Kaarina Dromberg /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi opintotukilakia. Opintotukea myönnettäessä sovellettavia vanhempien tulorajoja ja kansanopiston ja liikunnan koulutuskeskuksen maksullisella linjalla opiskelevien, oppilaitoksen asuntolassa asuvien opiskelijoiden asumislisää korotettaisiin kustannustason muutosten perusteella eduskunnan valtion vuoden 2006 talousarviossa edellyttämällä tavalla. Lisäksi opintotukilain soveltamisalaa koskevaa säädösviittausta ulkomaalaislakiin ehdotetaan tarkistettavaksi. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä marraskuuta 2006. Seuraavassa kertaan vielä näitä valiokunnan kannanottoja.

Toisen asteen opintotuen kehittämistarpeita käsiteltiin selvitysmies Eero Kurrin selvityksessä vuonna 2003. Ensisijaisena toimenpiteenä selvitysmies esitti toisen asteen tuessa huomioon otettavien vanhempien tulorajojen tarkistamista 15 prosentilla. Myös opiskelijajärjestöt ovat pitäneet vanhempien tulorajojen korottamista ensisijaisena muutostarpeena opintotukeen.

Valiokunta pitää siten hallituksen esitystä tarpeellisena ja kannattaa sen hyväksymistä. Esitys liittyy siihen, että eduskunta varasi kuluvan vuoden talousarviota hyväksyessään 1 100 000 euroa käytettäväksi opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavien vanhempien tulorajojen korottamiseksi 15 prosentilla 1.11.2006 lukien. Menovaikutus on vuositasolla 5 200 000 euroa. Tulorajan korotus parantaa 11 500 opiskelijan opintorahaa ja 1 100 opiskelijan asumislisää elikkä koskee merkittävää osuutta myöskin opiskelijoitten määrästä. Kokonaan uusia tuen piiriin tulijoita on noin 2 000—3 000, joista noin 300 saisi myös asumislisää.

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että opintotukilain 20 §:n mukaan opintorahaa ei myönnetä opiskelijalle, joka saa opiskeluun tai tutkintoon pakollisena kuuluvasta, päätoimiseksi katsottavasta sekä opintojen edistämisen yleiset edellytykset täyttävästä työharjoittelusta taikka työssäoppimisen perusteella palkkaa keskimäärin vähintään 505 euroa kuukaudessa — niin sanottu harjoitteluajan palkka eli työssäoppimisjakson palkka. Tämä on ollut sellainen asia, joka on hyvin vahvasti puhuttanut niin kentällä kuin myöskin täällä eduskunnassa. Työharjoittelulla tai työssäoppimisjaksolla tarkoitetaan tässä yhteydessä sellaista jaksoa tai kuukautta, jolta opiskelija saa hyväkseen säännönmukaiset kuukautta kohden vaadittavat opintosuoritukset tai opintopisteet.

Opiskelijat eivät koe menettelyä tarkoituksenmukaisena. Menettely on myös hallinnollisesti erittäin hankala. Valiokunta pitää välttämättömänä, että opetusministeriö selvittää, ovatko opintotukilain 20 §:n pakollista työharjoittelua koskevat säännökset tarkoituksenmukaiset ja oikeudenmukaiset.

Valiokunnan mielestä toisen asteen opintotuen toimivuus tulee selvittää myös niiden opiskelijoiden osalta, jotka jäävät väliinputoajiksi jonkin erityisen elämäntilanteen tai muun syyn vuoksi. Tällaisia väliinputoajaryhmiä voi syntyä esimerkiksi, kun opiskelijan vanhemmat ovat velkajärjestelyssä tai lapsiluvun vuoksi vanhempien yhteenlaskettu tuloraja on perheen toimeentulon kannalta liian tiukka. Nämä olivat semmoisia asioita, jotka askarruttivat hyvin vahvasti myöskin valiokuntaa, ja valiokunta ehdottaakin lausumaa toisen asteen opiskelijoiden opintotukijärjestelmän toimivuudesta. Lausumaehdotus kuuluu seuraavasti:

"Eduskunta edellyttää, että toisen asteen opiskelijoiden opintotukijärjestelmän toimivuus selvitetään pikaisesti kokonaisuutena ja varmistetaan opiskelijoiden välinen yhdenvertaisuus sekä ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin."

Sen lisäksi myöskin oli lukuisia aloitteita, ja valiokunta on hyväksynyt opintotukilain muuttamisen hallituksen esityksen pohjalta. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa lakialoitteiden ja toimenpidealoitteen hylkäämistä. Lakiin on myöskin liitetty vastalause.

Haluan kuitenkin kiittää valiokuntaa siitä monipuolisesta keskustelusta ja yhteistyöstä, jota valiokunta teki tämän lain käsittelyn aikana.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitystä opintotukilain muuttamisesta on odotettu pitkään. Tällä hetkellä opiskelijoitten elintaso on niin matala, että se tosiaan kaipaa parannusta. Moni opiskelija elää Suomessa alle köyhyysrajan. Samaan aikaan hoputetaan opiskelemaan nopeammin ja työskentelemään vähemmän opintojen aikana. Tämä on epäkohta.

Opiskelijajärjestöt ovat esittäneet 15 prosentin tasokorotusta, joka on vähintäänkin kohtuullinen korotus. Opintorahahan on jäänyt vuosien varrella jälkeen yleisestä kustannusten noususta vähintään tuon 15 prosenttia. Tällainen jälkeenjääminen ei voi jatkua. Kannatan siis myös opintorahan sitomista indeksiin. Myös opintorahan asumislisän vuokrakatto pitää nostaa vastaamaan todellisuutta, kuten vasemmistoliiton eduskuntaryhmän yhteisessä aloitteessa ehdotetaan.

Vanhempien tuloihin perustuva opintorahan tarveharkinta pitää poistaa itsenäisesti asuvilta alle 20-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta. Se, että toisen asteen opiskelijat ovat tällä hetkellä riippuvaisia vanhempiensa kukkaroista ja korkeakouluopiskelijat eivät, asettaa nuoret todella epätasa-arvoiseen asemaan. Opiskelijat jakautuvat tässä kohtaa kahteen ryhmään: niihin, joiden opiskelua vanhemmat maksavat, ja niihin, joiden vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tai halua kustantaa aikuisten lasten koulunkäyntiä. Tämä on epäoikeudenmukaista, eikä tilanne edistä myöskään opiskelijoiden hakeutumista ammatillisiin oppilaitoksiin, joihin kaivataan koko ajan lisää motivoituneita opiskelijoita.

Kannatan edustajien Valpas, Sirnö ja Kuoppa tekemiä esityksiä. Lisäksi kannatan ed. Valppaan sivistysvaliokunnan lausuntoon liittämää vastalausetta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on oikean suuntainen parantaen jonkun verran toisen asteen opiskelijoiden opintotukea nimenomaan niiden opiskelijoiden osalta, joiden tukeen vanhempien tuloilla on vaikutusta. Valiokunta on tässä samassa yhteydessä ottanut käsittelyynsä joukon lakialoitteita, jotka käsittelevät laajemminkin opintotuen kehittämistarpeita, mutta näitä ei mietinnössä ole juurikaan kommentoitu.

Kristillisdemokraattien viimesyksyiseen vaihtoehtobudjettiin kuuluvassa, ed. Toimi Kankaanniemen nimissä kulkevassa lakialoitteessa ehdotimme, että toisen asteen opiskelijoiden opintotukietuuksiin vaikuttavia vanhempien tulorajoja nostetaan rahan arvon muutokset ja ansiokehitys huomioon ottaen 25 prosentilla, eli käsittelyssä on siis mukana tämä ed. Kankaanniemen aloite, joka 11 §:n osalta vastaa tätä hallituksen esitystä ja mietintöä mutta jossa 19 §:n osalta sitten ehdotetaan korkeampia korotuksia.

Tulemmekin yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään tätä ed. Kankaanniemen lakialoitteen mukaista muotoilua siten, että opiskelijalla olisi oikeus täysimääräiseen opintorahaan ja asumislisään, jos vanhempien tuloverolain 30 §:ssä tarkoitettujen puhtaiden ansio- ja pääomatulojen määrä on enintään 34 130 euroa vuodessa, ja opintorahaa ja asumislisää vähennettäisiin jokaista tulorajan ylittävää täyttä 850:tä euroa kohden 5 prosenttia.

Yleisesti tästä opintotuesta. Vuoden 92 tasoon verrattuna opintorahan reaaliarvo on leikkaantunut kolmanneksella. Erityisen hankala taloudellinen tilanne on perheellisten opiskelijoiden kohdalla. Perheelliset opiskelijat ovat juuri se ryhmä, joka myös useimmiten tippuu vauvan tullessa perheeseen tämän minimiäitiyspäivärahan varaan. Ryhmämme on ollut pettynyt siitä, että hallituksen budjettikehykset eivät vieläkään sisältäneet esitystä suomalaisen sosiaalipolitiikan häpeätahran poistamiseksi eli minimiäitiyspäivärahaa ei olla korottamassa edes työmarkkinatuen tasolle.

Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut vähitellen, se on nyt 28 vuotta, ja yliopisto-opiskelijoilla eli noin kolmanneksella ikäluokasta se on siirtymässä reilusti yli 30 vuoteen, mikä lisää lapsen hankintaan liittyviä terveydellisiä ongelmia ja lapsettomuutta. Yli 35-vuotiaiden ensisynnyttäjien määrä on noussut kymmenessä vuodessa lähes 50 prosenttia. Työn ja perheen yhteensovittamisen rinnalla tulisikin ryhtyä puhumaan myös opiskelun ja perheen yhteensovittamisesta. Vastuullinen väestöpolitiikka edellyttää tarttumista niihin syihin, jotka heikentävät opiskelijoiden mahdollisuuksia lapsen hankintaan.

On pelättävissä, että tämän hallituksen tyly linja — itse asiassa myös Lipposen hallitukset jakavat tämän saman linjan — nimenomaan minimiäitiyspäivärahan ja opintososiaalisten etujen suhteen entisestään jarruttaa opiskelijoiden perhetoiveita. Vuoden 2005 perhebarometrin mukaan nuorina perheellistyneet naiset katsovat, että parhaat yhteiskunnan toimet, joilla edistettäisiin perheellistymistä ja lapsiperheiden hyvinvointia, ovat perusäitiyspäivärahan korotus työttömien peruspäivärahan suuruiseksi ja lapsilisän huomattava korotus sekä opintotuen lapsikorotus.

Nyt haluan, arvoisa puhemies, puhua nimenomaan tästä opintorahan lapsikorotuksesta. Nimittäin kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt nimissäni kulkevan lakialoitteen, jossa ehdotamme opintorahaan erityistä elatusvelvollisen lapsikorotusta. Tämä lakialoite on mukana tässä käsittelyssä lueteltuna siellä aloitteiden joukossa. Opintotuen määrään ja niin sanotun vapaan tulon harkintaan ei nykyisellään vaikuta se, onko opiskelijalla huollettavia lapsia. Lähtökohtana on ollut, että perheellistymisestä aiheutuvat kustannukset kuuluvat perhepoliittisten tukien kautta hoidettaviksi ja toisaalta opintotuen tehtävänä on yksilön kouluttautumisen tukeminen.

Kuitenkin esimerkiksi työttömyyspäivärahassa otetaan huomioon elatusvelvollisuus, vaikka kyseessä ei olekaan perhepoliittinen tuki, ja tätä samaa periaatetta tulisi mielestäni noudattaa myös opintotuen kohdalla ja tukea perheellisiä opiskelijoita korottamalla opintorahaa ja lisäksi elatusvelvollisen opiskelijan vapaan tulon rajaa. Vapaan tulon rajan nostosta ei ole odotettavissa haittaa opiskelijavanhempien opintojen edistymiselle. Tämä Eero Kurrin tuore tutkimus, Opintojen pitkittymisen dilemma, osoitti, ettei työssäkäynti ole kovin merkittävä opintojen sujumattomuuden syy.

Opintotukea saavia naisia on vuosittain noin 170 000, ja opiskelijanaisista noin 8 prosentilla on lapsia, eli elatusvelvollisia opiskelijanaisia on noin 13 000. Elatusvelvollisia miesopiskelijoita on arvioiden mukaan noin 6 000. Jos 20 000 opiskelijavanhempaa saisi tukeensa ehdotetun 50 euron korotuksen, kustannukset olisivat noin 10 miljoonaa euroa vuodessa, ja mielestäni tämä olisi kyllä aivan kohtuullinen panostus yhteiskunnalta opiskelun ja perheen yhteensovittamiseen.

Sen vuoksi, arvoisa rouva puhemies, huomenna, kun käsittelemme tätä esitystä yksityiskohtaisesti, tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, että 11 §:n 1 momentti muutettaisiin nimissäni olevan lakialoitteen mukaiseksi.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva toisen asteen opiskelijoiden opintotukea koskeva lainmuutos tarkoittaa sitä, että 12 vuoden epäkohta korjaantuu vihdoin ja viimein. Tämä on ollut ikuisuusongelma, ja se on purrut opiskelijoiden kukkaroa jo 12 vuotta. Ongelma on verraten tuttu entisille ja nykyisille toisen asteen opiskelijoille, mutta muistutetaan vielä täällä siitä, mikä se tällä hetkellä on ollut. Elikkä marraskuuhun saakka toisen asteen opiskelija saa täysimääräisen opintotuen vain silloin, kun vanhempien kuukausitulot jäävät alle 2 331 euron, elikkä melko pienet tulot pitää olla, että opiskelija on täysimääräistä opintotukea saanut.

Näitä vanhempien tulotaulukoita on tarkistettu viimeksi vuonna 1993, ja niin kuin tässä salissa jokainen ymmärtää, 12 vuotta myöhemmin opintotuki ei vastaa nykyisiä elinkustannuksia ja palkkatason kehitystä. Lisäksi tarveharkinta on kiristynyt ja pienituloisista perheistä tulevien opintotuki on reaalisesti pienentynyt näiden vuosien aikana.

