Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä laiksi kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain muuttamisesta merkitsee eräitä metsänparannukseen liittyviä parannuksia juurikäävän torjunnasta aina työllisyystyökysymyksen järjestämiseen myöskin tämän lain ja talousarviossa osoitetun määrärahan puitteissa.

Tässä on myöskin olennainen laajennus. Se on valtion varojen ja metsänparannusvarojen käytön laajentaminen metsäteiden ja -tiestön rahoitukseen. Meillähän on ongelmana alemman asteisen tieverkon kunto, joka on tällä hetkellä maaseutupoliittinen mutta myöskin puuhuollon ja raaka-ainekuljetusten ongelma. Metsäteollisuus käyttää muun muassa nykyisin yli 100 miljoonaa markkaa sorastukseen. Tältä osin myöskin tietysti monet maaseutuyrittäjät ja monet muut ovat kärsineet ja jopa leimikoita on valittu sen mukaan, mikä alemman asteisen tieverkon kunto on. Tämä on tietysti metsäpoliittisesti tärkeä laajennus.

Tähän liittyy kuitenkin tietysti monia kysymyksiä, joita on syytä tarkemmin arvioida. Tässä katsottaisiin perusparannukseksi myös muiden kuin aikanaan metsänparannusvaroilla rahoitettujen, metsäteinä rakennettujen yksityisteiden perusparannus. Tällä hetkellähän meillä yksityistieavustusjärjestelmä, jota oltiin alasajamassa 95, on eduskunnankin toimesta ja nyttemmin hallituksen toimesta sitouduttu säilyttämään ja kehittämään. Tämän vuoden avustushan on 50 miljoonaa markkaa, ja hallituksen maaseutupoliittisen periaatepäätöksen puitteissa tarkoitus on nostaa summa varsin nopeasti noin 100 miljoonaan markkaan. Tämä, että metsätalouden rahoituslakia muutetaan siten, että tien perusparannukseen voidaan myöntää valtion varoja, jos samaan tiehen ei myönnetä avustusta yksityistielain nojalla, on siis alempiasteisen tieverkon kannalta sinällään hyvä asia.

Tässä on pakko kiinnittää kuitenkin jälleen huomiota pariin isompaankin kysymykseen. Ensinnäkin siihen, että maa- ja metsätalousministeriön lainvalmistelun taso on ollut menneinä vuosina aiheellisesti huomautusten kohteena. Maa- ja metsätalousministeriö on pystynyt käyttäytymään oikeusministeriön ja liikenne- ja viestintäministeriönkin saralla suurimpana asiantuntijana ja tällaista poikkihallinnollista valmistelua monissa sen laeissa ei ole riittävästi harrastettu, vaikka olisi pitänyt.

Erittäin merkittävä toinen piirre on se, että maa- ja metsätalousministeriön esitykset useasti tulevat oikeusministeriön laintarkastuksen ohi. Tämäkin kyseinen hallituksen esitys n:o 198 on tullut oikeusministeriön lainvalmistelun ulkopuolelta suoraan eduskunnan käsittelyyn. Se olisi jo hallituksen käsittelyvaiheessa poistanut eräitä selviä puutteita, joita sosialidemokraattien vaatimuksesta, kun haluttiin kuulla oikeusministeriötä, saatiin toki maa- ja metsätalousvaliokunnassa tietysti esille ja pystyttiin jonkin verran tarkentamaan.

Kolmas asia, joka on mielestäni iso periaatteellinen kysymys, on se, että meillä tällä hetkellä yksityistieavustuksia perusrakentamiseen saanut tie on kymmenen vuotta yleiselle käytölle avoin. Tällä hetkellä, jos avustus on tien osalta perustunut johonkin muuhun lakiin kuin yksityistielakiin, tilapäinen liikenne on voitu kieltää tiellä eli esimerkiksi metsänparannusvaroilla rahoitetun metsätien käyttö voidaan kieltää ulkopuolisilta yksityistielain 96 §:n mukaan. Kyseessä on meille sosialidemokraateille jokamiehenoikeuksiin ja oikeuskäsityksiin liittyvä periaatteellisesti iso kysymys. Ihmisillä on oltava oikeus jokamiehenoikeuksien käyttöön, ja toisaalta, jos yhteiskunnan verorahoja suunnataan tieverkon rakentamiseen, ovat ne yksityistieavustuksia tai metsänparannusvaroja, niin ei voi olla oikein, että me hyväksymme täällä sen, että omistaja voi vaikka seuraavana päivänä huviksensa panna betoniporsaat tai jääkauden siirtolohkareet tien päähän. Kysymyksessä on aika iso periaatteellinen kysymys, oikeudenmukaisuuskysymys.

Tältä osin meillä on seuraava korkeimman oikeuden ratkaisu n:o 30/1991: "Valtion metsänparannusvaroista yksityistien rakentamiseen myönnetyt tilakohtaiset lainat ja avustukset eivät ole sellaisia yksityisistä teistä annetun lain 96 §:n 3 momentissa tarkoitettuja valtionavustuksia, joiden saaminen estäisi tiekuntaa määräämästä tielle 80 §:n 1 momentissa tarkoitettuja käyttörajoituksia." Tämä on korkeimman oikeuden vuoden 91 ratkaisu, joka oli myöskin valiokunnan käytössä, myös valiokunnan porvarijäsenten käytössä, vaadittuamme oikeusministeriön lainvalmisteluosastolta lainsäädäntöneuvos Marja Ekroosin kuultavaksi. Tämän on myös oikeusministeriö kirjallisesti antanut valiokunnan käyttöön. Valitettavasti tämä lähestymistapa ja pohdinta ei erityisesti lämmittänyt ja herättänyt huolta kantamaan kuin sosialidemokraatit ja vasemmistoliiton.

Tältä osin käytiin neuvotteluja maa- ja metsätalousministeriön suuntaan siitä, millä tavalla nykyisessä laissa työlajien määritelmän, 6 §:n, kautta tätä asiaa voitaisiin ratkaista. Ministeri Hemilä ilmaisi seisseensä loppuun saakka ja vähän sen jälkeenkin kyseisen muotoilun takana, joka olisi kuulunut sillä tavalla, että 6 §:ään Työlajien määritelmät olisi tullut kohta 7: "Jos perusparannus koskee muuta kuin aikanaan metsänparannusvaroilla tai tämän lain 1 §:ssä tarkoitetuilla varoilla rahoitettuna metsätienä rakennettua tietä, noudatetaan soveltuvin osin, mitä yksityisistä teistä annetun lain 96 §:n 1 momentissa säädetään tien käytön rajoittamisesta." Tämä olisi selkiyttänyt tältä osin asiaa.

Kun valiokunnassa ei enemmistö, kuten sanottua, halunnut hyväksyä tätä periaatteessa selkeätä lähestymistapaa, valiokunnan mietintöön on kirjattu vain yleisesti tämän asian ongelmallisuus ja on asiantuntijakuulemiseen viitaten todettu, että yksityistielaki on nyt kysymyksessä olevilta osin tulkinnanvarainen ja epäselvä ja että mahdolliset selventävät lainmuutokset edellyttävät erityisselvitystä. Ei minulta vaatinut kuin pari puhelinsoittoa paitsi maa- ja metsätalousministeriöön myös liikenne- ja viestintäministeriöön, jossa on myöskin erittäin hyviä tielainsäädäntöasiantuntijoita, jotka puhelinkeskustelussa pystyivät kartoittamaan tätä periaatteellista puolta ja olivat hyvin nopeasti samaa mieltä siinä, että on erikoista, jos tien nimityksen takia tehdään näin suuri ero tien käyttöoikeuteen, kun kuitenkin verorahoja käytetään, samaa Suomen markkaa tällä hetkellä vielä, niiden teiden kunnostamiseen ja ylläpitoon. Näissä keskusteluissa on käynyt selvästi ilmi, että kun nyt tuli hylättyä työtapamääritelmään liittyvä selvennys, jota ministeri Hemilä olisi suositellut, niin tässä osin tietysti liikenne- ja viestintäministeriön kautta selkeintä on yksityistielainsäädännön kautta korjata asiaa ja nimenomaan sellaisella yksityistielain muutoksella, että kaikki yhteiskunnan varoja saaneet tiet rinnastettaisiin yksityistieavustuksia saaneisiin teihin.

Oli vahinko, että valiokunnassa kokoomus, keskusta, kristilliset, tietysti Rkp ja vihreät eivät yhtyneet SDP:n esitykseen, että on ryhdyttävä pikaisesti valmistelemaan teiden käyttöoikeuksien lainsäädännön kokonaisuudistusta, jolla taataan kansalaisille esteetön liikkumisoikeus niillä teillä, joihin on käytetty julkista rahoitusta. Uskon ja toivon, että hallitusryhmien keskusteluilla ja nimenomaan hallituksen piirissä, kun selkeästi myös virkamiespuolella todetaan epäjohdonmukaisuus, tämä asia voidaan saada kuntoon ja että toisaalta meille tärkeiden ja välttämättömien metsäpoliittisten tavoitteiden toteuttamiseen ei jätetä näin pahaa hiertävää kiveä, joka kärjistää maata ja vesialueita omistavien ja omistamattomien välistä ristiriitaa edelleen. Tässä on eräällä tavalla samanlainen asenne kuin kalastuslainsäädännön kohdalla. Ed. Mäki-Hakola vieläkin näkee varmaan painajaisia siitä, että eduskunta on jokamiehenoikeuksia pilkintää myöten laajentanut. Joillekin tämä oli samanlainen asia periaatteesta vastustaa maattomien oikeuksia. Mutta kun on kyse yhteiskunnan rahalla tapahtuvista järjestelyistä, kyllä silloin myöskin maattomilla on tietyt perusoikeudet tässä maassa.

Pekka Vilkuna  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Rajamäen puheenvuoroon: Haluan kääntää tämän asian toisin päin. Tässä maassa on kymmeniätuhansia kilometrejä yksityisteitä, joihin on kaikilla kansalaisilla jokamiehenoikeus. Kyllä minun mielestäni pitäisi olla laki, että jos kerta on jokamiehenoikeus kulkea niitä yksityisteitä, niin kyllä valtiolla pitää olla vastuu osallistua näiden teiden käyttökustannuksiin ja ylläpitokustannuksiin aivan täysillä. Noin yksipuolinen ja vain näinpäin asia ei voi olla, mitä ed. Rajamäki esitti.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen erittäin iloinen ed. Rajamäen äskeisestä puheenvuorosta. Kun hän epäili siinä, että on ideologisia syitä ollut siihen, että tätä sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton ajatusta ei ole paremmin hyväksytty, niin hän olisi mielestäni voinut sanoa sen vielä paljon paljon painokkaammin.

