Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Eri yhteiskuntaryhmien kohtelu on kovin erilaista myös eläkeiän osalta. Hyvin monet yritysjohtajat ovat lähteneet eläkkeelle suurin piirtein 60 vuoden iässä. Viimeisin uutinen kertoo, että Nordian Vesa Vainio lähtee eläkkeelle 59-vuotiaana. Sitten on toinen ryhmä, jotka ovat varsin hyväpalkkaisia hekin pääsääntöisesti, ja siihen kuuluu niitä, jotka ottavat oman eläkevakuutuksen, ja tätä kautta eläkkeelle lähtöä tuetaan valtion toimesta varsin mittavin verohuojennuksin. Mutta raskaan työn raatajien osalta ja työttömänä olevien osalta eläkeikää lähdetään nyt nostamaan väkisin lainsäädäntötoimin. Tätähän se tarkoittaa, kun varhaiseläke lopetetaan, osa-aikaeläkkeen ehtoja huononnetaan ja ikäraja nostetaan 58 vuoteen. Jatkossa tulee vielä eläkeputken sulkeminen Puron työryhmän paketista sekä työttömyyseläkkeen lopettaminen. Nämä ovat niitä toimia, joilla eläkeikää väkisin pyritään nostamaan. Perusteluna tähän käytetään kahta asiaa: Ensinnäkin väitetään, että eläkemenot ovat aivan liian suuret. Tosiasia kuitenkin on, että eläkeleikkausten jälkeen eläkemenojen osuus bruttokansantuotteesta on pudonnut jyrkästikin viime vuosina. Se on nyt 1980-luvun puolivälin tasolla, siis eläkemenojen osuus bkt:sta. Toisaalta sanotaan, että meillä tulee työvoimapula ja siksi pitää eläkeikää jatkaa. Tässä ollaan tietysti hyvin isossa kysymyksessä.

Meillä eläkkeellelähtöikä on nyt 59 vuotta. Se on tietysti kovin matala. Mutta pitää nähdä, miksi lähdetään eläkkeelle niin aikaisin. Kysymys on työuupumuksesta sekä sairauksista. (Ed. Laakso: Tuskinpa Vainion osalta!) — Siellä ehkä ovat ihan toiset syyt. Siellä firmat ehkä katsovat, että on hyvä kierrättää riittävän aikaisessa vaiheessa, kun ihmiset ovat vielä vireitä. — Kyllä eläkkeelle lähdön syyt ovat työuupumus ja sairaudet. Ei se ole sitä, että ehdoin tahdoin halutaan vain eläkepäiviä viettää tuolla raatajien, raskaan työn tekijöiden porukoissa. Työuupumus tulee siitä, että työntekijöitä on aivan liian vähän tehtävään työmäärään nähden. Kansanterveyslaitoksen tutkimus kertoo, että yli puolet suomalaisista työntekijöistä kokee työuupumusta pahempana tai lievempänä, mutta yli puolet kokee työuupumusta. Siellä on se perussyy tähän varhaiseen eläköitymiseen. Toinen tähän liittyvä on tietysti ylipäätäänkin se tilanne, jossa työelämässä ollaan. Pätkätöitä on, kouluttamattomuutta on, huonoja jatkuvan, elämän pituisen koulutuksen järjestelmiä, joissa ihmiset kokevat myöskin sitä, että he eivät osaa niitä tehtäviä. Sekin tuo sitten uupumusta. Tämä on tietysti iso ongelma. Mutta tässähän pitää lähteä toisin päin liikkeelle kuin mitä hallitus esittää, eli pitää ruveta muuttamaan sitä työelämää semmoiseksi, että ihmiset jatkavat siellä pidempään. Tästä ei ole yhtäkään esitystä näissä Puron papereissa, ei ensimmäistäkään. Kovia linjoja vain siihen, että te ette lähde. Mutta mitä sitten siellä työelämässä tehtäisiin, että siellä paremmin pysyttäisiin? Siitä ei ole yhtään esitystä. Tältä pohjalta tätä esityskokonaisuutta tietenkin pitää myös tarkastella.

Kun puhutaan työvoimapulasta, joka uhkaa, pitää sitten kyllä nähdä myöskin se, että meillä on 300 000 työtöntä. Siellä on olemassa iso potentiaali, joka on nyt kokonaan työelämän ulkopuolella, ainakin pääsääntöisesti pitkäaikaistyöttömiä hyvin monet. Nämä 300 000 työtöntä nyt tilastoissa, jotka näkyvät, tarkoittaa, että yli puoli miljoonaa suomalaista kokee joka vuosi työttömyyden. Siellä on se potentiaali, jolla tätä työvoimapulauhkaa voidaan torjua, ja työssäkäyntiastetta voidaan nostaa muillakin toimilla, kunhan vain erilaiset järjestelmät saadaan hyvin toimiviksi, kuten esimerkiksi päivähoitojärjestelmät vielä paremmiksi niin, että kaikki voivat halutessaan osallistua työelämään.

