Sanna Lauslahti /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisten ikääntyessä tarvitsemme aiempaa enemmän hoiva- ja sosiaalipalveluita. Vattin tutkimuksen mukaan terveys- ja sosiaalipalveluiden työntekijöiden tarve kasvaa jopa 200 000 hengellä vuoteen 2040 mennessä. Sinänsä meillä ei tule hyväksyä tilannetta, että me tarvitsemme tätä lukumäärää, keinoja löytyy useita. Sinänsä tietenkin tulee pohtia, miten vaikutetaan siihen tarpeiden määrään; terveyden edistämisen kauttahan sitä yhdellä keinolla voidaan tehdä.

Sinänsä teknologiakin tuo ratkaisuja tehostamisen kautta, mutta ongelma lienee siinä, että kun on henkilökohtaisesti annettavasta palvelusta kyse, niin siinä kohdassa teknologia ei ole kuitenkaan se pääasiallinen keino. Toisaalta tämä liittyy äskeiseenkin lakialoitteeseen, että pienillä keinoilla voidaan sitä aikaa myöskin löytää lisää, ja tässäkin voisi laskea, kuinka paljon tämä lakialoite vaikuttaa siihen, työntekijöiden lisääntyvään ajankäyttöön hoivatyössä.

Kuntien houkuttelevuutta työnantajana sinänsä voidaan pohtia, ja meillä on erittäin suuria vaikeuksia saada osaajia. Samalla meillä on tilanne, että on yksi keino se, että me lisäämme yksityisen puolen tarjontaa. Sinänsä on pohdittava palvelusetelijärjestelmän laajentamista ja sitä, tuoko se sinällään riittävästi yksityisen puolen tarjontaa, mutta toisaalta siihenkin liittyy tilanne, että meidän pitäisi myöskin luoda niitä palveluntarjoajia, jotka ovat sitten tämän palvelusetelijärjestelmän piirissä. Ja usein meillä on tilanne myöskin se, että pienten sosiaalipalveluyritysten toimintaa hankaloittaa myöskin se, että ne toimivat usein yhden kunnan ostojen varassa. Samalla myöskin näille yrittäjille se yhden työntekijän palkkaaminen on merkittävä taloudellinen riski, varsinkin jos on pelkästään yksi toimeksiantaja.

Hoiva- ja sosiaalipalvelujen turvaamiseksi on kuitenkin tarpeen, että me saamme lisää sosiaalipalvelualan yrityksiä ja että ne myöskin työllistävät muita kuin pelkästään yrittäjän. Yritysten iso lukumäärä turvaa myöskin markkinoille aidon kilpailun, joka puolestaan toivottavasti auttaa hillitsemään myöskin palvelujen hintojen nousua. Laaja tarjonta mahdollistaa myöskin sen, että palveluja tarvitsevat asiakkaat voivat paremmin vaikuttaa saamansa palvelun hintaan ja sisältöön. Kuntien kannalta sosiaalipalvelualan yritykset ovat merkittäviä myöskin yhteistyökumppaneina, jotka auttavat kuntia selviytymään niiden lakisääteisistä tehtävistä. Lisäksi sosiaalipalvelualan yritykset ovat merkittäviä työllistäjiä ja myöskin veronmaksajia.

Edellä olevien syiden vuoksi olen tehnyt lakialoitteen sosiaalipalvelualan määräaikaisesta palkkatuesta. Tarkoitus on, että sosiaalipalvelualan yrittäjä voisi saada avustusta ensimmäisen työntekijän palkkamenoihin 30 prosenttia ensimmäisten 12 kuukauden ajalta ja 15 prosenttia seuraavien 12 kuukauden ajalta. Tämä eräällä tavalla myöskin vaikuttaa siihen, että esimerkiksi kuntien toimiessa ostajana tämä näkyy myöskin siinä, että hintataso tältä osin saattaa madaltua. Tässä on omalla tavallaan rahan kierrättämistä taskusta toiseen, niin että sinänsä tämän kustannusvaikutus kokonaistaloudellisesti ei ole välttämättä sitä, mitä se valtion osalta on.

