käsitellessään hallituksen kihlakuntauudistusta vaatinut uutta selontekoa vuoden 2000 loppuun mennessä kihlakuntauudistuksen toteutumisesta ja sen vaikutuksista, ja sen selonteon käsittelyssä parhaillaan olemme.

Hallitukselle annan kiitokset erittäin kattavasta selonteosta, jota on ollut helppo lukea ja jäsentää. Selonteossa on erittäin hyviä tavoitteita palvelujen turvaamisesta lähipalveluina jatkossakin. Monin osin samaan aikaan kuitenkin keskitetään hallintoa ja johtamista maakuntakeskuksiin, mutta samalla luvataan palvelupisteiden säilyvän edelleen lähellä ihmisiä seutukunnissa ja kunnissa.

Itseäni tässä selonteossa askarruttaa eniten juuri tämän yhtälön toteutuminen tai mahdollinen toteutumattomuus, eli onko näille lupauksille sitten käytännössä katetta. 1980-luvun lopussa käynnistynyt postin palvelujen alasajo ja lakkauttaminen on vielä hyvin tuoreessa muistissa. Samoin tiedän verotoimistojen lakkauttamisten yhteydessä jätettyjen tai jääneiden palvelupisteiden lakkauttamiset. Molemmissa tapauksissa silloin vannottiin palvelupisteiden säilyvän ja palvelevan alueen väestöä. Toisin kuitenkin on käynyt monen palvelupisteen kohdalla.

Oikeusministeriö on kovalla vauhdilla keskittämässä ulosottotoimen palveluja maakuntakeskuksiin. Keskittämistä tehdään päällikköjen siirtämisellä ja toimistohenkilöstön karsimisella. Ehkä tuorein päätös onkin Forssan ja Riihimäen ulosottotoimen johdon keskittäminen Hämeenlinnaan. Kuitenkin samaan hengenvetoon vannotaan palvelupisteen jäävän ja siten palvelujen säilyvän alueella lähellä ihmistä. Mutta pelkään, että nämä pisteet eivät säily, jos niistä ei tehdä monitoimipalvelupisteitä, joissa eri toiminnot tukevat toisiaan ja saadaan samalla synergiaetuja.

Tästä pitäisi nyt kertoa niiden ulosottotoimen palvelupisteiden henkilöstölle niin Forssassa kuin Riihimäellä, jotka todella ovat siirtouhan alla. Nimittäin tällaiset ilmoitukset päällikön tehtävien siirtymisestä ja toimistohenkilöstön karsimisesta vaikuttavat suoraan asianomaisen toimipisteen henkilöstön motivaatioon jatkaa työssään. Yleinen reaktio nimittäin on hakeutuminen muualle toisiin tehtäviin, missä toimipisteen tulevaisuus on paremmin turvattu. Olisikin ollut erittäin hyvä, että oikeusministeri Johannes Koskinen olisi ollut täällä paikalla, koska olisi ollut hänen kanssaan mielenkiintoista näistä keskustella. Kun kihlakuntauudistus muuten on siirretty vuoteen 2008, niin nyt ulosottotoimen kohdalla kuitenkin tehdään koko ajan päätöksiä toimintojen ja erityisesti johdon keskittämisestä maakuntakeskuksiin.

Kun tämä päätösvalta nyt sitten ensi vuoden alussa siirtyy Hämeenlinnaan sekä Forssan että Riihimäen ulosottotoimen osalta, on hyvin todennäköistä, että avautuvia virkoja ei täytetä sen enempää Forssan kuin Riihimäenkään toimipisteessä. Sitten perässä hyvin helposti tullaan poliisitoimen kohdalla samaan ongelmaan. Nimittäin Forssan poliisin osalta määrärahojen niukkuudesta johtuen meillä on tällä hetkellä poliisin virkoja täyttämättä. Ja pelkäänpä, että täällä poliisipuolella vastaavat yhdistämiset seuraisivat sitten viipeellä perässä. Ministeriön lähtökohta on ollut se, että kaikki sellaiset poliisipiirit, jotka eivät saa kahta partiota liikkeelle, yhdistetään isompiin piireihin. Forssan nimismiespiirin määrärahojen niukkuudesta johtuen tällä hetkellä neljä virkaa poliisin viroista on täyttämättä, ja tästä johtuen Forssan partioiden määrä jää alle sen yhdistämisrajan eli kahden.

Selonteon sivulla 57 puhutaan aivan oikein siitä, että poliisin palvelujen järjestämisen lähtökohtana on, että poliisi näkyy niin harvaanasutuilla alueilla kuin taajamissakin ja että poliisi tuntee paikalliset olosuhteet. Näin juuri pitää asian jatkossa ollakin, mutta miten se sitten turvataan, jos poliisin toiminnot ja fyysisesti ne poliisit siirretään sadan kilometrin päähän asiakkaista? Nimittäin se, että Forssasta taikka Riihimäeltä siirretään poliisit Hämeenlinnaan, merkitsee sitä, että Hämeenlinnasta Forssaan on vähintään 60 kilometrin matka ja Hämeenlinnasta Riihimäelle vähän yli 30 kilometriä.

Kaiken kaikkiaan siis selonteko on erittäin hyvä ja kattava, mutta itseäni edelleen vähän askarruttaa se, miten selonteossa suunnitellut hyvät toiminnot saadaan sitten käytännössä toteutettua kentällä. Se on totta, että tässä selonteossa näistä toiminnoista päättäminen otetaan ministeriötasolle, kun tähän saakka esimerkiksi poliisipuolella näitten sijoittumisesta päättäminen on ollut lääninhallituksissa. Näitä toimintoja ja niitten keskittämisiä ohjaavat eräät ministeriön virkamiehet, joista valitettavasti osalla on jostain kumman syystä erittäin korkea ambitiotaso saada maaseudun palvelut ajetuiksi alas. Selvyyden vuoksi sanon, että nyt tarkoitan lähinnä oikeusministeriössä ulosottotoimen keskittämistä ajavia tahoja.

Eli lopuksi kysymykseni kuuluukin: Miten nyt sitten jatkossa huolehditaan siitä, että selonteossa asetetut hyvät tavoitteet toteutuvat käytännössä? No, tietysti viime kädessä on myöskin eduskunnan ja sen hallintovaliokunnan tehtävä huolehtia käytännössä, että selonteossa luvatut toimenpiteet toteutetaan niin kuin ne täällä on luvattu. Siis sinänsä selonteon tavoite ja päämäärä on ihan oikea, turvata jatkossa palvelut lähellä ihmistä, mutta keskittää toimintojen johtotehtäviä maakuntakeskuksiin. En sitä suinkaan vastusta, kun vaan samaan aikaan sitten voidaan huolehtia siitä, että ne lähipalvelut myöskin toimivat. Minä luotan kyllä ed. Väistön valiokuntaan. (Ed. Väistö: Kiitos!)

Mikko  Alatalo  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä selontekoa hallinnon ja palvelujen kehittämisestä tarvitaan, kuntien menot ovat kasvaneet viime vuosina merkittävästi kansantalouden kasvua nopeammin. Mikäli kuntien menot kasvavat nykyistä vauhtia tämän vuosikymmenen loppuun saakka, vuosikatteet romahtavat, velkaantuminen kääntyy voimakkaaseen kasvuun ja edellytykset peruspalveluiden järjestämiselle heikkenevät suurimmassa osassa kunnista. Pelkästään menojen hillintä ei tuo ratkaisua ongelmiin.

Meidän yhteiskunnassamme on kyllä toisaalta sitten vaurautta ja rikkautta enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta se ei tulevaisuudessa näy julkisten palvelujen laadussa, jos raha ei riitä. Oikeastaan on käymässä aivan päinvastoin. Me elämme globaalissa, avoimessa taloudessa osana Euroopan unionia. Suojaisia lintukotoja ei ole, vain kilpailu on todellista. Kilpailu ulottuu huomispäivänä myös peruspalveluihin.

Samanaikaisesti maailmalla kilpaillaan yritysten suurista voitoista, alhaisista veroista ja tehokkuudesta. Tilanne on hyvin paradoksaalinen, kun yhtälöön lisätään se, että ihmiset haluaisivat kuitenkin saada nopeasti ja halvalla yksilöllisiä ja laadukkaita palveluja. Erityisen suuren haasteen palveluiden tuottamiselle asettaa väestön ikääntyminen, samoin muuttoliike aiheuttaa sen, että Suomi pitää rakentaa kahteen kertaan. Muuttotappiokunnat taistelevat kurjuudessaan, kun ei ole enää veronmaksajia. Muuttovoittoiset kunnat eivät ehdi tarjota palveluja, kun väkeä tulee liian paljon. Näissä kunnissa myös asuntojen hinnat nousevat.

No, monet tarjoavat nyt pikalääkkeenä palvelutuotannon ongelmiin kuntaliitoksia. Hallituksessa käsittääkseni vallitsee tahto siitä, että kuntien pakkoliitoksia ei tehdä. Kuntaliitokset eivät välttämättä edes hillitse kustannuksia. Hulluin ratkaisu olisi se, kun kaksi huonossa jamassa olevaa kuntaa laittaisi hynttyyt yhteen. Seurauksena olisi vain ongelmien kumuloituminen. Järkevät kuntaliitokset ovat eri asia. Täytyy muistaa, että sadan pienimmän kunnan yhteenlasketut menot ovat vain 3 prosenttia kaikkien kuntien menoista. Kuntien tämänhetkisiin rahoitusvaikeuksiin syytä löytyy tietysti myös ansiotuloverovähennyksestä ja valtionosuusuudistuksesta. Mutta ylipäänsä kuntien yhteistyötä tulee lisätä palvelujen hoitamisessa, ja se on eri asia kuin kuntaliitos. Tosiasiassa koko kuntatalouden sata suurinta kuntaa ovat avainasemassa. Siellä ovat ne suurimmat menot. Joka tapauksessa kuntarajat eivät voi olla palvelujen rajana. Palveluille on saatava riittävä väestöpohja, niin kuin tässä selonteossa todetaan.

Palvelujen tuottamistapoja on arvioitava ennakkoluulottomasti. Kunnat vastaavat jatkossakin palveluiden saatavuudesta, mutta eivät välttämättä tuottamisesta. Ne voidaan hankkia myös yksityiseltä sektorilta, jos se on järkevää. Nyt on vain tullut jotenkin sellainen kritiikki julkisia palveluja kohtaan, esimerkiksi terveydenhuollossa, ja työntekijöitä kohtaan, vaikka kuitenkin Suomi on kansainvälisesti varsin tehokas julkisen sektorin osalta. Tuntuu olevan muotia se, että väitetään, että julkinen palvelutuotanto on aina huonoa ja vain yksityinen on tehokasta. Näin kategorisestihan se ei tietenkään mene. Sekä julkiselta että yksityiseltä palvelulta voidaan saada laatua ja kustannustehokkuutta, kun vain parhaat käytännöt ja teknologia otetaan käyttöön. Monopolit ovat aina huonoja, olivatpa ne sitten julkisia tai yksityisiä. Sitä paitsi ei pienissä syrjäseutujen kunnissa ole edes mahdollisuuksia todelliseen yksityisen sektorin kilpailuttamiseen palvelujen osalta. Taitaakin olla niin, että balanssi julkisten ja yksityisten palvelujen välillä täytyy ratkaista kaupunki- ja kuntakohtaisesti tapaus kerrallaan. Niinhän tässäkin selonteossa peräänkuulutetaan monimuotoisempaa palvelujen tuottamista. En esimerkiksi usko sitä, että työntekijöistä, esimerkiksi sairaanhoitajista, voidaan enää repiä sen enempää tehokkuutta tätä nykyä. Tehokkuus on haettava itse järjestelmästä ja hallinnosta.

Arvoisa puhemies! Sähköisten palvelujen kehittäminen on yksi haaste julkisella sektorilla. Yksi hyvä esimerkki toimivasta sähköisestä verkosta on Kansaneläkelaitos, Kela. Sen verkko toimii itse asiassa hyvin. Kun terveydenhuollossa melkein joka sairaalassa on omat järjestelmänsä, on ymmärrettävää, että halutaan yhtenäinen sähköinen tietojärjestelmä terveydenhuollolle koko maassa. Sieltä lääkäri saa heti täydelliset tiedot potilaasta, tuli tämä mistä päin Suomea tahansa. Mutta tällaisen verkon rakentaminen maksaa ja jälleen täytyy opettaa työntekijät käyttämään uusia ohjelmia. Se vie rahaa ja aikaa, ja lisäksi koko maan kattavaan tiedostoon voi sisältyä tietosuojaongelmia, jotka täytyy selvittää.

Eri asia on, miten voitaisiin parantaa perussairaanhoidon ja erikoissairaanhoidon työnjakoa. Kun potilas on käynyt terveyskeskuksen jälkeen erikoissairaanhoidossa saamassa hoitoa, olisi hyvä, että erikoissairaanhoito seuraisi potilasta vielä, kun hän on kotona. Hän voi olla kotona, ja sinne voidaan hänelle antaa neuvoja uusista lääkkeistä ja seurata myös komplikaatioita. Hänen ei välttämättä tarvitse olla siellä kalliissa erikoissairaanhoidossa monta päivää turhan takia. Myös tehostamista olisi varmasti ihan tässä ensimmäisessä puhelinsoitossa. Nythän on tullut jo näitä palvelupuhelimia, ja tulevaisuudessa netillä voidaan potilas ohjata oikeaan paikkaan saamaan hoitoa.

Olen tarkoituksella tarkastellut tätä terveydenhuoltoa, koska se on suuri kysymys ja suuri menoerä nimenomaan tässä kuntataloudessa, enkä ole niinkään tähän hallintopuoleen puuttunut, mutta on selvää myöskin, että hallintorakenteita muuttamalla ei edetä riittävästi. Näitä palveluja nimenomaan täytyy uudistaa. Hallinto ei ole itsetarkoitus toisaalta; tästä kafkamaisesta ajattelutavasta, että hallinto ruokkii itse itseään, on päästävä. Siinä mielessä ainakin selonteon otsikko on hyvä ja oikeansuuntainen: tehokkaampaa hallintoa, parempaa palvelua. Täällähän on sanottu tätä selontekoa harmaaksi ja sitä on arvosteltu. Täytyy vähän sanoa niin kuin ex-presidentti Koivisto, että jos edes suunta on oikea, niin sekin on hyvä. Suunta on tärkein. Hallituksen ja eduskunnan tehtävä on sitten yksityiskohtaisesti ratkaista, millä tehokkuus saavutetaan.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa puhemies! "Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa", niin kuin täällä on monesta suusta todettu, on varmasti nyt juuri oikea teema tarkastella lähinnä juuri meidän julkiseen sektoriimme ja kuntarakenteeseemme liittyviä ongelmia. Tilanne, jossa me näitä asioita hahmotamme ja ratkaisuja haemme, on sellainen, jota eri sukupolvet aikaisemmin eivät ehkä ole kokeneet, mitä tulee juuri globalisaatioon ja sen merkitykseen uuden kansainvälisen työnjaon osalta. Tuo on huimaavaa kehitystä, jota vaan vauhdittaa nykyaikainen teknologia.

Suomessa siis suljetun talouden vanhentuneet rakenteet kahlitsevat kehitystä ennen kaikkea julkisen sektorin osalta. Raskas ja sirpaleinen kuntarakenne on aivan liian suuri kuluerä kansantaloutemme kannettavaksi ja veronmaksajien maksettavaksi. Tämänkin ilmeisesti valtaosa suomalaisista tunnistaa ja väittämän sinänsä hyväksyy. Mutta jos aiomme jatkossakin kuulua globalisaation voittajiin, on meidän nyt todellakin ryhdyttävä toimeen ja saatava nopeasti aikaan rakenneuudistusta ja myöskin tehostettava erilaisia tehottomia toimintoja. Jokaisen hallintoselonteon tavoitteeksi aina vuodesta 90 lähtien on asetettu tehokkuuden ja tuottavuuden parantaminen sekä teknologian hyödyntäminen. Valitettavaa vain on, että toteuttaminen vähintäänkin ontuu, sillä tulokset jäävät jatkuvasti saamatta.