Itse tein 90-luvun alkupuolella lakialoitteen ihan täsmälleen vastaavasta asiasta. Nimittäin varsinkin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on täysin yleistä, että teitä pannaan kiinni ja jokamiehenoikeus ei voi toteutua.

Yksi asia, mihin ed. Rajamäki puheessaan, huomasin, ei puuttunut, koski sitä, miten pitkän aikaa tien käyttöä ei saisi rajoittaa sen jälkeen, kun jotakin avustusta siihen on saatu valtion varoista. Se on näkökohta, jolla ainakin viimeksi torjuttiin täydellisesti oma lakialoitteeni. Minun mielestäni tämä idea on selvittämisen arvoinen, ja tosiaan (Puhemies koputtaa) meidän pitäisi lunastaa jokamiehenoikeus tähän tapaan kuin ed. Rajamäki esitti.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä mietintöluonnoksella on nimenomaan metsäpoliittisia vaikutuksia. Puheenvuoro, jonka ed. Rajamäki käytti, oli enemmän liikennepoliittinen ja otti kantaa siihen, pitääkö rajoittaa vai eikö pidä. Valiokunnassa selkeästi todettiin, että tämän kaltainen käsittely ei ole nyt oikeassa paikassa, vaan se liittyy yksityistielakiin ja eduskunnassakin jokin toinen valiokunta kuin maa- ja metsätalousvaliokunta on asiantuntevampi ottamaan kantaa tähän asiaan. Minusta tässä pitää nimenomaan keskittyä metsäpoliittisiin tavoitteisiin ja siihen, että puuta käyttöpaikoille voidaan saada riittävästi kaikkina vuodenaikoina ja kaikkina päivinä.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liikennevaliokunnan vetäjänä täytyy sanoa, että kyllähän se tietysti niin on, että yksityistielain korjaukset kuuluvat sille valiokunnalle ja silloin myöskin pitää katsoa, että ne ovat oikealla tavalla rakennettuja ja niin yksityiskohtaisia, että ne palvelevat sitä tarkoitusta, mikä on.

Se, mikä sekä vastalauseessa että ed. Rajamäen äskeisessä puheenvuorossa hiukan häiritsi, oli ilmaisu "tämä on meille sosialidemokraateille jokamiehenoikeuskysymys". Toistan tämän saman. Siis eihän lainsäädännössä voi olla sosialidemokraattien jokamiehenoikeuksia ja meidän muun sortin sakin oikeuksia.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kuitenkin samaa mieltä ed. Rajamäen kanssa, että tätä asiaa on syytä pohtia. Mutta kun en ole kyseisessä valiokunnassa, kysyisin, mietittiinkö siellä, kun pohdittiin kaikkia kansalaisia koskevaa jokamiehenoikeutta, samalla myös sitä, että Metsähallitus tällä hetkellä sulkee teitä, asettaa puomeja erityisesti parhaiden marjamaiden kohdille. En tiedä niitä perusteita, millä Metsähallitus näin tekee, mutta kuitenkin tällä hetkellä on useitakin teitä, joita Metsähallitus ei anna yleiseen käyttöön, vaan siellä on myös puomit käytössä.

Pertti  Hemmilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Kalli ja Pulliainen totesivat jo, mikä tässä lainsäädännössä on olennaista. Sen sijaan ed. Rajamäki samoin kuin ed. Vehkaoja ottivat esille jokamiehenoikeuden tässä yhteydessä. Tällä lainsäädännöllä ei todellakaan rajoiteta jokamiehenoikeuksia, eikä tällä lainsäädännöllä myöskään jokamiehenoikeuksia, jos toisin säädettäisiin, kuin nyt on esitetty, myöskään voitaisi laajentaa. Siis jokamiehenoikeudethan koskevat liikkumista jalan, polkupyörällä, ratsailla. Näillä puomeilla, mitkä esimerkiksi kelirikkoaikana on aihetta ja syytä heikkokuntoisille, heikosti perustetuille metsäautoteille asettaa joissakin tapauksissa, ei todellakaan jokamiehenoikeuksia rajoiteta.

Jari  Koskinen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kannattaa ehkä muistaa kaksi asiaa tässä yhteydessä. Toinen on se, että tämä liittyy olennaisena osana siihen, että hallitus on päättänyt toteuttaa Kansallista metsäohjelmaa ja metsänhoitoakin pitää parantaa ja rahoitusta siihen lisätä. Toinen asia on jokamiehenoikeudet. Tuntuu siltä, että kaikilla ei ole ihan selvyyttä, mitä jokamiehenoikeudet todella tarkoittavat. Kuten ed. Hemmilä totesi, ne eivät tarkoita sitä, että autolla voidaan ajaa ihan missä lystätään ja kuinka halutaan, vaan nimenomaan liikkumista jalan ja polkupyörällä ja muulla tavalla. Voisi olla ehkä paikallaan, että kun eduskunnassa järjestetään monenlaisia seminaareja, seuraavaksi olisi seminaari, jossa kerrottaisiin, mitä todella jokamiehenoikeudet tarkoittavat. Saman tien voitaisiin kysyä, minkälaisia velvollisuuksia myös jokamiehellä on, kun hän liikkuu luonnossa.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä lakiesityksellä on siis myös tienkäyttöoikeuksiin liittyviä ulottuvuuksia. Yleensäkin tässä asiassa olisi pitänyt tehdä valmistelua paljon laaja-alaisemmin kuin pelkästään maa- ja metsätalousministeriön sisällä, kuten totesin. Kyse on siitä, että me olisimme pitäneet välttämättömänä varmistaa jo tässä vaiheessa muutos, jolla metsänparannusvaroilla rahoitetun metsätien käyttöä ei voida kieltää ulkopuolisilta. Kyse on siis yhteiskunnan varoilla rakennetun tien käytöstä, samoin kuin yksityistielainsäädännön puolella yksityistieavustuksiin liittyy jo kymmenen vuoden käyttöoikeus ja -velvoite yleiselle liikenteelle.

Esitetty liikkumisoikeus niillä teillä, joihin on käytetty julkista rahoitusta, on meidän mielestämme ja, ed. Pulliainen, kansalaisten oikeustajun mukaan varsin selkeä asia. Tässä mielessä liikennevaliokunnan vihreän puheenjohtajan ylimielisyys kansalaisten oikeustajua vastaavaa asiaa kohtaan yllätti minut.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Selvitettävää tässä varmaan on, ei ehkä niinkään jokamiehenoikeuden sisällössä vaan siinä, miten jokamies voi käyttää oikeuksiaan Suomen valtavan laajoilla metsäalueilla. Tässähän on varmastikin ajatuksena se, että kun yhteiskunta rahoittaa teiden rakentamista, ovat ne yksityisteitä tai metsäautoteitä, sen vastineeksi tulee sallia sen kaltainen tien käyttö, joka ei aiheuta haittaa itse tien päätarkoitukselle, esimerkiksi puukuljetuksille tai yksityistien osakkaiden kulkemiselle, ja joka mahdollistaisi jokamiehenoikeuksien, esimerkiksi sienestyksen ja marjastuksen laajoilla metsäalueilla.

Minusta on järkevää varmasti tätä selvittää. Siinä tarvitaan oikeusministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteistyötä.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Valiokunta kävi vilkkaan keskustelun tuen saamisesta ja tienkäyttöä koskevien rajoitusten määräämisestä eikä, niin kuin ed. Rajamäen puheenvuorossa todettiin, päässyt asiasta yksimielisyyteen. Pidän välttämättömänä sitä, että tehdään erillisselvitys, jossa velvollisuutta pitää tie avoimena ja toisaalta sulkemisoikeutta sekä näiden suhdetta erilaisiin avustuksiin tarkastellaan kokonaisuutena.

Valiokunnan vasemmistoedustajien allekirjoittamassa, perusteluihin liittyvässä vastalauseessa mainittu teiden käyttöoikeuksien lainsäädännön kokonaisuudistus tulee tehdä erillisselvityksen tultua tehdyksi. Uudistus kohdistuu erityisesti yksityistielakiin ja sen tulkintoihin. Nykyinen käytäntö perustuu käsitykseni mukaan yhteen maaoikeuden ennakkopäätöksessään tekemään yksityistielain tulkintaan. Kansalaisille on taattava esteetön liikkumisoikeus niillä teillä, joihin on käytetty julkista rahoitusta.

Vasemmiston vastalauseessa esitetään kannanotto siitä, että kestävän metsätalouden rahoituslain soveltaminen ei saa vaarantaa todella tienkäytön mahdollisuuksien toteutumista laajentamalla käytännössä teiden sulkemista. Meille on valiokunnassa todistettu, että tämä vaara ei tule toteutumaan. Puheet eivät kuitenkaan meitä vakuuttaneet. Mietinnössä mainittu erillisselvitys tulee tehdä ja sen jälkeen lainsäädännön uudistukset.

Nyt esillä olevat lainmuutokset ovat haja-asutusalueiden alemman asteisen tieverkon kunnon, puuhuollon, Kansallisen metsäohjelma 2010:n toteutumisen ja työllisyyden kannalta tärkeitä. Pidän tärkeänä myös sitä, että yksityisteiden käyttöoikeuksia koskeva keskustelu, erillisselvityksen laatiminen ja mahdollinen lainsäädännön kokonaisuudistus eivät vaaranna ja viivästytä nyt esillä olevien lainmuutosten voimaantuloa.

Valiokunta oli mietinnössään yksimielinen siitä, että puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi tehtävien töiden rahoittamista koskevien säädösten tarkistaminen on välttämätöntä Kansallisen metsäohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Työllisyystyönä toteutettavaan nuoren metsän hoitotyöhön ja energiapuun korjuuseen myönnettävä tuki ehdotetaan maksettavaksi mainitun lain tarkoituksiin valtion talousarviossa osoitetusta määrärahasta eikä työllisyysvaroista. Ehdotus on perusteltu ja kannatettava, sillä nuoren metsän hoidon ja energiapuun korjuun lisääminen on tärkeätä myös edellä mainitun Kansallisen metsäohjelman toteutumisen kannalta.