Eli tässä lähdetään nyt väärin päin liikkeelle. Työelämälle ei tehdä mitään, mutta eläkkeelle pääsyä vaikeutetaan. Tästä ei seuraa, hyvät kansanedustajat, mikään muu kuin se, että työkyvyttömyyseläkehelvetti tulee yhä useamman kohtaloksi. Mitä muuta siitä voi seurata? Me tiedämme, mitä se on, kun ihminen yrittää päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Lääkäri antaa lausunnon. Helsingissä toinen lääkäri lukee eikä annakaan sitä työkyvyttömyyseläkettä, vaikka se ihmiselle kuuluisi. Siihen piinaan ajetaan nyt yhä useampi. Mitään muuta näistä laeista ei seuraa, väitän aivan suoraan. Siksi en ole hyväksymässä tätä eläkeiän nostamista. Minä en sitä kerta kaikkiaan voi hyväksyä. Olen koettanut nyt koko tämän vaalikauden tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä, kun olemme tutkineet työn tulevaisuutta, perehtyä työelämän kysymyksiin. Minulla on aivan selvä ja syvä vakaumus siitä, että ei se näin voi mennä. Pitää tehdä sille työelämälle jotakin. Sille ei tehdä mitään nyt. Se on se perusongelma tässä.

Tässä on puhuttu siitä, että kun kolmikanta teki tämmöisen päätöksen, ei sille enää voida mitään. Minä arvostan aivan tavattomasti, sanon tämän hyvin selvästi, ammattiyhdistysliikettä. Onhan se mahtava voima ja tärkeä voima ja ainoakin voima monissa tapauksissa puolustamaan sitä duunaria ja työntekijää yleensä. Mutta jos siellä kolmikannassa tulee vääriä päätöksiä vaikkapa ammattiliiton jäsenen näkökulmasta, täytyyhän se täällä meillä olla itsellinen ja oma kantamme, miten silloin menetellään. Nyt ovat tulleet väärät päätökset Puron porukassa työntekijöiden kannalta.

Olen keskustellut tästä eläkeiän nostamisesta hyvin monien ammattiliittoihin kuuluvien ihmisten kanssa Lapissa Kemin Stora Enson työntekijöiden kanssa, Metsä-Botnian Kemin-tehtaiden työntekijöiden kanssa, Kemin kaupungin työntekijöiden kanssa, ja monissa muissa tilaisuuksissa minä olen ollut puheissa. Kaikki ammattiliiton jäsenet sanovat, että nyt lähti väärin päin menemään tämä homma. Eli minä kyllä nojaan näihin ammattiliittojen jäseniin, kun näen, että ammattiliittojen johtajat eivät ole pystyneet siinä kolmikannassa nyt pitämään työntekijöiden puolta. Eli kyllä minä odotan, että eduskunnassa on nyt sydäntä siihen, että eläkeiän korotukset torjutaan. Kyllä, arvoisat kansanedustajat, meitä tähän velvoittaa myöskin se, että meidän eläkejärjestelmämme ovat varsin hyvässä kunnossa, jos niitä verrataan näitten duunareitten eläkejärjestelmiin.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ensin ruusut, sitten risut.

Tämä esitys pitää sisällään laman uhrien pelastusoperaation työttömyyseläkkeelle n:o 2. Ensimmäinen operaatio tehtiin vuonna 99, jolloin noin 3 000 ilman tulevan ajan oikeutta olevaa oli pudotettu työttömyyseläkkeen ulkopuolelle ja heidät pelastettiin. Silloin jo oli tiedossa, että ulos tulevat jäämään henkilöt, jotka eivät täytä Ahon hallituksen aikaansaamaa ehtoa työttömyyseläkkeeseen. Eli piti olla viisi vuotta työssä viimeisen 15 vuoden aikana, jotta työttömyyseläkkeen saattoi saada. Tämä heikennys tuli voimaan vuoden 94 alusta. Nyt siis tämä Lipposen hallitus on jo yhden pelastusoperaation tehnyt. Nyt tässä on toinen osa. Tällä nyt sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuman pohjalta vedetään kuiville parituhatta pitkäaikaistyötöntä, jotka eivät ole tämän 5/15 vuoden ehdon vuoksi saaneet työttömyyseläkettä.

