Markku Laukkanen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin kyse on nyt siitä lakiesityksestä, jossa vastuuta ajoneuvon oikeasta kuormaamisesta ja kuorman sitomisesta sekä ajoaikojen noudattamisesta siirretään kuljettajan lisäksi sellaisille henkilöille, jotka osallistuvat tosiasiallisesti kuormaamiseen, ja henkilöille, jotka tosiasiallisesti määräävät myöskin kuljettajien aikataulusta. Totta kai on selvää, että tässä yhteydessä on hyvä palauttaa mieliin, että tämän lain valmistelu ministeriössä lähti liikkeelle aika pitkälle sen Konginkankaan kuuluisan, dramaattisen ikävän onnettomuuden jälkeen, jonka tutkimuksissa kävi ilmi myöskin nimenomaan kuorman sitomiseen liittyviä pulmia. Tämän lain tavoitteena on, että vastuuta kuorman sitomisesta tosiasiallisesti siirretään myös kaikille niille tahoille, jotka siihen voivat käytännössä vaikuttaa.

Rouva puhemies! Tämä on todellakin liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö, meille antoi työelämä- ja tasa-arvovaliokunta lausuntonsa hyvin perusteellisen käsittelyn myötä, ja muutamalla sanalla haluan nyt tämän sisältöä tässä eduskunnalle avata.

Todellakin kummatkin valiokunnat katsovat, että tämä vastuun kohdentaminen kuljettajan ohella koko kuljetusketjuun on tällä hetkellä hyvin perusteltua. Me arvioimme, että sillä on parhaimmillaan suurikin ennalta ehkäisevä vaikutus raskaan liikenteen aiheuttamiin vaaratilanteisiin ja riskitilanteisiin maanteillä. Uskomme, että näillä toimenpiteillä ... (Hälinää)

Rouva puhemies! Todellakin niin liikenne- ja viestintävaliokunta kuin työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunta omassa lausunnossaan lähtevät siitä, että tämä on hyvin perusteltu laki ja vielä niin, että tämä vastuun laventaminen kohdistumaan kuljettajan ohella koko kuljetusketjuun on hyvin perusteltua, ja uskomme, että tällä voidaan ennalta ehkäistä myöskin liikenteessä syntyviä riskitilanteita raskaiden ajoneuvojen osalta ja sen myötä parantaa sitten myöskin liikenne- ja työturvallisuutta.

Nythän käytännössä on nähty, että kireät aikataulut ovat erittäin usein syynä ajo- ja lepoaikojen rikkomuksiin, ja sen takia on aivan selvää, että kuljetussopimusten tulee olla sellaisia, että niiden noudattaminen ei aiheuta näiden säädösten rikkomisia. Tästähän käytännössä seuraa kahdenlaisia asioita. Ensinnäkin aikataulun laatijoiden tulee vastata siitä, että nämä kuljetusaikataulut mitoitetaan sellaisiksi, että tällaisiin ajo- ja lepoaikasäädösten rikkomisiin ei tarvitse mennä, jotta pystytään käytännössä noudattamaan myöskin kuljetussopimusten mukaista aikataulua. Tämä on hyvin yksinkertainen lähtökohta. Tämä totta kai edellyttää sitä myöskin, että kuljetuksen tilaaja kuulee riittävästi kuljetuksen suorittajaa kuljetusta rajoittavista tekijöistä.

Myöskin kuormauksen ja kuljetuksen suorittajien tulee huolehtia, että niiden palveluksessa olevat kuormaukseen ja kuljetukseen osallistuvat tuntevat kuormausta koskevat säännökset ja heillä on oikeat tiedot ajoneuvosta ja kuormasta. Tämä oli aihepiiri, johon varsinkin työelämä- ja tasa-arvovaliokunta omassa lausunnossaan hyvin perusteellisesti puuttui, ja liikenne- ja viestintävaliokunta otti tämän kaiken omassa mietinnössään huomioon.

Puhemies! Mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan: "- - aikataulun laatijan rangaistusvastuu edellyttää sananmuodon mukaan tahallisuutta". Tämä oli tietysti valiokunnan käsittelyssä aika hankalakin kysymys, ja halusimme perusteellisesti tämän käsitellä ja jouduimme tekemään sitten myöskin selkeän momenttimuutoksen. Asiantuntijakuulemisessa näet todettiin, että momentin viittaus 1 momentin mukaisesti ei viittaa tahallisuuteen tai törkeään huolimattomuuteen riittävästi, vaan siihen, että rangaistus vain määräytyy 1 momentin mukaisella tavalla. Tämän epäselvyyden poistamiseksi valiokunta ehdottaakin momenttia täydennettäväksi selventävällä viittauksella tahallisuuteen.

Tästä seuraa se, että ajoaikojen rikkomisen pitää näin ollen olla tahallista, jotta aikataulun laatija joutuisi vastuuseen. Totta kai tästä taas seuraa se, että tätä tahallisuutta joudutaan sitten arvioimaan tarvittaessa esitutkinnassa ja poliisiviranomaisten suorittamassa kuulustelussa. Mutta oli hyvin tärkeä asia, että tämä tahallisuus tuli tähän mukaan ja myöskin pykälään. On kuitenkin näin, että tämä selventää olennaisella tavalla sitä hallituksen alkuperäistä esitystä. Valiokunta lisäksi toteaa, että aikataulun laatija joutuu säännöksen mukaan vastuuseen vain silloin, kun ajoaikoja rikotaan tahallaan. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ongelmaa ei aiheudu siitä, että kuljettaja joutuu vastuuseen myös törkeän huolimattomuuden perusteella.

Rouva puhemies! Valiokunta pitää tätä lakiesitystä erityisesti siinä muodossa, minkälaiseksi se nyt sitten valiokuntakäsittelyssä muodostui, erittäin perusteltuna ja erittäin aiheellisena ja uskoo näin, että tämä omalta osaltaan tulee parantamaan raskaan liikenteen piirissä esiintyviä riskitekijöitä ja ongelmia niin työaikojen kuin liikenneturvallisuudenkin kannalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja jo kertoi sen, että tämä hallituksen esitys ilmiselvästi kytkeytyy tuohon Konginkankaan valitettavaan onnettomuuteen, mutta tässä asiassa voitaisiin lähteä vielä vähän kauempaa, nimittäin siitä Nelostietä koskevasta paperiliikenteestä, jossa on koettu varsin dramaattinen muutos viimeisen kymmenen vuoden aikana. Aikaisemmin sieltä Lapin läänin puolelta olevilta paperiteollisuusyksiköiltä kaikki nämä kuljetukset tapahtuivat joko meritse suoraan tai sitten ne tapahtuivat rautateitse, mutta sittenpä nämä firmat keksivätkin muuttaa nämä kuljetukset Nelostielle. Muka sillä tavalla säästetään muutama euro ehkä tonnilta rahaa jaettavaksi osakkeenomistajille. Jos tätä näin dramaattista muutosta ei olisi tapahtunut, jos siihen liittyvää kiirettä ei olisi luotu, niin ilmiselvästikin olisi sellainen tilanne, että tätä hallituksen esitystäkään ei olisi tänne tuotu. Elikkä toisin sanoen se akuutti syy olisi ollut tulematta esiin.

Arvoisa puhemies! Hyvä, että näin karmeitten vaiheitten jälkeen tämän laatuiseen tulokseen on päädytty. Toivottavasti tällä on ennalta ehkäisevä vaikutus.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean lähinnä tästä hallituksen esityksestä sen, että miten satamissa, kun kuormataan sellaisia kuormia, joissa on sinetit päällä, miten voi vastuussa olla sitten se satamatyöntekijä, joka nosturilla nostaa sen kuorman ja ei voi valvoa, miten se kiinnitetään. Että tässä on tämmöinen ristiriita esimerkiksi.

Mutta toisaalta tämä aikatauluasia minusta on ihan oikein laadittu. Jos joku asfalttijyrä pitää viedä tuonne Kainuuseen ja yrittäjä antaa kellonajan, milloin sen pitää perillä olla, niin siinä mielessä tämä on hyvä. Se estää sen, että tämä autonkuljettaja itse voi määrätä sen ajotahdin ja lepoajat jnp. ja työnantaja ei voi vaikuttaa siihen millään tavalla. Tämä on hyvä esitys sen puolesta kyllä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmaselle vaan kommentoin lyhyesti, että minä koen tämän tahallisuusmuutoksen jälkeenkin paitsi niin, että jos tapahtuu, niin se tahallisuus tutkitaan, sen merkityksen myös aivan erikoisesti ennalta ehkäisevänä, niin kuin äsken juuri totesin. Siis toisin sanoen se koskee koko sitä kuljetusketjua alusta loppuun saakka, kaikki joutuvat skarppaamaan siinä, että voi joutua vastuuseen.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä muuttuu nyt kuljettajan vastuu, ei poistu kuljettajan vastuu, mutta koko ketju joutuu nyt vastaamaan sitten; niistäkin, jotka on sinetöity, siellä vastaavat sitten ne, jotka ovat sen kuorman tehneet, jos siihen ei kuljettaja pääse näkemään. Mutta kyllä tässä on tilaajavastuukin, kun sovitaan, milloin tavaroiden pitää olla paikalla. Esimerkiksi kaupan jakelu suoritetaan rekoilla, ja aamulla pitää olla hyllyssä tavaroiden. Ei siinä voi kuski kovin paljoa aikataulua muuttaa, ja silloin pitää olla tällä tilaajallakin se oma vastuu, mutta ennen kaikkea koko ketjussa kaikki joutuvat vastuuseen, jos onnettomuus tulee.

Nelostiellä sattui Konginkankaalla onnettomuus. Nelostie pitäisi laittaa kuntoon, mutta ei kuulu eikä näy sen rahoista mitään. Se pitää ottaa huomioon, että 80 prosenttia tämän maan rahdista kulkee kumipyörillä. Se on tosiasia, ja silloin pitää tiet ja tämä ketju pistää siihen kuntoon, että on turvallista liikkua.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Niin kun ed. Pulliainen totesi, tämä liittyy määrättyyn ikävään tapahtumaan, ja tietysti on jo aikaisemmin valiokunnassakin ollut hyvinkin paljon keskustelua nimenomaan kuormauksesta ja myöskin aikataulukysymyksistä. Siltä osin voi todeta, että hallituksen esitys on kannatettava, mikä ilmenee myös siitä, että se on valiokunnasta tullut yksimielisenä.

Valiokunnan puheenjohtaja selvitti 105 a §:ää. Siihen valiokunta hyvin tarkasti perehtyi ja pyysi asiantuntijalausuntoa vielä kuulemisen jälkeenkin. Kun vertaa sitä asianomaisen pykälän sanamuotoon, niin toivon, että käytännön elämässä tulkinnat ovat järkeviä ja käytetään talonpoikaisjärkeä siinä. Eli kun puhutaan hyvin pitkälle laatijasta, aikataulujen laatijasta, ajoaikojen laatijasta, sehän voi olla ihan joku toimistotyöntekijäkin, mutta se varsinainen vastuu kuitenkin käytännössä menisi sillä tavoin, että sen yhtiön kuljetuksesta vastaava henkilö hyväksyisi tämän, ja silloin vastuukysymyksetkin ratkaistaisiin oikein.

Arvoisa puhemies! Toivon, että sitten kun joudutaan mahdollisesti jossakin tilanteessa soveltamaan tätä uutta 105 a §:ää, niin siinä kohtuus otettaisiin huomioon, etteivät väärät henkilöt joudu vastuuseen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on valiokunnan kannanotto ja toteaminen siitä, että tosiasiallisesti se henkilö, joka määrää kuljettajan aikataulusta, on myös vastuussa tässä asiassa, jos näitä lepoaikoja joudutaan rikkomaan tai sitten rikotaan tietoisesti.

Arvoisa puhemies! Täällä tuli tärkeä asia esille, se, että puunjalostusteollisuus todella paperin rullat on siirtänyt rautateiltä kumipyörille ja tämä on nyt Nelostien ongelma, mutta myös monen muun tien, kuten esimerkiksi Valtatie 15:n, jossa Myllykoski Paper on tehnyt saman ratkaisun. Aikaisemmin paperiteollisuuden tuotteet kuljetettiin Haminaan ja Kotkaan junalla ja nyt kumipyörillä.

Kun täällä on liikenne- ja viestintäministeri paikalla ja kun hän viimeksi, kun tätä asiaa kysyttiin, jotenkin asetti nämä tiet vastakkain, Nelostien ehkä ja sitten Valtatie 7:n ja muut, niin eikö, ministeri, kuitenkin ole niin, että yleensäkin meidän tiestöä pitäisi kehittää ja nimenomaan rautateitä myös ylläpitää niin, ettei tämä tällainen houkutin, mikä nyt teollisuudella näyttää olevan, siirtää raskasta liikennettä kumipyörille kiskoilta toteutuisi eikä siinä näitä euroja sitten säästettäisi?

Tero Rönni /sd:

Rouva puhemies! Ensinnä tähän keskusteluun siitä, mitä tietä pitää korjata ja mitä ei: Se ei minun mielestäni kuulu nyt tähän lakiesitykseen. Näyttää olevan niin, että täällä jokainen tienpätkä taas alkaa kannatusta saada.

