Arvoisa puhemies! Uutiset maailmalta ovat viime päivinä kertoneet toisaalta ruoan hinnannousun, toisaalta suoranaisen ruokapulan aiheuttamista nälkämellakoista maailmalla. Tämä johtuu pitkälti siitä, että maataloustuotteiden varastot ovat painuneet ennätyksellisen alhaalle, eikä tilanteen ennakoida korjaantuvan ainakaan lähiaikoina. Tämän päivän Helsingin Sanomissa Maailmanpankin maatalousekonomisti Chris Delgado toteaa, että maailmassa on oltu ihan liian itsetyytyväisiä ruuan tuotannon suhteen. Ruokaturvallisuutta ei ole ajateltu, kun on murehdittu muita globaaleita asioita. Haluan kysyä hallituksen globaaliasioista vastaavalta ministeriltä, ministeri Väyryseltä:

Loppuuko maailmasta ruoka?

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Maailman elintarviketilanne on nyt erittäin hankala ennen muuta globalisaation seurauksena. Intian, Kiinan ja monien muiden kehitysmaiden talouskasvu on nostanut energian hintaa, ja tämän seurauksena nykyään käytetään peltomaata ja jopa ruokaa energian tuottamiseen. Samaan aikaan ravintotottumukset ovat muuttuneet niin, että käytetään enemmän kotieläintuotteita.

Nyt täytyy ponnistella sen eteen, että ensinnäkin voidaan saada toisen sukupolven biopolttoaineet käyttöön, jolloin ruoasta ei enää tehdä polttoaineita. Toisaalta elintarvikkeiden tuotantoa on lisättävä. Ja nyt koko kansainvälinen yhteisö, Suomi sen mukana, pyrkii vaikuttamaan siihen, että maataloutta ja maaseutua kaikkialla kehitettäisiin ruoan tuotannon lisäämiseksi.

Arvoisa puhemies! Myöskin kehitysyhteistyössä vallankin aiemmin ovat nämä maatalouden ja ruoan tuotannon kysymykset olleet varsin näkyvästi esillä ihan luonnollisista syistä. Nyt kuitenkin muun muassa Suomenkin kehitysyhteistyöpolitiikassa maatalouskysymyksiä on ajettu tuolta 1990-luvun puolivälistä asti alas.

Millä tavalla nykyinen hallitus suhtautuu näihin maatalouden kehitysyhteistyökysymyksiin, aiotteko nostaa niitä sille tasolle, jolle ne kuuluisivat?

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Suomi on mukana monenkeskisessä kehitysyhteistyössä, ja siellä me korostamme aikaisempaa enemmän maatalouden ja maaseudun kehittämisen merkitystä, ja lisäksi kahdenvälisessä yhteistyössä uuden kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti suuntaamme enemmän voimavaroja maaseudun ja maatalouden kehitykseen.

Minä toivon, että myöskin kansalaisjärjestöt, joilla on osaamista ja asiantuntemusta maatalouden alalla, olisivat entistä enemmän mukana ja tulisivat hakemaan ulkoministeriön varoja näiden kansalaisjärjestöhankkeiden toteuttamiseksi.

Herra puhemies! Yksi ruuan tuotannon ongelmista johtuu myöskin siitä, että tukirakenteet ovat muuttuneet viimeisinä vuosina voimakkaasti. On siirrytty yhä enemmän tuotannosta irrotettuun tukeen. Tämä ei lisää kannustavuutta ruuan tuotannossa vaan päinvastoin. Suomi voisi olla tässä aikamoinen esimerkki ja ryhtyä hyvin voimakkaasti ajamaan sitä linjaa, että palattaisiin vähän taaksepäin. Elikkä tuen pitäisi olla sidottuna sillä tavalla tuotantoon, että se aidosti kannustaisi ruuan tuotantoon, sekä laatuun että myös siihen, että ed. Kauniston mainitsema ruuan tuotanto olisi volyymiltaan sillä tasolla, että se ruokkii maailman kansalaiset.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ed. Lepän kysymys oli sillä tavalla mielenkiintoinen, että vuoden 2013 jälkeenhän Euroopan unionissa paalutetaan maatalouspolitiikkaa uudelleen ja siinä yhteydessä meillä on mahdollisuus ottaa esille tämän tyyppinen lähestymistapa, joten niihin argumentteihin, joita ed. Leppä esitti, ihan täysin yhdyn.

