Raija Vahasalo /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta pitää hallituksen esitystä opintotukea myönnettäessä sovellettavien vanhempien tulorajojen korottamisesta 30 prosentilla erittäin tärkeänä. Olemme odottaneet tätä lakimuutosta pitkään, ja on hienoa, että se on nyt täällä istuntosalissa käsiteltävänä.

Tämä ehdotus perustuu itse asiassa eduskunnan aikaisempiin kannanottoihin, kun keskusteltiin ja päätettiin tämän vuoden talousarviosta. Opintotukiasioissa on ollut paljon ongelmia, ja tässä korjataan sitä ongelmaa, että tarveharkinta on kiristynyt ja pienituloisista perheistä tulevien opiskelijoiden opintotuki on pienentynyt tosiasiallisesti.

Keskustelimme myös hallitusohjelman sisällöstä ja opintotuen kehittämislinjauksista siinä. Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että opintotukijärjestelmää kehitetään ja kehitetään entistä kannustavammaksi, entistä selkeämmäksi ja sillä tavalla, että mahdollisuus päätoimiseen opiskeluun mahdollistuu. Se myös edistää tehokasta opiskelua ja tutkinnon suorittamista tavoiteajassa. Valiokunta on tänäänkin viimeksi kuullut siitä ongelmasta, miten opiskeluaikoja pitäisi tehostaa ja opiskelijat saada aikaisemmin työelämään.

Tulossa on myös 15 prosentin opintorahan korotus ensi vuonna, ja myös opiskelijan omia tulorajoja korotetaan 30 prosentilla ensi vuonna.

Alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavat edelleen vanhempien tulot. Valiokunnan mielestä tätä riippuvuutta vanhempien tuloista tulee itsenäisesti asuvilla, alle 20-vuotiailla toisen asteen opiskelijoilla edelleenkin vähentää ja pitkällä tähtäimellä kokonaan poistaa.

Kun lukioverkko ja ammatillinen verkko harvenevat ja entistä enemmän opiskelijat asuvat itsenäisesti, niin nämä pitenevät koulumatkat ja itsenäisesti asuvien opiskelijoiden määrän kasvu on huomioitava opintotukea määrättäessä.

Valiokunta pitää siis tätä esitystä erittäin tervetulleena ja kannatettavana, mutta mietintöön sisältyy siitä huolimatta kolme vastalausetta.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa herra puhemies! Mietintöön todella sisältyy kolme vastalausetta. Tämä johtuu siitä, että kun sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, ed. Vahasalo totesi, että tämä esitys on erittäin pitkään odotettu, voidaan todeta, että itse asiassa tätä esitystä ei ole erittäin kauan odotettu, vaan on odotettu sitä esitystä, että vanhempien tulorajat alle 20-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta poistettaisiin kokonaan, ei vain muutettaisi niitä. Tässä on kysymys siitä omituisuudesta, että meidän opintotukijärjestelmässämme itsenäisesti asuvat, täysi-ikäiset, lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevat eivät saa täysimääräistä opintotukea, jos vanhemmilla on edes normaalit tulot. Eli on tällainen ryhmä, joka on täysi-ikäinen, mutta joutuu elämään silti vanhempiensa varoilla, vaikka monesti voi joutua asumaan aivan toisella paikkakunnalla.

Nyt meillä täällä eduskunnassa on oiva mahdollisuus ei vain nostaa näitä tulorajoja, mikä on toki eteenpäinmenoa, vaan poistaa tämä epäkohta, joka jäi 90-luvun puolivälissä lainsäädäntöön. Tämä samahan ei koske korkeakoulussa opiskelevia. Eli nyt toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijat tulisivat samanarvoiseen asemaan. Sen vuoksi pitäisi ehdottomasti poistaa tämä tuloraja, ei vain nostaa sitä.

Samalla opintotukea pitää kokonaisuudessa parantaa. Opiskelijaliikkeen taistelu 15 prosentista on saamassa tuloksen, toki liian myöhään, ei ensi vuoden alusta, niin kuin vasemmistoliitto esittää ja vaatii, vaan ilmeisesti ensi vuonna syyslukukauden alusta. Kysymys on siitä, että opiskelijat olivat liikkeellä valtakunnallisesti, myös täällä eduskuntatalon edessä, ja nimenomaan liikkeenä opiskelijat ovat tämän voiton saavuttaneet.

Jotta tällaisia taisteluja ei tarvitsisi muutaman vuoden välein käydä, olisi kohtuullista, että opintorahan taso sidottaisiin indeksiin. Sitä mukaa kuin kulut nousevat, myös opintorahan taso nousisi. Sen vuoksi vasemmistoliitto esittää lakialoitteessaan, että jatkossa opintoraha sidottaisiin indeksiin.

Lisäksi omituisuus on se, että asumislisää ei makseta ympärivuotisesti. Kesällä pitää maksaa asuminen mahdollisilla työtuloilla, jostain saada rahaa siihen asumiseen. Kaikesta huolimatta opiskelijankin pitää asua myös kesällä. Sen vuoksi asumislisä pitäisi ympärivuotistaa. Sen vuoksi vasemmistoliitto on tehnyt lakialoitteen, jossa korjataan nämä pahimmat puutteet opintotuen osalta, ja sitä kautta saamme sellaisen opintotuen, joka on oikeudenmukainen kaikille täysi-ikäisille opiskelijoille opintoasteesta riippumatta, sellaisen opintotuen, joka ei jätä niin pahasti jälkeen, että joudutaan käymään sellaisia taisteluja, joita opiskelijaliike on viime vuosien aikana käynyt.

Sen vuoksi, arvoisa puhemies, ehdotankin, että käsittelyn pohjaksi otettaisiin vastalauseen 1 mukainen lakiehdotus.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tässä asiassa ilmeisesti aikamoinen kerettiläinen, koska suhtaudun epäilevästi sekä valiokunnan yksimieliseen, tai sanotaan valiokunnan enemmistön näkemykseen siitä, että tämä tulosidonnaisuus vanhempien tuloihin alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden kohdalla, jotka eivät asu kotonaan, tulisi kokonaan katkaista, että tietysti siihen ed. Arhinmäen nyt esittämään, vielä pidemmälle menevään esitykseen, että sidonnaisuus näiden vanhempien tuloihin tulisi katkaista nyt heti.

En ymmärrä sitä ajattelua, joka on vallannut koko tämän salin, että jos meillä on hyvätuloiset, ed. Arhinmäki, jopa suurituloiset vanhemmat, niin heidän tuloillaan ei saisi olla mitään merkitystä arvioitaessa näiden nuorten tarvetta saada opintotukea. On käsittämätön semmoinen ajatus, että kun lapsi on täyttänyt 18, niin vanhempien pitäisi pestä kätensä sen lapsen elättämisestä ja sanoa, että nyt sinä saat sitten tästä eteenpäin elää yhteiskunnan piikkiin, kun olet jo täysi-ikäinen. Miettikää vielä. Te ette tässä asiassa ainakaan ole köyhän asialla.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on oikeastaan vastakysymys ed. Zyskowiczille: esitättekö te tämän vanhempien tulorajan palauttamista tai luomista korkeakouluopiskelijoille vai haluatteko te pitää opiskelijoita eri asemassa, niin kuin nykyinen hallitus edelleen haluaa tilannetta jatkaa? Tässä on edellisellä hallituksella jäänyt korjaamatta suuri epäoikeudenmukaisuus, että lakitekstissä tosiaan lukee, että paitsi korkeakouluopiskelijat. Kun nimenomaan pieniltä paikkakunnilta joudutaan lähtemään jo 18 vuotta täyttäneenä, joskus jopa ennemminkin ihan perustavaan koulutukseen lukioon tai ammatilliseen oppilaitokseen tai opistoon, niin on tosi kummallista, että jos 19,5-vuotias opiskelee täysin toisella paikkakunnalla ammattiin, kun nykyinenkin hallitus kehottaa, että ammattitaitoa tulisi hankkia ja nimenomaan ammattiin opiskelemista tukea, niin hän ei saa samaa opintotukea kuin korkeakoulun opiskelija, ja silloin on tosi outoa ... (Puhemies: Minuutti!)

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Alle 18-vuotiaat lapset ja 18-vuotiaat lapset kuuluvat kyllä vanhempien vastuulle yhä edelleen. Tähän valiokunnan kannanottoon on kirjattu hyvin mielenkiintoisella tavalla, että tasa-arvoiset mahdollisuudet osallistua koulutukseen tulisi säilyttää myös niillä, jotka eivät voi asua kotona opintojensa aikana. Jos näin on, että eivät voi, niin kyllä yhteiskunnan täytyy tietysti siinä tapauksessa joustaa ja koettaa näitä tasa-arvoisia mahdollisuuksia järjestää. Mutta kuinka usein meillä on kyse siitä, että eivät halua asua kotona nämä 17-vuotiaat, jotka lähtevät paremman koulutuksen perässä esimerkiksi vaikka nyt sitten Espoosta Helsinkiin taikka Lapista helsinkiläisiin lukioihin? Katsooko todellakin vasemmistosiipi, että silloin on myöskin yhteiskunnan velvollisuus kustantaa tämä? Kyseessä ei ole enää voiminen, vaan pelkästään halu. Ylipäätäänkin ajatus siitä, että vanhemmat eivät enää kantaisi vastuuta lapsistaan, on minulle täysin vieras ajatus, ja toivon todellakin, että tätä harkitaan jatkossa huolellisesti.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta on nyt ja aikaisempina vuosina aina ollut tätä mieltä huolimatta valiokunnan kokoonpanosta. Ja minä esittäisin kysymyksen ed. Zyskowiczille: Mihin se laitetaan se tuloraja, kuka on rikas ja kuka on köyhä? Olisikin aivan ihanaa, jos kaikki vanhemmat voisivat kustantaa näitä opiskelijoiden opiskeluja. Niinhän se varmasti olisi tarkoituskin, mutta koulutus on niin pyhä asia, että sen mahdollistamiseksi täytyy tehdä kaikki tässä yhteiskunnassa ja antaa ne tasa-arvoiset mahdollisuudet. Ei tätä opintotukea ole pakko nostaa, jos ei halua. Tämä on sillä tavalla vapaaehtoinen, (Ed. Zyskowicz: Mitä varakkaammat perheet, sitä enemmän ne haluavat, koska ne kokevat, että ovat maksaneet niin paljon veroja, että pitää saada vähän takaisin!) mutta kyllä asiantuntijakuulemisessa koettiin niin, että tämä on tärkeä asia ja on pitkällä tulevaisuudessa tämä poistaminen, ei se ole nyt mahdollista (Puhemies: Minuutti!) tällä hetkellä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun tiemme sivistysvaliokunnan puheenjohtajan kanssa lautakuntatasolla erosivat, niin olenkin jo ehtinyt kaivata ed. Vahasalon sosiaalisia ja lämpimiä ja viisaita lausuntoja, jollaisen hän tässä juuri esitti. Ed. Zyskowiczilta voisi kysyä, mihin kohtaan sitten se yläraja pitää vetää niitten lasten avustamisessa, koska tässähän on kysymys kahdessa eri oppilaitosryhmässä opiskelevien opiskelijoitten erilaisesta kohtelusta, joka nyt jo perustuslainkin kannalta alkaa olla tietysti arveluttavaa.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä on monenlaisia perheitä, on isoja lapsiperheitä, joissa suhteellisen korkeista tuloista huolimatta rahaa ei liikene välttämättä kaikille lapsille koulutukseen. Myöskin on tilanteita, joissa suhteet lasten ja vanhempien välillä ovat tulehtuneet, jolloin ei myöskään tämä rahaliikenne kulje. Siinä mielessä tämä valiokunnan kommentti on minusta paikallaan ja meidän pitää tähdätä siihen, että tästä tuloriippuvuudesta päästään pois. On myös muistettava se, että silloin kun ei saa opintorahaa, ei saa myöskään opintolainaa ja käytännössä ilman tuloja joutuu sitä koulua käymään.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On se niin hirveää tämä nykyaika, kun rahaa tulee sen kun vähän kitisee ja vinkuu. Minä vaan sanon, että 50—60-luvuilla ei ollut opintotukea eikä ollut mitään muutakaan ja siitä huolimatta menimme opiskelemaan, pois kotoa 15-vuotiaina. Tämä nykyaika on kyllä aivan hirveä verrattuna 50-lukuun, aivan totta. Ihan oikeasti, eikö teillä ole muuta puhuttavaa?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ottanut puheenvuorossani kantaa siihen erityiseen näkökohtaan, joka liittyy siihen, että korkeakouluopiskelijoiden kohdalla tätä vanhempien tuloihin liittyvää harkintaa ei ole samanikäisten kohdalla kuin sitten täällä toisen asteen oppilaitoksissa on. Otin kantaa siihen periaatteellisempaan kysymykseen siitä, pitääkö meidän todellakin tässä tapauksessa opintotukijärjestelmää ja eräissä toisissa tapauksissa eräitä muita järjestelmiä olla kaiken aikaa kehittämässä siihen suuntaan, että vanhempien tuloja ei saa ottaa huomioon, jos lapsi on täyttänyt 18 vuotta.

