2) Hallituksen esitys laiksi ulosottolain muuttamisesta ja eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi
Tuija Brax /vihr (esittelypuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen
esitys käsittää ulosottolain kokonaisuudistuksen
kolmannen vaiheen. Tällä vaalikaudella on käsitelty
jo toinen vastaavan suuruinen, merkittävä osauudistus,
niin sanottu toinen vaihe. Nyt on kysymys siitä vaiheesta,
missä uudistetaan ulosmittausta, omaisuuden myyntiä sekä jakoa
ja tilitystä koskevat säännökset.
Valiokunnan kokonaisarvio esityksestä on varsin myönteinen.
Se muodostaa sekä asiallisesti että lakiteknisesti
huolellisesti valmistellun kokonaisuuden, joka sopivalla tavalla
rakentuu aiemmissa osauudistuksissa omaksutuille ratkaisuille. Valiokunta
on jo ehkä aika tottuneeseen tapaan aina silloin, kun tehdään
näitä perusteellista harkintaa vaativia töitä,
päätynyt yksimielisyyteen, niin tämänkin
asian osalta.
Arvoisa puhemies! On todella miellyttävää pitkästä aikaa
päästä kehumaan oikein hyvää lainvalmistelua.
Oikeusministeriö on tältä osin tehnyt
kyllä klassisen luotettavaa, hienoa työtä ja pystynyt
nopeasti vastaamaan niihin kysymyksiin, joita valiokunnalla on työn
aikana ollut, ja yhdessä valiokunnan kanssa sitten muuttamaan esitystä tältä osin.
Sisällöllisesti uudistuksen yleisenä tavoitteena
on tehokas, mutta kohtuullinen ulosotto, jossa huolehditaan asianosaisten
ja sivullisten oikeuksista ja oikeusturvasta. Näiden tavoitteiden
toteutuminen palvelee toisaalta velkojien oikeussuojaa ja siten
pitää yllä luottamusta etenkin velkasuhteita
säätelevään siviilioikeudelliseen
järjestelmään kokonaisuutena, muun muassa
siihenkin, että meillä jatkossa lainamarkkinat
toimivat ja että me tavalliset palkansaajat voimme luottaa siihen,
että kohtuujärjestelyin on saatavissa esimerkiksi
asuntolainaa.
Velkojien aseman turvaamisen vastapainona on kuitenkin samalla
huolehdittava siitä — ja tämä on
ollut valiokunnalle erityisen tärkeä seikka — että velallisille
turvataan käynnissä olevasta ulosotosta huolimatta
kohtuullisina pidettävät elämisen edellytykset.
Näiden etujen tasapainottaminen on ollut valiokunnan mielestä siis
tärkeintä, ja katsomme, että yhteistyössä hallituksen
kanssa tässä on vähintäänkin
kohtuullisesti onnistuttu. On selvää, ettei ulosmittauksessa
olevan velallisen arki ole kyllä helppoa. Se, mikä on kohtuullista — ja
tulen myöhemmin siihen — ei varmastikaan tarkoita,
että elämä olisi millään
tavalla helppoa. Se on kovaa ja ankaraa, mutta sen kanssa pääsääntöisesti
voi suunnitelmallisesti elää.
Esitystä käsitellessään
lakivaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota
kolmeen yksityisen velallisen kannalta keskeiseen seikkaan, joita,
arvoisa puhemies, lyhyesti käyn läpi. Tähän
pakettiin liittyy paljon muita asioita. Olen valmis vastaamaan edustajien
kysymyksiin myöhemmin keskustelun aikana, mutta kansalaisen
ja varsinkin velallisen kannalta seuraavat kolme seikkaa ovat mielestämme
tärkeimmät. Ne liittyvät suojaosuuteen
palkan ulosmittauksessa, siis siihen, mikä on se osuus,
joka jää silti käytettäväksi säännöllisestä palkasta,
vaikka olisi pitkässä ulosmittauksessa, niin sanottuihin
vapaakuukausiin sekä ulosoton taulukkomaksuihin.
Ensin suojaosuudesta, joka siis on velalliselle aina jätettävä.
Koska suojaosuus lasketaan päivää kohti,
se koskee vain määräajoin maksettavaa
palkkaa, esimerkiksi kuukausipalkkaa. Hallituksen esityksessä velalliselle
itselleen laskettavaa suojaosuutta ehdotettiin korotettavaksi. Kyse ei
ollut itse asiassa reaalisesta korotuksesta, vaan jo kertyneen indeksimuutoksen
ottamisesta huomioon suojaosuuden määrässä,
eli itse asiassa se oli siellä paineena, indeksipaineena,
jo odottamassa.
Valiokunta toteaa, että suojaosuuden korottamisessa
on aika monta näkökulmaa. Saamamme selvityksen
mukaan jokainen viiden prosentin korotus — ja tämän
pyydän kirjoittamaan ylös, jos tulette esittämään
suojaosuuteen korotusta — jokainen viiden prosentin korotus
aiheuttaa velkojille vuositasolla reilun 8 miljoonan euron vähennyksen
ulosoton kertymissä.
Velallisenkaan kannalta suojaosuuden korotus ei ole täysin
ongelmatonta — ja tätä harvoin tiedetään — koska
jos esitetyn arvion mukaan samainen viiden prosentin korotus tehtäisiin,
sen seurauksena noin 10 000 velallista nykyiseen verrattuna
lisää saisi varattomuusestetodistuksen ja siirtyisi
sillä tavalla tavallaan ulosoton piiristä pois,
mikä saattaa tietysti ensi kuulemalta olla toivottavakin
asia joissakin aika vaikeissa tilanteissa, mutta pitemmän
päälle se voi tehdä mahdottomaksi muun
muassa sitten myöhemmän luoton saannin. (Ed. Johannes
Koskinen: Ja perintäaika pitenee!) — Sitten vielä perintäajan pidentyminen,
aivan oikein, ed. Koskinen. On tärkeää,
että muun muassa edellä mainitut seikat huomioon
ottaen jatkossa arvioidaan mahdollisuutta nostaa suojaosuuden tasoa
myös reaalisesti, mutta toisaalta pitää pitää mielessä nämä toiset
tosiasiat.
Vähimmäisvaatimuksena valiokunta pitää mietinnössään,
että jatkuvasti huolehditaan suojaosuuden säilyttämisestä tasolla,
joka riittää takaamaan velallisen mahdollisuudet
kohtuulliseen arkielämään. Niillä rajoilla
varmasti nyt liikutaan, ja varmasti on tapauksia, joissa voidaan hyvin
sanoa, että mennään kohtuuden tuolle puolen.
Tähän on kuitenkin nykyisissä liikkumavaroissa
mahdollisuus päästä eli siihen, että nyt
valiokunta ehdottaa, että velalliselle itselleen laskettava
suojaosuus korotetaan 19,5 euroon päivässä.
Samalla me yksimielisesti ehdotamme, että suojaosuuden
indeksikorotukset jatkossa, siis tarkistukset, tehdään
vuosittain eikä tämmöistä ikään
kuin varastopainetta enää olisi.
Sitten toisesta asiasta, arvoisa puhemies, eli vapaakuukausista.
Hallituksen esityksen tarkoituksena oli parantaa tai selkeyttää nykyistä vapaakuukausijärjestelmää.
Pienituloisilla eli niin sanotun tulorajaulosmittauksen piirissä olevilla velallisilla
on vuoden jatkuneen ulosmittauksen jälkeen jatkossa siis
oikeus saada vuosittain kaksi vapaakuukautta automaattisesti. Muille
eli niin sanotuille suurempituloisille velallisille, mikä ei tarkoita,
että he kaikki olisivat merkittävästi
suurituloisia, mutta tässä kategoriassa suurempituloisia
velallisia, vapaakuukaudet eivät tulisi automaattisesti,
vaan niitä pitää omalla aktiivisuudella
erikseen anoa ja pitää esittää laissa
esitetyt kriteerit.