Tämän uudistuksen myötä toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajaan tulee 15 prosentin korotus. Tällöin opiskelijalla on oikeus täysimääräiseen opintorahaan ja asumislisään, jos vanhempien puhtaat ansio- ja pääomatulot eivät ylitä vuodessa 31 400:aa euroa. Näin ollen tämä uudistus parantaa itsenäisesti asuvien alle 17-vuotiaiden asumislisää, itsenäisesti asuvien 17-vuotiaiden opintorahaa ja asumislisää sekä vanhempien luona asuvien 17—19-vuotiaiden opintorahaa ja itsenäisesti asuvien 18- ja 19-vuotiaiden opintorahaa. Muutos on omiaan korjaamaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien opiskelijoiden taloudellista asemaa.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kävi hyvin selvästi esille, että toisen asteen opiskelijoiden opintotuessa on vielä epäkohtia, ja sen vuoksi valiokunta päätyikin siihen lausumaan, että selvitetään kokonaisuudessaan toisen asteen opiskelijoiden opintotuen ongelmat. Tämä oli yksi osoitus siitä, että meidän opintotukijärjestelmämme on vieläkin liian pirstaleinen, ja sen vuoksi kyllä opetusministeriössä vielä tämänkin hallituskauden aikana pitäisi ottaa koko opintotukilainsäädäntö pöydälle ja käydä läpi ne suurimmat epäkohdat ja ongelmat. Monet niistä voivat olla sellaisia, että hintalappukaan ei ole kovin suuri.

Tässä salissa on käyty paljon opintotukikeskustelua, ja itsekin olen monta kertaa todennut, että omana opiskeluaikanani opintotukilainsäädäntö muuttui kolme kertaa ja oli välillä erittäin vaikea pysyä perässä, mitä saa tehdä, kuinka paljon saa tehdä töitä, missä vaiheessa pitää ilmoittaa tulot ja kenelle niitä pitää ilmoittaa, elikkä kokonaistarkastelu myös muidenkin kuin toisen asteen opiskelijoiden kohdalta olisi tarpeen.

Kun kirjeitä Kelalta tulee, niin aina Kelan lähettämät kirjeet eivät ole olleet niin yksiselitteisiä, että yksinkertainen opettajaksi opiskeleva ne olisi ymmärtänyt ensi lukemalta. Toisaalta oli erittäin hyvä se myös, että oli sellaisia opiskelijoita, jotka olivat kokeneet sen oman jalkansa kautta, minkälaisia ongelmia tähän sisältyy, mutta nämä liittyvät noihin kehittämiskohteisiin.

Ed. Räsäsen puheeseen voisin todeta sen verran, että olen samaa mieltä ja olen eri mieltä. Eri mieltä olen siitä, mitä ed. Räsänen totesi, että nykyhallituksen tyly linja opiskelijoita kohtaan jatkuu. Voinen muistuttaa, että 2003 tämä hallitus on korottanut opiskelijoiden ateriatukea, 2004 päätettiin opintotuen asumislisän vuokrakatosta, joka toi useamman kymmenen euroa opiskelijoille lisää, ja lisäksi opintolainan määrä on noussut 80 eurolla kuukaudessa. Jos tämä on ollut ed. Räsäsen mielestä tyly linja, niin mikäpä ettei, että tämän tylyn linjan soisi jatkuvankin. Mutta se, mistä olen samaa mieltä ed. Räsäsen kanssa, on se, että vapaan tulon rajaa pitäisi pystyä tarkastelemaan. Tässä hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä on todettu selvästi se, että rajat eivät vastaa elinkustannuksia, kun on 1993 tehty tarkistukset, ja vapaan tulon rajoja on muistaakseni tarkistettu viimeksi vuonna 1998, elikkä kyllä siihenkin perusteet löytyvät, jos vain haluamme.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja puhui tästä vapaan tulon rajasta ja siitä, että sitä pitäisi korottaa. Nyt minun on ihan pakko kysyä, onko se ensisijainen tavoite vai onko se ensisijainen tavoite, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus opiskella täysipainoisemmin, valmistua nopeammin ja sitä kautta päästä siihen työhön, mihinkä nämä opinnot valmentavat. Nyt tällä hetkellä vapaan tulon raja on jo huomattavasti, huomattavasti korkeampi kuin se on työttömällä, jonka ensisijainen tehtävä on työllistyä ja saada työtä ja tehdä työtä. Minä en ole yhtään innostunut siitä, että tätä vapaan tulon rajaa enää nostettaisiin, vaan mieluummin lähdettäisiin parantamaan opintososiaalisia etuuksia, ei lainapainotteisesti vaan opintorahaa korottamalla, niin että opiskelijoilla olisi mahdollisuus tehdä sitä, mikä heidän tehtävänsä on, eli opiskella.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni olisi hyvä, että vapaan tulon rajaa korotettaisiin, koska minusta on hyvä, että opiskelijalle jää itselleen harkintamahdollisuus siihen, minkä verran hän katsoo voivansa tehdä työtä opiskelujen ohella, ja on turha siitä työnteosta häntä rangaista. Mutta sen sijaan olen kyllä sitä mieltä, että nimenomaan opintorahan suuruuteen tulisi myös panostaa, ja kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä lähtisi panostamaan nimenomaan perheellisten opiskelijoiden kohdalla, jotka muodostavat juuri niitä lapsiperheitä, jotka jäävät sen köyhyysrajan alapuolelle.

Vielä muistutan siitä, että vuodesta 92 lähtien opintorahan reaalitaso on laskenut kolmanneksen eikä tätä opintorahaa ole korotettu sen jälkeen.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minustakin puhutaan nyt hieman asian vierestä tässä; tämä vapaan tulon raja ei ole nyt se asia, mistä tässä keskustellaan. Nythän keskustellaan toisen asteen opiskelijoiden opintotuesta. Minusta tässä on se pääongelma, että toisen asteen opiskelijoitten opintotuki riippuu vanhempien tuloista. Näinhän ei ole korkea-asteella, ja tämä on minusta se pääongelma, josta pitäisi nyt keskustella. Muun muassa ed. Räsänen on allekirjoittanut juuri tämän aloitteenkin, jossa tätä tulosidonnaisuutta pyritään saamaan irti myöskin toisella asteella, mikä on minusta se pääkysymys nyt, josta pitäisi tänä iltana puhua.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tämä vapaan tulon rajan korottaminen on siinä suhteessa ongelmallinen kysymys, kun me täällä eduskunnassa kaiken aikaa haluamme, että opiskelijat päätoimisesti opiskelisivat ja keskittyisivät opintoihinsa ja valmistuisivat esimerkiksi korkea-asteelta mahdollisimman nopeasti. Jos me teemme sen suuntaisia muutoksia, että me kannustamme yhä enenevässä määrin työntekoon, kun tällä hetkellä noin 500 euroa kuukaudessa voi kuitenkin hankkia ja se on jo kohtuullinen määrä työtunteja verollisena tehtävänä, niin se ei ole oikean suuntainen signaali tässä vaiheessa varsinkaan. Mieluummin opintotuen korotusvaihtoehto tulevaisuudessa on otettava pääkysymykseksi.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten huomaamme, näistä opintotukiasioista on täällä salissa lukuisia kertoja keskusteltu ja ne ovat erittäin polttavia. Tietysti tämä vapaan tulon raja on varmaan semmoinen, että siinä täytyy tarkkaan miettiä, mikä se tavoite on, halutaanko opiskeluaikoja lyhentää. Tämä on yksi keino tietystikin siinä. Monta kertaa nämä paikat ovat sellaisia, joissa opiskelijat eivät myöskään saa lisäarvoa sille opiskelulle siitä, ja se siinä on myöskin tärkeä asia. Mutta se opintorahahan on ollut kaikkein tärkein ja ensiarvoisen tärkeä siinä, miten nämä opiskelijat selviytyisivät niistä tämän hetken taloudellisista kysymyksistä, mitkä ovat vaikeita ja estävät sitä opiskelua tai hidastavat sitä opiskelua.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan oikein kysyä sitä, mikä on ensisijainen lähtökohta, minkälaisia asioita lähdetään parantamaan. Mutta toisaalta, jos puhutaan siitä vapaasta tulosta, on kuitenkin todettava, että siinäkin myös tulokehitys on jäänyt jälkeen. On monia sellaisia opiskelijoita, jotka vapaakuukausina elikkä kesäkuukausina ovat saaneet sellaisen työpaikan, josta ansaitsevat niin paljon, että he joutuvat sen vuoksi jättämään joitakin opintososiaalisia etuja nostamatta, ja sehän ei voi olla oikein, että siitä rangaistaan, että on saanut sellaisen työn, josta ansaitsee.

Mutta mitä näihin kehittämishaasteisiin tulee, niin uskon, että tässä salissa vielä tullaan käymään useampikin keskustelu siitä.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä toivoisin, että täällä kansanedustuslaitoksessa puhutaan asiasta niin, ettei se anna opiskelijoille väärää kuvaa siitä, mistä on kysymys. Eli nythän ei rangaista yhtään mistään. On annettu oikeus tiettyyn rajaan asti ansaita tuloja ja vasta sen jälkeen aletaan pienentää opintorahaa. Eli eihän se ole rangaistus, että annetaan enemmän hankkia opiskelijan kuin työtön saa hankkia vapaana tulona. Nyt pitää sanoa opiskelijoille, että teillä on mahdollisuus hankkia tiettyyn rajaan saakka, ja jos tulot ovat vielä isommat esimerkiksi kesäajalta kuin se kohtuullisen korkea vapaan tulon raja on, niin silloin hänellä ei ole todennäköisesti niin suurta tarvetta opintorahaan, vaan se kuuluu niille henkilöille, joilla ei ole mahdollisuutta työskennellä tai jolla on muuten suuremmat tarpeet opintorahaan.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Huotaria äskeisestä erittäin selvästä ja selkeästä näkökannasta siihen, mikä on opintorahan merkitys. Sen merkitys on nimenomaan siinä, että rahaa annetaan niille opiskelijoille, jotka sitä todella tarvitsevat. Tämä oli erittäin tarpeellinen tässä keskustelussa erityisestikin.

Ed. Räsäselle opintorahan vapaasta tulorajasta: Voin hyvin ymmärtää tilanteen. Tämä koskee kuitenkin lähinnä yliopisto-opiskelijoita. Minusta on aivan yhtä tärkeä kuin ed. Räsäsestä varmastikin, että yhä nuorempana opiskelijat tekisivät lapsia ja perheellistyisivät. Siitä yhteiskunta hyötyisi monella tavalla ja nämä opiskelevat ihmiset itse hyötyisivät, koska huomaavat, että uran tekeminen siinä vaiheessa, kun lapset ovat jo hieman kasvaneet, on paljon helpompaa kuin siinä vaiheessa, että lapset ovat ihan pieniä.

Mutta itse tähän meidän lista-asiaamme eli sivistysvaliokunnan tekemään opintotukilain muutokseen, joka koskee siis pääsääntöisesti toisen asteen opiskelijoita. Teimme erittäin hienon yhteispäätöksen tästä asiasta. Sivistysvaliokunnan käymä keskustelu oli erinomainen. Se oli rakentava. Me kiinnitimme huomiota niihin ongelmiin, joita oikeasti toisen asteen opiskelija kohtaa opintojensa aikana, ja näihin lähdettiin etsimään parannuksia. Tärkeää on se, mitä valiokunta lausumaehdotuksessaan esittää, eli tehdään kokonaisselvitys niiden toisen asteen opiskelijoiden rahatilanteesta. Tämä perustuu siihen, että meillä on yhteiskunnassamme paljon sellaisia nuoria, jotka joutuvat opiskelemaan ammattikoulussa tai lukiossakin kaukana poissa kotoa ja joiden vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tukea tätä opiskelua. Periaatteessa kuitenkin täytyy olla vanhemman vastuu ja velvollisuus kantaa huoli opiskelevasta nuorestansa, joka on vielä alle 20-vuotias, jonka koulutus on ilmiselvästi kesken, jolla ei peruskoululaisen päästötodistuksella ole mitään edellytyksiä vielä selvitä yhteiskunnassa, koska tämä meidän nyky-Suomemme ei tarjoa mitään työpaikkaa peruskoulun päättötodistuksen suorittaneille. Eli kyllä vanhempien vastuu lapsestansa, kasvavasta nuoresta, jatkuu vielä toisen asteen ylikin.

En kannata missään määrin ed. Unto Valppaan tekemää vastalausetta, että vanhempien tuloja ei enää otettaisi huomioon toisen asteen opiskelijoilla. Tämä nimittäin minusta johtaa siihen, että myöskin me hyvätuloiset voisimme lähettää lapsiamme emme ainoastaan kauas opiskelemaan, vaan lähelle opiskelemaan, mutta silti toiseen osoitteeseen, ja sysäisimme tämän rahallisen, taloudellisen vastuun lapsistamme yhteiskunnan kannettavaksi. Tämä ei voi olla kenenkään etu.

Omassa perheessäni meillä on syksyllä kolme kappaletta 18-vuotiaita, ja mielelläni sysäisin tämän, että hankkisin heille vuokra-asunnon, sanoisin, että yhteiskunta maksaa, mutta se ei ole oikein. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota turvaverkko niille ihmisille, jotka apua tarvitsevat, ja sen verkon on oltava niin tiukkasyinen ja pienireikäinen, että ihminen siihen verkkoon pudotessaan varmasti siihen tarttuu, saa siitä hyvän ponnahduslaudan eteenpäin. Mutta jos me lähdemme sille linjalle, että tuloihin katsomatta jaamme jokaiselle pyytäjälle rahaa, meillä ei ole mitään turvaverkkoa. Se on jakoautomaatti, mutta mitään oikeaa jaettavaa niille oikeille tarvitsijoille meillä ei jatkossa ole.