Julkisen sektorin ongelmat ovat siis kuntapuolella ensisijaisesti. Ne liittyvät siellä palvelujen tuotteistamiseen ja niiden kustannusten avoimeen määrittelyyn, kilpailun, rakenteellisesti terveen kilpailun, aikaansaamiseen. Julkinen sektori tuottaa teknisiä ratkaisuja, joiden käyttökelpoisuus on rajallinen tai joiden yhteiskäytössä on suuria ongelmia. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan mainita sähköinen varmenne, henkilökortti, jonka kehittämisessä Suomi on sinänsä edelläkävijämaita, mutta se ei kuitenkaan ole saavuttanut suosiota sille soveltuvien palvelujen puitteissa, vaan viranomaistoimintana syntyneet järjestelmät ovatkin korvautuneet verkkopankkien kertakäyttöisiin salasanoihin perustuvilla varmennejärjestelmillä.

Hallitukselle on annettava tunnustusta siitä, että tarve Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseen on ohjannut hallitusta arvioimaan uudelta pohjalta vanhoja tabuja. Viime eduskuntavaalien alla sekä keskusta että SDP argumentoivat hyvinvointiyhteiskuntaa korostaen palveluja. Nyt voi todeta noita asioita kuulleena tyytyväisenä, että sekä keskusta että SDP ovat nyt tunnustaneet sen välttämättömyyden ja tosiasian, että vain kasvulla luodaan hyvinvointia. Rakenteiden keventäminen, kireän verotuksemme alentaminen kansainväliselle keskitasolle ja verotuksen progression lieventäminen ovat niitä ainoita toimia, joilla suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan ylläpitää ja sen palveluja kehittää.

Keskustalle on erityisesti annettava tunnustusta siitä, että se luopui kuntarakenteen ehdottomasta paikallaanpitämisestä. Erityisen rohkaisevana pidän sitoutumista ennen kaikkea kuntien yhdistämisiin. Palvelurakenteen uudistamisessa vaarana on uusien hallinnon väliportaiden syntyminen, jolta on todella vältyttävä. Juuri tästä syystä vanhakantaisen kuntarakenteen purkaminen on toteutettava ennen kaikkea kuntajaotuksen muutoksella. Meillä ei ole tosin varaa odottaa nykyisen valtuustokauden loppumista, vaan kuntatalouden synkkien lukujen edessä kuntien yhdistyminen on saatava käyntiin varhaisemmassa vaiheessa tai muussa tapauksessa joudutaan sitten tarkastelemaan tehtävienjakoa valtion ja kuntien välillä.

Sosialidemokraateille on annettava tunnustusta siitä, että tässä selonteossa he tunnustavat julkisten palvelujen, ennen kaikkea kuntapalvelujen, tuotannon olevan tulevaisuudessa monipuolistamista, ei pakkoa, ei yksityistämistä, vaan tarvittavien palvelujen aikaansaamista, jossa kunnilla edelleen on rooli lakisääteisesti saada nämä palvelut varmistettua.

Selonteossa puhutaan kunnista palvelujen vastuullisina järjestäjinä. Se on keskeistä muistaa tässä kilpailuttamisen ympäristössä. Muutos on huomattava, kun muistetaan, mitä kunnallisvaalien alla puhuttiin. Kaiken kaikkiaan nämä muutokset ovat hyvin rohkaisevia, onhan hallitus nyt hylännyt oman linjansa ja sen sijaan hyväksynyt pääoppositiopuolueen näkemykset kautta linjan.

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti toivoisi, että hallitus kääntäisi kelkkansa myös valtion toimintojen alueellistamisen osalta. Alueellistamisen, hajasijoittamisen, tavoitteeksi mainitaan se, että maahan muodostuu eri osaamis- ja tehtäväalojen kansainvälisesti kilpailukykyisiä keskuksia. Tämä on valitettavasti harhaa, sillä totuus on se, että Suomen oloissa vain Helsingillä on mahdollisuuksia ja mittakaavaa kehittyä kansainvälisesti kilpailukykyiseksi keskukseksi. Teknisluontoisten tukitoimintojen osalta alueellistamisella voidaan saavuttaa tiettyjä kustannussäästöjä ja parantaa työvoiman saatavuutta, mutta mitä enemmän asiantuntemusta tai koulutusta tarvitaan, niin sitä enemmän nuo työmarkkinat keskittyvät Pääkaupunkiseudulle.

Arvoisa puhemies! Kaikissa edellä tarkastelluissa ratkaisutilanteissa on pidettävä johtavana ajatuksena ja ensisijaisena tavoitteena varmistaa talouskasvua, työllisyyttä ja vakautta. Vain näiden toteutuminen mahdollistaa rakenteellisten ja alueellisten ratkaisujen tekemisen terveellä ja kestävällä tavalla.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Lahti pohti varsin hyvin sitä muuttuvaa ympäristöä, jossa toimitaan. Lopun osalta kuitenkin olen eräiltä osin eri mieltä. Kyllä me tarvitsemme tässä maassa muitakin osaamiskeskittymiä kuin Pääkaupunkiseudun. Meillä on erittäin vahvaa osaamista esimerkiksi Oulussa, meillä on vahvaa osaamista Joensuussa metsäosaamisen osalta, jopa maailman mitassa. Minusta tällainen ajattelu, että kaikki ikään kuin keskitetään tänne Pääkaupunkiseudulle, johtaa monin tavoin ymmärtääkseni tehottomuuteen ja sen innovatiivisuuden ja luovuuden hukkaamiseen, jota me Suomessa juuri nyt tarvitsemme.

Jere Lahti /kok (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minä tarkoitan nyt niitä toimia, jotka tähän tuskaan ollaan hajauttamassa maaseudulle. Oulu ja muut potentiaalikasvukeskukset ovat jo luonnonmenetelmällä luoneet tavallaan sinne sen oman osaamispohjansa ja yrittämisen.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Karl Marx oli viisas mies. Hän totesi, että yhteiskunnan ylärakennetta, siis julkista hallintoakaan, ei voi ymmärtää, ellei ymmärrä sen taloudellista perustaa. Tästä selonteosta kuntatalous eli taloudellinen perusta on rajattu pois. Loogisesti tästä seuraa, ettei tätä selontekoa voi ymmärtää, mikä oli todistettava.

Kompensaatioksi arvostelen hallitusta kuntatalouden perustan romuttamisesta, jonka helpottamiseksi, tai rehellisemmin peittämiseksi, hallitus on kehittänyt kunta- ja palvelurakenneuudistuksen. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten tämä uudistus sovittaa yhteen keskustan tinkimättömällä rakkaudella vaalimat nykyiset 432 kuntaa demareitten 100 kunnan vaatimukseen. On siinä kaikkien Sailasta alempien valtiosihteereiden äidillä valtiosihteeri Mykkäsellä tekemistä, ja vielä ne ministeri Mannisenkin korvat tupailloissa tulevat punottamaan.

Arvoisa puhemies! Käsiteltyäni näin laajasti hallituksen kuntatalouspolitiikan syvimmän ytimen siirryn selonteon eräisiin yksittäisiin kysymyksiin. Selonteko antaa lähes eksplisiittisesti ymmärtää, että julkisen hallinnon tehokkuus ja tuottavuus ovat heikkoja. Näin tehdään, ilman että edes yritetään kertoa, mitä hallinnon tuottavuudella ja/tai tehokkuudella tarkoitetaan, miten ne eroavat toisistaan tai miten niitä mitataan, puhumattakaan siitä, että kerrottaisiin, missä ja miten järjestettynä julkisen hallinnon tuottavuus on omaamme ratkaisevasti parempi. Kun selonteosta etsii keinoja tuottavuuden parantamiseksi, niin tehostamisen, kehittämisen, terävöittämisen, hyödyntämisen, erikoistumisen, selvittämisen ja muiden yhtä vaikuttavien keinojen lisäksi löytyy oikeastaan vain yksi konkreettinen esitys, nimittäin se, että valtionhallinnossa seuraavan vaalikauden loppuun mennessä vapautuvista työpaikoista täytetään vain puolet. On pakko kysyä, ovatko siis nykyiset virkamiehet laiskoja vai onko hallinnossa liikaa tehtäviä, jotka samalla lopetetaan. Muutenhan tämä yhtälö ei toimi.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käytiin toissa viikolla mielenkiintoinen ja avartava keskustelu, kun ministeriön rehelliseksi heittäytynyt asiantuntijavirkamies kysyttäessä ilmoitti huonosti valmisteltujen E-kirjelmien syyksi sen, ettei parempiin nykyisellä henkilöstömäärällä ole yksinkertaisesti mahdollista päästä ja siksi keskitytään vain tärkeimpiin lainvalmistelutehtäviin. Saa nähdä, loppuuko Suomen sosiaali- ja terveyslainsäädäntö lopullisesti tämän puolittamis-supistamis-tehostamis-ohjelman toteuduttua, kun tälläkään hetkellä sosiaali- ja terveysministeriö ei todennäköisesti resurssipulassaan saa valmisteltua lakeja sosiaali- ja terveysvaliokunnalle käsiteltäväksi.

Arvoisa puhemies! Kun 7 minuutissa ei laajoja parannusehdotuksia ehdi esittelemään, tyydyn sanomaan, että jos julkisessa hallinnossa jotain pitää tehostaa, niin se on johtaminen. Sieltä löytyy hallinnon tehokkuuden, tuottavuuden ja jopa vaikuttavuudenkin suurimmat tämänhetkiset esteet.

Arvoisa puhemies! On tässä selonteossa toki myönteisiäkin asioita. Yksi on lupaus siitä, että hallitus aikoo ryhtyä toimiin kuntakonsernia koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Asia on nimittäin niin, että vuoden 1996 kuntalaissa lanseerattu kuntakonserniajattelu on kyseisen lain suurin limbo. Se on varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun hurskaasti kuvitellaan, että julkishallintoon voitaisiin yrityselämästä lähes sellaisenaan lainata mitä tahansa. Ehkä kaikkein konkreettisin esimerkki tästä limbosta on konsernitase. Tällä hetkellä kauhistellaan pienivelkaisten kuntien suuria konsernivelkoja, kun ei ymmärretä, että ne useimmiten koostuvat kunnallisten vuokrataloyhtiöiden kiinteistövakuuksisista aravalainoista. Niiden kauhistelu on suunnilleen samaa, jos kauhisteltaisiin kuntalaisten omistusasuntoihinsa ottamien asuntolainojen suurta määrää. Aivan sama pätee myöskin siihen ongelmaan, mikä syntyy siitä, että kuntayhtiöt toimivat osakeyhtiölain velvoittamina ja kunnassa kuitenkin tähän konserniajatteluun vedoten yritetään niihin soveltaa kuntalakia. Siinä syntyy ristiriitoja, jotka ovat toivon mukaan tässä selonteossa vihjailtavassa tulevassa lainsäädännössä korjattavissa.

Arvoisa puhemies! Siunatuksi lopuksi: Selonteko ei antanut ymmärtää, että terveydenhoitopiirejä valmisteltaisiin, mutta toivoisin, että sosiaali- ja terveysministeri — vaikka tämä selonteko ei varsinaisesti hänen reviiriinsä kuulukaan — ymmärtäisi antaa alaistensa siihen valmisteluun ryhtyä. Nimittäin kyllä siellä toki terveydenhuollossa tehostamista on. Mutta kun täällä on nyt useissa puheenvuoroissa vihjailtu, että esimerkiksi suomalainen terveydenhuolto on erinomaisen tehotonta, niin voin kertoa, että kun tässä reilu kuukausi sitten menin tuonne Jorviin tämän erinomaisen tehottoman erikoissairaanhoidon ja vielä tehottomamman Husin käsittelyyn kello 11.15, niin kello 15.15 olin leikkauspöydällä, kello 18.15 heräsin, seuraavana päivänä kello 11.15 poistuin sieltä sairaalasta ja keskiviikkoaamuna olin valiokunnassa ihmettelemässä, kun sinne ei taaskaan ollut tullut yhtään lakia käsiteltäväksi. Että ei se nyt ihan niin tehotonta ole!

Arvoisa puhemies! Muuten olen sitä mieltä, että asunnottomuus ja syrjäytyminen on poistettava tästä maasta.

Tuula  Väätäinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Virtasen värikkään puheenvuoron jälkeen voinemme siirtyä rauhallisempaan savolaiseen tyyliin.

Yhteiskunnan muuttuessa vaatimusten, tarpeiden ja mahdollisuuksien hakiessa koko ajan uutta muotoa syntyy tavallisesti keskustelu siitä, kuka päättää ja mistä. Hallitus on etsinyt selonteossaan jokseenkin varovaista suuntaa uudelle hallintorakenteelle. Ymmärrettävästi selonteko aiheuttaa laajaa keskustelua ja mielipiteiden kirjo on moninainen. Mielipiteisiin tuntuu vaikuttavan se, missä asemassa tai tehtäväkentässä arvioija toimii. Epäilemättä näin on minunkin kohdallani. Kunnallisena ja erityisesti maakunnallisena päättäjänä katselen asiaa ehkä enemmän tästä suunnasta kuin kovin vahvasti valtiollisesta näkökulmasta, vaikka siitäkin ikkunasta katsominen olisi kovin perusteltua. Kuntien itsehallinto on kiistaton, eikä kai kukaan täysijärkinen ryhtyisikään kävelemään sen ylitse, mutta keskustelua ja eriäviä ajatuksia täytyy kuitenkin olla olemassa ja niitä on siedettävä.

Kunnat ovat toisiinsa nähden kovin erilaisessa tilanteessa. On taloudellisesti hyvässä ja vaikeassa asemassa olevia, on palveluiden järjestämisen kanssa ponnistelevia, on kuntia, jotka tekevät laajaa kuntien välistä ja seudullista yhteistyötä, ja niitä, jotka luottavat vain omiin voimiin, ja kunnan rajat ovat enemmän tai vähemmän kiinni.

Maassa on lukuisia hyviä esimerkkejä siitä, miten yhdessä tekemällä voidaan turvata taloudellisesti kuntalaisten tarvitsemat palvelut ja palvellaan elinkeinoelämää nykyaikaisin toimin. Näitä hyviä kuntien välisiä hankkeita ja toimintatapoja on saatava leviämään niillekin alueille, joissa niiden arvoa ei ole vielä ymmärretty. Luulen, että tarvitaan tähänkin valtionhallinnon ohjausta, patistelua ja jopa velvoittamista.

Maakunnan liittojen rooli on herättänyt vahvaa keskustelua. Keskustelussa on toisistaan täysin vastakkaisia suuntia. Osa ajattelee, että maakunnan liitot pitää pyyhkiä kehityksen kartalta kokonaan, ja osa, johon joukkoon itsekin kuulun, ajattelee, että liitossa on jo tällä hetkellä runsaasti osaamista ja voimavaroja, joita voitaisiin hyödyntää nykyistä selkeästi tehokkaammin. Tuntuu siltä, että vahvat maakunnan liitot koetaan seutukehityksen jarruna tai uhkana. Mielestäni tällaiseen pelkoon ei ole mitään perusteltua syytä.

Seutuhallinto ja seutukunnat operoivat pääsääntöisesti oman seudun sisällä, ja niillä ei luonnollisestikaan ole vastuuta koko maakunnan kehittymisestä. Sen sijaan maakunnan liitoilla tämä laajempi vastuu on jo olemassa, ja sitä mielestäni voisi sopimuspohjaisesti lisätä.

