Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Suomen tavoitteena on ollut koko talouskriisin ajan euroalueen taloudellisen vakauden, kasvun ja työllisyyden turvaaminen. Hallitus on omilla toimillaan halunnut estää talouskriisin pahentumisen ja yleiseurooppalaisen rahoituskriisin laajentumisen koko maanosaa koskevaksi lamaksi.

Toiseksi hallitus on toimillaan pyrkinyt rajoittamaan Suomen riskit pienimpään mahdolliseen ja turvaamaan suomalaisten veronmaksajien edut. Suomen linja onkin ollut tiukka koko kriisin ajan. Esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n rooli on juuri Suomen vaatimuksesta ollut kriisinhoidossa poikkeuksellisen merkittävä. Nykyhallituksen myötä Suomen linja euroalueen tukitoimissa on entisestään kiristynyt. Tämä on näkynyt erityisesti vakuusvaatimuksessamme Kreikan toisen lainaohjelman yhteydessä.

On hyvä pitää mielessä, että Suomi ei voi määrätä Euroopan asioissa, mutta vaikuttaa pitää rakentavalla ja päättäväisellä tavalla. Euroalueen kriisin hoitaminen ja sen leviämisen estäminen on Suomen etujen mukaista siksi, että meidän kasvumme, työllisyytemme ja hyvinvointimme ovat merkittävältä osin riippuvaisia viennistä. Euroopan selviäminen on myös Suomen etu.

Arvoisa puhemies! Euroalueen talouskriisi on jatkunut jo lähes neljän vuoden ajan. Kriisi kärjistyi euroalueen velkakriisiksi kaksi vuotta sitten, kun Kreikka ajautui vaikeuksiin. Kreikasta valtioiden velkakriisi ehti levitä vielä Irlantiin ja Portugaliin niin, että nämä maat joutuivat turvautumaan muiden Euroopan maiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n lainaohjelmiin. Myös Suomi osallistui näiden maiden lainaohjelmiin Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten aikana.

Kreikan ensimmäinen lainaohjelma toteutettiin keväällä 2010 kahdenvälisillä lainoilla, joista Suomen osuus oli yhteensä 1,48 miljardia euroa. Kreikan uuden paketin myötä kahdenvälinen lainaohjelma keskeytettiin ja Suomi sai lainaosuudelleen vakuudet.

Irlannin ja Portugalin lainaohjelmat myönnettiin syksyn 2010 ja kevään 2011 aikana Euroopan väliaikaisen vakausmekanismin ERVV:n kautta. ERVV:n toiminta perustuu euromaiden sille myöntämiin takauksiin, joita vastaan mekanismi hakee rahoitusta markkinoilta. Mekanismin toiminta on osoittautunut takausvastuiden suuruuteen nähden kuitenkin tehottomaksi. Päinvastoin kuin ERVV:ssä, perustuu pysyvän vakausmekanismin EVM:n toiminta omaan pääomaan. Päävastuun talouksiensa tasapainottamisesta kantavat kuitenkin kriisimaat itse.

Kriisimaiden omien toimien lisäksi yksityiset sijoittajat osallistuvat Kreikan toisen paketin yhteydessä palon sammuttamiseen erittäin poikkeuksellisella tavalla. Yksityisten sijoittajien lainasaatavia Kreikasta leikataan 107 miljardilla eurolla. Vertailun vuoksi: jos tuo 107 miljardia olisi jäänyt eurooppalaisten veronmaksajien kannettavaksi, olisi se suomalaisten veronmaksajien osalta tarkoittanut noin 2 miljardin euron vastuita eli karkeasti arvioiden 400:aa euroa jokaista suomalaista kohti.

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksen aihepiiri on koko Euroopan tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä. Välikysymyksen ydin on, mitä Suomen vastuille on tapahtunut nykyisen hallituksen aikana. Toivon, että nyt käytävässä keskustelussa tässä kysymyksessä osattaisiin rehellisesti erottaa tämänhetkiset todelliset vastuut kriisinhoitoon liittyvistä hypoteettisista enimmäissitoumuksista. Euroalueen kriisimekanismit lisäävät Suomen todellisia vastuita ainoastaan, jos uusia rahoitustukipäätöksiä tehdään. Tämä edellyttää aina eduskunnan erillistä hyväksyntää.

Fakta on, että keskustan pääministerikauden päättyessä viime kesänä Suomi oli sitoutunut joko kahdenvälisin, euroalueen tukimekanismien, Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tai EU:n yhteisien toimien kautta Kreikan, Irlannin, Portugalin, Islannin, Latvian, Puolan, Unkarin ja Romanian tukijärjestelyihin yhteensä noin 5,5 miljardilla eurolla.

Uuden hallituksen aikana onkin tehty toistaiseksi vain yksi ohjelma, Kreikan toinen tukipaketti, jossa suomalaisten veronmaksajien varat on tehokkaasti turvattu hallitusohjelman mukaisilla vakuuksilla. Kreikkalaisten pankkien kanssa solmitulla sopimuksella Suomen luottoriski osallistumisesta Kreikan toiseen lainaohjelmaan on katettu luottoluokittajan arvion mukaisella tappio-olettamalla. Alkuvaiheessa vakuuden suuruus on noin 900 miljoonaa euroa, joka kasvaa turvallisesti sijoitettuna koko laina-ajan. (Eduskunnasta: Onko hyvää bisnestä?)

Oppositiolle vakuusjärjestelyn merkittävyyden myöntäminen on jostain syystä ollut vaikea paikka. Sen sijaan, että oppositio olisi nyt kysymyksessään halunnut keskustella vakuusjärjestelyn sisällöstä, kysyy oppositio sopimuksen salaamisesta. Näin on tehty siitä huolimatta, että jokainen kansanedustaja on itse voinut käydä perehtymässä sopimuksen sisältöön. Sopimukseen perehtyneet kansanedustajat ovat voineet varmistua siitä, että sopimus on täsmälleen julkisuudessa kerrotun mukainen.

Välikysymyksessään oppositio kysyy, kuka antoi luvan sopimuksen salaamiselle. Päätöksen teki valtiovarainministeriön virkakunta virkavaltuuksiensa puitteissa Suomen lainsäädäntöä tulkiten. Hallituksen linjana on edistää kaikessa toiminnassaan avoimuutta mutta pitää kiinni myös luotettavuudestaan kansainvälisenä toimijana. Nyt päätös salaamisesta tehtiin kreikkalaisten sopimusosapuolten liikesalaisuuksien suojaamiseksi ja Suomen ulkosuhteiden hoidon turvaamiseksi. Toistan kuitenkin uudelleen, että Suomella ei ole mitään sitä vastaan, että sopimus tulisi julkiseksi.

Vakuuksien ja yksityisen sektorin osallistumisen mahdollistamiseksi luodun Euroopan keskuspankin väliaikaisen takausjärjestelyn jälkeen Suomen laskennalliset uudet takausvastuut Kreikan toisessa lainaohjelmassa ovat yhteensä noin 3 miljardia euroa. Näihin laskennallisiin takausvastuisiin sisältyvät riskit liittyvät kuitenkin paljolti ERVV:n varainhankinnan jälleenrahoitus- ja korkoriskiin, eivät luottoriskiin Kreikan maksukyvyttömyydestä.

Kun takauksien vaikutuksista keskustellaan, on niihin liittyvät riskitkin pystyttävä rehellisesti erittelemään. Luottoriskiin verrattuna nämä edellä mainitut jälleenrahoitus- ja korkoriskit ovat huomattavasti pienemmät, ja niiden hallintaa varten ERVV on varautunut monella tapaa.

Kaikkiaan eduskunta on toistaiseksi antanut vuodesta 2009 alkaen valtuuden noin 11,2 miljardin euron sitoumuksille. Tästä summasta käytössä on nyt noin 6,3 miljardia euroa, ja se pitää sisällään kaikki tämänhetkiset vastuut IMF:n, EU:n, ERVM:n, ERVV:n ja kahdenvälisten lainojen kautta.

Suomen ERVV:n varainhankintaohjelmalle antamat sitoumukset ovat korkoineen ja ylitakauksineen noin 8,2 miljardia euroa maaliskuun lopussa 2012. Joulukuussa 2010 sovitun mukaisesti pysyvän vakausmekanismin EVM:n pääomittamista varten varataan lisäbudjettiin 1,44 miljardia maksettavaksi heinäkuussa 2012. Oman pääoman lisäksi Suomen osuus vaadittaessa maksettavasta EVM:n takuupääomasta on 11,14 miljardia euroa.

Edelleen on kuitenkin syytä korostaa, että valtion budjetista euromaiden kriisin ratkaisemiseksi on lainattu rahaa toistaiseksi vain 1 miljardin euron verran Kreikan ensimmäiseen tukipakettiin eli noin 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Eurokriisin vastuut onkin hyvä laittaa aina oikeisiin mittasuhteisiin. Samoin on muistettava, että senttiäkään kriisimaille ei ole annettu vastikkeettomana tukena, vaan kyse on ollut lainoista ja takauksista. Esimerkiksi Kreikka on maksanut tunnollisesti korkoa ensimmäisestä lainastaan Suomelle.

Suomen Pankki on lisäksi osana eurojärjestelmää osallistunut euroalueen vakauttamistoimiin. Vastuistaan pankki raportoi suoraan eduskunnalle.

Suomen linja euromaiden talouskriisien hoitamisessa on siis hallituksen vaihdoksen myötä tiukentunut entisestään. Suomi vaati ja sai Kreikalta vakuudet. Suomi ajoi yhdessä muiden maiden kanssa Kreikalle velkajärjestelyä ja sijoittajien suurempaa vastuuta. Päätekijä kriisinhoidossa on jatkuvasti ollut Suomen kokonaisedun arvioiminen ottaen huomioon kriisin tartuntaefektit ja taloudelliset sekä yhteiskunnalliset vaikutukset.

Arvoisa puhemies! Opposition välikysymyksessä kysytään lisäksi, jatkuuko eurokriisi ja kuinka kokonaisvastuita rajataan jatkossa. Euroalueen kriisiin liittyy epävarmuutta, ja on vaikea ennustaa tulevaa. Yhteiset ponnistelut kriisin voittamiseksi ovat Euroopan tulevaisuudelle huomattavasti parempi vaihtoehto kuin jatkuva epävakaus markkinoilla. Tärkeintä on, että kriisin ratkaisemiseen on selkeät nuotit ja yhteiset pelisäännöt. Keskeinen sääntö on edelleen, että ensisijainen vastuu talouksiensa laittamisesta kuntoon on kriisimailla itsellään.

Pysyvän vakausmekanismin EVM:n perustaminen on tärkeä signaali siitä, että yhteisiä varoja käytetään viisaasti ja harkiten. EVM on myös veronmaksajien näkökulmasta huomattavasti turvallisempi ja tehokkaampi kriisinhallintaväline kuin mitä on ollut aikaisemmin käytössä. Välineen tehokkuus johtuu siitä, että EVM toimii oman pääoman turvin, ei ERVV:n tapaan takauksilla.

Turvallisuuteen vaikuttaa ensinnäkin EVM:n lainojen ensisijainen asema verrattuna yksityisen sektorin lainoihin. Vastaava asema on IMF:llä, joka ei ole historiansa aikana juuri koskaan joutunut kirjaamaan itsellensä tappioita. Siksi myöskään vakuuksien vaatiminen ei ole EVM:n osalta perusteltua. Myös hallitusohjelmassa vakuusvaade koskee nimenomaisesti ERVV:n takausosuuksia.

Toiseksi turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta tuo se, että kaikki maat, mukaan lukien kriisivaltiot, ovat velvollisia maksamaan pääomaosuutensa. Tästä johtuen ERVV:lle ominainen väistyvien takaajien ongelma poistuu EVM:ssä. Kolmanneksi EVM tekee mahdolliseksi velkajärjestelyn, mikä takaa osaltaan pankkien ja sijoittajien vastuun toteutumisen. Suomen kannalta tärkeää oli myös varmistaa, että uusia ratkaisuja EVM:n pääoman kasvattamisesta ei jatkossakaan voida tehdä määräenemmistöllä, vaan tähän vaaditaan yksimielisyyttä.

Arvoisa puhemies! Suomi on korostanut — erityisesti laajan taakanjaon, oikeudenmukaisuuden ja uskottavuuden vuoksi — että Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kytketään kriisinhallintaan voimavarojensa ja osaamisensa takia. Euroalueen kriisi ei ole ainoastaan Euroopan kriisi. Euroalueen maat sopivat jo joulukuussa osallistuvansa IMF:n resurssien korottamiseen lainaamalla 150 miljardia euroa IMF:lle. Suomen lainaosuus annettaisiin Suomen Pankin kautta, ja se olisi 3,8 miljardia euroa. Myös monet euroalueen ulkopuoliset EU-maat osallistuvat IMF:n kautta euroalueen lainoitukseen. Esimerkiksi muut Pohjoismaat, Ruotsi, Tanska ja Norja, ovat ilmoittaneet osallistuvansa IMF:n resurssien korottamiseen yhteensä reilulla 20 miljardilla eurolla. Viime viikolla puolestaan Japani ilmoitti osallistuvansa eurokriisin taltuttamiseen IMF:n kautta 45 miljardilla eurolla. Kaikkiaan IMF:n resurssit ovat lisääntymässä vähintään 430 miljardilla dollarilla. Välikysymyksen vähättelevä asenne IMF:n kautta tuleviin panostuksiin tuntuukin näiden faktojen valossa hieman oudolta.

Hallitus katsoo, että nyt IMF:n resurssien lisääminen ja maaliskuun euroryhmässä sovittu kapasiteettiratkaisu ovat uskottavia ja riittäviä vastaamaan Euroopan ulkopuolisten maiden vaatimuksiin euroalueen palomuurin vahvistamisesta.

Välikysymyksessään oppositio vihjailee, että euroryhmän kapasiteettiratkaisu olisi kasvattanut Suomen vastuita. EVM:n enimmäisvastuu on edelleen rajattu 12,58 miljardiin euroon eli pääomaan ja takuupääomaan. Tärkein elementti kapasiteettipäätöksessä kuitenkin on, että EVM on 1.7.2012 alkaen euroalueen ensisijainen kriisinhallintaväline. ERVV:tä voidaan käyttää heinäkuuhun 2013 asti kestävän siirtymäkauden aikana vain, jos EVM:n pääoma ei riitä mahdollisen rahoitustuen antamiseen. Toiseksi, sen jälkeen kun ERVV:n vastuut poistuvat, on EVM:n enimmäiskapasiteetti 500 miljardia euroa. Muistutan myös, että ERVV:n kautta mahdollisesti myönnettäville lainoille Suomi vaatii jatkossakin vakuudet.

Eduskunnan rooli tukipäätösten käsittelyssä on taattu kaikissa tilanteissa. Esimerkiksi ERVV:n takauspäätösten käsittely edellyttää aina hallituksen tiedonantoa, jota seuraa äänestys. Näin eduskunnan asema on turvattu paremmin kuin yhdessäkään muussa maassa. Eduskunnan suuri valiokunta on pidetty neuvottelutilanteista tietoisena, ja hallitus on kokouksiensa valmistelujen yhteydessä selostanut tilanteen.

Arvoisa puhemies! Oppositio on välikysymyksessään kantanut huolta myös Suomen kolmen A:n luottoluokituksen säilyttämisestä ja kyvystä vastata julkisen sektorin velvollisuuksista. Erityisesti tämän vuoksi hallitus on vastikään kehysriihen yhteydessä tehnyt vaikeita mutta välttämättömiä päätöksiä julkisen talouden sopeuttamiseksi ja velkaantumiskehityksen pysäyttämiseksi. Luottoluokittaja Standard & Poor"s antoikin viimeisimmässä maaraportissaan tunnustusta hallituksen määrätietoisille toimille talouden tasapainottamiseksi. Standard & Poor"sin arvion mukaan juuri euroalueen kriisin jatkuminen olisikin suurin uhkatekijä maamme luottoluokitukselle.

On selvää, että eurokriisistä voi aiheutua Suomelle tappioita. Esimerkiksi Kreikan mahdollisen maksukyvyttömyyden tapauksessa saattaisi Suomi varovasti arvioiden menettää noin puolet keskustan johdolla myönnetystä miljardin euron vakuudettomasta, ensimmäisestä Kreikan lainaohjelmasta. On siis myös suomalaisen veronmaksajan etu, että Kreikka selviää. Siksi toisen lainaohjelman ehtona olikin realistisen mahdollisuuden antaminen Kreikalle velvoitteistaan selviytymiseksi.

Tätäkin suuremmat tappiot Suomelle kuitenkin aiheutuisivat talouskriisin syvenemisestä. Kun hallitus puolustaa euron vakautta ja sen eteen tehtäviä vaikeita päätöksiä, tekee hallitus tämän siis ennen kaikkea suomalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja pelastamiseksi.

Pietari Jääskeläinen /ps:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Titanicin uppoamisesta tuli tänä vuonna täyteen 100 vuotta. Samaan aikaan euro-Titanic keikkuu merihädässä myrskyn keskellä. (Matti Saarinen: Onpa vertaus!) Euro-Titanicin johtajat yrittävät korjata laivan valuvikoja. Se ei enää onnistu. Euro-Titanic on törmännyt valtavaan velkavuoreen. Suurin osa laivasta on veden alla, ja moni osasto vuotaa kuin seula.

Arvoisa puhemies! Hallitus puhuu euroalueen uskottavuuden turvaamisesta. Miten on hallituksen uskottavuuden laita? Hallitusohjelmassa puhuttiin selvää kieltä. Suomen vastuut eivät kasvaisi. Luen siitä suoraan:

"Mikäli jokin euromaa pyytää ERVV:ltä lainamuotoista tukea vielä Portugalin jälkeen, on Suomi valmis harkitsemaan tätä vain sillä ehdolla, että Suomi saa takausosuudelleen vakuudet kyseiseltä maalta. Tämä rajaa Suomen tosiasialliset vastuut enintään Portugalin ja sitä edeltävien ohjelmien hyväksymisen mukaiselle tasolle."

Miten kävi? Yritettiin, intettiin, väitettiin — ja annettiin periksi. Summista on livetty koko ajan ylöspäin, perustelut julkisuudessa ovat olleet populismia pahimmillaan. Asiakeskustelua ja vaihtoehtojen punnintaa ei ole julkisuudessa juuri nähty. Aina on tehty vain se, mitä Merkel ja Sarkozy ovat keskenään sopineet — poikkeuksetta. Suomessa kuvitellaan naiivisti, että näin ajetaan yhteistä hyvää. Tosiasiassa pelaamme saksalaisten ja ranskalaisten pussiin. Sopii kysyä: kuka on hallituksen työnantaja?

Lisäksi hallitus on hyväksynyt tukimekanismien riskialttiit toimintamuodot, kuten pankkien pääomittamisen ja operoinnin jälkimarkkinoilla. Jopa siihen hallitus taipui, että Euroopan vakausmekanismin yksimielisyysperiaatteesta luovuttiin. Tämän seurauksena Suomen kansa joutuu tulevaisuudessa rahoittamaan kriisimaita, vaikka eduskunta vastustaisi. (Pia Viitanen: Ei pidä paikkaansa!) Piikki on auki vailla rajoja.

Muistakaamme, miten tämä savotta on kasvanut. Ensin romahti Kreikka. Annettiin tukea. Sen piti riittää. Oli otettu "niskalenkki markkinoista". Näin uskoi ministeri Katainen. Sitten tuli Irlanti, sitten Portugali, sitten Kreikka uudelleen, ja Suomi rahoitti, rahoitti ja rahoitti. (Matti Saarinen: Paljonko on rahoitettu?)

Arvoisa puhemies! Tämähän on todellinen Molokin kita. Rahaa ja miljardiluokan takauksia syydetään kriisimaihin niin, että hiki tulee, mutta itse ongelmaa ei ole ratkaistu. Päinvastoin, ongelmat vain pahenevat. Kehotan hallitusta nimeämään edes kaksi kansainvälistä pankin tai analyysitalon tai vaikka kansainvälisesti arvostetun talouslehden toimitusta, jotka antaisivat eurokriisin hoidolle ja europrojektille edes tyydyttävän arvosanan.

On tämä muuten paradoksien paradoksi. Perussuomalaiset on Suomen ainoa todellinen EU-kriittinen puolue, mutta se on yksin ollut alusta asti vaatimassa, että EU:n perussopimuksia noudatetaan, sopimuksia, jotka kieltävät ottamasta vastuuta toisten maiden veloista. Jos niin olisi tehty, Kreikassa olisi välttämätön velkasaneeraus jo toteutettu ja Kreikka olisi päässyt uuteen alkuun.

Kaiken tämän hulabaloon keskellä hallituksen ainut viikunanlehti on mysteerinen Kreikka-vakuussopimus, jota mikään muu euromaa ei halunnut. Jos se oli niin erinomainen kuin hallitus väittää, niin miksi se piti salata julkisuudelta? Tällaisen keskeisen asiakirjan salaamista kansalaisilta emme hyväksy. (Erkki Virtanen: Mitäs te hyväksytte?)

Arvoisa puhemies! Kriisimailla on julkista velkaa jo yli 3 000 miljardia euroa. Jos Espanja yritetään pelastaa tukipaketeilla, operaation takana pitää olla äärimmäisen avokätinen ja maksukykyinen toimija. Onko Suomi ja maan hallitus siihen valmis? Se, että Kansainvälisen valuuttarahaston resursseja lisätään eurokriisin takia, ei tuo tilanteeseen mitään olennaista muutosta. Tulee muistaa, että tässä järjestelyssä Suomi joutuu takaamaan tätä Kansainvälisen valuuttarahaston rahoitusta moninkertaisesti normaaliin verrattuna.

Suomen osallistuminen eurokriisin rahoittamiseen on tapahtunut täysin kohtuuttomilla panoksilla suhteessa rahoituslaitostemme sijoituksiin kriisimaissa. Siitähän tässä tosiasiassa on kyse, kuten kaikki ovat lopulta myöntäneet: etenkin saksalaisten ja ranskalaisten pankkien tukemisesta. Voitot yksityistetään, tappiot sosialisoidaan, vaikka sitten Suomea myöten. Suomen aseman kohtuuttomuus vain pahenee, kun yhä useampi valtio joutuu letkun päähän. Miksei hallitus ole neuvotellut Suomelle kohtuullisempaa maksuosuutta? Suomella ei ole ollut rohkeutta olla aidosti eri mieltä ja edes vaatia oikeudenmukaista maksuosuutta.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministerikautenaan Jyrki Katainen totesi viime vuoden toukokuussa: "On oikeastaan turha puhua isommista teoreettisista miljardimääristä, koska täysimittaiset vakuudet rajaavat vastuumme tuonne alle kahden miljardin. Se kaksi miljardia on oikeastaan ainoa luku, joka tavallisen suomalaisen kannattaa muistaa." No, se on muistettu. Jyrki Kataisen hallitus on kuitenkin tämän vuoden tammikuussa taipunut myöntämään, että pahimmassa tapauksessa Suomen vastuut pelkästä ERVV:stä ovat yli 30 miljardia euroa. 2 miljardia on iso raha, 30 miljardia on paljon isompi, eikä se lainkaan sisällä Euroopan keskuspankin toimista aiheutuvia useiden miljardien eurojen riskejä. Keskuspankkien salainen ja epädemokraattinen päätöksenteko on muuttunut täysin ennakoimattomaksi. Kun tappiot realisoituvat, kansalaiset joutuvat maksajiksi joko verojen tai inflaation muodossa.

Kysymme: kun Katainen kerran on myöntänyt Suomen vastuiden kasvaneen ainakin 15-kertaisiksi vuoden aikana, miten pitkälle hallitus on valmis menemään eurokriisin vain pahentuessa? Suomen kansa haluaa tietää, onko hallitus valmis tulemaan veronmaksajien kukkarolle ja rahoittamaan Espanjaa, kun se romahtaa. Entä Italiaa?

Arvoisa puhemies! Kataisen kuuluisa "niskalenkki markkinoista" on muuttumassa hirttosilmukaksi. Pian siinä roikkuu Suomi-neito. Kuten tunnettua, Suomen takausriskien kasvu on lisännyt vaaraa, että kansainväliset luottoluokittajat laskevat kolmen A:n luokitustamme. Siitä aiheutuisi valtiolle merkittäviä lisäkustannuksia. Alustavien arvioiden mukaan parhaan luottoluokituksen menetys maksaisi meille vähintään satoja miljoonia euroja vuodessa, jopa reilun miljardi euroa. Sellaisen aukon tukkimiseksi julkiselta sektorilta pitäisi esimerkiksi irtisanoa kymmeniätuhansia opettajia ja sairaanhoitajia. Suomen AAA-luokituksen turvaaminen on tärkeä tavoite, jonka hallitus on löperöllä europolitiikallaan vaarantamassa. Luottoluokituksen lasku käynnistäisi uuden leikkausten ja veronkorotusten sarjan. Se tarkoittaisi Suomen EU-politiikan ja hallituksen talouspolitiikan konkurssia.

Arvoisa puhemies! Hallitus kenties tuudittautuu siihen, että takaukset eivät vielä näy velkatilastoissa ja Suomen talouden romahdus tapahtuisi vasta tulevaisuudessa. Euroopan keskuspankki onkin arvostellut euromaita siitä, että ne ovat takauksillaan luoneet itselleen miljardien edestä näkymätöntä varjovelkaa. Muistuu mieleen Kreikan temppuilu tilastoilla. Me tiedämme, mihin sellainen peli johtaa. Hallitus väittää kantavansa vastuuta. Todellista vastuuta kantavat suomalaiset veronmaksajat — nykyiset ja tulevat. He joutuvat veronkorotuksien sekä terveys- ja muiden hyvinvointipalvelujen leikkausten muodossa maksamaan Kataisen hallituksen väärän politiikan.

Arvoisa puhemies! Eurokriisistä on tullut uhka eurooppalaiselle demokratialle ja kansalliselle itsemääräämisoikeudelle. Hallitus on hyväksynyt kriisin varjolla muutoksen Euroopan vakausmekanismisopimukseen, joka mahdollistaa kriisimaiden tukemisen suomalaisten rahoilla vastoin Suomen eduskunnan kantaa. On tunnettua, että Saksassa tällainen ei olisi missään nimessä onnistunut. Toisin kuin Suomessa, siellä on poliittisesti riippumaton perustuslakituomioistuin. Saksassa on sosialidemokraattien entinen oikeusministeri julistanut nostavansa kanteen maan perustuslakituomioistuimessa, koska hallitus on budjettikurisopimuksella ja EVM-sopimuksella luovuttanut pois olennaista demokraattista valtaa.

Näkisin mielelläni Johannes Koskisen ryhtyvän samaan kotimaassa. Meillä Suomessa on vain poliittisesti johdettu perustuslakivaliokunta, eikä hallitus näytä antavan paljon arvoa valiokunnillekaan. Miljardiluokan päätöksiä runnotaan läpi pikavauhtia muutamassa päivässä ja ilman kunnollista valiokuntakäsittelyä. Mikä hullunkurisinta, hallituksen johtamat valiokunnat ovat alkaneet myöntää hallitukselle valtuuksia ennennäkemättömällä tavalla: pelkillä pöytäkirjamerkinnöillä ilman itsenäistä lausuntoa. Valiokunnat on alistettu kumileimasimen rooliin.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen on niittänyt mainetta jo rapakon toisella puolella. Tosin maine ei ole erityisen mairittelevaa. Time-lehti otti maaliskuussa Kataisen esimerkikseen eurooppalaisista utopistipoliitikoista, jotka eivät kykene myöntämään tosiasioita. Heti perään Nobel-palkittu taloustieteilijä Paul Krugman ivaili Kataisen lausunnolle, jonka mukaan Irlannin pelastuspaketti olisi ollut menestystarina.

Irlannin heikkenevä tilanne ei silti ole huolestuttavin merkki. Asiantuntijat pitävät selviönä sitä, että Kreikka joutuu pyytämään lisää rahaa, ja Portugalin ahdinko kasvaa, kun samaan aikaan Espanja on yhä todennäköisemmin pakotettu tukemaan pankkisektoriaan sadoilla miljardeilla euroilla. Rahat tulevat tietenkin Suomen rahoittamista tukimekanismeista. Hallituksen tulisi vihdoin olla realisti ja tunnustaa ikävät tosiasiat, toisin kuin pääministeri Katainen.

Arvoisa puhemies! Euron valuvika on se, ettei yhteinen valuutta sovi näin erilaisille maille. Ei se sovi edes Suomelle. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen vienti olisi 15 prosenttia korkeammalla tasolla, jos olisimme pysyneet omassa valuutassa. (Välihuutoja) Jos pääministeri Katainen tosissaan haluaa korjata Suomen vaihtotaseen alijäämän, tässähän on hänelle selvä viesti.

Myös muut tutkimukset ovat osoittaneet, ettei euro ole edistänyt Suomen talouskasvua. Sen sijaan se on voimistanut tuloeroja. Euron paradoksi on siinä, että ainoa taloudellinen peruste pitää euroalue koossa on pelko sen hajoamisesta. (Jari Myllykoski: Kuinka alhaiset olisivat asuntolainat?) Toisin sanottuna uhraamme miljardeja euroja ja taloudellisen itsemääräämisoikeutemme pitääksemme kiinni valuutasta, josta meille on haittaa. Eurokriisin jokainen päätös vie meidät askel askeleelta lähemmäksi kohti fiskaaliunionia, eurobondeja ja liittovaltiota. Odotamme kauhulla sitä päivää, jona kuulemme pääministeri Kataisen suusta, että ne ovat ainoa vastuullinen vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus on siis eurokriisin aikana pettänyt lupauksensa, toiminut EU-perussopimuksen vastaisesti, lisännyt Suomen täysin kohtuuttomia vastuita eurokriisissä, siirtänyt miljardeja euroja kansalaisilta suurpankeille, salaillut ja peitellyt jälkiään, syöttänyt kansalaisille harhaanjohtavia tietoja, vaarantanut Suomen maksukyvyn, AAA-luottoluokituksen, vaarantanut kansalaisten hyvinvointipalvelut, myynyt maamme taloudellisen itsemääräämisoikeuden.

Arvoisa puhemies! Kun Titanic osui jäävuoreen, heräsi paniikki. Monet eivät tienneet, mitä pitäisi tehdä. Olemme samanlaisessa tilanteessa. Tarvitaan toimenpiteitä, rohkeita sellaisia, mutta niiden pitää olla oikeita, realistisia ja aidosti vastuullisia. (Matti Saarinen: Et sinä usko itsekään!) Kriisimaiden ainoa tie pelastukseen on velkajärjestely, niin kuin Argentiinassa tehtiin kymmenen vuotta sitten, niin kuin Islannissa tehtiin neljä vuotta sitten. Kaikki parkuivat, etenkin kansainvälinen pankkieliitti, mutta se toimi. Jos euro-Titanicin kapteeni ajattelisi kansalaisten parasta, hän huutaisi: laskekaa pelastusveneet ja lähtekää ennen kuin on liian myöhäistä!

Arvoisa puhemies! Teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta katsoo, että Kataisen ja Urpilaisen johtama hallitus on kasvattanut Suomen kokonaisvastuita Euroopan talouskriisin hoidossa. Eduskunta toteaa, että ei luota hallituksen kykyyn hoitaa talouskriisiä. Edellä olevan perusteella hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Sofia Vikman /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aluksi on syytä kiittää etenkin perussuomalaisia siitä, että olemme taas saaneet tilaisuuden keskustella eurokriisistä ja EU:sta. Onko euro sittenkin perussuomalaisten johtaman opposition todellinen salarakas? Niin kiivaasti siitä debatoidaan, argumentoidaan, ja niin syvästi oppositio väittää sitä vihaavansa.

Arvoisa puhemies! Mistä tässä erimielisyydessä opposition ja hallituksen välillä asiallisesti on kysymys? Ensinnäkin siitä, onko ollut ylipäätään järkevää yrittää ratkaista eurokriisiä ja pelastaa euro ja ovatko käytetyt keinot olleet tarkoituksenmukaisia — välikysymyksen tekijöiden käsite on "tukipakettipolitiikka". Toisaalta on kyse opposition ikiliikkujasta, kokonaisvastuiden enimmäismäärän laskemisesta. Viime syksynä todettiin, että tuolloinen enimmäismäärä on 14 miljardia euroa. Tämä kattaisi kaikki Suomen vastuut. Lehdistö laski 30 vuoden ajalle korkoja ja teki johtopäätöksen, etteivät kulut ja korot sisälly kokonaissummaan. Vastuita täsmentäessään hallitus totesi: "Äärimmäisessä, mutta erittäin epätodennäköisessä tilanteessa Suomen vastuut voisivat nousta yli 30 miljardin euron." Tämä ei ole siis tosiasiallinen tilanne, vaikka välikysymys niin väittää. Korkoja ja kuluja ei voida ennakoida, eikä järjestelmän logiikan mukaista ole suorittaa korkoja kerralla 30 vuoden päästä.

Arvoisa puhemies! Ensimmäisestä erimielisyydestä eli euron ja sen pelastamisen mielekkyydestä oppositiolla on oikeutetusti oma mielipide. Suuri osa suomalaisista on kanssamme toista mieltä kuin oppositio. Euromaiden yhteinen kriisirahastomalli ei ole ollut ehkä optimaalisin, mutta se on valittu, koska se on ollut mahdollinen. Vaikeissa tilanteissa on löydetty tie, joka on myös Suomen ja suomalaisten edun mukainen.

Kansainvälisen valuuttarahaston vuosikokouksen perusteella kaikki ovat yhtä mieltä perussuomalaisten johtaman opposition kanssa siitä, että kriisin todelliseen ratkaisuun tarvitaan kriisimaiden määrätietoisia rakenteellisia uudistuksia ja säästötoimenpiteitä. Euromaiden ohella muut maat pitävät kuitenkin kriisirahastoja tarpeellisina ja maailmantalouden kehityksen kannalta olennaisina, sillä euromaat ja muu maailmantalous ovat taloudellisesti täysin toisistaan riippuvaisia. IMF jopa kaksinkertaisti hätälainoituskapasiteettinsa vastauksena päätöksille käyttää pysyvää ja tilapäistä kriisirahastoa päällekkäin siirtymäajan. Euromaiden "tukipakettipolitiikka" nauttii siis tällä hetkellä luottamusta. Pelkkä kriisirahastoilla varautuminen rauhoittaa tilannetta ja auttaa kriisimaita toteuttamaan määrätietoisia rakenteellisia uudistuksia ja säästötoimenpiteitä. Oppositio sen sijaan haluaa laittaa pään pensaaseen ja toivoa, että kaikki ratkeaa ilman, että kriisimaita tuetaan tekemään johdonmukaisia ja määrätietoisia ratkaisuja.

Lainaan erästä hallituspuolue keskustan ryhmäpuheenvuoroa: "Talouden päästäminen vapaaseen pudotukseen ei ole kenenkään etu. Ei Suomen valtion, ei kuntien, ei suomalaisen yrittäjän, joka tekee hartiavoimin töitä luodakseen uusia tuotteita ja työpaikkoja. Ei suomalaisen palkansaajan, joka on vaarassa menettää työpaikkansa. Ei suomalaisen asuntovelallisen, joka kamppailee lainojen lyhentämisen kanssa. Kenenkään etu siis ei ole päästää taloutta romahtamaan, ei edes opposition. Siksi keskustan eduskuntaryhmä on pitkin hampain valmis hyväksymään Irlannin tukemisen."

Kokoomuksen eduskuntaryhmä allekirjoittaa hallituspuolue keskustan edellä olleen toteamuksen. Ei kriisimaiden tukeminen meillekään helppoa ole, mutta niin kuin hallituspuolue keskustakin on aikanaan järkeillyt, se on ollut ja on välttämätöntä. Kulloinenkin hallitus on silti jonkin verran parantanut juoksua: suoran rahan lainaamisen sijaan antamaan takauksia, tekemään järjestelmästä ymmärrettävämmän ja osin rajoittamaan suomalaisten veronmaksajien vastuita. Olemme ajaneet näitä ratkaisuja pääministereiden Matti Vanhanen ja Mari Kiviniemi kanssa edellisissä hallituksissa ja jatkamme vastuullista politiikkaa. Suomi ei saa palaa muiden mukana siksi, ettemme uskaltaisi tehdä päätöksiä. (Puhemies koputtaa)

Toisesta kiistasta eli kokonaisvastuista...

Lopuksi, saanko vielä?

Toisesta kiistasta: Euromaiden yhteinen mahdollinen kokonaisvastuu voi kasvaa pääomaltaan enintään 200 miljardia euroa ERVV:n kapasiteetin käyttämisen johdosta rinnan EVM:n kanssa, siis edellyttäen, että euromaat ovat todella antaneet tämän määrän takauksia lainaohjelmien rahoittamiseksi. Tässä vaiheessa, ennen konkreettisia takauspäätöksiä, kyseessä on sitoumus, jota ei ole vielä täytetty.

Lopuksi: ainaisen menneisyyden vatvomisen sijaan meidän pitäisi keskustella siitä, miten ja millaista tulevaisuuden Eurooppaa haluamme olla rakentamassa.

Mikael Jungner /sd(ryhmäpuheenvuoro):

No niin, pistäkää kello päälle.

Arvoisa puhemies! Euroopan vakavaa talouskriisiä puidaan täällä jälleen kerran, ja hyvä niin. Nyt on syytä selkeyttää, mitä tässä on tapahtunut.

Vanhasen hallitus avasi pandoran lippaan keväällä 2010. (Eduskunnasta: Voisitteko te sulkea?) Silloin Suomi lähti tukipolitiikan tielle ilman vakuuksia, ilman sijoittajavastuuta. Viime vuoden muutosvaaleissa äänestäjät halusivat uuden linjan, ja näin kävi. (Ben Zyskowicz: Äänestivät perussuomalaisia!) Nykyinen hallitus on kääntänyt Suomen linjan Euroopan velkakriisin hoidossa parempaan suuntaan: Me saimme vakuudet. Me saimme sijoittajavastuun. Kreikan toisessa tukipaketissa yksityiset sijoittajat joutuivat antamaan velkojaan anteeksi yli 100 miljardia euroa. Kun Suomen osuus tukipaketista on tuo 2 prosenttia, tarkoittaa tämä sitä, että mahdollisessa katastrofissa Suomen vastuu näinkin pieneni pysyvästi 2 miljardia euroa. Kaikki tämä tapahtui Suomen uuden linjan mukaisesti. Kaikki tämä oli myös keskustavetoisen hallituksen tavoitteissa. Tämä hallitus onnistui, edellinen ei. (Markku Rossi: Sittenhän on kaikki hyvin!)

On täysin inhimillistä, että osaa oppositiosta harmittaa tämä Suomen linjan selkeä muutos. (Perussuomalaisten ryhmästä: Veronmaksajia harmittaa!) Keskusta ei tähän itse kyennyt, kun pääsi pääministeripuolueena päättämään Suomen linjasta keväällä 2010. Isänmaan kannalta on vahinko, että kohta tässä salissa nähtävää tomeruutta ei nähty silloin. Keskusta ajoi silloin SDP:n varoituksista piittaamatta väkisin läpi valuvikaisen väliaikaisen mekanismin. Keskusta oli myös päättämässä Kreikan ensimmäisestä tukipaketista ja tuesta Irlannille sekä Portugalille. Näissä ratkaisuissa ei kyetty huolehtimaan veronmaksajien edusta, ja siksi edellinen hallitus ei nauttinut äänestäjien suosiota.

Maaliskuun lopussa euroryhmä päätti euroalueen palomuurien vahvistamisesta, ja se oli hyvä kompromissi. Päätös lisäsi kriisinhoidon uskottavuutta. Se sai myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan talkoisiin omalla palomuurillaan. Tämä on hyvä asia. Palomuuripäätös ei lisää Suomen vastuita. EVM on kuin pankki, jossa Suomen osuus osakkeenomistajana on aina 12,58 miljardia euroa. Mikäli tätä väliaikaista rahoitusvakausmekanismia joudutaan käyttämään euroalueen jäsenmaiden tukemiseen, Suomi saa takausosuudelleen vakuudet.

Heinäkuun alusta saamme käyttöön uuden työkalun, pysyvän vakausmekanismin EVM:n. Tämä uusi työkalu vähentää Suomen riskejä. Jos tuettava valtio ei mahdollisesti pysty maksamaan kaikkia lainojaan takaisin, leikataan silloin ensin yksityisiä velkoja. Suomen vastuut EVM:n kautta ovat etuoikeutettuja heti IMF:n jälkeen. Jos siis uhka toteutuu, saa Suomi omansa ensin päältä pois. Tämä on Suomelle arvokas suoja riskejä vastaan.