Lakialoitteessa haluan myös, että avustuksen myöntämisessä otetaan huomioon alueelliset tarpeet ja sitä kohdennetaan erityisesti niille alueille, joilla muun muassa väestön ikärakenteen vuoksi tarvitaan huomattavan paljon hoiva- ja sosiaalipalveluja.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Sanna Lauslahti on tehnyt hyvän ja mielenkiintoisen aloitteen. Tällä aktivoidaan yritystoimintaa alalla, jolla sitä tarvitaan kautta koko maan, alalla, jota ei voida viedä ulkomaille, ja ennen kaikkea tällä edistetään sitä vaikeaa tehtävää: ensimmäisen työntekijän työllistämistä. Toivon aloitteelle myönteistä jatkokäsittelyä sosiaalipalvelujen parantamiseksi ja lisäämiseksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tästä lakialoitteesta se, että tämähän on hyvää tarkoittava ja asiallinen juttu, mutta siinä on yksi pointti: eikö tämmöisen pitäisi olla vähän yleisempi? Elikkä siis kun tämä itse asia on sellainen, joka on hallitusneuvotteluissakin ollut esillä ja kehittämisen kohteena ja se on tämän hallituksen ohjelmassa minusta, jos muistan oikein, aika mukavasti esillä, niin ed. Lauslahdelle kysymys: onko tässä nyt jotakin erityistä, mikä tekee tämän lohkon erityisemmäksi kuin sen yleisen?

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Hoiva- ja sosiaalipalvelut ovat kunnissa peruspalveluita. Itse näen sillä tavalla, jotta kuntien pitää tietysti pitää huolta, että niitä on riittävästi saatavilla. Sitten toisaalta nämä palveluyritykset ovat sinällään hyviä siinä, jotta ne ovat täydentäviä palveluita, ja tietysti on hyvä, että on myös kilpailua olemassa.

Mutta tässä ed. Lauslahden aloitteessahan nyt lähdetään siitä, jotta tässä tuodaan tuen avulla siihen rinnalle tämmöinen elementti. Tässä puhutaan aidosta kilpailusta, mutta kuitenkin tässä on tukea, jolloin tällä annetaan erityisasema kunnalliseen palveluun nähden. Minusta nekin rahat kyllä enstäin pitää laittaa siihen kunnalliseen palveluun, ja kyllähän tämän tyyppisen toiminnan pitää toimia markkinaehtoisesti. Miksi mennä siihen väliin sähläämään, kun siellä on todella hyviä esimerkkejä siitä, jotta nämä palveluyritykset ovat toimineet tosi hyvästi eikä tämmöistä erillistä tukipolitiikkaa ole olemassa?

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen tässä ed. Pulliaisen kanssa hieman samoilla linjoilla siinä, että tässä aika tiukasti rajataan nyt yhteen tiettyyn ammattikuntaan tai tietyn alan yritykseen tätä tukea. Itse olen puhunut jo pitkään sen puolesta, että meidän pitäisi suomalaisessa yhteiskunnassa ennen muuta tukea sitä, että ensimmäisen työntekijän palkkaaminen yleisesti olisi riskittömämpää, että se kynnys madaltuisi. Tämä on hyvä päänavaus, mutta olisin itse halukas pohtimaan tätä hieman laajemminkin.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Itsekin pohdin ja näen, että on erittäin tärkeää, että tämä olisi meillä huomattavasti laajempi. Mutta jollain tavalla pohdituttaa se, että meidän pitäisi yhteiskunnallisesti tehdä toimia siellä, missä meillä on ongelmia. Meillä on ongelma, haaste, saada lisää hoivapalvelualan toimijoita. Meillä eivät riitä meidän omat kuntien palvelut, jolloin tulee kysymys siitä, että kun rahaa on rajallisesti, niin me emme voi jakaa sitä kaikille. Tässä kohdin me laskimme, että tämä on noin 10 miljoonan euron ratkaisu, ja jos ajatellaan, että se olisi laajempi, niin se olisi huomattavasti suurempi summa, jolloin sen läpimenon voi sanoa olevan mahdottomampi. Mieluummin teemme semmoisia hyvin rajattuja, ongelmia ratkaisevia lakialoitteita eikä niin, että laitetaan kaikille aloille, semmoisille, missä meillä ei selkeästi ole tarvetta luoda niitä työpaikkoja.

Ed. Lahtelalle vielä palautteena se, että tässähän on kysymys hyvin lyhyestä ajasta. Tässä on kysymys ensimmäisen työntekijän palkkaamisesta ja hyvin rajalliselle ajalle annettavasta tuesta, ei niinkään siten, että se jatkuu vuosia eteenpäin.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä ed. Lauslahden tekemä aloite sopii erityisen hyvin juuri tälle sektorille, jonka hän on tässä maininnut, sosiaalialan palveluyritykset. Esimerkiksi omaishoitajien kolme lakisääteistä vapaapäivää eivät kaikissa kunnissa toteudu sellaisinaan tänä päivänä, koska monet omaishoitajat eivät halua laittaa omaisiaan esimerkiksi sairaalaan pitkäaikaisosastolle ja muita vaihtoehtoja ei ole, vaikka niiden pitäisi olla mahdollisia, koska ei ole muita palveluntuottajia, jotka ottaisivat tällaisen omaishoitajan hoidettavan kolmeksi päiväksi tai sitten pätkissä sellaiseen turvalliseen hoivaan.