Uutta hallintomuotoa tai hallinnointitapaa etsittäessä on syytä tarkasti varoa, ettei siihen ole sisäänkirjoitettu turhia toimintaa rajaavia elementtejä. Olen hiukan huolestuneena kuunnellut seutukuntien ja seutuhallitusten muodostumista. On varottava sitä, että seuduista tulee kuntien kaltaisia sisäänlämpiäviä rakennelmia, jolloin alueella on esimerkiksi viisi seutukuntaa, jotka elävät omassa yksinäisyydessään seurustelematta juurikaan toistensa kanssa. Mielestäni maakunnan liitoilla voisi olla tämänkin ilmiön estämisessä oma annettu roolinsa.

Arvoisa puhemies! Toimivassa yhteiskunnassa on lähdettävä liikkeelle siitä, missä ja miten ihmiset alueella elävät ja liikkuvat. Niinpä työssäkäyntialueet ovat otollisia kokonaisuuksia tuloksekkaalle yhteistyölle.

Puhuttaessa yhteistyöstä nousee heti esille kysymys, mitä siitä saa tai nettoaa, jos toimitaan yhdessä. Toisaalta ymmärrän tämän lähestymiskulman, mutta en ymmärrä sitä, miksi periaatteessa ja lähtökohtaisesti yhteistyöstä pitäisi maksaa. Eikö yhteistyötä pitäisi tehdä jo luontojaan, jos ja kun siitä on selvästi nähtävissä molemminpuolista hyötyä? No, tästä ajattelustani huolimatta tuen sitä, että hallitus suuntaa yhä enemmän tukea nyt ja tulevaisuudessa kuntien, seutukuntien ja maakuntien välisille yhteisille hankkeille ja palvelurakenteille.

Kunnilla on vastuu peruspalveluidensa järjestämisestä, ja jos tästä velvoitteesta ei yksin selvitä, se on tehtävä yhdessä toisten kanssa, jotta kansalaisten yhtäläiset perusoikeudet toteutuvat. Tämän toteutuminen on myös valtion taholta varmistettava suuntaamalla ja ohjaamalla panostusta tehokkaaseen ja laadukkaaseen, hyvään palvelutuotantoon riittävän laajalla toiminta-alueella.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Hallintoselonteko on kaivattu asiakirja tähän saliin. Tällä selonteolla etsitään ja pohditaan vaihtoehtoja maamme hallinnon rakenteen uudistamiseen ja tehostamiseen. Tärkeätä on tietysti saada eduskunnasta viesti eteenpäin ja uudistukset toteutukseen, niitä peräänkuulutettuja tekoja.

Kuntien osalta selonteko toteaa, että hallitus aikoo turvata peruspalveluiden saatavuuden ja laadun kohtuullisella vero- ja maksurasitteella. Tämä tehtäisiin kestävällä rahoituksella. Nykytilanne on, että yhä useammassa kunnassa talous on suhteellisen huonolla tolalla. Vuosikatteet laskevat, ja yhä useamman kunnan talous edelleenkin menee miinukselle. Tilanteen korjaamiseen ei riitä pelkkä kunnallisveron korotus, vaan ulkopuolista velkaa on pakko yhä ottaa enemmän. Veronkorotukset ovat kuitenkin tiensä päässä usean kunnan osalta jo, sillä kohta maksajat kaikkoavat muualle. On tärkeätä päästä käsiksi kunnille osoitettujen velvoitteiden uudelleenorganisointiin. On selvitettävä niiden prioriteetit ja se, kuinka ne voidaan järjestää kuntien yhteistyöllä. Se, kuka palvelun lopulta tuottaa, ei saa muodostua ongelmaksi.

Uuden yrittäjyyden syntymistä palvelualoille on tuettava ulkoistamalla kuntien palvelutuotantoa. Yrittäjyyttä voisi syntyä esimerkiksi koulutus-, kiinteistö-, sosiaali- ja terveyspalveluiden alueelle. Palveluiden järjestäminen kuntien välisenä yhteistyönä takaisi paremmin riittävän suuren kokoluokan, jotta yrittäjävetoinen palvelutuotanto pääsisi pienemmissäkin kunnissa liikkeelle.

Palvelutuotannon ulkoistaminen vaatii hankintalainsäädännön kilpailuttamista koskevaa osaamista, jota ei pienissä kunnissa välttämättä ole. Tämä osaaminen tarvitaan, sillä muutoin palvelutuotantoa ei päästä avaamaan. Vastauksena tähänkin ongelmaan on kuntien yhteistyö. Palvelurakenteen muutoksiin olisi pitänyt tietysti jo ryhtyä aikaa sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Suomen kenttä on uudistamisen tarpeessa. Tarvitaan porkkanoita, erilaisia kannustimia, jotka tukisivat kuntaliitoksia tai ainakin tiiviimpää kuntien välistä yhteistyötä. Tosiasia taatusti on, että Suomessa kuntien määrä on liiallinen. Todellinen rakenteellinen muutos käynnistyy vasta, kun kuntaliitoksia syntyy ja kuntakentän uudelleenorganisointiin päästään käsiksi. Tämän ei pidä olla pakkonaittamista vaan toiminnan, synergioiden ja kokoluokkaetujen hyödyntämiseen tähtäävää ohjaamista.

Kunnissa on hyvä puhua myös demokraattisesta ohjauksesta. Tämä selonteko toteaa, että edustuksellisen demokratian rakenteita on selkiytettävä ja että palveluiden tuottamisen ja järjestämisen toteutuessa peruskunnan asemasta erilaisin yhteistyömuodoin kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ohenevat. Kunnissa palveluiden järjestäminen siirtyy yhä useammin kuntayhtymiin, joissa ei enää ole edustuksellista demokratiaa. Pahimmillaan tilanne voi riistäytyä niinkin pahasti käsistä, että muutama puolueaktiivi on järjestelmän avainasemissa ja hallinnoi toimintaa. Miten hallitus todella aikoo edistää kansalaisten mielipiteen kuulumista, jos demokraattinen vaikutuskanava kunnissa katoaa?

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteossa maalataan kauniita maisemia, millaisin keinoin asioita tulisi edistää, mutta todelliset rakenteelliset uudistukset ovat jääneet kovin vähälle. Edustajakollegani Asko-Seljavaara osui suhteellisen lähelle naulan kantaa todetessaan, että hallitus rakentaa selvitystöiden maailmanennätystä. On avoimesti käytävä keskustelua, mitkä valtion ja kunnallishallinnon rakenteet on tarpeen säilyttää ja mistä voidaan luopua, ja sitten on ryhdyttävä toimiin.

Mielestäni maakuntien roolia tulee korostaa hallinnon rakenteita järjesteltäessä. Maakunnissa pystytään kohdentamaan toimet tarpeen mukaan eikä hukkakäyntiä pitäisi syntyä. Samalla hallinnon rakenne selkiytyisi ja laskeutuisi lähemmäs kansalaisia. Esimerkiksi tästä käy hyvin kotimaakuntani Etelä-Karjala, jossa läänin taso tuntuu kovin kaukaiselta ja pelkkä kuntataso ei enää riitä. Niinpä maakuntaliitosta tehdään yhteistyön veturia, jossa kuntien näkemykset kohtaavat. EU:n kehittämistoimenpiteissä maakunta on perusyksikkönä. Etelä-Karjalassa maakunnan roolia kehitetään monella alueella, esimerkiksi koulutus-, matkailu- ja terveyspalveluiden järjestämisen osalta.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta hallituksen alueellistamispolitiikasta. Olen mielenkiinnolla odottanut, kuinka asia edistyy, mutta todellisia alueellistamistoimia on tapahtunut vielä kovin vähän. Alueellistaminen antaa huomattavia mahdollisuuksia koko maan kehittämiseen. Keskusvirastojen ja niiden osien sijoittaminen maakuntiin tuo hyötyjä myös virastojen omille toiminnoille ja samalla tukee maakuntien kehittymistä. Alueellistamista on kuitenkin toteutettava tarkan harkinnan ja hyötyjen näkökulmista. Hyvänä politiikkana alueellistamisessa olisi mielestäni se, että jo olemassa olevista toiminnoista vain ne, jotka on helposti ja ilman lisäkustannuksia mahdollista alueellistaa, siirrettäisiin maakuntiin. Uudet keskusvirastot, jos niiden ei pidä ehdottomasti sijoittua Ruuhka-Suomeen, on vietävä maakuntiin.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen tilaisuudessa käsittelemään tätä selontekoa myös hallintovaliokunnassa, jonka jäseniä näen merkittävästi myös täällä istuntosalissa seuraamassa ja osallistumassa lähetekeskusteluun. Itse haluaisin kiinnittää huomiota aivan lyhyesti vain muutamiin näkökohtiin tässä vaiheessa.

Pidän tärkeänä, että seutukunnat edelleen säilyttäisivät myös hallinnollisina yksikköinä asemansa. Jos kaikki keskittyy vain maakuntakeskukseen valtionhallinnon osalta, nimenomaan johtotehtävien osalta, se ei ole aivan hyvä asia. Näkisin, että kun on myös esimiesasemassa olevia henkilöitä seutukunnassa palvelupisteitten johdossa, silloin tehokkuus ja jatkuvuus voidaan turvata paremmin kuin jos esimies on maakuntakeskuksessa, jolloinka helposti seutukunnilla olevat palvelupisteet kaventuvat ja ohentuvat.

Kihlakuntien osalta toivoisin, että voisi olla myös jatkossa sellainen ratkaisu, että kihlakuntia voitaisiin säilyttää ja voitaisiin osoittaa tehtäviä, jotka tekevät ne mielekkäiksi lähellä olevien palvelujen tuottajina.

Mikä on soveltuva kuntakoko, on tietysti vaikea kysymys. Haluaisin, että päätösvalta ja vaikutusvalta olisivat mahdollisimman lähellä ihmistä. Itse olen ollut Haapamäen jaoston jäsenenä myös, silloin kun tuo jaosto aikanaan toimi. Se oli eräänlainen kokeilu kunnan sisällä olevasta kunnan osahallinnosta. Joskus vaikuttivat kokoukset turhauttavilta. Koimme, että emme voi mihinkään vaikuttaa, mutta sitten kun tuo toimielin lakkasi, niin edes tuollaista lausunnonantamismahdollisuutta ei oikeastaan sitten ole ollut.

Näkisin hyväksi, että olkoot järjestelmät mitkä tahansa, niin turvataan se, että kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa heitä koskeviin asioihin mahdollisimman tehokkaasti. Helposti käy niin, että jos on suuria hallinnollisia yksiköitä, siitä tulee vain vahvojen vaikuttamista. Tämä vaara on osaltaan myös maakuntahallinnossa, niistä tulee helposti maakuntakeskusjohtoisia ja -vetoisia, ja se ei ole sitten seutukuntien kannalta paras mahdollinen näkökohta.

Arvoisa puhemies! Toivon, että sinänsä hyvä selonteko saa valiokunnassa myös entistä enemmän huomiota ja tehdään entistä parempi tästä.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelen selontekoa vain kihlakuntauudistuksen toimeenpanon osalta.

Haluan heti todeta, että allekirjoitan ne perustelut siitä, jotka ministeri Manninen toi puheenvuorossaan esille, miksi halutaan ottaa aikalisä kihlakuntajärjestelmän jatkosta päättämiseen. Minun mielestäni kihlakuntajärjestelmä on Itä-Suomessa ja muuallakin Ruuhka-Suomen ulkopuolella mahdollistanut kattavan palveluverkoston ylläpitämisen, mikä kansalaisten osalta on aiheuttanut sen, että poliisi on ollut lähellä ihmistä ja ihmisiä ehkäpä ainoana viranomaisena valtakunnassa.

Uskon, että kihlakuntakoon suurentaminen aiheuttaa väistämättä sen, että keskittymisen myötä palveluverkostoa kevennetään keskuspaikkojen ulkopuolella ja palvelut heikkenevät ja hälytyspalvelut hidastuvat. Siihen tavoitteen toteutumiseen, että tehokkuus lisääntyisi yksikkökoon suurenemisen myötä, en usko niihin tietoihin ja kokemuksiin perustuen, joita muissakin yhteyksissä olen saanut. Ainoa mahdollisuus lisätä tehokkuutta on lisätä resursseja, mitä ei ole tällä hetkellä näköpiirissä. Keskittämisellä saavutetaan keskuspaikkojen palveluissa marginaalinen tehonlisäys, mutta vähänkin kauempana sijaitsevien paikkakuntien kuntalaisille tarjottujen palvelujen tehokkuus vähenee entisestään ja poliisi etääntyy asiakkaista ja kansalaisista.

Välimatkat ovat omiaan vaikeuttamaan palvelujen saatavuutta siitä huolimatta, että palvelut tultaisiin myös jatkossa järjestämään hajautetusti. Onhan tunnettu tosiasia, että kihlakuntauudistuksen ensimmäisessä vaiheessa vuonna 1996 poliisipalvelut ovat kaikkialla enemmän tai vähemmän keskittyneet kihlakuntien keskuspaikkoihin muiden taajamien kustannuksella. Monilla nykyisillä, esimerkiksi omalla seutukunnallani, toimivilla kihlakunnilla on nykyisellään riittävät toimintaedellytykset ja ne ovat pystyneet saamillaan resursseilla hyvään tulokseen, kylläkin vaikeassa ja laajassa toimintaympäristössä. Myöskään ongelmia eri sektoreiden välillä ei ole ilmennyt.

Selonteossa oleva näkemys siitä, että ulosoton ja syyttäjän tulee voida rakentaa organisaatiotaan omista lähtökohdistaan käsin, kuten jo eduskunnan tahdon vastaisesti on tapahtunutkin esimerkiksi ulosottotoimen kohdalla, on arveluttava. Selonteossa todetaan kihlakuntajärjestelmää koskevien linjauksien osalta muun muassa, että valtion paikallishallinnon toimipaikoista päättäminen on jatkossa ministeriöiden tehtävä ainakin poliisin, syyttäjän, ulosottotoimen ja maistraatin osalta. Toteutuuko siinä järjestelyssä edes kohtuullisesti sekä valtion että kansalaisten etu? Paranevatko kansalaisten palvelut myös syrjäseudulla tai säilyvätkö ne edes kohtuullisella tasolla? Näin toivon. Ainakin tosiaan tämän hetken tavallaan villi meno juuri esimerkiksi ulosottotoimen osalta toivottavasti niitten järjestelyjen osalta päättyy. Etenkin poliisin osalta läheisyysperiaate on ensiarvoisen tärkeä kansalaisten turvallisuuden ja asioiden kannalta, mutta ei sitä mielestäni pidä haudata muidenkaan viranomaisten osalta organisaation itsensä etujen vuoksi. Jossain määrin voidaan sanoa, että esimerkiksi tuomioistuimet ovat jo vieraantuneet elävästä elämästä ja on vaara, että näin käy muidenkin viranomaisten osalta.

Edellä mainituilla perusteilla on hyvä, kuten alussa totesin, että asiassa on otettu aikalisä. Eduskunta on vuonna 2000 hallintovaliokunnan selonteosta antamassaan mietinnössä edellyttänyt kihlakuntien yhdistämisen olevan viimeinen keino. Hätiköity asian runnominen läpi kevein perustein on eräänlainen hyppy tuntemattomaan, joka mahdollisesti vaatisi paikkausta taas jonkin ajan kuluttua.

