Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on valtiontilintarkastajain kertomusta vuodelta 2003 koskeva valtiovarainvaliokunnan mietintö. Eduskunnassahan on ollut käynnissä työ, joka on liittynyt siihen, miten valtiontalouden parlamentaarista valvontaa uudistetaan, ja tämä työ on tälläkin hetkellä "vaiheessa" — lausuntoja työryhmämietinnöstä on annettu — ja tässä vaiheessa ei ehkä ole syytä sen kummemmin problematisoida tätä kysymystä.

Valtiontilintarkastajain kertomus vuodelta 2003 on käsitelty valtiovarainvaliokunnassa normaaliin tapaan. Hyvää on mielestäni se, että valtiovarainvaliokunnassa useat eri jaostot ovat, itse asiassa valtaosa jaostoista, osallistuneet tämän mietinnön valmisteluun. Jaostot ovat käsitelleet asioita oman toimialansa mukaisesti.

Valiokunta on käsitellyt kymmentä kannanottoa, jotka Valtiontilintarkastajain kertomuksesta löytyvät, ja esittelen ne tässä lyhyesti.

Ensimmäinen on kysymys eräästä kehitysyhteistyön instrumentista eli korkotuesta, yrityksille maksettavasta korkotuesta. Kertomuksessa valtiontilintarkastajat ottavat korkotukea kohtaan melko kriittisen kannan. Erityisesti puututaan siihen, onko oikein asiantila, jossa nimenomaan voimakkaasti kasvava talous Kiina on suurin suomalaisten korkotukiluottojen saaja.

Valiokunta on käsitellyt kysymystä korkotuista yleisemminkin. Ulkoministeriössä on tällä hetkellä menossa työ, jossa korkotukiluottojen ongelmiin pyritään löytämään ratkaisuja ja tälle kehitysyhteistyöinstrumentille pyritään löytämään nykyistä paremmat kriteerit, jotta myös korkotukiluottoinstrumentilla voitaisiin palvella niitä päämääriä, joita suomalaisella kehitysyhteistyöllä ylipäätänsä on, joista köyhyyden vähentäminen on se kaikkein keskeisin.

Valiokunta viittaa tässä yhteydessä myös tapaukseen, Instrumentariumin toteuttamaan sairaalatarvikkeiden vientiluottohankkeeseen Costa Ricassa, ja valitettavasti on todettava, että sen jälkeen, kun valiokunta edellisen kerran kiinnitti huomiota tähän Costa Rican tapaukseen, selvityksistä on käynyt ilmi, että näistä Instrumentariumin viemistä laitteista hyvin suuri osa ei Costa Ricassa tälläkään hetkellä ole käytössä.

Valiokunta toteaa, että korkotukiluottohankkeet eivät voi perustua yksittäisten yritysten intresseihin kohdemaissa. On tärkeää, että korkotukiluotot määritellään selkeästi kehitysyhteistyöinstrumentiksi ja että ulkoministeriö on näiden hankkeiden valmistelussa mukana nykyistä tiiviimmin. Arvoisa puhemies! Tämä kannanotto tulee varmasti hyvään aikaan. Nyt kun ulkoministeriössä tämän instrumentin käyttöä ylipäätänsä pyritään uudistamaan, niin ministeriössä varmasti voidaan ottaa sekä nämä valtiontilintarkastajien että valiokunnan kannanotot huomioon.

Arvoisa puhemies! Toinen kannanotto koskee sakon muuntorangaistusjärjestelmää. Tämä on kysymys, joka on ollut itse asiassa esillä myös hyvin pitkään. Suomalaisissa vankiloissahan sakkovankien lukumäärä on melko suuri, ja on odotettavissa, että tänä vuonna sakkovankien määrä tulee vielä voimakkaasti kasvamaan, koska ulosoton uuden tietojärjestelmän käyttöönottoon liittyvistä vaikeuksista johtuen näiden sakkovankien pääsy vankiloihin istumaan näitä muuntorangaistuksia on viivästynyt.

Kriminaalipoliittisessa keskustelussa on ylipäätänsä pohdittu sitä, onko oikea se tapa, että sakkorangaistus varattomien ihmisten kohdalla muuttuu vankeusrangaistukseksi. Tämähän ei ole esimerkiksi Ruotsissa tapana. Oikeusministeriössä tätä asiaa on selvitetty, ja valiokunta tässä yhteydessä kuuli myös siitä, minkä tyyppistä valmistelua oikeusministeriössä on meneillään. Yhtenä vaihtoehtona varmasti harkitaan myös sellaista mallia, jossa ei varattomien sakkoja muunneta vankeudeksi. Toisaalta käsittelyn yhteydessä on ollut esillä myös joitain hieman pehmeämpiä miedonnuksia tähän sakon muuntojärjestelmään, jolloin huomioon otettaisiin myös valtiontilintarkastajien toteama huoli siitä, että jos sakon muuntojärjestelmää ei lainkaan olisi olemassa, se veisi pohjaa sakkorangaistuksen uskottavuudelta.

Valiokunta toteaa, että on tärkeää, että kun selvitysmiesten ehdotusten pohjalta on tarkoituksena vielä tämän kevään aikana antaa hallituksen esitys muuntorangaistussäännöksistä, tätä asiaa nyt sitten myös valtiontilintarkastajien ja valiokunnan kannanottojen pohjalta pohditaan. On varmasti perusteltua, että nämä esitykset tänä keväänä saataisiin.

Arvoisa puhemies! Kolmantena asiana on käsitelty aluekeskusohjelmia ja niiden toimivuutta. Ehkä yleisesti voisi todeta sen, että valtiontilintarkastajienkin kannanotot ovat kohtuullisen myönteisiä ja että aluekeskusohjelmilla katsotaan saadun aikaan sellaisia asioita, kuin on haluttu. Ehkä erityisesti asiantuntijakuulemisen aikana kiinnitettiin huomiota siihen, että aluekeskusohjelmat ovat toimineet paremmin ehkä keskisuurilla kaupunkiseuduilla, missä ne ovat tuottaneet sellaista yhteistyötä, jota muuten ei olisi tapahtunut. Todetaan myös se, että aluekeskusohjelmien ja maakuntaohjelmien yhteistyö voisi toimia paremmin ja silloin myös maaseudun kehittäminen nivoutuisi paremmin aluekeskusohjelmiin. Lopuksi valiokunta viittaa palvelurakennehankkeen uudistuksiin ja siihen, että aluekeskusohjelmissa voi myös näihin uudistuksiin olla oma linkkinsä.

Neljäntenä kysymyksenä turvallisuus- ja puolustusjaosto on käsitellyt puolustusmateriaalihankintoja. On otettu kantaa muun muassa siihen, mikä on kotimaisten hankintojen määrä, ja toisaalta pohdittu sitoumusvaltuuksia, joita valiokunta on käsitellyt aikaisemminkin. Valtuuksien käytön yhteydessä on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että valtuuksia annettaessa olisi mahdollisimman hyvin oltava arvio siitä, mitkä ovat kokonaiskustannukset, että valtuuksia ei käytettäisi puolustusmateriaalihankinnoissa siten, että tulevat kustannukset ovat peitossa.

Arvoisa puhemies! Viidentenä asiakokonaisuutena käsitellään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen antamaa muuntokoulutusta. Valiokunta yhtyy siihen valtiontilintarkastajien näkemykseen, että muuntokoulutuksen seuranta ja sen tuloksellisuuden arviointi on tärkeää. Ongelmia on ollut Esr-rahoituksessa, ja valiokunta viittaa tulevaan ohjelmakauteen, että niihin ongelmiin, joita muuntokoulutuksessa on ollut, voidaan puuttua, kun uusi Esr-ohjelma tulee käyttöön.