Lain hyväksymisen myötä valtio maksaa 80 prosenttia työttömien ihmisten tekemän nuorten metsien kunnostuksen kustannuksista. Tuki olisi sama kuin pitkäaikaistyöttömän työllistämisestä asetuksen perusteella maksetaan. Uudistus antaa erittäin suurelle joukolle työttömiä työpaikan jo ensi kesäksi, näin uskon. Tekemätöntä työtähän metsissä riittää. Todellisten kustannusten huomioon ottamisessa myös yhden tilan hankkeiden tuen perustana tulisi tehtävän selvityksen jälkeenkin pitäytyä korkeintaan vain kaikkein kalleimmissa hankkeissa.

Valiokunnan esittämä selvitys siitä, että kulotus rahoitettaisiin kokonaan valtion varoista siten, että metsäkeskukset päättävät varojen käyttämisestä samoin perustein kuin muidenkin metsäluonnon hoitohankkeiden osalta, on kannatettava.

Kun eduskunta nyt hyväksyy kestävän metsätalouden rahoituslain muutokset maa- ja metsätalousvaliokunnan esittämässä muodossa, sillä turvataan osaltaan, kuten jo aiemmin totesin, Kansallinen metsäohjelma 2010:n toteutumista ja maamme syrjäisimpienkin alueiden hyvinvointia.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Metsä- ja paperiteollisuus on Suomen elinkeinoelämän tukipilareita. Näitten alojen varassa Suomen talous on voinut kehittyä sille tasolle, missä se nykyään on. Metsäteollisuuden kotimaisen raakapuun käyttö on noussut viime vuosina yli 55 miljoonan kuutiometrin ylittävälle tasolle. Metsään suoraan tai välillisesti liittyvillä tuotantoaloilla on huomattava työllistävä vaikutus. Metsät uusiutuvana luonnonvarana on pidettävä hyvässä kunnossa ja maassamme harjoitetun metsätalouden on oltava kestävällä pohjalla. Tämä edellyttää metsäteitten ylläpitämistä ja kuljetusyhteyksistä huolehtimista.

Metsätalouden rahoituksesta annetussa laissa metsätien tekemiseen sisältyvä tien parannus rajataan koskemaan vain aiemmin metsänparannusvaroilla rahoitettuna metsätienä rakennetun tien perusparannusta. Tällainen teitten perusparannuksen määrittely antaa osittain virheellisen kuvan uusien metsäteitten rakentamisen tarpeesta. Tämän vuoksi nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan metsätien tekemiseen sisältyvän tien perusparannuksen määrittelyä muutettavaksi niin, että perusparannukseksi katsottaisiin myös muitten kuin aikanaan metsänparannusvaroilla rahoitettuina metsäteinä rakennettujen yksityisteitten perusparannus. Tässä on nyt vaarana se, että muutetulla rahoituslailla voidaan rahoittaa uusien tieryhmien perusparantaminen ja laajentaa metsätie-käsitettä, jolloin kansalaisilta suljettujen tieryhmien määrä saattaa kasvaa.

Kansalaisten jokamiehenoikeuksien kaventamista en voi kannattaa. Perusparannus olisi edelleen osa metsätien tekemisen työlajia mutta niin, ettei sitä rajoiteta yksityistielain mukaan metsätien käsitteen piiriin tai sidota aikaisempaan rahoitusmuotoon eli metsänparannusvarojen käyttöön.

Valiokunnassakin esille noussut kysymys siitä, mitä vaikutuksia ehdotetulla muutoksella ja kyseisen tuen saamisella on tien käyttöä koskevien rajoitusten määräämiseen, on erittäin tärkeä. Ilman näitä tarkennuksia hallituksen esitys jää vajaaksi.

Jos valtion rahoilla parannetaan paitsi valtion teitä myös yksityisteitä, silloin on huolehdittava, että näitten teitten käyttö ulotetaan jokamiehenoikeuksien piiriin. Perusparannettavien teiden pitää olla kansalaisten käytössä, jotta ihmiset pääsevät marjastamaan ja sienestämään. Näitten puomittaminen kaventaisi jokamiehenoikeuksia, koska se haittaisi kansalaisten liikkumista metsäautoteillä. Hallituksen esitys on kokonaisuudessaan muuten kohtuullisen hyvä, mutta siihen pitää tehdä käyttöoikeuden ja käyttörajoitusten suhteen tarkennus; tällainen varaus siihen on jätettävä.

Jokamiehenoikeuksilla tarkoitan tässä sitä, että kaupunkilaiset lähtevät marjaan mieluummin autolla kuin polkupyörällä tai kävellen. Jos valtion rahoilla rakennetaan ja perusparannetaan teitä, on kohtuutonta, jos ei voi mennä autolla kaksi kolme kertaa syksyssä marjastamaan ja sienestämään. Pitää muistaa, että Suomessa yli puolet metsänomistajista on kaupunkilaismetsänomistajia. Puomia ei pidä laittaa kumminkaan puolin, asuu metsänomistaja sitten kaupungissa tai maaseudulla. On turha lähteä kaatamaan hyvää asiaa tällaiseen kysymykseen, koska kyllä ne tiet kestävät sen vähäisen käytön, mikä niihin marjastajien taholta kohdistuu.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen sisältyy työllisyystyönä toteutettavan nuoren metsän hoidon ja energiapuun korjuutöiden rahoitus. Nuoren metsän hoidon ja energiapuun korjuun sekä metsätalouden työllisyyden edistäminen on ajankohtaisia tehtäviä. Lakimuutos tähtää siihen, että rahoitus tapahtuisi puun tuotannon kestävyyden turvaamiseen osoitetuista määrärahoista eikä työllisyysvaroista. Tavoite on hyvä, koska näin vapautuvat työllisyysvarat voidaan käyttää muihin, vähintään yhtä tärkeisiin kohteisiin.

Maantieteellisesti muutos kohdistuu oikein, koska työllisyystyönä toteutettavaa nuoren metsän hoitoa ja energiapuun korjuuta tullaan tekemään erityisesti Pohjois-, Itä- ja Keski-Suomessa, joissa on ammattitaitoisia työttöminä olevia metsureita suhteellisesti enemmän kuin muualla. Metsänhoitotyö tuo työtä lisää arvoilta noin tuhannelle metsurille. Metsien kunnon turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Talousmetsien pahin sienituhojen aiheuttaja on juurikääpä. Kuuselle se aiheuttaa tyvilahoa ja männylle tyvitervastautia. Juurikäävän metsätaloudelle aiheuttamat vahingot liikkuvat vuosittain 200 miljoonan markan paikkeilla. Juurikäävän torjuntaan myönnetään tukea, mutta toistaiseksi tukea on voitu käyttää vain torjunta-aineitten hankkimiseen. Hallituksen esityksen sisältämä muutos koskee sitä, että myös torjunta-aineiden levittämisestä aiheutuvia kustannuksia alettaisiin korvata. Torjunnan lisääminen on tärkeää, ettei kesähakkuitten yhteydessä sieni pääse leviämään uusiin terveisiin metsiköihin.

Hallituksen esitys on tältä osin arvokas ja kannatettava, koska sillä on metsätalouselinkeinoa tukeva merkitys ja työllistävä vaikutus. Juurikäävän torjunnan edistäminen juurikäävän riskialueella on kestävän metsätalouden harjoittamisen kannalta erittäin tärkeää. Kestävää metsätaloutta on se, että rahoitusta suunnataan kokonaisuuden kannalta tärkeisiin kohteisiin. Tehtävillä ratkaisuilla on tuettava metsäteollisuuselinkeinon kannattavuutta ja työllisyyttä.

Pertti Mäki-Hakola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi täytyy sanoa ed. Rajamäelle, että pitää paikkansa, että minä edelleen näen painajaisia näistä pilkintäoikeusmuutoksista. Siellä ovat tällä hetkellä lupamaksutulot romahtaneet ja on erittäin isoja vaikeuksia hoitaa asioita. Näin aiheutetaan ongelmia, varmaankin hyvää tarkoittavassa asiassa.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on käsitellyt hyvässä yhteisymmärryksessä kestävän metsätalouden rahoituslain muutokseen liittyviä asioita. Me olemme kuulleet suuren joukon asiantuntijoita, jotka ovat kaikki olleet hyvin yksimielisiä siitä, että kaikki ne ehdotukset, mitä on tehty, ovat tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia ja vievät metsätalouden asiaa eteenpäin ja auttavat toimimaan Kansallisen metsäohjelman pohjalta, ja varmaan näin onkin. Siitä huolimatta aivan selvää on, että kestävän metsätalouden rahoituslakiin jää vielä asioita, jotka tarvitsevat tarkempaa tarkastelua. Sitä ei tässä vaiheessa ollut mahdollisuutta tehdä, koska oli tarpeen nimenomaan juurikäävän torjunnan osalta saada mahdollisimman äkkiä laki eduskunnan käsittelyyn ja mahdollisimman äkkiä voimaan, joten voidaan jo ensi kesänä ryhtyä torjumaan juurikääpää tehokkaammalla tavalla kuin tähän asti.

Kaiken kaikkiaan olivat erittäin myönteisiä ne esitykset, mitä tässä oli. Ehkä kysymys, mikä olisi tässä vaiheessa ollut aika helppo toteuttaa, oli kulotuksen edistämiseksi tehtävät toimenpiteet, mutta kun se ei ollut ministeriön valmistelussa ollut, tässä vaiheessa katsottiin, että on parempi palata siihen asiaan perusteellisella tavalla ja rauhallisemmissa merkeissä.

Yhtäkkiä ja yllättäen lakiesityksen valiokuntakäsittelyssä nousi taas kerran esille, suoraan sanoen, sosialisoinnin tarve näköjään täällä meidän vasemmistopuolella. Tuntuu, ettei siellä oikein ymmärretty, mistä oli kysymys, ja tahtoivat mennä puurot ja vellit sekaisin. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Kalli ihan oikein totesi, tässä on kysymys nimenomaan kestävän metsätalouden rahoituslaista ja metsätalouden edistämiseksi tehtävistä toimenpiteistä eikä suinkaan siitä, että halutaan maanomistajan oikeuksia taas kerran olla polkemassa jalkoihin. Kysymys on siitä, että näillä rahoilla, mitä kestävän metsätalouden rahoituslain puolelta tulee, kehitetään metsätalouden elinkeinotoimintaa. Sen on tässä metsästä elävässä valtakunnassa oltava hyväksyttävää, ja olisi toivottavaa, että sitä oltaisiin kaikin voimin tukemassa.