Asia pitäisi nyt valmistella kaikessa rauhassa hyvin monipuolisesti ja selvittää myös muita keinoja palvelujen järjestämiseksi esimerkiksi tiettyjen lainsäädännöllisten rajojen poistamiseksi muun muassa lupa-asioissa ja muussakin yhteistoiminnassa. Ja näin varmasti nyt tapahtuu. Valtaosa Suomesta on kuitenkin edelleen niin sanottua haja-asutusaluetta, jolla tarvitaan jatkossakin poliisipalveluja ja muiden viranomaisten palveluja kohtuullisesti järjestettynä.

Arvoisa puhemies! Selonteko siirtyy tämän jälkeen hallintovaliokunnan käsiteltäväksi, jonka jäsenenä myös puhujalla on mahdollisuus aikanaan sitten käsitellä tätä selontekoa erittäin perusteellisesti.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen taisi täällä tänään päivällä todeta, että tämä on laajin selonteko kymmeneen vuoteen näistä asioista. Saattaa pitää paikkansa. Sivuja ainakin on kovin paljon, mutta konkretiaa en kyllä kovin paljon sitten sieltä sivujen sisältä löytänytkään.

Luulen, että hallintovaliokunnalla on melkoisen mielenkiintoinen tehtävä, kun se lähtee käsittelemään tätä selontekoa ja koettaa sitten konkretisoida sitä, mitä kaikkea tämän selonteon sisältä tai pikemminkin pitäisi sanoa varmaan rivien välistä pitää lukea. On pakko todeta, että selonteon kirjoittajat hallitsevat suomalaisen sanaston ja suomalaiset synonyymit. Selonteko on täytetty esimerkiksi seuraavilla verbeillä: kokoamalla, uudistamalla, arvioimalla, kehittämällä, käyttämällä, huolehtimalla, muuttamalla, toteuttamalla, täyttämällä, tarkistamalla jne. Hyviä verbejä, ja jokainen sopii varmaan sen oikeaan paikkaan. Jos olisi Juice Leskinen tai joku muu vastaava huikea suomalainen tekstinikkari, kyllä tästäkin varmaan jonkin näköisen laulun, varsinkin hauskan laulun, saisi aikaiseksi.

Mutta, arvoisa herra puhemies, vähän vakavampaa tekstiä. Jos äskeinen oli pientä moitetta hallituksen suuntaan, niin sitten myös pikkuisen kehuja.

Tässä kun käsitellään alueellistamisselontekoa, niin en ole aiemmin nähnyt yhtä hyvin koottua ja yhtä kattavaa taulukkoa siitä, mitä ylipäätään alueellistamisessa on tapahtunut viimeisten viiden kuuden vuoden aikana. Siellä on lueteltu eri virastoja ja myös sitä, kuinka paljon työntekijöitä on minnekin päin siirtynyt ja mitä asioita on vireillä, suunnitteilla ja millä tavalla ne toteutuvat. Se on ihan hyvä, kun sitä käydään läpi.

Mutta toinen asia. Alueellistamisesta on tietysti puhuttu paljon, ja siinä on hyviä puolia ja huonoja puolia. Sehän, että jotain siirretään jonnekin, ei ratkaise asioita ei siellä lähtevässä päässä eikä vastaanottavassa päässä. Mutta on myös ajatusmalli monessa kohtaa se, että kun toimintoja siirretään muualle, niin samassa yhteydessä mietitään, millä tavalla näitä työtehtäviä siellä tehdään, eli voidaan tehostaa toimintoja samalla tavalla. Otan yhden esimerkin, minkä tunnen kohtuullisen hyvin. Maa- ja metsätalousministeriössä on mietitty ministeriön alueellisen toimipisteen perustamista noin kolmen vuoden ajan. Kysymys on noin 150 henkilötyövuoden siirtämisestä Pääkaupunkiseudulta jonnekin muuallepäin. Se ei tarkoita sitä, että samat ihmiset vain lähtevät jonnekin muualle ja tekevät samoja töitä. Ei, kysymys on siitä, että kun jonnekinpäin lähdetään tekemään töitä, niin samalla tosiaankin arvioidaan sitä, millä tavalla niitä töitä tehdään, jotta ne olisivat entistä tehokkaampia ja entistä hyödyllisempiä sekä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla että ylipäätään tässä yhteiskunnassa, kun lisäksi tiedetään tässäkin tapauksessa se, että siirrot tapahtuvat ainoastaan kolmen periaatteen pohjalta. Ensinnäkin ne, jotka haluavat vapaaehtoisesti siirtyä, eli esimerkiksi Hämeenlinnasta käy tälläkin hetkellä jo muutama tuhat ihmistä Pääkaupunkiseudulla töissä ja osa heistä on myös hallinnon alalla, moni heistä voi miettiä, että ihan hyvä vaihtoehto olisi se, jos se sama työ, mitä aiemmin teki täällä Helsingissä, olisikin siellä asuinpaikkakunnalla.

Toinen on se, että on paljon ihmisiä, ja maa- ja metsätalousministeriössä oltiin aika lailla huolissaan siitä, millä tavalla saadaan hyvää väkeä, virkamieskuntaa, kun heidän palkkatasonsa ei ole kuitenkaan kovin korkea, jotta he ja perheet ylipäätään voisivat asua täällä Pääkaupunkiseudulla. Eli vähän kauempana asuminen on halvempaa kuin täällä Pääkaupunkiseudulla ja kilpailu työvoimasta tulee kiristymään lähivuosina.

Kolmas asia on sitten se, että myös eläköitymisen myötä voidaan näitä tehtäviä täyttää, eli kun ihmiset jäävät eläkkeelle, niin se uusi työpaikka sijaitseekin siellä jossain muussa kaupungissa, johon se on päätetty siirtää.

Kun tiedetään tästä maa- ja metsätalousministeriön alueellisesta toimipisteestä, että tällä hetkellä on selvittelyssä muistaakseni kolme kaupunkia, Seinäjoki, Pori ja Lahti, niin ei tarvita kovinkaan paljon ajattelukykyä, jos miettii, mihinkä se ylipäätään voidaan sijoittaa. Näistä kolmesta kaupungista se voidaan sijoittaa ainoastaan ja vain Lahteen. Minkä takia: Ensinnäkin sen takia, koska puhutaan niistä henkilöistä, jotka tällä hetkellä ovat töissä ministeriössä. Jos käytetään samoja kriteereitä, joita äsken mainitsin, eli luonnollista poistumaa, vapaaehtoista eläköitymistä, niin silloin sen pitää sijaita lähellä Pääkaupunkiseutua. Kun aikanaan kysyttiin ministeriön henkilökunnalta ja myös tilastotuotantoa ja hallintoa pyörittävältä Tiken henkilökunnalta, niin ylivoimainen ykkönen näistä eri kaupunkivaihtoehdoista oli Hämeenlinna, joka kuitenkin jätettiin pois näistä selvitettävien kaupunkien joukosta. Kun lisäksi maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla tiedetään, että pitää olla hyvät yhteydet Pääkaupunkiseutuun ja erityisesti lentokentälle, jotta päästään käymään siellä Brysselissä, missä kuitenkin hallinnoidaan EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa, niin se ei onnistu sen kummemmin Seinäjoelta kuin Poristakaan. Ainoa vaihtoehto on Lahti. Toivottavasti ministeriössä tehdään järkevä päätös tällä pohjalla ja se sijoitetaan sinne Lahteen. Tämä tästä alueellistamisesta.

Herra puhemies! Kun kerran kunnioitettu herra puhemieskin tuntee aika hyvin maakuntahallinnon, niin pari sanaa sitten maakuntaliitoista.

Luin mielenkiinnolla tätä selontekoa ja koetin hakea täältä, mitä täällä ylipäätään puhutaan maakuntaliitoista, jos kerran käydään läpi koko hallinto. En täältä montaa virkettä löytänyt, mutta pari virkettä kuitenkin. Täällä yhdessä kohtaa sivulla 55 todetaan: "Maakunnan liittojen asemaa aluekehitysviranomaisena vahvistetaan ja aluehallinnon kansanvaltaista ohjausta tehostetaan niiden kautta. Maakunnan liittojen tehtävien, päätösvallan ja aseman vahvistuessa arvioidaan nykyisten maakuntien lukumäärää." Tässä sanotaan, mikäli ymmärrän oikein, eli maakunnan liittojen asemaa vahvistetaan ja myös niiden tehtäviä tarkastellaan. Jos niitten asemaa vahvistetaan, niille tulee vaikka uusia tehtäviä, niin ehkä olisi hyvä sanoa, keneltä ne ovat poissa. Onko sitten jossain päin, onko se sitten kunnilta, seutukunnilta, lääninhallinnolta vai keskushallinnolta, vai onko se joiltain muilta alueellisilta viranomaisilta, keneltä tehtäviä vähennetään? Ainakaan tältä seisomalta minä en usko, että jotain uusia tehtäviä voitaisiin keksiä maakuntaliitoille. Toivottavasti hallintovaliokunnassa selviää sitten se, mitä tämä ylipäätään tarkoittaa. Ja mitä tarkoittaa tämän aluehallinnon kansanvaltaisen ohjauksen tehostaminen? Tarkoittaako se maakuntavaaleja vai nykyistä mallia, jossa kunnallisvaalien tulosta käytetään pohjana valittaessa maakuntavaltuustoa ja sillä tavalla, että kuntien suhteellinen asema turvataan ja myös poliittinen suuntaus turvataan vaalituloksen perusteella? Mielenkiinnolla jään katsomaan sitä.

Toinen asia, mikä tähän liittyy, on se, että samassa yhteydessä pitäisi arvioida myös nykyisten maakuntien lukumäärä. Voidaan sanoa, että eurooppalaisittain ajatellen suomalaiset maakunnat ovat kovin pieniä. Minäkin olen käynyt erään maakunnan lobbaustoimistossa Brysselissä, jossa maakunnassa oli väkeä 4 miljoonaa. Siinä tuntui oma maakunta alle 200 000 asukkaan maakuntana aika pieneltä. Mutta tässä ei kuitenkaan selvästi oteta kantaa, mikä on se oikea lukumäärä maakuntia Suomessa. Voi olla, että tätä kohtaa ja ehkä vähän joitain muitakin kohtia ainakin erityisesti Itä-Uudellamaalla ja Keski-Pohjanmaalla luetaan kovinkin tarkkaan. Mutta ehkäpä tähän saadaan sitten vastauksia sen jälkeen, kun hallintovaliokunta tähän perusteellisesti tutustuu.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa asiasta lähinnä muutamia kommentteja.

Alkuun täytyy todeta kyllä se, mikä täällä on tänään muutenkin jo todettu, että kansalainen on tässä se tärkeä, se palvelujen saaja ja tämä hallinto on toissijainen asia. Kunhan se on vain hoidettu taloudellisesti ja tarkoituksenmukaisesti ja tuloksia tuottavasti, niin kansalaista ei niin kauheasti kiinnosta se takana oleva, mutta taloudellisesti tarkoituksenmukaisesti pitää toimia.

Tämä selonteko on kohtuullisen laaja katsaus koko palvelutuotantoon. Aivan niin kuin ed. Jari Koskinen sanoi, nämä liitteet ovat ihan hämmästyttävän hyviä. Niistä varmaan moni kansanedustaja on saanut semmoista uutta tietoa, mitä aikaisemmin ei ole ollut, ja siinä mielessä tämä hyvin täyttää tehtävänsä. Tämä puuttuu paljon niihin asioihin, mitä tässä on viimeisten vuosikymmenten, viimeisten vuosien aikana tapahtunut, kun on tehty niitä epäkohtia, joita on tehty kaikkien niitten hallitusten aikana, joissa lähes kaikki merkittävät eduskuntapuolueet ovat olleet mukana tekemässä. Sen takia on tietysti yhteinen ponnistus, että näihin asioihin saataisiin myöskin parannusta.

On tosiseikka se, että monien kuntien talous on ollut erityisen kovilla, ja se näyttää jatkuvan. Siinä yhteydessä totta kai puhutaan kuntien lukumäärästä, kuntaliitoksista. Täällä on monta kannanottoa myöskin sen puolesta, että totta kai kuntia pitää yhdistää, tehdä kuntaliitoksia, mutta ei väkisin eikä pakottamalla. Mikä sitten on se toinen tapa, kun samalla väitetään, että pieni kunta voi toimia yhtä taloudellisesti kuin isokin? Ihan esimerkkinä voi todeta, että jos on kolme kuntaa, joitten yhteinen asukasmäärä on, sanotaan, 10 000, niin silloin samassa suhteessa 100 000 asukkaan kaupungissa olisi 30 kaupunginjohtajaa ja Tampereen kokoisessa 200 000 asukkaan kaupungissa 60 kaupunginjohtajaa ja sitten sektorivirkamiehet vielä välillä. Näinhän se ei tietenkään pelaa, mutta täältä sitä tehokkuutta sitten tulee. Kun niitä palveluja yhdessä tuotetaan, niin joka asialla ei samalla tavalla tietenkään voi vahtijaa näin olla.

Kun toistaiseksi vielä puhutaan myöskin siitä, että koko maa pitää pitää asuttuna, niin se on tietysti ihan höpöpuhetta senkin takia, että Suomi ei ole koskaan ollut koko maa asuttuna eikä koskaan tule sitä olemaan eikä meillä ole koskaan semmoista varaa, että näin voitaisiin tehdä. Tämä on samaa, kuntien yhteen liittäminen ja järjen käyttö. Ihmiset asuvat siellä, missä ylipäätänsä voi asua. Ei ole tietenkään mikään päivänselvä asia, että iso kunta on välttämättä taloudellinen ja hyvin toimiva. Samalla lailla se tarvitsee hyvää johtamista kuin pienemmätkin kunnat, ja sitä kautta se tehokkuus tulee, mutta mahdollisuudet ovat silloin huomattavasti paremmat.

Maakunnista totean vain sen verran, että maakunnan kehittämistehtävät säilyvät tämän paperinkin mukaan maakunnan liitoilla, ja siihen ei tarvita muun muassa vaaleja eikä veroja. Se on kuntien isännöimä homma, jossa kunnat antavat tehtävät ja talouden raamit sille maakunnan liitolle, ja se hoitaa tehtävänsä siinä. Uusia vaaleja, uusia veroja ei sitä kautta enää tarvita.

Terveydenhuollosta on jonkun verran puhuttu ja erityisesti arvosteltu sitä, että suomalainen terveydenhuolto on tehotonta. Jossain määrin se voi sitä ollakin, mutta sitten pitää ottaa huomioon se, että ei puhuta pelkästään erikoissairaanhoidosta. Monta kertaa erikoissairaanhoidon tehottomuus johtuu siitä, että siellä kunnassa perusterveydenhuolto ei ole kunnossa ja ihmiset ovat hoidettavina väärissä paikoissa. Pitää olla niin, että perusterveydenhuolto laitetaan kuntoon ja sitten vasta arvostellaan erikoissairaanhoitoa. Toisaalta tässä ei sanota mitään siitä, että hallitusohjelma lupaa erityisen kalliin erikoissairaanhoidon kustannusjaon selvittämistä kuntien ja valtion kesken. Sitä vuosittain talousarvion tekemisen yhteydessä kaivataan, ja se olisi tässä yhteydessä hyvä ollut tuoda myöskin esiin, mutta ehkä se vielä tämän hallituskauden aikana myöskin tulee.

