Reino Ojala /sd:
Arvoisa puhemies! Kotikuntalakia säädettiin
vuonna 93 ja täällä eduskunnassa hallintovaliokunta
3 §:n 2 kohdan muotoili niin, että henkilön
kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa
johtuu pääasiassa hoidosta tai huollosta sosiaali-
ja terveyshuollon toimintayksikössä tai muutoin
vastaavissa olosuhteissa. Sittemmin hallintovaliokunta on halunnut
selvityksen siitä, miten tämä laki sopii yhteen
nykyisen uuden perustuslain kanssa, rajoittaako se liikaa henkilön
oikeutta valita kotipaikkansa. Sen johdosta sisäasiainministeriö, kuntaministeri,
on asettanut työryhmän asiaa selvittämään.
Tänä talvena myöskin täällä eduskunnassa
on tehty lakialoite, joka lähtee siitä kategorisesta esityksestä,
että jokaisella henkilöllä on oikeus valita
kotipaikkansa. Tämä työryhmä on
saanut jatkoaikaa, ja kysyisin kuntaministeriltä:
Mikä on tämän jatkoajan uusi takaraja?
Tuleeko siitä valmistumaan esitys siinä aikataulussa,
ja milloin sen jälkeen mahdollinen hallituksen esitys saadaan
tänne eduskuntaan?
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Alun perin piti tämän työryhmän
tehdä helmikuun loppuun mennessä ehdotuksensa.
Nyt näyttää siltä, että se
saattaa mennä toukokuuhun. Asia on erittäin vaikea
ja ongelmallinen. On erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, mutta sellaista
yhteistä, johon kaikki eri, ainakin lainausmerkeissä,
intressiryhmät olisivat voineet yhtyä, ei ole
vielä löytynyt. Koska kysymys on erittäin
suurista kustannuksista, on tarkoin harkittava ja mietittävä,
ettei ensinnäkään järkytetä kuntien
välisiä taloudellisia suhteita oleellisesti ja
ettei toisekseen myöskään synny sellaista
tilannetta, että jos nämä taloudelliset
olosuhteet oleellisesti muuttuvat, tällaiset yksilöt
joutuvat helposti syrjinnän kohteiksi. Tässä on
erittäin suuri tasapainottamiskysymys, ja me pyrimme sellaiseen
ratkaisuun, että todennäköisesti tietyllä tavalla
kustannusvastuu ja kotipaikka joudutaan irrottamaan, elikkä henkilö voisi
valita kotipaikan, mutta se ei siirrä silti kustannuksia
tälle uudelle kunnalle. Jotakin tällaista ratkaisua
joudutaan hakemaan.
Reino Ojala /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä on todella kysymys
suurista taloudellisista arvoista. Esimerkiksi Tampereen naapurissa
Ylöjärven kunnassa on laskettu, että jos
tämä kokonaan toteutuisi, se tietäisi
lisämenoja Ylöjärven kunnalle noin 15
miljoonaa euroa vuodessa. Tämä ei tietysti mitenkään
ole mahdollista. Kysyisin vielä ministeriltä:
Otatteko huomioon sen, että tässä on
myöskin mahdollisuus siihen, että jos tämmöinen
kategorinen päätös tehdään,
se romuttaa yhden hyvin Suomessa toimivan palvelujärjestelmän?
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Olen koko ajan ollut tietoinen siitä,
että tämähän johtaisi siihen,
että kukaan ei jatkossa ottaisi omalle alueelleen sellaisia
laitoksia, joiden asiakkaina on vain muiden kuntien asukkaita. Tämä työryhmä on
asetettu siksi, että asia tarkoin selvitetään,
niin että ei tapahdu vahinkoja puolin eikä toisin.
