Petri Salo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä aloite on rinnakkaislakialoite hallituksen esitykselle laiksi tilatukijärjestelmän toimeenpanosta, HE 17/2005 vp, joka on tällä hetkellä eduskunnan maa- ja metsätalous- sekä perustuslakivaliokunnan käsittelyssä.

Tässä lakialoitteessa esitän muidenkin allekirjoittajien säestämänä lisättäväksi hallituksen esitykseen pykälän, joka takaa maanomistajille oikeuden tehdä muutoksia jo solmittuihin vuokrasopimuksiin vuoden 2005 loppuun asti. Lailla turvattaisiin tukioikeuksien oikeudenmukainen siirtyminen maanomistajille peltojen vuokrasopimussuhteen päätyttyä.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän tietenkin, että tähän aikaan torstai-illasta on tietenkin SM-liigakin meneillään ja valitettavasti täällä salissa on hyvin vähän kansanedustajia. (Ed. Pulliainen: Myöskin oululaisia, vaikka Kärppä-matsi on menossa!) — Aivan, myöskin oululaisia on paikalla vain yksi kappale ja peliä käydään. — Mutta olisin uskonut, että tämä asia olisi kyllä kiinnostanut useampiakin, varsinkin maaseudulta kotoisin olevia kansanedustajia. Nimittäin kyllä viime aikoina meiltä kaikilta on kyselty, mitä tapahtuu pellonvuokraussopimuksille vuodenvaihteessa 2005—2006. Eräiden tukioikeuksien sanotaan jäävän melkein jopa pysyväksi omaisuudeksi sille, jolla on tietyn peltolohkon hallintaoikeus 1.1.2006, kun tämä uusi laki tulee voimaan, joka on eduskunnan käsittelyssä.

Olette varmaan huomanneet, että maatalousministeri on virkamiehineen hyvin usein tyynnytellyt viljelijöitä, ja viljelijöiden etujärjestö MTK on suositellut vuokrasopimukseen mainintaa vuokramiehen sitoutumisesta myymään tukioikeutensa nimellisestä hinnasta takaisin vuokranantajalle vuokrasuhteen päättyessä. Mutta koko ajan tämä keskustelu velloo ja tuntuu siltä, että mitään selvää linjaa ei ole, kuinka tästä mennään eteenpäin.

Nyttemmin, viime aikoina, pellonvuokraus on myöskin meillä Suomessa yleistynyt suhteellisen lyhyillä, mutta maatalouden rakennerationalisoinnin kannalta ehkä riittävänkin pituiseksi osoittautuvilla sopimuksilla. Meillä kuitenkin maavuokrauksen traditiot ovat aivan erilaisia kuin ne ovat Euroopan muissa maissa. Esimerkiksi Britanniassa, joka on vanha EU-maa, vuokrasopimukset ovat 50—100 vuotta kestäviä ja osin nämä vuokraoikeudet periytyvät aivan sieltä aatelislinnojen perinteestä, ja tilanne on Britanniassa ja Suomessa aivan erilainen. Sen takia meidän olisi täytynyt löytää järjestelmä, joka olisi paremmin sopinut myöskin Suomen omiin olosuhteisiin.

Meidän maa- ja metsätalousministeriömme on kuitenkin mennyt hyväksymään tämän järjestelmän myöskin Suomeen soveltuvana, ja nyt lähivuosien aikana meillä on ehkä valitettavan paljon ongelmia. Nimittäin tähänastisessa keskustelussa on kerrottu ja otaksuttu, että kun tukioikeus 1.1.2006 irtoaa peltolohkosta, tukioikeuden haltija voisi myydä sen esimerkiksi jollekin toiselle osapuolelle. Väistämättä käy niin, että tukioikeudesta muodostuu jonkinlainen epävirallinen arvopaperi, jolla olisi myöskin markkinatalousmaassa jonkinlaiset jälkimarkkinat. Kehitys on ollut useimmille henkilöille aika yllättävä, ja yllättävä se on ollut tiettävästi myöskin maa- ja metsätalousministeriön virkamiehille, niin että voikin tänä päivänä aivan aiheesta kysyä, ovatko tämä esityksen sisältö ja seuraukset tulleet täysin ymmärretyiksi niille henkilöille, jotka ovat siitä neuvotelleet ja olleet siihen myöskin Suomen puolesta laittamassa nimensä alle.

Arvoisa puhemies! Pellon viljeleminen, omistaminen ja vuokraaminen ovat maatalouteen kuuluvaa taloudellista toimintaa. Siihen on kuulunut ainakin Suomessa pellon ja koko viljelmän kunnon sekä arvon kasvattaminen. Nykyisessä EU-integraatiossa, jonka varmaan ed. Timo Soini hyvin tuntee, tämä on mahdollista ainoastaan kaikkien voimassa olevien tukien avulla. Jos tuet tai osa niistä irtoavat peltolohkosta, alkaa tämä peltolohko varmasti ennen pitkää hoitamattomana pusikoitua. Tuottamattomia peltolohkoja tuskin kauan viljellään meidän suomalaisten ilmasto-olosuhteissa.