Valiokunta halusi korostaa sitä, että hyväksymme
tämän hallituksen näkemyksen, että nämä tulevat
automaattisesti vain pienituloisimmille, mutta vapaakuukaudet ovat
arjen elämisen, muun muassa perhe-elämän
ja lasten lomasta nauttimisen mahdollisuuksien näkökulmasta niin
tärkeitä, että valiokunta erikseen selventää mietinnössä,
että suurituloisempienkin silloin, kun he itse aktiivisuutta
ovat osoittaneet ja kriteerit täyttyvät, pitää nämä aina
saada. Siinä ei voi olla harkintaa sen enempää,
ja erikseen vielä valiokunta pyytää tältä osalta
seurantaa.
Valiokuntakäsittelyn aikana esitettiin, että kaikissa
tuloluokissa tämä olisi ollut täysin
automaattista. Me katsoimme kuitenkin, että silloin, jos
ihminen on niin sanottu suurituloisempi, ei ole kohtuutonta vaatia
tätä aktiivisuutta, semminkin kun osa velallisista
todennäköisesti haluaa kuitenkin ennemmin
maksaa velan mahdollisimman nopeasti eikä muun muassa antaa
korkojen juosta. Senkin puolesta tämä oma aktiivisuusvaatimus
katsottiin kuitenkin kohtuulliseksi.
Sitten ulosottomaksuista vielä, arvoisa puhemies. Valiokuntakäsittelyn
aikana lakivaliokunnan huomiota kiinnitettiin siihen rasitukseen, joka
velalliselle koituu ulosoton taulukkomaksujen muodossa. Olette varmasti
saaneet kirjeitä taulukkomaksuasiasta, rakkaat kollegat,
arvoisat kansanedustajat. Koska ulosoton taulukkomaksu peritään
jokaisesta osasuorituksesta erikseen, näiden maksujen yhteismäärä saattaa
nousta melko korkeaksi saatuun velkaan nähden tai kertymään
nähden. Tämän korjaamiseksi valiokunnan
asiantuntijakuulemisen aikana esitettiin siirtymistä niin
sanottuun niputusmalliin, jossa taulukkomaksut laskettaisiin kulloinkin
kertyvän suorituksen perusteella eikä asiakohtaisesti.
Siis jos on useita pieniä kertymiä, niin laitettaisiin
ne nippuun ja katsottaisiin siitä taulukkomaksu.
Asiaa arvioidessaan valiokunta kuitenkin hyväksyi lähtökohdakseen
sen periaatteen, että jokaisesta suorituksesta enin osa
tulee voida käyttää nimenomaan saatavan
suorittamiseen. Eli semmoista ratkaisua haettiin, että niin
ei voi sentään käydä muun muassa
sen vuoksi, että ei ole niputusmahdollisuutta, että enin
osa siitä, mitä velallinen joutuu maksamaan, meneekin
taulukkomaksuihin.
Oikeusministeriön esittämien, lokakuussa 2004
tehtyyn otokseen perustuvien tietojen mukaan noin kolmella prosentilla
velallisista on mennyt taulukkomaksuun yli 30 prosenttia peritystä määrästä.
Yli puolet peritystä määrästä taulukkomaksuna
maksaneita velallisia koko maassa oli arviolta 650. Kyse ei ole
siihen nähden, kuinka paljon meillä on ulosotossa
ihmisiä, merkittävästä määrästä,
mutta siihen nähden, että 650 ihmistäkin
maksaa yli puolet suorituksestaan taulukkomaksuja, on olemassa aito
ongelma. Valiokunta halusi tämän ongelman ratkaista,
ja yhteistyössä ministeriön kanssa siinä toivottavasti
nyt sitten onnistuttiinkin seuraavalla tavalla.
Toteamme, että niputusmalli ei itsessään
välttämättä eikä ainakaan
tässä vaiheessa riittävin perustein vähentäisi
ulosottolaitokselle aiheutuvaa työtä ja sitä kautta
tosiasiallisesti ei myöskään pidemmällä juoksulla
vähentäisi tätä tarvetta kerätä maksuja
ja taulukkomaksuja. Sen sijaan taulukkomaksukertymän merkittävä väheneminen
aiheuttaisi kyllä vajauksen ulosottotoimien nykyiseen rahoituspohjaan
ja siis loisi paineita ylipäätänsä kaikkien
maksujen nostoon. Tämä vajaus olisi ainakin merkittävältä osaltaan katettava
budjettirahoituksella, ja täällä äskeisessäkin
keskustelussa puhuttiin näistä älyttömistä raameista.
Oikeusministeriön nykyinenkin tilanne on jo niin mahdoton,
että ministeriöllä on toimintoihinsa
ja kansalaisten oikeusturvaan nähden sekä vankeinhoidon
tarpeeseen nähden aivan liian vähän rahaa.
On aivan mahdotonta kuvitella, että siellä raameissa
voisi ulosoton suhteen liikkua niin, että entistä suurempi
osa veronmaksajien rahaa käytettäisiin ulosoton
tarpeisiin. Jos talouspolitiikka ja veropolitiikka olisi aivan toista,
tämä olisi realistista. Mutta se, joka tänä päivänä väittää,
että ministeriön rahojen sisällä voitaisiin
ulosotossa hakea oikeudenmukaisempia ratkaisuja, ei kyllä puhu
parhaan mahdollisen tietämyksen mukaan. Oikeusministeriössä on
käsittämättömän suuria
rahatarpeita kaikilla sen alueilla, etenkin tuomioistuinlaitoksessa, mutta
myös vankeinhoidossa.
Niinpä valiokunta päätyikin mietinnössään ehdottamaan
kahta uudistusta. Ensinnäkin valiokunta ehdottaa, että pitkäkestoisessa
ulosotossa velallinen vapautetaan taulukkomaksun suorittamisvelvollisuudesta
kokonaan jo kahden vuoden jälkeen eikä vasta kolmen
vuoden jälkeen, niin kuin ministeriö ja hallitus
oli alun perin esittänyt. Toiseksi valiokunta ehdottaa,
että taulukkomaksuissa otetaan juuri tähän
niputusongelmaan liittyvänkin asian takia näiden
pienimpien kertymien kohdalla käyttöön
nykyistä hienojakoisempi asteikko niin, että alin
maksu on nykyisen 7 euron sijasta 2,5 euroa ja sitä seuraavalla
portaalla 5 euroa. Näin ollen siis tullaan vähentämään sitä joukkoa,
jolla menee yksittäisiin pieniin maksuihin merkittävä osa
koko rahasta, siis siihen taulukkomaksun maksamiseen.
Tämä valiokunnan ja siis myös ministeriön kanssa
yhdessä sitten hyväksytty ratkaisu tulee edellyttämään
sitä, että velkojilta perittäviä tilitysmaksuja
vastaavasti nostetaan, mikä taas johtuu jo aiemmin kuvaamastani
tilanteesta, että ministeriöstä näitä rahoja
ei löydy.
Useat pienehköt ulosotossa olevat velat ovat erityisesti
julkisyhteisöjen, muun muassa kuntien eri viranomaisten
suorittamiin toimenpiteisiin perustuvia saatavia. Tämän
vuoksi oikeusministeriön tulee valiokunnan mielestä lainsäädännöllisten
toimenpiteiden lisäksi pyrkiä muutoin ohjaamaan
varsinkin kuntien, mutta muidenkin julkisyhteisöjen perintäkäytäntöjä,
muun muassa päivähoitomaksuja, sairaalamaksuja,
laiminlyötyjä kirjastomaksuja jne. Ei välttämättä tarvita
lainsäädäntömuutosta, vaan ohjausta
siihen, että julkinen perijä jatkossa perii isommissa
nipuissa näitä menoja eikä siten aiheuta
velkaantuneille ihmisille vielä lisää menoja.