Mitä tapahtuu seuraavaksi? Euroopan keskuspankki on tullut apuun rahapolitiikallaan, joka elvyttää vahvasti. Siksi Suomessakin lainojen korot ovat nyt selkeästi inflaatiota alemmat. Tähän ei monikaan uskonut vuosia sitten. Tämä hyödyttää suomalaisia asuntovelallisia miljardeilla euroilla. Tämä puolestaan vahvistaa kotimaista kysyntää. Alhaiset korot helpottavat myös yritysten asemaa. Tämä kaikki tarkoittaa Suomeen tuhansia kipeästi kaivattuja uusia työpaikkoja.

Tulevaisuudessa on myös vaaransa. Epäily Espanjan kyvystä selviytyä veloistaan ilman ulkopuolisten apua nostaa Espanjan korkoja. Hallitus varautuu tähän riskiin yhdessä Euroopan kanssa. Oppositio taas esittää jälleen kerran, kuten äsken kuultiin, käpälämäkeen lähtöä. — Miten se oli? Hypätään pelastusveneisiin. — Kuvitteleeko joku tosiaan, että me ratkaisemme Euroopan ongelmat juoksemalla karkuun? Kuvitteleeko joku, että mahdollisen romahduksen laineet eivät iskisi kipeästi suomalaiseen talouteen? Kuvitteleeko joku, että menemällä peiton alle piiloon me emme menettäisi lukemattomia suomalaisia työpaikkoja, jos riski toteutuu ja Eurooppa kaatuu?

Hallitus on saanut viime vuoden aikana paljon aikaan. Valtiovarainministeri Urpilaisen sinnikäs työ tunnustetaan läpi Euroopan. Suomen asema on EU:ssa jälleen vahva. Kiitos tästä kuuluu koko Kataisen hallitukselle. On syytä jatkaa samalla linjalla.

Esitän, että hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. — 2 sekuntia yli, pahoittelut!

Vesa-Matti Saarakkala /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen taloudellisten kokonaisvastuiden noustessa eurokriisissä kaikki vastuut mukaan lukien nyt vähintään 43 miljardiin euroon eli lähes Suomen budjetin kokoluokkaan ja kriisin yhä pahentuessa on aika kysyä pääministeri Kataisen kansanedustajilta: missä teidän mielestänne tulee vastaan uhkapelinokituksen yläraja?

Kysymys on oikeutettu, sillä hallitusvallan edustajien kanta on aiemmin ollut, ettei ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettu uhkapelikapasiteetti saa ylittää 500:aa miljardia euroa. Nyt samat edustajat näkevät välttämättömäksi nokittaa panostuksia 700 miljardiin euroon, josta Suomen nokitus on yli 21 miljardia euroa. Teihin on iskenyt pelihimo, ja pelaatte nyt kaikkien suomalaisten rahoilla. (Miapetra Kumpula-Natri: Höpö höpö!) Nokituksen suuruusluokan voidaan todeta olevan niin uhkarohkea, että jos kaikki riskit realisoituisivat, ei Suomella olisi siinä tilanteessa mahdollisuutta vastata perustuslain velvoitteiden toteutumisesta eli siis muun muassa erilaisten peruspalveluiden takaamisesta kansalaisille. Tämä on järkyttävää!

Perussuomalaiset kysyvät, miksi hallitus haluaa jatkuvasti nokittaa suomalaisten rahoilla. Onko hallituksen mukaan niin, että jos kapasiteettia ei korotettaisi, syntyisi totaalikatastrofi eli kaikki menisi, omat ja lainatut? Vai haluaako Suomi vain solidaarisuudesta muita kohtaan korottaa rahoitusvastuutaan? Mistä on kyse, sen haluavat kuulla ei vain perussuomalaiset, vaan koko Suomen kansa.

Arvoisa puhemies! Elinkeinoelämän 28.3. julkaiseman arvo- ja asennetutkimuksen mukaan hallitus on suomalaisten mielestä jo ennen viimeisintä lisäpanostusta suhtautunut talousongelmiin ajautuneiden euromaiden tukemiseen liian myöntyvästi. Enemmistö ei halua Suomen ottavan vastuuta toisten maiden talousongelmista. Valtaosa suomalaisista pitää epätoivottavana myös sitä, että EU:sta muodostuisi liittovaltio, jonka osavaltio Suomi olisi. Vain alle 10 prosenttia suomalaisista toivoo liittovaltiota. EU:n hajoamisellakin on enemmän kannatusta, samoin EU:sta ja eurosta eroamisella kuin liittovaltiolla. Valtaosalle suomalaisista kuitenkin mieluisin vaihtoehto vaikuttaisi olevan se, että euromaista heikoimmat jättäisivät rahaliiton. Nykyinen rahaliitto on toimimaton, ja jollei amputaatiota suoriteta, leviää verenmyrkytys koko kehoon.

Suomalaiset haluavat eurooppalaista yhteistyötä, mutta eivät hinnalla millä hyvänsä. Itsenäisyyttä ei haluta myydä. Tässä on iso ero hallituksen politiikkaan, jonka päässä häämöttää sen sijaan täydellinen yhteisvastuu peliveloista.

Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset olemme suomalaisten ylivoimaisen enemmistön kanssa näistä asioista samaa mieltä. Olemme ainoana eduskuntapuolueena alusta alkaen vastustaneet tukitoimia, jotka rikkovat EU:n omia sopimuksia ja joita runnotaan läpi tavalla, joka ei saa edes perustuslakivaliokunnassa yksimielistä hyväksyntää. Olemme ainoana eduskuntapuolueena myös todistetusti aina vastustaneet liittovaltiokehitystä vauhdittavia päätöksiä. Finanssikriisin yhteydessä ehdotimme heti kärkeen, että sijoittajat saavat itse kantaa riskeistään realisoituvat tappiot. Islannissa näin tehtiin, ja se porskuttaakin jo eteenpäin.

Me perussuomalaiset olemme kantaneet vastuuta siitä, että Suomen kansan enemmistön mielipide tulisi myös eduskunnan päätökseksi, ja olemme puolustaneet Suomen kansaa, jotta sen mielipiteillä voisi jatkossakin olla painoarvoa. Perussuomalainen eduskuntaryhmä kantaa siis vastuuta tavalla, joka tukee demokraattisen päätöksentekojärjestelmän uskottavuutta ja olemassaolon oikeutusta. Se tapa on pitkässä juoksussa ainoa oikea tapa kantaa vastuuta demokratiassa.

Arvoisa puhemies! Koska hallitukselle vastuunkanto tuntuu tarkoittavan eri asiaa, herää kysymys, missä järjestelmässä osa poliitikoista haluaa vastuuta oikein kannettavan. Tähänkin kysymykseen on hyvä saada hallitukselta vastaus. Jos todella joidenkin mielestä kansat ja kansanvalta ovat ongelma ja hyvä veli -verkostot sekä kabinetit ja uhkapeli ratkaisu, on meidän aidosti vastuullisten kansanedustajien syytä yhdessä suomalaisten enemmistön kanssa palauttaa politiikkaan parlamentarismin ja kansanvallan kunnioittaminen pelihimoisten vastustuksesta huolimatta.

Puhemies! Kannatan edustaja Pietari Jääskeläisen tekemää epäluottamuslausetta.

Tuomo Puumala /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ystävä joutuu huonoille teille, häntä pitää auttaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ongelmia tulisi peitellä ja vähätellä, päinvastoin. Tällaisissa tilanteissahan olennaisinta on miettiä, mistä todella on apua. Ongelmakäyttäytymisen tukeminen ja rahoittaminen on vahingollisinta, mitä voi tehdä.

Keskustalle Euroopan unioni ja eurovaluutta ovat vanhoja kavereita. Haluamme auttaa. Mutta valittu tie, jota Kataisen hallitus on innokkaasti tukemassa, ei poista ongelmia, vaan pahentaa niitä. (Ben Zyskowicz: Siis viime vaalikaudella valittu tie!)

Kun globaali talouskriisi rantautui Eurooppaan, tarvittiin nopeaa kriisiapua. Hätätilanteessa valittiin taloudellisen tuen tie. Paranivatko ongelmat? Viimeistään tänä päivänä voidaan todeta, että eivät. Espanja on jo kolkuttelemassa vakausmekanismien ovella, ja Italiallakin tekee aika tiukkaa. Kreikka on täysin riippuvainen tukijärjestelmistä, eikä mitään ulospääsytietä ole näköpiirissä. Tuet ovat käyneet tähtitieteellisiksi ja Euroopan keskuspankin toimenpiteet täysin poikkeuksellisiksi. (Pertti Salolainen: Mitä pitäisi tehdä?)

Valtavilla tukipaketeilla voidaan ostaa vain aikaa. Aika todella on rahaa, ja kallista sellaista. Se pitäisi käyttää kestävien ratkaisujen luomiseen. Näin ei kuitenkaan ole tapahtumassa. Kello käy, mutta Mäntyrantaa ei näy, ja ongelmat vain syvenevät. (Vasemmalta: Hakulinen!)

Eurojärjestelmän ongelma on se, että siinä on mukana liian erilaisia talouksia. Näistä toiset hyötyvät eurosta ja toiset joutuvat pulaan. Saksallahan menee historiallisen hyvin. Etelä-Euroopan maat puolestaan hoipertelevat jo kuilun partaalla. Esimerkiksi Kreikalla ei ole mitään keinoa täyttää eurojärjestelmän ehtoja eikä mitään keinoja korjata tilannettaan eurovaluutan sisällä. Se on tukipakettien varassa.

Kansallisten parlamenttien päättäjät on asetettu selkä seinää vasten. Markkinavoimia tyynnytellään ja hyssytellään kuin pientä lasta. Tästä seuraa se, että kaikkien maiden mukana pitäminen vaatii yhä lisää veronmaksajien rahaa. Tämä on kierre. Näin Suomessakin: eteemme tuodaan yhä uusia vekseleitä. Tässä välikysymyksessä olemmekin yrittäneet saada hallitukselta vastauksen siihen, kuinka paljon suomalaisten rahaa on jo nyt laitettu likoon ja ennen kaikkea paljonko sitä aiotaan laittaa.

Tarkat ja todelliset luvut ovat tarpeen, sillä hallituksella on ollut kohtuuttomia ongelmia oikeiden lukujen kertomisessa julkisuuteen. Joukossa on ollut epätarkkuuksia, ja onpa sinne mahtunut muutama absoluuttinen faktakin. Väliaikaisen vakausvälineen kohdalla hallituksen kertomat luvut suurimmista mahdollisista riskeistä olivat alle puolet todellisesta, siis alle puolet todellisista. Vastuiden piti olla 14 miljardia; nyt on sanottu, että ne ovat 30 miljardia tai kuka ties enemmänkin.

Tänäänhän saimme uusimpia lukuja. Suomen piikki näyttää olevan auki. Se on selvää seurausta hallituksen höllentyneestä eurotukilinjasta. Rahastoja kasvatetaan kokous kokoukselta. Valtiovarainministeri Urpilainen oli mukana sopimassa kriisirahastojen kasvattamisesta vastoin eduskunnan aiempaa selvää linjaa. Suomen tavoitteet myytiin pari tuntia ennen kokousta. Näin vedetään kansan valitsemia edustajia kölin alta.

Hallituksen valitsemalla linjalla rahaa todellakin tarvitaan. Espanja ja Italia odottavat jo kieli pitkällä rahojamme. Kriisirahastoillehan on sallittu nyt myös uusia käyttötapoja. Rahaa voidaan lapata niin pankkien tukemiseen kuin ongelmallisten velkakirjojen ostamiseen jälkimarkkinoilta. (Pia Viitanen: Kello käy, eikä linjaa näy!) Rahankäytöstä ei enää tarvitse päättää yksimielisesti, vaan meidän piikkiimme voidaan tehdä päätöksiä jopa vasten tahtoamme.

Keskustan eurolinja on selvä. Se on tiukempi kuin maan hallituksella. Sanomme "kyllä" Euroopan unionille, "kyllä" eurolle ja "kyllä" talouskurille, mutta "ei" ylisuurille vakausmekanismeille, "ei" Suomen vastuiden ja riskien kasvattamiselle, "ei" velkamaiden, kuten Espanjan, Italian rahoittamiselle yhteisvastuullisesti vakausmekanismien kautta. (Ben Zyskowicz: Linja on selvä, mutta se on vaan eri kuin meillä!) Jokaisen maan on viime kädessä itse vastattava oman taloutensa kestävyydestä ja omien pankkien vakavaraisuudesta.

Keskustan mielestä velkaantuneiden maiden on tasapainotettava oma taloutensa ja ylivelkaantuneiden maiden kohdalla on tehtävä velkasaneeraus. Samassa yhteydessä voidaan arvioida, millä mailla on edellytyksiä toimia eurojärjestelmässä. Tällä tavalla holtittomasti maksukyvyttömille velkaa jakaneet sijoittajat joutuvat aidosti vastuuseen virheistään.

Arvoisa puhemies! Ystävämme eurovaluutta on joutunut pahasti rappiolle, ja hallitus rahoittaa sen rellestystä. Keskustan mielestä näin ei voi tehdä.

Kannatan edustaja Jääskeläisen tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joiltakin tuntuu unohtuvan se totuus, että niin sanotuissa ongelmamaissakin asuu ihan tavallisia ihmisiä, joille työn ja toimeentulon menetys on hyvin vakava paikka. Nämä tavalliset ihmiset maksavat nyt siitä, että heidän omat päättäjänsä ovat olleet kyvyttömiä ja välinpitämättömiä. Ongelmamaiden päättäjät eivät ole halunneet puuttua kiinteistökuplaan, kuten tapahtui Irlannissa tai Espanjassa. Tai sitten omat päättäjät eivät huolehtineet maan talouselämän kehittämisestä, kun maailmanlaajuinen kilpailu on vienyt työpaikat, kuten tapahtui Portugalissa tekstiili- ja vaatetusteollisuudelle. Tai sitten omat päättäjät ovat peitelleet maan hallinnon kehnoa tilaa ja talouden kilpailukyvyttömyyttä, kuten tapahtui Kreikassa. Nämä maat ovat Espanjaa lukuun ottamatta kasvattaneet vuosi vuodelta velkaansa koron pysyessä alhaisena, sillä rahoittajat ovat olleet ahneita.

Edelliseen hallitukseen verrattuna tilanne ongelmamaiden auttamisessa on nyt sikäli parempi, että Kreikan osalta myös sijoittajat pantiin kärsimään ahneudestaan. Sitä me olimme alun perinkin vaatineet. Uutta on myös, että Suomi saa lisäpanostuksistaan vakuuden.

Hyvät edustajat, teoreettisia kokonaisvastuita paljon tärkeämpää on, että estetään Euroopan ajautuminen talouden romahdukseen. Emme saa ajautua luottolamaan. Euroopassa niin kotitalouksien kuin yritystenkin pitää saada tarvitsemaansa luototusta. Meille suomalaisille tämä on elinehto, sillä muuten täälläkin loppuvat työ ja yritystoiminta. Suomi ei ole muusta Euroopasta irrallinen saari. Ei ole mitään syytä vetää pois tappia veneen pohjasta, jossa itse soudamme.

Herr talman! Mycket viktigare än de teoretiska gränserna för Finlands ansvar är att hindra att den europeiska ekonomin kollapsar. Finland är inte någon enskild och avgränsad ö utanför Europa.

Ihmettelen etenkin keskuspankkikohtaa välikysymyksessä. Välikysymystekstissä luetaan Suomen vastuisiin myös osuus Euroopan keskuspankin riskeistä. Tähän sisältyy varsin tavanomainen väärinkäsitys: oletetaan, että EKP on pankki siinä missä mikä tahansa liikepankki ja että Suomen pitäisi kattaa EKP:n tappiot. EKP:n ostot alentavat kriisimaiden velkakirjoistaan maksamaa korkoa, ja näin näillä ostoilla voidaan turvata paremmin ongelmavaltion maksukykyisyys ja välttyä luottotappioilta. Euroopan keskuspankkia tarvitaan kaikesta huolimatta tässä kriisissä estämään viime kädessä talouden romahdus. Me vasemmistossa emme tahdo paluuta 1930-luvun pula-aikaan. Sen sijaan en ole täysin varma siitä, mitä yhdistynyt oppositio tahtoo.

Suuri ongelma Euroopan kannalta on, että kriisimaiden painostaminen katkaisemaan ripeästi velkaantumiskierre johtaa hidastuneeseen talouskasvuun. Sopeutustoimia arvioitaessa on syytä pitää tämä mielessä. Mitä enemmän leikataan, kun talous lamaantuu, sitä syvemmälle myös upotaan suohon. Talouskriisin opetus on se, että Eurooppa tarvitsee lisää markkinoiden sääntelyä. Se on vielä tärkeämpää kuin valtioiden velkojen sääntely.

Näitä ratkaisuja ei myöskään saa nähdä irrallaan muusta politiikasta. Nyt pyritään luomaan vakautta. Lisäksi tarvitaan työllisyyttä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisääviä toimia. Niitä tarvitaan Euroopan tasolla ja kaikissa jäsenmaissa. Yhteisiä Euroopan laajuisia minimitasoja tarvitaan sosiaaliturvaan, palkkoihin ja irtisanomissuojaan. Pankkeja on säädeltävä — rahoitusmarkkinavero on välttämättömyys. Samoin maiden keskinäistä verokilpailua on hillittävä ja veroparatiisit suljettava. Vakausmekanismien, talouskurisopimusten tai joustoturvan kaltaisia yhteiseurooppalaisia periaatteita luotaessa olisi myös arvioitava niiden sosiaaliset vaikutukset.

Ärade talman! Eurokrisens viktiga lärdom är att finansmarknaden måste regleras strängare. Detta är ännu viktigare än att reglera statsskulderna.

Herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on luottamuksen kannalla.

Johanna Karimäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Euroopan unionissa voi kulkea Atlantin rannoilta Mustallemerelle tai Välimereltä Tunturi-Lappiin. Se on iso, vaikutusvaltainen toimija. Suomi osana Eurooppaa on hyötynyt yhteisestä talousalueesta ja erityisesti EU:n sisämarkkinoista, jotka ovat edistäneet vientiämme. Olemme osana EU:ta myös globaalisti vaikuttavampi ja näkyvämpi toimija. EU edistää kansainvälisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia, ja sen ilmasto- ja energiapolitiikka on viitoittanut tietä parempaan maailmaan.

EU on iso talousalue, mutta se on myös potilas, joka nyt yskii. Vuodesta 2008 vellonutta kriisiä on taltutettu monin keinoin, maiden välisin suorin lainoin ja eri instrumenttien kautta. Mukana ovat komissio, euromaat, Euroopan keskuspankki EKP ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF. EKP on tukenut kriisimaita ostamalla niiden velkakirjoja, ja Suomen Pankki on käyttänyt näihin ostoihin yli 3 miljardia euroa. Suomen IMF-maksuosuus kasvaa. Nämäkin ovat osa kansallista vastuuta, josta tarkastusvaliokunta ja valtiovarainvaliokunta ovat vaatineet tarkempaa selvitystä. On tärkeää, että osuutemme on tiedossa emmekä joudu kohtuuttomaan vastuuseen.

Suomi on kolmen A:n maana huolehtinut taloudestaan paremmin kuin moni eteläinen valtio. Hallituksen tärkeänä tavoitteena on säilyttää Suomen kolmen A:n luottoluokitus, mutta liian nopea julkisen talouden velkaantuminen on riski tavoitteelle. Valtiovarainministeriössä on syytä arvioida kaikkia riskejä, jotka liittyvät maamme velkaantumiseen. Tarkastusvaliokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen valtion yhden luottoluokitustason putoaminen lisäisi merkittävästi valtion korkomenoja. Vihreä ryhmä painottaa sitä, että Suomen on neuvotteluissa pidettävä puolensa, jotta maallemme ei langeteta kohtuuttoman suuria vastuita, jotka uhkaavat omien kansalaistemme hyvinvointia. Vaakakupin toinen puoli on se, että on välttämätöntä toimia eurokriisin taltuttamiseksi. Luottoluokittaja Moody’s on antanut ukaasin, jonka mukaan kaikkien euromaiden luottoluokka voi pudota, jos velkakriisille ei saada kunnollista ratkaisua. Vaarassa on myös Suomen luokitus ja hyvinvointimme rahoitus.

Arvoisa puhemies! Euroopan tärkein voimavara ovat ihmiset, jotka voivat hyvin ja tekevät työtä. Suurin kipupiste on nuorisotyöttömyys: joka toinen espanjalainen tai kreikkalainen nuori on työtön, suomalaisista nuorista joka viides. Nuorten syrjäytymisen ehkäisy on elinehto hyvälle tulevaisuudelle. Jokaisen maan on tarkistettava työlainsäädäntöään, jotta se parhaiten edistäisi nuorten työllistymistä. Suomen nuorisotakuu on hyvä esimerkki muille oikeasta huolenpidosta.

Euroopan kilpailukyvyn parantamiseen liittyy oleellisesti myös reiluus yhteisillä markkinoilla. Harmaa talous on laitettava kuriin kaikkialla. Toiseksi Euroopan kilpailukyvyn tulevaisuus riippuu korkeasta osaamisesta ja kunnianhimoisesta energia-, ilmasto- ja ympäristöpolitiikasta. Uusi maailma irtautuu öljyriippuvuudesta, ja siinä maailmassa pärjäävät ne, jotka toimivat ensin, kehittävät uusiutuvaa energiaa ja energiapihiä teknologiaa. Raaka-aineiden huvetessa kierrätys ja materiaalien uusiokäyttö korostuvat. Biopohjaiset materiaalit korvaavat perinteisiä öljy- ja mineraalipohjaisia materiaaleja. Suomen etu on olla osaamisen edelläkävijä ja suunnannäyttäjä. Näin tuotetaan maallemme hyvinvointia tukevaa kasvua ja edistetään vientiä.

Arvoisa puhemies! On selvää, että Suomen valtiontalouden riskien ja vastuiden on oltava hallittavissa. Vihreä eduskuntaryhmä painottaa, että tiedon on oltava jatkuvasti päivittyvää. Eduskunnalle on annettava kaikki oleellinen tieto siitä, mikä on osuutemme ja riskimme eurokriisin taltuttamisessa. On muistettava, että EVM:n pääoman korotus vaatii euromaiden yksimielisen päätöksen ja Suomen eduskunnan hyväksynnän.

Mitään oleellisia tietoja ei tulisi salata julkisuudeltakaan. Esimerkiksi Kreikalta saadut lainan takuut ja niihin liittyvät sopimukset tulisi kertoa mahdollisimman avoimesti. Vakuussopimus ei ole julkinen osapuolena olevien kreikkalaisten pankkien vaatimuksesta. Vihreän ryhmän kanta on, että kaikki, minkä voi julkistaa, pitää julkistaa. Ne sopimuksen osat, jotka eivät kuulu liikesalaisuuksien piiriin, tulisi julkistaa. Tiedonsaannissa on muistettava jatkuva parantaminen. ERVV-laki annettiin eduskunnalle uudestaan täsmennettynä korkokuluilla, sillä alun perin esityksen tiedot olivat puutteelliset.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä eduskunnan tiedonsaanti on parantunut, ja kannatamme yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymistä.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Den här veckans interpellation initierades av sannfinländarna, men det är uppenbart att centern då den anslöt sig till den har påverkat argumentationen. Centern kunde ju inte gärna stödja en interpellation som ifrågasätter också de två föregående regeringarnas linje. De regeringarna leddes ju av centern.

Ändå har regeringen Katainen bara fortsatt på den linje de centerledda regeringarna drog upp. Målen är precis de samma: att rädda stabiliteten i den europeiska ekonomin, att med brandmurar och regelverk hindra att skuld- och finanskrisen sprider sig till nya länder, att minimera Finlands och de finländska skattebetalarnas ansvar och i sista hand trygga att sysselsättningen och välfärden i det egna landet bevaras. Svenska riksdagsgruppen stöder verkligen de här målen.

Visst finns här ett element av solidaritet med andra européer, med medborgarna i andra euro- och EU-länder. Men regeringen har ändå handlat med, i första hand, de egna medborgarnas välfärd för ögonen. På en gemensam marknad står ju solidariteten och det egna intresset inte i konflikt med varandra, utan de går hand i hand. Vi sitter i samma båt och det gäller att gemensamt styra den. Vi får inte föra en politik som permanent riskerar att dela in länder och folk i A- och B-grupper.

Arvoisa puhemies! Jos vaatimuksena hallituksen nauttimalle parlamentaariselle luottamukselle on se, että se pystyy ennustamaan täsmälleen nykyisen talouskriisin lopputuloksen ja ilmoittamaan miljoonan tarkkuudella oman maan lopullisen vastuun, niin tällöinhän ei yksikään hallitus missään Euroopan maassa voisi pysyä vallassa. Ei ole mikään sattuma, että kaikkien euromaiden hallitukset ovat tehneet saman arvion kuin Suomen hallituskin, hallitusten väristä ja kokoonpanosta riippumatta.

Mikään edellä sanotusta ei merkitse, että tilannetta ei olisi syytä pitää huolestuttavana. Väliaikainen vakausmekanismi on osoittanut riittämättömyytensä ja sitä on täydennettävä pysyvällä, vakuuttavammalla mekanismilla. Takaisku voi kuitenkin kääntyä varmuudeksi siitä, että saamme nyt kestävämmän palomuurin uusia finanssikriisejä vastaan.

Ärade talman! Denna regering har faktiskt skärpt Finlands linje genom att kräva säkerheter för lån. Den har också varit framgångsrik i sina krav på att den privata sektorn tvingats skriva ned sina skulder i Grekland med över 100 miljarder, och att länder utanför både euroområdet, EU och Europa genom Internationella valutaunionen IMF bär en större del av ansvaret för en kris som har globala effekter. Men det är klart: det yttersta ansvaret för sin egen ekonomi bär vart och ett land självt. Stödet utifrån är ju inte villkorslöst utan kräver motprestationer, och de är inte lätta för landets medborgare.

Vad Finlands rating hos kreditvärderingsinstituten beträffar vet oppositionen mycket väl att den närmast hänger ihop med vår nationella budgetpolitik. Vi ser alltså fram emot stöd här i riksdagen för regeringens rambudget från alla dem som vill värna om vår AAA-klassificering.

Arvoisa puhemies! Nyt viimeistään hallituksen on aika asettaa myös oppositio vastuuseen. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten oppositio hoitaisi Euroopan talouskriisin. Keskusta on tosin osittain vastannut tähän kysymykseen toiminnallaan aiemmissa hallituksissa, mutta on kuitenkin syytä kysyä: Sallisiko oppositio Kreikan talouden vapaan pudotuksen? Romutettaisiinko elpymisen edellytykset uudestaan Portugalin ja Irlannin kaltaisissa maissa? Annettaisiinko muiden euromaiden, kuten Espanjan ja Italian, harjoittaa yhtä riskialtista politiikkaa kuin edellä mainittujen maiden ilman nyt käyttöön otettavaa säännöstöä? Ja ennen kaikkea: miten oppositio tässä tapauksessa suojaisi suomalaiset kuluttajat, pankkitallettajat ja veronmaksajat huomattavasti suuremmilta riskeiltä ja menetyksiltä kuin mitä yhteiset eurooppalaiset vakausmekanismit pahimmassakin tapauksessa merkitsevät? Ja miten pelastettaisiin suomalaisten työpaikat?

Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen hyser förtroende för regeringen Katainens ansvarstagande politik, precis som vi hade förtroende för regeringarna Vanhanen II och Kiviniemi då de utövade samma ansvarstagande politik.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eurokriisi, jonka keskellä elämme, on täysin poikkeuksellinen tilanne koko modernissa taloushistoriassa. Velkakriisi on hiljalleen rakentunut vuosikymmenen ajan, ja ministeriaitioissa on nähty tuona aikana monen eri hallituksen ministerit.

Ärade talman! Eurokrisen har pågått och debatterats i flera år. Man löser inga problem med att säga nej och åter nej, som tycks vara sannfinländarnas svar på eurokrisen. Nu i april 2012 är det tid att se framåt och försöka finna sådana pragmatiska lösningar som tryggar verksamhetsförutsättningarna för vår exportindustri, livsvillkoren för löntagare och pensionärer.

Viime kesästä asti istunut hallitus on pyrkinyt eurokriisin keskellä turvaamaan Suomen etujen toteutumisen parhaalla mahdollisella tavalla niin, että eurooppalainen vakaus säilyy. Opposition vakioratkaisu eurokriisin ratkaisuun sen sijaan tuntuu olevan sanan "ei" toistaminen kerta toisensa jälkeen, kun euroalueen vakauttamista ja samalla Suomen etujen turvaamista ehdotetaan.

Ristiriitaista on myös se, että oppositio on ilmoittanut kannattavansa talouskurin vahvistamista ympäri Eurooppaa, mutta välillä se on myöskin kyseenalaistanut esimerkiksi EU:n troikan Kreikalle ja Espanjalle esittämät säästövaatimukset. Vaikka EU:n tapa hoitaa kriisiä tuskin on suomalaisia vakuuttanut, monet näkevät kuitenkin yhteisen valuutan ylläpitämisen järkeväksi, koska vaihtoehto olisi arvaamaton.

Arvoisa puhemies! Oppositio on välikysymyksessään huolissaan Suomen kokonaisvastuista ja siitä, että ERVV ja EVM toimivat päällekkäin. Lienee syytä muistuttaa, että Suomi hyväksyi kokonaiskapasiteetin kasvattamisen sillä edellytyksellä, että ERVV:stä siirrytään mahdollisimman nopeasti meille edullisemman EVM:n käyttöön.

Nyt heinäkuussa siirryttäessä EVM:n maailmaan toteutuu myös Suomen vaatimus siitä, että aidon velkajärjestelyn mahdollisuus säilyy. Tämä lisää merkittävästi yksityisen sektorin vastuuta kriisistä. Palomuuripäätökset eivät myöskään itsessään lisänneet Suomen vastuita. Suomen taloudelliset riskit kasvavat vain, jos EVM käyttää lisääntyneen lainakapasiteettinsa. Tässäkin tapauksessa Suomen taloudellisilla vastuilla EVM:n pääomasta on raja, joka on nykyisillä päätöksillä 12,58 miljardia euroa.

On myös huomionarvoista, että Suomen osuutta ei voida kasvattaa ilman euromaiden yksimielistä päätöstä. Suomen vastuut eurokriisin hoidossa on ehkä hyvä suhteuttaa myös siihen, että arvioiden mukaan 2008—2009 talouskriisi maksoi Suomelle noin 30 miljardia euroa. Tuo 30 miljardia on toteutunutta ja jo menetettyä rahaa. Sen sijaan kun puhutaan eurokriisin hoitamisen kokonaisvastuista, puhutaan epätodennäköisestä ja pahimmasta mahdollisesta skenaariosta.

Arvoisa puhemies! Elämme huhtikuuta 2012, ja tämä on hetki katsoa eteenpäin siitä näkökulmasta, mikä on paras ratkaisu suomalaisille yrityksille, palkansaajille ja eläkeläisille. Kreikan mukaan ottamiselle euroalueeseen emme enää mitään voi, ja euromaiden löyhää talouskuria Etelä-Euroopassa koko viime vuosikymmenen ajan emme pysty korjaamaan. Päätösten eurokriisin hoidosta ja Suomen osuudesta ehdotetuissa ratkaisukeinoissa täytyy perustua tunteiden sijaan järkeen ja riskianalyysiin. Onko meille parasta, että eurooppalainen kotimarkkinamme ajautuisi kaaokseen?

Arvoisa puhemies! Lopulta jokaisen edustajan täytyy pystyä vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen: onko edustajalle tärkeintä saada viimeinen sana ja antaa pahalle palkka ajamalla tiettyjä yli varojen eläneitä maita konkurssiin niin, että se samalla romahduttaisi eurooppalaisen pankkijärjestelmän, vai onko sittenkin järkevämpää ajatella asiaa pragmaattisesti sen kautta, miten parhaiten säilytetään talousjärjestelmän vakaus ja mahdollisuudet tulevaisuuden talouskasvulle?

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä uskoo, että jälkimmäinen vaihtoehto on parempi.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on vähän puolikuntoinen. Minuakin selkäkramppi vaivaa: eli jos ilme on tuskainen, niin se ei ole millään tavalla epäkohteliasta oppositiota kohtaan.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten puheenvuorossa hyvin selkeästi sanottiin, että Suomen pitäisi erota eurosta ja olisi parempi jos euroalue hajotettaisiin. Tämä on merkittävä poliittinen linjaus, ja sillä on omat seurauksensa. Viimeisten mielipidetiedustelujen mukaan 55 prosenttia kansalaisista tukee EU-jäsenyyttä ja myös eurojäsenyyttä, mikä on hyvä asia, koska pienen maan kannattaa aina olla siellä, missä tehdään päätöksiä, jotka koskettavat myös meitä.

Arvoisa puhemies! Esittelin noin 2 vuotta sitten Kreikan ensimmäisen lainaohjelman tälle salille. Viesti tuolloin oli, että vaihtoehtomme tässä kriisissä ovat laina tai lama. Sama viesti pätee edelleen.

Täällä puhutaan tänään paljon vastuista ja riskeistä, hyvä niin, sillä siitä juuri on kyse koko eurokriisin hoitamisessa. Koko kriisin ajan kaikki sen hoitamiseen osallistuneet hallitukset ovat joutuneet arvioimaan eri vaihtoehtojen riskejä, tekemään päätöksiä ja kantamaan vastuuta päätöksistään. Ratkaisut, joita on tehty, ovat kasvattaneet Suomen taloudellisia vastuita, ja taloudelliset vastuut kasvattavat aina myös riskejä, mutta myös toisenlaiset päätökset olisivat olleet riskin ottamista, ja myös niiden riskien realisoitumisesta olisi pitänyt kantaa vastuu. Tuntuu olevan kovin helppo esittää pään pensaaseen laittamista ja letkujen irti vetämistä, kun ollaan oppositiossa. Kovia puheita. Voisi hyvin kysyä, missä on tuollaisten puhujien ja linjausten vastuu, sillä sitä suurempaa riskiä tuskin voisimme tässä kriisissä ottaa.

Kaikki kriisin ratkaisuun osallistuneet hallitukset, Vanhasen, Kiviniemen sekä nykyinen hallitus, ovat joutuneet valitsemaan huonoista vaihtoehdoista sen vähiten huonon. On päätetty olla osa ratkaisua. Suomi ei ole vain osallistunut lainaohjelmiin, vaan on ollut aktiivisesti muokkaamassa niiden ehtoja. Suomen linja on koko kriisin ajan ollut päättäväinen, ongelmia ratkova ja tiukkaa talouskuria edustava.

Vanhasen hallituksen aikana päätettyyn ensimmäiseen Kreikka-pakettiin Suomi taisteli mukaan IMF:n osallistumisen. Muistan, miten vaikea oli yksin puolustaa tiukkaa linjaamme, kun toisella puolella oli komissio, EKP ja suuria jäsenmaita. Vaatimuksemme lopulta hyväksyttiin, koska muuten me emme olisi olleet siinä mukana. Sen jälkeen IMF oli mukana ERVV-päätöksessä kasvattamassa omalta osaltaan palomuureja, mukana Irlannin ja Portugalin ohjelmien rahoittamisessa, toisessa Kreikka-paketissa sekä viime viikonloppuna kasvattamassa jälleen palomuureja myös Euroopan ulkopuolisten maiden voimin.

Tänä päivänä löytää tuskin ketään, jonka mielestä IMF:n mukaan ottaminen oli huono ratkaisu. Kiviniemen hallituksen aikana viimeisteltiin EVM-sopimus. Suomi oli ajamassa siihen voimakkaasti sijoittajavastuun lisäämistä. Saimmekin IMF:n käytännöt ja yhteistoimintalausekkeet mukaan kovan työn tuloksena. Nykyhallitus sai vaadittua vakuudet toiselle Kreikka-paketille. Myös yksityisen sektorin velkoja leikattiin yli 100 miljardilla eurolla. Kaikki nämä ovat olleet hyviä päätöksiä, joilla on rajattu suomalaisten veronmaksajien vastuita ja riskejä nyt ja tulevaisuudessa.

On väitetty, että nämä lainaohjelmat eivät toimi. Ainoa peruste aivan alusta saakka lainaohjelmien tekemiseen on ollut huolehtia, että Eurooppa ei syöksy uuteen luottolamaan ja syvään taloudelliseen taantumaan. Se nimittäin osuisi Suomeen koviten. Se veisi työpaikkoja ja suistaisi suomalaisia perheitä ahdinkoon. Laina tai lama: siitä näkökulmasta olemme onnistuneet. Siitä näkökulmasta lainaohjelmat ovat toimineet toistaiseksi, niin kuin on ollut tarkoitus.

On luonnollista, että jokaista ärsyttää se tosiasia, että holtittoman talouspolitiikan takia Suomi ja koko maailmantalous ovat joutuneet kriisiin. Mutta kun rivitalomme toisessa päässä syttyy tulipalo, niin silloin on syytä porukalla rajata palo, etteivät kaikkien asunnot pala. Joku toinen olisi voinut alkaa moittia osakasta paloturvallisuuden puutteesta ja keskittynyt keräämään vettä kippoihin ja kuppeihin omaan keittiöön odottaen palon leviämistä.

Arvoisa puhemies! Sitten kriisin suureen kuvaan. Me tiedämme, mitkä ovat ratkaisun avaimet. Lainaohjelmilla on estetty romahdus ja ostettu aikaa kriisimaiden toimenpiteille ja toipumiselle. Euroalue ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat kasanneet palomuureja markkinaspekulaation hillitsemiseksi. Euroopan keskuspankin toimet ovat omalta osaltaan ostaneet aikaa uusiin toimiin. Uusista säännöistä on sovittu tulevien kriisien estämiseksi. Nyt kriisin lopullinen taittaminen on jäsenmaista itsestään kiinni. Nyt siis vaadimme ongelmissa olevilta mailta tiukkaa, luottamusta herättävää talouskuria ja talouspolitiikkaa, kilpailukykyä ja kasvua ruokkivaa rakennemuutospolitiikkaa. Meillä koko EU-alueella on yhteinen vastuu syventää sisämarkkinoita ja näin ollen rakentaa yhdessä uuden kasvun edellytyksiä.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Palasin tänä aamuna Kansainvälisen valuuttarahaston kokouksesta Washingtonista, ja viime viikolla kokouksessa pääkeskustelunaiheena oli kansainvälinen taloustilanne, erityisesti Euroopan talous. Kansainvälisessä taloudessa on hyvin paljon edelleenkin epävarmuutta. Tätä taloustilannetta voisi ehkä kuvata vertauksella Suomen kevääseen, jossa välillä on lämpimiä päiviä, aurinko paistaa ja nurmikin jo hieman vihertää, mutta seuraavana päivänä voi tulla räntäsade ja takatalvi.

Tästä johtuen, koska taloustilanne on edelleenkin niin hauras ja epävarma, on tärkeää edetä eteenpäin sillä kahden tien strategialla, joka on kriisin hoitoon valittu. Eli tarvitaan kansallisia talousohjelmia, joissa kansallisesti taloutta tasapainotetaan, velkaantumista vähennetään, ja toisaalta tarvitaan myöskin yhteisiä kriisityökaluja sekä Euroopan tasolla että myöskin maailmanlaajuisesti, niin kuin viime viikolla päätimme IMF:n, Kansainvälisen valuuttarahaston, resursseja kasvattaa. Ja näiden lisäksi tarvitaan kaikkialla rakenteellisia uudistuksia, jotta voimme tukea uutta talouskasvua, parantaa työllisyyttä, hoitaa nuorisotyöttömyyttä, joka Euroopassa on jo joissakin maissa, Kreikassa ja Espanjassa, 50 prosentin luokkaa.

Koska kriisi on maailmanlaajuinen, me olemme sidoksissa toisiimme, me olemme keskinäisriippuvaisessa maailmassa. Tästä hyvänä esimerkkinä oli se, että viime viikolla myöskin Euroopan ulkopuoliset maat osallistuivat tämän kriisin hoitoon sitoutumalla kasvattamaan Kansainvälisen valuuttarahaston resursseja ja sitä kautta olemaan mukana isomman palomuurin rakentamisessa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen linja on ollut kriisin hoidossa hyvin selkeä: jokaisen maan tulee itse vastata viime kädessä omasta taloudestaan ja omista veloistaan. Me emme ole kannattaneet yhteisvastuuta taloudessa.