Silloin, kun Puron edellinen paketti valiokunnassa oli ja kun meillä tiedossa oli tämä ongelma, yritin parhaani mukaan viedä eteenpäin ed. Kankaan tekemää aloitetta, jossa olisi pidennetty tarkasteluaikaa 20 vuoteen. Työnantajan edustaja vastusti esitystä, vaikka Kari Puro itse sanoi, että hänellä ei ole mitään, ettei tätä nyt tullut pohdituksi niin tarkasti valmistelussa, sitä vastaan, että se korjattaisiin. Kun työnantajan edustaja vastusti, tätä ei silloin korjattu. Ainoa, mikä saatiin, oli tämä ponsi valiokunnan mietintöön. Koska työnantajan edustaja vastusti, tietysti työnantajan mieli piti saada tässä muuttumaan.

Tammelantorilla ihmisten tarinoita kuunnellessa minulle selvisivät nämä ongelmat ennen edellistä käsittelyä, yhtä lailla Tampereen keskustorilla. Siinä oli lähellä Tampella ja Finlayson, josta seinät olivat pystyssä, mutta työntekijät olivat jo silloin poissa. Tammelantorin kulmalla oli ennen suutarien suuri linna, Aaltosen kenkätehdas. Kun Aaltosen kenkätehtaan mallimestari tuli näyttämään papereita, joissa hän 30—35 vuoden työssäolovuoden jälkeen aloitettuaan 13-vuotiaana työnteon oli kuitenkin jo 80-luvun puolivälissä, silloin, kun alkoivat suurten yritysten saneeraukset, joutunut työttömäksi, ei silloin 45 vuotta täyttäneelle, noin viisikymppiselle, ollut töitä, ei Tampereella eikä löytynyt mistään muualtakaan.

Samanlaisia tarinoita oli useampia, ja kun hylkypäätöksistä saamani kopiot toimitin eri tahoille työnantajia myöten, sanoin, että ei näille ihmisille voi tehdä näin, että he eivät saa tätä. Joka kerta, kun tapaan nämä ihmiset, he aina kysyvät, joko tämä asia on korjattu. Ikävä kyllä, tähän asti on täytynyt sanoa, että ei ole onnistunut tämän ponnen toteuttaminen. Mutta nyt seuraavan kerran voin sanoa, että nyt juuri näiden henkilöiden kohdalla tähän tulee korjaus. Tämä korjaus koskee ensi vuonna arviolta 1 700:aa henkilöä. Mutta nämä ehdot, jotka tälle on asetettu 4 c §:ssä, ovat niin tiukat, että tämä edelleen tulee pudottamaan ulkopuolelle useita satoja ihmisiä, jotka ovat, voi sanoa, vähintään yhtä kohtuuttomassa tilanteessa. Sen takia valiokuntakäsittelyssä tätä pykälää tulee korjata.

Se, että on syntynyt ennen vuotta 45, on yksi kohtuuton ehto. Toinen on esimerkiksi se, että työmarkkinatukea on pitänyt saada tammikuun 1. päivänä vuonna 2000 taikka että on ollut TELin eräiden momenttien mukaisesti työttömänä vuonna 99. Edelleen vaatimus, että — no niin, en käy näitä yksityiskohtaisemmin tarkemmin läpi, mutta tässä on asetettu useita sellaisia lisäehtoja työttömyyseläkkeen saamiselle, että väliinputoamisia edelleen tapahtuu. Nämä mielestäni tulisi korjata valiokuntakäsittelyssä.

Tampere-talon edessä tuli entinen pienyrittäjä, rouva, kertomaan, että hänen työttömyyseläkkeensä on hylätty. Kun kuuntelin häntä, sanoin, että eihän se voi olla sinulta hylätty. Pyysin kuitenkin häntä tuomaan paperit. Hän toi paperit, luin niitä ja ihmettelin, miten tässä näin on voinut käydä, mutta kierros Kelaan ja työministeriöön lopulta selvitti minulle, että kyllä, näin hänelle oli käynyt, ja miksi? Hän oli ensin menettänyt miehensä, hän oli leski. Lamavuosina hän menetti yrityksensä ja meni konkurssiin, mutta silloin ei yrittäjä voinut olla edes kassan jäsen. Kun silloin hänellä oli perhe-eläke, hän ei voinut saada työttömyyspäivärahaa, peruspäivärahaa vanhojen sääntöjen mukaan, koska se oli aina tuloharkintainen. Näin tämä rouva jäi ilman minkäänlaista päivärahaa ja työmarkkinatukea.

Vastaavanlaisia vuonna 93 tai sitä ennen työttömiksi jääneitä, joilla ei ole ollut mitään mahdollisuuksia näinä vuosina saada eläkettä, on, ei suurta määrää, mutta itsekin tunnen useampia. Ne ovat kaikki täysin kohtuuttomia tilanteita. He ovat nyt täyttäneet 60 vuotta, 39, 40 ja 41 syntyneitä, 42 syntyneet tänä vuonna. Hylkypäätös tulee. Kaikki ovat luulleet, että he ovat työttömyyseläkeputkessa ja että ainakin tämä viimeinen pelastusoperaatio heitä auttoi, mutta kun ei auttanut niin ei auttanut. Silloin meidän pitää heitä auttaa muuttamalla näitä pykäliä, niin että he tulevat työttömyyseläkkeen saamaan.

