7) Hallituksen esitys laiksi Tšekin, Viron, Latvian,
Liettuan, Unkarin, Puolan, Slovenian ja Slovakian kansalaisten ansiotyön edellytyksistä
Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt käsitellään
poliittisesti ja, uskaltaisin sanoa, historiallisestikin erittäin merkittävää hallituksen
lakiesitystä, joka koskee potentiaalisesti satojatuhansia,
joku voisi sanoa miljooniakin, Tshekin, Viron, Latvian, Liettuan, Unkarin,
Puolan, Slovenian ja Slovakian kansalaisia ja näiden kansalaisten
ansiotyön edellytyksiä Suomessa.
Nyt käsiteltävänä olevalla
lailla rajoitetaan Euroopan unionin uusien jäsenmaiden
kansalaisten oikeutta tehdä ansiotyötä Suomessa.
Laki on voimassa kahden vuoden pituisen siirtymäkauden
ajan. Koska uusista jäsenmaista tulevan työvoiman
vapaata liikkuvuutta voidaan rajoittaa vain siirtymäaikana,
järjestely toteutetaan nyt siis ulkomaalaislaista erillisellä määräaikaisella lailla.
Lakiehdotus perustuu poikkeussäännökseen, joka
sisältyy uusien jäsenmaiden liittymissopimuksiin.
Sen mukaan liittymispäivästä kahden vuoden
ajan nykyiset jäsenvaltiot voivat rajoittaa uusista jäsenmaista
tulevien työntekijöiden pääsyä työmarkkinoilleen.
Siirtymätoimenpiteiden soveltamista voidaan tämän
jälkeenkin jatkaa kolmella vuodella, ja jos jäsenvaltion
työmarkkinoille aiheutuu tai uhkaa aiheutua vakavia häiriöitä,
rajoittamistoimia voidaan edelleen jatkaa vielä kahdella
vuodella. Käytännössä rajoittamistoimet
voivat siis maksimissaan olla käytössä toukokuuhun
2011 saakka. Lisäksi liittymissopimuksissa on sovittu,
että siirtymätoimenpiteistä luopuneet
valtiot voivat palata soveltamaan niitä aina vuoteen 2011
saakka.
Arvoisa puhemies! Itävallan ja Saksan osalta liittymissopimuksiin
sisältyy lisäsäännökset,
jotka antavat niille oikeuden tietyillä aroilla aloilla, kuten
rakentamisessa ja teollisuussiivouksessa, rajoittaa työntekijöiden
liikkumista myös palvelujen tarjonnan piirissä.
Suomessa keskustelua tällaisen poikkeuksen mahdollisuudesta
tai tarpeellisuudesta ei liittymisneuvottelujen yhteydessä juurikaan
käyty. Kun asiasta keväällä 2001 työmarkkinajärjestöjen
ja Lipposen toisen hallituksen kesken sovittiin, eivät
sen paremmin työmarkkinaosapuolet kuin poliittiset päättäjätkään senhetkisessä tilanteessa
nähneet tarvetta tai mahdollisuutta tällaisiin
poikkeussäännöksiin.
Nyt tilanne on monessa mielessä toinen. Viime aikojen
nopeat muutokset työmarkkinoilla ja esimerkiksi vuokratyövoiman
tarjonnan ja käytön voimakas kasvu ovat muuttaneet
tilannetta ratkaisevasti, joidenkin mielestä lähes
dramaattisesti. Vuokratyön ja aliurakoinnin yleistyessä on ilmeinen
riski, että työvoiman liikkuvuudelle asetettua
siirtymäaikaa kierretään palvelujen vapaan
liikkuvuuden kautta. Monet ovatkin valmiita myöntämään,
että myös Suomessa olisi saatettu tarvita vastaavaa
poikkeussäännöstä, jonka Saksa
ja Itävalta ovat saaneet. Enää tähän
ei kuitenkaan ole mahdollisuutta, vaan joudumme elämään
niiden mahdollisuuksien puitteissa, jotka ovat nyt käytettävissä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
käsitteli siirtymätoimenpiteitä koskevaa
lakiehdotusta perusteellisesti ja harkitsi aidosti erilaisia vaihtoehtoja.
Valiokunnan jokseenkin yksimieliseksi johtopäätökseksi
tuli kuitenkin, että hallituksen ehdotus kahden vuoden
siirtymäkauden käyttöön ottamisesta
on syytä tässä vaiheessa hyväksyä.
Samalla valiokunta kuitenkin edellytti, että hallitus seuraa
tarkoin, mitä työmarkkinoilla vapun jälkeen
alkaa tapahtua.
Hallituksen tulee valiokunnan käsityksen mukaan reagoida
nopeasti, jos merkittäviä häiriöitä joillakin
aloilla tai alueilla ilmenee. Jos laki näyttää vaikuttavan
siten, että työvoiman kysyntä suuntautuu
huolestuttavassa määrin uusista jäsenmaista
tulevan vuokratyövoiman tai palveluyritysten käyttämiseen,
hallituksen tulee yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen
kanssa valmistella kiireellisesti ehdotukset, joilla tilannetta
sitten korjataan. Tarvittaessa eduskunnalle tulee tehdä ehdotus
nyt säädettävän lain muuttamiseksi
esimerkiksi lyhentämällä sen voimassaoloaikaa
tai rajaamalla lain soveltamisalasta ulos sellaisia aloja, joilla
laista nähdään aiheutuvan enemmän haittaa
kuin hyötyä.
Valiokunta korostaa työehtojen valvonnan merkitystä.
Jos työsuhteen ehtojen valvonta ei ole kunnossa, halpatyövoiman
käyttö voi syrjäyttää kotimaisen
työvoiman monelta alalta ja kokonaiset toimialat voivat
siirtyä ulkomaisten toimijoiden hoidettaviksi. Kotimaista
työllisyyttä ja kotimaisia yrittäjiä suojataan
parhaiten varmistamalla, että kaikki noudattavat suomalaisia
työehtoja. Valvontaa suorittavat työsuojeluviranomaiset.
Valiokunta kiinnittääkin taas kerran huomiota
siihen, että työsuojeluviranomaisille tulee turvata
tarvittavat resurssit, jotta tehokasta valvontaa voidaan suorittaa.
Hallitus on asettamassa kolmikantaista työryhmää selvittämään,
miten edistetään lain mukaisten palvelussuhteen
ehtojen noudattamista ja yritysten tasavertaista kilpailua. Työryhmän
yhtenä tehtävänä on selvittää,
miten Suomen työlainsäädännön
ja työehtosopimusten vähimmäisehdot voidaan
toteuttaa lähetetyille työntekijöille
palvelujen tarjonnan yhteydessä. Valiokunta ehdottaakin
asiasta lausumaa, jossa kiirehditään lähetettyjä työntekijöitä koskevan
valvonnan tehostamista niin, että tätä koskevat
esitykset annettaisiin eduskunnalle jo ensi syksynä.
Valiokunnan mietintöön sisältyvä kolmas
lausuma koskee selontekoa, joka hallituksen esityksen mukaan annetaan
hyvissä ajoin ennen nyt hyväksyttävän
lain voimassaoloajan päättymistä. Valiokunta
ehdottaa perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti, että selontekoa
koskevat säännökset poistetaan lakiehdotuksen
7 §:stä. Muutoksemme tarkoituksena ei kuitenkaan
ole muuttaa itse asiaa, vaan lausumassa edellytetään selonteon
antamista suunnitelmien mukaisesti, mutta valiokunta pitää tärkeänä,
että selonteossa selvitetään ja arvioidaan
työvoiman ja palvelujen vapaan liikkuvuuden vaikutuksia
työmarkkinatilanteeseen eri aloilta laajemminkin, ei siis vain
pelkästään nyt käsiteltävänä olevan
lain osalta.
Puhemies! Valiokunta on asiaa käsitellessään kiinnittänyt
erityistä huomiota kuljetusalan tilanteeseen. Ulkomaalaislain
yleiskeskustelussa käyttämässäni
puheenvuorossa toin jo esiin kuljetusalan työnantaja- ja
työntekijäjärjestöjen huolen
alan kannattavuustilanteesta ja siihen liittyvät pelot
alan työpaikkojen menettämisestä ja myös
välillisesti turvallisuuskysymyksistä, jotka tähän
liittyvät.
Uusien jäsenmaiden liittymissopimuksiin sisältyy
erilliset siirtymäsäännökset
toisen jäsenmaan sisäisen liikenteen harjoittamisesta.
Koska tämän kabotaasiliikenteen määritelmän
ei ole katsottu kattavan Suomen tilanteessa kaikkia maan sisäiseen
liikenteeseen liittyviä tilanteita, ongelmaksi voivat muodostua
merikuljetuksiin liittyvät maakuljetukset, jotka merkitsevät
melko suurta osaa Suomen sisäisestä liikenteestä. Valiokunta
pyrki yhdessä työministeriön ja alan työmarkkinajärjestöjen
kanssa selvittämään, miten säännöksiä voidaan
tältä osin eduskuntakäsittelyn yhteydessä selventää.
Asiaa selvitettäessä todettiin, että oikea
paikka täsmennykselle oli ulkomaalaislain 81 §,
johon juuri päättyneessä ulkomaalaislain
yksityiskohtaisessa käsittelyssä tehtiin ehdottamani
täsmennys. Koska nyt käsiteltävänä oleva
siirtymäaikalaki viittaa ulkomaalaislain säännöksiin,
tällä täsmennyksellä pyritään
varmistamaan, että ongelmalliseksi nähdyt tilanteet
tulevat myös tämän siirtymäaikalain
piiriin.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
on saanut vihdoin valmiiksi mietinnön, joka sisältää työvoiman
vapaata liikkuvuutta rajoittavat säännökset kahdeksan
uuden EU-jäsenmaan osalta. Koska työvoiman vapaata
liikkuvuutta rajoittava siirtymäaika on määräaikainen,
sääntely on tarkoitus toteuttaa ulkomaalaislaista
erillisellä määräaikaisella
lailla. Emme ainakaan voi sanoa olevamme etuajassa, sillä lain
on tarkoitus astua voimaan runsaan kahden viikon kuluttua eli samanaikaisesti
liittymissopimuksen kanssa. Toisaalta nyt käsittelyssä oleva
laki on riippuvainen ulkomaalaislain sisällöstä,
joten aikaisempi käsittely ei tältä osin
olisi ollut mahdollista.
Vaikka mietintöön onkin hyväksytty
sanamuoto "valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena", uskallan väittää,
että suuri osa valiokunnan jäsenistä suhtautuu
erittäin suurella varauksella sekä lain tarpeellisuuteen
että tarkoituksenmukaisuuteen.
Lakiesityksen hieman yksipuolinen lähtökohta
on se, että työvoiman vapaa liikkuvuus aiheuttaa
haittaa ja sitä pitää rajoittaa. On syytä kuitenkin
muistaa, että työvoiman vapaa liikkuvuus on yksi
EU:n perusperiaatteita, ja uusien jäsenmaiden osoittaminen
sormella ei anna Suomesta kovin myönteistä kuvaa.
Eilisessä keskustelussa turvapaikanhakijoiden kohtelusta
oli moni huolissaan Suomen maineesta. Samaa voidaan tietysti kysyä tämän
lain kohdalla. Tosin kaikki vanhat jäsenmaat ovat ilmeisesti
ottamassa käyttöön siirtymäajan,
joten imagohaitta ei tältä osin liene kovinkaan
merkittävä.
Arvoisa puhemies! Lakiesitys pohjautuu uusien jäsenmaiden
liittymissopimuksen poikkeussäännökseen,
jonka mukaan liittymispäivästä, tässä tapauksessa
siis 1.5.2004, alkaen nykyiset jäsenvaltiot voivat soveltaa
omia kansallisia säännöksiään
ja rajoittaa uusien jäsenmaiden kansalaisten pääsyä työmarkkinoilleen.
Kahden vuoden määräaikaa voidaan jatkaa
kolmella vuodella ja vielä senkin jälkeen kahdella
vuodella. Näin pitkäaikaiset siirtymäsäännökset
tuntuvat järjenvastaisilta, ja meidän on ehdottomasti
otettava peruslähtökohdaksi se, että kahden
vuoden siirtymäaika on Suomen kohdalla ehdoton takaraja.
Mikäli ongelmia syntyy, on niihin puututtava heti. Siirtämällä vuodesta
toiseen eivät asiat ainakaan parane.
Tässä yhteydessä ei voi välttyä pohdinnalta, näemmekö uudet
EU-naapurimme nyt aivan turhana peikkona ja lähdemmekö hyväksymään lainsäädäntöä,
joka vähintäänkin voi olla turhaa ja
pahimmillaan jopa toimii täysin päinvastaisella
tavalla kuin alun perin on ajateltu. Koska Suomella ei ole mahdollisuutta
asettaa rajoituksia palvelujen vapaalle liikkuvuudelle, onko meillä oikeastaan
edes järjellistä syytä estää työvoiman vapaata
liikkuvuutta. Saksa ja Itävalta ovat varanneet itselleen
tähän mahdollisuuden liittymissopimuksen yhteydessä.
Mikäli haluamme tosiasiallisesti linnoittautua omaan työmarkkinaleiriimme,
olisi pitänyt jättää varauma
kumpaankin kohtaan.
Valiokunnan mietinnön yleisperusteluissa valotetaan
mielestäni ansiokkaasti sitä toimintaympäristöä,
jossa olemme viime vuosina olleet. Kuten mietinnössäkin
todetaan, "Sen hetkisessä poliittis-taloudellisessa tilanteessa
ja työmarkkinoilla vallinneissa olosuhteissa sen paremmin työmarkkinaosapuolet
kuin poliittiset päättäjätkään
eivät nähneet, että poikkeussäännöksiin
olisi tältä osin ollut tarvetta". Ennustaminen
on tunnetusti vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen.
Arvoisa puhemies! Työmarkkinoiden nopeat muutokset
ja vuokratyövoiman tarjonnan ja käytön
voimakas kasvu ovat asettaneet meidät uuden tilanteen eteen.
Mitä järkeä on rajoittaa uuden EU-jäsenmaan
kansalaisen tuloa suomalaisen yrityksen palvelukseen, kun kerran
sama henkilö voi aivan vapaasti tulla samaan yritykseen
lähetettynä työntekijänä?
Monet asiantuntijat ovat aivan perustellusti epäilleet,
että nyt käsiteltävänä oleva
lakiehdotus suorastaan viitoittaa suuntaamaan työvoiman
kysyntää entistä suuremmissa määrin
vuokratyövoiman käytön ja palvelujen
vapaan tarjonnan polulle. Työntekijän palkkaamiseen
tarvitaan työvoimatoimiston lupa, jonka käsittely
vaatii aikansa ja voi myös olla kielteinen. Lähetetyille
työntekijöille mitään lupaa
ei tarvita. Suurempien Baltia-vammojen ehkäisemiseksi on
ehdottoman tärkeää, että työvoimatoimiston
lupaharkinta on nopeaa ja joustavaa. Tällä tavoin
voidaan edes yrittää vähentää vuokratyövoiman
käytön houkuttelevuutta.
Kahden vuoden siirtymäaika on todennäköisesti
aivan liian pitkä kahdestakin syystä. Ensinnäkin
koko lainsäädännön tarpeellisuus
on kyseenalaista. Näemmekö nyt uudet EU-naapurimme
aivan turhaan vakavana uhkana Suomen työmarkkinoille? Kokoomuksen
mielestä koko lain tarpeellisuus on kyseenalaista, ja se
pitää harkitsemisen arvoisena pääministeri
Vanhasen lausuntoa siitä, että työmarkkinajärjestöjen
kanssa pitäisi voida mahdollisimman nopeasti todeta, että siirtymäkautta
ei tarvita. Olisi myös syytä toivoa, että naapurikammoa
poteva SAK heräisi tähän päivään
ja luopuisi järkevän päätöksenteon
nimissä saavutettujen etujen poterotaktiikastaan. Tässä tapauksessa
matka saavutetun edun ja itse ansaitun haitan välillä voi
olla yllättävän lyhyt. Pelkkä pääministerin
toiveajatus ei kuitenkaan vie asiaa eteenpäin, valitettavasti,
vaan edellytämme hallitukselta ripeitä toimia
asiassa. Moni varmasti odotti hallituksen itse reagoivan tilanteeseen
ja muuttavan jo tehtyä esitystä tai jopa luopuvan
siitä. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Kokoomus on valiokunnan käsittelyssä ehdottanut
ensimmäiseen lausumaehdotukseen muutosta, jossa hallitukselta
olisi edellytetty vuoden kuluessa lain voimaantulosta selvitystä lain
vaikutuksista Suomen työmarkkinoihin. Kokoomuksen ehdotuksen
mukaan valiokunta olisi saamansa selvityksen perusteella voinut
paremmin hahmottaa lain mahdolliset kielteiset vaikutukset ja edellyttää välittömiä
toimia
lain muuttamiseksi tai voimassaoloajan supistamiseksi. Valitettavasti
esityksemme hylättiin, mutta ilmoitan jo tässä vaiheessa,
että lain toisessa käsittelyssä tulemme
ottamaan asian uudelleen esille.