Toinen meidän tärkeä periaatteemme on ollut se, että me haluamme rajata suomalaisten veronmaksajien riskejä ja vastuita vaatimalla lainaosuudellemme vakuudet, ja vakuudet myöskin Kreikalta saimme.

Kolmas tärkeä periaate on ollut se, että sijoittajien pitää kantaa vastuuta kriisin hoidossa, ja näin he myös tekevät. Kreikan toisen lainapaketin yhteydessä Kreikan yksityisten sijoittajien velkoja leikataan 107 miljardilla eurolla, mikä on historiallista, että sijoittajat osallistuvat kriisin hoitoon näin suurella osuudella. (Välihuutoja keskustan ryhmästä)

Mutta, arvoisa puhemies, kun kuuntelin sekä keskustan että perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoroja ja myöskin välikysymyksen jättäneen edustaja Jääskeläisen puheenvuoroa, niin minulle tuli kyllä mieleen se, että opposition esittämät vaihtoehdot ovat hyvin vähäisiä. Perussuomalaiset esittävät eroa rahaliitosta, (Perussuomalaisten ryhmästä: Ei esitä!) ja tutkimusten mukaan ero rahaliitosta tuo enemmän haittoja (Puhemies koputtaa) kuin hyötyjä tavallisille suomalaisille veronmaksajille. Keskustalla sen sijaan näyttää olevan politikoinnin vaihde päällä, takki on kääntynyt oppositioon mentäessä, mutta mitään vaihtoehtoa tämän kriisin hoitoon ei ole esitetty. (Puhemies koputtaa) Näin ollen tähän toivon jonkinlaista lisäevästystä, kun lähdemme debattia käymään.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Bruttokansantuote laski Suomessa maailmantalouden taantuman johdosta 8 prosentilla eli noin 13,3 miljardilla vuosina 2008—2009. Tilanne ei ole toistaiseksi uusiutunut, ja harjoitettu politiikka, mukaan lukien eurokriisin hoitopolitiikka, on estänyt uudet kriisit huomattavasti pienemmillä kustannuksilla.

Oppositiolle on syytä todeta, että kun tällä määrätietoisella politiikalla on tähän asti estetty se, että miljardiluokan riskit toteutuvat, niin miksi nyt tulisi heittää hanskat tiskiin ja vaihtaa junaa vauhdissa. Vaarantaisimme ainoastaan kaikki ponnistelumme ja hyppäisimme tuntemattomaan. Meidät on valittu päättämään ja kantamaan vastuuta, tekemään viisaita ratkaisuja Suomen ja suomalaisten hyväksi, ja tämä luottamus on lunastettava.

Mikael Jungner /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuorossa kuultiin tämmöistä tiukkaa puhetta, joka sillä lailla vaikuttaa politikoinnilta, että parin vuoden takaiset teot ovat jotain ihan muuta. Nyt kysyisin asiantuntija-arviota hallituksesta vaikkapa valtiovarainministeriltä siitä, että kun Kreikan ensimmäinen paketti annettiin ilman vakuuksia ja ilman sijoittajavastuuta, niin minkä tyyppisiä riskejä tästä syntyy. Kuinka paljon on vaarassa, että Suomi menettää näiden edellisen hallituksen poliittisten päätösten vuoksi pahimmassa tilanteessa?

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen ministerit keskittyvät täällä vääristelemään oppositiosta esitettyjä kantoja. Me siteerasimme ryhmäpuheenvuorossamme Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimusta, jossa oli kartoitettu suomalaisten kantoja unionikysymyksiin. Se siis tarkennettakoon tämän vääristelyn jälkeen.

Mutta te ette suhtaudu kyllä vakavasti tähän tilanteeseen. Te sanotte, että tulee EVM. Ei sitä ole perustuslakivaliokunta siunannut. Ei sitä ole täällä käsitelty, ei talousunionisopimustakaan, jonka te olette allekirjoittaneet jo maaliskuun alkupäivinä. Missä lie sekin on? Ettekö te pysty valmistamaan sellaisia argumentteja, joilla te pystytte toimimaan tähän tapaan, miten tähän asti olette pystyneet luovimaan niin, että täällä on saatu yksinkertaisella enemmistöllä näitä teidän esityksiänne hyväksytyksi? Te ette suhtaudu vakavasti Suomen perustuslakiin ja siihen suomalaisten enemmistön kantaan, että hinnalla millä hyvänsä ei voi tällaista politiikkaa ajaa.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Pahoin pelkään, että vastaukset eivät tälläkään kertaa löydy peruutuspeilistä. Ehkä jätämme historiantutkijoitten arvioitavaksi sen, kuka oli oikeassa missäkin kohtaa, ja suuntaamme katseet eteenpäin. Luulen nimittäin, että ihmisten ajatus siitä, että me jankkaamme täällä ja syyttelemme toisiamme, on lähinnä evvk, ja meidän tulisi ottaa se huomioon.

Me olemme esittäneet kysymyksiä teille ja toivomme niihin konkreettisia vastauksia: Mitkä olivat Suomen kokonaisvastuut euroalueen talouskriisissä Kataisen hallituksen aloittaessa toimintansa, ja mitkä ne ovat tällä hetkellä mukaan lukien Euroopan keskuspankin riskit? Toiseksi, miksei hallitus ole noudattanut omaa ohjelmaansa, jonka mukaan Suomen vastuut eivät kasva? Ja kolmanneksi, mihin asti ollaan valmiita menemään? Mihin asti nämä riskit voivat kasvaa? Kun Espanja ja Italia tulevat mukaan, niin vieläkö Suomen piikki on auki?

Näihin kolmeen kysymykseen vastaukset. Katsotaan yhdessä eteenpäin.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Euroopan ja sitä myöten myös Suomen kannalta suuri ongelma on, että tämä kriisimaiden painostaminen ripeästi katkaisemaan velkaantumiskierteensä johtaa hidastuneeseen talouskasvuun, ja siihen olisi syytä puuttua ja sitä olisi tarkemmin arvioitava, vielä nykyistäkin tarkemmin.

Esimerkiksi Espanjan kohdalla pitäisi miettiä, onko aihetta kiirehtiä lisäleikkauksia, koska niistä johtuva talouskasvun hiipuminen mitätöi lisäsäästöt. Kreikan ja Portugalin kohdalla varsinkin leikkauksia tärkeämpää on sellaisten rakenteellisten uudistusten toteuttaminen, että maat menestyisivät taloudellisesti: esimerkiksi Kreikan alhainen veroaste, Kreikan harmaa talous, Kreikan rikkaiden pakeneminen veronmaksusta. Nämä olisivat niitä ratkaisuja, jotka hyödyttäisivät viime kädessä myös suomalaisia, ja toivon, että niihin suhtaudutaan vakavammin kuin nykyisin.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi kiitos ministeri Urpilaiselle vastuiden seikkaperäisestä esittelystä.

Opposition vaihtoehdottomuus tosin ihmetyttää. Edustaja Jääskeläisen euro-Titanic-puheesta ainoa konkreettinen asia, jonka nappasin, oli kriisimaiden velkajärjestely. Mutta näinhän on tehtykin, kun 53 prosenttia Kreikan saamisista leikattiin yksityisiltä sijoittajilta. Keskustan "ei, ei, ei" -puhe ihmetyttää, sillä olitte viime kaudella mukana tekemässä päätöksiä.

Mutta kysyisin arvoisalta ministeri Urpilaiselta, kun totesitte, että Suomella ei ole mitään sitä vastaan, että Kreikan vakuussopimus tulisi julkiseksi: olisiko mahdollista selvittää, mitkä osat tätä sopimusta eivät ole sellaisia, jotka kuuluvat liikesalaisuuksien piiriin, ja näin ollen voitaisiin julkistaa?

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tästä keskustelusta puuttuu yksi tärkeä, ehkä tärkein, analyysi ja täten elementti, osa tätä keskustelua. Mitä tapahtuisi myös Suomen kansantaloudelle, jos emme olisi mukana tukemassa euroaluetta ja rakentamassa uusia tiukempia sääntöjä? Ei tässäkään keskustelussa ja ryhmäpuheenvuoroissa opposition suunnalta tuotu esiin vaihtoehtoja, jotka todella palvelisivat Suomea, suomalaisia, sijoituksia ja työpaikkoja. Ainoastaan tuomalla niitä esiin, edustaja Puumala, voidaan katsoa eteenpäin yhdessä.

Värderade talman! Genom att Finland är solidariskt med medborgarna i andra euro- och EU-länder kan vi också bäst trygga de finländska intressena. Vi är fullständigt beroende av varandra, vilket oppositionen nog också inser trots att de inte här i dag anser att så är fallet.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan linja poikkeaa näköjään monessa kohdin toisen oppositiopuolueen linjasta. Perussuomalaisten sanomahan on, että Suomen pitää torjua kaikki ratkaisuehdot, kun taas keskustan linja on "kyllä" EU:lle, "kyllä" eurolle, välillä "kyllä" talouskurille ja välillä "ei" talouskurille. Mutta se, mitä teillä on yhteistä, on, että teiltä molemmilta puuttuu realistinen ja toteutuskelpoinen ratkaisumalli. Tästä syystä kysyisinkin, millä ehdoilla keskusta olisi neuvotellut ratkaisuja tähän eurokriisiin, jos te olisitte olleet mukana hallituksessa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä sosialistilla ja sosialistilla näkyy olevan eroa. Kun Suomessa arvostelee eurokriisin hoitoa, niin pääsee vastuuttomien kirjoihin. Ranskassa sillä samalla kritiikillä saattaa päästä presidentiksi ja vieläpä sosialistipresidentiksi.

Valtiovarainministeri Urpilainen, te sivusitte ainoastaan kahdessa rivissä Suomen Pankin roolia. Te sanoitte puheessanne: "Suomen Pankki on lisäksi osana eurojärjestelmää osallistunut euroalueen vakauttamistoimiin. Vastuistaan pankki raportoi suoraan eduskunnalle." Eikä mitään muuta, vaikka Suomen Pankin taselaskelmista löytyy paljon mielenkiintoista. Vuonna 2010 rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät euromääräiset velat olivat 22 miljardia euroa. Nyt ne ovat 80 miljardia euroa, nelinkertaiset, ja kysymys kuuluu: mitä nämä rahapoliittiset operaatiot ovat, ja mitä riskejä niihin kätkeytyy? Kyseessähän on niin sanottu LTRO-luototus (Puhemies koputtaa) eli pitkän aikavälin uudelleenrahoitusoperaatiot.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten tuossa jo aikaisemmin muun muassa Pietari Jääskeläinen totesikin, on Suomen kolmen A:n luokitus vaarassa. Seuraavana meitä odottanee AA-kerho, mutta sinnekään ei pääse — sinne AA-kerhoon — jos ei suostu myöntämään ongelmiaan. Ja se, mikä se ongelma on, on talousalueen valuvika. Mukana on liian paljon liian erilaisia valtioita. Valuvian tähden tämä muuri vuotaa koko ajan. Jos sen antaisi sortua nyt, tulisi vettä kyllä ainakin lantioon asti, mutta sitten kun sitä paikataan näillä ERVV- ja EVM-nimisillä laasteilla, sen voi paikata vain hetkeksi ja sitten, kun se lopulta sortuu, on paine toisella puolella kasvanut jo niin isoksi, että se vie mukanaan ihan kaiken. Jos tästä yhteisvaluutasta halutaan pitää kiinni, tulisi siinä olla mukana vain Pohjois-Euroopan ja Itämeren ympäristön maita eli ikään kuin uusi Hansa tai joku Kalmarin reunioni. Etelään jo annetut rahat voisi tämän jälkeen laskea vaikkapa kehitysavuksi. Eli tässä sitä vaihtoehtoa niille, jotka sitä peräänkuuluttivat.

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä asia, että eduskunta kantaa huolta siitä, että Suomi jatkossakin säilyy kolmen A:n luottoluokituksen maana, ja me kaikki teemme hallituksessa hartiavoimin töitä sen eteen, että näin myöskin tapahtuu. Mutta se, mitä ihmettelen, on, että samaan aikaan, kun oppositio täällä kantaa huolta kolmen A:n luottoluokituksen säilymisestä, te kuitenkin arvostelette niitä toimia, joita me teemme eurokriisin taltuttamiseksi, kun esimerkiksi Standard & Poor’s nimenomaan omassa lausunnossaan totesi, että suurin riski Suomen luottoluokituksen säilymiselle on eurokriisin paheneminen ja syveneminen.

Tästä syystä meidän on erityisen tarmokkaasti yritettävä saada eurokriisi haltuun, jotta se ei aiheuta meille ja meidän taloudellemme riskitekijöitä ja häiriöitä ja sitä kautta myöskään heikennä meidän luottoluokitustamme. Eli jos te todella kannatte huolta Suomen luottoluokituksesta, niin silloin teidän pitäisi olla aktiivisesti myöskin tukemassa ja esittämässä toimia, joilla Euroopan talouskriisi voitaisiin saada taltutettua.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri ja muun muassa edustaja Karimäki: "ei, ei ja ei". Kuka täällä on sanonut "ei, ei ja ei" ja millekä on sanonut "ei, ei"? Te, arvoisa valtiovarainministeri, ja te, arvoisa pääministeri, te sanoitte tässä salissa moneen kertaan, että Suomen hallitus ja Suomi ei suostu siihen, että väliaikaisen ja pysyvän kriisirahaston yhteismitta nousee yli 500 miljardin euron. Nyt te kuitenkin olette menneet siihen mukaan: ratkaisuun, jolla tämä nousee 700:aan tai kenties 800 miljardiin, vähän siitä laskutavasta riippuen.

On se nyt erikoinen asia, jos tämä sama eduskunta ei kysy teiltä, millä perusteella te olette tämän ratkaisun tehneet ja mitä kaikesta tästä seuraa Suomen takausvastuille. Tosiasiassa menemällä mukaan tähän te ette vie Suomea enää näitten pienten euromaitten ongelmien hoitamiseen vaan viette Suomea mukaan näitten suurten euromaitten, Espanjan ja Italian, kriisien hoitamiseen, (Puhemies koputtaa) koska olemassa olevan kriisirahaston varat riittävät taatusti näitten kolmen pienen euromaan tilanteen hoitamiseen. Tästä te olette (Puhemies koputtaa) selityksen velkaa: miksi näin paljon suurempiin vastuisiin, ja mitä ne vastuut Suomen kannalta yhteensä ovat?

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä perussuomalaisten välikysymyksessä sanotaan, että "ainoa pitkällä tähtäimellä kestävä tie on, että kriisimaat laittavat hyvin päättäväisin toimin asioitaan uskottavalla tavalla kuntoon". Mutta ei kai se ole malli, että heitetään heidät ulos, kun tiedetään, mitä seuraa sitten esimerkiksi Kreikalle ja muille? Siinä vaiheessa niiden talous on kyllä sellaisessa tilanteessa, että sitä on täysin mahdotonta saada uskottavalla tavalla kuntoon. Eikö se parempi malli ole kuitenkin se, että ei jätetä yksin mutta annetaan tiukat ehdot, kasvatetaan IMF:n roolia ja siirrytään sen EVM:n suuntaan, joka on ensisijainen edunsaaja siinä tilanteessa, jos tulee ongelmia? Te haluatte jättäytyä tähän tilanteeseen, kun me yritämme päästä tiukasti kestävälle pohjalle. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Eikö meidän kannattaisi keskustella nyt tästä kestävästä pohjasta, jolla tämä saataisiin jollakin tavalla tolalle pikkuhiljaa?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä minusta täytyy korjata semmoinen käsitys, että Kreikka ja Etelä-Eurooppa olisivat yhtä massaa. Jokaisen täytyy tässä salissa tietää, että Kreikka on aivan omanlaisensa, ja Italian kohdalla me puhumme Euroopan kolmanneksi suurimmasta taloudesta, maailman kai kahdeksanneksi suurimmasta taloudesta, maasta, jolla on paljon potentiaalia kasvaa jälleen normaaliksi maaksi, joka myös Eurooppaa vie eteenpäin.

Suuri huoli on siitä, mitä tapahtuu Espanjassa, mutta jos me olisimme jotenkin ajankohtainen parlamentti eikä oppositio olisi asettanut tämän päivän agendaa, me puhuisimme siitä, millä Eurooppaan tehdään kasvua, millä Eurooppa pääsee tästä pitkästä lama-ajasta eteenpäin. Siitä keskustellaan nyt Euroopassa paljon, koska eurosta puuttui jotain. Sieltä puuttuivat tämän sadepäivän työkalut. Nyt ne on luotu, ja EVM saadaan toivottavasti jo kesällä käyttöön. Sitä sosialidemokraatit tukivat jo oppositioaikana. Tiesimme, että auringonpaiste ei taloudessa jatku koskaan ikuisesti. Sitä oli 12 vuotta, mutta nyt sataa, ja meillä puuttuivat työkalut, ja nyt ne on rakennettu. Sen takia näitä työkaluja tarvitaan, ja sen voisi ihan oppositiostakin myöntää, että sellainen työkalu tarvitaan ja se on nyt luotu.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyin maaliskuussa 2010 suullisella kyselytunnilla silloiselta valtiovarainministeriltä Kataiselta Kreikan ensimmäisestä tukipaketista. Sen jälkeen on tapahtunut hyvin paljon. Katainen vakuutteli 2010, kuinka lähtökohtana oli se, että Kreikka hoitaa asiansa itse ja kuinka se sitten pystyy myös selviytymään ja mitään tällaisia maiden välisiä järjestelyjä ei ryhdytä tekemään. Nyt on tilanne todella aivan toisenlainen. No bail-out -klausuuli on täysin unohtunut, vaikka siitä ministeri Katainen erityisesti piti kiinni kaksi vuotta sitten. Tilanne on todella huolestuttava suomalaisten pienituloisten, köyhien veronmaksajien osalta. Kysynkin pääministeri Kataiselta, mikä on hänen arvionsa tänä päivänä siitä, mitä tuleman pitää.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todettakoon jälleen kerran, että keskusta sanoo "kyllä" Euroopan unionille, "kyllä" eurojäsenyydelle, "kyllä" tiukemmalle talouskurille johdonmukaisesti tässä nyt ja eteenpäinkin, mutta sanomme "ei" suomalaisten vastuiden kohtuuttomalle kasvattamiselle. Kysynkin nyt pääministeriltä tai valtiovarainministeriltä: uskotteko te, että nämä ERVV:n, EVM:n ja IMF:n kautta kasatut palomuurit riittävät Espanjan tai Italian vakauttamiseen, jos nämä tulevat meille syliin, vai kuinka pitkälle olette valmiita suomalaisten vastuita kasvattamaan Euroopan talouskriisin hoidossa? Se oli välikysymyksemme ydin.

Mitä tulee Kreikkaan: Islanti on esimerkki maasta, joka on toipunut sille tehdyn paketin jälkeen, koska sillä oli mahdollisuus devalvaation kautta (Puhemies koputtaa) hakea kilpailukykyä. Uskotteko te, pääministeri, että Kreikka sisäisellä devalvaatiolla, palkkoja, eläkkeitä, palveluita leikkaamalla, (Puhemies koputtaa) pystyy kilpailukykynsä palauttamaan, vai onko tien päässä jossain vaiheessa ero eurosta?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri vertasi puheessaan tilannetta asumiseen samassa rivitaloyhtiössä, jossa yhdessä asunnossa on tulipalo syttynyt ja jossa on silloin meidän muiden asukkaiden, jotka asumme muissa asunnoissa, intressissä ehdottomasti pyrkiä tätä paloa rajaamaan ja patoamaan niin, ettei se ulotu meidänkin asuntoihimme. Tilanne on juuri näin. Vaikka joku on rikkonut yhteiset pelisäännöt, mitkä on sovittu, on vaikka juonut viinaa ja polttanut tupakkaa sängyssä ja sitä kautta on talo syttynyt palamaan, niin ei se meitä auta, jos me vaan huutelemme sieltä, että oma vika, kuka käski olla sika, vaan kyllä meidän intressissämme on se, että me osallistumme siihen patoamiseen.

Minä en ymmärrä tätä keskustan logiikkaa: Te osallistuitte tähän patoamiseen aikaisemmin. Nyt te sanotte, että kun ei se tyyppi ole käyttäytynyt riittävän hyvin, niin emme me enää osallistu. Kyllä kai meidän intressimme on osallistua nyt toisenkin kerran, koska sellaista palokalustoa ei ole riittävästi, joka olisi olemassa ilman meitä.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä nyt ymmärrän, miksi edustaja Pekkarisella melkein savu nousi tässä teidän puheenvuorossanne. Nimittäin minusta tuntuu ihan aidosti, että keskustaa taitaa nyt vähän hävettää se, että viime kaudella te itse olitte lompakko auki Euroopassa ja tämä hallitus muutti suunnan tiukemmaksi. Siksi teidän täytyy valitettavasti nyt politikoida tällä vakavalla asialla peittääksenne omia jälkiänne.

Kun te täällä kysytte, mikä on se hintalappu ja missä mennään, niin minä voin kertoa, että teidän hintalappunne on se rahalähetys, mikä lähti vakuudettomana Kreikka-tukena. (Eduskunnasta: Miljardi!) Se on miljardin verran vakuudetonta, ja jos siellä rysähtää, niin se on valitettavasti noin puolisen miljardia suomalaisen veronmaksajan piikkiin, ja se on todella ikävä asia, ja kukaan ei näin toivo tapahtuvan. Tämä hallitus otti vakuudet, tämä hallitus toteutti taloushistorian suurimman velkajärjestelyn yksityisille veloille, ja sen seurauksena suomalaisten veronmaksajien tosiasialliset riskit pienenivät 2 miljardilla eurolla. Tekoja, tekoja — niitä nyt tällä hallituksella löytyy.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ahneen, säätelemättömän markkinatalouden kapitalismin kriisin hoitaminen olisi helppoa ja halpaa, niin kapitalistit hoitaisivat sen itse. Mutta kun se ei ole helppoa eikä se ole halpaa, niin siinä tarvitaan veronmaksajia, siinä tarvitaan hallituksia, siinä tarvitaan parlamenttia. (Kari Rajamäki: Sadat miljoonat syyttömät!) Onneksi nyt tämän toisen Kreikka-paketin osalta pikkasen saatiin myöskin yksityistä vastuuta mukaan.

Mutta keskustan linja: Keskusta sanoi erittäin jämäkästi ryhmäpuheenvuorossaan "kyllä" Euroopalle, "kyllä" eurolle, mutta jatkossa "ei" Euroopan ja euron pelastamiselle. Sitähän se tarkoittaa. Ei se ole kovin johdonmukaista.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen totesi alle vuosi sitten, että täysimittaiset vakuudet rajaavat vastuumme 2 miljardiin. Hallitus on joutunut myöntämään, että pahimmassa tapauksessa Suomen vastuut pelkästä ERVV:stä ovat 30 miljardia euroa. Kumpaa pitäisi kaiken kaikkiaan kansalaisten uskoa enemmän: hallitusta vai talousasiantuntijoita? Kun otetaan lisäksi huomioon Suomen kahdenväliset lainat, komission rahoitus, Kansainvälisen valuuttarahaston rahoitus ja Euroopan keskuspankin valtava tukirahoitus, niin kuinka suuret rahoitusvastuut maan hallituksen toimesta Suomella pahimmillaan on? Tähän kysymykseen saimme sangen välttelevän vastauksen. Ovatko vastuumme pahimmassa tapauksessa 50 miljardia euroa eli valtion budjetin verran?

Kansalaisten ja veronmaksajien tulee tietää, miten syvään kurimukseen maan hallituksen politiikka suomalaiset ajaa. Tällainen väärä europolitiikka johtaa rajuihin veronkorotuksiin sekä terveys-, koulutus- ja muiden hyvinvointipalvelujen alasajoon (Puhemies koputtaa) niin valtiolla kuin kunnissa. Näin on jo tapahtumassa.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä talous- ja rahakriisi alkoi jo 2008—2009. Tämän ja edellisen hallituksen ero on siinä, että edellisellä hallituksella oli nöyryyttä ja kunnioitusta eduskuntaa kohtaan. Muistan, kun itsekin käytin ryhmäpuheenvuoron ja totesin: pitkin hampain (Välihuutoja vasemmalta) joutuu hyväksymään tämän Irlannin paketin. No, nyt voimme todeta: ehkä kannatti hyväksyä, Irlanti on sieraimet veden pinnan päällä. Te kuitenkin, sosialidemokraatit, vasemmistoliitto ja KD, äänestitte vastaan, te lähditte lepikkoon ja risukkoon, te olette kääntäneet (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä) takkinne. Meille se oli silloin vaikeata, se on nyt vaikeata, mutta me haluamme olla tukemassa EU:ta, me haluamme tukea euroa, mutta meillä on eri lääke. Meidän lääkkeemme lähtee siitä, että jokaisen maan on itse hoidettava omat ongelmansa. (Kari Rajamäki: Ettehän te lähtenyt siitä! — Puhemies koputtaa) Jokaisen maan pitää pistää taloutensa siihen kuntoon, että se on mahdollista. (Puhemies koputtaa) Se lääke ei enää tepsi, mitä te esitätte.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Varmaan hyvä tunnustaa se, että tämä on erittäin monimutkainen kriisi ja monimutkaiseen kriisiin ei yleensä ole olemassa yksinkertaisia ratkaisuja. Se, joka tarjoaa yksinkertaista vastausta vaikeaan asiaan, yleensä ei puhu totta. Vaikeaan asiaan on vaikeita ratkaisuja. Näin se on myös tässä asiassa.

Miksi näitä lainapaketteja on tehty? Siksi, että ongelmissa oleva maa ei saa lainaa markkinoilta. Ja kun se ei saa lainaa markkinoilta, niin se uhkaa mennä konkurssiin, ja sillä on meidän arviomme, koko euroalueen arvion ja kansainvälisen talousyhteisön arvion mukaan hyvin kielteisiä seurauksia talouskasvulle, jotka näkyisivät Suomessa muun muassa työttömyytenä ja velkaantumisen lisääntymisenä, aivan samalla tavalla kuin Lehman Brothersin kaatumisen yhteydessä, kun kysymyksessä oli amerikkalainen pankki, ei suomalainen eikä eurooppalainen vaan amerikkalainen pankki, joka sysäsi liikkeelle erittäin vakavan talouskriisin. Sen takia Suomi velkaantui ja meille tuli myös työttömiä. Eli kun puhutaan näistä sinänsä ikävistä ja jopa ärsyttävistä lainapaketeista, niin pitää muistaa, miksi niitä tehdään: siksi, että välttyisimme siltä romahdukselta, työttömyydeltä, pahoinvoinnilta ja velkaantumiselta.

Edustaja Ruohonen-Lerner kysyi, miltä tulevaisuus näyttää. Sen kun tietäisi. Erittäin epävarmalta. Kriisi ei ole missään nimessä ohi, joitakin positiivisia signaaleja on, mutta riskejä myös on erittäin paljon. Toistaiseksi nämä operaatiot ovat siinä onnistuneet, että me olemme välttäneet tämmöisen täydellisen talouskatastrofin. Pystyykö Kreikka tekemään sisäistä devalvaatiota ja siitä saamaan kilpailukykyä? No, se sitä yrittää, mutta oikeastaan vieläkin tärkeämpää on näiden rakenteiden uudistaminen, esimerkiksi työmarkkinoiden uudistaminen niin, että työmarkkinat ovat dynaamisemmat ja sitä kautta koko maan kilpailukyky, mutta kyllä Kreikan tilanne on erittäin haastava ja vaikea, siitä ei pysty mitään varmaan sanomaan. Näillä velkasaneerauksilla, mitä nyt on tehty, helpotetaan merkittävästi sitä näköalaa, eli Kreikalla on periaatteessa realistinen näköala selviytyä mutta erittäin suuret haasteet vielä edessä. (Puhemies koputtaa)

Puhemies! Ihan tähän loppuun vain se, kun täällä hyvin usein sanotaan, että me joudumme leikkaamaan budjettia ja nostamaan veroja sen takia, että olemme osallistuneet lainapaketteihin: Sehän on asiavirhe. Joka niin sanoo, ei puhu totta tai sitten ei ymmärrä sitä asiaa. Me teemme sopeutustoimia budjettiin sen takia, että Suomi velkaantuu. Sillä, että me olemme osallistuneet näihin tukipaketteihin, me olemme estäneet vielä suuremman velkaantumisen. Eli se, joka väittää Suomen kansalaisille, että me joudumme leikkaamaan ja nostamaan veroja sen takia, että olemme olleet hallitsemassa muutoin hallitsematonta kriisiä, ei puhu totta.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Jääskeläinen hyvin lennokkaassa puheessaan esitti näkemyksen siitä, että ilman euroa meidän vientimme olisi peräti 15 prosenttia nykyistä korkeampi. (Pietari Jääskeläinen: Se on tutkimuksen mukaan, ei minun!) Lisäksi euro on hänen mukaansa lisännyt tuloeroja. Useat asiantuntijat ovat kuitenkin eri mieltä. Viimeksi eilen ulkopoliittisen instituutin mukaan nimenomaan Suomen kaltaiset pienet ja avoimet maat ovat hyötyneet eniten eurosta. Matalat korot ovat luoneet erityisesti yrityksille merkittäviä säästöjä ja varaa investoida. Kysyisinkin nyt edustaja Jääskeläiseltä: mihin tämä teidän tutkimuksenne perustuu, vai onko kyseessä taas uusi omena—meloni—lippalakki-logiikka? (Perussuomalaisten ryhmästä: Minkä takia Ruotsi pärjää?)

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän kyllä, että keskusta hakee täydellistä dementiaa tämän viime kauden ja 2010 tapahtumien jälkeen. Nämä Kreikka-ratkaisut ja se moraalikatokattaus, jota te olitte tekemässä, sehän oli komissaari Rehnin kanssa rakennettu tie, jossa te olitte viemässä Suomea yhteisvastuuseen euroveloista ja itse asiassa huonompaan, pienempään autonomiaan kuin konsanaan Venäjän vallan aikana. Totuus on se, että tämä hallitus ja sosialidemokraattien panos ovat muuttaneet koko tämän kansallisen asenteen meidän valtiontalouden toimintakykyä ja selviytymistäkin ajatellen, ja myöskin koko euroalueella myöskin rahoitusmarkkinavero- ym. keskustelu on saanut uuden sävyn. Mutta eivät ole raekuurot ja auringonpaisteet ne vaihtoehdot. Kyllä tässä on välissä monia asioita. Esimerkiksi tämä varjovelkaantuminen uhkaa kyllä euroalueiden vakautta, ja itse asiassa Suomenkin velkatasoon se voi merkitä pahimmillaan 7,3 prosentin lisäystä. Sen takia varovaisuutta tarvitaan (Puhemies koputtaa) samalla, kun euromaiden vakautta ajetaan.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Linjamme on selvä: "kyllä" EU:lle, "kyllä" eurolle, "kyllä" talouskurille, mutta "ei" vastuiden kasvattamiselle ja yhteiselle velalle. (Mia Kumpula-Natri: "Ei" euron pelastamiselle! — Ben Zyskowicz: Miten te pelastaisitte euron?) Me tarvitsemme niitä työkaluja, olen siinä samaa mieltä edustaja Kumpula-Natrin kanssa. Ensiapu oli tarpeellinen. Mistä me olemme eri mieltä? Me olemme eri mieltä siitä, mihin rajaan saakka tätä vastuuta voidaan kasvattaa. Me olemme sitä mieltä, että 500 miljardilla pystytään hoitamaan pienet maat, mutta ei Espanjaa. Jos Espanja tulee syliin, silloin tulevat eurobondit tänne pöytään ja sitten meillä on ne yhteiset velat. Valtiovarainministerille voisi todeta takinkäännöstä, että kaikki Suomen yritykset olisivat konkurssissa, ellei siellä tarkistettaisi suuntaa, käännettäisi takkia. Edustaja Viitaselta kysyisin, mikä motivaatio mielestänne yksityisillä kreikkalaisilla pankeilla oli maksaa vakuudet Suomen tilille.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän kokoomuksen ja sosialidemokraattien linjan Eurooppa-politiikassa. Molemmat mainitsemani puolueet ajavat eurooppalaista liittovaltiota ja eurooppalaista kaksipuoluejärjestelmää. Tämä kokoomuksen ja sosialidemokraattien tavoite näyttää vain tulevan Suomen kansalle hyvin kalliiksi. Kuinka pitkälle hallitus on valmis ryvettämään Suomen kansaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, ja kuinka kauan hallituksen kiilapuolueet, vasemmistoliitto, vihreät, RKP ja kristillisdemokraatit, ovat valmiit pönkkäämään hallituksen pääpuolueita Suomen kansan kustannuksella? (Erkki Virtanen: Niin kauan kun siitä on Suomen kansalle etua!)

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, puhemies! Kun tulevaisuutta ei voi ennustaa, niin menneisyydestä voi kuitenkin oppia, ja kuten pääministeri täällä totesi, niin me voimme oppia vuosista 2008—2009. Sitä ennen meillä ei ollut valtiontalouden alijäämää. Sen jälkeen valtio on velkaantunut 8 miljardia vuodessa. Se on valtaosin seurausta siitä pankkikriisistä. Vuonna 2008 annettiin 50 miljardin valtuudet Suomen pankeille antaa lisävakuuksia. Se on suurempi summa kuin mistä täällä edes tekään puhutte nyt, ja se on annettu siksi, että olisi voitu torjua sen kehityksen jatkuminen. Oletteko te nyt, arvoisat perussuomalaiset ja keskusta, sitä mieltä, että tätä riskiä, joka 2008—2009 realisoitui ja josta on maksettu jo nyt enemmän kuin mitä te uhkailette tulevaisuudesta, pitäisi jatkaa? Eikö siinä ole todellakaan mitään riskiä?

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko ihailla sosialidemokraattien, esimerkiksi edustaja Jungnerin, voisiko sanoa varmaotteista kyynisyyttä, kun hän toki ansiokkaasti teilaa keskustan myöntyvyyspolitiikan edellisessä hallituksessa mutta pöyhkeilee katteettomasti sillä, mitä nykyhallitus muka vakuuksineen ja takuineen on saanut aikaan salaisessa, hämäräkielisessä ja kansan silmiltä kätketyssä sopimuksessa.

Arvoisa puhemies! Vanha totuushan on, että jos haluat jonkun valtaasi, niin lisää velkaa ja houkuttele takaajaksi. Viisas tätä välttää, mutta ei Suomen hallitus. Sillä tällä piikkiaukisella politiikalla sidotaan ja pakotetaan aina vaan Suomen kansa mukaan enemmän liittovaltiokehitykseen ylitsepääsemättömine velkoineen ja takuineen. (Matti Saarinen: Kenen tekstiä luet?) Aivan samoin kuin meidät kohta pakotetaan Natoon heikentämällä omaa puolustuslinjaa tai aivan kuten viime kyselytunnilla, kun senioreille taattiin uudella lailla oikeus kunnan hoitoon, mikä pakottaa, sitoo kunnat mahdottomaan, etteivät ne pystyisi (Puhemies koputtaa) hoitamaan lain määräämiä velvoitteita, jolloin niitten on pakko liittyä isompiin kuntiin. (Puhemies koputtaa) Kukaan ei sanonut sitä ääneen, ja tämä hallitus käyttää tässäkin tätä samaa politiikkaa, (Puhemies koputtaa) vai mitä, pääministeri?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomukselle pitää vääntää vähän rautalangasta tämä rivitalokeissi.

Keskustan linja on ollut se, että jos rivitalo alkaa palaa, niin totta kai pitää sammuttaa. Kerran pitää sammuttaa se tulipalo, (Ben Zyskowicz: Mutta ei sitten toista kertaa!) että kaikki asukkaat eivät joudu vaaraan, mutta sen jälkeen, jos siellä huoneistossa olevat asukkaat levittelevät polttoainetta seinille ja raapivat tulitikkuja, niin silloin ei enää uusi sammutus auta, vaan pitää eristää se huoneisto niin, että jos niitä tikkuja halutaan raapia, niin siellä ovat vastuussa vain ne omat raapijat eivätkä koko rivitalon huoneistojen asukkaat. Tässä on se ero.

SDP:n suuntaan näistä vakuuksista: Moni yrittäjä on kysynyt, mistä saa sellaista lainaa, jota valtiovarainministerikin markkinoi, jossa 5 eurosta tarvitaan vain 1 eurolle vakuus, siis viidesosalle. Tällaista riskilainaa yrittäjät varmasti ottaisivat. Kertokaa, mistä sitä saa. Kun te puhutte vakuuksista, (Puhemies koputtaa) niin voisitte te sanoa ihan suoraan, että olemme saaneet pieneltä osin vakuuden, (Puhemies koputtaa) joka sekin on tietysti parempi kuin ei mitään, mutta kertokaa, mistä sitä rahaa saa.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päätökset euroalueen kriisin ratkaisemiseksi ja Suomen sekä suomalaisten hyvinvoinnin pelastamiseksi on jouduttu tekemään tiiviillä aikataululla, mutta, edustaja Puumala, kello on käynyt, eikä vaihtoehtoja ole näkynyt. On ollut vastuun kantamisen ja päätösten aika. Jokainen tekee omat valintansa. Toiset valitsevat vastuun, toiset valitsevat vastustuksen.

Te, perussuomalaiset, moititte hallitusta viikunanlehden taakse kätkeytymisestä. Mitenkä on teidän oman viikunanlehtenne laita, minkä pään olette pensaaseen työntäneet? Kuivuuko tämä EU-protestinne, tämän viikunanlehtenne, nyt kasaan, kun ainoa vaihtoehtonne on napsaista letkut poikki?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun me sosialidemokraatit olimme huolissamme 2008 finanssikriisistä, niin pääministeri Vanhanen tuosta puhujakorokkeelta sanoi, että ei koske Suomea, ei vaikuta reaalitalouteen, pankkimme ovat kunnossa.

Me olemme edelleen huolissamme finanssikriisistä. Nyt me tiedämme, että reaalitalous joutui koville, meillä erityisen koville, 8 prosenttia laski bkt. Meidän taloutemme ei ole vieläkään 2008 tasolla. Nyt on kyse ihan samasta asiasta. Me emme saa toistamiseen joutua vastaavaan tilanteeseen. Keskustapuolue valitettavasti vain politikoi. Vaikka teidät on tunnettu vastuunkantajapuolueena, niin tässä te lipeätte vastuusta. Ratkaisua ei löydy poliittisesta käpykaartista.

Perussuomalaisille tästä traagisesta kielikuvasta Titanicista: Sielläkin oli tulipalo, jota ei sammutettu. Siksi siinä kävi huonosti.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässähän on kyse myös pankkijärjestelmän kriisistä, ja kysyisinkin valtiovarainministeriltä, onko niin, että europankit olivat jo liian suuria epäonnistumaan. Pitäisikö meillä olla Euroopan laajuisesti vähittäispankkimarkkinat, Euroopan laajuinen talletusten vakuusjärjestelmä, Euroopan laajuinen pankkivalvonnan järjestelmä? Tämä siksi, että pankitkin voisivat epäonnistua, kuten muutkin yritykset, ja liian isot pankit joutuisivat luopumaan osasta liiketoimintaansa.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän, että kokoomuspolitiikkaan kuuluvat muhkeat sitouttamisbonukset ja erorahat ja jopa eurooppalaisten riskisijoittajien hyysääminen, mutta ihmettelen sitä, että SDP on myös lähtenyt tälle linjalle. Miksi te haluatte kasvattaa riskejä, jotka ahne markkinatalous kyllä varmasti kuittaa itselleen? Miksi joukkovelkakirjat jälkimarkkinoilta on jatkossa mahdollista ostaa? Miksi annetaan tukia pankeille, ja miksi annetaan ennakollista tukea valtioille, joilla ei ole valtiontalouden sopeuttamisohjelmaa? Miksi te löyhennätte tätä Euroopan vakautusjärjestelmää ja päästätte ahneen markkinatalouden valloilleen?