Tältä osin valiokunta toivoo ministeriöltä seurantaa
ja myös ihan aktiivista toimintaa julkisyhteisövelkojien kanssa.
Ja aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies, ulosottomaksujen osalta
valiokunta ehdottaa erikseen hyväksyttäväksi
lausuman, joka liittyy siihen, että valiokunta odottaa
jo innolla ministeriöstä vielä yhtä pakettia,
arvoisa oikeusministeri, ja siinä yhteydessä siihen
pohjustaen olemme päätyneet lausumaan, että ministeriön
tulee selvittää, että seurataan ulosotolle
kertyvien ulosottomaksujen suhdetta ulosottotoimessa ja että tämän
suhteen pysyminen velallisen kannalta on kohtuullista, ja tarvittaessa
ulosottomaksuja koskevaa sääntelyä muutetaan.
Tämän selvityksen yhtenä osana toivotaan myös
arviota siitä, olisiko jatkossa eri osia, siis maksua sekä sitten
sitä, miten maksu kohdistuu korkoihin ja pääomaan,
mietittävä uudelleen. Olen ymmärtänyt,
että ministeriö on valmis tätä asiaa
selvittämään. Näin olen saanut
kuulla tai ministerinkin kanssa keskustellut asiasta.
Seuraavan uudistuksen osalta haluan kertoa, että riemumielin
olemme lukeneet julkisuudesta, että oikeusministeri on
jo ilmoittanut, että hän on valmistelemassa sitä seuraavaa
pakettia siltä pohjalta, että toteutuu lakivaliokunnan
kakkospaketin osalta vielä vähemmistön
eli opposition vaatimus siitä, että jos perittävä velka
on 15 vuoden ulosoton jälkeen, niin kuin se nykyään
on, ulosottokelvoton, niin se myös käytännössä muuttuu
tosiasiassa lopullisesti vanhentuneeksi. Tältä osin
vielä vaalikauden alussa hallitus ei ollut valmis tähän
ratkaisuun, vaan halusi jättää epäselväksi
tilanteen, mitä tapahtuu veloille, jotka ovat olleet jo
vuosikausia ulosottokelvottomia, siinä vaiheessa, kun velallinen
esimerkiksi kuolee. Nyt olen ymmärtänyt ministeri
Luhtasen puheista, että valiokunnan silloisen vähemmistön
kannasta on tulossa hallituksen kanta, ja tältä osin
kiitoksia kovasti.
Arvoisa puhemies! Tässä tämä tasapainoilu kolmen
eri intressin osalta on vaikeata. Olen valmis vastaamaan yksityiskohtiin.
Tiedän, että täällä muun
muassa jatkossa ulosottomiehillä on entistä suurempi
velvollisuus soveltaa lakia, hoitaa vaikeitakin tilanteita, muun
muassa yrittää pelastaa työpaikkoja,
yrittää arvioida niin, että pienet yritykset
eivät kaadu siihen tapaan, miten ulosotto hoidetaan. Se
tulee olemaan vaikea tehtävä ulosottomiehille.
Toivonkin, että näissä todella kohtuuttoman
vaikeissa taloudellisissa raameissakin oikeusministeriö löytää rahaa
ulosottomiesten ja -naisten kouluttamiseen, sen verran vaikeita
tämän uuden paketin jotkut tulkinnanvaraiset kohdat,
joissa yritetään säilyttää velallisen maksukyky
ja yrityksen toimintakyky, ovat.
Oikeusministeri Leena Luhtanen
Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kiitokset valiokunnalle
ja sen puheenjohtajalle erittäin perusteellisesta ja hyvin
tehdystä työstä. Haluan heti vaan todeta
sen, että nyt on tietysti ihan mieluisaa olla tässä sikäli,
että kun tämä koko ulosottolain kokonaisuudistus
on ollut vireillä ymmärrykseni mukaan jo yli kymmenen
vuotta, niin nyt sitten on ilo todeta se, että eduskunnassa
käsitellään nyt tämän
suururakan toiseksi viimeinen osauudistus. Jäljellä on
siis vielä tämä viimeinen vaihe, ja sitä koskeva
hallituksen esitys on todella tarkoitus antaa eduskunnalle aivan
lähiaikoina, niin että vielä tämä eduskunta
ehtii sen käsittelemään, ja voisinpa
sanoa näin, että valtiopäivien päätteeksi
saadaan sitten moderni ulosottokaari, tähän uskon.
Mielihyvällä panen merkille myös
sen, että lakivaliokunnan mietintö on yksimielinen
ja kokonaisarvio esityksestä on varsin myönteinen.
Lakivaliokuntahan katsoo, että esitys on sekä asiallisesti
että lakiteknisesti hyvin huolellisesti valmisteltu ja
myöskin johdonmukainen. Minä pidän hyvin
tärkeänä sitä, että kansalaisia
ja myös yrityksiä näin perustavalla tavalla
koskeva menettely on tarkkaan harkittu ja että se on myös
tasapainoinen, niin että eri osapuolten intressit tulevat
huomioon otetuiksi.
Lakivaliokunta ehdottaa mietinnössään
joitakin ensinnäkin teknisluontoisia muutoksia, jotka ovat
perusteltuja ja kirkastavat itse asiassa tätä sääntelyn
selkeyttä; siellä on todella tehty hyvää työtä,
näin täytyy vielä sanoa. Ymmärsin
näin, kun puheenjohtaja korosti tätä suojaosuuden määrää,
että lakivaliokunta on itse asiassa joutunut aika kiperän
kysymyksen äärelle tämän kysymyksen
pohdinnassa. Tämähän on siis velalliselle
jätettävä elinkustannusten kattamiseksi
tarkoitettu osa. Tämä suojaosuuden määrä on
vastannut vuodesta 90 lähtien kansaneläkkeen tasoa — tosin
lapsiperheissä suojaosuus on tuntuvasti suurempi — ja
lakivaliokunta nyt puoltaa, kuten hallituksen esityksessä ehdotetaan,
suojaosuuden tason säilyttämistä suunnilleen
nykyisellään. Eikö näin? Valiokunta
on siis aivan oikein samalla korostanut sitä, että velallisilla
on ehdoton oikeus saada vapaakuukausia laissa säädetyissä tilanteissa.
Korostan sitä, että pidän tätä lakivaliokunnan
linjausta asiassa erittäin vastuullisena, sillä niin
kuin tässä kuulimme, suojaosuuksien pienikin korotus
aiheuttaa yllättävän suuren pudotuksen
ulosoton kertymissä, ja tämä sitten saattaa
johtaa pienituloisten luotonsaannin aivan aitoon ja todelliseen
vaikeutumiseen. Tästä syystä on tarpeen,
että suojaosuuden ja toimeentulotuen suhde selvitetään
lakivaliokunnan edellyttämällä tavalla.
Itse asiassa tämä sama tarve on todettu myös
oikeusministeriön johdolla valmistuneessa velkahallintaohjelmassa.
Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen,
että ulosoton maksut saattavat viedä liian ison
osan kertymistä ja etenkin silloin, kun velallisella on
paljon pikkuvelkoja ulosotossa tai kun palkan tai eläkkeen
ulosmittaus jatkuu pitkään, saattaa valtion maksujen
osuus nousta kovin korkeaksi. Hallituksen esityksessä on
useita ehdotuksia tämän ongelman korjaamiseksi,
mutta valiokunta puoltaa kuitenkin vielä pidemmälle
meneviä helpotuksia. Niin kuin hallituksen esityskin, myös
lakivaliokunta katsoo, että velkojilta perittävää tilitysmaksua
vastaavasti nostetaan ja velkojat saavat hyvityksen siis nykyistä suurempina
tilityksinä. Tässä lakivaliokunta ehdottaa lausumaa,
että oikeusministeriön tulee seurata saatavalle
ulosotossa tulevan kertymän ja ulosottomaksujen suhdetta
ulosottotoimessa ja että tämän suhteen
pysyminen velallisen kannalta kohtuullisena turvataan tarvittaessa
ulosottomaksuja koskevaa sääntelyä muuttamalla.
