Arvoisa rouva puhemies! Vuonna 2000 terveysmenot olivat samalla tasolla kuin kymmenen vuotta aiemmin. Muun muassa tämä on johtanut suuriin ongelmiin. Potilaiden on vaikea saada palveluja ja henkilöstö on uupunutta ja työolot ovat usein kehnot. Kunnat taas eivät taloustilanteensa vuoksi kykene liioin palkkaamaan lisää henkilöstöä. Potilaiden maksuosuus on noussut niin paljon, että monien, joilla on pieni eläke tai muuten pienet tulot, on hyvin vaikea hankkia palveluja.

Mitä hallitus aikoo tehdä nyt heti, koska nämä ongelmat eivät voi odottaa enää, vaan tämä akuutti tilanne täytyy ratkaista? Mikä on lääke tähän?

Pääministeri  Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon ongelmat on hyvin tiedostettu, vaikka tiedetään myöskin se, että kansainvälisten vertailujen mukaan suomalaiset ovat kaikkein tyytyväisimpiä omiin terveyspalveluihinsa. Hallituksella on meneillään kansallinen terveyshanke, jonka tulokset valmistuvat tänä keväänä. Siinä yhteydessä varmasti löytyy paljonkin ratkaisuja näihin ongelmiin.

Jos on kysymys valtion menojen lisäyksistä, silloin ollaan tietysti rahoituskysymyksissä. Tällöin joudutaan asettamaan painopisteitä sosiaalipolitiikassa. Tässä tapauksessa nyt keskusta kysyy palveluista, asetetaanko ne palveluihin. Mitä keskusta kysyy seuraavaksi menojen lisäyksistä? Onko keskustakin valmis sitten asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen sillä tavalla, että todellakin terveydenhuoltoon voidaan panostaa?

Arvoisa rouva puhemies! Professori Tuori juuri hiljan esitti julkisuudessa, että kyllä valtiolla on ensisijainen vastuu näitten palvelujen järjestämisestä. Tätä taustaa vasten tuntuukin kummalliselta, että valtiosihteeri Sailas, joka on mukana itse keskeisesti tässä terveysprojektissa, ampuu jo tässä vaiheessa, kun ollaan vasta puolimatkassa tässä, alas tämän projektin esitykset siitä, että tarvitaan lisää rahaa terveydenhuoltoon. Tämä on todellakin kummallista.

Mitä hallitus aikoo tässä vastata, ja miten Sailaksen rooli tässä selittyy meille, minkä takia hän ampuu alas tässä vaiheessa, kun eduskunta odottaa selvityksiä?

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Olen havaitsevinani sensuuripyrkimyksen, että valtiosihteeri Raimo Sailas ei saisi osallistua keskusteluun, joka on käynnissä. Hanke on kesken. Valtiosihteeri Sailas on sen tärkeä valmistelija, eikä hän ole myöskään sanonut, ettei tähän yhtään pidä lisää rahaa panostaa. Mutta täällä, ed. Hyssälä, teillä myös on vastuu siitä, jos te esitätte enemmän rahaa kuin joku muu, miten te aiotte rahoittaa sen. Meillä on valtiontaloudessa alijäämä näköpiirissä. Poliitikot joutuvat panemaan asioita tärkeysjärjestykseen. Jos johonkin halutaan panostaa, se aina tapahtuu sillä tiedolla, että jostakin muusta täytyy tarvittaessa myös tinkiä. Mikä on sitten se tärkeysjärjestys, jonka keskusta tulee esittämään? Se on hyvin mielenkiintoinen kysymys. Sama koskee tietysti kaikkia muitakin. Kaiken kaikkiaan tämä hanke on (Puhemies koputtaa) keskeneräinen. Keskustelu on käynnissä. Kaikki ovat kutsuttuja osallistumaan siihen. Tervetuloa, ed. Hyssälä. Esittäkää omat menonlisäyksenne (Puhemies koputtaa) tai näkökohtanne ja niiden rahoitus.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Ymmärsin valtiosihteeri Sailaksen viestin sillä tavoin, että tavallaan mahdollisen lisärahoituksen yhtenä ehtona on se, että sellaiset muutokset ja uudistukset terveydenhuoltojärjestelmässä tehdään, jotka ovat perusteltuja esimerkiksi yksikkökoon kasvattamiseksi. Pienten terveyskeskusten kokoaminen yhteen suuremmiksi yksiköiksi tähtää muun muassa niiden ongelmien poistamiseen, joihin ed. Hyssälä viittasi, eli muun muassa henkilöstön parempaan saatavuuteen. Työyhteisönä varmasti sellainen terveyskeskus on houkuttelevampi, jossa on enemmän lääkäreitä, enemmän asiantuntemusta, enemmän erikoissairaanhoitajia jne., että voidaan tukeutua toisiin ja saada esimerkiksi päivystysjärjestelyt inhimillisemmiksi. Haluan muistuttaa myös siitä, että terveydenhuoltohenkilöstön työllisyys on kohentunut parhaiten eri ammattiryhmistä.