Moni niistä ihmisistä, jotka ovat ilman työttömyyseläkettä, ovat tosiasiassa olleet vajaatyökykyisiä. Lueskelin tuossa työllisyyskertomusta. Vajaatyökykyisten työllistäminen viime vuonna väheni, mutta vajaakuntoisten työtä hakevien työttömien määrähän on lisääntynyt kymmeniä tuhansia viime vuosien aikana. Kuitenkin heidän työllistämisensä on vähentynyt. Näillä ihmisillä on todella paljon sairauksia, mutta ei niin paljon, että he olisivat saaneet työkyvyttömyyseläkkeen. Yhden näistä onnistuin samaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Hänen työkyvyttömyyseläkkeensä oli hylätty sillä perusteella, että hänellä on vain 58 kuukautta vaaditusta 60 kuukaudesta eli viidestä vuodesta, ja hylky tuli niin että pamahti. Mutta hän sai työkyvyttömyyseläkkeen.

Eräs rouva meni ottamaan varhennetun vanhuuseläkkeen eli pienemmän eläkkeen koko loppuiäkseen, koska hän ei jaksanut odottaa. Eräs näistä, tämä entinen yrittäjärouva, on nyt it-rahoilla tutkimuksessa. Hänet on tutkittu kolme neljä kertaa ja hänet on aina todettu työkyvyttömäksi, mutta aina tulee hylkypäätös kaikista. Ed. Tennilä kuvasi sitä rulettia, mikä ihmisillä on, kun he yrittävät saada työkyvyttömyyseläkettä.

Siis työttömyyseläkkeen ehtoja tulee vielä valiokuntakäsittelyssä korjata. Samaten, kun 60 vuotta täyttäneiden työkyvyttömyyseläkeoikeutta arvioidaan ja nyt siihen lisätään, että painotetaan työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta, siinä pitäisi mielestäni painottaa myöskin työllistymismahdollisuuksia.

Yksilöllisen varhaiseläkkeen lopettaminen on tietenkin huono asia, samaten osa-aikaeläkkeen ikärajan korottaminen on huono asia, vaikka joskus ymmärtää sitä, kun ylilääkärit ovat ne, jotka lähtevät. Miksi he lähtevät osa-aikaeläkkeelle? Sen takia, että työpaineet sairaaloissa ovat sellaiset, että uupumus heitäkin uhkaa. Mutta se aiheuttaa juuri niitä ongelmia, mistä terveysprojektin yhteydessä puhuttiin.

Koska koko 10 minuuttia meni työttömyyseläkeasian selvittämiseen, niitä ongelmia, jotka ovat todellisia, mistä ed. Kuoppa ja Tennilä ovat puhuneet, en tässä yhteydessä laajemmin käsittele.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Hallituksen eläkepaketti sisältää monenlaista, mutta perusasia on se, että eläkeikää pyritään nostamaan lainsäädäntökeinoin noin kolmella vuodella. Erityisen ongelmallinen tämä on mielestäni, kun yksilöllinen varhaiseläkejärjestelmä lopetetaan. Se on menettänyt merkitystään osittain tiukentuneiden tulkintojen johdosta, mutta täytyy muistaa, että tämä järjestelmä on viime vuosinakin koskenut 60 vuotta täyttäneitä työntekijöitä, jotka ovat menettäneet osittain työkykynsä, tehneet pitkän työhistorian, joillakuilla on jopa yli 40 vuoden työsuhde. Tästä huolimatta heille ei olla myöntämässä eläkettä, vaikka he eivät pystykään enää omaa työtänsä tekemään. Tästä on aivan riittävästi esimerkkejä. Sitä osoittavat myöskin ne luvut, joita hylkäysprosentit ovat. Yksilöllisen varhaiseläkkeen hylkäysprosentti oli viime vuonna 25,9 prosenttia ja työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäysprosentti oli 19,1 prosenttia, elikkä hyvin suuri määrä ihmisiä jää heille kuuluvan eläkeoikeuden ulkopuolelle.