Minä pidän tätä lausumaa perusteltuna
ja tulen huolehtimaan siitä, että lausuman mukainen
toimeksianto annetaan ulosottomaksujen seuraamiseksi.
Kiitän vielä kerran valiokuntaa tästä perusteellisesta
työstä ja sanon, että tämä on
todella nyt hyvä asia, että tämä on
tehty näin perusteellisesti ja hyvin, koska tämä nyt
sitten antaa sen yhden osan tähän neljänteen
vaiheeseen, ja tässä, niin kuin puheenjohtaja
totesi, todella on aikomus — tämä on
siis nyt loppusuoralla, saatan puhua hiukan ennakkoon — tarkoitukseni
on todella toimia niin, että tämä saatava
vanhentuisi lopullisesti heti, kun ulosoton määräaika
on kulunut, eli että ei siis odotettaisi tätä kahta
vuotta. Tältä pohjalta lähden tätä tekemään
ja toivon todella, että saan tämän mahdollisimman
pian tänne eduskuntaan. Lähtökohtana
tässä on myös se, mitä eduskunnastakin
monta kertaa kysytään, että myös
tällä uudistuksella itse asiassa pyrimme saamaan
velalliset takaisin aktiivisiksi toimijoiksi yhteiskunnassa ja itse
asiassa tällä tavalla vähentämään
tätä toimeentulo- ja työttömyystukimenojen
lisäämistä ja tällä tavalla
itse asiassa syrjäytymistä. Tämähän
on myös tässä velkahallintaohjelmassa.
Petri Salo /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Olen itsekin ollut tekemässä tätä lakivaliokunnan
mietintöä ja totta kai seison sen takana. Myönnän
kuitenkin, että totta kai tällaiseen merkittävään
lakiesitykseen sisältyy erilaisia paineita myöskin
opposition taholta. Mutta nyt täytyy todeta ministerin
läsnäollessa, että teidän virkamiehenne
tämän lakiesityksen johdossa osoittivat poikkeuksellista
joustavuutta ymmärtää myöskin
niitä lakivaliokunnan enemmistön mielipiteitä ja
kertoivat, että nämä muutokset voidaan
tähän lakiesitykseen tehdä. Se on johtanut nyt
harvinaiseen lakiesitykseen, näin merkittävään
pakettiin, joka tulee eduskuntaan kuitenkin yksimielisenä.
On paineita suojaosuuksien osalta, kuten puheenjohtajamme totesi,
ja ainahan niitä paremmaksi saataisiin yksilön
kannalta, mutta pitää ajatella myös vastuullisesti
kokonaisuutta, niin kuin totesitte.
Pieniä asioita saatiin myöskin ihan loppuvaiheessa,
ja se kosketti nimenomaan 6 lukua "Jako ja tilitys" ja varojen kohdentamista
saatavan osille. Muun muassa ed. Sjöblom uutena lakivaliokunnan
jäsenenä toi voimakkaasti heti ensimmäisenä työpäivänään
tämän epäkohdan, ja tässäkin asiassa
lakivaliokunta katsoi, että yksimielinen mietintö tässä vaiheessa,
kolmannessa vaiheessa, ministerille neljännen vaiheen evästystä varten
johtaa ehkä kaikkein parhaimpaan lopputulokseen, jotta
lakivaliokunnan esittämät epäkohdat otetaan
huomioon.
Minua todella lämmittää tämä teidän äskeinen puheenvuoronne,
jossa kovasti totesitte, että tämä mietintö on
hyvin tehty, muutokset ovat perusteltuja, ja nelosvaiheessa me huomaamme, että ministerin
sanaan voi luottaa.
Oikeusministeri Leena Luhtanen
Rouva puhemies! Haluan vain sanoa tähän,
että minusta tämä on juuri sitä hyvänlaatuista
yhteistyötä hallituksen ja asiantuntevan valiokunnan
välillä. Näinhän sen pitää käydä.
Matti Kauppila /vas:
Rouva puhemies! Mietin tämän lain merkitystä käytännössä velallisille,
jotka ovat ulosotossa. Jotenkin voi sanoa näin, että tämä on
hiukan epämääräinen siinä,
kumpaa tässä nyt suositaan sitten, köyhiä velallisia
vaiko sitten niitä, keillä on suuret velat, joissa
sitten tapahtuu perintää.
Toisaalta sitten valiokunnan puheenjohtaja oikeastaan piti hyvän
alustuksen, niin että tässä sai kyllä ei-valiokuntalainenkin
selville, mistä on kysymys, ettei tarvitse lähteä toistamaan.
Mutta hän lupasi lopuksi tämmöistä,
mitä ainakin minä kaipaan tähän,
että tämän kylkeen olisi pitänyt saada
jonkin näköinen rajattu velkojen armahduslaki,
joka olisi koskenut nimenomaan laman jälkeisiä takuusta
kiikissä olevia eläkeläisiä,
niitä todella köyhiä. Silloin minusta
tämä olisi hyvä lakiesitys. Sitä olisin
toivonut. Ministeriltä jäi minusta lupaamatta
tämä sama, minkä valiokunnan puheenjohtaja
ikään kuin sanoi, että se on tulossa.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyse on todellakin siitä, että mahdollisuutta
henkilökohtaiseen konkurssiin ei ilmeisesti, vaikka sitä on
eduskunnassa vaadittu, hallitus ole valmis tekemään.
Mutta aika pitkälle menevä uudistus on nyt ministerin kyllä äskeistenkin
sanojen perusteella tulossa, eli nytkin on jo niin, että jos
15 vuoteen ei ole onnistuttu ulosottamaan, niin sitten ulosotto
lopetetaan, ja seuraavassa osauudistuksessa ministerin äsken
lupaamalla tavalla vielä tällä vaalikaudella
se on sitten siinä eikä sen jälkeen enää siihen velkaan
palata. Tämä on huomattava uudistus verrattuna
nykyiseen tilaan.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kauppila kyseli puheenvuorossaan,
kumpaa tämä suosii, pieniä köyhiä velallisia
vaiko suuria rikkaita velallisia, jos näin vähän
tulkitsen tätä. Kyllä ed. Kauppila käsittääkseni
tämän homman erinomaisen hyvin tietää,
että pieni köyhä velallinen on aina sen ulosottomiehen
armoilla ja se suuri varakas velallinen, millä on isot
tuomarit takana jne., on sellaisten sermien takana tavallaan, ettei
se pieni velkoja pääse edes siihen käsille.
Ymmärsin kyllä niin valiokunnan puheenjohtajan
esittelypuheenvuorosta, että kyllä tässä niin
kuin turvataan ja vähän tuetaan sitä pientä köyhää velallista.
Jos tämä, ed. Kauppila, jäi teille epäselväksi,
niin toivon, että se tätä kautta vähän
selveni siitä.
Astrid Thors /r:
Värderade talman, värderade minister och
värderade utskottsordförande! Jag ser att pressläktaren
där uppe är ganska tom och jag var rädd
för att det skulle vara just så här. När
lagutskottet sysslar med någonting som djupt berör
tusentals människors vardag, människor som fortfarande
kämpar med den djupa depressionens följder, så finns
det ingen som följer med vad vi diskuterar, men nog när
vi diskuterar någonting som berör eventuellt tio
till tjugo barn per år.