Kysymys on myöskin siitä, että tässä tehdään nimenomaan teitä, jotka on tarkoitettu metsätalouden tarpeisiin eikä mihinkään muuhun käyttöön. Lähtökohta on, että ne tehdään ministeriön hyväksymien normien perusteella teiksi metsätalouden tarpeisiin. Täytyy myöskin muistaa, että teistä aina, kun on kysymys yksityisteistä, niin kuin tässä tapauksessa kaikki nämä tiet ovat, on vastuussa tiekunta. Hyvin yksiselitteisesti vastuussa on tiekunta. Jos siellä tapahtuu jokin vahinko ulkopuoliselle liikkujalle, tiekunta voidaan haastaa asiasta käräjille ja se voi saada siitä mahdollisesti rangaistuksen, jos tien kunto on aiheuttanut sen, että siellä on tapahtunut vahinko, esimerkiksi henkilöautoliikenteelle. Toisaalta kysymys on siitä, että kun tällainen tie rakennetaan, yksiselitteisen selkeästi tien kunnossapitovastuu sen jälkeen siirtyy tiekunnan osakkaille. Se on rajoittamaton vastuu, eli jos sitä ei mistään muualta tueta, kunnossapidosta vastaa aina tiekunta. Näin ollen tuntuvat täysin käsittämättömiltä ne vaatimukset, että tien pitäisi olla jatkuvasti yleisessä käytössä.

Toisaalta täällä on jokamiehenoikeudet, niin kuin edustajat Hemmilä ja Pulliainen totesivat, taisi ed. Kallikin todeta, sotkettu tässä tapauksessa täysin käsittämättömällä tavalla tähän lakiehdotukseen. Meillä oli oikeusministeriön lainvalmisteluosastolta lainsäädäntöneuvos Marja Ekroos 27.3.2001 valiokunnan kuultavana, ja hän toteaa lausunnossaan selkeästi, että "jokamiehenoikeuden perusteella on luvallista liikkua toisen maalla (ja tiellä) kävellen, pyöräillen, ratsastaen (yksinään), mutta ei moottoriajoneuvolla". Se on ollut tähän asti se tulkinta, josta on lähdetty. Kun puhutaan jokamiehenoikeuksista, se tarkoittaa nimenomaan muulla kuin moottoriajoneuvolla tapahtuvaa liikennöintiä.

Suurin osa meidän yksityisteistämmehän on täysin vapaasti ihmisten käytettävissä. Puomia ei aseteta jo senkin perusteella, että se vaikeuttaa myös tieosakkaiden omaa liikkumista ja elinkeinotoiminnan harjoittamista alueella. Suurin osa meidän yksityisteistämme on nimenomaan vapaassa käytössä. En usko, että tilanne on millään tavalla oleellisesti muuttumassa. Muilta osin kuin täällä, varsinkin Etelä-Suomessa asutuskeskusten lähettyvillä, esiintyy erittäin suurta tienkäyttöpainetta yksityisteille. Nimenomaan painetta on syntynyt myöskin sillä tavalla, että on syntynyt luvattomia kaatopaikkoja nyt, kun jätehuoltomääräykset ja -kustannukset ovat olleet nousussa. On syntynyt luvattomia kaatopaikkoja, ja yksityisteiden omistajat, yksityisteiden osakkaat, ovat kyllääntyneet siihen, että heidän maaomaisuuttaan, heidän metsiään, roskataan täysin vastuuttomalla tavalla. Ainakin minä olen hyvin valmis ymmärtämään sen, että tällaisessa tapauksessa halutaan laittaa puomi myöskin metsätielle ja estää luvaton liikkuminen siellä. Toisaalta myöskin marjastusaikana, varsinkin suurten asutuskeskusten läheisyydessä, on useamman kerran käynyt sillä tavalla, että kun maanomistaja tai tieosakas on elinkeinon harjoittamisen tarkoituksessa yrittänyt päästä metsäänsä, siellä onkin ollut marjastajien autot edessä ja elinkeinotoiminnan harjoittaminen on tässä tapauksessa estynyt.

Mitä tämä nyt merkitsisi, jos lähdettäisiin siihen, että nämä tiet avattaisiin vapaaseen käyttöön, jos ne saavat valtion avustusta? Se merkitsisi silloin sitä, että pysyvän asutuksen pääsytiet, jotka ovat saaneet yksityistielain mukaista rahoitusta, läpikulkutiet samoin, viljelyksille vievät tiet, vesipiirin toimesta tehdyt huoltotiet, esimerkiksi tekoaltaiden alueella, Metsähallituksen toimesta tehdyt tiet, jos on käytetty valtion varoja, Metsätutkimuslaitoksen toimesta tehdyt tiet, VR:n toimesta tehdyt tiet, esimerkiksi korvaavat tiet, kun tasoristeyksiä on poistettu, voimayhtiöiden toimesta tehdyt tiet, jos on käytetty valtion varoja, uusjaon yhteydessä tehdyt tiet ja myös maanomistajien omat tiet haluttaisiin avata nyt täysin vapaalle liikkumiselle täällä meidän eduskunnassamme olevien vasemmistolaisten edustajien toimesta. Toivottavasti ei kuitenkaan kaikkien; ainakin katson vetoavasti kansanedustaja Walliniin, joka Pohjanmaalta kotoisin olevana varmasti ymmärtää, mistä tässä asiassa on kysymys.

Tässä avattaisiin nyt aivan käsittämättömällä tavalla täysin uusi tilanne ihmisten omaisuuden käytölle. Lisäksi täytyy muistaa se, että avustushan ei tässä tapauksessa, kun tie rakennetaan, tule suinkaan kaikille. Ulkopuolelle jäävät esimerkiksi firmat, yhteisöt, seurakunnat ja muut vastaavat, jotka eivät ole kestävän metsätalouden rahoitukseen oikeutettuja. Miten voidaan näiden osalta edellyttää, että tällaistenkin osakkaiden, jotka eivät edes ole saaneet tätä avustusta, pitäisi olla valmis avaamaan tie vapaalle yleiselle käytölle? Eihän tämä voi olla oikein. Lisäksi täytyy muistaa, että avustusprosentti vaihtelee. Meillä on kolme rahoitusvyöhykettä tässä valtakunnassa. Etelässä avustusprosentti uuden tien tekemisessä on muistaakseni 20 prosenttia ja perusparannuksen yhteydessä 30 prosenttia, kun se Pohjois-Suomessa on puolta suurempi. Tämä myös asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan.

Toisaalta, jos katsotaan sillä tavalla, että tie on tärkeä ihmisten yleisen liikkumisen kannalta, niin yksityistielain 96 §:hän todetaan, että jos valtio tai kunta avustaa yksityistien kunnossapitoa tai kunta kustannuksellaan vastaa yksityisteiden kunnossapidosta, tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaan hyväksi tapahtuvaan liikenteeseen ei saa kieltää. Eli tässä tapauksessa yksiselitteisen selvää on, että jos kunta katsoo, että tie on kunnan asukkaiden liikkumisen osalta tarpeellinen, niin kuntahan voi antaa avustuksen tälle tielle ja sitä kautta tukea tien kunnossapitoa ja siten avata sen myös muulle kuin tieosakkaiden liikenteelle. Tällä tavalla minusta tämä asia pystytään täysin hoitamaan.

Lisäksi täytyy muistaa se, että yksityistielaki lähtee siitä, että kun perustetaan yksityistie, nykyisten säädösten mukaan on aina pidettävä tietoimitus ja muodostettava tiekunta, jos käytetään kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisia varoja. Silloin saattaa käydä sillä tavalla, että sellainenkin kiinteistönomistaja voidaan pakottaa mukaan tällaiseen tiehankkeeseen, joka ei välttämättä itse olisi halukas lähtemään siihen mukaan jostakin syystä — monta kertaa syy on se, että on mukana käyttää toisten rakentamaa tietä, mutta ei itse ottaa osaa sen rahoittamiseen. Yksityistielaki lähtee siitä, että näin voidaan tehdä, jos tietä tarvitaan tai sitä voidaan käyttää kiinteistön tarpeisiin. Eli voi joutua ilman, että itse haluaa, osakkaaksi tiehankkeeseen, jos yksityistietoimituksessa maanmittarin johtama toimituskunta katsoo, että tie sijaitsee sillä tavalla, että on todennäköistä, että sitä tullaan käyttämään tilan tarpeisiin. Tällaisessakin tapauksessa on aika kohtuutonta lähteä siitä, että tie olisi täysin selkeästi myös yleisessä käytössä.

Lisäksi täytyy huomata, että kysymys on todella metsätiestä, jossa liikenne pääsääntöisesti tapahtuu raskailla autoilla ja hyvin hitaalla vauhdilla. Kaikkein suurin kunnossapitokustannus yksityistielle aiheutuu siitä, että siihen joudutaan lisäämään päällysrakennemateriaalia, joka siellä, missä ei luonnonsoraa ole käytettävissä, on tänä päivänä erittäin kallista materiaalia. Silloin, kun tielle ohjautuu lujaa liikkuvaa henkilöautoliikennettä, siinä käy sillä tavalla, että nimenomaan tien kulutuskerros, joka on monta kertaa tehty hienolla murskeella ja joka on sitä kalleinta materiaalia, sieltä rajautuu kevyen liikenteen ja nopeuden takia ojaan, mikä lisää olennaisesti tien kunnossapitokustannusten syntymistä. Sellainen liikenne, joka tapahtuu puutavara-autoilla oikeana aikana, kun ei ole kelirikosta kysymys, ei aikaansaa vastaavaa vaikutusta tien päällysrakenteelle. Tässäkin tapauksessa tuntuu täysin kohtuuttomalta, että haluttaisiin avata nimenomaan kevyelle liikenteelle, henkilöautoliikenteelle, täysin vapaa liikkumisoikeus tiellä.

Kysymys on kestävän metsätalouden rahoituslaista, kysymys on siitä, että tässä halutaan edistää nimenomaan puutavaran liikkeelle saamista, joka on meidän kaikkien elämisen kannalta erittäin tärkeä asia.