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kauan pitää ponnistella, kunnes asiat saadaan kuntoon. Pikkasen pitää katsoa peruutuspeiliin ja pikkasen tietäkin, jos ajatellaan näitä johdannaismarkkinoita, jotka ovat monisatakertaiset verrattuna reaalitalouteen. Siinä on suuri ongelma, mutta suuri valuvirhehän tehtiin siinä, kun ennalta käsin ei väärin toimimista hinnoiteltu ja maksatettu. Nyt me korjaamme näitä Kreikasta ja muistakin virheistä johtuvia juttuja jälkeenpäin.

Aika vahvoja puheenvuorojahan täällä on myöskin käytetty, ehkä joskus vähän turhaan. Täällähän on paljon entisiä ja nykyisiä ja tulevia hallituspuolueita. Mielestäni edustaja Kumpula-Natri nosti esille aivan oikean asian tästä todellisesta kasvusta, josta nyt on kysymys. Miksi Eurooppa pärjää huonommin kuin esimerkiksi Brasilia taikka Kiina, se on meidän kysymyksemme.

Täytyy muistuttaa tämän välikysymyksen äärellä, että kaikki asiantuntijat, kun he arvioivat todellisia, todennäköisiä tappioita, toteavat, että meidän oma velkaantumisemme aiheuttaa meille huomattavasti suuremman riskin kuin nämä ongelmat, joista me nyt puhumme, (Puhemies koputtaa) todennäköisyydellä laskettuna.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kalmarin kysymykseen: sosialidemokraatit ovat eurooppalainen puolue, ja haluamme sitä olla, mutta haluamme olla tietysti myöskin itsenäinen puolue itsenäisessä Suomessa. Meillä tiukennus on tullut tällä hallituskaudella sekä sijoittajavastuun osalta että vakuuksien osalta. Sen takia edellisellä kaudella olemme vastustaneet niitä paketteja, joita silloin on tehty. Me yhä edelleen tuemme EVM:ää ja ERVV:tä, niitä menetelmiä, joilla yhteisesti kootaan rahoitusta tämän yhteisen eurooppalaisen talouden pelastamiseksi.

Nämä huolet IMF:n roolista on nyt viime viikonloppuna taas kerran kumottu. IMF on mukana vahvasti. Nämä huolet eduskunnan roolista eivät ole totta, sillä meillä täällä eduskunnassa käsitellään jokainen näistä asioista kerta kerran jälkeen yhä uudestaan.

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellinen loppulasku eurokriisistähän lankeaa yllemme vasta siinä vaiheessa, jos tämä taistelu hävitään. Emme kuitenkaan tee töitä sen eteen, että me häviäisimme tämän taistelun. Emme ole toteuttamassa opposition maalailemaa kauhuskenaariota, vaan eurokriisin ratkaisemista tulee jatkaa. Tämä tarkoittaa sitä, että emme laita päätä pensaaseen tai päästä taloutta vapaaseen pudotukseen.

Eurokriisissä luovuttaminen ei ole hartiavoimin töitä tekevän suomalaisen yrittäjän etu. Luovuttaminen tässä vaiheessa ei myöskään ole palkansaajan, asuntovelallisen, opiskelijan, työttömän tai edes maamme opposition etu. Tässä vaiheessa ei ole mitään syytä luovuttaa, kun olemme yhdessä tekemässä parempaa euroaluetta. Vastuu on kannettava, kun siihen meille on annettu valtuus. Haluan nostaa hattua voimakaksikko Kataisen—Urpilaisen ja koko hallituksen vastuunkannolle tässä kovassa keississä.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kevään aikana on piisannut harhaanjohtavaa puhetta siitä — ja niistä tilanteista on paljon esimerkkejä — missä Suomen säästöpäätökset ja eurotuet ja eurovakuudet on kytketty yhteen. Kentällä se puhe on suurin piirein kuulunut niin, että rahat on lapioitu Kreikkaan ja siksi nyt suomalaiset kiristävät vyötään. Hallituksen vastauksesta nähdään, että Suomen eurovakuudet ovat pääosin takauksia, ja valtiovarainministerin puheesta voimme lukea, että valtion budjetista euromaiden kriisin ratkaisemiseksi on lainattu toistaiseksi vain 1 miljardin euron verran.

On hyvä, että pääsimme todistamaan sen, hallituspuolueet, että Suomen säästöpäätökset johtuvat lähinnä vaihtotaseen alijäämästä ja vuoden 2008 lamasta. Haluankin kiittää oppositiota siitä, että tarjositte meille tämän mahdollisuuden ihan suorassa televisiolähetyksessä.

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelun alkupuolella eräässä puheenvuorossa hieman iloittiin tähän eurokriisiin liittyvästä alhaisesta korkotasosta, joka hyödyttää asuntovelallisia. En nyt pitäisi sitä ihan yksiselitteisesti ilonaiheena, vaikka totta kai jokainen yksittäinen asuntovelallinen on omassa taloudessaan tyytyväinen, kun maksaa pientä korkoa. Mutta kun miettii isompaa kokonaisuutta, niin alhainen korko merkitsee tietenkin sitä, että taloudessa menee huonosti, ja sehän on ehdottoman huono asia. Lisäksi alhaiset korot voivat helposti houkutella ottamaan ylisuuria lainoja, joiden hoitamisesta ei sitten tulekaan mitään, kun tilanne muuttuu. Pankit tässä viime aikoina ovat myös korottaneet marginaalejaan, ja miksi? Varmaankin siksi, että ne pitävät tätä nykytilannetta todella epävarmana ja turvaavat tällä tavoin selustansa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Molemmat ministerit vakuuttelivat tuossa alussa pitkään ja hartaasti sitä, kuinka tärkeää on pitää Suomen luottoluokituksen taso harmoniassa, ja näin varmasti on. Perustelitte myös samaan hengenvetoon sitä, kuinka tärkeää on pistää oman maamme talous kuntoon. Sekin on totta. Ei ole siis ihme, että ihmiset, kansalaiset, tästä vetävät johtopäätöksen, kumpi on seuraus ja kumpi on syy, kun puhutaan samaan aikaan myös Euroopan talouden kuntoon saattamisesta ja erityisesti Espanjan.

Ministeri Urpilainen viittasi myös siihen, että ostettu aika on rahaa tässä Euroopan talouskurimuksen ratkaisussa, tällä ostetaan aikaa, ja tästä seuraa tietysti se, että kysymme monta kertaa sitä, että kun aika on rahaa, niin kuinka pitkään Suomella on varaa tätä aikaa ostaa ja millä hinnalla? Tähän kysymykseen ei ole tässä salissa vielä tullut vastausta, ja siihen pyytäisin, että ministeri Urpilainen vastaisi.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kallille: Keskustan kanssahan yhdessä tälle tielle lähdettiin ja aikamoisia riskejä lähdettiin myös ottamaan, ja jos verrataan nyt näihin ratkaisuihin, joita tämän hallituskauden aikana on tehty, niin siltä osin on ensinnäkin sijoittajavastuuta saatu toteutettua. Tietenkin voisi kysyä, onko sitä riittävästi saatu toteutettua. Samaan aikaan myös nämä takaukset on saatu, vastuita näiden meidän antamien vastuiden päälle, eli siltä osin voi sanoa, että kyllä on parempaan suuntaan tässä kohdin menty. Mutta tosiasia on se, että kun me menemme kohti EVM:ää, niin kyllä se on niin, että vastuut tästä kasvavat, ja seuraava pohdinta on siitä, että me olemme syvällä suossa, me olemme tässä suossa eräällä tavalla jo menneet siihen vaiheeseen, että sieltä ei enää ponnisteta pois, ja kysymys on siitä, mitkä ovat ne pienimmät vauriot, joilla me voimme selvitä tästä tilanteesta.

EVM-ratkaisu on erinomainen siltä osin, että ensisijaisuusjärjestyksessä (Puhemies koputtaa) IMF:n jälkeen, jos kaikki menee huonosti, olemme seuraavana vuorossa. (Puhemies koputtaa) Siltä osin voi sanoa, että jonkinasteista hallittua riskiä tässä on kuitenkin harjoitettu.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kreikan holtittoman talouspolitiikan jälkiseurausten hoito on ikävää, suorastaan vastenmielistä. En usko, että kukaan tässä tilanteessa on kovin nautinnollisin mielin. Tämä hallitus on ollut kuitenkin hyvin vastuullinen. Vakuuksien neuvottelu on ollut mielestäni todella arvokas suoritus. Saimme myös sijoittajavastuun. Nämä olivat meille kynnyskysymyksiä. Mielestäni Suomi pelastaa tässä nyt itseään. Maamme etu on se, että Eurooppa ei romahda.

Perussuomalaisten puheenvuorossa nousi voimakkaasti kehyksenä esiin Titanicin karilleajo, ja nyt uusin tutkimustieto kertoo, että pannuhuoneessa paloi. Se tiedettiin koko matkan ajan, mutta sitä ei menty sammuttamaan, koska laskettiin, että mennään kovalla vauhdilla satamaan. Nyt historia ei kykene kertomaan sitä, että jos tuo palo olisi sammutettu, olisiko päästy satamaan turvallisesti karikoita kiertäen, ehkä kansilaudat vähän kärähtäneinä mutta kuitenkin turvallisesti. Itse katson, että kyllä Eurooppa-laivalle on (Puhemies koputtaa) erittäin tärkeätä, että tämä palo saadaan sammutettua.

Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maailmanlaajuinen talouden epävarmuus aiheuttaa merkittäviä säästöpaineita julkiseen talouteen. Hallituksen kehysratkaisussa ollaan valtiontaloutta tasapainottamassa köyhän ja vähävaraisen arkea heikentämällä. Tuoreesta sosiaalibarometristä käy ilmi, kuinka Suomessa köyhyys ja tuloerot ovat kasvaneet 90-luvulta lähtien ja meillä on yli puoli miljoonaa kansalaista, jolla on vakavia pulmia hyvinvoinnissa. On siis selvää, että rahan syytäminen Eurooppaan herättää suurta närkästystä kansan keskuudessa. Eikö olisi jo aika sulkea rahahanat Eurooppaan ja keskittyä oman kansan hyvinvoinnin kohentamiseen?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuolta SDP:n suunnasta on huudeltu tänne keskustaan jopa sellaisia kommentteja, että meidän tulisi hävetä. Kyllä tämä häpeämisasia nyt ainakin on päinvastoin: Sosialidemokraattien sietäisi hävetä. Kyllähän nimittäin suomalaiset muistavat, kuinka te vakuuttelitte vuosi sitten vaalien alla, että olette aivan eri linjoilla kuin Kiviniemen hallitus. Kansalaisille luotiin tietoisesti mielikuva, että SDP ei olisi mukana tukipaketeissa, jos se tulee vaalien jälkeen hallitukseen pääsemään. Tämä mielikuvapolitiikka pelasti SDP:n vielä suuremmalta vaalitappiolta kuin se, minkä se kärsi. (Mika Niikko: Näin on, ihan totta!) Siellä nyt puheenjohtaja Urpilainen istuu ministeriaitiossa. Ja nyt vasta niitä isoja tukipaketteja on rakenneltukin, oikein lapioitu rahaa Eurooppaan. Vakuudet ovat pelkkää harhaa. Missä on SDP:n ja hallituksen poliittinen moraali? Tässä tulee mielikuva siitä, että se seisoo savijaloilla, koska se on hankkinut asemansa epäreilulla tavalla.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että me käymme tätä keskustelua täällä talouskriisistä ja kriisin hoidosta, koska aivan selvästikin täällä on hiukan vääriä käsityksiä (Mauri Pekkarinen: Kyllä todella on!) ja harhaanjohtavaa tietoa todellakin liikkuu.

Nämä keskustelut ovat osoittaneet sen, miten välttämätöntä on ollut, että nämä palomuurit on luotu. Tässä on kuitenkin kulunut pitkä aika, ja me olemme pystyneet pitämään tämän kriisin Suomen rajojen ulkopuolella, eli hallitus on pitänyt huolta suomalaisten työpaikoista ja sitä kautta myös suomalaisten hyvinvoinnista.

Mutta sen sijaan kyllä ihmettelen edelleen täällä sitä, mitä ovat ne opposition vaihtoehdot. Keskusta kertoo kyllä "kyllä, kyllä, kyllä" mutta toisaalta "ei, ei, ei" — mutta mikä on se ratkaisu, mitä seuraa näistä teidän vaihtoehdoista? Ei se ainakaan minulle ole vielä tämänkään ties monennenko välikysymyskeskustelun jälkeen selvinnyt — ei myöskään perussuomalaisten vaihtoehto — mutta keskustalta kuitenkin vastuullisena puolueena ja asiaan pitkään perehtyneenä odottaisin jonkunnäköistä ratkaisua ja selkeää vaihtoehtoa hallituksen politiikalle.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan talouden kriisi on kestänyt jo neljä vuotta, ja tuntuu siltä kuin neula olisi täälläkin salissa vähän jäänyt samalle kohdalle. Keskustan johdolla on sitouduttu 5,5 miljardin tukijärjestelyihin, ja keskustan johdolla on lähdetty tälle tielle, jota on nytten yritetty sitten tiukennuksilla viedä eteenpäin. Nyt kaikille annettaville lainoille on vakuudet, ja kiitos tästä demareille ja meidän ministerimme, Urpilaisen, jääräpäisyydelle.

Euroopan talous ja talouden menestys on Suomelle tärkeätä, koska Suomen vienti kohdistuu pääsääntöisesti Eurooppaan, ja senpä takia oppositiolta todella toivoisi nyt hiukan suurempaa loogisuutta, jotta ymmärretään tämä kytkös Suomen talouden ja Euroopan talouden välillä. Meidän pitäisi täällä Suomessa nyt nämä vakavat asiat ottaa sillä tavalla vastaan, että yhdistettäisiin ne henkiset voimavarat, jotta keksittäisiin ja luotaisiin uutta kasvua tähän meidän maahamme. Mutta joka tapauksessa tämä tiukentunut linja, mikä nykyisellä hallituksella on, (Puhemies koputtaa) on johtanut jo siihen, että talouskasvu on saatu Suomessa elpymään, ja se on tuonut työtä suomalaisiin koteihin.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustapuolue otti vastuuta Kreikan talouden ahdingosta ollessaan hallituspuolueena. Keskustapuolueessa nähtiin, että se on Suomen kansan kannalta hyvä ratkaisu. Eli rivitaloyhtiössä juostiin apuun, perustettiin vpk ja varustettiin se paloautolla, mutta huolehdittiin vain siitä, että siellä oli yhden palon sammuttamiseen tankillinen vettä.

Tämä hallitus on omilla päämäärätietoisilla toimillaan lähtenyt rakentamaan sellaisia paloturvallisuussäädöksiä, millä paloja voitaisiin ennaltaehkäistä. Se on ollut oikea linja, ja myös se, että vastuita on pyritty antamaan niille, jotka ovat rakentaneet paloturvattomia asuntoja ja olleet niitä rahoittamassa. On oikein, että suuremmilla harteilla tämä hallitus on muodostamassa ammattipalokuntaa, jonka tankit ovat niin täynnä IMF:n ja EKP:n osalta, että me pystymme ja turvaamme jatkossakin keskustan aloittaman Suomen kansan ja kansallistalouden pelastamisen.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos puheenvuorosta. Edustaja Viitanen, on totta, että keskustaa hävettää nyt heidän aiemmin tekemänsä tukipolitiikka, mutta sosialidemokraatteja hävettää myöhemmin, viimeistään kuntavaaleissa, joten odotapas vain. Keskustan ja hallituksen ero on siinä, että keskusta on tehnyt parannuksen, mutta hallituksella ei ole vielä edes synnintuntoa.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ihmettelevät, missä ovat ne kansainväliset pankit, analyysitalot tai talouslehden toimitukset, jotka antaisivat eurokriisin hoidosta edes tyydyttävän arvosanan. Missä ne ovat, kun niitä ei näy missään? (Miapetra Kumpula-Natri: Kuunnellaan kansalaisia!) Tukisummissa lisätään jatkuvasti ylöspäin menoa, joten kysyn: mihin asti hallitus tukee valuutta-aluetta, sillä Espanja 1-, Irlanti 2-, Portugali 2- ja Kreikka 3 -paketit odottavat oven takana?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Käydään nyt keskustan linjaa läpi vielä vaikka tämän edustaja Zyskowiczin paloesimerkin avulla. (Eduskunnasta: Ei käydä, kuultiin jo!) Jos on syntynyt palo, me menemme sammuttamaan sen, pyrimme torjumaan kriisin mahdollisimman kauas Suomesta. Jos sitten kuitenkin tapahtuu niin, että vaikka on sovittu tietyistä asioista, miten pyritään ennalta ehkäisemään uusien palojen syntyminen, on pantu nimet paperiin ja sitten kun sen jälkeen mennään tarkastuskäynnille, siellä asukkailla, jotka siellä asuvat, on tupakka käsissä, nukutaan sohvalla, hellat päällä ja pieni lapsi makaa vieressä, (Vasemmalta: Seimessä!) niin mitä me teemme? Toimimmeko me niin kuin te ajattelette tässä: rohkaisette häntä vuokran helpotuksella, annatte vähän rahaa käteen, että on rahaa ostaa? Vai aloitetaanko keskustelut siitä, pystyykö hän toimimaan tuon taloyhtiön jäsenenä? Siitähän on kysymys. Ja tässä keskusta näkee niin, että pitää pitää kiinni siitä, mitä on sovittu. Sen vuoksi me emme voi olla tässä paketissa mukana. Missä on raja? Kuinka pitkälle te olette (Puhemies koputtaa) valmiita menemään tässä?

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nelisen vuotta sitten, kun Lehman Brothers kaatui ja tuli finanssikriisi, Suomen bkt putosi peräti 8 prosenttia. On tietenkin vaikea arvioida tarkkaan, mitkä seuraukset olisi Suomelle tästä kriisistä, jos Kreikka kaatuisi ja sen seurauksena myös Italia, Espanja ja Portugali joutuisivat pahempiin vaikeuksiin, mutta jotkut asiantuntijat ovat arvioineet, että ne olisivat jopa kolme kertaa suuremmat eli bkt voisi tippua jopa 20—30 prosenttia.

Kuten edustaja Wallinheimo täällä aikaisemmin totesi, Ulkopoliittinen instituutti on arvioinut, että Suomi on hyötynyt yhteisestä valuutasta ja että euro on laajentanut suomalaisten yritysten riskinottokykyä. Meille on ollut kaiken kaikkiaan hyötyä olla mukana euroalueella, mutta yhteinen valuutta tarkoittaa myös sitä, että meidän täytyy olla mukana ei pelkästään myötä- vaan myöskin vastoinkäymisissä euromaiden kanssa. Emme me voi poimia vain rusinoita pullasta. Pitää myös muistaa, että (Puhemies koputtaa) Suomi on hyvin riippuvainen viennistä ja eritoten teollisuustuotteiden viennistä. (Puhemies koputtaa) Voi olla, että joskus olemme itse siellä pyytämässä sitä rahaa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! SDP:n linja on ollut erittäin johdonmukainen: ei tukipaketteja ilman ehtoja, ei ilman sijoittajavastuuta, ei ilman vakuuksia, ja nämä taisteltiin, Suomen linja muuttui.

Mutta, arvoisa keskusta, arvoisat edustajat Pekkarinen, Tiilikainen ja kumppanit, kuunnelkaa nyt, hyvänen aika, mitä edustaja Juha Sipilä täällä sanoi. Hän sanoi, että on ihan viisasta kääntää takkia. Minä arvostan sitä, että hän myönsi, että edellisen hallituksen, Mari Kiviniemen ja Matti Vanhasen linja oli väärä. Ja jos hän tämän myöntää ja sanoo, että takinkääntö on ihan hyvä niin liike-elämässä kuin täälläkin, niin minusta se antaa ihan hyvän pohjan tulevalle yhteistyölle: te olette nyt tulleet sille samalle kriittiselle linjalle, mitä sosialidemokraatit ovat koko ajan edustaneet.

Suomi sai vakuudet, Suomi toteutti sijoittajavastuun sosialidemokraattien johdolla ja meidän vaateestamme, ja se pankkien intressi, Juha Sipilä, oli juuri se, että ne halusivat tulla mukaan Kreikassa, koska ne tiesivät, että tämä paketti kaatuu, ellei vakuuksia tule. Olimme tiukkana.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Katsotaas nyt, mihin se homma jäi silloin, kun keskusta jätti hallituksen. Me sitouduimme Kreikka-ratkaisuun, 1,5 miljardia euroa, me sitouduimme väliaikaiseen kriisirahastoon, 400 miljardin vastuisiin, josta meidän osuus oli 7,9 miljardia euroa. — Ja piste siihen kohtaan.

Tällä hetkellä niiden ratkaisujen seurauksena, missä te olette olleet mukana, pysyvästä ja väliaikaisesta kriisirahastosta yhteensä meille tulevat vastuut ovat varmasti pitkästi yli 20 miljardia euroa. Niistä vastuulupauksista enimmillään tulee, kun korot tulevat päälle, vielä lisää vastuita, näistä vastuulupauksista.

Mitä tulee sijoittajavastuisiin, yksi esimerkki: Kreikka kakkonen, 145 miljardia euroa pantiin, siitä 79 miljardia euroa menee suoraan näille pankeille. Se siitä sijoittajavastuusta.

Ja vielä, mitä tulee tähän pysyvään kriisirahastoon: Kun te sanotte, että täällä on vakuudet kaikissa näissä ratkaisuissa, ei pysyvän 500 miljardin euron (Puhemies koputtaa) kriisirahastossa (Puhemies koputtaa) ole sentinkään vertaa mitään vakuusjärjestelyjä. (Ben Zyskowicz: Eihän sitä ole vielä edes annettu!) Ne liittyvät väliaikaiseen rahastoon mutta eivät pysyvään. Sanokaa (Puhemies koputtaa) tämäkin rehellisesti älkääkä antako väärää mielikuvaa ulospäin.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen palasi tänään Yhdysvaltain matkalta, ja siellä oli myös keskusteltu kansainvälisistä talousasioista, ja varmaan siellä viisaat mahtinaiset ja -miehet keskustelivat Euroopan tulevaisuudesta.

Tiedämme, että Espanjan pankkisektori on hälyttävässä tilassa. On velkoja 150 miljardia, ja sitten näitten asuntokuplien puhjettua saattaa olla edelleen 150 miljardia. (Ben Zyskowicz: Siksihän sitä pyritään ennaltaehkäisemään!) Vaikka valtion velka ei ole samanlainen kuin muissa kriisimaissa, on pelättävissä, että myös Espanja siirtyy tukipakettien saajapuolelle, ei vielä mutta tulevaisuudessa.

Kysynkin, oliko näistä keskustelua ja kuinka vakavasti hallitus miettii, kuinka pitkälle me käymme tätä tietä. Tulee kyllä välttämättä se ajatus, että me muutaman vuoden päästä emme enää puhu näistä tulipaloista vaan me olemme jo puhumassa ja keskustelemassa ja entistä lähempänä liittovaltiota. Sekö on meidän näkemyksemme, hallituksen (Puhemies koputtaa) toiveen toteutuminen? Sen haluaisin tietää.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suora kysymys ministereille: milloin hallitus tuo EU:n talouskurisopimuksen tänne eduskuntaan varsinaiseen käsittelyyn?

Tässä on käytetty puheenvuoroja, joissa on tuotu esiin Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen voittajan, sosialisti Hollanden vaatimus talouskurisopimuksen avaamisesta. Milloin Suomen hallituksen sosialistit yhtyvät ranskalaisveljien vaatimukseen? Hämmästellä täytyy, että Suomen täysvaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan ja budjettivallan siirtoa ei arvostele yksikään hallituspuolueista. Kokoomuksen johdolla askelletaan hanhenmarssia kohti liittovaltiota ja uusliberalistisen talouskurin sementointia myös Suomen lainsäädännössä.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun olemme mukana euroalueessa, tulee meidän kantaa myös Suomen kokoinen vastuu. Suomella ei tarvitse olla kylän suurin kypärä mutta jonkinlainen letku kuitenkin. Me olemme ennen kaikkea turvaamassa suomalaisten hyvinvointia ja Suomen AAA-luokitusta. Nyt ei voida yksinkertaisesti laskea aisoja alas ja luovuttaa. Silloin epävarmuus rahoitusmarkkinoilla lähtisi lapasesta ja veisi meidät mukanaan.

Jos keskusta olisi nyt boksissa, joukkue pelaisi aivan eri taktiikalla kuin täällä tänään nyt kuulee. Perussuomalaisten kesto on oma lukunsa. Sillä ei valitettavasti suomalaisten hyvinvointia pelasteta.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sellaista euroa ei ole kuin keskusta aikoo esittää. Jos te sanotte eurolle "kyllä", niin sellaista yksinvaltiusvaltiota Euroopassa ei ole, että se yksin määrittelisi, että nuo huonosti tupakkansa kanssa nukkuvat erotetaan tästä alueesta tai rivitalosta. Sellaista utopiaa teidän ei kannata suurena puolueena elätellä, että te menette puoluekokoukseen keskustelemaan aiheesta "kyllä" eurolle, mutta mitään toimia sen pelastamiseksi ei tehdä. Sellaista Eurooppaa ei ole. Eurooppa on demokratia, jossa ovat maat keskenään neuvotelleet, mitä tehdään.

Se ilkkuminen siitä, miksi muut eivät halua ottaa vakuuksia, johtunee paljon siitä, että monissa maissa tätä solidaarisuutta käsitellään hyvin paljon vahvemmin. Te tiedätte, että Saksa, Suomi ja Hollanti ovat olleet näitä tiukempia, vaatineet tiukempaa talouskuria. Muut näkevät tätä yhteistä markkinaa myös poliittisesti paljon yhtenäisempänä. Suomi valitsi tässä tämmöisen tiukan linjan sen takia, että vaaleissa nähtiin, että tämä viime hallituksen valittu linja ei suomalaisia tyydyttänyt, ja demokratialla on tehtävänsä, jota tämä hallitus (Puhemies koputtaa) on johdonmukaisesti noudattanut.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Hälinää)

Kiitoksia, arvoisa puhemies! — Pääministeri Katainen, oli mukava kuulla teiltä kohtuullisen suoraa puhetta siitä, että ei ole helppoja ratkaisuja. Me molemmat muistamme, että Kreikan ykköspaketin yksi peruste oli voittaa aikaa, jotta pankit ehtivät vahvistaa taseitaan, jotta muut maat ehtivät vahvistaa omaa talouttaan. Mutta edelleen kysymme: milloin aikaa on riittävästi kulunut? Kuvitteletteko, että vielä Espanjan tai Italian kokoiset taloudet voitaisiin yhteisvastuulla pelastaa?

Mutta demareille: paitsi että te politikoitte, te myös esitätte ihmeellistä propagandaa. Annetaanpa nyt vaikka sitten suomalaisten pohtia ja ratkaista, onko linja tiukentunut vai löystynyt. Te esitätte tiukennukselle perusteen: vakuudet. Hyvä, yksi pluspiste. Mutta samaan aikaan te olette hyväksyneet sen, että kriisirahastoista annetaan pankkitukea ja jälkimarkkinaoperaatioille rahaa. Te olette luopuneet yksimielisyysvaatimuksesta. Toinen miinus. Lisäksi te olette kasvattaneet yhteiskapasiteettia (Puhemies koputtaa) kriisirahastoista. Kolme miinusta, yksi plus — paljonko jäi?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! "Me kannamme vastuuta", hokee hallitus. Mitä ja kenen vastuuta ja kenen rahoilla? Ensimmäisen Kreikka-tukipaketin aikaan ja vaalien edellä vasemmistoliitto sanoi, ettei sen sisarpuolue Kreikassa hyväksy lainapakettia. Miten vasemmistoliiton sisarpuolue suhtautuu nyt Brysselin kyykytyspolitiikkaan? (Ben Zyskowicz: Ei se hyväksy vieläkään!)

Arvoisat ministerit! Nykyinen finanssikriisi eroaa merkittävästi 90-luvun lamasta. Silloin meidät pelasti Nokia ja sen ympärille rakentunut elektroniikkateollisuus. Nyt nämä työpaikat on globalisaatio vienyt Aasiaan ja ties minne. Ymmärtääkö hallitus, että nyt taloudellista kasvua on etsittävä laajalta rintamalta, ei vain pääkaupunkiseudulta ja suurista kaupungeista, vaan myös Rautavaaralta, Ilomantsista ja Kaaresuvannosta?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Joitakin huomioita.

Täällä on arvosteltu sitä, että näitä lainapaketteja on osittain käytetty ongelmamaan pankkien pääomittamiseen. Ei sitä kannata arvostella. Miettikääpäs sitä, jos sitä ei tehtäisi eli nämä pankit kaatuisivat vielä tämän valtion velkaongelman lisäksi. Ihmiset menettäisivät kaikki rahansa. Siitä yleensä seuraa anarkia tai mitä hyvänsä. Me pääomitimme edellisen hallituksen hyväksymänä Kreikan ykköspaketissa pankkeja, Irlannissa samoin, Portugalin kohdalla olisiko ollut noin 20 miljardin euron varaus pankkien pääomittamiseen, ihan sen takia, että se on järkevää ja fiksua, jottei kriisi edelleen syvenny. (Mauri Pekkarinen: Nyt meni 79 miljardia!)

Toinen huomio tästä EVM:stä eli pysyvästä kriisirahastosta: siinä ei ole vakuuksia. Ei siinä ainakaan meidän hallituksen mukaan ole koskaan pitänytkään olla vakuuksia, ei pitänyt olla edellisenkään hallituksen mukaan vakuuksia, sen takia, että ajettiin sitä ensisijaisen velkojan asemaa, eli heti IMF:n jälkeen, jos tappioita tulee tai ongelmat kasautuvat, EVM pystyy korjaamaan sitten omat saatavansa. (Mauri Pekkarinen: Pääministeri kertoo niin kuin asiat ovat!)

Mitä tulee sitten tähän retoriikkaan, että lapioidaan rahaa: Jos halutaan ihan rehellisiä olla, niin olisin hyvin varovainen tämmöisen retoriikan kanssa, koska aika moni ihminen luulee itse asiassa meidän poliitikkojen retoriikan vuoksi, että täällä lapioidaan vastikkeetta rahaa Suomen budjetista ongelmamaille. Paljonko on budjetista mennyt? 1 miljardi ensimmäiseen Kreikka-pakettiin. Sen jälkeen on tehty sitoumuksia eli lainan takuita, ja kysymys on siis lainasta kaikissa olosuhteissa. Eli kun kansanedustaja sanoo, että lapioidaan rahaa, niin siitä hyvin helposti saa semmoisen mielikuvan, että annetaan vastikkeetta rahaa eli ei lainaa ja nimenomaan Suomen budjetista. Aika moni kansanedustaja on käyttänyt semmoisia puheenvuoroja, että meillä leikataan budjettia sen takia, että siitä budjetista otetaan rahaa ja annetaan jollekin toiselle. Tämähän ei ole totta. Jos on rehellinen, niin ei sano näin, tai sitten tietysti jos ei ymmärrä asiaa, niin voi sanoa vahingossa tällä tavalla.

Tästä "letkut kiinni" -asiasta tuli kysymys, olisiko jo aika lopettaa esimerkiksi Irlannin, Kreikan, Portugalin lainaohjelmat. Miettikääpäs nyt hetki, mitä tapahtuisi, jos näin tehtäisiin. Ei ainakaan kannata sanoa, että sitten ei tapahdu mitään. Minä olen ymmärtänyt, että täällä esimerkiksi perussuomalainen puolue on sitä mieltä, että sillä ei olisi mitään kielteisiä vaikutuksia vaan pikemminkin positiivisia vaikutuksia. Mutta minun on hyvin hankala nähdä, että kun EU tekisi selkeän linjauksen ja Kansainvälinen valuuttarahasto myös, että annetaan maiden kaatua konkurssiin, etteikö sillä olisi kielteisiä vaikutuksia, seurannaisvaikutuksia jo itsessään sen konkurssin vuoksi, mutta myös sitten tämän tartuntavaaran vuoksi. Eihän näitä asioita tehtäisi, näitä lainapaketteja tehtäisi, ellei niillä oletettaisi pystyttävän estämään totaalikatastrofia. Sen takiahan näitä tässä on tehty.

Minä muistan, kun edustaja Soinin kanssa muutamia viikkoja sitten tästä samasta asiasta puhuimme ja hänhän silloin totesi, että myös perussuomalainen puolue on halukas osallistumaan tuleviin lainapaketteihin, siis lainoittamaan eri maita Euroopassa, mikäli on tämä yksityisen sijoittajan vastuu. Hänhän silloin totesi, että eihän maata voi jättää lainoittamatta, koska vaikka siellä on se velkojen leikkaus, niin eihän maa saa markkinoilta rahaa. Senhän jokainen ymmärtää. Eli niin kuin Kreikassa nähtiin, sijoittajavastuu tuli erittäin kovalla tavalla, mutta ei Kreikka saa markkinoilta rahaa, ja sen takia meidän pitää lainoittaa sitä, niin ikävää kuin se onkin. Perussuomalainen puolue silloin totesi, että he ovat valmiita antamaan näitä lainapaketteja erilaisille eurooppalaisille maille, kun nämä kriteerit täyttyvät. Eli avaan tätä keskustelua sitä seuraaville ja kuunteleville ihmisille, että jos kuulette perussuomalaisen kansanedustajan sanovan, että piikki kiinni, niin he eivät tarkoita sitä oikeasti.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Yritän vastata kysymyksiin, joita on tullut runsaasti.

Edustaja Jungner kysyi, mitkä voivat olla riskit siinä tapauksessa, että Kreikka ajautuu maksukyvyttömyyteen ja Suomi on keskustajohtoisen hallituksen myötä lainannut noin miljardi euroa Kreikalle vakuudetonta lainaa. Riski tässä tapauksessa on noin 500 miljoonaa euroa eli se, että meiltä jäisi saamatta noin puolet tästä Kreikalle annetusta lainasta takaisin.

Edustaja Karimäki kysyi vakuussopimuksen julkistamisesta. Kuten jo omassa puheenvuorossani aikaisemmin totesin, Suomella ei ole mitään sitä vastaan, että tuo sopimus julkistetaan. Meillä on ollut koko ajan avoimuus lähtökohtana. Olen itse asiassa jo aikaisemmin pyytänyt virkamiehiäni selvittämään, onko sopimusasiakirjaa mahdollista osittain julkistaa ilman, että vaarantaisimme tuota vakuusjärjestelyä. Tämä selvitys on edelleenkin kesken, ja keskusteluja kreikkalaisten pankkien kanssa käydään.

Edustaja Tiilikainen kysyi, riittääkö palomuuri, joka nyt on tehty yhdessä eurooppalaisten päätöksentekijöiden ja IMF:n kanssa, riittääkö se pelastamaan Italian ja Espanjan tai riittääkö se vakauttamaan Italian ja Espanjan taloutta. Minä näen niin, että ei ole olemassa minkäänlaista palomuuria, joka yksistään voisi vakauttaa Espanjan ja Italian taloustilanteen, vaan kyllä se keskeinen kysymys on, että näissä maissa, sekä Italiassa että Espanjassa, pitää tehdä talouden tasapainottamistoimia mutta myöskin merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, joilla toisaalta ollaan myöskin tukemassa kasvun edellytyksiä maissa, joissa esimerkiksi työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys on tällä hetkellä todella korkea. Mutta sen ohella me tarvitsemme näitä yhteisiä kriisimekanismeja, joilla luodaan luottamusta markkinoiden suuntaan. Näen, että nämä ratkaisut, joita Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja eurooppalaisissa pöydissä on tehty palomuurin rakentamiseksi, ovat olleet hyvin merkittäviä, ja tämä oli myös henki Washingtonissa viime viikolla.

Edustaja Jääskeläinen kysyi, mitkä ovat Suomen todelliset vastuut. Me olemme tänään laittaneet valtiovarainministeriön nettisivuille yksityiskohtaisen taulukon, johon on päivitetty kaikki tiedot Suomen vastuista. Olen omassa vastauksessani välikysymykseen pyrkinyt vastaamaan kaikkiin opposition meille esittämiin kysymyksiin. Ja kuten tuossa puheessani totesin, tämän hallituksen aikana vastuut ovat lisääntyneet yhden uuden ohjelman myötä. Tuo ohjelma on Kreikan toinen lainaohjelma, ja siinä Suomen lainaosuudelle on saatu vakuudet. Eli tämä on käytännössä tilanne.

Edustaja Mustajärvi kysyi Suomen Pankista. Suomen Pankki on eduskunnan pankki, ja Eduskunnan pankkivaltuusto, jonka puheenjohtaja on edustaja Zyskowicz, saa suoraan kaikki tiedot Suomen Pankilta, eli hallituksella ei ole valtaa Suomen Pankkiin eikä hallituksella ole myöskään valtaa rahapolitiikkaan, vaan eduskunta ja Eduskunnan pankkivaltuusto on se taho, joka johtaa Suomen Pankin toimintaa. (Markus Mustajärven välihuuto)

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi sitten muutama sana näistä vaihtoehdoista ja hallituksen linjasta.

Me olemme halunneet puolustaa euroa, koska me näemme, että euro on hyväksi suomalaisille ja Suomelle. Mutta me emme ole halunneet puolustaa euroa ehdoitta. Meillä on ollut ehtoja, joita me olemme asettaneet yhteiselle päätöksenteolle. Yksi on ollut sijoittajien vastuu. Se toteutuu Kreikka-kakkospaketissa: 107 miljardia euroa kantavat sijoittajat vastuuta. Me olemme halunneet asettaa vakuudet meidän lainaosuudelle Kreikan toiselle lainaohjelmalle, jotta me voimme rajata suomalaisten veronmaksajien riskejä ja vastuita. Me olemme halunneet pitää kiinni siitä, että pysyvän mekanismin eli EVM:n pääomien kasvattaminen vaatii jatkossakin yksimielisyyttä päätöksenteossa. Eli vastoin Suomen tahtoa meidän vastuita ei voida kasvattaa, vaan me osallistumme tuohon päätöksentekoon.

Mutta minun täytyy kyllä rehellisesti sanoa, arvon kollegat, että minulle on jäänyt täysin epäselväksi, mikä on opposition vaihtoehto. Sitä vaihtoehtoa ei ole, koska ei voi olla samaan aikaan euron puolella mutta kuitenkaan ei valmis puolustamaan euroa. Tämä on ainakin se käsitys, joka tänään tässä keskustelussa tuli, eli ikään kuin retorisesti todetaan, että ollaan euron puolella, mutta ei kuitenkaan olla valmiita tekemään yhteisiä toimia, joita se euron puolustaminen tässä talouskriisissä edellyttää.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Eurooppa on murroksessa. Euroopan velkakriisin akuutin vaiheen alkamisesta on kulunut neljä vuotta. Euroalue on painunut taantumaan ja velkataakka kasvanut ennätysmittoihin.

Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulos enteilee Nicolas Sarkozyn lähtöä ja vasemmistolle ennustetaan voittoa myös kesäkuun parlamenttivaaleissa.

Kreikassa komission, EKP:n ja IMF:n asettaman hallituksen on ollut pakko suostua ennenaikaisiin vaaleihin 6. toukokuuta ja niissä ennustetaan radikaalivasemmiston saavan suurimman kannatuksen sitten 40-luvun lopun.

Espanjassa ay-liike jatkaa yleislakon jälkeen mielenosoituksia 29. huhtikuuta ja tyytymättömien torien liike 12. toukokuuta.

Tšekissä ay-liike järjesti viime viikonvaihteessa leikkauspolitiikkaa ja hallitusta vastaan Prahassa mielenosoituksen, joka oli suurin sitten niin sanotun samettivallankumouksen aikojen.

Italiassa järjestetään 12. toukokuuta vasemmiston federaation aloitteesta mielenosoituksia kautta maan.

Frankfurtissa Euroopan keskuspankin luona 19.5. odotetaan kymmenientuhansien rahavallan ja ylikansallisen talouskurin ja sisäisen devalvaation politiikan, palkkojen jäädyttämisen vastustajia.

Saksassa IG Metall vaatii yli 6 prosentin palkankorotuksia. Tanskassa keskustavasemmistolaisen hallituksen asema on vaakalaudalla, kun EU:n kurisopimus tulee äänestykseen kesäkuun alussa. Hollannissa kaatui hallitus, Belgiassa ja Portugalissa järjestettiin yleislakot, Unkarissa ay-liikkeen mielenosoitus hallituksen toteuttamaa leikkauspolitiikkaa vastaan kokosi yli 50 000 osanottajaa.