Tämä asia on hyvin tärkeä, kun muistaa, että huomenna tässä salissa käymme keskustelua terveydenhuollon tulevaisuudesta ja niistä resursseista, joilla me huolehdimme kaikkein eniten apua tarvitsevista köyhistä ja sairaista, sairaista ihmistä, jotka eivät millään omilla rahoillaan voi kustantaa niitä hoitoja, joita heidän terveytensä vaatii. Me keskustelemme niistä summista, joita silloin tarvitaan. Jos me lähdemme kerskakuluttamaan näitä rahoja tässä vaiheessa, kun meillä vielä jotain on jaettavaa, meillä on erittäin synkkä kuva ja se ei kuvaa lainkaan hyvinvointiyhteiskuntaa. Meillä nyt jo puhutaan yleisesti, että meillä on pahoinvointiyhteiskunta. Me olemme syöksemässä tätä nykyistä hyvinvointiamme erittäin pahasti pahoinvointiyhteiskunnan suuntaan. Jotain rajaa täytyy olla näissä pyynnöissä.

On tärkeää, kuten jo sanoin, että valiokunnan vaatima kokonaisselvitys tehdään näiden toisen asteen opiskelijoiden taloudellisesta tilanteesta ja me saamme löydettyä ne nuoret, jotka yhteiskunnan rahaa tarvitsevat. Olkoot kyseessä sitten nuoret, joiden vanhemmat tienaavat enemmän kuin on nykyisin sallimamme tuloraja, mutta joiden vanhemmilla on mahdollisesti niin paljon enemmän niitä huollettavia lapsia, että henkeä kohden laskettu tulo ei riitä enää kattamaan niitä kuluja, joita lapsesta tulee, tai sitten tietysti täytyy ottaa huomioon se, että meillä on Pohjois-Suomessa hyvin paljon sellaisia nuoria, joille ainoa mahdollisuus hankkia toisen asteen koulutus on muuttaa kotoa pois. Näistä taloudellisista rasitteista huolimatta täytyy tarjota näille nuorille mahdollisuus elämän aloittamiseen ja hyvän elämän jatkamiseen.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä tuo tuloraja on 27 300 euroa, ed. Hemming. Eli jos molemmat perheen vanhemmat ansaitsevat 27 300 euroa yhteensä, niin onko se teistä niin hyvätuloinen perhe, että he voivat esimerkiksi kolme lastansa tai mahdollisesti, jos heillä on nuorempia lapsia, niin sitten tämän vanhemman lapsen toisen asteen koulutuksessa elättää? Eli opinnoista on paljon muitakin kustannuksia kuin pelkästään se asuminen; siitä on hyvin paljon kustannuksia. Tiedämme kyllä niistä, joiden lapset ovat olleet opiskelemassa, että se ei ollenkaan riitä edes se nykyinen opintoraha, saati sitten, että toisen asteen koulutuksessa vanhempien tulot vaikuttavat siihen, että 18-vuotias täysi-ikäinen, äänestysoikeuden omaava henkilö ei voisi viettää itsenäistä ja itsellistä elämää. En tiedä, mihinkä ed. Hemming vetäisi (Puhemies koputtaa) sitten sen tarveharkintarajan ja oletteko myöskin lapsilisästä samaa mieltä, että sitä ei pitäisi hyvätuloisille maksaa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisen asteen opintotuki ensinnäkin on pienempi kuin korkea-asteen opiskelijoiden. Sitten kun tulee tämä vanhempien tulosidonnaisuus vielä tähän mukaan, niin tässä niin kuin kaksi kertaa rangaistaan toisen asteen opiskelijoita. Minä en ymmärrä kyllä ed. Hemmingin logiikkaa, mikä ero on täysi-ikäisellä toisen asteen opiskelijalla ja toisen asteen korkeakouluopiskelijalla, että sitä pitää kahdesti rangaista tätä toisen asteen opiskelijaa. En ymmärrä.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se ero on siinä, että ne lukiolaiset, jotka asuvat minun kotonani, kun he ovat 17, asuvat minun kotonani myös 18-vuotiaina. Saavatko he rahaa yhteiskunnalta vain siksi, että he haluavat kokea itsenäisyyttä, vai saavatko he rahaa minulta, koska minun velvollisuuteni on kasvattaa näitä lapsia, siinä on se ero. Se ero tarkoittaa sitä, että minulla on mahdollisuus, onneksi, ja katson sen velvollisuudeksi, vaikka muusta perheen leivästä vähentäenkin, kasvattaa nämä lapseni. Mutta niille vanhemmille, joilla ei tätä mahdollisuutta ole, mielelläni suon sen, että yhteiskunta tulee apuun. Mutta jos minä saan rahaa, kun minä en sitä tarvitse, niin yhteiskunnalla ei ole varaa antaa niille, jotka (Ed. Huotari: Ei sitä ole pakko hakea!) sitä rahaa tarvitsevat. Minä jos joku tiedän, mitä maksaa teini-ikäisten kasvattaminen.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Nyt me teemme lakia, anteeksi vaan, muille kuin ed. Hemmingin perheelle. Tämä laki tulee koskemaan hyvin monenlaisia tapauksia. Tämä lakihan turvaa nyt niitten opiskelijoitten tilanteen, joilla tilanne ei ole sama kuin ed. Hemmingin perheessä.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Nyt en ymmärrä, arvoisa puhemies, ed. Valppaan ajatusta, kun minä nimenomaan tuen niitä ihmisiä, joitten tilanne on toinen kuin minun ja jotka tarvitsevat sitä rahaa. Mutta ed. Valpas ajaa koko ajan sitä, että me kaikki olemme samanlaisia ja kaikille pitää tuloista viis veisaamatta antaa sitä rahaa. Nyt en ymmärrä, kumpi meistä tässä ajaa väärää asiaa. Ja minä luulen, että se en ole minä.

Rauno Kettunen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemming puhui hyvin perustellen asiaa. Yhteiskunta ei voi ottaa vastuuta kaikesta. Vastuuta pitää olla myös vanhemmilla.

Ed. Valpas on tosiaankin esittämässä, että kun tällä hetkellä ei siis tueta kaikkia parempituloisten lapsia, niin nyt pitäisi tukea kaikkia, myös parempituloistenkin lapsia. Varsinaista vasemmistoliittolaista politiikkaa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuen täällä vain sitä, että toisen asteen opiskelijoita kohdellaan samanarvoisesti kuin korkeakoulussa opiskelevia opiskelijoita. Tämä on vain se minun tavoitteeni tässä lakialoitteessa, jonka varsin monet kokoomuslaiset, muun muassa ed. Vahasalo, ovat allekirjoittaneet.

Maija Rask /sd:

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen hallitusohjelmassa todetaan: "Opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät." Tämä on hyvää tekstiä, vaikka välillä on tämän hallituskauden aikana tuntunut kyllä siltä, että vaikka tämä on hallitusohjelma, niin eduskunta kuitenkin on ollut se taho, joka opiskelijoiden opintososiaalista asemaa on kohentanut. Hallituksen puolelta ei kovin monta esitystä ole kyllä nähty, joitakin kyllä.

Herra puhemies! Siis tämäkin esitys, joka nyt meillä on käsittelyssä, on parannus siltä pohjalta, että eduskunta käsitteli tämän vuoden budjetissa viime joulun alla asiaa ja tälle asialle osoitettiin määrärahat. Ja nyt siltä pohjalta sitten hallituksesta on tullut esitys. Opiskelijajärjestöt olivat hyvin samanmielisiä silloin, kun tätä budjettia käsiteltiin valtiovarainvaliokunnassa, ja on aivan selvä, tästä ed. Valppaan ja ed. Hemmingin sanailusta johtuen tai siitä huolimatta, että kyllä toisen asteen opiskelijoiden tilanne on vaatinut pikaista korjaamista. Tämä on yksi osa sitä. Olen kyllä sitä mieltä, että enemmänkin olisi voitu tehdä, mutta se ei ollut mahdollista, mutta tämä on askel oikeaan suuntaan. Niin kuin täällä on todettu, vanhempien tulorajoja korotetaan 1. marraskuuta alkaen. Se ei ollut mahdollista sen rahasumman pohjalta, joka meillä oli käytettävissä aikaisemmin, eikä se vuoden alusta olisi ollut mahdollista edes järjestelmän puolelta. Kuitenkin tilanne on se, että 11 500 opiskelijan opintoraha nousee, 2 000—3 000:een uutta opiskelijaa tulee tämän tuen saajien piiriin.

Sitten on tärkeätä huomata, että tässä on sisällä myös pieni korjaus, josta ei salissa nyt ole puhuttu muuten kuin että valiokunnan puheenjohtaja sen toi esille. Esityksellä korjataan kansanopistojen ja liikunnan koulutuskeskusten maksullisilla linjoilla opiskelevien opiskelijoiden asumislisää kustannusmuutosten mukaan, ja se on aivan hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Minusta on kyllä tärkeätä, että eduskunta väkevästi puhuu köyhyydestä. Kyllä meidän on myönnettävä se, että moni opiskelija elää köyhyysrajan alapuolella. Tuen ed. Huotarin, ed. Tahvanaisen ja ed. Valppaan kommentteja siltä osin, että kyllä tämä vapaan tulon rajan korotus on vähän kaksiteräinen miekka. Ensi kuulemalta se kuulostaa hyvältä, että voisi olla vähän enemmän töissä ja tienata vähän enemmän, mutta jos sitä tulorajaa nostetaan, niin se auttaa vain näitä opiskelijoita. Se ei auta tippaakaan niitä opiskelijoita, jotka ovat omistautuneet täysin puurtamaan tentteihin ja esseen kirjoittamiseen ja opiskeluun. Jotta näitä opiskelijoita, jotka täysipäiväisesti opiskelevat, tuettaisiin, on kyllä todettava, että kun opiskelijajärjestötkin ovat esittäneet opintotuen korotusta, niin kyllä alkaa olla viimein se hetki, jolloin eduskunnan pitää myös tähän puuttua. Minä kyllä tuen opiskelijajärjestöjen ponnisteluja.

Arvelen kyllä realistina, että kyse on niin suurista summista, että varmaankaan tässä yhdessä ainoassa budjetissa, joka tällä eduskunnalla vielä on käsissään syksyllä, ei suuriin opintorahan korotuksiin varmaankaan päästä. Me olemme valtiovarainvaliokunnassa kiristelleet näitä budjettikehyksiä, jotka tuntuvat meidät välillä kuristavan ihan täysin. Mutta tulevaa hallitusohjelmaa varten pitää tehdä töitä, ja pidän erittäin hyvänä, ed. Dromberg, sitä lausumaa, jonka te olette valiokunnassa tehneet, jolla edellytetään, että selvitetään toisen asteen opiskelijoiden koko asumistuki- ja opintotukitilkkutäkki, niin että siellä ei olisi väliinputoajia ja että se olisi yhdenvertainen. Tuen sitä hyvin lämpimästi ja toivon, että hallitus nyt tänä aikana, joka vielä on käytettävissä, paneutuisi tähän, jotta sitten, kun uutta hallitusohjelmaa kirjoitetaan, olisi evästä katsoa, mitä nyt pitäisi tehdä.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on oikean suuntainen, mutta riittämätön. (Ed. Pulliainen: Käsittämätöntä!) Hallitus ei voi kehuskella varsinaisesti opintotuen kehittämisellä, vaan tämä on nyt opintotuen päivitystä nykyaikaan. Opiskelijat ovat maamme köyhälistöä, ja heidän asemaansa tulee parantaa edes sen verran, ettei työmarkkinatuki olisi opintorahaa suurempi. Opintotuen tarkoitus on kannustaa nuoria kokopäiväopiskeluun, eikä sen tarkoituksena ole kannustaa nuoria jäämään vapaaehtoisesti työttömäksi.

Täällä on noussut esille näitä epäkohtia, joita on tähän lakiesitykseen vielä jäänyt. Valiokuntakuulemisessa on varsinkin yksi asia ollut aika paljon tapetilla, ja se on se, että opintotukilain 20 §:n mukaan opintorahaa ei myönnetä, jos työharjoittelusta saa palkkaa vähintään 505 euroa kuukaudessa. Työharjoittelut ovat lähtökohtaisesti aina palkatonta opiskelua, jotka edistävät tutkinnon saamista, mutta jotkut työnantajat kuitenkin maksavat opiskelijalle korvauksen tehdystä työstä. Pitäisi olla niin, että työharjoittelusta saatavat tulot pitää laskea koko vuoden ansioihin. Se helpottaisi suuresti opiskelijoiden arkea, se vähentäisi Kelan näitä kuuluisia takaisinmaksuperintöjä ja se yksinkertaistaisi myös hallintoa ja keventäisi sitä. Ja lisäksi vielä hyvänä puolena tässä olisi se, että vaikutukset valtiontalouteen olisivat 0 euroa, eli kannattaa työharjoittelu laskea koko vuoden ansioksi.

Täällä ovat nousseet esille myöskin sosiaali- ja terveydenhuollon lisäresurssitarpeet, ja olen vähän huolessani niistä sen vuoksi, että tässä sosiaali- ja terveydenhuollon lisäresurssitarpeessa koulutus on kohta aika lainsuojaton. Sen kimpussa ollaan jatkuvasti, kun sosiaali- ja terveydenhuollon resurssitarpeet kasvavat. Ei voi olla oikein niin, että täältä sitten joustetaan sinne puolelle eli yhdestä hyvästä siirretään raha toiseen hyvään. Meillä on ollut tärkeää maassamme, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus kouluttautua varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Se on sellainen pyhä periaate, josta on pidettävä lujasti kiinni. Meidän täytyy pitää lujasti kiinni koulutuksestamme ja siitä, että kaikilla on mahdollisuus kouluttautua. Se ei ole enää nykyään itsestäänselvää, niin kuin se tähän asti on ollut.