Tässä tietenkin syynä on se, että työolosuhteet ovat edelleenkin liian kovat. Ihmiset eivät kestä työpainetta fyysisesti eivätkä myöskään henkisesti. Näin ollen on täysin järjetöntä, että lainsäädäntöteitse lähdetään ihmiset pakottamaan pysymään pitempään työelämässä, sillä kyllä tänä päivänäkin ihmiset ovat 65 vuoteen asti töissä, jos he siellä jaksavat. Kun soitin entiseen työpaikkaani ja kysyin viime vuoden eläketapahtumia, neljä henkilöä oli jäänyt vanhuuseläkkeelle eli he olivat olleet 65 vuoteen asti töissä mutta kolmetoista työntekijää oli jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle elikkä heidän terveytensä ei ollut kestänyt olla töissä yleiseen eläkeikään asti. Tässä on aivan selvästi nähtävissä se, että edelleenkin vuorotyöt, ruumiillisesti raskaat työt ja muut ovat niin kuluttavia, että ihmiset eivät selviä 65 ikävuoteen asti. Näin ollen ei ole mitään mieltä siinä, että lähdetään lainsäädäntökeinoin näitä eläkeikiä nostamaan.

Haluan vielä muistuttaa siitä, että ay-liike oli aikoinaan 70—80-luvulla voimakkaasti taistelemassa eläkeiän alentamisen puolesta ja elinikäisen työajan lyhentämisen puolesta. Tässähän tapahtuu myöskin niin, että ihmisten elinikäistä työaikaa ollaan pidentämässä, vaikka toisaalta on puhuttu, että pitäisi työtä jakaa uudelleen. Nyt päinvastoin pyritään keräämään entistä pitempiä työjaksoja ihmisille.

Kuten ed. Tennilä täällä totesi jo, hyväosaiset, rikkaat, johtajat kyllä pääsevät eläkkeelle ja varsin hyväkuntoisina Lappiin hiihtelemään. Mutta toista se on monella työntekijällä, joka on menettänyt terveytensä työssä lähes kokonaan, jos viimein pääsee eläkkeelle; hyvin suuri osa, yksi kolmasosahan miehistä kuolee jo ennen 65 ikävuotta, kuten tilastot osoittavat. Tämä on sitten se tasa-arvo tässä yhteiskunnassa.

Ed. Stenius-Kaukonen jo kävikin läpi työttömyyseläkeproblematiikkaa, jossa on paljon väliinputoajia, mutta niitä on myöskin muualla eläkejärjestelmässä. Näitä järjestelmiä ei pitäisi tehdä entistä hankalammiksi ihmisille, koska köyhyyttä synnytetään myöskin sillä, että ihmiset eivät saa eläketurvaa, joka heille kuuluisi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämähän kuuluu sosiaalipakettiin ja kolmikannassa sovittuihin asioihin. Itse ajattelin paikaltani puuttua pelkästään siihen kysymykseen, koska niin kuin ed. Tennilä totesi, ilmeisesti on sillä tavalla tässä käynyt kuitenkin, jotta ay-johtajat eivät ole pystyneet parempaa ratkaisua pitämään. Siis minä pidän parempana ratkaisuna sitä, että pidetään osa-aikaeläkeikäraja 56 vuodessa ja varhennettua eläkepakettia voimassa. Näen niin päin tämän kysymyksen, jotta eduskuntahan voi parantaa kolmikantapakettia, jos niin päin ajatellaan, mutta ei missään tapauksessa huonontaa. Sen takia meinaan, että ne korjaukset, mitkä eduskunta valiokunnissa toivon mukaan rohkenee tekemään, olisivat parantavaan suuntaan, mikä tarkoittaa sitä, jotta mahdollisesti otetaan huomioon se kokeilun tulos, mikä on ihan myönteinen. Osa-aikaeläkkeen osalta, kun 56 oli ikäraja, minusta siitä on kuitenkin myönteisiä kokemuksia ja se pitäisi säilyttää siinä. Samaten varhennettu eläkejärjestelmä, sitähän on vain kyllä käytetty aika vähän, antoi mahdollisuuden kuitenkin ihmisen oman harkinnan mukaan lähteä siihen. Se eläkehän jaettiin pidemmälle ajalle, mikä pienensi kokonaisuutena eläkettä, kuukausieläkettä; saman eläkkeen sitten loppujen lopuksi sai, jos eli keskimääräisen iän. Minusta nämä molemmat pitäisi säilyttää.

Myönteinen seikka tässä on työttömyyseläkeosion muutos, jota ed. Stenius-Kaukonen pitkästi kuvasi. Siihen minusta pitää valiokunnassa tehdä muutokset, joita se edellyttää, jotta väliinputoamisia olisi mahdollisimman vähän. Niitä aina näköjään jää, mutta kun tiedetään etukäteen, että tapahtuu väliinputoamisia, niin korjataan se nyt käsittelyn yhteydessä.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Eilen jo tästä asiasta muutaman sanan puhuin mutta ajattelin, että omalta osaltani olisin tukemassa niitä näkemyksiä, mitä ed. Stenius-Kaukonen esitti esimerkiksi työttömyyseläkkeen 4 c §:n korjauksen suhteen. Laman uhreja on aivan liian paljon. Kun me nyt olemme yrittäneet paikkailla huonoa lainsäädäntöä, mitä aikoinaan tässä talossa tehtiin, edelleen sinne on jäänyt sellaisia aukkoja, joihin hyvin moni työtön on pudonnut. Meidän tehtävämme on kyllä nyt hyvin tarkoin kriittisesti katsoa nämä lait läpi ja tehdä siltä osin korjauksia, ettei väliinputoajia enää ole.