Muilta osin valiokunnan ensimmäinen lausumaehdotus
on hyvä ja asiallinen, ja siinä velvoitetaan hallitus
tarkasti seuraamaan työmarkkinoiden muutoksia. Samalla
edellytetään hallituksen välittömästi
reagoivan, jos merkittäviä ongelmia syntyy. Tässäkin
tietysti valiokunta olisi voinut olla ennakoivampi. Eräs
toimittaja ihmetteli lausuman sanamuotoa. Miten voidaan sovittaa
yhteen kohdat "hallitus tuo esityksen nopeasti" ja "neuvoteltuaan
työmarkkinajärjestöjen kanssa"? Kysymys
on erittäin aiheellinen, jota itsekin jäin miettimään.
Kun tässä yhteydessä korostuu kolmikantaneuvottelun
rooli, onko se hidaste tai jopa este nopealle toiminnalle?
Arvoisa puhemies! Vuokratyövoiman lisääntyvään
käyttöön liittyy pelkoja kahden kerroksen
työmarkkinoista. Vuokratyövoiman ja muun palvelujen
vapaan tarjonnan puitteissa Suomeen saapuvan työntekijän
työehtojen tulee määräytyä työntekomaan
säädösten mukaisesti. Tätä edellyttää lähetettyjä työntekijöitä koskeva
lainsäädäntö. Periaatteessa
pelkoa työntekijöiden asettamisesta eriarvoiseen
asemaan tai palkkaerojen aiheuttamasta kilpailunvääristymästä ei siis
pitäisi olla, mutta tosiasiassa valvonta edellä mainittujen
työntekijäryhmien osalta on huomattavasti hankalampaa
kuin suoraan suomalaiseen yritykseen palkattavalla työntekijällä.
Toinen kysymys on myös se, miten monimutkaisiin valvontamekanismeihin
meidän ylipäätään on
järkeä ryhtyä. Suomalaisessa yhteiskunnassa
ei ole järkevää rakentaa lisää uutta
valvontakoneistoa, varsinkin jos avoimuudella saavutetaan todennäköisesti
parempia tuloksia ja eliminoidaan samalla houkutuksia porsaanreikien
etsimiseen.
Valiokunta on toisessa lausumaehdotuksessaan edellyttänyt,
että hallitus valmistelee kiireesti esitykset toimenpiteiksi,
joilla tehostetaan lähetettyjen työntekijöiden
työsuhteiden valvontaa. Valvonnan tehostaminen on aiheellista,
sillä työmarkkinoiden vääristyminen
on pahimmillaan vakava häiriö. On suomalaisen
elinkeinoelämän edun mukaista, että työnantajat
ovat samalla viivalla. Vapaamatkustajia ei ole syytä sallia. Valvonnan
tehostaminen ei kuitenkaan saa tarkoittaa työmarkkinajärjestöjen
itsenäistä kanneoikeutta. Tämä olisi
ehdottomasti askel väärään suuntaan.
Parhaiten asiallinen ja riittävä valvonta hoidetaan
työsuojelupiirien kautta, ja siksi onkin ehdottoman tärkeää,
että niille taataan riittävät resurssit
hoitaa tehokkaasti tehtäviään.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti valiokunta on poistanut
lakitekstistä maininnan selonteon antamisesta eduskunnalle
ja siirtänyt sen kolmanteen lausumaehdotukseen. Selonteko
tuntuu varsin massiiviselta tavalta, kun kyseessä on määräaikainen
siirtymäaikalaki. Koska nyt käsittelyssä oleva
laki on vain yksi osa suurempaa monisärmäistä työmarkkinoiden kokonaisuutta,
on varmasti perusteltua, että eduskunta saa käsittelyynsä laaja-alaisemman selonteon,
jossa tarkastellaan muutakin kuin yhden lain vaikutuksia ja tarvetta
sen jatkamiselle.
Arvoisa puhemies! Tulevaisuudessa olemme kuitenkin suurten haasteiden
edessä, kun väestö vääjäämättä vanhenee
ja huoltosuhde heikkenee. Nyt tarvitaan avarakatseisuutta ja rohkeutta.
Tässä Suomen pitää toimia proaktiivisesti,
jälkijunassa tuleminen voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi.
Uskon, että tämä laki ei tule viettämään
kaksivuotissyntymäpäiväänsä.
Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On varmasti totta, mitä ed. Holmlund
sanoi, että ei ole mitään ihmeellistä imagohaittaa,
että Suomi muiden EU-maiden tavoin on päättänyt
näistä siirtymäajoista. Mutta jos ajateltaisiin
toisin päin: Minkälainen positiivinen imagoisku
olisi ollut, jos Suomi ei olisi näitä siirtymäaikoja
aikoinaan halunnut? Nimittäin Irlanti on ilmeisesti ainoa
EU-maa, jossa ei ole siirtymäaikoja. Katsokaa, mitä Irlannissa
tapahtuu. Siellä on virolaisia lääkäreitä,
Liettuasta insinöörejä, talouden kasvu
on hyvä ja koko talous oikeastaan kukoistaa, ei maahanmuuton
takia mutta semmoisen avoimuuden ja dynaamisuuden takia.
Minusta on selvä asia, että Suomessa pitää noudattaa
suomalaisia työehtosopimuksia mutta mieluummin madaltaa
kaikkia kynnyksiä tulla tänne kuin nostaa niitä kynnyksiä.
On aivan varma asia se, että Suomeen muuttoa harkitsevia
on vähemmän kuin on pelätty tai toivottu.
Ei tämä ole mikään ihmeellinen
onnela, jossa ovella odotetaan, milloin tänne pääsee.
Tässä on aivan selvästi sellaista vieraspelkoa,
jota oli silloin, kun EU-jäsenyyttä haettiin.
Silloin peloteltiin, että tänne tulee portugalilaisia
perheitä Suomen sosiaaliturvan varaan. Ei ole tainnut yhtä ainutta
perhettä tulla. Minusta on tärkeää,
että Suomessa noudatetaan suomalaisia työehtosopimuksia
ja ovien pitää olla auki. Uusissa EU-maissa tunnetaan
oikeutetusti pettymystä siitä, että kaikissa maissa
on nyt ryhdytty näihin siirtymäaikoihin. Ensiksi
toivotetaan tervetulleeksi ja sitten sanotaan, että älkää tulkokaan.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ehkä jossain kohtaa palaan syvällisemmin
siihen, mikä on Viron tilanne tältä osin
heidän lainsäädäntönsä kohdalta,
johon on laajasti kiinnitetty huomiota. Itse olen sitä mieltä,
että olisi ollut parempi, että Viro ja jotkut muut
maat olisivat vielä vuoden kaksi kolme odottaneet tulemista
tähän EU-perheeseen. Kuitenkin tilanne on sen
kaltainen, että kun varapuheenjohtaja ed. Holmlund käytti
puheenvuoron, minusta olisi ollut sitten rehellisempää,
että kokoomus olisi selkeästi irtisanoutunut tästä käytännössä lähes
yksimielisestä mietinnöstä. En tiedä,
kuinka tarkasti tämä oli ed. Holmlundin kirjoittama
puheenvuoro, mutta se ei vastannut ollenkaan sitä henkeä,
sävyä ja mietintöä, jonka olimme
yhdessä tehneet. Esititte, että koko laki ja mietintö on
tosi kyseenalainen. Ainoa, mitä te esititte valiokunnassa,
oli, että vuoden päästä tulee
valiokunnalle selvitys, johon todettiin, että meille tulee
(Puhemies: Minuutti!) ilman muuta syksyllä tietoa, miten
tämä laki on lähtenyt käytäntöön.
Te seisoitte (Puhemies koputtaa) toisin sanoen valiokunnassa mietinnön
takana ja nyt te esitätte täällä aivan
uutta poliittista linjaa.
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Minuutti on kulunut!
Minusta ei ole reilua peliä tällainen.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Holmlundin puheenvuoroon ja sitten ed.
Jaakonsaarellekin, että kannattaa nyt kysyä, miksi
aikoinaan ei pyydetty palveluitten yli rajojen tapahtuvaan liikkeeseen siirtymäaikoja,
enkä jaksa uskoa, ettei ay-puolella olisi nähty
tätä ongelmaa. Olisiko voinut syynä olla
sitten SDP:n puheenjohtajan ja myöskin ed. Jaakonsaaren
edustama täysin kritiikitön EU-linja, vai mikä oli
se tosiasiallinen syy? Minä en kysy tätä jälkiviisaana
vaan sen vuoksi, että pystyttäisiin jatkossa varustautumaan
palveludirektiivin käsittelyyn. Se on vieläkin
pahempi uhka kuin nykyinen tilanne.
Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Gustafssonille sanoisin, että mielestäni
koen aika loukkaavana sen, että hän epäilee,
että oma puheenvuoroni ei olisi itse kirjoittamani. Voin
sanoa, että se on viimeistä pilkkua myöten
itse kirjoittamani. (Ed. Pulliainen: Sen minä varmasti
uskonkin, että se on sellainen!) — Kiitos.
Lisäksi haluan todeta, että olen valiokunnassa käydyissä keskusteluissa,
joihin en täällä sen enempää viittaa,
myös aika johdonmukaisesti kritisoinut kyseistä esitystä.
Minun mielestäni hallitukselta olisi ollut oikea toimi
menetellä niin kuin pääministeri Vanhanen
on esittänyt ja tuoda joko laki uudelleen tai vetää se
pois. Tässä tavallaan oppositiolle heitetään
nyt sellainen pallo, joka hallituksen olisi pitänyt ratkaista.
Mielestäni ed. Jaakonsaari käytti tässä erittäin
ansiokkaan puheenvuoron, ja olisin suonut sen näkyvän
muutenkin hallituksen toiminnassa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä välihuudonkin
jälkeen vielä totean sen, että ed. Holmlundin
kannattaisi tuo puheensa lukea tässä viikonvaihteen aikana
aika huolellisesti ja katsoa, mitä hän väittää missäkin
ja millä tavalla hän onnistuu kumoamaan sen vähän
myöhemmin, mitä hän aikaisemmin väitti.
Minä sanon vain yhden ainoan asian, että päästäksenne
tuohon tulokseen, mihin tulitte, teidän olisi kannattanut
olla mukana siellä työnantajapuolella siinä leirissä,
jos sellaista ylipäätään on,
joka pistää harmaan talouden kuriin. Silloin tämä systeemi
olisi puskuroitu yhteiskunnan kannalta asiallisesti, niin yksinkertaisesti,
vaan sitä ei ole tehty.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minun kyllä täytyy ihmetellä ed.
Holmlundin puheenvuoroa, kun lukee mietinnön. Vaatimattoman
17 vuoden kokemuksen perusteella pidän hämmästyttävänä sitä,
että ei ole vastalausetta, vaikka varapuheenjohtajan puheenvuoro
on täysin poikkeava valiokunnan mietinnöstä.
Tätä minä eniten hämmästelen
tässä puheenvuorossa. Tietäen ed. Holmlundin
muut asenteet yhteiskuntaan ymmärrän hänen
puheensa, mutta kyllä minun mielestäni pitää katsoa
vähän sitäkin, millä tavoin
harmaa talous on kehittynyt tässä maassa ja millä tavoin
ja kuka puolustaa suomalaista työmiestä, työttömiä ja
muuta vastaavaa, ei tällä puheenvuorolla ainakaan.
Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka tuskin tietää minun
arvomaailmastani kovinkaan paljoa, ja voisin myös sanoa
sen verran, kun tässä mainitaan harmaasta taloudesta,
että nyt nimenomaan on olemassa riski, kun yhä enemmän
siirrytään käyttämään
vuokratyövoimaa tämän lainsäädännön
mukaisesti, että harmaa talous nimenomaan sitä kautta
kukoistaa. Jos puheenvuoroni jaksoi kuunnella tarkalla korvalla,
havaitsi myös sen, että lähes jokaisesta
lausumaehdotuksesta, jonka valiokunta oli tehnyt, olin samaa mieltä,
jopa kehuin. Siinä kohtaa, jossa olin ollut eri mieltä, olimme
myös äänestyttäneet kyseisen
asian valiokunnassa. Emme kuitenkaan nähneet asiaa sellaisena,
että olisimme sen vastalauseena tänne tuoneet.
Täällä aika moni muukin äänestää kovin
pienistä asioista vastalauseessa. Mielestäni se oli
kuitenkin tässä tilanteessa tarpeetonta.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä käydään
keskustelua siitä, kuka on EU-kritiikitön ja kuka
ei ole, muun muassa ed. Jaakonsaari sai kuulla ed. Mustajärveltä tämän
kaltaisia syytöksiä. Minusta vaikutti kyllä siltä,
että ed. Jaakonsaari, jos kuka, oli hyvinkin kriittinen
siihen asennoitumiseen, joka vallitsee, että luomme itse
asiassa esteitä sille sisämarkkinoiden toimivuudelle,
joka lähtee pääomien, tavaroiden, palvelujen
ja ihmisten vapaasta liikkuvuudesta, ja ennen kaikkea luodaan esteitä ihmisten
liikkuvuudelle.
Saman tyyppiset pelot 80-luvulla todellakin vallitsivat suhteessa
Etelä-Eurooppaan. Portugalista oli runsaasti siirtotyövoimaa
Keski-Euroopassa, 27 prosenttia oli bkt-taso Portugalissa per capita
verrattuna unionin keskitasoon silloin. Pelko oli suuri. Kun Portugali
liittyi unioniin, on tapahtunut täsmälleen päinvastainen
prosessi. Pääomat ovat liikkuneet Portugalin suuntaan,
investointitoiminta on kehittynyt, talouskasvu on edennyt, ja ihmiset
ovat itse asiassa palanneet kotiseuduilleen.
Tämä on se kehityssuunta, joka todennäköisesti
pienelläkin (Puhemies koputtaa) jaksolla tulee myöskin
vallitsemaan suhteessa Itä-Eurooppaan. (Puhemies: Minuutti!)
Siirtymäkausi oli tietysti Etelä-Euroopankin suhteen
käytössä, ja siinä suhteessa
ehkä lyhyt siirtymäkausi voi olla paikallaan,
mutta perusperiaate, jonka ed. Jaakonsaari toi esille, oli kantana.
Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valiokunnassa tätä asiaa
käsiteltiin varsin syvän yksimielisyyden vallassa,
enkä näe tätä ed. Holmlundin
puheenvuoroa nyt kovin järkyttävänä irtiottona.
Kyllä tuo tilannekuvaus paljolti vastaa sitä,
mitä myös valiokunnassa keskusteltiin. Ehkä ed.
Holmlundin toimenpide-esitykset, joita hän nyt tuo tässä, poikkeavat
hiukan siitä, mitä valiokunnassa puhuttiin. Siltä osin
haluan vastata, että hallituksen esitys tämän
lain voimaantulosta ja mahdollisesta kahden vuoden siirtymäajasta
jättää meille valinnanvaraa. Sen lyhentäminen
yhteen vuoteen olisi tavallaan lyönyt homman kiinni. Nyt
hallituksella on mahdollisuus reagoida nopeammin tai, jos tilanne
edellyttää, katsoa se kaksi vuotta. Miksi taas
tarvitaan selonteko ennen kahden vuoden määräajan
päättymistä? Voimme lyhentää omilla
päätöksillämme tätä lain
voimassaoloa, mutta jos haluamme pidentää sitä,
(Puhemies koputtaa) se vaatii EU-komissiolle aika tarkan selvityksen,
millä perusteella. Siihen tarvitaan selontekoa.
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sen, että on suhtautunut ja suhtautuu
myönteisesti EU:n laajenemiseen, ei tarvitse välttämättä pitää sisällään
sitä, etteikö kokisi minkäänlaista
kritiikkiä niissä ongelmissa, mitä tämä nopea
laajeneminen tuo muun muassa työvoiman liikkuvuuden suhteen.
En näe kovin järkevänä sitä,
että jos nyt on huomattu palvelujen vapaan liikkumisen
kautta tulevan uusia valvontaongelmia, sitten pitäisi vetää tämä siirtymäsäännös
työlupakäytännön osalta pois.
Suuri kysymys tulee jatkossa olemaan se, siirtyvätkö näiden
kymmenen uuden jäsenmaan veroratkaisut, niiden sosiaaliturvan
rahoitusratkaisut, eläkeratkaisut ja muut siihen suuntaan,
mitä tällä hetkellä vanhoissa
jäsenmaissa on, vai alistuvatko vanhat jäsenmaat
tähän, voisiko sanoa, hyvin paljon markkinaliberalistiseen
suuntaan, joka vielä tällä hetkellä näissä uusissa
jäsenmaissa vallitsee. Se tarkoittaa silloin tämän
elintaso- ja erityisesti verokuilun ja sosiaaliturvamaksukuilun
ja muun tasoeron säilyttämistä. (Puhemies koputtaa)
Sehän se suurin ongelma on pitemmällä tähtäimellä,
kumpi joustaa.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Holmlund piti oikein hyvän puheen,
ja haluan kokoomuksen ryhmän puolesta todeta, että se
vastaa kyllä täysin kokoomuksen periaatteita,
mitä on keskusteltu. Ed. Jaakonsaari käytti erinomaisen
puheenvuoron ja hyvin realistisen ja sellaisen henkilön
puheenvuoron, joka on käytännössä nähnyt
näitä asioita aikaisemmin jo ministerinä.