Arvoisa puhemies! Taiteen ja kulttuurin tukemisesta on erityisesti nostettu esiin asia, joka on ollut myös valiokunnan budjettimietinnöissä näyttävästi esillä. Kysymys on teattereiden toiminnan rahoituksesta. Siinä ongelmat oikeastaan ovat kiteytyneet siihen, että teattereiden valtionosuuden perusteena olevissa yksikköhinnoissa ei ole indeksitarkistuksia. Valtiontilintarkastajat ja myös valiokunta viittaavat tämän vuoden talousarviosta annettuun mietintöön, jossa todetaan, että teattereiden valtionosuusjärjestelmää tulisi uudistaa niin, että se ottaa tämänhetkistä paremmin huomioon yleisessä kustannuskehityksessä tapahtuneet muutokset.

Lopuksi valiokunta myös viittaa siihen, mitä valiokunta itse on todennut siitä, miten kirjastomäärärahoja siirretään budjettivaroista katettavaksi.

Arvoisa puhemies! Maataloustukien valvonnasta on myös kannanotto, samoin infrastruktuurihankkeiden rahoittamisesta. Ne ovat molemmat asioita, joita on käsitelty budjetin yhteydessä ja tullaan ilmeisesti käsittelemään myös tämän kehyspäätöksen yhteydessä.

Yhdeksäntenä asiana käsitellään työsuojeluhallinnon toimivuutta ja kykyä vastata työelämässä esiintyvien ongelmien ratkaisemiseen. Tässä kohtaa mietinnössä löytyy ehkä jonkin verran myös jännitettä valtiontilintarkastajien kannanottojen ja valiokunnan kannanottojen välillä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on todettu, että valtiontilintarkastajien näkemykset eivät vastaa kaikin osin työsuojeluviranomaisten käsityksiä työsuojelun nykytilasta. Ehkä perusero valiokunnan käsityksissä on se, että valiokunnan mukaan työsuojelulainsäädäntö ja sen toteuttaminen on korkeammalla tasolla ja modernimpaa kuin mitä valtiontilintarkastajien kannanotoista löytyi.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana käsitellään yhteishankintakoulutusta, jota tarjotaan yrityksille, ja sen hankintamenettelyjä ja näiden yksinkertaistamista, jossa valiokunta kiirehtii asian valmistelua.

Arvoisa puhemies! On ollut mielestäni erittäin hyvä, että valiokunta koko laajuudessaan on käsitellyt tilintarkastajien kertomusta, ja tämän keskustelun yhteydessä varmasti vielä jaostotyöskentelyyn osallistuneet ja ainakin läsnä olevat jaostojen puheenjohtajat tulevat mielellään täydentämään.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontilintarkastajain kertomus vuodelta 2003 on nyt täällä eduskunnan suuressa salissa käsittelyssä, ja kuten täällä jo kuulimme, tämä käytäntö tullee muuttumaan ensi vaalikauden alusta eli vuoden 2007 valtiopäiville valittaisiin niin sanottu tarkastusvaliokunta, mikä muuttaa tämän järjestelmän oleellisesti. Nythän lausunnot on jo saatu tästä esityksestä, jota on hyvin suurella yhteisymmärryksellä valmisteltu. Toivon niin, että tämä käytäntö tulee muuttumaan. Se tulee varmasti myöskin tehostamaan tarkastustoimintaa ja myöskin pitää eduskuntaa entistä enemmän ajan tasalla, mitä sitten tapahtuu kullakin hallinnonalalla.

Mutta, herra puhemies, muutama näkemys tästä nimenomaan maatalouspääluokan kohdalta. Ennen kaikkea jaoston puheenjohtaja viittasi maataloustukien valvontaan, jota valtiontilintarkastajat ovat perusteellisesti nyt selvittäneet vuonna 2003. Siitä voidaan yleisenä todeta se, että kyllähän nyt Euroopan unionin aikana tämä tukijärjestelmä on erittäin monimutkainen ja myöskin nämä valvontaa ja tarkastustoimintaa koskevat ohjeet ovat muuttuneet entistä yksityiskohtaisemmiksi, niin kuin täällä todetaan. Nyt tässä lausunnossa valtiovarainvaliokuntakin halusi nimenomaan puuttua maatalousjaostossa ennen kaikkea tukien valvontaan, miten se tällä hetkellä toimii, ja myös siihen, tuleeko viljelijän oikeusturva tasapuolisesti huomioiduksi, kun valvontaa suoritetaan.

Kyllähän niin on, että nämä EU:n tukijärjestelmien tukiehdot on laadittu sellaisiksi, että ne sopivat mahdollisimman hyvin ennen muuta Keski- ja Etelä-Euroopan suurten jäsenmaiden olosuhteisiin. Suomeen sovellettuina ne tuovat ylimääräisiä hallinnollisia ongelmia. Suomi joutuu täydentämään EU:n tukijärjestelmiä vielä merkittävästi omilla kansallisilla järjestelmillään. Tämä on luonut tämän tavattoman monimutkaiseksi, niin kuin tässä valiokunnan mietinnössä todetaan.

Valtiontilintarkastajat ovat katsoneet, että maa- ja metsätalousministeriön tulisi toimia nykyistä aktiivisemmin EU:ssa sellaisten tukiehtoihin liittyvien määrittelyjen muuttamiseksi Suomen osalta, jotka ovat Suomen olosuhteisiin soveltumattomia. Näitä löytyy varmasti tästä järjestelmästä. Tämä on tietenkin helppo näin sanoa, mutta sen korjaaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Se on käytännössä erittäin vaikeaa.

Sitten on puututtu myöskin näihin voimavaroihin, onko siellä riittävästi voimavaroja. Kyllä kai näin täytyy sanoa, että kun ajatellaan te-keskuksia, joissa tätä valvontaa myöskin ennen kaikkea suoritetaan, niin ne eivät ole riittäviä. Varmasti myöskin on suuria eroja eri te-keskusten välillä valvonnan ja tarkastusten suorittamisessa. Myöskin ainakin jonkinlaisena ongelmana on koettu, että kun joudutaan tilapäistä työvoimaa käyttämään, esimerkiksi opiskelijoita, niin nämä ovat tietenkin hyviä harjoittelupaikkoja opiskelijoille, mutta siinä tuleekin tämä valvonnan laatukysymys erittäin merkittävästi esille. Tilapäishenkilöstön käyttämistä on seurattava, kun on ennen kaikkea julkisesta rahasta kysymys ja sen oikeudenmukaisesta käytöstä, niin että ei siinä tapahdu virheitä. Tähän myöskin on puututtu.

Valtiontilintarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota viljelijöiden oikeusturvaan ja tasapuoliseen kohteluun. Oikeusturvaan liittyvät ongelmat on tuotukin monipuolisesti esille, mutta mitään varsinaista ratkaisuesitystä tilanteen korjaamiseksi ei myöskään ole esitetty valtiontilintarkastajien taholta, miten asia pitäisi hoitaa. Valiokuntakuulemisessa tuli esimerkiksi ilmi se, että valituskelpoisten päätösten viipymisen kohtuuttoman kauan on katsottu loukkaavan viljelijän oikeusturvaa. Viljelijä ei voi valittaa, ennen kuin kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen on tehnyt tuen maksatuksesta päätöksen. Aikaa tähän saattaa saadun selvityksen mukaan kulua useita kuukausia. Kun valvonnan seuraamuksena usein on, että tilalle maksettavaa tukea leikataan, te-keskusten tekemän valvontapöytäkirjan tulisikin toimia valituskelpoisena päätöksenä, jolloin valitus voitaisiin jättää välittömästi. Tämä asiantuntijakuulemisessa saatu näkemys on haluttu kirjata tähän mietintöön. Toivotaan, että tämä myöskin johtaisi toimenpiteisiin. Nimittäin on aivan kohtuuttomia tilanteita viljelijöiden oikeusturvan kannalta tässä suhteessa tapahtunut.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oli iloinen yllätys, että valtiovarainvaliokunta ottaa mietinnössään kantaa muuntokoulutukseen. Muuntokoulutus lääkäreiksi aloitettiin silloisen opetusministerin Maija Raskin aloitteesta vuonna 2003 Turussa. Vaikka lääkärijärjestöt, hoitajat, lääketieteelliset tiedekunnat ja Helsingin yliopiston silloinen rehtori Kari Raivio, nykyinen kansleri, vastustivat muuntokoulutusta ankarasti, niin se vaan pantiin pystyyn. Nyt on osoitettu, että muuntokoulutus Turussa on epäonnistunut ja se tulee kalliiksi. Turku oli ainoa lääketieteellinen tiedekunta, joka hyväksyi sairaanhoitajien, fysioterapeuttien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten muuntokoulutuksen lääkäreiksi. Turku hyväksyi muuntokoulutuksen, koska samalla tehtiin lehmänkauppa eli Turku sai takaisin myös hammaslääkäreiden peruskoulutuksen. Se on eri asia, ja se on luultavasti aika hyvä asia.