Näitä kokemuksia on tullut paljon. Meillä esimerkiksi kotikaupungissani Espoossa kannetaan suurta huolta siitä, että kun on rakennettu tämä palvelusetelijärjestelmä, niin kuitenkaan ei voida näitä palveluseteleitä käyttää, koska palveluntuottajia ei ole. Jos tällainen toimi, mitä tässä nyt ehdotetaan, kannustaisi yrittäjiä lähtemään rohkeammin tälle alalle, niin näen sen erittäin hyvänä asiana.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Varmasti kaikki asiat on hyvä tutkia, mutta niin kuin edellinen puhuja totesi tästä palvelusetelikysymyksestä, minusta ennemminkin pitäisi ottaa käyttöön näitä palveluseteleitä ja sillä puolella lisätä sitä valinnan mahdollisuutta. Minä näen sen niin, jotta vaikka tämä sinällään on hyvä asia, jotta tuetaan tämmöistä, jotta saa ensimmäisen työntekijän, niin kun ihan käytännön elämästä miettii sitä, muutamia palveluyrityksiä, mitkä sattuvat lähellä sillä seutukunnalla olemaan, missä satun asumaan, niin ennemmin tukisin kyllä sitä, jotta ne palkkaisivat enemmän työntekijöitä. Tietysti yhdestäkin lähdetään liikkeelle, mutta sitten itse se kustannus, kun katsotaan tilitoimistokulut, kaikki muut kustannukset siinä, loppujen lopuksi syö aika paljon siitä potista. Toivoisi, että niitä, jotka nyt meilläkin ovat, niitä isompia palveluyrityksiä, joissa on useampia työntekijöitä jo töissä, saataisiin laajennettua. Se palvelusetelitoiminta laajentaisi sitä mahdollisuutta ja myös jakaisi sitä hallintokustannusta, mikä tulee tilitoimistojen ja sen muun hallinnon osalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahdelle: Näinhän sen pitää olla, että pystyy perustelemaan sen, millä kannalla on. Se nyt on ihan olennaista tässä politiikassa minun mielestäni, ja se on erinomaisen hyvä, että ed. Lauslahti pystyy perusteellisesti perustelemaan, miksi näin kapealle lohkolle ja tähän tarpeeseen tämä on paikallaan. Ed. Lahtela näkyy katselevan, toisin kuin me ed. Heinosen kanssa katselemme, pikkuisen toiselta kantilta, mutta se ei nyt haittaa yhtään mitään.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Se tästä tekeekin niin herkullisen, tämä argumentointi, että päästään täällä keskustelemaan.

Ed. Lahtelalle: Olen samaa mieltä, että palvelusetelijärjestelmää tarvitaan. Meillä on nimittäin suuri ongelma, että kun näissä vanhuspalveluissa ja päivähoitopalveluissa on tämä nykyinen toimintamalli, jossa on kunnilla ostopalvelusopimukset, niin oikeastaan niissä on tehty pikkuisen vääränlainen liike, koska meillä tulee tapahtumaan ... Harvempi hyväksyy sitä, että viiden vuoden kuluttua vanhuksella vaihtuu täysin se hoivapalveluyrittäjä. Mieluummin meillä on malleja, joissa meillä on useampia yrityksiä siellä alueella ja on tämä palveluseteli ja asiakas tai hänen vanhempansa tai isovanhempansa valitsevat sen hoivapaikan itse ja sitten katsovat, onko palveluntoimittaja riittävän hyvä tässä tilanteessa.

Sinänsä ed. Lahtelalle tuosta ensimmäisestä työntekijästä ja sen palkkaamisesta: Tässä on kysymys pikkuisen tämmöisestä henkisestä asiasta. Se on vähän niin kuin niin, että jos sinä perustat sen yrityksen, sinulla on siinä se tilanne, uskallanko pistää itseni likoon siihen, ja toinen kohta tulee siinä, palkkaanko sen ekan työntekijän. Tässä on vähän semmoinen tilanne, että kun se on ollut pieni porkkana siinä, niin silloin sinulla on pikkuisen rohkaisun varaa lähteä siihen kasvattamiseen ja se toinen työntekijäkin on paljon helpompi sen jälkeen ottaa mukaan sinne yritykseen.