Luetteloa voisi jatkaa. Tässä lyhyt kuvaus siitä, miten eurooppalainen ay-liike, työläiset, eläkeläiset, opiskelijat, työttömät nuoret, ylipäätään pienituloiset omilla jaloillaan arvioivat eliitin ja pankkiirien eurokriisipolitiikkaa. (Erkki Virtanen: Silti he tarvitsevat leipää!)

Puhemies! Hallitus toistaa täällä ainoaa vaihtoehtoaan, tarvetta kriisipalomuurin ja Suomen riskien ja vastuiden jatkuvaan kasvattamiseen. Vakausmekanismien yhteenlaskettua kapasiteettia ollaan kasvattamassa 500 miljardista 700 miljardiin. Hallitus on väistänyt selkeän keskustelun Suomen kokonaisvastuista euroalueen talouskriisissä. Erityisen vakavaan tarkasteluun tulee ottaa EKP:n ja Suomen Pankin kautta kasaantuneet riskit.

Valtiovarainministeriön rahoitusosaston ylijohtaja Pentti Pikkarainen teki viime kuussa tärkeitä kysymyksiä Suomen Pankin johdolle: millaisia riskejä Suomen Pankki on EKP:ssä ottanut ja millaisiin velvoitteisiin sitonut Suomen ja sen veronmaksajat eduskuntaa, hallitusta ja valtiovarainministeriötä informoimatta ja julkisuudelta salassa?

Tilanteen vakavuudesta kertoo, että ministeriön korkea virkamies esittää huolensa julkisesti. Voisi kuvitella, että myös pääministeri ja valtiovarainministeri tuntisivat samaa tarvetta tuon huolen jakamiseen ja poliittisen vastuun kantamiseen ja kertoisivat siitä eduskunnalle ja veronmaksajille, joita nyt huudetaan apuun, vastuuseen ja tiukkaan talouskuriin tämän velkaantumispolitiikan kääntöpuolena. Mutta täällä me saimme kuulla valtiovarainministerin puolentoista rivin vastauksen näistä Suomen Pankin ja EKP:n kautta lankeavista vastuista.

Puhemies! Monissa euroalueen maissa keskustelu käy kiivaana maaliskuussa sovitun EU:n talouskurisopimuksen sisällöstä ja kansallisesta käsittelystä. Irlanti äänestää ja Tanskassa keskustelu käy kuumana. Ranskan presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen voittaja, sosialisti Hollande, on vaatinut talouskurisopimuksen avaamista. Milloin hallitus tuo sopimuksen ja siihen liittyvät voimaantulosäännökset eduskunnan varsinaiseen käsittelyyn? Hämmästellä täytyy, että Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan ja budjettivallan siirtoa ei arvostele yksikään hallituspuolueista. Tämä jos mikä heijastelee Suomen koko hallitusvasemmiston syvää identiteettikriisiä. Minäkuva ja oma vaihtoehto ovat kadoksissa. Kapitalismin systeemikriisin ja oikeistopolitiikan virta venhettä vie.

Vasenryhmä yhtyy opposition ja edustaja Jääskeläisen epäluottamusesitykseen.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Näin aluksi haluan lausua kiitokset Taloussanomien verkkolehden toimittaja Hurrille, joka on kirjoittanut sekavasta eurokriisistä selkeimmät uutiset, joiden avulla aiheesta kiinnostuneet kansalaiset voivat pysyä edes jollain tasolla kärryillä.

Talvella 2010 alkoi Euroopasta kantautua ensimmäisiä huolestuttavia eurokriisiin liittyviä uutisia Suomeen. Suullisella kyselytunnilla maaliskuussa 2010 aihetta käsiteltiin ensimmäistä kertaa täällä eduskunnassa. Tuolloin meille vakuuteltiin, valtiovarainministeri Katainen vakuutteli, kuinka Kreikka pystyy nostamaan markkinoilta lainaa sen verran, minkä tarvitsee, eikä sitten tarvitse mihinkään muihin järjestelyihin ryhtyä. Meille vakuuteltiin täällä, kuinka no bail-out -lauseke kuuluu euroalueen sääntöihin eli euroalueiden mailla ei ole tällaista pelastusmahdollisuutta.

Pääministeri Katainen kantaa nyt raskaampaa salkkua kuin kaksi vuotta sitten ollessaan valtiovarainministeri, ja Suomen historian raskaimpia taitavat olla myös suomalaisten vastuut, nykyisten ja tulevien suomalaisten veronmaksajien vastuut. Tämä on erittäin huolestuttavaa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Kataisen puheenvuoroista voisi joku päätellä, että lukemattomia kertoja toistettu vastuu Suomen taloudesta painaa ministerin salkussa, mutta todellisuudessa salkussa painavat jatkuvasti kasvaneet velat ja takausvastuut, joita hallitus on sinisilmäisesti mennyt myöntämään Euroopan kriisimaille Kreikalle, Irlannille ja Portugalille, ja loppua ei ole näköpiirissä, kun tulevat nämä seuraavat tukipaketit.

Pääministeri Katainen ja valtiovarainministeri Urpilainen kantavat salkuissaan ilmeisesti koko Suomen taloushistorian kalleimpia ulkomaisia sitoumuksia. Sitoumuksista osa on jopa julistettu salaisiksi, jotta puolueettomat opposition asiantuntijat eivät pääsisi tutkimaan sopimustekstejä, niihin liittyviä riskejä, ja arvioimaan niiden taloudellisia vaikutuksia. Tämä on ennenkuulumatonta maassa, jota on mainostettu päätöksenteon avoimuuden ja läpinäkyvyyden mallimaana aina ulkomaita myöten. Onko tästä tulossa ennakkotapaus, kun kehitys menee kohti liittovaltiota, se jää nähtäväksemme.

Arvoisa puhemies! On sinänsä ymmärrettävää, että ministerit eivät halua kertoa Suomen kansalaisille ja äänestäjilleen Suomen todellisia vastuita ja velvoitteita, vaan mieluummin saarnaavat heille vanhoilla nuoteilla yhteisvaluutan ilosanomaa. Monet kansalaiset uskovat mieluummin hyviä kuin huonoja uutisia, ja kun ilosanomaa eurosta riittävän usein toistetaan, on se muuttunut lopulta joidenkin korvissa totuudeksi, joka ei muuksi muutu ja jolle ei enää löydy mitään vaihtoehtoja. Ikävää on se, että valtaisat maksut lankeavat tulevien sukupolvien maksettaviksi ja vasta vuosien ja vuosikymmenten kuluttua, joten tulevat lapset ja lapsenlapsemme ovat todellisia vastuunkantajia edellisen ja nykyhallituksen holtittomassa politiikassa.

Arvoisa puhemies! Ei ole kauan siitä, kun eduskunnassa herättivät hämmennystä hallituksen laskelmat, joista oli unohtunut korkoja ja kuluja. Kuinka tapahtuisi, jos yksittäinen omasta taloudestaan todellisessa vastuussa oleva henkilö unohtaisi asuntolainansa laskelmista pankin kulut ja korot? Menisi asunto alta nopeasti.

Arvoisa puhemies! Tänään täysistunnossa on käytetty voimakkaita kielikuvia tulipalosta rivitalossa. Jo kaksi vuotta tätä rivitalon tulipaloa on sammutettu, ja tulipalo sen kuin yltyy ja leviää. Tämä on tosiasia, ja on syytä se lopulta tunnustaa. Hallituksen politiikka eurokriisissä on johtanut valtaviin vastuisiin nyt, kun eurokriisi vain yltyy ja leviää Espanjaan ja Italiaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka eurokriisissä ei nauti perussuomalaisten luottamusta. Omien kansalaisten, erityisesti pienituloisten, työntekijöiden, eläkeläisten, työttömien ja opiskelijoiden, hyvinvointipalvelut myös tulevaisuudessa ovat perussuomalaisille sydänasia.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Eurovastuut ovat ennen pitkää käymässä kalliiksi. Euron tukipaketeille, vakausmekanismeille ja hätäkassoille ei loppua häämötä. Odotettua talouskasvua ei näistä ole syntynyt, vaan kaikki on valunut vuotavan systeemin korjaamiseen. Euroalue ei näin toimi kakunkasvattamisjärjestelmänä vaan on varallisuudenjakojärjestelmä. Joudumme koko ajan järjestämään rahoitusta eteläisille eurovaltioille, joiden käyttäytyminen ei muutu. Budjettialijäämän rajoituksetkaan eivät näiden valtioiden tapauksessa käytännössä toimi, koska alijäämärajoituksen ylittymisestä seuraavat sanktiotkin ovat rahoitettavissa lainalla, jota muut eurovaltiot, muun muassa Suomi, ovat takaamassa. Ylivelkaantuneet maat eivät näytä saavan talouttaan kuntoon.

Aivan viime aikoina taloustilanteesta on luonut väärää kuvaa EKP:n epätavanomainen kolmen vuoden ennätyshalpa 1 prosentin rahoitus pankeille ja Yhdysvaltain hyvin heikosti orastava tilanteen parantuminen, mutta euroalueen talouden ongelmatekijät ovat muuttumattomat. Ilman EKP:n jopa 1 500 miljardiin euroon nousevaa pankeille suunnattua rahoitusta meidänkin OMXH-pörssi-indeksimme, joka nyt on noin 5 500, alkaisi nelosella tai kolmosella.

Realiteetit ovat palaamassa käsille, kun Espanjan ja Italian rahoitus nyt on kriisiytymässä. Jos nämä valtiot joutuvat pyytämään takauksia, voi olla, että halukkaat takaajat alkavat olla vähissä. Myöskään ne rahat, joita IMF:n voimin yritetään kerätä, eivät todennäköisesti tule riittämään. Esimerkiksi Yhdysvallat ei ole lähtenyt mukaan talkoisiin. Peukalo saattaa siis kääntyä alaspäin, jos Espanja ja Italia joutuvat pyytämään apua. Usko elvytyslinjaan on loppumassa. Vaihtoehdoiksi jäävät liittovaltiona kannettava yhteisvastuu tai euroalueen hajoaminen. Hyviä vaihtoehtoja ei siis ole, mutta ainakaan henkilökohtaisesti en kannata liittovaltiota. En tiedä, kannattaako kokoomus, mutta toivon, että SDP:stä löytyy joku, joka panee stopin Suomen osalta.

Parasta olisi ollut, että Suomi olisi voinut euroalueen ulkopuolisena katsoa näitä nyt käsillä olevia tapahtumia ikään kuin kaikessa rauhassa Ruotsin tavoin. Oman rahapolitiikkansa säilyttänyt Ruotsi näyttää selviytyvän aika lailla ilman kolhuja, vaikka kriisin taloudelliset seuraukset väkisinkin purevat jossain määrin kaikkia. Suomen takausvastuut väliaikaisessa rahoitusvakausvälineessä ERVV:ssä voivat noin 14 miljardin euron nimellisarvon sijaan nousta jopa yli 30 miljardin euron, koska myös korot kuuluvat takauksen piiriin. Löytyykö tästä salista joku, joka on valmis kasvattamaan Suomen vastuita yli 50 miljardin euron? Pyydän ilmoittautumaan.

Rahoitustukimekanismit luotiin sen välttämiseksi, että yksittäisen jäsenmaan ajautuminen maksukyvyttömyyden tilaan horjuttaisi koko euroalueen rahoitusvakautta. Nyt toistuvat hätäapupaketit ovat johtaneet niin sanottuun moraalikatoon, sillä tukea annetaan maille, jotka ovat eläneet yli varojensa.

EU:n perussopimuksen kannalta rahoitustuki on myös ongelmallinen. Perussopimuksen artikla 125, niin sanottu no bail-out clause, kieltää Euroopan unionia ja sen jäsenmaita ottamasta vastuulleen toisten jäsenmaiden velkoja.

Arvoisa puhemies! Elämme rahoitusmarkkinoiden diktatuurissa. Markkinat toki toimivat oman logiikkansa mukaan, mutta Suomen eduskunnan tehtävä on valvoa Suomen etua. Tähänastiset toimenpiteet eivät ole vakuuttaneet markkinoita eivätkä ilmeisesti vakuuta jatkossakaan. Meidän on oltava avoimia ja rehellisiä itsellemme. Tämä merkitsee sitä, että meidän on tiedettävä ja osattava päättää, kuinka pitkälle meneviin taloudellisiin uhrauksiin olemme valmiita yhteisvaluutan pystyssä pitämiseksi. Jos euroalueella olisi euron sijasta 17 kansallista valuuttaa, joiden arvo määräytyisi markkinoilla joka päivä niiden suhteellisen ostovoiman perusteella, ei nykyisen kaltaisia tukipaketteja tarvittaisi.

Euroalueen kriisin tukahduttamiseksi on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: EU:n kehittyminen liittovaltioksi tai euron hajoaminen. Liitovaltiokehitys merkitsee kansallisen finanssipoliittisen päätäntävallan luovuttamista Brysseliin. Ovatko suomalaiset valmiita luovuttamaan budjettipäätäntävaltansa EU:lle? Onko yhteisvaluutta euro poliittisesti niin tärkeä, että sen ei anneta hajota?

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomat moitti minua lempeästi sunnuntaina siitä, että en käytä tarpeeksi Savon murretta täällä. Sudeettisavolaisen on parempi pysyä kirjakielessä, mutta silti sanon nyt, että ei naarata, sanoi entinen mies, kun anoppi veteen putosi. Ei ole naurattanut tämän kriisin aikana ennenkään. Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että nämä tukipaketit ovat olleet tarpeen.

Ongelmahan ei ole siinä, kuten täällä edustaja Kiviranta antoi ymmärtää, että meillä on vain kaksi vaihtoehtoa: liittovaltio tai euron hajoaminen. Vastustan viimeiseen saakka EU:n liittovaltiokehitystä, mutta en myöskään toivo euron hajoamista. Jäljet nimittäin pelottavat, ja ne jäljet ovat vuosilta 2008—2009. Suomen valtiontalous oli kunnossa, verotulomme olivat ihan kohtuullisia, vienti veti, vaihtotase oli kunnossa, ja työttömyyskin meni parempaan suuntaan. Sitten tuli rahoituskriisi. Mitä tapahtui? Vienti tipahti 40 prosenttia, bkt 8 prosenttia, valtion julkisen velan alijäämä pomppasi 8 miljardiin. Aivan kaikki ei johtunut pankkikriisistä ja sen aiheuttamasta lamasta, mutta suuri osa johtui.

Voidaan hyvin laskea, että sen kriisin seurauksena, kun vientimme ja verotulomme romahtivat ja Suomen ylijäämäinen valtiontalous muuttui hetkessä raskaasti alijäämäiseksi, tähän mennessä jokainen suomalainen on velkaantunut 6 000 euroa ja velkaantuu joka kuukausi 100 euroa lisää, kun laskemme julkisen talouden velan kasvua. Kehysriihessä sitä nyt yritettiin padota, ja se on tämän hallituksen keskeinen tehtävä, mutta se velan kasvu jokaista suomalaista kohti, koska me kaikki olemme siitä vastuussa, on sen kriisin seuraus, ja siksi se velka ei ole syntynyt Kreikalle maksetusta tuesta, jota tähän mennessä ei ole itse asiassa maksettu latin latia. Lainaa on annettu miljardi, mutta siitäkin lienee saatu jo yli 40 miljoonaa korkoja. Päinvastoin se velka on seurausta tapahtumista, joiden toistumista Kreikan lainoille ja tälle muulle euron tuelle annetuilla takauksilla yritetään estää. Siinä on tämän koko kuvion keskeinen pointti.

On kaksi vaihtoehtoa: Joko uskomme, että jos emme olisi tehneet mitään, niin olisimme joka tapauksessa selviytyneet, tai sitten uskotaan, että jos emme edelleenkään tee mitään, niin selviydymme jatkossakin. Entäs jos emme selviydy? Entä jos pankkijärjestelmä romahtaa? Seuraukset ovat vähintään sellaiset, joita edelleen maksamme vuosien 2008—2009 seurauksena. Todettakoon nyt, että vuosina 2008—2009 eduskunta antoi valtuudet pankkien 50 miljardin varainhankinnalle. Siis se on suurempi summa, ne valtuudet, kuin on tähän mennessä annettu ja annetaan tulevaisuudessa. Siksi meidän on yritettävä toimia siten, että vuosien 2008—2009 tapaukset eivät toistu.

Vasemmistoliitto ei ole, toisin kuin edustaja Yrttiaho täällä leikillisesti antoi ymmärtää, kulkemassa kokoomuksen talutusnuorassa kapitalismin kaunista tietä. Me olemme hallituksessa puolustamassa suomalaisten, erityisesti pienituloisten suomalaisten, etuja. Me olemme arvioineet, että tässä tilanteessa se puolustaminen tarkoittaa sitä, että meidän tulee kaikin keinoin yrittää torjua pankkijärjestelmän romahtaminen. Tästä syystä me puolustamme hallitusta tässä asiassa ja tulemme myöskin tästä syystä äänestämään luottamuslausetta hallitukselle.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Me, edustaja Yrttiaho ja minä, teimme viime syksynä lokakuussa kirjallisen kysymyksen Suomen kokonaisvastuusta euroalueen talouskriisiin liittyen. Kysyimme, aikooko hallitus teettää selvityksen euroalueen talouskriisin hoitoon kuuluvista Suomen valtion kaikista sitoumuksista ja riskeistä. Kuvaavaa on, että vastaus viipyi yli kaksi kertaa sen ajan, mitä on määrätty eduskunnan työjärjestyksessä. Vastauksessa valtiovarainministeri Urpilainen totesi, että "sitoumusten määrät ovat seikkaperäisesti tiedossa". Tehdyt sopimukset vastauksessa kyllä lueteltiin mutta ei niiden riskejä tai taloudellisia seuraamuksia.

Eikä hallituksen vastaus vakuuttanut tälläkään kertaa. Esimerkiksi Euroopan keskuspankin ja sen haarakonttorin, Suomen Pankin, kautta tulevia riskejä käsiteltiin hyvin vajavaisesti, vajaan kahden rivin verran. Jotain oleellista on tapahtunut, kun viime vuoden puolivälissä Suomen Pankin taseen loppusumma oli 32 miljardia euroa ja nyt maaliskuussa jo kolminkertainen summa, 107 miljardia. Vuoden 2010 lopussa rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät euromääräiset velat olivat 22 miljardia euroa, ja nyt ne ovat nelinkertaiset. Taselaskelmassa vastinparina ovat eurojärjestelmän sisäiset saamiset. Mistä tässä on kyse, ja mikä riski näihin hiljaisiin sitoumuksiin, joista paljon ei ole huudeltu, voi kätkeytyä? Ja vaikka valtiovarainministeri Urpilainen tuossa sanoi, että se ei ole suoraan hallituksen vastuulla, niin totta kai nämä vastuut, mitä EKP:n ja Suomen Pankin kautta tulee, pitää ottaa huomioon siinä, mikä Suomen valtion asema on eurokriisissä ja sen ratkaisussa, jos riski realisoituu — ja kun se realisoituu, jos jonkun euromaan vastuut siirtyvät toisten kannettavaksi, sillä EKP:n ja sen haarakonttoreitten sitoumuksissa on kyse maiden välisestä aidosta luottosuhteesta, eikä sitä pakoon pääse yksikään osapuoli, ei edes vaikenemalla.

Suomeen tulvinut raha on peräisin ylisuurista puskureista ja liikkeelle lasketusta LTRO-luototuksesta eli pitkän aikavälin uudelleenrahoitusoperaatiosta. Kun tätä löysää rahaa on laitettu liikkeelle 1 prosentin korolla noin 800—1 000 miljoonaa euroa, ovat esimerkiksi hedge-rahastokeinottelijat voineet sijoittaa sen rahan erittäin tuottoisasti, parhaimmat jopa 20 prosentin korolla. Tämä jos mikä on tekohengitystä ja mahdollistaa yltiöpäisen keinottelun jatkumisen. Mitään ei ole ratkaistu eikä mitään opittu eurokriisin hoidossa. Tämäkin raha voitaisiin ohjata uuden kasvun elementtien tukemiseen keinottelun sijasta. Nyt siirretään hötörahatalouden perusongelmaa tulevaisuuteen ja sitä ongelmaa vain paisutetaan entisestään. Suomen Pankki on ainoastaan EKP:n haarakonttori silloin, kun valtaa käytetään, mutta veronmaksajien pankki silloin, kun vastuuta kannetaan.

Arvoisa puhemies! On aivan varma, että ainakin osa eurokriisin yhteisistä vastuista realisoituu. Kahden eurooppalaisen pikavippifirman, Euroopan rahoitusvakausvälineen ja Euroopan vakausmekanismin, sekä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin kautta kerätään rahaa, ei suinkaan sen vuoksi, että eurokriisi ei laajenisi, vaan sen vuoksi, että niin tulee varmuudella tapahtumaan. Ja sen, joka vähänkään seuraa Euroopan taloutta, on pakko tämä tunnustaa. Suomikin lähti yltiöpäisesti sitomaan itsensä eurovastuitten liekaan, vaikka siihen ei ollut mitään pakkoa, ja lasku tulee olemaan ankara. Espanjan 10 vuoden lainojen korko kävi jo yli 6 prosentin, kun esimerkiksi Kreikan kohdalla lisku laukesi 7 prosentissa. Arvostamani pitkäaikainen poliitikko ja talousasiantuntija Esko Seppänen on kuvannut tilannetta osuvasti. Hän sanoo, että rahaliitto "on valettu ylivelkaantumisen hiekasta ilman reaalitalouden sementtiä", ja se kyllä pitää paikkansa. Kuvitteellisen rahan pyörittämisestä ei synny yhteiskuntaan yhtään uutta jaettavaa, eivätkä kuvitteelliset vakuudet turvaa yhdenkään lainanantajan etua, eivät Suomenkaan.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Näillä näkymin Suomen avoimeen piikkiin kertyy ensi kesään mennessä miljarditolkulla lisää muiden euromaiden velkavastuuta tai niiden kattamiseen tarkoitettuja sitoumuksia. Tätä menoa Suomen piikissä on pian yli 10 kertaa sotakorvausten verran kriisivastuita. Tähän meillä ei ole varaa. Kamelin selkä on nyt katkeamassa.

Suomen maksettavaksi määrättiin viime maailmansodan jälkeen sotakorvauksia, joiden arvo oli parin huojennuksen jälkeen noin 400 miljoonaa Yhdysvaltain senaikaista dollaria. Vuoden 2010 rahaksi muutettuna sotakorvausten arvo oli noin 4,5 miljardia euroa. Korvaukset Suomi toimitti Neuvostoliittoon laitteina, kulkuneuvoina ja muina teollisuustuotteina sekä muuna tavarana. Laitetoimituksilla luotiin teollista pohjaa, jolla pärjättiin vuosikymmeniä tuotteiden valmistuksessa. Raha kiersi kertaalleen Suomessa.

Nyt Suomi voi joutua antamaan suorana rahana ilman mitään omaa hyötyä moninkertaisen määrän. Voitaisiin siis kysyä, eikö Suomi voisi hoitaa omia vastuitaan esimerkiksi viemällä teknologiateollisuuden tuotteita, jotta kyseessä olevat maat pystyisivät täyttämään ympäristövastuitaan ja uusiutuvan energian tuotantovastuitaan.

Arvoisa puhemies! Nyt on maksettava, ellei löydy kanttia kieltäytyä lisämaksuista ja -sitoumuksista. Perustuslakivaliokunnan enemmistö on todennut, että jos EVM:n päätöksenteko olisi perustettu suurten euromaiden esittämän määräenemmistöperiaatteen varaan, olisi Suomella saattanut olla perustuslaillinen peruste jättäytyä pois hankkeesta. Viimeiset perusteet vetäytymiseen saattavat löytyä Suomen hallituksen viime keväänä laatiman hallitusohjelman liitteestä numero 3, johon on kirjattu kaksikin mahdollista estettä Suomen EVM-rahoitukselle ja muille sitoumuksille. Hallitusohjelman kolmas liite toteaa: "Suomen linja euromaiden talouskriisin hoitamisessa muuttuu ja tiukentuu. Suomen kokonaisvastuita osallistumisessa euromaiden pelastamiseen rajataan jatkossa." Ja toinen: "Suomi korostaa sijoittajavastuun johdonmukaista vahvistamista tukijärjestelyissä."

Kehnon talouskehityksen ja jyrkkenevän alijäämäkehityksen oloissa kriisimaiden rahoitustarve karkaa. Kriisimailla Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja on julkisen sektorin velkaa noin 3 300 miljardia euroa, joten vakausmekanismien kasvatetutkaan resurssit eivät riitä niiden pelastamiseen. Jos meno muuttuu kehnoksi ja hätärajoitusta olisi jollakin konstilla mahdollista jatkaa, kertyisi näille viidelle kriisimaalle rahoitustarvetta vuoteen 2020 mennessä eräiden arvioiden mukaan lähemmäs 4 500 miljardia euroa.

Arvoisa puhemies! Suomen suurimmat uhat ovat Suomen valtion velkaantuminen, veronmaksutaakan kasvu, yritysten kulutaakan kasvu, AAA-luokituksen alentuminen, sodat ja muut kriisit sekä verotaakan kasvu. Hallitus on määrätietoisesti kasvattamassa Suomen verotaakkaa ja Suomen velkaantumista. Hallituksen ei voida katsoa toimineen vastuullisesti ja Suomen etuja ajaen. Eikö meidän viimeistään nyt olisi syytä irtaantua maksuvelvollisuudesta ja miettiä uusia selviytymiskeinoja ja ajaa Suomen etua? Hallitus ei kanna vastuuta, vaan on siirtänyt vastuun kantamisen Suomen kansalle, sen veronmaksajille. Kun yritysmaailmassa delegoidaan asioita, kantaa delegoija kuitenkin aina lopullisen vastuun. Tähän Kataisen hallitus ei pysty. Tällä menolla meillä ei enää ole hyvinvointivaltiota, mitä puolustaa.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt on todellakin kyse paitsi Suomen vastuista ja riskeistä euroalueen kriisin hoidossa, etenkin meidän poliittisten päättäjien vastuunkannosta ja vastuunkantokyvystä, siitä uskalluksesta, jota edeltävä puhujakin tuossa peräänkuulutti. Viime keväänä vaalien jälkeen myös perussuomalaisille tarjottiin mahdollisuutta kantaa osansa vastuusta ja tulla mukaan vaikuttamaan. Euroopan vastustaminen kuitenkin vei voiton, ja tässä sitä ollaan välikysymyksen äärellä.

Tämä keskustelu ja inttäminen on tuonut mukanaan myös hyvääkin. Ihmisten tietoisuus Euroopan tilanteesta on lisääntynyt. Eurooppa on tullut osaksi meidän arkista kahvipöytäkeskusteluamme, ja keskustelun myötä myös hallituksen ja opposition yhteisymmärrys asioista on lisääntynyt. Oppositio jakaa nyt muun muassa hallituksen tavoitteen Suomen kolmen A:n luokituksen säilyttämisestä, ja tämä yhteinen tavoite on aivan selvä. Mutta mikä on opposition keino? Hallituksen keinot ovat saaneet luottoluokittajilta tukea, ja tämä letkujen irrotusvaihtoehto puolestaan, vaikka onkin radikaali keino, ei auta kyllä parantamiseen.

Hallitus on osaltaan tehnyt päätöksiä, joilla on rajattu riskejä Suomen aseman varmistamiseksi. EVM-ratkaisu rajaa Suomen vastuut ja poistaa epävarmuutta Suomen vastuista. Tämä johtuu erityisesti siitä, että ERVV:hen liittyy potentiaalisesti suurempia vastuita väistyvän takaajan ongelman ja korkoherkkyyden takia. Eurokriisi ei ole siis vaarantanut Suomen velkakestävyyttä. Tärkeää on, että kriisin ratkaisemiseksi on luotu selkeät nuotit ja yhteiset pelisäännöt. Hallitus on ansainnut täyden tuen ja Suomi sellaiset päättäjät, jotka uskaltavat kantaa vastuuta.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Esitetylle välikysymykselle eurokriisistä on poikkeuksellisen hyvät perusteet. Viimeistään tämä tämänpäiväinen keskustelu täällä on osoittanut sen, että kenelläkään ei tunnu olevan varmaa tietoa siitä, mitkä ovat Suomen kokonaisvastuut euroalueen talouskriisin hoidossa. Tietoa ei ole myöskään siitä, millaiseksi Suomen kokonaisvastuut tulevat Suomessa jatkossa kasvamaan. Kataisen hallitus on jo ohjelmassaan kertonut, etteivät vastuut kasva, mutta toisin on käymässä.

Pääministeri Katainen kertoi täällä tänään, että 55 prosenttia kansalaisista tukee EU-jäsenyyttä ja myös eurossa pysymistä. Näinhän se varmaan on, mutta mitkä olisivat kannatusluvut siinä tapauksessa, jos meidän vastuumme realisoituisivat? Luvut olisivat varmasti toisenlaiset, vähintään pilkku olisi välissä. Eli tällaisilla kannatusprosenttien esittelyillä ei kannata vakavia päätöksiä perustella.

Pääministeri kertoi ongelmamailta odotettavan tiukkaa talouskuria, päätöksiä talouden tervehdyttämisestä ja merkittäviä menoleikkauksia. Osassa maita päätöksiä on tehty, mutta niiden vaikutukset ovat hitaita. Osin on jopa niin, että säästöpäätökset ainakin aluksi hidastavat talouskasvun liikkeellelähtöä, talouskasvun, jonka aikaansaaminen olisi ensiarvoisen tärkeää kriisistä selviytymiseksi.

Valtiovarainministeri kertoi omassa vastauspuheenvuorossaan, että jokaisen maan tulee itse vastata taloutensa tervehdyttämisestä — se on hyvä edellytys ja vaatimus — eikä hän kannata yhteisvastuuta talouden tervehdyttämisestä — sekin on hyvä vaatimus. Mutta kyllähän se on niin, että tällaisten rahamäärien pumppaaminen erityisesti Kreikan talouden tukemiseen on mitä suurimmassa määrin yhteisvastuun rakentamista, ja se on myös osavastuuta sen talouden tervehdyttämisestä.

Välikysymyksessä kysyttiin hallitukselta Kreikan vakaussopimuksen salaamisesta. Vastuun siitä valtiovarainministeri siirsi virkamiesten vastuulle. Hallituksen avoimuutta on turha mainostaa, jos sen virkamiehet käyttävät todellista ja lopullista päätösvaltaa. Ministeri totesi, että "päätös tehtiin kreikkalaisten sopimusosapuolten liikesalaisuuksien suojelemiseksi". Tämän ministerin sanoman perusteella Suomen vakuudet ovatkin kreikkalaisten liike-elämän luotettavuuden ja vakavaraisuuden varassa. Vakuudet tulivat siis pankeilta, ja sen perusteella täytyy olla niin, että niillä on talouteensa vaikuttava kytkentä Kreikan valtion kanssa. Ei tämä oikein luotettavalta tunnu.

Lisäksi vakuudet tulevat maksuun Kreikan mahdollisessa vararikossa myöhäisimmillään 30 vuoden kuluttua. Kreikan kaatuessa on aika epävarmaa, mistä löytyisi se talouden vahva pohja vakuudet antaneille pankeille. Vakuudet ovat lisäksi korkeintaan 20 prosenttia Suomen antamista lainatakuista, eli Suomi saisi takaisin 5 eurosta vain yhden ja menettäisi 4 euroa. Jokainen voi osaltaan pohtia, miten luotettava tällainen vakuusjärjestely on.

Arvoisa puhemies! Suomen kannalta on erittäin huolestuttavaa se, että meidän ERVV:n ja EVM:n yhteenlaskettu osuutemme tulee kasvamaan. Jäsenmaille katoksi asetettiin 500 miljardia, mutta maaliskuun lopun kokouksessa niiden toimia ja kokonaiskapasiteettia kasvatettiin aina 700 miljardiin saakka. Mielestäni tälle kasvattamiselle ei ollut eduskunnan tukea eikä sen antamaa valtuutta.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Silläkin uhalla, että penaltia saattaa tästä jälkikäteen seurata, on paikallaan onnitella uusia Suomen mestareita. (Perussuomalaisten ryhmästä: Hyvä Jyppi!) Kiitos JYP, poika on tullut kotiin. Nyt on hyvä päivä olla keskisuomalainen. — Sitten asiaan.

Arvoisa puhemies! Kertaus on opintojen äiti, sanotaan. Näin on asian laita myös tämän välikysymyksen osalta. Edellisen kerran tästä asiasta keskusteltiin välikysymyksen merkeissä viime marraskuussa. Lisäksi kuluvan vuoden helmikuussa tässä salissa käytiin hyvä keskustelu valtioneuvoston tiedonannosta Kreikka-pakettiin liittyen. Puhetta on siis riittänyt ja hyvä niin. Euroopan velkakriisin hoitaminen ja ratkaiseminen on Suomen tulevaisuuden kohtalonkysymys.

Arvoisa puhemies! Tämänkertainen, koko opposition yhdistänyt välikysymys on melkoinen viritys. Siinä yhdistyvät jytkyhenkinen eurovastainen paatos, impivaaralainen tulevaisuudella pelottelu, pitkälle menevä jossittelu sekä semanttinen sanan näppäryys. Keihäänkärjeksi on otettu Suomen jo myöntämät vastuut eurokriisin torjunnassa. Opposition mukaan tässä asiassa hallitus olisi mennyt eduskunnan määrittelemien rajojen yli. Perusteena tähän on se, että euromaat päättivät maaliskuun lopussa kasvattaa vakausmekanismien kokoa 700 miljardiin euroon edelleen jatkuvan velkakriisin patoamiseksi. Sen katsotaan olevan ristiriidassa viime marraskuussa hyväksytyn suuren valiokunnan antaman lausunnon kanssa. Tuolloin suuri valiokunta totesi, ettei valtioneuvosto ole esittänyt Suomen vastuiden lisäämistä yli sen, mitä EVM-sopimuksen teon yhteydessä sovittiin.

Sen tosin oppositio välikysymystä tehdessään unohti, että samassa lausunnossa valtioneuvostolle jätettiin mahdollisuus tarkistaa tuolloin hyväksyttyä kantaansa. Sittemmin valtioneuvosto on katsonut tarpeelliseksi tehdä tämän tarkistuksen ja pitänyt muutenkin kiinni suuren valiokunnan asettamista ehdoista. Mistään silmänkääntötempusta ei siis ole ollut kysymys, vaan normaalista tilanteen seuraamisesta ja siihen reagoimisesta. Näitä politiikan pelejäkään ei voiteta katsomosta käsin huudellen, vaan on uskallettava ottaa vastuuta kentällä ja pelattava tilanteen mukaan.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan opposition logiikka tässä vakuuskeskustelussa on pahasti hukassa. Samaan aikaan kun te esitätte kansalaisille hurjia laskelmia hallituksen politiikan turmiollisuudesta, laskelmat teidän omasta letkut irti -politiikastanne uupuvat. Kuinka paljon enemmän Suomen talous kasvaisi, jos edustaja Soinin linjalle lähdettäisiin? Kuinka monta yritystä ja työpaikkaa enemmän me voisimme tässä maassa säilyttää, jos piikki laitettaisiinkin todella kiinni? Entä kuinka paljon parempi olisi meidän valtiontalouden tilanne, jos euro todellakin kaatuisi? Näihin muutamaan kysymykseen olisi vihdoin hyvä saada konkreettisia vastauksia.

Arvoisa puhemies! Elinkeinoelämän valtuuskunnan tuoreen raportin mukaan enemmistö suomalaisista ymmärtää, minkä takia eurokriisissä on täytynyt harjoittaa hallituksen valitsemaa linjaa. (Juho Eerola: Millä sivulla?) Se on pieni paha vielä huonompien vaihtoehtojen joukossa. Suomalaiset myös tajuavat, mitä eurokriisissä on viime kädessä pelissä. Toisin kuin oppositio, tämä hallitus ja enemmistö suomalaisista haluaa pitää kiinni siitä, että Suomi on jatkossa vakaa ja hyvinvoiva maa. Siksi nykyisen hallituksen on hyvä jatkaa suomalaisten toiveiden toteuttamista tällä linjalla.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kaikki kansainvälistä taloutta seuraavat tutkimuslaitokset ja järjestöt ovat yksimielisiä siitä, että maailmantalouden pahimmat vaaran vuodet ovat takana ja uusi kasvu on orastamassa. Yksimielisiä ollaan myös siitä, että tämän kasvun pahin uhka on Euroopan valtioiden velkaantumisesta mahdollisesti seuraava finanssikriisi. Finanssikriisit ovat seurausta luottamuksen puutteesta. Mikäli velanantajat luottavat siihen, että velat tulevat pääosin maksetuiksi ja mahdolliset luottotappiot ovat katettavissa, ei velkoihin lisätä riskilisää. Tämä taas helpottaa veloista selviytymistä ja lisää velanantajien luottamusta. Selviämisen vaihtoehto on alaspäin syöksyvä kierre, jossa korot karkaavat, valtiot ajautuvat maksukyvyttömiksi ja velkojat menettävä rahansa. Tätä seuraa väistämättä myös reaalitalouden romahdus. Vaikka Suomi joutuisi yhdessä monen muun maan kanssa ottamaan vastuulleen luottotappioita velkajärjestelyistä, on vaihtoehto vielä pahempi.

Kriisistä selviäminen ei ole millään tavoin varmaa. Kuitenkin kaikki toimenpiteet ovat vieneet meitä oikeaan suuntaan. Euroopan keskuspankki on omilla toimillaan pyrkinyt vakauttamaan eurooppalaista rahoitusjärjestelmää. Yhdysvaltain, Japanin ja Englannin keskuspankkien tavoin se on osoittanut valmiutensa turvata rahapolitiikan toimivuutta ja pankkijärjestelmän vakautta.

Viime päivien uutisten mukaan myös Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on lisännyt pääomaansa voidakseen omalta osaltaan tukea Eurooppaa. Euroopan ulkopuolisetkin maat ovat siis ymmärtäneet, että niiden etu vaatii Euroopan kriisin ratkaisemista. Ja vielä toinen toistaan seuranneet EU:n huippukokouksetkin ovat sentään saavuttaneet tuloksia. On sovittu tiukemmasta ja tehokkaammin valvottavasta budjettikurista. Tällä tavoin turvataan vakautta pitkällä aikavälillä ja huolehditaan siitä, ettei rahapolitiikka johda hallitsemattomaan inflaatioon.

Arvoisa puhemies! Euroopan keskuspankki on tehnyt osansa, IMF ja Eurooppa-neuvosto myös. Me suomalaiset kansanedustajat emme kuitenkaan tee työtämme minkään kansainvälisen laitoksen, järjestön tai valtioliiton mandaatilla. Me teemme päätökset Suomen kansan nimissä ja Suomen etua ajatellen. Suomen etu on omalta osaltaan huolehtia Euroopan unionin selviämisestä ja sen historian pahimmasta kriisistä. Jos joutuisimme taas uuteen taantumaan ja lamaan, hinta olisi hirvittävä. Meidän ei tarvitse kuin vertailla verotuottoja ennen vuoden 2008 kriisiä ja sen jälkeen. Huomaamme, että lyhyenkin taantuman myötä valtion menetykset nousevat muutamassa vuodessa kymmeniin miljardeihin. Suhteellisesti vielä suuremman hinnan maksavat ne, jotka menettävät työnsä ja toimeentulonsa.

Välikysymyksessä vähätellään sekä Suomen päätösten painavuutta että oman hallituksemme päättäväisyyttä. Tällainen vähättely on perusteetonta. Kun Suomi ajoi läpi oman linjansa Kreikalta vaadituista vakuuksista, meihin kiinnitettiin kyllä aivan riittävästi huomiota. Sellaista huomiota emme kaipaa, mutta se oli kyllä osoitus siitä, että ongelmien ratkaisemisessa ketjun jokaisen lenkin pitää olla luja. Samassa yhteydessä Suomen hallituksen määrätietoisuus on tullut riittävän selvästi osoitettua. Olemme käyttäneet sitä luottamuspääomaa, jota EU:n niin kutsuttuna mallioppilaana olemme keränneet.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja edustaa perussuomalaista puoluetta, joka monen eurooppalaisen sisarpuolueensa tavoin on yhden tai kahden asian liike. Se yksi asia on Euroopan yhdentymisen ja yhteistyön vastustaminen. Sitä jaksettiin toistaa ennen eduskuntavaaleja ja sillä toivotaan pärjättävän myös tulevissa vaaleissa. Vaikka kertaus on opintojen äiti, pitäisi toistolla olla rajansa. Voisimme keskittyä myös muihin tärkeisiin kysymyksiin.