Tällä hetkellä kuitenkin viimeksi vuoden 2003 maatalouspolitiikan uudistus Euroopan unionissa tähtäsi entistä enemmän siihen, että tuen ja tuotannon yhteys katkaistaan, niin kuin hyvin tiedämme, mutta se ei kannusta sillä tavalla tuottamaan eikä yrittämään varsinkaan alueilla, joissa nämä olosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset. Ranskassa esimerkiksi tällä hetkellä on se tilanne, että tuista 25 prosenttia on edelleen tuotantoon sidottuna, ja kun nyt Ranska on kohta puheenjohtajamaa, niin tehdään yhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Tämä ruuan hintojen nousu koskettaa tietysti kaikkein köyhimmissä kehitysmaissa olevia köyhimpiä ihmisiä voimakkaasti, ja nyt on jo nähty näitä ruokalevottomuuksia, joita on noussut näissä köyhimmissä maissa. Olisin ministeri Väyryseltä kysynyt:

Miten Suomen kehitysyhteistyössä voidaan tätä köyhyyden poistamista, köyhyyden lievittämistä, vielä viedä eteenpäin ehkä juuri kohdentaen niihin maihin ja niihin väestöryhmiin, jotka tästä eniten kärsivät?

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen

Herra puhemies! Muun muassa UNDP:n suorittamissa tutkimuksissa on todettu, että kaikkein tehokkainta köyhyyden lievittämistä, köyhyyden poistamista, on maatalouden ja maaseudun kehittäminen. Tämä antaa aiheen pitkäjänteisesti toimia tähän suuntaan, jolloin myöskin saadaan elintarviketilannetta helpotetuksi. Suomi on toisaalta humanitaarisen avun kanssa tukemassa elintarvikeapua kaikkein köyhimpiin maihin. Me olemme hieman lisänneet maailman ruokaohjelmalle myönnettyjä avustuksia, mutta myös muiden järjestöjen kautta varoja elintarvikeapuun menee. Me teemme omalta osaltamme sen, mitä voimme tehdä tämän ruokaongelman helpottamiseksi.

Arvoisa puhemies! Tämän globalisaation seurauksena oleva ruuan hinnan nousu — tosin ministeri Väyrynen antoi sen kuvan, että se olisi ikään kuin globalisaation huono puoli, kun hyvä puoli on tietenkin se, että sadattuhannet, sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet köyhyydestä — on aiheuttanut tämän ongelman. Mutta tosiasia on, että ruuan hinta tulee nousemaan myös Suomessa, ja hallitus on sitoutunut siihen, että ruuan arvonlisäveroa tullaan laskemaan, ja se varmasti tässä uudessa tilanteessa saa aivan uusia perustelujakin.

Kuitenkin olen tehnyt sen havainnon, että jos mikä tahansa työryhmä esittää mitä tahansa, niin aina esitetään veroinsentiivejä, ja voi olla, että sitten se liikkumavara oikeasti tähän ruoan arvonlisäveron alentamiseen, joka on välttämätön tässä tilanteessa, pienenee.

Onko valtiovarainministeri huolestunut tästä kummallisesta uudesta veropoliittisesta tilanteesta, että kaikkiin esitetään ainoana lääkkeenä se, että täytyy saada veroja itseltä pois?

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

Puhemies! Erittäin hyvä huomio. Näin todella on, että lähestulkoon mikä tahansa ongelma ratkeaa sillä, että annetaan veroporkkanoita. Tässä on iso henkinen muutos Suomessa. Vielä pari vuotta sitten, jos veronalennuksista puhui, kaikki niitä vastustivat; nyt niitä kaikki kannattavat. Tässä tietysti täytyy olla hyvin tarkkana, ettei lähdetä ikään kuin oireita hoitamaan ilman, että saadaan syitä parannettua. Yleensä tämmöinen karkea ajattelutapa on se, että jos työn verotus ja tulojen verotus on oikealla tasolla, niin silloin yleensä ostovoima ja käyttäytymisen muutos on parempaa. Joskus on perusteltua käyttää kohdennettua veroinsentiiviä jonkin toiminnan liikkeelle saamiseen, mutta hyvä huomio siitä, että joka paikkaan sitä halutaan.