Lisäksi totean vielä sen, että valiokunnan mietinnössä on kuitenkin selkeästi todettu: "Yleisenä huomiona valiokunta toteaakin, että mahdolliset selventävät lainmuutokset edellyttävät erityisselvitystä, jossa velvollisuutta pitää tie avoimena ja toisaalta sulkemisoikeutta sekä näiden suhdetta erilaisiin avustuksiin tarkastellaan kokonaisuutena." Siinä on sanottu se, jonka pitäisi riittää minun mielestäni myös eduskunnan vasemmistoryhmille.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että oli onni kyllä, että meillä oli aikoinaan metsälakikomitea, jossa keskeisten puolueiden edustajat pystyivät laajasti arvioimaan metsäpolitiikkaa myös yhteiskuntapoliittista taustaa vasten, ja sitä tässäkin ollaan nyt toisaalta ymmärtämässä ja viemässä eteenpäin. Mutta kun puhutaan sosialisoinnista silloin, kun me puhumme yhteiskunnan rahojen käyttämisestä, verorahojen käyttämisestä, yksityisiin teihin, niin täytyy sanoa, että Pohjanmaalla on aivan erikoinen sosialisointikäsitys. Olen käsittänyt, että joissakin toisissa yhteyksissä siitä on puhuttu, kun te olette sitä ennen käyttäneet.

Nyt kyse on siitä, että yksityistielaissahan lähdetään siitä, että tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan liikenteeseen ei saa kieltää, ellei siitä aiheudu huomattavaa haittaa. Säännölliseen liikenteeseen sen sijaan tarvitaan tällöinkin tiekunnan lupa.

Pitää, arvoisa puhemies, jälleen toistaa sitä, että kun yhteiskunnan varoin lähtevä avustus perustuu muuhun lakiin kuin äsken mainittuun yksityistielakiin, myös tilapäinen liikenne tiellä voidaan kieltää nykyisin korkeamman oikeuden ynnä muun käytännön mukaan. Tällöin on kyseessä se, että täytyy yksityistielainsäädännön mukaisesti tarkastella saman kaltaista tietä, jossa yhteiskunnan verovaroja on käytössä. Kyse on myös kansalaisten yhdenvertaisuudesta (Puhemies koputtaa) ja tilapäisen liikenteen turvaamisesta myös tältä osin.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kysymys on, ed. Rajamäki, aivan selvästi sosialisointitarpeesta, sosialisointihankkeesta. Tämähän on aika käsittämätön tilanne, jos lähdette siitä, että jos johonkin saa yhteiskunnan tukea, sen pitää olla vapaasti käytettävissä. Onko se käsitettävä myös sillä tavalla, että kun otetaan aravarahoitusta talon rakentamiseen, talo on avattava myöskin yleiselle käytölle, siellä on sallittava liikkua, tai kun annetaan investointitukia yritysten toiminnan kehittämiseen, jossa on kysymys ihan samalla tavalla nimenomaan tuotanto-omaisuuden käytöstä, kehittämisestä, kuin on nyt kysymys metsätalouden osalta, tämä on myöskin avaus mahdollisuudelle vapaasti liikkua tällaisella alueella? Teidän rajanne on aika häilyvä tällä hetkellä. Kysymys on aivan selvästä sosialisoimishankkeesta, jossa selkeästi jo nämä vanhat jäljet kalastuslain muutoksen osalta peljättää hyvin perusteellisesti.

Pertti  Hemmilä  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan oikein ed. Rajamäki kiinnittää huomiota yhteiskunnan tukeen, jota käytetään teitten rakentamiseen, mutta minusta ed. Rajamäki sekoittaa kaksi asiaa. Kun puhutaan metsäteitten rakentamisesta ja niitten avustamisesta — ja nimenomaan yhteiskunnan avustusprosentti, kuten ed. Mäki-Hakola totesi, on hyvin alhainen, vain ehkä 20—30 prosenttia — kyse on rakentamiseen saadusta tuesta, mutta yksityistielaissa puhutaan kunnossapitoavustuksista, jotka tulevat vuosittain tiekunnalle. Siinähän on olennainen ero, jos otetaan tie yleiseen liikenteeseen ja käyttöön, että metsänparannusvaroin avustetut tiet eivät kuulu vuosittaisten kunnossapitoavustusten piiriin.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vielä toistaa lopuksi, että kyseessä on ollut meillä se vaatimus, että näille metsäteille tulevat, samoin kuin yksityistieavustuksia saavilla yksityisteillä on, tietyt käyttöä koskevat määreet, käyttöoikeudet ja toisaalta rajoitukset. Sama on oltava kaikilla, myös metsänparannusvaroilla, yhteiskunnan varoilla, rahoitettujen teiden osalta: yksityistielainsäädännön kaltainen tulkinta, joka on oikeustajun mukaan oikeus.

Ed. Mäki-Hakola, en ollut linja-autoliikennettä enkä muuta käynnistämässä näillä teillä, vaan tilapäistä liikennettä, turvaamassa kansalaisten yleisiä oikeuksia yhteiskunnan rahoittamassa tilanteessa. Sinänsä pidän arvokkaana tätä keskustelua, koska kaikki voivat lukea ed. Mäki-Hakolan ynnä muiden puheenvuorojen jälkeen menneisyyden koppaan todella ne puheet, että puolueet muistuttavat toisiaan.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Kysymyshän on siitä, että jos linja-autoliikennettä näille teille tulee eli jos tiet rakennetaan sillä tavoin, että ne linja-autoliikennettä voivat palvella, koulukuljetuksia voivat palvella, kaikkia muita mahdollisia yhteiskunnan kuljetuksia, silloin käy sillä tavalla, että luultavasti kunta lähtee tukemaan tällaista tietä nimenomaan kunnossapitoavustuksin ja avaa tien sillä tavalla tällaisen liikenteen käyttöön. Silloinkin vaaditaan tiekunnan lupa, kun kysymys on yksityistiestä, mutta kuitenkin kunta voi omilla toimenpiteillä olla edistämässä tällaisen tien käyttöä. Se on erinomaisen hieno asia, jos tällaisia teitä tulee, jotka palvelevat myöskin muuta käyttöä, mutta se, että avataan ne täysin vapaasti liikenteelle, (Ed. Rajamäki: Kuka sellaista on esittänytkään?) on täysin järjetön ajatus.

Eero  Lämsä  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta valiokunnan mietintö on hyvä ja kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain muuttaminen oli hyvin tarpeellinen ja myös hyvin ajankohtainen asia. Tähän sisältyy kolme tärkeää muutosta:

Ensinnäkin metsätien perusparannustyön uusi määrittely selkeyttää uuden metsätien tekemisen ja metsätien kunnostuksen käsitteet ja näin poistaa osaltaan niitä virheellisiä käsityksiä, jotka ovat liittyneet uusien metsäteiden tekemisen tarpeeseen ja määrään.

Sitten on työllisyysasia eli työllisyystöiden rahoitus. Hoitotöitä ja energiapuun korjuuta voidaan vihdoinkin myös käytännössä tehdä työllisyystöinä, minkä rahoituslain muutosesitys mahdollistaa. Tämä lisää työllisyyttä. Ennen kaikkea meillä on työttöminä metsureita, ja lainmuutos mahdollistaa näitten työllistämisen ja on myös todella metsien hoidon kannalta erittäin tärkeä.

Sitten kolmas asia on, juurikäävän torjunta-asia. Myös siinä levityskustannukset otetaan avustuksen piiriin ja näin tätä voidaan tehokkaammin toteuttaa.

Valiokunta kiinnitti myös huomiota mietinnössään keskimääräisiin kustannuksiin, kun yhden tilan osalta on mahdollista jakaa tukea vain keskimääräisten kustannusten perusteella. Valiokunnan mielestä tätä asiaa tulisi tutkia jatkossa, että voitaisiin myös ottaa huomioon todellisia kustannuksia paremmin kuin nyt. Kulotuksen osalta ehdotetaan, että rahoitusta muutettaisiin sillä tavalla, että myös kulotusta voitaisiin tehokkaammin toteuttaa ja rahoitus myös tämän osalta olisi parempi. Toivottavasti päästään näissä asioissa eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Valiokuntakuulemisessa tuli myös esille tiettyjä ongelmia, puutteita, joita ed. Mäki-Hakolakin toi esille, muun muassa 4 §:n 3 momentti, kun maa- ja metsätalousministeriö on metsälain muuttamisen jälkeen tulkinnut kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain 4 §:n 3 momenttia niin, että mikäli Metsäkeskus ei ole saanut taimikon perustamisilmoitusta taimikon perustamista koskevien toimenpiteiden tultua tehdyiksi, metsänomistaja ei voi saada kyseiselle kohteelle nousseen nuoren metsän hoitoon valtion tukea kymmenen vuoden aikana. Maa- ja metsätalousministeriön tulkinta valtion tuen myöntämisen epäämisestä ei vastaa rahoituslain tarkoitusta, koska lain 4 §:n 3 momentin säännöksellä on haluttu estää valtion tuen käyttäminen nimenomaan metsälain vastaisen toiminnan seurauksena syntyneeseen metsänuudistamistyöhön. Valtion tuen saamista ei ole tarkoitettu evättäväksi esimerkiksi nuoren metsän hoitotyöstä, mikäli kyseiselle kohteelle tehtyä taimikon perustamisilmoitusta ei ole vuosia ennen nuoren metsän hoitotyötä jostain syystä sisällytetty Metsäkeskuksen tietojärjestelmiin. Tämä oli ainakin yksi sellainen asia, joka on jatkossa otettava esille, jotta tätä tulkintaa voitaisiin muuttaa niin, että metsän kannalta asiaa katsotaan, koska se on tässä tärkeintä.

Arvoisa puhemies! Tähän sisältyy myös yksi vastalause, joka itse asiassa valiokunnassa sitten viivytti tämän lain käsittelyä varsin paljon ja joka koskee jokamiehenoikeutta. Tästä on täällä nyt puhuttu aika paljon, mutta itsekin olen perehtynyt jokamiehenoikeuteen, mitä se pitää sisällään. Meillähän ei ole sinällään olemassa lakia jokamiehenoikeudesta, vaan jokamiehenoikeus perustuu useampien lakien tulkintaan, hyvin vanhaan tulkintaan ja on hyvin vanha oikeus. Käsittääkseni missään muualla maailmassa ei ole, ei ainakaan unionin alueella, tällaista ja näin laajaa jokamiehenoikeutta, mikä meillä Suomessa on. Minusta on erittäin hyvä asia, että meillä tällainen jokamiehenoikeus on olemassa. Sehän mahdollistaa sen, että ihmiset saavat liikkua vapaasti toisten omistamilla mailla tietenkin niin, että ei tehdä siellä vahinkoa, voidaan sienestää ja marjastaa vapaasti, harjoittaa elinkeinoa siellä, hankkia toimeentuloa jne., liikkua jalkaisin ja ratsastaen jne. Jokamiehenoikeuden käsitteeseen kuuluu myös se, että jos yleisellä tiellä liikkuu hevosella reen kanssa, toisen metsästä saa ottaa aisapuun edellyttäen kuitenkin, että aisa on mennyt poikki. Tänä päivänä tällä ei ehkä hyvin paljon ole käyttöä, mutta tällainenkin kuuluu jokamiehenoikeuteen.