Sen sijaan ed. Gustafsson arvosteli ed. Holmlundia ja kokoomusta.
Minä toivoisin, ed. Gustafsson, että miettisitte
hiukan omaa tilaanne. "Anna arvo toiselle" on hyvä tapa
elämässä. Sosiaalidemokraateilla on ulkopolitiikassa
kaksi linjaa, teillä on veropolitiikassa kaksi linjaa. Teillä on
täällä tässäkin asiassa
kaksi linjaa. Eikö olisi parempi keskittyä omiin
ongelmiin kuin kokoomuksen ongelmiin?
Sitten, ed. Pulliainen, minä toivoisin, että sellainen
besserwisser-asenne vähitellen jo vähän vähenisi.
Ei joka paikassa tarvitse meitä opettaa niin kuin professori.
Kyllä mekin jotain näistä asioista tiedämme.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Näkyvät edustajat
Jaakonsaari ja Holmlund olevan hengenheimolaisia tässä hommassa.
On nimittäin kyse siitä, jotta Suomen ja liittyjämaiden
välillä on kuitenkin sen verran iso elintasokuilu,
jotta jos halutaan sillä tavalla hallitusti viedä tämä prosessi
läpi, silloin tarvitaan tätä siirtymäaikaa
samoin kuin kaiken kaikkiaan myös muiden maiden välillä.
Sen takia minusta se höynäytys, mitä tässä puhutaan, että purettaisiin
koko siirtymäaika, lienee kaikkein huonoin ratkaisu tässä.
Mutta oikeastaan sen verran ed. Holmlundin puheesta voisi todeta
ja ed. Vielma vielä todisti, jotta kokoomuksen linja on
näköjään Lipposen hallituksen
ajoista muuttunut. Nimittäin silloin kunnioitettiin kolmikantayhteistyötä,
mutta ed. Holmlund iski täysin lyttyyn koko jutun. Onneksi
tämä punamultahallitus on kirjannut moneen kertaan,
että kolmikantaa kunnioitetaan. Se on hyvä, että kokoomuksesta
tuli tämä esille, jotta voidaan tuolla kentällä puhua,
mitä on todellinen kokoomus tällä hetkellä.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä olen kyllä aika ihmeissäni
tämmöisestä rajat auki taivasta myöten -linjasta.
Se on, jos saa sanoa, tämmöinen hyvinkin hellyttävä,
hyväuskoinen linja. Minä kysynkin, missä on
huoli suomalaisista työttömistä, joita
on kuitenkin 300 000. Näiden ratkaisujen myötä siitä joukosta
hyvin suuri osa jää pysyvästi tuomituksi
työttömäksi ja syrjäytyneeksi, sillä työmarkkinahäiriöt
ovat jo näiden ratkaisujen tuloksena, puhumattakaan esitetystä palveludirektiivistä,
vääjäämättömiä ja
vievät ihan päinvastaiseen suuntaan, mitä esimerkiksi
tässä työvaliokunnan mietinnössä nyt
on määritelty, näissä lausumissa.
Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Itävalta ja Saksa aikanaan neuvottelivat
siirtymäajat myös palveluitten vapaalle liikkumiselle.
Kyllä se nyt täytyy sanoa, että se, että Suomi
ei Lipposen toisen hallituksen aikana palveluitten siirtymäaikaa
neuvotellut, oli vakava virhe. En nyt kuitenkaan ajan voittamiseksi
nimeä niitä puolueita, mitkä tuohon hallitukseen
kuuluivat. Ehkä sitä viisautta ei ollut oppositiossakaan
silloin tästä asiasta. Ei varmaan nähty,
minkä luokan haaste ulkomainen vuokratyövoima
voi olla Suomelle, mutta sitä kuitenkin ihmettelen, miten
se Itävallassa ja Saksassa nähtiin.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikainen tulkitsi puheenvuoroni aivan
oikein. Sen verran haluaisin vielä tähän
lisätä, että selonteon osalta harrastin
lähinnä pohdintaa. Itsekin valiokunnassa kannatin
lämpimästi sitä, että jos selonteko
tehdään — ja niin kuin ilmeisesti tehdään — siinä otetaan
laajemmalti huomioon muutkin vaikutukset työmarkkinoille,
vuokratyödirektiivi, palvelujen vapaa liikkuvuus. Ei pelkästään
yhden lain kapean osuuden ottaminen huomioon ole mielestäni
riittävä vaihtoehto. Kannatan ehdottomasti sitä,
että laajasti asiat otetaan huomioon sitten, kun kokonaisuutta
joudutaan käsittelemään. Kyse oli lähinnä sen
pohdinnasta, onko toimenpide liian massiivinen. Aivan samaa pohdintaa
olen harrastanut myös valiokunnassa. Jokainen joka on ollut
läsnä, on nämä asiat kuullut.
Sen verran vielä ed. Esa Lahtelan kommenttiin,
että kokoomus kannattaa kolmikantaa, mutta ei nöyristele
sen edessä. Mielestäni näissä on pieni
ero, ja tässä ihan toivoisin kyllä ryhtiä hallituksellekin.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pyydän anteeksi, jos loukkasin varapuheenjohtaja
Holmlundia. Kuitenkin vilpittömästi ajattelin,
kun kuuntelin pitämäänne puheenvuoroa,
että se oli aika kaukana siitä sovinnollisuudesta
ja yhteistyöstä, mitä valiokunnassa tehtiin.
Jos se vastasi tarkoin kokoomuksen linjaa, niin se on sitten toinen
juttu. Mutta aivan niin kuin ed. Vistbacka totesi, minusta ei kannata
kaksilla korteilla pelata.
Mitä sitten ihan tähän peruskysymykseen
vielä tulee, niin sanoisin sen nyt ihan näin,
että siirtymäsäännökseen
liittyy porsaanreikiä, mutta ne eivät paranisi
ollenkaan sillä, että työvoiman liikkuvuus
vapautettaisiin täysin 1.5. tänä vuonna. Se
toisi paljon enemmän ongelmia Helsinkiin, Uudellemaalle
ja Suomeen.
Kun ed. Vielma eilen totesi, että me olemme täällä Suomen
kansan edustajia, muistatteko, niin tässä asiassa
nyt nimenomaan on siitä kysymys. Teillä on eilisestä (Puhemies
koputtaa) linja vaihtunut.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä nyt liikutaan toisaalta hyvin
käytännöllisissä kysymyksissä eli
työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen liittyvissä säädöksissä,
toisaalta periaatteellisissa kysymyksissä. Periaatteellisella
puolella haluaisin todeta hyvin selkeästi sen, että työvoiman
vapaa liikkuvuus unionin alueella sisämarkkinoiden vallitessa
on semmoinen kantava periaate, jonka puitteissa meidän
on syytä työskennellä. Mutta toinen kysymys
on sitten se, millä ehdoilla työvoima työskentelee,
millä ehdoilla työskennellään.
Tämähän on tietenkin jo toinen asia.
Nyt täällä sotketaan nämä kaksi
asiaa.
Kun puhutaan työvoiman vapaasta liikkuvuudesta, todetaan,
että sillä tullaan murentamaan ne työehdot,
joilla Suomessa työskennellään. Ei, vaan
lähtökohtana tietenkin täytyy olla sen,
että ulkomainen työvoima, joka työskentelee
Suomessa, työskentelee täsmälleen niillä samoilla ehdoilla
kuin suomalainen, kotimainen, työvoima. Tämä on
tietenkin se peruslähtökohta silloin, kun puhumme
näiden yhteisten sisämarkkinoiden toimivuudesta.
Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sen verran vielä, että mielestäni
valiokunnassa kuitenkin sekä asiantuntijat että myös
valiokunnan jäsenet havaitsivat ja toivat melko hyvin esille
sen asian, että tähän sisältyy
erittäin suuria ongelmia, niin kuin puheenjohtaja Gustafssonkin
omassa puheenvuorossaan on todennut. (Ed. Gustafsson: Me olemme
kaikki kriittisiä!) — Totta kai me olemme kaikki
kriittisiä, ja siksi itsekin käytin kriittisen
puheenvuoron, koska olen ollut myös valiokunnassa kriittinen.
(Ed. Gustafsson: Valovuosien päässä siitä!)
Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö on tasapainoinen
ja hyvä, ja siinä on tehty se, mikä nyt
on mahdollista.
Minä halusin puuttua tähän periaatteelliseen puoleen
ja haluan jatkaa siitä, kun täällä sanotaan,
että tulee ongelmia työmarkkinoilla Uudellamaalla,
jos tänne tulee vierasta työvoimaa, vaikka vuokratyövoimaa.
Me tiedämme, että Uudellamaalla on jo nyt, viiden—kymmenen
vuoden sisällä vielä enemmän,
esimerkiksi rakennusalan työntekijöistä puutetta.
Mikä ihmeen ongelma se on, jos tänne tulee työntekijöitä niillä ehdoilla,
että Suomessa noudatetaan suomalaisia työehtosopimuksia?
Minusta meidän pitäisi, enemmän kuin
luoda tätä vieraspelkoa, keskittyä nyt
siihen, että valvontaa tiukennetaan ja parannetaan niin,
että Suomessa noudatetaan suomalaisia työehtosopimuksia.
(Ed. Holmlund: Viisasta puhetta!)
Mutta minusta täytyy ehdottomasti toimia niin, että poistuvat
kaikki ne ennakkoluulot ja kaikki ne pelot, joita liittyy todella
siihen, että ihmiset kolkuttelevat Suomen, tämän
lumisen ja vieraan kielen maan, ovia, ja sanottaisiin mieluummin
"tervetuloa" kuin "sorry, ei käy nyt".
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä kyllä epäilen,
jos puhutaan tästä kahden vuoden perspektiivistä,
että hallituksella saattaa olla aika kova työ,
että lähestytään kovin paljon
sitä 100 000 uuden työpaikan rajaa. Minä pelkään,
että kahden vuoden päästäkin
meillä on aika paljon vielä työttömiä tässä maassa.
Pitemmällä aikavälillä tietysti
ed. Jaakonsaari on täysin oikeassa siinä, että täytyy rajoja
avata ja sallia suurempi maahanmuutto.
Ed. Kaikkoselle vielä haluaisin sanoa, kun hän arvosteli:
Täytyy myöntää, että viime
hallituksen aikana tässä suhteessa tapahtui väärinarviointeja.
Olisi pitänyt huomata tämä palveludirektiivin
ja lähetettyjen työntekijöiden ongelma
selkeämmin.
Mutta tämän hallituksen pitää kyllä ehdottomasti
toimia päättäväisemmin sen puolesta
EU-tasolla, että todella miniminormit sekä työehtoihin,
sosiaaliturvaan että verotukseen saadaan. Ei voi olla mitenkään
mahdollista, että työvoima ja kaikki muu vapautuu,
mutta sitten valtiot keinottelevat ihan eritasoisilla veroratkaisuilla
ja sosiaaliturvamalleilla jne.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaari käytti taas erinomaisen
puheenvuoron, ja minä toivon, että hän
pitäisi oikein hyvän luennon sosialidemokraattiselle
ryhmälle tästä asiasta. (Ed. Jaakonsaari:
No, tuo oli tarpeetonta!)
Sitten itse äänestykseen valiokunnissa ja
eriävän mielipiteen ilmaisemiseen myöhemmin
vastalauseen muodossa. Minusta on tyylikästä päätöksentekoa
se, että äänestyttää eikä sitten
tee välttämättä vastalauseita.
Se ei ole mitään kaksilla korteilla ajamista,
vaan tyylikästä politiikkaa, jotta valiokuntien
henki säilyy hyvänä.
No, sitten omista mielipiteistäni, kun ed. Gustafsson
sanoi, että minä olin eilen Suomen kansan edustajana
puhumassa täällä ja nyt puhun toisin.
Minä puhuin täsmälleen samalla tavalla
eilen kuin tänä päivänä.
Minä puhuin eilen Slovakian romaneista ja sanoin, että se
ei ole meidän suomalaisten kansanedustajien keskeinen murhe,
vaan Slovakian murhe. (Ed. Gustafsson: Suomen työttömien
murhe ei kosketa!) Kun tänne tulee Virosta ihmisiä,
tulevat tänne tekemään työtä ja
työtä suomalaisten hyväksi, niin kuin
ed. Jaakonsaari sanio. (Puhemies koputtaa: Minuutti!) Meidän
pitää muistaa, että 60-luvulla kun Ruotsiin
meni 100 000 ihmistä, he menivät ...
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Vastauspuheenvuoroaika on 1 minuutti, ja se on kulunut.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Asia on kuitenkin niin, että suomalaisia
työehtoja ei pystytä valvomaan nykyiselläänkään.
Se on ihan pomminvarma fakta.
Näistä siirtymäajoista. Tilannehan
on se, että niitä joko lyhennetään
tai niitä sitten jatketaan ihan sen arvion mukaan, mikä tullaan
tekemään.
Kun tännepäin vähän heiteltiin:
ei äskeisten ulkomaalaislain äänestysten
jälkeen ainakaan vasemmistoliiton porukkaa voi muukalaisvihamieliseksi
sanoa.
Ihan vilpitön toive ed. Kimmo Kiljuselle, kun tiedän,
että hän on erikoistunut EU-kysymyksiin, että hän
käyttäisi nyt kaiken tarmonsa siihen, että pyrkisi
hahmottamaan, minkälaisia konkreettisia uhkia on tulossa
EU-palveludirektiiviesityksen kautta näihin lakeihin liittyen.
Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuntuu täällä nämä puurot
ja vellit sekoittuvan monta kertaa keskenään.
Kokoomus ei ole esittänyt tässä, että 1.5.
avataan rajat työvoimalle vaan että tarkkaillaan
ja katsotaan tilannetta. Meillä ryhmässä keskusteltiin, että vuodenvaihteen
jälkeen hallitus antaisi selvityksen, missä mennään.
Työvoiman muutokset voivat olla äärimmäisen
nopeita, ne voivat olla hitaita. Merkittävää kuitenkin
on, niin kuin täällä on todettu, että esimerkiksi
rakennusalalla on pula työntekijöistä.
Tältä osin pimeä työvoima on
yksi merkittävä ongelma monilla alueilla, ja tässä on
vaara, että se vain kasvaa. Siihen pitää kiinnittää huomiota.
Minusta kaikkien pitää pyrkiä tekemään
niin, että me saamme oikean muotoisen ratkaisun tässä.
Heidi Hautala /vihr:
Arvoisa puhemies! Kun tämän hallituksen esityksen
taustoja muistellaan, niin on mentävä vuoteen
2001, jolloin on kolmikantaneuvotteluissa näistä asioista
alun perin sovittu. Sitä aikaa leimasi hyvin paljon SAK:n
teettämä tutkimus siitä, että Suomen
työmarkkinoille vyöryy 400 000 virolaista. Nyt
14. päivänä huhtikuuta Viron suurlähettiläs
Matti Maasikas on lähettänyt kansanedustajille
kirjeen, jossa hän ilmaisee huolensa tämän
tyyppisistä ajatuksista ja toteaa, että itse asiassa
Virossa vain 585 000 ihmistä käy ylipäätään
työssä. No, nämä SAK:n ja muidenkin
tekemät arviot Suomeen vyöryvistä virolaisista
ovat tulleet aika lailla alaspäin vuosien mittaan.
Täällä on nyt tällainen
merkillinen tunnelma ja epäily siitä, onko oikeastaan
säädetty laki, joka tulee vaikuttamaan niin, kuin
sen toivottiin vaikuttavan, mutta kyse on oikeastaan siitä,
että tilannearvio oli todennäköisesti
aivan väärä. Jos olisikin niin, että tämä laki
kuitenkin hieman helpottaisi sitä tilannetta, joka voi
tulla, että kovin nopeasti Suomeen kaikesta huolimatta
tulisi esimerkiksi Baltian maista, nimenomaan Virosta, työntekijöitä,
niin väitän, että on aivan hyviä perusteita
uskoa, että itse asiassa käy päinvastoin: tämä hallituksen
esitys saattaa viedä ojasta allikkoon. En usko, että kollegani
työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ovat
kanssani kovin paljon eri mieltä siitä, että itse
asiassa tällaisia arvioita olemme aika paljon kuulleet
valiokunnassa. Myöskin tiedän, että monet
kollegat ovat itse olleet hyvin empiväisiä tämän
lain suhteen.