Toivon ja uskon, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sosiaalidemokraatit ovat tukemassa niitä ehdotuksia, mitä ed. Stenius-Kaukonen tullee siellä tekemään. Itse toimin ainakin siihen suuntaan. Tässä ei ole kysymys nyt mistään suurista taloudellisista asioista, paitsi että yksittäisten henkilöitten osalta se on iso asia. Mutta samalla korjataan niitä epäoikeudenmukaisuuksia, mitä on syntynyt, ja asetetaan työttömät toisiinsa nähden tasavertaiseen asemaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitystä n:o 45/2002 vp laiksi osa-aikaeläkettä ja yksilöllistä varhaiseläkettä koskevien säännösten muuttamisesta en voi pitää täysin onnistuneena. Näen, että ne kriittiset näkökohdat, mitä käydyssä lähetekeskustelussa on tähän mennessä jo tuotu esille, todella ansaitsevat valiokuntakäsittelyssä asianmukaisen huomion. Nykyinen osa-aikaeläke ja varhennettu eläke ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi niille ihmisille, jotka ovat näitä halunneet käyttää. Samalla niillä on ollut myös muuta myönteistä vaikutusta.

Siksi katson, että tällä esityksellä on seurannaisvaikutuksia, jotka ovat askeleita taaksepäin, joilla on kielteinen vaikutus. Erityisesti hoito- ja hoivatyötä tekevät ihmiset ovat lopen väsyneitä, uupuneita ja monella tavalla työssä terveyttään menettäneitä. Siksi, jos ajattelen juuri hoito- ja hoivatyössä olevia ihmisiä laitoksessa tai missä tahansa, olisi hyvin aiheellista, että muun muassa tässä suhteessa säilyisi mahdollisuus syntymävuosista riippumatta osa-aikaeläkkeeseen tai varhennettuun eläkkeeseen.

Mielestäni vuosi 1947 syntymävuonna ei perustu mihinkään, se on keinotekoisesti otettu vuosi. Minusta tulisi edelleen tarjota mahdollisuus ... (Ed. Stenius-Kaukonen: Kaikkien aikojen suurin ikäluokka!) — Se on kaikkien aikojen suurin ikäluokka ollut syntyneenä, mutta ilmeisesti siitä on kuollut jo niin paljon, että se on todellakin toiseksi suurin. — Minusta se voisi olla vaikka 49, niin asiaa voitaisiin tarkistella jollakin perusteella ajatellen koulutusmahdollisuuksia, mitä on ollut koulutielle. Peruskoulu ei vielä ollut likimainkaan noina vuosina, ja monet noina vuosina syntyneistä kokevat työpaikoilla kehittyneet muutokset sellaisiksi, että edellytyksiä muutosten vaatimiin uudelleenkoulutuksiin ei välttämättä ole.

Sopii kysyä, onko työnantajankaan kannalta mielekästä pakottaa, jos on enää vain muutaman vuoden työrupeama ja henkilö itse haluaisi päästä osa-aikaeläkkeelle, häntä uudelleen- ja täydennyskoulutukseen ja väkisin pitää työelämän pyörissä. Eikö olisi parempi tehdä tilaa uusille ikäluokille, nuorille, joita yhä edelleenkin, vaikka meillä on ennakoitu työvoimapulaa, on koulutettuja aina korkea-astetta myöten ja jotka opintojen jälkeen eivät onnistu saamaan työpaikkaa? Muun muassa tästä syystä tunnetusti opiskelijat pelkäävät ja varovat opintolainan ottoa.

Minusta olisi syytä edelleen säilyttää osa-aikaeläkelainsäädäntö nykyisellään ja nämä muutkin kriittiset kommentit, mitä täällä on esitetty, tulee ottaa vakavasti. Edelleen joissakin paikoissa, myös julkishallinnossa, työnantajan kannalta nykyinen osa-aikaeläke- ja varhaiseläkekäytäntö ovat mahdollistaneet sopeuttamisen järjestelyissä, ja tämä mahdollisuus silloin katoaisi.