Turun lääketieteellinen tiedekunta järjesti erillisen pääsykokeen terveydenhuollon ammattilaisille lääkärikouluun. Tällä erillisellä pääsykokeella saatiin 25 opiskelijaa syksyllä 2003, ja he aloittivat tämän kalliin erillisen koulutuksen. Opiskeluaika näillä henkilöillä tulee olemaan 5,5 vuotta eli he saivat aikaisemman koulutuksen perusteella anteeksi ainoastaan puoli vuotta. Viime vuonna, 2004, pääsykokeet järjestettiin keväällä ja silloin hoitajapyrkijöitä oli 75, mutta hyväksyttävästi kokeen läpäisi ainoastaan 11 ja niitä aloituspaikkoja on 25. Nyt Turku on ymmällä, mitä lopuille aloituspaikoille tehdään, koska niihin ei saatu päteviä hakijoita. (Ed. Kekkonen: Lopetetaan aloituspaikat!) — Niin. — 2003 hyväksyttyjen hoitajien keski-ikä oli 35 vuotta, ja kun he valmistuvat, jos he ylipäänsä valmistuvat lääkäreiksi, he ovat yli 40-vuotiaita. Sen jälkeen tulee erikoistuminen, joka kestää 6—10 vuotta, eli nämä valmistuneet erikoislääkärit tulevat olemaan melkein 50-vuotiaita (Ed. Pulliainen: Pääsevät osa-aikaeläkkeelle!) — niin — aloittaessaan uransa lääkärinä. Onko tässä mitään järkeä? (Ed. Elo: Yhtä kauan lääkäreinä kuin ed. Asko-Seljavaara!) — Mitä? Mutta minä valmistuin 25-vuotiaana.

Myös hoitohenkilökunnasta on maassamme suurta pulaa. Kun 5—6 vuoden kuluttua saamme nämä muuntokoulutetut lääkärit valmiiksi, on lääkäripula varmasti jo helpottanut, koska sisäänottoja kaikissa lääketieteellisissä tiedekunnissa on runsaasti lisätty. Viime syksynä muun muassa otettiin meidän viiteen tiedekuntaamme yhteensä 610 lääkäriksi opiskelevaa. Muuntokoulutus lääkäriksi tulisi siis lopettaa Turun yliopistossa, koska se ei vastaa enää nykyisin työvoiman tarpeisiin eikä se vastaa siihen 5—6 vuoden kuluttua, kun nämä henkilöt valmistuvat, ja käyttää säästyneet varat muiden lääkäreiksi opiskelevien koulutuksen parantamiseksi, sillä nyt on otettu ylisuuria kursseja niin Kuopioon, Ouluun, Helsinkiin kuin myös Turkuun siten, että siellä on 120 hengen kursseja. Opettajamääriä ei ole vastaavasti suurennettu, eli nämä rahat tulevat kyllä hyvään tarpeeseen, jos lopetetaan tämmöinen erillinen koulutus, joka ei vastaa tarvetta ja on erinomaisen kallista.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ei ollut tarkoituksenani ollenkaan puuttua muuntokoulutukseen, koska tässäkään valiokunnan mietinnössä ei kovin yksityiskohtaisesti kuitenkaan muuntokoulutuksesta puhuta. Mutta kun ed. Asko-Seljavaara nyt puuttui tähän Turussa tapahtuvaan sairaanhoitajasta lääkäriksi muuntokoulutukseen, niin, ed. Asko-Seljavaara, eikö se ole hyvä, että sitä kokeillaan, niin sitten saadaan tuloksia, ja tulokset voivat olla sellaisia, että todetaan, ettei tämä koulutus ole tarkoituksenmukaista? Minun mielestäni sekin on silloin täyttänyt tarkoituksen. Toisaalta, jos ajattelee ed. Asko-Seljavaaran huolta siitä, että 120 lääkäriä valmistuu liikaa, niin kun eilen kuunteli insinöörien ja viime viikonvaihteessa tradenomien huolta siitä, kuinka paljon heitä koulutetaan liikaa, niin insinöörit ovat sitä mieltä, että noin puolet koulutusmääristä riittäisi insinööriksi koulutettavia, ja tradenomeilla on suurin piirtein samanlainen ajatus. Eli siis on kysymys tuhansista opiskelijoista. Varmasti nämä ovat asioita, joita kannattaa aina miettiä ja uudelleenkin ajatella.

Haluaisin kuitenkin tässä yhteydessä tuoda hyvän esimerkin muuntokoulutuksesta, joka on Porissa Tampereen teknillisen korkeakoulun tai nykyisen yliopiston alaisuudessa tapahtuva insinööristä diplomi-insinööriksi koulutus. Se on onnistunut erinomaisen hyvin. Se alkoi vuonna 87 ja on sitten jatkunut. Siinä samassa yhteydessä on aloitettu myöskin ylioppilaiden kouluttaminen diplomi-insinööreiksi. Lisäksi Turun kauppakorkeakoulu aloitti ensin ylioppilasmerkonomista kauppatieteen maisteriksi koulutuksen ja nyt tradenomista kauppatieteen maisteriksi koulutuksen. Kyllä meillä on hyviä esimerkkejä muuntokoulutuksesta. Niin kuin totesin, valiokuntakaan ei ole tähän yksittäiseen tapaukseen, josta ed. Asko-Seljavaara puhui, kuitenkaan ottanut kantaa.

Puhemies! Minulla on nyt tarkoitus puhua aivan lyhyesti parista asiasta eli infrastruktuurihankkeiden rahoittamisesta ja myöskin aluekeskusohjelmista. Jos lähdetään liikkeelle aluekeskusohjelmista, niin minun mielestäni valiokunta on kiinnittänyt kyllä tärkeään asiaan huomiota. Kuten valiokunta toteaa mietinnössään, niin tämä aluekeskusohjelma aloitettiin vuonna 2002 ja se käsittää 34 erilaista alueohjelmaa. Kun tarkoituksena on ollut, että aluekeskusohjelman avulla, niin kuin valiokunta sanoo, yhdessä uudistuvan osaamiskeskusohjelman kanssa vahvistetaan kaupunkiseutujen osaamisperustaa ja tuetaan alueen innovaatio- ja koulutusjärjestelmän kehittymistä, niin minun mielestäni riittävästi kuitenkaan ei ole tietoa ja selvityksiä siitä, miten tässä on onnistuttu. Täällä sitten todetaan seuraavassa kappaleessa: "Saadun selvityksen mukaan muuttoliike on aluekeskusohjelman toteutuksen aikana kääntynyt hajakeskittymisen suuntaan. 1990-luvun lopulla voimakkaasti kasvaneiden suurten kaupunkiseutujen kasvu on hidastunut ja niiden rinnalle on noussut keskivahvoja maakuntakeskuksia ja suurten kaupunkiseutujen läheisiä, pienempiä kaupunkiseutuja ja maaseutumaisia seutuja". Voidaan tietysti kysyä, onko tämä ollut aluekeskusohjelmapolitiikan tulosta vai onko vaan kysymys siitä, että ulkoinen ympäristö on muuttunut.