Tämä välikysymys on saanut tuekseen myös keskustan. Tämä herättää huolen tulevaisuudesta. Onko keskusta muuttamassa linjaansa? Keskusta teki suuren valinnan 1994, kun se päätti isänmaan edun nimissä tukea Suomen EU-jäsenyyttä. Tällä linjalla on jatkettu keskustan johtamissa hallituksissa. Lisäksi EU:n varsinaisella avainpaikalla toimii talouskomissaari Olli Rehn, keskustasta hänkin. Jos tämä linja muuttuu populistiseksi EU-vastaisuudeksi, on kansallisen yhteisymmärryksen saavuttaminen muissakin asioissa vaikeaa.

Erityisen huolissaan tilanteesta tulee olla niiden kansanedustajien, jotka laillani edustavat maamme pohjois- ja itäosia. Meillä on valvottavana suuret edut tulevissa rakennerahastoratkaisuissa. Siihen edunvalvontaan tarvitsemme kansallista yksimielisyyttä.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Voin heti vastata edustaja Tuppuraiselle, että olen aina kannattanut eurooppalaista yhteistyötä. Ymmärrän oikein hyvin, että ilman kansainvälistä kauppaa ja yhteyksiä olisimme esimerkiksi kuin Pohjois-Korea tai vähintäänkin joku Impivaara. Vaikka ehkä tuntuukin oudolta, olen myös havainnut ja löytänyt muutamia positiivisia puolia jopa tässä meidän eurovaluutassammekin. Eli muunneltua totuutta puhutaan silloin, jos sanotte, että perussuomalaiset olisi ajamassa Suomea umpioon.

Se, mitä en kannata enkä hyväksy, on vastikkeettoman rahanjaon ylläpitäminen. Näistä tukipaketeista ei ole Suomelle mitään hyötyä. Päinvastoin. Vastuumme tässä uudessa menettelyssä, jossa EVM ja ERVV naitetaan, kasvanevat suunnilleen 50 miljardiin. Se on osapuillensa yhtä paljon kuin vuosittainen budjettimme ja huomattavasti enemmän kuin vientimme arvo noihin pelastettaviin kriisimaihin. Eli niille, jotka sanovat, että muka puolustaisimme suomalaista työtä, on syytä huomauttaa, että nyt me pelastamme tätä suomalaista työtä jo kohta suuremmalla summalla kuin sen työn arvo suunnilleen edes on, ja paljonkin.

Suomen luottoluokitus on vaarassa. Vielä olemme kolmen A:n porukassa, mutta tätä vauhtia emme enää kauaa. Hallituksen vastuuton linja vie meitä kohti rapajuoppojen AA-kerhoa. Olen sanonut tämän jo aiemminkin, mutta sanon sen nyt vielä kerran. Pidin aikoinani kapakkaa, ja aina joskus sinne saapui asiakkaita, jotka olivat omat rahansa jo tuhlanneet. Vielä teki kuitenkin mieli juhlia. Kataisen ja sitä ennen keskustan johtaman hallituksen linjan mukaisesti minun olisi kapakan pitäjänä tullut antaa rahaa lainaksi näille varattomille juopoille omasta kassakoneestani. Toimintaa olisin perustellut sitten sillä, että puolustaisin tällä omaa myyntiäni.

Arvoisa puhemies! Suomen alkoholilaki kieltää esimerkkini kaltaisen menettelyn, eikä vastuullinen kapakoitsija tietenkään moiseen holtittomuuteen syyllistyisi.

Äskettäin käsittelyssä olleissa kehyskeskusteluissa suunniteltiin käyttöön monia säästötoimia, joilla valtiontaloutta koetetaan kohentaa ja velkaantumista pysäyttää. Toimia on perusteltu milloin milläkin tekosyyllä, esimerkiksi muka pienenevillä ikäluokilla. Todellinen syy säästöihin ja leikkauksiin on kuitenkin vastuuton europolitiikka. Kyllä meillä pitää olla rahaa hoitajamitoitukseen, jos kerran on miljardien vastuisiin eurostakin. Eli olen tässä suhteessa eri mieltä kuin pääministeri Katainen.

Oikeastaan nämä tukipaketit ja vastuut voitaisiin huoletta alkaa laskea kehitysavuksi. Näin Suomi saavuttaisi sen YK:n suositteleman 0,7 prosentin budjettiosuustavoitteensa, ja se perinteinen kehitysapu voitaisiin käyttää omiin tarkoituksiimme. Eihän kukaan enää Matti Vanhasen lailla usko, että jostain Kreikasta jotain vielä takaisin maksettaisiin.

Tämä tapa, jolla ERVV ja EVM ollaan nyt nitomassa yhteen, kielii siitä, että Espanja ja sen myötä Italia ovat siirtymässä avustajista avustettaviksi. Kaikki tunnusluvut todistavat Espanjan olevan luukulla mahdollisesti hyvinkin äkkiä. Bundesbankin johtajan Jens Weidmannin Reutersille taannoin antaman haastattelun mukaan voi olla jopa tulkittavissa, että koko euroalue on pian hajoamassa. Likipitäen ainoa vaihtoehto nykymuotoisen euron pelastamiselle on Euroopan liittotasavallan perustaminen, mutta se tarkoittaisi lopullisesti kaiken päätösvaltamme siirtämistä Brysseliin, ja tätä en minä eivätkä perussuomalaiset tule hyväksymään.

Edesmennyt vaarini totesi ennen EY-kansanäänestystä vuonna 1994, että Saksa on tällä vuosisadalla — eli viime vuosisadalla — kaksi kertaa yrittänyt saada Euroopan haltuunsa. Nyt kolmannella kerralla se onnistuu. Jos vaarini vielä eläisi, voisin kertoa hänelle, että eipä onnistunut. Välimeren seutu mokasi jälleen.

Arvoisa puhemies! Mikä sitten olisi vaihtoehto, kysyy moni. Skandinavian maiden, saksankielisen maailman, Hollannin ja ehkäpä Baltian kesken tulisi muodostaa ehkä yhteinen yhteisvaluutta-alue. Se olisi kulttuuriltaan riittävän yhtenäinen, mutta asukaspohjaltaan jo lähes puolet nykyisestä euroalueesta käsittävä sisämarkkinapooli. Tämänkaltaisella järjestelyllä olisi saatavissa kaikki nykyisen eurovaluutan satunnaiset edut, mutta mitään nykyisenkaltaisia riskejä ei enää olisi, eli eräänlainen uusi Hansa tai Kalmarin reunioni olisi kyseessä. Rahayksikön nimi voisi saksalaisten mieliksi olla vaikkapa markka.

Arvoisa puhemies! Kannatan Pietari Jääskeläisen tekemää epäluottamuslausetta.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun Suomi ryhtyi eduskuntavaalien jälkeen vaatimaan vakuuksia, ehkäpä toinen vaihtoehto olisi ollut parempi, nimittäin vaatia siitä lähtökohdasta Kreikan talouden tervehdyttämistä, että veronkanto olisi annettu esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston siunauksella Euroopan keskuspankille tai jollekin sellaiselle toimijalle, jolla ei ole paikallista intressiä välttää veroja. Kreikan taloudesta todennäköisesti harmaata taloutta on nelisenkymmentä prosenttia. Jos kaikki saataisiin kerättyä, niin Suomessa tätä keskustelua ei tarvitsisi käydä.

On tietysti vaarallista, jos Suomi menettää kolmen A:n luottoluokituksen, eikä välttämättä se pysähdy siihen, että menetetään yksi porras, vaan itse asiassa voi olla monen portaan menetyksestä kyse. Tällöin itse asiassa myös on pohdittava pitkällä aikajänteellä sitä, kuinka Suomi selviytyy mahdollisista vastuista. Tällä hetkellä, jos lasketaan 20 miljardin mukaan, henkilökohtainen vastuu on noin 10 000 euroa työssä käyvää veronmaksajaa kohden. Se on aika paljon rahaa, ja sillä tulee kyllä olemaan välillinen vaikutus myös Suomen luottoluokitukseen.

Suhdannemuutoksen tai taloudellisen ennustamisen vaikeus on yleensä siinä, että se syke tai vaikutus, josta alun perin on ajateltu, ettei sitä tule ollenkaan, tulee yllättäen ja ehkä ihan toisesta suunnasta. Suomi on riippuvainen toki maailman vientimarkkinoista ja myös Euroopan markkinoista, mutta Suomi on hävinnyt jo itse asiassa aika monta kymmentä prosenttia kilpailukyvyssä, joka viime kädessä vaikuttaa siihen, kuinka hyvin Suomi pystyy sitoumuksistaan kantamaan vastuun. Saksa on pystynyt pitämään oman kilpailukykynsä varsin hyvänä, ja suhteessa Ruotsiin Suomella on se haitta, että meillä ei ole, kuten Ruotsilla, oman valuuttapolitiikan mahdollisuutta.

Myös Suomen tuottamien tuotteiden vaihtokurssi suhteessa esimerkiksi raaka-aineisiin on heikentynyt. Teollisuustuotteiden hintakilpailu on pudottanut hintoja ja Kiinan tulo maailmanmarkkinoille on nostanut raaka-aineiden hintoja, ja on tässä muistettava, että se, mikä vielä kymmenen vuotta sitten piti Suomea maailman lehdistön etusivuilla myönteisessä mielessä, on menettänyt hohdostaan 95 prosenttia. Nokian huippukurssista on jäljellä enää viitisen prosenttia, eikä itse asiassa ole näköpiirissä sellaista teollista toimialaa, joka paikkaisi Nokian jättämän aukon.

Se, että tilanne näyttää pitkän päälle aika hankalalta, on huolestuttanut minua pitkään. Kilpailukyvyn parantaminen ei käy enää yhdessä yössä niin kuin devalvaatioiden aikana. Suomen pitäisi sisäisillä ratkaisuilla luoda omaa kilpailukykyä. Hallitus on kehysriihessä todennut tilanteen, joka on todennäköisesti silloin ollut huonompi kuin hallitusohjelmaa laadittaessa, mutta kuuden puolueen hallituksen kääntäminen uudelle kurssille on haasteellinen tehtävä. Se, että kehysriihessä todetaan jotain, mitä päätetään ensi vuoden alussa noudattaa, johtaa siihen, että Suomessa asiat tapahtuvat hitaasti, niin kuin tapahtuvat Kreikassakin. Eurooppaa on demokratian pesämaana hankala muuttaa silloin, kun tilanne itse asiassa sitä vaatisi.

Pidemmän päälle verojen korottaminen hidastaa talouskasvua, ja loppuvaiheessa on nuorten kyvykkäiden ihmisten hakeutuminen maan rajojen ulkopuolelle, josta Irlanti kärsi huomattavan pitkän periodin, jonka se joutui sitten paikkaamaan antamalla ulkolaisille investoinneille erittäin merkittäviä veroetuja. Suomen väestörakenne lisäksi on huolestuttava. Toki monessa muussakin Euroopan unionin maassa kärsitään samasta ikääntymisestä.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että Suomi joutuu taseessaan kantamaan ulkopuolisen arvion mukaan ehkä noin 10—20 miljardin taakkaa, joka vääjäämättä vähentää Suomen valtion liikkumavaraa, ja sitä itse asiassa tarvittaisiin, jotta voitaisiin investoida uusiin toimialoihin huomattavasti enemmän kuin mihin viime vaiheessa kehysriihessä annettiin mahdollisuuksia.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aikoinaan, kun tämä eurokeskustelu käynnistyi, puhuttiin tulivoimasta. Joku kysyi, kenellä on se suuri sinko, mikä pitää saada. Nyt on sitten alettu puhua palomuurista. Ihan ei ole itselleni hahmottunut se, minkämoisesta kriisistä tässä nyt on kyse, kun on aluksi oltu itse tulittamassa, hamuamassa suurta sinkoa, ja nyt sitten turvaudutaan palomuuriin. Mutta selvä ristiriita tässä on olemassa, ja ymmärrän itse tilanteen niin, että tietyllä tavalla pääomapiirit tulittavat yhteiskuntaa saadakseen omansa pois ja vähän vielä päälle korkoja. Siihen alun perin lähdettiin vastaamaan etsimällä sinkoa, hakemalla tulivoimaa, ja se ei ilmeisesti onnistunut. Nyt sitten uskotaan, että rakentamalla mahdollisimman kallis palomuuri tämä kriisin eskaloituminen saataisiin estettyä. Tämä ei kuulosta kovin järkevältä. Omasta mielestäni ainakaan Suomen ei pidä lähteä tässä toisten sotia sotimaan. Se on sääli, että on menty jo mukaan. Se tarkoittaa sitä, että mitä tahansa ikävää tapahtuukin, koko ajan vastuumme kasvavat.

On kysytty täällä perussuomalaisten vaihtoehtoa. Perussuomalaisilla jos keillä on täällä ollut alusta alkaen johdonmukainen vaihtoehto. Se on ollut se, että markkinat kantakoot vastuun niistä riskeistä, jotka olisivat realisoituneet ilman näitä tukipaketteja, ja siinä pelissä suomalaisilla oli hyvin vähän menetettävää. Kysehän oli isojen maiden pääomapiirien ja pankkien sijoituksista, niitten pelastamisesta ja samalla näiden isojen maiden pelastamisesta. Tällä tiellä on jatkettu. Meiltä siis on turha mielestäni perätä vastausta tällaiseen kysymykseen, kun olemme koko ajan tarjonneet alusta lähtien johdonmukaisen vastauksen.

Yksi ongelma sen sijaan, mikä hallituksella on nyt, on se, että Suomen perustuslaki kävelee näitä ratkaisuja vastaan. Hallituksen toimesta annettiin esimerkiksi ERVV:n ja EVM:n yhdistämisen yhteydessä, kapasiteettien yhdistämisen ja kasvattamisen yhteydessä, selvitys, että Suomen maksimiriskit ovat tässä pelkässä ERVV:ssä noin 30 miljardia euroa. Itse ymmärrän niin, että kun aiemmin tämä kokonaiskapasiteetti ERVV:ssä, EVM:ssä oli maksimissaan se 500 miljardia euroa, niin Suomen hallituksen kanta oli, että sen pitää olla vain maksimissaan se. Nyt, kun tätä on lähdetty jostakin ihmeen syystä korottamaan, niin vaikka Suomi olisi voinut estää sen kapasiteettien korottamisen tällä paljon puhutulla yksimielisyysvaatimuksellansa, niin se ei silti estänyt. Itse ymmärrän sen näin, että hallitus on toiminut näin sen takia, että olisi estänyt totaalikatastrofin. Jos näin on, niin silloin tämä riskiarvio on aiemmin ollut siis virheellinen, koska on sanottu, että ei tapahdu, tai jos tapahtuu, niin ei ainakaan 30:tä miljardia mene. No, ymmärrän nyt niin, että kun kerran lähdetään noinkin suurilla summilla korottelemaan kokonaisvastuuta, niin silloin tilanne on se, että näin toimitaan, koska olisi kaikki mennyt, omat ja lainatut.

Sitten myös talousunionisopimus on oleellinen asia, kuuluu tähän. Siinähän EU-tuomioistuimelle luodaan toimivaltaa Suomen valtion keskeisellä itsemääräämisalueella budjetin osalta. Jostain syystä sitä hallituksen esitystä ei vieläkään, kahden kuukauden jälkeen siitä, kun se on allekirjoitettu, ole tuotu edes perustuslakivaliokuntaan käsittelyyn. Toivon, että Suomen media puuttuu tähän asiaan, sillä tästä ei paljon keskustella. Mutta siis minä kysyn hallitukselta, mikä on se vaihtoehto, joka on mahdollista toteuttaa Suomen perustuslain puitteissa tai vähintäänkin sitten niin, että täältä eduskunnasta löytyy määräenemmistö sellaiselle ratkaisulle. Tähän ei ole tänään kyllä hallitus pystynyt vastaamaan.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskustan linja on tullut täällä jo monessakin puheenvuorossa esille. Sanomme siis "kyllä" EU:lle, sanomme "kyllä" eurolle, sanomme "kyllä" myös tiukemmalle talouskurille, mutta sanomme "ei" ylisuurelle velkaantumiselle. Sanomme "ei" siis sille, että kokonaisvastuita kasvatetaan ERVV:tä ja EVM:ää yhteensovitettaessa yli alkuperäisen ja eduskunnankin hyväksymän 500 miljardin euron. Jossakin meillä kaikilla menee varmasti se raja, kuinka pitkälle ollaan valmiita kasvattamaan velkavastuuta ja kuinka pitkälle ollaan valmiita osallistumaan yhteisiin talkoisiin. Se raja on tullut nyt meillä vastaan. Hallituksella se ei ole tullut vielä vastaan, ja nähtäväksi jää, tuleeko se raja hallituksella koskaan vastaan.

Arvoisa valtiovarainministeri totesi täällä, että EVM on ERVV:tä turvallisempi ja tehokkaampi mekanismi veronmaksajan kannalta. Tästä asiasta olen täysin samaa mieltä valtiovarainministerin kanssa. Mutta kun hän totesi, että EVM:n lainojen ensisijaisuuden takia ei vakuuksia tarvita, huomiotta jää, että kaikki pääoma, jota EVM:lle maksetaan joko peruspääomana tai sitten vaadittaessa maksettavana pääomana, on Suomen kannalta menetettyä rahaa. Kun Suomi joutuu nyt kesällä maksamaan 1,44 miljardia euroa EVM:n peruspääomittamiseksi, joudutaan tuo raha maksamaan EVM:lle ja ottamaan valtiolle saman verran velkaa. EVM:llä ei ole mitään mekanismia, jolla tuo raha missään vaiheessa palautuisi takaisin Suomelle. Emme siis siinä mielessä tarvitsekaan mitään vakuuksia, koska raha menetetään totaalisesti. Sen takia on erityisen tärkeää, että aina kun sovittujen maksimipääomasummien puitteissa Suomen vastuita nostetaan eli kun Suomi joutuu maksamaan sitä vaadittaessa maksettavaa pääomaa, niin eduskunnan vaikutusvalta turvataan etukäteen.

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa on sivuttu myös perustuslakivaliokunnan roolia näissä tukipäätöksissä. Perussuomalaisten edustaja Jääskeläinen totesi puheenvuorossaan, että meillä on poliittisesti johdettu perustuslakivaliokunta. Hän antoi aivan kuin ymmärtää, että perustuslakivaliokunta olisi tehnyt politiikkaa antaessaan lausuntoja euroalueen tukimekanismeista.

Arvoisa puhemies! En voi kyllä tähän arviointiin millään tavalla yhtyä. Olen ehkä jäävi arvioimaan perustuslakivaliokunnan toimintaa, kun olen itse sen jäsenenä toiminut, mutta oppositiopuolueenkin edustajana rohkenen todeta, että perustuslakivaliokunta on ollut nyt nimenomaan se, joka on lausunnoissaan ja mietinnöissään huolehtinut siitä, että perustuslakia me noudatamme tiukasti. Se on rajannut pääministerimme neuvottelumandaattia. Lausunnoissaan ja mietinnöissään valiokunta on perustanut kantansa perustuslain esitöihin, valiokunnan aikaisempaan tulkintalinjaan ja valtiosääntöasiantuntijoihin.

Näyttää siis siltä, että perustuslakimme ja toisaalta järjestelmämme, joka mahdollistaa, toisin kuin monessa muussa maassa, myös etukäteisen valtiosääntökontrollin, on ollut tietyllä tavalla turvamme näissäkin järjestelyissä. Se on rajannut, kuten muistamme, sen, kuinka pitkälle päätösvaltaa voidaan siirtää meiltä Suomen ulkopuolelle. Perustuslakivaliokunta on myös kiinnittänyt aivan oikein huomiota siihen, että eduskunnalla on riittävä vaikutusmahdollisuus eli budjettivalta turvataan. Tästä hyvä esimerkki on ERVV:n takauslain 3 §, jossa todetaan, että ennen kuin valtioneuvosto tekee takausta koskevan päätöksen, valtioneuvosto antaa asiasta eduskunnalle tiedonannon. Tämä on tullut nimenomaan perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta.

Jos arvoisa valtiovarainministeri tai pääministeri olisi paikalla, kysyisinkin heiltä, aikooko hallitus jatkossa — kun nyt tullaan niin sanottu EVM-laki antamaan eduskunnalle — turvata myös samalla tavalla eduskunnan vaikutusmahdollisuuden tulevaisuudessa eli ottaa myös tähän EVM-lakiin samantyyppisen mekanismin, että ennen kuin valtiovarainministeri tai hallitus sitoutuu nostamaan Suomen vastuita niissä sovituissa rajoissa, asia tulee päätettäväksi tänne eduskuntaan ja tiedonantona, jolloin voidaan aina hallituksen luottamuksesta myös äänestää.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vuosi sitten eduskuntavaaleissa nousi yhdeksi keskeiseksi vaaliteemaksi euroalueen talouskriisi ja Suomen osallistuminen sen hoitoon. Tuolloin jo sosialidemokraatit lupasivat, että edellisen hallituksen linja, jossa rahaa syydettiin ilman mitään vakuuksia talousvaikeuksissa olevien euromaiden ongelmien hoitoon, tulee loppumaan, jos me olemme hallituksessa. Kansalaiset olivat samaa mieltä ja luottivat tähän lupaukseen. Saimme äänestäjiltä valtakirjan, jonka avulla olemme nyt keskeisesti vastaamassa Suomen nykyisestä europolitiikasta. Voi sanoa, että Suomen politiikka tämän suhteen on nyt muuttunut, aivan kuten me lupasimme vaaleissa.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilaista on erityisesti kiittäminen siitä, että Suomi sai lainaamalleen rahalle vakuudet ja Kreikan toisessa tukipaketissa toteutettiin yli 100 miljardin euron sijoittajavastuu. Tätä edelsi pitkä ja uuttera työ, mutta se kannatti. Monet yrittivät vähätellä tätä saavutusta, mutta useat asiantuntijat kiittelivät sitä.

Opposition väite, jonka mukaan Suomen hallitus kasvattaa Suomen kokonaisvastuita, ei pidä paikkaansa. EVM-sopimuksessa nimenomaan määrätään, ettei Suomen rahoitusvastuita voida kasvattaa vastoin meidän omaa kantaamme. Suomen vastuut pysyvät sekä ERVV:ssä että EVM:ssä ennallaan.

Maaliskuun lopussa euroryhmä päätti vahvistaa euroalueen niin sanottua palomuuria. Tällä tavoiteltiin paitsi kriisinhallintakapasiteetin lisäystä, myös luottamuksen kasvattamista. Viime viikonloppuna päätettiin myös nostaa IMF:n lainakapasiteettia, mikä entisestään lisää vakautta ja vahvistaa luottamusta. Markkinoiden luottamuksen kasvattaminen on ensiarvoisen tärkeää, ja nyt näyttää, että se on kohtalaisen hyvin onnistunut.

Vaikka tällä hetkellä euroalueen tilanne näyttää ehkä hetkellisesti Kreikan suhteen hieman valoisammalta eli välitöntä uhkaa maan kaatumisesta ei ole, elämme kuitenkin ikään kuin veitsenterällä. Espanjan talous näyttää huolestuttavia merkkejä, ja sen korkotaso on nousussa. Taloutena Espanja on lähes kaksinkertainen verrattuna jo tukea tarvinneisiin Kreikkaan, Irlantiin ja Portugaliin yhteensä. Selviytyykö Espanja veloista, huolettaa syystäkin.

Arvoisa puhemies! Nykyinen hallitus on tiukentanut Suomen linjaa eurokriisin hoidossa. Olemme saaneet sijoittajavastuun ja vakuudet Kreikalta. Jos EVM:n pääomaa korotetaan, se vaatii euromailta yksimielisen päätöksen ja Suomessa myös eduskunnan hyväksymisen. Kaikista euroalueen ongelmista huolimatta kansalaisten keskuudessa tehdyissä tutkimuksissa he pitävät edelleenkin tärkeänä sitä, että Suomi on osa Eurooppaa ja osallistuu yhdessä muiden euromaiden kanssa eurokriisin hallintaan. Tämä on selvä merkki siitä, että kansalaiset luottavat hallitukseen ja pitävät sen harjoittamaa politiikkaa oikeana. Tällä tiellä meidän on syytä jatkaa.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tiedonkulkua on tässä taloudellisessa kriisissä pantattu tai annettu vain hyssyttelevää ja ikiuneen rauhoittavaa tietoa tyyliin "ei hätää, vasta katto palaa". Joidenkin maiden parlamenteissa tieto tulee vain harvojen päättäjien korviin. Tämän vuoksi Euroopan unionin komissiolle tulee satoja kyselyitä vuosittain, viime vuonna yli 600. Tänä vuonna se on vastannut jo yli 250 kyselyyn. Euroopan parlamentille suullisia ja kirjallisia kysymyksiä osoitetaan vuosittain tuhansia. Jos poliittisessa päätöksenteossa ei haluta jakaa tietoa, se ei vakuuta kansalaisia. Kuinka paljon suuria ja vakavia päätöksiä, kuten Euroopan rahoitusvakausvälinettä ERVV:tä sekä Euroopan vakausmekanismia EVM:ää koskevia päätöksiä, tehdään Euroopan unionin kansallisissa parlamenteissa suljetuin ovin ja korvin?

Pääministeri Kataisen hallituspuolue kokoomus on vaaleissa mainostanut omaavansa hyvät korvat. Talouskriisin hoidon kohdalla kyllä tuntuu, että korvalääkärillä käynti todella kannattaisi. Perussuomalaiset haluavat pitää näistä asioista meteliä sen vuoksi, että kansalaisilta tulee palautetta, että kansalla ei ole tarpeeksi tietoa näistä Suomen vastuista.

Arvoisa puhemies! Järkyttävin todiste tällaisesta umpiluisesta päätöksenteosta on tänä keväänä kansallisten parlamenttien käsittelyyn tuleva Euroopan vakausmekanismi EVM. Se on euroalueeseen kuuluvien valtioiden välinen kansainvälinen rahoituslaitos, joka tulee sijaitsemaan Luxemburgissa. Sen tehtävänä on hankkia rahoitusta ja antaa taloudellista tukea niille jäsenmaille, joilla on tai joita uhkaa vakava rahoitusongelma. Huolestuttavaa on se, että EVM voi antaa lainaa myös valtiolle, jolla ei ole vahvistettua talouden sopeuttamisohjelmaa — suomalaisesta näkökulmasta aivan käsittämätön sopimuskohta.

Euroopan rahoitusvakausvälinettä ERVV:tä sekä Euroopan vakausmekanismia EVM:ää on perusteltu niin, että ne tuovat etupainotteisesti vakautta Euroopan talouskriisiin vahvistamalla sijoittajien uskoa markkinoihin. Höpö höpö! Ei ole auttanut. Kriisi sen kun jatkaa leviämistään, ja hallituksen puheet sen kun paksunevat. Nämä välineet ovat nippu monimutkaisia sopimuspapereita. Suomen valtiovarainministeriössä on erittäin ammattitaitoisia ja työhönsä todella sitoutuneita virkamiehiä, mutta silti heillekin kävi kömmähdys ja ERVV-sopimuksesta ei kaikille tässä salissa käynyt ilmi, että jo ilmoitettuun euromäärään Suomen vastuissa eivät kuuluneetkaan kulut ja korot.

Jos asiantuntijatkaan eivät ymmärrä lukemaansa ja sopimuspapereiden kiemuroita ja osaa niitä oikein tulkita, miten kansalta voidaan vaatia venymistä ja vyön kiristämistä lähes musta tuntuu -perusteella? Hallituksella tuntuu olevan vastaus tähänkin: laitetaan sopimuspaperit lukkojen taakse eikä vaadita niitä suomen kielellä, niin kukaan ei kehtaa myöntää, mitä niissä oikein lukee.

Arvoisa puhemies! Italian valtionvelka oli viime vuoden lopussa 1 843 miljardia euroa, joten se pitää tärkeänä, että vakausmekanismit olisivat mahdollisimman uskottavia vakuuttaakseen markkinat. Maaliskuun lopulla euroryhmä käsitteli vakausmekanismin kapasiteetin kasvattamista. Italiassa ei 700—800 miljardiin euroon asti kasvattamista pidetty riittävänä. Italian intresseissä on saada Euroopan vakausmekanismi niin suureksi, että se pitäisi Italian valtionlainojen korot kurissa. Italian valtionvelka on noin 120 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vertailun vuoksi: Suomen vastaava luku on noin 48 prosenttia.

Tapasin tässä muutama viikko sitten Roomassa professori Paolo Guerrierin La Sapienzan yliopistosta, ja hän oli sitä mieltä, että näiden vakausmekanismien suuruudet pitäisi kasvattaa 2 000:een tai jopa 3 000 miljardiin euroon, jotta ne vakuuttaisivat sijoittajat ja markkinat. Nämä summat, joista puhutaan, ovat jo tähtitieteellisiä. Suomen valtion budjetti on vain reilut 52 miljardia euroa. On siis käsittämätöntä jankuttaa suomalaisen veronmaksajan vastuunkannosta. Ei meidän viikkorahoilla Eurooppaa pelasteta.

Kysyisin teiltä, arvoisat ministerit: eikö hallituksen edustajia hävetä näiden summien edessä kirkkain silmin vaatia suomalaisilta loputonta venymistä ja omasta sosiaalisesta hyvinvoinnista tinkimistä?

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä markkinoita hermostuttavat Ranskan presidentinvaalit. Ranskan presidenttiehdokas François Hollanden vaaliohjelma ei ole linjassa Ranskan nykyisen talouspolitiikan kanssa, ja se on hermostuttanut markkinoita. Hän vaatii, että Euroopan talouskuripaketti avattaisiin. Jos näin tehtäisiin ja Saksan kansa vetäisi tukensa liittokansleri Merkeliltä ja jos markkinat näiden jälkeen näistä toimista hermostuisivat, niin mikä selitys teiltä, arvoisa ministeri Katainen, löytyisi, jotta voisitte vierittää syyn talouskriisin syvenemisestä jälleen suomalaisten niskaan ja vaatia yhä suurempia uhrauksia Euroopan taloustilanteen korjaamiseksi?

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Opposition yhteinen välikysymys on otsikoitu "Suomen kokonaisvastuut euroalueen talouskriisissä". Välikysymyksen näkökulma Suomen vastuisiin on Suomen vastuisiin liittyvien riskien esiin nostaminen. Välikysymyksen osuvampi otsikko olisikin ollut "Suomen kokonaisriskit euroalueen talouskriisin ratkaisuyrityksissä". Kun Suomen vastuiden sijasta pohditaan Suomen riskejä, osutaan paremmin siihen ongelmakenttään, jonka kanssa olemme tekemisissä.

Perustuslakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa saadun aineiston perusteella on syytä uskoa, ettei turvallista vaihtoehtoa ole nyt valittavissa. En väitä, ettei olisi vaihtoehtoja ja ettemmekö voisi valita niiden välillä, mutta on harhaanjohtavaa väittää, että Kataisen hallitus olisi lähtenyt seikkailun tielle tai ottamaan peliriskejä verovaroilla tilanteessa, jossa riskinottamisen pakkoa ei olisi.

Meistä riippumatta maailma ympärillämme on muuttunut niin, että uusia riskejä on ilmaantunut. Yhdysvaltalaisen Lehman Brothers -pankin kaatuminen taannoin aiheutti vakavan häiriön rahamarkkinoilla niin USA:ssa kuin euroalueellakin. Vaikka valuutta oli dollari, ikävät vaikutukset ulottuivat Suomeen asti taantumana, rakentamisen ja viennin tyrehtymisenä, työpaikkamenetyksinä ja verotulojen dramaattisena vähenemisenä. Joku muu kaukana toisella puolella maailmaa otti riskin, päästi pankin kaatumaan. Seurauksista kärsivät suomalaiset yritykset ja työntekijät, kodit ja perheet. Koko maa kääntyi velkaantumisen tielle.

Amerikkalaisen riskinoton vaikutukset Eurooppaan näyttävät jääneet pitkäaikaisiksi. Kasvu ei ole käynnistynyt. Kriisimaiden julkiset taloudet ovat kovien leikkausvaatimusten kohteena, jotta luottamus niiden velanhoitokykyyn palautuisi. Ankara menojen karsiminen näkyy kriisimaissa kansalaisten ostovoiman heikentymisenä, ja tällä on väistämättä heikentävää vaikutusta niiden talouskasvuun.

Kriisimaita luotottaneet yksityiset sijoittajat ovat Kreikan osalta suostuneet leikkaamaan yli puolet saatavistaan. Yksityisten sijoittajien vastuu alkaa vihdoin toteutua samalla, kun kovin isku kohdistuu kansalaisiin. Tukipaketit eivät merkitse tukea tuhlailuille ja holtittomalle taloudenpidolle. Ne ovat osa sopimusta, joka korostaa kriisimaiden omaa vastuuta maansa asioiden kuntoon laittamisesta.

Eurojärjestelmän maat ja kansainvälinen yhteisö IMF:n kautta ovat rakentaneet reilusti yli 1 000 miljardin euron suuruisen vakausvälineen. Tavoitteena on varmistaa se, että luottamus rahoitusjärjestelmään säilyy ja että investoinnit työhön ja kasvuun lisääntyvät.

Vakausvälineeseen sisältyy riskejä. Se sisältää mahdollisuuden takaajan vastuuseen joutumisesta ja pääomien menettämisestä. Riski ei ole vain Suomen, vaan kaikkien, jotka näitä välineitä rahoittavat. Riski ei ole vain euroalueen ja euromaiden, vaan laajan kansainvälisen yhteisön. IMF:n kautta muun muassa Japani, Kiina ja Venäjä ovat mukana.

Arvoisa puhemies! Suomen hallitus on tuoreimmissa dokumenteissaan valaissut kattavasti Suomen riskejä kaikissa mahdollisissa riskivaihtoehdoissa. Se, että pahin riski on nyt kuvattu, ei tarkoita sitä, että pahimman riskin toteutuminen olisi todennäköistä, siis tuon 30 miljardin suuruisen. Kun näkökulmana on Suomen kokonaisriski euroalueen talouskriisissä, on arvioitava myös sitä vaihtoehtoa, että euroalueen rahoituskriisin vakauttamiseen ei lainkaan ryhdyttäisi.

Perustuslakivaliokunnan asiana oli arvioida sitä, voiko Suomen vastuiden kasvattaminen vaarantaa eduskunnan budjettivallankäyttöä, voiko riskien lankeaminen johtaa siihen, että eduskunta ja maan hallitus eivät kykene huolehtimaan lakisääteisistä kotimaisista velvoitteistaan. Kun tätä pohditaan, on myös kysyttävä, johtaisiko euroalueen rahoitusjärjestelmän totaalinen kriisiytyminen siihen, että aluetta ja Suomea kohtaisi lama, jonka toteutuessa eduskunnan budjettivalta olennaisesti kaventuisi. Mitä merkitsisi kotimaisen työllisyyden, talouden ja hyvinvoinnin kannalta se, jos rahoitusjärjestelmän annettaisiin vapaasti kaatua? Kyse on kahden riskipitoisen vaihtoehdon välillä tehtävästä valinnasta.

Sosialidemokraatit ovat saaneet valtakirjan tehdä työtä sen eteen, että Suomen riskit kaikissa vaihtoehdoissa olisivat mahdollisimman pienet. Siksi olemme mukana hallituksessa, joka osallistuu rahoitusjärjestelmän vakauttamiseen, mutta turvaa veronmaksajien rahoja nostamalla yksityisten sijoittajavastuun korostettuun asemaan ja asettamalla vakuuksien saamisen osallistumisensa ehdoksi.

Arvoisa puhemies! Oppositio on tällä kertaa välikysymyksessä yhtenäinen. Välikysymyksen tekstissä sekä keskusta että perussuomalaiset ilmaisevat myönteisen suhtautumisensa edellisen hallituksen tekemää Kreikka-lainapäätöstä kohtaan. "Kreikalle haluttiin antaa mahdollisuus", sanovat nyt välikysymyksen allekirjoittajat, keskustan ja perussuomalaisten kansanedustajat. Sosialidemokraatit olivat eri mieltä ja ovat edelleen. Kreikka-laina ilman vakuuksia yksityisten sijoittajien pelastamiseksi olisi saanut jäädä antamatta.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kantola tuossa edellä kiinnitti sellaiseen seikkaan huomiota, mihin itsekin kiinnitin aikaisemmin, eli ihmettelin sitä, onko perussuomalaisten linja nyt sillä tavalla muuttunut, että he näkevät nyt tämän edellisen hallituksen, oikeistohallituksen, linjan oikeana. (Jussi Niinistö: Ei ole!)

Täällä todellakin todetaan, että Kreikalle piti antaa mahdollisuus. Ja tällä kysymystekstillä — te, perussuomalainen puolue, olette ensimmäinen allekirjoittaja — annetaan sille siunaus, ja samaan aikaan myös tässä kysymyksenasettelussa, mikä tässä välikysymyksessä on, indikoidaan se asetelma siten, että ikään kuin edellisen hallituksen politiikka olisi ollut tiukkaa ja tämän hallituksen löysää, kun se nimenomaan on mennyt päinvastoin. Eli kun uusi hallitus muodostettiin, niin Suomen linjahan muuttui, ja se todellakin tällä hetkellä tiedetään niin Suomessa kuin Euroopassakin, että näin kävi.

Täällä on kerrattu moneen kertaan tämä historia, mutta lienee syytä edelleen sanoa, kun varsinkin tuossa debattivaiheessa tuli kovasti debattipuheenvuoroja sen suhteen, mikä on sosialidemokraattien linja, että minä olen siitä todella ylpeä, että meidän linjamme on ollut tässä koko ajan johdonmukainen. Me voimme mennä katsomaan äänestäjiä silmiin ennen vaaleja ja vaalien jälkeen ja sanoa, että me toteutimme sen, minkä sanoimme ennen vaaleja, eli jos kerrataan niitä tenttejä, missä sosialidemokraatit ovat näihin kysymyksiin ottaneet kantaa, niin olemme aina sanoneet, että ei pidä mennä tekemään näitä tukipaketteja, ellei niihin sisälly tiettyjä ehtoja. Eli "ei ehdoitta" oli se meidän linjamme, ja pidimme näitä Kreikka-ykkösratkaisuja väärinä juuri siksi, että vakuuksia ei ollut ja sijoittajavastuu ei toteutunut. Siksi niitä kritisoimme ja niistä varoitimme.

Nythän olemme nähneet, että tämä keskustavetoisen hallituksen lahja suomalaisille veronmaksajille on tällä hetkellä vakuudeton. Kreikka-tuki esimerkiksi: emme tiedä, miten Kreikalle käy, toivotaan, että hyvin, mutta siellä sitten on sitouduttu miljardin vastuisiin ilman vakuuksia. Toivottavasti se ei sitten realisoidu, mutta jos näin käy, niin täällähän tänään tuli ilmi, että voidaan puhua ehkä 500 miljoonankin summista.

No, sitten vaalien jälkeen uusi hallitusohjelma kirjoitettiin ja siihen kirjattiin sekä vaade sijoittajavastuusta että vakuuksista sosialidemokraattien vaatimuksesta, ja siten myös Suomen linja muuttui, ja koko hallitus on ihan hienosti tätä linjaa toteuttanut, ja ministeri Urpilainen on tehnyt todella sisukasta ja tuloksia aikaan saavaa työtä siellä Euroopassa. Kyllä siinä pokkaa vaaditaan, kun mennään sanomaan, että meidän linja on tämä ja se on tiukka. Kyllä se vakuusjärjestelykin sitten sieltä syntyi, kun todella nähtiin, että Suomi kaataa sen paketin siinä tilanteessa, jos näitä vakuuksia ei tule.

Kehotan muuten niitä, jotka suhtautuvat vähätellen siihen asiaan — että jos jotain rytisee, niin on vähän niin kuin huonoa tai naurettavaa, että me täällä pidämme huolta siitä, että suomalaisten riskit ovat mahdollisimman pienet, mikä minun mielestäni ei ole kyllä ollenkaan vähäpätöinen asia tai mitään muutakaan, minusta se on erittäin merkittävää — tutustumaan arvostetun talousosaaja Sixten Korkmanin lausuntoihin, mitä hän sanoi sen jälkeen, kun oli tutustunut tähän Suomen vakuusjärjestelyyn. Hän sanoi, että tämä on hyvä, onnittelut ministeri Jutta Urpilainen, saitte hyvät vakuudet, eli siinä mielessä minä kyllä uskon kunnioitettuja talousosaajia ja heidän arvioitaan, ja siksi en pidä siitä vähättelevästä sävystä, mikä täällä usein tätä Suomen muuttunutta linjaa kohtaa tässä salissa on kaikkinensa ollut.