Te lähdette siellä siitä ja monet minun omat ryhmäkaverini lähtevät siitä, että se on tämmöinen oikeudenmukaisuuskysymys ja se on kaunista, että kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, niin yhteiskunta maksaa ja vanhemmat voivat sanoa, että onneksi nyt olet 18, nyt se on veronmaksajien piikissä. Minä lähden siitä ja toivoisin, että moni muukin täällä lähtisi siitä, että vanhemmilla on myös taloudellista vastuuta omista lapsistaan, jos heillä on siihen taloudelliset edellytykset. (Ed. Kuoppa: Eläkeikään asti!) Kun puhutaan (Puhemies: Minuutti!) hyvätuloisista tai suurituloisista, heillä on siihen taloudelliset edellytykset. Miksi heidän tuloistaan riippuvaista opintotukea pitää olla poistamassa? Eikö se ole hyvä, että opintotuki ottaa huomioon vanhempien tulot ja mahdollisuudet?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannatan kyllä lämpimästi tätä hallituksen esitystä, joka vähentää vanhempien tulojen merkitystä opiskelijoiden elämään. On päivänselvää, että yli 18-vuotias opiskelija on täysi-ikäinen ja aikuinen ja on sekä opiskelijan että vanhempien etu, että täysi-ikäinen opiskelija on riippumaton vanhemmistaan, (Ed. Zyskowicz: On se aivan hirveää, kun on äidistään ja isästään riippuvainen!) ja vanhempien etu on, etteivät he ole enää velvollisia elättämään aikuisia lapsiaan. Monessa perheessä voi olla sellainen sosiaalinen tilanne, että aikuiset opiskelijat ja vanhemmat eivät ole edes esimerkiksi tekemisissä keskenään, joten tämä esitys, jota hallitus esittää, tekee opiskelijat entistä tasa-arvoisemmiksi, ed. Zyskowicz.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisihan se tietystikin hienoa, että me, ed. Zyskowicz ja minä, kokoomuslaisina ajaisimme hyvätuloisten vanhempien asiaa ja olisimme naputtamassa, ettei mitään tulorajoja. Mutta kyllä tässä sen verran suurta huolta kannetaan nimenomaan niistä lapsista ja nuorista, jotka lähtevät opiskelemaan ja joilla nimenomaan ei ole varaa siihen opiskeluun ilman yhteiskunnan tukea. Näiden opiskelijoiden varat lähteä opiskelemaan säilyvät parhaiten niin, että ne ihmiset itse kantavat vastuunsa, joilla siihen taloudelliset edellytykset on.

Täällä on tehty poikkeuksesta nyt ihan sääntö. Tänne on kirjattu, että "eivät voi asua kotona". Pitäkää, hyvät ihmiset, huoli siitä, että niille opiskelijoille, jotka nimenomaan eivät voi asua kotona opiskelujensa aikana, tehtäisiin toki poikkeuksia, aivan kuten niissä ed. Hännisen mainitsemissa sosiaalisissa tapauksissa, joissa vanhemmat sanovat itsensä irti vanhemman vastuustaan. Siinäkään en antaisi noin vaan yhteiskunnan sallia vanhemmille oikeutta päättää. (Puhemies: Minuutti!) Mutta kyllä se on meidän jokaisen etu, että me huolehdimme nimenomaan niistä opiskelijoista, jotka sitä tukea tarvitsevat, emmekä jakele rahaa sen mukaan subjektiivisena oikeutena, kunhan viitsii jossain asua ja lähteä opiskelemaan.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että kokoomus paljastaa näissä opiskelija-asioissa nyt todelliset karvansa.

Ed. Ukkola toteaa, että 50—60-luvulla oli köyhää. Ilmeisesti silloin oli vain yksi suksi, jolla pääsi kouluun. Nyt on sentään kaksi, ja siihen pitäisi olla tyytyväisiä. Todellisuudessa kysymys on siitä, ed. Zyskowicz ja ed. Hemming, että erityisesti ammatillisella puolella yksinkertaisesti opiskelupaikat voivat olla satojen kilometrien päässä. Ei ole mitään ... Nyt ed. Hemming puhuu jostain Helsingistä ja Espoosta. Nyt pitää nähdä koko maan tilanne, ja silloin, jotta pystyy opiskelemaan, niin joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle, ja silloin olisi kohtuullista, että täysi-ikäiset voisivat elää omilla varoillaan eikä uskottaisi siihen, että mahdollisesti vanhemmat tukevat toisella paikkakunnalla asuvaa täysi-ikäistä.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! (Hälinää)

Kiitokset, herra puhemies! — Sivistysvaliokunnan laatima mietintö hallituksen esityksen pohjalta on hyvää jatkoa viime vaalikaudella käynnistyneeseen opintotuen systemaattiseen kehittämiseen. Ateriatuen korottaminen kahdesti, asumistuen vuokrakaton korotus, vanhempien tulorajan nosto ja sellaisen opintolainavaihtoehdon luominen, josta saadaan määräaikaan mennessä opiskeltaessa verosubventiota, olivat hyvä alku tälle prosessille viime vaalikaudella.

Hallitusohjelmassa on, kuten tässä on kuultu, tällä vaalikaudella tämän vanhempain tulorajan noston lisäksi opintorahan nosto 15 prosentilla ja vapaan tulorajan nosto 30 prosentilla. Nämä uudistukset ovat juuri niitä asioita, joita opiskelijat ovat halunneet.

Tässä mietinnössä alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden vanhempien tulorajaa nostetaan 30 prosentilla. Toisen asteen koulutusjärjestelyjen muuttuessa laajempia alueita käsittäviksi lähikouluperiaate jollakin tavalla muuttuu ja lapset joutuvat muuttamaan asumaan kotipaikkakuntansa ulkopuolelle. Niinpä on järkevää kehittää opintotukea niin, että riippuvuudesta vanhempien tulorajoista voitaisiin jopa luopua. Opintotukea kehitetään vaiheittain käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Mietintö on aivan sen keskustelun mukainen, jonka me täällä joulukuussa budjettia käsiteltäessä kävimme, ja myöskin niiden vaalipuheiden lupausten mukainen. Tämä on hyvä alku opintotuen kehittämiselle.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä kyseinen hallituksen esityksen sisältö on aivan samanlainen kuin uudistuksen, joka tuli voimaan viime vuoden marraskuusta lähtien. Tällöin vain tulorajoja nostettiin 15 prosentilla, ja nyt tässä on tämä 30 prosentin korotusesitys.

Esitys on sinällään kannatettava, mutta tämä ydinongelma ei tästä poistu tässä lakiesityksessä, eli vanhempien tulojen vaikutus itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden tukeen on kohtuuton. Miksi toisen asteen opiskelijoita rangaistaan, kun korkeakoulussa opiskelevien vanhempien tuloja ei oteta huomioon opintotukea myönnettäessä?

Tämän sivistysvaliokunnan mietinnön vastalauseessa 3 on kiinnitetty juuri tähän asiaan huomiota. Se on kannatettava. Opiskelijan talous pyörii todella pienellä rahalla, ja se meiltä monelta unohtuu. Joillekin, esimerkiksi lukion käyneille 18-vuotiaille tämä voi olla kynnyskysymys, kun valitaan jatkokoulutuspaikkaa, hakeutumisessa ammattikouluun, jos kahden vuoden ajan joutuu pahimmassa tapauksessa ilman mitään tuloja olemaan.

Eikö meidän lainsäätäjien pitäisi juuri kannustaa hakeutumaan ammatilliselle puolelle, koska tämän alan ja näitten alojen osaajista on todella puutetta?

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Vastalauseessa 3 on menty vielä pidemmälle kuin hyvässä sivistysvaliokunnan lausunnossa, koska myös lausunnossa otetaan selkeästi asiantuntijoina kantaa siihen, että tämä on se suunta, mihin täytyy mennä. Myös ammattiin opiskelijoilla tulee täysi-ikäisinä ja yksin, itsenäisesti asuen olla mahdollisuus samaan tukeen kuin korkeakouluopiskelijoilla on.

Vastalause 3, jonka sosialidemokraatit ovat siellä valiokunnassa jättäneet, sisältää nimenomaan kaksi poikkeusehtoa tämmöiseen tukeen, ensinnäkin nimenomaan sen, että ihminen on täysi-ikäinen, emme puhuu enää lapsista. Ed. Zyskowicz, täysi-ikäisyys Suomessa tulee 18 vuoden iässä, ja puhumme täysi-ikäisistä. Sen lisäksi puhumme itsenäisesti asuvista eli niistä, joilla on se oma talous pyöritettävänä, ja kun on kyseessä täysi-ikäinen, jolla on oma talous pyöritettävänä, niin on aika keinotekoista katsoa silloin vanhempien tulorajoja.

Täytyy antaa hallitukselle tunnustusta, että hallituksen esitys, joka nostaa 30 prosentilla näitä vanhempien tulorajoja, on hyvä, kannatettava ja oikeaan suuntaan menoa. Ja juuri myös se suuruusluokka tekee sen, että nykyinen keskimääräinen palkansaajaperhe nyt on rajana, kun tähän asti jo keskituloisten vanhempien lapsen opintotuki on lähtenyt sitten siitä kulumaan ja tullut pois syödyksi.

Minusta on tärkeää se, että Suomessa vallitsisi nyt yhteisymmärrys hallituksessa, oppositiossa ja joka paikassa, että tarvitsemme lisää osaavaa ammattityövoimaa. Olemme lukeneet hallituksen suunnitelmista, että lisäpaikkoja myönnettäisiin juuri ammattiopiskeluun. Sen rinnalla en ymmärrä näitä nyt hallituspuolueiden parista tulevia välihuutoja ja vastauspuheenvuoroja, joissa kuitenkin kyseenalaistettaisiin tämmöinen opiskelupaikkojen yhdenmukaisuus ja oikeudenmukaisuus eli korkeakouluopiskelijoita koskisivat eri säännöt myös vanhempien tulojen osalta. Se on täysin kummallista, ja sen takia tässä nyt puhutaan täysi-ikäisistä ja kannustettaisiin Suomessa heitä myös ammatillisiin opiskeluihin yhä suuremmassa määrin osallistumaan.