Kun tänään esimerkiksi on keskusteltu asuntojen korkeista hinnoista, niin asuntojen korkeat hinnat ovat tietysti erityinen ongelma Helsingin seudulla, mutta ovat ne muissakin suurissa keskuksissa. Silloin voidaan tietysti kysyä, ovatko markkinavoimat sittenkin vaikuttaneet enemmän siihen, että tämä suurten alueiden kehitys on jonkin verran hidastunut, vai onko todella niin, että aluekeskusohjelma on saanut tämän aikaan. Itse minulla on hyvin suuri epäilys siihen. Minulla on se kuva, kerran vielä toistan sen, että eduskunnan ja toisaalta myös kunnallisvaltuuston, sillä alueella, jolla aluekeskusohjelmia toteutetaan, pitäisi entistä enemmän perehtyä siihen, mitä todella saadaan aikaan. Suunnitelmat ovat hyviä, mutta ilmeisesti kuitenkin nämä suunnitelmat jäävät hyvin etäisiksi tavallisillekin kunnanvaltuutetuille, meistä täällä eduskunnassa puhumattakaan. Sen takia tosiaan toivon, että tähän edelleen tulevaisuudessa kiinnitetään lisää huomiota, sekä aluekeskusohjelmien aikaansaannoksiin että myös osaamiskeskusohjelmien saavutuksiin.

Puhemies! Sitten infrastruktuurihankkeiden rahoittamisesta, joka on todella tärkeä kysymys. Eduskunnassa on paljon keskusteltu siitä, kuinka paljon rahaa pitäisi pistää teiden ja rautateiden kehittämiseen. Olen jo aikaisemmin monta kertaa todennut, että Suomi on jäänyt aivan selvästi tässä viimeisen 10—15 vuoden aikana jälkeen muusta Länsi-Euroopan kehityksestä. Me olemme jonkinlainen kehitysalue tällä hetkellä sekä teiden että rautateiden kehittämisen kannalta. Pientä kehitystä tapahtuu, mutta samanaikaisesti esimerkiksi rautatieverkko pääsee jo heikentymään ja on todella suuria ongelmia siellä, puhumattakaan myöskään tiestön kunnosta.

Kun täällä esitetään epäilyjä muun muassa elinkaarimallista ja sanotaan, että elinkaarimallin laajempi käyttöönotto voi aiheuttaa yllättäviäkin ongelmia päättäjille tulevaisuudessa, niin haluan muistuttaa siitä päätöksestä, jonka Ruotsin hallitus teki pari vuotta sitten, eli jos oikein muistan, noin 18 miljardia kruunua päätettiin ottaa velkaa teiden ja rautateiden parantamiseen. En nyt sano, että Suomen pitäisi noudattaa samaa linjaa, mutta kyllä se, mitä meidän pitäisi enemmän vielä pohtia, on se, mitkä ovat teiden ja rautateiden kansantaloudelliset vaikutukset tällaisessa maassa, jossa etäisyydet ovat pitkiä ja jossa esimerkiksi viennillä on erittäin tärkeä rooli.

Kun tuossa kulkee esimerkiksi henkilökohtaisesti Porin ja Helsingin välistä Valtatie 2:ta, ja niin hyvä kuin se onkin, niin lähes joka toinen auto on rekka-auto, ja niin kuin me tiedämme, ne eivät ole pieniä rekkoja vaan suuria rekkoja ja todella tien käyttö on ongelmallista tavalliselle autoilijalle, henkilöautonkuljettajalle, linja-autoille ja sitten tietysti myöskin rekoille. Mutta todella siis suuria ongelmia on. Me tiedämme, että Valtatie 2 ei suinkaan ole ainoa, mutta kuitenkin hyvin tärkeä väylä muun muassa Porin ja Rauman vientisatamien kannalta.

Mitä sitten tulee nopeisiin junayhteyksiin, niin vaikka niitä on jonkin verran kehitelty, esimerkiksi Tampereen—Helsingin väli toimii kohtuullisen hyvin, niin kyllähän meillä on valtavasti tekemistä, kun vertaa meitä esimerkiksi Ranskaan ja Saksaan ja Ruotsiinkin. Me olemme todella merkittävästi jäljessä.

Nyt vielä kerran korostan näitten sekä teiden että rautateiden kansantaloudellista merkitystä. Usein me Suomessa keskitymme tällaiseen liiketaloudellisen merkityksen selvittämiseen ollenkaan huomioimatta sitä, kuinka suuri merkitys todella toimivilla infrastruktuurihankkeilla, teiden ja rautateiden rakentamisella ja kunnossapitämisellä on koko kansantaloudelle.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen erittäin iloinen, että erittäin kokenut parlamentaarikko ed. Elo on kanssani samaa mieltä siitä, että valtion varoja ei pidä tuhlata semmoisiin kohteisiin, joilla ei saavuteta hyviä tuloksia, ja tämmöinen on juuri muuntokoulutus. Kiitos esityksestänne!

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elo taisikin sen tuoda jo esille, mutta haluaisin vielä tuoda ikään kuin valaisuna tähän keskusteluun, että valtiontilintarkastajien kannanotot siis käsittelevät muuntokoulutusta, hyvin erilaista muuntokoulutusta hyvin laajalla alueella, että tämä lääkäreiden muuntokoulutus, johon kyllä melko kriittisesti suhtaudutaan, ei suinkaan ole ainoa ja myös nämä parannusehdotukset esimerkiksi koskien Esr-ohjelmia koskivat muuntokoulutusta yleisesti. Esimerkkinä voi mainita, että farmasian muuntokoulutuksesta saadut kokemukset ovat hyvin myönteisiä, eli näissä kannanotoissa ei ole kysymys vain tästä lääkäreiden muuntokoulutuksesta.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Elo puuttui olennaisen tärkeään asiaan eli tähän liikenneinfrastruktuuriin. Kun lukee tätä paperia, niin asiallisesti ottaen tämä on erittäin rankkaa kritiikkiä meidän liikennehankkeitamme vastaan. Tätä tarkasti tutkimalla eipä mieleen tule montaa kertaa, jolloinka näin voimakkaasti otetaan kantaa asiaan, siis siihen, että tämän väyläverkon kunnossapidon ja kehittämisen keskeisinä ongelmina ovat juuri liikennepolitiikan lyhytjänteisyys sekä määrärahojen niukkuus ja että tämä radanpidon osalta yhä edelleen perustuu paljolti lisätalousarvion menettelyyn jne.

Kun tämä nyt on vain vastauspuheenvuoro, niin en pitempään tästä jatka, mutta tässä asiassa tämä paperi on luultavasti kovempaa, kuin mitä korokkeelta tai paikaltaan kukaan tulee asiasta sanomaan.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtiontilintarkastajain kertomuksessa vuodelta 2003 on otettu hyvin merkittävällä tavalla useisiin epäkohtiin kantaa. Yksi tuli täällä juuri äskeisissä puheenvuoroissa esille, ja se on liikenneturvallisuuden parantaminen niin meidän tiestöllämme kuin rautateillä. Myös siellä minun omassa kotivaalipiirissäni tätä huolta kannetaan sekä teiden perusparantamisen osalta että uusien hankkeiden osalta. Muun muassa varsin vaarallinen väylä Lusi—Vaajakoski odottaa todella uutta tielinjausta ja perusparannusta. Siellä on valtava raskas liikenne, ja liikenneturvallisuus on hyvin kyseenalainen. Samoin on Valtatie 12 Lahdesta, Nastolasta Kouvolaan niitä hankkeita, jotka tulisi hyvin pikaisesti toteuttaa.

Sen lisäksi on tärkeää, että vaikutusten arviointia valtion toimenpiteistä yhä enemmän harjoitetaan tässä talossa. Se, että on poikkihallinnolliset politiikkaohjelmat, ei vielä muuta meidän toimintaamme paremmaksi, mikäli me emme niitä vaikutuksia todella näe, mitä eri toimenpiteet aiheuttavat mahdollisesti toisissa pääluokissa.