Arvoisa puhemies! Oli melkein ennustettavissa, että kun
me keskustelemme asiasta, joka koskettaa tuhansia ihmisiä ja
me olemme kaikki lakivaliokunnassa saaneet yhteydenottoja esimerkiksi
niiltä henkilöiltä ja perheiltä,
jotka ponnistelevat edelleen laman aikana syntyneiden velkojen kanssa,
jotka erinäisistä syistä joko ovat pakotettuja
tai haluavat hoitaa ne kunnolla, esimerkiksi eivät voi
mennä velkasaneeraukseen, koska sillä on sitten
liittymäkohtia muun muassa takaajien asemaan, niin silloin
ei ollut alussa ainakaan ketään lehdistöä paikalla,
nyt ehkä joku ilmestyi.
Värderade minister och värderade utskottsordförande!
Det är som utskottsordföranden konstaterade viktigt
nu med en god utbildning. Jag tror, att om man kritiskt granskar
hur utmätningen fungerar i olika delar av landet, så ser
man att prövningsrätten har använts olika
redan nu och att våra tjänstemän inom
utmätningssektorn på vissa håll i det
yttersta försöker undvika sådant som
vi kanske i den här regionen får se, att man vräker,
att människor förlorar sina hem och försätts
i en verkligt utsatt position.
Todellakin tämä asennemuokkaus koulutuksen
lisäksi mielestäni on erittäin tärkeä.
Myös velallisella on ihmisoikeudet, ja häntä tulee
kohdella ihmisarvoisesti. Toivon, että tämä tulee
esiin, koska kun kentältä saa yhteydenottoja,
niin minua on pyydetty kiinnittämään
huomiota siihen, että valitettavasti jossain päin
todella tehdään aika kovalla tavalla nämä ulosmittaukset
ja toisilla paikkakunnilla siihen pyritään
paljon paljon ihmismyönteisemmällä, ymmärtäväisemmällä tavalla.
Tässä me olemme tänään
esitellyssä mietinnössä ja koko käsittelyn
aikana pyrkineet yksimielisyyteen ja yhteisymmärrykseen,
ja kiitän myöskin ministeriä siitä,
että hän on tullut meitä vastaan. Olemme
osoittaneet muutamia selvityskohteita, muun muassa miten voitaisiin
saada esimerkiksi tämä toimeentulotukiasia ja
ulosmittaus todellisuudessa toimimaan yhteen. Mielestäni
tämä on tyypillistä parannusta, jos se
saadaan paremmalla tavalla toimimaan.
Valiokunnan puheenjohtaja viittasi myöskin tähän
suojaosuuteen ja sen yhteydessä tehtyyn työhön
ja seurantavelvoitteisiin, ja tämä on hyvä kanta,
ja odotamme seurannalta paljon.
Loppusuoralla keskustelimme myöskin vapaakuukausista.
Todellakin on niin, että toivomme ja painotimme sitä,
että niille velallisryhmille, joilla on tähän
suora oikeus, todella tulisi se myöntää.
Mutta, arvoisat edustajat Lahtela ja Kauppila, ei aina ole myöskään
niitten kohdalta mikään helppo tilanne, näitten
alempien tuloluokkien osalta, jos on myöskin velkoja. Sielläkin
on ponnisteltava yksin eikä ole niitä lakimiehiä,
jotka niin helposti tulevat avuksi. Tässäkin suhteessa olemme
pyytäneet, että oikeusministeriö seuraa, että heidänkin
oikeutensa ja heidän halunsa toteutuu hyvin sillä tavalla
kuin velallinen kokonaistilannetta ajatellen toivoo, jotta hän
mahdollisimman nopeasti, mutta sillä tavalla, että perhe kuitenkin
tästä selviää esimerkiksi ehjänä,
voi suorittaa velvoitteensa. Tähän olemme kiinnittäneet
huomiota ja seurantapyyntö myöskin ministeriölle
seurata, miten näissä muissa tuloluokissa asia
etenee.
Jag uppfattar det som viktigt att vi har fäst uppmärksamhet
vid de fria månaderna och den här automatiken
som vi hoppas att skall finnas för de lägre inkomstkategorierna,
men sedan också att de faktiskt fungerar på det
sättet med beaktande av helheten och gäldenärernas önskemål
i de så kallade högre inkomstkategorierna.
Jag tycker också att det är viktigt att vi
under den här riksdagsperioden förutom att slutföra
det stora lagstiftningspaketet kanske skulle så att säga
komma till en lösning, inte fortsätta den här ja—nej-diskussionen
om den personliga konkursen utan vi skulle komma till en vettig
lösning. Det har, med hänvisning till frågetimmen,
kanske varit en lite fruktlös diskussion.
Själv har jag tagit del av utredningsman, numera högsta
domstolens president, Koskelos utredning, där hon klart
påvisar att det finns jämställdhetsproblem
och diskrimineringsfrågor som är problematiska
om man går in för de personliga konkurser som
somliga har drivit. Hellre då, tycker jag, vore det faktiskt
en klok linje med en så att säga slutlig uppgörelse,
en slutlig preskribering av skulderna, det är en klokare
linje.
Arvoisa puhemies! Lopuksi todellakin toivoisin, että sekä hallinnon
osalta että tämän pitkän keskustelun
osalta aiheesta henkilökohtainen konkurssi vai ei me saisimme
sen loppuun ja että saisimme järkevän
ratkaisun, koska on siinä perää, mitä selvitysmies
Koskelo on esittänyt, että on syrjintävaikeuksia,
tasapuolisuusvaatimusten täyttämisessä on
vaikeuksia, jos tuodaan mukaan henkilökohtainen konkurssi.
Ja lopuksi: Jännityksellä odotamme myöskin, minkälaisia
hallinnollisia ratkaisuja tämä viimeinen paketti
tuo mukanaan. Siitäkin on tullut jonkin verran palautetta
kentältä.
Vi väntar med spänning på de förvaltningsmässiga
lösningar som också det fjärde paketet skall
innehålla.
Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen vaan nähnyt tässä matkan
varrella sen, että velallisia on monenlaisia. Toiset tulevat
töihin mersulla ja toiset eivät edes polkupyörällä,
ja sen takia haarukoin tätä, kenen hyödyksi
tämä menee. Täällä nämä maksut
minusta ovat sen luontoisia, että ne köyhää koskevat,
ja jos niitä korotetaan, niin ne purevat siellä paljon
enemmän kuin sitten yrityksiä, yritysvelallisia
jne.
Klaus Hellberg /sd:
Arvoisa puhemies! Minusta tämä on erittäin
hyvä lakiesitys ja lakivaliokunta on jalostanut tätä nyt
sitten käsittelyssään erittäin
hyvin, maltillisesti ottanut kantaa asioihin ja vienyt järkevästi
tätä esitystä eteenpäin. Minusta
on myös hyvä asia se, että tässä nyt sitten
lakivaliokunta pääsi yksimieliseen näkemykseen
mietinnössä ja viittaa sitten kokonaisuudistuksen
neljännen vaiheen käsittelyyn, missä sitten
mahdollisesti puututaan niihin asioihin, mihin nyt tässä ei
ole puututtu. Minusta esimerkiksi tämä kysymys,
joka liittyy siihen, miten ulosottomies kohdentaa nämä kertyvät
varat ensin saatavan korolle ja sen jälkeen pääomalle
ja viimeksi kuluille, on yksi tällainen kysymys, joka on
hyvin tarkkaan pohdittava myöskin jatkossa. Tässä on
oleellinen asia mielestäni se, että ulosottomiehen
vaatimukset kasvavat aivan selvästi. Ulosottomies joutuu
monia asioita harkitsemaan ja tekemään aika tärkeitä päätöksiä.
Tähän koulutukseen täytyy, niin kuin
valiokuntakin esittää, kiinnittää suurta
huomiota ja siihen täytyy sitten myöskin jatkossa
löytää resursseja.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Kyllä tässä on,
niin kuin moni on todennut, tehty hyvää työtä valiokunnassa
ja näihin muutoksiin voi ihan yhtyä, mitä tässä on
esitetty, elikkä tämä suojaosuus on hyvä,
että on nostettu tuolle tasolle kuin se tässä nyt
on nostettu. Toinen on tämä taulukkomaksukysymys,
koska siinähän on käynyt monessa tapauksessa
sillä tavalla, niin kuin täällä jo
on todettukin, jotta raha menee näihin taulukkomaksuihin
ja välttämättä se itse saatava ei
lyhene yhtään.