Ed. Virtanen täällä moitti sitä, että kuntaliittojen sairaanhoitopiirien luottamushenkilöt etääntyvät kunnasta ja että isoille puolueille keskittyy valta sairaanhoitopiireissä. Sitä voi vastaavasti kysyä, pitäisikö olla niin, että toiset puolueet saavat vaaleissa hyvän kannatuksen ja valta pitää keskittää niille, jotka eivät sitä saa. Siinä on erinomaisen hyvä keino lisätä sitä omaa kannatustaan ja sitä kautta saada sitä valtaa. Ei voi kadehtia ilman kansalaisten tukea sitä valtaa, joka niillä on, joilla kansalaisten tuki on. Kyllä se näin vaan pelaa.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi kihlakuntajaosta muutama asia. Niin kuin selonteossakin on todettu, kihlakunnat on perustettu eduskunnan päätöksellä 1. joulukuuta 1996 ja ovat näin olleet toiminnassa noin kahdeksan vuotta. Järjestelmä on pääosin saavuttanut sille asetetut tavoitteet, ja tavoitteena oli oikeusturvan ja toiminnan laadun parantaminen sekä palvelujen riittävän tasapuolisen saatavuuden turvaaminen. Uudistuksella ja sen pohjalta tehdyillä toimenpiteillä on merkittävästi edistetty näiden tavoitteiden toteutumista. Kaikilla kihlakuntahallinnon toimintasektoreilla on parannettu toiminnan laatua ja vaikuttavuutta. On hyvä, että tässä asiassa otettiin aikalisä. Minusta nyt on hyvä rauhassa katsella, kuinka asia on edennyt ja kuinka se edelleen etenee.

Toimintojen siirtämistä paikallistasolta aluehallintoon pidän epätarkoituksenmukaisena ja vahvistettujen toimintalinjojen vastaisena. Virastojen toiminnan kannalta keskeiset tukitoiminnot siirtyisivät niin kaukaa hoidettavaksi, ettei virastoja tyydyttävä tukipalvelu olisi käytännössä edes mahdollista. Tästä on runsaasti kokemusta vanhan lääninhallinnon ajoilta, jolloin paikallishallinnon yksiköt joutuivat tukeutumaan muun muassa hankinnoissaan lääninhallituksiin, ja myöskin se tapa oli kyllä hyvin byrokraattinen. Henkilöstön siirtäminen paikallistasolta aluehallintoon ei edistä palvelujen toiminnan kehittämistä. Kun tässä kuitenkin haetaan parempaa palvelua ja tehokkaampaa hallintoa, niin tämä pitää ottaa huomioon. Toivottavasti hallintovaliokunta tässäkin asiassa kuulee myös todellisia asiantuntijoita sieltä kentältä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään keskustelussa oleva hallintoselonteko kuvaa hallinnon toimivuutta ja kehitystarpeita kattavasti. Hyvän ja tehokkaan hallinnon on oltava edellytys kaikessa kehittämistyössä. Hallintoa kehittämällä voimme saada parannuksia palveluiden saatavuuden ja laadun turvaamiseen ja vahvistamiseen. Lähtökohtana tulee olla mahdollisimman kevyt ja läpinäkyvä hallinnointi, joka kitkisi mahdollisimman tehokkaasti byrokratiaa, eri virastojen päällekkäisiä toimia ja joka kunnioittaisi korkealle vahvoja demokratian periaatteita. Kansalaisen kannalta ei ole tärkeää, kuinka toiminta on hallinnoitu, vaan se, miten ja minkälaisia palveluja hän saa. On huolehdittava siitä, ettei hallinnointiin kulu turhia veroeuroja ja että hallinto toimii mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti.

Aluehallinnon tasolla on viime vuosina päästy paljon eteenpäin. On kehitetty ja tiivistetty seutuhallintoa ja seutuyhteistyötä sekä muun tyyppistä kuntien välistä yhteistyötä ja toteutettu myös vapaaehtoisia kuntaliitoksia. Kuitenkin samaan aikaan on luotu uutta hallintoaluetasolle vanhojen rakenteiden rinnalle. Seutuhallinto on usein uutena maakuntahallinnon, lääninhallitusten ja muiden alueellisten toimijoiden, kuten te-keskusten ja alueellisten ympäristökeskusten, rinnalla. Aluehallinto kaipaa tehostamista ja kehittämistä. Tulee valita se suunta, mihin aluehallintoa tulemme jatkossa viemään.

Toisaalta on esitetty maakuntahallinnon vahvistamista, toisaalta taas kuntia kehotetaan yhä vahvempaan seutuyhteistyöhön, mikä sekin edellyttää hallintoa. Toimintojen yhdistämistä tulisi varmasti harkita. Samalla tulisi vahvasti esillä olla sen, kuinka kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja demokratiaa laajasti voitaisiin lisätä aluehallintoa kohtaan ja miten hallinnoituna se parhaiten onnistuisi.

Seutuyhteistyön ja seutuhallinnon kehittämisessä tulisi saada vahvistettua sitä ajattelumallia, että aivan oikeasti jatkossa voitaisiin katsoa koko seudun etua eivätkä eri kuntien edustajat tarkastelisi kehittämistä pelkästään oman kunnan edun kautta. Uskon vahvasti siihen, että koko alueen etu on viime kädessä se, että saadaan parannuksia alueen asioihin, kohdistuivat ne mihin alueen paikkakuntaan tahansa. Yhteishengen vahvistaminen on a ja o myös tässä seutuyhteistyössä. Seutuyhteistyön tiivistäminen on välttämätöntä, jotta erityispalvelut voidaan turvata pientenkin kuntien asukkaille.

Täällä on tänään usea puhuja viitannut lääninhallitusten tulevaisuuteen kriittisesti. Itse näen lääninhallitusten tekemän valvonta- ja ohjaustyön erittäin tärkeänä ihmisten perusoikeuksien toteutumiseksi ja olen eri mieltä läänien toimintaa vähätelleiden puhujien kanssa. Lääninhallitushan toimii myös lupaviranomaisena muun muassa yksityisten sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta. Yksityisten palveluntuottajien määrän kasvaessa tulevaisuudessa tulee lääninhallitusten rooli entistä keskeisempään asemaan. Näistä tehtävistä on huolehdittava asiantuntevien työntekijöiden avulla, joita lääneissä on.

Mielestäni valvonta- ja ohjaustoimintaa tulisi ennemminkin vahvistaa kuin karsia. Tällä hetkellähän läänien valvonta- ja ohjaustoiminta on rajoittunut lähinnä kantelutapausten ympärille. Tärkeää olisi myös muu valvonta- ja ohjaustoiminta, sillä esimerkiksi ikäihmisten palveluissa on paljon puutteita eri puolilla maatamme, joihin lääninhallituksen olisi tärkeää puuttua. Se olisi usein paitsi asiakkaiden myös palveluntuottajan edun mukaista pitkällä aikavälillä. Sillä ei toki ole väliä, minkä hallintoyksikön alaisuudessa tämä toiminta on, mutta toiminnan tarpeellisuus on selvä, ja toiminta tulee turvata jatkossakin.

Maakuntahallinnon vahvistaminen on ollut tänään myös vahvasti esillä täällä. Itse suhtaudun varsin kriittisesti siihen Riepulan raportin ajatukseen, että jatkossa maakuntiin ohjattaisiin niin sanottu könttärahasumma, joka sitten maakunnassa jaettaisiin. Ymmärrän toki taustalla olevan ajatuksen siitä, että nykyiset usein pienet resurssit saataisiin kootuksi näin yhteen ja saataisiin suurempia hankkeita aikaan maakunnissa. Toinen puoli on kuitenkin se, että näin ministeriöiden ohjausvalta heikkenisi ja esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen erittäin välttämättömät resurssit saattaisivat maakunnassa ohjautua vaikkapa elinkeinohankkeisiin, mitkä nekin toki ovat tarpeellisia, mutta niiden rahoitus ei mitenkään mielestäni voi koostua sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksesta.

Hallitus on kehittänyt erilaisia tukimuotoja, joilla on motivoitu kuntia yhteistyöhön ja kehittämään palvelurakenteitaan yhä toimivimmiksi. On hyvä, että valtio on antanut kannustimia hallinnon ja palvelujärjestelmän kehittämiseen. Hallinnon kehittäminen ja kokoaminen ei tarkoita, eikä sen tule tarkoittaa, palveluiden supistamista tai lähipalveluiden kuolemaa. Korostan, että ihmisille tulee turvata riittävät ja laadukkaat peruspalvelut kohtuullisen lähellä.

Kihlakuntien osalta oli suunnitteilla esityksiä, jotka kuitenkin vedettiin jostakin syystä viime vaiheessa pois. Nämä esitykset tulevat käsittelyyn vasta 2008. Tämä valitettavasti heikentää niin sanottua yhden luukun periaatetta eli yhteispalvelupisteiden toteuttamista. Poliisipalveluidenkaan osalta hallinnointi ei ole kansalaisen näkökulmasta kovin tärkeä, kuntalaisen näkökulmasta, vaan se, että voidaan turvata kaikkialla maassamme riittävät poliisipalvelut ja avun saanti hätätilanteissa riittävän nopeasti. Tämä on tärkeää ihmisten perusturvallisuuden takaamiseksi, mikä on edellytys kaikelle yhteiskunnalliselle toiminnalle. Uudet ja kasvavat haasteet, muun muassa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden kasvu, nostavat poliisipalveluiden turvaamiselle ja kehittämiselle erityisiä paineita.

Täällä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa nostettiin kielteisesti esiin Hämeenlinnaan sijoitetut valtionhallinnon yksiköt. Tämä tuntuu kummalliselta, ja tehtyjen ratkaisujen kritisoinnin perusteet olisi hyvä myös kuulla. Onko niin, että kokoomusryhmän mielestä Hämeenlinnaan on sijoitettu joitakin toimintoja väärin perustein? Jos näin on, niin kummastelen kovasti ja haluaisin kuulla sille väitteelle perusteet. Ryhmänne edustaja, kokoomusryhmän edustaja, hyvä yhteistyökumppani ed. Jari Koskinen ei ainakaan omassa puheenvuorossaan täysin yhtynyt tähän ryhmänne kantaan. Olisikin kiva kuulla tästä, mihin perustuu tämä ryhmäpuheenvuorossa esitetty asia. Hämeenlinnan vahvuuksiahan ovat sijainti ja liikenneyhteydet, jokaisen sinne sijoitetun yksikön osalta toiminnallisuuden kannalta olevat vahvuudet ja osaaminen sekä työntekijöiden toive.

Hämeenlinnahan on Etelä-Suomen läänin pääkaupunki. Häme on kokonaisuudessaan vahvoilla hajasijoituksesta päätettäessä monestakin syystä, joten sikäli yhdyn kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa esiin nostettuun Lahden alueen kehittämistarpeeseen. Lahden alueen on myös oltava jatkossakin vahvasti esillä hajasijoituksista päätettäessä, aivan kuin ed. Jari Koskinenkin puheenvuorossaan toi esiin. Hämeen sisällä toimii hyvä yhteishenki, ja meillä on vankkoja vahvuuksia.

Myös Rkp:n ryhmä nosti Hämeenlinnan kielteisesti esiin alueellistamisen yhteydessä. Olisi hyvä teidän tulla tutustumaan Hämeenlinnaan ja Hämeen vahvuuksiin yhdessä kokoomuksen edustajien kanssa. On oikein, että jokaisen alueellistamisen yhteydessä arvioidaan alueen vahvuudet ja osaamiset, ja niitä meillä Hämeenlinnassa ja Hämeessä on. Kummastelen tällaisia hyökkäyksiä Hämeenlinnaa kohtaan. Jonkun muun hajasijoituskohteen osalta voidaan kyseenalaistaa, ovatko toiminnat aina menneet toiminnallisesti oikeaan ja parhaaseen osoitteeseen, mutta tällaisia perusteita ei Hämeen osalta ole tullut vastaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tulee löytää yhä vahvemmin yhteinen linja aluehallinnon kehittämiseksi. Tälle työlle hallintoselonteko antaa hyvän pohjan. Tärkeimpänä suuntaviivana toimia tehtäessä tulee olla selonteon otsikoksikin nostettu ajatus paremmasta palvelusta ja tehokkaammasta hallinnosta.

Sirpa  Asko -Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sanontani ei ollut suinkaan Hämeenlinnaa vastaan, vaan se oli Lahden puolesta. Koska täällä nyt kaikki puhuvat yleensä kotipaikkakuntansa puolesta ja olen itse helsinkiläinen mutta olen käynyt koulua Lahdessa, sen takia puhuin Lahden puolesta mutta en Hämeenlinnaa vastaan. Molemmat ovat yhtä kaukana Helsingistä. Lahdessa on nyt oikorata, joten sieltä tulee nopeammin junalla tulevaisuudessa Helsinkiin.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva varsin kattava hallintoselonteko tulee hallintovaliokunnan käsittelyyn. Olen itse mukana tässä valiokunnassa, sen vuoksi puutun tässä keskustelussa vain muutamaan asiaan. Tämän selonteon kantava periaate on palvelut ja niiden tarpeet. Palvelut on tuotettava tehokkaasti, oikeudenmukaisesti ja niin, että ne ovat hyvin saavutettavissa. Palveluiden tarpeet määräävät sitten organisaatiot. Pääpaino ei ole tuottamistavassa, vaan palveluissa sinänsä.

Herra puhemies! Tässä keskustelussa on puhuttu muun muassa alueellistamisesta. Haluan todeta, että on syytä erottaa käsitteinä alueellistaminen ja hajasijoittaminen. Alueellistaminen tuo kyseessä olevalle toiminnolle lisäarvoa. Kun joku toiminto alueellistetaan, se toimii sen jälkeen tehokkaammin, tuloksekkaammin ja paremmin. Se on kannattava toimi. Sillä on lähtökohtaisesti oltava positiivisia seurausvaikutuksia.

Sitten täällä on paljon puhuttu jälleen kuntaliitoksista eli kuntarakenneuudistuksesta. Vähän aikaa sitten ed. Jere Lahti arvioi keskustan kannanottoja tai näkemystä kuntaliitoksista. Haluan todeta hänelle, että keskusta ei ole koskaan vastustanut kuntaliitoksia niin sanottuna opillisena eli periaatteellisena kysymyksenä. Voi jopa sanoa, että viime vuosina ja vuosikymmeninäkin toteutetut kuntaliitokset on tehty suurimmalta osalta juuri keskustalaisten kunnallismiesten keskeisesti vaikuttamana. Itsellänikin on kokemus yhden kuntaliitoksen toteuttamisesta. Kuntaliitos ei voi olla itsetarkoitus. Se on yksi väline palveluiden tehokkaamman ja taloudellisemman tuottamisen kohdalla. On mielenkiintoista, että tänäkin päivänä on kuulunut kannanottoja, että palveluiden tehokkaampi ja taloudellinen tuottaminen onnistuu vain lähtökohtaisesti tekemällä kuntaliitoksia. Kyllä niitä tarvitaan, mutta eihän koskaan ensinnä päätetä työkalua ja sitten vasta ryhdytä töihin, vaan katsotaan ensinnä, minkälaisia työvälineitä tarvitaan, minkälaisia keinoja tarvitaan. Kuntaliitos on yksi hyvä keino, mutta ei kaikkiin lähtökohtaisesti soveltuva.

Kun me tätä palveluiden uudistamista viemme eteenpäin, jos me kuvittelemme, että se hoituu kuntaliitoksilla, niin tämä uudistushan ei koske sitten muuta kuin pieniä kuntia. Miten käy suurten kuntien? Tässä keskustelussa on myös ollut mielenkiintoista todeta tässä monen vuoden aikana, että monet niistä ovat innokkaimmin ottaneet kuntaliitoksiin myönteisen kannan, joita itseään se ei ole koskettanut. On helppo ollut osoittaa, että siellä ja siellä pitää tehdä kuntaliitoksia, mutta ei meillä. Lähtökohta on se, että pitää katsoa, miten tämä meillä tapahtuu. Aina kun puhutaan pakosta, silloin nousee vastarinta. Uskon, että myönteisillä toimilla, luottamuksen saamisella tähän palvelurakenneuudistukseen, syntyy myös kuntaliitoksia, syntyy tarvittavat kokonaisuudet, juuri se, mikä on palveluiden kannalta parasta.

