Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansalaiset ja kansanedustajakollegat! Jonotin tätä istunnon ensimmäistä puheenvuoroa koko viime yön. Illalla, kun läksin eduskuntaan, vaimoni antoi minulle mukaan yölukemista. Kirja oli professori Pekka Himasen kirja. Siteeraan Himasta heti tässä alussa: "Meidän on palautettava talous sille kuuluvaan asemaan. Talouden tehtävä on palvella meitä. Meidän tehtävämme ei ole olla talouden palvelijoita. Itse asiassa jo sana ekonomia tarkoittaa kirjaimellisesti talousasioiden hoitoa. Sen juurena muuten on Kreikan kielen sana oikonomia."

Nyt olemme suurten periaatteellisten ja rohkeutta kysyvien asioiden äärellä. Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti koko puolitoista vuotta kestäneen euron kriisin aikana esittäneet, että talousvaikeuksissa olevien euromaiden taloudellista tukemista toisten maiden kustannuksella ei tule sallia. Sitä ei tule sallia ensinnäkään siitä syystä, että se on Euroopan unionin Maastrichtin sopimuksessa kiellettyä. Toisekseen tämän kriisin varjolla voidaan Euroopan unionia viedä kohti liittovaltiota, jossa pienillä Suomen kaltaisilla mailla ei ole sananvaltaa. Olemmekin seuranneet huolestuneina tätä nykyistä kehitystä. Euroopan johtajat ja Suomen hallitus ovat koko kriisin ajan toitottaneet, ettei muita vaihtoehtoja ja päätöksiä ole mahdollista tehdä kuin ne, mitä on jo tehty. Perussuomalaisten mielestä aina on ollut olemassa vaihtoehto — se yksinkertainen vaihtoehto, että velkakriisissä olevat maat ottavat itse vastuun omasta kriisistään. Se on todellinen realistinen vaihtoehto. Perussuomalaisten mielestä se vasta onkin vastuullinen vaihtoehto.

Mutta ei, vahinko on kuitenkin jo tapahtunut. Hallitus esittääkin nyt käsiteltävässä asiassa Euroopan rahoitusvakausvälineen ja siihen liittyvien lakien muuttamista, jotta Suomi voisi pääministeri Kataisen hallituksen johdolla jatkaa omaksumaansa linjaa, linjaa, joka on perussuomalaisten mielestä väärä. Nyt on oltava rohkeita, on sanottava "ei" hallituksen omaksumalle linjalle. Suomella ja koko Euroopalla on oltava vaihtoehto nykymenolle. Tässä tilanteessa esimerkiksi Kreikka on laskettava hallittuun velkasaneeraukseen, irrotettava se rahaliitosta, ja oman valuuttansa drakman avulla Kreikka hakee oman paikkansa eurooppalaisessa yhteistyössä. Se on taatusti kivuttomampi tie kuin nykyisen rahapoliittisen vaihtoehdon jatkaminen.

Arvoisa puheenjohtaja! Edellä olevan perusteella ehdotan, että hallituksen esitys 31/2011 Suomen ja Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n välisen puitesopimuksen muuttamista tarkoittavasta sopimuksesta ja siihen liittyvät hallituksen lakiehdotukset hylätään.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Turusen tekemää hylkäysehdotusta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset tässä keskustelussa ja keskusta heidän perässään ilmoittavat kannattavansa Kreikan saattamista hallittuun velkajärjestelyyn. Ongelma minun mielestäni on juuri siinä, että se, mitä perussuomalaiset ja keskusta heidän perässään esittävät, merkitsee juuri hallitsematonta velkajärjestelyä. Jos nyt irrotetaan letkut, niin kuin edustaja Pekkarinen viime keskustelussa sanoi, niin se merkitsee juuri niitä tartuntariskejä muihin maihin lähinnä pankkijärjestelmän kautta, joita tässä halutaan välttää. Te puhutte hallitusta velkajärjestelystä, te esitätte hallitsematonta velkajärjestelyä, joka johtaisi tartuntavaikutusten kautta talouskriisin hallitsemattomaan leviämiseen Euroopassa. Kaikkialla Euroopassa ja myös Washingtonissa pohditaan tällä hetkellä ymmärtääkseni sitä, miten tarvittaessa ennemmin tai myöhemmin voitaisiin juuri tuohon hallittuun velkajärjestelyyn mennä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luin edustaja Kallin tänne jaetusta lausumaehdotuksesta, että Kreikka tulisi saattaa hallittuun velkajärjestelyyn. Perään näin pätevältä edustajalta kuin Kalli ja hänen ryhmältänsä, joka aivan hetki sitten oli vielä Suomen pääministeripuolue, jotain kuvausta siitä, mitkä olisivat ne työvälineet, joilla te Euroopassa pystyisitte tuota velkajärjestelyä hallitsemaan, jos te aiotte nyt käsittelyssä olevaa lakia vastaan äänestää. Me tarvitsemme Euroopassa työvälineitä, joilla me voimme padota kriisiä, me tarvitsemme juuri joustavuutta tähän ERVV:hen, jolla voidaan puuttua, mikäli Kreikassa lähdettäisiin velkoja järjestelemään, entistä paremmin niin, että kulovalkean lailla ei kriisi leviäisi. Siksi näitä työvälineitä tarvitaan ja jotain vastuullisuutta, kun tällaista laitatte paperille ja esitätte. Valitettavasti on myös niin, että Suomella on jo satoja miljoonia Kreikassa annettua rahaa. Jos noita velkoja uudelleen järjestetään, kuten esitätte, tänne tulee satojen miljoonien lasku, jossa lukee alla: Kiviniemen antama lupaus.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillähän on kaksi vaihtoehtoa. Toinen vaihtoehto on käsittelyn pohjana oleva hallituksen ehdotus, jolla yritetään ostaa aikaa, ja kaikki tietävät, että se maksaa ja se maksaa ja se maksaa. Toinen vaihtoehto, joka tulee koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi ja josta kaikki asiantuntijat meidän kanssamme, melkein kaikki, ovat samaa mieltä, on se, että pitää tehdä hallittu velkajärjestely, (Ben Zyskowicz: Miten se hallitaan?) jotta voidaan estää se, että ei turhan paljon Euroopan ja maailman yhteiskuntien voimavaroja sidota tähän ajan ostamiseen. Sen tähden aika on nyt kypsä Suomenkin hallituksen valmistautua tähän tilanteeseen, ja me kehotamme, että hallitus tekee sen niin, että suomalainen työ voidaan pelastaa mahdollisimman hyvin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Viimeisen 1,5 vuoden aikana arvoisat ministerit ovat tässä salissa vakuutelleet, kuinka nämä yhteisestä Suomen potista jaettavat taloudelliset avustukset Kreikalle ja muille maille ovat jopa hyvää bisnestä. Ei ole kauaa siitä, kun Matti Vanhanen kehui todella tässä salissa, että on niin hyvää bisnestä, että tulemme tekemään suuria voittoja jopa näitten korkojen tähden. Nyt on tilanne täysin muuttunut. Tarkastusvaliokunnassa puhutaan jopa alaskirjauksista ja miljardin euron lisämenoista Suomelle. Haluaisin tiedustella arvoisilta ministereiltä, mikä on tilanne. Kuinka nämä arvonalennukset huomioidaan vuoden 2012 valtion talousarviossa? Joko ne arvonalennukset toteutuvat?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on ollut se mielenkiintoinen piirre, että lähdetään syyttelemään ja hakemaan jotakin, joka on jonkun virheen tehnyt jossakin vaiheessa, oletusarvona, että meillä olisi sellainen hallinto, joka hakee Suomelle mahdollisimman huonoa ratkaisua. Ei kai tämä koko hanke nyt näin voi mennä eteenpäin, että meillä olisi hallituksia, edellinen hallitus ja tämä hallitus, jotka hakevat sitä heikkoa, huonoa ratkaisua ja ottavat ja tuovat sen tänne eduskunnan käsittelyyn. Kyllä kai minä nyt luotan kumminkin siihen, että siellä pyritään hakemaan ratkaisua, joka minimoi Suomelle negatiiviset vaikutukset, oli siellä hallituksessa sitten aivan kuka tahansa.

Tämmöinen, sanoisiko, populistinen politisoiminen asialla, joka on mielettömän kallis, jossa on todella isoja arvoja, minusta on älyllistä epärehellisyyttä, se, että ainoa oikea vaihtoehto, mitä esitetään ja tuodaan esille, on se, että sanotaan, että tehdään hallittu velkajärjestely. Ei sitä velkajärjestelyä hallitse kukaan. Ei sitä pysty hallitsemaan. Nämä maailmantalouden lukuarvot vaan pyörivät niin. Jos joku minulle tuo jonkun, joka sanoo, että hän pystyy sen hallitsemaan, mielelläni hänet tapaan. (Ilkka Kanerva: Olipa järkevä puheenvuoro!)

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczille vielä muistutan siitä, kun puolitoista vuotta sitten keskusteltiin täällä. Muistan, kun te paikaltanne huusitte silloin, kun me esitimme, että Kreikka pitää laittaa heti velkajärjestelyyn, että se on kaikkein huonoin vaihtoehto. No, minä esitän teille, edustaja Zyskowicz, vielä sen kysymyksen, kumpi näistä vaihtoehdoista on sitten huonompi: sekö, että Kreikka olisi laitettu velkajärjestelyyn heti keulilta, vai se, että se joutuu ja laitetaan lähitulevaisuudessa. Kumpi maksaa suomalaisille veronmaksajille enemmän?

Kun ensin lähtökohtatilanne oli 440 miljardia euroa, tämä yhteinen sitoumus, sitten se nostettiin yli 700 miljardiin, niin nyt puhutaan jo siitä, että riittävä taso on 2 000 miljardia euroa. Ja kaiken kukkuraksi rakennetaan semmoinen pankkitukilinko, mikä on Euroopan vakausmekanismi, jota ei pysty valvomaan yhtään kukaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tapahtumattomilla tapahtumilla spekuloiminen on vaikeata, mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että jos silloin kevään 2010 tilanteessa Kreikka olisi ajautunut maksukyvyttömyyteen ja kun silloin ei ollut minkäänlaista varautumista tähän velkajärjestelyyn, niin se olisi vienyt varmasti mennessään ainakin Irlannin ja Portugalin ja siitä olisi seurannut sellainen tartunta, että se talouskriisi olisi iskenyt erittäin negatiivisella tavalla yli koko Euroopan, ja se olisi tullut maksamaan Suomelle ei välittöminä tukipakettirahoina vaan kansantalouden saamana vauriona miljardeja euroja. (Eduskunnasta: Se tulee maksamaan!) Itse asiassa me olemme samassa tilanteessa nytkin. Jos mennään tähän perussuomalaisten ajamaan ja keskustan kannattamaan velkajärjestelyyn per heti, niin ollaan hallitsemattomassa tilanteessa. Jos on parempi valmius eri välineiden kautta, tilanne voidaan paremmin hallita.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn edustaja Martti Korhosen arvioon siitä, että totta kai näitä päätöksiä kulloinenkin hallitus on miettinyt nimenomaan siitä näkökulmasta, miten me voimme toimia niin, että Suomen omaa taloutta ja suomalaisia työpaikkoja ei vaurioiteta.

Perussuomalaisten esityksissä mielestäni epärealistista on väittää, että kreikkalaisille itselleen velkasaneerauksen tie olisi jotenkin helpompi. Se tuskin, jos siihen mennään, tulee olemaan kreikkalaisille lainkaan helppo, enkä usko, että tässä salissa loppujen lopuksi juuri kukaan on miettinyt tätä asiaa kreikkalaisten kannalta. Kyllä näissä päätöksissä on mietitty nimenomaan sitä, millä tavalla voimme luoda vakautta, joka on suomalaisten työpaikkojen etu.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin viime viikon keskustelukin tämän päivän keskustelu näyttää menevän siihen, että puhutaan Kreikasta, kun itse asiassa eduskunta on hyväksymässä uutta puitesopimusta tälle ERVV:lle. Tämä Euroopan rahoitusvakausvälineen ja euromaiden välisen puitesopimuksen muuttaminen ei ole tietenkään mikään mieluinen asia. Emme mekään iloitse Suomen takausosuuden kasvattamisesta. Mutta kriisin realiteettia katsoessa on kuitenkin selvää, etteivät pienemmät toimenpiteet riitä.

Perussuomalaiset sanovat toimineensa johdonmukaisesti, ja sitä harva voi kiistää. Kyllä he ovat toimineet johdonmukaisesti, ovat vastustaneet näitä tukipaketteja, keskusta ei välttämättä yhtä johdonmukaisesti, koska edellisellä kaudella toimittiin toisin. Mutta se, mitä peräänkuulutin viime viikolla ja peräänkuuluttaisin tänäänkin, on se, että haluaisin kuulla sitten niitä rakentavia ratkaisuja, millä toisilla keinoilla oppositio voisi ratkaista Euroopan kriisin ja millä tavalla me voisimme taata paremmin työpaikat Suomessa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totuus alkaa paistamaan. Nyt kun tämä rahoitusvakausväline tuplataan käytännössä, se on väärää politiikkaa. Voin jo sanoa, ettei se auta. Kohta pistetään häkkyrään lisää rahaa, ja jälleen tulevat samat puheet, että suomalaista veronmaksajaa tässä pelastetaan. Suomalainen veronmaksaja tässä pelastetaan siten, että tämä talo ilmoittaa, että me emme kannata tätä, me jäämme ulos tästä. Meidän ei ole mikään pakko mennä tähän ratkaisuun mukaan. Se on tämän salin päätös, ja se säästää meiltä miljardeja.

Arvoisa puhemies! Tässä ovat menneet kaikki puurot ja vellit sekaisin. Mikä on valtion rahoituksen lähde? Se on verotulot. Eihän mikään valtio voi rahoitustaan velalla velan päälle rakentaa. Tässä ovat aivan perustavaa laatua olevat käsitteet sekaisin vanhoilla puolueilla, ja kansainvälisiltä markkinoilta tulee vielä paine, ja, arvoisa puhemies, kaiken kukkuraksi Euroopan keskuspankki, jonka piti olla uusi Bundesbank, ostaa roskalainoja. Tästä ei hyvä seuraa. Saksalaiset asiantuntijat Weber ja Stark (Puhemies: Arvoisa puhuja, aika!) ovat jo jättäneet sen. Ja ajatelkaa: jos saksalaiset eivät luota systeemiin, niin jotain vikaa siinä on.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei voida todellakaan sanoa, etteikö tämä kriisi kosketa Suomea. Se on koskettanut ja tulee jatkossakin varmasti koskettamaan. Mutta se valinta, minkä hallitus tällä esityksellä tekee, on ilman muuta väärä: menee lisää vastuisiin, kaksinkertaisiin vastuisiin, ja myös sellaisiin tukimuotoihin, jotka ovat tyypillisiä yhteisvastuun muotoja, pankkien tukemiseen ja sijoittajien sijoittajasalkusta sellaisten papereitten ostamiseen meidän piikkiin, jotka eivät ole kelvanneet muille.

Tässä tarvitaan vastuullisia ratkaisuja, ilman muuta, mutta keiden on kannettava vastuu tässä tilanteessa? Niin kuin tiedemiehet ja ekonomistit ovat sanoneet, jokaisen maan hallituksen, jokaisen euromaan hallituksen ja muidenkin maiden hallitusten, on pidettävä huolta siitä, että se itse huolehtii omista pankeistaan, eikä niin, että me suomalaisetkin tulemme kantamaan vastuuta emme vain velkamaista vaan myöskin niistä pankeista, jotka ovat rahoittaneet tolkuttomasti näitä pankkeja. On vastuullisuuden aika, ja asianomaisten maiden pitää itse kantaa vastuu omista pankeistaan eikä meidän yhteisvastuullisesti. Tässä on se linjan ero hallituksen ja meidän näkemyksemme välillä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa Pekkarinen, kyllä minä luulen, että se linjan ero meidän välillämme on se, että me haluamme turvata veronmaksajien saatavat. Tässähän suhteessa linja kiristyi, kun uusi hallitus tuli.

Edustaja Pekkarinen, te puhutte täällä kovin lennokkaasti ja antaumuksella. Minä todella toivon, että te olisitte samalla tahdilla puhunut silloin, kun itse hetki sitten olitte edellisen hallituksen ministerinä. Te vetoatte täällä vakausvälineen tuplaamiseen. Se sovittiin 11. päivä maaliskuuta pääministeri Kiviniemen toimesta. Teillä ei taida oikeasti olla vaihtoehtoja, se huolestuttaa minua. Ottamatta kantaa velkasaneeraukseen sen enempää sanon, että se ei varmasti tee autuaaksi. Suomi on nyt antanut Kreikalle 890 miljoonaa euroa, mistä sitten tämän ratkaisun seurauksena tulee Suomelle lasku, ja sen laskun alla lukee valitettavasti pääministeri Kiviniemen nimi.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastuu on raskas kantaa, mutta sitä on kannettava, ja yksi uhka tällä hetkellä rahoitusmarkkinoilla on epäluottamus poliittisen järjestelmän toimivuuteen. Ja sanon, että jos tässä salissa huomenna päätettäisiin, että Suomi ei ole mukana, siitä seuraisi hyvin nopeasti tartuntaefekti, joka johtaisi siihen, että meillä saattaisi olla täysi kaaos rahoitusmarkkinoilla koskien eräitten merkittävien eurooppalaisten valtioitten joukkovelkakirjalainoja, joita ei enää kyettäisi siinä tilanteessa hallitsemaan. Siitä syystä on erittäin tärkeätä, että asiat hoidetaan nyt järjestäytyneesti. Teillä ei ole sitä vaihtoehtoa, mikä se järjestäytynyt järjestelmä on.

Me lähdemme siitä, että pidetään huolta siitä, että Kreikka toteuttaa sopeuttamisohjelmansa (Timo Soini: Ei pysty!) ja pitää huolta siitä, että se palaa järjestelmään, jossa se kykenee maksamaan velkansa. Te ehdotatte sitä, että 50 prosenttia heti leikataan veloista. Se tarkoittaa sitä, että 500 miljoonaa Suomi menettää välittömästi siinä tilanteessa, jos näin tehtäisiin, Euroopan keskuspankin kautta myöskin. Soini on sanonut, että 50 prosenttia pitää sitten leikata, jotta voidaan tässä tilanteessa päästä eteenpäin. Se on kallista, ja uskon, että tämmöinen äkillinen toimenpide todellakin vaarantaisi talouskehityksen Euroopassa ja johtaisi massatyöttömyyteen, ja sitä kokoomuksessa ei haluta.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen puolitoista vuotta sanonut, että nämä mekanismit eivät toimi. Ja se, että ne ovat täällä käsittelyssä, on todiste siitä, että eivät toimi. Ja edustaja Sasi, ei tämä tähän lopu. Voitte olla varma, että häkkyrään tulee lisää maksettavaa.

Se, mistä tässä on kysymys, on se, että ongelma on maksukyvyttömyys. Ja sitä ei voida kitkeä niin, että huonon rahan perään pistetään hyvää rahaa. Se ei tule auttamaan. Se on nähty nyt, ja sen tietää jo kapitalistinenkin taloustiede — sosialistinen tiede nyt ei taloudesta ole mitään tiennyt ennenkään. (Naurua) Eli siltä osin tässä ei ole mitään ongelmaa.

Arvoisa puhemies! Euroopan keskuspankki — uusi Bundesbank siitä piti tulla. Mistä saadaan sinne kohta enää saksalaisia talousasiantuntijoita, koska he eivät suostu siihen, että ostetaan ylihintaan Espanjan ja Italian joukkovelkakirjoja? Meillä ei ole kohta enää edes keskuspankkia, joka on luotettava.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan vastuusta, ja pääministeri Katainen totesi viime viikolla, että ilman menetyksiä tuskin tästä kriisistä selvitään. Nyt on kyse siitä, kuinka suuriksi noitten kokonaisvastuitten annetaan kasvaa.

Sosialidemokraatit, jotka ovat korostaneet pankkien vastuita, ajavat nyt, ja kokoomus perästä seuraa, pankkien pääomittamista yhteisellä kriisirahastolla. Te ajatte sitä, että jälkimarkkinoilta meidän yhteiseen lukuun voidaan ostaa roskalainoja. Tämänkaltaisia muutoksia te olette ajamassa ja väitätte, että nämä ovat hyväksi Suomelle. Keskustan mielestä nämä muutokset eivät ole hyväksi Suomelle eivätkä Euroopalle. (Pia Viitanen: Mikä on se vaihtoehto?) Niillä ei kestävällä tavalla ratkota Euroopan talouskriisiä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustajohtoinen hallitus vei läpi viime vuoden toukokuussa vastikkeettoman 1,6 miljardin euron lainan Kreikalle, josta on 890 miljoonaa euroa meidän vero- ja velkarahoja nyt maksettu. ERVVin eli tämän rahoitusvakausvälineen te tuplasitte maaliskuussa pääministeri Kiviniemen johdolla. Se, mikä teiltä jää nyt tunnustamatta, on se, että maat kanavoivat pankeille vastikkeetta tämän edellisen järjestelmän mukaan rahaa. Nyt valtiovarainvaliokunnan mietinnön mukaan tämä pankkituki on vastikkeellista eli vaaditaan osakkeita, joten tämä tilanne on toinen. Mutta se on tunnustettava, että tehtyjen virheiden pitkittäminen uudella velkarahalla kärjistää myös tätä kriisiä. Eli kyllä tässä täytyy myöskin euroalueen pelisääntöjä tarkistaa. Kreikan oman sosiaalisen ja yhteiskunnallisen rauhan ja puolustautumisen mahdollisuuksia ja euromaiden vakautta pitää myöskin ajatella, ja myöskin Suomen valtiontalouden kestävyyden ja verorahojen kannalta pitää pystyä lopettamaan tämä maksatus, tämä keskustajohtoisen hallituksen katteettoman, vastikkeettoman lainan maksatus, kun meidän valtiontalouden edellytys korostuu.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt syytelty toisia, lähinnä sosialidemokraatit ja keskusta, ja selväksi on tullut, että ei savua ilman tulta. Varmasti täällä ovat vanhat puolueet virheitä paljon tehneet, se on selvää, mutta nyt kun keskustellaan tämän ERVV-vakausvälineen kasvattamisesta näin merkittävällä määrällä ja samaan aikaan komissiotasolta tulee viesti, että ehkä tulivoimaa joudutaan kasvattamaan, ja on todella ollut esillä tämä 2 000 miljardin euron suuruusluokka, niin eikö se jo herätä täällä niitäkin tahoja, jotka ovat näitä mekanismeja tähän asti tavalla tai toisella puolustaneet, että tämä ei toimi, tämä ei tule riittämään? Samalla nämä rahat, joita nyt ollaan jo sinne antamassa, tullaan menettämään. Myös päätöksentekotapana tällaisen tyylin, tällaisen vedättämisen, pitää loppua nyt. Me voimme lopettaa sen huomenna täällä äänestämällä nurin tämän esityksen.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini ehkä täältä eduskunnasta voisi lähettää niitten saksalaisten tilalle joitakin asiantuntijoita, ainakin hyvää potentiaalia näyttäisi olevan tarjolla.

Mutta, edustaja Pekkarinen, kun te sanoitte, että jokaisen maan pitäisi hoitaa omat pankkinsa, tästä me olemme varmasti samaa mieltä, mutta nyt on hoidettava koko eurooppalainen pankkijärjestelmä, ja siinähän se ongelma on. Kysymys on siitä riskistä, uskallammeko me kaatamalla tämän sopimuksen päästää sen pullon hengen irti. Vaikka nyt edustaja Kalli näytti luottavan tämän hyvän hallituksen erinomaiseen kykyyn hoitaa tätä hallittua velkasaneerausta, niin minä en oikein jaksa uskoa edes siihen kykyyn tässä tapauksessa, mutta jos teillä on parempia ehdotuksia, niin tietysti niitä ihan mielellämme kuulemme.

Outi  Mäkelä  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä vastuu tässä painaa kaikkien meidän hartioita. Kuuntelin viikonloppuna talouskomissaari Olli Rehnin puhetta IMF:n seminaarista Washingtonista, jossa hän vakuutti, että EU ei hylkää Kreikkaa. Hänen näkemyksensä oli, että kontrolloimaton Kreikan työntäminen ulos euroalueelta aiheuttaisi valtavia taloudellisia ja sosiaalisia vahinkoja ei vain Kreikkaan vaan koko Euroopan unionille. Hän lopetti puheensa sanoen, että me emme anna tämän tapahtua, ja vetosi kaikkiin EU-maihin, että ERVV-päätökset tehdään viipymättä. Mielestäni tämä on vastuullista puhetta ja myös keskustalaista puhetta.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalaisten veronmaksajien etu on, että nyt laitetaan piikki kiinni. Tämä hallituksen linja, että kymmenillä miljardeilla euroilla Euroopan mittakaavassa ostettaisiin lisäaikaa Kreikan osalta, ei perustu mihinkään tosiasioihin, koska kaikki asiantuntijat käytännössä ovat sitä mieltä, että Kreikka ei tule selviytymään tästä velkataakastaan. Ja sen, jolla on liikaa velkaa jo nyt, olotila ei parane, jos sitä velkaa annetaan lisää.

Täytyy kyllä, arvoisa puhemies, ihmetellä SDP:n ja vasemmistoliiton notkeutta. Te olette nyt hyvin notkealla tavalla antamassa lisää rahaa Euroopan kriisimaille. Olette täysin muuttaneet kantanne, mikä oli vielä jokin aika sitten olemassa. Te oikein puolustelette, miten iloisia olette, että saatte olla avoimen piikin kanssa Euroopassa liikkeellä. Onhan tämä ennenkuulumatonta. Keskusta on ollut edellisessä hallituksessa hyväksymässä puolitoista vuotta sitten tätä rahoitusjärjestelmää, mutta me olemme valmiita nyt toteamaan, että se lääke ei tepsinyt vaan hallittu velkasaneeraus ja nopea sellainen on paras vaihtoehto.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa edustaja Rantakangas, toisin kuin keskustapuolueella sosialidemokraateilla on kyllä tapana olla itse itsensä kanssa samaa mieltä niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Teillä tämä notkeus tuli osoitetuksi, se on jo kerrottu tässä salissa. Kerrottakoon vielä, että sosialidemokraattien linja on ollut täysin johdonmukainen. Viime kaudella sanoimme, että edellytämme näissä ratkaisuissa pankkien ja sijoittajien vastuuta, edellytämme veronmaksajien saatavien turvaamista vakuuksilla, edellytämme rahoitusmarkkinaveron ja pankkiveron etenemistä, ja kaikki tämä on nyt kirjattu Suomen hallitusohjelmaan. (Timo Soini: Missä ne vakuudet on?) Meidän ei ole tarvinnut kääntää takkia. Me olemme olleet hyvin johdonmukaisia vaatimuksessamme veronmaksajien rahojen turvaamisesta.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän ei ole tarvinnut kääntää yhtään mitään. Me hoidamme nyt sitä ongelmaa, jonka te keskustassa päästitte puolitoista vuotta sitten liikkeelle. Me vastustimme. Me olimme silloin sitä mieltä, että Kreikka pitää päästää velkasaneeraukseen, ja nyt sitä riskiä ei tässä tilanteessa enää voi ottaa. Me emme tee tätä todellakaan mielellämme, mutta on jotain vastuuta kuitenkin kannettava, kun on kerran sen ottanut.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolitoista vuotta sitten Suomen pienenä maana piti kantaa vastuuta, antaa näille pienille maille, Kreikalle, Irlannille ja Portugalille, mahdollisuus. Sovittiin sopeuttamisohjelmasta. Valitettavasti vain Kreikka ei toteuttanut tätä ohjelmaa, joka yhdessä sovittiin. Irlanti on näin tehnyt, ja näyttää siltä, että Irlanti selviää. Kun toinen osapuoli lyö laimin, niin jossakin vaiheessa tulee vastaan raja, ja nyt on se raja. Nyt tarvitaan uusia konsteja.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Notkea on vasemmistoliitto. Vielä suuren valiokunnan vastalauseessa Portugalin osalta todettiin, että ei tässä voida olla mukana, mutta nyt on suorastaan välttämätöntä olla mukana. Minä en näin notkea ole, eikä se näillä kiloilla ole mahdollistakaan.