Kun vastalauseessa tuodaan esille, että tällä lailla rajoitettaisiin jokamiehenoikeutta, minusta tähän lakiin ei sellaista sisälly. Siinä mielessä vastalause on tarpeeton.

Timo  Kalli  /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen kestävä metsien käyttö on menestystarina, jonka seurauksena tietenkin on syntynyt tietynlaisia lieveilmiöitä. Kun maailma on muuttunut, myöskin lainsäädännön pitää muuttua. Minusta tässä asiassa on oikeastaan vain kaksi juttua: Puuntuotannon kestävyyden turvaaminen ja puiden saattaminen tehtaille käyttöpaikkoihin. Kun suomalainen metsäteollisuus edellyttää, että puu pitää saada kannolta tehtaalle vähintäänkin kahden viikon aikana, se edellyttää sitä, että myöskin nuorista kuusikoista ja reheviltä kankailta puita pitää kuljettaa tehtaille. Tämän seurauksena meille on syntynyt juurikääpä, maannousemasieni. Jotta metsiä voidaan kesällä hakata, tulevaisuuden turvaksi on syytä hyväksyä se, että myöskin yhteiskunnan tukea laajennetaan koskettamaan urean käyttöä ja levitystä, jotta kestävyys voitaisiin turvata. Minusta tämä on selkeä asia, jonka kaikki ainakin valiokunnassa ovat hyväksyneet.

Toinen asia: Kun näitä puita kuljetetaan, metsätiet, yksityistiet ja kaikki tiet ovat joutuneet kovemman rasituksen kohteeksi. Kun samaan aikaan yksityisteiden valtionapua on vähennetty, on jouduttu tai joudutaan turvautumaan muihin kohteisiin. Nyt ollaan käynnistämässä sitten se mahdollisuus, että myöskin kestävyyteen käytettäviä varoja käytetään yksityisteiden kunnostamiseen, jotta puun tarve voidaan turvata. Rehellisyyden nimissä tämäkin on syytä hyväksyä. Jos yksityisteille olisi ollut käytössä selvästi enemmän yhteiskunnan rahaa, välttämättä tämän kaltainen vaatimus ei täällä olisi nyt käsiteltävänä.

Ed. Mäki-Hakola totesi, että rakentamiseen Etelä-Suomessa on mahdollisuus saada 20 prosenttia ja kunnostamiseen 30 prosenttia. Kun nyt tällä muutoksella yritetään mahdollistaa se, että sellaiset tiet, jotka muodostuvat metsäteistä, muista yksityisteistä, jonkin metsän reunalla kenties olevasta peltotiestä, jonka jälkeen taas on metsätie, voidaan saattaa yhteishankkeeksi, niin tässä jonkun yksittäisen metsänomistajan tuki saattaa muodostua merkittäväksi, kun taas joidenkin toisten osalta se jää hyvinkin pieneksi. Yhteisöt, kunta ja valtio eivät tämän kaltaisia rahoitusmuotoja saa ollenkaan käyttöönsä, mutta jonkun yksittäisen kannalta tuki saattaa olla merkittävä. Käytännössä kuitenkin, kun metsäkeskukset ovat ne, jotka operoivat sekä rakentamisen että kunnostamisen, tälle edellytetään suunnitelmaa ja sen kustannusarvio vähintäänkin peittää alleen koko sen summan, joka on mahdollisuus saada joko 20 tai 30 prosentin osalta. Jos edellytettäisiin toimittavaksi niin, että vastalauseessa esitetty ajatus hyväksyttäisiin, vesitettäisiin mahdollisuus ottaa käyttöön myöskin muita mahdollisuuksia. Silloin ei välttämättä yksittäinen metsänomistaja hakisikaan tätä tukea, vaan saattaisi omin voimin tehdä sen hiukan vaatimattomammin. Näin tämä syvempi, pidempi ja laajempi mahdollisuus ei toteutuisikaan.

Minusta ne edustajat, jotka eivät ole osallistuneet valiokunnan asiantuntijakuulemiseen, saattavat tästäkin keskustelusta saada hiukan väärän kuvan, mistä on kysymys. Haluan lopuksi korostaa sitä, että nimenomaan kysymys on urean käytön sallimisesta, siitä, että sen levitykseen myös on mahdollisuus saada tätä tukea; myös muita yksityisteitä kuin metsänparannusvaroilla rakennettuja voidaan saattaa tämän rahoituksen piiriin; sen lisäksi myös työllistämistuen käytön osalta tässä syntyy selkiintyminen. Kaikki muut asiat ovat enemmän tai vähemmän poliittista keskustelua eivätkä millään tavalla liity tähän asiaan. Ei allekirjoittaneella eikä kellään muullakaan varmaan ole sitä vastaan, jos liikenne- ja viestintäministeri, maa- ja metsätalousministeri ja oikeusministeri yhdessä tekevät ehdotuksen, jossa he ottavat kantaa ja edistävät sitä ajatusta, mikä vastalauseessa on esitetty. Se on sitten toisen messun asia ja sen osalta kuullaan asiantuntijoita ja perehdytään siihen asiaan, mutta se ei millään tavalla saa olla hämärtämässä eikä estämässä sitä, että jo tämän kesän korjuukelpoisille hakkuille voidaan saada näitä tukia, jotka tässä ovat kysymyksessä.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella näin, että kenenkään ei ole pakko ottaa yksityistieavustuksiakaan, joihin liittyvät nämä lievät käyttöoikeuteen liittyvät määreet. Uskon, että tämä ei ole ongelma. Täällä on paavia paavillisempia maanomistajien edustajia nyt paikalla, jotka eivät näe tätä kysymystä. Luulen, että moni maanomistaja haluaa välttää näitä vastakkainasetteluja, jotka on nyt nimenomaan poliittisella tavalla porvarien toimesta luotu tähän keskusteluun.

Metsäpoliittista keskustelua on ehdottomasti käytävä. Nimittäin minä olen huolissani siitä, että puun tuottamisen turvaaminen ei ole kunnossa, koska uudistamisen laiminlyönteihin ja metsälainsäädäntöön liittyvät sovellutukset ja myös metsäkeskusten toimintaan liittyvät toimintatavat eivät ainakaan vielä osoita, että meidän pyrkimyksemme metsäpolitiikan osalta ja esimerkiksi metsän uudistamisen osalta olisivat menneet oikealla tavalla perille. Tätä olisi ollut syytä tässäkin yhteydessä syvällisemmin, niin kuin esitin, pohtia, mutta se on ainakin asia, johon maa- ja metsätalousvaliokunnan ja eduskunnan pitää vakavasti jatkossa paneutua.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy sanoa, että kyllä ed. Rajamäki osaa lukea asioita kuin piru raamattua. Kyllä nyt kysymys oli nimenomaan siitä, että vasemmisto nosti täysin epäoleellisen asian, joka ei liittynyt kestävän metsätalouden rahoituslain käsittelyyn millään tavalla, poliittiseksi kysymykseksi ja halusi rajoittaa maanomistajan oikeuksia. Olemme todenneet selkeästi, että jos tällainen tarkastelu halutaan tehdä ja tehdään, ei meillä ole mitään sitä vastaan, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja hyvin selvästi totesi. Ei tässä ole kysymys siitä, että vastustaisimme jonkin selvityksen tekemistä, jos kerran asia ongelmaksi todetaan. Mutta me emme halua asettaa nimenomaan maanomistajia ja maattomia vastakkain, vaan huolehtia siitä, että tilanne pysyy tällaisena, koska tämä johtaa väistämättä siihen, että vastakkainasettelua syntyy entistä enemmän, jos tällaista ajatusta lähdetään viemään eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan metsäpuolella asiat ovat menneet erittäin positiivisella tavalla joka suhteessa eteenpäin.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa syntyy silloin tällöin niin sanottuja päätuloksia, eli täällä pystytään päättämään lakiehdotuksista, ja sitten saattaa myöskin tulla sivutuloksia. Tänä iltapäivänä on tullut sellainen sivutulos, että toivottavasti joku Äidinkielen opettajain liiton aktivisti on kuullut tämän keskustelun ja kutsuu edustajat Rajamäki ja Mäki-Hakola käymään ensi kesän väittelykilpailun aiheesta kuinka maailman positiivisimmasta asiasta voidaan saada täydellinen erimielisyys aikaiseksi ja käydä sitä keskustelua keskenään tuntikaupalla nytkähtelemättä yhtään mihinkään siitä suuntaan taikka toiseen.

Arvoisa puhemies! Jos satuitte kuulemaan tämän, niin välittäkää tämä viesti eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys erittäin myönteisestä asiasta. En olisi suurin surminkaan voinut kuvitella valiokunnassa, että tästä voi tulla tällainen ongelma. Siihen taas yksinkertainen syy on se, että mielikuvitusrajoitteisuuteni on siinä rajoittava tekijä.

Olen kuitenkin huolissani muutamasta näkökohdasta tässä keskustelussa, ensinnäkin siitä, että tähän keskusteluun on tuotu jokamiehenoikeus, joka on ihan erityinen suomalainen erikoisuus, erittäin varjeltava erikoisuus. Se on suorastaan kansallisen ylpeyden kohde. Esimerkiksi Keski-Euroopassa mitään tällaista, esimerkiksi Saksassa, ei tunneta laisinkaan, mikä meillä on. Jokamiehenoikeus on hyvin tarkkaan lainsäädännössä määritelty, ja mielestäni sitä ei pitäisi mennä muuttamaan, päinvastoin pitäisi varjella sitä hamaan ikuisuuteen saakka. Se on ollut yksi sellainen virhe, joka tähän keskusteluun on tullut.

