Sari Essayah /kd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessani ehdotan sitä, että tuloverolaissa asetettu kotitalousvähennyksen myöntämisrajoitus ei koskisi sosiaalisten yritysten kotitalouksille suorittamaa työtä. Merkittävin uusi vajaakuntoisten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämistä edistävä lainsäädännöllinen hanke on ollut sosiaalisia yrityksiä koskeva laki, joka on ollut voimassa nyt vähän yli vuoden ajan.

Sosiaaliset yritykset voivat tarjota muita huonommassa työmarkkina-asemassa oleville mahdollisuuden työllistymiseen avoimille työmarkkinoille. Sosiaalisia yrityksiä koskevassa laissa määritellään, että yrityksen työllistämistä työntekijöistä huomattavan osan elikkä 30 prosentin on oltava vajaakuntoisia tai yhteensä vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Tällainen yritys on merkitty työministeriön ylläpitämään sosiaalisten yritysten rekisteriin. Sosiaalinen yritys toimii kuten ihan tavallinen yritys, mutta samalla tarkoitus on työllistää vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä. Tätä tarkoitusta varten se on oikeutettu hivenen tavallista pidempikestoiseen työllistämistukeen ja yhdistelmätukeen.

Sosiaalisia yrityksiä oli viime vuoden loppuun mennessä rekisteröitynyt työministeriön rekisteriin 11, hakijoita oli viime vuonna 24. Nämä yritykset työllistävät tällä hetkellä vähän reilut 200 henkilöä. Näistä 61 on vajaakuntoista ja 31 pitkäaikaistyötöntä. Täytyy myöntää, että alku on ollut vaatimaton. Kiinnostuneita on kuitenkin ollut paljon enemmän. Tällaisia erilaisia tiedotus-, konsultointi- ja neuvontatilaisuuksia on ollut yli 200 ympäri Suomea, ja noin 20 pitkälle suunniteltua hanketta on tälläkin hetkellä tiedossa.

Lain tarkoituksen toteutuminen näyttää siis tämänhetkisten kokemusten mukaan parhaiten onnistuneen lähinnä niissä sosiaalisissa yrityksissä, jotka on perustettu toteuttamaan tietyn taustayhteisön, esimerkiksi jonkin vammaisjärjestön, tavoitteita. Ed. Pulliainen istuu täällä, siellä Oulussa esimerkiksi Tervatullihan on jo pitkän aikaa toiminut kuten sosiaalinen yritys, ja sitten kun laki astui voimaan, niin se rekisteröityi sosiaaliseksi yritykseksi. (Ed. Pulliainen: Ensimmäisenä!) — Aivan, ensimmäisenä Suomessa.

Tulevaisuuden haaste on tietysti saada mukaan myös muita yrityksiä, niitä, joilla tällaista taustaa ei ole. Laki on tietysti aina laki, eikä se sinällänsä riitä synnyttämään yrityksiä, vaan tarvitaan tietysti asiasta innostuneet yrittäjät ja yritykset ja resurssit sitten tähän yritystoimintaan, joten tätä tiedottamista laista yrityksiin päin on edelleen lisättävä ja mahdolliset lain toimivuutta estävät seikat on tunnistettava ja kaikki lain toimivuuden parantamiseen tähtäävät kehityshankkeet on ehdottomasti toteutettava.

Arvoisa puhemies! Osallistuin itse tämän lainsäädännön muokkaamiseen työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä. Valiokuntana me edellytimme, että lain toteutumisesta on ministeriön annettava selonteko vuonna 2006, mutta kentältä alkoi kuulua kaikuja, ja halusimme saada palautetta jo aikaisemmin, ja tämän palautteen pohjalta puheenjohtajamme Jukka Gustafsson halusi, että otamme lain toteutumisen tarkasteluun jo ihan tämän vuoden alussa — muistaakseni helmikuussa kävimme nämä asiantuntijakuulemiset.