Mutta koska asiasta on alun perin sovittu kolmikantaneuvotteluissa
eikä sitten esimerkiksi SAK ole halunnut tarkistaa käsityksiään,
niin on jotenkin koettu, että kädet ovat nyt sidotut
siitäkin huolimatta, että pääministeri
Vanhanen viime viikolla heitti tällaisen koepallon, että jos
sittenkin harkittaisiin tätä asiaa uudestaan,
teki esityksen siitä, että siirtymäkautta
lyhennettäisiin kahdesta vuodesta vuoteen.
Mutta se tilanne tulee mitä todennäköisimmin olemaan
se, että kun mikään ei estä lähettämästä vuokratyöntekijöitä palveluntarjonnan
muodossa esimerkiksi Virosta Suomeen, niin työvoima tulee
ohjautumaan vaikeammin valvottaviin muotoihin. Väitän,
että on hyvät perusteet olettaa, että ilman
tätä tavallisiin työntekijöihin
kohdistuvaa rajoitusta tilanne voisi yksinkertaisesti muodostua
paljon helpommaksi sillä tavalla, että olisi helpompi
valvoa tavallisia työntekijöitä, jotka
tulevat tavalliselle suomalaiselle työnantajalle töihin.
Viron suurlähettiläs on meille lähettämässään kirjeessä 14.
päivänä huhtikuuta sanonut, että Viro
kunnioittaa täysin Suomen lainsäädäntöä, työmarkkinasopimuksia
ja työehtoja, ja uskoo, että nimenomaan tavoitteeseen,
siihen että työehtoja myös noudatetaan,
päästään sitä nopeammin,
mitä enemmän virolaisia työskentelee
Suomessa suoraan suomalaisen työnantajan kanssa tehdyn
sopimuksen turvin. Tässä on nyt tämä asian
ydin. Sen takia olen jättänyt vastalauseen valiokunnassa— ainoana,
en saanut siihen edes kokoomuksen kannatusta — koska katson,
että ollaan menossa ojasta allikkoon.
On mielenkiintoista, että kun SAK:ta kuultiin valiokunnassa
tästä asiasta samoin kuin siihen liittyvistä ulkomaalaislakiehdotuksista,
niin saimme SAK:lta tyhjän paperin, jossa yksinkertaisesti
vain todettiin, että tuemme hallituksen esitystä sekä kiirehdimme
sen läpisaantia eduskunnassa. Mielestäni on eduskunnan
aliarviointia, että ei edes haluta esittää tämän
esityksen mahdollisia hyviä ja huonoja puolia, jotta Suomen
suurimman ammattijärjestön kanta tulisi selkeästi
keskustelussa esiin. Nimittäin eduskunta on kuitenkin se
taho, joka laatii sitten viime kädessä lait. (Ed.
Kankaanniemi: Kenen allekirjoittama paperi?) — Jos kysytään,
niin tämä on Matti Viialaisen jättämä blancopaperi.
Mutta tosiaan, kun eduskunta viime syksynä hyväksyi
uusien EU-maiden liittymissopimuksen ja siinä yhteydessä ulkoasiainvaliokunnan mietinnön,
minkä varmasti valiokunnan puheenjohtaja Jaakonsaari hyvin
muistaa, niin on mielenkiintoista katsoa, mitä eduskunta
itse asiassa siinä yhteydessä totesi. Ulkoasiainvaliokunta
sinänsä tunnusti tarpeen varautua työmarkkinoiden
vakautta horjuttavaan työvoiman liikkumiseen, mutta korosti
sitten, että vanhojen jäsenvaltioiden, Suomi mukaan
lukien, on syytä osoittaa pidättyvyyttä toimissa,
jotka viime kädessä asettavat eri jäsenvaltioiden
kansalaisia eriarvoiseen asemaan.
Itse katson, että nyt on valittu tällainen
linja, että ammutaan ikään kuin hehtaaripyssyllä sitä tavallista
virolaista työnhakijaa, joka haluaisi ehkä tulla
Suomeen tavalliselle työnantajalle töihin, sen
sijaan että olisi todella sitten pohdittu sitä,
että olisikin ollut esimerkiksi älykkäämpää Saksan
ja Itävallan tavoin miettiä, miten palvelujen
tarjonnan muodossa tulevaa erityisesti vuokratyövoimaa
olisi voitu rajoittaa siirtymäkauden ajan. Tässä olisi
voinut olla jotain järkeä, mutta niin kuin täällä on
jo useissa puheenvuoroissa ihmetelty, jostain syystä se
ei kenenkään mieleen silloin vuonna 2001 tullut,
paitsi että se tuli kyllä palvelualojen ammattijärjestöjen
mieleen, koska ne nimenomaan joutuvat ehkä sitten kärsimään tästä tilanteesta,
jos Suomeen tulee paljon vuokratyövoimaa, ja ne tietävät,
miten vaikeaa on valvoa tämän vuokratyövoiman
osalta työehtojen noudattamista, vaikka teoriassa totta
kai Suomen työehtoja on noudatettava.
Mielestäni on ollut kannatettavaa se, että täällä on
esimerkiksi tänäänkin esitetty sitä,
että ammattijärjestöillä pitäisi
olla itsenäinen kanneoikeus, jos havaitaan, että ulkomaalaisen
työvoiman osalta työehtoja rikotaan, ja vihreät
kannattivat tätä ehdotusta, joka tuli vasemmistoliitolta. Sehän
ei mennyt tuossa läpi, mutta se olisi ollut yksi tapa,
jolla olisi voitu nyt sitten lievittää tätä tilannetta.
Mutta, arvoisa puhemies, täällä on
muutamissa puheenvuoroissa viitattu siihen, että tilanne saattaa
vaikeutua, jos Euroopan unionin toimielimissä parhaillaan
käsiteltävänä oleva palveludirektiivi
tulee hyväksytyksi. Se koskee luonnollisesti myöskin
uusia EU-maita, ja se tulee entisestään johtamaan
siihen suuntaan, että työvoimaa tulee vuokratyöntekijöinä liikkumaan
rajojen ylitse. Kauppa- ja teollisuusministeriö, jolla yleensä ei
ole mitään sisämarkkinoiden kehittämistä ja
vapauttamista vastaan, on tällä kertaa ollut poikkeuksellisesti
huolissaan näistä esityksistä ja todennut,
että jos esitetty palveludirektiivi astuu voimaan, niin
siitä saattaa seurata hyvin radikaaleja muutoksia työelämän
säätelyyn muun muassa sitä kautta, että Euroopan
komissio esittää, että palveluja tarjottaessa
yli rajojen otetaan käyttöön se periaate,
että työehtoja valvotaan lähtömaassa.
Tämä voi omalta osaltaan vaikeuttaa sitä kannatettavaa
pyrkimystä, johon ed. Uotila on täällä pariinkin
kertaan viitannut, että pitäisi toimia sillä tavalla,
että Euroopan unionissa pystyttäisiin jollakin
tavalla tuomaan korkeampitasoisiksi työehtoja ja ehkä myös
puolustamaan sitten julkisen sektorin oikeutta kerätä veroja
ja että myöskin ne maat, jotka eivät
tällä hetkellä sitä kovin paljon
harrasta, kulkisivat siihen suuntaan. Tämä palveludirektiivi
saattaa tuoda tilanteen, jossa itse asiassa lähdetään
kulkemaan vielä lujempaa sitten vastakkaiseen suuntaan.
Ei olekaan ihme, että useissa eduskunnan valiokunnissa
tällä hetkellä on vähän
hämmästynyt olo tämän direktiivin
suhteen.
Arvoisa puhemies! Mielestäni on ollut ongelmallista
se, että tästä asiasta on ryhdytty käymään
julkista keskustelua niin myöhään, ja
on tietysti kiinnostavaa huomata, että kun tämä liittymissopimus
hyväksyttiin viime syksynä, jolloin tietysti varsinaiset
neuvottelut oli käyty, niin lukuun ottamatta tätä suuren
valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan mietinnöistä ja
lausunnoista ilmenevää toteamusta, jonka luin,
itse asiassa tästä asiasta ei ole käyty
eduskunnassa lainkaan keskustelua, ja nyt ollaan aika pitkällä.
Mutta olen vakuuttunut siitä, että hallituksen
esitys tulee viemään tilannetta huonompaan suuntaan,
ja sen takia tulemme jatkossa esittämään,
että hallituksen esitys hylätään.
(Ed. Gustafsson: Kenen kannalta huonompaan suuntaan?)
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva
hallituksen esitys on yleisesti ottaen, kuten ed. Heidi Hautalakin äsken
totesi puheenvuorossaan, lähtökohdiltaan vanhentunut
ja erityisesti sen vuoksi, että vuokratyövoiman
käytön lisääntyminen ja toisaalta suomalaisten
yritysten kiinnostus siirtää toimintojaan maamme
ulkopuolelle on olennaisesti muuttanut työmarkkinatilannetta,
ja tämä muutos on tapahtunut nimenomaan ihan viime
vuosien ja viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kun tätä esitystä on
valmisteltu, on pidetty suomalaisten työntekijöiden
edun mukaisena rajoittaa mahdollisimman laajasti muiden EU-maiden
kansalaisten pääsyä yrityksiin työntekijöiksi.
Siihen, että samat työt voidaankin teettää ulkomaisilla
työntekijöillä vuokrattuna työnä,
ei ole kiinnitetty tässä tarpeeksi huomiota.
Mikäli EU:ssa valmisteilla oleva palveludirektiivi,
johon ed. Hautalakin viittasi, toteutuu esitetyllä tavalla,
meillä on hyvin vähän keinoja rajoittaa
tai valvoa sitä, etteivät esimerkiksi Baltian
maista vuokratyövoimana projektiluontoisiin töihin
Suomeen tulevat työntekijät vääristäisi
pahastikin kilpailutilannetta ja siten entisestään
vaikeuttaisi työllisyystilannetta Suomessa. Nykyisin vuokratyövoimaa
koskevat työntekomaan säädökset,
mutta suunnitteilla olevan palveludirektiivin muutoksen jälkeen
heitä koskisivatkin alkuperämaan säännökset
ja valvontavelvollisuus.
Herra puhemies! Uusimpien tutkimusten mukaan Baltian maiden
kansalaisia kiinnostavat enemmän Keski-Euroopan kuin Suomen
työmarkkinat, siis työsuhteisina työntekijöinä. Vaikka
Virossa kiinnostus Suomeen töihin tulemista kohtaan on
tietysti suurempaa kuin muissa Baltian maissa, ei sieltäkään
olla mitenkään sankoin joukoin lähdössä Suomen
työmarkkinoille. Sitä paitsi eurooppalaisen työnvälityspalvelun teettämän
tuoreen kyselyn mukaan suomalaiset työnantajat työllistävät
mieluiten suomalaisia työntekijöitä.
Suomalainen yhteiskunta ja elinkeinoelämä pärjää EU:n
sisäisessä kilpailussa tietysti parhaiten sillä tavalla,
että kaikki työntekijät ovat meillä keskenään
tasaveroisessa asemassa. Kun ulkomailta tullaan töihin
Suomeen, ollaan täällä samanlaisessa
työsuhteessa samalla palkalla kuin suomalaiset työntekijät.
Jos me lainsäädännöllä estämme
yrittäjiä palkkaamasta ulkomaisia työntekijöitä normaaliin
työsuhteeseen, samalla edistämme sitä,
että yritykset alkavat sen sijaan teettää työtä ulkomaisella
vuokratyövoimalla, ja yhtä kaikki ne työpaikat
ovat poissa suomalaiselta työvoimalta.
Näin ollen suomalaisten yrittäjien ja työntekijöiden
kannalta ja oikeastaan koko yhteiskunnan kannalta meidän
pitäisi suojata kotimaista työllisyyttä sillä,
että mahdollisimman moni täällä työskentelevä muiden
EU-maiden kansalaisista olisi suomalaisen lainsäädännön
ja erityisesti suomalaisten työehtosopimusten piirissä.
Yleensä kiinnitetään huomiota pelkästään
siihen, ettemme saa syrjiä työmarkkinoilla ulkomaisia
työntekijöitä, ja suomalaisten työntekijöiden
aseman turvaaminen jää täysin tai lähes
täysin huomiotta. Mikäli palvelujen tarjonta vapautuu
EU:n palveludirektiivin esittämällä tavalla, tarvitsemme
kaikkien tahojen yhteistyötä turvataksemme suomalaisten
työpaikkojen säilymisen. Tämä saattaa
toteutua jo ennen kuin kahden vuoden määräaika
on kulunut umpeen.
Rosa Meriläinen /vihr:
Arvoisa puhemies! Suomi on kylmä maa ja kansa kärttyisää.
Siksipä meidän pitäisi olla enemmänkin
huolissamme siitä, miten saamme tänne lisää työntekijöitä,
miten saamme tänne houkuteltua maahanmuuttajia. Tästä näkökulmasta
ed. Jaakonsaaren pohdinta imagohyödystä, joka
todennäköisesti seuraisi siitä, että siirtymäaikoihin
ei olisi ryhdytty, oli minusta erittäin perusteltu ja viisas,
näkemyksellinen puheenvuoro.
Meillä on ilman muuta tulevaisuudessa yhä enemmän
ja enemmän tarvetta tälle työperusteiselle
maahanmuutolle. On aivan kohtuutonta kuvitella, että ainoa
ratkaisu työllisyysasteen nostolle on se, että minun
ikäluokkani tekee pidempää päivää ja
useamman vuoden teidän ikäluokkienne eläkkeiden
eteen, vaan pikemminkin olisi mukavampaa se, että olisi
vähän enemmän jengiä tekemässä niitä töitä,
ettei pienten ikäluokkien tarvitsisi raataa niska limassa.
(Ed. Tiusanen: Eikö se laiskuus ollut hyvä asia? — Ed.
Gustafsson: Siitä on tehty hyvä kirjakin!) — Luova
laiskuus on oikein hyvästä. Minäkin voisin
mielelläni tehdä lyhyempää päivää kuin
tällä hetkellä.
Työperusteisen maahanmuuton osalta todella Suomi ei
välttämättä ole ihan kärkimaa
erityisen haluttujen lempparimaitten listalla, ja sen takia meidän
kannattaa erityisesti miettiä, mitkä voisivat
olla meidän vahvuuksiamme, miten saisimme houkuteltua tänne
ihmisiä, ja niihin panostaa ja nimenomaan, niin kuin täällä on
ollut puhetta, tämmöisiin normaaleihin työsuhteisiin.
Sanotaan, että olen kaiken kaikkiaan ollut huolissani jo
siitä, mitä tällä hetkellä on
ilman tätä EU:n laajenemistakin tapahtunut vuokratyövoiman
lisääntymisen osalta, ja kyllä pelottaa,
mikäli nyt tämä uusi tilanne tarkoittaa
sitä, että meille jää pysyviä jälkiä työmarkkinoille
siitä, että yhä enemmän vuokratyövoiman
käyttö lisääntyy, ei ainoastaan
ulkomaisten vaan myös suomalaisten työntekijöiden
osalta. (Ed. Gustafsson: Ei sitäkään
pidä liioitella!) — Ei sitä pidä liioitella,
ed. Gustafsson oli siinä aivan oikeassa. Mutta kyllä se
on sellainen meidän työmarkkinoillamme oleva trendi,
jota mielestäni pitää aika huolella vahtia,
ettei siinä mennä pidemmälle.
Kun täällä esimerkiksi ed. Mustajärvi
peräsi, että ne, jotka nyt näitä siirtymäaikoja
kritisoivat, voisivat kuunnella herkemmällä korvalla
ay-liikettä ja työttömiä, niin
kyllä yksi taho, jota siinä päässä voisi
herkemmällä korvalla kuunnella, on palvelualojen
työntekijät, joilla on ehkä ollut vähän
toisen tyyppinen viesti näissä asioissa. Ehkä näitten
naisvaltaisten alojen liittoja ei tarvitse kuunnella ihan yhtä herkällä korvalla
kuin isoja poikia.
Ed. Kimmo Kiljunen ihan hyvin otti esiin, mitä historia
on osoittanut liioitelluista uhista, kun on tullut uusia jäsenmaita
EU:hun, mitä on ajateltu siitä seuraavan. Tosiaan
86 ajateltiin, että tulee köyhien portugalilaisten
virta, eikä sieltä mitään köyhien
portugalilaisten virtaa ole tullut vaan päinvastoin. Saman
tyyppistä lopputulosta voi olettaa nyt sitten tämänkin
laajenemisen seurauksena ainakin osittain. Mitä minä hämärästi muistan
siitä keskustelusta, kun Suomi liittyi EU:hun ja teini-ikäisenä sitä lehtien
välityksellä seurasin, niin yksi EU-vastaisen
liikkeen uhkakuva, mitä maalailtiin silloin, oli tämä,
että nyt tulevat saksalaiset ja ostavat meidän
mökkimme. Tämmöistä suurta hyökyaaltoa
saksalaisia ostamassa meidän mökkirantojamme en
ole havainnut. Hirveän helposti tällaisissa tilanteissa
vähän kuvitellaan kaikenlaista.