Arvoisa puhemies! Kun lähdetään katsomaan, mikä tässä todella on se iso ongelma, niin iso ongelma on se, että EU ei noudata itse omia sääntöjään. Senhän takia tässä ollaan. Talous- ja vakaussopimusta on rikottu, nyt rikotaan no bail out -lauseketta eli otetaan vastuuta toisten lainoista. Tämä on käsittämätöntä. Ja tällaista järjestelmää pitäisi tukea. On hyvä, että historiaa varten jää tuleville sukupolville ne jäljet selväksi, kuka avasi tämän piikin. Huomenna tämä voidaan suomalaisen veronmaksajan kohdalta pistää kiinni. Me emme voi sille mitään, mitä Lontoo tekee, mitä Saksa tekee, mitä Rooma tekee, mitä Ateena tekee, mutta sille me voimme, mitä me teemme, ja me äänestämme "ei"!

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On oikeastaan hienoa, että takki voi kääntyä sulavasti, kun siinä on järki mukana. Minä taitun nyt jo notkeammin, kun on muutama kilo pois painosta, niin että Soinille suosittelen samaa latua, tämä on ihan hyvä tie. Polvetkin kestävät paremmin sitä painetta, mitä tulee siitä, kun uskaltaa katsoa totuutta silmiin.

Jos ajatellaan sitä, että minä olen kritisoinut omassa henkilökohtaisessa vaalikampanjassani niitä hallituksen ratkaisuja, joita aiemmin on tehty, niin nyt kun katsoo teollisten työpaikkojen kasvua tässä maassa — me olemme vuoden 2008 laman jälkeen päässeet nousuun — mitä olisi tapahtunut, jos hallitus ei olisi tehnyt Jari Myllykoskelle epätyydyttävää ratkaisua tukeakseen Kreikkaa? Saattaa olla, että tällainen talouskasvu ei olisi tällä hetkellä mahdollista.

Nyt vasemmistoliiton on helppo olla näissä päätöksissä mukana, kun on lähdetty turvaamaan myös sen velkaisen maan kansan omaa hyvinvointia ja sitä kautta turvaamaan myös koko tulevaisuutta niissä maissa, ei yksisilmäisesti, vaan ottamalla yksityisten sijoittajien vastuu tähän peliin mukaan. Se johdonmukaisuus tässä on.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana vastuullisesta markkinataloudesta. Vastuullinen markkinatalous kerää voitot mutta yhtä lailla kerää tulevat tappiot. Nyt näin ei ole välttämättä käymässä. Euromaat saavat pienen korvauksen kantamastaan isosta riskistä. Pahimmassa tapauksessa veronmaksajamme maksavat miljardiluokan laskua. Siksi meidän tulee Suomessa, myös meidän edustajien, ehdottomasti edellyttää sitä, että kaikki euromaat saavat vakuudet, ja siltä osin kannatan SDP:n ajamaa vakuusasiaa. Jokaiselle euromaalle tulee saada vakuudet, koska saatava korvaus on niin pieni, tai jos ei vakuuksia tule, on sovittava etuoikeusjärjestyksestä euromaiden osalta.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Soini oli täysin oikeassa. Joskus tämän hulluuden on loputtava. Eurooppa on keskellä velkakriisiä, uskottavuuskriisiä, keskellä poliittista ja moraalista kriisiä. Kun mikään ei riitä, niin maamme hallitus on valmis ostamaan roskalainoja, tukemaan riskisijoituksia antaneita pankkeja ja antamaan surutta Kreikalle lainoja anteeksi — hallituksen antamia lainoja ollaan nyt sitten jopa antamassa anteeksi.

Kaiken kaikkiaan tämä EU:n moraalinen kriisi on johtamassa siihen, että Suomi ja muut vielä takauskelpoiset maat — niitähän on enää vain 13, ja jatkuvasti nämä maat ovat vähenemässä — joutuvat nostamaan takausten määrää ja pahimmassa tapauksessa jopa kolminkertaistamaan sen tämän kriisin välttämiseksi. Tällöin Suomen takausten määrä nousisi jopa lähelle 50 000:ta miljoonaa euroa eli valtion budjetin suuruiseksi. Maamme hallitus pelaa hasardia veronmaksajiemme rahoilla. Velkamaiden moraalittoman tukemisen takia Suomi on menettämässä itsemääräämisoikeutensa ja veronmaksajat rahansa. Euroopan unionista ollaan luomassa kriisiä käyttäen liittovaltio.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan tässä yhteydessä suomalaisista veronmaksajista ja siitä, mitkä ovat eri tapahtumakulkujen taloudelliset seuraukset suomalaisille veronmaksajille, niin silloin ei ole järkevää eikä perusteltua katsoa pelkästään sitä, olemmeko lainoittaneet Kreikkaa jollakin tietyllä summalla, vaan meidän täytyy katsoa sitä, mikä on koko Euroopan talouden kuva ja sen seuraukset suomalaisille. Kun puhutaan "piikki auki, piikki kiinni", se on täysin harhaanjohtavaa.

Jos ajatellaan, kuinka paljon menetimme esimerkiksi vuonna 2009 talouskriisin seurauksena, Suomen valtio ja suomalaiset veronmaksajat velkaantuivat, noin 10 miljardin euron verran menetimme rahaa, vaikka emme lainanneet kenellekään penniäkään, joten toivoisin siinä mielessä suhteellisuutta tähän keskusteluun, kun puhutaan tästä veronmaksajien piikistä.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän alkaa jo tottua.

Arvoisa puhemies! Nyt annetaan ERVV:lle riskialttiita, voi sanoa, jopa vaarallisia työkaluja: Ensinnä on tämä jälkimarkkinoilla toimiminen. Se on hyvin läheistä sukua eurobondeille. Toisekseen on pankkien pääomittaminen. Mitä se käytännössä voi tarkoittaa? Se voi käytännössä tarkoittaa sitä, että meillä on muutaman kuukauden päästä pöydällä täällä tilanne, jossa olemme pääomittamassa vaikkapa ranskalaisia pankkeja. Mitä on edessä seuraavaksi? Markkinoilla spekuloidaan jo ERVV:n koon moninkertaistamisella, eurobondit väijyvät jo nurkan takana.

Tämä esittämämme velkasaneeraus ei ole varmasti helppo tie, mutta se on ehkä sittenkin sen pienimmän riesan tie. Lainapakettien tie vain kasvattaa riskiämme; peli on nyt syytä viheltää poikki.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista on tämä asioiden hyssyttely ja peittely: emme mukamas saisi puhua siitä, mitä oikeasti on tapahtumassa. Meillä on kriisi, ja kriisillä on suuret seuraukset, teemme me mitä tahansa. Se, mitä nyt tarvitsee tehdä, on se, että varaudutaan nykymuotoisen euron ja EU:n kaatumiseen. Se on kiistaton tosiasia, siihen on varauduttava.

Tästä vastuun pakoilusta: Kreikka saattaa tulla ryminällä alas, mutta parempi kertarysäys kuin ainainen kitinä. En kannata liittovaltiokehitystä.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen kyllä tätä perussuomalaisten tekemää hylkäysesitystä ja näitä kuultuja puheenvuoroja. Eikö tässä puolueessa, joka kutsuu itseään työväenpuolueeksi ilman sosialismia, tiedetä, että Suomi on poikkeuksellisen vientivetoinen kansakunta, että meille on kertakaikkisen tärkeää, että meidän yrityksillemme on vientikysyntää meidän keskeisimmillä markkina-alueillamme. Tehtailtamme ei liiku mikään, ellei niiltä osteta maailmalla.

On suomalaisen työntekijän ja suomalaisen työelämän etu, että Suomi on mukana ratkaisemassa talouskriisiä ja vakauttamassa markkinoita meidän keskeisillä markkina-alueillamme. Tämän kyllä ainakin tämä perinteinen työväenliike tietää ja tunnistaa, ja me olemme nyt tekemässä ratkaisua, joka vakauttaa markkinoita eikä tuo yhteisvastuuta veloista, sillä tähän päätökseen sisältyy se, että ne täytyy tehdä yksimielisyydellä. Me olemme myös rajaamassa suomalaisen veronmaksajan vastuuta, sillä me vaadimme nyt näitä vakuuksia. Kyllä ainakin perinteisessä työväenliikkeessä osataan suomalaisen työntekijän etua ajaa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Verot ovat valtion menojen rahoittamista varten, ja nyt luodaan sellaista järjestelmää nimenomaan, että kun pankkien ja muiden rahoituslaitosten pitäisi rahoittaa yritystoimintaa, uusia innovaatioita, uutta työtä, niin nyt se rahapotti siirretään näitten pörssipelureitten rahoiksi, ja tämä uhkaa kuivattaa juuri sen rehellisen ja järkevän yritystoiminnan rahoituksen, josta niitä työpaikkoja tulee. Tämä on juuri näin päin.

Sitten, arvoisa puhemies, jos ja kun tämä nyt olisi kauhea katastrofi, niin miksi Tanska, Ruotsi, Britannia eivät ole ovenrivassa vapaaehtoisesti työntämässä rahaa vakausvälineeseen? No, eivät ne ota tällaisia vastuita vapaaehtoisesti.

Ja sanon vielä: tämä Suomen eduskunta voi jäädä tästä vakausvälineestä ulos, ja sen pitää jäädä siitä ulos.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan mainita siitä asiasta, kun täällä on mainittu monesti se, että Suomen talous on notkahtanut vuonna 2009, siitä viime taantumasta, voimakkaasti ja nyt yritetään estää uudelleen notkahtamista. Mutta eikö se ole ihan itsestäänselvää, että jos on kuplan päälle rakennettu, niin jotain on syytäkin notkahtaa alas, jotta tulisi oikealle pohjalle tämä talouskehitys Suomessa ja Euroopassa?

Se, mihin haluan kiinnittää huomiota, on, että täällä on viitattu monesti siihen, että Suomen vienti romahtaa, jos me emme tue pankkeja. Esimerkkinä on paljon puhuttu siitä, että Saksa on Suomen tärkeä kauppakumppani, ja Suomihan vei Saksaan vuonna 2009 eri päätuotteita 4,5 miljardin edestä. Nyt Suomi ei kuitenkaan ole mikään merkittävin kauppakumppani Saksalle. Elikkä en usko siihen, että nyt jos me teemme järkevää talouspolitiikkaa, lyömme piikin kiinni, niin Suomi romahtaa sen vuoksi, että teollisuus pysähtyy ja vienti loppuu. Tämä koskee jokaista maata Euroopassa. Täällä on jarru kiinni jo monella maalla, eikä sielläkään se kauppa vedä.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soinille on syytä todeta, että Ruotsi ja Englanti ovat olleet mukana muun muassa Irlannin tukipaketissa, mutta on ihan totta, kuten valtiovarainvaliokuntakin toteaa, että niitten pitäisi olla mukana näissä kaikissa lainajärjestelyissä.

Edustaja Soinille on syytä todeta: Nyt ei ole kysymys Kreikan apupaketista, ja mitä Kreikalle tapahtuu, siitä ei päätetä tänään salissa, vaan siitä päätetään troikan toimesta, kun he ovat Kreikassa arvioimassa, täyttääkö Kreikka kaikki vaaditut toimenpiteet. Ja eikö meidän yhteinen etumme ole se, että kyetään pakottamaan Kreikka täyttämään ne kaikki toimenpiteet, jolloin Kreikka kykenisi maksamaan lainansa takaisin? Olisi järjetöntä laittaa Kreikka konkurssiin, jos on mahdollista, että he voivat maksaa velkansa meille takaisin.

Olennaista tässä paketissa, joka nyt tänään on täällä päätettävänä, on se, että jos syntyy kaaos markkinoilla, silloin meillä on keinoja pitää huolta siitä tilanteesta, (Timo Soini: Velkaantua lisää!) muun muassa pääomittaa pankkeja, jotta ne voivat lainoittaa edelleen jatkossakin yrityksiä. Jos pankkijärjestelmä kaatuu, meillä on massatyöttömyys, ja silloin me todella kärsimme tavalla, jota emme ole koskaan aikaisemmin kokeneet.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävissä muutoksissa kokonaisvastuut kaksinkertaistetaan, mahdollistetaan pankkien pääomittaminen veronmaksajien varoilla, mahdollistetaan veronmaksajien varojen käyttö roskalainojen ostoon jälkimarkkinoilta. Seuraavaksi näitä muutoksia on mahdollista käyttää Kreikan kohdalla, ja te, hyvät sosialidemokraatit, vakuutatte, että nyt vakuudet ovat tulossa. Olisi hyvä, jos ne olisivat olleet tiedossa jo tässä vaiheessa, mutta ne ovat nyt toistaiseksi toivojen ja unelmien varassa.

Te korostatte pankkien ja sijoittajien vastuuta, mutta tiedättekö te, edustajat Viitanen ja Kumpula-Natri, että Kreikan seuraavassa tukipaketissa peräti 35 miljardia käytetään vakuuksien antamiseen yksityisille sijoittajille? Sen sijaan, että suomalaiset veronmaksajat olisivat vielä tietoisia saamistaan vakuuksista, suomalaisten veronmaksajien takaamaa rahastoa käytetään vakuuksien järjestämiseen yksityisille sijoittajille. (Puhemies: Aika!) Tiedättekö te tämän?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni seuraavasta Kreikan tukipaketista ei ole vielä tietoa, annetaanko sellaista. Se on valmistelussa, ja siihen Suomi on laittanut ehdoksi vakuudet, joita keskusta ja perussuomalaisetkin ymmärtääkseni kannattavat, vaikka muuten ovat valinneet melkoisen puhtaan ei-linjan.

Minä mietin, mihinkä tämä ei-linja johtaisi. Minusta on erittäin kallista peliä menneen kaipuulla, että sanottaisiin vain ei, ei ja ei. Mutta sen takia täytyy lukea aika tarkasti, mitä hallitus tekee ja miten se toimii, koska hallituksella on Suomesta ja Suomen kansalaisista ja työpaikoista täällä vastuu. Me emme toimi Impivaarassa, me emme toimi erillämme täällä muusta maailmasta. Meidän viennistämme 60 prosenttia menee euroalueelle. Jos muistan luvut, niin kun vienti putosi 25 miljardia, niin 17 miljardia putosivat valtion tulot.

Voi olla, että täällä on ihan kiva sanoa pelkästään ei, ei ja vielä kerran ei, että sitten ei mene euroa, mutta kyllä tässä taloudessa meitä kiinnostavat hyvin paljon suomalaisten työntekijöiden mahdollisuudet saada työtä ja olla mukana. Elikkä minä näen, että sijoittajavastuu tulee (Puhemies: Arvoisa puhuja, aika!) ottaa monesti mukaan, ja sitten tässä on hyviä uusia ideoita valtiovaroilla myös hallitukselle evästykseksi eteenpäin.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ongelma on maksukyvyttömyys, ja se ei poistu mihinkään tällä ERVV-välineellä. Se on se ongelma, ja se maksukyvyttömyys pitää juuria. Se tapahtuu sillä tavalla, että ne, jotka ovat riskit ottaneet, ne riskit maksavat. Nyt kun tehdään näin, niin riskit siirretään veronmaksajille. Tästä on kysymys.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä toisaalta ymmärrän, että keskustan täytyy tässä nyt kovasti kyseenalaistaa ja osoittaa syyttävällä sormella sosialidemokraatteja, koska tietenkin se voi olla teille häkellyttävää, että edellisen hallituksen linja tiukentui siinä vaiheessa, kun te jäitte oppositioon. (Aila Paloniemi: Tiukentui?) — Tämä on tosiasia. Katsokaa vaikkapa valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä sitä, mitä siinä kirjataan pankkituesta: ensisijaisesti omistajat pääomittavat, sitten valtio, ja jos tällaista uutta mekanismia käytetään, niin siihen tulee sitten liittymään nimenomaan omistusosuuksien saaminen takaisin, eli tämä on vastikkeellista. — Teidän on aivan turha nyt antaa sellaista kuvaa, että tämä ratkaisu ikään kuin olisi jollain tavalla huono. Se nimenomaan antaa sitä tietynlaista joustavuutta.

Mitä tulee tähän ennakolliseen tukeen, niin pääministeri Katainen kertoi täällä perjantaina, että keskustapuolue oli edellisessä hallituksessa ajanut tätä tukivälinettä, te olitte itse olleet tämän kannalla. Kyllä minusta on aivan outoa, että tässä nyt kummasti kaikki on pelkkää mustaa synkkää pilveä. Nyt on hyvä: veronmaksajien vastuut rajataan vakuuksilla. Sitä järjestelyä ei ollut olemassa silloin, kun te olitte hallituksessa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selitystä tulee, mutta ei tullut vastausta yksinkertaiseen kysymykseen. Kysyin, tiedättekö te, että suomalaisten veronmaksajien ja kaikkien eurooppalaisten veronmaksajien rahoja tulevassa Kreikka-paketissa käytetään vakuuksien antamiseen yksityisille sijoittajille. Sitä ei lue valtiovarainvaliokunnan mietinnössä, vaan se lukee muun muassa valtiovarainministeriön papereissa. (Miapetra Kumpula-Natri: Täällä ei ole Kreikka-paketti käsittelyssä, täällä on ERVV!) — ERVV-pakettia tullaan seuraavan kerran tarvitsemaan ja käyttämään, kun Kreikan kakkospakettia rahoitetaan. (Pia Viitanen: Se on tämän ERVVin soveltamista, tiedättekö te sitä?)

Arvoisa puhemies! Kysyin teiltä, tiedättekö te, että Kreikka-paketissa 35 miljardia käytetään vakuuksien antamiseen yksityisille sijoittajille.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En suoraan tiedä, mihin Tiilikainen viittaa tällä paketilla. Jos viittaatte siihen Kreikan kakkospakettiin, johon on 109 miljardia kaavailtu summaksi, niin siellä ihan viimeisissä päätelmissä lukee myös se, että sieltä suuret sijoittajat ovat tulleet vastaan, lupaavat leikata omia vaatimuksiaan Kreikalta 21 prosenttia, ja tähän menee rahaa. Ilmeisesti siihen viittaatte, kun peräännytte. Olemme lukeneet läksymme hyvin. Voi olla, että tämä 21 prosentin leikkaus on teistä liian vähän — he ovat sen verran valmiita leikkaamaan — koska nyt arvioita menee puolessa ja kolmasosassa ja näin. Tämmöinen neuvottelutulos on ollut heinäkuulta, että suuret sijoittajat ja pankit leikkaavat omia vaatimuksiaan Kreikalta ja sillä lailla lähtevät mukaan. Tähän asti te olette toivoneet meidän muiden rinnalla, että yksityiset sijoittajat eivät poistu Kreikasta vaan vapaaehtoisjärjestelmin leikkaavat. Se on jo eräänlaista velkajärjestelyä, johon on Euroopassa lähdetty Kreikan maksutilanne huomioiden.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti haluan vain todeta sen, että tosiaan tässä on kysymys väliaikaisesta vakausvälineestä ja sen toimintamahdollisuuksien lisäämisestä, ei Kreikasta. Kuten edustaja Kumpula-Natri, suuren valiokunnan puheenjohtaja, tässä totesi, niin tosiaan siinä yhteydessä on otettu jo tässä kakkospaketissa huomioon sijoittajavastuu, koska siinä leikataan 21 prosenttia sijoittajien pääomia, jotta sitten vastaavasti he saavat takauksia muilta valtioilta tai tältä vakausvälineeltä ja sitten pitävät osan näistä lainasaamisistaan edelleen kiinni Kreikassa. Eli tietyllä tavalla on otettu jo huomioon niitä toiveita tästä velkasaneerauksesta, mutta se tapahtuu järjestäytyneesti ja hallitusti, ja sillä tavalla pyritään pitämään huolta siitä, ettei synny paniikkia markkinoilla.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Tulin viime yönä tuonne kanslian oven eteen siinä puolenyön kieppeillä. Tarkoitus oli varata itselleni ensimmäinen puheenvuoro tässä asiassa, mutta niin vaan oli kaksi isänmaallista kansanedustajaa täällä ennen minua eli Turusen Kaj ja sitten herra Hakkarainen, joka oli toinen unissakävelijä. (Kari Rajamäki: Sielläkö te yövyitte?) Ääni siinä käytävällä odotellessa meni — ääni- ja puheoikeus jäi sentään.

Tärkeimmät syyt hylätä tämä kyseessä oleva esitys tulivat esille pitkälti jo tuossa debatin aikana. En käy niitä suuremmin toistamaan, mutta alleviivaan mielestäni tärkeimmän eli sen, että velkakriisissä olevien maiden on itse otettava vastuu itsestään eikä Suomen osuutta ERVV:stä tule enää kasvattaa tästä noin 7 miljardista sinne 14 miljardin hujakoille — näin, vaikka esimerkiksi Kreikan osalta nämä muutokset saattaisivat olla hyvinkin drakmaattisia.

Edustaja Tuppurainen kantoi huolta äsken siitä, kuinka perussuomalaiset eivät ole vastuullisia sen suhteen, miten meidän vientimme vetää. Sanoin jo perjantaina täällä, että kaksikymmentä vuotta sitten Neuvostoliitto oli Suomelle huomattavasti tärkeämpi kauppakumppani. Meidän hyvinvointimme riippui paljolti siitä, kuinka paljon sieltä tilattiin jäänmurtajia ja hotelleja. Sitten kun Neuvostoliitto romahti, ei silti kukaan täällä esittänyt, että nyt pitää laittaa niille rahaa, että ne pystyvät tilaamaan meiltä tuotteita ja että meidän kauppamme kelpaa. (Erkki Virtanen: 100 000 työtöntä tuli!) — Nii-in, siitäkin selvittiin.

Lisäksi vielä Tuppuraiselle sanottakoon, että ennen kuin tänne eduskuntaan tulin, minulla oli oma yritys. Se oli ravintola-alan yritys, ja sinne joskus tuli tällaisia henkilöitä, joita voisi kuvailla kauniisti sanottuna maksukyvyttömiksi. Heillä oli silti tarve vielä kulutusjuhlaa jatkaa, mutta en minä ikinä omaa bisnestäni ja myyntiäni perustellut sillä, että lainaisin heille rahaa ja sitten he voisivat ostaa minulta tuotteita. Minun mielestäni tämäntyyppinen ajattelu on järjetöntä. — Nyt lähti vähän polveilemaan tämä minun puheeni, mutta ei se mitään, polveili hyvään suuntaan.

Kannatan Kaj Turusen esitystä nyt käsillä olevan ERVV:n puitesopimuksen muuttamisen hylkäämisestä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoisia kommentteja on tullut salissa debatin aikana. Kommentit tuntuvat muuttuvan aina sen mukaan, onko hallituksessa vai ei ja onko vaalit vai ei. Takki on kääntynyt jopa jo vaalipuheista.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Turusen tekemää hylkäysehdotusta. Perustelen:

Tämä väliaikainen rahasto muuttuu hyvin pian pysyväksi takausrahastoksi. Siinä on piirteitä, jotka ovat jopa epämiellyttävämpiä kuin tässä väliaikaisessa rahastossa. Tosin nyt sitä kehutaan, koska se aiotaan lyödä lävitse jo tämänkin väliaikaisen rahaston varjolla. Tämä on selkeää liittovaltiokehitystä, ja me perussuomalaiset emme sitä tule hyväksymään.

Suomen kansa haluaa pysyä itsenäisenä. Suomen kansa haluaa tehdä itsenäisiä päätöksiä, tehdä välillä niitä vaikeitakin ja vastuullisia päätöksiä. Nyt onkin kyse siitä, arvoisat kansanedustajakollegat — me edustamme kansaa — onko meillä rohkeutta tehdä niitä oikeita päätöksiä, mitkä tuovat oikean tuloksen. Liittovaltiokehitykselle pitää ehdottomasti sanoa "ei". Toistan edelleen: vastustan liittovaltiokehitystä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että tukimekanismeilla on voitu ostaa aikaa, ja samanlaista ajanpeluuta on menossa monessa suunnassa. Viimeksi tänään uutisoitiin USA:sta, että siellä päättäjät ovat joutuneet turvautumaan jo kolme kertaa tämän kuluvan vuoden aikana siihen, että ovat tehneet tämmöisiä hätälakeja estääkseen sen, että USA:n kassa kuivuisi, niin että kun me täällä mietimme nyt sitten sitä, mitä Euroopan unionin alueella tehdään, niin pitää muistaa, että tämän kriisin syyt ja juuret ovat paljon syvemmällä, paljon laajempia.

Pahoittelen ja olen ihmetellyt, että vasemmalla laidalla, kun on näköpiirissä se, että on rakentumassa paljon pahempi, syvempi ja laajempi talouskriisi, ennennäkemätön kriisi, vielä rajumpi kuin 1920—1930-lukujen vaihteessa, halu ja kyky tällaisen talousanalyysin tekemiseen on aika lailla olematon. Lähdetään mukaan vaan siihen, että turvaudutaan näihin jälkihoitoihin ja ostetaan sillä hyvää omaatuntoa ja ajatellaan, että on ainakin tehty jotain, ja sitten sitä suurempaa pahaa siirretään kauemmas ja kauemmas. Mutta ennemmin tai myöhemmin sekin tulee vielä eteen.

Nämä talousratkaisut pitää nähdä myöskin osana suurempaa kehitystä. EU-jäsenyyden aikana sanottiin, että tämähän ei tarkoita yhteistä rahaa. Yhteisen rahan jälkeen meille on tullut ERVV ja Euroopan vakausmekanismi — tai se on tulossa, mutta me olemme omalta osaltamme sen jo hyväksyneet — ja on tullut presidentti. Nyt puhutaan sitten talouspolitiikan koordinaatiosta, ja kun sitä tietä kuljetaan vielä pidemmälle ja siitä on jo ensimmäiset luonnospaperit Euroopan unionista nähty, niin se tarkoittaa myöskin työmarkkinoitten säätelyä, sitä, että Euroopan unioni tulee mukaan jäsenvaltioitten sosiaalipolitiikkaan, alkaa painostaa ja osin päättääkin, muun muassa siitä, minkälaisia eläkeikä- ja eläkeratkaisuja missäkin maissa tehdään. Tämä on aivan johdonmukainen kehityskulku, ja ne, jotka ajavat tätä, ovat loogisia ja ovat siinäkin loogisia, jos hyväksyvät sitten lopulta sen, että mennään liittovaltioon. Jos tämä polku kuljetaan loppuun asti, niin silloin mennään.

Kun kuitenkin itse olen ajatellut, että pysyn samalla kannalla ennen vaaleja ja niiden jälkeen, varsinkin jos on kyse isosta periaatteellisesta asiasta tai oikeastaan asianipusta, niin siitä syystä minäkin esitän, että tämä hallituksen esitys hylätään.

Sen lisäksi olen tehnyt lausumaesityksen, joka kuuluu näin: "Eduskunta edellyttää, että hallitus teettää puolueettoman arvion ERVV:n, EVM:n ja Euroopan keskuspankin Suomelle aiheuttamista maakohtaisista talousriskeistä ja taloudellisten sitoumusten kokonaisvaikutuksista."

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellähän kukaan ei tunnu, ei eduskunnassa eikä hallituksessa, tietävän sitä, kuinka luja tämä lieka on, mihin meidän pää on laitettu. Tosiasiahan on, että kaikki suomalaiset pääsevät Luxemburgin suurherttuakunnassa perustetun pankin jäseneksi, vaikka eivät kovin innokkaasti ole sinne hakeutumassakaan. Onhan se nyt järkyttävää, jos alun perin alettiin puhua 40 miljardin euron sitoumuksesta, sitten se lähestulkoon tuplaantuu ja ihan tuoreeltaan on puhuttu, että riittävä volyymi näille tukipaketeille olisi 2 000 miljardia euroa. Onhan tämä kehitys aivan järjetön.