Näissä asiantuntijakuulemisissa nousi esille monia eri seikkoja, joilla lain toimivuutta voitaisiin parantaa. Yhtenä sellaisena nousi esille verotuksellinen eriarvoisuus sosiaalisten yritysten ja muiden yritysten välillä koskien juuri kotitaloustyön verovähennysoikeutta. Kotitaloustyösektori on juuri sellainen, jonne monien pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten olisi helpompaa työllistyä. Sillä sektorilla on edelleen työllistävää kysyntää. Kotitaloustyön verovähennysoikeus on ollut eräs parhaita työllistäviä veroratkaisuja, mitä Suomessa on tehty. On arveltu, että sitä kautta olisi syntynyt jopa noin 10 000 työpaikkaa, ja ennen kaikkea pimeää työtä on poistunut.

Tuloverolain 127 a §:n mukaan kotitalousvähennystä ei kuitenkaan myönnetä, jos samaa työsuoritusta varten on saatu omaishoidontukea, kunnan myöntämää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteliä, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettua tukea, työllistämistukea tai työnantajalle maksettavaa työmarkkinatukea. Kotitalousvähennyksen tarkoituksena on tukea sellaisia palveluja, joille ei muuta kautta ohjata yhteiskunnan tukea. Kuitenkin jos sosiaaliselle yritykselle maksetuista työkorvauksista saisi kotitalousvähennyksen, kysymyksessä olisi nykyisen tulkinnan mukaan palvelujen päällekkäinen tukeminen.

Työllistämistuella ja yhdistelmätuella sosiaalinen yritys mielestäni asetetaan kuitenkin vain samaan asemaan, ei mihinkään erityisasemaan niiden yritysten kanssa, joiden palveluksessa on täyttä työpanosta tekeviä työntekijöitä. Yrityksen on esimerkiksi maksettava kyseisellä alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaista palkkaa työntekijän yksilöllisestä tuottavuudesta riippumatta, joten työllistämis- ja yhdistelmätuella korvataan ainoastaan tämä pitkäaikaistyöttömän tai vajaakuntoisen alentunut työpanos. Yrityksen saama tuki on yhteiskunnan korvaus sosiaalisen yrityksen ottamasta yhteiskuntavastuusta.

Arvoisa puhemies! Sosiaalisia yrityksiä koskevan hallituksen esityksen perusteluissa todettiin, että sosiaalisen yrityksen määritteleminen rinnastamalla se mahdollisimman suuressa määrin normaaliin yritykseen on tarkoituksenmukaista sekä avoimille työmarkkinoille pääsyn edistämiseksi että kilpailunäkökohtien johdosta. Myöntämällä sosiaaliselle yritykselle kotitalousvähennys annettaisiin sille samat toimintamahdollisuudet kuin muillekin kotitalouksissa työnsä suorittaville yrityksille.

Arvoisa puhemies! On esitetty väitteitä, että kotitaloudet eivät haluaisi palkata sellaista työntekijää, joka toimii sosiaalisessa yrityksessä. He eivät haluaisi siis sosiaalisen yrityksen työntekijää omaan kotiinsa. Minusta tämän tyyppinen ajattelu tai olettamus paljastaa näitten lausujien syrjivän asenteen. Missä tahansa remonttiyrityksessä tahi kotitaloustyötä tekevässä yrityksessä pätee vanha sanonta: "Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas." Työn jälki on siis ratkaiseva tekijä. Paikallisesti toimivilla yrityksillä ei ole varaa huonoon työn jälkeen. Uskon, että päinvastoin moni pitkäaikaistyötön päästyään työn syrjään kiinni tekisi varmasti hyvää ja huolellista työtä.

Sosiaalinen yritys voisi olla jopa tietynlainen markkinavaltti. Uskon, että moni haluaisi ostaa kotitaloustyötä juuri sosiaaliselta yritykseltä. Yritystoiminnalla on näin tavallaan, voisiko sanoa, yrityksiä laajempi merkitys inhimillisemmän yhteiskunnan edistäjänä, ja kuluttajina meillähän on paljon valtaa. Me voimme ostopäätöksillä olla tukemassa tätä inhimillisempää yhteiskuntaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on taitava, myönteinen, kannatettava veto, kerta kaikkiaan.