Mutta sitten elävästä elämästä on
monta esimerkkiä olemassa, ja yksi asia minusta, missä järjestystä olisi
voinut muuttaa, on tämä, kun näitä tilityksiä tulee
sitten, miten tämä velka lyhenee. Tässähän
lähdetään siitä vanhasta periaatteesta,
jotta se menee ensiksi korkoihin ja sitten lyhenee vasta pääoma.
Esimerkki vaan tuolta Joensuusta: Ihan hiljattain yksi eläkkeellä oleva
naisihminen pani sähköpostia ja kuvasi tilanteen.
Hän on ollut yli kymmenen vuotta nyt jo ulosoton piirissä,
ja itse se pääoma ei ole lyhentynyt yhtään.
60 000 markkaa oli se velka alun perin ollut, ja nyt sitten sen
verran juuri pystyvät ottamaan hänen eläkkeestään,
jotta korkoon menee kaikki. Pääoma ei lyhene,
mikä tarkoittaa, että koskaan se ihminen ei saa
sitä juttua hoidettua.
Minusta tässä pitäisi nyt miettiä,
millä tavalla jatkossa tehdään, onko
tähän tulossa sitten semmoista muutosta. Toivon
mukaan siinä neljännessä vaiheessa tulisi
joku muutos, jossa katsottaisiin, että kyllä sen
pääomankin pitää lyhentyä, jos
ei sitten suoraan kokonaan sillä summalla, niin ainakin
osin aina joku siivu, vaikka puolet, menisi sinne pääoman
lyhentämiseen. En tiedä, miten tätä on
ajateltu ja onko tämä ollut valiokunnassa miten
paljon esillä.
Sitten toinen kysymys, tämä erottamisetu.
En tiedä, puhuttiinko siitä miten paljon. Esimerkinomaisesti
vaan tässä auton osalta. Erään
henkilön kohdalla, jolla on 6 000 euron auto ja
hän tarvitsee sitä työmatka-ajossa, ulosottomies
hyvin, hyvin raakasti meni ja pani myyntiin auton, ja 2 500
euroa kuulemma riittää tähän.
Tämmöinen ohje on kuulemma annettu vai onko se
jopa laissa tai asetuksessa sanottu näin. Jos tämä henkilö olisi
ollut myyntimies, niin sitten olisi 4 200 euroa muistaakseni
ollut se summa, sen verran hänelle olisi jätetty
auton ostoon. Kun tällä henkilöllä on
se auto, se on just laitettu sillä tavalla kuntoon, koneremontti
tehty, ja se ei kovin kummoinen rupponen ole sen arvoinen auto kuin
hänellä on ollut, kuuden tonnin auto, sekään
ei mitenkään varma, ja kun tässä on
niin raaka säännös, jotta sitten se myydään
se auto ja 2 500 euron auto ostetaan, niin voi vain kysyä,
jotta onko siinä mitään järkeä siinä hommassa.
Todennäköisesti remonttia saa tehdä jatkuvasti
siinä hommassa, on epävarma kulkupeli ja tämäntyyppisiä ongelmia
siellä tulee olemaan.
Kun sitten uudelleen tulee se neljäs vaihe, kun tässä on
vannottu sen nimiin paljon, niin minusta tämän
tyyppiseen asiaan pitäisi ottaa kantaa, että joku
järki pitää olla. Ei joku kuuden tonnin
auto ole mikään luksusauto, ja jos sitä tarvitsee
nimenomaan työmatkoilla tai myyntimiehenä ja 4 200
euron auto on sitten se, jolla kaupparatsu ajelee pitkin Suomen
teitä, niin sekään ei ole kovin kummoinen
ruppo vielä. Muuten ihan tässä on tehty
hyvää työtä, mutta noin tulevaksi
evästykseksi, koska en kyseisessä valiokunnassa
ole, totean, että siellä myös tämmöisiä seikkoja
voisi ottaa esiin.
Tuija Nurmi /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Saman suuntaisesti vähän
kuin edellinen puhuja haluan tuoda esille sen, että on
erittäin tärkeää, että myös
niille henkilöille, jotka jostakin syystä velkaantuvat,
on myös ihmisarvoinen elämä vielä mahdollista.
Näitähän tapauksia varmasti jokainen
meistä on kuullut, ja ne ovat valitettavan tuttuja.
Itse olen tehnyt asiasta kysymyksen, en muista nyt vuotta, mutta
se oli ensimmäisellä vaalikaudellani täällä.
Kyseessä oli sotaveteraani, joka oli lähtenyt
takaamaan läheistään ja joutunut sitten
velka-ahdinkoon. Valitettavasti kysymyksen vastaus ei koskaan kyseistä henkilöä tavoittanut.
Mutta asia on nyt kehittynyt hyvään suuntaan.
Tiedän myös tapauksia, jolloin hoitoonpääsy
on syöpätapauksessa niin viivästynyt, että henkilöt
ovat hakeutuneet yksityiselle puolelle syöpähoitoon
ja siitä on aiheutunut taloudellisia ongelmia. Eilenhän
keskustelussa totesin jo, että 20 prosenttia Suomen kansalaisista
ei pääse kahdessa viikossa lääkäriin,
vaikka hoitotakuu on olemassa.
On hyvä ja kansanedustajana mukava kuulla, että valiokunta
on käyttänyt sitä valtaa, mikä sille on mahdollista, ja
miellyttävää nähdä, että ministeri,
joka on ensimmäistä kertaa ei-oikeusoppinut, ottaa
vakavasti tämän asian ja viihtyy täällä keskustelemassa
kohtuupitkään. Vankeinhoidon osalta hän
on osoittanut hallinto- ja tarkastusjaostossa kiinnostusta
vankien epäkohtiin, ja uskon, että sinne on tulossa
parannusta.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! On aivan oikein, että hallitus on
ulosottolakia uudistamassa juuri tähän suuntaan,
kuten nyt ollaan tekemässä. Velka on veli ottaessa,
veljenpoika maksaessa. Tämä on aina velan totuus. Kun
velkaa ei pystyttäisi maksamaan muuten kuin ulosoton kautta
ja, mikä pahinta, takaajien joutuessa takausvastuuseen
ja maksajiksi, silloin tilanne onkin jo ongelmallisempi kuin maksaessa
tuota veljenpojaksi kuvattua normaalia velkaa.
Meillä ulosoton kautta monet ihmiset joutuvat Oecd:n
asettaman köyhyysrajan alapuolelle johtaville tuloille.
Näitä köyhyysrajan alapuolella tulotasoltaan
olevia kansalaisia on toki hyvin paljon, monia eläkeläisiä,
monia muitakin, opiskelijoita, joista eilen täällä puhuttiin
muun muassa, mutta on onnetonta, että ulosoton kautta aiheutuu
ihmisille pysyvää velkavankeutta ja velkaorjuutta.
Tämä on tilanne, jota tulisi koettaa välttää.
Näkisinkin, että pankeilla on myös oma vastuunsa
lainan antamisessa, ja haluaisin tätä olla alleviivaamassa.
Sitten olen lakialoitteella numero 30 viime valtiopäiviltä halunnut
eriyttää takaajan vastuun itse velallisen vastuusta.