Ed. Unto Valpas on jättänyt vastalauseensa tähän mietintöön, ja hän on oikeassa siinä, että kaikki opiskelijat on asetettava samaan asemaan ja tällä tavalla. En kuitenkaan sitä allekirjoittanut, vaikka hän viittaakin siihen, että useimmat kokoomuslaiset ovat aikaisemmin allekirjoittaneet hänen vastaavanlaisia esityksiään. (Ed. Valpas: Lakialoite!) — Joo. — Mutta ongelma meillä on täällä nyt, että asia ei ole niin mustavalkoinen, kuin täällä nyt on äsken näissä debateissa tullut esiin. Meillä on aina vaikea vetää rajat rikkaan ja köyhän välillä, on se asia mikä hyvänsä. Suomessa on siinä tehtävässä aina epäonnistuttu.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi opintotukilain muuttamisesta on hyvin paikallaan, ja tätä muutosta on odotettu. Alle 20-vuotiaat toisen asteen opiskelijat ovat jo suhteellisen alhaisella vanhempain tulotasolla jääneet opintotuen ulkopuolelle. Tämä laki on opiskelijajärjestöjen toiveiden mukainen. Ongelmakohtia ovat monilapsiset perheet tai jostakin muusta syystä heikossa taloudellisessa asemassa olevat perheet. Tätä varten valiokunnan esittämä selvitys on hyvin paikallaan.

Tämän uudistuksen taloudellinen merkitys on 5,2 miljoonaa euroa vuodessa, ja sen piirissä ovat 11 500 opiskelijan opintotuki ja 1 100 opiskelijan asumislisä. Tämä on yksi niitä vaalikauden alussa täällä salissa lupaamiamme parannuksia.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi täytyy antaa tunnustusta ed. Raskin puheenvuorolle. Se oli hyvin asiallinen. Hän uskalsi hallituspuolueen edustajana tuoda esiin myös sen, että toisen asteen opiskelijoiden tilanne on, vaikka tämä lakiesitys nyt hyväksytään, hyvin ongelmallinen ja eriarvoinen. (Ed. Pulliainen: Sehän ei ollut huono puheenvuoro!) — Ei, se oli hyvä. — Mutta tähän asiaan liittyen tämä esitetty lainmuutos merkitsee hienoista parannusta opiskelijoiden asemaan toisella asteella, niin kuin täällä on tuotu esille. Se on tunnustettava, että tämä on askel parempaan suuntaan.

Mutta pitää muistaa, että muutos on marginaalinen eikä poista toisen asteen opiskelijoiden eriarvoisuutta muun muassa korkeakouluopiskelijoihin nähden. On syytä huomata, että nykyisen opintotukilain 19 §:n mukaan vanhempien tuloja ei oteta huomioon korkeakouluopiskelijoiden opintotukea myönnettäessä. Vain muiden kuin korkeakouluopiskelijoiden vanhempien tulot otetaan huomioon opintorahaa myönnettäessä, jos opiskelija on alle 20-vuotias, sekä asumislisää myönnettäessä, jos opiskelija on alle 18-vuotias. Tältä osin nykyinen järjestelmä syrjii toisen asteen opiskelijoita ja sitoo heidän opintotukensa saamisen vanhempien tuloihin ilman, että tällaiselle erilaiselle kohtelulle olisi esitettävissä perusteltuja ja painavia syitä.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa Suomen Lukiolaisten Liitto sekä Suomen Ammattiin Opiskelevien Keskusliitto kiinnittivät huomionsa tähän epäkohtaan. Mielestäni ja myöskin varsin monien mielestä tämä epäkohta pitäisi korjata. Muun muassa viime kaudelta oli keskustan Antti Rantakankaan ihan saman sisältöinen lakialoite kuin mikä oli ... (Ed. Pulliainen: Ei ole olemassa sellaista parannusta, jota ed. Rantakangas ei olisi esittänyt viime kaudella!) — Kyllä. — Sen takia olisi ihan hyvä, että ed. Kettunen voisi tutustua tähän ed. Rantakankaan aloitteeseen, jonka ovat myöskin allekirjoittaneet edustajat Inkeri Kerola, Lauri Oinonen, Pekka Vilkuna, Petri Neittaanmäki, Pekka Nousiainen, Jari Leppä, Jaana Ylä-Mononen ja Seppo Lahtela. Eli se on täsmälleen sama kuin se minun esitykseni, jonka muun muassa ed. Gustafsson on ainakin kahteen kertaan jo esittänyt. Se oli jo edellisessä eduskunnassakin tämä asia esillä. (Ed. Gustafsson: Linja pitää!) — Hyvä. — Eli perusteita tämän ongelman korjaamiselle on kyllä olemassa.

Toisen asteen opiskelijoiden opintotuen tulosidonnaisuushan säädettiin vuonna 94 voimaan tulleessa opintotukiuudistuksessa. Moniin tuon ajankohdan sosiaalietuuksien muutoksiin liittyi voimakkaasti motiivina lama-ajan valtiontalouden kriisin hoitaminen. Opintotuen osittainen tulosidonnaisuus oli valtiontalouden säästötoimenpide, joka kohdistettiin toisen asteen opiskelijoihin. Nykyisessä valtiontalouden kehitysvaiheessa ei ole löydettävissä vastaavia perusteita, joilla tätä järjestelyä saatettiin tukea lainkohdan säätämisvaiheessa vuonna 94. Nythän valtiolla tuntuu rahaa olevan jopa varallisuusveron poistoon kaikista rikkaimmilta kansalaisilta.

Alle 20-vuotiailla toisen asteen opiskelijoilla opintorahan määrään vaikuttavat vanhempien tulot, vaikka opiskelija asuisi jo itsenäisesti omassa taloudessaan ja vaikka vanhempien tulot olisivat enintään suomalaista keskitasoa. Vanhempien tulot eivät myöskään anna todellista kuvaa heidän kyvyistään rahoittaa nuoren opiskelua vieraalla paikkakunnalla. Ylipäätään ei ole kohtuullista edellyttää, että vanhemmille kuuluu velvollisuus osallistua täysi-ikäisen lapsensa opiskelusta aiheutuviin kustannuksiin, kun otetaan huomioon, että heidän lainmukainen elatusvelvollisuutensa päättyy lapsen täytettyä 18 vuotta. Ed. Hemming puhui ihan kauniisti, ja minä uskon, että hänen kohdallaan ei ole tarvetta tätä lakia muuttaa, hänen perheessään, mutta tämähän ei missään nimessä päde kaikkiin tapauksiin, joita on hyvin paljon ja erilaisia tapauksia tässä maassa.

Toisaalta kaikki hyvätuloisetkaan vanhemmat eivät tue nuoren opiskelua. Nykyinen järjestelmä luo tilanteita, jotka synnyttävät perheen sisäisiä ristiriitoja. Useissa perheissä oletetaan, että täysi-ikäinen nuori vastaa itse taloudellisesta tilanteestaan. Tämä tuo nuorelle vaikeuksia suoriutua opiskelustaan. Toisen asteen opiskelussa esimerkiksi opiskelumateriaalikulut voivat olla suuremmat kuin korkeakouluissa. On ollut puhetta, että esimerkiksi lukioissa lukiolaisten oppikirjat ja -materiaalit saattavat maksaa joissakin tapauksissa jopa enemmän kuin opiskelu jossakin korkeakoulussa.

Suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkkeelle seuraa lähivuosina vaikea työvoimapula — tämähän on aika yleisesti todettu — ja erityisesti ammatillisesta koulutuksesta valmistuvista tulee olemaan pulaa työmarkkinoilla. Eriarvoistava opintotukilaki ei ainakaan lisää nuorten halukkuutta ammatilliseen opiskeluun. Kyllä se on siellä tiedossa, että ammatillisessa opiskelussa opintotuki on huonompi kuin korkeakouluasteella. (Ed. Hänninen: Se on eri asia!)

Epäoikeudenmukainen vanhempien tuloihin perustuva opintorahan tarveharkinta pitää poistaa myös itsenäisesti asuvilta alle 20-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta. Tämä helpottaisi näiden opiskelijoiden toimeentulo-ongelmia. Opintorahan tarveharkinnan poistaminen kaikilta itsenäisesti asuvilta yli 18-vuotiailta maksaisi Kelan arvioiden mukaan noin 20 miljoonaa euroa vuositasolla. Ei ole kovin suuresta summasta kysymys, kun otetaan huomioon, minkälaisia verohelpotuksia tässä talossa on annettu viime vuosien aikana.

Lakialoitteella yhdenmukaistetaan opintotukijärjestelmää ja tasa-arvoistetaan eri kouluasteiden opiskelijoiden asemaa, siis tällä lakialoitteella, jonka olen tehnyt. Perustuslain 6 § 2 momentti on yksiselitteinen. Se sanoo: "Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella." En ymmärrä, minkä takia toisen asteen opiskelijoita pidetään jatkuvasti eriarvoisessa asemassa opintotuen suhteen.

Tämän vuoksi tulenkin ehdottamaan tämän lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä, että vanhempien tuloja ei oteta huomioon tämän lain mukaista opintotukea myönnettäessä, eli tämä tulee 19 §:n 1 momentin kohdalla eteen. Opintotukilain 19 §:n muuttaminen esitetyllä tavalla on opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta tärkeää, koska toisen asteen opintotuki on tasoltaan selvästi muutenkin heikompi kuin korkea-asteen opiskelijoiden opintotukijärjestelmä. Eli pitää muistaa, että tämä toisen asteen järjestelmä on jo periaatteiltaan muutenkin heikompi ja sitten siihen tulee heikennys vielä näistä vanhempien tuloista. Eli tämä on siinä mielessä hyvin epäoikeudenmukainen järjestelmä.

Arvoisa puhemies! Toivonkin, että tämä pykälä korjataan täällä ja vähintäänkin, jos ei tämä tule onnistumaan, annetaan kuitenkin sitten sellainen lausuma täältä eduskunnasta, jossa kehotetaan selvittämään koko tämä laaja ongelma, joka liittyy nimenomaan toisen asteen opiskelijoihin. Eikä tähän pidä minun mielestäni nyt sekoittaa mitään muita asioita, koska me nyt käsittelemme toisen asteen opiskelijoiden opintotukiongelmia.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas kyllä puuttui ihan oikeaan asiaan, ja siitä on keskusteltu hyvin vahvasti, mikä tämä toisen asteen opiskelijoiden asema on suhteessa korkeakouluopiskelijoihin. Olen henkilökohtaisesti vahvasti sitä mieltä, että tämä asia on ehdottomasti selvitettävä ja ryhdyttävä mahdollisimman nopeasti toimenpiteisiin, niin kuin tässä meidän lausumassammekin sanotaan. Sitä kautta myös toisen asteen koulutuksen arvostus kyllä lisääntyy, jos nämä ovat samalla lähtöviivalla kuin kaikki muutkin opiskelijat, kun tiedämme, minkälainen työvoimapula nimenomaan tällä puolella on.

Valiokunnassakin meillä on tällä hetkellä sellainen lakialoite, jossa yritetään vielä vahvistaa sitä toisen asteen koulutusta. Tämä on kyllä yksi keino, ja siitä syystä tämä lausuma, mikä on myöskin valiokunnan mietinnössä siitä, että asia kokonaisuutena selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin sen pohjalta, on erittäin tärkeä asia.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valppaan puheenvuoroon sen verran tarkentaisin vaan, että meillä on Suomessa toinen aste, jossa on ilmainen opetus, ilmainen lounas. Sitten toisissa oppilaitoksissa on ilmainen oppilasasuntola, ja koulumatkojakin tuetaan. Lisäksi on tämä opintotukijärjestelmä, ja tällä opintotukilain muutoksella nyt kehitetään tätä opintotukea. Minusta tämä on kumminkin toisen asteen koulutusjärjestelmää kehittävä toimenpide.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli ilahduttavaa kuulla, että ed. Drombergilla oli saman tyyppinen näkemys tästä asiasta kuin vasemmistoliitolla, mutta täysin erilainen kuin se, minkä ed. Hemming täällä aikaisemmin hyvin pontevasti esitti. Nyt onkin pakko sitten kysyä, mikäs se kokoomuksen linja on, kumpi näistä linjoista on kokoomuksen linja, vai onko teillä ollenkaan linjaa esitetty.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hänniselle vain, että mainitsitte, että toisella asteella on näitä mainitsemianne etuja. Pitää myös muistaa, että toisen asteen opintotukihan on jo pienempi kuin korkea-asteen opintotuki eli siinä on sitten otettu ilmeisesti nämä edut huomioon. Miksi pitää sitten vanhempien tuloilla vielä rangaista, sitä minä en ymmärrä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa ed. Valpas lopetti puheenvuoronsa toteamukseen, että tässä nyt käsitellään tätä yhtä ainutta opintotukilain muutosta ja sillä siisti ja muu on ulkopuolella.

Arvoisa puhemies! Olen pikkuisen toista mieltä tarkastelukulmasta. Esimerkiksi meidän vihreässä eduskuntaryhmässämme näitä asioita tarkastellaan kokonaisuutena. Vaihtoehtobudjettimme pitää olla tasapainossa myöskin silloin, kun tämän laatuisia mietintöjä käsitellään, ja siinä vaihtoehtobudjetissamme on priorisoitu 15 prosentin opintotuen korotus, johonka on siinä varattu 67 miljoonaa euroa.

Ja jos nyt jollakin tavalla ilkeää täällä salissa puheenvuoroja käyttää, niin pitäisi olla ainakin jonkun viikon samaa mieltä asioista. Sen mielipiteenmuodostuksen pitäisi jopa mietinnön laatimiseen saakka ulottua, ja nyt sitten olemme tämän mukaisesti olleet tämän enemmistön kannalla elikkä emme ole vastalausetta tähän jättäneet taikka yhtyneet muihin vastalauseisiin. Se saa nyt luvan riittää myöskin vasemmistoliitolle kommenttina tähän asiaan.