Meillähän pitää muistaa se, että kun me sosiaalisia yrityksiä koskevaa lainsäädäntöä täällä säädimme, niin meillä oli suuret odotukset. Meillä oli sellaiset odotukset, että se nyt on jossakin kymmenen ja kahdenkymmenen välillä oleva määrä, minulla oli joku kahdeksantoista ihan tuoreimpana lukuna, mutta joka tapauksessa alle kahdenkymmenen määrä. Se ei ole sinnepäinkään, mitä me kuvittelimme, että tämä määrä on nyt juuri tällä tarkasteluhetkellä. Me tiedämme tarkoin, että jos me olisimme sen lainsäädännön säätäneet Saksan liittotasavallan mallin mukaan, niin me olisimme aivan toisenlaisessa tilanteessa. Nyt täällä äsken ed. Essayahin mainitsema Tervatulli Osakeyhtiö Oulussa on taloudellisissa vaikeuksissa ja on joutunut tukeutumaan Oulun kaupungin apuun. Olemme sitä lämpimästi tukemassa, niin että se selviytyy tästä vaikeudestaan, koska se on kuitenkin mallikelpoinen ja pioneeri sosiaalisena yrityksenä. Juuri tällaiset oivallukset, mitä tässä lakialoitteessa on, ovat erinomaisen tervetulleita, mutta perustavaa laatua olevan lainsäädännön muuttaminen täytyy toteuttaa mahdollisimman pian. Toivon, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sen tekee, jos ei muuten, niin lakialoitteen pohjalta.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen jo vähän käsitteli sitä asiaa, mitä meinasin kanssa tuoda esiin. Viime viikollahan käsiteltiin julkisuudessa myöskin sosiaalisia yrityksiä ja niitä valtavan suuria odotuksia, mitä näiden työpaikkojen ja yritysten määrään viime kaudella luotiin. Valitettavasti on käynyt niin, että nyt puhutaan tällaisista aivan toisenlaisista lukemista, mitä näihin satsattiin ja näihin odotettiin. En tiedä, onko tämä ed. Essayahin tekemä lakialoite sitten yksittäisenä ratkaisuna riittävä nostamaan tätä alaa uudestaan pystyyn. Veikkaan, ettei se riitä. Mutta niin kuin ed. Pulliainenkin kertoi, niin tämä lakialoite on sinänsä aivan kannatettava. Kaikki me tiedämme, kun osaamme laskea näillä luvuilla, mitä täällä on esitetty, että tämä ei myöskään valtiontaloudellisesti tule olemaan fiskaalisesti mikään merkittävä. Toivotaan nyt vaan, että valiokunta miettii myöskin tämän osalta, että tätä lakia voitaisiin edes tältä osin parantaa.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Todellakaan tällä tämä lainsäädäntö ei vielä niin paljon paremmaksi muutu, että me näkisimme valtavan rynnistyksen sosiaalisten yritysten joukkoon, vaan kyllä lainsäädännössä täytyy tehdä vielä paljon uudistuksia. Muun muassa kilpailuneutraliteettiin vedottiin siinä vaiheessa, kun nämä projektien aloittamistukien ehdot vedettiin niin tiukalle, että hyvin harvat yritykset ovat tukia pystyneet saamaan. Viime vuoden talousarviossa oli muistaakseni varattu yli miljoona euroa näitä aloitusprojektitukia varten, ja niistä käytettiin vain noin 300 000 euroa. Jo se osoittaa sen, että niitten projektitukien ehdot oli ajettu aivan liian tiukille. Kyllä todellakin lainsäädännössä vielä monessa kohtaa on parannettavaa. Mutta kaiken kaikkiaan pidän tärkeänä tätä koko lakipakettia sosiaalisista yrityksistä. Se on sellainen päänavaus, se osoittaa sen yhteiskunnan suhtautumisen vajaakuntoisiin ja pitkäaikaistyöttömiin, että me haluamme todellakin työllistää heidät avoimille työmarkkinoille.