Tässä haluan ottaa kantaa nyt lähinnä turvallisuus- ja puolustusjaoston puitteissa. Siellä kertomuksessa on käsitelty Puolustusvoimien Materiaalilaitosta ja sen toiminnan rationalisointia. Valtiovarainvaliokunnassa rajasimme tarkastelun tässä yhteydessä pelkästään puolustusmateriaalihankintoihin. Siten valiokunta ei käsitellyt esimerkiksi ajankohtaista Puolustusvoimien varikko- ja varastotoimintojen kehittämistä.

Valtiontilintarkastajat ovat todenneet, että puolustusmateriaalihankkeiden hankintaprosessi on selkeä ja hyvin ohjeistettu, mutta sitä ei Materiaalilaitoksen mukaan noudateta käytännön työssä. Hankeohjausmallia ja sen prosessikuria ei ole noudatettu suuressa osassa annettuja toimeksiantoja ja hankintatehtävät on annettu puutteellisin perustein. Lisäksi kattavat hankesuunnitelmat puuttuvat tai niitä ei ole annettu hankintaorganisaation käyttöön. Valtiontilintarkastajat edellyttävät materiaalihankkeiden osalta nykyistä tehokkaampaa ja selkeämpää tavoitteenasettelua, projektien toteutumisen seurantaa ja aiemmin myönnettyjen tilausvaltuusmäärärahojen nykyistä suunnitellumpaa käyttöä.

Nykyisessä puolustusmateriaalin suunnittelu- ja hankintaprosessissa on todettu olevan erittäin paljon toimijoita, jotka valmistelevat ja tekevät päätöksiä puutteellisilla tiedoilla ja hankintaprosessien suhteen huonon aikataulun mukaisesti. Valtiontilintarkastajat ovat kiinnittäneet huomiota myös Pääesikunnan henkilöstön suureen vaihtuvuuteen, mistä on seurannut, että hankintatoimen käytännön asiantuntemus on ollut puutteellista ja linjaukset ovat saattaneet muuttua kesken hankintaprosessin. Esimerkkejä tästä on ollut viime vuosina useitakin, ja on erinomaista, että valtiontilintarkastajat ovat kiinnittäneet tähän huomiota.

Nyt kannattaa kuitenkin muistaa, että kertomus on vuodelta 2003 ja puolustushallinnossa on jo käynnistetty edellä mainittujen ongelmakohtien poistamiseksi tarkoitetut toimet ja niiden toteutumisen seuranta. Saadun selvityksen mukaan on vahvistettu puolustusministeriön kokonaisvaltainen materiaalipoliittinen ohjelma, puolustusvälinehankintojen yleiset hankintaperiaatteet ja toteutettu asiaa pohtineen Matsi-työryhmän suositusten mukaiset muutokset suunnitteluun, budjetointiin, hankeohjaukseen ja hankintojen käytännön toteutukseen. Myös tilausvaltuuskäytäntöä on muutettu siten, että hankkeet etenevät tilausvaltuuksiin vasta riittävän toteuttamisvalmiina.

Valtiovarainvaliokunta on useassa yhteydessä korostanut kotimaisen teollisuuden roolia puolustusmateriaalihankinnoissa. Eduskuntahan on edellyttänyt, että vähintään puolet hankinnoista on ohjattava kotimaahan. Valiokunta pitää merkittävänä parannuksena sitä, että kotimaisen teollisuuden ja tiedeyhteisön mukaantulo hankkeisiin tapahtuu puolustusministeriön antaman selvityksen mukaan nykyisin jo niiden varhaisessa suunnitteluvaiheessa tarkoituksena määrittää kotimaisen teollisuuden osallistumismahdollisuudet hankkeisiin. Tämähän on todella tärkeä asia sekä työllisyyden kannalta että myös sillä tavoin, että suomalainen puolustustarviketeollisuus pääsisi myös vientituotteina Euroopan markkinoille ja maailmanmarkkinoille nykyistä paremmin.

Antero Kekkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä ed. Lindqvistin puheenvuoro käsitteli puolustusmateriaaliasioita. Kun on ollut tilaisuus Patrian näkökulmasta katsella tätä asiaa, mihin puhuja viittasi, niin on kyllä tässä yhteydessä sanottava se, että kehitystä asiassa on tapahtunut hyvin voimakkaasti. Aivan niin kuin ed. Lindqvist sanoi, nyt puhumme tässä paperissa vuodesta 2003. Uskaltaisin väittää, että tämä maailma tämän vuoden 2003 jälkeen on aika lailla muuttunut, ja parempaan suuntaan.

Mutta yksi pikku yksityiskohta, johon myöskin ed. Lindqvist viittasi, kannattaa kyllä noteerata. Kun puolustuslaitoksessa on tämä urakiertojärjestelmä, niin se merkitsee erittäin suurta vaihtuvuutta ja joihinkin asioihin tämä vaihtuvuus yksinkertaisesti ei oikein istu. Yksi asiakokonaisuus, mihin se voimakas vaihtuvuus nimenomaan ei istu, on tämä hankintapolitiikka, tämä materiaalipolitiikka.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen täällä totesi vastauspuheenvuorossaan, että täältä löytyy hyvin kovia ja ankaria lausumia. Minä olen täsmälleen samaa mieltä ed. Kekkosen kanssa. Nämä olivat minulle niin vaikuttavia lausahduksia täällä tekstissä, että katsoin aiheelliseksi tulla kommentoimaan jopa näitä ja selittämään vähän sitä, miksi ne todella niin kovia juttuja ovatkaan. Ensin ovat nämä korkotukiluotot kehitysyhteistyössä. Täällä todetaan näin: "Korkotukiluottohankkeet eivät voi perustua yksittäisten yritysten intresseihin kohdemaissa."

Arvoisa puhemies! Täsmälleen näin. Olen täsmälleen samaa mieltä. Mutta tämä lausumahan merkitsee sitä, että se on erittäin raju politiikkamuutos aikaisempaan. Siis eduskunta lausuu nyt niin kuolemattomia sanoja, että, ed. Kekkosta siteeratakseni, eipä ole ihan äsken lausunutkaan. Nimittäin 1980-luvun alussa, reilut 20 vuotta sitten, silloisen ulkoministerin toimesta nimenomaan annettiin ulkoministeriön kehitysyhteistyöhön poliittinen ohjaus, joka oli juuri tämän mukaista, että tässä pitää ottaa huomioon yksittäisten suomalaisten yritysten intressit kohdemaissa, ja kaikki rakennettiin tälle pohjalle.

Tämä perinne jatkui niin voimakkaana, että kun sitten tapahtui 90-luvun alkupuolella erään Neuvostoliiton katoaminen ja korvautuminen Venäjällä ja Karjalan ongelmat siirtyivät Karjalan tasavallan ongelmiksi ja seurasivat nämä lähialueyhteistyöhankkeet, niin niissä yhteyksissä noudatettiin täsmälleen sitä linjaa, jonka maamme ulkoministeriö oli 80-luvulla lausunut. Niin tyhmää politiikkaa, että vietiin jopa suomalaisen traktoritehtaan traktoreita rajan taakse, ilman että siellä on ensimmäistäkään varaosaa saatavilla niihin traktoreihin. Ja kaikkea muuta hauskaa sitten siihen päälle, jota maa- ja metsätalousvaliokunta joutuikin selvittämään sittemmin ja käymään paikan päällä katsomassa, että eihän tässä ole mitään järjen hiventäkään.

Elikkä siis toisin sanoen on upeata, että tämä todetaan. Toivottavasti tämä menee hallitukselle perille. Tämä Costa Rica -juttu on yksi tuore esimerkki siitä, miten älyttömään tilanteeseen voidaan tässä yhteydessä ajautua. Jos näihin on mahdollisesti sisältynyt korruptiota tai muuta, niin voi hyvänen aika sentään.