Arvoisa rouva puhemies! Eduskunnalla oli vuosi sitten keväällä mahdollisuus sanoa sanansa siitä, miten tämän vuoden budjettia pääpiirteissään rakennetaan. Mielestäni se työ sujui hirveän hedelmällisellä tavalla ja tuloksellisesti. Haluaisinkin kysyä: Onko nyt mahdollista myöskin tällä kierroksella toteuttaa vastaava menettelytapa?

Toinen kysymys koskee terveydenhuollon rahoitusta. Kun nyt on näköpiirissä, että lääkäripulan johdosta lääkärit hinnoittelevat hillittömästi työnsä ja tilanne on muuttunut niin, että he eivät halua hoitaa virkoja vaan pyrkivät hoitamaan asioita keikkapalkoilla, onko varauduttu siihen, että tästä mainitusta syystä johtuen esimerkiksi terveydenhuollon rahoitukseen tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota, etteivät pienet paikkakunnat jää nuolemaan näppejään, jos hallinnonuudistus toteutetaan pelkästään vapaaehtoiselta pohjalta?

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Suomessa on toteutettu tällä vaalikaudella myös kansainvälistä huomiota herättänyt rakenneuudistus. Olemme siirtyneet kehysbudjetointiin. Tässä yhteydessä olemme omaksuneet myös sellaisen käytännön, että eduskunta on paremmin mukana budjetin valmistelussa ja nimenomaan siinä, että asetetaan asioita tärkeysjärjestykseen ja keskustellaan myös siitä, miten menot rahoitetaan. Niinhän viime vuonna meneteltiin, ja periaatteessa tämä sama menettely on tarpeen myöskin jatkossa. Siitä, mitä on sovittu aikaisemmin, pidetään kiinni, eli viime vuoden budjettisopimus hallitusryhmien kesken pitää, mukaan lukien se, että myös rahoitus on löydettävä niihin lisäpanostuksiin, joihin aiotaan mennä. On tärkeätä, että pidämme nyt huolen siitä, että budjetin alijäämä, joka on näköpiirissä, voidaan pitää hallinnassa, jotta tämä eduskunta ei siirrä sellaista perintöä seuraavalle, että seuraava (Puhemies koputtaa) joutuisi ensimmäiseksi tekemään leikkauslistoja. Sitä me emme halua.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Kysyjä viitannee siihen, tullaanko menettelemään ennen budjettiriihtä vastaavalla tavalla kuin viime vuonna. Viime vuonnahan taustana oli se, että hallitus esitteli toukokuussa lisätalousarvion ja pyrki siinä 8 miljardin markan lainanlyhennyksiin. Lähes yksioikoinen vastaus eduskunnalta oli, että ei tule mitään ilman lunnasrahoja. Näinhän te silloin vaaditte. Silloin sitten käytiin neuvottelut, joita nyt peräätte. Kun tänä vuonna ei tule tulemaan sellaista lisätalousarviota tai jos tuleekin, se on miinusmerkkinen pahimmassa tapauksessa, niin tällaiseen menettelyyn ei ole mitään tarvetta.