Claes Andersson /vas:

Arvoisa puhemies, herr talman! Ensin haluan kannattaa ed. Arhinmäen tekemää ehdotusta, että vastalause 1, joka perustuu ed. Arhinmäen lakiesitykseen, otettaisiin käsittelyn pohjaksi.

Minä en oikein ymmärrä kyllä edustajien Zyskowicz ja Hemming puheita tästä vanhempien vastuusta siinä mielessä, että meidänhän pitäisi, jos ajatellaan asiaa pedagogisesti ja psykologisestikin, tosiaan tukea nuorten ihmisten aikuistumista ja itsenäistä pärjäämistä myöskin taloudellisesti. Sitä paitsi on hyvin vaikea ymmärtää, miksi meillä olisi tämmöinen diskriminoiva lainsäädäntö, joka kohtelee eri tavalla toisen asteen opiskelijoita ja korkeakouluopiskelijoita. On minun mielestäni kyllä hyvin vaikea käsittää näitä argumentteja, joita tässä on esitetty.

Sitten tässä vastalauseessa esitetään myöskin, että asumistukea maksettaisiin myöskin kesäkuukausilta. Minun mielestäni se olisi järkevää. Kyllähän opiskelija asuu myöskin kesäisin, ja kesäisin myöskin moni opiskelee, käy erilaisia kursseja, täydennyksiä jnp. Tällä tavalla tämmöinen yhtäjaksoinen, tiivis opiskelu helpottuisi eikä tarvitsisi asunnon takia hankkia lisätuloja ja vaihtaa asuntoa mahdollisesti ja järjestää vuokralaisia niille kuukausille, jolloin tätä tukea ei maksettaisi.

Tämä 15 prosentin korotus on tietysti myönteinen asia. Sitä on hyvin pitkään puuhattu, jo silloin yli kymmenen vuotta sitten tämä oli ajankohtainen. Siihen ei silloin ollut mahdollisuutta, ja nyt se on mahdollista. Jos ajatellaan, että opintorahan taso on kymmenen vuoden aikana jäänyt noin 17 prosenttia hintojen noususta jälkeen ja jopa 35 prosenttia ansiotason muutoksesta jälkeen, niin voidaan pitää tätä 15 prosenttia kohtuullisena ja hyvänä edistysaskeleena.

Mutta meidän ei pitäisi unohtaa koko sitä opiskelijoitten ohjelmakokonaisuutta, joka tähtää vähän pitemmälle, joka tähtää siihen, että meillä tosiaan voitaisiin opiskella itsenäisesti tekemättä muita töitä sinä aikana, kun opiskellaan. Sillä tavalla saavutettaisiin myöskin se paljon kaivattu lyhyempi opiskeluaika ja varhaisempi siirtyminen työelämään.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä vasemmistopuolen logiikka on erikoista. Diskriminaatiota on se, että me porrastamme yhteiskunnan maksut, taikka pidätte diskriminaationa sitä, että ilmaista rahaa ei jaeta kaikille saman suuruisena. Kuitenkin puhutaan aivan samasta asiasta, että rahaa annetaan niille, jotka sitä tarvitsevat. Kun kerran maksut porrastetaan, niin kyllä silloin raha-, tukipolitiikan täytyy olla samalla lailla porrastettu tarpeen mukaan.

Mitä tulee opiskelijoiden asumiseen kesäkuukausina, niin sehän lähtee siitä ajatuksesta, että opiskelija ammatillisessa koulutuksessa saa koulutukseensa jollain tavalla nivoutuvan työpaikan ja maksaa sillä tästä asumisestaan kesäkuukausina. (Ed. E. Virtanen: Entäs jos ei saa?) Jos opiskelisi kesäkuukausina, niin katson silloin ihan perustelluksi sen, että myöskin silloin maksetaan opiskelukuukausien mukaan asumisesta. Mutta koko ajan täytyy lähteä tarveharkintaisesta ajattelusta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies, hyvät kollegat! Aloitin käyttämäni vastauspuheenvuoron keskustelussa sanomalla, että olen tässä asiassa kerettiläinen, eli edustamani kanta on todella hyvin omakohtainen kanta ja esimerkiksi pääosa minun ryhmätovereistani, ilmeisesti ainakin ne ryhmätoverit, jotka ovat näissä sivistysvaliokunta-asioissa aktiivisia, on ilmeisesti eri mieltä kanssani ja samaa mieltä kuin tämän salin aivan valtava enemmistö: että vanhempien tulojen ei saisi antaa vaikuttaa opintotukeen, jos lapsi on täyttänyt 18 vuotta ja asuu kodin ulkopuolella. Halusin tämän sanoa, että tässä asiassa olen eri mieltä myös omien ryhmätovereitteni kanssa, jottei ed. Arhinmäen tarvitse mennä sinne kampuksille villitsemään ja sanomaan, että nyt on nähty kokoomuksen todellinen karva. Kyllä se kokoomuksen todellinen kanta ja linja näkyy tässä sivistysvaliokunnan mietinnössä.

Haluan myös sen sanoa, että en ottanut kantaa tähän käytännölliseen kysymykseen, että nyt, tällä hetkellä, tämä vanhempien tuloharkinta koskee vain toisen asteen opiskelijoita, kun taas yliopisto-opiskelijoiden kohdalla tämä tuloharkinta on aikaisemmin jo katkaistu. Siis en mitenkään ole puolustamassa tässä erilaista kohtelua yliopisto-opiskelijoiden ja toisen asteen opiskelijoiden kohdalla.

Minun periaatteellisessa ajattelussani on tietysti niin, että opiskeli se lapsi sitten yliopistossa tai opiskeli ammattioppilaitoksessa, niin hyvin toimeentulevien, hyvätuloisten, puhumattakaan suurituloisten, vanhempien pitäisi taloudellisesti osaltaan kantaa vastuuta omasta lapsestaan, vaikka lapsi on täyttänyt 18 vuotta ja on siis saavuttanut täysi-ikäisyyden ja vaikka lapsi ei enää asuisi saman katon alla vanhempiensa kanssa. (Ed. C. Anderssonin välihuuto) Tämä voi tuntua hyvin omituiselta kannalta ed. Anderssonin ja eräiden muidenkin mielestä. Haluan kuitenkin huomauttaa, että tekin ilmeisesti hyväksytte sen, että vaikka lapsi on täysi-ikäinen, niin hänen vanhempiensa tulot otetaan huomioon opintotukea arvioitaessa, jos lapsi asuu kotona. Te vedätte rajan tähän.

Ed. Kumpula-Natri kävi äsken täällä julistamassa ja opettamassa, että ed. Zyskowicz, Suomessa lapsi saavuttaa täysi-ikäisyyden täyttäessään 18 vuotta ja on väärin, että vanhempien tulot sitten enää vaikuttavat. Kuitenkin ed. Kumpula-Natri, ed. Andersson ilmeisesti, ed. Arhinmäki, ed. Sumuvuoresta en ole aivan varma, hyväksyvät sen, että vanhempien tulot vaikuttavat täysi-ikäisen lapsen opintotuen saantiin, jos lapsi asuu kotona. Miksi te tämän hyväksytte, jos te lähdette siitä, että kun lapsi on täysi-ikäinen, hän on täysi-ikäinen ja silloin ei ole oikein, ei ole perusteltua, että vanhempien tuloja otetaan huomioon? Miksi hyväksytte sen, että toimeentulotukilainsäädännössä — tai ehkä te ette hyväksy — tällä hetkellä on myös muistaakseni tilanne sellainen, että jos nuori opiskelee, niin vanhempien tulot otetaan huomioon, siis vanhemmilla on suhteessa opiskelevaan nuoreen, vaikka hän olisi täyttänyt 18 vuotta, tietty elatusvelvollisuus?

Ed. Andersson, oma lähestymistapani tähän asiaan on todella periaatteellinen, ja tiedän, että olen tämän taistelun hävinnyt, olen hävinnyt sen jo monta vuotta sitten. Kokoomuskin ja kaikki muut jo monta vuotta sitten olivat sitä mieltä, että on se niin väärin, että vanhempien tulot vaikuttavat opintotukeen ja siitä pitää päästä eroon, ja pikku hiljaa tätä vanhempien tuloharkintaa on koko ajan vähennetty. Kun minä opiskelin, kaikki saivat opintolainaa, mutta vain sellaisten perheiden, jotka olivat köyhiä, lapset saivat opintorahaa. Siis opintolainaa saivat kaikki, opintorahan saannissa vaikuttivat vanhempien tulot.

Tämän jälkeen on tästä etäännytty hyvin kauaksi, niin kuin tiedätte. Mutta haluan kuitenkin julistaa tästä pöntöstä — ja tämä on parlamentin eräs tarkoitus, keskustella ja joskus jopa tämmöisistä yhteiskunnan arvokysymyksistä keskustella — omaa kantaani, ja oma kantani on todella se, että meidän aikuisten, vanhempien, pitäisi kantaa taloudellista huolta ja vastuuta omista lapsistamme, vaikka nämä lapset olisivat 18 vuotta täyttäneitä. Totta kai voidaan kysyä, että no, mihin vedät rajan, miten olisi 30 vuotta, 40, 50, 60. Näitä kysymyksiä voidaan hyvin esittää.

Mutta vastaamatta tähän kysymykseen vastaan siihen kysymykseen, että jos lapsi on 18 vuotta ja opiskelee ja vaikka hän ei asuisi kotona, niin minun mielestäni pitäisi olla, siis pitäisi olla, maailman luonnollisin asia, että sellaiset vanhemmat, joilla on siihen taloudellisesti hyvät edellytykset, tukevat omaa lastaan. Sen pitäisi olla maailman luonnollisin asia. Se ei valitettavasti ole. Meillä on paljon perheitä, jotka ovat sitä mieltä, että he ovat niin paljon lastaan elättäneet ja he ovat niin paljon suurista tuloistaan vielä suuret verot maksaneet, että on loistava asia, että kun lapsi täyttää 18 vuotta, niin yhteiskunnan piikkiin lapsen elanto siitä eteenpäin mahdollisimman pitkälle menisi. Minun mielestäni pitäisi olla luonnollinen asia sen, että me vanhemmat taloudellisesti tuemme ja vastaamme lapsistamme, jos meillä on siihen hyvät edellytykset, vaikka he ovat täysi-ikäisiä. Itselläni on 22-vuotias opiskeleva tytär. Ei tulisi mieleenkään, että sanoisin hänelle, että minä pesen käteni, olen veroni maksanut, yhteiskunta kantakoon vastuuta ja huolta, se riittäköön.

Te periaatteessa olette eri mieltä. Te olette sitä mieltä, että vanhempien tulot nimenomaan eivät saa vaikuttaa. Ne estävät lasta itsenäistymästä, ne ovat psykologisesti ja pedagogisesti väärä viesti, ja sitten te otatte tällaiset, toivottavasti, poikkeustapaukset kuten sen, että suhteet ovat täysin tulehtuneet, suhteet ovat niin poikki, että ne vanhemmat eivät todella anna lapselleen taloudellista tukea, te otatte tällaiset, toivottavasti, poikkeustapaukset eräänlaiseksi pääsäännöksi. Te näillä perustelette tätä ajattelua, jota te, siis te salissa kaikki pääosin edustatte.

Minun mielestäni yhteiskunnan pitäisi antaa sellainen moraalinen viesti, että vanhempien on huolehdittava, pyrittävä huolehtimaan, osaltaan lastensa taloudellisesta hyvinvoinnista, vaikka lapsi on 18 vuotta täyttänyt ja vaikka hän ei asu kotona, jos heillä on siihen hyvät taloudelliset edellytykset. Ja tulorajat on se, jolla näitä vanhempien hyviä taloudellisia edellytyksiä pääsääntöisesti voidaan arvioida. Tulorajojen oikeata kohtaa voidaan sitten miettiä, mikä on se kohta, jossa sitten rajat kulkevat. Mutta tämä on semmoinen lähtökohta, jota mielestäni voidaan käyttää. Totta kai meillä on sitten vanhemmilla erilaisia elämäntapoja, joku elää tuhlaavaisemmin, vaikka hänellä on isommat tulot, ja toinen elää säästäväisemmin pienemmilläkin tuloilla.