Säde Tahvanainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen käsittelyn aikana sain puhelun eräältä opiskelijalta, joka soitti minulle ja kertoi perheensä tilanteesta. Hänen perheessään on kuusi lasta, ja hän pyysi, että näitä vanhempien tulorajoja tarkasteltaisiin. Onneksemme pystyin kertomaan hänelle ilouutisen, että tämä tuloraja tulee vähän nousemaan, ja nyt tämä 15 prosentin tulorajan nouseminen todellakin tulee paria—kolmeatuhatta perhettä auttamaan ja helpottamaan näiden perheiden taloudellista tilannetta kohtuullisen merkittävilläkin summilla.

Tuo samainen opiskelija kyllä myöskin esitti sitä, että otettaisiin huomioon perheen lapsilukumäärä tässä järjestelmässä, ja tämä oli yksi syy, minkä takia muun muassa tähän valiokunnan mietintöön otettiin asia, joka nousi esille siellä valiokunnassa. Eli on perheitä, joissa on useampi teini-ikäinen, koulua käyvä ja ei enää saa lapsilisääkään, ja tilanteessa, jossa näitä tulorajoja toki korotetaan, mutta tuloraja on vielä turhan tiukka ja niukka, olisi hyvä tarkastella myöskin tätä näkökulmaa, että perhe voisi saada lapsiluvunkin suhteen kenties tulevaisuudessa korotuksia. Se olisi erittäin tervetullut muutos tähän järjestelmään.

Samoin nousi esille tämä velkajärjestelyasia, eli on perheitä, joissa perheen taloudellisen tilanteen vuoksi on jouduttu niukalle linjalle ja velkajärjestelyyn, mutta järjestelmä ei huomioi sitä, että tosiasialliset käteenjäävät tulot ovat huomattavan paljon pienemmät kuin mitä bruttotulot osoittavat verotuksessa. Näin ollen perheen lapsi jää väliinputoajaksi. Näiltä osin valiokunta on sitten edellyttänyt, että järjestelmää tullaan selvittämään ja kokonaisuudessa pikaisesti käydään läpi tämä toisen asteen opintotukijärjestelmä. Siinä yhteydessä toki tietenkin myöskin nämä lakialoitteet, jotka täällä esille ovat nousseet, varmaan ministeriössä käydään läpi ja katsotaan sieltä vielä, onko siellä sellaisia ajatuksia, joita lähdetään viemään eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Tässä korotuksessa on kyse positiivisesta muutoksesta opiskelijoiden elämään ja asemaan. Välillä tuntuu, että tässä salissa aina, kun joku uusi esitys on saatu eteenpäin, aletaan jo rummuttaa seuraavaa ja osataan kyllä sitten lyödä lyttyyn ne hyvät esitykset ja hyvät saavutukset, joita eduskunta täällä on viime syksynä tai aikaisempina vuosina saanut aikaan. Me olemme saaneet tämän yhteistyöllä eteenpäin viime syksynä valtiovarainvaliokunnassa, ja sen jälkeen suuressa salissa tämä esitys tosiasiallisesti on hyväksytty taloudellisena muutoksena ja sen jälkeen tänään täällä lakiesityksenä on käsittelyssä.

Tällä vaalikaudella on saatu hyviä asioita muutoinkin eteenpäin opiskelijoiden toimeentuloon, muun maussa aiemmin mainittu ateriatuen korottaminen ja asumislisän vuokrakaton nostaminen, jotka ovat parantaneet opiskelijoiden taloudellista toimeentuloa, ja siten on toteutettu hallitusohjelman kirjaus siitä, että opiskelijoiden päätoimista opiskelua ja toimeentuloa tullaan helpottamaan ja edistämään.

Arvoisa puhemies! Lakialoitteissa oli yksi esitys, jota henkilökohtaisesti tulevaisuudessa toivoisin vietävän eteenpäin. Nyt sekä ajanpuutteen että myöskin sen pragmatismin osalta, että meidän rahapussimme on rajallinen tällä vaalikaudella, ed. Räsäsen aloite lapsikorotuksesta on hylätty, mutta tulevaisuudessa näkisin, että sen suuntainen toimenpide, että huomioitaisiin näitä perheenlisäysasioita myöskin opintotuessa, voisi olla varteenotettava vaihtoehto harkittavaksi. Se mahdollistaisi paremmin opiskelun ja myöskin lasten hankkimisen yhteensovittamisen. Samalla tietysti pitäisi muuttaa tätä nykyistä järjestelmää, joka ei mahdollista itse asiassa äitiyspäivärahalla opiskelua. Eli meillä on monenlaisia sudenkuoppia tässä järjestelmässä, ja olisi varmasti opintojen edistämisen kannalta hyvä asia, että äitiyslomalla oleva henkilö voisi edes jonkin verran opiskella, mitä nyt lastenhoidolta pystyy suorittamaan. Monilla siinä alkuvaiheessa nimenomaan se olisi mahdollista.

Leena Rauhala /kd:

Herra puhemies! Tämän hallituksen esityksen kohdalla valiokunta on kiinnittänyt hyvin tärkeisiin kohtiin huomiota ja tehnyt aika lyhyen mietinnön, mutta kuitenkin todella nostanut sieltä nämä, mitä tässä jo edellisissä puheenvuoroissakin oli ja mitkä nämä ongelmakohdat ovat. Pidän erittäin tärkeänä tätä lausumaehdotusta, mihinkä on päädytty, että nimenomaan on siitä kysymys, että saavutettaisiin tätä oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Nämä puheenvuorot, mitkä täällä on tuotu jo esille, nostavat sen, että tämä koko opintotukijärjestelmä tulisi selvittää ja tarkastella sitä nimenomaan tästä yhdenvertaisuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökulmasta. Tietenkin tämä on todella oikean suuntainen, ja koska opiskelijajärjestötkin ovat pitäneet tätä tulorajojen korottamista ensisijaisena, niin siitä on hyvä lähteä.

Mutta se puuttuu, että samalla olisi kiinnitetty huomiota näihin, mitkä täällä ovat tulleet esille, ja erityisesti haluan omassakin puheenvuorossani nostaa esille opiskelijoitten erilaiset elämäntilanteet, joissa nimenomaan on yhtenä tämä perheellisyys, monilapsisuus, koska paitsi perheet ovat ajautumassa köyhyysloukkuihin niin samoin opiskelijat. Ja sitten vielä, jos on kysymys näistä monilapsisista perheistä, niin jos ruvetaan priorisoimaan ja saamaan aikaan se, että ne jaksaisivat opiskella, joilla on useita lapsia, niin se olisi tullut jo tässä huomioida, niin että on todella hyvä tämä lausumaehdotus, ja oli täällä, valiokunnan puheenjohtaja, minun mielestäni hyvä, että nostitte esille tämän, että tämä suunta myös, mikä on tässä vastalauseessa, tulee tarkistaa tulevaisuudessa, samoin kuin ed. Rask sen nosti. Olen sillä kannalla myös itse.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Opintotuessa on ollut ja on edelleenkin kehittämistarpeita, niin määrällisiä kuin laadullisia. Toisen asteen opintotuen kehittämistarpeita selvitettiin selvitysmies Eero Kurrin työryhmässä vuonna 2003, ja vieläkin näemmä selvityksiä tarvitaan.

Tässä käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi opintotukilakia siten, että toisen asteen opiskelijoille opintotukea myönnettäessä huomioon otettavia vanhempien tulorajoja korotetaan 15 prosentilla. Kansanopiston ja liikunnan koulutuskeskuksen maksullisella linjalla opiskelevilla ja oppilaitoksen asuntolassa asuvilla opiskelijoilla korotetaan asumislisää. Tulorajan korotus parantaa 11 500 opiskelijan opintorahaa ja 1 100 opiskelijan asumislisää. Kokonaan uusia tuen piiriin tulijoita on 2 000—3 000, joista noin 300 saisi myös asumislisää. Parannus siis koskee suurta joukkoa opiskelijoita. Menovaikutus valtion tasolla on noin 5,2 miljonaa euroa.

Valiokuntakäsittelyssä lisäksi kiinnitettiin huomiota työssäoppimisajan opintotukeen. Jos opiskelija työssäoppimisaikana saa palkkaa 505 euroa tai enemmän, niin tältä kuukaudelta ei saa opintotukea. Tämä voi aiheuttaa hallinnollisia hankaluuksia eikä välttämättä ole tarkoituksenmukaistakaan.

Opintotuen mahdollisina väliinputoajina valiokunnassa tulivat esille myös opiskelijat, joiden vanhemmat ovat velkajärjestelyssä tai lapsiluvun vuoksi vanhempien yhteenlaskettu tuloraja on perheen toimeentulon kannalta liian niukka. Valiokunta ehdottaakin lausumaa, että toisen asteen opiskelijoiden opintotukijärjestelmän toimivuus selvitetään pikaisesti kokonaisuutena ja varmistetaan opiskelijoiden välinen yhdenvertaisuus sekä ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin.

Ed. Valpas ehdottaa vastalauseessaan, että alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tuloja ei huomioitaisi opintotukea myönnettäessä. Totta kai, jos rahaa on ylimäärin jaettavana, niin tämäkin epäkohta jossain vaiheessa on poistettava. Ed. Valpas opposition edustajana käyttäytyy vaan vastuullisesti, kun tekee tällaisia esityksiä. Niinhän opposition edustajan kuuluukin tehdä. Sehän on politiikan tekemistä.

Aloitteessaan ed. Valpas on arvioinut, että 20 miljoonaa euroa olisi lisää menoja. Nythän opintotuki myönnetään vain pienituloisten vanhempien lapsille, mikä on mielestäni sosiaalisesti oikeudenmukaista. Vielä toisinpäin sanottuna tällä hetkellä ei siis tueta parempituloisten lapsia, mitä ed. Valpas on nyt esittämässä. (Ed. Valpas: Korkea-asteella tuetaan!) Ed. Valppaan on nyt syytä huomata, kun hän kertoo, että toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa, että kaikki korkea-asteen opiskelijat käyvät ensin toisen asteen eli tämä koskee kyllä aivan kaikkia samalla tavalla. Tosiaan, jos rahaa on, niin mikä ettei. Uskon, että jossain vaiheessa tämäkin asia varmasti tulee korjattavaksi, mutta se ei tässä yhteydessä tule. Näissä perusteissa lietsotaan tyytymättömyyttä ja annetaan kuva, että yhteiskunnan pitää kantaa vastuu kaikista asioista, käyttäen sanavalintaa, että olisi kahdesti rangaistu; mielestäni toisen asteen opiskelijoita ei ole missään nimessä kahdesti rangaistu. Määrätietoisesti kehitetään myös toisen asteen opiskelijoiden opintososiaalisia etuja.

Arvoisa puhemies! Keskustajohtoiselle Matti Vanhasen hallitukselle opiskelijoiden asiat ovat tärkeitä, ja kannatankin hallituksen esitystä lämpimästi.

Matti Kauppila /vas:

Puhemies! Toisen asteen koulutus näyttää olevan semmoinen kuuma peruna tässä asiassa. Kun mietitään opintososiaalisia ja muita sosiaalisia etuja ja ansiotulokytkentöjä, voidaan sanoa, että yhteiskuntahan tänä päivänä ajaa 18—20-vuotiaat nuoret kotoa pois monesta eri syystä. Elikkä kun on näitä tulorajoja ja estoja, ettei saa tiettyjä avustuksia, niin nuoret joutuvat lähtemään yksinkertaisesti kotoa pois, vaikka yhteiskunnan kannalta olisi parempi, että he saisivat näitä etuisuuksia ja siitä huolimatta voisivat asua kotona.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kelan valtuutettuna olen hyvin paljon joutunut näitten opintotukiasioitten kanssa tekemisiin. Nimittäin ensinnäkin jonkun verran tulee tämän vapaan tulon rajan ylityksen takia takaisinperintöjä. Sen verran puhun tästä asiasta täällä, koska täällä näyttää olevan sellaisia ensimmäisen kauden kansanedustajia, jotka eivät ole olleet silloin, kun tätä asiaa on täällä käsitelty.

Vaikka nyt ed. Karvonen ei olekaan paikalla, niin kun hän kertoi, että opiskelijat eivät tiedä, kun muutoksia tulee niin paljon, vaikka Kela lähettääkin kirjeitä, eivät tiedä, kuinka paljon saa ansaita, niin kyllä tänä päivänä pitäisi tietää jo. Silti nämä takaisinperinnät ovat vain lisääntyneet vuosi vuodelta, eli kyllä tässä nyt on ongelma myöskin siinä, että me opetamme vähän vääränlaiseen tapaan eli siihen, että on ikään kuin sallittua ylittää ja sitten joudutaan perimään takaisin, mikä tuottaa hirveän paljon byrokratiaa. Siinä mielessä se viesti, että tätä vapaan tulon rajaa nostettaisiin, kuten ed. Katja Karvonen täällä vaati, ei olisi oikea viesti, vaan se viesti olisi oikea, että nostetaan opintorahan määrää ja sillä turvataan kaikkien opiskelijoiden mahdollisuus opiskeluun. Jos joku haluaa sitten tehdä sen lisäksi työtä syystä tai toisesta, kun esimerkiksi täällä Pääkaupunkiseudulla ja monissa isoissa kaupungeissa on erittäin korkeat asumiskustannukset eikä asumisen tuki tällä hetkellä missään tapauksessa niihin riitä, niin siksi tämän vapaan tulon raja on asetettu kuitenkin huomattavasti korkeammaksi kuin työttömillä tällä hetkellä on. Työttömillähän heti ensimmäisestä eurosta lähtien puolet tuloista vaikuttaa pienentävästi. Siinä mielessä monet työttömät ovat ihmetelleetkin sitä, että tässä on näin suuri ero.

