Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa todetaan heti aluksi, että valtion tuottavuusohjelman aikaansaamien laskennallisten säästöjen osuus valtion budjetista on suuruusluokaltaan 1,5 prosenttia. Tästä laskennallisesta säästöstä suuri osa jää hallinnonalojen käyttöön. Tuottavuusohjelman piirissä oleva valtion henkilötyövuosimäärä on vähentynyt vuodesta 2005 vuoteen 2010 noin 5 600 henkilötyövuotta. Tuottavuusohjelmaa onkin paljon arvosteltu muun muassa siitä, että se näyttäytyy pelkkänä henkilöstön vähentämisohjelmana.

Kun tuottavuutta yritetään kasvattaa vain vähentämällä väkeä mutta samalla pidetään hallinnon hoidettavat tehtävät entisessä laajuudessaan tai jopa lisätään niitä, on selvää, että ongelmia tulee henkilöstön jaksamisessa ja mahdollinen todellinen tuottavuushyötykin pienenee.

Kun tiedetään, että ensi vuonnakin valtio joutunee ottamaan yli 7 miljardin lisävelan, on tuottavuusohjelman kritiikki otettava vakavasti myös tästä näkökulmasta. Ei voi olla kestävää, että valtio ei luovu mistään tehtävistään, päinvastoin ottaa niitä itselleen jopa lisää, samaan aikaan kun joka seitsemäs euro budjetissa on velkaa.

Arvoisa puhemies! Yhdeksi uudeksi tehtäväksi Suomen valtio on ottamassa laajassa mittakaavassa tuulimyllyjen pyörittämisen. Tuulivoiman syöttötariffikustannukset olisivat Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan jopa 200 miljoonaa euroa vuonna 2020. Onkohan tämä nyt tässä taloustilanteessa todella tarpeellinen valtion kontolle otettava tehtävä?

Tuulivoima ei energiantuotantomuotona ole lähellekään imagonsa veroinen, jos tarkastellaan ympäristöystävällisyyttä. Suhteessa tuotetun sähkön määrään, joka on noin kolmasosa kunkin laitoksen nimellisestä kapasiteetista, tuulivoiman tuotanto vaatii moninkertaisen määrän erilaisia uusiutumattomia luonnonvaroja. Tuotettua energiayksikköä kohti esimerkiksi ydinvoiman hiilidioksidipäästöt ovat selvästi tuulivoimaa alhaisemmat. Sama koskee laitoksiin tarvittavien erikoisteräksien ja muiden materiaalien määrää. Laitosten vaatima ylläpito ja huolto ovat nekin tuulivoiman tapauksessa huomattavasti kalliimpia kuin esimerkiksi ydinvoimassa.

Tällaisessa haastavassa taloustilanteessa olisikin syytä miettiä, onko tuulivoimaan panostaminen todella parasta mahdollista käyttöä näille varoille. Kotimaassa olisi runsaasti muitakin uusiutuvan energian vaihtoehtoja, joilla on todellisia edellytyksiä myös liiketaloudelliseen kannattavuuteen, mistä tuulivoiman kohdalla voidaan tosiasiassa toistaiseksi vain uneksia. Esimerkiksi Lapissa on lähdössä liikkeelle erittäin merkittäviä biotalouden energiainvestointeja, kun Rovaniemen Energia ja Oulun Energia toteuttavat yhteistyössä uuden biovoimalaitoksen Rovaniemelle. Vapon ja Metsäliiton tulevan biodieseltehtaan osalta on jo saatu sijoituspaikkapäätös Kemiin.

Näiden investointien osalta tulisi nyt kaikin tavoin varmistaa, että energiapuuhuollon ketju toimii niin, että oikeanlainen puu, jonka kasvun edistämiseen valtio on huomattavasti tuolla pohjoisessakin satsannut, metsänparannustöihin, päätyy oikeaan paikkaan. Erityisen tärkeää on, että energiapuu lähtee metsistä liikkeelle eikä polttoon päädy muuhun jalostukseen kelpaavaa puuta. Tällaisen kehityksen varmistamiseen tulisi nyt ohjata myös valtion resursseja, koska väärän puun päätyminen väärään paikkaan olisi huomattava menetys koko kansantaloudelle.

Arvoisa puhemies! Energia, ja sen osana sähkö, on yhteiskunnan muita toimintoja, kuten asumista, liikkumista, elinkeinotoimintaa, mahdollistava perustuotannontekijä. Taloudellisesti ajatellen se kannattaisi hankkia mahdollisimman edullisesti. Ei kannata sitoa niukkoja voimavaroja muiden tuotannontekijöiden muodossa yhden tuotannontekijän valmistukseen. Tuulienergia on tuotokseltaan niin tehotonta suhteessa vaadittaviin panoksiin, että siihen panostaminen kovin massiivisessa mitassa ei yksinkertaisesti ole kansantaloudellisesti järkevää. Sen sijaan tuulivoiman osalta voi olla aivan realistisiakin mahdollisuuksia päästä Suomessa kansainväliselle huipputasolle tuotantoteknologisten keksintöjen ja niiden sovellutusten kehittämisessä. Jos edes osa tuulivoiman syöttötariffiin pantavasta rahasta voitaisiin ottaa erilleen ja vaikkapa rahastoida uusiutuvan energian tuotantomenetelmien kehittämiseen, olisi paljon realistisempaa odottaa tästä alasta uusia viennin vetureita. Ei Suomen peliteollisuuskaan ole saavuttanut kansainvälisiä läpimurtojaan sillä, että valtio sponsoroi veronmaksajien rahoilla jonkin kännykkäpelin kaikkien kotimaisten operaattorien liittymien kylkiäiseksi. Pitää keksiä tapoja tehdä asiat fiksummin, kaupallistaa ne — markkinat ovat kyllä maailmanlaajuiset. Suomen rannikko- ja tunturimaisemilla on parempaakin käyttöä kuin valjastaa ne tuulipuistoiksi.

Arvoisa puhemies! Tämän ajatuksen halusin tuoda esiin Valtiontalouden tarkastusviraston raportin pohjalta.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Olen havainnut, että valtionhallinnossa monet suunnitelmat ja hankkeet perustuvat puutteellisiin tai jopa tarkoitushakuisiin laskelmiin, yhtenä esimerkkinä parhaillaan vireillä oleva hanke Kouvolan ja Kuopion hovi- ja hallinto-oikeuksien yhdistämisestä. Etukäteen päätettiin, että hovi- ja hallinto-oikeuksien määriä supistetaan 1—2:lla. Laadittiin selvitys, joka palvelee asetettua päämäärää. Selvitys osoittaa, että toimitilojen osalta säästetään 270 000 euroa, mutta samalla unohtui se, että myös kustannukset lisääntyvät: erilaiset palkka-, päiväraha- ja avustajapalkkiot lisääntyvät 540 000 euroa. Tämä kustannuserä puuttuu täysin näistä laskelmista. Tämä osoittaa sen, että etukäteinen harkinta ei ole riittävän hyvä. Pitäisi olla semmoinen puolueeton taho, joka tutkii asiat niin kuin ne todellisuudessa ovat. Mikä se elin sitten olisi? Mielestäni Valtiontalouden tarkastusvirasto voisi selvittää myös etukäteen hankkeiden järkevyyden ja taloudellisuuden, ei vain jälkikäteen.