Kaj Turunen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleishyödyllisyyssäännöksiä on muutettava kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon turvaamiseksi. Aravavuokratuotannolla, niin sanotulla sosiaalisella asuntotuotannolla, on ollut suuri merkitys Suomen koko asuntotuotannossa. Vuoden 1949 jälkeen valtion tukema vuokra- ja asumisoikeustuotanto on ollut yli 700 000 asuntoa. Aravatuotanto on ollut runsaan 60 vuoden aikana lähes puolet koko maan asuntotuotannosta. Suomen asuntotuotanto on vähentynyt viime vuosina, ja myös sosiaalisen asuntotuotannon merkitys on vähenevä, sillä asuntokanta on nykyisin huomattavasti suurempi kuin se oli heti sotavuosien jälkeen.

Valtion tukeman tuotannon osuus on vähentynyt erityisesti viime vuosina. Vuonna 2000 voimaan tulleen niin sanotun yleishyödyllisyyslainsäädännön jälkeen valtion tukeman tuotannon määrä on suorastaan romahtanut. Lainsäädännön rakennuttajille asettamien rajoitusten vuoksi valtion tukema sosiaalinen asuntotuotanto uhkaa tyrehtyä olemattomiin. Jos Suomen valtio haluaa olla mukana maan rakentamisessa asuntotuotannon tukemisen muodossa, aravalainsäädäntöä on pian muutettava rakennuttajien toimintaa nykyistä vähemmän rajoittavaksi.

Vuokra-asuntotuotannon merkitys on suuri erityisesti kasvukeskuksissa. Nykyisinkin rakennetaan vuokra-asuntoja, mutta tuotannon rahoitus on pääosin muuta kuin valtion tukemaa. Suurten vuokratalorakennuttajien edustajat tuntevat alan toiminnan ja tulevaisuuden tarpeet ja muutokset. Rakennuttajat näkevät, että vuokra-asuminen lisääntyy tulevaisuudessa varsinkin pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa. Helsingin metropolialueella puolet väestöstä asuu vuokra-asunnoissa, koska perhekoon pienentyminen johtaa usein vuokra-asunnon valintaan.

Vuokra-asumisen imago on vähitellen muuttunut myönteisemmäksi, mutta silti valtion tukema vuokra-asuntotuotanto vähenee edelleen. Yleishyödyllisyyssäännökset rajoittavat vuokratalojen omistajia asuntojen käytössä, luovuttamisessa sekä vakuuksien käytössä.

Valtion tukema asuntorahoitus on tällä hetkellä korkotasoltaan noin kaksi kertaa kalliimpaa kuin vapailta rahoitusmarkkinoilta saatava rahoitus. Vanhassa aravalainakannassa on myös selviä vuokria nostavia kustannusongelmia, sillä vanhan aravalainakannan keskikorko on 4 prosenttia eli kaksinkertainen markkinaehtoisen rahoituksen keskikorkoon nähden. Uusia lainoja ei juuri haluta ottaa, ja vanhoja, jopa 8,5 prosentin korolla olevia aravalainoja maksetaan takaisin etuajassa.

Valtion tukeman rahoituksen kalleus aiheuttaa myös vuokria nostavia kustannusongelmia. Rakennuttajan toiminnastaan saaman tuoton jakamisen rajoitus on myös valtion tukemaa asuntotuotantoa rajoittava. Suomen suurin vuokratalorakennuttaja SATO Oyj ei ole rakennuttanut yhtään valtion tukemaa aravavuokrataloa sen jälkeen, kun yleishyödyllisyyslainsäädäntö tuli voimaan vuonna 2000. Myöskään VVO ei ole aloittanut ainuttakaan valtion tukemaa vuokratalohanketta vuonna 2012. Myös useimpien kuntien ja kaupunkien omistamat rakennuttajayhtiöt ovat lopettaneet lähes kokonaan aravavuokratalotuotannon.