Siihen logistiikkaan, minkä takia niitä paperirullia kuljetetaan tuolla maantiellä, on hyvin yksinkertainen syy: Paluukuormakuljetuksia tarvitaan tuolta pitkänkin matkan päästä, muun muassa Oulusta ja Kemistä. Sieltä jos muuta tavaraa ei ole tuoda, kun kappaletavaraa viedään ylöspäin, niin järkevää se on tietysti autossa tuoda silloin jotain eikä ajaa pyörät pystyssä tyhjiltään. Se on vaan valitettavasti näin.

Olin työasiainvaliokunnassa käsittelemässä tätä asiaa, kun tätä käytiin läpi, ja pidän esitystä sinänsä ihan hyvänä. Tämä on ihan oikean suuntainen, mutta sitten kun tullaan siihen karmeaan totuuteen, että tätä pitäisi ruveta noudattamaan, ja vallankin siinä vaiheessa, kun ruvetaan katsomaan, kuka laitetaan sitten leivättömän pöydän ääreen ja tuomitaan näistä rikkeistä, niin sitten se linjanveto voi ollakin jo todella vaikeata.

Jos ensimmäisenä otetaan tämä kuormaaminen, niin ed. Kuosmanen noista konteista tuossa puhui. Satamassa kontit nostetaan kyytiin, ja ei niihin tosiaan ole kotimaassa asiaa mennä, kun siellä sinetit on kiinni. Se on luotettava siihen, että ne on sidottu siihen malliin, oli se maa sitten mikä tahansa, mistä ne ovat tulleet. Harvoin ne on sidottu sillä lailla, että ne olisivat asianmukaisesti, ainakaan niin, että näitä nykyisiä sidontamääräyksiä olisi noudatettu; en usko, että kovinkaan montaa konttia on. Mutta se on kyllä tietysti sanottava, että kun kontit ovat peltiseinäisiä taikka oikeastaan rautaseinäisiä, niin ei sieltä seinästä tule mikään läpi, mitä siellä sisällä on. Ne ovat niin paljon vahvoja, että siellä ne kyllä pysyvät.

Mutta sitten kun ruvetaan tässä kotimaan liikenteessä olemaan niin, että tuolla kuorman tekee, kuka sattuu, saattaa olla monessa eri firmassa, jossa perävaunut seisovat ja siellä ne lastaavat yrityksen trukkimiehet taikka kuka kulloinkin, jolla ei ole minkäänlaista tietämystä siitä, miten niitä pitäisi vetää kiinni, eikä myöskään tähän asti ole ollut vastuuta, niin minä väitän, että kuinkahan monesta firmasta vastuullinen löytyy, ja jos kuljetusyrittäjä lähtee penäämään sitä vastuullisuutta tuolla oikeuden istunnossa, niin saattaa kyllä käydä hyvin selvästi, 99 prosentissa, niin, että sillä kuljetusyrittäjällä taikka kuljettajalla ei ole asiaa sen firman tontille enää siitä hetkestä lähtien. Se on tämä raaka kapitalismi, joka tässä pelaa, se toimii kyllä ihan varmasti, koska tulijoita näihin hommiin näyttää olevan joka puolella.

Elikkä sen lastaamisen kohdalla on ongelma ensinnäkin siinä, ymmärtävätkö tai osaavatko nämä lastaajat sen kuormauksen oikein tehdä, ja kyllä se kuljettajalle se vastuu sitten lopulta tulee. Kun hän vetää kontit päälle ja perävaunun perään, niin melkein saletti on, että on käytävä kurkkaamassa, onko siellä ainuttakaan narua kiinni ja miten ne tavarat siellä on. Hyvin hankalaa on lähteä sitten eteenpäin viemään sitä, kenen syy.

No, sitten tämä sosiaalilainsäädännön rikkominen elikkä tämä ajo- ja lepoaikalain noudattaminen: 25 vuoden kokemuksella voin sanoa, että kun tehtaan kuljetuspäällikölle on sanonut, että nyt menee ajat pitkäksi, että ei enää ehdi saman päivän aikaan, niin sieltä annetaan hyvin helposti tieto, että se ei kuule mulle kuulu mitään, että hommaa siihen joku muu ajamaan siksi aikaa taikka väliltä joku toinen. Harvassa firmassa kuljetuspäälliköt tietävät, mitä se kuljettaja on tehnyt, ennen kuin se siihen yritykseen menee, paitsi jos ollaan kokonaisvaltaisesti jonkun yrityksen ajossa, niin silloin saattaa jokunen jopa tietää, mutta yleensä näiltä herroilta puuttuu kyllä kaikenlainen laskutapa siitä, mitä kuljettaja kestää ja minkä verran hän jaksaa. 25 tuntia vuorokaudessa on aika monen laskutikussa; niitä ei ole 24:ää, vaan 25.

Omalta kohdalta on aika paljon näitä tämmöisiä tilanteita, missä olen sanonut, että ei tässä kyllä niin kuin päivässä ehdi, ja sitten sanotaan vaan, että jaa, täytyy katsoa sitten vähän ripeämpää ja nopeampaa miestä, joka pystyy tämän tekemään, ja on se kumma, kun noin nuorta miestä väsyttää jo, vaikka ei ole kuin viikon vasta ajanut, niin alkaa jo kyselemään yöuniaan. Näitä tulee olemaan. Väitän, että myöskään tässä tilanteessa ei löydy yrittäjiä, jotka uskaltavat jonkun metsäteollisuusyrityksen kuljetuspäällikköä tai Keskon tai jonkun muun kuljetuspäällikköä osoittaa sormella, että olette antanut komennon, jossa pitää rikkoa lakia. En usko, että yhtään ainutta löytyy tästä maasta, koska tiedän, että vaikka olisi kyseessä isokin firma, niin seuraavana aamuna ei sen värisiä autoja sieltä pihasta enää tapaa, vaan ne ajot ajaa joku muu. Tässä myöskin pelaa aika hyvin tämä raaka laki.

Sinänsä tosiaan, niin kuin sanoin, tämä esitys on kannatettava ja ihan oikean suuntainen ja osoittaa sen, että lainlaatijoillakin on vastuuta tässä asiassa, jota me tarvitsemme kyllä huomattavasti vielä lisää. Näitä tämmöisiä tapauksia, mitä on sattunut ja mitä nyt näkyy jatkuvasti uutisissa olevan, että autot ovat siellä täällä kentukupee, ei tarvita yhtään. Mutta se vaan näillä laeilla ei tahdo toteutua. Siinä Rajamäen rykmenttiä tarvittaisiin oikein voimakkaasti tuolla tien päällä, jossa valvonta moninkertaistettaisiin, ja saataisiin kenties aikaan myöskin ammattilaisten yksikkö, joka pystyisi näitä valvontoja tekemään niin, että niitä ei tehdä turhiin autoihin vaan tieltä poimittaisiin sellaiset, joista tiedetään, että ne ovat rikkomassa lakia.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rönni käytti puheenvuoronsa. Hän totesi, että tällä esityksellä ei ole mitään tekemistä teiden kanssa. Kuitenkin täällä kuulimme liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenten kertovan lähtökohdan, mihin tämä hallituksen esitys pohjautuu, eli Valtatie 4:n erittäin valitettavan onnettomuuden, joka tietysti osin liittyy varmasti näihin liikenneolosuhteisiin, mitä silloin oli, sääolosuhteisiin, mutta myös tien luonteeseen, leveyteen jne., myös näihin kuljetettaviin tavaroihin.

Lopuksi, puhemies: On kyllä yllättävää, jos ajatellaan niin kuin luonnollisena asiana tätä, että viedään vaikka tukkukeskuksista pohjoiseen tavaraa ja tuodaan niissä samoissa tiloissa sitten takaisin paperirullia, olkoon tämä toiminnanharjoittaja sitten kuka tahansa. Tämä ei ole tietenkään ympäristön kannalta, jos ajattelemme kiskoliikennettä, mutta ei myöskään turvallisuuden kannalta hyväksyttävää.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Arvatenkin aika realistinen puheenvuoro ed. Rönniltä, toivottavasti ei kuitenkaan niin kyyninen, että tämä tarkoitti, että tämmöistä lakia ei kannata tehdä, kun tätä ei kuitenkaan noudateta. Toivottavasti ed. Rönni ei sitä tarkoittanut. Te olitte itse, niin kuin sanoitte, tekemässä tätä hyvää työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausuntoa tästä asiasta. Itse korostatte tätä koulutuksen merkitystä ja sitä, että jokaiselle, joka osallistuu kuljetukseen ja lastauksen sitomiseen, pitää antaa koulutus ja heillä pitää olla vastuu ja osaaminen siitä asiasta. Se on myös ammattitaitoa.

Mitä tulee sitten tähän vastuun jakautumiseen, niin totta kai on selvää, että tämä asettaa ennen muuta lisähaasteita sitten esitutkintaan, mikä niin ikään teillä tässä lausunnossa erittäin asiallisesti ja hyvin todettiin.

Puhemies! Lopuksi totean vaan sen, että kyllähän me tarvitsemme tässä maassa vakavaa keskustelua siitä, vaikka, ed. Rönni, sanoittekin, että paluukuljetukset johtivat siihen, että paperirullat ovat nyt tuolla, että jos Veitsiluodon satamasta pakataan paperirullat kumipyörille ja tuodaan Helsingin satamaan, niin silloin herää kysymys, onko — ei ollutkaan Veitsiluodosta, anteeksi, Oulustahan ne lähtivät ... (Puhemies: Minuutti!) Totean vaan sen, puhemies, että me tarvitsemme vakavaa keskustelua siitä, missä minkäkinlainen raskaan tavaran kuljetus, milläkin liikennemuodolla, tässä maassa tulevaisuudessa on. Tämä liittyy myös tähän isoon asiaan.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Oli kiva kuulla todellisen eduskunnan liikenneasiantuntijan ed. Rönnin elämänrealismia, koska hän on näitä töitä tehnyt vuosikaudet tuolla maantiellä ja hän tuntee tietysti tämän toimintaympäristön.

Mutta erityisesti haluaisin korostaa tämän valvontayksikön perustamista liikkuvaan poliisiin, jonka hän toi tuossa lopuksi esille. Jos on lainsäädäntöä, niin sitä pitää myöskin valvoa. On useasti jo esitetty sitä, että liikkuvaan poliisiin perustettaisiin valvontayksikkö, joka keskittyisi raskaan liikenteen valvontaan. Se olisi tärkeää.

Mitä tulee sitten tähän liikenteen rajoittamiseen, niin ensimmäinen kohta, missä sitä voitaisiin lähteä toteuttamaan, on nämä venäläiset rekat, jotka liikennöivät Hangosta Vaalimaalle yhä enemmän. Jopa 500 000 autoa tullaan kuljettamaan Hangosta Vaalimaan kautta Venäjälle. Tästä paineena meille tulee vaatimus sekä Itä- että Etelä-Suomesta, että täytyy olla moottoritieyhteys Vaalimaalta Hankoon ja toisinpäin. Se rajoittaa meidän muun Suomen infran kehitystä.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tästä valvonnasta: Edustajat Wallin ja Rönni kiinnittävät tärkeään asiaan huomiota, mutta raskaan liikenteen valvonta on nimenomaan sellaista valvontaa, jota täytyy tehdä tasapuolisesti eri puolilla Suomea kaikilla pääteillä. Jos me lähdemme perustamaan erillistä yksikköä, se on todennäköisesti liikkuvan poliisin joko pääosasto tai Keski-Suomen osasto, ja se tiedetään, että aina, kun lähdetään kauemmaksi osastosta, niin valvonta heikkenee ja osaaminen heikkenee. Se on lävitse poliisin peruskoulutuksen, jatkokoulutuksen, ja järjestyspoliisin ja kaikkien niiden, joiden työnä on esimerkiksi kentällä tieliikennevalvonta, kuuluu osata myöskin raskaan liikenteen valvonta hyvin. Muuten tämä valvonta ei toimi ollenkaan kunnolla.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on pohdittu montaa tärkeätä kohtaa, mutta muutama huomio tähän voidaan sanoa.

Ensinnäkin kustannus- ja taksapolitiikkahan määrittelee itse asiassa nopeudet tiellä ja sen, minkälaisia autoja siellä liikkuu. Kun tiedetään, että venäläiset ovat valtaamassa näitä markkinoita ja tulevat ulkolaiset firmat, joita ei vielä välttämättä edes näy täällä liikenteessä, niin tiedetään, että sitä kautta sitten esimerkiksi sakotuskuvioitten merkitys pehmenee aika lailla. Saadaanko ihmisiä vastuuseen?

Teiden kuntohan on perinteisesti ollut yksi tärkeä tekijä. Kun tuossa Lahden ja Heinolan välillä nyt viikonloppuna tie mojahti, niin jos se olisi arkipäivänä mennyt taikka perjantai-iltana, niin siinähän olisi ollut oikeastaan "rekkajuna" lähes koko matkalle ja monet aikataulut olisivat varmasti menneet välittömästi sekaisin. Elikkä meidän teiden kunto on sitä tasoa, ettei voida toteuttaa kyllä kovin pitkälle.