Mutta tämä toisen asteen koulutus: Minusta tämä keskustelu on siinä mielessä erittäin tärkeää, että täällä on nostettu nyt hyvin esille se, että meillä tulee suuri tarve lähivuosina ja -vuosikymmeninä tämän toisen asteen koulutuksen kädentaitojen osaajista, kun jää paljon eläkkeelle ihmisiä, jotka nyt ovat vielä työelämässä. Monet näistä ammateista ovat sellaisia, että niitä ei koulun penkillä pysty loppuun asti oppimaan. Siksi olisikin tärkeää, että toisen asteen koulutuksen voisi suorittaa mahdollisimman nopeasti ja että sitten pääsisi heti valmistuttuaan kokeilemaan sitä työtä ammatti-ihmisen seurassa, pitempään työssä olleen ihmisen seurassa. Erityisesti niillä alueilla, missä on tällä hetkellä työttömyyttä, kuten Kainuussa, ongelma on, että kaikki eivät pääse sitten edes koulutuksen jälkeen ammattiaan vastaavaan työhön, vaan joutuvat sitten menemään muiden alojen töihin tai muuttamaan pois paikkakunnalta. Eli toisen asteen koulutukseen pitää kannustaa sen sijaan, että työttömyyspäiväraha olisi parempi vaihtoehto. Sen vuoksi tämän toisen asteen koulutuksen opintotuki ja sen korottaminen on tärkeä asia.

Vasemmistoliitto esittääkin myöskin perustulomallinsa yhteydessä, joka perustulomalli siis sisältää monia verotukseen ja Kelan maksamiin syyperusteisiin etuuksiin liittyviä asioita, korjausehdotuksia, opintotuen reilua korotusta. Toivomme, että tämä aiheuttaisi keskustelua siitä, mihinkä sitä rahaa seuraavalla eduskuntavaalikaudella sitten käytetään. Nimittäin tämä tarveharkintapolitiikka, jota kokoomuksen ed. Hemming täällä äsken kovasti mainosti ja esitti, että pitäisi siirtyä enemmänkin tämän suuntaiseen eli että joko vanhempien tulot tai puolison tulot tai mikä muu tulo ylipäätäänkään vaikuttaa sosiaalietuuksiin, on ristiriidassa sen logiikan kanssa, että kokoomus ajaa veronalennuksia hyvätuloisille. Silloin voi kysyä, miten tämä logiikka sopii. Ehkä se kokoomuslaisen logiikkaan sopii. Minun logiikkaani se ei sovi, että tehtäisiin tämmöistä hyvin tiukkaa tarveharkintaa, koska nimenomaan hyvinvointivaltion idea on se, että taataan tasavertaiset mahdollisuudet esimerkiksi juuri koulutukseen. Minusta ed. Vahasalo täällä hyvin ponnekkaasti siitä käytti puheenvuoron. Toivoisin, että tästä periaatteesta, mikä Suomessa on aika pitkäänkin vallinnut, pidettäisiin vielä kiinni ja pyrittäisiin pois näistä tarveharkintaisista etuuksista. Niitä on muun muassa työmarkkinatuessa, mikä aiheuttaa työllistymisloukkuja osittain. Tämän tyyppisistä ongelmista pitäisi päästä eroon ja hakea niitä ratkaisuja. Aina ne eivät edes maksa niin paljon kuin arvioidaan, eli se kokonaisuus olisi järkevämpi.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Poliittinen puhe on tietenkin siitä mielenkiintoinen luonnonlaji, että siinä voi vapaasti yhdistellä toisiinsa sellaisiakin asioita, jotka kovin työläästi noin tosielämässä ovat toisiinsa yhdistettävissä, mutta demokraattisiin oikeuksiinhan kuuluu se, että oppositio voi tässä salissa pyrkiä siihen, että ideaalitilanne nostettaisiin aina esille ja säädettyä tai esitettyä lakia verrattaisiin ja verrataan siihen, ilman muuta.

Tietysti nyt tässä tilanteessa voisi olla noin poliittisen uskottavuuden kannalta ehkä merkittävää se, että palautettaisiin kuitenkin mieleen ihan lyhyesti, että — kun tässä ed. Valppaan erittäin hyvässä vastalauseessa, joka tänne on kirjoitettu, hyvin tuodaan esille se historia, joka tällä lainsäädännöllä on, ja kerrotaan myös, että se sai alkunsa vuonna 94 säästötoimenpiteiden seurauksena — jos minä nyt oikein ymmärsin, siinä oli kuitenkin kaksi sellaista kautta, joissa vasemmistoliitto oli hallituksessa ja olisi ollut mahdollisuus korjata tämä asia, jos vaan olisi rahaa ollut. Minun mielestäni niin olisi pitänyt tehdä.

Jos minä nyt oikein muistan, niin siinä vaikutti vielä sellainenkin merkillisyys kuin kannustinloukkutyöryhmä, vai oliko sen nimi nyt se, joka aivan erityisesti toimi siihen suuntaan, että kun täällä on hyvin puhuttu nyt esimerkiksi lapsiperheistä, kannustinloukkutyöryhmän työn perusteella tuli sellainen tilanne, että näiltä perheiltä käytännöllisesti katsoen riistettiin se tosiasiallinen tilanne, että lapsiluku olisi vaikuttanut silloin, kun etuuksien suuruuksia määritellään, ja nyt nämä ovat ahdingossa. Jos tässä olisi toimittu silloin toisin, kun vasemmistoliitto sai siitä päättää, niin tämä tilanne olisi nyt kohdallaan. Minusta siinä mielessä olisi reilua kuitenkin palauttaa se mieleen.

Se on totta, että ei tämä poista tätä ongelmaa, mutta vie kuitenkin oikeaan suuntaan. Hallituksen esitys on siinä mielessä hyvä ja tervetullut. Erityisesti ilahduin siitä, mitä ed. Tahvanainen sanoi täällä näistä erityisryhmistä, jotka on nyt tässä otettu tai pyritty ottamaan huomioon, niin että voitaisiin säätää näin.

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä useat edustajat ovat todenneet, hallituksen esitys on oikean suuntainen. Siinä korostuvat oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden periaatteet. Kuten ed. Tahvanainen muun muassa totesi, tästä esityksestä huolimatta on vielä parannettavaa muun muassa lapsituen saamiseksi opiskeluaikana siten, että tuo äitiysrahalla opiskelu, joka ei ole mahdollista, voisi ikään kuin poistua. Se on syytä kirjauttaa tässä keskustelussa eduskunnan pöytäkirjoihin oikean suuntaisena ajatuksena myöskin.

On nimittäin, arvoisa puhemies, todettava, että lapsia synnyttävien äitien keski-ikä on Suomessa kohonnut ja liian usein nuoret parit joutuvat harkitsemaan ensimmäisen lapsen syntymistä juuri siitä näkökulmasta, että odotetaan opinnoissa valmistumisen päättymistä, koska opintososiaalinen tuki ei mahdollista lapsen synnyttämistä opiskelujen aikana siten kuin pitäisi.

Arvoisa puhemies! On syytä myös todeta, että se Lipposen ja Niinistön hallituksen linjaus vaikean laman aikana, että opiskelemaan lähtevä nuori tulee saamaan korkeamman sosiaalisen tuen kuin nuori, joka ei lähde opiskelemaan, osoittautuu tänäkin päivänä oikeaksi ratkaisuksi. Näin pitää olla, kuten silloin aikanaan päätimme.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Opiskelijan isänä ja auskultantin isänä kovasti haluaisin, että opintotukea voitaisiin korottaa enemmänkin kuin on ollut viime aikoina mahdollista, ja olen tästä asiasta jättänyt muun muassa toimenpidealoitteen 9/2003 vp. Siinä itse asiassa olen kiteyttänyt näkemykseni liittyen opintotukeen, opintorahan tasoon ja asumistuen, ateriatuen tasoon. Näkisin, että tämä on myös tärkeä kysymys, johon yhteiskunnan tulee voida panostaa siten, että opiskelijoilla olisi taloudellinen tuki tuossa tärkeässä vaiheessa, kun ammattiin ja tutkintoihin valmistaudutaan.

Hieman pidän ongelmallisena sitä linjausta, mikä on ollut viime vuosina, että mennään tähän paluuseen lainamuotoiseen opintojen rahoittamiseen. Ymmärrän, että raha on yleensä hyvä, vaikka sen saa lainanakin, mutta laina on kuitenkin aikanaan maksettava. Veli on velka otettaessa, veljenpoika maksettaessa, on vanha viisaus. Kun nuoret sitten valmistuvat, niin suinkaan aina ei ole työtä saatavana siihen ammattiin, johon koulutus on hankittu. Sen vuoksi, kun nuorilla on sitten monia muitakin menoja kuin opintolainojen maksaminen, niin on ymmärrettävää, että nuoret vierastavat edullistakin opintolainarahaa, koska se kuitenkin on maksettava, ja aivan kiitettävästi haluavat myös itse hankkia, ansaita rahaa työllä.

Toisaalta siinä on vaarana, että opinnot pitkittyvät, mutta viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että yllättävää kyllä näin ei välttämättä tapahdu. Työn ohessa opiskelu on ollut monella arkipäivää, mutta samalla on saatu kokemusta yhteiskunnasta, kokemusta työelämästä, eri ammateistakin, ja se on tulevaa elämää varten tietysti ihan osaltaan positiivinen asia. Haittapuoli sitten on tietysti se, että kun opiskelija on työssä, niin sitten tulee ikävä yllätys opintotuen takaisinmaksuista, ja tämän aina monet joutuvat kokemaan. Näitäkin kysymyksiä sietäisi jatkossa harkita, kuinka kannustettaisiin myöskin sitä, että opiskelijat itse ansainnalla, työnteolla, myös rahoittavat opintoja.

Täällä viitattiin siihen, että olen myös yksi allekirjoittaja ollut lakialoitteessa, että opintotuki ei olisi riippuvainen vanhempien tuloista. Olen edelleen samaa mieltä, mutta minä nyt katson, että tässä vaiheessa on kuitenkin toimittava sillä tavalla, mikä on nyt realistista. Toivon, että tämä hyvä näkökohta, jonka lakialoitteessa olen halunnut viestittää, voitaisiin jatkossa ottaa huomioon. Pitäisin sitä kyllä ihan oikeudenmukaisena. Niin kuin ed. Särkiniemi sanoi, on ideaaleja, mutta niihin ei aina voida päästä, mutta niitä pitää silti tuoda esille, jotta niitä kohti voitaisiin pyrkiä. Varmastikaan ei ole viimeinen kerta, kun opintotukilakia käsitellään, jotenka seuraavia parannuksia täytyy myös tässä yhteydessä miettiä, ja ennen kaikkea kysymys on opiskelijoitten toimeentulosta, opintorahan nostamisesta.

Todellakin opiskelijan isänä aivan hyvin tiedän, mitä opiskelijan elämä tuolla opintorahalla ja asumistuella on varsinkin silloin, jos joutuu asunnon hankkimaan vielä vapailta markkinoilta. Minä sanon, että monet isät ovat ottaneet minuun yhteyttä siitä, että he haluaisivat isinä auttaa opiskelijoita. Minulla nyt on ollut mahdollisuus auttaa ja tukea ja olen kokenut sen velvollisuudekseni, mutta monet isät sanovat, että heillä ei ole antaa, että jos 10 euroa olisi antaa opiskelijalle, niin olisi hyvä, mutta kun ei ole. Tämän on usea sanonut.

Sitten opiskelijat kokevat myöskin sen epäkohdaksi, että ei ole siinä suhteessa aina ollut mielekkyyttä, kun verrattuna työttömyyteen opiskelu ei ole aina ollut taloudellisesti kannattavin vaihtoehto. No, me tiedämme elämänkokemuksesta, että totta kai opiskelu kaikilla aloilla ja kaikki opiskelu on kannattavaa ja kannustettavaa. Se antaa elämään sisältöä ja kyllä luo sellaista pääomaa, jolla on aina realismia ja jolla on aina tulevaisuus.

Mutta erään asian haluaisin vielä ottaa tässä esille, jota ei ole aiemmin tuotu, vaikka sekin sivuaa tätä, nimittäin opiskelija-alennukset joukkoliikenteessä, junissa, linja-autoissa ennen muuta. Jos meillä joukkoliikenne heikkenee, opiskelijat menettävät tätä tärkeää etuutta, joka nimenomaan maaseudulla ja syrjäisimmillä paikkakunnilla on ensiarvoisen tärkeää. Jos joukkoliikenne heikkenee, niin tämä tärkeä opintotuki, mikä kätkeytyy opiskelijoiden joukkoliikenteen alennuksiin, menettää merkityksensä. Tämän koen hyvin murheellisena aina, kun jokainen linja-autovuoro tai junavuoro, joka saa supistuksen kohdalleen, on juuri myös opiskelijoille hyvin kielteinen menetys.

Arvoisa puhemies! Tässä hyvässä esityksessä on askeleita oikeaan suuntaan, mutta meillä pitää olla myöskin näköaloja tästä eteenpäin.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Kettunen nyt kehui Matti Vanhasen hallituksen ohjelmaa ja niitä saavutuksia, että ovat hallituksen tekemiä nämä hyvät teot opiskelijoita ajatellen, niin ainoa, mitä Matti Vanhasen hallitus on antanut tänne, on ministeri Karpelan tekemä esitys lainapainotteisesta opintotuesta. Kaikki muut on tehty täällä eduskunnassa. Ed. Rask toi minun mielestäni erittäin hyvin esille sen, että eduskunta on tehnyt nämä kaikki parannukset tänne opintotukilakiin.

Kun sitten ed. Särkiniemi sanoi vielä, että nyt tulevat myöskin nämä monilapsiset perheet huomioiduiksi ym. erityisryhmät, niin tämänkin nyt on meidän valiokuntamme tänne omaan lausumaansa laittanut, että näin pitää edistää tätä kokonaisuudistusta, että toisen asteen koulutuksessa myös niille opiskelijoille opintotuki tulee vastaamaan myös näitä näkökohtia tulevaisuudessa ja yleensä tämä opintotuki. Toisin sanoen vahvassa asemassa, kun näitä asioita on viety eteenpäin, on ollut kyllä eduskunta eikä Matti Vanhasen hallitus.