Arvoisa herra puhemies! Katson, että on kysymys myös työssä jaksamisesta ja siksi nykyiset osa-aikaeläkelainsäädännön käytännöt tulee voida säilyttää.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin hieman periaatteellisemmin lähestyä tätä kysymystä. Tilanne on siis sen kaltainen, että meillä on yleinen eläkeikä 65 vuotta. Todellisuudessa keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on 59, ja tilanne on sen kaltainen, että 64-vuotiaista ainoastaan 10 prosenttia tänä päivänä on enää työelämässä kiinni. Hallituksella on tietysti aivan aito huoli siitä, että kun erityisesti suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, huoltosuhde yhteiskunnassa muodostuu sen kaltaiseksi — se ei muodostu kestämättömäksi — että se tulee yhä raskaammaksi. Tässä suhteessa tietenkin on paineita, kun ottaa huomioon myöskin, että ihmisten yleiskunto keskimäärin ottaen, myös iäkkäillä ihmisillä, on parempi kuin aikaisemmin, sen suhteen, että eläkkeellesiirtymisikä keskimäärin ottaen nousisi.

Minä kuitenkin pidän erittäin valitettavana sitä, että lähestymistavaksi on otettu se, että lähdetään nimenomaan poistamaan ne yksilölliset mahdollisuudet siirtyä osa-aikaeläkkeelle tai varhennetulle eläkkeelle, jotka liittyvät nuorempiin ihmisiin, jotka eläkkeelle siirtyvät.

Onhan itsestäänselvää oikeastaan, että eläkkeelle siirtyjän työkunto on yksilöllinen ilmiö ja se on myöskin toimialoittainen ilmiö. Meillä on selvästi ammatteja, joissa on luontevaa, että ihmiset pääsevät fyysisesti rasittavista työtehtävistä suhteellisen nuorina eläkkeelle, ja meillä on ammatteja, erityisesti henkisen työn tekijöitä, joille, voi sanoa, 65-vuoden eläkeikä on liian aikainen. Heillä riittäisi elämäntarmoa, mahdollisuuksia myös työelämässä antaa panoksensa vielä ylitse 65 vuoden. Minusta peruslähtökohta eläkejärjestelmässä pitäisi olla sen, että se mahdollistaisi niin pitkälle kuin vain mahdollista yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamisen ja erityisen sen, että eri ammattialoilla katsottaisiin tätä asiaa erityyppisesti.

Sen vuoksi hallituksen esityksen lähtökohta siitä, että (Puhemies koputtaa) nimenomaan tätä ... — Pitääkö minun siirtyä puhujakorokkeelle?

Minä lopetan itse asiassa lyhyesti. — Hallituksen lähestymistapa siitä, että keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää nostetaan sitä kautta, että vaikeutetaan keskimääräistä nuorempien siirtymistä eläkkeelle, on väärä. Meidän pitäisi lähteä pikemminkin siitä liikkeelle, että me poistaisimme tuon ajattelutavan, että 65 vuotta on yleinen eläkeikä, ja mahdollistaisimme itse asiassa yhtä lailla pidemmän työuran jatkumisen. Tässä on mahdollisuuksia molemmin päin tätä lähestyä ja ottaa ennen kaikkea huomioon yksilölliset tarpeet.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Jatkan ed. Kiljusen puheenvuorosta oikeastaan. Kyllähän paras tapa eläköitymisiän tosiasialliseen nostamiseen on se, että etenkin julkisella sektorilla tulisi nyt vihdoin pysähtyä miettimään, kuinka me turvaamme jo vuosikymmeniä ennen eläkeikää ihmisille sen työuran ja työssäjaksamisen. Kun ajatellaan, että julkisella sektorilla 160 000 ihmistä jää kymmenen vuoden kuluessa eläkkeelle, heistä suurin osa ennen ylintä eläkeikärajaa, niin silloin täytyy todeta, että meillä on paljon tehtävää näissä talkoissa. Toivon, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa lähestytään tätä eläkepaketin kokonaisuuden yhtä osaa myös tältä näkökannalta.

Haluan edustajien Laitisen ja Stenius-Kaukosen tavoin nostaa esille hyvänä asiana työttömyyseläkejärjestelmän väliinputoamisen korjaamisen. Todella toivon, että valiokuntatyössä nyt ajatellaan niin täsmällisesti, että kun on tarkoitus nyt tilkitä väliinputoamista, niin enää ei tämän jälkeen jää väliinputoamista. Me olemme velkaa 90-luvun lamavuosilta niille ihmisille, jotka jäivät silloin pitkäaikaistyöttömiksi, sen, että he pääsevät työttömyyseläkkeelle.

Kun ed. Stenius-Kaukonen kuvasi Tammelantorin tilannetta, niin totean, että Helsingissä oli 55 000 ihmistä työttömänä lamavuosina ja heistä 8 000 on edelleen pitkäaikaistyöttöminä. Siellä on satoja ihmisiä, joita tämä epäkohta koskee.