Tilanne Euroopassa on huolestuttava edelleen. Nyt yritetään padota tilannetta. Ja Suomi on saanut merkittävällä tavalla muutenkin kuin tämän vakuuden ja sijoittajavastuun osalta omia näkemyksiään läpi. Viimeisimpänä esimerkkinä nyt sitten on tämä IMF:n vahvempi mukaantulo, mikä tietenkin on ollut hyvin tärkeää, että saadaan vähän enemmän muskeleita ja isommat hartiat. Siinäkin on Suomi tehnyt paljon työtä, jotta tämä on tullut mahdolliseksi. Siinä suhteessa tietenkin niitä tärkeitä päätöksiä on ihan viime aikoinakin tämän asian suhteen tehty.

Sitten, puhemies, tässä haluan vielä sen sanoa, että minä en kyllä sitä ymmärrä, että keskusta on niin voimakkaasti täällä kertonut tätä palavan talon logiikkaa, eli heidän logiikkansa mukaan ensin, jos naapuri sytyttää rivitalossa palon, se pitää sammuttaa, totta kai se pitää sammuttaa, mutta sitten jos se sama kaveri, niin kuin täällä edustaja Zyskowicz moneen kertaan sanoi, ei nyt sitten vaan noudata niitä sääntöjä, uudestaan sytyttää palon. Sittenkö saa se oma kämppä siinä vieressä palaa? Sittenkö sanomme, että hyvänen aika, eihän tässä mitään, että kaveri ei noudattanut sääntöjä ja sytytti kämppänsä, niin menköön nyt minunkin kämppäni sitten perään? Eli tässä suhteessa nämä keskustan kielikuvat ehkä eivät ole olleet maailman purevimpia, jos näin voi sanoa. Se ehkä kertoo juuri siitä, että nyt on ollut se takinkäännön aika heillä ja linja on muuttunut täysin.

Eli vaihtoehtoa ei sinänsä ole, ja linjoja on nyt sitten aika monia, todellakin lähtien Olli Rehnin, tunnetun keskustalaisen vaikuttajan, linjasta, joka on hyvin rahankäyttöä suositteleva, ja sitten on edellisen pääministerin Mari Kiviniemen linja, jossa mentiin avoimella lompakolla kuitenkin Eurooppaan ilman ehtoja. Sitten on tämmöinen, sanoisiko, pekkarismainen kriittinen linja, ja sitten on vielä viime kädessä Paavo Väyrysen linja, jossa sitten lähdetään siitä, että valuuttakin täytyy olla jo toinen.

Tällä linjalla nyt sitten, puhemies, perussuomalaisetkin taitavat olla, koska antavat tällä välikysymyksellä siunauksensa edellisen hallituksen politiikalle.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Opposition yhteinen välikysymys Suomen kokonaisvastuista euroalueen talouskriisissä nostaa esiin olennaisia asioita. Kataisen hallituksen aikana Suomen riskit ja vastuut ovat oleellisesti kasvaneet, vaikka hallitusohjelman mukaan linjan piti muuttua. Perusehdoksi asetettiin, että lisää tukea ei tipu, jos Suomi ei saa täysiä vakuuksia. Niitä ei saatu, mutta siitä vähät välittämättä rahan jakamista budjettikurittomiin euromaihin jatketaan ja samalla Suomea hivutetaan askel askeleelta kohti suurempia vastuita.

Välikysymyksessä peräsimme hallitukselta vastausta siihen, mitkä olivat Suomen kokonaisvastuut Kataisen hallituksen aloittaessa, mitkä ne ovat nyt ja miksi näin ylipäätään on toimittu, mutta vastauksiin jäi toivomisen varaa. Sen lisäksi, että hallitus on hyväksynyt korotuksia vakausmekanismeihin, on se myös hyväksynyt Euroopan vakausmekanismin EVM:n uusia riskialttiita toimintamuotoja, kuten pankkien pääomittamisen ja operoinnin jälkimarkkinoilla.

Arvoisa puhemies! Perusongelma on se, että eurossa on valuvika. Yhteisiä pelisääntöjä ei ole noudatettu. Tukitoimilla rikotaan EU:n omia sääntöjä. Miten Kataisen hallitus aikoo selviytyä, jos nämä miljardiluokan riskit toden teolla realisoituvat? Mistä silloin leikataan, peruspalveluistako, kuten edustaja Saarakkala perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa aiheellisesti kysyi.

Eduskunta on linjannut, että Euroopan vakausmekanismien yhteenlasketun koon tulisi olla enintään 500 miljardia euroa. Tästä päätöksestä hallitus on tinkinyt ja hyväksynyt vakausmekanismin koon kasvattamisen 700 miljardiin. On käsittämätöntä, että tämän suuruusluokan päätöksiä on runnottu läpi ilman kunnollista eduskuntakäsittelyä, vaikka toisaalta tällä niin sanotulla rahoitusvakausvälineiden tulivoiman kasvattamisella ei lopulta edes ole ratkaisevaa merkitystä. Kun kriisimaiden julkinen velka on noin 3 300 miljardia euroa, ei 700 miljardia tilannetta juuri muuksi muuta. Ainoa, mikä muuttuu, ovat Suomen vastuut. Riskit kasvavat.

Onkin odotettavissa, että jos nykyisen tukipakettipolitiikan tiellä orjallisesti jatketaan, on vakausmekanismien kokoa tulevaisuudessa kasvatettava vielä moninkertaiseksi. Onko tämä nyt sitä hallituksen kaikissa yhteyksissä peräänkuuluttamaa "vastuullista politiikkaa"? Kuinka pitkälle Kataisen hallitus on valmis menemään eurokommunistisessa tukipakettipolitiikassaan ennen kuin peli on vihellettävä poikki? Onko kokoomusvetoinen hallitus viemässä Suomea fiskaaliunioniin eurobondeineen kaikkineen?

Perussuomalaisten mielestä ainoa kestävä tie on, että kriisimaat laittavat päättäväisesti asiansa uskottavalla tavalla kuntoon — ottakoot mallia Islannista. Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä. Tukipaketeilla ostetaan vain aikaa samoin kuin setelien painamisella. Me sanomme EU:n liittovaltiokehitykselle jyrkän ein, ja me myös tarkoitamme sitä, mitä sanomme.

Arvoisa puhemies! Tosiasiat on tunnustettava. Euroalueen kriisi jatkuu. Euroalue voi hajota. Espanjan tilanne muuttunee päivä päivältä vaikeammaksi, ja on olemassa riski, että sekin tarvitsee apupakettia. Myös jo tuettujen kriisimaiden tilanne on edelleen epävarma. Irlanti on vajonnut taas taantumaan, ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF:kin on jo käytännössä myöntänyt, ettei murheenkryyni Kreikka tule selviämään ilman uutta, järjestyksessä jo kolmatta, tukipakettia.

Suomen hallitus on toiminut omaa ohjelmaansa vastaan. Maamme kokonaisvastuut ja niihin liittyvät riskit ovat kasvaneet. Kataisen hallituksen löperön toiminnan takia Suomen AAA-luottoluokitus on vaarassa. Jos luottoluokitus putoaa, valtion korkomenot kasvavat ja käynnistyy leikkausten ja veronkorotusten kierre.

Hallitus väittää kantavansa vastuuta lainoittamalla euroalueen kriisimaita. Todellisen vastuun kantavat kuitenkin suomalaiset veronmaksajat, nykyiset ja tulevat.

Perussuomalaiset ovat kritiikissään olleet johdonmukaisesti oikeassa. Sen takia meidät jätettiin hallituksesta, mutta ehkäpä me kuitenkin jäämme historian lehdille terveen järjen äänenä, ainoana vastuullisena puolueena, kun vanhat puolueet vihreine myötäjuoksijoineen hurahtivat eurokommunismiin.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Jääskeläisen hallitukselle esittämää epäluottamuslausetta.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Eurooppa ja oikeastaan koko läntinen maailma, lähes kaikki hyvinvointivaltiot ovat nyt kriisissä. Julkiset menot ja velkaantuminen ovat paisuneet kestämättömälle tasolle. Samalla tavalla kuin kotitalouksien taloudenpidossa, myös valtiontaloudessa menot pitäisi aina sopeuttaa tuloihin. Pitkällä tähtäimellä velan takaisinmaksu käy muutoin mahdottomaksi ja korkokulut liian raskaiksi. Taantuman hetkellä elvyttäminen on järkevää. Velkaa otetaan lisää, jotta talous piristyy ja jotta korkeilta työttömyysluvuilta vältyttäisiin. Hyvinä aikoina on kuitenkin kurottava tätä vajetta umpeen ja maksettava vanhoja velkoja pois. Samalla luodaan mahdollisuudet elvyttämiseen taas tulevassa taantumassa. Virhe alentaa veroja hyvinä aikoina kostautuu nyt meillä. Joudumme tekemään rajuja leikkauksia ja veronkiristyksiä. Taantumassa nämä heikentävät edelleen kasvua.

Herra puhemies! Niin kuin meillä Suomessa, myös muualla Euroopassa on eletty yli varojen. Raskaat leikkaukset koettelevat tällä hetkellä pahiten eteläisen Euroopan kriisimaita. Leikkauksilla on suurimmat vaikutukset juuri nuoriin, joiden työllistyminen käy yhä vaikeammaksi. Samaan aikaan kun työllistyminen vaatisi elvyttämistä, pakottaa velkakriisi yhä suurempiin leikkauksiin. Näistä seuraa yhä lisää työttömyyttä, vähemmän verotuloja valtiolle ja lisävaikeuksia velan takaisinmaksuun. Oravanpyörä on valmis.

Ratkaisu ongelmaan löytyy asenteistamme. On palattava järkevään taloudenpitoon, hyvinvointivaltiolle on luotava rajat, jotta menot eivät paisu tuloja suuremmiksi. Järjestelmän yksinkertaistaminen ja lainsäädännöllä luotujen menoautomaattien purkaminen on lopulta ainoa vaihtoehto. Jos haluamme säilyttää hyvinvointivaltion, emme voi jatkaa nykymenolla. Työstä on jälleen tehtävä houkuttelevampaa ja yrittämisestä kannattavaa. On muistettava, että hyvinvointi on ensin luotava, jotta sitä voidaan jakaa.

Arvoisa puhemies! Euroopan talous- ja rahaliitossa on tehty alusta asti virheitä. Monet velkakriisin ratkaisemiseksi tehdyistä toimenpiteistä ovat olleet myöhässä ja osoittautuneet tehottomiksi. Velkaisimpien maiden kyky selvitä lainoistaan on käynyt yhä vaikeammaksi, kun korkomenot ovat kasvaneet hallitsemattomasti. Erittäin suuret velkataakat ja korkeat korot eivät ole ihme, kun otetaan huomioon kriisimaiden harjoittama talouspolitiikka. Yksikään kriisimaa ei ole noudattanut talous- ja rahaliiton perustana olleita sääntöjä. Sopimusrikkomukset ovat johtaneet massiiviseen julkisen talouden ylivelkaantumiseen. Hyvinvointia on kasvatettu ja ylläpidetty siis todellakin velkarahalla.

Suomessa pankkiemme vakavaraisuus on verraten hyvää ja luottoluokituksemme vielä toistaiseksi parasta AAA-luokkaa. Siis meilläkin pyöritetään yhteiskunnan menoautomaatteja yhä enenevässä määrin velkarahalla. Valtionvelka on kasvanut viime talouslaman jälkeen 30 miljardilla eurolla. Välttämättömistä sopeutustoimista huolimatta velkamme lisääntyy edelleen. Myös velan takaisinmaksukykymme on heikentynyt. Julkisen talouden kestävyysvajeen lisäksi velanmaksukykyämme heikentää kauppataseen kääntyminen alijäämäiseksi. Myös yhä pienempi kotimaisen raaka-aineen osuus metsäteollisuudessa ja Suomen lähes kaikkien malmivarantojen ulkomaalaisomistus syövät merkittävästi kykyämme maksaa velkojamme joskus takaisin.

Arvoisa puhemies! Euroalueen johtajat eivät ole löytäneet mitään pysyvää korjauskeinoa jylläävälle kriisille. Tähänastisilla toimilla on saavutettu vain lisää aikaa. Viime viikolla uutisoitiin taas Espanjan valtionvelan koron noususta. Lähellä kriisirajaa käynyt korko enteilee mustia pilviä yllemme. Nyt on tehtävä päätös siitä, olemmeko valmiita hoitamaan asiat vai annammeko mennä, miten menee. Velkakriisi ei ole vain Euroopan sisäinen ongelma, se on globaali ongelma, joka vaatii myös globaalia vastuunkantoa. Levitessään kriisillä olisi maailmanlaajuiset vaikutukset. Tästä syystä IMF:n rooli kaipaa pikaisesti vahvistamista.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Akuuttia kriisinhoitoa vielä tärkeämpää on ajatella tulevaisuutta ja rakentaa ratkaisua pidemmällä tähtäimellä. Tarvitsemme ajattelun ja koko järjestelmän muutosta. Hyvinvointivaltio on pelastettava luomalla sille järkevät rajat. Järjestelmää on yksinkertaistettava, taloudenhoitoon on luotava pitkäjänteisyyttä ja yrittämisestä sekä työnteosta on tehtävä jälleen kannattavaa.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kaiken nykyisen pahan synnyttäjäksi on leimattu USA:sta vuonna 2008 levinnyt finanssikriisi, jonka siemen oli siinä, että valtio halusi rahoituslaitosten luotottavan maksukyvyttömien asuntolainoja. Valtion poliitikot halusivat siis hyvää kansalaisilleen ja asuntojen jatkuvaan arvonnousuun perustuvan uuden talouden.

Valtion väärä interventio kapitalismin olemukseen oli kriisin syynä. Finanssikriisin seurauksena eskaloitui euroalueen talouskriisi, jonka siemen taas oli siinä, että vallassa olleet poliitikot varsinkin eteläisessä Euroopassa mutta myös muualla ottivat hyvinvoinnin lisäämiseksi lisää velkaa mieluummin kuin pitivät huolta valtionsa kilpailukyvystä ja tuottavista työpaikoista.

Lisävelan korkohan oli euroon liittymisen seurauksena aikaisempaa oleellisesti halvempaa, joten velkaan suhtauduttiin huolettomammin. Vallassa olleet poliitikot halusivat kansalle kaikkea hyvää, helppoa elämää ja etuja, sekä samalla itselleen uuden valtakirjan, mutteivät halunneet sitä ainakaan heti maksaa joko uudella talouskasvulla tai verojen korotuksilla. Oli helppoa lainata sijoittajilta, jotka uskoivat ongelmavaltioiden kykyihin ja luottoluokittajien sanaan. Tämä näkyi muuallakin Euroopassa, katsotaanpa vaikka yksittäisten valtioiden budjetteja ennen vaaleja. Tämähän on kansan aliarvioimista, sumuttamista ja oman oksan piilossa sahaamista. Nyt olemme tulleet siihen pisteeseen, että kaikkien, eurovaltioidenkin, on ainakin tulevaisuudessa opittava tekemään työtä ja elämään tulojen mukaan. Toistaiseksi jokainen valtio voi itse päättää, milloin.

Arvoisa puhemies! Mikä on sopiva yläraja Suomen kokonaisvastuille euroalueen talouskriisissä? Minkä vastuun voimme ottaa eurokriisistä selviämiseksi sekä Suomen talouden ja vakauden ylläpitämiseksi? Voisimme laskea sen vaikka mahdollisen euron hajoamisen jälkeen kymmenen vuoden taloudellisen sopeuttamisen kautta. Oletetaan, että saisimme taloutemme tasapainoon kymmenen vuoden ajanjaksolla sen jälkeen, kun vientimme euroalueen vakauden menetyksen jälkeen vaikka puolittuisi. Oletetaan edelleen, että tulomme ensimmäisen vuoden jälkeen pienenisivät viennin romahtamisen seurauksena vaikka 10 miljardilla ja hyvinvointiyhteiskunnan menot jatkaisivat aluksi kasvuaan nykyisen kaltaisina. Oletetaan myös, että jatkossa menokehitystä on pakko leikata vaikka puolittamalla hyvinvointimenojen kasvu ennen kuin elinkeinoelämämme, erityisesti vientiteollisuutemme, uusisi itsensä mainittuna aikana sellaiseksi, että tulomme ja menomme tasapainottuisivat. Minkälainen hyvinvointiyhteiskunta tuolloin olisi? Millainen olisi työllisyytemme ja työttömyytemme? Miten olisimme silloin velkaantuneet? Mikä olisi silloin korkokantamme, ja mitkä olisivat vuotuiset korot lisävelastamme?

Näillä oletuksilla tulen itse siihen päätökseen, että velkamme olisi noin 50 miljardia euroa suurempi pelkästään lisävelan osalta ja kymmenisen miljardia euroa velalla maksetun koron osalta. Vuotuiset korkomenot kasvaisivat ehkä miljardilla, ja siihen päälle tulisi AAA-luokituksen menetyksen aiheuttama korkojen kasvu myös nykyiselle velkapääomalle. Oletuksen tuloksena olisi edelleen, että pelkästään korkomenomme kasvaisivat lähes 2 miljardilla. Sen lisäksi tarvitaan 5—8 miljardin lisäsopeuttamisohjelma, ehkä 3 miljardia veroja lisää ja 3 miljardia pois palveluista. Työttömyyden ja syrjäytymisen kustannukset olisivat todennäköisesti vielä merkittävämpiä ja varmasti pitkävaikutteisempia.

Vastaus esittämääni kysymykseen, mikä on sopiva yläraja Suomen kokonaisvastuulle eurokriisistä selviämiseksi ja vakauden ylläpitämiseksi, olisi näillä oletuksilla ainakin 60 miljardia euroa. Jokainen voi tietysti ennustaa mitä tahansa ja laskea sen pohjalta uusia tuloksia. Väite, että mitään ei tapahtuisi tai että asiat olisivat nykyistä paremmin, jos ei oltaisi mukana euroalueen vakauttamisessa, ei mielestäni eikä myöskään Suomen kansalaisten mielestä ole realistinen. Omasta mielestäni se tie on vaarallinen ja osa ongelmaa. Siksi minä ja varmaan suurin osa Suomen kansalaisistakin kysymme välikysymyksen laatijoilta: mitä pitäisi tehdä, ja mitkä ovat todennäköiset seuraukset sen jälkeen?

Arvoisa puhemies! Koko Suomi tarvitsee vakautta ja lisää työtä, lisää työtä ja vientiä, sillä Suomen markkinat ovat niin pieniä, ettei pelkästään kotimaan myyntiin kannata kehittää mitään sellaista, mikä vaatii tuotekehitysosaamista ja investointeja tuotantoon. Tämän vuoksi olemme aikoinaan liittyneet eri vapaakauppa- ja talousalueisiin. Nykyisin merkittävin talouspoliittinen liittoumamme on EU ja siinä euroalue. On siis etsitty vakautta, tuotannollemme ja palveluillemme markkinoita sekä kansalaisille edullisempaa ja samalla korkeatasoisempaa elämää. Olkaamme siksi mieluummin osa ratkaisua kuin ongelmaa.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä edellinen puhuja tiedusteli välikysymyksen tekijöiltä, mitä pitäisi tehdä ja mitkä ovat ne seuraukset. Yhtä lailla voisi kysyä edelliseltä puhujalta, mitä tehdään ja mitkä ovat tämän tekemisen seuraukset. Sitähän me nyt täällä tänä iltana kysymme, mitkä ne ovat ne seuraukset tästä tekemisestä.

Arvoisa puhemies! Esittelypuheenvuorossa edustaja Jääskeläinen ja ryhmäpuheenvuorossa edustaja Saarakkala ovat tuoneet jo tässä salissa ansiokkaasti esille ne vastuut ja niihin liittyvät riskit, mitä Suomen hallitus on ottanut kriisimaita tukiessaan.

Valtiovarainministeri Urpilainen omassa puheessaan kuittasi Suomen Pankin osuuden vaatimattomalla lausahduksella todeten: "Suomen Pankki on lisäksi osana eurojärjestelmää osallistunut euroalueen vakauttamistoimiin. Vastuistaan pankki raportoi suoraan eduskunnalle." Tämä oli ainut kohta Urpilaisen puheessa, missä hän viittasi millään tavalla Suomen Pankkiin, mutta tämä vaatimaton toteamus ei riitä selvitykseksi niistä vastuista, joita Suomen Pankin kautta on syntynyt ja syntyy jatkossakin. Nämä vastuut ovat kaiken parlamentaarisen päätöksenteon ulkopuolella. Niitä ei käsitellä tässä salissa. Ne tekee itsenäinen Suomen Pankki itse osana Euroopan keskuspankkia, mutta niistä vastaa eduskunta ja niistä päätöksistä vastaa jokainen suomalainen veronmaksaja.

On kiinnitettävä huomiota euromaiden välisten rahavirtojen ali- ja ylijäämien todella rajuun kasvuun kriisin edetessä. Euromaitten välisiä rahavirtoja pitää liikkeessä EKP. Yksityistä pääomaa virtaa pois kriisimaista ja tilalle pumpataan EKP:n kautta Saksan, Suomen ja muiden ylijäämämaiden keskuspankkien rahaa. Tästä on muodostunut muun muassa Suomen Pankille yli 50 miljardin euron saatavat. Näillä saatavilla Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen mukaan on vakuudet, mikä sinällänsä on hyvä asia, mutta siinä samalla kun Euroopan keskuspankki pumppaa rahaa kriisimaihin ja kun muittenkin näitten ylijäämävaltioitten saatavat kasvavat ja näitten vakuuksien saaminen on entistä vaikeampaa, käytännössä näitten Suomen Pankin saatavien vakuuksien arvo koko ajan laskee ja tämä turvaavuus näin ollen myöskin koko ajan laskee.

Suomen Pankin osuus kaikista eurojärjestelmän tukitoimista, mitä EKP:n kautta tehdään, on 1,8 prosenttia. Saksan keskuspankin pääjohtaja Jens Weidmann onkin ilmaissut huolensa siitä, kuinka Saksa saa rahansa pois, jos esimerkiksi Kreikka luopuu eurosta ja jättää velkansa maksamatta. Saksassa on tätä keskustelua käyty. Suomessa ei ole käyty tällaista keskustelua, ja ilmeisesti on ajateltu niin, että näitä Target-saatavia, joita Suomen Pankilla on, pidetään niin turvattuina, ettei tätä keskustelua Suomessa ole tarvinnut käydä. Mutta täytyy ottaa huomioon se, että kun Saksa on kuitenkin ylivoimaisesti suurin Target-saatavien saaja ja Saksassa käydään tätä keskustelua, niin tämä keskustelu olisi hyvä aloittaa myöskin Suomessa.

Arvoisa puhemies! Jos on vielä aikaa — on ilmeisesti puoli minuuttia — niin luen pari sitaattia erään talouslehden tekstistä: "Suomen Pankin saatavat Target-järjestelmästä olivat helmikuun lopussa noin 50 miljardia euroa. Luku on parissa kuukaudessa supistunut tuntuvasti mutta on edelleen huikeasti suurempi kuin ennen kriisin alkamista. Luku on myös huimasti suurempi kuin Suomen valtio on tähän mennessä käyttänyt omiin eduskunnan vahvistamiin kriisitoimiinsa. Target-saatavia on Suomen Pankin taseessa yli kymmenen kertaa runsaammin kuin Suomen valtio on tähän mennessä toteuttanut eri maissa jo maksuun pantuja kriisitoimia. Suomen Pankki on pannut peliin ylivoimaisesti suurimmat Suomen panokset oikeastaan siitä riippumatta, laskeeko euromääriä Suomen Pankin taseesta sellaisenaan vai lasketaanko Suomen Pankin virallinen osuus koko eurojärjestelmän toimista."

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Kun vuonna 2010 tehtiin ensimmäinen pelastuspaketti Kreikalle, annettiin silloin ymmärtää, että se riittää. Suomen osuus lainasta oli silloin 1,5 miljardia euroa. Viime syksynä, 2011, eduskunta hyväksyi Euroopan väliaikaiseen kriisirahastoon tehtävät muutokset äänin 103—66. Muutokset hyväksyttiin hallituspuolueiden edustajien äänin, ja oppositiossa olevat perussuomalaiset, keskusta ja vasemmistoryhmä äänestivät vastaan.

Nämä muutokset nostivat Suomen takausvastuut lähes 14 miljardiin euroon. Näin meille kansanedustajille kerrottiin. Pian kuitenkin selvisi, että todellinen vastuu riippuu ERVV:n korkomenoista, jotka kuuluvat Suomen takausvastuisiin, mutta eivät sisälly tähän 14 miljardiin euroon. Laskettiin, että jos korot olisivat 3,5 prosenttia, tuplautuisivat Suomen vastuut 30 vuodessa. Kataisen hallitus on eduskunnan käsittelyssä olevassa Euroopan rahoitusvakausvälineen valtiontakauksista annetun lain 2 §:n muuttamisessa myöntänyt, että pahimmassa tapauksessa Suomen vastuut pelkästä ERVV:stä ovat yli 30 miljardia euroa. Näin ne summat nousevat, kun piikki on jatkuvasti auki.

Sen lisäksi että suomalaisten rahoja, veronmaksajien rahoja, kerätään eurooppalaisiin kriisirahastoihin, Kansainvälinen valuuttarahasto keräsi viime viikolla 400 miljardin euron kolehdin Etelä-Euroopan valtioiden pelastamiseksi. Suomi antoi tähän kolehtiin 3,8 miljardia euroa, ja valtiovarainministeri Urpilainen ilmoitti, että tarvittavat poliittiset päätökset tämän rahasumman osalta on jo tehty.

Ja sitten tämä Euroopan vakausmekanismi eli EVM: Käsittääkseni tässä 700 miljardin euron mekanismissa on kyse pääoman maksamisesta eikä takaamisesta, kuten ERVV:ssä. Näin ollen Suomi joutuu maksamaan omia rahoituskustannuksiaan. Suomen osuus tästä mekanismista on yhteensä 12,58 miljardia euroa. Mikäli tämä summa löytyy jostakin kassakaapista, niin edellä mainitsemani rahoituskustannuksia ei tarvitse maksaa. Epäilen kuitenkin suuresti, että moista kassakaappia ei Suomen valtiolla ole. Näin ollen summa on lainattava rahoitusmarkkinoilta, ja se maksaa edelleen. Jälleen piikki on auki.

Arvoisa puhemies! Suomi on yksi niitä harvoja euromaita, joka ei ole rikkonut yhteisiä velka- ja alijäämärajoja. Suomi ei ole myöskään laiminlyönyt pankkiensa valvontaa. Valuuttapolitiikan tavoitteena on ottaa käyttöön yhteinen valuutta ja varmistaa kyseisen valuutan vakaus hintojen vakauden avulla ja noudattaen markkinatalouden lakeja. Maastrichtin sopimukseen sisällytettiin nykyisen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 125 artikla, joka kieltää unionia ja jäsenvaltioita omaksumasta toisten jäsenmaiden velkaongelmia. Näin sovittiin 13 vuotta sitten. Sen jälkeen on monesti törmätty siihen, että kaikki jäsenvaltiot tahallisesti rikkovat tehtyjä sopimuksia, ja nyt ollaan taas jälleen panemassa nimiä alle uuteen sopimukseen.

Uskooko hallitus — no, uskoo tietenkin — että kaikki jäsenvaltiot noudattavat Euroopan vakausmekanismin pelisääntöjä? Mekanismin sopimuksesta löytyy valitettavasti valmiit työkalut siihen, miten pääomaa on maksettava silloinkin, kun muut eivät maksakaan omaa osuuttaan. Eli, arvoisa puhemies, piikki on auki, vaikka muuta väitetään, varsinkin sosialistien leirissä.

Kannatan edustaja Jääskeläisen tekemää epäluottamuslausetta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen kokonaisvastuita euromaiden rahoituksessa ollaan siis jälleen kasvattamassa. Tässä vaiheessa on pakko mennä hieman historiaan. Reilu vuosi sitten EU:n talouskomissaari Olli Rehn ilmoitti tv-ohjelmassa, ettei vakausrahaston rahamäärää ole tarkoitus kasvattaa. Silloin Suomen takuiden määrä oli noin 8 miljardia euroa. Rehn oli ohjelman haastattelussa sitä mieltä, että kriisin selättäminen on koko euroalueen yhteinen ponnistus. Minä kysyn, onko kriisi nyt selätetty, ja vastaankin saman tien: kriisi on pahentunut vuodessa usean maan laajuiseksi, eikä laajentumiselle näy loppua niin kauan kuin kriisiä hoidetaan talousasiansa hyvin hoitaneiden maiden kustannuksella. Tällä menolla Suomi on siinä joukossa, jonka luottoluokitusta lasketaan lähikuukausien aikana. Se on meille ensimmäinen vakava ongelman merkki.

Runsas vuosi sitten helmikuussa silloisen valtiovarainministerin Jyrki Kataisen mukaan näytti vallitsevan yksimielisyys siitä, ettei vakausrahaston kokoa kasvateta ja takauksista luovuttaisiin kokonaan. Tämänkin toteamuksen oikeellisuus on jo moneen kertaan saatettu häpeään. Eräs tunnettu amerikkalainen ekonomisti toteaa muun muassa: "Tuhannen miljardin euron suuruinen pelastuspaketti, rahoitettiinpa se sitten laskemalla liikkeelle uusia valtionlainoja tai kiristämällä verotusta, leikkaa yli 10 prosenttia pois euroalueen vuotuisesta bruttokansantuotteesta. Jos euromaat suorittavat ERVV:n pääomistuksen ensi vuonna, se tarkoittaa, että talous supistuu sen verran, työpaikkoja häviää, tuotanto supistuu ja kysyntä vaimenee, tulot laskevat, ja pankkeja saattaa siltikin kaatua."

Arvoisa puhemies! Tämä on tuttua tekstiä. Tähän asti sitä vain on käytetty meillä tyrmäämään perussuomalaisten arvostelevia puheenvuoroja näistä EU-maiden tukipaketeista. Saksan valtiontalouden tarkastusviraston ja myöskin liittopäivien lakiasiantuntijoiden mielestä vuonna 2013 käyttöön otettava vakausmekanismi vie budjettivallan saksalaisilta kansanedustajilta ja rikkoo maan perustuslakia. Näin kertoo Kauppalehti kirjoituksessaan. Edelleen Saksan valtion tilintarkastajat pitävät Euroopan vakausrahastoa Saksan perustuslain vastaisena.

Koska meillä valtiontilintarkastajat sekä lakiasiantuntijat heräävät? Ei Suomen perustuslaki ole näissä asioissa sen löysempi kuin Saksankaan. Jos Helsingin Sanomiin on uskomista, ja miksi emme uskoisi, Suomi on tähän mennessä laittanut nimensä 51 miljardin euron sitoumuksiin, ja lisää on luvassa. Espanjan ja mahdollisesti Italian tulo tuettavien maiden joukkoon asettaa koko eurojärjestelmän viimeistään totisen paikan eteen.

Esimerkkinä voi ottaa Italian. Italiassa kansallisvarallisuus on kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Pitäisikö suomalaisten veronmaksajien olla tukemassa tällaisten holtittomasti asioitansa hoitavien maiden taloutta? Ei kai tässä ole kysymys enää rivitaloasunnon asuntopalosta niin kuin täällä on moneen kertaan esimerkillä toisteltu? Eikö tässä voisi paremmin käyttää vertausta vaikkapa Wahlroosin maataloustuesta? Kysymys ei ole siitä, etteikö rahaa olisi, mutta pitääkö harrastuksia tukea?

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Vikman väläytteli puheenvuorossaan euron olevan johtavan oppositiopuolueen perussuomalaisten salarakas. Mielestäni tämä arvuuttelu on turhaa, koska eurohan on varattu ja julkisesti parisuhteessa hallituksemme kanssa. Suomen hallitus on myös eurosuhteensa myötä adoptoinut rakkaat lapsensa ERVV:n ja EVM:n. Hallitus on näemmä valmis seisomaan euron rinnalla niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, vaikka suhteen väkinäinen jatkaminen ei ole enää Suomen edun mukaista. Ketä hallitus edustaa, itseään ja euroa vai Suomea? Onko hallitukselle pakkoliitto euron kanssa merkittävämpi arvo kuin Suomen kansan edun ja tahdon vaaliminen?

Välikysymys Suomen kokonaisvastuista euroalueen talouskriisissä on paikallaan, hallitus kun tuntuu valuvan euron mukana askel askeleelta kohti kasvavia ongelmia ja sallivan samalla hiljaisesti liittovaltiokehitystä edistäviä toimia.

Suomen kokonaisvastuiden kasvattaminen on Kataisen hallituksen mukaan vastuunkantoa viimeisen päälle. Takausvastuiden määrää kasvatetaan aina uudelleen ja uudelleen. Milloin tämä kierre loppuu? Kuinka paljon vielä suomalaisten euroja tarvitaan tiskiin euroalueen kriisin sammuttamiseksi?

Tämä välikysymys käsittelee Suomen kokonaisvastuita euroalueen talouskriisissä. Hallituksen edustajien on turha verhota tätä välikysymystä väitteisiin, että perussuomalaiset vaatisivat eroa EU:sta ja eurosta. Nyt on siis kysymys Suomen takuiden jatkuvasta kasvattamisesta, ja sitä me perussuomalaiset vastustamme jyrkästi, ja muu oppositiohan tuli mukaan myös.

Arvoisa puhemies! Pienen valtiomme kirstu ei ole pohjaton, joten on selvää, että emme kykene kantamaan harteillamme kuin rajallisen määrän takausvastuutaakkaa, joka lähenee jo suuruusluokaltaan valtiomme budjettia. Samanaikaisesti joudumme leikkaamaan omista peruspalveluistamme ja suomalaisten hyvinvoinnista. Näin ollen mielestäni kohtuuton takausvastuiden kasvattaminen yli sietokykymme on Suomen näkökulmasta vastuutonta politiikkaa, ei vastuunkantoa, kuten hallitus väittää.

Edustaja Saarakkala kuvasi hallituksen eurotoimia osuvasti uhkapeliksi. Valitettavasti hallituksen valitsemassa eurohedelmäpelissä odotusarvo ei ole häävi, jos kuuntelee talousasiantuntijoiden ääntä. Brysseli voittaa ja Suomi häviää, ja siksi kannatankin edustaja Jääskeläisen esittämää epäluottamuslausetta hallitusta kohtaan.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Kun tässä debatissa niin monet puhuivat kielikuvilla, niin päätin minäkin tulla tänne puhujakorokkeelle esittämään muutaman kielikuvan.

Itse asiassa nämä tukipaketithan, väliaikainen ja pysyvä mekanismi, ovat lippalakkeja, ja ne eivät sovi sekä omenalle että melonille. Tällainen omenahan on tietenkin luonnollisesti pieni velkainen valtio, ja tämä meloni on iso Espanja, jolla on paljon velkaa. Tämä lippalakki ei todellakaan sovi melonille. Mitä enemmän sitä lippalakkia venyttää, sitä enemmän myöskin tämä meloni paisuu ja kasvaa kokoa. Me emme koskaan pysty näillä mekanismeilla kattamaan Espanjan velkoja emmekä näiden muiden velkamaiden yhteisvastuita. Nämä hallituksen toimet EU:n pelastamiseksi tuhoavat Suomen viennin edellytyksiä ja lisäävät kansan pahoinvointia ja samalla myös köyhdyttävät kansaa.

Ei minulla muuta.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Euroopan talouskriisi on kestänyt jo neljä vuotta. Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset osallistuivat kriisin hoitoon. Sosialidemokraatit kritisoivat tuolloin rahan lainaamista ilman takuita. Summa nousi Kiviniemen hallituksen lopettaessa 5,5 miljardiin euroon. Kataisen hallituksen aikana kaikille lainoille on neuvoteltu takuut. Emme luota siihen, että lainaaminen olisi entistä pääministeriä siteeraten "hyvää bisnestä".

Suomen talous on riippuvainen viennistä, ja näin Euroopan maiden talous määrittää, kasvaako Suomen talous vai ei. Suomen etu on olla osa ratkaisua, ei olla osa ongelmaa. Euroopan tulevaisuus tarvitsee sitä, että ongelmat ratkaistaan. Jokainen valtio on vastuussa omasta politiikastaan, jolla maan talous laitetaan kuntoon. Jotta ongelmat ratkaistaan ja ne eivät leviä, on toimittava yhdessä ja yhteisiä varoja on käytettävä viisaasti.

Nykyisen kriisin perusratkaisu luotiin keskustan hallituksen aikana. Nyt on vahvistettu kriisinhallintakapasiteettia, jotta voidaan kansainvälisen valuuttarahaston voimavaroja lisätä. EVM ja ERVV ovat nykyisin tehokkaampia. Näiden kaikkien toimien tuloksena on saatu Suomen talouskasvua elvytettyä. Se tuo työtä suomalaisiin koteihin, se tuo rahaa ylläpitää meille tärkeitä terveydenhuolto- ja koulutusmahdollisuuksia, joilla rakennamme Suomelle tulevaisuutta, kun olemme päässeet näiden vaikeiden aikojen yli.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin tähtiajatus oli kaupan ja ihmisten vapaa liikkuvuus. Ihanteellinen ajatuskupla. Jos 500 miljoonaa eurooppalaista haluaa rakentaa yhteisen, onnellisen utopian, joka toimisi tasapuolisesti, niin jokainen ymmärtää, että silloin täytyy yhteisesti laadittuja pelisääntöjä noudattaa.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Osa jäsenmaista hoiti talouttaan tietoisesti huonosti ja väärensi talouslukujaan ja kertoi muunneltua totuutta niin omille kansalaisille kuin koko muulle Euroopalle. Euroopan unionin johdossa tiedettiin asiasta, mutta elettiin edelleen haavekuvien utopiassa ja luettiin satuja: paha menee pois, jos sen olemassaoloon ei uskota. Vaan ei mennyt, ja nyt nämä satusedät ja -tädit jatkavat samalla linjalla. Sadut vaan ovat vaihtuneet kauhutarinoihin talouskriisistä. Ne ovat kauhutarinoita, joista tulee meidän lastemme tulevaisuutta jatkossa. Lapsemme joutuvat näiden satujen maksumiehiksi.

Arvoisa puhemies! Pelkästään Portugalin, Irlannin, Italian, Kreikan ja Espanjan julkinen velka on noin 3 300 miljardia euroa. Osa näistä velkakuplista on jo puhjennut. Puhjetessaan ne ovat roiskineet smägmäänsä Suomi-neidon hameeseen saakka. Suomi-neidon mekkoon tulleita tahroja on hallitus yrittänyt puhdistaa ja selvittänyt kansalle, että hyvä tästä tulee, kun yhdessä hinkataan. Suomalaiset eivät ole tyhmää kansaa vaan ymmärtävät, että jos yhdestä kohtaa tarpeeksi hangataan, hyväkin kangas menee puhki. Tässä puhdistusoperaatiossa kangasta ei ole näkynyt enää pitkään aikaan. Nyt juuriharja kiitää jo suomalaisen veronmaksajan selkänahkaan syviä haavoja ja hallitus sen kun jatkaa tutuksi tulleella tunteella: kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.

Vai pitäisikö tässä nyt vielä uskoa ja toivoa markkaa? Ajatus ei olekaan niin kaukaa haettu. Espanjassa Villamayor de Santiagon kylä on jo kuulemma ottanut pesetan uudiskäyttöön. Italialainen Filettinon kunta olisi kuulemma alkanut painaa omaa valuuttaansa nimeltä fiorito. Samansuuntaisia huhuja kuuluu Kreikastakin: Aku Ankka -rahaa painetaan, koska paikallisilla asukkailla ei ole rahaa euroon ja sen mukanaan tuomiin kalleuksiin.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni ei ole harmonian tyyssija, vaikka se sellaisena halutaan esittää. Oman näkemykseni mukaan Euroopan unionissa on eri instansseja, jotka käyvät kiivasta valtataistelua. On Euroopan parlamenttia, komissiota, Euroopan valuuttarahastoa, Euroopan keskuspankkia, Euroopan neuvostoa jne. Jopa parlamenttien välisten yhteisten kokousten, kuten Cosacin sekä ulkoasiainvaliokuntien kokouksen Cofaccin ja puolustusvaliokuntien kokouksen Codacin, tarpeellisuudesta ja tärkeyksistä on kädenvääntöä, kuten myös siitä, mistä instansseista ja kuinka monta edustajaa saa näihin kokouksiin osallistua. Taistelua käydään pääasiassa henkisen johtajan roolista. Komission puheenjohtaja Barrosokin viittasi mielestäni eilen Cosac-kokouksessa tähän ja totesi, että johtajuudella on merkitystä.