Kun kysyttiin sitä, mikä lääke olisi sitten semmoinen, mitä oppositiokin voisi esittää hallitukselle, niin ainakin se olisi sitten avoimuuden lisääminen. En minä nyt näe millään, että Euroopan vakausmekanismi, se luonnos, mikä nyt on meillekin tuotu nähtäväksi — ja toistapa ei ole sitten vielä näkynytkään — on sellainen, että siellä toimitusjohtajasta johtokunnan jäseniin, hallintoneuvoston jäseniin ja työntekijöihin kaikilla on sitten syytesuoja. Tilintarkastus hoidetaan ohi kaikkien virallisten instituutioitten Euroopan unionissa. Valtaosa papereista on salaisia, ja en minä tiedä — jos kauhukuva tästä Euroopan vakausmekanismista pitää ajatella, ja tämä vakausmekanismihan on nimenomaan yhtiö — siitäkö se sitten riemu meillekin repeää, jos siellä pääjohtajana on kreikkalainen ja tilintarkastuksesta vastaavat italialaiset. Kyllä kai lääke siihen olisi, että omat maat, hallitukset, pankit vastaavat omista vastuistaan mahdollisimman pitkälle, eikä niin, että tämmöinen valtava potti, mikä nyt kerätään, on tietyntyyppistä isännätöntä rahaa, jota hallinnoidaan ohi kaiken demokraattisen valvonnan. Kyllä ainakin vasemmalla ja myöskin vihreissä, kun niin paljon on ollut puhetta siitä, että Euroopan unionissa pitää vaalia avoimuutta, tässä nyt olisi sen paikka.

Arvoisa puhemies! Vielä siitä, mitenkä nämä aiemmat päätökset ovat menneet. Valitettavasti kiistaton tosiasia on se, että vähän yli viikon aikana vasemmistoliitto on kääntänyt kelkkansa Suomen perustuslaissa, EU:n perustuslaissa, ERVV:ssä ja Euroopan vakausmekanismissa. Nämä kaikki, jokainen jo yksinään, ovat valtavan isoja asioita. Edellisestä kerrasta, kun tätä ERVV:tä, sen ensimmäistä vaihetta, käsiteltiin täällä eduskunnassa, minulla on täällä äänestyskartta. Hylkäysesityksen takana oli yksi keskustalainen, ainoastaan neljä sosialidemokraattia, vaikka tämän päivän keskustelusta olisi voinut jotain muuta päätellä, vasemmistoliiton seitsemäntoista jäsentä äänestivät kaikki hylkäyksen puolesta, kristillisdemokraateista viisi ja perussuomalaisten eduskuntaryhmästä neljä.

Kyllä minä kuitenkin sanon sen, että jos arvostaa ja vaatii omaltakin ryhmältään ja puolueeltaan sitä, että ollaan isoissa asioissa linjakkaita, niin kyllä minä arvostan en sisällön vaan linjan puolesta sekä kokoomusta että perussuomalaisia. Ne ovat kumpikin niitä eduskuntaryhmiä, jotka ovat pitäneet kutakuinkin saman linjan, tai voi sanoa näin ihan yksioikoisesti, että pitäneet saman linjan, ennen ja jälkeen vaalien. En missään nimessä hyväksy sitä talouspolitiikkaa tai eurooppapolitiikkaa, jota esimerkiksi kokoomus ajaa, mutta tunnustuksen annan siitä, että te olette olleet johdonmukaisia. Ei liene sattumaa sitten, että mielipidemittauksissa tällä hetkellä keikkuvat kärjessä nämä kaksi puoluetta, joilla on ollut näissä isoissa kysymyksissä yhdenmukainen linja ennen ja jälkeen vaalien.

Kyllä!

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyn pohjana on tosiaan kysymys väliaikaisen vakauselimen joustavoittamisesta, mutta kysymys liittyy moneen muuhun asiaan, ja sen tähden itsekin tässä hiukan muistelen ja perustelen aiempia kantoja sieltä ajalta 1995—1998 ja sitten puolitoista vuotta sitten, mitä on tullut tehtyä ja mitä tältä paikalta on tullut puhuttua.

Ensinnäkin, kun ajauduimme tilanteeseen, jossa Kreikka tarvitsi tukea tai pyysi tukea, tältä paikalta totesin, että kun 1998 silloinen Suomen hallitus, etunenässä pääministeri Lipponen ja valtiovarainministeri Niinistö, oli viemässä Suomea ytimiin, kun rahaliitto perustettiin ja mentiin yhteisvaluuttaan, (Kimmo Sasin välihuuto) keskusta silloin, keskustan taholta etunenässä edustaja Pekkarinen, perusteli niitä riskejä, niitä epäkohtia, joita saattaa syntyä tietyssä tilanteessa erityisesti Suomen vientiteollisuudelle, erityisesti metsä- ja metalliteollisuudelle, mikäli valuutta tulee liian vahvaksi ja kun muut Pohjoismaat eivät ole mukana. Silloin täältä huudeltiin, että nämä ovat eri asioita. Nämä, joita nyt käsitellään ja joita tullaan käsittelemään täällä seuraavien vuosien aikana, kaikki tulevat perustumaan tähän yhteisvaluuttaan. Minäkin myönnän sen, että ensimmäiset kymmenen vuotta tällä yhteisvaluutalla voitiin lisätä ennustettavuutta ja vakautta, mutta kaikissa asioissa lantilla on kaksi puolta, ja nyt on käynyt niin, että nämä asiat, joista silloin keskustan taholta varoitettiin, ovat nyt tulleet meidän eteemme.

Miksi me lähdimme auttamaan Kreikkaa? Se johtui siitä, että se tartuntariski oli suuri ja kysymys oli oman nahan pelastamisesta. Oli juuri selvitty taloustaantumasta, jonka seurauksena olimme menettäneet valtavasti verotuloja, ja sen pelossa haluttiin antaa Kreikalle mahdollisuus, ja kun annettiin mahdollisuus, tehtiin selväksi, että myös Kreikan pitää osaltaan osallistua. Sovittiin yhteisestä sopeuttamisohjelmasta, jossa oli Kreikan talouden kuntoonsaattamista, jossa valtion omaisuutta piti myydä, yksityistää, mutta valitettavasti Kreikka ei tehnyt sitä, ei selvinnyt siitä haasteesta. (Ben Zyskowicz: Onko tartuntariski nyt ohi?) Sen jälkeen pelastettiin myöskin Irlanti ja Portugali, ja niin kuin jo aiemmin totesin, näyttää siltä, että Irlannin sieraimet ovat vedenpinnan yläpuolella. Toivottavasti Portugali myöskin selviytyy.

Nyt on tultu uuteen tilanteeseen. Me avarramme, väljennämme tätä väliaikaista mekanismia ja lähdemme ihan toiselle tielle, otamme vastuuta toisten maiden talouspolitiikasta, otamme vastuuta toisten maiden pankeista, ja se ei voinut olla alkuperäinen tie, ei ainakaan meille, jotka silloin vastustimme aikanamme rahaliittoa.

Sen tähden olen tekemässä tai teen ehdotuksen, että eduskunta ei hyväksy hallituksen esittämää ERVV:n sopeuttamismuutosta ja että hallituksen esitys hylätään. Kun en ole varma siitä, tuleeko tämä esitys hylättyä, niin teen myöskin jo varalle lausumaesityksen, jossa ehdotan:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus toimii Kreikan saattamiseksi hallittuun velkajärjestelyyn ja ryhtyy toimenpiteisiin Suomen talouden ja työllisyyden turvaamiseksi."

Täällä on kysytty vaihtoehtoa, mikä on hallittu velkajärjestely. Käsittääkseni Kreikan osalta tätä toimintaa on jo tehty oikeastaan vuoden ajan: maksuohjelmia on muutettu, korkotasoja on laskettu ja muutenkin ohjelmaa on sovellettu jo eri tavalla yhteispäätöksillä, mitä silloin alussa sovittiin. Se on sitä hallittua. Mitä enemmän me nyt ostamme aikaa, mitä enemmän me käytämme resursseja sellaisen asian hoitamiseen, johonka emme sydämestämme usko. Se tulee turhan kalliiksi kaikille euromaille, ja sen tähden nyt on johtopäätöksen aika. Kyllä pätevä ja hyvä lääkäri pystyy vaihtamaan diagnoosia, jos se huomaa, että potilas sillä lääkityksellä ei kuntoudu tai parane. Pitää vaihtaa lääkitystä, pitää ottaa uusi asento, ja nyt me täällä Suomen eduskunnassa olemme tilanteessa, jossa tämä uusi asento on otettava, ja sen tähden me ehdotamme hylkyä ja myöskin lausumaa.

Mauri Pekkarinen /kesk:

On aivan totta, että pahiten velkaantuneet euromaat ovat todella velkaisia tällä hetkellä. Kreikan, Irlannin, Portugalin, Italian ja Espanjan velkataakka on jo pitkälti yli 3 000 miljardia euroa. Näiden maiden valtionvelka on noin 3 300 miljardia euroa. Se on yli 60 kertaa Suomen valtion vuosibudjetti. Kolme ensin mainittua maata eivät ole enää aikoihin saaneet rahaa normaaleilta velkamarkkinoilta. Euromaat ja osin IMF lainoittavat kaikkien tietämällä tavalla suoraan tai takauksin noiden maiden rahoitustarpeet. Kun myönnetty ensiapu ei ole riittänyt ja avuntarvitsijoiden määrä nyt on vaarassa kasvaa — Italia, Espanja, kaikki tiedämme — euroalueen avustusmuskeleita ollaan nyt sitten tässä kasvattamassa.

Myös Suomen hallitus tarjoaa meidän veronmaksajillemme kriisimaiden rahoitusvastuun kaksinkertaistamista ja rahojemme käytön laajentamista aivan uusiin, Suomessa tähän saakka yksimielisesti tuomittuihin käyttömuotoihin. Nyt meidän takauksillamme voidaan tukea pankkeja, helpottaa riskisijoittajien taakkaa ostamalla näiden salkuista kriisimaiden velkapapereita, siis sellaisia velkapapereita, jotka eivät ole kelvanneet markkinoilla muille potentiaalisille ostajille. Jos näille velkapapereille löytyy markkinoilta sellaisia ostajia, jotka katsovat, että nuo paperit kannattaa ostaa, ne olisi sieltä ostettu tai ne sieltä ostettaisiin. Mutta kun ei löydä ja ei löydy. Tällä päätöksellä avataan mahdollisuus siihen, että meidän veronmaksajiemme piikkiin se sitten tehdään, meidän veronmaksajiemme piikkiin ostetaan noita papereita ja kevennetään näin ollen niitten sijoittajien salkkuja niistä ikävistä papereista pois. Nämä tukitoimet voidaan nyt sitten tehdä ilman maalle laadittavaa sopeuttamisohjelmaa, jo ennakkoonkin näitä lainoja voidaan myöntää, jos näyttää siltä, että maalla muutoin menee huonosti.

Täällä ministeri Katainen viime perjantaina sanoi, että juu, oli edellisen hallituksen aikaan jo esillä tämä ennakollinen tuki. Niin oli, mutta nyt se on niin tähän rakennettu, että sitten jos maa sitä saa, niin siinä tapauksessakin se maa, kun on se lainoituspäätös tehty, on väistyvä takaaja, se ei kanna enää osuuttaan siitä takausvastuusta. Eli jos Italia, jonka osuus on nykyisestä ERVV:stä 78 miljardia euroa, saa ennakollista tukea, 78 miljardia meidän yhteisen ERVV:n takausvastuusta lähtee sillä hetkellä pois. Varmistin vielä valtiovarainministeriön virkamieheltä Kuismaselta, onko se asia näin. Hän lähetti minulle tekstiviestin minun puhelimeeni perjantai-iltana, että todellakin asia on tällä tavalla.

Näillä tukitoimilla, mistä nyt on puhe tässä ERVV:n sekä takausvastuitten määrän että toimintamuotojen monipuolistamisessa, on, arvoisa puhemies — nyt sanon, puhemies — Euroopan unionin jäsenmaiden alueella varsin laaja kannatus, ja sen kyllä ymmärtää, minkä takia. Ensinnäkin apuamme jo saavat ja uudet todennäköisesti apuamme tarvitsevat maat kannattavat esityksessä esitettyjä toimia jo siksikin, että saadessaan meidän piikkiin ERVV:stä lainaa ne samalla todella väistyvät taakankantajan roolista pois. Samalla meidän entistä harvempien takausvastuun kantajien osuus kasvaa tuosta taakankannosta. Yhteisten pelastustoimien laajentamista ja monipuolistamista kannattaa tietysti Ranska. Kaikki tiedämme, mikä on Ranskan tilanne. Ranskan tilanne on se, että jos se joutuisi tällä hetkellä yksin pääomittamaan kaikki ne pankit, jotka tällä hetkellä heillä ovat vaikeuksissa, Ranskan kolmen A:n luottoluokitus uhkaisi kaikkien tuntemalla tavalla sillä hetkellä järistyä. Tämä on kieltämättä Ranskan vaara, mutta kysymys nyt jo tässä välikysymyksenä ikään kuin kuuluu, onko se sitten meidän asia mennä auttamaan Ranskaa ja ranskalaisia pankkeja, jotka ovat holtittomasti laittaneet sellaisiin velkapapereihin rahaa, joista he ovat tehneet ison tilin silloin, kun ne paperit ovat tuottaneet hyvin taakse jääneitten vuosien aikaan.

Myöskin Saksassa nykyään jo kannatetaan hallituksen suunnalla, ja myöskin Hollannissa, näitä ratkaisuja. Kuitenkin katsoin tänä päivänä viimeksi Financial Timesiä, jossa kerrottiin, että uusimman gallupin mukaan Saksassa 75 prosenttia kansalaisista, äänestäjistä, vastustaa lisärahan käyttämistä näihin tarkoituksiin. No, Saksan ja Ranskan hallitukset, ja myöskin Hollannin hallitus, kannattavat tietysti näitä toimenpiteitä. Erityisesti Saksan ja Ranskan pankkien ja muiden rahoittajien sijoitukset näiden kriisivaltioiden velkapapereihin ovat näet satoja miljardeja euroja ja yksityisille sijoitusmarkkinoille samaisissa kriisimaissa vielä toinen mokoma.

Suomenkin osallistumista velkamaiden ja niitä rahoittaneitten pankkien auttamiseen kannustavat myöskin eräät muut, eräät euroalueen ulkopuoliset, maat. Luin lauantaina eräästä lehdestä Englannin valtiovarainministeri Osbornen haastattelun. Osborne kiirehti nopeita ratkaisuja ERVV:n jäsenmailta. Hänen mielestään meidän pitää nopeasti lisätä meidän omaa vastuutamme ERVV:stä ja joustavoittaa näitä ERVV:n rahoitusinstrumentteja. Osborne sanoo tällä tavalla, Englannin valtiovarainministeri. Hän pyytää meitä toimenpiteisiin, joilla me autamme niitä maita ja niiden maiden pankkeja, joita englantilaiset rahoituslaitokset ovat yli 500 miljardilla eurolla luotottaneet, jotta ne maat eivät joudu vaikeuksiin, mistä uhkaa tulla seurauksia heidän pankeilleen. Meidän pitää tulla entistä suurempaan vastuuseen, nyt siis myös tulla auttamaan niitä pankkeja, jotka joutuvat vaikeuksiin noissa ongelmamaissa. Ei kovin reilua kaiken kaikkinensa!

Yhdysvaltain tilanne on aika lailla samanlainen. Kysymys kuuluu, mikseivät nämä maat, joidenka sijoitukset ovat sekä näihin velkamaihin että noissa velkamaissa markkinoilla oleviin papereihin ihan erimittaisia kuin suomalaisten sijoitukset, todellakaan ota sitten ihan toisenlaista vastuuta. Kaiken kaikkinensa voi sanoa, että tuo vaatimus, mitä Osbornekin esittää, on ihan täysin kohtuuton suomalaisten kannalta. Suomalaissijoittajien suorat vastuut noissa kriisimaissa ovat erittäin vähäiset. Me olemme eläneet euron pelisääntöjen mukaisesti. Me olemme olleet jo mukana näissä ensiaputoimissa, ja sen nyt pitää riittää. Kysymys kuuluu, oliko se oikein ja viisasta, että lähdettiin 2010 näihin toimiin, joilla haluttiin antaa mahdollisuus näille kolmelle, lähinnä kolmelle, pienelle euromaalle. Oliko se viisasta, vai olisiko silloin alun perin jo pitänyt tehdä joku toinen ratkaisu? (Kari Rajamäki: Onko tämä sama mies kuin ministeri Pekkarinen?) Se on ihan hyvä kysymys, ja siinä vaiheessa, kun oltiin näiden ratkaisujen edessä, ei ollut käytössä silloin pohdittua, harkittua, muuta ratkaisua — ja hyvä tai huono, niihin mentiin eri syiden summana. (Matti Saarisen välihuuto) — Se oli kuitenkin rajattu, se rahan määrä, edustaja Saarinen, ja ne toimet, mitkä silloin olivat käytössä, tarkoittivat, että vain sitä jäsenmaata, joka on ongelmiin joutunut, voitiin avustaa. Nyt ovat vain ihan erityyppisiin toimenpiteisiin kaiken kaikkinensa nämä toimet.

Arvoisa puhemies! Yhä suurempi joukko Euroopan ja myöskin maailman johtavia ekonomisteja on sitä mieltä, että kriisimaiden yhteisvastuullisen tuen jatkuminen vain vaikeuttaa tämän kriisin ratkaisemista. Tähän on helppo yhtyä. Olen jo perjantaina käyttänyt ilmaisua, että letkut on pantava poikki. Se on se tapa, millä tässä pitää nyt toimia: ei niin, että me lisäämme meidän vastuillamme noita lainanantomahdollisuuksia todella paljon, monipuolistamme käyttömuotoja, ei niin, vaan niin, että tämäntyyppinen tuki, lisätuki, lopetetaan, pannaan tässä mielessä letkut poikki. Se johtaa ehkä todennäköisimmin joissakin maissa velkasaneeraukseen. Minä tulkitsin tämän edustaja Kallin ponnen sillä tavalla, että ei Suomen Keskusta tätä esittäessään suinkaan tarkoita sitä, että Suomen hallituksen pitäisi lähteä panemaan velkasaneeraukseen yksittäistä maata, vaan sitä, että kun ei anneta lisää rahaa meidän piikkiin, näillä uusilla toimintamuodoilla se automaattisesti ajaa — paljon mahdollista, en ihan uskalla vannoa, mutta saattaa ajaa — jonkun maan sellaiselle uralle, jonka päässä on velkasaneeraus. Mitä aikaisemmin se tehdään, sitä hallitumpi se velkasaneeraus on ilman muuta. Tietyllä tavalla velkasaneeraus on meneillään jo tällä hetkellä, mutta se iso velkasaneeraus, joka tässä tarvitaan, ei todellakaan vielä ole menossa.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkinensakin, jotta pysyn suurin piirtein aikataulussa, viestini kuuluu pelkistetysti sillä tavalla, että nyt on todellakin vastuunkannon aika tämän kriisin, joka on iso kriisi, joka koskettaa meitä, euroaluetta ja koko maailmaa, ratkaisemiseksi. Ilman muuta tarvitaan vastuullisia ratkaisuja. Tässä yhdyn niihin ekonomisteihin, joihin äsken viittasin. He käyttävät ilmaisua, että "ei" Euroopan kriisimaiden velkataakan euroalueistamiselle mutta "kyllä" tämän velkataakan kansallistamiselle. Viesti siinä on yksinkertaisesti se, että jokaisen maan pitää ottaa vahvempi vastuu omien pankkiensa ja rahoitusinstituutioittensa pääomittamisesta ja huolehtia siitä, että nämä pystyvät hoitamaan ne vastuut, mitä niillä on niitten velkojamaiden kanssa, ja näiden kesken tapahtuu se velkasaneeraus, niin kuin normaalissa menettelyssä tapahtuu.

Kun tämä tapahtuu tämän mallin mukaan, on ilman muuta selvä, että eivät ongelmat siihen lopu. Maa, joka joutuu käymään velkasaneerauksen läpi, on ongelmissa vielä sen jälkeenkin, ja tällaisen maan saattaminen siitä velkasaneerauksen jälkeisestä tilanteesta uudelleen velkamarkkinoille tarvitsee meidän yhteisiä toimenpiteitä, ilman muuta tarvitsee niitä yhteisiä toimenpiteitä. Mutta se vastaus ei silloinkaan voi olla tämäntyyppinen, ERVV-muskeleitten kasvattaminen ja monipuolistaminen, vaan siihen tarvitaan muunlaisia ratkaisuja. En pidä ollenkaan mahdottomana sitä ajatusta, mikä nyt on virinnyt eurooppalaisessa keskustelussa, jossa ajatus on se, että sen sijaan, että ERVV:tä kasvatettaisiin, siitä tehtäisiin, sen aihiosta, ennen pitkää jonkunlainen pankki, jota jäsenmaat pääomittavat ja joka...

Palaan tähän teemaan hetken päästä uudestaan. Ylitin nyt valtiopäiväjärjestyksen minulle antamilla valtuuksilla yli minuutilla tätä puheaikaa. Olen kovasti pahoillani siitä.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Silloin kun lähdettiin liikkeelle tätä kriisiä hoitamaan, oli jo nähtävissä, mihinkä vakausmekanismien käyttö johtaa: se johtaa niitten paisuttamiseen, se johtaa näihin muodonmuutoksiin. Näin juuri on käynyt, ja tämä sama peli näyttää jatkuvan. Silloin oli mahdollisuus ajatella pankkien pääomittamista tietysti näitten maiden toimesta, joilla on suuret vastuut näissä kriisimaissa, mutta se ei käynyt, koska tämä vastuu olisi kohdentunut rankasti näihin maihin, kuten Saksaan ja Ranskaan. Se ei käynyt EU:n liittovaltiota ajaville, koska kriisi tarjosi mahdollisuuden nimenomaan tässä yhteydessä syventää tätä integraatiota kohti liittovaltiota. Mutta ihmetytti kyllä silloin jo, miten se silloisellekin hallitukselle vain kävi eli miksi Suomi ei laittanut silloin kampoihin, koska kyllä se täytyy kaikkien tässä salissa olevien tunnustaa, että huomattavasti vaikeampaa on nyt alkaa tätä kehitystä vastustaa, mitä on tapahtunut, mutta me olemme koko ajan tienneet tämän, ja siksi olemme alusta lähtien olleet tätä kehitystä vastaan.

Arvoisa herra puhemies! Maastrichtin sopimukseen sisällytettiin nykyisen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 125 artikla, joka kieltää unionia ja jäsenmaita ottamasta vastatakseen toisen jäsenmaan taloudellisia vastuita. Tämän no bail out -sopimuskirjauksen tehtävä oli sitoa jäsenmaiden kädet, jottei millekään maalle syntyisi kiusausta ajautua toisten elätettäväksi. Euroopan rahoitusvakausvälineeseen tehtävistä muutoksista päättäminen sillä tavalla kuin nyt aiotaan, edellyttäisi, että EU:n uusi perustamissopimus olisi astunut voimaan siltä osin kuin Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt siihen muutoksen 136 artiklaa koskien niin, että siihen on lisätty uusi, kolmas kohta. Sen mukaan euroalueen jäsenvaltiot voivat perustaa vakausmekanismin turvaamaan koko euroalueen rahoitusvakautta. Vasta tämä kirjaus loisi lainsäädäntöpohjan paitsi EVM-sopimukselle myös ERVV-sopimukselle ja pehmentäisi no bail out -klausuulin tulkintaa, jota on jo nyt yritetty kiertää nimenomaan perustamalla nämä järjestelyt unionin ulkopuolelle ja verhoamalla lainat ja tulonsiirrot takauksiksi.

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunta ei ole antanut lausuntoa voimassa olevasta ERVV-sopimuksesta lainkaan, kun sopimuksen hyväksymisestä aikanaan vuonna 2010 päätettiin, joten tässä yhteydessä on voitava kyseenalaistaa myös koko aiempi päätöksentekoprosessi. Käytännössä on kyseenalaistettava koko olemassa oleva ERVV-sopimus, samoin kuin siihen tehtävät no bail out -sopimuskirjausta rikkovat muutokset. On myös ongelmallista, että ERVV-sopimuksesta päätettäisiin eduskunnassa ennen kuin Euroopan vakausmekanismista tehty sopimus olisi hyväksytty kaikissa jäsenmaissa, koska ERVV eli tämä väliaikainen vakausväline on tarkoitettu nimenomaan väliaikaiseksi järjestelyksi, jonka EVM korvaisi vuoden 2013 aikana. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa täyttä varmuutta välineen väliaikaisuudesta, koska EVM-valtiosopimuksen voimaanastumisesta ei ole varmuutta.

Epävarmuutta tuntuu olevan myös EVM-sopimuksen tulevassa sisällössä ja aikataulussa, samoin kuin ERVV:n lopullisessa kokoluokassa. Niin ikään epäselvyyttä on myös korkotason ja Suomen ERVV-takausosuuden yhteydellä. Edelleenkään valtiovarainministeriöstä ei ole tehty selväksi, voiko Suomen maksuosuus ERVV:lle nousta tällä sopimusmuutoksella ja sen mahdollistamilla toimenpiteillä yli nyt esillä olevan 14 miljardin euron, mikä jo itsessään on valtava vuori rahaa. Eli jos tämä viestittely on tekstiviestien tasolla, niin huolestuttaa kyllä ihan tämän paljon kehutun parlamentarismin kannaltakin tämä päätöksentekojärjestys.

Arvoisa herra puhemies! Viime päivinä esiin nousseet arviot, joiden mukaan ERVV:n kokoa voidaan kasvattaa jopa 2 000 miljardiin euroon, kertovat siitä, että nämä takuut, joita hallitus haluaa nyt ERVV:lle antaa lisää, eivät tule riittämään, vaan riskit realisoituvat ja rahamme katoavat taivaan tuuliin. Sanalla sanoen meno on aivan järjetöntä. Vetoankin niihin edustajiin, jotka puoluekurin piiskaamina ovat olleet aikeissa huomenna äänestää ERVV-sopimusmuutoksen puolesta, että muuttaisitte kantaanne. Uskallan luvata, että ainakaan perussuomalaiset eivät ala täällä syyttelemään teitä siitä niin paljon parjatusta takinkäännöstä, jos se on pelkonanne.

Hallituksen esitykseen kuuluu, että eduskunta osallistuisi välillisesti ERVV:n, vakausvälineen, päätöksentekoon saamalla hallituksen tiedonannon aina, kun ERVV-rahoitusvälinettä käytettäisiin. Tällainen päätöksenteko edustaa näennäisdemokratiaa, sillä jos Suomi syystä tai toisesta riitauttaisi maksuerän maksamisen ERVV:lle tai välineen muun käytön, niin asian käsittely voisi päätyä EU:n tuomioistuimeen, joka etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen artiklaan 136 tehtävän muutoksen jälkeen saattaisi suurella todennäköisyydellä tulkita asiaa niin, että Suomi rikkoisi niin sanottua vilpittömän yhteistyön velvoitetta, jota EU:n tuomioistuin on usein käyttänyt EU:n toimivaltaa ja tavoitteita vahvistavana argumenttina. Näin ollen ERVV:n päätöksenteossa yksimielisyysvaatimuskin on näennäistä. ERVV on poikkeuksellinen järjestely, jonka tulkinta ja tunnistaminen vaikuttavat perustuslainkin kannalta olleen tähän asti ja olevan yhä hyvin pitkälle poliittista tulkintaa.