Kuntaliitoksissa on syytä ottaa huomioon myös sellaiset asiat, joita on vaikea mitata numeroilla, ja ne ovat henkisiä kysymyksiä, identiteettikysymyksiä. Monen suuren kunnan sisällä on alueita, joilla on selkeästi oma identiteetti, ja oikein toimittuna se on vahvuus ja vahvistaa kokonaisuutta. Kuntaliitoksia on toteutettu myös epäonnistuneesti. Ei ole syntynytkään säästöjä ja tehokkuutta, koska ei ole pystytty puuttumaan palvelurakenteisiin, koska ovat jääneet jäytämään nämä henkiset kysymykset. Siksi näitä asioita kannattaa lähestyä juuri palveluista käsin, ja kunkin alueen ihmiset ja toimijat määrittelevät sitten, mikä meidän alueellemme on parasta.

Kyllähän nämä reunaehdot ovat kohtuullisen selvät. Meillä on talous yksi keskeinen tekijä, joka tietyt reunaehdot asettelee. Mutta on aivan selvä, että ei jossakin Koillis-Lapissa, Varsinais-Suomessa tai Länsi-Uudellamaalla ihan täsmälleen sama pohjamalli toteudu, vaan on otettava huomioon erityisolosuhteet, asukasrakenne, etäisyydet jne. Palveluista lähtien tämä uudistus tulee onnistumaan, ja siinä mielessäkin tämä selonteko vaikuttaa varsin hyvältä. Näissä uudistuksissa on kuitenkin vielä, nimenomaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, joitakin esteitä, muitakin kuin niitä, joita tuossa selonteossa tuli esille. Yksi sellainen on hankintalainsäädännön uudelleentarkistelu. Se asettaa joitakin esteitä nykyisellään kuntien järkevälle yhteistoiminnalle. Toinen, josta tänään ei ole puhuttu, joka nimenomaan näkyy sosiaali- ja terveydenhuollon osalta, on meillä erittäin tiukka tietosuojalaki, joka joissakin tapauksissa estää viranomaisten järkevän ja tiiviin yhteistyön. Selonteon otsikko "Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa" on hyvin onnistunut.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin Suomen metsät ja ilmasto -seminaarissa puhumassa, eikä ollut tilaisuutta osallistua tähän keskusteluun, mutta kun kuuntelin työhuoneessa ed. Töllin puhetta näistä kuntaliitoksista ja niitten tarpeellisuudesta, niin ajattelin puuttua siihen. Kyllähän se niin on, että ihan elävästä elämästä saatujen tietojen mukaan ei kuntakoolla näyttäisi olevan juuri merkitystä siinä, miten hyvin kunta pärjää. Suomessa on sekä suuria että pieniä hyvin toimeentulevia, taloudellisesti vahvassa asemassa olevia kuntia. Jos kuntaliitokset tehdään, jos on taloudellinen pakko tehdä kuntaliitos, niin jotta sillä on taloudellista merkitystä, siihen pitää sisällyttää rajut saneeraustoimet. Pitää olla silloin uskallusta tehdä rajut saneeraustoimet. Muuten siitä ei ole mitään hyötyä.

Tapani  Tölli  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Voin todeta, että tässä asiassa minä olen hyvin pitkälle ed. Hemmilän kanssa samaa mieltä. Kuntakoolla ei tutkimusten mukaan ole ratkaisevaa merkitystä, ja kun kuntaliitoksia tehdään, niin täytyy lähteä siitä, että palvelurakenteet uudistetaan. Muuten ei lopputuloksesta tule hyvä. Siitä jäävät vaan sitten jäytämään ne vanhat rakenteet, eikä niitä uudistuksia pystytä sitten hoitamaan.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan näistä palvelujen uudistamisista, niin haluaisin korjata ed. Reino Ojalan mielipiteen siitä, että Suomessa olisi terveydenhuolto jotenkin tehotonta. Päinvastoin! Oecd-maiden joukossa Suomi on tutkimusten mukaan aivan ensimmäinen terveydenhuollon tehokkuudessa. Semmoista kuvaa ei nyt saa jäädä Suomen kansalle, että me emme ole tehokkaita, vaan se, että palveluja uudistetaan, tarkoittaa sitä, että tätä byrokratiaa puretaan, aivan samalla lailla kuin sekä ed. Hemmilä että ed. Tölli ovat painottaneet.

Heli Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle: Varmasti näin tilastojen mukaan voidaan katsoa, mitkä ovat tehokkuuslukuja, mutta kun mennään arkielämään, käytäntöön, täytyy tunnistaa ne käytänteet, mitkä ovat parhaita nimenomaan asiakkaan kannalta. Silloin kun asiakas, potilas, saa hyvää hoitoa, todennäköisesti myös terveydenhuollon henkilökunnalta se on kaikkein tarkoituksenmukaisin tapa riippumatta siitä, mitä tilastot sanovat. Voi olla, että meiltä löytyy tiettyä tehottomuutta terveydenhoidossa. Ihan tasan tarkkaan me tiedämme, että varmasti löytyy parempia käytänteitä, ei niin, että otetaan selkänahasta enemmän irti, vaan tehdään järkeviä asioita järkevässä paikassa oikein mitoitetusti.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun olen vuosikymmenten ajan hyvin läheltä seurannut terveydenhuoltoa ja terveydenhuoltohenkilökunnan tekemisiä ja jaksamisia, niin voin sanoa, että kyllä Suomessa terveydenhuollossa henkilökunnalta otetaan selkänahasta jo kaikki irti. Kyllä siinä mielessä suomalainen terveydenhuolto on tehokasta. Mutta ylipäätään, kun ed. Asko-Seljavaara viittasi tässä Oecd-tutkimukseen suomalaisen julkisen hallinnon tehottomuudesta tai tehokkuudesta, muilla sektoreilla julkisessa taloudessa Suomessa todellakin tämän Oecd-tutkimuksen mukaan on yllättävän tehotonta toimintaa, mutta ei terveydenhuollossa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Jos otetaan ne eurot, joita vuosittain Suomessa käytetään per asukas, niin Suomi käyttää terveydenhoitoon vähemmän kuin kaikki muut EU-jäsenmaat paitsi Kreikka ja Portugali. Tämä on erittäin ongelmallinen kysymys. Siis meillä pienillä rahoilla hoidetaan kuitenkin erittäin tasokkaasti, ja silloin se otetaan henkilökunnan, etenkin hoitohenkilökunnan, selkänahasta, koska Suomessa sairaanhoitajien palkkataso esimerkiksi on yhden viidesosan matalampi kuin EU:ssa keskimäärin.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Paasio ihan tahallaan väärin käsittää tämän asian. Siis todellakin terveydenhuolto on Suomessa erittäin tehokasta. Kun me käytämme vain noin pikkuisen yli 7 prosenttia bkt:stämme, kun Ruotsi käyttää 9, ja kun bkt on 150 miljardia, niin meiltähän puuttuu 1,5—2 miljardia euroa terveydenhuollosta, mikä juuri johtaa siihen, mitä ed. Tiusanen sanoi: me maksamme pienempiä palkkoja ja me alimitoitamme nämä ihmiset näissä terveydenhuollon pisteissä. Niitä on yksinkertaisesti liian vähän, niin hoitajia, sosiaalityöntekijöitä kuin lääkäreitä.

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Emmeköhän me kaikki ole siinä kohtaa samaa mieltä, että nimenomaan siellä on liian vähän resursseja tänä päivänä näin käytettynä, ja juuri se, että katsotaan, mikä on tarkoituksenmukaista rahankäyttöä, mitkä ovat tarkoituksenmukaisia käytänteitä, voi jossain kohtaa tarkoittaa juuri sitä, että resursseja saadaan lisää, jolloinka tiettyä tehokkuutta saadaan asiakaslähtöisesti ja helpotettua myös sitä työtaakkaa, mikä on tänä päivänä henkilökunnalla, ilman että se käytännössä tulee tuottamaan enemmän tuskaa. Tässä täytyy rohjeta katsoa sitä tilannetta silmiin. Kun ihan tasan tarkkaan on varmaan parempia käytänteitä joissakin terveydenhuoltopisteissä kuin toisissa, niin miksei niitä hyödynnetä silloin joka paikkaan? Se helpottaa myös henkilökuntaa ennen kaikkea.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tuo käyty debatti oli tietysti mielenkiintoista, mutta voi sanoa, että ei se näin yksioikoista ole, että on joko tehotonta tai tehokasta. Kyllä on eroja, ja tietysti voidaan sitä pohtia, missä päin päästään nopeasti hoitoon, missä päin on pitkät leikkausjonot jne. Toivottavasti tämä hoitotakuu nyt sitten puree ja tuo potilaiden kannalta hyvän lopputuloksen. Siitähän pitää huolissaan olla.

Herra puhemies! Parista asiasta vielä haluan nostaa keskustelua, ensinnäkin tästä kihlakunta-asiasta. Mieltäni jäi painamaan niin selonteon pohjalta kuin ministeri Mannisen puheenvuorojenkin pohjalta se, mitä me vastaamme, mitä minä vastaan Jämsän, Äänekosken, Keuruun, Saarijärven päättäjille ja ihmisille ja näiden kihlakuntien palvelujentarvitsijoille siitä, mitä on tulossa, kun hallintoselontekoa on käsitelty ja sen pohjalta suunnitelmia tehty. Kaikki jää avoimeksi.

Hallituksen selontekoluonnos, joka oli luonnoksena voimassa vielä 24. päivä helmikuuta tänä vuonna, sisälsi kihlakuntien lakkauttamisen. Sitä perusteltiin laadun parantamisella, tuottavuuden kohottamisella, voimavarojen ohjaamisella uusiin palveluihin, resurssien tehostetulla käytöllä, säästöjen hankkimisella, erikoistumisella ja osaamisen keskittämisellä. Ihan hyviä perusteita, mutta tavoite ja suunnitelma oli, että lakkautetaan kihlakunnat ja jotakin muuta luodaan tilalle. Esimerkiksi mainitsemieni Jämsän, Äänekosken, Saarijärven, Keuruun osalta se olisi merkinnyt sitä, että kaikki nämä palvelut olisi keskitetty Jyväskylään ja joitakin etäpisteitä olisi sitten joiltakin osin ehkä jätetty jäljelle.

Onko se palvelujen parantamista vai ei? Se on kuitenkin joka tapauksessa rankkaa keskittämistä ja sitä kautta sitten palvelujen etäännyttämistä. Tämä asia, hallintovaliokunnan arvoisa puheenjohtaja ed. Väistö, jää täällä täysin avoimeksi nyt sitten. Emme tiedä, mitä ministerit vuonna 2008 tulevat päättämään. Toivon, että hallintovaliokunta antaa tästä nyt yhtä selkeät ohjeet kuin antoi vuonna 2000 silloisen eli vuoden 1999 selonteon lausumassa 14.3.2000, jossa sanotaan: "- - kihlakuntajaon säilyminen paikallisen luonteensa mukaisesti ja läheisyysperiaatetta noudattaen riittävän tiheänä, eri toimialojen yhteistoiminnan laatu ja laajuus, palvelujen saatavuuden turvaaminen sekä suomen että ruotsin kielellä" jne. Tämä on säilytettävä näin. Se on merkinnyt sitä, että meillä on tänä vuonna 2005 tämä järjestelmä olemassa, mutta nyt on täysin auki, mitä on tulossa kolmen vuoden kuluttua eli silloin, kun uudet päättäjät tekevät uusia päätöksiä. Näissä kaupungeissa, sen lisäksi esimerkiksi Loimaalla ja monessa muussa seutukuntakaupungissa, kysytään aivan samaa, kysytään arvoisalta puhemieheltä, jonka kirjelmä on tässä käräjäoikeuden osalta, jossa on ihmeellinen tapahtuma tapahtumassa Loimaan osalta, että Forssaan siirretään. Tällainen kehitys on auki tässä juuri. Ihmiset kysyvät, päättäjät kysyvät, mitä on tulossa. Me levitämme käsiä, emme me tiedä, kaikki on lykätty, mutta tappolista on kuitenkin olemassa. Ihmeellinen tilanne ja osoittaa hallituksen täydellistä kykenemättömyyttä hoitaa näitä asioita selkeästi ja johdonmukaisesti. (Ed. Väistö: Mitä te tiedätte kuntaliitoksista?)

Kauhajoen kaupungin kirjelmässä, jonka he luovuttivat meille, todetaan muun muassa, minkälaisia tehtäviä voitaisiin kihlakunnille siirtää, jolloin niitä voitaisiin vahvistaa, sen sijaan että ne ajetaan alas ja palvelut etäännytetään. Tämä on mielenkiintoinen, tärkeä kysymys, onko todella niin, että näistä seutukuntakaupungeista halutaan valtion palvelut ajaa alas. Se on mielenkiintoinen ja tärkeä kysymys noilla alueilla ihmisten kannalta.

Herra puhemies! Toinen asia on kuntien keskeisiin peruspalveluihin liittyvä kysymys. Hallitus suunnittelee palvelualueita, ja niitten osalta on mielenkiintoinen kysymys se, miten ne aiotaan toteuttaa. On selvää, että vielä ei ole valmiita malleja varmaankaan olemassa. Mutta otan esimerkin: Omalla kotiseudullani tehtäisiin niin, että päätetään perustaa palvelualue, jonka muodostavat Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän maalaiskunta, Muurame, Laukaa, Hankasalmi ja Uurainen. Se voisi olla sellainen alue, joka muodostettaisiin palvelualueeksi, ja tämä palvelualue olisi se, jolla tarkastellaan koulupalveluja, terveyspalveluja, sosiaalipalveluja ja yhdistetään ne. Jos sitten Hankasalmen kunta, joka tässä palvelualueessa on yksi itsenäinen kunta kuitenkin, toteaa, että tämä malli uhkaa Hankasalmen lähes kaikkia kyläkouluja plus Hankasalmen lukion toiminnan tulevaisuutta, ja ilmoittaa, että Hankasalmen kunta ei hyväksy tätä palvelualuetta, vaan jää sen ulkopuolelle, mitä valtioneuvosto tekee? Säädetäänkö laki, jolla Hankasalmen kunta pakotetaan Jyväskylän seudun palvelualueeseen? Jos ei säädetä lakia, säädetäänkö sellainen laki kuitenkin, että Hankasalmen kunta ei saa valtionapuja, valtionosuuksia, koulutoimeensa sen takia, että se ei kuulu tähän palvelualueeseen? (Ed. Väistö: Mistä se ajatus tulee?) Jos sille ei anneta valtionosuuksia, niin totta kai sen koululaitos ajautuu umpikujaan ja se joutuu tätä kautta pakotetuksi tähän palvelualuemalliin. Se on sitten käytännössä melkein sama kuin pakkokuntaliitos, koska jos koulu- ja sivistystoimi, terveys- ja sosiaalitoimi ajetaan tällä tavalla yhteen, silloin ollaan tietysti siinä tilanteessa, että ei sillä peruskunnalla ole mitään järjellistä toimintaa. Se on ehkä sen alueensa tietynlainen edunvalvoja, mutta ei sillä ole mitään käytännön päätösvaltaa omien palvelujensa järjestämiseen, jos palvelualue on se yksikkö, jota valtion toimesta rahoitetaan ja jolle tehtävistä vastuu siirretään.