Arvoisa puhemies! Arvostelusta tulee paha mieli. Täällä Suomessa olemme saaneet tässäkin salissa kuulla, että hallitukselle on tullut paha mieli, kun sen tekemiä talouspoliittisia päätöksiä arvostellaan. Britannian parlamentin edustaja Bill Cash totesi eilen Cosac-kokouspuheessaan Kööpenhaminassa, etteivät EU:n järjestelmät toimi ihan niin hyvin kuin muut väittävät niiden toimivan. Euroopan unionin komission puheenjohtaja Barroso vastasi edustaja Cashille, että hänen äänensävynsä Eurooppaa kohtaan oli ollut negatiivinen ja se on epäreilua. Barroso jatkoi kuitenkin myöntämällä, että kriisi ei ole vielä ohi. No, sitähän täällä tänään puidaan.

Arvoisa puhemies! Yhteisvastuukeräyksiähän meillä Suomessa on järjestetty maailman sivu varsin onnistuneesti, koska suomalaiset ovat vastuuntuntoisia ja ottavat helposti syyn muiden virheistä omille niskoilleen, ettei tulisi riitaa. Yhteisvastuukeräykset muun muassa sotiemme veteraanien tai köyhien lapsiperheiden puolesta ovat olleet pieniä euromääriltään, mutta ne on annettu hyvästä sydämestä, koska ne ovat menneet oman maan kansalaisten hyvinvoinnin takaamiseksi. Euroopan unionin yhteisvastuukeräys on suoritettu megalomaanisilla summilla kysymättä "insinöörin oikeasti", ovatko suomalaiset halunneet ylipäänsä osallistua tähän pakkokeräykseen. Jokainen meistä on jo osallistunut näihin keräyksiin yli 14 000 eurolla.

Aiotteko te, ministeri Urpilainen, jatkaa tällä Euroopan unionin laajuisella yhteisvastuukeräyksen linjalla, joka vie viimeisetkin sentit pienituloisilta suomalaisilta perheiltä ja eläkeläisiltä? Kuinka pitkälle teidän moraalinne venyy? Suomalaisten veronmaksajien veronkantokyvyssä reppu ja remmit ovat jo katkenneet.

Yhdyn Pietari Jääskeläisen esittämään epäluottamuslauseeseen.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Me puhumme tänään Kreikasta ja Kreikan tukipaketista, mutta kuka muistaa vielä Irlannin tukipaketin muutama vuosi sitten? Se oli suuruudeltaan 86 miljardia. Siitä Suomen kokonaisosuus oli 1,2 miljardia euroa. Mitä sillä saatiin? Sillä piti saada Irlannille tulevaisuus. Tämän jälkeen Irlannissa työttömyys on noussut 6 prosentista 14,3 prosenttiin. Nuorisotyöttömyys on tänä päivänä 30 prosenttia. Joissakin kaupungeissa, kuten esimerkiksi Limerickissä, se on 80 prosenttia — nuorisotyöttömyys 80 prosenttia. Se näkyy siinä, että kaupunki johtaa muun muassa henkirikostilastoja ja muutoinkin rikostilastoja. Hyvää ei ole saatu aikaan, ei siitäkään huolimatta, että hallituksen taholta Irlantia on pidetty esimerkkinä ja on kerrottu, että Irlanti selvisi, siellä menee nyt hyvin.

Kuulostaako Irlannin tilanne hyvältä? Minun mielestäni ei kuulosta. Tosin se maa on tänä päivänä turistien ihannemaa: rea, ale, sale 70—80 prosenttia kaupassa kuin kaupassa. Se ei tarkoita sitä, että siellä olisi juuri sesonki mennyt ja nyt myytäisiin jääneitä aletavaroita, vaan se kertoo siitä, että siellä joudutaan myymään ihan millä hinnalla tahansa, kunhan saataisiin tavara menemään. Paljon tyhjiä kauppoja, paljon kauppoja, joissa ketään ei käy. Vain myyjä seisoo siellä yksikseen.

Tällä hetkellä me olemme antamassa rahaa Kreikkaan. Miten on, hallitus — haluaisin kysyä, mutta hallitus ei ole paikalla, onneksi täällä on muutamia hallituspuolueiden edustajia — oletteko te varmoja, että Kreikassa ei käy samalla tavalla kuin Irlannissa? Oletteko te varmat, että rahat eivät mene sielläkin hukkaan, kuten näyttivät Irlannissa menevän?

Tietenkin voidaan kysyä, miksi Irlannissa kävi näin. Yksi syy lienee se, että rahoista, joita annettiin, Irlannin tukipaketista, siis 86 miljardista eurosta, 80 prosenttia meni pankkien pääomittamiseen. Irlantiin on rakennettu roskapankki. Vain yksi Irlannin pankeista on valtiojohtoisen roskapankin ulkopuolella. Tuon pankin edustalla seisoi viime viikolla kolme aseistettua sotilasta tai poliisia, en ole aivan varma, koska en pystynyt täysin tunnistamaan sitä bussimme ikkunasta. Tähänkö te haluatte, että Euroopassakin mennään? Kuka kantaa vastuun siitä, että Suomen eurot, ne eurot, joita me kovalla työllä teemme ja saamme aikaiseksi, lahjoitetaan pois? Siihen minä haluaisin vastauksen.

Mikael Jungner /sd:

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista keskustelua pitkin iltapäivää. Yksi ihan uusi näkökulma löytyy historiasta, historianopettaja Päivi Lipposen kunniaksi. Nimittäin jos katsotaan perussuomalaisen puolueen historiaa, niin sieltä löytyy konkurssia, tuulta ja tuiverrusta, ja näin runollisesti niinä hetkinä, jolloin koko perussuomalainen puolue mahtui yhteen taksiin, Timo Soini taisteli, päättäväisesti vei perussuomalaiset läpi niiden vaikeiden aikojen ja vei teidät kaikki vihreämmille poliittisille laidunmaille. Nyt näitä laivavertauksia on tässä paljon käytetty, ja minun korviini kuulostaa vähän siltä, että nyt kun Eurooppa-laiva on myrskyssä ja siellä pilssivesi vähän heiluu, niin koko perussuomalaisten eduskuntaryhmä on siellä pelastusveneissä liivit päällä odottamassa, koska päästään pois.

Ei tätä nyt näin voi hoitaa. Ei nyt näin helposti voi antaa periksi. Jos katsoo tätä Euroopan tilannetta, niin jokainen euromaa — jokainen euromaa — on tässä mukana, kaikki. Suomi on näistä kaikista ainoa, joka sai ja otti vakuudet, ainoa. Olisihan se nyt ennenkuulumatonta, että Suomi ainoana, jolla on vakuudet, yhtäkkiä sanoisi, että ei tästä mitään tule, ja sitten me kaadamme tämän koko kuvion sen takia, että on kaikkien salaliittojen... Ehkä J. F. Kennedyn murhasta on enemmän salaliittoja kuin tästä Euroopan talouskriisistä, mutta hyvänä kakkosena tässä tullaan.

Ei tätä näin voi hoitaa. Ei Suomi voi kesken vain hypätä, lyödä hanskoja tiskiin ja sanoa, että hoitakaa ongelmat. Tällä hetkellä perussuomalaiset kaipaisi hirveästi Timo Soinin peräänantamatonta taistelua paremman maailman puolesta.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Käytän nyt tänä iltana kolmannen puheenvuoron, koska yritin saada debatissa puheenvuoroa, mutta en sitä saanut, vaikka olen suuren valiokunnan jäsen, joka EU-asioita käsittelee.

Mutta asiaan. Euroopan unionissa oli siis tietoa niin Kreikan kuin myös muiden maiden, Italian ja Espanjan, huonosta taloudellisesta tilasta jo vuosia sitten. Niille olisi voitu ja niille olisi pitänyt langettaa sanktiot, mutta näin ei tehty. EU:n päättäjiltä ei löytynyt silloin uskallusta toimia omien sääntöjensä mukaan.

Nyt hehkutetaan sixpackin eli talouskuripaketin tuovan maan päälle rauhan ja kaikille hyvän mielen. Kuitenkin talouskomissaari on oikeastaan vasta heristänyt sormeaan muutamille maille sen sijaan, että niiltä vaadittaisiin konkreettisia toimenpiteitä taloustilanteen vakauttamiseksi. Pääsääntö on, että valtiontalouden on oltava tasapainossa tai ylijäämäinen. Näin katsotaan olevan, jos rakenteellinen alijäämä on enintään 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Maissa, joiden velka on alle 60 prosenttia bruttokansantuotteesta, rakenteellinen alijäämä saa olla enintään 1 prosentti. Maiden, joiden velka on yli 60 prosenttia, on vähennettävä sitä yhdellä kahdeskymmenesosalla vuodessa. Jos velkamaa ei noudata edellä olevaa, komissio voi nostaa kanteen EU:n tuomioistuimessa. Tämä voi tuomita maan noudattamaan sääntöjä. Jos tuomiota ei noudateta, EU:n tuomioistuin voi langettaa sakon, joka on enintään 0,1 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Sakko tiliöidään euromaan ollessa kysymyksessä EVM:lle ja ei-euromaiden tapauksessa EU:n yleisiin varoihin.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin komission puheenjohtaja José Manuel Barroso korosti EU-parlamenttien välisessä Cosac-kokouksessa eilen 23.4., että erityisesti Kreikkaa on tuettava ja että Kreikassa ryhdytään toimenpiteisiin toisen tukipaketin avulla ja lisäksi sillä tulee olla strategia. Ryhdytään toimenpiteisiin. Konkreettisia toimenpiteitä on vaadittu Kreikalta jo vuodesta 2010, jolloin se sai ensimmäisen 110 miljardin euron tukipaketin, josta Suomen osuus oli noin 1,5 miljardia. Näitä vaadittuja toimenpiteitä on sopeutettu sen mukaisiksi, että tukipaketit on voitu maksaa.

Euroopan unioni lähettää komission toiveen mukaan tukipakettien lisäksi myös viitisenkymmentä virkamiestä Kreikan hallintoa parantamaan. Myös Suomesta lähetettäneen kymmenkunta asiantuntijaa. Kysyin muutama viikko sitten Berliinissä liittokanslerinviraston Eurooppa-osaston apulaisosastopäällikkö Franz Neuederiltä, miten komissio tätä asiantuntijoiden invaasiolaumaa aikoo koordinoida eli mikä maa lähettää minkäkin alan asiantuntijan. Hän vastasi, ettei sitä koordinoida mitenkään. Se on kuulemma lähes mahdoton tehtävä, koska kreikkalaisilla ei itselläänkään ole tietoa, montako virkamiestä ja minkä alan virkamiehiä heillä on. Virkamiesten palkkoja ei myöskään budjetoida, niitä varten pyydetään tarvittaessa lisää rahaa. Todella kätevää, sitähän niille on lähetetty.

Kreikkaan lähetetään EU:n jäsenmaista siis sekä rahaa että kallispalkkaisia virkamiehiä. Mutta kukapa meistä haluaisi ulkopuolisen päsmäröimään omaa talouttaan? Eivät kreikkalaisetkaan. Kreikkalaisten valtion laiva on ajettu niin tukevasti karille, ettei se pääse eteen- eikä taaksepäin. Missä on EU:n talouskuripaketin lupaama valo? Kysyisin teiltä, arvoisa ministeri Urpilainen: onko tässä touhussa mitään järkeä? Kysyisin lisäksi: kenen taskuja lämmittävät nämä Kreikan tukipaketeissa lähetettävät rahat?

Arvoisa puhemies! Kannatan edelleen edustaja Pietari Jääskeläisen tekemää epäluottamuslausetta.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jungner aloitti hetki sitten historian oppitunnilla, mutta kenties teidän, niin sanottuun peräpeiliin katsovan puolueen, on syytä katsoa joskus myös itseänne sieltä peilistä. Korjaan: epätietoisuuden historiasta.

Perussuomalaiset ei ole tehnyt konkurssia. Siitä voidaan aloittaa. Käytitte perussuomalaisten pienestä noussutta puoluetta tässä vertauskuvana. Käytän sitä myös sitten itsekin. Me emme ole mielestämme saaneet esimerkiksi teiltä mitään tukea tähän perussuomalaisten nousuun. Se on toteutunut, ja se tulee jatkumaan.

Te puhuitte myös periksi antamisesta. Mehän olemme jatkuvasti ja alusta pitäen sanoneet, että tämä ei ole se oikea reitti. Me olemme olleet siinä suoraselkäisiä. Me emme ole antaneet periksi. Yhtenä kriteerinä me olemme sanoneet, että tämä on vastoin EU:n yhteisiä sopimuksia, joten nämä periksi antavat puolueet löytyvät aivan jostain muualta kuin perussuomalaisista. Kenties se peili on tässäkin kohtaa hyvä apuväline.

Myös vastuunkannosta on puhuttu paljon. Me esitimme sen, juuri tämän asian, hallitusneuvotteluiden kynnyskysymykseksi. Tämä on meille niin iso asia, että me jouduimme kieltäytymään siitä paikasta, minkä olisimme takin kääntämällä saaneet. Tämä ei käynyt meille. Me kannamme vastuuta, koska meidän mielestämme tämä on Suomelle paras ratkaisu, mitä me esitämme, olemme jo alusta asti esittäneet. Se linja pitää edelleen.

Mutta varsinaiseen asiaan. Ministerien puheet olivat jälleen kerran kaunista kuultavaa. Hyviä sanoja, hienoja asioita tuli pullollaan, mutta mustaa ei vain saa valkoiseksi.

Nyt tämän takausrahoituksen lisäksi asia, mitä olen aikaisemmin kysynyt monta kertaa, on tämä meidän luottoluokituksen mahdollinen lasku. Olen kysynyt, kuinka suureen luottoluokituksen laskuun Suomen hallitus on varautunut. En ole saanut siihen vastausta. Olen esittänyt kysymyksen moneen kertaan, ja me olemme huolissamme todellakin Suomen luottoluokituksesta. Hallituksella ei vain tunnu olevan selkärankaa kertoa suoraan toimenpiteistä.

Nyt tilanne on hieman laajentunut. Esimerkkejä: Hollannin hallitus kaatui, Ranskan presidentti vaihtunee, ja näillä molemmilla asioilla monen muun muassa on vaikutusta EU:hun ja EU:n tulevaisuuteen. Kreikka tulee kompastumaan just; vaikka asekaupoista ei niin voikaan päätellä, se kompastuu ihan justiinsa. Portugali kolkuttaa ovia, ja Portugali on erittäin sidonnainen Espanjan kanssa, jolloin Espanja on erittäin lähellä tulla perässä. ERVV:tä ja väistyvää takaajaa koskevan lausunnon mukaan on hyvin todennäköistä, että Italiakin on sitten siinä samassa syssyssä.

Näin ollen kysymys kuuluu tällä hetkellä: miten olette varautuneet koko järjestelmän kaatumiseen, koko EU:n, koko euron kaatumiseen? Enää ei ole pelkästään luottoluokituksesta kyse, vaan se on tämä iso kokonaisuus.

Edustaja Jääskeläinen alotti Titanic-vertauksella. Tämä on tosiaan uppoava Titanic. Totuus, kuten silloin ikävässä menneisyydessä, on tässäkin tapauksessa se, että pelastusveneitä ei riitä kaikille. Hallitus on päättänyt pelastaa sijoittajat ja pankit. Pelastusveneitä ei riitä normaalille kansalle. Kreikan kansa on ensimmäisten kärsijöiden joukossa.

Arvoisa puhemies! Hieman ylitän suositusaikaa, jos sopii.

Vielä tämä EVM-takausjärjestelmä, mitä te olette ylistäneet lähes jokaisessa puheessa, että nyt suunta on kohti parempaa tulevaisuutta, on varsinainen Troijan hevonen. Tämän avulla te ujutatte EVM:n Troijan hevosen Suomen järjestelmään, ja sen sisältä paljastuu liittovaltio.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! On jotenkin valtavan hämmentävää jutella tästä talouspolitiikasta, kun tuntuu, että peruskäsitteetkin ovat aivan sekaisin tai ainakin hyvin epäselviä perussuomalaisten kohdalla. Nimittäin kun esimerkiksi edustaja Louhelainen puhui tässä, että voitaisiin niin kuin painaa Aku Ankka -rahaa jossakin kaupungintalon kellarissa, niin eihän se ole mahdollista. Rahahan aina kiinnittyy johonkin arvoon, ja se on mitta. On aivan absurdi tämmöinen keskustelu.

Toisaalta myöskin sitten äsken peräänkuulutettiin, mikä on kokonaiskuva, että hallituksella ja hallituspuolueilla ei ole kokonaiskuvaa tästä kriisistä. Mutta minä kyllä todella ihmettelen sitä, minkä takia perussuomalaiset eivät ymmärrä sitä, että Suomen teollisuus vaatii vientimarkkinoita. Meidän päämarkkinat ovat Euroopassa. Jos Euroopan talous romahtaa, meiltä menevät ne vientimarkkinat, ja silloin tulee työttömyyttä, työttömyyttä ja valtava katastrofi Suomeen. Kun me olemme 90-luvun alussa jo kokeneet, muutama vuosi sitten uudelleen koettiin tämmöinen talousahdinko, niin minä en voi ymmärtää sitä, että täällä eduskunnassa ryhdytään nyt manailemaan ja maalaillaan mahdollisuutta siihen, että tulee tämä talousromahdus, ja ollaan itse vähän niin kuin jo auttamassa sen romahduksen tuloa.

Kyllä meidän täytyy nyt toimia sen mukaan, että Euroopan talous saadaan kuntoon. Maat ottavat vastuun oman taloutensa kuntoonsaattamisesta ja sitten vastaavat niistä veloista, joita ovat muille aiheuttaneet, ja tätä kautta saadaan tämä nousukausi taas käyntiin, koska kyllä ne haasteet ovat niin suuret, että tarvitaan kaikkia eduskunnassa olevia puolueita ratkaisemaan niitä ongelmia.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Ministeri Urpilaisen puheessa oli myöskin hyviä kohtia liittyen tähän eurokriisiin. Luen täältä yhden: "Tärkeintä on, että kriisin ratkaisemiseen on selkeät nuotit ja yhteiset pelisäännöt. Keskeinen sääntö on edelleen, että ensisijainen vastuu talouksiensa laittamisesta kuntoon on kriisimailla itsellään." Tähän voi hyvällä syyllä yhtyä, mutta eurokriisi ei suinkaan ole vielä ohitse. Nyt ne menetelmät, tavat, rahastot, joita on aikaansaatu ja tehty, hoitavat sitä oiretta, joka tuossa taloudessa on, mutta eivät poista sitä varsinaista ongelmaa. Edes tuo 1 000 miljardin rahastokaan ei ole pystynyt patoamaan sitä, että Italian ja Espanjan korot ovat jälleen lähteneet nousemaan. Tämä on vakava osoitus siitä, että näillä mekanismeilla me emme pysty ainakaan kovin lyhyessä aikataulussa saamaan aikaan sellaisia patoavia tekoja, joilla kriisin voisi sanoa olevan ohitse.

Kun täällä äsken viitattiin historiaan, niin historiaan on syytä viitata myöskin siinä mielessä, että viimeksi komissaari Olli Rehn totesi, että Kreikkaa ei olisi koskaan pitänyt ottaakaan edes euron jäseneksi. Tämän keskusta kertoi jo aika päiviä sitten, kun oltiin menossa siihen, mutta SDP ja kokoomus silloin kaikesta huolimatta tuon ratkaisunsa tekivät.

Kysymyshän on ennen kaikkea kulttuurisista toimintatavoista, ja mistä euromaasta tahansa lähetetyt asiantuntijat ovat kyllä aika kovan paikan edessä, jos aikovat muutosta saada siihen toimintatapaan ja toimintakulttuuriin, joka Kreikassa eroaa merkittävästi puhumattakaan pohjoismaisesta mutta myös yleiseurooppalaisesta tavasta toimia. Tämä on kyllä kova paikka, ja tämä kannattaa meidän kaikkien pitää aina mielessä ja ne tavat toimia muuttaa niin, että me aidosti saamme tämän ongelman ratkaistua, emme vain hoidettua oireita.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Salissa oleva sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tuntuu olevan sitä mieltä, että perussuomalaiset ovat syypäät Kreikan ja Euroopan kriisiin. Mutta ei se niin ole.

Perussuomalaiset tiesivät, miten esimerkiksi Kreikassa käy, jo hallitusneuvotteluiden aikana. Me kieltäydyimme kunniasta astua siihen veneeseen, joka tulee lappamaan rahaa avokäsin katsomatta yhtään seurauksia, mitä siitä seuraa. Me emme halunneet lähteä siihen politiikkaan, jossa annamme Suomi-eurot pois välittämättä vähääkään siitä, mitä kotimaassa tapahtuu, miten oma kansa voi, esimerkkinä vaikkapa tältä päivältä vanhuspalvelulaki, joka tuntuu sulavan käsiin rahan puutteesta.

Olen hämmästynyt siitä, että edustaja Lipponen sanoo täällä, että Suomen vientimarkkinat olisivat kiinni Kreikasta. Eivät ne ole. Suomen vienti ei todellakaan pysy pystyssä sillä, että Kreikalle annetaan rahaa. Jos puhutaan talousromahduksesta, voin sanoa, että se tulee, jos pankkien pääomittamista jatketaan, ja romahdus tulee, jollei Euroopan maiden talouden rakenteisiin puututa. Siellä se vika on. Se on suurempi vika kuin meillä. Se on suurempi vika vielä kuin se, että me heitämme rahaa avokäsin. Meidän vikamme on se, että me annamme sitä rahaa ilman, että saamme oikeanlaista vastiketta sille rahalle.

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Soini oli oikeassa jo silloin, kun hän istui viisihenkisen auton kuskin paikalla. Se saattoi olla jopa Audi. Hän kertoi silloin, mitä tapahtuu. Jos te olisitte kuunnelleet silloin, mitä tulee tapahtumaan Kreikassa ja Euroopassa, te tietäisitte, mikä tilanne on. Ne vihreät laitumet, mitä Soini silloin meille näytti, ovat avoinna myös teille.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Maria Tolppanen nyt kyllä on kuullut minua ihan väärin. Minä en todellakaan sanonut, että Suomen vientimarkkinat olisivat Kreikassa, vaan Suomen vientimarkkinat ovat Euroopassa ja erityisesti Saksassa. Se, että me nyt tavallaan irrottautuisimme tästä euron pelastamisesta ja Kreikan ja Italian ja Espanjan ja Portugalin ja näiden eurooppalaisten maiden auttamisesta, tarkoittaa sitä, että koko Eurooppa syöksyy siihen taloudelliseen ahdinkoon. Silloin myös nämä meille vahvat vientimaat joutuvat ahdinkoon ja eivät varmasti investoi niihin tuotteisiin, joita me Suomesta mielellään heille veisimme. Eli kyse on siis paljon isommasta asiasta kuin pelkästään Kreikasta. Nyt on kyse koko Euroopan talouden tulevaisuudesta ja talouskasvun synnyttämisestä Euroopassa.

Mikael Jungner /sd:

Näin kannattaa täällä istua iltaa, kun viisastuu. Tosiaan Timo Soinin puheenvuoroista olen ymmärtänyt, että perussuomalaiset on SMP:n henkinen jatkaja, mutta nyt kun Jalonen kertoi, että näin ei ole, niin pitää korjata näkemyksiä. (Ari Jalonen: Henkinen jatkaja!)

Ensimmäistä kertaa puhemieskin heittää välihuudon. (Naurua) Tämähän löytyy pöytäkirjasta myöhemmin.

Mutta se iso asia on tosiaan tämä turhautuminen. Itsekin olin mukana, kun hallitusta rakennettiin, ja siinä oli toiveita saada vaaleissa voittaneita mukaan, jotta ne ihmiset, jotka ovat lähteneet politiikkaan, uudetkin innostuneet, olisivat saaneet äänensä kuuluville. Itselläni ei ole päivääkään kokemusta oppositiokansanedustajana, en tiedä, minkälaista se on, mutta ulospäin vaikuttaa ja kuulopuheet omilta kollegoilta meidänkin ryhmästämme ovat siihen suuntaan, että vaikuttaminen on kovin tuskaista. Jos yli 600 000 ihmistä antaa äänensä ja meillä on sosiaalipolitiikkaa ja koulutuspolitiikkaa, elinkeinopolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa, lukematon määrä asioita, joita isänmaassa pitää hoitaa kansan antamalla valtakirjalla, niin jos sieltä otetaan yksi ja tehdään semmoinen ehdoton toteemi, jota vaan entisestäänkin paisutetaan, niin siinä saattaa käydä niin, että se vaikuttaminen ja politiikan tekeminen on mahdotonta ennen kuin löytyy Suomesta se 51 prosenttia kansanedustajista, jotka ovat sitä mieltä, että antaa Euroopan kaatua. Minusta tuntuu, että se ei nyt ihan tässä lähitulevaisuudessa ole tapahtumassa.

Nyt kaikki merkit viittaavat siihen, että tämä kriisi olisi laantumassa. Riskejä on, mutta näyttää siltä, että se olisi laantumassa, ja voi vaan kysyä esimerkiksi Jaloselta, että mitä sitten, kun kolmen vuoden päästä huomataan, että päästiin ohi, helpotuksen huokaus — miten näille 600 000 äänestäjälle sanotaan, että no, veikkaisimme vähän niin kuin väärää hevosta. Tämä ei ole vinoilua eikä tämä ole kuittailua, vaan minun mielestäni on sääli, että tästä Euroopasta on tullut niin iso periaatteellinen kysymys, että se estää tämmöisen luontevan poliittisen yhteistyön, hallituspohjavaihtoehtojen rakentelun jne.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jungner, te olette oikeassa, vaikuttaminen on tuskaista, mutta olen kyllä yllättynyt siitä, kuinka paljon perussuomalaisten sormenjälki nykypolitiikassa näkyy. Se näkyy jopa nyt kehysohjelmassa, niin että kyllä se täältäkin onnistuu. Tosiaan, se on tuskallista, mutta onnistuu. Kysyitte myös sitä, mitä jos kolmen vuoden päästä hallitus onnistuukin linjassaan, että mitä me vastaamme kannattajille. "Hyvä asia. Päästiin laman yli. Mutta ikävä asia on se, että valuvika on edelleen olemassa. Valuvika on ollut alusta asti, eikä se poistu tällä menetelmällä mihinkään."

Olikos se nyt edustaja Lipponen, kun puhui, että Eurooppa on markkina-alue. Oliko näin? Sanoitte, että Eurooppa on markkina-alueemme. (Päivi Lipponen: Kyllä!) — Joo, kyllä. — Joo, kyllä, Eurooppa on markkina-alueemme, päämarkkina-alueemme, ei euro, ei EU vaan Eurooppa. Ja Eurooppa ei katoa mihinkään, vaikka EU ja euro katoaisivat. Taloustaantuma tulisi, lama tulisi. Se on aivan varmaa. Mutta se ei ole mikään pysyvä olotila, ja sieltä noustaan. Ja on muitakin markkina-alueita kuin EU:n alue.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Euroopan vakavan ja vaikean velkakriisin olemassaoloa ei kukaan tässä salissa ole kyseenalaistanut, mutta kysymys on nyt siitä, millä lääkkeillä tällainen tauti parannetaan. Edustaja Leppä täällä sanoi aivan oikein, että näillä toimenpiteillä, joista tässäkin on enimmäkseen puhuttu, hoidetaan oiretta. Aina välillä sitten muistellaan myöskin sitä, mitä on joskus menneisyydessä tehty. Siellä on tehty virheitä, mutta nyt tässä tilanteessa se ei auta, vaikka me kuinka niitä virheitä tässä kauhistelemme. Taudin hoito tulee olemaan todella tuskallista.

Edustaja Tolppanen aivan oikein on tehnyt huomioita siitä, miten tuskallisia tilanteita siellä Irlannissa tämän taudin hoidon tuloksena on syntynyt. Julkisten talouksien tasapainottaminen tällaisessa tilanteessa, jossa Eurooppa kärsii valtavasta nuorisotyöttömyydestä ja samanaikaisesti huoltosuhteen heikkenemisestä ja vielä tästä julkisten talouksien alijäämäisyydestä, on äärimmäisen haastavaa ja tuskallista. Hallitus on valinnut sen tien, jossa pyritään hallitulla velkajärjestelyllä ja siihen liittyvällä talouskurin tiukentamisella purkamaan tätä akuuttia kriisiä.

Kyse ei siis ole velkarahan riittävyydestä tai sen korosta, vaan perusongelma Euroopassa on julkisten talouksien epätasapaino ja hulvaton velan kasvattaminen. En ole tämän illan aikana kuullut uskottavaa vaihtoehtoista toimintamallia sille linjalle, jolla nyt on edetty. Edustaja Suutarin puheenvuoro täällä oli paras tähän asti kuulemistani. Tässä kriisissä ei siis ole helppoja ratkaisuja, mutta mikä on se oikea ratkaisu, sitä pitäisi huolellisesti tutkia, tehdä riskiarvioita. Kyllä tällä hetkellä näköpiirissä olevista vaihtoehdoista matalimman riskin vaihtoehto on se, että pyritään hallittuun velkakriisin hoitoon.

No, tässä on ehkä puolen minuutin juttu vielä jäljellä, jospa jään tänne. — Eli euroalueen ajaminen hallitsemattomaan rahoituskriisiin olisi paljon kalliimpi ja muutoinkin riskialttiimpi vaihtoehto. Perussuomalaisten hypoteesi tuntuu olevan se, että tämä hallitsematon kriisi meillä joka tapauksessa on edessä. Mutta olisiko nyt sitten nostettava kädet pystyyn ja annettava sen kriisin tulla tässä ja nyt? (Puhemies koputtaa) Minusta se linja olisi vastuuton. Sitä vartenhan me tässä talossa olemme, että haemme aktiivisesti ratkaisuja ongelmiin.

Päivi  Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Maria Tolppaselle haluan nyt oikaista, että kukaan ei todellakaan syytä perussuomalaisia siitä, että he olisivat synnyttäneet tai aiheuttaneet tämän eurokriisin, vaan lähinnä on yritetty sitä, että laitetaan faktat selviksi kaikille ja toivotaan, että perussuomalaiset tulevat yhdessä keksimään niitä ratkaisuja, joilla nämä ongelmat selätetään ja rakennetaan sitä parempaa Eurooppaa, joka kukoistaa.

Jaloselle haluan nyt sanoa, että me olemme hyvin samoissa näkemyksissä siitä, että Eurooppa on Suomelle tärkeä vientimarkkina-alue, mutta ongelma on se, että Suomen teollisuus on liputtanut ulos sellaisella vauhdilla. Ja vuoden 2008 lama osoitti, että jos tulee tämmöinen taloudellinen lama-aika, niin todella ne Suomen teollisuuden työpaikat siirtyvät vauhdilla pois Suomen rajojen ulkopuolelle ja ne eivät tule koskaan enää takaisin.

Sen takia minä olen tässä nyt hyvin herkkänä tämän Euroopan talouskehityksen suhteen, eli jos Eurooppaan tulee lama, mitä perussuomalaisetkin otaksuvat tulevan, niin me todellakin menetämme niin paljon teollisuuden työpaikkoja, että meillä on kyllä siinä keksimistä, minkälainen talous tänne rakennetaan ja mistä työtä saadaan suomalaisille ja hyvinvointia ja vaurautta sitten taottua.

Tämä on iso aihe, ja toivon, että perussuomalaiset nyt jättävät tämän jatkuvan vastustamisen ja ryhtyvät keksimään niitä ratkaisuja, että päästään näiden vaikeiden asioiden yli.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lipponen on siinä täysin oikeassa, että meiltä on liputettu teollisuutta ulos, meiltä on liputettu työvoimaa ulos, ja tämä on se suuri ongelma. Kehittyvät maat ovat kehittyneet niin pitkälle, että siellä ei tarvitse enää tehdä työtä. Me olemme siirtämässä kaikki yhdessä rintamassa työn tällä hetkellä Aasian maihin, halvan työvoiman maihin, ja tämä on se perusasia, minkä takia Eurooppa on ongelmissa.

Me voimme täällä Euroopan sisällä meidän väheneviä rahamarkkoja pyörittää toiselta toiselle, mutta mitään ei tapahdu, jollemme me saa kokonaiseurooppalaista teollisuutta nousemaan, jollemme me saa kokonaista eurooppalaista työllisyyttä nousemaan, jollemme me saa työpaikkoja, jollemme me saa tuottavia työpaikkoja. Jos me hyväksymme sen, että meidän pörssiyhtiöt, meidän isot tuotantolaitokset vievät tuotantoaan ulkomaille, vievät Kiinaan — Kiina-ilmiö on tapahtunut, se on tänä päivänä tosiasia — tämä on se todellinen suuri uhka, ja tähän pitäisi pystyä yhteisrintamassa puuttumaan.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Rikkidirektiivi, polttoainevero, nämä ovat niitä, mitkä ajavat meidän työpaikkamme muualle, yleensäkin energian hinta. Rikkidirektiivi tulee kyllä muualta, mutta muun muassa polttoainevero on aivan kototekoista työpaikkojen ulkoistamista. Ei tässä nyt kovin paljon tätä EU-kriisiä voi siihen suuntaan moittia.

Jos me velkaannumme, jos tämä rupeaa toteutumaan, muuttumaan todeksi, niin me joudumme ottamaan lainaa maksaaksemme takaisin, laina vaikuttaa suhteessa bruttokansantuotteeseen, meidän luottoluokitukseemme, jolloin me olemme siinä kierteessä, että me joudumme edelleen nostamaan veroja, leikkaamaan palveluita, mikä edelleen ajaa työpaikkoja ulos. Tämä on se kiertokulku, mitä hallitus nyt ajaa, ei oppositio.

Mikael Jungner /sd:

Arvoisa puhemies! Tässähän löytyy jo loppukeskustelussa ihan yhteistäkin säveltä. Tosiaan tämä taloushan tässä on avaintekijä. Voi kuvitella, että Kreikassa 10—20 vuotta sitten jätettiin puolustusvoimauudistus tekemättä, jätettiin kuntauudistus tekemättä ja näistä sitten seurasi lopulta se tilanne, että lainaa ei enää maailmalta saanut ja sitten piti turvautua muiden apuun. Ei se sen kummempaa ole. Täysin ymmärrettävää. Ei tarkoita, että siellä olisi jotenkin eletty holtittomasti kuin pellossa, vaan siellä nyt on jätetty tekemättä asioita, joita vastuulliset päättäjät tekevät.

Nyt tämä tilanne on kuitenkin siinä määrin lohdullinen, että tilanne ei ole ihan niin yksioikoinen kuin esimerkiksi Aasia-kyselyssä tuli. Itse olin syksyllä Piilaaksossa tapaamassa amerikkalaisia sijoittajia, jotka kertoivat, että tällä hetkellä osaavan ohjelmointi-insinöörin saa edullisemmin Espanjasta kuin Kiinasta ja he miettivät juuri toimintojensa siirtämistä Aasiasta Espanjaan.

Toisaalta on hyvä huomata Euroopan keskuspankin aktiivinen rahapolitiikka. Nythän Euroopan keskuspankki elvyttää voimakkaasti. Tuhansia miljardeja on jaettu rahaa käytännössä olemattomalla korolla, ja se alkaa näkyä investointeina, tekemisenä, luottamuksen palautumisena. Ja se itse asiassa johtaa väistämättä, ei toivottavasti mutta todennäköisesti, inflaatioon. Se inflaatio vuorostaan johtaa euron ulkoisen arvon heikkenemiseen sikäli kuin muut hoitavat asiansa hyvin. Eli itse asiassa tämä toimenpide saattaa johtaa siihen, että koko Eurooppa devalvoi ja Euroopan kilpailukyky nousee.

Ihan tähän viimeiseksi haluaisin vielä sanoa, että kyllä se rahan siirtäminen Euroopan sisällä kannattaa. Kaikki valtiot puhuvat siitä, että ulkomaankaupasta pitäisi nyt saada se kasvu. Se on mahdotonta. Maailman ulkomaankauppatase on aina nolla. Jos jollakin on plussaa, niin toisella pitää olla miinusta. Sen takia Eurooppa, Yhdysvallat, tämmöiset isot alueet, voivat hyvin elää 95-prosenttisesti omalla kaupankäynnillään. Ei ole aina pakko hakea niitä euroja viennistä niin kuin aikoinaan pienellä Suomella.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppasen analyysi on osittain aivan oikea. Kriisi todellakin jossain määrin aiheutuu uudenlaisesta kilpailutilanteesta, jossa Eurooppa on nousevien talouksien kanssa. Ja niin kuin aikaisemmin mainitsin, siihen liittyy demografinen kehitys ja sitä kautta huoltosuhteen heikkeneminen ja myöskin talouden dynamiikan oheneminen. Mutta tämä on vain osatotuus, kuten edustaja Jungner totesi.

Mutta onko lääke tähän tautiin globalisaation peruuttaminen ja äärimmäinen protektionismi? En usko, että meillä on mitään mahdollisuuksia näitten lääkkeitten käyttämiseen. Jotain muuta on keksittävä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ei tosiaankaan Kreikassa tehty kuntauudistusta, eikä siellä tehty puolustusvoimauudistustakaan, siellä taisi olla sotilasjuntta. Mutta siitä huolimatta siellä on harjoitettu erittäin vastuutonta politiikkaa. Kreikka on maksanut ihmisille lisää rahaa siitä, että he vaivautuvat tulemaan töihin, Kreikka maksaa kuolleille eläkkeitä, maksaa kokonaiselle saarelliselle ihmisiä sokeaineläkettä. Minä ymmärrän tämän asian sillä tavalla, että se on ehkä se sosiaaliturva, jota siellä on tehty, mitä siellä ei noin muuten ole, mutta nimikkeet ovat kyllä vääriä ja vievät taloutta ihan väärään suuntaan.

Jollei Kreikassa, Portugalissa, Irlannissa, Espanjassa itse haluta muuttaa talouden rakenteita, jollei siellä esimerkiksi haluta puuttua korruptioon ja jollei siellä haluta puuttua siihen, että veromarkat vuotavat veroparatiiseihin, niin me voimme syytää sinne vaikka kuinka paljon rahaa. Sitä peräseinää ei tule, ja sen peräseinän on tultava. Jos me annamme sinne rahaa, niin meidän on oltava valmiit myöskin menemään sinne ja katsomaan, että se raha käytetään siihen, mihin se on sovittu käytettäväksi. Meidän on pystyttävä estämään se niin, että se raha käytetään pelkästään pankkien pääomittamiseen, koska silloin se ei auta sitä kansaa. Silloin se ei auta sitä kansantaloutta. Se auttaa niitä pankkeja, mutta ei kansantaloutta.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan oikein, niin kuin äsken sanottiin, Kreikassa on tehty vastuuttomia poliittisia päätöksiä, ja ne hämmentävät suomalaisten mieliä totisesti ja syystäkin, mutta nyt he Kreikassa ovat sitten nenäkkäin näiden ratkaisujen kanssa ja joutuvat tekemään vaikeita, vaikeita ratkaisuja. Monissa näissä Etelä-Euroopan maissa, missä on eletty vähän holtittomammin, niin siellä on suunnaton työttömyys, eläkkeensaajat kärsivät ja näköalat ovat hyvin vähäiset. Juuri tämän takia meidän täytyisi oppia tästä kriisistä ainakin se, että Suomessa on kyettävä löytämään semmoinen poliittinen konsensus ja tekemään niitä vaikeita ratkaisuja ajoissa eikä sitten — niin kuin on käynyt nyt Kreikassa ja Espanjassa — kun on jo törmätty siihen tiilimuuriin. Senpä takia minä todellakin toivon, että perussuomalaisetkin sitten, vaikka päätökset ovat vaikeita, tulevat ratkaisemaan niitä ongelmia, jotta me pystymme rakentamaan Suomelle semmoista hyvää tulevaisuutta, että Suomessa on hyvä elää, kasvattaa lapsia ja vanheta.