Arvoisa herra puhemies! Esiin nousseet käsitykset siitä, että kenties nämä nyt tehtävätkään sopimusmuutokset eivät suinkaan jää viimeisiksi, antavat kaikille meille — myös teille, jotka olette olleet hyväuskoisia — nyt luvan vähintäänkin ottaa tuumaustauko asian kanssa. Nyt se tauko tarkoittaa sitä, että haemme hyvässä hengessä laajan yhteisymmärryksen ja kylmän viileästi äänestämme hallituksen esityksen nurin ja annamme hallitukselle keltaisen kortin, mutta reilun pelin hengessä punainen kortti pysyy vielä taskussa. Jos ERVV-sopimusmuutos hyväksytään, ei vaihtoehdoksi jää muuta kuin suoraan punaisen kortin antaminen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt tosiaan tarkoitus on päättää Euroopan väliaikaisen vakausvälineen kokonaistakausmäärästä ja myöskin siihen liittyvistä kolmesta uudesta joustavuuselementistä. Tietysti tässä yhteydessä voidaan ja on tarkoituksenmukaistakin keskustella koko rahoituskriisin ratkaisemisesta, mutta pitää muistaa se, mistä tässä asiassa varsinaisesti on kysymys.

Pitää myöskin muistaa se, mitä tähän kokonaismäärään tulee — Suomen vastuuhan nousee 14 miljardiin euroon — että sitä käsiteltiin jo edellisen hallituksen aikana myönteisessä hengessä ja siltä osin voi sanoa, että sillä on suhteellisen laaja konsensus. Sen sijaan, mitä näihin joustavuuselementteihin tulee, niistähän käydään keskustelua, mutta haluan korostaa sitä, että jos meille syntyy jonkinlainen kriisi Euroopassa, näitä joustavuuselementtejä taatusti tullaan tarvitsemaan. Eli jos halutaan, että hallitusti hoidetaan asiat, vaikka kriisitilanteessakin, niin silloin nämä elementit ovat välttämättömiä.

Se, mikä on aina olennaista tämmöisessä tilanteessa, on se, että tehdään riskianalyysi, voidaanko tämmöisiin vastuihin mennä. Jos me ajattelemme, että kokonaisvastuu on 14 miljardia euroa — ja se tietysti edellyttää sitten sitä, kun annetaan näitä ylitakauksia, että todellakin menee kovin huonosti — ja jos vaikka sitten tuo leikkaus olisi näissä veloissa 50 prosenttia, niin se tarkoittaa sitä, että 7 miljardia euroa jäisi Suomen maksettavaksi. Jos sitä verrataan joihinkin muihin tunnuslukuihin, se on alle 10 prosenttia meidän valtionvelastamme, se on yhtä paljon kuin meidän velkamäärämme kasvaa vuodessa tällä hetkellä ja se on seitsemän vuoden kehitysyhteistyömenot valtion budjetissa. Summa on erittäin merkittävä, mutta Suomen talous kykenee sen varsin hyvin kantamaan, eli tältä osin voidaan sanoa, että ne sitoumukset, joihin mennään, ovat niissä rajoissa, että ne voidaan hyvinkin kantaa.

Sitten tietysti täytyy kysyä, miksi pitää olla tämmöisissä ratkaisuissa mukana. Kuten edustaja Zyskowicz täällä jo totesi, puolitoista vuotta sitten, kun Kreikka oli kaatumassa, tarvittiin toimenpiteitä, jotta asiat voidaan hallitusti hoitaa, ja sitä osoitti varsin hyvin se, että varsin pian Kreikan jälkeen, puoli vuotta, keskusteltiin Irlannin tilanteesta, puoli vuotta sen jälkeen Portugalin tilanteesta ja ne, jotka jo silloin voitiin ennustaa ongelmatapauksiksi, jouduttiin myöskin pelastamaan ja sillä tavalla ketjureaktio estettiin. Pitää muistaa, että viime keväänä keskusteltiin hyvin voimakkaasti siitä, että Espanjaan kohdistuu erittäin suuria ongelmia, myöskin Italiaan ja eräisiin muihin maihin, ja tältä osin täytyy sanoa, että se, että aikaa on kyetty ostamaan, tilannetta vakauttamaan, on myöskin helpottanut Espanjan ja jossain määrin myöskin Italian tilannetta ja ne eivät ole tässä tilanteessa vielä millään tavalla kaatuneet meidän päällemme. Eli strategia, vaikka se onkin natisten toiminut, on kuitenkin toiminut tähän asti varsin hyvin.

Mitä tulee päätöksentekoon huomenna istunnon alussa, niin täytyy todeta, että jos Suomen eduskunta ei hyväksyisi tätä hallituksen esitystä, siitä tulisi selvästi signaali, että Euroopassa poliitikot eivät kykene tekemään päätöksiä, jotka liittyvät rahoituskriisin ratkaisemiseen, ja se signaali, joka siitä lähtee maailmalle, voisi helposti jo sellaisenaan laukaista kriisin Euroopassa, mikä merkitsisi sitä, että sitä kriisiä ei enää hallitusti hallittaisi. Voi sanoa, että se, että Suomi ottaisi mustanpekan käteensä siinä suhteessa, ei olisi varmaankaan tarkoituksenmukaista. Mutta ratkaisu ei ole missään muuallakaan helppo. Torstaina Saksan liittopäivien alahuone äänestää asiasta, ja siellä käydään kovaa keskustelua. On selvää, että koska sosiaalidemokraatit tukevat siellä hallitusta, niin se tulee hyväksytyksi Saksan liittopäivillä, mutta ei ole ollenkaan varmaa, ovatko kaikkien niitten puolueitten kaikki edustajat, jotka ovat puolueina ilmoittaneet kannattavansa tätä väliaikaisen vakausvälineen laajentamista, sitten kuitenkaan äänestyksessä mukana.

Mutta se, mikä on olennaista, on sitten jatko. Oikeastaan tässä yhteydessä pitäisi täällä keskustelussa antaa ohjeita siihen, mitenkä hallituksen pitäisi toimia tulevaisuudessa. Haluaisin viitata kyllä valtiovarainvaliokunnan mietintöön, jossa sanotaan, että aina, ennen kuin lähdetään arvioimaan sitä, ollaanko mukana — nimittäin pitää sanoa, että sitten kun neuvotteluissa ollaan aika pitkällä, silloin pakittaminen on erittäin vaikeata — eli silloin kun ehdotetaan, että nyt pitäisi tehdä jotakin, silloin valtiovarainvaliokunnan kannan mukaisesti mielestäni ihan oikein on todettava, että näitten toimenpiteitten pitää olla välttämättömiä euroalueen vakauden turvaamiseksi, että on varmuus siitä, että siellä, missä se ongelma on, todella ryhdytään toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi, niin että ongelmat saadaan hallintaan, ja sitten, että Suomen intressi on se, että tehdään jotakin, kun Suomen omat taloudelliset edut ovat uhattuina, ja sen takia ryhdytään näihin toimenpiteisiin, ja sitten myöskin sijoittajavastuu ja vakuudet ovat myöskin tärkeitä, jotka pitää pyrkiä ratkaisemaan aina näissä yhteyksissä.

No, nyt on sitten käyty keskustelua siitä, pitäisikö tätä summaa, 440:tä miljardia, kasvattaa. Täytyy sanoa, että jos sitä summaa kasvatetaan merkittävästi, niin kyllähän silloin Suomen riskianalyysi myöskin muuttuu. Silloin meillekin alkaa syntyä jo ongelmia siinä suhteessa, onko meillä kantokykyä. Minun mielestäni lähtökohtana pitäisi kyllä olla se, että aina pidettäisiin huolta siitä, että Suomen valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen ei missään olosuhteissa nouse yli 60 prosentin. Minun mielestäni se on yksi semmoinen rajoittava tekijä, kun katsomme niitä vastuita, mitä me kenties voisimme ajatella ottavamme tulevaisuudessa.

Sitten täytyy sanoa, että kun tässä väliaikaisessa vakausvälineessä on huonommassa taloudellisessa asemassa olevia maita kuin Suomi, niin joskus miettii sitä, että jos niitä vastuita olennaisesti lisätään Espanjan, Italian, Belgian osalta, niin täytyy sanoa, että se saattaa johtaa nämä maat vielä sitten vaikeuksiin, mikä saattaa johtaa semmoiseen dominoon, jonka lopputulos on varsin onneton. Eli siinä suhteessa alkavat tulla nämä taloudelliset rajoitteet tosiasiallisesti vastaan.

Sitten tietysti näitä ehdotuksia ja paineitahan tulee jatkuvasti. On selvää, että sijoittavat sanovat, että valtioitten pitää tehdä tukipäätöksiä, ja myöskin velkaantuneet maat sanovat, että pitää olla mukana ja pitää olla solidaarinen. Tässä suhteessa meidän pitää muistaa, että sijoittajat ja velkaantuneet maat ovat Suomen vastapuolia ja meidän pitää kaikissa näissä neuvotteluissa pitää huolta siitä, että me valvomme omia etujamme mahdollisimman tehokkaasti ja pidämme huolta siitä, että se, mihin me ryhdymme, on meidän omien etujemme mukaista pitkällä tähtäimellä.

Jossain määrin ongelma on se, että vuoden 2008 finanssikriisissä kuviteltiin, että kun rahaa laitetaan riittävän paljon, niin sillä kyetään kaikki ongelmat ratkaisemaan. Minun täytyy sanoa, että poliitikot ovat tehneet vakavia virheitä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ensimmäinen virhe oli se, että Yhdysvaltain keskuspankki piti korkoa aivan liian pitkään alhaalla. Sen jälkeen finanssikriisi pyrittiin ratkaisemaan rahaa käyttämällä, elvyttämällä, ja on aiheutettu jälleen uudelleen kriisi. Tässä suhteessa, jos nyt pyritään siihen, että vain rahalla ratkaistaan kaikki ongelmat, on pelättävissä se, että rakennetaan valtava kupla, joka taatusti puhkeaa ja jonka seuraamukset ovat huomattavasti pahemmat kuin mitä ne olisivat, jos sellaista kuplaa ei rakenneta. Eli tosiasia on se, että rahaa lisäämällä ongelmaa ei välttämättä voida ratkaista, vaan pitää puuttua rakenteisiin. Tässä suhteessa Kreikka tulee olemaan nyt erittäin merkittävä tapaus.

Troikka on todellakin arvioimassa Kreikkaa ja sitä, kykeneekö Kreikka pitämään huolta niistä velvoitteistaan ja palaamaan sellaiselle kasvu- ja kehitysuralle, jossa se kykenee maksamaan velkansa takaisin. On täysin selvää, että Suomen kannalta kaikkein optimaalisin tilanne on se, että Kreikassa tehdään sellaisia radikaaleja muutoksia taloudessa ja yhteiskunnan rakenteessa, että Kreikka palaa tilanteeseen, jossa se on edelleen maksukykyinen. No, tietystikään, jos valtionvelka on 150 prosenttia bruttokansantuotteesta, ei tule olemaan kovin helppoa päästä tällaiselle uralle. Mutta olennaista on se, että Kreikan pitää tietää ja mielestäni on tällä hetkellä varsin selvää se, että kolmatta apupakettia Kreikalle ei enää tule. Eli nyt kun toinen paketti toteutetaan, niin sen ehtoja Kreikan pitää noudattaa, ja jos ei, niin sen jälkeen meille jää vain yksi mahdollisuus, joka on velkasaneeraus.

Tässä yhteydessä sanoisin kuitenkin, että silloin kun puhutaan sitten siitä, mitä luokkaa se velkasaneeraus on — on väläytelty lukua 50 prosenttia — pitää muistaa se, että jos se prosentti on erittäin suuri, se johtaa siihen, että sitä helpommin rahoitusmarkkinat päätyvät vaikeuksiin Euroopassa. Mitä pienempi se luku on, sitä parempi se on meidän velkojamaiden kannalta. Siinä suhteessa pitäisi pitää huolta siitä, että sen velkojen leikkaamisen pitäisi olla mahdollisimman pieni, kuitenkin pitäen huolta siitä, että Kreikka kykenee kasvu-uralle. (Mauri Pekkarinen: Kannattaako hän velkasaneerausta vai eikö hän kannata?) Kuten sanottu, tässä yhteydessä on syytä antaa hallitukselle hyviä neuvoja sitä tilannetta varten, jos me päädymme siihen tilanteeseen, että tilanne ei vakaudu.

Sitten sanon myöskin sen, mitä eurobondeihin tulee, että on mielestäni aika arveluttavaa se, että meillä olisi järjestelmä, jossa on hyvien maitten ja huonojen maitten velkakirjoja. Jos muistaa, mistä vuoden 2008 finanssikriisi alkoi, se alkoi siitä, että tehtiin tämmöisiä valtavia lainapaketteja, joissa oli hyviä velkoja ja huonoja velkoja. Sitten kuviteltiin, että ne ovat hyviä velkakirjoja, kun siellä on niitä hyviä velallisia, ja sitten kun havaittiin, että siellä oli huonoja velallisia ja ne eivät olleetkaan maksukykyisiä, se laukaisi tämän rahoituskriisin. Voi sanoa, että ei olisi kauhean hyvä, jos hyvien ja huonojen valtioitten velkakirjoja sotketaan keskenään ja sitten se luottamus jossakin vaiheessa häviää ja syntyy samantyyppinen finanssikriisi kuin meillä oli vuonna 2008. Eli siinä suhteessa mielestäni eurobondeja ei missään tapauksessa pidä ottaa käyttöön ja Suomen pitää kaikin keinoin ne pyrkiä torjumaan. (Mauri Pekkarinen: Riittääkö se?)

Arvoisa puhemies! On tärkeätä se, että kaikki, mitä tehdään finanssikriisin ratkaisemiseksi, on tarkkaan ennalta suunniteltua ja riittävän määrätietoista. Siinä suhteessa uskon, että kun meillä on tarpeeksi aikaa, hallitus kykenee pitämään huolta siitä, että kriisi kyetään ratkaisemaan ja tavalla, jolla kuitenkin kyetään Suomen omat taloudelliset edut ja nimenomaan työllisyys Suomessa turvaamaan.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän vastauspuheenvuorosta.

Olen yllättynyt, kuinka edustaja Sasi on vahvasti sillä samalla kannalla kuin tämä keskustan vastalause itse asiassa tässä on. Pohjimmiltaan tekin näette ja ajattelette näin näköjään, että vaikka tämä lisätukikin otettaisiin käyttöön, niin osa näistä heikommista maista kuitenkin joutuu velkasaneerauksen tielle. Jos tämän tunnistaa ja tunnustaa, niin miksi pitää nämä monta sataa miljardia lisää laittaa? Eikö ole parempi toimia Euroopassa niin kuin Amerikka toimi? Vuonna 2008, kun lama Amerikassa Lehman Brothersista lähti, Amerikan Geithner ja kumppanit — tai silloinen valtiovarainministeri — panivat yhteensä 700 miljardia euroa omien pankkiensa suoraan pääomittamiseen.

Periaatteessa sama ratkaisu pitäisi tehdä euroalueellakin. Kun eivät yksityiset pääomittajat enää ole valmiita pääomittamaan omistamiansa pankkeja, on vuoro valtioiden astua kuvaan ja lähteä pääomittamaan omia pankkejaan. Niinhän mekin teimme 1990-luvulla. Valtion vakuusrahasto oli meidän välineemme, millä tämä homma hoidettiin.

Hyvä puheenvuoro, mutta on vaikea oikein ymmärtää, (Puhemies: No niin!) miten se tukee hallituksen linjaa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viitaten edustaja Pekkarisen aikaisempaan puheenvuoroon totean vaan, että hän sanoi, että lainoitettiin valtioita aikaisemmin. Kyllä Irlannin osalta lainoitettiin hyvin vahvasti myös heidän pankkejaan, se oli selvää pankkitukea. Tässä on tyritty maailmalla, me olemme syyhyttä saunassa.

Edustaja Pekkarinen puhuu aivan loistavasti. Meistä opposition edustajista ei kukaan viime vaalikaudella, vuonna 2010, pystynyt niin loistavaan retoriikkaan kuin hän täällä nyt. Olette vaan toista vuotta myöhässä. Mistä se järki nyt on löytynyt?

Kun edustaja Kalli totesi, että silloin pelastettiin omaa nahkaa, kyllä siitä on edelleen kysymys: Suomi pelastaa edelleen omaa nahkaansa sen vuoksi, että maailmalla on tyritty. Sitten edustaja Kalli viittasi myös hallittuun velkasaneeraukseen. Toitte esiin lähinnä menneitä asioita, siis takaisinmaksuajan pidennystä ja koronlaskua. Miten te suhtaudutte velkojen anteeksiantamiseen?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset esittävät ja keskustapuolue tukee hallittua velkajärjestelyä. Näin sanoissa, mutta käytännössä — kun te esitätte, että nyt saman tien letkut poikki ja tästä viesti muun muassa Saksan Bundestagille ja muualle, että Suomessa on näin päätetty — on ihan selvää, että siitä ei seuraa se puhumanne hallittu velkajärjestely vaan siitä seuraisi hallitsematon tilanne. Tämän hallitsemattoman tilanteen me haluamme estää, koska uskomme, että siitä seuraisi tartuntavaikutus lähinnä finanssijärjestelmän kautta: kriisin leviäminen koko Eurooppaan ja ennen kaikkea Suomeen.

Suomen kannaltahan me tätä asiaa tarkastelemme kaikki, edustaja Pekkarinen. Saattaa olla, että tämä velkajärjestely on ainoa ulospääsytie tästä tilanteesta. Se on hyvinkin mahdollista Kreikan kohdalla. Mutta sen tulisi olla hallittu, ja tätä aikaa pitäisi käyttää juuri siihen, että pankkeja vahvistetaan, valtioiden mahdollisuuksia selvitä vahvistetaan, ja sen jälkeen, kun tilanne hallittaisiin, olisi tämän velkajärjestelyn aika.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on usein tullut esille se, niin kuin Ben Zyskowicz juuri mainitsi, että tässä pelataan aikaa ja pankkeja vahvistetaan. Mutta eikö tässä juuri nyt käy niin kuin on käymässä, että niitä vahvistetaan veronmaksajien rahalla? (Ben Zyskowicz: Ei nyt!) Eikö se olisi oikea tie, että valtiot vahvistavat omia pankkejaan ja pääomittavat niitä, kuten Suomi teki 1990-luvun aikana, hoiti erinomaisesti oman laman aikansa? Me kuitenkin nyt toimimme aivan päinvastoin, kun me olemme pelastamassa joitain kreikkalaisia ja muita.

Minä ihmettelen, miten me Suomessa oikein luulemme, että me pystymme pelastamaan Euroopan talouskaaokselta. Me olemme niin pieni maa, että meidän tulisi ajaa ensisijaisesti omia etuja, ja epäilen syvästi, että tällaisen paketin hyväksyminen näillä ehdoilla ei ole Suomen etujen ajamista. Siinä mielessä yhdyn Pekkarisen kritiikkiin, minkä hän kohdisti kokoomukselle.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suora vastaus edustaja Niikolle. Ensinnäkin tässä ajetaan Suomen etuja. Ainakaan ei minulla eikä kokoomuksella eikä hallituksella ole mitään syytä olla ajattelemassa asiaa kreikkalaisten kannalta tai edes italialaisten kannalta. Me ajattelemme asiaa suomalaisten kannalta: miten vältetään koko Euroopan alueella sellainen talouskriisi, joka iskisi erittäin vahvasti myös Suomeen, joka pudottaisi Suomen bkt-kehitystä, sitä kautta vaikuttaisi koko talouteen ja työllisyyteen kielteisesti, valtion ja kuntien verotuloihin kielteisesti, palvelujen järjestämiseen kielteisesti jne.

Mitä tulee konkreettiseen kysymykseenne pankkien vahvistamisesta, olen sillä kannalla, että juuri näiden pankkien omien maiden tulee näiden pankkien tilannetta vahvistaa, totta kai ensisijaisesti pankkien omistajien, mutta heillä ei ole suurta halua investoida näihin omiin pankkeihinsa. Ranskan, Saksan, Englannin, muiden pitää omia pankkejaan vahvistaa. Se on oikea tie.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin kun suoritetaan hallittu velkasaneeraus, siinähän otetaan huomioon kaikki ne elementit sekä velallisen että velanantajan kannalta, joilla esimerkiksi Kreikka pystyttäisiin nostamaan sille tasolle, että se voisi omaa talouttaan hoitaa. Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että kulttuuriltaan niin erilainen maa — niin erilaiset toimintatavat — joille kerran on annettu jo mahdollisuus, jota se ei hoitanut niin kuin yhdessä oli sovittu, välttämättä tekisi sen, ellei sitä pakoteta siihen, ja sen tähden minusta tämä hallituksen esitys ei ole se oikea tie, vaan nyt tarvitaan velkasaneeraus, jossa kaikkien keinojen pitää olla mahdollisia.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sillä aikaa, kun me täällä syytämme toisiamme ja käytämme iskulauseita "Piikki kiinni" ja "Tuhlaamme veronmaksajien varoja", ympäristössä tapahtuu. Tänään tuli uutisista, että velkakriisin vaikutukset uhkaavat jo koko euroalueen finanssijärjestelmää, ja tämä oli Suomen Finanssivalvonnan tekemä raportti. Siinä kerrotaan muun muassa siitä, että suomalaisten työeläkeyhtiöiden sijoitukset ja riskit ovat joutuneet valvovan viranomaisen tiukkaan tarkkailuun, kun velkakriisi on pistänyt markkinat myllerrykseen, ja erityisesti työeläke- ja henkivakuutuslaitosten markkinariskit ja pankkien — huom. suomalaisten pankkien — likviditeettiriskit ovat kasvaneet. Kriisin jatkuminen vaikuttaa siis reaalitalouteen, ja se tarkoittaa pitkällä aikajänteellä sitä, että meidän veropohja murenee. Siis silloinkin menee veronmaksajien piikkiin. Tämä on hyvä muistaa, koska näillä ilmiöillä, mitä tapahtuu finanssimarkkinoilla, on suora vaikutus yrittäjien toimintaan ja se tietää, niin kuin sanoin, jatkossa sitä, että Suomen veropohja murenee.

Tässä kun kuuntelee tätä keskustelua, niin täytyy sanoa, että vieläkään en ole kuullut sellaista (Puhemies: Arvoisa edustaja!) rakentavaa ratkaisua.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! ERVV:n nykyiset resurssit riittävät näiden maiden, näiden kolmen pienen maan, rahoittamiseen, siihen mukaan lukien tämä Kreikan jatkorahoitus, jos siihen mennään. Miksi ERVV:n muskeleita kasvatetaan ja monipuolistetaan uusiin toimiin? Niillä varaudutaan hoitamaan Italian, Espanjan tai näihin maihin rahaa työntäneitten pankkien ja muitten rahoitusinstituutioitten vastuita. Vain sitä varten tätä juttua nyt ollaan tekemässä.

Kysymys kuuluu äskeiseen puheenvuoroon liittyen, eikö se ihan oikein voikin olla niin, että me vastaamme, Suomi, meidän omista instituutioistamme, niiden sijoituksista, mutta että ranskalaisten pitäisi vastata omistaan ja näitten brittien, joilla on tuhat miljardia, pitäisi vastata edes kutakuinkin omistaan. Miksi sellainen jako, jossa me menemme paljon suuremmalla määrällä vastaamaan näistä puuhista ja siinä tapauksessa, että esimerkiksi Italia joutuu tulemaan ERVV:n asiakkaaksi, Italia ei ole enää vastaamassa lainkaan? Me vain olemme siellä vastuunkannossa...

...vaikka meidän rahojamme siellä ei olekaan vaalittavana.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on syytä muistuttaa, että euroakaan ei lähde tämän ERVV-päätöksen perusteella Suomesta ulos, vaan jos ERVV:tä halutaan mekanismina käyttää, silloin hallitus antaa tiedonannon eduskunnalle, eduskunta hyväksyy ja sen jälkeen vasta voidaan maksaa jotakin. Ja olennaista on se, että kriisi täytyy hoitaa hallitusti, ja tämä kriisi on hallinnassa. Kreikan osalta on tehty päätökset. Nyt neuvotellaan Kreikan kanssa, ja asia on Kreikan omissa käsissä: selviytyykö Kreikka omin avuin, vai joudutaanko muihin toimenpiteisiin. Ja olennaista on se, että nyt halutaan, että siltä varalta, jos Kreikan osalta tapahtuu jotakin, mikä aiheuttaa häiriöitä markkinoilla, voidaan mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti toimia. Ja tarkoitus on ihan selvä, että Englannissa, Ranskassa, Saksassa valtiot pääomittavat pankit itse — tai ensin omistajat: jos omistajalla eivät rahat riitä, niin sen jälkeen valtiot. Tarkoitus on se, että jos syntyy jossakin tilanne ja on aivan välttämätöntä, että jotakin pankkia pääomitetaan, niin voidaan sitten antaa tästä vakausvälineestä rahaa tämän pankin pääomittamiseksi, kuitenkin siten, että pankin osakkeita saadaan vakuudeksi eli tietyllä tavalla pidetään myöskin tästä vakuuspolitiikasta huolta. Mutta sekin on vain viimeinen keino, jos mitään muita ei ole käytettävissä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Euron kriisi on kapitalismin kriisin yksi ilmentymä. Finanssipääoman valta on velkaa, jonka avulla kansallisvaltioista ja veronmaksajista on tehty suurten pankkien torppareita. Kansalaiset ovat yli vuosiansionsa verran veloissa pankeille. Sen lisäksi he takaavat valtioiden ja kuntien massiivista velkakuormaa. Valtion ja keskuspankkien tukitoimien kautta he joutuvat vielä pitämään ahneet ja vastuuttomat liikepankit pystyssä. Poliitikot ovat syytäneet verorahoja pankkitukena ja elvytysrahana nykyisessä finanssikriisissä jo 20 000 miljardia dollaria vain siksi, että lopullinen pankkiromahdus siirtyisi hieman tuonnemmaksi.

Pankit ovat saaneet kasvattaa valtaansa uusliberalismiin vihkiytyneiden poliitikkojen ja hallitusten avustuksella. Mitä muuta kuin silkkaa uusliberalismia on tämä hallituksen esitys Euroopan rahoitusvakausvälineen puitesopimuksesta ja takausosuutemme nostamisesta 14 miljardiin? Kansalaisille luvataan tehostettua talouskuria ja julkisen talouden sopeutusta ja leikkauksia. On valitettavaa ja häpeällistä, että vasemmisto on tässä uusoikeistolaisessa menossa mukana.

Pankkien valta on velkaa. Velkavetoisuuden seuraukset ovat lankeamassa maksuun, seuraukset siitä, että löysällä ja halvalla rahalla sekä pääomamarkkinoiden inflaatiolla aikaansaatu kasvu on syöty ennakolta.

Islannissa konkurssiin menneiden pankkien taseet olivat yli 12-kertaiset maan bruttokansantuotteeseen nähden, Irlannissakin lähes 7-kertaiset. Kupla on jo olemassa, edustaja Sasi, se ei ole suinkaan vain muodostumassa. Se on pullea ja puhkeamistaan vailla. Uusliberalistinen politiikka ei ole suinkaan hillinnyt vaan ruokkinut tätä reaalitaloudesta irtaantuvaa kuplatalouden paisumista. Sitä politiikkaa saamme kiittää siitä, että maailmantaloudessa vaihtoehdot ovat vähissä.

Velkavetoinen tie on kuljettu loppuun. Ei todellakaan ole suomalaisten veronmaksajien velvollisuus maksaa velkamaiden ja siinä yhteydessä Ranskan ja Saksan pankkien pääomittamista. Kreikan konkurssi on toteamista vailla. Velkojen osittainen anteeksianto on ainoa toimiva vaihtoehto. Pankit ja sijoittajat, Ranska ja Saksa vastatkoot.