Mutta minun täytyy myöntää,
että siinä minulle itsellenikin on tapahtunut
virhe, että kun tästä siirtymäajasta
pari vuotta sitten keskusteltiin, niin en minä tätä palveluntarjoamisjuttua
ollenkaan tajunnut. Luulen, että siinä on tapahtunut aika
monella fiba. Kun kyselytunnilla parikin kertaa on asia nostettu
esiin, niin ymmärtääkseni myös
ministeri Filatov on aika lailla myöntänyt sen,
että ihan loppuun saakka mietitty juttu tämä ei
ole alun perin ollut. Yhteinen virhe on tullut. (Ed. Kankaanniemi:
Kuka silloin oli ministerinä?) — No tosiaan silloin,
niin kuin tuolla huudellaan, ex-ministerit ja nykyiset ministerit
hieman pompottelivat sitä, kuka on virheen tehnyt, mutta
sellainen joka tapauksessa on tapahtunut.
Mielestäni siirtymäaikaa ei tarvita. Kun se
nyt kuitenkin tulee siitä huolimatta, että siitä mahdollisesti
täällä äänestetään,
niin ainakin sen päättymiseen tulisi varautua
mahdollisimman nopeasti ja katsoa, josko sen voisi tehdä lyhyempänä,
kun tosiaan siihen palveluntarjoamisjuttuun ei enää voi
palata, kun ei sitä aikoinaan neuvoteltu.
Täällä on samalla keskusteltu myös
palvelukauppadirektiivistä, mikä on erittäin
tervetullut. Se on tosi iso paketti. Toivon, että se on
vain tämmöinen komission koepallo, millä tämmöistä aika
pitkälle menevää liberalisointipakettia
yritetään vähän kokeilla, mikä on
poliittinen ilmapiiri, ja tämä juttu jumahtaa
omaan mahdottomuuteensa. Sinänsähän palvelujen
sisämarkkinoiden edistäminen on monilla aloilla
varmasti kaupan ja ihmisten etu, mutta sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi
tietenkin ilman muuta sulkea siitä ulkopuolelle, ja ylipäätänsä tämmöinen
horisontaalinen lähestymistapa palveluihin ei oikein sovi, koska,
kuten on tutkijapiireissäkin todettu, palvelut eivät
ole tavallaan semmoinen mittatikulla myytävä kama,
niin kuin makkara, vaan palvelut on aina prosessi ja palvelujen
tuotteistaminen on aina vähän erilainen prosessi.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Lopputulos on sama kuin edustajatovereillani, jotka
tässä ovat juuri puhuneet. Johdattelu poikkeaa
jossain määrin ja myöskin historian kuva, johon
tämä tilanne pitää projisoida.
Ensinnäkin mitä tulee ed. Jaakonsaaren puheeseen — hän
juuri kerkisi litvitellä ulos täältä salista,
mutta olisi ollut hyvä, että olisi ollut kuuntelemassa
tämän kommentin — niin hän on aivan
oikeassa siinä, että silloin, kun EY:hyn liityttiin,
työvoiman vapaa liikkuvuus hyväksyttiin. Se ratkesi
se peli sillä hetkellä. Silloin hyväksyttiin
myöskin se mahdollisuus, että Euroopan yhteisö laajenee.
Sekin oli ihan selvä peli. Mitä hän puhui
Irlannin tilanteesta, siinä sitten jo historian kuva poikkeaa
radikaalisti. Yhdysvaltain valtavilla pääomilla,
EU:n houkuttelemilla ehdoilla ja tukiecuilla ja sittemmin -euroilla
hoidettiin tämä Irlannin ihme, jos niin voidaan
sanoa, jonka taustalla oli juuri se, mikä on meillä ongelma
nyt: nämä työehdot. Elikkä ne
oli viety historiallisesti sellaiselle tasolle, että se
oli todella edullinen investointi alkuun. Elikkä siis tässä suhteessa
meillä ed. Jaakonsaaren kanssa on vähän
erilainen muistikuva siitä, mitä on oikeastaan
tapahtunut. Tämän sanovat irlantilaiset, kun siellä olemme
valiokuntakeikoilla käyneet, hyvin selvästi, että tästä on
kysymys.
Mikä koskee sitten tätä asiaa, niin
tässä minusta se olennaisin pointti on siinä,
että silloin kolme vuotta sitten suurin piirtein yksi homma
meni vähän niin kuin poskelleen. Se homma tiedostettiin,
toisin kuin ed. Hautala kertoi. Hänhän ei ollut
silloin niin paljon täällä Suomen eduskunnassa,
kun hän oli Euroopan parlamentin jäsen. Se, mikä silloin
oli tosiasia, kun me olimme hallitusvastuussa, oli se, että me
kiinnitimme toistuvasti huomiota harmaan talouden ongelmatiikkaan. Me
emme saaneet silloisessa hallituksessa minkäänlaista
vastakaikua, ei mitään, ei siis hitustakaan. Päinvastoin
me saimme erittäin kovat herjat Teollisuus ja Työnantajat
-järjestöltä ja Suomen Yrittäjät
ry:ltä. Ed. Holmlund, kuunnelkaapa tätä.
Olemme saaneet sen viime aikoina ihan samalla tavalla kuin silloin.
Mikään ei ole maailmassa muuttunut.
Sitten kun sen ydinvoimaoperaation seurauksena lennettiin hallitusvastuusta
ulos, asia oli edelleen akuutti. Se johti siihen, että me
toimme välikysymyksen, kun olimme oppositiossa, tänne
eduskuntaan, jossa kiinnitimme tähän ongelmaan
huomiota, koska juuri, jos harmaa talous olisi pystytty silloin
saamaan kuriin — siis todella kuriin — niin meidän
puskurointimme olisi aivan kokonaan toisella tasolla. Harmaaseen
talouteen häviävät, haihtuvat miljardit
eurot ovat yli kaksinkertaistuneet tänä aikana.
Nyt ne ovat 2—3 miljardin euron tasolla jo. Se tarkoittaa
käytännössä sitä, että se
harmaa talous on strukturoitunut suomalaiseen yhteiskuntaan ja sitä on
vaikea saada kuriin sen takia, että siinä hyötyy
niin moni. Yllättävät tahot hyötyvät
siitä.
Meillä oli täällä eduskunnassa
aikoinaan semmoinen työryhmäkin, jossa oli nyt
jo paikalta poistunut ed. Uotila, meillä oli ed. Hellberg
siinä jnp. Se kokoontui myöskin silloin kolmisen
vuotta sittenkin ja pidettiin kesäkokouksia tuolla Pornaisissa
jnp., ja yritimme saada näitä asioita kuntoon,
vaan emme saaneet vastakaikua. SAK:sta ainoastaan Rakennusliitto
lähti kaikin mahdollisin tavoin tukemaan tätä toimeliaisuutta.
Kukaan muu ei lopsauttanut juuri korviaankaan, mutta Rakennusliitto
kyllä.
Jos siis tämä olisi onnistunut, me olisimme
aivan kokonaan toisenlaisessa tilanteessa. Tämän tilanteen
tekee inhottavaksi se, että tämä siirtymäaika
sellaisenaan ei ratkaise tätä ongelmaa, sitä syvintä ongelmaa,
mikä on. Taustalla meidän pitää hyväksyä,
että kun me olemme tässä salissa äänestämällä — minä äänestin
kyllä vastaan — päättäneet
liittyä Euroopan yhteisöön, niin me olemme
silloin kaikki nämä periaatteet jo hyväksyneet
viimeistä pisaraa myöten. Mutta me emme ole yhteiskuntaamme
reilun pelin yhteiskunnaksi saaneet sen takia, että epäreilusta
kilpailusta hyötyvät niin valtavan monet pääomapiirit
ja yrittäjäpiirit jnp. Tässä on
se perimmäinen ongelma, joka meitä vaivaa tällä hetkellä.
Elikkä siis lopputulemani on se, että tämä siirtymäaika
ei ratkaise. Sillä tavalla olen vihreän ryhmän
muitten jäsenten kanssa samaa mieltä lopputuloksesta,
mutta minun polkuni tähän tulokseen on aivan kokonaan
toinen.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen puhui asiaa tuossa edellä noista
Irlannin... (Ed. Gustafsson: Asia jäi vähän
epäselväksi!) Tätä keskustelua
kuullessa tulee semmoisia hyvin erinäköisiä mielikuvia
siitä, mitä tulee tapahtumaan, ja ylireagoidaan
hyvin monessa puheenvuorossa. Täällä on
sanottu, että ne, jotka kannattavat siirtymäaikoja,
laittavat portit kiinni. Eihän kyse siitä ole.
Kyse on siitä, jotta jos Suomessa on lääkäreitä liian
vähän, on pulaa, on kirvesmiehiä liian
vähän, työluvat ovat sitä varten
olemassa nyt siirtymäaikana. Elikkä kun homma
halutaan hoitaa, ilmoitetaan, että sillä alalla
meillä on työvoimapulaa, niin ei kun työlupia
niin paljon kuin tarvitaan ja sillä sipuli. Eihän kyse
ole porttien kiinnilaittamisesta. Kyse on siitä, jotta
siirtymäaikana voidaan kuitenkin hallitummin vaikuttaa
siihen tilanteeseen, koska elintasoero, palkkaerot, verotusjutut
ovat ihan toisenlaiset näissä liittyjämaissa
kuin Suomessa. Sen takia minä kyllä kannatan siirtymäaikoja
ehdottomasti ja tätä esitystä.
Kyse on vain siitä, millä tavalla sitten valvotaan
tätä lähetettyjen työntekijöiden,
reppurien, työsuhteita. Se on kova ongelma, koska siinä kynnet
lipeävät. Nimittäin sillä ei
tätä ongelmaa ratkaista, että me puretaan
koko siirtymäaikajuttu. Se tiedetään
nyt jo Etelä-Suomessa, miten paljon on ei harmaata vaan
ihan pimeätä työtä. Täällä sanotaan
olevan useampi tuhat ihmistä. Kun tekevät iskuja,
niin aina löytyy jonkun verran, jotka ovat ihan pimeissä töissä.
Sitten jos avataan portit täydellisesti, niin se tiedetään,
että ei se ainakaan tätä tilannetta helpota.
Sen takia näen tämän ongelman sillä tavalla,
että siirtymäaika on ihan tarpeellinen. Me joudumme
arvioimaan sitä työmarkkinatilannetta kahden vuoden päästä,
mikä se on, joudutaanko jatkamaan.
Mutta sillä tavalla saataisiin tilanne hallintaan,
jotta päinvastoin EU:n tämä mikä palveludirektiivi
sieltä on tulossakin saataisiin sillä tavalla
toimivaksi, että se koko EU-maassa toimisi siten, että siinä työntekomaassa
se valvonta hoidetaan eikä niin kuin siinä nyt
on nurinpäin että se ikään kuin
lähtevästä maasta suoritettaisiin se valvonta,
koska eihän siitä tule mitään.
Silloin jos tämä direktiivi saadaan nopeasti käyttöön,
siinä voisi olla yksi elementti, jolla saadaan tämä valvonta
toimimaan koko EU:n sisällä. Mutta ymmärsin
niin, jotta ensin nämä parlamenttivaalit käydään
EU:ssa ja sitten se uusi parlamentti joutuu käsittelemään
sen asian, jotta ennen syksyä ei tule tapahtumaan mitään
tässä asiassa.
Sitten siitä nimenomaisesta työlupamenettelystä.
Tuossa ihan hiljattain jostakin terveyskeskuksesta johtava lääkäri
soitti, joka oli ollut tuonne Viroon päin yhteydessä.
Uskon sillä tavalla, että todellisuudessa tässä käykin
että, kun tämä tulee voimaan, niin se
tulee tapahtumaan sillä tavalla, jotta työlupia
tullaan anomaan ainakin sieltä. Se lääkäri
kysyi nimenomaan meikäläiseltä, tuleeko
tämä nyt sillä tavalla, että tähän
tulee työlupamenettely, koska Virossa on yllättävän
paljon päteviä lääkäreitä ja
osa on ilmeisesti halukas tulemaan Suomeen. Sen takia minä luulen, että tämä homma
tulee toimimaan aikanaan.
Sitten tähän ed. Jaakonsaaren kommenttiin
siitä, että avattaisiin kaikki portit. Minusta
se on aika vieras käsite. Se kuuluu tähän
samaan ed. Meriläisen sarjaan, elikkä antaa tulla
niin paljon Suomeen porukkaa kun tulee. Pitää vaan
kysyä ed. Meriläiseltä, joka ilmeisesti
nyt on lähtenyt salista jo pois, mihin laitetaan ne suomalaiset työttömät.
Se ongelma tulee jossakin vaiheessa eteen tässä sitten,
kun rajat aukeavat oikeasti. Sehän meidän on joka
tapauksessa tunnustettava, että siinä vaiheessa,
kun siirtymäajat on ohi, silloin joudutaan siihen kylmään
maailmaan, mitä ed. Pulliainen totesi. Silloin aikanaan
kun EU:hun liityttiin, tiedettiin, että tällaista
tulee tapahtumaan, mutta siitä huolimatta nämä pienet puskurit
tässä välissä pitää käyttää hyväksi
siinä mitassa kuin on mahdollista.
Se on totta, mitä täällä on
todettu, ja itsekin olen aiheeseen kirjallisin kysymyksin puuttunut, miksi
ihmeessä ei menty tasajalkaa tässä hommassa
elikkä molempiin näihin, myös palveluiden
siirtymiseen, anottu tätä mahdollisuutta, että saadaan
siirtymäaikaa. Mutta se on ollutta ja mennyttä,
ja nyt eletään tätä päivää.
Kysehän myös tässä palvelussa
on siitä, miten suomalaiset työnantajat suhtautuvat
tähän kysymykseen. Niitä ei nimittäin
tule yhtään tänne, ei lähetettyjä kuin
muitakaan, jos ei suomalainen työnantaja lähde
siihen mukaan. Minusta nyt pitäisi kysyä ja peräänkuuluttaa
suomalaisten työnantajien isänmaallisuutta. Nimittäin
pienenä Suomena, jos katsotaan EU-kansalaisia kaiken kaikkiaan,
me pärjäämme vain sillä, että meillä on
mahdollisimman yhtenäinen ajatus näissä asioissa.
Se ei tarvitse hirveän isoja jakolinjoja ja repiviä asioita
sisälleen. Sen takia odottaisi, että suomalaiset
työnantajatkin suhtautuisivat siihen sillä tavalla
kuin ed. Hemmilä taisi todistaa tätä viereiseltä puhujakorokkeelta,
jotta suomalaiset työnantajat kyllä palkkaavat
suomalaisia työntekijöitä. Toivoisi niin
olevan, jotta ed. Hemmilä edustaa suomalaista työnantajaa,
mutta minä pelkään, että siellä on
monen näköistä seassa, jotka eivät
välttämättä niitä arvoja
enää kunnioita, vaan pelkästään
eurot on se mittari, millä mitataan. Silloin katsotaan,
mistä halvemmalla saadaan.
Esimerkkinä voisi todeta ihan yksinkertaisen, joka
tapahtui hiljattain tässä: Virossa tullaan tekemään
sitten Puolustusvoimien sukat, vaikka Suomesta olisi saanut samalla
hinnalla. Siis Virossa tehdään Puolustusvoimille
150 000 euron sukkapaketti. Aikaisemmin tehtiin Nurmeksessa 2,45
pari, sama hinta. Siitä on tuolla kirjallinen kysymys sisällä.
Se kuvastaa sitä meidän asennoitumista, jotta
jo valtionhallinnossa, Puolustusvoimissa, ei tueta kotimaisuutta,
tilata Suomesta niitä sukkia, vaan otetaan Virosta. Jännityksellä odotan
muuten, mitä vastataan siihen kysymykseen, koska lehtien
palstoilla jo meidän maakuntalehdissä kovasti
on tentattu Puolustusvoimien herroja ja siellä kyselty,
mutta ei sieltä vielä tähän
mennessä ole tullut suullisesti selvää vastausta,
vaan on todettu, jotta tullaan vastaamaan aikanaan Lahtelalle kirjallisesti.
Mutta tämän tyyppistä ei sallisi
missään vaiheessa. Minä peräänkuulutan
tässä tämmöistä uutta
isänmaallisuutta ja tämmöistä suomalaisuutta,
koska sillä me pärjäämme. Silloin
ei tästäkään tule ongelmaa,
miten hyvin tämä juttu meneekin.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! On totta tietysti, että Suomi
hyväksyessään liittymissopimuksen päätti
nimenomaan vapaasta työvoiman liikkuvuudesta, mutta se,
että nyt kun tälläinen mahdollisuus on
siirtymäsäännöksiin, joita esimerkiksi
Itävalta ja Saksa osasivat nyt käyttää erittäin
hyvin määrättyjen alojen osalta, niin
täytyy vaan hämmästellä, missä edellisen
hallituksen asianomaiset ministerit olivat ja millä tavoin
he huomioivat tilanteen. Myös, mitä ed. Mustajärvi
viittasi ay-liikkeeseen, täytyy hämmästellä nimenomaan
tätä, että näin pitkälle tältä osin
on päästy.