Ruokaveron alennus varmasti auttaa tällä hetkellä, mutta mikäli (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kustannukset nousevat siitä vuosi toisensa jälkeen, niin ruokaveron alennushyöty on syöty hyvin nopeasti.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionikin on keskittämässä maataloustuotantoa Euroopassa ja ajamassa sitä alas. Ainakin täällä kylmemmässä osassa Eurooppaa olemme aika heikonsorttiset päätökset saaneet: 141-vähennys ja sokeridirektiivi uhkaavat sokerintuotantoa Suomessa. Seuraavaksi EU pyrkii maakohtaisten maitokiintiöitten poistamiseen, mikä tarkoittaisi sitä, että maidontuotanto keskittyisi keskiseen Eurooppaan ja Suomeen ruvettaisiin tuomaan ainakin juustoja Euroopasta. Tämä on juuri tätä keskittämispolitiikkaa, joka on sitten täällä ruokapuolella edessä.

Annatteko te tässä maitokiintiöväännössä periksi, arvoisa maatalousministeri?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin 141-artiklasopimuksesta voin sanoa sen, että sillä turvataan nimenomaan A- ja B-alueilla maataloustuotannon jatkuvuus jopa kuudeksi vuodeksi ja senkin jälkeen on mahdollista 141-artiklan mukaisia tukia neuvotella.

Kysymys siitä, mitä tapahtuu maitokiintiöille, tällä hetkellä tilanne on se, että Euroopan unionin sisällä kolme jäsenmaata, Suomi, Puola ja Malta, kannattavat näiden kiintiöiden jatkamista. Viikon kuluttua tänne tulee Ranskan maatalousministeri, ja hänen kanssaan aion vakavasti keskustella, ollaanko todella niitä poistamassa. Me emme ole toistaiseksi ainakaan kantaamme muuttamassa. (Ed. Tennilä: Pitäkää kiinni vaan!)

Herra puhemies! Ylituotantohan on ollut vuosikymmeniä maatalouden perusongelma niin Suomessa kuin EU:ssakin, ja sellaiseksi varsinkin koettu.

Miten merkittävänä tätä globaalia elintarvikekriisiä sen mahdollisesti eskaloituessa on pidettävä tässä katsannossa? Onko syytä niin Suomessa kuin Euroopassakin maatalouspoliittisiin strategiamuutoksiin?

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Sellainen maatalouspoliittinen strategian muutos Euroopan unionissa on tehty, että hyväksyimme maaliskuun neuvostossa maitokiintiöihin 2 prosentin korotuksen, joka on jäsenmaalle vapaaehtoinen, ottaako sen käyttöön vai ei, mutta se antaa mahdollisuuden tuottaa jatkossa enemmän, koska kysyntä on kasvussa. Uskon, että tulevana kesänä jokainen hehtaari tullaan entistä tehokkaammin viljelemään nimenomaan siitä syystä, että ruuasta on kysyntää.

Kysymys sitten, miten Suomessa ruuan hinta on kehittynyt, niin lohdutan vaan sillä, että me olemme kuitenkin 2 prosentin luvussa, kun Euroopassa on 3,5 prosenttia ollut nousu, että siinä olemme vielä hyvällä uralla.

Arvoisa puhemies! Makrotasolla globaalit ongelmat on tässä keskustelussa myönnetty ja tunnustettu, mutta kansallisesti täällä Suomessa kansalaisia loukkaa se kaupan toimintatapa, jossa hyvää ruokaa myyntipäivien jälkeen joudutaan kantamaan kaupasta ulos.

Mitä tämä hallitus aikoo tehdä tälle häpeälliselle tilanteelle, jossa käypää, hyvää ruokaa laitetaan roskikseen?

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on tärkeää ihan ruuan terveyden ja ruokaturvallisuuden kannalta niitä päivämääriä, jotka pakkauksiin on kirjoitettu, tarkkaan noudattaa, että kauppa ei pane framille sellaista tavaraa, joka on vanhentunutta. Kun kuitenkin pääsee sitten aina elintarvikkeita vanhentumaan, on tärkeää, että on järjestelmä, joka tällaisen bioraaka-aineen, moneen tarpeeseen soveltuvan raaka-aineen kykenee sieltä keräämään, kaupoista, kouluista, eri paikoista muualta, missä enemmän syntyy tämäntapaista biohajoavaa raaka-ainetta. Nämä järjestelmät monessa paikassa Suomessa toimivat kaupan piirissä ja monien muittenkin laitosten piirissä, mutta varmaan kaiken aikaa tehostamisen tarvetta on. Kiinnitän huomiota siihen, että meillä on nyt jo kaksi tuotantolaitosta Suomessa pystyssä, jotka valmistavat nimenomaan bioetanolia näistä raaka-aineista, juuri tämän tyyppisistä raaka-aineista, ja näitä, uskon näin, tulee lisää pienimuotoisia eri puolille Suomea.