Mutta itse näkisin, että tärkeä viesti olisi se, että ihmisten vastuuta omasta elämästään, omasta itsestään, mutta vastuuta myös lähimmäisistään mieluummin korostettaisiin kuin että joka käänteessä korostetaan vain sitä, että se on yhteiskunnan ja veronmaksajien velvollisuus ja vastuu kantaa ihmisistä huolta.

Claes Andersson /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz puhui kauniisti ja ihan oikein siitä, että vanhempana pitää kannustaa lasta ja pitää lapsistaan huolta ja kaikissa tilanteissa toimia niin, että lapsi pärjää. Se on aivan selvä. Ette kai luule, että me, jotka puhumme tästä diskriminatorisesta lainsäädännöstä, emme välitä lapsistamme tai halua heitä kannustaa? Ei ole kysymys siitä, se on aivan selvä asia. Nyt on kysymys aivan eri asiasta, jos me teemme lainsäädännön, joka eriarvoistaa kahta ryhmää, jotka ovat saman ikäisiä, samassa tilanteessa, mutta opiskelevat eri asteella. (Ed. Zyskowicz: Hyväksyttekö te, jos ulotetaan korkeakouluopiskelijoihin sama asia?) — En. (Ed. Zyskowicz: No niin!) — Mutta minun mielestäni on aivan selvä, että vanhempana yritän (Puhemies: Minuutti!) auttaa lastani kaikissa tilanteissa myöskin taloudellisesti, mutta se on eri asia kuin tämmöinen rakenteellinen eriarvoisuus.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen jo vuodesta 91 asti ihmetellyt, miten tällä yhteiskunnalla on varaa tukea kaikkia, kun kuitenkin yhteiskunnassa on 5—10 prosenttia niitä, jotka todella tarvitsevat tukea. Olen aivan ehdottomasti samaa mieltä kuin ed. Ben Zyskowicz; eihän me voida lähimmäisenrakkautta ja vanhempain rakkautta panna yhteiskunnan vastuulle. Sama homma on päivähoidossa: mieluummin yhteiskunnan haltuun kuin vanhempien rakkautta, mieluummin subjektiivinen päivähoito-oikeus lapsille päiväkotiin kuin subjektiivinen oikeus vanhempien rakkauteen. Tässä on ihan samasta asiasta kysymys.

Minä en ymmärrä sitä, että meillä on ... Me olemme tietenkin rikas maa, meillähän nyt on varaa vaikka mihin, siltähän tuo on näyttänyt. Mutta minä en hyväksy sitä sosialisti-Suomen meininkiä, että kaikki pitää tasapäistää. Koulutus pitää tasapäistää, tuet pitää tasapäistää, ja jos rikkaat vanhemmat sitten keräävät omaisuuksia, niistä maksetaan sitten valtiolle kauhea perintövero. (Puhemies: Minuutti!)

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täysi-ikäisyyden raja Suomessa on 18 vuotta, ja se käytännössä tarkoittaa sitä, että silloin ihminen tulee täysi-ikäiseksi. Meillä ei millään asteella ole niin korkeaa opintotukea, etteikö vanhemmille jäisi aina halutessaan mahdollisuuksia tukea lastaan taloudellisesti, ja varmasti suuri osa tukeekin, olivat he sitten pieni- tai hyvätuloisia. Kysymys ei ole siitä, mistä ed. Zyskowicz puhui, että meidän pitäisi lähettää jotain erityisiä moraalisia viestejä, vaan pitää kehittää opintotukijärjestelmää sellaiseen suuntaan, että se olisi eri asteilla opiskelevien kannalta kohtuullinen. On aivan selvää, että kaikilla perheillä, joilla vain siihen on mahdollisuuksia, on mahdollisuuksia sen jälkeen myös avustaa omia lapsiaan opintojen aikana monilla erilaisilla (Puhemies: Minuutti!) tavoilla.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Uskon, että tämä sali on varmasti yhtä mieltä siitä, että kaikki vanhemmat, joilla on mahdollisuus tukea lapsiaan myöskin opiskeluvaiheessa, haluavat sen tehdä. Yksipuoliseksi tämän keskustelun on tehnyt se, että puhumme koko ajan pelkästään vanhempien tuloista. Ongelma liittyy siihen, että näissä perheissä nimenomaan pitäisi tarkastella sen perheen taloudellista tilannetta muutoinkin, ihan niin kuin ed. Hänninen tuossa puheenvuorossaan viittasi perheen koostumukseen, lasten lukumäärään, menoihin ym. Tässä kai lienee se ydinkysymys, eikä siinä, että tarkastellaan pelkästään tuloja, jotka vanhemmille tulevat.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä tilanne on se, että jos vanhemmat ovat keskituloisia, niin silloin opiskelija ei voi saada opintotukea. Tämä ei siis koske mitään rikkaita, vaan keskituloisia. (Ed. Zyskowicz: Nostetaan tulorajoja!) — Nyt niitä nostetaan, 30 prosentilla.

Tosiasia on myöskin se, että toisella asteella juuri tämä tiukka taloudellinen tuki vaikuttaa siihen, hakeudutaanko ylipäätään koulutukseen, miten ne opinnot edistyvät ja miten se opiskelija voi niissä opinnoissaan. Vain puolet toisen asteen opiskelijoista saa opintotukea vanhempien tulojen perusteella ja toinen puoli ei saa. Eli aika vähän nyt loppujen lopuksi saa tällä hetkellä sitä opintotukea, koska ne vanhempien tulorajat (Puhemies koputtaa) ovat niin alhaiset, ja sen takia niitä nostetaan. Tämä on opiskelijoille tarkoitettu, opiskelijan hyvinvointiin, ja sitä me kaikki nyt täällä haluamme, eikö vain?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän kyllä ed. Zyskowiczin ideologista pohdintaa, ja itsekin pidän ihanteena sitä, että vanhemmat tukisivat täysi-ikäisiäkin lapsiaan, ja myös päinvastoin tällä samalla logiikallahan voitaisiin vaatia myös varakkaiden henkilöiden elatus- ja huolenpitovastuuta iäkkäistä vanhemmistaan, niin kuin onkin esimerkiksi Kreikassa tällainen lainsäädäntö olemassa. Siitä olen samaa mieltä, että ei moraalisen vastuun perheenjäsenistä pitäisi päättyä 18 ikävuoden saavuttamiseen, mutta ongelmana tässä kysymyksessä on kyllä se, että käytännössä, reaalielämässä, kaikki vanhemmat eivät tue täysi-ikäistä lastaan. Vaikka rahaa olisi, välit voivat olla poikki. Itse tiedän aika läheltä yhden tapauksen, jossa täysi-ikäinen lapsi on valinnut sellaisen opiskelualan, jota vanhemmat eivät hyväksy eivätkä siksi häntä halua tukea.

Toinen ongelma ovat suuret perheet. (Puhemies: Minuutti!) Lapsia voi olla kymmenen elätettävänä, mutta tätä suurperheiden elatusvastuuta ei huomioida näitä tulorajoja määrättäessä.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueella on lukuisia alle 18-vuotiaita nuoria, joilla on pitkä koulumatka lukioon tai ammatilliseen oppilaitokseen, ja lisäksi julkiset liikenneyhteydet ovat myös erittäin usein huonoja. Nuorilla ei tietenkään tässä iässä ole autoja käytettävissään, ja sen takia asunto opiskelupaikkakunnalla on monille välttämätön.

Toinen asia, joka minun mielestäni on tärkeä huomata, mitä ed. Räsänenkin tässä sanoi, on, että perheet ovat usein monilapsisia ja tosiaan sitä rahaa ei riitä kaikkien lasten kouluttamiseen välttämättä. Tämä on mielestäni tärkeä asia huomioida, kun näitä asioita viedään eteenpäin, että tässä meillä on vielä korjattavaa. Vaikkakin olen ed. Zyskowiczin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että vanhempien vastuu silloin, kun varoja on, on erittäin hyvä ja positiivinen asia.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! On hyvä huomata, että kuitenkin valtaosa kokoomuksestakin ilmeisesti on sosiaalisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolella. Sen sijaan edustajat Hemming, Ukkola ja Zyskowicz ainakin toistaiseksi ovat käyttäneet aika kovia puheenvuoroja. Ymmärrän hyvin ed. Zyskowiczin huolen, jonka hän täältä puhujapöntöstä esitti siitä, että ei kai hänen puheitaan vaan tulla lainaamaan kampuksella ja oppilaitoksissa. Ymmärrän sen huolen, kun nimittäin katsoo, ketä tässä on kuultu: Suomen ylioppilaskuntien liitto, Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto, Suomen Lukiolaisten Liitto ja Suomen Opiskelija-Allianssi Osku ry. Jokainen näistä opiskelijajärjestöistä, kaikki opiskelijajärjestöt yksimielisesti ovat sillä kannalla, että alle 20-vuotiaiden itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajat pitäisi poistaa. Ed. Zyskowicz taistelee nyt koko opiskelijaliikettä vastaan — ja se on hyvä tietää, että kokoomuksessa on erittäin vahvoja voimia, jotka haluavat taistella opiskelijaliikettä vastaan.

Mitä tulee ed. Zyskowiczin ja ed. Hemmingin puheenvuoroihin siitä, ketä tämä koskettaa tämä tulorajakysymys, pitää muistaa ensin, että tämä on oikeudenmukaisuuskysymys, että jos korkea-asteella opiskelee, vanhempien tulot eivät vaikuta, toisella asteella ne vaikuttavat.

Kysymys siitä, pitäisikö tulojen vaikuttaa: Itse lähden siitä, että täysi-ikäisen pitäisi pystyä itsensä elättämään. Ja tämä ei tarkoita sitä — kummallinen keskustelu — että sen jälkeen ei hyväksyttäisi lähimmäisenrakkautta tai välittämistä. Voin kertoa, ja teidän kannattaa tutustua tutkimuksiin, jotka osoittavat, että valtaosalla niistäkin opiskelijoista, jotka ovat yli 20-vuotiaita, yksin opintorahan taso on niin matala ja on vielä sen 15 prosentin korotuksenkin jälkeen, että valtaosa saa tukea vanhemmilta. Ja nyt kysymys on siitä, että pyritään hoitamaan kuntoon se asia, niin että toisella paikkakunnalla asuvilla olisi mahdollisuus edes jonkinlaiseen omaan elämään, täysi-ikäisillä, täysivaltaisilla ihmisillä.

Nimittäin kun täällä on puhuttu siitä, että tämä on tuki, ed. Hemmingin ja ed. Zyskowiczin mielestä, hyväosaisille ja kovatuloisille, kyllä kysymys ennen muuta, kun on kysymys toisen asteen opiskelijoista, jos käy läpi näitä tutkimuksia, on nimenomaan toisen asteen ammatillisella puolella opiskelevista. Meidän lukioverkko on edelleen tiiviimpi kuin ammatillinen verkko. Lukiot ovat yleisiä, mutta jos haluat jotain erityistä alaa opiskella, joudut muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Tämä koskettaa ennen muuta ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevia. Olen tähän asti ymmärtänyt, että koko tämän salin yhteinen näkemys on se, että meidän tavoitteemme on se, että tuetaan ja kannustetaan nuoria opiskelemaan ammatillisella puolella. Se, että näistä tulorajoista luovutaan, mahdollistaa sen, että voidaan myös ammatillisella puolella opiskella. Ja jos katsotaan nimenomaan niiden ammatillisella puolella opiskelevien alle kaksikymppisten sosiaalisia taustoja, niin nimenomaan siellä ovat ne kaikkein isoimmat taloudelliset ongelmat, siellä on pienituloisuutta vanhemmissa enemmän kuin muualla. (Ed. Zyskowicz: Eihän tämä koske pienituloisia!) Eli nimenomaan kysymys on siitä, että nyt tämä hoidetaan kuntoon.