Oma käsitykseni on nimenomaan se, että ongelmat
eivät varmasti poistu sillä, jos siirtymäsäännökset
kumotaan kokonaisuudessaan. Itse hämmästelin kyllä aika
paljon ed. Meriläisen sanontaa siitä, että meidän
pitää saada enemmän jengiä tekemään
täällä töitä. Mitä tehdään niille
sadoilletuhansille työttömille, jotka nyt odottavat
töihin pääsyä? Minun mielestäni
tässä ei kyllä ole suomalaista työvoimaa
ja työntekijää ajateltu lainkaan silloin,
kun puhutaan nimenomaan siirtymäsäännösten
kokonaan poistamisesta.
Vielä minua hämmästyttää suuresti
se, kuinka on mahdollista se, että Itävalta ja
Saksa ovat saaneet tällaiset erioikeudet, jos kerran yhteisesti
on neuvoteltu näitä liittymissopimusmääräyksiä. Itse
en tunne sitä mekanismia, mutta hämmästyttää nimenomaan
tällainen välistäveto minun mielestäni
suorastaan.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi haluaisin pikkasen oikoa tässä aiemmassa
keskustelussa esitettyjä siteerauksia tai tulkintoja pääministeri
Vanhasen sanomisista. Tässä on esitetty, että pääministeri
olisi ehdottanut siirtymäajan lyhentämistä yhteen
vuoteen. Näin ei ole, vaan pääministeri
Vanhanen otti asiaan kantaa keskustan työmarkkinaseminaarissa puhuessaan
ja esitti, että jo vuoden sisällä tulisi yhdessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa analysoida tilannetta ja miettiä, pitääkö siirtymäaikoja
lyhentää. Siis suoraa esitystä siitä,
että heti rätkäytettäisiin tämmöinen
lyhyempi laki, pääministeri ei ole tehnyt, ja
sen hän äsken myös puhelimitse vahvasti.
Näin ollen on tarpeetonta yrittää etsiä tämmöistä kiilaa
meidän valiokunnan kannanoton ja hallituksen linjausten
välille.
Arvoisa puhemies! Tässä on tullut monesta suusta
tätä tilanneanalyysia, ja en rupea sitä toistamaan.
Totean kumminkin, että EU:n jäsenenä emme
voi rakentaa muureja rajoillemme, mutta tämmöisillä siirtymäajoilla
on tarkoitus pehmentää tai lieventää sitä väistämätöntä muutosta, mikä on
työmarkkinoille tulossa. Jäsenmaitten elintasoerojen
pitääkin tasoittua. Sehän on EU:n periaatteitten
mukaista. Se johtaa väistämättä siihen,
että köyhempien maitten työvoimaa hakeutuu
jonkun verran sitten vauraampiin jäsenmaihin töihin.
Ilmiö on tosiaan väistämätön,
mutta sen mittavuutta Viron ja Suomen välillä on
ilmeisesti yliarvioitu.
Kumminkin me voimme vaikuttaa siihen, mitä reittejä pitkin
työvoima voi osallistua uusista jäsenmaista vanhojen
työmarkkinoille. Tässä tapauksessa mielestäni
suora töihintulo suomalaisiin yrityksiin on monelta kohdin
parempi vaihtoehto kuin tämmöisen palvelutarjonnan
kautta tuleva lähetetty työvoima. Ensinnäkin
työehtojen valvonta on helpompaa silloin, kun uusien jäsenmaitten
kansalainen on suomalaisessa yrityksessä töissä.
Toisaalta se palkkaero, mitä uusien jäsenmaitten
kansalaiset lähtevät tavoittelemaan, koituu sen
kansalaisen hyväksi eikä ohjaudu mahdollisesti
joillekin hämärille välikäsille. Nämä seikat
on hyvä pitää mielessä.
Nyt lain voimaantulon jälkeen työvoimahallinto
voi vaikuttaa siihen, suuntautuuko meille töihin pyrkivä työvoima
sitten suoraan suomalaisiin yrityksiin vai vuokratyövoimatarjonnan kauttako
tänne työmarkkinoille tullaan. Aivan niin kuin
täällä on joissain aiemmissa puheenvuoroissa
todettu, muun muassa ed. Esa Lahtelan suulla, työvoimahallinto
harkitsee ja toivottavasti joustavasti myöntää lupia
niillä aloilla, missä työvoimapula on
todellinen. Se on myös suomalaisen kansantalouden etu.
Joka tapauksessa valiokunta lausumassaan velvoittaa hallitusta
seuraamaan tilannetta ja reagoimaan siihen tarvittaessa hyvinkin
nopeasti. Itse asiassa valiokunta tällä kannanotollaan
menee jopa vähän pitemmälle kuin pääministeri
on esittänyt, koska valiokunnassa käydyissä keskusteluissa
on puhuttu jopa tämmöisestä kuukausien
tai puolen vuoden viiveestä, jonka jälkeen tuo tilanteen
analysointi jo pitäisi aloittaa. Pääministeri
varovaisena miehenä puhui vuoden sisällä tapahtuvasta
analysoinnista.
Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, lakiesitys on valiokunnan
käsittelyssä tehtyjen pienten tarkennusta ja lausumaehdotusten
jälkeen erinomaisen kannatettava.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! EU:n mittava laajeneminen nyt vappuna perustuu
liittymissopimuksiin, niin kuin aina on tapa ollut. Nämä liittymissopimusneuvottelut
joutuvat näinä päivinä varsin
käsittämättömään
valoon, kun ajatellaan, kuinka tärkeistä asioista
on kysymys ja minkälaisista uusista jäsenmaista
on myös kysymys.
Eilen kerroin, että tässä liittymisen
yhteydessä on ainakin kolme suurta ongelmaa tullut esille.
Ruotsin pääministeri Göran Persson otti
esille tämän verokilpailun ja tuomitsi sen, ja
se on syytä tuomita tänä päivänä eli
se, että nämä eräät
uudet jäsenmaat pitävät työn
ja yritysverotuksen kohtuuttoman alhaalla ja näin sitten
käyttävät EU:lta saamiaan varoja tämän
kompensoimiseen ja kilpailun vääristämiseen.
Alkoholipolitiikassa nämä maat ovat aivan eri
mallissa kuin esimerkiksi Pohjoismaat, ja sielläkin on
taustalla verotuskysymys. Kolmas asia on tämä työvoiman liikkuvuuskysymys,
ja kaikki nämä kolme asiaa Suomen hallitus niin
kuin lähimain kaikkien muidenkin vanhojen EU-maiden hallitukset,
jotka kävivät kuitenkin nuo jäsenyysneuvottelut, unohti
tai laiminlöi vakavalla tavalla, ja ongelmat ovat nyt meillä käsissä.
Lipposen toisen hallituksen perintö tältä osin
on surullinen ja erittäin huolestuttava. Suomi ilmeisesti
halusi harjoittaa mallioppilaspolitiikkaa ja hyväksyi kaiken.
Ilmeisesti työvoiman osalta nämä siirtymävuodetkaan
eivät olisi tulleet Suomen vaatimuksesta, vaan muut jäsenmaat
pitivät varmaan huolen siitä, että niitä tehtiin,
niin kuin on kuultu, että Saksa ja Itävalta olivat
huolellisempia kuin esimerkiksi Suomi tässä suhteessa.
Tällä hetkellä voi kuitenkin valitettavasti
sanoa, että juna on aika pitkälti mennyt tässä asiassa
ja nyt olemme vain jälkikäteen arvioimassa, mitä on
tapahtunut. Tietysti itsetutkistelun paikka on siinä mielessä,
että Lipposen hallitus, jossa muun muassa molemmat vasemmistopuolueet olivat
mukana, ei välittänyt työvoimakysymyksistä,
vaikka massatyöttömyys oli koko ajan meillä kipeänä,
vahvana ongelmana ja on yhä tänäkin päivänä.
SAK ja työmarkkinajärjestöt eivät
myöskään olleet hereillä silloin,
kun olisi pitänyt olla.
Muistan kyllä, että silloin muutama vuosi
sitten esiteltiin näitä selvityksiä,
niin sanottuja tutkimuksia, siitä, kuinka suuri mahdollinen
työvoiman tulo Suomeen uusista jäsenmaista saattaa
olla, eri suuruisia lukuja, mutta yleensä ne kiistettiin
tai lakaistiin maton alle ja elettiin ikään kuin ei
olisi mitään huolta. Kuitenkin nyt nähdään, että kaikissa
vanhoissa EU-maissa, vielä voi sanoa, että nykyisissä EU-maissa,
tämä huoli on otettu vakavasti ja näin
sitten tehdään näitä siirtymäsäännöksiä kansalliseen
lainsäädäntöön kaikissa
maissa. Eli huoli on otettu vakavasti nyt, mutta se on monelta osin
myöhäistä. EU elää elämäänsä,
ja muun muassa palveludirektiivi, josta täällä on
paljon puhuttu, on lisäämässä tätä ongelmaa,
joka meillä on käsillä.
Tässä suhteessa me voimme sanoa, että tilanne
on näitten viimeisten liittymisneuvottelujen osalta ollut
kyllä Suomessa erittäin huoletonta, kun vertaa
esimerkiksi kymmenen vuotta sitten käytyihin Suomen jäsenyysneuvotteluihin.
Ne olivat pitkät, niitä väännettiin
ankarasti ja saatiin esimerkiksi Suomen liittymissopimukseen tämä kuuluisa
141-artikla, jolla turvattiin eräs tapa sopeutua EU-jäsenyyteen.
Toki sekin on osoittautunut petokseksi, se 141-artikla Suomen sopimuksen
osalta, mutta kuitenkin sitä väännettiin
ja sillä saatiin aikaiseksi jotakin.
Herra puhemies! Nyt tämä tilanne on se, että meillä on
suuri huoli siitä, miten tilanne kehittyy, kun tuo jäsenyys
kymmenen uuden maan osalta toteutuu. On mahdollista, että meille
syntyy tällaiset, voi sanoa, nälkäpalkkamarkkinat
tähän maahan. Se ei ole kenenkään
edun mukaista, se ei ole myöskään niiden
työnantajien edun mukaista, jotka siitä lyhyellä tähtäyksellä hyötyvät. Se
on kansallinen häpeä ja ongelma, jos näin
käy.
Toinen matalapalkkojen rinnalla on sosiaalinen dumppaus, josta
on valtavasti puhuttu. Sitä on selvitetty eri tavoin, mutta
nyt kun se on uhkaamassa, siihen ei olekaan varauduttu edellisen hallituksen
toimesta, eivätkä edes työntekijäpuolen
työmarkkinajärjestöt siihen reagoineet
silloin, kun olisi pitänyt. Näyttää siltä,
että vihreät ja ehkä kokoomuskin edellisessä hallituksessa antoivat
tämän mennäkin näin, koska ovat
nyt valmiit hylkäämään tämänkin.
Vihreät ovat valmiit hylkäämään
tämän lakiesityksen, ja kokoomuskin näyttää olevan
kovasti kriittinen tätä kohtaan ja haluaa, että tätä määräaikaa
pitää lyhentää siitä,
mitä hallitus esittää.
On kuitenkin mielestäni aina viisautta edetä varovaisesti.
Jos nyt avataan kaikki luukut, niin tulva voi olla suuri, mutta
jos edetään näin varoen kuin hallitus
esittää ja valiokunta aika viisaasti mietinnössään
etenee, niin tämä kuitenkin antaa mahdollisuuden
katsoa, mitä tapahtuu, ja näin sitten puuttua
niihin asioihin niillä keinoilla, mitä on. Niitä keinoja
toki ei varmasti juuri paljonkaan ole, mutta jos nyt avataan kaikki
luukut, niin paluuta ei ole. Se on silloin mennyt, ja silloin vain
katsellaan, mitä tapahtuu, aivan kuten käy nyt
alkoholipolitiikassa ja varmaan verokilpailussakin lähiaikoina
entistä pahemmin.
On ikävää, että Euroopan
unionin ylevät perusperiaatteet näistä neljästä kuuluisasta
vapaudesta eivät voi toteutua. Ne ovat hienot periaatteet,
mutta valitettavasti, kun tehtiin poliittinen päätös
siitä, että otettiin uusia jäsenmaita,
joiden sosiaaliturva, verotus, koko yhteiskuntajärjestelmä on
vielä aika lailla alkutekijöissään,
ne haluttiin nopeasti ottaa poliittisista syistä unionin
siipien suojaan, niin nyt joudutaan sitten näitä unionin
periaatteita polkemaan. Näin tekevät kaikki unionimaat,
ja se on tietysti suureksi häpeäksi Euroopan unionille,
että näin tapahtuu. Mutta kun näin tapahtuu,
niin meidän on syytä myös edetä tällä tavalla
ja katsoa, miten todellakin tapahtuu.
Herra puhemies! Näen, että tämän
mietinnön pohjalta on viisasta ja vastuullista edetä.
Valvontakysymys tässä niin kuin muutoinkin tulee
olemaan todella hankala. On tietysti kaunista puhetta, että yritetään
valvoa. Ei tämä valvonta onnistu. Harmaan talouden
ongelmat ovat valtaisat, ja ne tulevat olemaan yhtä suuret,
koska palvelupuoli tässä pystyy kuitenkin kiertämään
näitä asioita.
Ed. Arja Alho merkitään
läsnä olevaksi.
Antti Kaikkonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun Euroopan unioni laajenee parin viikon
kuluttua, Suomen kannalta oleellista on Baltian maiden, erityisesti
Viron, liittyminen unioniin. Baltian maiden unioniin liittymisen
seurauksia Suomessa on arvioitu kovin monenkirjavasti. Esimerkiksi
keskustelussa olevan virolaisen työvoiman tulosta Suomeen
arvioiden haitari on hyvin laaja, parista tuhannesta peräti
400 000 ihmiseen. Vasta lähikuukausina ja lähivuosina
nähdään, miten laajaa liikkuvuus todella
käytännössä tulee olemaan.
Itävalta ja Saksa neuvottelivat aikanaan siirtymäajat
myös palveluiden vapaalle liikkuvuudelle. Se, että Suomi
ei pari vuotta sitten Lipposen toisen hallituksen aikana tältä osin
siirtymäaikaa neuvotellut, oli vakava virhe. Kenties silloin
ei vielä nähty, miten laajaksi vuokratyövoiman käyttö Suomessa
nopeasti kasvaa, saati sitä, että ulkomainen vuokratyövoima
saattaisi alkaa virrata maahamme. On kovin erikoista, että Suomessa
näitä riskejä ei aikanaan osattu nähdä, mutta
Itävallassa ja Saksassa kyllä nähtiin.
Suomessa työstä täytyy maksaa alan
työehtosopimusten mukaista palkkaa. Mahdolliselta kuitenkin
näyttää tilanne, jossa virolainen tai
jostain muusta uudesta EU-maasta tuleva työvoimaa vuokraava
yritys myy halpaa virolaista työvoimaa Suomen markkinoille.
Maksetaanko naapurimaassa asianmukaista palkkaa ja sivukuluja? Suomesta
käsin tällaista toimintaa olisi todennäköistä hyvin
vaikea valvoa. Jos kaikki toimivat lakien ja sopimusten mukaan,
suuria ongelmia ei pitäisi tulla. Luotan siihen, että kotimaiset
vuokratyöfirmat toimivat näin. Aivan yhtä varma
en kuitenkaan ole ulkomaisten vuokratyöfirmojen suhteen.
Jotta häiriöitä ei syntyisi, on tehokas valvonta
tärkeää ja välttämätöntä.
Virolainen veljeskansa on varmasti tervetullut Suomeen töihin,
kunhan säännöt ovat samat kuin suomalaisillekin.
Ulkomaisten vuokratyöfirmojen filunkipeliä emme
voi hyväksyä. Jos merkittäviä ongelmia
näyttäisi syntyvän, lienee tehokkaan
valvonnan ohella paras ratkaisu se, että tämän
vuoden syksyllä työvoiman vapaan liikkuvuuden
siirtymäajasta luovuttaisiin. Lähikuukausina näemme,
onko tähän todella mentävä.
Silloin voisi syntyä enemmän tavanomaisia työsuhteita,
jotka toimisivat varmuudella niillä pelisäännöillä kuin suomalaiset
tavalliset työmiehet ja naisetkin toimivat.
Arvoisa puhemies! Nämä valiokunnan lausumat
ovat tarkasti punnittuja ja erittäin perusteltuja. Eduskunta
edellyttää, että "hallitus seuraa tarkoin
lain vaikutuksia työllisyystilanteeseen ja työvoiman
käyttöön eri aloilla ja, mikäli
merkittäviä ongelmia syntyy, tuo neuvoteltuaan
työmarkkinajärjestöjen kanssa tarvittaessa
nopeasti eduskunnan käsiteltäväksi esityksen
lain voimassaoloajan lyhentämisestä tai lain soveltamisalan supistamisesta".
Tähän liittyen toivon, että työmarkkinajärjestöt
ovat tarvittaessa valmiita joustamaan asenteissaan, jos maan etu
sitä vaatii. Viisas oppii toisten virheistä, tyhmä ei
opi omistaankaan. Mutta hallituksen on joka tapauksessa toimittava
Suomen edun mukaisesti.