Puhemies! Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki paalutti puolueemme linjaa euroalueen kriisissä ryhmäpuheenvuorossaan 9.3., kun eduskunta keskusteli pääministerin ilmoituksesta Euroopan talouden vakauttamisesta. Hän totesi:

"Me vasemmistossa emme ole hyväksyneet Kreikka-lainaa emmekä Irlanti-takausta. Emme myöskään hyväksyneet väliaikaista tukimekanismia, jossa takaajien vastuu kohoaa 440 miljardiin euroon. Suomen osuus tästä on 8 miljardia euroa. Nyt suomalaisten verovaroja ollaan kuppaamassa vielä miljardeja euroja lisää.

Vasemmisto ei hyväksy uutta pysyvää tukijärjestelmää eli niin sanottua Euroopan vakautusmekanismia. Se sitoisi suomalaiset vielä suurempiin uhrauksiin."

"Euroopan vakautusmekanismissa ei ole kysymys vain sadoista miljardeista euroista. Kyse on Euroopan unionin luonteen peruuttamattomasta muuttamisesta. Nyt ollaan Saksan ja Ranskan johdolla ottamassa konkreettisia harppauksia kohti liittovaltiota. Neuvottelupöydissä halutaan puuttua jäsenmaiden budjetteihin, eläkejärjestelmiin ja työmarkkinasuhteisiin."

Vasemmisto ei tätä hyväksy, totesi puolueemme puheenjohtaja Arhinmäki viime keväänä. Puheenjohtajan keväinen puhe oli selvä ja kirkas kuin keväinen päivä. Tällä linjalla kannatan edustaja Mustajärven tekemää hylkäysesitystä ja siihen liittyvää lausumaa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajakollegat! Perussuomalaiset ymmärtävät, että talouskriisiä ei ole aiheuttanut vapaa markkinatalous. Markkinataloutta on pyritty säätelemään kaikin keinoin valtio- ja keskuspankkijohtoisesti, ja lisää säätelyä on tullut ja onkin tulossa.

Itse uskon vapaaseen markkinatalouteen, jos säännöistä pidetään kiinni. Me olemme tänään ja useina muinakin päivinä kuulleet, että näistä säännöistä nyt ei ole pidetty kiinni, ja tämän vuoksi me sorvaamme uudenlaisia sisältöjä ERVV:hen, ja sen johdosta epäilen, että markkinatalouden usko horjuu.

Talouskriisin syy on hyvin yksinkertainen. Se on varojen yli eläminen ja ahneus, jota useat pankkiirit ja talouskeinottelijat ovat edustaneet. Vastuullinen markkinatalous on sitä, että sijoittajat kantavat riskin eivätkä vain korjaa voittoja ja siirrä tappioita veronmaksajille, kuten nyt on käymässä.

Arvoisa puhemies! Euroalue ja IMF ovat suunnittelemassa ERVV:n kriisirahaston laajentamista 2 000 miljardiin euroon. Kriisirahaston laajentamisen ja EKP:n lainojen tukiostojen tulisi pelastaa Eurooppa tulevalta talouskaaokselta. Näin uskotaan. Hallitus toimii omalla tavallaan johdonmukaisesti siinä, että se haluaa tukea komissiota käyttämään järeitä keinoja velkakriisin tainnuttamiseksi. Pinnan alla onkin arveltu, että markkinatalouden luottamuksen palauttamiseksi ainoa keino lopulta on rahaliitto Emun muuttaminen liittovaltioksi ja rahoitusongelmia torjuvan vakausrahaston kasvattaminen 2 000 miljardiin euroon.

Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä sitä, että Suomi osaltaan vauhdittaa liittovaltiokehitystä. Liittovaltio on väistämätön lopputulos, jos hallitus jatkaa valitsemallaan linjalla ja hyväksyy vakausmekanismit sellaisenaan, mekanismit, jotka sosialisoivat euromaiden velan veronmaksajan vahingoksi ja vievät Suomelta itsemääräämisoikeudet ja välineet valvoa omaa etua.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen on maininnut, että Suomessa poliittisesta keskusteluilmapiiristä on kadonnut jousto ja neuvotteluvara. Me kaikki arvostamme pääministeri Kataisen ja ministereiden ahkeruutta, mutta jos jokin keino ei toimi, niin on vaikea ymmärtää, miksi ja mistä silloin pitäisi neuvotella.

Kivutonta ratkaisua ei talouskriisin taltuttamiseksi ole, sen me ymmärrämme. Mielestäni Suomen olisi pitänyt vaatia muun muassa ponnekkaammin valtioita pääomittamaan pankkejaan ja kantamaan vastuunsa, kuten Suomi teki 1990-luvun laman aikana. Avoimuuden vaatimusta ja sovituista pelisäännöistä kiinni pitämistä olisi voitu myös pitää esillä. Tämän vuoksi kannatankin Kaj Turusen esittämää hylkäysesitystä.

Lars Erik Gästgivars /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Vi står i Finland och i Europa inför ett enormt problem. Det brinner och vi försöker släcka bränderna. Brandhärdarna har vi tidigare sett lite här och var i Europa, så även i Finland, men ingen har tidigare velat släcka dessa brandhärdar. Man har i stället blundat för verkligheten.

Mutta löytyy voimaa, joka on kaikkea muuta vahvempaa ja jolla on kaikki välineet palauttaa taloudellinen tila todellisuuteen myös silloin, kun me poliitikot ummistamme silmämme tai epäonnistumme. Tämän alkuvoiman nimi on markkinavoimat. Nämä voimat eivät tunne politiikkaa ja ovat täysin tunteettomat. Monet ovat yrittäneet hillitä näitä voimia, mutta kaikki ovat epäonnistuneet, näin myös Euroopassa tänään.

Markkinavoimat osoittavat usein sitä todellisuutta, mitä me poliitikot emme halua nähdä. Siksi on selvää, että me kaikki EU-maissa autamme toisiamme, jotta Eurooppa pääsisi taas jaloilleen, myös me täällä eduskunnassa. Mutta meidän pitää muistaa, etteivät markkinavoimat tyydy pelkästään tulen sammuttamiseen. Euroopan ja sen valtioiden on katsottava pintaa syvemmälle ja analysoitava, miksi nämä palot syttyvät.

Yksi syy palojen syttymiseen on, että Euroopassa meitä on useampia kakkua syömässä kuin sitä leipomassa. Siksi me Euroopassa lainaamme hyvinvointiimme samalla kun me olemme unohtaneet, että myös Eurooppa tänään kuuluu maailmanlaajuiseen talouteen. Kaikkien töiden ulkoistaminen matalapalkkamaihin ei onnistu, samalla kun me annamme suuren osan omasta työvoimastamme kulkea työttömänä Euroopassa. Markkinavoimat ovat nähneet eurooppalaisen pulman, ja ne pitävät meitä silmällä, kunnes korjaamme nämä epäkohdat. Tämä voi tapahtua ainoastaan kovalla työllä ja vähemmällä byrokratialla.

Tämän päivän esitys kuuluu ikävimpiin, mitä eteen voi tulla. Ei ole mitään väliä, miten äänestää, Eurooppa vajoaa kuitenkin kriisiin. Oma analyysini tämän päivän tilanteesta on, että me nyt yhdessä EU:n kanssa olemme rakentamassa valtavaa takuurahastoa, jolla voidaan rekapitalisoida ja taata eurooppalaiset pankit ja rahalaitokset, jotka ovat antaneet lainaa Kreikalle. Minusta on itsestään selvää, että Kreikan on oivallettava, että sen on itse haettava velkasaneerausta. Mikään maa ei selviä sellaisesta velkataakasta sellaisilla koroilla, joita Kreikalla on tänään maksettavanaan. Pääasia on, ettei Eurooppa anna suurpankkinsa joutua likvidaatioon. Kukaan eurooppalainen ei toivo sellaista laskusuhdannetta, johon tämä johtaisi.

Arvoisa puhemies! Kun minulla on kaksi huonoa vaihtoehtoa, valitsen sen ehdotuksen, jonka uskon olevan vähiten huono. Tällä kertaa hallituksen ehdotus on parempi. Äänestän sitä siinä hurskaassa toivossa, että rahoitusvakausväline ERVV:n ei sallita syytää enempää rahaa Kreikkaan, ennen kuin maa oma-aloitteisesti on hakeutunut velkasaneeraukseen ja aloittanut sen ja täten aloittanut maan talouden jälleenrakentamisen.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomat uutisoi tänään kuluttajien luottamuksen talouteen olevan jyrkässä alamäessä. Erityiset huolenaiheet suomalaisille kuluttajille ovat pelko Suomen talouden tilasta ja työttömyydestä.

Kansan huolenaiheet eivät ole tuulesta temmattuja, ja syynä tähän ovat euroalueen pitkittyneet talousongelmat. Suomen enimmäistakausosuuden nousu noin 14 miljardiin euroon on jo sellaisenaan suuri huolenaihe. Mutta mihin tämäntyyppinen toiminta tuleekaan johtamaan jatkossa? Jo 1.7.2010 hyväksytyn Euroopan rahoitusvakausvälineen puitesopimuksen muuttaminen on mielestäni hälyttävä merkki siitä, mitä on mahdollisesti luvassa lähitulevaisuudessa. Tätä muutosta pidetään välttämättömänä Euroopan talouskriisin hoitamisen kannalta.

Suomen hallitukselle perusteet ERVV:n puitesopimuksen muuttamiselle ovat olleet näemmä riittävät. Entä mikä on tilanne seuraavalla kerralla, kun Suomen takausvastuuta ollaan taas nostamassa? Suomella ei ole jatkuvasti varaa tällaiseen toimintaan. Mitä aiemmin tilanteeseen herätään, sen parempi. Velkapyörä tulisi pysäyttää mahdollisimman pian. Suomen vaatimien vakuuksien osalta tilanne on yhä auki päivää ennen äänestystä ERVV:n puitesopimuksen muuttamisesta. Lisäksi puitesopimuksen uudet elementit mahdollistavat muun muassa sellaisten valtioiden tukemisen, joilla ei ole vahvistettua talouden sopeutusohjelmaa. Tämä puolestaan herättää epäilyksen ERVV:n toiminnan kontrollista ja tehokkuudesta. Seuraava etappi on EVM, Euroopan vakausmekanismi, joka ei ole juridisesti velvollinen kenellekään, siis ei ole juridisesti velvollinen kenellekään — luulisi hälytyskellojenne jo soivan tässä kohtaa. Täytyy muistaa myös, että on olemassa kansanäänestys, jota voitaisiin käyttää, kun ovat vakavat asiat kysymyksessä.

Nyt käsitteillä oleva asia on merkittävä koko Suomen kansan kannalta. Tulee mieleen, olisiko parempi ottaa Elon laskuoppi jälleen käytettäväksi eduskunnassa ja hallituksessa, koska summa 14 miljardia on järisyttävä ja sillä olisi varmaan käyttöä täällä sisäisesti, kotimaassamme.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kaj Turusen esitystä ERVV:n puitesopimuksen hylkäämisestä.

Kari  Rajamäki  /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo monessa vaiheessa käyty läpi tätä historiaa, mutta on hyvä kerrata myös asia siltä osin kuin sitä käsiteltiin viime vuoden juhannuksen alla, jolloinka edellinen hallitus, porvarihallitus, esitti tätä ERVV-järjestelyä. Hyvin nopealla tempolla se vietiin tällöin läpi täällä, muun muassa yritettiin valtiovarainvaliokunnan yli viedä yhdellä valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvoksen lausunnolla.

Sosialidemokraattien ansiosta, kiitos edustaja Saarisen ja kumppanien kanssa tehdyn työn, me saimme käsittelyä vähän pidemmäksi, mutta ei se kelvollinen ollut sittenkään. Hallituspuolueiden edustajat äänestivät muun muassa perustuslakivaliokunnan kuulemisen nurin ja käytännössä estivät lisäasiantuntijoiden käytön. Tämä oli minun mielestäni erittäin vakavaa eduskunnan budjettivallan ja myös perustuslain säätämiseen liittyvien kysymysten osalta. Nythän on perustuslakivaliokunnassa sitten tämä uusi kierros käynyt.

Edellisen toukokuun 2010 Kreikka-ratkaisussa vastikkeetta oltiin antamassa 1,6 miljardia euroa lainaa Kreikalle, ja nyt on kyllä syytä heti tältä osin todeta edustaja Pekkarisen hyvin kevyt totuuden käyttö täällä aikaisemmin, kun hän totesi, että ei ole annettu pankeille vastikkeetta rahaa. Itse asiassa Irlanti käytti massiiviseen pankkitukeen sitä tukea, mitä täällä edellisen hallituksen toimesta oltiin antamassa, ja nythän nimenomaan edellytetään pankkituen vastikkeellisuutta. Siis aikaisemmin maat kanavoivat pankeille vastikkeetta edellisen hallituksen tukiratkaisuja.

Mutta Euroopan rahoitusvakausvälineen osalta ei ole syytä kyllä poistaa sitä kritiikkiä, että tämä mekanismi oli moraalikatokattaus ja osoitti kyllä ajelehtimista, joka alkoi tässä kasinokapitalismin kuplan hallinnassa. Yritettiin palauttaa luottamusta euroon, eurojärjestelmään ja koko unioniin, joka europelisäännöillä, Maastrichtin sopimuksen rikkomuksilla, oli kyllä vastuuttoman politiikan osalta aiheuttamassa tätä tilannetta pitkälti rikkomalla omia sopimuksia. Itse asiassa täytyy sanoa, että kun oli lukiolainen kotona, niin lukiolaisen yhteiskuntaoppikirjasta pystyi viime kaudella lukemaan paljon aikaisemmin Kreikan talouden asiakirjaväärennöksistä kuin valtiovarainvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sai lukea valtiovarainministeriön papereista, että Suomessa tunnustettiin se, mikä oli yleisesti tiedossa. Eli tältäkin osin kyllä olisi pitänyt tarkemmin myöskin ministerineuvoston ja komission taholla puuttua niihin rikkomuksiin, mitä tehtiin.

Euroopan rahoitusvakausvälineen aikaisemmassa, viime vuoden käsittelyssä meillä oli viisi vaatimusta. Yksittäiset takausesitykset pitää käsitellä eduskunnan budjettivallan edellyttämällä tavalla, toiseksi perustuslakivaliokunnan pitää arvioida esitysten perustuslainmukaisuus, ja sitten myöskin tämä väistyvien takaajien asema selvitetään. Siellähän on edelleen kyllä massiivinen luettelo — myös tässä uudessa tilanteessa, niin oli silloinkin — Helleenien tasavallasta, Kreikasta, Espanjan kuningaskunnasta, Portugalista, Irlannista, Italiasta.

Nyt varmasti keskustapuoluekin hyväksyy sen voimakkaan kritiikin, kun silloin touko—kesäkuussa 2010 totesin, että tässähän on lumetakaajien rivi. (Timo Kalli: Me otimme tosissamme sinun puheesi!) — No, ette te kyllä kovin tosissanne ottaneet, koska minkäänlaista vastakaikua edes kunnolliseen käsittelyyn sosialidemokraatit eivät teiltä saaneet. — Itse asiassa tässä suhteessa on kyllä syytä nyt todella toivoa, että keskustapuolue (Timo Kalli: Suomen Keskusta!) ymmärtää myös kritiikkini siitä, että kun 890 miljoonaa euroa on nyt vastikkeetta teidän aikaisemman päätöksenne mukaan Kreikalle maksettu, niin täytyy olla mahdollisuus myös reagoida valtiontalouden kestävyyden ja Kreikan mahdollisen taloudellisen järjestelyn osalta niin, että tämä maksatus mahdollisimman nopeasti pystytään keskeyttämään. Asiantuntijat ovat nyttemmin jo aika yleisesti yhtyneet siihen syyhyn, mikä meillä oli silloin toukokuussa 2010, että Kreikan budjetin ylijäämään yltäminen ei tule olemaan todennäköisesti mahdollista ja Kreikan selviytyminen ilman velkasaneerausta on epätodennäköistä. Tämä lisää myöskin hyvin voimakkaasti Suomen enimmäisvastuuta, josta silloin jo varoitimme, että neljäsosa Suomen valtion budjetista sidotaan takauksiin ja lainoihin, ja tällä on myös valtiontalouden kestävyyteen, meidän oman kansallisen pelastusrenkaamme osalta, olemassa tietty vaikutus.

Nyt tässä uudessa järjestelyssä on myöskin asioita, joissa täytyy toivoa ja edellyttää, että pelisääntöjä noudatetaan paremmin. Tämä vastikkeellisuus on nyt tullut tähän mukaan, niin kuin sosialidemokraatit hallitusohjelmankin kautta ovat sitä vaatineet, mutta haluan vielä korostaa, että ennakollisen tuen pitää todella tulla vain niille valtioille, joiden talouden keskeiset asiat ovat kunnossa, ja julkisen velan tulee olla kestävällä uralla — ei näitä tunnusmerkkejä Italia täytä. Eli tätä järjestelmää ei toivottavasti huonon menneisyyden mukaisesti tulla soveltamaan. Joukkovelkakirjojen hankkiminen jälkimarkkinoilta liittyy EKP:n siihen minusta kritiikkiä ansaitsevaan toimintaan, että se on jo 150 miljardin euron edestä näitä joukkovelkakirjoja ja eri maiden velkapapereita hankkinut. Kyllä on nyt pidettävä huoli siitä, että Suomi ei anna blankoa ostaa näitä ERVV:n kautta, koska takaukset edellyttävät vastuuta.

Päätöksenteon osalta haluan nyt vielä todeta, että on hyvin tärkeätä, että hallitusohjelman mukaisesti valtionvarainvaliokunta toteaa, että "ennen yksittäisen päätöksen tekoa hallitus arvioi, onko Euroopan rahoitusvakausvälineen - - tai mahdollisesti perustettavan Euroopan vakausmekanismin - - puitteissa tehtävät päätökset Suomen ja vaikeuksiin joutuneen maan kansalaisten kannalta perusteltuja ja onko odotettavissa, että kyseiselle maalle suunniteltu sopeutusohjelma auttaa sitä selviytymään ahdingosta". Tältä osin on tärkeätä nimenomaan korostaa sitä, että Suomen suuret luottojärjestelyt ja takausvastuut saattavat vaarantaa Suomen valtiontalouden kestävyyden samalla, kun valtiolla on tarve tukea riittävää kasvua ja mahdollisimman hyvää työllisyyskehitystä sekä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden tuottamista. Tältä osin tässä on vastuullisesti pystyttävä toimimaan niin, että tarkasti rajataan omat riskit, niin että suomalaiset veronmaksajat eivät joudu pankkien ja velkaisten maiden takausten maksumiehiksi. "Takausten realisoituessa hallituksen on toimittava niin, että Suomen valtion ja veronmaksajien etu turvataan kaikissa tilanteissa." Näin totesimme viime maaliskuussa valtiovarainvaliokunnan eriävässä mielipiteessä. Tämä on ajankohtaista edelleen.

Toinen asia on se, että Suomen pitää myös kiinnittää huomiota väistyvien takaajien osalta lisäksi myöskin EU-maihin, jotka eivät ole eurossa. Ei voi olla niin, että Iso-Britannia ja Ruotsi istuvat katsomossa. Kyllä tässä täytyy olla myös aktiivinen näiden maiden suhteen.

Toinen asia, joka varmaan nyt tunnustetaan eri tavalla: te sanoitte silloin syksyllä 2008, kun sosialidemokraatit olivat huolissaan tästä tilanteesta — taisi olla silloinen valtiovarainministeri Katainen, joka näin totesi — että ei tämä kriisi kosketa Suomea, vielä joulukuussa 2008 budjetin käsittelyssä. Lokakuussa 2008 Angela Merkel totesi Frankfurter Allgemeinen etusivulla, että Saksalla ja Euroopalla on edessään 1920-luvun lopun kaltainen tilanne. Nyt tässäkin salissa aletaan ymmärtää, mitä liittokansleri näki ja tarkoitti jo silloin. Tämä vaatii myös meiltä erittäin vakavaa kansallista eheyttä, sosiaalisesti oikeudenmukaista, veronmaksukyvyn mukaista tapaa selvitä tästä vaikeasta tilanteesta. Se vaatii myöskin pysähtymistä hallitus—oppositio-rajat ylittävällä tavalla varmasti lähikuukausina.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun toistakymmentä vuotta sitten Euroopassa lähdettiin eurohankkeeseen, ei tuntunut ajankohtaiselta tai tarpeelliselta varautua niihin ongelmiin, joita tänään näemme ja koemme. Euroon liittyviltä mailta edellytettiin tiettyjä asioita, niin kuin hyvin tiedämme, mutta esimerkiksi mitään taloudellista varautumista ei toteutettu ja toisaalta sääntöjen rikkomisen seurauksia ei selkeästi määritelty. Euron käyttöönottoon liittyi kolme tunnettua kriteeriä: valuuttaa ei saanut devalvoida muutaman edellisen vuoden aikana, maan valtiontalouden vuosittainen alijäämä ei saa olla yli 3:a prosenttia kansantuotteesta, eikä valtionvelka voi olla yli 60:tä prosenttia bruttokansantuotteesta. Näitä kriteereitä on nyt surutta rikottu ja, on pakko sanoa, niin suurissa kuin pienissäkin jäsenmaissa ilman todellisia sanktioita. Tilanne on jälkikäteen arvioiden melkein sama kuin autoliikenteessä, jossa ei kerättäisi vakuutusmaksuja tai rangaistaisi liikennesääntöjen rikkomisesta. Koko kriisi olisi voitu välttää, jos yhteisesti sovituista pelisäännöistä olisi pidetty kiinni. Jälkikäteen arvioiden voidaan jopa todeta, ovatko jotkut ajaneet väärällä puolella tietä.

Tänään näemme, että edes jäsenyys rahaliitossa ei voi suojella markkinavoimilta maata, joka toistuvasti ja jatkuvasti rikkoo näitä talouden perussääntöjä. Siksi voimme tänään todeta, että jo varhaisessa vaiheessa olisi pitänyt luoda selkeät pelisäännöt perusasioista. Kysymys on siitä ensinnäkin, mikä on sijoittajien rooli ongelmatilanteissa sekä miten käy tuollaisessa tilanteessa pääomille ja korkotasolle. Toinen merkittävä asia on se, mikä on nyt vahvasti esille nostettu: vakuuksien merkitys ja rooli kriisitilanteissa. Tämäkin asia olisi ollut hyvä selvittää ja määritellä hyvissä ajoin etukäteen. Sitten tulee kolmanneksi tämä asia, jonka äärellä nyt lähinnä olemme: miten toteutetaan ja rajataan euromaiden sekä muiden EU-maiden vastuu.

Arvoisa puhemies! Nyt korjaamme tilannetta ongelmien toteuduttua, ja se on aina todella tuskallista. Menneitä virheitä emme voi enää korjata mutta voimme vielä estää — niin toivomme — kriisin eskaloitumisen vuoden 2008 kaltaiseksi luottolamaksi. Tänään käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä täsmennetään viime eduskunnan hyväksymiä ERVV:n sääntöjä tilanteen vaatimalle tasolle. Mahdollisuus ostaa joukkovelkakirjalainoja jälkimarkkinoilta, mahdollisuus rahoittaa kriisin rajamailla olevia maita etukäteen sekä takauksen kokonaisvastuun selkeä nousu eivät ole helppoja ratkaisuja, sitä ei kai kukaan väitä, mutta ne ovat selkeästi parempia kuin ajautuminen jäsenmaiden velkaantumisen kautta nopeaan rahoituskriisiin, sitä kautta yritysten kriisiin, pankkien kriisiin ja lopulta jokaista yksittäistä kansalaista koskevaan lamaan.

Päätökset näissä merkittävissä vakauden palauttamiseen tähtäävissä asioissa tehdään yksimielisyysperiaatteella. Täällä on jossakin vaiheessa sanottu, että ei tapahdu mitään, ei tehdä niin eikä tehdä niin. Jos me emme voi luottaa siihen, että tehdään niin kuin sovitaan, niin silloinhan meillä on sitten vaikeuksia edessä.

Vakuusasiassa Suomi on ollut tunnetulla tavalla aktiivinen, näin tulee jatkaa edelleen. Tässäkin on turha sanoa: ei niitä vakuuksia saada. Se on aivan turhaa tässä vaiheessa. Hallitus tekee kaikkensa, että ne saadaan. Me tiedämme seuraukset, jos niitä ei saada. Mitä sitten Suomi tekee? Ei kannata vähätellä hyvää hanketta. Äärimmäisessäkin tilanteessa vastuumme on rajoitettu tasolle, joka selkeästi alittaa kaikki ne uhkakuvat, joita eurooppalainen ja maailmanlaajuinen lama seurauksena rahoitusmarkkinoiden epävakaudesta voisi tuottaa ja kaikella todennäköisyydellä valitettavasti tuottaa, jos se täydellä voimalla päälle pääsee.

Arvoisa puhemies! Tätä sopimusta ei ole tehty sen vuoksi, että saataisiin aikaan eurooppalainen liittovaltio. Liittovaltiossahan ei tällaisia pohdintoja käytäisikään vaan päätökset olisivat keskitettyjä. Nyt on saatu aikaan jäsenmaiden yksimielisyydellä ratkaisu, jonka siis tietysti jokainen parlamentti erikseen ja valtio oman järjestelmänsä mukaan käsittelee ja joka hyvin hankalassa tilanteessa paikkaa todella vakavia uhkakuvia. Nyt perustyö eli itse kunkin euromaan oman talouden kuntoonsaattaminen jatkuu edelleen ja vakavasti ja toivottavasti myöskin vakaasti. Sen tarpeesta myös meitä itseämme ajatellen kertoo suomalainen ja aivan kotimaisin toimin aikaansaatu budjetin alijäämä. Sitähän tulevina viikkoina täällä varmaan moneen kertaan käsittelemme kaikkine lukuineen.

Arvoisa herra puhemies! Yhteisvastuullisia velkakirjoja emme todellakaan tarvitse, ja yhteisen taloushallinnon tavoittelu ei vakauta vaan vaikeuttaa asioiden rakentavaa ja vapaaehtoiseen sitoutumiseen perustuvaa hoitamista.

Arvoisa puhemies! Edellä mainituilla perusteilla ja valtiovarainvaliokunnan lausunnossa mainituilla syillä, joita täällä varhemmin on siteerattu moneltakin osalta, kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee hallituksen esitystä tilapäisen vakuusrahaston sääntöjen muuttamisesta.

Jari  Myllykoski  /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa ERVV-asiassa on huomioitava myös jotakin muuta kuin vain se, missä tilanteessa olemme. On pakko sanoa muutama sana siitä, mistä todellisuudessa vasemmistolainen kansanedustaja näkee tilanteen johtuvan ja mitä meillä on tehtävissä.

Vientiin keskittynyt perusteollisuutemme on edelleen kansantalouden todellinen selkäranka. Vientiteollisuutemme merkitys koko kansantaloudelle on merkittävämpi kuin äkkiä tulee ajatelleeksi, ei siis ole aasinsilta, kun pohditaan, mikä merkitys on ollut Suomen vientiteollisuudelle vuoden 2008 taantuman jälkeisellä kasvulla, joka on tapahtunut epävakaan talouden Euroopassa.

Helppoa on ollut arvostella Irlannin, Portugalin ja Kreikan tukipakettaja, enkä minäkään ole jättänyt sitä tekemättä. (Mauri Pekkarinen: Mites nyt?) Väitän, ettei niiden arvostelu ole edelleenkään vain hokemista, että väärin sammutettu. Paljon olisi voitu tehdä toisin. Joka tapauksessa itse uskallan arvioida, että niillä tehdyillä ratkaisuilla on vientiteollisuudellemme osaltaan mahdollistettu nousu taantumasta ja tilauskirjojen saaminen kohtuulliseen kuntoon ja nyt ostettu siihen lisäaikaa. Uutiset, erityisesti teknologiateollisuudesta, ovat hyvät: tämän vuoden toisen vuosineljänneksen aikana suomalainen konepajateollisuus on saanut noin 4,5 miljardin tilaukset, ja imu on jatkunut taantumauutisista huolimatta. (Mauri Pekkarinen: Te olette itse hallituksessa mukana!)