Toinen on tavallaan lainsäädäntötekninen virhe, se, että kun on yritetty erästä sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton ajamaa tavoitetta ajaa lainsäädäntöön, siinä on käytetty yksityistielakiin viittauksen tekniikkaa ilman, että on pystytty näkemään, mitä se tulisi merkitsemään, myöskin näkemättä sitä tilannetta, että jos sitten samanaikaisesti ajettu yksityistielain revisio antaisi aiheen pykälien muuttamiseen, niin muutettaisiinko siinä yhteydessä tätä kestävän metsätalouden rahoituslakia, jos on menty tällaista asiaa muuttamaankin yllättäen tämän lain yhteydessä. Tässä on eräällä tavalla ajettu täydellisesti umpisolmuun tämä asia. Ilmeisesti sitä on jollakin tavalla yritetty perustella, mutta siitä on tullut lähes mahdoton hyväksyä. Siksi, jos tässä on tarvetta, pannaan silloin täällä niin moneen kertaan mainitut ministerit keskustelemaan keskenään, siis liikenne- ja viestintäministeri, oikeusministeri ja maa- ja metsätalousministeri, siitä, onko tämän laatuiseen yksityistielain muutokseen tarvetta. Juurihan me sitä käsittelimme, eihän siitä ole kuin muutama kuukausi, kun laki oli täällä suurelta osaltaan auki. Jos siihen on aihetta, tehtäköön se sitten.

Mutta jos tässä yhteydessä jonkin kohdan piti muuttua, niin miksi ei sitten tuotu niin konkreettista ehdotusta, että siltä osin kuin valtion rahojen käyttöä nyt laajennettiin sen laatuisiin tarkoituksiin kuin tässä on lukemattomia kertoja kuvattu, mahdollisia käyttörajoituksia tai käyttöoikeuksia, kummin päin vain, olisi tuotu suoraan pykäläehdotuksina siten, että tässä tapauksessa, jos näin menetellään, se johtaa näihin ja näihin seuraamuksiin ja piste, eikä millään viittaustekniikalla, koska ed. Mäki-Hakola tässä suhteessa aivan oikein kuvasi sen, mitä kaikkea nämä viittausratkaisut olisivat käytännössä merkinneet. Elikkä minä olen mietinnön kannalla jyrkimmän jälkeen, arvoisa puhemies.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti edustajat voivat täällä suhtautua vähätellen niihin keskusteluihin ja painotuksiin, joita toiset esittävät. Kansalaiset päättävät tietysti, mitkä asiat ovat arvokkaita ja puolustamisen arvoisia myöskin.

Nyt on kyse siitä, millä tavalla, yksityistieavustuslainsäädännön kaltaisella vai vielä huonommalla tavalla, jokamiehenoikeudet voivat toteutua, miten ihminen voi liikkua hyödyntäen, ed. Pulliainen, jokamiehenoikeuksiaan. Meneekö se pitkospuita myöten suota pitkin samaan aikaan, kun vieressä on suljettu tie, joka on saanut yhteiskunnan verorahoista tukea? Nämä ovat asioita, jotka ed. Pulliaista liikennevaliokunnan puheenjohtajana eivät paljon liikauta eivätkä ole hänestä merkittäviä. Sekin on hyvä, että se on aikakirjoihin merkitty.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän on kysymys nyt siitä, millä liikutaan. Liikutaanko sillä moottoriajoneuvolla vai jollakin muulla vimpaimella? Tässä suhteessa on erittäin merkittävä periaatemuutos, jos laajennetaan sinne moottoriajoneuvolla liikennöintiin, koska siitähän seuraa silloin paitsi oikeus myöskin velvollisuus. Se lainsäädäntö on tosi monimutkainen asia.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoro oli erittäin hyvä ja haki sieltä sen olennaisen asian, mistä on kysymys. Viimeksi siinä vaiheessa, kun moottorikelkat tähän valtakuntaan keksittiin ja nämä mönkijät, todettiin, että tämä johtaa täysin mahdottomaan tilanteeseen. Jouduttiin säätämään moottoriliikennelaki, jouduttiin tekemään reitit, joita käytetään, jottei tämä johda täysin mahdottomaan tilanteeseen. Tässä on pikkasen saman tyyppisestä ongelmasta tällä hetkellä kysymys. On erittäin tärkeää, että ed. Pulliainen noin selkeällä tavalla toi esille sen, että kysymys on siitä, millä liikutaan ja missä liikutaan.

Jari  Koskinen  /kok:

Arvoisa rouva puhemies! "Kuljeta, kustanna, kannusta" sanotaan erään jääkiekkoseuran ohjeessa jääkiekkojunioreitten valmentajalle siitä, mikä on vanhempien tehtävä erilaisissa lasten harrastuksissa. Tämä tämmöisenä aasinsiltana voi liittyä ehkä tähän kestävän metsätalouden rahoituslakiinkin. Tässä puhutaan kuljettamisesta, kustantamisesta ja varmaan täällä on kannustettukin. Ainakin tässä salissa on kannustettu edustajakollegoita hyviin puheenvuoroihin.

Kaksi asiaa: Ensinnäkin hallitusohjelmassa on kirjattu, että hallitus toteuttaa Kansallista metsäohjelmaa. Tämä laki on jälleen yksi askel eteenpäin Kansallisen metsäohjelman toteuttamisessa. Ensinnäkin tämä sallii sen, että metsänparannusvaroja käytetään myös yksityisteiden perusparantamiseen elikkä niiden teiden, joita välttämättä tarvitaan myös metsätalouden kuljetuksiin.

Toinen tärkeä asia on se, että metsissä on paljon tekemätöntä työtä. Pulaa on työntekijöistä, ja nyt mahdollistetaan myös se, että kestävän metsätalouden rahoja käytetään myös työllisyystöihin. Tällä toivottavasti saadaan niitä tekijöitä lisää sinne metsään, että välttämättömät nuoren metsän hoitotyöt saadaan tehdyiksi.

Kolmas tärkeä asia on se, että tällä myös lisätään sitä tukea, jota saa esimerkiksi juurikäävän torjuntaan hakkuiden yhteydessä. Kun tiedetään, että Etelä-Suomessa on paljon kuusikoita, jotka ovat hakkuukypsiä, ja hakkuutkin tällä hetkellä hyvää vauhtia käyvät, on myös tärkeätä, että juurikäävän torjuntaa hoidetaan, koska ne tulokset nähdään vuosikymmenten päästä. Jos silloin on pelkkää lahoa metsää, siitä ei kyllä hyödy kukaan, ei kansantalous, ei metsänomistaja eikä mikään muukaan instanssi. Tämä on se tärkein asia tässä laissa. Tästä tuskin on mitään erimielisyyttä.

Sitten voidaan mennä tähän sivujuonteeseen tai sivuosaan, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, onko se sitten politiikkaa vai onko se erilaista näkemystä vai mitä lieneekään. On puhuttu niin sanotuista puomeista tai siitä, millä tavalla pitää valtakunnassa teitten parantamista avustaa tai mitä ylipäätään pitää tehdä. Minä luulen, että kaikki ovat samaa mieltä siitä ja hyväksyvät sen periaatteen, että jos julkisia varoja huomattavia summia tai huomattavia määriä pannaan johonkin hankkeeseen, silloin siinä myös voi jonkinnäköinen intressi olla sillä julkisella yhteisöllä, joka voi vähän antaa ohjeita, millä tavalla niitä rahoja käytetään ja mitä oikeuksia tai velvollisuuksia siitä syntyy. Mutta jos avustussummat ovat erittäin pieniä tai prosentit pieniä, ehkä voi ymmärtää myös, ettei siitä voi syntyä hirveitäkään velvollisuuksia sille taholle, joka niitä avustuksia saa.

Koko tämän keskustelun aikana niin valiokunnassa kuin täälläkin ei ole kyllä tullut yhtään selville se, paljonko ylipäätään Suomessa on niitä puomeja, joista paljon puhutaan. Minulla on sellainen käsitys, että puomeja ei juurikaan ole. Yleensä maanomistajat suhtautuvat jokamiehenoikeuksien käyttämiseen erittäin positiivisesti. Kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan, että metsistä kerätään sieniä tai marjoja tai että muuten siellä käyskennellään. Pikemminkin se on hyvä asia, kun suomalaisten kuntokin on huono ja niitä marjoja ja sieniäkin jää keräämättä. Mikäs siinä, sankoin joukoin ihmiset vaan metsään, jos vaikka oppisivat suunnistamaan pikkuhiljaa samalla reissulla.

Käytännössä on valitettavasti myös todettava se, että kaikki eivät ymmärrä, mitä jokamiehenoikeus on. Tämänkin keskustelun aikana on syntynyt sellainen kuva, että tosiaan yksityisteilläkin voisi liikkua ihan miten huvittaa eli jokamiehenoikeus olisi sitä, että mitä jokaiselle miehelle sattuu päähän pälkähtämään, sitä voisi toteuttaa. Näinhän se ei todellakaan ole.

Voisi olla ehkä paikallaan, jos ei sitä seminaaria järjestetä, lähettää kansalaisille joka kotiin sellainen jokamiehen opas, missä kerrotaan, mitkä ovat jokamiehenoikeudet ja mitä niillä tarkoitetaan ja miten luonnossa pitää liikkua ja millä tavalla luontoa voi käyttää hyväksi ja mikä on hyväksi luonnolle ja mikä on hyväksi ihmisille. Onhan kotiin lähetetty perustuslakeja ja Raamattujakin. Ehkä seuraava voisi olla jokamiehenoikeuksista kertova opas.

Käytännön esimerkkejä löytyy paljon siitä, mitä ihmiset kuvittelevat, että jokamiehenoikeudet ovat. Hauholla oli aikanaan eräs suuri sipulinviljelijä. Eräänä kauniina sunnuntaipäivänä hän huomasi, että joku on siellä sipulipellon laidassa auton kanssa. Hän meni katsomaan, mitä tämä teki. Siellä eräs ilmeisesti kaupungista kotoisin oleva henkilö keräsi sipuleita sieltä pellosta. Kun isäntä meni kysymään, mitä te oikein teette, niin tämä sanoi, että kerään tässä sipuleita. Isäntä ilmoitti, että ne sattuvat olemaan hänen sipuleitaan, hän viljelee niitä ammatikseen. Tämä kyseinen henkilö ei ihan ymmärtänyt sitä ja sanoi, että eikö jokamiehenoikeuksiin kuulu se, että saa kerätä kaikkea, mitä löytää. Isäntä sanoi, ettei se nyt ihan ehkä vielä niinkään ole kuitenkaan, että sipuleita ei yleensä kerätä pellolta, vaan ne ostetaan kaupasta. Siinä mielessä ihmisillä on ehkä eri näköisiä käsityksiä.