Vielä tästä takaisinperinnästä. Kyllä täytyy sanoa, että tästä takaisinperinnästä, jos jostakin, on varmasti tiedotettu Kelan taholta ja myöskin opiskelijoille. Tämä tiedottaminen on ollut edellisessä valiokunnassa jo vahvasti esillä ja kaikissa näissä päätöksissä, mitä eduskunnassa on tehty. Kyllähän siinä samalla kasvatetaan myöskin näitä opiskelijoita vastuullisiksi omassa taloudessaan ja taloudenhoidossaan, joten kyllä minä katson, että tätä asiaa on ainakin viety kiitettävästi eteenpäin.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Särkiniemi, joka palasikin juuri saliin, puhui aikaisemmin kannustinloukkutyöryhmästä. On totta, aivan kuten ed. Särkiniemi sanoi, että kannustinloukkutyöryhmän työskentely silloin 1995 ja 1996 oli hyvin tiukkalinjaista erityisesti monilapsisia perheitä kohtaan. Mutta väitän, että jos siinä työryhmässä ei olisi istunut vasemmistoliiton silloinen perusturvaministeri Terttu Huttu-Juntunen, se linja olisi ollut vielä tiukempi. Kyllä tuolla työryhmällä oli aika nuiva suhtautuminen monilapsisia perheitä kohtaan, ja se näkyi hyvin monissa eri lainsäädännöissä, joita silloin tehtiin, ja olin siitä kyllä erittäin surullinen.

Mutta haluan muistuttaa vielä siitä, että Lipposen hallitusten aikaan ei kuitenkaan opintotukea ajettu lainapainotteiseen suuntaan, (Ed. Dromberg: Ei, ei!) niin kuin Vanhasen hallitus on ajamassa. Sillä on aika iso tämmöinen linjapäätöksen merkitys, ollaanko nyt Suomessa siirtymässä sellaiseen linjaukseen, että lainapainotteisuutta alettaisiin lisätä jatkossakin, jos keskusta on hallituksessa, vai olisiko keskusta jatkossa sitten tällaisella hyvinvointivaltiolinjalla, missä yhteiskunta vastaa mieluummin opintorahan muodossa tästä opiskelijoiden tuesta.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen esitys on toki parannus, kuten ed. Oinonen totesi. Täällä on askelia parempaan suuntaan, mutta ne askelet ovat kyllä niin lyhyitä, että kyllä siinä hallitus kävelee omilla varpaillansa opiskelijoitten kustannuksella. Siinä mielessä tämä on todella vaatimaton. En väitä, ettei se todella ole oikean suuntainen, mutta se on todella vaatimaton parannus.

Opiskelijat ovat yksi suuri ryhmä, joiden köyhyys tässä maassa on lisääntynyt. Hallituksen toimet, mitä se on tehnyt, ne vähäiset toimet, eivät ole sitä olleet suinkaan vähentämässä, vaan entisestään ahdinko on lisääntynyt. Täytyy muistaa, että opintorahahan on ollut pitkään jo saman suuruinen. Se on jäänyt runsaasti jälkeen, ja tässä tapauksessa vielä, kun tässä on nämä kaksi eri porrasta, toisen asteen opiskelijoitten osalta on vielä tämä suurempi ongelma ja nämä vanhempien tulorajat. Minä ihmettelen kyllä eräitten kokoomuslaisten kantaa siinä, että suurituloisille kyllä hyväksytään veronalennukset mutta sitten opiskelijoitten kohdalla niitä tulorajoja ei haluttaisi nostaa. Tosin täällä on kyllä toisenlaisiakin mielipiteitä kokoomuksen taholta esitetty, mikä on syytä panna merkille.

Mielestäni tässä tilanteessa tämä ed. Valppaan tekemä muutosesitys on enemmän kuin paikallaan. Valtion erittäin, sanotaanko, kohtuullisen hyvässä taloudellisessa tilanteessa olisi kaikki mahdollisuudet hoitaa tämä asia nyt sillä tavalla kuntoon, että tähän ei tarvitsisi lakialoitteita tehdä. Kun katselin tuota listaa, niin siinä olivat sekä hallituspuolueitten että opposition kansanedustajat tehneet saman suuntaisia lakialoitteita tusinoittain. Kyllä tämä asia on tiedossa, mutta poliittinen tahto näyttää puuttuvan edelleenkin hallitukselta.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen luullut, että ed. Huotari ja vasemmistoliitto ovat köyhän asialla. (Ed. Kuoppa: Niin ollaan, opiskelijat ovat köyhiä!) Laajasti puolustatte, että kaikki suurituloistenkin alle 20-vuotiaat lapset tulorajoista riippumatta pitäisi nyt oikeuttaa opintotukeen. Voin sanoa, että kyllä teidän esitystänne kannatan, mutta yllättäväähän on vasemmistoliiton taholta tällainen esitys. Keskusta ja SDP vastuullisesti kehittävät opintotukea hallitusohjelman pohjalta.

Kun täällä on kerrottu, että hallitus ei ole riittävästi asian eteen tehnyt, niin olen ymmärtänyt, että täällä eduskunnassa kuitenkin hallituspuolueilla on enemmistö eli hallituspuolueiden tahdon mukaisestihan tätä on enemmistön mukaisesti kehitetty ja vahvasti tuotu myös esille, että nyt olisi lainapainotteiseksi kehitetty opintotukea. Oletteko te tarkemmin lukeneet sitä esitystä? Tämän hallituksen esityksen mukaisesti eduskunta päätti, että lainasta saa nyt 30 prosenttia anteeksi, kun opiskelee määräajassa. Eipä ole aiemmin tuota anteeksi opintolainoista saanut. On ihan maksettu korkojen kanssa kaikki.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Yhdyn ed. Drombergin näkemykseen siinä, että eduskunnan rooli on ollut aivan ratkaiseva näissä opintotukiasioissa. Hallituksen tekoja on todella ollut vain tämä lainapainotteinen opintotuki, joka tuotiin. Se on osoittautunut täydeksi sudeksi. Se ei kelpaa kenellekään, tämä lainapainotteinen opintotuki. Ei siinä ole mitään kannustavia elementtejä. Tämä oli erittäin surkea esitys.

Mitä tulee sitten tähän toisen asteen opiskelijoitten tilanteeseen, niin minä ja monet muut, niin kuin ed. Drombergkin, olemme olleet oppositiossa ja hallituksessa samoilla linjoilla. Olemme halunneet tehdä toisen asteen opiskelijoiden opintotuen tasavertaiseksi muiden opiskelijoitten kanssa. Tämä on ollut se peruslähtökohta, mistä on lähdetty. Muun muassa ed. Gustafsson on ollut myöskin innolla tässä puuhassa mukana. Toivonkin, että ed. Gustafsson käyttää puheenvuoron vielä tästä asiasta. Uskon, että hänen näkemyksensä on kyllä meidän linjoillamme tässä.

Sitten voisi vielä todeta, että keskustan linja on ollut tässä varsin haparoiva. Ed. Oinonen kyllä rehellisesti tunnusti, että tässä pitää tosiasiat ottaa huomioon eli puoluekuri, tai mikä hallituskuri se nyt sitten on. Mutta esimerkiksi ed. Rantakangashan oli innolla juuri tukemassa niitä asioita, mistä minä täällä nyt tänä iltana puhun, mutta ei ed. Rantakangasta enää näy täällä. Varsin monet keskustalaiset allekirjoittivat sen aloitteen, ja nyt he ovat varmaan lipeämässä tästä omasta aloitteestaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Kettuselle. Kun hän puhui vastuullisista, niin hän varmaan on vastuullinen ryhmänsä jäsen, mutta usein kyllä häntä heiluttaa koiraa eli hallitus ja hallitusohjelma ja sen tulkinnat heiluttelevat sitten eduskuntaryhmiä. Näin voi todellakin sitten tapahtua, ei niin, että se ajatus lähtisi aina täältä eduskunnan salista, vaan ikään kuin kulloisenkin hallitusryhmän pitäisi nauttia hallituksen luottamusta.

Mutta mitä tulee sivistysvaliokunnan mietintöön 3/2006, niin tässä oleva ed. Valppaan vastalause on hyvin perusteltu, ja nimenomaan se, että vanhempien tuloja ei oteta huomioon tämän lain mukaista opintotukea myönnettäessä, on kyllä yhdenvertaisuuden näkökulmasta hyvä perustelu ja myös sen takia, että eivät vanhemmat nyt välttämättä ole aina antamassa tuloistaan huolimatta tukea opiskelijoille, taloudellista tukea lapsilleen — se on hyvä pitää aina mielessä. Juuri tällä tavallahan, sama periaate, meillä on myös lapsilisissä eli niin, että ne eivät ole ainoastaan vähemmän ansaitsevien ihmisten saatavissa, vaan ne ovat kaikkien tuloluokkaperheiden lapsille ihan vanhempien tuloista riippumatta.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Jos vielä sallitte tämän merkittävän yhteiskuntapoliittisen keskustelun jatkuvan tässä, niin siihen lyhyesti.

Ed. Drombergille sanoisin vain, että tietysti noin voi asiaa katsoa, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että valiokunnassa ei liikahda mikään eteenpäin, elleivät hallituspuolueet ole sitä mieltä, että niin tehdään. Merkittävää kai on se, että viime kaudella opposition tämän suuntaiset esitykset eivät menneet läpi, niin että on se kuitenkin siinä mielessä vähän eri tilanne. Kyllä Vanhanen tästä sulan hattuunsa nyt kuitenkin saa.

Pitää vielä sanoa siitä, mitä ed. Valpas täällä vastalauseessa esittää, että jos rahaa olisi, niin nimi alle. Minä olisin samaa mieltä, ei siinä mitään (Ed. Valpas: Jos olisitte oppositiossa, olisitte sitä mieltä!) — minä olen tätä mieltä myöskin hallituksessa, jos rahaa olisi — mutta taas toisaalta olen sitä mieltä, mitä ed. Kettunen tässä sanoi, että nyt, kun jaetaan niukkuutta, kyllä se näkökulma on kuitenkin perustellumpi, ja täytyy voida sanoa sillä tavalla, että tässä tilanteessa vasemmistoliiton kanta ei kyllä nyt ehkä ole sen perinteisen köyhiä suosivan linjan mukainen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas käytti täällä vertauskuvaa, että lainapainotteinen opintotuki on osoittautunut sudeksi. Minäpä näin tänään aamuvarhaisella Haapamäen ja Keuruun välillä eduskunnan tälle työviikolle tullessani ihka oikean suden pellolla. (Ed. Pulliainen: Sehän on hienoa!) Mutta tämä opintotuki ei varmaan tuota näkemääni aitoa sutta tarkoittanut, vaan tarkoitti sitä, että opintolainaa eivät opiskelijat tahdo ottaa, koska siinä on se haittapuoli, että laina on maksettava ja on muitakin menoja. Minä toivon, että jatkossa opintotuessa voitaisiin ottaa huomioon entistä enemmän opintorahan korottaminen. Lainakin tietysti sallittakoon vaihtoehtona sille, joka haluaa sitä ottaa. Lainahan on aina ollut vaihtoehto. Kun itsekin aikoinaan opiskelin, se oli vaihtoehto, mutta aikanaan se sitten oli maksettava. Näin ollen tiedän, että se ei ole juuri se kaikkein tavoiteltavin malli. Toivon, että jatkossa voidaan keskittyä opintorahan asianmukaiseen korottamiseen.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella opintotukea on kehitetty määrätietoisesti: ateriatuen korotus, asumistuen vuokrakaton korotus, opintolainavaihtoehdon luominen opintorahan ohelle sekä nyt tämä toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajan nosto. Yhteissumma näillä kehittämistoimilla on vuositasolla 60 miljoonaa euroa. Ei se ole ihan pieni summa. Se on kumminkin selvästi eteenpäin.

Toisen asteen koulujärjestelmä on luotu hyvin pitkälle lähikouluperiaatteella, elikkä kotoa käsin käydään koulua. Se on yhdessä luotu, ja siihen sisältyy ilmainen opetus, ilmainen kouluateria, ilmainen asuntola siellä, missä se on. Sitten on vielä tämä opintotukijärjestelmä, joka nyt selvästi vielä kehittyy myönteiseen suuntaan. Meidän pitää olla tyytyväisiä tähän parannukseen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kettunen totesi, että on ainoalaatuista, että saa 30 prosenttia opintovelkaansa anteeksi, jos hyvin opinnoissaan menestyy. Ei se ainoalaatuista, arvoisa puhemies, ole. 60-luvulla ja 70-luvulla inflaatio laukkasi 17—20 prosentin vuosivauhtia parhaimmillaan ja söi kaikki opintovelat pois mukavasti, niin että sillä ostovoimalla kun oli duunissa sitten, sai kaikki anteeksi ja vähän päälle vielä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! En epäile, etteikö tilanne olisi ollut juuri noin kuin ed. Pulliainen kertoi, mutta en kyllä toivo sen tyyppistä opintolainavähennystä näihin päiviin kuin silloin oli.

Mutta pakko on vielä ed. Valpasta kommentoida, että mitenkähän se nyt sudeksi tämä uusi opintolainasysteemi on pystynyt osoittautumaan, kun se ei ole vielä ensimmäistä kokonaista vuottakaan ollut toimessa. Eivät ne opiskelijat, jotka ottivat vuonna 2005 syksyllä opintolainaa, ole ensimmäistä vuottakaan vielä opiskelleet, mutta Valpas jo tuomitsee sen täydeksi sudeksi.