Mitä sitten tapahtuu sen palvelualueen palvelujen järjestämiseen liittyvälle päätöksenteolle, kuka ne päätökset tekee? Mielestäni palvelualueelle siirtyy sen verran paljon poliittista päätösvaltaa, että silloin pitäisi jo katsoa, onko sille valittava valtuusto, ja silloin, ed. Paasio, tulee uusi porras kuitenkin siihen väliin. Peruskunnan ja valtionhallinnon väliin tulee uusi porras, jolle tulisi sitten perustettavaksi myös poliittinen valtuusto eli vaaleilla valittava valtuusto. Muutoin ei ole sitä demokraattista järjestelmää enää, jolla turvattaisiin kuntalaisten vaikutusmahdollisuus omien tärkeimpien palvelujensa, sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelujen, järjestämiseen. Eihän kunnalla kovin paljon muuta merkittävää ole. Totta kai vapaa-ajan toiminnoissa ja teknisellä puolella on jotakin, mutta aika pientä ja ohutta se on, jos kunnanvaltuustot vain sellaisia asioita käsittelevät ja muut päättävät yläpuolella kaikki nämä tärkeimmät peruspalvelut.

Ymmärtääkseni Kainuun hallintokokeilussa jo on sellainen ongelma, että peruskuntien valtuustot ovat aika turhautuneet, kun päätösvalta on maakuntavaltuustolla ja maakuntahallituksella, ja tässä palvelualuemallissa mennään samalle tielle. Olisi mielenkiintoista tietää — ministeri ei ole paikalla eikä päivällä tähän liittyvään kysymykseeni vastannut — miten tämä homma hoidetaan, mutta ehkäpä hallintovaliokunta viisaine jäsenineen ja puheenjohtajansa johdolla tekee omat johtopäätökset ja vastaa näihin minun kysymyksiini siihen mennessä, kun palautekeskustelu aikanaan pidetään.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Jotenkin jäi sellainen mielikuva, että ed. Kankaanniemi kyllä kaivoi esille sellaisia uhkia ja sellaisia asioita, joita ei tässä selonteossa eikä tämänhetkisessä valmistelussa ole näköpiirissä. Lähtökohtahan on se, että palvelujen uudelleenjärjestäminen ja yhteistyön lisääminen tapahtuvat yhdessä sopien ja neuvotellen ja tietty, kunkin palvelun kannalta riittävä väestöpohja tätä kautta ikään kuin rakentaen. Tässä nyt vasta ikään kuin luodaan malleja ja esimerkkejä sen näkemiselle, että nykymenolla, kun tässä tietoyhteiskunnan vaiheessa eletään ja kun väestöpohja muuttuu ja muun muassa koulujen oppilasmäärät kylissä ja kunnissa vähenevät, joudutaan joihinkin uudistuksiin. Näinhän on tehty jo tähänkin saakka ja tullaan varmasti tekemään jatkossakin. Olennaista on, että laadukkaat saavutettavissa olevat palvelut säilyvät kaikilla.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei minulla ole ratkaisua tähän opetusasiaan, mutta kyllä tiedän, että terveydenhuollossa tätä ongelmaa ei synny, koska nämä kaikki ed. Kankaanniemen mainitsemat kunnathan kuuluvat jo Keski-Suomen sairaanhoitopiiriin ja laskutus tapahtuu sieltä potilaskohtaisesti suoraan kuhunkin kuntaan. Jos me saisimme perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon vielä yhdistettyä, niin sen jälkeen tässä terveydenhoitopuolessa ei kyllä olisi minkäänlaista ongelmaa.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pyydän ed. Väistöä lukemaan täältä selonteon sivulta 50 tämän sinisellä pohjalla olevan kohdan, ja siellä kyllä sanotaan aika selkeästi, että hallitus käynnistää kunta- ja palvelurakenneuudistuksen, ja sitten se, mitä siihen sisältyy: juuri nämä isommat väestöalueet. Siitä herää se kysymys, että entäs jos joku kunta ei halua mukaan, pakotetaanko se suoraan kuntalailla vai pakotetaanko se valtionapujen, valtionosuuksien tai verotusoikeuden menettämisen uhalla liittymään esimerkiksi sivistystoimen kysymyksissä. Sivistystoimi on kaikkein hankalin.

Myönnän, että pitkälti näin on, kuin ed. Asko-Seljavaara totesi, erikoissairaanhoidon osalta, mutta esimerkiksi Hankasalmen kunnalla on oma terveyskeskus, ja se saattaa johtaa siihen, että jos Hankasalmi pakotetaan Jyväskylän kanssa samaan terveyspiiriin, niin silloin Hankasalmen asemalta lopetetaan terveyspalvelut ja keskitetään vain kirkonkylään jne. Tapahtuu tällaista palvelujen uudelleenjärjestämistä, (Puhemies koputtaa) joka voi olla kunnan kannalta kysymys, johon se ei halua mennä. Ohitetaanko kunnallinen päätösvalta tässä, kun kuitenkin jätetään itsenäiset kunnat?

Heli Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka tämä on hallintoselonteko, täytyy muistaa, että hallinto ja kaikki nämä järjestelmät lähtevät sieltä kuntalaisista lähtien, kuntalaisten tarpeista, ja on kuntalaisten edun mukaista järjestää palvelut järkevästi ja tehokkaasti, taloudellisesti pitkällä tähtäimellä. On ainoa kestävä peruste tässä, kun puhutaan kuntalaisten edusta, katsoa pidemmälle kuin vain tätä neljännesvuositaloutta tai vain lyhytnäköisesti sitä, että mihinkään ei tohdi puuttua sen takia, kun olemassa oleva on ikään kuin pyhää. Täytyy huolehtia siitä, että elinkelpoisuus säilyy myös pidemmällä tähtäimellä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Paasio korosti kovasti kuntalaisten etua. Kuka sen Hankasalmen kuntalaisen edun määrittelee? Määrittelevätkö sen eduskunta, valtioneuvosto, sisäasiainministeriö, vai määrittelevätkö sen Hankasalmen kunnan asukkaat? Se on aika iso kunta. Se on alueeltaan laaja kunta. Siellä on asukkaitakin kuutisentuhatta. Se ei ole mitenkään kuoleva. Se on tällä hetkellä aika vahvassa kunnossa, mutta jos se menettää sen itsenäisen päätösvaltansa koululaitoksensa osalta, niin sieltä tapetaan aivan varmasti lähes puolet, ehkä kaikki, kyläkoulut, ja sitä eivät kuntalaiset varmastikaan halua, koska sinnehän muuttaa Jyväskylästä asukkaita, ja kun on kaunis kunta, niin siellä on helppo ja mukava asua. Mutta jos päätösvalta on kaukana, niin palvelut ajetaan alas juuri tämän taloudellisen syyn takia, ja silloin kuntalaisten tahto ei toteudu.

Heli Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä, miten ed. Kankaanniemi näkee, että jotain ajettaisiin alas ehdoin tahdoin. Kai tarkoitus tässä kaikessa on nimenomaan näin ... Sosialidemokraatit painottivat nimenomaan kuntien itsehallintoa. Kunnilla on päätösvalta omista asioistaan. Jotta sillä päätösvallalla on jotain pohjaa ja taustaa, siellä täytyy olla taloudellisesti kestävä pohja, jolloinka nämä kaikki linkittyvät toinen toisiinsa. Kansanvalta on se lähtökohta, kuntalaisten tarve. Kuntalaiset itse pääsevät valitsemaan omat valtuustonsa. Se, onko se nykyinen kuntajärjestelmä vai ei, riippuu nimenomaan siitä, miten nämä eri tarpeet nähdään, mutta kansalaisvaikuttaminen, kuntalaisnäkökulma, tässä kaikessa nimenomaan kuntien itsehallinnon kautta on se juttu, miten tulee edetä.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jotenkin on vaikea pysyä ed. Kankaanniemen pelkojen ja uhkien mukana. Meillä Pohjois-Karjalassa on toiminut jo kohta 40 vuotta maakunnallinen koulutuskuntayhtymä. Yhtään koulutuspistettä ei lakkautettu niinäkään vuosina, jolloin ed. Kankaanniemi oli hallituksessa ja jolloin oli Opetushallituksessa tappolistat ammattioppilaitosten osalta. Meillä oli kolme uhattuina. Jokainen niistä siirtyi koulutuskuntayhtymälle valtiolta, jokainen on säilynyt, yhtään ei ole lakkautettu, on koulutuskuntayhtymä. Eikö samaan tapaan voi ajatella, että kuntalähtöinen päätöksenteko ja vallankäyttö toimii myös tällaisissa yhteyksissä peruskoulujen osalta? Miksi te epäilette?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, arvoisa puhemies! On syytä epäillä, koska kokemus monesti on osoittanut muunlaista. Tämä oli varmasti positiivinen asia, mistä ed. Väistö kertoi.

Ed. Paasiolle: Kyllä kunnanvaltuustokin voi olla hiukan etääntynyt kuntalaisen edusta, ei se välttämättä yksi yhteen ole. Siellä kun käydään perustelemassa kaupunginjohtajan toimesta tietynlainen säästötavoite, taloudelliset päämäärät ikään kuin taloudellisen "säästämisen" nimissä, heikennetään palvelujen tasoa — puhun nyt ennen muuta terveydenhoidosta — lopuksi tietynlainen keskittäminen, esimerkiksi kotikaupungissani Kotkassa, saattaa johtaa kalliimpaan lopputulokseen ja huonompaan lopputulokseen kuin se alkuperäinen, jota taloudellisilla perusteilla sitten muutettiin. (Ed. Paasio: Mikä on vaihtoehto?) — Vaihtoehtoinen malli on katsoa potilaslähtökohtaisesti se asia, kun puhutaan terveydenhoidosta, asiakas- ja kansalaislähtökohtaisesti. Uskon, että se varsin usein on lopulta myös taloudellisesti viisain tapa.

Tapani  Tölli  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle kyläkouluista: Lähtökohta kyläkoulun säilymiselle on se, että siellä on oppilaita. En tiedä tahoa, joka ehdoin tahdoin lähtisi ajamaan elinvoimaista kyläkoulua alas. Tiedän paljon kyläkouluja, jotka toimivat erittäin taloudellisesti ja tehokkaasti. En ymmärrä tästä lähtevää huolta semminkään, kun en tässä ed. Kankaanniemen äsken käyttämässä puheenvuorossa huomannut hänen omaa vaihtoehtoaan, millä tavalla nämä asiakokonaisuudet ratkaistaisiin.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Viime aikoina ja myös tänään täällä on käyty vilkasta keskustelua kuntien määrän vähentämisestä ja myös muiden hallintorakenteiden kasvattamisesta. Monet kannattavat lämpimästi laajempia rakenteita ja suurempaa väestöpohjaa palvelujen järjestämiseen ja välillisesti myös päätöksentekoon. Laajoihin hallintorakenteisiin sisältyy kuitenkin monia riskejä. Yhtenä tällaisena on demokratian kaventuminen. On olemassa vaara, että päätösvalta keskittyy hallintoyksikön väestörikkaimpaan osaan ja että yksikön harvaanasutut alueet jäävät varjoon.

Suomessa olemme viime vuosina kamppailleet heikkenevän äänestysvilkkauden kanssa yleisissä vaaleissa. Erityisen vaikeaa on ollut motivoida nuoria yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tämä näkökohta on syytä pitää mielessä visioitaessa ja suunniteltaessa uusia hallintomalleja millä hallinnon tasolla tahansa. Voidaankin kysyä, miten muutos vaikuttaa kansalaisten mahdollisuuksiin osallistua demokraattiseen päätöksentekoon. Miten voimme taata, että eri alueet tai eri ryhmät saavat äänensä kuuluviin suurkunnissa tai muissa suurissa hallintoyksiköissä? Miten säilytämme kiinnostuksen kotiseutuun ja vahvistamme sitä?

Jag har ett högaktuellt, men samtidigt mycket åskådligt exempel på den risk jag talar om. Nästa måndag skall HNS styrelse, dvs. Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikts styrelse, behandla Västra Nylands sjukvårdsområdes framtid. Redan en längre tid har man inom HNS hotat med en nedläggning av BB och en nedmontering av barnavdelningen vid Ekenäs kretssjukhus. HNS ledning anser att det finns en överkapacitet på förlossningssjukhusen och att kostnaderna vid sjukhuset i Ekenäs är för höga. Förutom trygghetskänslan av vård nära hemmet är sjukhuset också viktigt med tanke på den regionala jämlikheten och konkurrenskraften.

Kommunerna i Västnyland fick för ett drygt halvt år sedan en förlängd tidsfrist för att utveckla en modell för att koppla ihop primär- och specialsjukvården i regionen och för att bereda ett svar på de nedmonteringsplaner på verksamheten som HNS ledning då föreslog. Man litade på HNS-ledningens ord på att kommunernas gemensamma vilja skall respekteras. De västnyländska kommunerna utarbetade en gemensam syn på Västra Nylands sjukhus och sjukvårdsområdet i framtiden och underströk att kommunerna är villiga att betala för ett mångsidigt kretssjukhus med kirurgjour dygnet runt, BB och barnavdelning.

Med den starka regionala åsiktsyttringen hade man förväntat sig att HNS böjt sig för kommunernas vilja, men där fick man fel. I förrgår fick HNS styrelse beredningen inför mötet den 18 april, där en nedläggning av BB redan under detta år föreslås samt även till andra delar en omstrukturering som går emot de berörda kommunernas vilja. Hur är det här möjligt? Skulle inte regionernas vilja respekteras då beslut fattas? Varför har man låtit bli att lyssna till de lokala beslutsfattarna som är valda av invånarna i regionen? Är sanningen den att en mammutorganisation som HNS inte klarar av att bevaka de olika regionernas intressen? För visst förstår vem som helst att ett kretssjukhus är en mycket viktig sak för hela regionen.

Det finns också en språkaspekt i det här. Är det rätt, och det tycker jag inte att det är, att beröva den svenskspråkiga befolkningen det enda förlossningsstället och den enda barnavdelningen i Nyland där vård också i praktiken alltid kan ges på både finska och svenska? Jorvs sjukhus kan det tyvärr inte och det har jag personlig erfarenhet av.

Min förhoppning är att styrelsen för HNS, dvs. de förtroendevalda, visar att kommunernas vilja är vägledande och att man tillåter kommunerna att utveckla hälso- och sjukvården inom sina regioner. För västra Nylands del är det här utvecklingsarbetet på god väg. Som bäst pågår ett arbete med att skapa Raseborgs hälsovårdsområde för att föra primärvården och specialsjukvården närmare varandra. Jag anser att HNS skulle göra rätt i att ge regionen en möjlighet att förverkliga det egna alternativet, dvs. enligt kommunernas vilja. Det här är ett exempel på att kommunerna inte alltid får sin vilja igenom och på den punkten tycker jag att riksdagsledamot Paasio faktiskt hade fel då hon påstod att så skulle vara fallet.

Arvoisa puhemies! Sen sijaan, että kuntia yhdistetään väkivalloin tai pakotetaan yhteiseen päätöksentekoon esimerkiksi ministeri Mannisen Pääkaupunkiseutua koskevien aikaisempien suunnitelmien mukaisesti, hallituksen tulisi houkutella kuntia tekemään yhteistyötä. Monet kunnat voisivat aivan varmasti säästää paljon ja parantaa käytäntöjään käyttämällä yhteisiä virkamiehiä ja yhdistämällä voimansa niin peruspalvelujen kuin tekniikankin osalta. Eri puolilla Suomea on monia hyviä esimerkkejä onnistuneista yhteistyöhankkeista, joita pitäisi markkinoida laajasti. Meillä on jo nykyisellään ongelmia kuntien kustannuskehityksessä. On selvää, että palveluista aiheutuva kustannusten kasvu on saatava kuriin, mutta myös tässä tapauksessa tulisi hyviä esimerkkejä, niin kutsuttuja best practices, nostaa esiin. Kuntaliiton ja kuntakentällä toimivan koko hallintokoneiston on kannettava vastuuta erilaisen palvelutuotannon hyvien mallien levittämisestä. Kuntien on nyt syytä mieluummin ennakoida edessään olevat muutosvaatimukset ja käynnistää erilaisia toimintoja ja tehokkuutta parantavia kehittämishankkeita kuin joutua tapahtuneiden tosiasioiden eteen.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Siitä, mitä ed. Asko-Seljavaara sanoi kansanterveyslain ja lain erikoissairaanhoidosta yhdistämisestä, olen täsmälleen samaa mieltä. Siinä olisi projektia ja siinä voisi olla myöskin todellista laadullista eteenpäinmenoa. Laatu on mielestäni sairaanhoidossa ja terveydenhoidossa, joista nyt muutama sana, erittäin tärkeä. Laatu on keskeinen kysymys. Silloin tämä kysymys näiden palvelualueiden synnyttämisestä voi olla myös kyseenalainen, jos ei tätä laatuseikkaa pidetä mielessä.