Eduskunta myös edellyttää, "että hallitus
valmistelee kiireellisesti esitykset toimenpiteiksi, joilla tehostetaan
lähetettyjen työntekijöiden työsuhteiden
ehtojen valvontaa, ja tuo tätä tarkoittavat esitykset
eduskunnan käsiteltäväksi syysistuntokauden
2004 aikana" — mielellään sen alussa,
sanoisin vielä näin. Tämä valvonta
on aivan avainasia ongelmien minimoimisessa.
Edelleen eduskunta edellyttää, "että hallitus hyvissä ajoin
ennen lain voimassaoloajan päättymistä antaa
eduskunnalle selonteon, jossa arvioidaan paitsi tämän
lain vaikutuksia ja tarvetta jatkaa sen voimassaoloa myös
laajemmin työvoiman ja palvelujen vapaan liikkuvuuden vaikutuksia
työmarkkinatilanteeseen eri aloilla". Tämä koskee
esimerkiksi EU:ssa valmisteilla olevaa palveludirektiiviä,
jonka kanssa saamme varmasti vielä aika lailla urheilla,
ennen kuin se on Suomen kannalta hyväksyttävässä muodossa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi kiinnitän vielä huomiota
siihen, että alakohtaisten työmarkkinahäiriöiden
lisäksi myös alueelliset häiriöt
ovat mahdollisia. Otaksun, että erityisesti tämä koskee
Helsinkiä ja Uuttamaata, jonne Virosta on helppoa ja nopeaa
tulla. Nämä alueelliset erot voivat olla merkittäviä,
puhutaan niin työvoiman liikkuvuuden positiivisista kuin
negatiivisistakin vaikutuksista.
Arvoisa puhemies! On vaikea arvioida, onko työvoiman
liikkuvuus Suomeen laajaa vai jääkö liikehdintä sittenkin
varsin maltilliseksi. Koska molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia,
on välttämätöntä, että hallitus
seuraa riittävän tarkoin tilanteen kehittymistä ja
on valmiina tekemään tarvittaessa hyvinkin nopeita
korjausliikkeitä.
Puhemies! Lopuksi vielä totean sen, että kun pari
kuukautta sitten tein tästä aiheesta kirjallisen
kysymyksen täällä eduskunnassa, niin
en kyllä ihan arvannutkaan, miten suureen muurahaispesään
tuli silloin törkättyä.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Ed. Iivo Polvi merkitään läsnä olevaksi.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Heidi Hautalan linjasta, mikä on
minusta hyvin epäjohdonmukainen. Hänellä analyysi
työmarkkinatilanteesta on kyllä yhteneväinen
työelämävaliokunnan edustajien kanssa
ja samaten käsitys siitä, millä lääkkeillä me
voimme itse vaikuttaa tilanteeseen, ja se lääke
on tehostettu valvonta. Mutta pakko on kysyä: Poistuuko
tämä mahdollinen työmarkkinahäiriö,
joka aiheutuu etenkin vuokratyövoimasta, jos lopustakin
valvonnasta luovutaan? Tietävätkö esimerkiksi
vihreät edustajat, kuinka työmarkkinat kehittyvät
muutaman vuoden aikana? Väitän, etteivät
tiedä eikä tiedä kukaan muukaan. Silloin
on aivan sulaa hulluutta antaa ne työkalut pois, jotka
vielä ovat meidän omissa käsissämme.
Ed. Hautalan vastalauseessa viitataan suuren valiokunnan kantaan,
jonka mukaan "vanhojen jäsenvaltioiden, Suomi mukaanlukien,
on kuitenkin syytä osoittaa pidättyvyyttä toimissa,
jotka viime kädessä asettavat eri jäsenvaltioiden
kansalaisia eriarvoiseen asemaan". Edelleen viitataan ja sanotaan:
"Hallituksen esitys - - ei täytä tätä edellytystä,
koska sen rajoitukset koskevat yleisesti kaikkia aloja ja alueita.
Kun tavallisen uudesta EU-maasta tulevan työntekijän
pääsy suomalaisen työnantajan palvelukseen
estetään laveasti, odotettavissa on Suomen työmarkkinoiden
jopa pysyvä jakautuminen voimakkaammin kahtia." Siis miten
niin estetään laveasti? Työvoimatoimistossa
on virkailijat sitä varten, jotka arvioivat paikallista
työmarkkinatilannetta. Jos on pulaa työvoimasta
ja on tulijoita, niin työlupa tulee niin kuin manulle illallinen.
Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Siis, jos nyt olisikin niin kuin SAK:n suunnalta
on yritetty väittää, että olisi hullua
nyt sitten ikään kuin tämä tavallisten
työntekijöiden rajoitusten ylläpitäminen
purkaa, koska silloin avattaisiin suurempi luukku taas sitten, mutta
minusta tämä on aivan hullu ajatus, koska se,
mikä tässä on nyt yksi hypoteesi, jonka
kannalle itse olen päätynyt, on se, että sulkemalla,
ja kyllä se käytännössä suljetaan
se reitti niille tavallisille virolaisille tulla Suomeen tavalliselle työnantajalle
palvelukseen, ikään kuin ohjataan se työvoiman
kysyntä ja tarjonta sinne vuokratyövoiman puolelle.
Sillä voi olla pysyviä vaikutuksia Suomen työmarkkinoilla,
niin että yhä enemmän työsuhteita
solmitaan tämmöisessä muodossa, jossa
se valvonta on vaikeampaa. Tässä se logiikka on,
mutta jos te todella uskotte siihen, että tämä laki
ikään kuin auttaa, niin katsotaan sitä sitten,
mutta itse kovasti epäilen, että vaikutukset ovat,
että mennään ojasta allikkoon.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Nyt tulee aivan toisen näköistä tekstiä,
mitä on tämän alkuillan tullut. (Ed.
Pulliaisen välihuuto) Tulee varmaan vähän,
ed. Pulliainen, sellaista, mistä te saatatte pitää.
Nimittäin tämä EU:n eldoradohan on täydellinen
harha. Tämä on vasemmalta oikealle tämä suuri
linja olemassa, että vapaakauppa pelastaa. Me olemme nyt
luomassa Euroopan Yhdysvaltoja. USA:ssa on täydellinen
vapaa liikkuvuus työn ja muun suhteen, ja siellä on kymmeniä miljoonia
köyhiä. Siellä on kyllä töitä,
matalapalkkatöitä, siellä on jopa monella
kaksi työtä; täytyy olla kaksi työtä,
että elättäisi yhden ihmisen. Semmoistako
me haluamme? Kun siellä pistetään hommat
kiinni, niin ihmisille sanotaan, että sinulle ei ole töitä New
Yorkissa, lähde Kaliforniaan, kyllä töitä on
ja tekevälle löytyy. Tällaisen EU:nko
me pitkällä tähtäimellä teemme?
Tämä globaali maailmankauppa, sehän
on suuri harha. Me tulemme näkemään sen
muutaman vuosikymmenen kuluessa. Me elämme täällä ja
visioimme muutamaa vuotta eteenpäin. Todella suuret asiat
ovat kehitysmaissa, Intiassa, Kiinassa, Bangladeshissä,
missä on miljardeja ihmisiä. Mitä siellä tehdään,
kun paikalliset rakenteet tuhotaan, pienviljelijät tuhotaan?
Minne se massa lähtee liikkeelle? Sen jälkeen
tämä Eurooppa on pientä vikinää.
Meillä täällä puhutaan tulevasta
työvoimapulasta. Meillä on 170 000 pitkäaikaistyötöntä.
Nähtäisiin nyt jotain vaivaa heidänkin
työllistämisensä, heidänkin
ihmisarvonsa eteen. Se on alun perin varma, että ei tänne heti
ole sysimässä porukkaa, mutta ei meillä mitään
huoltosuhdeongelmaa tule olemaan. Tämä on tällaista
propagandaa, että työvoimapula yllättää.
Missä ovat ne näytöt, että se
tulee yllättämään? Ei niitä ole
yhtään missään.
Mikä on tämä vapaakaupan perustava
ajatus, että se tulisi sitten niin kuin jatkuvalla syötöllä toimimaan?
No, me olemme nähneet nyt, mitä se on. Meillä on
alkutekijät, Salcomp Kiinaan, monet meiltä lähtevät
näihin halpatyömaihin, tämä niin
sanottu suorittava työ. Ja ketkä tässä ovat
häviäjiä? Ne työntekijät,
jotka ovat näissä olleet töissä,
ja voittajia ovat siellä Intiassa, Kiinassa, Kiinassa kommunistiset
puoluepamput, Intiassa kastilaitoksen yläporukka, joka
omistaa nämä yritykset, joissa pienellä palkalla
nämä onnettomat kiinalaiset ja intialaiset painavat
niitä kokoonpanotöitä, ja Suomessa pitkäaikaistyöttömät
istuvat kuppilassa ja kuittaavat sossusta. Tämä on
suuri linja. Miljardit ihmiset ovat tässä kiinni.
(Ed. Gustafsson: Mikä on mielipide tästä asiasta?) — Tämä on
juuri se, että meidän ei pitäisi
Euroopassa tehdä nyt tämmöistä rajat
auki -politiikkaa. Valitettavasti ollaan mukana unionissa. Minä pitäisin
siirtymäajat mukana maailman tappiin asti, minä en
haluaisi tällaista systeemiä ollenkaan. Mieluummin
kaksi vuotta, seitsemän vuotta, juuri niin kuin, ed. Gustafsson,
Saksa ja Itävalta tekivät. Miksei Lipposen hallitus tehnyt
näitä muutoksia, näitä varaumia?
(Ed. Gustafsson: Ei sekään ollut täydellinen!) — Ei todellakaan,
eikä lähellekään täydellinen,
arvoisa herra puhemies.
Tämähän on samanlaista, kun sanotaan
nykysuomella, että me olemme voitolla semmoisessa pelissä,
jota pelattiin Titanicin kannella, että on voitolla rulettipöydässä Titanicilla
tai pokeripelissä Titanicilla, jäävuori
lähestyy, mutta peli käy ja banjot soi. Tällä lailla,
jos me lähdemme sanomaan, että tämä on
suuri linja, me suomalaiset voitamme tässä kaikissa.
Tässä rikkaiden maiden köyhät
eli täällä suomalaiset työttömät,
vähäosaiset työpaikkansa menettävät,
tukevat köyhien maiden rikkaita, kastilaitoksen yläporukkaa ja
kommunistisia puoluepamppuja. Tämä tulee sinä päivänä,
eikä siihen mene kuin 10—20 vuotta, kun tämä homma
tulee tiensä päähän. (Ed. Gustafsson:
Hyvä puhe, mutta ei auta työmiestä!) — Kyllä se
auttaa, kun Euroopan unioni joutuu ottamaan rakenteelliset korjaukset,
mutta meidän täytyy, arvoisa puhemies, ensin tehdä ilmeisesti
nämä virheet, joita me lähdemme sitten korjaamaan.
Katsokaamme nyt kehitysmaita, mitenkä se maailmankauppa
on auttanut siellä savimajassa olevaa beduiinia tai bushmannia.
Ei millään tavalla. Ei millään
tavalla, eikä tule auttamaan. Eikä Afrikkaan näitä tehtaita
tulla viemään, eikä auta Suomessakaan.
Eli, arvoisa puhemies, tämä perustavaa laatua
oleva vouhotus tästä vapaasta kaupasta, työvoiman
ja ihmisten ja palveluiden liikkuvuudesta, tämä pitää palauttaa
alueelliseen muottiinsa. Eivät tule onnistumaan nämä suuret yksiköt.
Ei onnistunut kolhoosi Venäjällä, ei
se onnistu Länsi-Euroopassakaan, mutta ei sitä uskota,
aivan niin kuin meitä ed. Pulliainen, meitähän
täällä enemmän herjataan. Me,
te ja minä, me olimme väärässä,
kun Euroopan unionin jäsenyyttä vastustimme. 20
vuoden päästä me sanomme, että me
olimme oikeassa, mutta ei se auta. Minä sanoin jo 20 vuotta
sitten, että Neuvostoliitto romahtaa. Sanottiin, että Soini
on vähän erikoinen ja antaa sen nyt olla. Ei se
romahda koskaan. Paavo Väyrynen teki väitöskirjankin, ettei
se romahda koskaan, mutta ei minua nyt kiitellä, että Soini,
te olitte oikeassa Neuvostoliiton suhteen. Vaikka minä sanon,
että tämä liikkuvuus ja nämä,
joita me nyt käsittelemme, ovat pikkunippeleitä,
niin kun Euroopan unioni on 20 vuoden päästä hajonnut,
niin ei täällä viedä minua kultatuolissa
pitkin Mannerheimintietä, että Soini, te olitte
oikeassa, Euroopan unioni hajosi. Mutta se hajoaa tähän
ahneuteen, se hajoaa tähän rahanvaltaan, ja se
hajoaa sisäiseen eriarvoisuuteen ja pohjoismaisen hyvinvointimallin
rapautumiseen. Meillä käy niin pitkässä juoksussa,
ei tämä meidän sosiaaliturvamme tule
tällä tasolla pysymään. Meillä painetaan
verotusta alas, kustannuksia alas. Me maksamme suuria jäsenmaksuja
EU:lle, jotta EU voi jakaa tukia Virolle, Latvialle ja muille halvan
työvoiman maille. Me subventoimme, ed. Gustafsson, suomalainen
palkansaaja ... (Ed. Gustafsson: Mitä Persson sanoo tästä?) — Aivan
niin, mikseivät suomalaiset sosialidemokraatit ole yhtä viisaita
kuin Persson? Ei ole viisautta, mutta tuodaan sitä kynttilällä sossujenkin
tupaan, jos sallitte, eli näin tästä päästään
jatkossa eteenpäin.
Tämä ei sinänsä ratkaise,
onko meillä siirtymäaika kaksi vuotta. Se ei ratkaise,
vaan perustavaa laatua oleva virhe on se, että me uskomme jonkun
federalistisen EU:n luomiseen, jossa kaikki liikkuvat. Eläimetkin
liikkuvat. Ne liikkuvat ahtaissa häkeissä satoja
kilometrejä, jotta saadaan tehokkuutta. Siellä sonni
ulvoo tuskissaan, että pääsisi teuraaksi.
Näin tässä on käymässä ja olemassa,
koska se on edullista, ja sanotaan, että se on taloudellista
vapaakauppaa, kun pyydetään katkarapuja vaikka
täältä lähivesiltä ja
lähetetään ne pakattaviksi Etelä-Afrikkaan
ja tuodaan sitten tänne, ja halpa työvoima palvelee
meitä. (Ed. Gustafsson: Missä on ed. Soinin onnela?) — Soinin
onnela on suomalainen perusvennamolainen yhteiskunta, ja se olisi
paras mahdollinen kaikille muillekin. (Ed. Gustafsson: Punamullan ja
kokoomuksen rakentama!) — Ei kuulkaa, punamultahallituksessa
ei oltu mukana.
Mutta tästä, mihin tämä tulee
johtamaan. Tulen väittämään,
että tämä maailmanlaajuinen saalistuskapitalismi
tulee tiensä päähän, aivan niin kuin
tuli kurisosialismi ja kommunismi. Ne ovat täysin sama
asia. Molemmat unohtavat pienen ihmisen, pienen yksikön,
ja siihen tulevat kaatumaan nämä suuruudenhullut
ajatukset.
Olen iloinen, että vihreässä liikkeessä on
ed. Pulliainen pitkässä juoksussa jaksanut pilkasta huolimatta
pitää näitä asioita yllä.
Mutta demokratiahan on huutoäänestys. Jos meidät äänestetään
nurin, niin ei se auta. Mutta ehkä me, ed. Pulliainen,
20 vuoden päästä kultatuolissa sanomme,
että olimme oikeassa. Tämä palveluiden
vapauttaminen on pientä esisoittoa. Tämä linja
tulee valitettavasti Suomessa ajautumaan umpikujaan parissakymmenessä vuodessa.
Ei tämä maailmanlaajuinen ryöstökapitalismi
optioineen ja muineen kestä, ja silloin lähdetään
paikallisyksiköistä, paikallisyhteisöistä,
rakentamaan lähiruuan avulla ja tätä kautta.
Kyllä nämä junk foodit ja macdonaldsit
ovat konkurssissa 20 vuoden päästä. Arvoisa
puhemies, näin on.
Jan Vapaavuori /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kun täällä ed.