Itse arvostelijana ja vaihtoehtojen esittäjänä joudun kysymään, onko EU:ssa tehty jotakin oikein vai ovatko tehdyt ratkaisut olleet kaikki vääriä. Tehtyjä päätöksiä emme voi muuttaa. Sitä vastoin nyt tehtävät ratkaisut ovat omissa käsissämme — lähes. Vasemmistolaisena harmittaa pelata peli loppuun korttipakalla, josta edellisen hallituksen pääministeri, keskustapuolueen Mari Kiviniemi, on nyysinyt ässät ja kuvakortit pois. Vasemmistoliitto on vastustanut Suomen osallistumista tukipaketteihin, koska ne tehtiin jättipankkien ehdoilla eivätkä ne olleet sen kummemmin kriisimaiden kuin Suomenkaan etu. Ne eivät mahdollistaneet tuettavan maan nousua jaloilleen ja siten vain pitkittävät kärsimyksiä. Niissä siirrettiin suuria korkovoittoja tehneiden pankkien velat sellaisinaan veronmaksajien takauksiin. Voitot ovat yksityisiä mutta tappiot julkisia. Niiden ehtoihin sisältyy kohtuuttomia ja maiden tulevaisuudelle haitallisia yksityistämisvaatimuksia sekä julkisen sektorin alasajoa. Niiden ehtoihin ei sisällytetty verokilpailun ja veroparatiisitalouden lopettamista, etenkään Irlannin tukemisessa.

Hallitusohjelmaan on hyväksytty, että ennen yksittäisen päätöksen tekoa hallitus arvioi, ovatko Euroopan rahoitusvakausvälineen ERVV:n tai mahdollisesti perustettavan Euroopan vakausmekanismin EVM:n puitteissa tehtävät päätökset Suomen ja vaikeuksiin joutuneen maan kansalaisten kannalta perusteltuja ja onko odotettavissa, että kyseiselle maalle suunniteltu sopeuttamisohjelma auttaa sitä selviytymään ahdingossa. Uusi Kreikka-paketti poikkeaa merkittävästi edeltäjästään: velkoja ei enää siirretä sellaisinaan veronmaksajan hartioille, vaan tehdään rajoitettu velkajärjestely, jossa eurooppalaisten suurpankkien voittoja leikataan, Kreikan laina-aikoja pidennetään. Velkajärjestelyt ovat todennäköisesti riittämättömiä, mutta nyt on tekojen aika. On uskallettava katsoa Suomen ja suomalaisen teollisuuden etua.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa tehdyllä politiikalla on oma vaikutuksensa kansalaismielipiteeseen. Tässä salissa huudetuilla välihuudoilla on oma merkityksensä suomalaisen poliittisen uskottavuuden jatkumiselle. Tässä salissa tehdyillä päätöksillä jokainen meistä tässä maassa joutuu elämään. Jotkut ovat tehneet päätöksiä aiemmin, unohtavat tehdyt päätökset — tästä ei edustaja Myllykoski voi ainakaan perussuomalaisia moittia, jotka ovat nokka pystyssä vetäneet yhteen ja samaan suuntaan; siitä heille arvostuksen osoitus. Jossain vaiheessa kuitenkin on nähtävä, että nyt tehdyt päätökset ovat tämän ruletin kuulanheittäjien käsissä. Toivotaan, että se ei pysähdy vihreään nollaan.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy kiittää edustaja Myllykoskea, kun hän on huomannut perussuomalaisten suoran linjan.

Tavalliset suomalaiset ovat aina itse joutuneet maksamaan omat velkansa, ja siksi he eivät ymmärrä eivätkä hyvällä katso sitä, miten hallitus lahjoittaa verovarojamme pois ja tekee itse lisävelkaa vielä veronmaksajiemme maksettavaksi tulevaisuudessa.

Miten velkajärjestely hallitaan, on ollut tänään tässä salissa hallituspuolueiden edustajien oppositiolle esittämä kysymys, joka on tullut esiin monien välihuutoina keskustelun alussa. Minun mielestäni hallituspuolueiden edustajien tulisi nyt täysipäiväisesti etsiä ratkaisua siihen, miten päästään irti tästä velkakriisistä ja tulevista velkajärjestelyistä, jotka yhä kasvattavat Suomen valtionvelkaa.

Finanssivalvonta aloittaa suomalaisten pankkien sekä eläke- ja henkivakuutusyhtiöiden seurannan. Syynä on velkakriisistä johtuvien riskien kasvu — tämä on ihan tämän päivän uutisia. Miten vältymme itse ajautumasta konkurssiin, jos hallituspuolueille ei kelpaa se, että sanoudumme irti näistä vakauttamissopimuksista ja Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavista valtiontakauksista? Holtittomalle hallitukselle ei pidä antaa koko eduskunnan päätösvaltaa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Turusen tekemää esitystä.

Mika Lintilä  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka kyse on ERVV-kokonaispaketista, niin kyllä tätä keskustelua ilman muuta hallitsee tällä hetkellä Kreikan erittäin huolestuttava taloustilanne. Me olemme kuulleet niin pääministerin kuin valtiovarainministerin suusta ne sanat, että tällä hetkellä ei tulisi spekuloida, mitä tapahtuu seuraavaksi Kreikan osalta. Mutta kaikki realiteetit ja matematiikka kertovat meille sen, että Kreikalla ei valitettavasti tällä hetkellä ole mitään edellytyksiä selvitä omista veloistaan.

Kreikalla on noin 350 miljardia velkaa, ja Kreikka on tällä hetkellä noin 5,5 prosentin miinuksella kasvun suhteen, eli mitään edellytyksiä ei ole tällä hetkellä näkyvissä, että he voisivat tästä omasta ahdingostaan selvitä näissä olosuhteissa, näillä pelimerkeillä, joita heille on annettu. Heille pyrittiin antamaan pelastusrengasta, heittämään köyttä, jonka avulla he olisivat vetäneet itsensä kuiville, mutta pitkälti maan omien ratkaisujen vuoksi he eivät ole siihen kyenneet. Ja on rehellisyyden nimissä myös todettava se, että kyllä he itse ovat myös tästä uskostaan pitkälti jo luopuneet, vaikka pääministeri tänään toisin väitti. Viime viikolla valtiovarainministerin lausunnot siitä, että he eivät tule selviämään ilman, että heille puolet valtionveloista tullaan anteeksi antamaan, kertovat siitä ilmapiiristä, jossa tällä hetkellä Kreikan hallitus töitä tekee maan pelastamisen eteen.

Ehkä me katsomme hiukan liikaakin tähän Kreikan tilanteeseen; meidän pitäisi nähdä tämä laajempi tilanne. Me tiedämme sen, että meillä on muutamia ongelmallisia maita tällä hetkellä odottamassa Euroopassa: lähinnä Italia, Espanja, jotka ovat erittäin vaikeassa tilanteessa. Ja ehkä meidän tulisikin, niin kuin edustaja Pekkarinen on sanonut, vetää letkut tässä kohti irti ja luoda sitä kautta sitä poliittista painetta näille valtiolle, Italialle ja Espanjalle, että he omilla ratkaisuillaan ajaisivat maan siihen tilanteeseen, että he tulisivat selviämään ilman eurooppalaista apua. Itse en näe, että niin suurta pakettia voitaisiin tehdä, että näitä kahta merkittävää maata tultaisiin nostamaan erilaisten avustuspakettien kautta sitten kestävälle pohjalle, ilman että he itse tekisivät näitä merkittäviä ratkaisuja, joitten pohjalle tämä kaikki rakentuisi.

Täällä on käyty paljon keskustelua siitä, mitkä olivat viime hallituksen työt ja mitkä tämän hallituksen työt. Keskustalla on selkeästi ollut kanta siitä, että me pyrimme pelastamaan siinä ensimmäisessä tilanteessa Kreikkaa niin kuin muitakin EU:ssa vaikeuksissa olleita valtioita. Ja selkeä viesti oli myös se, että me emme hyväksy vastuitten lisäämistä siitä 440:stä, jossa me olimme mukana.

Nyt me olemme kuulleet siitä, kuinka varsinkin sosialidemokraatit riemuissaan kertovat, kuinka linja on tiukentunut. Voi tietysti peilata sitä tiukentunutta linjaa siihen, että tässä esityksessä, jonka takana he ovat, meidän vastuut kaksinkertaistuvat, yhteisvastuullisuus lisääntyy, toiminta jälkimarkkinoilla mahdollistuu ja kohdemaille ei tule erityistä sopeuttamis- tai kriisiohjelmaa ja ne tulevat saamaan myös ennakollisen tukemisen mahdollisuuden. Siitä, ovatko nämä tiukentumisia linjasta, itse olen kyllä ehdottomasti eri mieltä.

Sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto peräänkuuluttivat pankkien ja sijoittajien vastuuta, ja täytyy sanoa, että se ei kyllä tässä esityksessä millään tavalla toteudu. Pitkällä ollut vakuuskeskustelu on sinällänsä ollut aika mielenkiintoinen. Sehän lähti siitä valtiovarainministerin riemun täyttämästä, vähän ennenaikaisesta infosta, jossa hän kertoi vakuuksista. Toissa viikonloppuna valtiovarainministerille kerrottiin, että tällaisia vakuuksia ei tällä hetkellä ole, ja jos ne tulevat, niin ne ovat maksullisia. Tällä hetkellä kukaan meistä ei tiedä, mitä ne vakuudet sitten ovat.

Hyvin selvänä pidettiin vasemmistoliiton ja sosialidemokraattien puolelta myös sitä, että he eivät hyväksy sitä, jos eivät yksityiset sijoittajat ja pankit ole tässä mukana. Nythän me menemme päinvastoin tässä tilanteessa. Eli tästä Kreikan paketista, jota sinne tällä hetkellä on kaavailtu, käytettäisiin nimenomaan 35 miljardia yksityisiin vakuuksiin. Tämähän on täysin päinvastainen kehitys verrattuna siihen, mitä nämä puolueet ovat edellyttäneet, ja pikkasen hämmästelen sitä, että näitä, sanotaanko, muutamia perusasioita ei ole käyty läpi ja huomioitu, mikä tilanne siellä on.

Arvoisa puhemies! Kaikkinensa meillä kuitenkin yhteinen huoli on varmasti Euroopan talouden tilanteesta, maailmantalouden tilanteesta ja meidän omasta tilanteestamme. Valitettavaa oli nähdä, että viime viikolla Ptt ennusti meille jo miinusmerkkistä kasvua. Siinä yksi keskeinen tekijä on eurooppalainen taloustilanne. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että meidän tulee myös Suomen parlamentissa olla valmiit koviin ratkaisuihin, koska vain sitä kautta me pystymme lähtemään uutta nousua tekemään. Tällainen jatkuvien tukien lisääminen on tullut tiensä päähän. Tästä syystä kannatan edustaja Kallin esityksiä hylkäys- ja lausumaehdotuksista.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella ensimmäisen kerran menen tähän pönttöön; olen tavallisesti tuolta toiselta puolelta puhunut. Täältä näkee erityisesti edustaja Saarisen kasvot paljon paremmin, ja ajattelin, että tästäkin syystä tulen tähän pönttöön.

Arvoisa puhemies! Näin jälkikäteenkin voidaan ihan perustellusti arvioida ja arvostellakin sitä, olivatko keväällä 2010, kesällä 2010 tehdyt toimet silloin kärjistyneen kriisin hoitamiseksi oikeita vai olisiko voitu menetellä toisin. Jälkikäteen on ihan varmaa vaikea sanoa; kuitenkin siinä akuutissa tilanteessa, missä elettiin, se tartuntavaara, kriisin leviäminen todella nopeasti ja kauas ja kovasti, oli mitä ilmeisin. Siinä tilanteessa niitten välineitten, jotka silloin olisivat olleet käytettävissä, etsimisessä ei ollut kovin paljon aikaa, ja niinpä päädyttiinkin ratkaisuun, jossa rajattiin tarkat rahamäärät, millä ollaan vastuita kantamassa, ja tarkat toimintamuodot, jotka ainoina tulivat kysymykseen silloin, kun apua annetaan. Niin ikään määriteltiin, että kun tukea annetaan, niin aina siihen tukeen liittyy sopeutusohjelma, jossa sille velalliselle pantiin kovat ohjeet: maan pitää täyttää tämä ja tämä kehitysura voidakseen saada senttiäkään seuraavasta maksuerästä lisää rahaa.

Näillä pelisäännöillä lähdettiin liikkeelle, ja minun on vaikea sanoa ja tuomita, että se olisi ollut väärä ratkaisu. Ymmärrän hyvin, että täällä on kansanedustajia, jotka sanovat, että se oli väärä ratkaisu, kuitenkin niin, että sitten nämä samat kansanedustajat nyt ovat sitä mieltä tai vaalien jälkeen olivat sitä mieltä, että kyllä Portugalia pitää tukea, että sinne pitää panna 37 miljardia euroa. Erityisesti edustaja Viitanen täällä on paljon puhunut siitä, kuinka keskusta käänsi jotenkin kelkkansa tässä ja että demarit rohkeasti, siis Suomen sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä, ja jotenkin hyvin johdonmukaisesti ovat toimineet. Vaalien jälkeen SDP oli valmis hyväksymään Portugali-paketin, eikä siinä ollut mitään niitä velvoitteita, mistä te olette täällä puhuneet, puhuitte ennen vaaleja ja vaalien jälkeen. Kun ihmiset teitä äänestivät vaaleissa, he luulivat, että te pidätte huolen siitä, että näin ei menetellä. Kun vaalit oli käyty, te hyväksyitte Portugali-paketin ensi töiksenne ilman minkäänlaisia ehtoja mihinkään niihin kohtiin, joista te vaalien alla puhuitte.

Mutta sen jälkeen nyt sitten, kun on lähdetty uusia toimia hakemaan ja hallitusohjelman rakensitte, se on totta, siinä ohjelmassa te puhutte nyt näistä vakuuksista. Hyvä homma! Jos kerran pitää lähteä lisävastuisiin mukaan, niin eihän se hullumpi homma ole, että silloin tavoitellaan niille vastuille sitten myöskin vakuuksia. Meidän mielestämme ei pidä ollenkaan lähteä niihin lisätoimiin. Mutta jos kerran lähtee niihin lisätoimiin, lisävastuisiin, niin kyllä vakuuksien niihin hakeminen on hyvä asia.

Kuinka vakavia nämä vakuuksien hakemiset pohjimmiltaan ovat? Yksi mittari niitten pohtimiseen on katsella, mitä me nyt tässä päätämme. 18. päivä elokuuta tänä vuonna meille suuren valiokunnan jäsenille jaettiin luonnos siitä, minkälainen tulisi olemaan tämä laki, mitä nyt tässä käsitellään. Tämän luonnoksen sivulla 4 — vai 5:kö tämä nyt on — sanotaan näin: sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan uudeksi alakohdaksi tulevan d-kohdan mukaan ERVV ja tuensaaja voivat tarvittaessa perustaa vakuus- ja muun järjestelyn, jolla jäsenvaltioille niiden ERVV:lle antamista takauksista aiheutuva riski voidaan kattaa. Tämä oli juuri se, mikä siellä 21.7. päätettiin. Tämä oli juuri se, minkä hallitus kertoi kerran, että lakiin tullaan kirjoittamaan. Nyt kun minä luen tätä lakia, tätä asianomaista kohtaa, minä näytän teille: tässä on se d-kohta, alakohta, mutta siinä on tuommoinen aukko tässä paperissa. Siitä on ilmeisesti jollain tavalla jäänyt nyt tämä kohta pois. No, minä lähden vakavasti siitä, että se on ihan poliittinen päätös, että se on jäänyt, mutta se on kaiken todennäköisyyden mukaan alkuperäisesti siinä kaiken kaikkinensa ollut mukana.

Arvoisa puhemies! Minusta jo silloin, kun tämä laki täällä esiteltiin, valtiovarainministerin oikea menettelytapa olisi ollut se, että hän olisi sanonut, että hei, nyt kävi niin, että näillä ja näillä perusteilla, tästä ja tästä syystä se, mikä 18. päivä elokuuta suuren valiokunnan jäsenille, kansanedustajille, meille, näille herroille tässä ja rouville, mitä täällä salissa nytkin on osa teistä, jaettiin — huomatkaa nyt, kansanedustajat — ei ole tässä mukana. No, me kyllä nyt huomasimme sitten muutenkin, mutta minusta nyt olisi ollut reilua kaiken kaikkinensa tämä sanoa. Minä uskon, että kun hallitus nyt on päätynyt siihen, että otetaan meidän piikkiin entistä laajempia ja suurempia riskejä ja vastuita jnp., te jonkunlaiset vakuudet sieltä saatte. Mutta en minä sitä usko, että saatte likvidejä, realisoitavissa olevia täydellisiä vakuuksia, ei sitten sinnepäinkään.

Eilinen eräs saksalainen aikakauslehti nettiversiossaan kertoi, että siellä oltaisiin neuvottelemassa mahdollisuutta, että pysyvän EVM:n, siis tämän pysyvän kriisirahaston, osalta kun siellä Suomi joutuu maksamaan 1,5 miljardia euroa — saa maksaa tai joutuu maksamaan 1,5 miljardia — suoraan pääomatukea sinne ja sitten muistaakseni 11,4 tai jotain yli 11 miljardia näitä takauksia, tämän pääomatuen Suomi maksaakin yhdellä kertaa eikä viidessä erässä. Kun se tekee näin, siis sijoittaa omia rahojaan vähän enemmän kuin mitä muut tekevät, niin sitten saisi jonkunlaisia vakuuksia vastapainoksi.

On loppuratkaisu sitten tämä tai mikä tahansa, olennaista oli tässä jutussa kuitenkin se, että Berliinissä valtiovarainministeriön virkamiesten arvioiden mukaan tämä niin sanottu etuus on luonteeltaan sellainen, että siellä ei arvioida yhdenkään toisen euromaan käyttävän tällaista mahdollisuutta hyväkseen. Se, että näin on, jos näin on, mielestäni kyllä kertoo, kuinka likvidistä, kuinka täyden arvon vakuudesta pohjimmiltaan on kysymys — jatkamatta siitä enempää. No nyt kysymys on kuitenkin vain arviosta, onko tämä se vakuus vai joku muu. Minä luulen, että jos ei se olekaan tämä, niin luonteeltaan tämäntapaisesta järjestelystä, jostakin sellaisesta, joka ei täysimääräistä reaalivakuutta kuitenkaan merkitse, viime kädessä kuitenkin on kysymys. Mutta uskon varmasti, että jotain Suomelle tarjotaan, joka sitten täällä tullaan selittämään meille, että tämä on nyt se vakuus, mikä tässä kaiken kaikkinensa tuli.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan palata siihen, miten tästä eteenpäin, kun keskusta sanoo, että ei uutta tukea, ei uusia vastuita, ei uusia tukimuotoja pankkien ja erilaisten salkunhaltijoitten taakan keventämiseen, koska nyt todella siihen avataan pää. Edustaja Sasi on siinä oikeassa, että eihän tämä tarkoita, että rahaa laitetaan nyt noihin tarpeisiin, ei ollenkaan, ei. Mutta tällä avataan se mahdollisuus, että sitten erillisillä päätöksillä noin voidaan tehdä, ja kun sillä tiellä kuljetaan, ollaan tämä mahdollisuus avaamassa, niin on sitten aina suurempi mahdollisuus, että sentyyppistä mahdollisuutta nyt myös sitten käytetään. Parempi tie olisi se, että nyt nämä letkut todellakin laitetaan poikki, lisärahan letkut poikki, ja että sen jälkeen sitten euromaat päättäisivät keskuudessaan uusista ja voimakkaammista julkisen talouden tervehdyttämistoimista kaikissa euromaissa ja erityisesti niissä, jotka ovat ongelmallisia maita, ja toisekseen, että euroalueella — eikä vain euroalueella vaan muissakin maissa, jotka ovat rahoittaneet joko näitä velkamaita tai niissä olevia yksityisiä sijoituskohteita — ryhdytään oikein tositoimin omien rahoitusinstituutioitten pääomittamiseen, mikäli tarvis on.

Minä vielä kolmannen kerran sanon, että 90-luvun alussa me teimme Suomessa näin eikä yksikään maa Euroopassa eikä maailmassa antanut meille senttiäkään rahaa tai silloista penniäkään tai markkaakaan meille rahaa. Me teimme itse tämän homman ja perustimme Valtion vakuusrahaston, Vvr:n, jossa muistaakseni edustaja Saarinen taisi olla jossakin vaiheessa mukana — ainakin henkisesti hän oli varmaan mukana. Näillä toimin me selviydyimme kaikesta siitä taakasta, joka oli todella raskas meille meidän selviytymistämme ajatellen.

On aika sille, niin kuin nämä sanovat, että "no to europeanisation, but yes to nationalisation", kun puhutaan veloista. Eurooppalaiset ekonomistit käyttävät tätä ilmaisua "ei euroaluelaajentumiselle" silloin, kun velkataakka jaetaan, "vaan kyllä velkataakan kansallistamiselle" eli sille, että jokainen maa, sen hallitus, pitää huolen siitä, että ne rahoitusinstituutiot, mitä on, kun tällä tavalla toimitaan, ovat vahvempia olemaan mukana siinä tilanteessa, jossa hallitusti tai askel askeleelta näitä erilaisia eriasteisia velkasaneerauksia tehdään. Silloin kun ne ovat vahvempia, niitten taseet, ne pystyvät paremmin niistä selviytymään.

Nyt tulen lopuksi vielä siihen, että sen jälkeen, kun mahdollisesti joku maa on joutunut velkasaneeraukseen, on ilman muuta selvää, että se maa ei ole valmis sitten vielä hetimmiten velkamarkkinoille. Me joudumme jollakin tavalla sitä auttamaan, ja siihen tilanteeseen mielestäni sen sijaan, että tällaisen ERVV:n muskeleita lisätään, on paljon parempi se, että me perustamme yksinkertaisesti tämmöisen pankin, että ERVV muuttuu tällaiseksi euromaiden yhteiseksi pankiksi. Jos meidän pitää rahaa antaa tai vastuita ottaa näistä toimista, annetaan suoraan rahaa sille, ja sillä rahalla, millä me pääomitamme tämmöistä pankkia, se pystyy niin kuin pankkitoiminnassa yleensä ottamaan markkinoilta sitten huomattavan paljon enemmän. Tämä on se malli, jota minä olen ymmärtänyt, että Saksassa esimerkiksi Schäuble pitää ihan kannatettavana ja järkevänä mallina. Totta kai tämä on paljon parempi malli kuin konsanaan tämäntyyppisten vastuitten kasvattaminen. Sen, mitä tuosta ideasta tulee, aika näyttää. Siinä muistutan kuitenkin, että kun on sitten myöskin väläytetty sellaista mahdollisuutta, että tähän EKP ketjutettaisiin, niin en sitä todellakaan pidä kovin hyvänä.

Arvoisa puhemies! Siis ei muuta kuin letkut poikki ja tervehdyttämään. Jokainen ottakoon vastuun omistaan, ja sitten, mitä jäljelle jää, niiden apuun tarvitaan varmasti myöskin meidän sumeiden suomalaisten toimia ja voimia. (Johannes Koskinen: Onko se happiletku vai ruokintaletku?) — Kuunnellaan, mitä Saarinen vastaa.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! En ole terveydenhuoltoalan asiantuntija, mutta tästä kielikuvasta, että letkut poikki, sanoisin, että käsittääkseni silloin lopputulos on aika dramaattinen. Potilas menehtyy vuorenvarmasti. (Mauri Pekkarinen: Hyvillä pistoksilla!) Mutta se siitä.

Vielä muutama kommentti edustaja Pekkarisen loistavan puheenvuoron johdosta.

Ensinnäkin tämä Portugali-paketti, johon viittasitte: sehän oli silloisen hallituksen sopima paketti, ja siinä paikkailtiin niitä jälkiä.

Sitten vakuuksien osalta: Tällä vaalikaudella edes yritetään vakuuksia, niitä nyt edes "yritetään". Se sana ei vilahtanutkaan viime vaalikaudella, ainoassakaan hallituspuolueen puheenvuorossa. Se, mitenkä siinä onnistutaan, on sitten toinen kysymys.

Olen ymmärtänyt näistä puheenvuoroista, mitä täällä on käytetty — ne ovat olleet vakavia — että ne kaikki ovat tähdänneet yhteiseen hyvään Suomen kansan parhaaksi, Suomen hyväksi. Me emme kovin paljon kostu siitä, että katselemme peruutuspeileihin ja haemme sieltä syyllisiä. Suomella on puhtaat jauhot pussissaan. Me olemme nyt tässä tilanteessa. Myönnän senkin, että tilanne on ollut runsas vuosi sitten toisenlainen kuin se on tänään, mutta vuosi sitten asiasta äänestettiin. Olisiko silloin, aivan niin kuin edustaja Pekkarinen täällä puntaroi, pitänyt peli viheltää poikki, ilmoittaa markkinavoimille, että tämä ei käy, kukin vastatkoon sitten kansallisesti pankkiensa tilasta? Mutta meillä on vaan yksi eletty totuus, me emme voi kiertää kelloa taaksepäin. Olemme tulleet tälle rastille, tästä on jatkettava, ja epävarmuutta on valtavan paljon: kukaan meistä ei tiedä, mitä huomenna tai ensi viikolla tapahtuu. Rahalla on pelattu, on oltu ahneita, on mokailtu, ties vaikka mitä. Nyt on siis hätä kädessä.

Nyt etsitään pehmeätä laskua ostamalla aikaa — aika on todella rahaa ollut nyt näinä aikoina, siitä on maksettu hirvittävää hintaa — ja mietitään samanaikaisesti sitä, miten tarkoitus pyhittää keinot. Olen kriittinen sen suhteen, että EU:n perussopimusta ja eurojärjestelmän sääntöjä ilmiselvästi juridisella kikkailulla ikään kuin vähän kierretään, ollaan aika lailla harmaalla alueella. Kreikankin osalta on jo otettu niitä askeleita, jotka liittyvät velkajärjestelyihin: laina-aikoja on pidennetty, korkoja alennettu. Minun kristallipalloni sanoo, että ei Kreikka selviydy, ja miten suu sitten pannaan, kun se joudutaan toteamaan? Mutta nyt ostetaan siis aikaa ja siitä maksetaan todella kovaa hintaa. Toiveet ovat sen varassa, että se auttaisi, koetetaan minimoida vaurioita. Suomi yrittää pelastaa omaa nahkaansa, joka on joutunut uhatuksi ihan muitten tahojen ansiosta.

Me emme ole itse tätä soppaa keittäneet, mutta me olemme siinä prosessissa väistämättä mukana, ja parin prosentin mandaatilla tässä EU-kimpassa mukana olevasta Suomesta, jota on pidetty mallioppilaana, hyvin lyhyessä ajassa, kiitos esimerkiksi tiukkojen vakuusvaatimusten, on tullut eurohäirikkö, kun vaadimme niitä vakuuksia niille sitoumuksille, mitä on annettu. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössähän todetaan myöskin se, että Suomi on edellyttänyt vakuuksia ehtona tulevien rahoituspäätösten hyväksymiselle. Tämä on siis Suomen kanta, ja ilokseni huomasin, että se oli myös edustaja Pekkarisen ja ilmeisesti myös keskustapuolueen kanta, että pidetään kiinni vakuusvaatimuksista. Sitä on sitten vaikea varmuudella sanoa, mitenkä olisi käynyt, jos todella vuonna 2010, kun asiasta täällä äänestettiin, olisi kupit käännetty nurin Kreikan osalta, mitä se olisi meille maksanut. Joka tapauksessa sillä olisi ollut hintalappu. Mutta kun se on mielikuvituksen varassa, niin sitä on mahdoton arvioida. Tuolloin äänestettiin. Keskustapuolue oli toista mieltä siitä asiasta silloin kuin tänään. He ovat siis arvioineet, että tilanne on muuttunut. Tänään he kääntävät peukalon alaspäin; silloin he nostivat sen ylöspäin.