Marjatta Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. R. Hiltunen sanoi, helsinkiläisiä on paljon. Tänään tuli juuri yksi päätös, ja tätä ihmistä, viime syksynä 60 täyttänyttä ihmistä, tämä muutos nyt auttaa.

Kiitän sosialidemokraattien tuesta sille, että voisimme tehdä vielä laman uhrien pelastamispaketin 3 sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Näiden ihmisten tilannehan on se, että he kuuluvat todella siihen köyhtyvien pitkäaikaissairaiden joukkoon, joidenka tulot putoavat. Ei riitä, että he joutuisivat sinnittelemään 65-vuotiaaksi työmarkkinatuella. Sen lisäksi heidän eläkkeensä on näiden syiden takia pienentynyt loppuiäksi, kun he sitten lopulta sen saavat, joten tämä on todellista köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisyä.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan myös korostaa, että olen tietenkin kanssa sitä mieltä, että 15 vuoden raja muutetaan 20 vuodeksi, mutta minun mielestäni tässä sillä, että yksi paha epäkohta korjataan, aiheutetaan sitten uusia epäkohtia. Näitä minun mielestäni aiheutetaan.

Ed. Kiljuselle haluaisin todeta pari pientä asiaa: Nythän ei puututtu varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, vaan yksilölliseen varhaiseläkkeeseen, joka nyt ollaan lopettamassa. Sen haluaisin vielä huomauttaa, että nykyistenkin lakien mukaan tietääkseni 67 vuoteen asti voi olla töissä, mutta eiväthän työnantajat pidä tavallisia ihmisiä niin kauan töissä, koska heidän työkykynsä, ainakin raskaissa ja kuluttavissa töissä, ei ole enää sitä luokkaa, että työnantaja pitäisi heitä. 65-vuotiaana pistetään pihalle. Ei laki sitä vaadi, 67:een asti voitaisiin olla töissä (Ed. Stenius-Kaukonen: Saa olla vaikka 100-vuotiaaksi!), ja eläke vielä nousee, jos on yli 65 vuoden. Mutta tätähän ei käytetä.

Tämä eläkepaketti, mistä osa on vielä tulematta, palvelee sellaisia ihmisiä, joilla on oma toimistohuone, sihteeri vielä siinä huoneen edessä ja punaiset valot ja joka voi ottaa nokoset tarpeen tullen siellä sohvalla. He pystyvät tekemään 68 vuoteen asti töitä, mutta tavallinen urakalla metallitehtaassa tai jossain muussa tehtaassa töitä tekevä työläinen ei siihen selviä. Hyvässä asemassa olevia ihmisiä palvelee se, että eläkeikää nostetaan 68 vuoteen. Tämä on semmoinen punaisten valojen ihmisten eläkeratkaisu, joka jakaa ihmiset vielä entistä pahemmin kahteen luokkaan.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kiljunen käytti erittäin hyvää sanaa. Se oli "yksilöllisyys". Minusta eläkepolitiikassa viime vuosina on juuri nyt voimassa olevassa lainsäädännössä toteutunut tämä yksilöllisyys. Minä toivon, että siihen olisi mahdollisuus jatkossakin säilyttämällä näitä nykyisiä järjestelmiä. Mutta ei minusta ole mitään siinä vastaansanomista, jos joku haluaa yksilöllisistä syistä olla pitempäänkin työssä kuin 65-vuotiaaksi ja työnantaja tämän hyväksyy. On tehtäviä, joissa se on erinomaisesti mahdollista ja kaikin tavoin myönteistä. Sallittakoon sekin. Toivon, että valiokuntatyössä kiinnitettäisiin lainsäädännössä tähän yksilöllisyyteen juuri näiltä osin huomiota.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti. Toveri Kuoppaa pitää tukea tässä ajattelussa, koska juuri punaisista valoista ja sinisistä haalareista voisi puhua.

Työn raskauteen liittyvät vielä lisäksi työaikamuodot. Itse olin semmoisessa paikassa töissä, missä pääsääntöisesti tehdään kolmivuorotyötä. Jos muistelen, niin onkohan siellä kaksi tai kolme työntekijää enintään selvinnyt 65 ikävuoteen, elikkä vuorotyö, jatkuva kolmivuorotyö, on raskasta. Se rassaa ihmisiä. Eri syiden takia ne ihmiset ovat sairaseläkkeelle lähteneet tai työttömyyseläkeputkeen jo ennen kuuttakymppiä ja kuudenkympin kieppeissä, työttömyyseläkeputkeen 55-vuotiaana saneerauksien myötä.

Näissä eläkeratkaisuissa minusta pitäisi ottaa huomioon sen lisäksi, että on tämä työn raskaus, myös vuorotyön kuluttavuus, joka sinällään on tietysti työn raskautta.