Sitten yhtenä tekijänä on harmaa talous, elikkä sieltä löytyy kumminkin sitten niin sanottuja nimettömiä omistajia, nimettömiä kuskeja, kunnes rysähtää, jolloinka kuski on vastuussa huolimatta laista.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä myönteistä on montakin asiaa, kun miettii sitä, että tätä ennen aika yksipuolisesti, vaikka sen Konginkankaan tapahtuman yhteydessä, syytökset ovat heti osoittaneet tavallaan sitä kuljettajaa, mutta tietysti se prosessihan sitten näyttää, mitä siellä tapahtui. Mutta tässähän nyt pyritään kuitenkin se oikea vastuunkantaja, se taho, joka itse asiassa on eniten vastuussa, etsimään. Siinä mielessä, jos vaikka on suljettu kontti, joka on sinetöity, niin siinä tapauksessa se kuljettaja ei kyllä voi olla vastuussa sen sisällöstä, jos vetää johtopäätöksen siitä. Mutta sitten taas ne tahot, jotka ovat siellä ... En tiedä, miten kauas tällä pystyy, ei ilmeisesti ulkomaille voida mennä, syyttämään jotain, mutta kaikelle, mikä tapahtuu kotimaan kamaralla, sille löydetään aina se kantaja ja ei ainakaan syytön taho niin pahasti joudu syytteeseen kuin mahdollisesti tänä päivänä.

Mutta sitten itse näihin aikataulukysymyksiin: Tuntuu ihmeeltä, kun meillähän on olemassa kyllä lainsäädäntö siihen, mutta meillä ilmeisesti vaaditaan aina tuplalakia joka hommeliin. Tässä tuntuisi, jotta se pelaa se systeemi ja on olemassa riittävät järjestelmät, mutta me joudumme näköjään paikkaamaan tätäkin täkkiä vielä tässä, jotta millä tavalla saadaan aikataulut kestämään. Mutta siinäkin on tietysti kysymys siitä, jotta jos laaditaan liian tiukka aikataulu, niin jokuhan sen on laatinut. Ei se kuljettaja sitä ole laatinut, vaan sehän voidaan tarkistaa, pystyykö sillä ajamaan, ja sitten se laatija on vastuussa.

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa rouva puhemies! Kuten täällä on jo useassakin puheenvuorossa todettu, tämän hallituksen esityksen valmistelu lähti liikkeelle tuon Konginkankaan tuhoisan onnettomuuden jälkeen, ja oikeastaan jo ennen sitä itse asiassa alan puolelta oli kiinnitetty näihin ongelmiin jo paljon aikaisemminkin huomiota.

Haluan omalta osaltani tässä yhteydessä lausua valiokunnalle kiitokset tämän esityksen ripeästä ja huolellisesta käsittelystä ja myöskin lausunnonantajavaliokuntaa kiittää tehdystä työstä. Liikenne- ja viestintävaliokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muutamalla mielestäni aivan perustellulla tarkennuksella täydennettynä.

Tässä esityksessähän nyt todellakin rikosoikeudellinen vastuu kuorman oikeasta sijoittamisesta ja ajo- ja lepoaikojen noudattamisesta laajenee kuljettajan lisäksi myös muihinkin tahoihin, mutta kuten valiokuntakin on todennut ja kuten täälläkin keskustelussa on todettu, kuljettajalta ei tietenkään voida eikä pidä ottaa kaikkea vastuuta pois. Jatkossakin kuljettajan on ennen matkan alkamista varmistauduttava tästä kuorman oikeasta sitomisesta. Mutta toisaalta aivan yhtä tärkeää on myös se, että oikeasta kuormaamisesta ovat vastuussa myös ne, jotka tosiasiassa ovat kuorman tehneet tai olleet vastuussa sen tekemisestä. Meillä on täällä ammattilaisia paikalla, mutta tämmöisestä maallikostahan se tuntuu, että totta kai pitäisi olla itsestäänselvä periaate, että kuorman tekijä siitä vastaa. Mutta kun tämä kuljetusketju, kuten täällä on todettu, on hyvin monimutkainen ja se on koko ajan monimutkaistunut edelleen, niin myös nämä tehtävät ovat hämärtyneet ja tehtävien jako. Nyt tätä vastuun laajentamista siis todella tarvitaan.

Ajoaikojen noudattaminen on tärkeä kysymys. Täällä käytiin keskustelua siitä, miten tätä voidaan valvoa. Haluan todeta sen, että kun valtioneuvosto hyväksyi tieliikenneturvallisuutta parantavan periaatepäätöksen, niitä toimenpiteitä koskevan periaatepäätöksen, niin siellä nimenomaan kiinnitettiin huomiota siihen, että ilman tätä kattavaa valvontaa ei voida riittävästi tästäkään lainsäädännöstä huolehtia. Tähän on nyt siis tässä periaatepäätöksessäkin kiinnitetty huomiota.

Omassa maakunnassani, taisi olla siellä Konginkankaan liepeillä, tuossa vuosi sitten kuuntelin paikallisradiosta, että oli tehty raskaalle liikenteelle ratsia, ja valitettavasti vain vuosi pari Konginkankaan jälkeen raskaan liikenteen osalta kaikkia niitä ongelmia, joita nyt tällä lainsäädännöllä yritetään parantaa, löytyi: ajo- ja lepoaikojen noudattamatta jättämistä, kuorman väärää sitomista, laidasta laitaan. Eli kyllä tarpeelliselle valvonnalle on tietenkin tilausta ja myös työturvallisuudesta huolehtimiselle työterveyden ja monien muiden toimien kautta.

Haluan, arvoisa puhemies, vielä lopuksi todeta, että tähän esitykseen sisältyy säännösehdotus siitä, että kuormaukseen ja kuljetukseen osallistuvat saavat riittävän koulutuksen kuormausta koskevien säännösten tuntemiseksi. Lähiaikoina tullaan antamaan hallituksen esitys tieliikenteen kuljettajien ammatillisesta pätevyydestä, ja tämä pohjautuu EU-direktiiviin, ja raskaan liikenteen kuljettajien pakollisesta jatkokoulutuksesta. Toivomme, että tämä myös saa asiallisen ja ripeän käsittelyn ja myöskin tukea eduskunnalta, sillä myös sillä lainsäädännöllä voidaan varmistaa paitsi liikenneturvallisuutta myös tämän tärkeän lainsäädännön toteutumista.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! On ihan selvää, että kuorman oikealla sitomisella, valvonnalla, ajoaikataulujen noudattamisella jne. on merkitystä liikenneturvallisuudelle. Mutta jos ajatellaan suurta kokonaisuutta, niin ratkaisevia ovat tietysti nämä liikennemuodot ja niiden välinen kilpailukyky ja niiden käyttö vapaassa kilpailutilanteessa. Kun puhutaan rautateistä, vesitiekuljetuksista ja maantiekuljetuksista, on aivan selvää, että sekä ympäristön kannalta että turvallisuuden kannalta kaksi ensin mainittua, rautatiet ja vesitiet, ovat parempia vaihtoehtoja. Mutta kun ajatellaan esimerkiksi rautateiden kilpailukykyä sitten tässä vapaan kilpailun tilanteessa, niin se ei ole kovin yksinkertaista. Mitä enemmän tehdään sujuvia, nopeita maanteitä, sitä enemmän heikkenee rautateiden suhteellinen kilpailukyky, jos ei radanpidosta pidetä samaan aikaan huolta. Kun ei akselipainoja pystytä lisäämään, kun on kaikkia kapasiteettiongelmia rataosuuksilla jne., ei se rautateiden kilpailukyky voi lisääntyä, kun siihen sisältyy vielä eräällä lailla joustamattomuutta. Hyvänä esimerkkinä on esimerkiksi ferrokromin kuljetus kaivoksesta Tornion terästehtaalle: kumipyöräliikenne voitti kilpailussa varmasti ympäristön ja turvallisuudenkin kannalta järkevämmän rautatiekuljetuksen.

Mitä tulee sitten Venäjän rekkaliikenteeseen, niin se nyt on ainakin ihan selvää, että kovin kauan niitä tuloja ei tule Suomelle eikä sitä liikennettä tällä Hangon ja Vaalimaan välillä ole. Siitä kertovat ne lukuisat satamahankkeet, joita Venäjä tekee Suomenlahden alueella, ja kyllä se liikenne aika nopeasti tulee siirtymään muualle Suomen maanteille.

Liikenneturvallisuusohjelmassa pitäisi ehdottomasti ottaa huomioon liikennemuotojen keskinäiset suhteet ja pyrkiä näiden turvallisempien muotojen lisäämiseen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Yhdyn monelta osin äskeiseen ed. Uotilan kannanottoon. Mutta haluan tähdentää tässä asiassa vielä sitä, että kun tämä laki on rajoitettu koskemaan nimenomaan kuormaamista kaupallisissa kuljetuksissa, niin meillä on oikeastaan yksityinen kuljetussektori, sitten on kaupallinen kuljetussektori, mutta sitten meillä on suuri sellainen harmaa välivyöhyke, jota on vaikea määritellä, kuuluuko se tämän lain soveltamisen piiriin. Esimerkiksi jos kuormauksen kohde, kuormattava ja henkilöt esimerkiksi omistavat yrityksen, mikä on "kaupallinen" tässä sanan varsinaisessa, tarkassa merkityksessä?

Toinen asia, minkä haluan tuoda esiin, on se, että kyllähän tietenkin tämä lainsäädäntö edistää liikenneturvallisuutta ja varmasti tämä ministeriössä antaa sellaisen mielikuvan, että nyt me olemme yrittäneet tehdä edes jotakin. Mutta tällä ei ole merkittävää vaikutusta, koska elävä elämä tahtoo olla sellaista, niin kuin ed. Rönnikin täällä kertoi, että nyt esimerkiksi talvisaikaan saattaa olla kuorman lastauksessa mukana nuoria henkilöitä, jotka ovat esimerkiksi työharjoittelussa. Mikä on heidän ymmärryksensä esimerkiksi kuormalavan kitkasta, miten se vaikuttaa jonkin tavaran siirtymiseen eteen tai sivusuuntaan, kuinka paljon siinä pitää olla esimerkiksi käytettävissä liinoja ja paljonko niitten liinojen pitää sivusuuntaan ja eteenpäin vaikuttavia voimia pystyä pidättelemään? Nämä eivät ole ollenkaan mitään helppoja töitä. Nämä vaativat pitkäaikaista kokemusta, laskemista ja myöskin sen, että ymmärtää, kuinka kuorma tietyissä heilahdusliikkeissä tai jarrutuksissa liikkuu ja paljonko se pääsee liikkumaan.

Myös ed. Rönni varmasti ammattimiehenä tietää, että tärkeää on myöskin se, minkälaisia eri kuormia sekoitetaan toistensa kanssa. Voi olla painavaa kivitavaraa, puutavaraa ja sen jälkeen voi olla joustavaa pehmeää tavaraa.

Tältä osin riittää. Kiitos, rouva puhemies!

Tero Rönni /sd:

Rouva puhemies! Ed. Petri Salolle: äskeiset kommentit olivat ihan oikeita kyllä.

Mutta tähän valvontayksikköön: siinä yksikössä nimenomaan on niin, että valvontayksiköitä tulisi muutama eri puolille maata, joissa olisi mukana myöskin työsuojelutarkastajan pätevyydellä olevia ihmisiä, ei pelkästään poliiseja, vaan tämä olisi tämmöinen useasta eri viranomaisesta valmistettu nyrkki, joka toimisi ja katsoisi myöskin ajo- ja lepoaikalait ja sitten muun, mikä kuuluu poliisille tällä hetkellä, elikkä tässä olisi tarkoitus ympäri maata levittää tätä asiaa. Siinä olivat ed. Wallinille kommentit.

Sitten tähän kuormaukseen liittyen voi vain miettiä sitä, että jos yhden työvuoron aikana, esimerkiksi yövuoron aikana ne, jotka ajavat näitä vaihtoja, saattavat kolmeakin eri perävaunua ja kolmeakin eri konttia yön aikana siirtää paikasta toiseen, niin että ovia ei auota ollenkaan, niin kuinka moni viitsii käydä katsomassa esimerkiksi lumen alta ja jäästä hakea ja katsoa, onko se kuorma sidottu vai ei. Kun sen on joku terminaalityöntekijä tehnyt, niin siinä se ongelma on, että ei kyllä tällä hetkellä varmaan monikaan yön tunteina käy kurkkimassa, mitä siellä sattuu olemaan. Aina ei edes tiedä, uskaltaako ovea aukaista, koska sieltä saattaa oven myötä tulla, kun sen avaa, tavaraa niskaan, niin että ropina käy. Tässä se ongelma on ja varmasti tulee tulevaisuudessakin olemaan.

Näitten tavaravirtojen kuljettamisessa kyllähän se vaan niin on, että raaka hintapolitiikka toimii tässä. Se täytyy tunnustaa, että jos Transpointin kannattaa tuoda rullia rekalla tuolta pohjoisesta tännepäin, niin jossain silloin voi olla jotain mätää. Samaten se, että Transpointin ajoajat oli jo ajettu siinä vaiheessa pitkäksi ja oli laadittu semmoiset aikataulut, joita ei lain mukaisesti voinut noudattaa tässä Konginkankaan tapauksessa, kuvastaa koko alan ongelmaa hyvin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä pitäisi koko ketju kouluttaa, myös ne firmat, jotka siellä lastaavat, kouluttaa, ja niillä täytyy joku sertifikaatti olla siinä haalarin rintapielessä, että ne ovat hyviä tekemään. Eihän tämä kuskiparka voi vaikuttaa siihen, kuljettaako firma tiellä vai rautatiellä. Meidän ehkä täällä pitäisi kertoa, kummalla muodolla kuljetetaan ja mistä annetaan kuljettaa.