Näkisin, että tätäkin kysymystä olisi
syytä käydä pohtimaan. Takaaja ei välttämättä voi
vaikuttaa siihen, miten velallinen tekemäänsä velkaa
käyttää, mutta on kuitenkin täysin
omavelkaisessa vastuussa. Nyt joku sanoo, että sitten tavallisen
ihmisen lainansaanti vaikeutuu, jos takaajan asema eriytettäisiin
siten, että hänellä olisi parempi suojaosuus
kuin itse velallisella, mutta näkisin, että tätä takaajan aseman
parantamista kuitenkin sietäisi jatkossa harkita, kuin
myös suojaosuuden korottamista. Näkisin, että tämä olisi
myöskin tervettä pankkipolitiikkaa. Ei minusta
ole oikeaa pankkipolitiikkaa se, että ihmiset ohjautuvat
velan kautta myös maksuvaikeuksiin. On parempi olla myöntämättä semmoista
velkaa, jonka maksuohjelma ei välttämättä sitten
voi toteutua.
Arvoisa rouva puhemies! Katson, että lakialoite
20 ja lakialoite 41 viime valtiopäiviltä ovat minun
puheenvuoroni tähän asiaan.
Juhani Sjöblom /kok:
Arvoisa puhemies! Valiokunta otti yksimielisesti kantaa tähän
6 luvun 4 §:ään, ja toivon, että se
kannanotto todella tulisi otetuksi huomioon seuraavassa kokonaisuudistuksessa,
jonka eduskunta tosiaan saanee aika pian, ilmeisesti toukokuussa
jo. Se koskee kuitenkin yli 300 000:ta ihmistä,
jotka ovat ulosotossa. Velkaorjuus on hyvin tavanomaista nykypäivänä,
ja velan lopullinen vanheneminen, jos siitä saadaan tänne
laki, on osa sen nujertamista. Kuten kuulimme oikeusministeriltä äsken,
hän on tuomassa sen esityksen, ja sen on jo viimein aika
tulla. Ministerille kiitos siitä jo etukäteen.
Henkilökohtaisesta konkurssista uskon, että se tulee
seuraavalla hallituskaudella. Se on osa tätä kehitystä,
niin kuin nyt nähdään. Viime vaalikaudella
ei tullut kuuloonkaan tämä velan lopullinen vanhentuminen.
Uuden oikeusministerin myötä se on mahdollista,
ja samoin uskon, että henkilökohtainen konkurssikin
tulee vielä mahdolliseksi.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa puhemies! Siitä, mitä ed. Sjöblom
sanoi henkilökohtaisesta konkurssimahdollisuudesta, toivon
pyhästi ja lämpimästi, että tämä todella
etenee ja mahdollistaa myöskin yrittäjän
elämän jatkamisen sen jälkeen, kun joskus
epäonnistuu. Se, että epäillään,
että sen kautta voi syntyä väärinkäytöksiä taikka
peiteltyä, miten sanoisinkaan, pesän tai omaisuuden
hävittämistä, on niin pieni mahdollisuus,
niin pieni tekijä, että sen takia sitä ei
pitäisi estää eikä olla toteuttamatta.
Rouva puhemies! Mitä tulee tähän
keskusteluun ja valiokunnan mietintöön, niin tämä on erinomaisen
hyvä. Keskustelua on pitkälti leimannut se tämän
seuraavan uudistuksen ja uuden hallituksen esityksen odotus, mutta
ymmärrän niin, että näidenkin
vaikeuksissa olevien pienten maksajien asema tässä nähdään
ja ymmärretään niin, että kaikki
ei mene näihin ulosotto- ja hallintokuluihin, vaan siitä vähästään,
mistä tämä velallinen maksaa, menee myöskin
joku osa sinne velkojalle ja voidaan olettaa, että joskus
kuitenkin tämä velanmaksu loppuu, niin kuin tässä nyt
on selvä loppupiste sille löytynyt ja se on aikataulutettu
niin, että se pitää maksaa. Ja jos ei
saada maksettua, niin sitten se vanhenee lopullisesti.
Ymmärrän niin, että lakivaliokunta
on tässä kerrankin yhdessä asiassa yksimielisesti
pannut oikein nämä asiat eteenpäin. Tämä edistää kotimaisen,
suomalaisen isänmaallisen talouselämän
eteenpäin menoa ja on siunaukseksi tuleville polville,
niille yrittäjille, jotka ovat joko maksamassa sitä velkaa
taikka sitten perijänä saamassa tämän
ulosoton kautta sille katteelle, mikä sen luovutetun kaupan
taikka muun laskusaatavan pohjalle on syntynyt.
Petri Neittaanmäki /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tässä on useammassa
puheenvuorossa jo viitattu tähän 6 luvun 4 §:ään,
josta valiokunta tosiaan lausui, että tulevan kokonaisuudistuksen
yhteydessä on selvitettävä tämä varojen kohdentaminen
saatavan eri osille. Ed. Lahtelan puheenvuorossa tuli erinomaisen
esimerkkitapauksen kautta Pohjois-Karjalasta esille tilanteita, joissa
todella on käynyt niin, että näihin varsinaisiin
pääomalyhennyksiin ei ole yhtään
päästy käsiksi, kun kaikki on mennyt
korkoihin. Saman suuntaisia terveisiä olen saanut myös
Keski-Suomesta. Tämän vuoksi valiokunnassa otin
tämän asian esille ja myöskin tuon Esa
Lahtelan mainitseman esimerkin siitä, että voitaisiin
esimerkiksi 50—50-suhteessa kohdentaa koroille ja sitten pääomalle
näitä lyhennyksiä, jos ei päästä suoraan
siihen malliin, että ensin kohdistettaisiin kaikki pääomalle,
sen jälkeen koroille ja viimeksi kuluille, eli että jonkinlainen
muutos kuitenkin nykytilanteeseen saataisiin kokonaisuudistuksen
yhteydessä. Sitä pitäisin tärkeänä.
Sitten vielä ottaisin esille tämän
suojaosuuden. Vaikka tässä vaiheessa sitä nyt
ei esitetäkään suuremmaksi kuin 19,5
euroksi päivässä, niin tässä yhteydessä samoin
kuin tämän henkilökohtaisen konkurssin
mahdollisuuden osalta tulisi miettiä sitä, annammeko
me mahdollisuuden tavallaan uuteen alkuun, uuteen yrittämiseen.
Jos ihmisellä on mahdollisuus päästä uuteen
alkuun, saada hyvää palkkaa, niin kyllä olisi tietysti
kohtuullista, että siitä voisi jäädä hieman nykyistä suurempi
suojaosuus sitten käteen. Tästähän
tässä viime kädessä on kysymys,
ja tätä tulee kokonaisuudistuksen yhteydessä myöskin mielestäni
harkita.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Muutamaan seikkaan vielä huomio.
Ensinnäkin kun täällä viitattiin
ed. Lahtelan puheenvuorossa, että valiokunta on kerrankin
yksimielinen, lakivaliokunta on poikkeuksellisen usein yksimielinen,
lähes aina. Niitä harvoja asioita, joissa olen itse
päätynyt kirjoittamaan eriävän
mielipiteen, oli juuri tämän ulosottolain se toinen
paketti, kun silloin vielä silloinen oikeusministeri ei
suostunut siihen, että vaikka velka jo kertaalleen muuttuu
ulosottokelvottomaksi sen jälkeen, kun sitä on
yritetty ulosottaa 15 vuotta, niin se ei kuitenkaan lopullisesti
vanhentunut. Nyt, niin kuin ed. Sjöblomkin täällä vielä kertaalleen
kuvaili, tämäkin tarve silloiseen eriävään
mielipiteeseen näyttää poistuvan tämän
vaalikauden aikana, kun ministeri Luhtanen on valmis tältäkin
osin tulemaan sille samalle kannalle, jolla itse olen ollut koko
ajan.
Valiokunta on lähes kaikissa asioissa toiminut niin,
että tämmöistä tietoista vastakkainasettelua opposition
ja hallitusryhmien välillä ei ole, ja siellä on
yritetty löytää ennen kaikkea realistisia, toimivia
ja oikeudenmukaisuuden ja oikeustajun mukaisia ratkaisuja ja onnistuttu
lähes aina myös saamaan ministeriö meidän
kannallemme, koska paitsi että olemme olleet poikkeuksellisen
yksimielisiä, olemme myös poikkeuksellisen usein merkittävässä määrin
kirjoittaneet hallituksen esityksiä uudelleen.