Toinen asia, jota kommentoin, on tämä aluekeskusohjelma ja sen toimivuus. Silloin kun tätä järjestelmää ruvettiin lanseeraamaan, sen keskeinen ajatus tietysti oli se, että siihen maakunnalliseen yleiseen kehittämispolitiikkaan ympätään tämä asia niin, että jos alue oli valittu aluekeskusohjelmaan, niin siitä oli seuraava se, että tämä aluekeskusohjelma ikään kuin nosti sen tämmöiseksi kärkiasiaksi, loi tälle hankkeelle niin kuin identiteetin. Odotin, että ne suuret puheet, mitä tässä asiassa oli, olisivat johtaneet siihen, että nämä aluekeskusohjelmat olisivat eräänlaista lippulaivapolitiikkaa, joka näkyy julkisuudessa jatkuvasti ja joka vetää nämä maakunnalliset hankkeet ja EU-rahojen käytöt jnp. yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Nyt tässä aika kriittisesti suhtaudutaan tähän asiaan ja todetaan, että ei se nyt ihan ole tällä tavalla näyttänyt onnistuvankaan.

Sitten puolustusmateriaaliasioista ei kompetenssi riitä lausahtamaan yhtään mitään, mutta muuntokoulutuksesta kyllä ja sillä tavalla, kun tässäkin on kriittisiä näkökohtia tuotu esille. Tässä oli ed. Asko-Seljavaaran kertomus siitä, mikä oli tämän lääkärimuuntokoulutuksen kohtalo ja tilanne. Minulla ei ole siihen mitään lisättävää, mutta kiinnitän siinä huomiota yhteen kohtaan, mihinkä ed. Asko-Seljavaara ei kiinnittänyt huomiota sillä tavalla, ja se oli se, jos nyt muistan ihan tarkkaan oikein, kun hän lausui tuolta viereiseltä puhujakorokkeelta näin, että luettiin hyväksi vain puoli vuotta aiempia opintoja ja sitten kaikki muut piti suorittaman niin kuin hän kuvasi, juuri näin.

Tässähän se kupletin juoni juuri on, että muuntokoulutuksessa idea on se, että henkilöt, jotka hallitsevat nämä alat, katsovat tarkkaan sen, mikä on hyväksi luettavaa. Olen ollut yliopistossa virkamiehenä, dekaanina, jonka tehtävänä oli kirjoittaa nämä raskaat päätökset alle. Tein niitä aikamoisen määrän silloin, juuri ennen kuin tähän kansanedustajaksi sitten luiskahdin, vuonna 87. Siinä piti tehdä sellainen työ, että käytiin kaikki ne vertailuohjelmat ja kaikki myöskin tutkinnonuudistuksen jälkeen läpi, ja siitä syntyi se ammattitaito tehdä oikeita ratkaisuja. Tässäkin asiassa valiokunta on ollut aivan oikealla tiellä — hyvä, kun asioita tällä tavalla käsitellään — ja se tarkoittaa silloin sitä, mitä ed. Sinnemäki tässä äsken totesi, että on myöskin menestystarinoita. Aivan oikein, ne menestystarinat syntyvät juuri sillä tavalla, että nämä ohjelmat on räätälöity ja katsotaan, mitä on järkevää lukea hyväksi, niin että se kokonaisuus on se, mihinkä pyritään, elikkä se ammattitaito hoitaa hommia.

Sitten täällä viitataan tähän maataloustukien valvonta-asiaan ja siinä yhteydessä siihen, että "näköpiirissä on, että EU:n maatalousuudistuksen myötä valvontaresurssien tarve lisääntyy entisestään". Arvoisa puhemies, varmasti näin on, mutta on myöskin niin päin, että se asia on tutkittu ja hutkittu. Tänä päivänä maa- ja metsätalousvaliokunnalle kerrottiin, kuinka paljon sitä valvontaa tulee lisää ja millä kriteereillä sitä tulee lisää, ja tämä on siis totta, elikkä se on jo paljon pitemmällä eikä vain niin, että on näköpiirissä tilatukijärjestelmä ja siihen liittyvät hommat tuovat tämän homman siis uudelleen.

Sitten tämä väyläpolitiikka, johonka ed. Kekkonen täällä jo kiinnitti huomiota. Aivan juuri niin on asianlaita kuin ed. Kekkonen totesi. Tässähän on todella perustavaa laatua olevasta virhearvioinnista kysymys. Onneksi Reino Hjerppe kiinnitti tähän, oliko se viime vai toissa viikolla, huomiota, että nyt on laskuvirhe tässä koko hommassa, sillä jos perusliikenneinfran annetaan romuttua, rapautua, niin kuin täällä sanotaan, niin sehän tarkoittaa sitä, että hätätilanteessa, emergency-tilanteessa, sen parantaminen sitten arvokasta toimeliaisuutta onkin, kun päinvastoin pitäisi jatkuvalla kuormalla hoitaa asiaa kuntoon, niin että rapautumista siinä perusinfrassa, välttämättömässä perusinfrassa, erikoisesti rautateillä ja sellaisilla maanteillä, joilla on elinkeinoliikennetarvetta, ei pääse tapahtumaan, niin että sitten samalla niillä, jotka urakoivat nämä hankkeet, on jatkuva kuorma päällä ja sitten ne tekevät, jotka tekevät sen paremmin ja edullisemmin. Elikkä siis toisin sanoen tässä on perustavaa laatua oleva politiikkamuutos edessä tai sitten on katastrofi edessä.

Maija-Liisa  Lindqvist  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen tässä aivan oikein toi esille, että katastrofi on tulossa, mutta se itse asiassa on jo päällä niin tiestössä kuin rataverkostossa. Olemmehan saaneet valtiovarainvaliokunnassa todella kuulla, että meillä on aivan valtava määrä muun muassa siltoja, jotka odottavat kiireesti korjausta sen lisäksi, että on tavalliset perusparantamiset meneillään, eli meillä on jäänyt niin kauan sellainen pienempi peruskorjaus tekemättä, ja nyt ne ovat kaatuneet jo päälle. Nyt tarvitaan varmasti aivan uusi linjaus tässä tie- ja ratapolitiikassa.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Loistavaa, ed. Lindqvist. Minä halusinkin provosoida teidät lausumaan, kun te olette siellä valtiovarainvaliokunnan puolella vastuussa näistä asioista. Hoitakaa asiat juuri noin kuin totesitte!

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiontilintarkastajain kertomus on täyttä tavaraa. Siinä kiinnitetään huomiota ongelmiin ja epäkohtiin, jotka ovat tuttuja, mutta joiden ratkaisemiseen ei eduskunnalla ole ollut vielä eväitä tai voimia.

Ensiksi: Maamme vankiloissa on liikaa sakkovankeja. Kuten tilintarkastajat toteavat, voidaan perustellusti kysyä, kuinka tarkoituksenmukaista tällainen valtion varojen käyttö on. Siksi tarvitaankin vaihtoehtoisia tapoja sakkorangaistuksen osalta. Tällaisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi yhteiskuntapalvelu tai siviilipalvelun tapainen palvelu.