Poliiseja vähennetään. Nyt tulee peltipoliiseja tilalle. No, eiväthän ne vahdi muuta kuin nopeutta. Tässäkin pitäisi nyt resursseja antaa sitten poliisille, että siellä todella on heitä valvomassa. Ja kyllä se tosiasia on, niin kuin ed. Rönni täällä totesi, että rekkafirman kannattavuuden kannalta se paluukuorma pitää olla. Muuten siinä käy huonosti. Varmaan siinä voi olla sitten virolainen tai venäläinen rekka tilalla, jos se suomalainen ei kannata.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on paljon puhuttu kuljetusmuotojen tehtävänjaosta. Kyllä voisi todeta, että tänä päivänäkin sitä on jo. VR on keskittynyt isoihin yksikköihin pitkille kuljetusväleille. Kannattavan kuljetusmatkan pitää olla vähintään 75 kilometriä puutavarassa, ennen kuin se tulee VR:lle kannattavaksi, eli kyllä tänä päivänä jo tätä kuljetuksen jakoa on. Ajatellaan esimerkiksi joitakin Jämsänjokilaakson paperikuljetuksia Rauman tehtaille: nehän ovat pääosin kokonaan junilla, 4 800 tonnia yhdessä junassa. Samoin on Raahesta Hämeenlinnaan näitä pellijunia. Kaksi junaa menee läpi vuoden, 365 päivää, 4 800 tonnia per juna. Ei yhden paperirullan paluukuljetusta voi siirtää kannattavasti junille, koska siinä vain ratkaisee tonni per euro per kilometri -taksa. Näin ollen minun mielestäni tämä meidän kuljetusjärjestelmämme toimii aika hyvin.

Ammattijärjestöjen vaatimus siitä, että tämä valvontayksikkö saataisiin, on seuraava tavoite. Nyt kun on saatu tämä laki voimaan, niin nyt vaan kaikki voimat yhteen ja lähdetään vaatimaan tätä valvontayksikköä, joka on tämän tasoinen, minkä ed. Rönni totesi, ja joka olisi sisäasiainministeriön alaisuudessa toimiva.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä jaettu vastuu ei saa käytännössä tarkoittaa sitä, että itse asiassa vastuuta ei olekaan sitten kenelläkään. Tässä suhteessa kuljettajalla on aina viime kädessä vastuu omasta kuormastaan ja niistä toiminnoista, mitä sitten tien päällä tapahtuu.

Kun sitten täällä vaaditaan lisää valvontaa, niin totta kai valvontaa liikenteessä tarvitaan, muuten siellä vallitsisivat varmastikin viidakon lait, niin kuin monin osin kyllä nykyäänkin, mutta valvonnassakin täytyy olla järki mukana. Hyvin usein kuljetusyrittäjiltä, esimerkiksi tukkirekkojen yrittäjiltä, kuljettajilta, kuulee siitä, miten vaikeaa on vaikkapa ylipainokysymyksissä pystyä etukäteen aavistamaan, miten joku märkäkuorma käyttäytyy, ja jos tätä samaa kuormaa sitten montakin kertaa siinä matkalla mitataan, niin kyllä silloin myös tällainen kyttäämisnäkökulma tulee helposti mieleen. Valvontaa tarvitaan, mutta se ei saa mennä myöskään liiallisuuksiin.

Arvoisa puhemies! Pikkuisen kiinnittäisin huomiota samaan, mihin myös liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja ed. Laukkanen puheenvuorossaan, että Suomeen tarvittaisiin enemmän logistista ajattelua. Nythän meillä on käynyt niin, että raskaat kuljetukset todellakin ovat siirtyneet entistä enemmän maanteille. Mistä se sitten johtuu, ratojen heikosta kunnosta, onko siellä kilpailukykytekijöitä mukana, niitä paluukuormia, vai mitä kaikkea? Mutta kehitys on ollut selkeästi huonoon suuntaan menevää, ja kyllä mielestäni ministeriö pitäisi pistää todellakin pohtimaan, miten tämä logistinen järjestelmä saataisiin toimimaan niin, että nämä meidän pitkät linjamme pystyttäisiin järkevällä tavalla hoitamaan. Se vaatii rahaa ja samalla myös sen, että meidän ratamme ovat kunnossa, ja esimerkiksi mitä enemmän näitä ratoja niin sanotusti rullataan, niin sitä enemmänhän se vaan johtaa siihen, että kuljetukset siirtyvät rautateiltä maanteille, ja tämä on kehityksessä väärä suunta.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Periaatteessa on hyvä, että tämä lain muutosehdotus on tuotu eduskuntaan, vaikka se on tuotukin onnettomuuden seurauksena. Lainmuutoksen tavoite on siis hyvä, mutta mielestäni 87 a § on erittäin epäselvä, se on vaikeissa onnettomuustapauksissa jopa hyvin vaikeasti tulkittava. Kuka kantaa vastuun, kuljettaja vai kuormaaja vai molemmat vai ei kukaan niistä? Suomen kielen osalta erittäin epäonnistunut pykälä minun mielestäni monimutkaisuudessaan.

Täällä on myös todettu, että tällä lainmuutoksella ei olisi mitään tekemistä teiden kunnon kanssa. Kyllähän on sanottava, että kun taustalla on Konginkankaan onnettomuus, niin Konginkankaan onnettomuus ei olisi ollut ainakaan niin paha henkilökuolemien ynnä muitten osalta kuin se oli, jos se olisi rakennettu niin kuin Nelostie pitäisi rakentaa. Jos siinä esimerkiksi olisi ollut välikaista, niin kuin niitä nyt rakennetaan ja korjataan vanhoja valtateitä, niin tätä yhteentörmäystä ei olisi tullut tämän linja-auton ja paperirullia kuljettavan kuorma-auton välillä.

Meidän tuleekin tällaisessa tilanteessa tehdä sitten kysymys, mikä vastuu tällaisista onnettomuuksista on tienpitäjällä, Tielaitoksella, ja mikä vastuu on sitten sillä, joka myöntää varat Tielaitokselle teiden rakentamiseksi, koska kyllä laista löytyvät määräykset, minkälainen pitää olla tien luokaltaan, kunnoltaan, profiililtaan, jotta se tietyn määrän liikennettä välittää, oli sitten kysymys henkilöautoliikenteestä, kuorma-autoliikenteestä tai linja-autoliikenteestä. Jos hallituksen ja eduskunnan kautta ei tule tarpeellisia määrärahoja, niin että tiet rakennetaan turvallisiksi, niin kyllä siinä aivan selvä poliittinen vastuu on myöskin tällä salilla. Nelostie on tältä osalta erittäin hyvä paha esimerkki.

Tämä loppuikin tähän. Nelostietä korostan, se on erittäin hyvä huono esimerkki.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron ministerin äskeisen puheenvuoron johdosta. Hän korosti sitä, että toivomisen varaa Nelostiellä todella on. Nyt kun tämä laki saadaan voimaan, niin voisi kuvitella, että ministerin äskeisen puheenvuoron perusteella tapahtuu niin, että lain voimaantulosta tiedotetaan mahdollisimman tehokkaasti. Muutenhan ei ole oikeastaan mitään järkeä koko operaatiossa.

Mutta mitä sitten pitäisi tehdä? Sitten pitäisi tehdä sillä tavalla, että sen tiedotuskampanjan jälkeen, parin viikon kuluttua, järjestetään todella tehovalvonta maanteillä, jossa katsotaan jokaisen tällaisen kuljetuksen kunnossaolo ja katsotaan, oliko tällä tehokampanjalla ja tällä lainsäädännöllä itse asiassa mitään vaikutusta.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä laki on varmasti ihan hyvä ja tähän tilanteeseen nyt erittäin sopiva. Toivottavasti nyt tämä valvonta-asia sitten saadaan hoidettua kunnolla, koska sehän on aivan ratkaiseva tässä kysymyksessä.

Mutta halusin vielä puuttua tähän asiaan, kun keskusteltiin näistä eri kuljetusvaihtoehdoista. Kyllä nämä euro- ja kilometrimäärä- ja muut kysymykset ovat ratkaisevia. En usko, että me voimme täällä päättää sitä, mitä eri kuljetusmuotoja halutaan käyttää. Tiedän itse sen, että kun aikoinaan 80-luvun puolivälissä Kerava—Porvoo-rata haluttiin pelastaa — nyt se on museoratana — niin Porvoon kaupunki ja VR sopivat tällaisesta korvauksesta. Kaupunki maksoi korvausta VR:lle siitä, että saataisiin pidettyä tämä rata, ja se korvaus oli sitä suurempi, mitä vähemmän tätä rataa yritykset käyttivät, mutta sitten VR kuitenkin samanaikaisesti siirsi näitä kuljetuksia omille kumipyörilleen, ja tällä lailla tämä ero tuli niin suureksi, että ei ollut mitään mieltä maksaa sellaista korvausta, jota VR itse tavallaan sabotoi. Kyllä tässä on ihan selvä tilanne, että nämä kuljetukset hoidetaan sitä kautta, mikä on taloudellisinta.

Sitten vielä uskon, että vaikka nyt itäänpäin menevä liikenne, nimenomaan Vaalimaalle menevä liikenne, on erittäin suuri, autoja viedään erittäin paljon, niin Venäjä kuitenkin kehittää satamatoimintaa jatkuvasti ja panostaa siihen voimakkaasti ja sinne tulee siirtymään osa näistä nykyisistä kuljetuksista. Se taas tuo tietenkin riskiä sitten Itämerelle. Tämä on hyvin ongelmallinen tilanne, ja tätä pitää tietysti seurata ja lakimuutoksia sitten tehdä tarpeen mukaan.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Varmasti tämä laki on perusteltu senkin takia, että tässä rikosoikeudellista kysymystä täsmennetään ja laajennetaan. Mutta valitettavan usein käy niin, niin kuin tämänkin lain syntyhistoria osoittaa, että täytyy tapahtua yhteiskunnassa joku valtava onnettomuus, katastrofi, ennen kuin ryhdytään toimenpiteisiin, ja vähemmän toteutetaan näitä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Kyllä tästä tullaan siihen kysymykseen, että yhteiskunnan on mahdollista ja sen täytyy myöskin ohjata sitä, miten eri liikennemuotoja tarkoituksenmukaisesti, järkevällä tavalla käytetään, eikä niin, että markkinatalous vaan sääntelee ja sanelee, miten me omat kuljetuksemme, kansalliset ja kansainväliset kuljetuksemme, hoidamme.

Nimittäin tämä markkinatalous toimii aika usein, vai mitä, ed. Kuosmanen, hyvin raa’asti. Täällä kuljetuspuolella se näkyy monella tavalla. Enemmän ennalta ehkäiseviä toimia, yhteiskunnan vaikuttamista, mutta myöskin vaikuttamista niin, että meillä on tiestö kunnossa, me investoimme rautateihin, avaamme vesitieliikennemahdollisuutta enemmän kuin tällä hetkellä sitä on ja tällä tavalla pystymme myöskin säätelemään sitä, miten turvallisesti ja kokonaistaloudellisesti ja järkevästi me tavaraa Suomessa kuljetamme.

Tässä tullaan tietenkin siihen Nelostiehen, jolla tällä hetkellä liikennemäärät kasvavat valtavaa vauhtia, ja se on turvaton tietyiltä tieosuuksilta. Sen takia Nelostien kunnostaminen ensisijaisesti Lusi—Vaajakoski-välillä on täysin välttämätöntä käynnistää mahdollisimman pikaisesti, ja koko väylä etelä—pohjois-suunnassa on meidän kaikkein tärkein väylämme, mitä ihmiset käyttävät ...

... kun kumipyörillä menevät tai sitten kun tavaraa kuljetetaan.

Matti Kauppila /vas:

Rouva puhemies! Vastuu- ja valvontakysymyksethän ovat tässä aika lailla minusta arkoja kysymyksiä. Muutama kuukausi sitten pölläytin tähän asiaan vähän ja olin näihin, sanoisiko, pieniin yrittäjiin yhteydessä, tai he ottivat yhteyttä minuun ja kertoivat tästä valvonnasta. Suomessa valvotaan kuulemma näitä pieniä yksityisiä rekkoja kyllä hyvin tehokkaasti. Väittivät, että jopa samasta jonosta, missä mennään samaa vauhtia, osataan poimia oikeat rekat sitten sakotettavaksi ja toiset saavat ajella suoraan. Siinä mielessä tässä varmasti on poliisilla tehostamista, että ottaa kaikki yrittäjät samalle viivalle, jos näitä kysymyksiä valvotaan.

Tieasioista. Minusta Valtatie 12 tänä päivänä elikkä Kouvola—Lahti—Tampere-väli on kumminkin semmoinen, mikä on aikamoinen tukko, jolla on valtava määrä rekkoja päivittäin.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Valtakunnan rajan Kaakkois-Suomessa ylitti viime vuonna 800 000 rekkaa, ja tänä vuonna on arvioitu, että sen ylittää noin miljoona rekkaa. Jokainen meistä tietää, kuinka paljon tavaraa liikkuu jo valtakunnan rajan yli sellaisilla teillä, jotka ovat noin 7—8 metriä leveitä.