Arvoisa rouva puhemies! En osaa ottaa kantaa tyytyväisyyteen, mutta luulen, että ihmisten kokemus terveyspalveluista on kuitenkin hyvin moninainen. Ollaan sekä tyytyväisiä että myöskin aika tyytymättömiä. Omassa kotikunnassani Vantaalla on viime aikoina havaittu jonoja palvelujen käytössä. Palveluja on ollut liian vähän. Samalla tiedämme, että eräissä kunnissa jopa lääkäripalvelujen saaminen on ollut mahdotonta. Nythän ajatus 3,5 prosentin lisäämisestä terveyspalveluihin on alustava tarkastelu, eräiden asiantuntijoiden käsitys. Kysyisin ministeri Perholta:

Mitä keskusteluja aiotaan käydä kaupunkien ja kuntien kanssa siitä, että nämä tavoitteet ja toteutuma olisivat suhteessa toisiinsa, jotta rahoitus riittäisi? Mitä keinoja hallitus aikoo käyttää kuntasektorin kanssa, jotta yhteistyö toimisi ja saataisiin kansalaisia tyydyttäviä palveluja aikaan?

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Tämän Kansallisen terveysprojektin toimeksianto oli todella laaja, ja siellä käydään läpi muun muassa jonotilanteita, jotka vaihtelevat suuresti eri sairaanhoitopiirien kesken. Niihin tullaan tekemään ehdotuksia ja todennäköisesti suosituksia myös siitä, kuinka pitkiä nämä jonot pahimmillaan voisivat olla. Projektin johtoryhmä työstää parastaikaa viiden alatyöryhmän ehdotuksia. Siellä on hyvin paljon aivan normaaleihin arjen työkäytäntöihin perustuvia ehdotuksia, yhteistyökäytäntöihin perustuvia ehdotuksia perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon paremman ja toimivamman yhteistyön suhteen, henkilöstön täydennyskoulutuksen suhteen jne. Tässä valmistelussahan on ollut hyvin vahvasti mukana perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon edustus.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten pääministeri totesi, Suomessa on erittäin hyvä ja toimiva terveydenhuoltojärjestelmä, mutta kyllä meillä on isoja ongelmiakin, joihin todella täytyy puuttua. On erinomaista, että hallitus on asettanut Kansallisen terveysprojektin. Siinä on ensisijaisesti kysymys siitä, kuinka olemassa olevat voimavarat kohdennetaan, ed. Hyssälä, mutta kyllä on tosiasia, että terveydenhuoltoon varmasti tarvitaan myöskin lisävoimavaroja. (Ed. Takkula: Ministeri Sarkomaa vastaa!) Aivan erityisiä ongelmia mielestäni ovat pitkät jonot erikoissairaanhoitoon. Ennen kaikkea ongelma on se, että jonojen pituudet vaihtelevat eri puolilla Suomea. Pidänkin välttämättömänä sitä, että Suomeen luotaisiin hoitotakuujärjestelmä, johon ministeri Perho viittasikin. Kysyisin vähän tarkemmin:

Minkälaisella mallilla hallitus on ajatellut hoitotakuujärjestelmää viedä eteenpäin?

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Jos ja kun toivon mukaan päästään hoitosuosituksiin ja nimenomaan siihen, että jonot eivät joissakin sairaanhoitopiireissä venyisi kohtuuttoman pitkiksi, silloin on kysymys myös sairaanhoitopiirien välisestä yhteistyöstä eli siitä, että tarvittaessa voidaan käyttää jonkin muun terveyskeskuksen tai terveyskeskuksen sairaalan tai sairaanhoitopiirin palveluja tai erikseen sopimalla yksityissektorin palveluja. Tietysti taustalla on myös paljon terveystaloustieteellistä pohdintaa siitä, että myöskin jonotus maksaa sairausvakuutusjärjestelmässä sairauspäivärahojen kautta.

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri, kainosti pyydän, että luovutte siitä huonosta tavasta, jonka olette oppinut ministeri Niinistöltä. Ministeri Niinistö ei vastaa kansanedustajien kysymyksiin vaan esittää kysymyksiä kansanedustajille. (Ed. Laakso: Näin on!) Tämä tapa ei sovi, herra pääministeri, teille, mutta ehkä voi kulua hieman aikaa tähän oppimiseen, ja sen vuoksi vastaan itse omaan kysymykseeni, oikeastaan kysyn sitten, mutta annan ensin vastauksen, mistä rahat.