Kaiken lisäksi senkin jälkeen, kun nostetaan tällä 15 prosentilla, toki liian myöhään, mutta nostetaan kuitenkin, opintorahan taso, se on edelleen niin alhainen, että jokainen, opiskelee hän toisella asteella, opiskelee hän korkea-asteella, tarvitsee vanhemmilta tukea. Toivon mukaan tekin hyväksytte, että sitä annetaan jatkossakin ja lähdetään siitä, että vanhemmat tukevat opiskelevia lapsiaan, mutta kyllä pitää pitää huolta siitä, että täysi-ikäinen ihminen pystyy itseään elättämään, jos hän täysipäiväisesti opiskelee. Tätä selvästi nyt osa kokoomuksen edustajista tuntuu vastustavan, ja pidän sitä aika yllättävänä ja pöyristyttävänä.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että tämän lain osalla ja kohdalla käydään periaatteellista keskustelua. Kuitenkin korostaisin sitä, että vaikka ed. Zyskowicz piirsi aika kielteisen näkökulman vanhempien halusta vastata lapsistaan, kyseenalaisti lähimmäisenrakkautta, niin kyllä silti sanoisin, että pääsääntöisesti varmastikin niissä perheissä, missä on taloudellisia edellytyksiä, tuetaan myös lasten opiskelua ja tällä tavalla myös taloudellisessa mielessä autetaan lapsia.

Mutta syy, miksi tämä tulorajojen korottaminen on hyvä asia myös vanhempien tulojen osalta, on nimenomaan se, että meillähän on perheitä, joissa on useampia lapsia, useampia opiskeluikäisiä lapsia, ja tämähän tarkoittaa sitä, että näissä perheissä yksinkertaisesti vanhemmilla ei ole taloudellista mahdollisuutta tukea lapsia. Tämä on se iso periaatteellinen kysymys, kumman vastuullisuutta me nyt viime kädessä tässä haluamme vahvistaa, vanhempien vai näiden täysi-ikäisten opiskelevien nuorten vastuuta. Haluaisin tavallaan tähän keskusteluun tuoda nimenomaan sen näkökulman.

Rohkenen tässä vähän omankin perheeni taustaa tuoda esille. Perheessäni on tälläkin hetkellä useita korkeakoulussa opiskelevia nuoria, ja kyllä täytyy sanoa, että se, että heidän rahoituksesta vastaisin vanhempana, vaikka pyrin kaikella muulla tavalla kyllä rakastamaan lapsiani ja nuoriani, kyllä on aika mahdoton ajatus. Siksi enemmän hämmästelen sitä, että me päättäjinä pidämme erittäin tiukat tulorajat näiden opiskelevien nuorten oman vastuun kantamisen osalta. Kun he haluavat paikata sitä omaa tulonhankintaansa nimenomaan tekemällä työtä, meillä on valtavat kontrollijärjestelmät, joilla me seuraamme sitä, että täysi-ikäiset nuoret eivät tekisi liikaa töitä, toisin sanoen ottaisi liikaa vastuuta oman opiskelunsa rahoittamisesta. Tosiasiahan on se, että niille nuorille, joita vanhemmat eivät pysty rahoittamaan, tämän täydentävän rahoituksen osalta on vain kaksi vaihtoehtoa: joko ottaa lainaa taikka käydä töissä ja hankkia sitä kautta lisää rahoitusta.

Jos me ajattelemme sitä maailmaa, missä me elämme tänä päivänä, minä, arvoisat kollegat, pysäyttäisin meitä yhteisesti pohtimaan sitä, että emme me enää elää siinä mustavalkoisessa maailmassa, että opiskelu on ikään kuin jossakin semmoisessa steriilissä laatikossa tapahtuvaa toimintaa ja sitten työelämä on jossakin erillään, vaan voidaan sanoa näin, että jopa työnantajat arvostavat erittäin vahvasti niitä nuoria, jotka ovat opiskeluaikana osallistuneet työelämään, hankkineet jo aitoa työelämäkokemusta ja tällä tavalla sovittaneet oman osaamisensa työelämän tarpeita vastaavaksi. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, erityisesti korostaisin nyt sitä, että kun tämä opintotuen kehittäminen jatkuu, niin siinä vaiheessa, kun tarkastellaan opiskelijoiden omien tulorajojen laajentumista — mehän olemme hallitusohjelmassa päättäneet tulorajojen nostamista myös opiskelijoiden osalta 30 prosentilla — minä kyseenalaistan sen, onko se riittävä vai pitäisikö meidän mennä vielä pidemmälle ja ensisijaisesti vapauttaa opiskelijat näistä tulorajoista ja tällä tavalla todella mahdollistaa näiden nuorten vastuuseen kasvaminen, huomatkaa, aitoon vastuuseen kasvaminen, ei vain siihen kasvaminen, mitä valtio antaa, vaan siihen, mitä he omalla toiminnallaan voivat aikaansaada.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula tässä puhui opiskelijan omista tulorajoista eli vei vähän asiaa pikkasen eri suuntaan. Mutta hän puhui ihan asiaa. Onkin kannatettavaa, että ne tulorajat, oman tulon tulorajat, poistettaisiin pitkällä tähtäimellä. Ensi vuonna niitäkin kuitenkin nostetaan 30 prosentilla, niin että siihenkin on tulossa parannus.

Mutta se, mikä meillä on ollut koulutusjärjestelmässä yksi todella oleellinen, tärkeä, pyhä periaate, joka on omalta osaltaan taannut sen, että meillä on niin hyvä koulutusjärjestelmä kuin se on, on se, että kaikilla opiskelijoilla, oppilailla, pitää olla mahdollisuus tuloista riippumatta ja asuinpaikasta riippumatta saada laadukasta opetusta. No, tässä nyt ei ole kysymys siitä, että tämä opiskelu tai opetus maksaisi, vaan tässä on kysymys siitä, että eläminen maksaa ja siitä huolimatta pitää opiskelijalla olla mahdollisuus opiskeluun. Me olemme katsoneet tässä maassa, että koulutus on se väylä, jolla nostetaan sitä omaa elintasoa, omaa sosiaalista asemaa yhteiskunnassa, ja sen vuoksi tämä, että yhteiskunta on tukenut opiskelua, on ollut se, mikä on ollut meille äärimmäisen tärkeää, ja tätä on nyt sitten kehitetty tässäkin hallituksen esityksessä edelleen. Silloin 50-luvulla ja 20-luvulla, joista täällä puhuttiin, ei ollutkaan näin, mutta ei sitä pidetäkään, että se olisi hyvä, ja silloin ei opiskeltukaan sen takia paljon. Ei ollut mahdollisuuksia, kun ei ollut varaa opiskella. Siitä pyritään nyt pois ja pyritään siihen, että kaikilla olisi mahdollisuudet opiskeluun. Se on meille, yhteiskunnalle ja maamme kilpailukyvylle, ihan välttämätön asia.

Tämä hallituksen esitys ja sivistysvaliokunnan mietintö ovat täysin linjassa sen kanssa, mitä eduskunta on aikaisemmin lausunut. Se on lausunut näin: "- - toisen asteen opiskelijoiden opintotukijärjestelmän toimivuus selvitetään pikaisesti kokonaisuutena ja varmistetaan opiskelijoiden välinen yhdenvertaisuus sekä ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin." Eduskunta antoi tämmöisen lausuman silloin, kun edellisen kerran vanhempien tulorajoja korotettiin marraskuun 1. päivästä 2006 lukien 15 prosentilla. Tämä on hyvä jatkumo, ihan looginen jatkumo, tälle asialle, mikä aikaisemmin on ollut, ja toivon, että ed. Zyskowicz äänestää mietinnön ja hallituksen puolesta kaikesta urputuksestaan huolimatta ja on tämän esityksemme takana. (Ed. Zyskowicz: Ei ole parempia esityksiä jaossa!)

Tapani  Tölli  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan yhtyä niihin puheenvuoroihin, joissa todettiin, että vanhemmat suurimmaksi osaksi tukevat kaikin käytettävissä olevin keinoin, niin taloudellisesti kuin muutenkin, lastensa opiskelua. Se on hyvin tärkeä asia, ja näin vastuullisen vanhemman tulee tehdäkin.

Tässä lakiesityksessä opintotukea myönnettäessä sovellettavia vanhempien tulorajoja esitetään korotettavaksi 30 prosenttia. Tämä on sinänsä erittäin kannatettava asia, mutta tämä esitys ei ota kokonaisuutta huomioon riittävästi, niin kuin tässä keskustelussa nyt on tullut esille. Pelkät tulot eivät ota huomioon vanhempien todellista mahdollisuutta rahoittaa lapsensa opintoja. Kun vanhempien tulorajoja sovelletaan opintorahaa määrättäessä, niitä sovelletaan sillä tavalla käytännössä, niin kuin olisi vain tämä yksi lapsi, eikä oteta huomioon, onko mahdollisesti muita huollettavia ja muita lapsia jopa keskiasteen oppilaitoksessa. Siinä tilanteessa vanhemmat joutuvat todella eriarvoiseen asemaan. Niinpä olisikin nyt jatkossa tämä asia korjaamisen tarpeessa. Tietysti on toinen näkökulma se, että tämä tuloraja sitten poistetaan.

Olen, herra puhemies, hyvin samaa mieltä siitä, mitä ed. Karjula esitti opiskelijoiden tulorajojen korottamisesta. Erityisesti lukukauden ulkopuolella, esimerkiksi kesäaikana, tämä tuloraja nykyisellään tulee hyvin nopeasti täyteen ja sitten saa melkoisen rangaistuksen, kun se ylittyy, joutuu palauttamaan koron kanssa, jos ei ole määräpäivään mennessä palauttanut opintotukea. Siinä joudutaan monesti todella kohtuuttomien tilanteiden eteen. Työssäoppiminen on erityisen tärkeää, ja sen olen todennut itsekin, kun olen joskus ottanut ihmisiä töihin, miten tärkeä on työkokemus, ja missä sitä muuten saa, kokemusta, kuin työskentelemällä? On tietysti myöskin erittäin tärkeä asia se, että me kiinnitämme jatkuvasti huomiota siihen, että opiskeluajat säilyvät kohtuullisina. Se on oma tärkeä kokonaisuutensa.

Arvoisa puhemies, tähän esitykseen: kannatan hallituksen esitystä ja sivistysvaliokunnan mietintöä, että tätä vanhempien tulorajaa korotetaan 30 prosenttia, mutta kiinnitän huomiota siihen, että tämä ei ota kokonaisuutta huomioon.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Näköjään me kaikki sieviläiset olemme täällä peräkkäin äänessä: Kyösti Karjula, 18 lasta, Tapani Tölli, vain 6 lasta, ja minä, ei yhtään lasta.

Kun olen kuunnellut tätä keskustelua, tulee ... Siviiliammatiltani kun olen toimittaja, minusta on hienoa, että tuolla lehterillä on ainakin kaksi valveutunutta toimittajaa kuuntelemassa. Toivon, uskon ja luotan meidän lehdistöön, että he ottavat tämän suurin kirjaimin esiin. Nostan hattua ed. Zyskowiczille, että otitte tällaisen keskustelunaiheen. Opintotuestahan puhutaan, mutta te nostitte tähän asiaan niin kuin pääasiaksi lähinnä vanhemmuuden ja siitä tulevan vastuun.