Susanna Rahkonen /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Tässä kun olen myös
kuunnellut tätä keskustelua, niin ajattelin muutaman
sanan lopuksi myöskin todeta, ja ihan kuten valiokunnan puheenjohtaja,
ed. Brax, totesi, niin valiokunta on ollut hyvin yksimielinen toiminnassaan
eli meillä on ollut hyvä yhteishenki. Näihin
velka-asioihin olemme tosiaan aiemminkin kiinnittäneet
huomiota, ja tämä ulosottoa koskeva edellinen
uudistushan oli se, mihin ed. Brax viittasi, jossa tämä ulosotto
vanhenee. Siinä vaiheessa ei todellakaan oltu ministeriön
puolelta valmiita vielä kokonaisvanhenemiseen, mutta nyt
näitä on sitten lupailtu näitä esityksiä meille.
Kun ne valmistellaan hyvin, niin sitten sitä kautta toivottavasti
päästään siinäkin asiassa
eteenpäin.
Tietysti näissä kysymyksissä jäljet
johtavat näihin lama-ajan tilanteisiin. Monissa asioissa kehitystä on
tapahtunut sitten lama-aikojen, mutta kun oli tämä viime
kaudella toimeenpantu velkahallintaohjelma, jossa pyrittiin saamaan
näitä vapaaehtoisia sopimuksia pankkien ja velallisten välille,
valitettavasti sen määrärahat olivat
vain määräaikaisia. Yksi tärkeä asia,
mihin pitäisi kiinnittää huomiota enemmän,
on velkajärjestelyasiat ja velkaneuvonnan resurssit ja
talous- ja velkaneuvonta, jotta ennalta ehkäisevästi
ihmiset saisivat neuvontaa talousasioissaan. Tässä on suuria
ongelmia eri paikkakunnilla näiden resurssien suhteen.
Tämä nyt ei suoranaisesti ole lakivaliokunnan
asioita, mutta liittyy tähän kysymykseen. Toivottavasti
tähän pystytään jatkossa kiinnittämään
enemmän huomiota.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Pyydän anteeksi, jos varomattomasti
sanoin, että kerrankin lakivaliokunta on yksimielinen.
Ehkä ennakoin siinä tulevaa, koska on paljon tiedossa
sellaisiakin asioita, missä se ei ole.
Mutta näin katsottuna eteenpäin, mitä tulee siihen
keskusteluun 2004 keväällä, kun käytiin keskustelua
sen pohjalta, että on velan lopullinen vanheneminen ja
sitten ulosoton vanheneminen, muistutan edelleenkin sitä,
että silloin valiokunnan enemmistö kyllä oli
sitä mieltä, että velka vanhenee lopullisesti
silloin kun ulosottokin vanhenee. Mutta ettei tämä jäisi
muistin varaan, niin muistutan edelleen siitä asiasta,
että sosialidemokraattien kovasta painostuksesta johtuen keskustan
valiokuntaryhmän jäsenet joutuivat muuttamaan
mielipidettään ja syntyi sellainen enemmistö,
mikä oli vastoin sen lakivaliokunnan henkeä ja
tahtoa. Näin ajatellen ja arvellen, niin jos nyt sosialidemokraattien
riveissä on tapahtunut niin paljon parannusta, kun ministeri vaihtui,
niin tämä suurella kiitollisuudella muistiin merkittäköön.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Tuossa ed. Kauppila kyseli, onko tämä näiden
köyhempien vai rikkaampien perinnässä olevien
etu. Kun katselin, niin kyllä tässä ilmeisesti
kuitenkin sillä tavalla on, että tässä nämä parempituloiset
joutuvat ainakin vähän ahtaammalle tässä hommassa,
koska nyt otetaan puolet jopa pois mahdollisesti. Tässä puhutaan
suurituloisista. En tiedä, missä se raja vedetään
siihen, mutta kuitenkin näköjään
tässä on tämmöinen edistysaskel
vanhaan lakiin verrattuna.
Sitten toinen juttu, tämä ulosoton vanheneminen
15 vuotta: Eikö siinä pitäisi puhua jostakin 10
vuodesta? 15 vuottahan on niin hirveän pitkä aika
ihmisen elämässä. Jos katsotaan ainakin
yli viisikymppisiä ihmisiä, niin siinä moni
ennättää potkasta tyhjää jo
siinä vaiheessa ennen kuin velat vanhenevat. 10 vuotta
tuntuisi hyvältä, kaikissa muissa laeissahan on
tämmöinen 10 vuotta yleensä.
Matti Kauppila /vas:
Rouva puhemies! Mietin tässä näitä taloudellisia
vaikutuksia enemmänkin. Ymmärsinkö minä oikein,
että nyt kumminkin tällä kerätään
rahaa enemmän kuin tällä vanhalla lailla
oikeusministeriön budjettiin? Kun on tuo velkaneuvonta
ja siellä on oikeusministeriöllä vissiin
muitakin toimintoja ja kun mietitään, mitä kunnissa
tapahtuu, ainakin Lahdessa velkaneuvojat valittavat, että kaatuu
hommat niskaan, kun ei pystytä ottamaan lisää väkeä,
niin ei kai tässä nyt sitten kumminkin kerätä sitä rahaa oikeusministeriön
budjettiin tavalla taikka toisella?
Juhani Sjöblom /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Lahtelalle: henkilökohtainen
konkurssi on ratkaisu siihen nopeutukseen varsinkin yrittäjyyspuolella,
ja se nopeuttaa paluuta yrittäjyyteen ja parantaa työllisyyttä.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Vielä muutamaan asiaan.
Suunnilleen sama mittasuhde on siinä, paljonko veronmaksajat
osallistuvat tähän ja miten sitten velkojat ja
velalliset. Nämä muutokset, joita lakivaliokunta
teki siinä, että velalliset — varsinkin
näitä pieniä useita maksuja maksavat,
usein todella pienituloiset velalliset — saavat nyt taulukkomaksuissa
helpotusta, katetaan kokonaan sillä, että velkojat
vastaavasti menettävät osuuttaan, niin että siltä osin
ei muutettu tasapainoa valtiontaloudessa ollenkaan.
Varapuheenjohtaja valiokunnasta, ed. Rahkonen, kiinnitti huomiota
yrityssaneeraukseen ja velkajärjestelyasioihin ja viittasi,
että ne eivät varsinaisesti kuulu valiokunnalle.
Itse asiassa yrityssaneerauslaki on vielä tämän
vaalikauden ohjelmassa ja oikeusministeriön valmistelussa lausuntokierrokselta
juuri tullut. Siinä parhaillaan punnitaan sitä,
olisiko se talousvaliokunta vai lakivaliokunta. Myös tämän
velkajärjestelyn ja velkaneuvonnan osalta on
selviä liittymäkohtia ihan lakivaliokunnan
toimintaankin.
Ministeri Luhtaselle vielä annettakoon ne kehut tässä asiassa,
että hän on yrityssaneerauksen osalta aivan pari
viikkoa sitten yrittänyt muistuttaa siitä, että yrityssaneerauksiin
hakeudutaan nykyään aivan liian myöhään.
Niihin pitäisi hakeutua siinä vaiheessa, kun muun
muassa tulee niitä tilanteita, joita täällä kuvataan,
että ulosotossa kaikki meneekin korkoihin. Kyllä viimeistään
silloin pitää kellojen soida, että nyt
pitää hakea apua ja nyt pitää hakea
saneerausta tuomioistuimessa. Muuten siitä ei pääse
ulos niin, että työpaikat säilyvät.
Ed. Markku Laukkanen merkitään
läsnä olevaksi.
Yleiskeskustelu päättyy.