Kun pari viikkoa sitten tein kirjallisen kysymyksen hallitukselle, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä Valtatie 12:n, Valtatie 15:n ja E18-tien korjaamiseksi, niin tuli vastaus, että keskimäärin vahinkoja tapahtuu vähemmän kuin muilla teillä, eikä mitään puhuttu, mitkä investoinnit suoritetaan jatkossa, vaan puhuttiin vain ykköskorista ja kakkoskorista ja vastaus oli ihan kuin joulupukille olisi soittanut.

Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi eduskunnassa enemmän paneutua teiden kunnon parantamiseen kaikilla pääteillä ennen kaikkea ja uusien tiekohteitten rakentamiseen kuin semmoiseen tavaran kuormaamiseen, johon nyt kuitenkin tämä lakiehdotus viittaa voimakkaasti. Se on hyvä asia, mutta jos ajattelemme, että noin monta miljoonaa konttia sinetöityä tavaraa kuljetetaan valtateillä rajan yli eikä kukaan valvo, mitä konttien sisällä on, koska ne on sinetöity, niin kuin ed. Rönni täällä puhui, siinä on suuri riski. Toinen on erikoiskuljetukset. Niistä ei mainita tässä sanaakaan, miten erikoiskuljetukset kiinnitetään, ovatko liinat lain mukaisia laatuvaatimuksiltaan, onko kuorma oikein sidottu. Näitä kysymyksiä mielessäni pohdin ja olen sitä mieltä, että tämä antaa kuitenkin vastuun siirron kuormaajalle, kuljettajalle ja aikataulun laatijalle tavarakuljetusten osalta.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmasen puheeseen itärajan miehenä on helppo yhtyä. Nuo määrät, mitkä Venäjän ja Suomen välisessä raskaassa liikenteessä ovat, tulevat kasvamaan. Olen eri mieltä siitä, että vaikka satamia venäläiset parantavat, niin kuljetusmäärät eivät pienene — toivottavasti eivät pienene, koska Suomen ja Venäjän välinen kauppa on meille äärimmäisen tärkeää. Tältä osin on tärkeää, että meillä on väylästöt kunnossa.

Yhdyn niihin näkemyksiin, että valvontaa on parannettava. Miten esimerkiksi venäläisten autojen valvontaan ja sidontaan puututaan, kun ne kuormat sidotaan esimerkiksi Venäjän puolella, kun sieltäkin tulee liikennettä meille päin? Se on kova kysymys. Jos ei meillä sisäistä valvontaa ole, niin huteralla pohjalla ollaan. Skal on ilmoittanut, että raskaan liikenteen määrä Suomessa kasvaa noin 8 prosenttia vuositasolla, viimeksi kolme viikkoa sitten täällä eduskunnan seminaarissa. Se merkitsee, että vaikka kuinka yritetään saada liikennettä ja tavaroita rautateille — vesistöön on minimaaliset mahdollisuudet niitä saada — niin rekkaliikenne kasvaa. Tältä osin yhdyn niihin näkemyksiin, että valvontaa on saatava tavalla tai toisella lisää.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Miten paljon kansanedustajat tai tämä laitos voivat vaikuttaa siihen, jotta liikennettä siirtyy rekoista tuonne rautateille? Kyllä minä meinaan, että se on aika vähäistä ottaen huomioon sen, että tässä käytetään paluuliikennettä. Silloinhan tämä tonni per euro ei oikein toimi siinä hommassa, koska kyse on siitä, että urakoitsija taikka rekkojen omistaja laskee, ajaako se rekka tyhjiltään tuolta pohjoisesta tänne etelän satamiin vai saako se jotain siitä, saako mahdollisesti kuskin palkan ja vielä polttoainekulut ja jotain muutakin siinä. Silloin se yhtälö vain ei toimi siinä.

Se, mitä eduskunta pystyy tekemään, on minusta se, mitä tässä nyt ollaan tekemässä, elikkä katsotaan, miten nämä turvallisuuskysymykset hoidetaan, miten vastuukysymykset ovat hanskassa ja että ne kohdentuvat oikein. Tietysti pieniltä osiltaan voidaan vaikuttaa tariffipolitiikkaan ja teiden kuntoon ja mahdollisesti rautateiden edullisuuteenkin, millä tavalla sinne on mahdollista nykykilpailulainsäädännön mukaan ohjata varoja. Mutta kyllä minä näen, että markkinatalous toimii tässä osaltaan ja me hoidamme omat kuviomme.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä tuli kyllä jo ed. Laitisen puheenvuorossa esille, että markkinatalous ei hoida näitä asioita vaan tarvitaan myös muuta. Nyt jos ajattelemme, millä tavalla esimerkiksi kasvihuoneilmiö etenee, hiilidioksidipäästöt ovat selvästi tonnikilometrejä kohti suuremmat kumipyörillä kuin kiskoilla. Nimenomaan rautatieliikenne on kaikkein edullisinta ympäristönäkökulmasta, ja hiilidioksidipäästöjen kohdalla se on kaikkein paras vaihtoehto.

Sitten öljyn hinta nousee. Voi olla tietysti niin, että kun otamme muutaman vuoden eteenpäin, tämä kilpailutilanne kumipyörien ja kiskojen suhteen kääntyy enemmän kiskoille edulliseksi. Mutta näissä asioissa juuri pitää olla yhteiskunnallista päätöstä niin, että voimme tukea aina tavalla tai toisella ympäristön näkökulmasta parasta vaihtoehtoa, koska se on kokonaisvaltainen tarkastelunäkökulma ja myös tulevaisuuden kannalta kestävä. Ei vaan tämän salillisen kannalta, joka nyt on vajaa, vaan myös tämän salin jälkeläisten näkökulmasta se on paljon tärkeämpää. Näin ollen tässä on oikeastaan isosta asiasta kysymys, joka lähtee nyt tästä yhdestä hallituksen esityksestä, mutta tämä keskustelu kuvaa ikään kuin tämän tilanteen laajuutta. Kyllä tässä tarvitaan muutakin kuin sitä, että odotamme markkinavoimia ja euron vaikutusta.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys on lähtenyt tarpeesta ja ikävästä tarpeesta, mutta jotta me saamme tämän meidän logistiikkaketjumme kunnolla toimimaan, me tarvitsemme hyvän ammattitaidon kuljettajille, ja kuljettajakoulutukseen on kiinnitettävä edelleen erityistä huomiota. Sitten me tarvitsemme tietenkin kunnossa olevan kaluston. Kunnossa oleva kalusto edellyttää myöskin kannattavuutta. Me olemme sortuneet tähän markkinatalouteen tältä osin liikaa. Nimittäin kilpailu on vienyt eräiltä yrittäjiltä kyvyn hoitaa kalustoaan, ja ne ovat liikkuvia pommeja tällä hetkellä tuolla tien päällä. Pyörät irtoilevat ja tulevat vastaan vastaantulevaa liikennettä ja aiheuttavat sitä kautta myöskin kiusallisia tilanteita ja pahoja ongelmakohtia.

Erityisen suuri murhe on edelleen tämä meidän tiestömme heikkenevä kunto. Me syömme tiepääomaa, ja erityisesti se tulee näkyviin taas näinä aikoina, mutta se on ollut myöskin koko talven näkyvissä sillä tavalla, että on erilaisia lumikerroksia, loskakerroksia ja sitä kautta pito menetetään ajoneuvon ja tiestön välistä ja syntyy tahattomia vaaratilanteita. Kyllä tässä kaiken kaikkiaan on tietysti hyvä, että puhutaan vastuuttamisesta, ja tämä nyt osaltaan selkeyttää sitä, mutta niin kuin täällä todettiin, myöskin tällä talolla on vastuunsa. Meidän pitää antaa tiemäärärahoihin lisää rahaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys tieliikennelain muuttamisesta on hyvä, vaikkakin se on syntynyt traagisen Konginkankaan suuronnettomuuden jälkiseurauksena. Meidän on tehtävä kaikkemme liikenneturvallisuuden puolesta.

Eräs asia, jota en ole vielä huomannut käsitellyn, liittyy liikenneraittiuteen. "Jos ajat, et ota; jos otat, et aja" — tämä periaate tulisi yhä enemmän nostaa esille, ja meidän tulisi päästä siihen, että kaikkein edullisin tapa, liikenneraittius, olisi myös parantamassa liikenneturvallisuutta.

Haluan kiinnittää huomiota myös kuljettajakoulutukseen kaikilta osin ja ennen kaikkea kuljettajien asenteisiin. Ihminen, joka käyttäytyy sivistyneesti ja normaalisti, liikenteessä saa ihmeelliset pedon ominaisuudet, etuilee, rikkoo sääntöjä. Jokainen pystyy sääntöjen rikkomiseen, mutta sääntöjen noudattaminen vaatii paljon enemmän ihmisen persoonalta. Tarvitaan myös oikeita asenteita.

Täällä on paljon puhuttu eri teiden kunnosta. Tämä on yksi tärkeä liikenneturvallisuutta parantava tekijä. Täällä on puhuttu paljon Nelostiestä. Keskisuomalaisena tuon esille myös Suomen-selkätien — Orivesi—Mänttä—Keuruu—Multia—Pylkönmäki—Karstula—Kivijärvi—Kinnula, edelleen Haapajärvelle — vaihtoehtona Nelostielle, todella vaihtoehtona halki maakuntien ja Sydän-Suomen suorimpana tienä Tampereelta ja Turusta Ouluun. Tämä vaihtoehto tulisi todella noteerata, ja se helpottaisi ruuhkautuvien pääteitten liikennettä. Samoin myös Valtatie 18 Jyväskylä—Vaasa-väliltä pitäisi saada kuntoon. Näitä tieosuuksia on hyvin paljon, mutta nämä, jokainen, ovat käyttäjilleen tärkeitä, ja kansanedustajien tehtävä on muistuttaa niistä tieverkon osista, mitkä maakunnissa pätkivät.

Mutta mennään sitten kysymykseen, josta on paljon puhuttu täällä, liikenteen ohjaamiseen kiskoille. Niin todella arvokasta ja hyvää yrittäjyyttä kuin liikenneyrittäjät ja kuorma-autoilijat kaikin tavoin edustavatkin — ja tuo yrittämisen muoto pitäisi saada kannattavaksi, yrittäjyyttä palkitsevaksi — yhteiskunnallisesti pitäisi voida suunnata liikennettä yhä enemmän kiskoille. Tässä asiassa meidän suomalaisten, jotka omistamme Valtionrautatiet, omistamme kansakuntana rataverkon, omistamme liikennekaluston — ne ovat meidän yhteistä omaisuutta — pitäisi voida käyttää isännän ääntä, niin että nämä muodollisesti yhtiöitetyt firmat eivät menettelisi byrokraattisesti sillä periaatteella, että ne ovat kuin pois sulkemassa asiakkaita. Tämä on todella valitettava kehitys. Meillä kappaletavaran kuljetus on itse asiassa loppunut rautateiltä, ainoastaan malmia ja puutavaraa kuljetetaan. Puutavarastakin merkittävä osa on Venäjän tuontipuuta, ja Venäjän transitoliikenne on myös rahtiliikenteessä merkittävä. Todella pitäisi palauttaa periaatteeksi se, että yhteisesti omistamallamme rataverkolla, yhteisesti omistetulla kalustolla hoidettaisiin kansakunnan tärkeää liikennettä.

Se periaate, että vain täydet junat kannattavat, on mieletön. Näitä täysiä junia ei muodostu, ellei niitä jossakin koota. Vain ani harvoilta tehtailta niitä muodostuu. Pitäisi päästä siihen, että olisi kevyttä vetokalustoa, niin kuin oli vielä 30 vuotta sitten, jolla koottiin junia. Yksittäisistä vaunuista muodostettiin asemilla ja keskusasemilla junia, ja sitten nämä olivat niitä kokopitkiä junia. Nyt on byrokraattinen käytäntö, pitää olla raskas veturi vetämässä yhtä vaunua. Pitäisi olla kätevämmät, pienemmät, kevyemmät vetokalustot, joilla muodostettaisiin junat, niin kuin aikoinaan oli.

Edelleenkin on myös nämä keltaiset Ratahallinnon rata-autot. Jos VR:n organisaation, konsernin, sisällä päästäisiin siihen, että näillä voitaisiin myös koota muodostettavia junia, niin kyllä Keski-Suomestakin kulkisi, Haapamäen radoilta ja Keski-Suomen radalta, Jyväskylä—Saarijärvi—Haapajärvi-radalta, paljon enemmän turvetta ja puutavaraa kuin nyt. On turha odottaa, että sinne kovin helposti tulee täysi juna kerralla, mutta kokoamalla pienistä, muutamasta vaunusta, keskusasemilla muodostuisi junat.

Eli yhteisesti omistamamme omaisuus, mikä on radoissa, pitäisi saada kaikkialla käyttöön. Linja pitäisi muuttaa täysin, ei puhua ratojen lakkauttamisista, puhumattakaan purkamisista, vaan rataverkon käyttöönotosta ja kehittämisestä. Se olisi järkevää kansantaloutta. Tiet kestäisivät paremmin, ja olemassa oleva investointi, johon aiemmilla sukupolvilla menneinä vuosikymmeninä on ollut varaa, olisi järkevässä käytössä.