Tosiaan, kun tätä keskustelua on kuunnellut, niin olen varmaan tullut siihen mielipiteeseen, että onpa hyvä, että minulla ei ole yhtään lasta, jos tässä salissa tungetaan väkisin tuolta joltakin laidalta sellaista ajattelutapaa, että ... Olen käyttänyt usein monissa puheenvuoroissa sellaista sanaa, että nykyiset vanhemmat hyvin usein työntävät lapsensa suoraan kätilöltä kunnalle. Kätilökin on kyllä kunnan työntekijä. Mutta tämä kuvaa hyvin paljon, mitä tuolla maailmalla nykyään näkee.

Tuossa ikäkeskustelussa mielestäni Bjarne Kallis tuossa omalla paikallaan sanoi hyvin, että pitäisiköhän yhteiskunnan vastata lapsista, kunnes lapset pääsevät vanhuuseläkkeelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Vähän sellaiselta kuulostaa tämä vasemman laidan juttu.

Olin tuolla vaalikentilläkin aina sitä mieltä enkä ole koskaan vastustanut sitä, että opiskelijat tekisivät töitä. Tutkimusten mukaan sellaiset opiskelijat, jotka opiskelunsa aikana työskentelevät sillä alalla, mitä opiskelevat, ovat parhaiten motivoituneita sekä opiskelussaan että työssään.

Tapasin tässä eräänä päivänä kotiin mennessä erään nuoren herran, joka oli Oulusta muuttanut tänne. Kysyin, mitä touhuat. "Opiskelen Haaga Instituutissa viisi päivää ja työskentelen hovimestarina kuutena iltana viikossa tuossa viereisessä Radissonissa. Pääsen kello 11 illalla pois ja olen hyvin tyytyväinen. En tarvitse lainaa, en opintorahaa, en mitään." Erittäin motivoitunut. Tässä on hyvä esimerkki siitä, millä tavalla pitäisi saattaa vastuuta itselleen, mutta myöskin vanhemmille. Ennen kaikkea vanhemmuus on se, mikä minun mielestäni nyky-yhteiskunnassa alkaa olla kateissa.

Hyvänä esimerkkinä luin viime viikonloppuna eräästä viikonloppulehdestä muutamien laulajarouvien uusista avioliitoista. Eräs heistä sattui olemaan myöskin entinen työkaverini 70-luvulta. Hän oli mennyt kolmatta kertaa avioliittoon, ja tämä hänen nykyinen miehensä oli mennyt toista kertaa avioliittoon. Tämä laulajaneito kertoi siinä lehtijutussa, että niin, kun meillä oli kummallakin perheet perustettuina ja lapset tehtyinä, niin meillä oli mahdollisuus mennä naimisiin. Elikkä avioliitosta on tullut projekti, joka suunnitellaan jo kestäväksi hetken näköjään. Sen tyyppistä hommaa kuulostaa olevan.

Hyvänä esimerkkinä tästä sanoisin vielä tähän loppuun, millä tavalla nykyään ajatellaan lapsista ja heidän kasvatuksestaan, tästä kätilöltä kunnalle -ajattelusta. Eräs ystäväni on rouva, joka on päiväkodin johtajana Oulussa. Kerran hän, Eija, sanoi, kun istuttiin opetuslautakunnassa vierekkäin: "Ajattelepa, mille mallille maailma on mennyt. Minulle soitti eilen eräs nainen ja varasi päivähoitopaikkaa lapselleen. Kysyin, minkä ikäinen teidän lapsi on. Hän onnellisena hymyili ja sanoi, että olen kolmatta viikkoa raskaana."

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Arhinmäki täällä julisti, että ed. Zyskowicz näkemyksineen on asettumassa yksimielistä opiskelijaliikettä vastaan. Ed. Arhinmäki, ei se ole mikään ongelma, että asettuu yksimielistä tai laajaakin joukkoa vastaan, jos on oma vahva vakaumus ja haluaa pitää omasta kannastaan, jonka oikeaksi kokee, kiinni. Voin teille kertoa varhaisemmista vaiheista, että esimerkiksi ed. Sasi aikanaan meni luennoille yleensä vain silloin, kun oli opiskelijaliikkeen julistama luentolakko. Hän halusi tällä tavoin osoittaa, että pystyi olemaan eri mieltä tämän taistelevan opiskelijaliikkeen kanssa, vaikka hänellä ei niin hirveästi kavereita siinä vaiheessa ollut.

Voisin myös itse kertoa vähän ajoista, jolloin lähes yksimielinen opiskelijaliike marssi Neuvostoliiton rauhanaseiden puolesta, ja silti en ollut siellä mukana marssimassa, vaikka lähes yksimielinen taisteleva opiskelijaliike, kokoomuksen opiskelijaliitto mukaan lukien, oli näissä kuvioissa mukana. Eli ei se ole niin paha, että pitää omasta kannastaan kiinni, jos kokee, että oikeassa on. Voi olla, että historia myöhemmin antaa oikeutta, jos ei sillä hetkellä ymmärrystä löydykään.

Toiseksi, ed. Arhinmäki, te puhuitte täällä pienituloisista. Teillä on tietysti mantra ja levy valmiina, ja pienituloiset, köyhät ovat aina sydämen asia, sitähän te korostatte. Ei tässä ole kyse pienituloisista perheistä. Nimenomaan pienituloisten perheiden kohdalla vanhempien tulot eivät vaikuta mitenkään opintotukea vähentävästi. Tässä ei ole kyse siis pienituloisten perheiden asioiden ajamisesta, jos ja kun tulorajat kokonaan poistettaisiin, vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen kokonaan poistettaisiin. Pienituloisten perheiden kohdalla tätä vaikutusta ei tänäkään päivänä ole. Tulorajoja oikein säätämällä voidaan toimia niin, että tässä on kyse vain suurituloisista perheistä, niistä samoista suurituloisista perheistä, joiden tukemista te yleensä muiden esitysten ja asioiden yhteydessä kauhistelette.

Kysyin teiltä, kun korostitte täysi-ikäisyyttä, miksi sitten kotona asuvan täysi-ikäisen, 18 vuotta täyttäneen, opiskelijan kohdalla hyväksytään vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen. Vai hyväksytäänkö? Esitin tämän kysymyksen, ja lupasitte harkita sitä. Oletteko sitä mieltä ja viettekö linjanne tässä suhteessa johdonmukaisesti loppuun, että kun lapsi on tullut täysi-ikäiseksi, täyttänyt 18 vuotta, niin kytkentä vanhempien tuloihin pitää poistaa arvioitaessa lapsille tulevia sosiaalisia ja vastaavia tulonsiirtoja? Olisihan siinäkin oma logiikkansa. Lapsi on täysi-ikäinen, ja sen jälkeen vanhempien ei odoteta eikä edellytetä tukevan, sen jälkeen yhteiskunnan edellytetään ja odotetaan tukevan. Tämä liittyy opintotukilainsäädäntöön, mutta se liittyy muistaakseni myös toimeentulotukilainsäädäntöön.

En ole sitä mieltä — haluan sen nyt selvyyden vuoksi sanoa — että vanhemmat eivät pääsääntöisesti haluaisi tukea opiskelevia nuoriaan ja lapsiaan. Päinvastoin, tunnen hyvin nämä selvitykset ja tutkimukset siitä, miten oleellisen osan vanhempien antama taloudellinen tuki vielä tänä päivänä merkitsee opintojen ja opiskeluaikaisen elämän rahoittamisessa opiskelijoille.

Mutta en ole myöskään samaa mieltä kuin ed. Sinnemäki, joka sanoi, että me emme täällä anna mitään signaaleja lainsäädännön kautta. Olen sitä mieltä, että me nimenomaan annamme signaaleja. Jos me säädämme sellaiset lait kuin sivistysvaliokunnan mietintökin nyt edellyttää, vaikkei vielä pykälissä, että vanhempien tulot eivät lainkaan vaikuttaisi kodin ulkopuolella asuvien yli 18-vuotiaiden nuorten opintotukeen, niin totta kai me annamme sen signaalin, että meidän mielestämme on oikein, että silloin heidän toimeentulonsa ensisijaisesti perustuu veronmaksajien rahaan, siihen, että veronmaksajien rahoista heille maksetaan opintotukea. Jos siitä vanhemmat vetävät sellaisen johtopäätöksen, että sen kuuluukin olla näin, että ensisijaisesti veronmaksajat maksavat opintotuen kautta ja opintotukea korotetaan ja parannetaan vuosien saatossa, niin kuin oikein on, niin vanhemmat vetävät aivan oikein lainsäätäjän tahdosta sellaisen johtopäätöksen, että vanhempien elatusvelvollisuutta ja vastuuta ja tarvetta huolehtia omista lapsistaan, jotka ovat 18 vuotta täyttäneitä, halutaan vähentää.

Jos me toimisimme toisin eli säätäisimme, että vanhempien tulot vaikuttavat sekä toisella asteella että korkeakouluasteella esimerkiksi siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 24 vuotta, lapsen opintotukeen, niin totta kai me annamme silloin päinvastaisen signaalin eli me odotamme ja edellytämme, että vanhemmat tukevat omia lapsiaan taloudellisesti, jos ja kun heillä on siihen hyvät taloudelliset edellytykset. (Ed. C. Andersson: Sitäkö ehdotatte?) Jos sitten halutaan korostaa näitä ääritapauksia, joissa suhteet ovat poikki ja vanhemmat eivät anna penniäkään, niin kyllä ne tilanteet pystytään tietysti siinä lainsäädännössä, jos näin tehtäisiin, erikseen huomioimaan.

Ed. Andersson kysyi, sitäkö ehdotan. Olen tämän taistelun hävinnyt jo monta vuotta sitten ja todennut, että kehitys kulkee koko ajan siihen suuntaan, että vanhempien tulojen vaikutusta opintotukietuuksiin vähennetään, ja voi olla, että muutaman vuoden päästä olemme siinä tilanteessa, että myös kotona asuvien 18 vuotta täyttäneiden tai nuorempien, jotka opiskelevat, kohdalla poistetaan sidonnaisuus vanhempien tuloihin.

Herra puhemies! Lopuksi haluaisin ed. Vahasalon puheenvuoron johdosta todeta, että me olemme täysin samaa mieltä, sivistysvaliokunta ja varmasti henkilökohtaisesti olemme täysin samaa mieltä siitä, että kaikkien suomalaisten nuorten pitää pystyä opiskelemaan, pitää pystyä käymään kouluja ja taloudelliset seikat eivät saa muodostua tässä esteeksi. Olen erittäin syvästi tämän periaatteen kannalla. Ed. Karjula puhui omista henkilökohtaisista elämäntilanteistaan ja kokemuksistaan, ja minä voin puhua omistani. Kun aikanaan, silloinkin, kun peruskoulu tai peruskoulua vastaava koulujärjestelmä oli maksullinen, oli vapaaoppilaspaikkoja pienituloisten ihmisten lapsille, ja kun aikanaan oli niin, että pienituloisten ihmisten lapset, nuoret saattoivat saada opintotukea, opintorahaa jo silloin, kun muut eivät saaneet, kaikki tällaiset ovat olleet tasoittamassa tietä sille, että myös vähäosaisten perheiden lapset ovat voineet käydä kouluja ja opiskella, ja olen tietysti sitä mieltä, että se on erinomaisen tärkeätä. Suomi on pieni maa, ja on erinomaisen tärkeätä, että kaikki lahjakkuusreservit tässä maassa ovat parhaalla mahdollisella tavalla käytössä.