Toiseksi: Aluekeskusohjelmien merkitys alueellisessa kehittämisessä on jäänyt epäselväksi. Merkittävinä ongelmina valtiontilintarkastajat pitävät alueellisen kehittämisjärjestelmän sekavuutta, erilaisten ohjelmien ja alueiden muiden kehittämisvälineiden suurta määrää sekä niiden päällekkäisyyttä. On totta, että aluekeskusohjelman hallinnointi on suhteessa rahoitukseen liian raskas. Aluekehittämiseen tarvitaan myös pitkän tähtäimen rahoitusjärjestelmiä, että toimintaan saadaan epävarmuuden sijaan pitkäjännitteisyyttä.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on ansiokkaasti kiinnitetty huomiota teiden ja siltojen kunnossapitoon sekä uusien hankkeitten rahoitukseen. Valtiontilintarkastajat korostavat, että valtion noin 19 miljardin arvoisen väyläomaisuuden ylläpidossa ja kehittämisessä on päästävä nykyistä parempaan pitkäjännitteisyyteen ja suunnitelmallisuuteen, ja siinä he ovat oikeassa. Viimeisinä vuosina rakennetun väyläinfrastruktuurin huoltamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan huomattavasti resursseja, niin myös uusien väylähankkeiden rahoittamiseen, joista tärkeimpiä ovat Turku—Helsinki-moottoritien rakennushankkeen loppuunsaattaminen sekä Turku—Helsinki-oikoradan suunnittelu sekä rahoituksen valmistelu.

Valtiontilintarkastajat pitävät nykyistä lääkekorvausjärjestelmää vaikeaselkoisena useiden korvausluokkien, kiinteän omavastuuosuuden ja prosenttiosuuden takia. Siksi ehdotus lääkekorvauksen perusteiden selkiyttämisestä on paikallaan. Näin asiakkaat osaavat arvioida lääkkeestä maksettavan osuuden helposti ja korvauskäsittely yksinkertaistuu.

Valtiontilintarkastajat arvioivat ansiokkaasti ympäristökeskuksen toimintaa. Olen saanut kuntien ja kansalaisryhmien taholta palautetta ympäristökeskuksen toiminnasta. Ympäristökeskuksen kantoja ei tiedetä tai jos tiedetään, ne ovat yksipuolisia. Raportissa huomautetaan, että Kuntaliiton arvioinnissa on edelleen käynyt ilmi muun muassa, että lähes kolmanneksella kuntia on ollut vaikeuksia saada selville ympäristökeskuksen kantoja. Jotkut kuntien edustajat ovat jopa katsoneet, että kuntien itsenäisyys on kaventunut. Neljännes kuntien kaavoittajista on puolestaan kokenut, ettei kunta ole ympäristökeskuksen kanssa tasavertainen kumppani. Siksi tilintarkastajien ehdotus ympäristökeskuksen ulkopuolisesta arvioinnista on paikallaan.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä olisi paljonkin asiaa. Kiinnitän huomiota kahteen kohtaan. Toinen on tämä korkotuki. Se on nyt Kiinalle merkittävästi vähentynyt, mutta onhan se nyt skandaalimaista, että kommunistinen diktatuuri Kiina, joka teloittaa omia kansalaisiaan, uhkaa Taiwania sodalla, on ylipäätään minkään näköisen kehitysyhteistyön kohde. On skandaalimainen tilanne, että tällaista maata tuetaan. Ei missään tapauksessa!

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä korruptio-ongelma on syytä ottaa kehitysyhteistyössä vakavasti, sillä mitä rankempi sortaja, sitä pitempi laahus sillä on yleensä kansainvälisissä kokouksissa perässähiihtäjiä.

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti lopuksi tästä maataloustukien valvonnasta. Täällä on hyvää tekstiä juuri, minkälaista EU-vetoinen maatalous on. Se on tehty suurten keskieurooppalaisten ja eteläeurooppalaisten jäsenmaiden olosuhteisiin, ja meillä viljelijä on Brysselin orja ja blanketin täyttäjä. Mahdollisimman pian tällaisesta sekasotkusta eroon! Se on isänmaan ja viljelijän etu.

Antero  Kekkonen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Puutun yhteen yksityiskohtaan edellisessä ed. Soinin voimakassanaisessa puheenvuorossa. Nämä korruptioheittelyt, ne ovat retorisesti helppoja ja kuultavaksi joskus jopa hauskoja, mutta tällaisessa yhteydessä, jossa käsitellään veronmaksajien panostusta kansainväliseen toimintaan, sellaiseen toimintaan, jonka perusidea on kuitenkin, sikäli kuin olen ymmärtänyt, kaikkien tässä salissa hyväksymä, niin sellaiseen toimintaan liitetyt perusteettomat korruptioepäilykset ovat vähän kyseenalaisia, ja kun sellaisia esitetään, niin vähin, mitä voisi toivoa, olisi, että niistä voitaisiin esittää edes jonkinlainen todiste tai ainakin viite todisteesta.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä, jos lukee ihan tätä mietintöä, niin on Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnittänyt vakavaa huomiota muun muassa näihin sairaalatarvikkeisiin Costa Ricassa, että en minä tiedä, mitä varten näitä mietintöihin kirjoitellaan, jos ei niillä ole mitään merkitystä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme tainneet tästä aikaisemminkin ed. Soinin kanssa keskustella. Kun hän otti esiin korruption, hän puhui diktaattoreista, joilla on pitkät laahukset. Tässä Instrumentarium-tapauksessa kysymys on kuitenkin itse asiassa aika toinen. Kysymys on sinä aikana suomalaiseen yritykseen kohdistuvista epäilyistä ja ehkä myös siitä mekanismista, onko korkotukiluotto ollut sellainen instrumentti, joka on erityisesti houkutellut, jos ei nyt suorastaan korruptioon, niin ehkä osittain epätarkoituksenmukaiseen toimintaan kehitysavun antamisessa. Niin että ed. Soinin vihjailut tässä yhteydessä menevät ehkä nyt vähän sivuun, jos puhutaan tästä Costa Rican tapauksesta. Toisaalta on myös niin, että valtiovarainvaliokunta on ottanut kantaa korruption kitkemiseen kehitysyhteistyössä, ja se on todella riski, koska tietenkin ne maat, joihin annamme kehitysyhteistyötä, (Puhemies koputtaa) ovat maita, joiden kehitystaso ei ole kovin korkea, ja korruptioriski näissä maissa on olemassa, ja valiokunta on ottanut kantaa sen puolesta, että korruptionvastaiset järjestelmät olisivat suomalaisessa kehitysyhteistyössä systemaattisia ja hyviä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtion tilintarkastajat ja myöskin valtiovarainvaliokunta ovat kiinnittäneet huomiota tähän sakon muuntorangaistusjärjestelmään, joka on nyt varsin ajankohtainen juuri sen takia, että viime päivien uutiset kertovat, kuinka meidän vankilamme ovat tällä hetkellä täynnä. Lisäksi täällä on viitattu monessa puheenvuorossa siihen, että nämä kustannukset ovat tällä hetkellä myöskin veronmaksajille suuret, mitkä koituvat myöskin vankien ylläpidosta vankilassa. Näissä asioissa täytyy tietenkin aina muistaa kuitenkin se, että sakkokin on myöskin rangaistus ja siitä on erikseen säädetty, kuinka sakko vankeudeksi muutetaan. Jos ajatellaan tulevaisuudessa niin, että sakkovangit eivät olisikaan vankeja, jos heidät sijoitettaisiin esimerkiksi johonkin päihdehuollon palveluihin, niin kysymys ei ole enää silloin rangaistuksesta. Silloin on kysymys aivan jostakin muusta.

Sitä tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä hieman ihmettelen, että tämä ei voi olla se ratkaisu. Muuntosuhdetta voidaan tietenkin muuttaa, niin kuin eduskunta hyväksi näkee, kuinka monta sakkopäivää vankeuspäiväksi muutetaan, mutta sekään ei voi olla kestävä ratkaisu silloin, jos sakko on rangaistus, että sitä ei muunneta ollenkaan. Silloin sakkoja jää maksamatta muidenkin osalta kuin sellaisten, jotka eivät sitä halua tai joilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia maksaa sakkoja.

Mutta kaikki me tiedämme kuitenkin, että meillä on edelleen yhteiskunnassa sellaisia henkilöitä, jotka tekevät kesällä näitä omia juttujansa, ja talvet he käyvät sitten lusimassa. Nimenomaan he aina haluavat mennä talveksi silloin, kun esimerkiksi on asunnottomuutta tai jotakin muuta tilannetta, ja kärsiä sitten maksamattomia sakkojaan ihan johdonmukaisesti vuosi toistuen vankilassa.