Arvoisa puhemies! Uudistusta 1.1.2006 voidaan pitää omistusoikeuden loukkauksena sellaisilla pellonomistajilla, joilla on vuokramiehensä kanssa irtisanomisklausuuliltaan yli tuon mainitun päivämäärän jatkuva aivan tavanomainen peltovuokrasopimus. Jos omistaja haluaisi tekemänsä sopimuksen päättyessä ryhtyä itse viljelemään peltoaan tai haluaisi vaihtaa vuokramiestä mahdollisen tyytymättömyytensä tai jonkun muun hyväksyttävän syyn takia tai haluaisi esimerkiksi kilpailuttaa peltojensa vuokrauksen uudelleen tai haluaisi myydä peltonsa, joutuisi hän toteamaan, että hänen omaisuutensa arvo on lain mukaan alentunut ja mahdollisesti vuokratarjoukset tästä pellosta olisivat toisenlaiset. Omistaja siis käytännössä menettäisi omaisuutensa arvoa tai tuottoa tai peräti molempia. Pellon hinta siis alenisi, ja maatalouspolitiikan teoreetikot olisivat varmasti siihen tyytyväisiä osin kotimaassa ja osin varmaan Brysselissäkin.

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tavoitteena on toimia siis maanomistajan oikeusturvana ensisijaisesti vain niissä tapauksissa, joissa molempia osapuolia tyydyttäviä, suositusten mukaisia vapaaehtoisia sopimuksia jo solmittuihin vuokrasopimuksiin ei saada tehtyä. Tämän lakialoitteen tarkoituksena ei ole myöskään millään lailla huonontaa vuokralaisen asemaa. Myös voimassa olevassa maanvuokralaissa säännellään niistä korvauksista, joihin vuokralainen on oikeutettu, jos hän esimerkiksi investoinneilla tai muilla toimillaan on parantanut vuokramaan arvoa.

Tällainen talonpoikainen omistusoikeus on suomalaisen yhteiskunnan yksi tärkeimpiä peruskiviä. Sen horjuttaminen tai sen murentaminen on jo sinänsä vaarallista, tuomittavaa ja ainakin arveluttavaa. Keskivertosuomalaiselle olisi aivan yllättävää, että tällainen puolihiipivä sosialisointi uhkaisi meitä tällä hetkellä tuolta EU:n lainsäädännön kautta. (Ed. Soini: Niinhän se sieltä hiipii!)

Mutta tällä lakialoitteella pyrin estämään sitä sosialisointia ja takaamaan sen, että kaikissa tapauksissa maanomistajan oikeusturva säilyy myöskin tässä järjestelmäuudistuksessa, ja toivon, että maa- ja metsätalousvaliokunta ja perustuslakivaliokunta ottaa sen vakavasti jatkokäsittelyssä.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Viittasin jo tänä iltana eräässä aikaisemmassa yhteydessä meneillään olevaan cap-uudistukseen ja tilatukijärjestelmään siirtymiseen. Tämä muutos, joka nyt on meneillään, on suurin muutos, mitä on suomalaisessa maataloudessa koskaan nähty ja koettu. (Ed. Salo: Kyllä!) Sen yksi kaikkein vaikeimpia asioita minun ymmärtääkseni on se, että jälleen kapitalisoituu taas jotakin uutta: nyt tukioikeus, joka on sillä, joka viljelee sitä maata.

Nyt ei perusteta uudestaan tiloja, vaan nyt jatketaan entistä viljelytoimintaa, jossa joko omistaja viljelee taikka vuokramies viljelee sitä maata, ja nyt sitten annetaan kapitalisoitua omaisuutta, tukioikeuksia, sille vuokramiehelle, silloin kun viljelijänä, tuottajana, on vuokramies. Nyt sitten onkin se mahdollisuus, että kun vuokrakausi päättyy, niin omistaja on puilla paljailla elikkä ei olekaan olemassa tätä tukioikeutta, jos ryhtyy itse viljelemään sitä maata. Mutta yhtä hyödyttömiä ne oikeudet ovat myöskin sillä vuokramiehellä, jos ei hänellä ole maata, jonka viljelemiseen niitä käyttää. Olen ollut sitä mieltä ajatuksellisesti, että tämä on niin väärin kuin olla voi, kirjoittanutkin tästä asiasta, mutta jos tämän laatuisella järjestelmällä voitaisiin nyt varmentaa tämä tilanne vuokramiehen viljelytoiminnan päättymisen ja vuokra-ajan päättymisen tilanteessa, niin hyvä on.