Yleishyödyllisyyslainsäädännön rajoitusten keventämistä kannattavat nykyisin käytännössä kaikki merkittävät asuntotoiminnassa mukana olevat tahot: rakennuttajayhtiöt ja vuokratalojen omistajat, rakennusalan yritykset ja työntekijäjärjestöt sekä myös Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Ara.

Vuonna 2000 voimaan tullut uusi yleishyödyllisyyslainsäädäntö on johtanut siihen, että käytännössä aravarajoitukset ovat ikuisia. Yleishyödyllinen rakentaminen on loppunut lähes kokonaan, koska jokainen uusi aravalainaehtoinen tai korkotuen piirissä oleva kohde pitkittää aiemminkin rakennettujen, saman omistajan kohteiden rajoituksia 40 vuodella. Rajoituksia tarkastellaan kokonaisuutena yhtiökohtaisesti. Tämä on johtanut siten käytännössä ikuisiin rajoituksiin ja luonnollisesti siihen, että valtion tukemasta asuntotuotannosta on tullut taloudellisesti kannattamatonta.

On välttämätöntä, että käyttö- ja luovutusrajoitukset muutettaisiin kohdekohtaisiksi ja 20 vuoden korkotukeen sidotuiksi. Tällä tavalla vuokra-asuntotuotanto lisääntyisi huomattavasti nykyisestä ja myös vanhan asuntokannan jalostaminen tulisi taloudellisesti kannattavaksi. Lainsäädännön muutos ei aiheuttaisi valtiolle ollenkaan kustannuksia, päinvastoin asuntotuotannon välitön lisääntyminen lisäisi taloudellista toimeliaisuutta ja synnyttäisi verotuloja valtiolle.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Vuokra-asuntotuotannon lisääntyminen olisi toivottavaa, koska valtiomme tarvitsee verotuloja ja kansa kohtuullisia vuokra-asuntoja. Edustaja Turusen tekemä lakialoite edistäisi edellä mainitsemiani asioita, siksi kannatan sitä.

Kalle Jokinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä edustaja Turusen lakialoite nostaa esille tärkeän ongelman julkisesti tuetussa vuokra-asuntotuotannossa. Valtion tukema sosiaalinen asuntotuotanto on kriisissä asuntorakentamiseen liittyvien rajoitusten vuoksi. Aravalainojen korkea korkotaso tekee rakentamisesta aravalainoituksen tuella kannattamatonta, ja sen vuoksi aravalainoitettu vuokratalorakentaminen on käytännössä loppunut.

Puhutaan paljon pääkaupunkiseudun ja metropolialueen vuokra-asuntopulasta. Siihen on muitakin syitä, joita pitäisi varsin pian poistaa. Ne liittyvät muun muassa kaavoitukseen ja rakentamismääräyksiin.

Mielestäni tulisi varsin nopeasti Helsingin keskusta-alueella esimerkiksi siirtyä kaavoitukseen, jossa vaaditaan rakentamista ylöspäin, eli on lisättävä kerroskorkeutta. On suorastaan rikollista, kuinka rautatieaseman vieressä valtakunnan tärkeimmillä ja arvokkaimmilla paikoilla olevia tontteja tällä hetkellä rakennetaan ja sinne rakennetaan vain 6-kerroksisia taloja. Minusta ei pitäisi olla mahdollista ollenkaan tuhlata tätä arvokasta tonttimaata ja samaan aikaan puhua, että pääkaupunkiseudulla on asuntopulaa. Tuolla ylhäällä on tilaa, ja silloin kun rakennetaan korkealle, hyödynnetään se olemassa oleva infra eikä yhdyskuntarakennetta levitetä laajalle, mistä sitten seuraa tarpeita liikenneinvestointeihin ja muita infrapanostuksia ja myös muita ongelmia. Eli silloin kun rakentaminen ja asuminen on tiivistä, niin kuin sen tällaisessa kaupunkimiljöössä tulee olla, niin se voisi olla entistä tiiviimpää niin, että edellytetään korkeampaa rakentamista ja useampia kerroksia.