Näyttää siltä, että kaksi minuuttia on kulunut, niin käytän ehkä toisen puheenvuoron.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittääkseni tässä keskustelussa kukaan ei ole ehdottanut sellaista vaihtoehtoa, että henkilöillä, joilla on varallisuutta ja jotka ovat saaneet sakkoja, näitä sakkoja ei muunnettaisi. Esillä näissä keskusteluissa ja myös tässä selvitysmiehen työssä on ollut mahdollisuus, että täydellisesti varattomien ihmisten sakkoja ei muutettaisi vankeudeksi.

Valiokunta ei tässä yhteydessä oikeastaan ole halunnut hirttäytyä johonkin näistä vaihtoehdoista viimeiseen asti, mutta olemme kiinnittäneet huomiota toisaalta siihen aspektiin, joka on inhimilliseltä kannalta merkittävä, että nämä sakkovangit ovat todella huonokuntoisia ja syrjäytyneitä ihmisiä ja on realiteetti, että se hoito myös, mitä he vankilassa saavat, jossain varmasti pitää saada ja se voitaisiin antaa ehkä jossain tarkoituksenmukaisemmin kuin vankilassa.

Toisaalta olemme halunneet kiinnittää huomiota siihen, että tämä järjestelmä on kyllä veronmaksajille tällä hetkellä hyvin kallis. Ja huomioon tulee ottaa sekin, että osa näistä sakoista ei ole (Puhemies koputtaa) rikoksesta saatuja sakkoja, vaan esimerkiksi saapumattajäämissakkoja, ja on kyseenalaista, pitääkö esimerkiksi tällaisia sakkoja (Puhemies: Minuutti!) vankeutena istua.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tästä varmaan avautuu myöhemminkin ihan mielenkiintoinen keskustelu, nimenomaan tästä kysymyksestä. Mutta meidän täytyy kuitenkin muistaa, että sakko ja vankeus on rangaistus, joka kärsitään rangaistuslaitoksessa, jota kutsutaan vankilaksi, silloin jos sakon jättää maksamatta.

Minulle on kyllä lakivaliokunnan jäsenenä varsin vierasta sellainen ajattelu, että ihmisen taloudellisen aseman perusteella olisi Suomessa rangaistuksia, joissa joidenkin sakot muutettaisiin vankeudeksi ja joissakin se jätettäisiin muuttamatta. En tiedä, onko kansalaisten yhdenvertaisuuden periaatteen mukaan edes mahdollista toteuttaa tämän tyyppistä ajattelua. Minä kyllä katson, että sitten, jos muuntojärjestelmä muutetaan, sen täytyy koskettaa ihmisiä ihan tasapuolisesti riippumatta taloudellisesta asemasta ja kohdella heitä yhdenvertaisesti.

Anni  Sinnemäki  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua on varmasti hyvä jatkaa siinä yhteydessä, jos tänä keväänä eduskuntaan tulee esitys tästä muuntojärjestelmästä. Mutta asiaa voi katsoa täsmälleen päinvastaisesta näkökulmasta kuin ed. Salo. Tällä hetkellähän taloudellinen eriarvoisuus tarkoittaa tässä sitä, että ihmiset, joilla on varoja, suorittavat jonkin rangaistuksen maksamalla sakon ja ihmiset, joilla ei ole varoja, suorittavat sen huomattavasti rankempana rangaistuksena eli istumalla vankilassa. Kyllä tässä on aidon kriminaalipoliittisen keskustelun mahdollisuus, ei tämä kysymys ole itsestäänselvä, mutta varmasti jatkamme siitä myöhemmin.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on nostanut esiin puolustushallinnon osalta tilausvaltuusmenettelyn, joka on pitkään ollut käytössä. Se on ollut erittäin hyvä sinänsä. Ongelmia on vain aiheutunut siitä, että on ollut useita valtuuksia koko ajan menossa, henkilöstöä ei ole ollut riittävästi ja näin ollen ne ovat venyneet muistakin syistä kuin pelkästään henkilöstösyistä ja on tullut siirtyviä eriä melkoisesti. Suurimmat ongelmat ovat olleet Maavoimien osalta, mutta niin kuin täälläkin todetaan, pahimmat puutteet on nyt korjattu ja hankkeet etenevät.

Haluaisin kuitenkin tässä yhteydessä vielä kiinnittää huomiota siihen, että vaikka hanke on perusteellisesti suunniteltu ja se menee hyvin eteenpäin, on ilmennyt, että käyttökustannuksia ei ole osattu riittävän hyvin arvioida etukäteen ja hankkeet silloin, kun ne tulevat käyttöön, nielevätkin merkittävästi enemmän varoja, jotka tulevat vaikuttamaan sitten siihen, että kokonaissuunnittelussa ilmenee ongelmia, niin kuin nyt on ilmennyt. Muun muassa juuri on jouduttu aika mittaviin säästötoimenpiteisiin, jotka sitten vaikuttavat, joten tuleviin käyttökustannuksiin on pureuduttava ja arvioitava ne realistisesti siitä huolimatta, että se estäisikin jonkun hankkeen edistymisen tai jopa läpimenon.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! En malta olla tässä keskustelussa myöskään puuttumatta maataloustukien valvontaan. Tämä on mielenkiintoinen kysymys, että nyt se on noussut ihan hyväksyttäväksi moitteeksi, kun valtiontilintarkastajat tähän asiaan kiinnittivät huomiota ja myöskin valtiovarainvaliokunta. Me nimittäin allekirjoitimme ed. Pulliaisen kanssa ed. Timo Seppälän tekemän samaa asiaa koskevan kirjallisen kysymyksen ja kävimme myöskin maatalousministeriön virkamiesten kanssa vielä aika pitkään keskusteluja siitä, mikä on tänä päivänä viljelijöiden oikeusturva ja tasapuolinen kohtelu ja mikä on valvojien rooli. Siitähän meinasi tulla aivan pyhäinhäväistys. Mutta nyt huomaan, kun sama asia on nostettu esiin tänne valtiontilintarkastajien kertomukseen ja myöskin valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt siihen saman tyyppistä huomiota kuin me, että tästä on tullut ihan hyväksyttävää toimintaa. Tuossa noin runsas vuosi sitten käytiin hyvin voimakas keskustelu julkisuudessa yhden ainoan sanan takia, kun käytettiin vähän voimakasta sanaa, että onko tämä moitittavaa vai hyväksyttävää toimintaa.

Timo  Soini  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vielä haluaisin herättää Kiinasta vähän keskustelua, mutta kun kysymys on kommunistisesta diktatuurista, joka teloittaa omia kansalaisiaan, niin se on sopiva Suomen kehitysyhteistyökohteeksi näköjään. Tämä on minun mielestäni käsittämätön asia ja tähän pitäisi puuttua. Me otamme milloin mihinkin tiibetiläisiin häkkikanoihin kantaa ja muuhun, ja nämä asiat, jotka ovat ihan perustavaa laatua olevia — sulkeeko raha suut ja kännykkätehtaat suut Kiinassa. Tämä olisi sellainen, mihin saisivat hallitusherrat vastata.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti kommenttina ed. Nepposen äskeisen puheenvuoron johdosta, kun hän aivan oikein vei sitä tarkasteluketjua Puolustusvoimien piiristä, miten se on johtanut näihin säästötoimiin. Arvoisa ed. Nepponen, se ketju jatkuu sillä tavalla, että se on johtanut nyt äärimmäisen pikkutarkkaan ohjeistukseen kaikissa hankinnoissa, kaikissa hallintopäätöksissä, mitkä liittyvät rahan käyttöön, niin että siellä ovat kapteenit ja majurit kyllä siinä henkisessä ja fyysisessä tilassa, että taitaa kohta tulla uran vaihto mieleen.