Nythän tämä ilman muuta liitetään tilatukiesityksen käsittelyyn valiokunnassa, niin että järkevät edustajat tekevät niin, että suorittavat tämän kytkennän.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Todella tilatukimalli on keskusteluttanut ja tulee keskusteluttamaan tulevaisuudessa ja juuri erityisesti vuokrapellon tukioikeuksien siirtyminen, kenelle ne tulevat silloin, kun vuokrasopimus päättyy, jää aika avoimeksi. Tukioikeuttahan ei vuokralainen, jolle se jää, voi käyttää, ellei hänellä ole peltoa siihen, mutta ainahan voi raivata esimerkiksi, se ei ole kielletty, ehkä hän ei saa kaikkia muita tukia, mutta kuitenkin omistajalla pitäisi olla oikeus saada tukioikeudet. Siinä mielessä, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, kun asia on niin paljon keskusteluttanut ja jättää niin paljon arvelujen varaan, niin jos tämän tyyppisellä järjestelyllä voitaisiin taata neuvotellen se, että silloin, kun vuokrapelto palaa omistajalle, hänellä olisi myöskin tukioikeuksia käytettävissä, silloin voisi olla, että vuokrasopimus vaan pitenisi ja se voisi jatkua, odottaen kenties sukupolvenvaihdoksia tai jotain muuta tilannetta, jolloin kun pelto palautuu omistajalleen, hänellä on sitten tukioikeuksia, koska ilman tukioikeuksia ei kyllä peltoa pysty viljelemään niin, että omistaja saisi siitä sellaista tuloa, mitä maataloudesta halutaan saada.

Timo  Soini  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on Suomessa ollut perinteisesti perheviljelmäpohjainen maatalous. Se on ollut kansan turva, pienomistus on ollut kansan turva. Nyt me olemme tämän EU-järjestelmän myötä siirtymässä kohti suurtilalinjaa ja meillä on jo 35 prosenttia pelloista vuokrapeltoja. Nuoret ihmiset repivät itsensä äärirajoille, pieniä lohkoja yhdistellään, haalitaan lisää, ja niihin liittyy erinäisiä rasitteita; milloin tahansa voidaan pistää mitä tahansa kesannointivelvoitetta ja muuta. Meillä ei ole luonnollisia peltoresursseja kaikilla osin Suomea, jotkut Itä-Suomen pienet pellot, niitä saa haalia, että niistä rehuja löytää sellaisille navetoille, joiden pitäisi nyt sitten EU-kokoa olla. Toista on, aivan kuten ed. Salo sanoi, lordien ja kartanoherrojen Englannissa ja Ranskassa. Siellä nyt maanomistaja voi kulkea Burberry-takki päällä ja haulikko olalla ja katsoa vaan, kuinka pankkitilillä summat nousevat, kun joku Brysselin orja eli vuokraviljelijä sitten tätä käytännön hommaa hoitaa.

Tämä on arvokas esitys siksi, että aivan kuten ed. Pulliainen täällä totesi, kun tätä nyt sitten tarkastellaan maa- ja metsätalousvaliokunnassa, niin siinä on hallituksen esitys ja rinnakkaislakiesitys ja koetetaan nyt käyttää älynystyröitä, ne ketkä siellä ovat, että saadaan sieltä sellainen mietintö aikaiseksi, joka mahdollistaisi sen, että täällä Suomenniemellä vielä kotimaista ruokaa voitaisiin tuottaa EU:sta huolimatta, vaikka se vaikeata tulee olemaankin.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän näistä muutamista harvoista hyvistä puheenvuoroista, mitä tämän lakialoitteen osalta on käytetty.

Totean eduskunnan pöytäkirjoihin, että tässä keskustelussa olivat läsnä varapuhemies Kosken lisäksi edustajat Pulliainen, Soini ja Laxell ja ed. Nepponen, joka juuri poistui salista. Näin paljon kiinnosti asia, josta mielestäni luulisi, että oikeusoppineet tai maanomistajat tai nyt vähintään keskustapuolueen kansanedustajat olisivat kiinnostuneita silloin, kun omistusoikeuden sisältöä tai sen kattavuutta eduskunnassa ratkaistaan. Keskustelu jää tältä osin tähän.

En ole tietenkään vakuuttunut siitä, onko kaikki juridiset muotoilut ja lain sisällöt viimeisen päälle oikein laitettu lakialoitteessa, koska huomasin, kun sitä valmistelin, että aika vähän puheenvuoroja tästä aiheesta on Suomessa käytetty. Ihmettelen jopa tätä hiljaisuutta. Johtuuko se siitä hallituspohjasta, joka on tällä hetkellä tätä lakia viemässä, vai johtuuko se jostakin muusta syystä? Mutta maanomistajat kumminkin tuolla maaseudulla ovat kiinnostuneita, kuinka tämän lakialoitteen nimenomaan nyt sitten valiokuntakäsittelyssä käy. Jääköön se nyt sitten valiokunnan asiantuntijoiden ja kansanedustajien varaan, tapahtuuko tälle asialle mitään. Mutta joka tapauksessa seuraavien eduskuntavaalien osalta voidaan ainakin todeta se, että jos tämä asia on silloin akuutti, niin sitä edes yritettiin myöskin lakialoitteella edistää.