Nyt oman ymmärrykseni mukaan tämä ajanostoprosessi on edennyt niin pitkälle, että tämmöistä peruuttamisvaihdetta, peruuttamismahdollisuutta, ei juurikaan ole, ja siksi meillä on tämä vakuusvaatimus pidettävä hengissä, oltava sen kanssa mahdollisimman topakka. Tämä on myös äärettömän vakava asia kaiken kaikkiaan, ja siinä mielessä toivoisin, että en itse syyllistyisi eikä kukaan muukaan siihen, että tuhlaisimme aikaa ja energiaa toinen toistemme syyttelyyn. Syylliset ovat Suomen rajojen ulkopuolella, niin että meidän ei kannata toinen toisiamme syytellä. Nyt tarvitaan vastuunkantamiskykyä ja -halua. Nämä ongelmat ovat nimittäin jättikokoa, ja nämä ovat meille kaikille yhteisiä. Minä uskon, että poliittisesti tästä kyllä hyötyvät eniten ne, jotka eivät ole vastuussa esimerkiksi hallitusohjelman toteuttamisesta tai hallitusvastuussa ylipäänsä — varmasti sataa laariin — mutta en häpeä sitä, että tällaisena vaikeana aikana sosialidemokraatit profiloituvat vastuunkantajina. Se on meille perinne. Olemme tehneet niin aikaisemminkin ja joskus varmaan sitten maksaneet siitä poliittisesti hintaa, niin että ihmiset eivät ole meille seuraavissa vaaleissa sitten luottamustaan entisessä määrin antaneet, mutta me olemme myöskin vahvasti isänmaan asialla.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! 350 miljardia on täysin mahdoton taakka Kreikan kaltaiselle taloudelle, jossa, voisi sanoa, pohjoismaalaisittain mikään ei toimi niin kuin olemme itse täällä Pohjolassa hyväksi nähneet. Mielestäni joku 150 miljardia on se summa, johonka Kreikan valtio tähtää, että velkasaneerauksen jälkeen heillä olisi tällainen tilanne. Ja itse asiassa kreikkalaisten kannalta taktiikka onkin mielestäni ainoa mahdollinen ja heidän kannaltaan oikea, muiden kannalta väärin.

Maastrichtin sopimus on edelleenkin voimassa. Jos Kreikan poliittinen johto tieten tahtoen vääristeli tilinpitoa — se on ehkä ei pelkästään sopimatonta vaan rikollista — niin kyllä sitten näissä järjestelyissä, jotka ohittavat Maastrichtin sopimuksen hengen, on vähän samanlaista. Jos ajatellaan yksityisoikeudellista verotuslainsäädäntöä, niin tällainen järjestely verottajan kannalta olisi mitätön, koska tässä on haluttu kiertää sitä, mitä Maastrichtissa aikanaan on sovittu.

Mielenkiintoista on, kuten täälläkin on moneen otteeseen sanottu, että tilanne on muuttunut. Vielä viime keväänä minäkin uskoin, että jos Kreikan parlamentti tekee päätöksen, niin se pannaan myös aidosti toimeen. Nyt on käynyt ilmi, että eivät he ole pystyneet tai halunneet, todennäköisesti eivät edes halunneet, panna niitä päätöksiä toimeen. Kreikka on kahden klaanin valtio, jossa vuorotellen omille kannattajille on jaettu kohtuuttomia etuja. Niiden perkaaminen on todella kiusallista.

Kun on havaittu yleisesti, että näiden erilaisten sitoumusten takaisinsaaminen on epävarmaa, myös Suomen valtion, sanoisinko, tilinpäätös pitäisi pohtia uudelleen. Hyvä tilintarkastustapa lähtee siitä, että alaskirjaus tehdään silloin, kun näyttää todennäköiseltä tai mahdolliselta, että saatavia ei saada. Näin näyttää käyvän lähiaikoina; varsinkin siinä tilanteessa, jos velkasaneeraus tulee, asia on itsestään selvä. Mutta hyvä tilinpäätöskäytäntö lähtee siitä, että tällainen varaus, alaskirjaus, tehdään. Se palautetaan, jos rahat tulevat, ja sillä siisti.

Kun näissä järjestelyissä on erilaisia pitkiä ketjuja, joiden osana Suomi on kolmen A:n luokitteella, ja jos tässä vielä yritetään nostaa näitä määriä nelinkertaisiksi, Suomenkin luokitus saattaa kolmen vuoden kuluttua laskea. Kun Kreikka on hoidettu, Italia on sylissä, Espanja on ehkä tulossa ja vielä joku muukin, niin tämä kausaaliketju sitten alkaa kolisuttaa Suomenkin kykyä selviytyä, ainakin siinä ryhmässä, jossa on hyvä olla, eli kolmessa A:ssa.

Mielestäni oikea tapa edelleen on se, että noudatetaan Maastrichtin sopimusta, ja jos ja kun sen perusteella Kreikka joutuu velkasaneeraukseen, jokainen maa huolehtii omista pankeistaan. Kaikkia ei varmasti voida pitää pystyssä. Omilla varoillaan kukin valtio katsoo, missä se raja menee, mitkä pankit päästetään konkurssiin, ja myös Euroopan pankkijärjestelmä saneerautuu, mutta samassa hetkessä alkaa myös elpyminen. Tämän elpymisen aikaansaaminen olisi sitten mitä toivottavinta. Ei tässä nyt paljoa ole sen eteen tehty.

Muistan varsin hyvin, kun rohkenin sanoa, että pelkät nyökyttelyt Brysselissä eivät tarkoita sitä, että nimet olisivat erilaisissa lainajärjestelyissä. Minulle kerrottiin, että en tiedä kaikkea. En varmaankaan tiedä kaikkea, mutta siihen en usko, että joku nyökyttely on sellainen dokumentti, jonka varassa voidaan sanoa, että takuut on saatu. Myöskään liian aikainen retostelu erilaisista vakuusjärjestelyistä ei luo uskoa siihen, että asiat olisivat hyvässä hoidossa.

Kaiken kaikkiaan mielestäni Suomen tulisi nopeasti varautua kaikin keinoin siihen, että kotimaassa toimivien rahalaitosten likviditeetti säilyy ja yritysten pyörät pystytään pitämään rahoitushuollon osalta toimintakykyisinä, ja muutenkin varautua siihen, ettei jouduta samanlaiseen paniikinomaiseen tilanteeseen, joka vallitsi syyskuun 15. päivän jälkeisten parin kuukauden ajan, jolloin Lehman Brothersin konkurssi, amerikkalaisen investointipankin konkurssi, tuli enemmän tai vähemmän yllätyksenä ja siitä seurannut luottamuspula häiritsi pysyvästi koko sen talven rahoitusmarkkinoita. Tästä ehkä on nyt kyse tällä hetkellä. Jos tätä peliä jatketaan, Kreikka velkaantuu koko ajan lisää ja lasku on entistä suurempi. (Timo Soini: Järkevä puhe!)

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aikana on heitelty tikari jos toinenkin salin toiselta puolelta toiselle laidalle ja suurin osa on osunut vielä siihen puoliväliin. Tämä sapelien kalske ja berberien kääntymisen kahina kääntää ja piilottaa taakseen sen tosiasian, että nyt tosiasiassa laitetaan kansalaisten rahoja pankkiirien taskuun. Jos vertaa tätä keskustelua vaalipuheisiin, on suorastaan pöyristyttävää, kuinka suuria käännöksiä, linjamuutoksia, on tehty. Meiltä kysytään vastuuta, vastuunkantoa. Arvoisat kollegat, tuntekaa vastuunne!

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensin haluan kiittää edustaja Lehteä erinomaisesta puheenvuorosta. Ihmettelen todella, lukiko siellä perässä "kok", mutta näin toivo elää ja menee eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Eurooppa on taloudellisen tragedian partaalla, ja kriisi muuttuu oikein huonosta huonommaksi. Miksi näin on? Siksi, että sääntöjä ei ole noudatettu, niistä ei ole piitattu, on manipuloitu tilastoja, on tehty väärää politiikkaa ja nyt tällä menettelyllä otetaan taas uusia vastuita, kannetaan hyvää rahaa huonon perään — ei tule toimimaan, ei lopu tähän. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu seuraavan kerran, kun vakausvälinettä laajennetaan, kuinka se nyt on taas sitten meidän etumme.

Arvoisa puhemies! Ratkaisu on pankkien pääomittaminen. Osa täytyy pistää lihoiksi. Se tarkoittaa sitä, että niitten omaisuudet ja vastuut myydään, ja sama kuin mitä sanoin Ylen ohjelmassa lauantaina: ei se, että General Motors lakkaa tuottamasta autoja, merkitse sitä, ettei kukaan muu niitä tuota. Eli aivan normaalia toimintaa kapitalismissa ja markkinataloudessa: jos et pärjää, omaisuutesi myydään ja joku toinen, joka pärjää paremmin, ottaa sen bisneksen itselleen. Tämä, mitä nyt tehdään, on eurososialismia, ja mehän tiedämme, että sosialismi ei toimi, ei ole koskaan toiminut.

Kreikka menee väistämättä kohti velkajärjestelyä, niin kuin Argentiina meni kymmenen vuotta sitten. Sen on ehkä otettava oma valuuttansa. Katsotaan nyt kuitenkin, miten sen Argentiinan kävi: kesti kymmenen vuotta sen sieltä nousta, valuutta oli sidottu dollariin, mutta oikealla politiikalla se sieltä pikkuhiljaa nousi. Entinen Argentiinan keskuspankin johtaja on kuvaillut tätä Euroopan pelastuspolitiikkaa taloudellisesti hölmöläisten hommaksi, ja mikäpä minä olen muuta olemaan kuin samaa mieltä tämän herrasmiehen kanssa.

Arvoisa puhemies! Eurooppa on myös moraalisessa ja laillisessa tragediassa: On rikottu sopimuksia velkarajoista, budjettialijäämistä, ja tämähän on se syy, miksi tähän ylipäätään on tultu. On eletty yli kylkien, ei ole välitetty. Mitä sitten, kun on rikottu yhtä lainkohtaa? Lääkkeenä on, että rikotaan lisää. Mitä tarkoitan tällä? No se on juuri tämä Maastrichtin sopimuksen no bail out, eli ei pelasteta tukipaketeilla muita. Siis yhtä laittomuutta seuraa toinen laittomuus, ja ajatellaan varmaan, että kun on kaksi miinusta, niin tulee plus niin kuin matematiikassa. Ei tule, ei toimi.

Sitten mitä tässä tapahtuu vielä, ikävä kyllä: tulee poliittiset seuraukset. Eivät äänestäjät tätä hyväksy eivätkä halua, ja se, mitä seuraavaksi sitten ollaan tekemässä vastoin ihmisten tahtoa, on se, että tämän kriisin varjolla aletaan suunnittelemaan sopimusmuutoksia, joidenka tuloksena Eurooppaan syntyy enemmän valtaa keskittävä rakenne kuin ennen. Ja tällaistahan ihmiset eivät normaaliaikoina tietenkään hyväksyisi.

Taloushistoriaa: Robert Hicks on sanonut, että hallitukset aina kriisiaikoina menevät kohti keskitettyä ja keskitetympää politiikkaa. Tämä on myös hallitsijoiden tapa aina, kun tulee kriisi. Sanotaan, että antakaa meille lisää valtaa, että nyt nämä demokratiat ovat vähän liian hitaita ja muuta, että antakaa lisää valtaa. Sopimuksia muutetaan. Ja sehän tässä nyt on takana, että Saksa puhuu jo tämän pysyvän vakausmekanismin nopeuttamisesta: se ei kerkiä mitenkään, jos se tulee 2013, se pitää saada 2012, ja se on sitten taas ikuinen.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin elämme myös toivon aikoja, koska ihmiset hakevat vaihtoehtoja ja he haluavat kuulla totuuden. Ja totuus tulee tekemään ihmiset vapaaksi, niin kuin on tehnyt jo tuhansia vuosia. (Arto Satonen: Tekee onnelliseksi!) Tästä se tulee menemään, ja tietysti valtaan tarrautuneet voimat roikkuvat kiinni vanhoissa rakenteissa ja rahoissaan, mutta ei auta, vaikka makaisi pitkittäin tai poikittain rahojen päällä. Kun turbulenssi tulee, niin setelit lentävät.

Hyvät kollegat, kirkkoisä Augustinus sanoi aikanaan, että on paljon ihmisiä, jotka haluavat valehdella ja valehtelevatkin, mutta ei ole ihmisiä, jotka haluavat, että heille valehdellaan. Tästä on kysymys myös kansanvallassa. Ja nyt kun monasti kysytään, että perussuomalaiset, oletteko te Eurooppaa vastaan, niin vastaan, että ei tietenkään, minähän rakastan Eurooppaa, ja Suomi on aina osa Eurooppaa, mutta ei Eurooppa ole sama kuin Euroopan unioni. Eurooppa on Eurooppa, ja Euroopan unioni on Euroopan unioni. Eurooppa on kulttuurillinen, historiallinen ja maantieteellinen tosiasia, ei se siitä miksikään muutu. Ja hyvät ystävät, uutisena kerron, että se oli sitä jo satoja vuosia ennen Euroopan unionia — ei tämä ole mihinkään muuttunut — ja tulee olemaan Eurooppa sen jälkeen, kun Euroopan unioni on mennyt. On ollut Kalmarin unioni, on ollut Soviet Unioni, ei niitä enää ole; on eräs Euroopan unioni, oli ja meni, jonakin päivänä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi neljä asiaa, mitä pitää nyt tehdä:

Euroopan pitää palata juurilleen. Me haluamme ja tarvitsemme vapaakauppaa, sitä me perussuomalaiset kannatamme. Me haluamme päätöksentekoa, joka on vähemmän keskittävää. Me emme voi hyväksyä sitä, että uudet sopimukset antavat lisää valtaa Brysselin kasvottomille byrokraateille.

Toiseksi, meidän täytyy pysäyttää ylisääntely. Brysselistä on tullut jättimäinen tehdas, joka maksaa miljoonia ja tuottaa uutta sääntelyä. Täytyisi tehdä semmoinen sääntö, että aina kun tehdään yksi uusi EU-sääntö, niin poistetaan kaksi entistä toimimatonta sääntöä.

Kolmanneksi, me tarvitsemme paikallisuuden uutta tulemista. Eli päätetään asioista, joista voidaan päättää, mahdollisimman lähellä ihmistä, ja niistä, jotka kuuluvat yhteiseksi, päätettäköön yhteisesti.

Neljänneksi, hyvät kollegat, subsidiariteettiperiaate — se on siellä EU:n sopimuksessa — tällä hetkellä on kuollut kirjain, ja sitä ei todeta. Eli tämä on erikoista, että kansalliset hallitukset usein valittavat, että se on Bryssel, kun rikkoo sääntöjä. Jos kerran tekee niin, niin sitten ei noudateta niitä sääntöjä.

Hyvät kollegat, kyllä tämä raha on kova konsultti, se tullaan näkemään. Tälläkin hetkellä sekä Saksassa että näissä euromaissa, joihin edustaja Lehti viittasi, tällä menolla Suomessakin, kolmen A:n luottoluokitus on vaarassa, jos me otamme sellaisia vastuita itsellemme, jotka ovat ylimitoitettuja meidän kantokykyymme nähden. Ei kai meidän nyt pidä omaa luottoluokitustamme tuhota sen takia, että hulivilien velkoja maksetaan. Niistä kolmen A:n luottoluokitusmaista isoimmat ja merkittävimmät ovat Saksa, Suomi, Hollanti, Itävalta, ja jos nämä maat menettävät luottoluokituksensa, niin silloin ollaan vaikeuksissa.

Arvoisa puhemies, lopuksi: Mistä nämä rahat otetaan, jos nämä vielä entisestään paisuvat? Eihän sitä rahaa ole missään. Se otetaan lisäämällä takausvastuita tai sitten pyöritetään setelikonetta. Ja kumpikaan ei ole hyvä ratkaisu.

Sitten vielä loppuun vastuista. Vastuunkantoa on se, että kun näkee, että potilas ei kerta kaikkiaan selviä, niin ottaa ja näkee, että se oli tässä, eikä pumppaa häneen enää enempää morfiinia, koska se ei auta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustajakollega Timo Soinin puhetta oli mielenkiintoista kuunnella, ja oli hyvä, että hän siinä myös esitteli joitain ratkaisuja — niitä tässä salissa on aika vähän opposition toimesta tämän viikon ja viimeviikkoisen keskustelun aikana esitetty. Itse asiassa keskustelut ovat jääneet lähinnä sen tyyppisiksi, että ajetaan Kreikka konkurssiin, se on ratkaisu kaikkeen, sen jälkeen kaikki on hyvin.

Nyt kuitenkin varmasti tarvitaan näitä ratkaisuja, tulevaisuuden toimenpiteitä, joita täällä keskustelussa on esitetty, mutta samaan aikaan meidän pitää hoitaa myös sitä tulipaloa, joka on nyt jo ilmiliekeissä. Tuo tulipalo pitää ensin sammuttaa, ja sen jälkeen me tarvitsemme niitä toimenpiteitä, joita on tuotu esille, muun muassa talouksien seurantaan ja siihen, että pystymme tulevaisuudessa estämään sen, että tämäntyyppisiä tapauksia ei enää pääse syntymään.

Kuitenkin tässä keskustelussa aika usein on jäänyt hyvin pienelle huomiolle se, että vaikeille päätöksille ei tahdo löytyä tekijöitä. Ratkaisut eivät ole nytkään miellyttäviä. Itse asiassa nämä asiat, joita käsittelemme, ovat suomalaisten näkökulmasta vastenmielisiä. Me olemme hoitaneet työmme hyvin, Suomi on hoitanut taloutensa hyvin, ja olemme olleet Euroopan unionissa mallioppilaita. Nyt sitten joudumme hoitamaan niiden asioita, jotka eivät ole pelisääntöjä noudattaneet ja jopa ovat väärentäneet omia talouslukujaan ja nyt joutuvat kantamaan vastuuta siitä, mutta myös me joudumme kantamaan valitettavasti siitä vastuuta.

Itse en usko siihen, että Kreikan ajaminen konkurssiin olisi ratkaisu tässä tilanteessa. Itse uskon, että se olisi vielä huonompi tie, ennen muuta suomalaisille, joiden näkökulmasta tätä asiaa pitää katsoa. Se olisi huonompi tie suomalaiselle työlle, suomalaisille työpaikoille. Se toisi Suomeen laman, ja se murentaisi entisestään nyt jo nitisevää hyvinvointiyhteiskuntaamme, jonka tulevaisuus on uhattuna, jos maahamme toinen lama, toinen taantuma, tämän perään nyt saadaan. Se on varmasti väistämättä edessä, jos teemme sen ratkaisun, että otamme, niin kuin edustaja Pekkarinen totesi, letkut irti ja annamme Kreikan olla. Sen takia nyt pitää uskaltaa tehdä myös vaikeita päätöksiä ja sellaisia päätöksiä, joita on varsin epämiellyttävä tehdä.

Arvoisa puhemies! Nyt olemme siinä tilanteessa, että meidän pitää tehdä toimenpiteitä, joilla pystymme toivottavasti rajaamaan tämän kriisin Kreikkaan ja muutamaan muuhun maahan. Meidän pitää pyrkiä siihen. En tiedä, onnistummeko siinä, mutta ainakin itse toivon, että onnistumme.

Samaan aikaan meidän pitää luoda näitä menetelmiä, järjestelmiä, joita nyt olemme synnyttämässä tulevaisuuden varalle, jotta tämäntyyppiset tilanteet pystytään nopeammin kahlitsemaan ja sammuttamaan.

Mutta sitten, kolmantena, samaan aikaan kun me sammutamme näitä nyt palavia tulipaloja, teemme ratkaisuja tulevaisuuteen, meidän pitää myös huolehtia siitä, että suomalainen oma kotipesä pysyy hyvässä kunnossa.

Eli itse asiassa meillä on tehtävää tässä yllin kyllin neljäksi vuodeksi, ja toivon, että Suomen eduskunnasta löytyy vastuullisia poliitikkoja, jotka näkevät tärkeäksi sen, että suomalaisilla on työtä ja että meillä on lapsilla mahdollisuus mennä kouluun tulevaisuudessa ja pystymme pitämään myös vanhuksista huolta. Kyllä siitä tässä hyvin pitkälle on kyse, sillä toiseen lamaan meillä ei enää ole tässä vaiheessa Suomessa varaa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä jatkaa siitä, mihin edustaja Heinonen päätti: nimenomaan siitä, miten Suomi tässä selviää. Kyllä silloin kannattaa pääpaino pistää niihin asioihin, jotka ovat meidän itsemme päätettävissä.

Kyllä se, että tällä viikolla yritetään synnyttää tämä työmarkkinaratkaisu, on erittäin tärkeä asia. Silloin kun meillä oli, toki eri syystä, vähän samantyyppinen tilanne 1990-luvun alussa, siihen ratkaisuun ei kyetty. Se johti lukemattomiin konkursseihin pienyrityksissä. Se johti ainakin siihen, että työnsä menetti yli 100 000 ihmistä, jotka eivät olisi muuten menettäneet. Eli on hyvin tärkeätä, että tämmöinen kotimainen ratkaisu kyetään tekemään.

Sitten haluan sanoa myöskin sen, että ei nyt ole, eikä aikaisemminkaan ole ollut, näiden kriisimaiden auttamisessa kyse vähääkään solidaarisuudesta, vaan kyse on vaan siitä arviosta, mikä on suomalaisen työn, suomalaisen viennin näkökulmasta huonoista ratkaisuista vähiten huono. Siitä tässä koko asiassa on kyse, ja täytyy sanoa, että sen päätöksen tekeminen ei ole kyllä kovin helppoa. Vähän ihmettelen sitä, että osalla tuntuu olevan hyvinkin selkeä käsitys, että jos Kreikka nyt pistetään välittömästi nurin, niin se on ikään kuin se pienin kriisi. Economist-lehti arvioi, että se johtaisi 20—25 prosentin bkt:n alenemaan myöskin Suomessa. Ei ole siis kyse aivan pienestä asiasta, vaan hyvin mittavasta asiasta. Löytyykö se oikea tie siitäkään, että löydetään joku toinen keino, jolla voidaan sitten tämä tehdä vähän hallitummin? Sitä pitää tavoitella, sekään tie ei ole helppo. Mutta jos annetaan sellainen kuva, että se ei olisi meille ongelma, että Kreikka kaatuu, niin se ei pidä alkuunkaan paikkaansa.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Ajattelin tulla ihan tänne pönttöön saakka, jotta saan paremman katsekontaktin edustaja Soiniin.

Edustaja Soini täällä jokin aika sitten totesi, että kansa haluaa kuulla totuuden. (Timo Soini: Kyllä!) Tästä ei sinänsä voi olla eri mieltä, varmasti haluaa. Ongelma on vaan se, että ei meistä kukaan tiedä, mikä se totuus on. Kaikella kunnioituksella, edustaja Soini, olette korkeasti koulutettu ja paljon maailmaa nähnyt ja Brysselissäkin pitkään asustanut älykäs ihminen, mutta ette tekään varmaan sitä totuutta tiedä. Ongelma on se, että sitä ei oikein tiedä kukaan. Me elämme erittäin monimutkaisessa maailmassa, missä on erittäin paljon erilaisia toimijoita erilaisilla intresseillä, erilaisilla motiiveilla, maailmassa, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen, maailmassa, missä ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, on täysin mahdotonta.

Kun Lehman päästettiin nurin 15.9.2008, tehtiin ilmeisesti kohtuullisen harkittu arvio siitä, että se on oikein, että tämmöinen pankki pitääkin päästää nurin. Mitä siitä sitten seurasi? Mitä siitä seurasi? Siitä seurasi se, että koko maailmantalous sukelsi pitkäksi aikaa. Koko läntinen pallonpuolisko kärsi negatiivisesta talouskasvusta pitkään sen jälkeen. Suomi hävisi siinä noin 10 miljardia euroa valistuneitten arvioitten mukaan. Meillä on edelleen valtion budjetti 7 miljardia pakkasella sen taantuman takia, joka seurasi siitä, että Lehman päästettiin nurin, mistä ajateltiin, että se olisi hallittu järjestely, mitä se ei sitten kuitenkaan ollut. En väitä, etteikö jossain toisessa tapauksessa tulisi yhtä isoja tappioita: voi tulla pienempiä tai voi tulla isompia. Totuus on vaan se, että kukaan ei tiedä sitä totuutta, eikä siitä voi olla kenelläkään kovin varmaa käsitystä, mitä erilaisissa skenaarioissa kävisi. Ja se tekee tämän asian ongelmalliseksi.

Täällä jotkut puhuvat hallituista velkajärjestelyistä. On hyvä puhua hallituista velkajärjestelyistä, kun ei tarvitse kertoa, mitä se hallittu velkajärjestely on, koska semmoista hallittua velkajärjestelyä ei meillä ole. Toki toiset sitten eivät puhu edes hallitusta velkajärjestelystä; he puhuvat vaan, että letkut poikki. Se on helppo tulla tähänkin saliin sanomaan, että letkut poikki. Mutta kun edellisen kerran pantiin letkut poikki Lehmanin osalta syyskuussa 2008, niin sen me ainakin tiedämme, mitä siitä seurasi. Ei se ole niin helppoa.

Opposition tehtävä on toki arvostella hallitusta ja olla hallituksen kanssa eri mieltä. Näin täällä meilläkin Timo Soinin johtama oppositio, jota keskustan eduskuntaryhmä kritiikittömästi seuraa, on sitä mieltä, että ei käy. Se on helppo sanoa, ettei käy, ja on helppo olla eri mieltä Suomen hallituksen kanssa. Ehkä tässä asiassa kannattaisi kuitenkin muistaa, kuten esityslistasta käy ilmi, että kysymys on Belgian, Saksan, Viron, Irlannin, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Italian, Kyproksen, Luxemburgin, Maltan, Alankomaiden, Itävallan, Portugalin, Slovenian, Slovakian, Suomen ja Euroopan rahoitusvakausvälineen välisestä sopimuksesta. Nyt te ette, edustaja Soini, väitä, että vain Suomen hallitus olisi väärässä, vaan kaikki nämä hallitukset ovat väärässä. (Timo Soini: Niinpä ovatkin!) Teidän mielestänne kaikki nämä ovat väärässä: EKP on väärässä, komissio on väärässä, maailman valuuttarahasto, kaikki ovat väärässä. (Perussuomalaisten ryhmästä: Kyllä!) Totta kai on teoriassa mahdollista — teoriassa mahdollista — että Timo Soini on oikeassa mutta Belgian, Saksan, Viron, Irlannin, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Italian, Kyproksen, Luxemburgin, Maltan, Alankomaiden, Itävallan, Portugalin, Slovenian, Slovakian ja Suomen hallitukset ovat väärässä, (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) mutta kovin se on kuitenkin epätodennäköistä, edustaja Soini.

Timo Soini /ps:

Arvoisa puhemies! Ryhmänjohtaja Vapaavuoren innoittamana tulin vielä tänne pönttöön.