Ministeri Perho jo osittain vastasi tähän. Jonot ovat kaikkein eniten tyytymättömyyttä herättäviä ja ne maksavat kaikkein eniten: sairauspäivärahat, kuntoutustuet, apuvälineet, lääkkeet, kotipalvelut, pyörätuolit, kun potilaat eivät pysty itse liikkumaan. Näillä säästöillä, herra pääministeri, te pystytte maksamaan ehdotukseni, että järjestetään jononpurkutalkoot, sovitaan nyt alustavasti vaikka miljardin markan jononpurkutalkoot, ja jos tarvitaan täsmennyksiä tähän summaan, olen valmis olemaan siinä mukana.

Voisitteko nyt vastata tähän kysymykseen: Oletteko valmiit näiden jononpurkutalkoiden järjestämiseen ja aloittamaan välittömästi?

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa rouva puhemies! Otetaan nyt sillä tavalla rauhallisesti. Tämä kansallinen hanke on valmisteilla, siinä ovat mukana maan parhaat voimat mukaan lukien täällä kysymyksiä esittäneet edustajat, niin että saamme kokonaiskäsityksen tilanteesta, ja sitten lähdetään jonoja purkamaan, totta kai. Minusta vastaukseen voi myöskin sisältyä kysymys, mielestäni olen vastannut. Kun sitten kysyn, se tarkoittaa sitä, että yhdessähän meidän täytyy löytää voimavarat hyvinvointivaltion rahoittamiseen, emme voi toimia niin, että tänä päivänä haluamme lisätä terveydenhuoltomenoja, huomenna rahaa lapsiperheille, seuraavana päivänä eläkkeisiin. Nyt kun valtiontaloudessa on alijäämä näköpiirissä, joudumme kovasti paneutumaan siihen, miten kaikki on rahoitettavissa. Siinä tarvitaan myöskin opposition panosta.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Tätä pääministerin ehdottamaa keskustelua voidaan käydä esimerkiksi ensi viikolla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, jolle tullaan esittelemään tätä terveysprojektia. Siinä yhteydessä varmasti niin ed. Stenius-Kaukosella kuin muillakin sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenillä on mahdollisuus tuoda esiin omia ehdotuksiaan, omia näkemyksiään, kun siellä käydään läpi niitä ehdotuksia ja toimenpiteitä, joita on tarkoitus sitten aikanaan tuoda jatkokäsittelyyn.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on useissa kysymyksissä tullut esille näitä terveydenhuollon ongelmia, ja vastaukseksi ovat niin herra pääministeri kuin rouva ministeri Perho tuoneet Kansallisen terveysprojektin. Kun tämä projekti asetettiin, tämän tavoitteena oli kuitenkin luoda pohjaa seuraavan hallituksen ohjelmalle. Eivät kai ihmiset sinne saakka jouda odottamaan näitä terveydenhuollon ongelmien ratkaisuja. Nyt minä kysyisin:

Onko hallitus todellakin niin neuvoton, että mitään keinoja näiden terveydenhuollon akuuttien ongelmien ratkaisemiseen ei ole, aivan kuten ed. Hyssälä peräsi? Vastaukseksi riittää yksi sana.

Pääministeri Paavo Lipponen

Arvoisa puhemies! Kansallisessa terveysprojektissa asetetut tavoitteet valmistuvat nyt keväällä huhtikuussa, ja sen jälkeen niitä ryhdytään välittömästi toteuttamaan siltä osin kuin niitä voidaan toteuttaa. Ei jäädä odottamaan seuraavaa hallitusta, ei meillä ole siihen varaa. Totta kai monet asiat siirtyvät sitten myöskin eteenpäin. Tämä on tarkoitus.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Hyvin paljon niistä epäkohdista ja ongelmista, joita tällä hetkellä on, voidaan poistaa terveydenhuollon yksiköissä ja niiden välisellä yhteistyöllä. Tässä maassa tehdään jatkuvasti hyvin arvokasta kehittämistyötä, josta tietoa voidaan levittää joko ministeriön toimesta tai muulla tavoin kautta koko Suomen, eli ei tässä olla millään tavalla odotettu kolmea vuotta. Koko ajan on tehty työtä, muun muassa on saatu aikaan valtavan moneen sairauteen liki 30 käypähoitosuositusta, jotka ovat päivittäin käytettävissä ja jotka osaltaan ohjaavat hyviin tuloksellisiin hoitokäytäntöihin. Tämä on osa tätä kokonaisuutta.