Tero Rönni /sd:

Rouva puhemies! Ed. Oinosen puheessa kyllä ensimmäinen osuus oli ihan oikeaa asiaa. Kyllähän tilanne on niin, että se vastuu siitä asiasta on aina siinä ratin ja penkin välissä ja kuljettajalla on aina lopullinen vastuu. Oli sitten kyseessä minkälainen ajoneuvo tahansa alla, henkilöauto, linja-auto tai rekka, niin kuljettaja siitä vaan kylmän viileästi sen lopullisen vastuun kantaa ja hän myöskin päätökset tekee, jatketaanko ajoa vai ei, ja tekee sen päätöksen myöskin, painetaanko kaasua vai eikö paineta ja millä tahdilla sitä painetaan. Kyllä minäkin olen ollut vaikka minkälaisissa jäisissä keleissä. En ole koskaan kääntänyt pysäkille, vaikka pysäkit ovat olleet täynnä autoja ja peilikirkas jäätikkö. Minä olen ollut niin hyvä mies, että minä olen ajatellut silloin, että kyllähän minä vielä täällä pärjään ja pysyn, mutta näitä uhoajia on tietysti ollut muitakin ja valitettavasti niitä onnettomuuksia on sattunut. Onneksi ei ole sattunut itselle semmoista mitään — täytyy koputtaa, että ei tulisi tulevaisuudessakaan tämmöistä isoa ... (Ed. Laitinen: Viisainta pysyä täällä hommissa!) — Kyllä joo, täällä sisällä ei tule semmoista onnettomuutta.

Mutta haluan nyt kommentoida vähän näitä muita asioita, mitä tässä on tullut, ettei jäisi ihan vääriä käsityksiä näistä asioista. Ed. Vielma, te väititte, että Konginkankaan onnettomuus johtui tienpitäjästä ja huonosta tien kunnosta. (Ed. Vielma: En sanonut niin!) Minä ajoin Nelostien nyt viikonlopun aikana tänne etelään tuolta Inarista asti ja edellisenä viikonloppuna ylöspäin sen ja väitän, että kyllä Nelostiellä nyt on kohtia, jotka ovat todella huonoja, mutta tässä maassa on vaikka kuinka paljon niitä teitä, jotka ovat paljon huonommassa kunnossa kuin Nelostie. Konginkankaan onnettomuuden kohdalta täytyy sanoa, että kuljettaja ajoi samasta kohtaa samalla viikolla jo neljättä kertaa ja veikkaisin, että jos on kyseessä pitkään samalla linjalla ollut, niin kymmeniä, jopa satoja kertoja on saattanut samasta kohtaa ajaa.

Suhtaudun myöskin tähän uuteen järjestelmään, mikä on nyt tuotu, tähän varoitusjärjestelmään, epäillen. Kyllä minä sanon, että jos ei kuljettaja pysty näkemään, koska siellä on jäätä, niin kannattaisi miettiä, ostaako uudet silmälasit tai meneekö johonkin muuhun lääkärintarkastukseen, sen takia, että jos ei näe eteensä tai ei tunne siihen autoon, että tie on jäätiköllä, niin ei sitä muuten kännykkävaroituskaan pelasta. Ei siihen kannata luottaa. Voi se olla, että se kännykkävaroitus herättää sen kuskin, jos sattuu olemaan torkuksissa, se saattaa herättää, mutta kyllä se pitää niin kuin aistia se tienpinta, kun tiedetään, että ollaan lähellä nollaa. Ei siinä kyllä tällaiset varopalvelut minun mielestäni kovin isoa osuutta ja uutta turvallisuutta tähän asiaan tuo.

Mutta sitten tähän logistiikkaan. Tilannehan oli vielä 80-luvulla Suomessa niin, että mentiin lastaamaan paikasta a kuormatavaraa, joka vietiin paikkaan b yhdistelmällä, niin että ne kuormat olivat, sanotaan, 20—30 tonnia, silloiset kantavuuskuormat, mutta 80-luvun loppupuolella tuli jo niin, että jokaista autoa kohden joutui käymään 5—10 lastauspaikkaa. Määrät pienenivät oleellisesti, ja nyt, siis nyt tällä hetkellä, kun kuljetetaan jotain määriä, ne ovat kohtalaisen pieniä määriä, mitä jokainen firma lähettää, ja niiden täytyy olla huomenaamuna perillä, kun tänään lastataan. Eivät siinä ed. Oinosen pikkuveturit kerkiä niitä keräilemään ympäri ratoja missään tapauksessa, jos niitä lähdetään tällä tavalla toimittamaan. Nyt lastit tulevat pienemmissä autoissa ja erissä tuonne terminaaleihin, joissa sitten lyödään kiinni, ja sitten auto lähtee menemään eteenpäin.

Valitettavan usein pohjoiseen menevät kuljetukset myöskin tapahtuvat niin, että niitä puretaan. Jyväskylä on erittäin iso paikka, missä paljon Helsingistä meneviä autoja pysähtyy. Siellä saatetaan puoli kärryä purkaa pois tai koko kärry jättää sinne ja ottaa toinen tilalle. Myöskin siinä pienempiä paikkoja on tuossa, pihtiputaita, viitasaaria ym., mihinkä jättää autot yön aikana. Jopa Alkon myymälöihin jaetaan pitkin yötä tässä Suomenmaassa. Elikkä kun edetään, niin se tapahtuu yöaikaan ja pieniä eriä tiputellaan, niin että ei se rautatiekuljetus tule tässä tilanteessa missään tapauksessa kysymykseen, koska jokaisen marketin nurkalle vaan ei rautatietä mene.

Tavaran käsittelystä: Olkoon vaikka paperirulla, niin kun sitä kertaalleen käsitellään, aina tahtoo 10 prosenttia rikkua tavaraa, niin paljon, kun sitä käsitellään moneen otteeseen. Elikkä se pyritään niin kuin mahdollisimman vähillä käsittelymäärillä käsittelemään, jolloinka jos se kerran autoon lastataan, niin ei sitä muuten kannata enää junaan laittaa paitsi ajamalla koko auto junaan, mitä kyllä pohjoiseen päin menevässä liikenteessä on Ilmari Lehtonen käyttänyt pitkään ja Vähälän kuljetusliike käyttää nykyisin myöskin, täältä Helsingistä ajetaan autoja. Samaten noita Lapin Kullan kuljetuksia ajetaan junassa, eli niitä näkee siellä, ilmeisesti Transpointinkin osaltaan, mutta jos VR:n omistama Transpoint ei omia yhdistelmiään vie junassa, niin ei niitä varmaan kannata muittenkaan viedä, kyllä sillä sen verran logistiikan kanssa on tekemistä ja hinnan kanssa.

Edustajat Kauppila ja Paajanen puhuivat tuosta valvonnasta ihan oikeita puheita. Ed. Kauppilalle vaan, että jos poliisit napsivat yksittäisiä yrityksiä jonosta ja jättävät isojen firmojen autot sinne jonoon kulkemaan, niin he muuten tietävät, keitä he ottavat. Isojen firmojen autoja ajetaan pienemmissä pätkissä. Siellä on vaihtomiehet, välillä Jyväskylä, iso vaihtopaikka, ja joka puolella Suomea, taikka sitten niitä on täällä Helsingissä nukkumassa, niin että täällä eri porukka lastaa ja toiset ajavat tätä väliä. Kyllä ne poliisit sen tietävät, jolloinka he eivät niitä turhaan pysäyttele. Siellä on asiat kunnossa eikä niin kuin pikkufirmoissa monesti on, että kun otatte rekisterinumeron ja lähetätte sen siihen 16 400 -numeroon, niin sieltä tulee tieto, että ajoneuvovero on maksamatta. Niitä on vaan yllättävän paljon niitä autoja. Minulla on yksi kaveri, joka vähän näitä tarkkailee, ja sieltä tulee jatkuvasti tekstiviestiä siitä, että verot maksamatta. (Ed. Kuosmanen: Se on yrittäjän arkea!) — Joo, ja niiden pitäisi olla muuten pois liikenteestä, ed. Kuosmanen, poliisin pitäisi ottaa ne pois sieltä välittömästi. Sehän on kilpailun vääristymistä, jos siellä jätetään verot maksamatta ja toiset maksavat ne ajallaan.

Ed. Kuosmanen, teille tästä erikoiskuljetuskuviosta, siitä porukasta: Sehän on ammattitaitoista ja ammattilaisten väkeä, joka ei niinkään ole sortunut tähän hintakilpailuun, minkä takia tämä lakiesitys on jätetty ja minkä takia on tehty. Erikoiskuljetuksissa on tosi pätevät porukat, jotka tietävät, miten kuormat sidotaan ja miten ne vedetään kiinni ja minkälaisilla nopeuksilla siellä edetään, niin että niitä vahinkoja aika harvoin meillä näkee. Uskoisin, että siinä porukassa valvonta taitaa mennä hukkaan, jos sitä ruvetaan enempi tekemään. Mutta tähän Venäjän-liikenteeseen voisi sanoa, että olisin kyllä valmis kannattamaan sitä, että kylmästi vaan kilometrimaksu koko venäläiselle kalustolle välittömästi, koska he eivät jätä tähän maahan mitään muuta kuin kuluttavat ja vievät nekin vähät eväät, mitä meillä on, pois toiselle puolelle.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rönnille sanoisin, että minä en väittänyt, että Konginkankaan onnettomuus johtui tienpitäjästä, niin en sanonut. Sanoin, että onnettomuus ei olisi ollut niin paha henkilövahinkojen osalta, jos tuo tie olisi luokaltaan toinen ja siellä olisi ollut muun muassa välikaide; yhteentörmäystä ei olisi sattunut ollenkaan. Tuo sanomani on totta. Rekonstruktio tuosta onnettomuudesta osoittaa hyvin selvästi sen, että tämä kuorma-auto alkoi heijata ja sen peräosa meni pimeässä valoilla ajettaessa yhtäkkiä linja-auton eteen. Jos välissä olisi ollut kaide, onnettomuutta ei olisi tapahtunut. Vastaavia surmanloukkuja Nelostie on täynnä, ja sen takia sen toteuttamisella on kiire.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ensin kommentoisin hieman ed. Oinosen puheenvuoroa täällä. Kyllähän ed. Lauri Oinosen puhe oli aivan eri vuosikymmeneltä kuin mikä nykytilanne on tällä hetkellä. Kyllähän on selvästi tehtävä jako eri kuljetusmuotojen välillä, se on tänä päivänä konkretiaa, niin kuin ed. Rönni tuossa totesikin. Siis Suomessa rautatieverkko on vain osassa maata ja muualla liikenne täytyy hoitaa muutoin. Nythän on nämä yhdistetyt kuljetukset, jossain rekat ajetaan juniin. Oulussa on tällainen terminaali; eikö ole juuri noin vuosi, ed. Pulliainen, siitä aikaa, kun se vihittiin? (Ed. Pulliainen: Joo!) Siinä erittäin paljon hyödynnetään yhdistettyjä kuljetuksia: rekat junaan ja sitten yöllä 100:aa kilometriä tunnissa Helsinkiin ja täällä jakeluun. Se on hyvä homma. Näin toimivat kuljetusyrittäjät keskenään harmonisesti.

Se että olisi vielä näitä pieniä keräilyjunia — sehän tulee nyt mahdolliseksi sitten perustaa tällainen rautatieyritys ensi vuoden alusta, kun tavaraliikenne avautuu vapaalle kilpailulle. Jokainen voi perustaa sitten tällaisen pienen rautatieyrityksen ja ostaa sen keltaisen pienen veturin ja ruveta keräilemään niitä vaunuja. (Ed. Pulliainen: Keuruun ja Multian välille tulee kokeilurata!) — Jopa sinne. — Eli se avautuu.

Sitten ed. Kuosmaselle toteaisin, että jos rekkamäärä Vaalimaalla nousee miljoonaan rekkaan vuodessa, niin täysin järjetöntä on se, että me annamme näitten venäläisten liikkua täällä Suomessa täysin vapaasti, ilman että jättävät yhtään senttiä tai euroa Suomen valtiolle, vain kulut ja saasteet tänne. Ehdottaisinkin, että otettaisiin koekäyttöön tietullit Kaakkois-Suomessa, (Ed. Pulliainen: Hyvä, hyvä!) asetettaisiin siellä selkeä tavoite vähentää rekkojen aiheuttamia ympäristöhaittoja ja teiden kulumista. Tietulleilla kerätty rahasumma sijoitetaan sen alueen tiestön kunnon parantamiseen. Näin on toteutettu muun muassa Tukholmassa nyt joukkoliikenteen tukemiseen tarkoitettu kokeilu, jossa otettiin käyttöön Tukholman keskustassa ruuhkamaksut. Aluksi sitä vastusti suurin osa tukholmalaisista. Kun liikenne vähentyi 25 prosenttia, niin nyt enemmistö kannattaa. Se menee siellä kansanäänestykseen, otetaanko tästä vakituinen käytäntö.

Tätä tietullijärjestelmää ovat esittäneet suomalaiset kuljetusyrittäjät, koska näitten osuus Venäjän liikenteestä on enää alle 5 prosenttia, koska he eivät pysty kilpailemaan tämän halvan polttoaineen kanssa. Mitä tekee hallitus? Ei yhtään mitään. (Ed. Pulliainen: Kaadetaan hallitus!) Eli otetaan tämä käyttöön ja palautetaan verot verotuksen kautta sitten suomalaisille yrittäjille, niin kuin on Keski-Euroopassa tehty, Itävallassa, Sveitsissä, Saksassa, joka paikassa, mutta me emme uskalla tätä ottaa käyttöön.