Mutta, ed. Vahasalo, kun valiokunnan mietinnössä sanotaan, että viime kädessä pyritään siihen, että vanhempien tuloihin liittyvä tuloharkinta tulee kokonaan poistaa opintotukijärjestelmästä kotona asuvien nuorten ja täysi-ikäisten nuorten kohdalla, (Ed. Vahasalo: Tulevaisuudessa!) niin tässä mielestäni ei ole kyse enää siitä, että kaikille mahdollistetaan oikeus ja mahdollisuus opiskella, vaan tässä mennään pitemmälle ja mennään nimenomaan siihen ajatukseen, että ei ole vanhempien velvollisuus eikä asia tukea taloudellisesti omia lapsiaan, jos nämä ovat 18 vuotta täyttäneitä ja jos nämä eivät asu enää kotona. (Ed. Vahasalo: Miten äänestätte?) — Kun kysytte, mitä tässä äänestän, niin tuen tietysti sivistysvaliokunnan linjaa tässä asiassa. Eihän täällä todellakaan mitään parempaakaan ole jaossa, ja kuten jo edellisen välihuudon johdosta totesin, niin kyllä tämä taistelu minun näkökulmastani on hävitty jo kauan sitten, mutta ei ole pahaksi eduskunnan keskustelussa tuoda näitäkin näkökohtia esiin.

Ed. Vahasalolle sanon lopuksi, että te korostitte, että sivistysvaliokunnan nyt ottama kanta on linjassa aikaisempien eduskunnan kantojen kanssa. Luulen, että näin on, vaikka seuraava puhuja ilmeisesti on tästä vähän eri mieltä. Mutta voinpa tähän lohdutukseksi sanoa, että myös minun nyt ottamani kanta on linjassa sen kanssa, mitä itse olen aikaisemmin tästä pöntöstä todennut.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On usein todettu, että ed. Zyskowiczilla on hyvä nenä haistamaan, mistäpäin politiikassa tuulee. Ilmeisesti tuuli on nyt ed. Zyskowiczin todistuksen mukaan kääntymässä, koska hän pitkään kertoi minulle kääntäen niin, että minä tässä edustan suurta joukkoa, minun näkemykseni on se, joka saa suuren joukon kannatuksen, eli vasemmisto on siis nousussa ed. Zyskowiczin näkemyksen mukaan.

Ihan vain kaksi kommenttia ed. Zyskowiczin puheenvuoroon. Te, ed. Zyskowicz, olitte sitä mieltä, että tämä esitys 30 prosentista sekin on liikaa. (Ed. Zyskowicz: En ole sanonut!) Tässä nimenomaan on kysymys siitä, että nyt pienituloisilla on edes jonkinlainen mahdollisuus saada tämän esityksen jälkeen tukea. Toinen on kysymys siitä, että minun mielestäni on oikeudenmukaisuuskysymys, että kaikki täysi-ikäiset opiskelijat saavat samalla periaatteella tukea riippumatta kouluasteesta. (Ed. Zyskowicz: Entäs kotona asuminen?)

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Mistä alkaisin? Ensinnäkin olen varsin huolissani siitä, minkälaista argumentaatiota ed. Arhinmäki on täällä viime hetkinä esittänyt. Mielestäni nämä repliikit eivät vastaa sitä keskustelua, mitä täällä salissa on käyty. Pidän hyvin huolestuttavana sitä, että kansanedustajalta puuttuu näin täydellisesti kuullun ymmärtämisen taito. (Ed. Arhinmäen välihuuto)

Mitä tulee sivistysvaliokunnan marraskuussa 2006 tekemään lausuntoon, muistan itse käyttäneeni siellä seuraavan tyyppisen puheenvuoron. Täällä on vaadittu, että 18-vuotias toisen asteen opiskelija voisi saada opintotukea vanhempien tuloista riippumatta, ja näin vaadittiin silloinkin.

Muistutan, että 18-vuotias opiskelija aloittaa lukion kolmannen luokan. Jos äiti on tylsä ja vaatii, että sinne kouluun pitää joka aamu herätä, ja isä vaatii, että kotiin pitää tulla säädylliseen aikaan, niin tämähän mahdollistaa oppilaalle, 18-vuotiaalle, sen näppärän johtopäätöksen, että mitäpäs tässä enää hillumaan, että muutankin omaan asuntoon, että yhteiskunta maksaa. Onko tämä se signaali, mitä me haluamme osoittaa näille 18-vuotiaille opiskelijoille, että vanhempanne eivät ole vastuussa älkääkä tekään olko, (Ed. Arhinmäki: Suomessa todellisuus on yleensä erilainen kuin teillä Espoossa näköjään!) koska yhteiskunta huolehtii teistä? Sama koskee ammattioppilaitoksen opiskelijoita. 18-vuotiaalle periaatteessa, Espoossa asuvana, mielestäni ensisijainen asunto on vanhempiensa luona edelleenkin.

Mutta tietysti tällaisen ilmaisen rahan saaminen, mahdollisuus siihen, että yhteiskunta huolehtii asumiskuluista ja muusta, on hienoa vapaata elämää ja mahdollistaa kaikenlaisen bailaamisen, mitä on 18 vuotta jo unelmoitu ja odotettu. Olen hämmentynyt tästä, että nyt käydään keskustelua siitä, että jos minä kyseenalaistan tämän vanhempien tulorajan nostamisen, niin vastustan silloin opiskelijaliikettä. Olen aivan ed. Zyskowiczin mielipiteen takana tässä suhteessa, että totta ihmeessä jokainen, joka haistaa ilmaisen rahan, lähtee äänekkäästikin puolustamaan sitä mahdollisuutta.

Olen hämmästynyt siitä, että tämä yhteiskunnan ilmainen raha halutaan subjektiiviseksi oikeudeksi. Kuitenkin me olemme käyneet täällä hyvin laajan keskustelun esimerkiksi päivähoidon maksuista. Jos ilmainen raha on subjektiivinen oikeus, niin kyllä maksujenkin silloin täytyy olla yhtä lailla kaikille samat, jotta ihmisiä ei diskriminoitaisi minkään perusteella. Kuitenkin pidän tätä kohtuuttomana heikkotuloisia vanhempia kohtaan.

Samaan aikaan me käymme keskustelua jatkuvasti lapsilisien suuruudesta, siitä, pitäisikö lapsilisiä maksaa hyvätuloisille vai ei, ja kuitenkin puhutaan siitä, millä perusteella maksetaan. Sitä ei makseta suinkaan toimeentulotukena vaan erona niihin aikuisiin, jolla ei ole lapsia, ja perheisiin, joilla ei ole lapsia ollenkaan, eli on tämä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Sitä, että ed. Arhinmäki syyttää minua, että minulla ei ole sosiaalista oikeudenmukaisuutta, pidän äärimmäisen loukkaavana ja heittäisin pallon takaisin ja kysyisin, missä se teidän sosiaalinen oikeudenmukaisuutenne on, ed. Arhinmäki.

Täällä keskustelussa kukaan ei ole kyseenalaistanut sitä, että sellaisille alle 20-vuotiaille opiskelijoille, jotka eivät voi asua kotonansa — eivät voi asua, kyse on siis ihan eri asiasta kuin siitä, että eivät halua asua niiden niuhovanhempiensa luona — näille pitkämatkalaisille totta kai täytyy mahdollistaa opiskelu, ja siihen kuuluu sitten se, että yhteiskunta huolehtii siitä, että nämä tasa-arvoiset taloudellisetkin mahdollisuudet huomioidaan.

Sama koskee näitä vanhempia, jotka sosiaalisista syistä eivät jostain syystä suostu tukemaan alle 20-vuotiaan lapsensa opiskelua. Mutta kuinka paljon tällaisia vanhempia on verrattuna niihin Pääkaupunkiseudun lukiolaisiin esimerkiksi, jotka vapaan elämän toivossa asuisivat Helsingin keskustassa ja bailaisivat yöt yhteiskunnan varoilla mieluummin kuin kävisivät koulunsa kunnolla loppuun? Toivoisin, että tähän olisi lukuja tarjolla, että tietäisimme, mistä keskustellaan.

Vielä kysyisin, kun täällä on käyty keskustelua siitä, että entä nämä 18 vuotta täyttäneet, jotka asuvat kotona — joille pitäisi siis ed. Arhinmäen viimeisen lausunnon mukaan edelleen maksaa tasasumma, kunhan viitsivät opiskella — olisiko vanhemmilla oikeus periä vuokraa siitä asunnosta, minkä tarjoavat, tai vaatia opiskelijaa osallistumaan ruokakuluihin. Tämähän johtaa siihen, että me puhumme perustulosta seuraavaksi. Keskustelua käydään siitä, kuinka moni yli 18-vuotias ei ole opiskelemassa, mutta aletaan puhua siitä, että ihmisillä on subjektiivinen oikeus 18-vuotiaana saada yhteiskunnalta rahaa ilmaiseksi.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sivistysvaliokunnan sosialidemokraattiset jäsenet ovat jättäneet vastalauseen, jossa he korostavat, että opintotukijärjestelmä asettaa alle 20-vuotiaat itsenäisesti asuvat toisen asteen opiskelijat eriarvoiseen asemaan alle 20-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden kanssa. He toteavat, että alle 20-vuotiaat toisen asteen opiskelijat saavat opintotukea ainoastaan tarveharkinnan mukaan vanhempien tulotasosta riippuen, vaikka he asuisivat itsenäisesti ja olisivat täysi-ikäisiä. Samoin ei ole korkeakouluopiskelijoiden suhteen. He saavat täyden opintotuen ilman vanhempien tuloihin kytkeytyvää tarveharkintaa. Heidän mielestään keinotekoinen vanhempien tulorajojen ylläpitäminen 18- ja 19-vuotiailla itsenäisesti asuvilla ei ole periaatteellisesti oikein. He vaativat, että opintotukilaista on täten poistettava 19 §:n kirjaus vanhempien tulojen vaikutuksesta 18- ja 19-vuotiaiden opintorahaan.

Mielestäni sosialidemokraattien ehdotus on oikean suuntainen mutta riittämätön. Siinä ei ole huomioitu lainkaan ammattiin opiskelevia, jotka joutuvat usein asumaan ja elämään itsenäisesti opiskelupaikkakunnillaan. Näyttää siltä, että SDP onkin enemmän huolissaan akateemisista opiskelijoista kuin ammattiin opiskelevista. On pakko todeta, että sosialidemokraatit ovat niin konservatiivisia vaatimuksissaan, että väistävät todellisen ongelman. Kyllä eduskunnan tulee pyrkiä siihen, että ammattiin opiskelevien opintotuki saatetaan korkeakouluopiskelijoiden tasolle. Näin lisättäisiin ammattiin opiskelun houkuttelevuutta mutta myös motivaatiota valita ammattikoulu korkeakoulun sijasta.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty varsin hyvä ja syvällinen keskustelu siitä, mikä on yksilön vastuu ja mikä yhteiskunnan vastuu ja mikä on vanhempien vastuu ja opiskelijoiden vastuu jnp. Haluaisin kuitenkin tuoda sen asian esille, joka välillisesti tähän asiaan liittyy, kun puhutaan opiskelijoiden toimeentulosta, että kyllä olennaista on se, että ymmärretään työtä tekevien opiskelijoiden asiaa, ja tämä hallitus on ensimmäinen pitkään aikaan, joka sitä ymmärtää. Se 30 prosentin korotus vapaaseen tulorajaan on erinomainen asia, koska tilannehan on se, että pelkän opintotuen varassa oleva henkilö ei tule toimeen ja siihen tarvitaan lisäksi sitä, että on oltava töissä, ja sellaisessa tilanteessa on kohtuutonta, että sitä rajoitettaisiin. On sitten eri asia, että joku katto saa olla toki sillä, paljonko voidaan tienata. On edelleen varaa nostaa sitä, mutta erinomainen alku on tämä 30 prosentin korotus. Koko viime kaudella tähän ei saatu minkäänlaista muutosta, vaikka sitä hyvin sitkeästi täältä silloisesta oppositiosta vaadittiin. Nyt se on lähtenyt eteenpäin. Se antaa sen signaalin opiskelijoille, että työnteko kannattaa, ja näin pitää olla.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on erittäin hyvä siinä mielessä, että vanhempien tuloraja nyt nousee, samoin nämä hallituksen ehdotukset, mitkä ovat tulossa myöhemmin ensi vuonna sitten voimaan, eli juuri tämä opiskelijan oma tuloraja ja opintorahan korotus kaikilla asteilla. Nämä ovat erittäin tervetulleita muutoksia.