Se, mistä nyt on kysymys, on se, että tämä talo — eli me kansanedustajat — pystyy nyt päättämään siitä, lähdemmekö me rahoittamaan tätä rahoitusvakausvälinettä. Ja me voimme tehdä sellaisen päätöksen, että emme lähde. Nyt meidän annetaan ymmärtää, tosin ei edustaja Vapaavuori, että muu ei ole mahdollista, että Suomi ei voisi jäädä tästä ulos. Arvoisat kollegat, Suomi voi jäädä tästä ulos, ja nämä belgiat, portugalit, slovakiat, luxemburgit jnp. voivat jatkaa. Sanotaan, että yksimielisyys vaaditaan. Hyvät ystävät, tämä järjestelmä, joka ei ole noudattanut talous- ja vakaussopimusta, ei Maastrichtin sopimusta, ei no bail out -sopimusta eikä oikein paljon mitään muutakaan sopimusta, kyllä tästäkin selviää. Nyt on kysymys siitä, asetetaanko suomalainen veronmaksaja 14 miljardin euron takausvastuisiin. Eikä sitä ole millään torilla mukava selittää, ei sen enempää Hakaniemen torilla kuin, edustaja Satonen, Sastamalankaan torilla, ja voin lohduttaa, että minä en niitä aio siellä toreilla selitellä.

Arvoisa puhemies! Ongelma on maksukyvyttömyys ja se, että me olemme päästäneet tämän taudin Euroopassa pankkirakenteisiin. Selitän tämän nyt vielä kerran; olen sen tehnyt, mutta selitän vielä kerran: jos tätä maksukyvyttömyyttä ei kitketä, niin me jatkuvasti pistämme hyvää rahaa huonon rahan perään — eikä auta. Edustaja Lehti täällä totesi: Jos 330 miljardia on velka ja noin 30 prosenttia menee pelkkiin velanhoitokustannuksiin, niin miten sellainen maa koskaan velkansa maksaa takaisin? Ei mitenkään. Ja siinä puhui mies, joka bisneksestä tietää jotakin. Eli näin se on, ei selviä. No can do, vähän huonolla englannilla, no can do, ei tu mittään, nitševo, ei toimi.

Mitä sitten nyt, kun me täällä hoidamme valtion budjettia? Edustaja Vapaavuori, aivan oikein sanoitte, että noin 7 miljardia otetaan lainaa. Millä me rahoitamme sen valtion budjetin? Mehän rahoitamme sen verotuloilla, ja niillä se pitääkin rahoittaa. Niillä se pitääkin rahoittaa, mutta nyt me rahoitamme, ja tämä vakausväline rahoittaa, Kreikkaa ja kumppaneita tuella, kun niitä pitää rahoittaa veroilla.

Lähdetään katsomaan, mitä pitää pankkien tehdä: Niitten pitää lainata edustaja Heinoselle rahaa asuntolainaan. Niitten pitää vaikka edustaja Eestilälle, jos on bisnestä, rahoittaa sitä bisnestä. Se on pankin tehtävä ja rahoituslaitosten tehtävä. Ei niitten tehtävä ole syömävelkaa maksaa ja mahdollistaa tätä. Nämä asiat ovat nyt sekaisin Euroopassa, ja tässä meillä on maksukyvyttömyysongelma. Ja se ei muuten parane antamalla lisää rahaa. En usko siihenkään, että juoppo paranee sillä, että antaa lisää viinaa, eikä narkomaani sillä, että saa lisää kamaa. Ei toimi, ei toimi.

Ei ole helppoa olla tästä eri mieltä. Tämä linja maksoi perussuomalaisille hallituspaikan, ja kyllä se paikoitellen kivistelee, koska kyllä mekin tietenkin mieluummin olisimme niitä päätöksiä tekemässä kuin niitä täällä arvostelemassa. Tätä yritettiin iltatolkulla, mutta ei tässä voinut olla mukana. Mutta tulee aika, jolloin tämä on tavalla tai toisella hoidettu. Iloinen vastuunkantajapuolue Perussuomalaiset purjehtii silloin kansan tuella hallitukseen kokoomuksen hurratessa tälle vastuunkannolle. Näinhän tämän pitää mennä.

Arvoisa puhemies! Meillä on isoja vaaroja tässä omassakin luottoluokituksessa. Kyllä meitäkin Standard & Poor’s tarkkailee: meidän poliittista tilannetta, hallitustilannetta, makroekonomiaa, kauppaa, inflaatiota, työvoimakustannuksia ja montaa muuta asiaa. Ja siinä olemme varmasti samaa mieltä, edustaja Vapaavuori, että nämä pitää pitää kunnossa, oma talous täytyy pitää kunnossa. Kyllä me sitä kannatamme. Tulemme tekemään vaihtoehtobudjetin, joka on suurin piirtein samaa kiristys- ja elvytystasoa kuin hallituksen, vain toisin kohdennettuna. Ei se suuruusluokka ole suuresti pielessä, kyllä minä voin sen myöntää. Mutta sitä, että me asettaisimme meidän veronmaksajamme tämmöiseen vastuuseen, me emme muuten tee. Ja toivon todella, että te olisitte oikeassa, että Belgia olisi oikeassa, että kaikki nämä luettelemanne olisivat oikeassa emmekä ikinä joutuisi maksamaan sitä 14:ää miljardia, mutta jos joudumme, niin ei se teitä paljon lohduta, että Soini oli oikeassa.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Vaikka edustaja Soini ei tiedä totuutta Euroopasta, jos ei tiedä kukaan mukaan, niin yhden totuuden hän tässä äsken kertoi: tätä asiaa ei ole mukava millään toreilla selitellä. (Timo Soini: Ei ole!) Se on ihan totta: ei olekaan, ei millään toreilla ole mukavaa selitellä tätä asiaa. Mutta siinä onkin opposition ja hallituksen ero. Hallitus kantaa vastuuta. Hallituksen pitää tehdä vaikeita päätöksiä. Hallitus ei voi juosta karkuun ja sanoa vaan: olemme eri mieltä, emme halua selittää, emme halua mennä sinne toreille, kun on niin ikäviä päätöksiä. Hallituksen tehtävä on miettiä isänmaan kokonaisvastuuta, tehdä niitä päätöksiä, mitä kulloinkin pitää tehdä, epäsuosittujakin päätöksiä. Ja vaikka niitä ei ole helppo eikä kiva mennä sinne toreille selittämään, niille pitää näin tehdä. Ei semmoinen vaihtoehto ole, edustaja Soini, olemassa hallitusvastuusta asiaa katsottuna, että tehdään vain sellaisia päätöksiä, joita on helppo ja kiva mennä selittämään sinne toreille. (Timo Soini: Ei tätä kukaan halua!) Ei näin voi toimia. Mutta tietenkin opposition etuoikeus on se, että niitä asioita, mitä ei ole kiva mennä kertomaan toreille, ei tarvitse kannattaa, ja sitten voi kannattaa niitä asioita, joita on kiva mennä kertomaan sinne toreille.

Edustaja Soini ihan oikein on tässä keskustelussa monta kertaa todennut, että viime kädessä julkiset taloudet pysyvät pystyssä, jos ovat pysyäkseen, verovaroilla. Se on ihan totta, ja tästä perusasiasta olemme ihan täysin samaa mieltä. Ongelma on vain se, että jos me päästämme hallitsemattomasti vaikkapa jonkun euromaan kaatumaan, siitä sitten seuraa väistämättä ongelmia. Siis kun joku on ottanut liikaa velkaa ja jos se menee yli, siitähän aiheutuu ongelmaa sekä velalliselle että velkojille. Siitä seuraa ongelmia pankeille, mistä seuraa sitten taas lainahanojen tyrehtyminen, josta seuraa taloudellisen toimeliaisuuden väheneminen, josta seuraa taantumaa, josta seuraa se, että verovaroja on vähemmän.

Edustaja Soini, se ketjureaktio, joka syntyi Lehmanin kaatumisen jälkeen 2008, johti siihen, että me olemme seitsemän miljardia pakkasella nyt eli että meillä on seitsemän miljardia liian vähän verovaroja. Tässä mielessä tämä yhtälö on vaan niin monimutkainen, että kun maailmalla riittävästi joku rytisee ja rysähtää, niin sen heijastusvaikutukset ulottuvat tänne Pohjolaankin ja varsinkin meille Suomeen, jonka verovaroista, hyvinvoinnista, 40 prosenttia johtuu viennistä. Siinä mielessä nämä pitää aina suhteuttaa toisiinsa. Kuten pääministerikin on monessa yhteydessä todennut, kävi tässä miten tahansa, niin kyllä se jotain meille maksaa, mutta se pahin vaihtoehto on se, minkä me olemme jo 2008 kokeneet, mikä itse asiassa nyt voisi toteutua vielä huomattavasti pahempana, jos tämä oikeasti päästettäisiin nurin.

Edustaja Soini on ottanut semmoisen taktiikan, että maalataan tätä maailmanloppua tai rysähdystä tai Kreikan täydellistä kollapsia ja sitä riittävän monta kertaa maalaillaan ja sitten sanotaan, että tulette vielä näkemään, että oikeassa olin: ei toimi, ei toimi. "Ei toimi" on teidän lempisanontanne. Mutta uskallan väittää, että esimerkiksi Kreikan ensimmäinen paketti on jo toiminut. (Timo Soini: Siltäpä näyttää, toista pukkaa!) Jos siinä vaiheessa, kun Kreikan ensimmäinen paketti piti antaa, olisi siitä kieltäydytty, niin olisi jouduttu täysin hallitsemattomaan tilanteeseen Lehmanin tavoin. Vaikka voi olla niin, että se ei antanut lopullista pelastusta Kreikalle — eikä antanutkaan, siitäkin olemme yksimielisiä — niin se antoi kuitenkin tälle järjestelmälle, kaikille EU:n jäsenvaltioille, kaikille euromaille ja monille muille pankeille jne. aikaa sopeuttaa itseänsä ja talouttaan mahdollisesti hankalampiin tuleviin aikoihin.

Arvoisa puhemies! Mieleni tekisi tässä vielä hakea vertausta tähän Kreikkaan itse asiassa siitä, että kyse on vähän kuin talosta, joka palaa kaupungin laitamilla, ja palaa vielä sillä lailla, että kysymys on kiinteistönomistajan omasta varomattomasta tulenkäsittelystä.

Tässä on tavallaan kolmesta eri asiasta kysymys:

Ensimmäinen on se, että sääntöjä pitää noudattaa. Ja tästä me olemme edustaja Soinin kanssa samaa mieltä, että se on oikeasti suuri vääryys ja iso syy näitten ongelmien aiheuttajana, että säännöistä ei ole pidetty kiinni. Samalla lailla sen talonomistajankin pitäisi kytkeä sähköjohdot oikein ja huoltaa palovaroittimet oikein eli noudattaa sääntöjä, ja jos ei noudata, niin pitäisi skarpata linjaa ja pitää tiukentaa linjaa. Mutta silti tosiasia on se, että jotkut eivät noudata. Ja totta kai se on suuri vääryys, että vaikkapa jotkut riehuvat nuorisojoukot sytyttävät taloja tuleen varomattomalla tulenkäsittelyllä. Se on niin kuin ensimmäinen asia. Tässä en usko, että olemme edes eri mieltä siitä, että sääntöjä pitää noudattaa: on suuri ongelma, että Euroopassa niitä sääntöjä ei ole noudatettu.

No, sitten toinen asia on se, että kun nyt niitä paloja kuitenkin tulee, niin meillä pitää olla palokuntia ja paloautoja, jotka ovat asianmukaisesti varustettuja, jotka pystyvät niitä tulipaloja sammuttamaan. Ja kun maailma muuttuu ja tulipalot muuttuvat, niin tarvitaan erilaista ja uutta kalustoa. Siitä on itse asiassa nyt kysymys tässä ERVV:ssä. Tämähän on kriisinhallintajärjestelmä, kriisinhallintamekanismi, ikään kuin palonhallintamekanismi.

Sitten kolmas juttu on se, että sitten kun joka tapauksessa palaa tai jos palaa, niin kyllä ne palot pitää käydä sammuttamassa. Emme me elä semmoisessa järjestelmässä, jossa palokunta sanoo, että ei mennä sammuttamaan, koska se on itse aiheutettu. Ja onhan se tavallaan suuri vääryys, että verovaroin pidetään yllä palolaitoksia sen takia, että jotkut eivät osaa tulta käsitellä. Ja onhan se suuri vääryys, että verovaroin käydään sitten niitä tulipaloja sammuttamassa, mitä jotkut ovat aiheuttaneet. Mutta silti se on oikein, ja silti me haluamme tehdä näin, ja aivan erityisesti silloin, kun on kysymys semmoisesta tulipalosta, joka uhkaa laajeta, joka uhkaa laajeta naapurikiinteistöihin, joka uhkaa laajeta vaikka koko kaupunkiin — on meillä esimerkkejä siitäkin, että kokonaiset kaupungit ovat palaneet. Jos me olisimme ottaneet semmoisen lähtökohdan, että sehän on siinä tuvassa, jossa se tulipalo ensimmäisenä syttyi, heidän oma vikansa, hehän eivät ole noudattaneet sääntöjä, hehän ovat leikkineet tulella, että mitä se meille kuuluu, niin kyllä siitä vaan seuraa, että kyllä se kuuluu, koska viime kädessä kaikki siitä kärsivät.

Vertaukset eivät ole koskaan yksi yhteen, ja niissä on aina omat ongelmansa, mutta kysymys on vaan siitä, että jos jossakin Euroopassa palaa, niin kyllä se vaan oikeasti heijastuu koko Eurooppaan ja itse asiassa voi heijastua jopa koko maailmantalouteen, ja sen takia on myös meidän intressimme, vaikka me sijaitsemme ihan sen kaupungin tai kylän tai maanosan toisessa laidassa, pitää huolta siitä, että nämä tulipalot sammutetaan. Sitten kokonaan toinen asia on, että kun ne ovat riittävän hankalia, niin eihän kukaan oikeasti tiedä, mikä varmasti toimisi. Mutta se ei oikeuta ajattelemaan näin, että ei tehdä mitään, kun ei olla ihan varmoja, mikä toimisi.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tulipalo ja Kreikka — niissä on yksi ero, onneksi, silloin kun puhutaan palokunnasta, auttajasta ja sammuttajasta: Meidän palokuntamme ja palolaitoksemme on niin hyvä, että kun se ajaa tulipalopaikalle, niin se pääsääntöisesti saa sammutettua sen palon. Se ei sano niin, että me ajamme sinne nyt ja yritämme sammuttaa, ei se kyllä sieltä varmaan sammu, mutta menemme sitten huomenna tai ylihuomenna sammuttamaan uudestaan. Ei, se sammuttaa sen heti. Toista on tässä Kreikan asiassa. Nyt sanotaan, että Kreikalle täytyy antaa rahaa, jotta Kreikkaa ei tarvitsisi laittaa velkasaneeraukseen, mutta ei se raha varmaankaan riitä, se pitää laittaa velkasaneeraukseen myöhemmin, ja jos Kreikka joutuisi nyt velkasaneeraukseen, niin se olisi hallitsematon velkasaneeraus. Haluaisin todellakin kuulla, millä keinoin se myöhemmin tehty velkasaneeraus on hallitumpi kuin tällä hetkellä tehty velkasaneeraus. Ikävää, että siihen ei ole nyt ketään täällä vastaamassa.

Tällä hetkellä halutaan heittää rahaa Kreikkaan oikein kaksin käsin, ja ihmettelen, että sitä kutsutaan hallitusvastuuksi. Hallitusvastuu — onko se sitä, että maa, jolla on tällä hetkellä 7 miljardia liian vähän rahaa, antaa rahaa eteenpäin, lahjoittaa sitä eteenpäin, maa, jonka oma maksukyvyttömyys kolkuttelee jo ovella, ja tämä sillä perusteella, että jo nyt me joudumme lainaamaan rahaa, jotta työttömyyspäivärahat pystyttäisiin maksamaan? Meillä ei ole rahaa. Meillä ei ole rahaa vanhustenhoitoon, meillä ei ole rahaa veteraanien kuntouttamiseen. Me maksatamme näitä asioita kaikkein vähäosaisimmilla ihmisillä tässä maassa. Nimittäin suunnitelmissa on siirtää jopa 70 000 ihmistä työttömyyskortistosta STM:n puolelle. Ei siinä mitään, jos ihmiset elävät sitenkin: eihän sillä ole väliä, minkä luukun alta ihmiset leipänsä saavat. Mutta sillä on väliä, että siitä muutamasta satasesta nipistetään se 20 prosenttia. Onko se sitten sitä rahaa, jota annetaan myös Kreikalle?

Se, mikä meidän olisi syytä muistaa silloin, kun me heitämme rahaa Kreikalle: Totta kai meidän täytyy auttaa maita, jotka ovat oikeasti ahdingossa, jos ne pääsevät sieltä ylös, mutta tässä tapauksessa jopa hallituspuolueet sanovat niin, että sieltä ei tulla ylös ja joka tapauksessa joudutaan velkasaneeraukseen. Mitä järkeä on ostaa aikaa silloin, jos sillä ajalla ei ole olemassa mitään arvoa? Se on se, mitä minä ihmettelen suunnattomasti.

Sitä paitsi meidän on oikein hyvä muistaa semmoinen ihan pikkuasia, että muun muassa vuonna 2009 Suomi oli nettomaksaja EU:lle. Suomi maksoi 500 miljoonaa enemmän kuin sai rahaa. Suomi on niitä suuria nettomaksajia. Pari muuta suurta ovat muun muassa Iso-Britannia ja Belgia, mutta ne saavat sieltä joka tapauksessa tuloutusta sillä, että EU tuo sinne työtä. Suomelle sitä ei ole tullut.

Suomi on pieni maa, Suomella on pieni kansantalous. Minä todellakin haluaisin, todella haluaisin, että meidän hallituksemme pystyisi näyttämään, missä on se rahapuu, mistä voidaan koko ajan ottaa rahaa ja ottaa rahaa. Ei kai voi olla niin, että sitä rahapuuta lannoitetaan koko ajan ulkomaanvelalla ja kasvatetaan velkaa, koska se velka on ihan veli otettaessa mutta veljenpoika maksettaessa. Sekin velka on maksettava takaisin.

Missä on hallituksen vastuu siitä, mitä tapahtuu tällä hetkellä Amerikassa? Sieltä on kolkuttelemassa uusi lama. Millä me kävelemme sen laman yli, millä me selviämme siitä? Kasvattamalla omaa velkaa, ja se raha, mitä saadaan, toivottavasti pienellä korolla, annetaan sitten Kreikalle ja taas otetaan lisää rahaa — siinä tulee loppujen lopuksi pää vetävän käteen.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Uskon, että mikäli suuri eurooppalainen kulttuurihistorioitsija Egon Friedell vielä eläisi, hän kutsuisi tätä aikakautta Euroopan talousrappion ajaksi. Suuri eurooppalainen itsepetos on käynnissä.

Katson keskustan tyhjien penkkien suuntaan, ja mieleeni muistuu Havukka-ahon ajattelijan sanat "imelintä lajien viisautta on jälkiviisaus". Keskustan kelkka on kääntynyt vaalitappion myötä. Alkujaan väärälle uralle lähdettiin, kun ei muistettu sitä, että kukin maa hoitaa oman pankkisektorinsa mahdollisten tappioiden pääomittamisen itse. Vain tällä tavalla olisi estetty eskaloituminen. Olemme paradoksaalisessa tilanteessa nyt. Emu-kriteerit täyttävät tällä hetkellä käytännössä vain Suomi ja Viro. Itsepetos jatkuu. Ainoa isänmaallinen teko voi olla tämän tukipaketin vastustaminen.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kun Timo Soini mainitsi nimeni, niin innostuin puhumaan. En kyllä aio puhua missään nimessä totuutta, koska sitä en tiedä, mutta jonkunmoinen oma käsitys ehkä on syytä lausua.

Minun oma näkemykseni on se, että tässä Kreikkahan on ikään kuin sivujuonne. Vaikka me puhumme Kreikasta ja Kreikkaa me autamme, niin tosiasiallisesti kyseessä on pankkikriisin ehkäisy. Koko tämä pankkijärjestelmä sen käsityksen mukaan, mikä minulla on, on äärimmäisen monimutkainen, kansainvälinen sidos, ja ne ovat vakuuksissa toisiinsa ja lainaavat toisilleen, ja ainut, mikä pitää pystyssä tätä monimutkaista järjestelmää, on luottamus. Itse asiassa luottamuksen takana ovat poliitikot, eri maissa harjoitettava politiikka. Sen takia Suomen tilanne on sillä tavalla hankala, että mitä pitemmälle tämä venyy ja mitä vaikeampaa päätöksenteko on, sitä enemmän markkinat kokevat epäluottamusta Suomen poliittista järjestelmää kohtaan. Minä luulen, että se on tässä se suuri ongelma.

Tämä tilanne, mitä Timo Soini maalaili, että tässä ollaan nyt ikään kuin ymmärtämättömässä tilassa, on toteutunut viimeisen 40 vuoden aikana yli sata kertaa. Lähes joka kerta pankkikriisit alkavat samalla tavalla, niin ne alkoivat 1990-luvulla niin Aasian tiikerivaltioissa kuin Suomessakin, ja niin ne alkoivat samalla tavalla Kreikassa: Ensin tapahtuu rahamarkkinoiden vapautuminen. Sen jälkeen yritykset ja tavalliset ihmiset luulevat, että tulevaisuus on entistä parempi, raha on helpossa, sitä saa helposti pienellä korolla. Sen jälkeen markkinat kuumenevat ja jotkut osapuolet lähtevät vetäytymään markkinoilta. Sen jälkeen jäädään tyhjän päälle, ja sen jälkeen veronmaksajat tulevat apuun, koska joka kerta käy niin, että veronmaksajat pelastavat pankkijärjestelmän. Niin tämä tapahtui Suomessa, ja niin tämä on nyt tapahtunut Kreikassa, joka liittyessään euroon sai halvalla rahaa, ja sen jälkeen jotkut pankit alkoivat rahoittaa kreikkalaisia investointeja, jotka sitten tavallaan joutuivat tyhjän päälle. Tänä päivänä Kreikka elää turismista, mutta koska siellä on euro, joka on kallis valuutta — Turkissa on paljon halvempaa Turkin liiran takia — niin on vaikea kuvitella, miten Kreikka selviää. Minun mielestäni Timo Soini on aika pitkälle oikeilla jäljillä ja myös Eero Lehti, että velkataakka on liian iso. Mutta kyse ei olekaan Kreikasta vaan pankkijärjestelmän pelastamisesta.

Mikä tässä pankkijärjestelmän pelastamisessa sitten on niin arvokasta, että siihen pitää näinkin mittavia määriä näinkin pienen valtion kuin Suomen pistää? Jos tämä hallitsematon pankkikriisi kokonaisuudessaan realisoituu, niin se aiheuttaa väistämättä interbank-järjestelmässä korkojen nousua ja sitä kautta meidän korkotasomme nousee, ja se on todellista myrkkyä suomalaiselle teollisuudelle ja suomalaisille yrityksille, jotka jo nyt jäävät kansainvälisissä investointitilastoissa jälkeen muun muassa Ruotsista ja Saksasta. Se on myrkkyä velkaantuneille, asuntovelallisille, se on meille kaikille myrkkyä, koska me elämme siitä ja meidän etumme on tämä meidän kolmen A:n luottoluokitus ja meidän alhaiset korkomme. (Kimmo Kivelä: Mitä vastasitte vaalikoneeseen?) Meidän velanhoitokulumme tällä hetkellä ovat minun käsitykseni mukaan 2 miljardia, ja jos velat nousisivat 1 prosentin, korkojen nousu tekee tässä tilanteessa noin 600—700 miljoonaa, ja se on todella paha meidän valtionvelanhoidon kannalta, jos korot lähtevät nousemaan, ja siitähän tässä viime kädessä on kysymys. Minun mielestäni, jos ajatellaan Euroopan kannalta hyvää ratkaisua, on niin, että mitä nopeammin Suomikin pystyy omat ratkaisunsa tekemään ja yhdessä muiden eurovaltioiden kanssa hoitamaan ja ehkäisemään pankkikriisin, sitä enemmän suomalainen teollisuus ja suomalainen työ voittaa.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä edustaja Eestilän puheenvuorossa oli paljon paikkansapitävää. Pankkikriisiä en halua Eurooppaan eivätkä perussuomalaiset halua. Mutta tämä maksukyvyttömyysongelma sementoi tämän tilanteen. Se mahdollistaa sen, että pelureilla, kun ne näkevät, että takausvastuuta tulee lisää, aina alkaa charlesponzimainen ketjukirjehuijaus ja aina ne häkkyrät tulevat täyteen. Nyt tämäkin häkkyrä, 780 miljardia, on kohta täynnä, jolloin Lontoon pörssisaleissa puhutaan 2 000 miljardista. Tämä on se ongelma.

Se on aivan totta, että hallitsemattomasti emme missään nimessä saa päästää pankkijärjestelmää kaatumaan, mutta meillä on niin sanottuja epäkeskoja pankkeja, jotka eivät kerta kaikkiaan pärjää eivätkä toimi. Ne on päästettävä nurin, niitten liiketoiminta on pilkottava, niitten omaisuus on pilkottava, ja ne henkilöt sitten, jotka tulevat tilalle, hoitavat paremmin. Elinkelpoiset pankit on pääomitettava, Ranskassa ranskalaisen veronmaksajan kustannuksella, Saksassa saksalaisen veronmaksajan kustannuksella, mutta ei Saksassa eikä Ranskassa suomalaisen veronmaksajan kustannuksella. Eli täytyy myös pääomittaa pankit ja pitää huolta pankkisektorista, aivan niin kuin edustaja Eestilä myös tässä sanoi.

Mutta ei voi olla niin kuin nyt tehdään, eli niin, että pankeista ja luotonantajilta otetaan tätä rahaa lainaksi ja pistetään Kreikan valtiolle siihen, mikä kuuluu maksaa verorahoilla. Meillä käy nyt pian niin, että nämä valtavat summat rahoja, joita pitäisi investoida tuottavaan työhön, uusiin investointeihin, yritystoimintaan, työllistäviin hankkeisiin, kieppuvat tässä tukihäkkyrässä ja ne ovat pois sitten tästä taloudellisesta toiminnasta.

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että tässä ei hyviä ja helppoja ratkaisuja ole, mutta perussuomalaiset eivät kerta kaikkiaan voi olla näiden vakausvälineiden takausvastuita kasvattamassa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu tulipaloista, ja jos niistä puhutaan, on kiistaton tosiasia, että perussuomalaisilla löytyy salin asiantuntemus tässä asiassa, joten kuunnellaan nyt sitten hetki.

Vapaavuori puhui myös huonoista päätöksistä ja siitä, että on kyettävä tekemään huonoja, epämiellyttäviä päätöksiä. Kuitenkaan se ministeriauton takapenkki ei saa houkuttaa niin paljon, että tekee aivan päinvastaisia päätöksiä kuin mikä on oikein ja parempi Suomen kansalle. Se on totta, että tässä ei ole helppoja ratkaisuja, ja hallituksenkin olisi myönnettävä se. Helppo ratkaisu ei ole myöskään vakuuksien nosto, koska tehdään mitä tahansa, niin arvioni mukaan tulee joka tapauksessa alamäki eteen ja sijoitetut, niin sanotusti sijoitetut, rahat ovat mennyttä.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri Stubb kiersi vaalien alla myös Kymenlaaksossa. Paikalliset lehdet repivät isoja otsikkoja, koska hän kuvasi Kreikan ensimmäisen apupaketin vastustajat pölhöpopulisteiksi. Stubbin mielestä ensimmäisen apupaketin jälkeen asiat olivat niin Kreikan kuin muidenkin maiden osalta täysin kunnossa ja oli edesvastuutonta pölhöpopulismia väittää muuta. Nyt tiedämme, että niin Stubb kuin muutkin harjoitettua politiikkaa puolustaneet ovat täysin väärässä. Minä ja moni muu koki puheet pölhöpopulismista hyvin loukkaavina. Toivon, että Stubbilta löytyy sen verran selkärankaa, että pyytää puheitansa anteeksi.