Miten voi juna tulla kilpailukykyiseksi Hangon ja Vaalimaan välillä, kun juna joutuisi maksamaan jokaisesta matkasta 960 euroa ratamaksua Ratahallintokeskukselle ja rinnalla ajavat venäläiset rekat omilla polttoaineillaan ilmaiseksi sitä väliä? Eli eihän siihen voi tulla mitään todellista kilpailua junan ja rekkojen välillä, kun kuitenkin ratamaksu peritään junilta, muttei peritä tietulleja näiltä autoilta. Tässä on nyt vaan otettava tämä asia meidän haltuumme, sillä ilman että yhteiskunta tähän puuttuu, tätä asiaa ei voida korjata. Tietullit on ainoa todellinen vaihtoehto.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan täältä puhujakorokkeelta vielä muutama sana tieliikennelain muuttamisesta. Täällä käytettiin jo puheenvuoro siitä, että tämä 87 a § on vaikeasisältöinen. Täytyy tietenkin sanoa, että tavalliselle kansalaiselle, joka ei ole tottunut lakitekstiä tulkitsemaan tai lukemaan, tämä on kieltämättä hyvin vaikeasisältöinen. Tämän saattavat oikeusoppineet pystyä tulkitsemaan, kun saavat asiaa riittävän monta kuukautta harkita, sitten kun joku onnettomuus on tapahtunut, mutta ei tämä mitään yksinkertaista lakitekstiä valitettavasti jälleenkään ole.

Täällä on käytetty useampikin puheenvuoro, joissa on kerrottu, että markkinatalous on nimenomaan tämä ongelma, joka johtaa tämän tyyppiseen lainsäädäntöön, mutta, hyvät ystävät, kaikilla teillä on jonkin verran kokemusta myöskin toisenlaisesta järjestelmästä, sosialismista. Vielä parikymmentä vuotta sitten sen järjestelmän autot tulivat tuosta Venäjän rajan yli, ja voin ilmoittaa, että ne pyörät tekivät sellaista kymmenen sentin klappia, kun ne tulivat tuosta rajan ylitse. (Ed. Pulliainen: Niitä jännitti niin kauheasti tulla Suomeen!) Myöskään teiden kunto ja lastaus toisessa järjestelmässä ei ollut sen parempaa kuin markkinataloudessakaan. Nyt on kysymys siitä, minkälaisia suitsia markkinatalouteen laitetaan niin, että kuljetukset ovat meille turvallisia. (Ed. Laitinen: Siitähän tässä on kysymys!)

Suurin syy ei ole myöskään teiden kunto, koska teiden huono kunto aiheuttaa sen, että silloin tämän liikkuvan ajoneuvon nopeus on väistämättä pienempi kuin hyvällä tiellä, vaan ongelma on se, että meillä ovat kasvaneet koko ajan nopeudet ja meidän massapainot ovat nousseet 60 000 tonniin. Tässä tiedän, että edustajakollega Pulliainen olisi hyväkin pitämään meille kaikille luonnontieteilijänä hyvät luennot fysiikan laeista ja siitä, kuinka auto käyttäytyy, mutta suurin ongelma on se, että meidän autojemme tehot on kasvaneet, ja se tietää, että kiihdytysnopeudet ovat kasvaneet, mutta erityisesti jarruteho on viimeisen 20 vuoden aikana huimasti kasvanut. Silloin kun kitka on hyvä ja auton kaikki jarrut jarruttavat tehokkaasti, lukkiutumattomasti, se aiheuttaa sille kuorman liikkuvuudelle erityisen suuria paineita.

Elävässä elämässä on kuitenkin niin, että suurimman riskin kuorman liikkumiseen tai siirtymiseen pois paikaltaan aiheuttavat nimenomaan eteenpäin olevat voimat silloin, kun auto jarruttaa. Kuormalava ottaa tietyn tästä osan voimasta tietenkin itseensä, mutta sen jälkeen kuormaa vielä vahvistetaan liinoin, jotta se ei pääsisi liikkumaan. Mutta jos jollakin on sellainen käsitys, että esimerkiksi Konginkankaan onnettomuudessa olisi voinut löytyä sellaiset liinat tai sellaiset kuormalavat, jotka olisivat estäneet sen lastin liikkumisen sillä jarrutusvoimalla siinä nopeudessa, niin sellaista liinaa ja sellaista kuormalavaa ei ole vielä maailmassa tehty. Eli niin suurista massoista ja voimista oli siinä törmäyksessä kysymys.

Nyt tässä lakiesityksessä halutaan, että jokainen kuljetukseen osallistunut — myös kuljetuksen lastaaja ja ajoneuvon kuljettaja — tietäisi nämä perusteet fysiikan laista, sen, paljonko voimia siirtyy jarrutuksessa eteenpäin ja paljonko niitä siirtyy esimerkiksi heijausliikkeessä ajoneuvon sivusuunnassa. Jonkin verran liikkeitä tulee myöskin auton takaosaan päin, esimerkiksi kiihdytyksessä: jos on voimakas kiihdytys, saattavat liukkaat tukit, jotka ovat lumisia ja jäisiä, huolimatta siitä että ne on sidottu hyvin, liikkua taaksepäin, mutta se ei ole kovinkaan yleistä. Tämä asia on ratkaistu viime aikoina niin, että on tullut automaattiset kiristäjät, jotka huolehtivat siitä, että matkan aikana heti, kun klappia syntyy kuormassa, automaattikiristäjä huolehtii siitä, että nämä liinat kiristyvät matkan aikana. Siis kone tekee työtä jo ihmisen puolesta varmistaakseen sen, että kuorma on riittävästi sidottu.

Siitäkin huolimatta elävä elämä sanoo, että jos on liukkaita, jäisiä puita ja tulee kova jarrutusvoima hyvällä kitkalla, niin tämä puu lähtee liikkumaan jarrutuksen suuntaan eli yleensä eteenpäin. Mutta nämä automaattiset kuljetusliinat ovat johtaneet siihen, että kun ennen vanhaan niitä puita ja klapeja näkyi paljon enemmän tuolla tienvarressa, nykyään niitä näkee vähemmän. Se johtuu siitä, että tämä automatiikka tekee työtä koko ajan ihmisen puolesta.

Nyt tässä lisätään vastuuta sekä kuljettajalle tavallaan, mutta myöskin muille kuljetuksen turvallisuudesta vastaaville henkilöille. Ei ole helppo pykälä tulkita, mikä on kunkin osapuolen tarkka osallisuus ja juridinen vastuu siitä kuljetustapahtumasta varsinkaan silloin, jos henkilö ei tiedä, mitä tämä laatikko sisältää ja kuinka paljon se painaa ja miten se on sijoitettava ajoneuvoon niin, että ajoneuvo on myöskin samalla lastattu niin, että se on helppo hallita, koska esimerkiksi ed. Rönni hyvin tietää, että poliisi valvoo myöskin akselipainoja. Ei kuormaa voida sijoittaa ajoneuvoon siten, että ajatellaan vaan kuormausta, vaan kuorman pitää olla mahdollisimman tasaisesti laitettu sinne ajoneuvon eri akselistojen päälle, jotta se on turvallinen.

Toisekseen täällä on viitattu moneen kertaan myöskin siihen, että poliisi valvoo tiettyjen yrittäjien tiettyjä kuljetuksia. Siinä, ed. Rönni, te olette aivan oikeassa. Kyllä kokenut poliisimies tietää kokemuksensa perusteella, minkä firman tai yrittäjän kalusto ja kuormaus on aina päin p:tä. Näin säännönmukaisesti näillä samoilla yrittäjillä, jotka eivät hoida näitä asioita. 90 prosenttia hoitaa ne moitteettomasti, 10 prosentille saa huomauttaa siitä toistuvasti ja jatkuvasti. He yrittävät ajaa huonommalla kalustolla, mahdollisesti laistaa näitä turvallisuustoimenpiteitä ja saada itselleen paremman kilpailuaseman markkinoilla suorittaakseen kuljetuksia.

Ylikuorma on aivan sama asia. Säännönmukaisesti ne tietyt samat kuljetusyrittäjät ajavat niitä ylikuormia. Voidaan vain kysyä, mitä saa aikaan se yksi 80 tonnin yhdistelmä, kun se ajaa uutta pikipintaa pitkin, joka on yhteiskunnan rahoilla laitettu, yhden 20 kilometriä ja rikkoo sen tien pinnassa olevan jännitteen, jolloin tulee se akselipaino kohdistumaan siihen tien pintaan. Se aiheuttaa miljoonien eurojen vahingon sille tieosuudelle, yksi ainut riittävän suuri ylikuorma, jossa akselipaino kohdistuu liian pienelle alueelle. Sen takia tehdään lakia, yritetään säätää.

Mutta, arvoisa puhemies, ihan lopuksi vielä: Tämä lainsäädäntö ei ole pysyvä ratkaisu näihin asioihin eikä tieturvallisuuteen. Meillä on se ongelma, että vakuutusyhtiöt poikkeuksetta korvaavat kuljetusvahingot täysimääräisesti, mikä tarkoittaa sitä, että kun kuljetuksessa tai kuormauksessa on tapahtunut laiminlyönti, se siirtyy jonkun kolmannen osapuolen eli vakuutusyhtiön maksettavaksi. Jos vakuutusyhtiö saataisiin näihin talkoisiin mukaan ja se kertoisi, että mikäli laiminlyönnin myötävaikutusta on ollut niin ja niin paljon, se evää korvauksen joko kokonaan tai sovittelee sen vaikka puoleen, niin luulen, että silloin intressit suorittaa kuormaus moitteettomasti ja tämän lain mukaisesti tulisi yrittäjälle huomattavasti, huomattavasti suuremmaksi.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä me valiokunnassa tiesimme, että teimme hyvän lain, mutta en tiennyt, että siitä tuli näin hyvä kuin tämä keskustelu osoittaa. Täällä on puhuttu, voi sanoa, koko liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonhaara puhki.

En halua olla ilonpilaaja, mutta totean vaan sen, (Ed. Laitinen: Yksityisteistä ei ole puhuttu vielä mitään!) että tämä on kuitenkin vain, tämä on vain sellainen tielainsäädännön muuttaminen, joka lisää vastuuta ajoneuvon oikeasta kuormaamisesta, kuorman sitomisesta sekä ajoneuvolain noudattamisesta myöskin sellaisille henkilöille, jotka osallistuvat kuormaamiseen ja tosiasiallisesti määräävät kuljettajan aikataulusta sen kuljettajan lisäksi. Lavennetaan vastuuta.

Mutta siinä, ed. Salo, olitte aivan oikeassa monipolvisessa puheenvuorossa, että tämähän ei ole yksinkertainen laki, mutta ei ole tarkoituskaan, että tämä tyhjentää koko pajatson. On aivan selvää, että tämä vastuukysymyksen määrittely tulee olemaan tavattoman haasteellista. Tiedettiin tämä. Parannettiin hieman vastuukysymyksen avaamista tämän pykälän täsmentämisellä, nimenomaan tämän tahallisuuden määrittelyn täsmentämisellä. Mutta ilman muuta on selvää, että esitutkinnassa tulee olemaan tavattoman suuri vastuu siitä, millä tavalla tämä laki alkaa sitten elää käytännössä. Sen te varmasti sen alan ammattilaisena tästä laista myöskin näette. Eli näiden tapauksien kautta aletaan sitten antaa todellista sisältöä tämän lain toimivuudelle tältä osin.

Mutta itse laki, rouva puhemies, on erittäin tärkeä ja paikallaan.

Matti Kauppila /vas:

Rouva puhemies! Ensinnäkin vastaan ed. Rönnille ja eräille muille siitä jonossa sakottamisesta, että minä puhuin, sanoin varmaan epäselvästi, ylinopeussakoista. Elikkä ymmärrän hyvin tämän toisen puolen, että on tietyt perusteet, mutta näin pienet yrittäjät väittävät ja pyysivät tähän keskusteluun tuomaan tämän julki, kun täällä on asianomaisia todistelijoita ilmeisesti sitten toistapäin. Mutta näin he kertoivat, nimenomaan pienet yrittäjät, että on. Sitten tähän voisi lisätä vielä, että kuulemma venäläisiäkin on aika vaikea sakotella, että semmoinenkin ongelma on olemassa.

Sitten tähän koko asiaan noin puitteiltaan: kyllä kai tässä viesti, jotta tämä laki toimisi kunnolla, on se, että hallituspuolueet nyt sitten räjäyttävät ne kehykset ja antavat rahaa lisää teihin, valvontaan ja sitten näitten kuljetusten priorisointiin, mitä kuljetetaan missäkin. Elikkä se vaatii rahaa, ei se ilman rahaa toteudu.