Jos äsken valitsin sanani vähän epätarkasti, niin kyllä vielä selkeästi sanon, että en sinällään kannata missään nimessä ed. Valppaan vastalausetta, mutta asia on sinällään hyvä. Haluaisin kyllä kysyä, eikö vasemmistoliiton mielestä olisi kuitenkin tärkeämpää parantaa esimerkiksi monilapsisten perheiden opintotukiehtoja.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aikanaan vuonna 95 täällä käytiin lapsipoliittista keskustelua siinä vaiheessa, kun lapsilisiä leikattiin. Silloin opetettiin kyllä kovasti sitä niinpäin, että näiden etuuksien pitäisi olla kaikilla lapsilla samat. Ja kyllä minä nämä nuoretkin koen lapsiksi vielä. Silloin sanottiin siitä, miksi lapsilisiä ei voi porrastaa esimerkiksi, jotta se on ainut sosiaalipoliittinen etuus, jotta muka rikkaatkin maksavat veroja. No, se on ihan höpöjuttu semmoinen perustelu, koska meidän verojärjestelmämme ovat tiiviit ja kaikki tietävät jokaisen tekemiset. Sen takia tässä joutuu aika pahaan paikkaan, miettimään, eikö näissä opintotukiasioissa pitäisi olla saman tyyppinen linjaus, niin kuin tässä aikaisemmin jotkut puhujat ovat todenneet myös, miksi asettaa eriarvoiseen asemaan nuoria ja lapsia, koska välttämättä vanhemmat eivät anna rahaa ja voi olla aika ahtaalla olevia nuoria ihmisiä. Jos välit ovat heikot, niin rahaa ei vaan tipu. Siinä mielessä tämä olisi semmoinen yksi perustelu kyllä. Miksi ei voitaisi kuvitella näinpäin, että tähän löytyisi sen verran mania, jotta hoidetaan tämä? Kaikki olisivat sitten tasavertaisessa asemassa.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Pidän ed. Särkiniemeä erittäin järkevänä henkilönä, ja kun hän nyt sitten sanoi, että "nyt kun jaetaan niukkuutta", niin haluan kysyä, mikä se niukkuus on, koska Suomi on paremmassa taloudellisessa tilanteessa kuin aikoihin. Ja nythän on kysymys siitä, mitä painotetaan: painotuksesta, osaamisesta, koulutuksesta, joka on se menestystekijä, jolla me kansainvälisestikin kilpailemme. Tässä on samalla myöskin kysymys näistä arvoista, joita viedään eteenpäin.

Nyt kun ed. Särkiniemi myöskin sanoi, että se on hallitus, joka määräilee ja komentelee tuolla valiokunnassa, että mitä tehdään, niin kyllähän minun mielestäni tulivat esiin nimenomaan nämä monilapsiset perheet ja kokonaisuudistuksen tarve ja toisen asteen opiskelijoiden tuki vahvasti nimenomaan opposition puolelta elikkä kyllä hallitus taipui opposition kanssa yhdessä viemään näitä tärkeitä asioita eteenpäin. Siitä tietysti kiitos, että pääsimme yhteisnäkemykseen. Ja jos puhutaan siitä, että edellisellä kaudella, jolloin ed. Jukka Gustafssonkin oli mukana, kyllä tehtiin erittäin hyvää yhteistyötä opposition kanssa, siinä mielessä tämä on vaan parantunut nyt kyllä tämä meidänkin valiokuntamme yhteistyö siitä, mitä se alkuaan oli. Siitä kiitos teille, että olette tulleet mukaan myöskin niihin tärkeisiin hankkeisiin, joita viedään eteenpäin.

Ed. Hänninen sanoi, että toisen asteen koulutuksessa olevien ei tarvitse enää matkustella pitkiä matkoja. Nyt kun tulee palvelurakenneuudistus ja kuntauudistus, niin minusta tuntuu, että tilanne muuttuu täysin. Silloin entistä enemmän joudutaan asumaan sellaisilla paikkakunnilla, joilta, siis kotoa, ei voi yhteyksiä taata. Tänä päivänäkin se on ihan nykypäivää, että muutetaan toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Se ei ole mikään peruste.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaisena sivistysvaliokunnan jäsenenä saanen todeta eduskunnan pöytäkirjoihin sen, että tässä on käyty erittäin perusteellista ja laajahkoa keskustelua, mutta nyt jo viimeiset puolisen tuntia on levy kyllä vähän pyörinyt saman nauhan kohdalla.

Mutta tärkeästä asiasta on tietysti kysymys. Kahteen asiaan kiinnittäisin itse nyt huomiota, ja yksi on se, että keskiasteen ja nimenomaan ammatilliset opiskelijat ansaitsevat kyllä tässä tilanteessa erityishuomion niistä syistä, joita tämän päivän ja lähitulevaisuuden työelämä Suomessa odottaa. Ja ehkä nyt synteesinä tästä keskustelusta, jossa nyt nokitellaan opposition ja hallituspuolueitten välillä: Annan kyllä suuren arvon tälle sivistysvaliokunnan yhteiselle lausumaehdotukselle, jossa tämä todellisuudessa kuitenkin eriarvoistava opintotukijärjestelmä nyt pannaan tarkempaan syyniin. Jos puhemies sallii, niin totean, että tässähän lukee näin: "- - toisen asteen opiskelijoiden opintotukijärjestelmän toimivuus selvitetään pikaisesti kokonaisuutena ja varmistetaan opiskelijoiden välinen yhdenvertaisuus sekä ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin." Käydyn keskustelun aikana erityisesti sosialidemokraattiset koulutuspolitiikan edustajat, edustajat Rask ja Tahvanainen, mutta myöskin monet muut, ed. Valpas mukaan lukien, ovat edustaneet tässä kyllä pidemmällä aikavälillä tällaista oikeaa linjaa, että kyllä keskiasteen opiskelijat tulee ottaa tämmöisen tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen kohtelun piiriin yhteiskuntatalouden sallimissa rajoissa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Oli mukava kuulla, että ed. Gustafsson antaa arvoa tämmöiselle pitkäjänteiselle toiminnalle. Tämä toiminta on ollut aivan erilaista kuin keskustan. Keskustan edustajat, kun he ovat oppositiossa, lupaavat vaikka mitä, niin kuin tässä toisen asteen opiskelijoiden kohdalla. Sitten kun mennään hallitukseen, niin kelkka kääntyy. En minä kyllä ihmettele yhtään, jos todetaan sitten monesti, että kepu pettää aina. (Ed. Gustafsson: Eipäs nyt liioitella sentään!)

Mutta vielä ed. Kettuselle: Tämä lainapainotteinen opintotuki ei käy kaupaksi opiskelijoille. Tästähän on jo kokemuksia olemassa. Tämä on jo selvitetty asia, eikä tämä ole mikään minun käsitykseni tästä asiasta, vaan tätä on selvitetty ja todettu, että ei mene kaupaksi. Ja, arvoisa puhemies, syyhän on tietenkin se, että opiskelijat eivät uskalla ottaa lainaa, koska monilla aloilla työnsaanti on opiskelun jälkeen hyvin epävarmaa ja monesti ovat edessä myöskin pätkätyöt. Kyllä sitä lainan ottamista nyt varotaan ihan sen takia. Ja sen takia se on susi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä keskustelu hallituksen esityksestä 9/2006 osoittaa, kun puhutaan niukkuuden jakamisesta, että sitä niukkuutta voidaan jakaa niin paljon kuin menokehykset sallivat. Sehän on se, mikä sitä estää. Suomen bruttokansantuote viime vuonna ennakkolukuna on noin 155 miljardia euroa, 155 000 miljoonaa euroa eli noin kaksinkertainen verrattuna bruttokansantuotteeseen 1995. Eli ei rahasta ole pula, vaan kysymys on siitä, mihin se käytetään ja kuinka paljon investoidaan tulevaisuuteen. On selvää, että opintotuen kaikenlainen kehittäminen, opintorahan lisääminen on kansallisesti tarkasteltuna investointi tulevaisuuteen. Ainoastaan kehittämällä opiskelua, tietämistämme, osaamistamme, niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtaja ed. Drombergkin totesi, voimme valmistautua tulevaisuuteen. Tässä mielessä ei ole mistään väärästä, huonosta investointikohteesta kysymys, vaan välttämättömyydestä.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olisi ollut hyvä lopettaa tuohon ed. Gustafssonin puheenvuoroon, mutta pakko on nyt kuitenkin ed. Valppaalle vielä sanoa, kun hän vahvasti toi esille, että tämä uusi opintolaina ei mene kaupaksi, että kyllä yksi syy on myös siihen, että varsin monet tulevat toimeen opintorahalla. Tiedän useita tuttuja, jotka sanovat, että heille riittää opintoraha ja asumistuki. Ja voin vakuuttaa ammatillisen oppilaitoksen virkavapaalla olevana rehtorina, että kyllä kannan huolta toisen asteen ammatillisen koulutuksen kehittämisestä ja opintotuesta sinällään, mutta sitä pitää määrätietoisesti ja vakaasti kehittää. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen suorittaneethan keskimääräistä useammin ryhtyvät yrittäjiksi, jos verrataan korkea-asteen suorittaneisiin. Tässä tuli vaan mielleyhtymä, että kun se opintotuki nyt paranee sinne korkea-asteelle siirryttäessä, niin vieköhän se sitten osittain niitä yrittämishaluja. Toivottavasti täällä eduskunnassa ei aleta hyysätä niitä nuoria sillä tavalla pilalle, että yhteiskunta hoitaa kaiken ja he eivät ota itse vastuuta elämästään ja toimeentulostaan. Myös se puoli pitää tuoda samalla esille, kun ollaan vahvasti kehittämässä yhteiskunnan tukijärjestelmää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä valiokunnan puheenjohtaja ed. Dromberg mainitsi tärkeän asian näitten toisen asteen koulumatkojen pitenemisestä. Kun meillä harvennetaan kouluverkkoa vaikkapa lukioverkon osalta, niin minä aivan havahduin siihen, että eräiltä osin me palaamme ajassa 50 vuotta taaksepäin. Esimerkiksi näin tapahtuu, kun lukiot yhdistetään ja maaseudulle tulee suurlukioita ja lukiomatkat pitenevät. Jos tämä olisi tapahtunut 20—30 vuotta sitten, tilanteessa ei olisi ollut ongelmia, kun joukkoliikenne toimi maaseudulla. Olen nyt tuota kysymystä oikein tarkkaillut ja selvitellyt. Tilanteessa mennään 50-luvulle, aikaan, jolloinka maaseudulla liikuttiin hevosella, koulumatkat tehtiin suksilla, polkupyörällä. Ei ollut mopedeja, autoista puhumattakaan. Palataan aikaan, jolloinka oppikoulua tai ammattikoulua käyvät asuivat koulukortteereissa muilla paikkakunnilla. Nyt mennään tämän keskittävän linjan myötä eräillä paikkakunnilla tuohon samaan tilanteeseen joko niin, että vanhemmat kyyditsevät muutamia kymmeniä kilometrejä koululaisia päivittäin, tai sitten kun koululaiset saavat ajokortin, he ehkä itse voivat, jos varaa on autoiluun, hoitaa matkan autoilla. Mutta kun maaseudun joukkoliikenne on loppunut liian monelta kylältä, niin meillä tapahtuu eriarvoistumista siten, että me palaamme tilanteessa ei 60-luvulle, vaan 50- ja 40-luvuille, jolloinka linja-autoliikennettä ei vielä kovinkaan paljon ollut. Elikkä tämmöinen tilanne meillä on todella tapahtumassa kouluverkon harventumisessa, niin että kiitän, että valiokunnan puheenjohtaja Dromberg kiinnitti tähän huomiota.

Sitten vielä palaan tuohon opintotuki-, opintorahakysymykseen, lainakysymykseen. Ed. Gustafsson käytti täällä puheenvuoron, johon oikeastaan monilta osin tämä keskustelu olisi voitu päättää. Mutta ed. Pulliainen toi tärkeän näkökohdan esille. Silloin kun itse aikanaan opiskelin ja monet muut, niin laina oli kovaa valuuttaa silloin, kun se otettiin, sillä oli silloin reaali ostoarvo, mutta sitten muutaman vuoden päästä, sitten kun tuli sen lainan maksun aika, kun inflaatio laukkasi tuommoista 15—16 prosenttia, niin se maksettava lainan reaalihinta jostakin 2—3 prosentin korosta huolimatta oli tuntuvastikin laskenut. Silloin tietyllä tavalla laina oli hyvää rahaa ja silloin oli varmuus työpaikan saannista. Nyt ei opiskelijoilla välttämättä sitä ole. Huolimatta siitä, että puhutaan työvoimapulasta, niin monilla aloilla ihmisiä laitetaan pois työtehtävistä ja ei välttämättä ole varmuutta työpaikasta opintojen päättyessä. Elikkä kyllä minä olen hyvin huolestunut tuosta linjasta, jos meillä lähdetään siitä, että opinnot rahoitetaan lainalla, sillä nuorilla perheillä on, sitten kun perhe perustetaan, perheenperustamismenot, asumismenot, monet menot. Ja sitten vielä kysytään, miksi tähän maahan ei synny lapsia. Kyllä meidän pitäisi panostaa nuoriin perheisiin, ja se alkaa kyllä jo sieltä opiskelijoista.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Jos ihan lyhyesti kertaisin tämän hallituksen opintotukipolitiikan lyhyen historian, niin ideahan oli se, että siirryttiin tähän lainapainotteiseen malliin, koska kuviteltiin, että silloin opiskelijat ottavat tätä lainaa ja valmistuvat nopeasti. Mutta totuus on se, kuten täällä on käynyt jo ilmi esimerkiksi ed. Valppaan puheenvuorossa, että tämä malli ei opiskelijoita kiinnosta. He eivät uskalla ottaa lainaa ehkä juuri siitä syystä, minkä ed. Oinonen äsken sanoi. Se omavastuuosuus on liian suuri, ja toisaalta myöskin riski siitä, ettei saa työpaikkaa, on liian iso, jolloin sitä lainaa ei arvata ottaa. Kaikkein mielenkiintoisinta tässä on se, että jos olisi vähääkään silloin, ennen kuin tämä asia päätettiin, kuunneltu opiskelijajärjestöjä, olisi havaittu, että tämä asia oli täysin tiedossa jo silloin, kaikki opiskelijajärjestöt sanoivat tämän jo silloin. Jos me nyt haluamme opiskelijoiden asemaa oikeasti parantaa, niin korotetaan sitä vapaata tulorajaa ja sitä kautta mahdollistetaan, että työnteon kautta opiskelijat saavat parempaa toimeentuloa ja apua elämäänsä.