Mutta tähän keskusteluun, mitä on käyty näistä tulorajoista: Täällä nousi jossain vaiheessa lähinnä ed. Karjulan toimesta esitys siitä, että kokonaan pitäisi luopua opiskelijan omasta tulorajasta. Minun mielestäni se ei kyllä ole järkevää, koska kyllähän opiskelijalla nytkin on mahdollisuus tehdä niin paljon töitä kuin haluaa, mutta silloin ei vaan nosteta opintotukea. Monet ovat täällä vedonneet siihen, että kun he aikoinaan opiskelivat, kun minäkin aikoinaan opiskelin, en ikinä nostanut opintotukea vaan olin aina töissä ja opiskelin siinä työn ohessa. On se tälläkin hetkellä ihan mahdollista, mutta silloin ei vaan pidä nostaa tätä opintorahaa. Totta kai sen kuuluu olla näin, että jos on työssä oleva ihminen, niin ei hänen kuulu saada opintorahaa. Minun mielestäni tämä on ihan oikein, että tätä opiskelijan omaa tulorajaa myös tullaan nostamaan ensi vuonna, mutta ei siitä pidä kokonaan luopua.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty todella hyvää keskustelua, ja ehkä se, että keskustelu on ollut hyvää, samalla osoittaa, että tämä on kyllä kaikille meille tärkeä asia. Vaikka kannat ovat olleet erilaisia, vastakkaisia, niin kuitenkin haluan uskoa niin, että me kaikki haluamme Suomeen hyviä opiskelijoita, hyviä opiskeluolosuhteita ja haluamme tukea opiskelijoiden menestymistä ja ajatella sitä, mitkä heidän reaaliset, konkreettiset olosuhteensa ovat, ja parantaa niitä siihen mittaan saakka, kuin yhteiskunnalla siihen on, voi sanoa, jopa velvollisuudet.

Mutta täällä on noussut todella tärkeiksi asioiksi määrättyjä asioita, ja muutamiin tässä haluan myös itse ottaa kantaa, koska olen yhden vastalauseen allekirjoittajana ja sitten osallisena muissa vastalauseissa.

Se, mikä mielestäni tässä erityisesti on hyvä tuoda esille, on se, että tämä on oikean suuntainen. Tässähän parannetaan opiskelijoitten asemaa. Se on totta, että tässä parannetaan. Emme me vastalauseitten tekijät ole moittimassa ja sanomassa, että huono asia, vaan päinvastoin. Mutta näitten vuosien aikana, kun tässä on kuultu opiskelijajärjestöjä ja asiantuntijoita, sieltä on kuitenkin noussut, että ne asiat, joita opiskelijajärjestöt haluaisivat tai ovat nostaneet esille, eivät nyt kuitenkaan sisälly vielä tähän hallituksen esitykseen. (Ed. Hänninen: Vaiheittain!) — Vaiheittain.— Kuitenkin me vastalauseitten tekijät olemme nähneet sen, että olisi ehkä oltu paremmalla kuulolla sen suhteen, mitä opiskelijajärjestöt ovat juuri priorisoineet, että kun opiskelijajärjestöt ovat määrättyjä asioita priorisoineet, se olisi voitu ottaa tässä huomioon. Niin kuin täällä nimenomaan hallituspuolueiden edustajat, erityisesti ed. Töllikin sanoi, ei oteta tässä huomioon kokonaisuutta, on monta sellaista asiaa, mitä ei tässä hallituksen esityksessä nyt oteta huomioon. (Ed. Vahasalo: Ei ole keretty vielä!) — Ei ole keretty, mutta se olisi voitu kyllä tehdä, koska silloin me saamme semmoisen vaikutuksen, sanoisin, myös opiskelijoitten maailmaan ja, uskoisin, siihen motivaatioon ja siihen kaikkeen, mitä me odotamme yhteiskunnassa: että meillä on osaavia ja tätä yhteiskuntaa hyvin rakentavia tulevaisuuden tekijöitä. Sitähän me tässä tarvitsemme.

Erityisesti tässä haluan lukea, kun Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Lukiolaisten Liitto ovat asiantuntijalausunnoissaan, jotka he esittivät sivistysvaliokunnassa, lausuneet määrättyjä asioita. Esimerkiksi Suomen Lukiolaisten Liitto tätä haluaa, suora lainaus ehkä tässä nyt: "Kiireellisin parannus opintotukeen on itsenäisesti asuvien alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen kiinteästi vaikuttavan vanhempien tuloihin perustuvan tarveharkinnan poistaminen kokonaan, ja lisäksi 17-vuotiaiden opiskelijoiden opintoraha tulisi nostaa 18- ja 19-vuotiaiden opintorahan tasolle." Tässä on minusta se yksi olennainen puute, joka tässä oli, nimenomaan kun täällä on puhuttu näistä rajoista ja siihen yhdistetty sitten se, huolehtivatko vanhemmat. Olen aivan samaa mieltä viiden lapsen äitinä ja kymmenen lapsenlapsen mummona, että pitää huolehtia, ettei yhteiskunnan varaan pidä kaikkea jättää missään tapauksessa. Uskon, että semmoista huolta vanhemmat kantavatkin, että heidän lapsensa menestyisivät hyvin opiskelussaan. Kaikkea sitä pitää tukea, että myös se vanhemmuus jatkuu.

Mutta nyt tämänkin lain sisällä ja näissä vastalauseissa on niitä määrättyjä, voi sanoa, aukkokohtia, joissa me tiedämme, että opiskelijat putoavat täysin, että heillä ei ole sitten niitä vanhempia, jotka tukevat, ja sitten heidän on vaikea jatkaa opiskeluaan toisella paikkakunnalla jne., kun ovat alle kaksikymppisiä ja joutuvat opiskelunsa vuoksi muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Siinä nämä arkireaaliset todellisuudet pitäisi ottaa paremmin huomioon. Nimenomaan haluaisin, että painottuisi alle täysi-ikäisten tuki, että se olisi otettu tässä huomioon.

Kun katson näitä vastalauseita, niin nimenomaan olen sen kannalla, että kyllä vanhemmilla on omat velvollisuutensa. Mutta sitten meillä on tässä kohtaa täydellinen epäoikeudenmukaisuus siinä, että meillä on toisen asteen ja korkeakouluasteen opiskelijoilla erilainen asema. Se tulisi kyllä jatkossa hoitaa, että heitä ei kohdella eri tavalla. Ne ovat sellaisia asioita, mihinkä olisi tullut kiinnittää huomiota.

Olen tyytyväinen siihen, että sivistysvaliokunta mietinnössään ottaa kyllä kantaa tähän problematiikkaan eli toteaa, että alle 20-vuotiaiden toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavat vanhempien tulot ja valiokunnan mielestä riippuvuutta vanhempien tuloista tulee itsenäisesti asuvilla alle 20-vuotiailla toisen asteen opiskelijoilla edelleenkin vähentää tavoitteena se, että tulosidonnaisuudesta luovutaan tulevaisuudessa kokonaan. Olisin toivonut, että tämä olisi ollut jo tässä. Se on tässä jätetty tulevaisuuteen.

Sitten toinen, minkä valiokunta hyvin on todennut, on tämä, että on otettava huomioon myös se, että lukioiden ja ammatillisen koulutuksen verkon harveneminen lisää välttämättä opiskelijoiden itsenäistä asumista. Se, että kaikki opiskelijat eivät voi asua kotona, johtuu meidän yhteiskunnallisista tilanteistamme. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien osallistua koulutukseen tulisi säilyä myös niillä, jotka eivät voi asua kotona. On huomioitava yhä pitenevät koulumatkat ja itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden määrän kasvu.

Arvoisa puhemies! Vielä olen nostanut omassa vastalauseessani tämän asian, joka on ollut meillä kristillisdemokraattisten edustajien, lähinnä ed. Päivi Räsäsen nimellä olevassa lakialoitteessa, joka nyt on jo sitten rauennut. Kuitenkin olemme sitä esittäneet, että huomioitaisiin, niin kuin täällä on tullut aikaisemminkin esillä, että meillä on paljon opiskelijoita, joilla on perhe. Myös olisi tärkeää, että meidän nuoremme perustaisivat myös perheen sellaiseen aikaan, kun on terveydellisesti ja sosiaalisestikin ja kaiken kaikkiaan henkisestikin paras mahdollinen aika. Olen monien terveydenhuollossa, lähinnä opiskelijaterveydenhuollossa, toimivien lääkäreitten kertomana kuullut sen huolen, että heidän vastaanotollaan käy opiskelijoita ja perheen perustamista siirretään ja siirretään ja siirretään, mikä ei aina ole terveydellisesti parasta mahdollista. Se aiheuttaa mielenterveyskysymyksiä, aiheuttaa monia monia kysymyksiä, eivätkä nämä valinnat aina ole helppoja.

Senkin vuoksi on hyvä nähdä se, että meillä on opiskelijoita, joilla on lapsia. Silloin myös yhteiskunnassa on huomioitava se, että lainsäädännössä otettaisiin huomioon se, että heitä tuettaisiin. Sen vuoksi vastalauseessani olen 11 §:n yhteen kohtaan, momenttiin, lisännyt tämän, että lisättäisiin opintotukeen lapsikorotus. Tällä tavalla tuettaisiin perheen perustamista, ja näkisin, että se myös auttaisi ei pelkästään sitä perheen perustamista vaan myös taloudellista selviytymistä opiskelujen ja opintojen myötä.

Todella vielä, arvoisa puhemies, haluan korostaa sitä, että tulojen hankinta ei saisi vaikeuttaa opiskelijan opintoja. Minusta ed. Karjula käytti erittäin hyvän puheenvuoron työssä olemisesta. Oikeudenmukaisuuden pitäisi opintotuessa toteutua, eli kokonaisuudistusta tarvitaan. Nämä vastalauseet osoittavat sen, että meillä on vielä tässä parantamista ja parantaminen on kiireellistä. Nämä vastalauseet olkoot signaali siihen, että opiskelijoita tultaisiin vastaan, ei sillä ajatuksella, mikä minusta täällä on ollut ehkä joissakin puheenvuoroissa, että ikään kuin nyt annettaisiin kaikki mahdollinen opiskelijoille ja heille omaa vastuuta sitten, että he saisivat elää niin kuin, lainausmerkeissä, pellossa. En usko, että monenkaan opiskelijan elämä kovin helppoa on opintojen ja tämän yhteiskunnan erilaisissa muutoksissa ja vielä siinä, minkälaista työtä saa ja miten selviää. Toivon, että meillä on myönteinen asenne kaikkea opiskelua kohtaan.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rauhalalle vaan sellainen vihje, että olitte juuri oikeassa, että hallitus ei todellakaan ottanut huomioon sitä, mitä opiskelujärjestöt priorisoivat, muun muassa sitä, että opiskelijajärjestöt halusivat tulorajojen korotusta 20 prosenttia. Hallitus ei ottanut sitä huomioon, vaan korotti 30 prosenttia.