Ed. Salo puuttui tähän 87 §:ään. Kun rupesin lukemaan sitä oikein tarkasti, niin olen samaa mieltä, että siinä kyllä on aika monta itse asiassa semmoista kohtaa, että jos nyt työehtosopimuksia on vaikea tulkita, niin voisi sanoa, että täältä puuttuu se "mikäli mahdollista", mikä tekisi sen entistä sekaisemmaksi. Mutta sanoisin näin, että valmiiksi kuormatun perävaunun tai muun kuormatilan soveltuvuudesta vastaa kuitenkin se, joka on ennen kuormaamista ottanut perävaunun tai muun kuormatilan käyttöön tai sopinut sen käyttöönottamisesta. Tässä minusta on jo vähintään aina kaksi osapuolta, ketä voi syyttää taikka epäillä, että on aiheuttanut tämän, ja kun tietää, että mitä useampi juristi tätä lukee, niin sen enemmän niitä sanoja saivarrellaan ja vastuuta vieritetään muualle. Siinä mielessä se oli ihan oikea huomio.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salo oikeastaan vei sanat suustani. Olin ajatellut, eikö kukaan puutu siihen. Uskon, että ed. Rönni vahvistaa todellakin tuon, että pannaan liinat kiinni ja baanalle, mutta siihen ei tämäkään laki auta. Eivät todellakaan noita tonnien painoisia paperikääröjä, paperirullia, varmasti estä minkäänlaiset liinat.

Sitten VR:n edustaja Wallin puhui noista tietulleista. Minä olen yrittänyt korostaa täällä moneen kertaan, että mehän maksamme erilaisina ajoneuvo-, auto-, polttoaine- ynnä muina veroina miljardeja, miljardeja euroja valtion kassaan. Miksi sieltä ei tule enemmän siihen lähtökohtaan, mikä niitä maksaa, elikkä liikenteeseen?

Vielä haluan muistuttaa ja korostaa sitä, että satuin radiotoimittajana yli kymmenen vuotta sitten olemaan paikalla, kun Suomessa ensimmäisen kerran lastattiin rekka junaan. Sen teki Vähälän kuljetusliike Oulusta Helsinkiin. Tänä päivänä heidän Pohjois-Suomen liikenteestään kulkee sillä tavalla tänne Etelä-Suomeen jo yli 75 prosenttia, siis Vähälän kaikista Pohjois-Suomen kuljetuksista sillä tavalla, että rekka ajetaan junaan ja Helsingissä pois ja matka jatkuu ja myöskin toiseen suuntaan Helsingistä pohjoiseen. Se on suositeltavaa, mutta täytyy sanoa, että Pohjanmaan rata on myöskin jo täynnä juuri näistä rekkakuljetuksistakin johtuen, joten mitä pikimmin täytyisi saada Seinäjoki—Oulu-välille kaksoisraide koko matkalle.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä keskustelu menee jo niin pitkälle asiantuntemuksen puolelle, että maallikolta rupeaa tieto pikkuhiljaa loppumaan. Oli hyvä kuunnella tuota ed. Petri Salon puheenvuoroa. Siinä oli varsin paljon hyviä ja tarpeellisia näkökohtia, jotka liittyvät aivan olennaisesti tähän asiaan. Ainoastaan se, kun te rupesitte opettamaan kapitalismin ihanuutta tai sosialismin kurjuutta, meni vähän hakoteille. Sitä ei kannata varmaan meille tulla kertomaan, mitä se tarkoittaa.

Mutta tähän vastuukysymykseen vielä, niin kyllä se varmasti niin on, että sitä on tavattoman vaikea määritellä. Täytyy vaan toivoa, että tähän pykälään ei haettaisi nyt sitten tulkintaa minkään suuronnettomuuden tai ylipäätään onnettomuuden kautta. Toivon mukaan se selkiytyy jo ennen mitään tällaisia tapahtumia.

Ed. Wallinin puheenvuoroon minun täytyy aika pitkälle yhtyä. Kyllä pitäisi miettiä tässä Venäjän ja Suomen välisessä rekkaliikenteessä vähän toisenlaisia toimenpiteitä kuin nyt on tehty. Yksi mahdollisuus on tämä tullihomma. Kyllä Suomen pitää sitä hyvin perusteellisesti miettiä, ja tuolla osuudella tuossa liikenteessä sen voisi varsin hyvin ottaa jopa koeluontoisesti käyttöön. Nimittäin tosiasiahan se on, niin kuin täällä monet ovat todistelleet, että venäläiset ja virolaiset rekkafirmat hoitavat tätä Suomen ja Venäjän välistä kuljetusta ja rahaa tänne ei jää. Ne tuovat jopa polttoaineen tänne mukanaan.

Ulkomaisten kuljetusten osalta ylipäätään pitäisi varmasti miettiä samanlaisia toimenpiteitä kuin Euroopassa on. Jos siellä on tapahtunut rike, josta määritetään sakko, niin se sakko pitää maksaa heti. Ihan samalla tavalla venäläisten rekkojen ja ulkolaisten rekkojen osalta pitäisi miettiä myöskin tällaisia toimenpiteitä.

Reijo Paajanen /kok:

Rouva puhemies! Pyysin puheenvuoron nimenomaan ed. Rönnin ja ed. Wallinin puheenvuorojen tiimoilta tästä mahdollisesta tietullimaksusta. Itse tein siitä viime syksynä jo kirjallisen kysymyksen ministerille, että tällainen järjestelmä voitaisiin aloittaa, mitä muut EU-maat tekevät, nimenomaan vanhat EU-maat. Venäläiset ovat aloittaneet tässä kuussa perimään 3 euron maksua autosta, joka on pakko palauttaa Suomeen, tällä nimikkeellä, ja tuntuu aivan järjettömältä. Siellä on valtavat ruuhkat tältä osin nyt tällä hetkellä rajalla. Ed. Wallin kysyi, mitä tekee hallitus. Hallitus ei ole tehnyt tämän asian tiimoilta yhtään mitään. Määrät vain kasvavat, ja loputkin kuljetuksista ilmeisesti menevät pitkälti venäläisten käsiin. Minusta meidän täytyy ehdottomasti tietullimaksut ottaa käyttöön niin nopealla aikataululla kuin suinkin mahdollista.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta tässä yhteydessä tämä tietulli nimikkeenä on väärä. Venäjällähän otettiin käyttöön, ainakin tuossa Värtsilän kohdalla, pitkänäperjantaina tämä ed. Paajasen kuvaama rajanylitysautopaperien käsittelymaksu, millä nimellä se onkin, mutta se on 100 ruplaa, ja onko se nyt euroina 3 euroa. Tämä järjestelmähän siellä on ollut käytössä jo joku vuosi sitten, kun avattiin raja tuolla, ja pitkän tappelun jälkeen saatiin pois, elikkä sehän koski silloin vain Värtsilän rajanylitysasemaa. Nyt ilmeisesti koskee tämä nykyinen määräys sitten koko itärajaa. He kokeilivat sitä järjestelmää, silloin oli 25 markkaa se maksu.

Silloin jo kovasti kyseltiin, minkä ihmeen takia suomalaiset eivät ota vastaavaa systeemiä käyttöön. No, siinä todettiin, jotta tämmöisen rajanylityksen pitäisi olla maksutonta, mikä on hyvä periaate. Mutta kun tuo naapuri tekee, mitä tekee, ja sillä vaikeuttaa periaatteessa suomalaisten liikennöitsijöiden toimintaa ja kaikkien ihmisten toimintaa rajanylityksessä ja hidastaa, niin minusta olisi kohtuullista kyllä, vaikka tässä ei silmä silmästä ja hammas hampaasta pitäisi ollakaan, kuitenkin katsoa järkevyyttä siinä ja Suomenkin määrätä siihen jonkin tyyppinen tämmöinen autopaperien käsittelymaksu, tietty hinta, joka perittäisiin venäläisiltä firmoilta sitten.

Tässä on edelleen jo perusteltu sitä, jotta mitä tämä tarkoittaa kilpailusyistä. Onhan kyse siitä, jotta Venäjällähän on polttoaine huomattavasti halvempaa, sitten on työkustannus paljon halvempi. Kyllä Suomen pitäisi uskaltaa EU:n ulkopuolista maatakin katsoa toisella tavalla eikä vaan nöyrästi olla sitä mieltä, että antaa työn mennä ja kuljetusten tuonne naapurin puolelle.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys asiakokonaisuutena vastuun jakamisesta on mielestäni erittäin hyvä asia, kun se saadaan vaan toimimaan. Kuljettajat joutuvat monestikin liian isojen asioiden kanssa yksin vastuuseen, ja tätä kautta nyt esityksen mukaan saataisiin myöskin vähän vastuuta jaettua, mutta aina viime kädessä kuitenkin se kuljettaja siitä vastaa sitten, tapahtui sitten mitä tapahtui.

Syyt eri onnettomuuksiin ovat erilaisia, ja niitä on täällä nyt eri puheenvuoroissa kyllä haettu aika lailla. Minusta ne ovat menneet vähäsen eri raiteille kuin tämä koko asiakokonaisuus. Jos niitä halutaan hakea, näitä syitä ja seppiä, niin kyllähän niitä tietysti löytyy, mutta ehkä puhemiehen olisi pitänyt vähän jarruttaa tätä keskustelua pysymään paremmin varsinaisessa asiassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Virén kiinnitti täsmälleen samaan asiaan huomiota kuin mihin joudun itsekin kiinnittämään huomiota, nimittäin siihen, että nyt pitäisi muistaa, mistä meidän piti oikeastaan keskustella tässä. Nimittäin nyt kun tässä on kaikki Keuruun ja Multian tienpätkät käyty läpi, niin siinä on käynyt myöskin sillä tavalla, että jos tällä tavalla ajatellaan yleisesti näistä asioista, niin kyllä nämä vastuukysymykset haihtuvat taivaan tuuliin, ja jos täällä ei pystytä konsentroitumaan siihen itse asiaan, niin mitenkä tuolla tien päällä sitten pystytään siihen, se temppu tekemään. Elikkä toivon hartaasti, vielä toistan, että tämä lainmuutos otetaan vakavasti, siitä tiedotetaan mahdollisimman tehokkaasti ja sitten valvontaisku parin viikon päästä sen jälkeen, kun tämä on tullut käyttöön, laki on astunut voimaan, ja katsotaan, onko tähän valmiutta olemassa vaiko ei.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä laki, josta nyt on keskustelua käyty täällä jo lähes kaksi tuntia, tämä uusi laki tieliikennelain muuttamisesta, on varmasti seurausta Konginkankaan onnettomuudesta. Liikennevaliokunta, joka tämän on valmistellut kuulematta esimerkiksi lakivaliokuntaa tässä asiassa, on minusta kyllä hieman nyt hallituksen esityksen parantelussa syyllistynyt, jos en sanoisi, jopa huolimattomuuteen. Nimittäin tämän lakiesityksen 105 a §:n 4 momentti ei kyllä vastaa perustuslain 80 §:n vaatimusta, jonka mukaan lainsäädännön pitäisi olla täsmällistä, tarkkarajaista ja selkeää. Tämä momentti nimittäin jättää auki monia sellaisia seikkoja, mitkä tuolla valvonnassa on suorastaan mahdotonta sitten huomioida saatikka, että jos tällainen vakavampi onnettomuus tapahtuu, ketkä loppujen lopuksi sitten ovat syytteessä onnettomuuden aiheuttamisesta. Ovatko siellä sitten va. trukkikuskeja myöten kaikki viimeisetkin varastomiehet siitä yrityksestä, joka sen kuorman on kuormannut siihen autoon, loppujen lopuksi telkien takana? Se jää nähtäväksi. Minusta tässä olisi pitänyt olla kyllä huolellisempi. Puhun myöskin siitä näkökulmasta, mitä 22 vuotta poliisin työtehtävissä on antanut.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllähän se niin taitaa olla, että korkeimman oikeuden päätökset sitten kertovat, miten se laki on. Näin se tulee olemaan. Ihan täydellistä lakia ei varmaan pysty kukaan tekemään, mutta kaikkihan tuolla tiellä vaikuttaa: ketä siellä liikkuu, missä kunnossa ovat tiet ja mitä kuljetetaan ja kaikki. Se on se koko ketju ja kirjo siellä, ja kuski raukka siellä sitten ajelee ja yrittää pärjätä.

Näistä tulleista. Se varmaan on paikallaan, että niille rekoille, jotka Venäjältä tulee, tulevat tullit. Ei minun mielestäni kyllä Suomessa muutoin kannata tietulleja tässä sisäisessä liikenteessä käyttää. Läpikulkuliikennettähän Suomessa ei ole muuta kuin venäläiset, jotka käyvät täällä ja menevät takaisin ja sillä isolla tankillisella ajavat. Ehkä niitä kannattaa sitten rokottaa, että saataisiin ne itätiet parempaan kuntoon, mistä ovat puhuneet ne edustajat, jotka ovat Kouvolasta ja siltä suunnalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilälle vaan ihan sen verran ystävällisesti huomautuksena, että kyllä jos jotakin, niin tätä asiaa käytiin perusteellisesti läpi, ja se tahallisuus tähän tuli mukaan nimenomaan sen pitkän käsittelyprosessin tuloksena. Ja nimenomaan sitähän nyt koko sen ketjun puitteissa joudutaan arvioimaan, sitä tahallisuusmomenttia, joka on nyt siellä muutetussa pykälämuotoilussa, ja se kohta hyväksytään, ja sen jälkeen sitten katsotaan juuri sillä tavalla kuin äsken käytin puheenvuoron, mitenkä se käytännössä toteutuu.