Sari Essayah /kd:
Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen totesi, että vastaisuudessa
voi tapahtua, ettei näitä asuntoja oltaisi ottamassa oman
kunnan alueelle. Mutta näin on jo tapahtunut. Näissä seudullisissa
palveluasuntohankkeissa on tällä hetkellä vitkasteltu,
koska pelätään juuri sitä, mitä tämän
työryhmän esitys tuo tullessaan eikä uskalleta
aloittaa näitten palveluasuntojen rakentamista. Olisinkin
kysynyt ministeri Manniselta:
Tuleeko tämä kotikuntalain muutoksen aiheuttama
kustannuspaine jollakin tavalla huomioiduksi tässä tulevassa
valtionosuusuudistuksessa? Todellakin haluaisin kiirehtiä tätä työryhmän
esitystä, sillä se tällä hetkellä jo
jarruttaa vammaisten palveluasuntojen rakentamista.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Ei sellaista voi ottaa huomioon, jota ei ole
vielä olemassakaan. Se on tietysti ihan semmoinen tosiasia,
(Ed. Kekkonen: Eikö ministeri näe tulevaisuuteen?)
josta on lähdettävä. Mutta totta kai,
jos taloudellisia muutoksia tapahtuu, niin tietysti valtionosuusperusteissa
jossakin vaiheessa, kun se muutos sitten tulee, ne pitää ottaa
huomioon.
Marjo Matikainen-Kallström /kok:
Arvoisa puhemies! Nykyinen kotikuntalaki on hiukan tulkinnanvarainen
silloin, kun on kyse ulkolaisista opiskelijoista, jotka tulevat
eri opiskelupaikkakunnille ja jotka ovat siellä kuitenkin
yli vuoden kestävän opiskeluajan eli täyttävät
erilaiset maahantulokriteerit.
Onko tämä työryhmä pohtinut
tätä asiaa, ja onko sieltä tulossa selkeitä ehdotuksia
kotikuntalain yhtenäistämiseksi ulkolaisten opiskelijoiden kohdalla?
Ja sitten toisekseen: Onko mahdollisesti valtioneuvosto miettinyt
niitä kustannuksia, joita vastaanottavalle kunnalle opiskelijoiden
sosiaaliturvaan liittyvistä asioista aiheutuu?
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Siitä kustannuksesta ja sen jakautumastahan
on tietysti kyse koko tässä asiassa.
Mutta mitä tulee näiden ulkomaalaisten opiskelijoiden
kotikuntasäännöksiin, niiden osalta olen
vastannut ed. Matikainen-Kallströmin kirjalliseen kysymykseen
muistaakseni. Voin todeta, että siinä on ollut
vähän erilaista käytäntöä eri maistraateissa.
Me pyrimme tietysti siihen, että tähänkin
saataisiin yhtenäinen käytäntö.
Tämän työryhmän toimeksiantoon
ei tämä sinänsä kuulu.
Arto Bryggare /sd:
Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen mainitsi, että voidaan
luoda semmoinen uusi järjestelmä, jossa kotikunta
ei ole peruste maksumääräykselle. Minulle
jäi vähän epäselväksi,
miten on mahdollista, että kotikunnan vaihtumisen kautta
kuitenkin aiemmalla kotikunnalla mahdollisesti säilyy vastuu
niistä kustannuksista, joita se arvoisa henkilö aiheuttaa uudelle
kotikunnalle.
Onko tämä varmasti vedenpitävä järjestelmä? Veikkaanpa,
että tässä syntyy sellaisia tulkintaerimielisyyksiä,
jotka voivat sitten, niin kuin täällä on
esitetty, aiheuttaa erittäin merkittäviä maksupaineita
ja sitä kautta seurauksena tietynlaista syrjintää joidenkin
mahdollisten palveluiden osalta näissä suurissa
kunnissa.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Tässähän haetaan
tietysti selkeää säännöstöä.
Tosin Ruotsissa on sellainen järjestelmä, että jokainen
voi pyrkiä mihin kuntaan tahansa ja siinä kunnassa,
mihin pyrkii, on uudet asukkaat asetettava samaan asemaan kuin kunnan
omat asukkaat esimerkiksi laitospaikkojen suhteen. Siellä kunnissa
varmasti helposti syntyy tällaisia ongelmia. Mutta kysymys
on siitä, että jos henkilö on esimerkiksi
pysyvässä laitoshoidossa ja jos tämä henkilö lastensa
tai muiden läheisten omaisten takia siirtyy toiseen kuntaan,
jossa he ovat, niin jos sieltä löytyy paikka, henkilö voi
sinne mennä ja hän saa kotipaikkaoikeuden sillä tavalla,
että hän voi muut asiat hoitaa siellä tai
hänen puolestaan omainen hoitaa. Mutta se kunta, missä hän
on alun perin laitoshoitoon pysyvästi joutunut, joutuu
maksamaan ne kustannukset sille uudelle kotikunnalle. Tästä on
pitkälle kysymys.