Toinen asia, joka on viime aikoina herättänyt paljon huomiota maaseudulla, on se, että ihmiset eivät aina tunnu ymmärtävän sitä, mihinkä esimerkiksi roskat pitää laittaa. Teiden varsista, niin yleisten teiden varsista kuin yksityisteidenkin varsista, löytyy yhä enemmän erilaisia jätteitä. Se on erittäin valitettavaa. Kyllä ihmisten pitäisi huolehtia omista jätteistään. Jos tulee hyviä kulkureittejä keskelle metsiä, todennäköistä on, että jätteiden rahtaaminen metsiin lisääntyy eivätkä jätteet mene sinne, minne pitäisi, eli kaatopaikalle oikealla tavalla tehtynä.

Vielä lopuksi, kun on puhuttu viittauksista ja lainsäädännöstä, valiokuntavaiheessa tuli eräs esitys siitä, millä tavalla olisi muutettu yhtä pykälää ja pykälässä olisi viitattu yksityistielain 96 §:ään. Tämä viittaus oli erittäin epäselvä, ja siinäkin mielessä sitä oli aivan mahdoton hyväksyä, vaikka periaatteen ymmärsikin. Jos viittaus olisi lakiin tullut, voi olla, ettei siitä olisi kukaan ottanut selvää, mitä siinä oikein tarkoitetaan, koska pykäläehdotus lähti liikkeelle siitä, että soveltuvin osin noudatetaan sitä, mitä yksityisteistä annetun lain 96 §:ssä kerrotaan. Kun siinä puhutaan pelkästään yksityisen tien kunnossapidosta ja kun taas kestävän metsätalouden rahoituslaissa puhutaan tien perusparantamisesta, siinä vaiheessa varmaan olisivat menneet asiat sekaisin ja todennäköisesti olisi voinut syntyä ainoastaan riitaisia oikeusjuttuja. Se ei ole kyllä kenenkään etu tässä asiassa.

Niin kuin on todettu, jos on yksityistie, jolla on huomattavaa yhteistä ja yleistä käyttöä, jos kunta antaa siihen avustusta vuodessa vaikka markankin, sen jälkeen se on yleisesti liikennöitävissä. Luulen, että kaikissa fiksuissa kunnissa varmaan näin ajatellaankin ja mietitään, mihin avustusrahoja laitetaan.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten edellisissä puheenvuoroissa jo useampaankin kertaan on todettu, olennaistahan tämän lain valmistelulle ja sille, että se pitäisi nyt kiireen vilkkaa hyväksyä, on se, että puun tuotanto ja sen kuljetus teollisuuden tarpeisiin turvataan entistä paremmin. Siitähän tässä on kysymys. Kun saadaan julkista rahoitusta tämän jälkeen entistä enemmän nimenomaan metsätalouden tarpeisiin, nuoren metsän hoitoon, siitä aiheutuviin kustannuksiin ja lisäksi näillä toimenpiteillä voidaan tehostaa nimenomaan työllisyyttä ja parantaa jopa pitkäaikaistyöttömien työllistymistä, ovat tavoitteet varmasti meidän kaikkien hyväksyttävissä ja voimme todellakin kannustaa tällä tavalla myöskin työttömien työllistämistä.

Toinen hyvä asia, joka myöskin on moneen kertaan jo todettu, on juurikäävän torjunta. Jos juurikäävän torjuntaan nyt ripeästi ryhdytään, se puolestaan tulevaisuudessa turvaa teollisuutemme ehjän, terveen puun saantia.

Lisäksi on mahdottoman tärkeää, että puun kuljetus, nimenomaan metsäkuljetuksen jälkeen tapahtuva kuljetus tehtaille teollisuuden tarpeisiin saadaan nykyistä joustavammaksi. Teollisuushan ei enää varastoi juurikaan puuta siinä määrin kuin joskus esimerkiksi kymmenen vuotta sitten on tapahtunut, vaan on tarvetta siirtää puu niin sanotusti kannolta tehtaalle.

Nämä ovat olennaisia, ja olemme kaikki myöskin valiokuntakäsittelyn aikana olleet yksimielisiä siitä, että laki pitäisi saada voimaan mahdollisimman nopeasti. Valitettavasti vain lain voimaantuloa on viivyttänyt täälläkin oikeastaan keskustelun kärjeksi noussut vastalauseessa mainittu jokamiehenoikeusasia. Vastalause sinänsä olisi ihan ok, mutta kun siinä viitataan yksityistielakiin ja vielä kun sitä perustellaan jokamiehenoikeuksilla, silloin mennään aika pahasti tieltä metsään. Nimittäin kysehän on juuri siitä asiasta, minkä ed. Pulliainen on ansiokkaasti nostanut esiin, että yksityisteitä voidaan käyttää eikä tarvita silloin jokamiehenoikeuksia, kun käytetään julkisista varoista, lähinnä kunnan varoista, vuosittain avustettavia yksityisiä teitä. Kun siitä on kyse, ei tarvitse perustella jokamiehenoikeuksilla.

Kun jokamiehenoikeudet ulottuvat todellakin vain muuhun liikkumiseen paitsi moottoriajoneuvolla tapahtuvaan, eihän voi mitenkään olla mahdollista, että tällaisen lain valmistelun ja käsittelyn yhteydessä otettaisiin tämmöinen erittäin merkittävä uusi periaatteellinen näkökohta kuin jokamiehenoikeuksien ulottaminen myöskin moottoriajoneuvoliikenteeseen. Jos me käsittelisimme tässä yhteydessä nyt jokamiehenoikeuksia, emme missään nimessä puhuisi moottoriajoneuvoliikenteestä. Vastalauseen tekijät perustelevat nimenomaan moottoriajoneuvoliikenteen sallimista kyseisillä osittain valtion varoin perusparannettavilla tai rakennettavilla teillä. Kyse on kahdesta aivan eri asiasta. Pyytäisin vastalauseen tekijöitä ja myöskin niitä ihmisiä, jotka täällä mahdollisessa äänestyksessä ottavat kantaa, ottamaan nämä seikat huomioon.

Muuten, jospa tämä todellakin vaikuttaisi positiivisesti jo tulevana kesänä metsänhoito- ja metsänparannustöihimme, niin kaikki hyvin.

Pentti Tiusanen /vas:

Rouva puhemies! Kysymyksessä on siis Kansallisen metsäohjelman vuoteen 2010 ulottuvien tavoitteiden toteuttaminen hallituksen esityksen n:o 198/2000 vp osalta. Tässä kohdassa, kun on kysymys yleiskeskustelusta, haluaisin painottaa sitä, että Kansallisen metsäohjelman muut osa-alueet, eteläisen Suomen vanhojen metsien suojelu ja biodiversiteetin huomioiminen, ovat edenneet paljon hitaammalla aikataululla. Huoleni ei johdu siitä, että nyt olisi jollakin tavalla liian nopeasti menty eteenpäin tällä tuotantopuolella, mutta tuo toinen osa Kansallista metsäohjelmaa ei ole samalla tavalla liikkunut eteenpäin.

Lopuksi, puhemies, haluaisin huomioida myös sen, valiokunnan ulkopuolelta, että keskustelu, joka nyt syntyi tässä kysymyksessä jokamiehenoikeuksista, on sikäli mielestäni arvokas, että kukaan ei tässä salissa ole niitä oikeuksia kiistänyt, vaan voi sanoa, että lähes kaikissa puheenvuoroissa on tuotu niiden arvo ja merkitys suomalaisena erikoisuutena esille. Tässä mielessä tämä keskustelu on ollut myös aivan paikallaan.

Tapio Karjalainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on käynyt ilmi, että sekä valiokunnassa että täällä salissa on oltu pääosiltaan yksimielisiä lain sisällöstä ja jopa käsittelyn nopeudesta. Sen sijaan keskeiseksi on keskustelussa noussut tienkäyttöoikeus. Puuttumatta sen laajemmin tähän keskusteluun, jossa selvästi on näkyvillä toisaalta metsänomistajien ja toisaalta omistamattomien käyttäjien etujen vastakkaisuus, totean vain sen, että kukaan ei ilmeisesti ole väittänytkään, että jokamiehenoikeus tarkoittaisi moottoriajoneuvolla liikkumista. Mutta jokamiehenoikeuden käytännön toteutuminen edellyttää, että suomalainen tiestö on mahdollisimman hyvin ihmisten käytettävissä, että metsään sitten myös päästään kulkemaan. Siinä mielessä niiden teiden, joita yhteiskunta rahoittaa, pitäisi olla mahdollisimman vapaasti käytettävissä. Täällä on vedottu siihen, että nämä ovat pieniä summia; ed. Jari Koskinen sanoi, että pieni avustussumma. Toisaalta on syytä muistaa, että näitä avustuksia ei ole pakko ottaa vastaan. Joka rakentaa tien, käyttää sitä suvereenisti ja sulkee sen myös. Avustusta vastaanottaessa ottaa vastaan myös velvoitteita.

Esko-Juhani   Tennilä  /vas:

Rouva puhemies! Jos Suomella onkin nyt kännykkä kädessä, niin kyllä me puujaloilla tässä maassa edelleen seisomme. Siksi on erinomaisen hyvä asia, että nyt mahdollistetaan se, että metsänparannustöitä voidaan teettää kestävän metsätalouden rahoituslain pohjalta työllisyystyönä työttömillä. Tämä on Lapissa suuren tyytyväisyyden aihe, ja tämä on nyt olennainen pointti tässä lakimuutoksessa. On tärkeätä, että metsänparannustöitä tehdään ja että niitä voidaan teettää ja että sitä tuetaan selvästi valtiovallan toimesta, olkoon se instrumentti mikä hyvänsä; niin kuin nyt on valittu, niin se on valittu, ja se käy meille. On erinomaisen hyvä asia, että myös työttömät asetetaan tässä ihan selvästi etusijalle. Ei ole viisaampaa työn teettämistä työttömillä minusta kuin metsänparannustyöt. Niihin pystyvät myös meillä pohjoisessa ne, jotka ovat ennen metsätöitä tehneet, mutta ovat nyt työttöminä. Tämä on olennaista tässä lakimuutoksessa.