Varsin usein eteläisessä Suomessa, esimerkiksi Etelä-Kymenlaaksossa, kaupunginvaltuustossa joku valtuutettu, viimeksi eräs vihreä valtuutettu, otti esimerkiksi Lapin, miten sielläkin käydään Utsjoelta Rovaniemellä synnyttämässä, eli etteihän etäisyys ole sinänsä ongelma. Etäisyys kuitenkin voi olla ongelma nimenomaan terveyden- ja sairaanhoidossa. Sillä, mistä ed. Gestrin hyvin puhui, alueen identiteetillä ja ihmisen suhteella omaan alueeseensa, asuinalueeseensa, synnyinseutuunsa, on myös oma merkityksensä näiden palvelujen tuottamisessa ja etäisyyksissä.

Näin ollen palvelualueen synnyttämisen pitäisi aina tapahtua niin, että tarkastellaan tilannetta kuntalaisen, asiakkaan ja potilaan näkökulmasta, katsotaan se ensisijaiseksi ja nimenomaan sen mukaan katsotaan palvelujen niin sanottua keskittämistä.

Tässä valtioneuvoston selonteko 2:ssa vuoden 2005 valtiopäiviltä todetaan: "Kunnat ovat joutuneet etsimään uusia julkisten peruspalvelujen tuottamis- ja järjestämistapoja samalla kun ne pyrkivät ottamaan käyttöönsä juuri niille tarkoituksenmukaisimmat järjestelyt." Hyvä on, tietysti tarkoituksenmukaiset ja tarkoituksenmukaisimmat järjestelyt, mutta kuntalaisten näkökulmasta, ei ikään kuin kamreerin taikka rahakirstun vartijan näkökulmasta. Näiden kahden näkökulman erottaminen on senkin takia tärkeätä, että rahakirstun vartija ehkä haluaisi käyttää esimerkiksi julkiseen terveydenhoitoon käytettyjä rahoja johonkin muuhun, vaikkapa kerskarakentamiseen, mahdollisesti urheiluhallin pystyttämiseen, jolla sinänsä ei ole tarvetta alueen urheilua harrastavien ihmisten näkökulmasta, mutta joka on jonkunlainen imagokysymys. Ehkä jokainen kaupunginjohtajakin haluaisi ainakin pienen pyramidin rakentaa ja mikä sitten kenelläkin on se pyramidi. Eli kysymyksessä, miten julkinen terveydenhoito rahoitetaan, on aika monta muuta näkökulmaa sen tarkastelun tekijänä. Yksi näkökulma on se, että se on liian suuri, sitä pitäisi pienentää ja sitä pitäisi jakaa, ehkä privatisoida, yksityistää.

Tähän yksityistämiseen ja kilpailuttamiseen totean sen, että on tietysti tilanteita, jolloinka myös yksityinen sektori voi osallistua järkevällä tavalla terveyden taikka sosiaalitoimen tuottamiseen. Mutta sen pitää olla järkevää ja niin, että kuitenkin julkinen palvelujentuotanto on ensisijainen, koska se ensisijaisesti myös toimii kansalaisten parhaaksi. Se on kokonaisuus, jota ei pidä järkyttää.

Esimerkki Pääkaupunkiseudulta aivan lyhyesti on sen kaltainen, että kun Hus kilpailutti palveluja, leikkauspalvelujen suorittamista, sen oma palvelutuotanto oli edullisempaa kuin nämä yksityiset palvelujen tarjoajien tuottamat palvelut nimenomaan silloin, kun otettiin huomioon myöskin komplikaatioiden hoito. Tällöin syntyikin tilanne, että Husin oma palvelutuotanto oli se kaikkein edullisin. Siitä huolimatta tehtiin Husin hallituksessa päätös siitä, että palvelut ostettiin yksityiseltä tai muualta kuin Husin puolelta.

Eli toteaisin sen lopuksi ja painottaisin, että terveyden- ja sairaanhoidon puolella Homo economicus on tulossa Hippokrateen tilalle. Tällainen muutos pitäisi pystyä estämään. Uskonkin, että siihen monissa kunnissa ja sairaanhoitopiireissä löytyy hyvää yhteistä tahtoa ja ensisijaisesti pidettäisiin aina kansalaisten etu mielessä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kertoa ed. Gestrinille ja tammisaarelaisille, miksi synnytykset on syytä lopettaa Tammisaaren sairaalasta. Yksinkertaisesti turvallisuussyistä, koska jos synnytyksiä on vain yksi tai kaksi päivässä, ei pystytä ylläpitämään sellaista palvelurakennetta, että siinä olisi aina anestesialääkäri eli nukutuslääkäri paikalla, aina parhaimmat hoitajat, aina parhaimmat lääkärit, ja sitten tämä ei ole enää turvallista sellaisessa paikassa, missä on ehkä vain 300—500 synnytystä vuodessa. Me haluamme Suomessa synnyttää turvallisesti. Kukaan äiti ei saa kuolla synnytykseen eikä lapsi saa kuolla. Eikö silloin ole parempi siirtyä tämä 100 kilometriä tänne itään päin, jos saa aivan varmuudella sen, että lapsi syntyy terveenä ja äiti pysyy myöskin terveenä?

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tätä iltapäivän keskustelua ajattelee, niin voi todeta, että hallinnot suomalaisessa yhteiskunnassa on käyty läpi ihan laidasta laitaan ja tämä keskustelu on päättynyt tuonne inhimillisen elämän alkujuurille, syntymään, eli hallintoselonteko on kyllä kirvoittanut nyt eduskunnan.

Kun itse olen tätä keskustelua ajatellut, niin nyt kun täällä on hallintovaliokunnan puheenjohtajakin läsnä, sanoisin kyllä, että meillä ei tule olemaan helppo tehtävä hallintovaliokunnassa. Kun ministeri Manninen totesi omassa esittelypuheenvuorossaan, että yhtään pyhää lehmää ei ole jätetty mihinkään arvioimatta tämän selonteon yhteydessä, niin minä kyllä nyt sanon omana näkemyksenäni ja nimenomaan suuren kaupungin edustajana, että kyllä se yksi pyhän lehmän laidun vielä sieltä löytyy. Tässä kiteytän sen suurimman, sanotaanko, ongelman, joka valiokuntatyössä tulee nousemaan esille. Se on se, että meillä on hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on se iso valtarakenne, jolla tätä hallintoa tullaan jatkossa sitten kehittämään.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenvuoroissa lähdettiin siitä kaksinapaisesta hallintomallista. Se pohjautuu siihen, että suomalainen demokratia nojautuu kahteen kivijalkaan: toinen on vaaleilla valittu eduskunta, ja toinen on vaaleilla valittu kuntien valtuusto. En sano, että se olisi muurattu sinne selontekoon se ajatus, mutta kun tätä keskustelua olen kuullut ja tarkastellut, niin minusta siellä se pyhän lehmän laidun on juuri siinä, että nimenomaan maakuntien hallintoa halutaan lisätä eli tähän vaaleilla valittujen eduskunnan ja valtuuston väliin tulisi tällainen maakuntahallinto. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on lähtenyt toisesta näkökulmasta, eli tässä varmasti tulee kova prosessi vielä valiokunnassa. Kuitenkin uskon, että kaikki tahtovat sitä, että hallinto toimii tehokkaasti juuri niin, että Suomen kansalaiset saavat eri puolilla maata samanlaiset lakiin ja perusoikeuksiin perustuvat palvelut riippumatta siitä, minkälaisessa kunnassa asuvat.

Arvoisa puhemies! Arvaan ja kuulinkin, että ed. Asko-Seljavaara on täällä tuonut esille sitä kehitystyötä, joka Pääkaupunkiseudulla on nyt virinnyt vapaaehtoisuuden pohjalta yhteistyöksi, ja totean sen tässä tällä paikalla vielä pöytäkirjoihin, että Pääkaupunkiseudun kunnat, Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, ovat perustaneet neuvottelukunnan, jonka tarkoituksena on todella rakentaa yhteiset palvelujen käytöt ja toisaalta sopia myös seutukuntien kanssa maankäytön, asumisen ja liikenteen laajoista kysymyksistä. Jo vajaan vuoden toimineena tämä vapaaehtoisuuteen perustuva yhteistyö on osoittanut sen, että siihen myös sitoudutaan eri tavalla kuin jos tulisi hallinnollinen mahtikäsky, jolla pitäisi lain muodossa asettaa tämän kunnanvaltuuston ja eduskunnan väliin joku maakuntahallintomalli, jolla ei olisi selkeää asemaa asioiden valmistelussa. Ja, arvoisa puhemies, isännättömän rahan käsite on minusta tässä ihan lähellä. Onhan se aika tehotonta, jos tällaisella lisäelementillä, maakuntahallinnolla, valtuustolla tai jollakin uudella pöydällisellä, joka kokoontuu samoista kunnallispoliitikoista valittuna aina eri yhteyksissä pohtimaan asioita, ei ole taloudellista valtaa. Tämän ajattelun heikkous on juuri tässä, että tällaisella väliportaan hallinnolla ei ole taloudellista valtaa.

Lopuksi haluan vielä sanoa sen, että ei pidä sekoittaa maakuntahallintoa ja maakuntien liittoja. Maakuntien liitoilla on olemassaolon oikeutus, ja tiedän, että meillä on eri puolilla maata erinomaisesti toimivia maakuntien liittoja, jotka edistävät koko oman alueensa elinkeinoja ja asukkaiden palvelujen järjestämistä ja hyvinvointia.

Mutta nyt vielä tulen siihen viestiin, jonka haluan jättää. Mielestäni eduskunnan pitää voida vaikuttaa tämän selonteon jatkokäsittelyyn niin, että me hyväksymme sen, että meillä on metropolialue tässä Suomessa ja sen veturin pitäisi puksuttaa, jotta se viimeinenkin vaunu liikkuu. Meillä on pieniä ja suuria kaupunkeja, kyliä, ja tämä tarkoittaa sitä, että yhdellä hallintomallilla ei tätä kaikkea tarvitse järjestää. Meillä on eriytynyt ja eriytyvä kuntakehitys, ja se pitää hyväksyä ja lähtökohdaksi nähdä.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Uskon, että hallintovaliokunnassa käymme aktiivisen keskustelun, koska puheenjohtaja Matti Väistön, jäsenten Tapani Töllin, Sirpa Asko-Seljavaaran ja Rakel Hiltusen ohella me olemme täällä selkeä enemmistö salissa, joka käymme keskustelua ed. Tiusasen ollessa läsnä. Me hallintovaliokunnan jäsenet voimme jatkaa sitten hallintovaliokunnassa tämän asian laajamittaista ja tähdellistä keskustelua. Tämä on hyvin tärkeä asia. Minusta avainasia on se, että hallinto ei saa vieraantua siitä, mitä se koskee, niistä ihmisistä, joita se koskee.

Äsken iltapuolikuuden uutisissa europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki kertoi, että tämä suurpetoasioita käsittelevä EU-komissaari ei edes kartalta oikein tiedä, missäpäin Suomi on ja siitä huolimatta hän tekee päätöksiä, että täällä ei saa petoja ampua. Jos tällaisia etäältä tulevia päätöksiä tulee meidän oman maamme hallintoon, ettei enää tiedetä, mistä on kyse, niin tämä on suuri vahinko. Näin ei saa tapahtua, ja on myöskin suuri vaara, että hallinnon kautta vaikutetaan, kuten on aina vaikutettu, hallinnon keskittämisen kautta voidaan vaikuttaa, meidän maamme yhdyskunta- ja yhteiskuntapolitiikkaan. Tämä vaara on hyvin ilmeinen. Ajattelen sitä, että jos on päättäjät, jotka eivät tunne alueita, joita koskevia päätöksiä tehdään, niin kyllä silloin on vaara tehdä vääriä päätöksiä, tai jos virkamiehet, jotka valmistelevat, eivät tunne asioita, eivät tunne historiaa, eivät tunne sitä, miksi joku koulu on olemassa. Esimerkiksi joku koulu on taajaman tai yhdyskunnan tärkein imago- ja kehitystekijä. Meidän pitäisi pystyä näkemään myös eri hallinnonalat ylittäviä näköaloja, jotta voitaisiin nähdä ratkaisuille todelliset perusteet.

Kun hallintovaliokunnassa voimme näitä asioita sitten käsitellä, niin en kovin pitkään puhu. Aikanaan, kun esimerkiksi Keuruulta lähti käräjät Jyväskylään, niin käräjätuomari perusteli, että se on siellä helpompi toteuttaa, mutta tosiasiassa siitä vain tuli paljon vaikeutta. Kun ennen oli Keuruulla käräjät, niin ne tapahtuivat omassa valtion käräjäsalissa poliisitalolla. Kaikki oli silloin lähellä. Nyt poliisin aika menee käräjille vietäviä kuskatessa, etsiessä ja takaisin kyyditessä. Näistä tulee kaikille osapuolille vain matkakuluja, ja itse käräjien toiminta vaikeutuu. Elikkä kyllä meidän pitäisi muistaa terve järki ratkaisuja tehtäessä, ihmisten lähipalvelut, ja muistaa myöskin se, että Suomen on elettävä reunojaan myöten, niin maakuntien kuin myös seutukuntien ja kuntien. Helposti hallinnon ratkaisujen myötä tapahtuu hyvin tuhoisaa keskittämistä, ja sen kielteisiltä seurauksilta on aihetta välttyä.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Vilkkaan keskustelun lopussa on syytä todeta, että selonteko tulee hallintovaliokuntaan valmistavasti käsiteltäväksi. Selonteon otsikko "Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa" on kovin vaativa. Tämä otsikko koskee sekä valtion että kuntien vastuulla olevia palveluja. Selonteon sisältö on varsin laaja. Olennainen kysymys on, että palveluja tarkastellaan kansalaisten lähtökohdista. Tärkeää on varmistaa, että laadukkaat palvelut turvataan kaikille kansalaisille tasapuolisesti.

Yhteiskunnan muutokset ovat merkinneet ja merkitsevät tarvetta palvelurakenteiden uudistamiseen. Ymmärrän, että tähän liittyy meille jokaiselle sisään rakennettu luontainen vastarinta. Me vastustamme muutoksia, ja tiettyyn rajaan saakka tällainen kriittisyys ja kielteinenkin suhtautuminen on paikallaan. Siihen ei kuitenkaan saisi jämähtää. Pitäisi nähdä, että ratkaisuja on sitten tarkan arvioinnin ja pohdinnan jälkeen kyettävä tekemään. Sillä tavoin päästään eteenpäin, ja sillä tavoin myös hallinnon rakenteet ja palvelujen järjestäminen vastaavat mahdollisimman hyvin siihen tilanteeseen, missä yhteiskunnassa eletään. Ja mieluummin, herra puhemies, pitäisi jonkin verran kyetä ennakoimaan myös tulevaisuutta.