Soini aloitti toteamalla, että nyt tulee erilaista tekstiä,
niin nyt taitaa taas tulla erilaista tekstiä. Ihan kuitataan
ed. Soinin puheenvuoro, josta olisi mukavaa tietenkin käydä pitempääkin
keskustelua, sillä että meillä on edelleen
maita, joissa kauppa ei käy eikä harrasteta vapaakauppaa
ja rajat eivät ole auki, kuten esimerkiksi Pohjois-Korea,
Kuuba ja Albania, enkä nyt ole niin vakuuttunut, kuinka
iloisesti ne banjot siellä soivat. (Välihuutoja)
Politiikka on muutenkin ihmeellinen paikka. Täällä kolmisen
tuntia sitten äänestettiin ulkomaalaislaista,
ja luulen, että äänestin ed. Heidi Hautalan
kanssa joka ikisestä kohdasta eri tavoin. Mutta kun nyt
puhumme taas ulkomaalaiskysymyksistä kolme tuntia myöhemmin,
houkutus äänestää samoin kuin
ed. Hautala on suuri, ja niin taidan ensi viikolla tehdäkin.
Kyse on tietenkin hieman erilaisesta ulkomaalaispoliittisesta linjasta,
joka minun osaltani ehkä kulminoituu siihen, että kannatan
tämmöistä työsuhteista, huoltosuhdetta
parantavaa, aktiivista ulkomaalais- ja siirtolaispolitiikkaa, ja
tämä valtakunta joutuu sen eteen joka tapauksessa
ennemmin tai myöhemmin ja itse asiassa ennemmin kuin uskommekaan.
Ennen kaikkea minun osaltani on kuitenkin kysymys siitä,
että haluan sitoutua tähän suureen eurooppalaiseen
projektiin. On ihan selvä, että tähän
työvoiman liikkuvuuteen liittyy tiettyjä ongelmia.
On ihan selvä asia, että koko itälaajentumiseen
liittyy monia ongelmia. Kaikki tämä on itsestäänselvää,
kaikki tämä on ollut tiedossa. Tästä huolimatta
tätä pidetään suurena asiana, tätä pidetään
suurena rauhanprosessina, tätä pidetään
merkittävänä tekona koko maanosan tulevaisuuden
kannalta. Meidän pitää myös
muistaa, että me puhumme nyt niistä kansakunnista,
jotka ovat eläneet 50 vuotta kommunismin ikeen alla ja
jotka ovat sieltä vasta vapautuneet, ja niitten ihmisten
työmahdollisuuksista jatkossa.
Muutoinkin olisi näissä keskusteluissa hyvä miettiä ehkä vähän
laajemmin näitä kokonaisuuksia. Ainakin minua
on häirinnyt se, että tätä keskustelua
on leimannut se, että puhutaan koko ajan vain ongelmista,
ongelmista, ongelmista, uhkista, uhkista, uhkista. Totta kai elämä ja
maailma on täynnä ongelmia ja uhkia, mutta ihan yhtä selvää on
se, että esimerkiksi EU:n itälaajentuminen on
täynnä valtavia mahdollisuuksia, emmekä me
voi lähteä siitä, että me puhumme vain
niistä ongelmista ja pyrimme sitten vain keräämään
ne rusinat sieltä pullasta. Tässä mielessä se
lausuma, jonka ed. Heidi Hautala oli vastalauseeseensa kirjannut
suuren valiokunnan suuhun, ja jota myös ed. Mustajärvi
täällä aikaisemmin siteerasi, eli suuren
valiokunnan kanta, jonka mukaan vanhojen jäsenvaltioiden,
Suomi mukaan lukien, on kuitenkin syytä osoittaa pidättyvyyttä toimissa,
jotka viime kädessä asettavat eri jäsenvaltioiden
kansalaisia eriarvoiseen asemaan, on enemmän kuin tosi.
Vielä kun puhutaan laajoista linjoista, meillä on
EU:n Lissabonissa vuonna 2000 hyväksymä strategia,
jonka tarkoituksena on se, että kymmenessä vuodessa
EU:sta tulisi maailman kilpailukykyisin alue. Yksi perusajatus sen
taustalla on se, että nämä neljä vapautta
ihan oikeasti toteutettaisiin. Kun on tutkittu niitä syitä,
minkä takia meidän kilpailukykymme on nyt neljässä vuodessa
itse asiassa sellainen, että olemme vain etääntyneet
siitä tavoitteesta, yksi syy on se, että tavoitteet
näistä liikkuvuuksista eivät toteudu.
Kun täällä ed. Meriläinen
hieman aikaisemmin toivoi, että tämä komission
palveludirektiiviesitys olisi joku koepallo, ei se mikään
koepallo ole. Hyvät ystävät, EU:n huippukokouksessa on
kerta toisensa jälkeen viitattu tähän.
EU:n päämiehet, Suomen pääministerit
mukaan luettuna, usea eri pääministeri, ovat olleet
mukana hyväksymässä sellaisia päätöslauselmia,
joissa on kiinnitetty huomiota siihen, että palvelut muodostavat
yli 50 prosenttia EU:n bkt:stä ja palvelut eivät
liiku vapaasti EU:n alueella, kuten tavarat nyt kutakuinkin liikkuvat,
ja edellyttäneet, että komissio tuo esityksen,
ja edellyttäneet vielä, että komissio
tuo esityksen, jossa kiinnitetään huomiota suurimpiin
esteisiin palveluiden vapaan liikkumisen tiellä tällä hetkellä.
Tämä pitää muistaa, kun me tulemme
jatkossa käsittelemään sitä palvelukauppadirektiiviä,
joka kiistatta on monin osin ongelmallinen. Kaikki asiat ovat monin
osin ongelmallisia, mutta niillä on myös kääntöpuoli:
niissä on myös suuria mahdollisuuksia sisällä.
Jos vielä palataan yhteen periaatteelliseen kysymykseen,
ed. Uotila täällä hieman aikaisemmin
kiinnitti huomiota siihen, onko nyt tarkoitus se, että nämä EU:n
uudet jäsenvaltiot ja niitten harjoittama markkinaliberalistinen
linja pakotetaan tämän niin sanotun vanhan Euroopan
muottiin. Se on ihan aiheellinen ja hyvä kysymys. Ihan
yhtä hyvä kysymys on se, pakottavatko vanhat jäsenvaltiot
nämä uudet jäsenvaltiot hyväksymään
meidän sosialidemokraattisen ja protektionistisen linjamme.
Eivät nämä ole aina niin yksinkertaisia.
Palatakseni vielä tähän konkreettiseen,
nyt käsittelyssä olevaan lakiesitykseen, täällä on
yksi kohta, jota en ole kuullut ainakaan tähän
mennessä vielä tuodun esille, mutta joka minun
mielestäni on relevantti. Kun täällä on
keskusteltu siitä, että selvitetään,
miten laajentuminen vaikuttaa ja muuttaa työmarkkinoitamme,
asiaa voi katsoa myös toisesta näkökulmasta.
Laajentumiseen nimittäin liittyy se, että valtiot,
jotka ovat luopuneet siirtymätoimenpiteiden soveltamisesta,
voivat määräedellytyksin palata niitten
soveltamiseen seitsemän vuoden aikana liittymisajankohdasta.
Kun kannatan ed. Heidi Hautalan liberalistista linjaa, jota ed.
Jukka Gustafsson tosin kutsuu elitistiseksi, pidän myös
mielessäni tämän. (Ed. Gustafsson: Tässä ja
nyt tilanteessa!) Tätä voi katsoa kahdesta eri
näkökulmasta. Tätä voi katsoa
siitä näkökulmasta, että pidetään
rajat kiinni ja katsotaan, tuleeko ongelmia, tai sitten voi lähteä semmoisesta
Eurooppa—Itä-Eurooppa-myönteisestä näkökulmasta,
että avataan ne, ja jos tulee ongelmia, sitten palataan
askel taaksepäin.
Anne Holmlund /kok:
Arvoisa puhemies! En aio puhua enää pitkästi
tästä asiasta mutta palaisin vielä muutamaan
käytettyyn puheenvuoroon, jotka täällä ovat
olleet esillä.
Ensinnäkin hieman epäselvää minulle
vieläkin on se, onko tämä todella avautunut
kaikille, mikä on suurin ongelmakysymys tämän
lainsäädännön kohdalla. Esimerkiksi
ed. Esa Lahtela puheenvuorossaan otti esille virolaisen lääkärin tulemisen
Suomeen ja käytännössä sen työvoimatoimiston
harkinnan, mitä siinä noudatetaan. Aivan kuten
ed. Esa Lahtela mainitsi, näinhän se on. Mutta
käytännössä, jos työvoimatoimisto harkitsee,
että työlupaa ei voida myöntää,
tämä aivan tismalleen sama lääkäri
voi täysin vapaasti tulla Suomen työmarkkinoille
reppufirman kautta. Tässähän on tämän
lainsäädännön suurin ongelma
ja porsaanreikä. Silloin kun tullaan reppufirman kautta,
on huomattavasti vaikeampi valvoa työsuhteen ehtoja.
Sen verran vielä haluaisin tarkentaa, että pidän
työsuhteiden ehtojen valvontaa erittäin tärkeänä asiana.
Uskon, että joka ainut suomalainen rehellinen yrittäjä ja
rehellinen työnantaja pitää aivan samoin
valvontaa tärkeänä. Työnantajapiireissä ei
ole mitään intressiä hyödyntää eikä toimia
harmaan talouden pelisääntöjen mukaisesti,
ja jos joku näin väittää, puhuu
mielestäni vääristeltyä totuutta.
Kuitenkaan työsuhteen ehtojen valvonnan parantaminen ei
paranna suomalaisen työttömän asemaa.
Mitä tulee siihen, että tänne voidaan
tulla ilman työlupaharkintaa, niin nämä kaksi
asiaa eivät mielestäni todellakaan kohtaa, tai
ne eivät ole vastauksena toisiinsa.
Täällä on myös tuotu esille
sellaisia näkökohtia, että Suomessa on
paljon myös työttömyyttä. Tämä pitää paikkansa.
Meillä on hyvin paljon omiakin työttömiä.
Käytännössä kuitenkin meillä on
samanaikaisesti monilla aloilla työvoimapulaa, muun muassa
metallialalla ja rakennusalalla, pari alaa mainitakseni. Mielestäni
on aivan epärealistista odottaa ja olettaa, että nämä kaksi
täysin koskaan kohtaisivat. Tyyppiesimerkki on muun muassa
valiokunnan matkalta Itä-Lapissa, jossa olimme hetki sitten.
Kun työttömyysprosentti lähenteli 30:tä,
samanaikaisesti muun muassa ei saatu lääkäreitä töihin.
Tämä on kylmä tosiasia. Eräs
suuri ongelma työvoimapolitiikassa ja työllisyydessä yleensä on
se, että avoimet työpaikat ja työvoima
eivät kohtaa toisiaan. Mielestäni tätä pitää mahdollisuuksien
mukaan pyrkiä parantamaan, mutta siihen ei varmaan tässä laissa
pystytä, ja ehkä nyt itsekin jo eksyin hieman
pitkälle alkuperäisestä aiheesta.
Todellakin se, miksi itse olen suhtautunut hyvin kriittisesti
tähän, johtuu nimenomaan tästä suuresta
porsaanreiästä, joka tähän sisältyy.
En kuitenkaan ole ollut hylkäämässä kyseistä hallituksen
esitystä enkä aio myöskään äänestää sen hylkäämisen
puolesta. Sen sijaan toivon, että todellakin, niin kuin
valiokunnan mietintöön on kirjattu, hallitus välittömästi
ryhtyy toimiin, jos aivan selkeästi näyttää siltä,
että tällä lainsäädännöllä aiheutamme
paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Minulla
on siitä erittäin ikävä epäilys, että näin
tulee olemaan, ja silloin toivon, että pääministeri
Vanhanen pitää kiinni niistä sanoistaan,
kokoaa mahdollisimman napakasti joukot ja myös ryhtyy välittömiin
toimenpiteisiin.
Tärkeää roolia minun mielestäni
näyttelee myös se, miten käytännössä työvoimatoimistot tulevat
tätä lupaharkintaa noudattamaan tai millaisin
toimin tullaan lupaharkinta suorittamaan. Onko seula liian tiukka,
ollaanko joustavia, löydetäänkö ne
keinot, joilla varsinkin työvoimapulasta kärsivät
yritykset mahdollisimman nopeasti saisivat palvelukseensa ihmisiä?
Tämäkin on sellainen kysymys, että jos
me haluamme niin sanottua Kiina-ilmiötä tätäkin
kautta estää, meillä ei ole mielestäni
varaa ajaa suomalaisia yrityksiä, jotka eivät
välttämättä saa Suomessa asiantuntevaa
työvoimaa, sen takia toisiin maihin. Tämä on
mielestäni myös erittäin vakava kysymys,
ja toivoisin, että sekin huomioitaisiin ja otettaisiin
erittäin vakavasti.
Arvoisa puhemies! Eivätköhän tässä tulleet nyt
tärkeimmät. Ed. Esa Lahtela näyttää olevan seuraavan
puheenvuoron käyttäjä, joten ehkä hän itsekin
sitten hieman tarkentaa, mitä hän tällä tarkoitti.
Kuitenkin halusin omalta osaltani tosiaan selvittää sitä asiaa,
miten itse olen tämän kysymyksen nähnyt.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Näköjään,
kun keskustelua käydään, asia jalostuu,
ja edellisen puhujan ajatuksiin voisi yhtyä lähes
täydellisesti. Siinä mielessä tämä keskustelu
on hyvä. Pyysin puheenvuoron käyttääkseni sen
juuri tästä valvontanäkökulmasta,
koska koko jutussa tämä valvonta tulee olemaan
se merkittävin ja oleellisin seikka. Nimittäin
kun työn hintaa verrataan, sehän katsotaan näinpäin se
juttu, mikä on edullisempi, onpa se suoraan palkattu työntekijä tai
ostopalvelu. Silloin tässä nousee valvonta erityiseen
asemaan siinä mielessä, jotta jos on suomalainen
firma, jolla ei ole tämmöisiä isänmaallisia
tunteita, vaan joka katsoo, mikä on edullisempi vaihtoehto,
saa Naapuri-Virosta tai mistä hyvänsä uusista
liittyjämaista edullisen palvelutarjouksen, reppumiestarjouksen,
niin vaikka meillä olisi kuinka avoimet ovet tänne
Suomeen, ei mitään siirtymäsäännöksiä,
firma valitsee Virosta, kun tietää, jotta siellä maksetaan
määrätty palkka, sen työn saa
määrätyllä hinnalla, ja me emme
mahda sille mitään.
Sen takia tässä kysymys on siitä,
miten saadaan myös lähetetyt työntekijät
valvonnan piiriin. Se tarkoittaa sitä, mitä aikaisemmin
täällä edelliset jo puhuivat, jotta meidän
pitää saada EU:hun semmoinen yhtenäinen
säännöstö, mutta toivon mukaan
se saadaan ihan oikeasti, ei sillä tavalla kuin ed. Vapaavuori
puhui, jotta tulee se palveludirektiivi, jolla pyritään
hämärtämään koko valvonta
ja tuomaan se tilanne, jonka torjuntaa ed. Pulliainen on koko ajan
peräänkuuluttanut niin pitkään
kuin muistan ja sanonut, että harmaa talous kuriin. Sillä tavalla
harmaata taloutta ei saada kuriin, vaan kyllä valvonnan
pitää olla mahdollisimman lähellä sitä kohdetta,
missä joku juttu tehdään, eikä sillä tavalla,
että valvotaan siitä maasta, mistä mahdollisesti
lähdetään, koska on tärkeää tässä tilanteessa,
jotta jos Suomeen tulee Virosta porukkaa, täällä noudatetaan Suomen
työehtoja, maan työehtoja. Silloin ei vääristetä sitä kilpailua,
tai jos Suomesta joku menee johonkin muuhun maahan, noudatetaan tietysti
sen työehtoja, jos ne ovat paremmat.
Mutta meidän työehtosopimuksemme mukaan jos
on lähetetty työntekijä, pitää vähimmäisehtojen
olla kuitenkin suomalaiset aina. Mutta jos ehdot ovat paremmat siellä maassa, missä
sitä työtä tehdään,
silloin pitää suomalaisen ihmisen saada oikea
palkka sieltä, jotta ei vääristä taas
sen maan työmarkkinoita. Sen takia oleellinen seikka kaikista
siirtymäajoista huolimatta on se, miten voidaan Suomessa
tai siellä muussa maassa katsoa, että ei vääristymää eikä tämmöistä halpamyyntiä,
ihmisten riistämistä, tapahdu.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kun tässä on odotellut
pari tuntia muiden asioiden käsittelyä ja tässä on
hallituksen esitys laiksi EU:n jäseneksi tulevien uusien
jäsenvaltioiden kansalaisten ansiotyön edellytyksistä ja
kun on kuunnellut ikään kuin tällaista
globaalikeskustelua — täällä on
Kiinasta ja Intiasta puhuttu, bushmanneista ja beduiineista ja katkaravuista
ja Intian ja Kiinan ongelmista, tavaroiden vapaata liikkumista on
glorifioitu täällä ja kaikkea tämän tyyppistä — niin
haluaisin vain todeta, että todella eduskunta on globaalikeskustelun
tarpeessa, ja tietysti tämä globaalikeskustelu
pitäisi käydä asiantuntevuuden ja asiallisuuden
pohjalta, niin että tiedetään myös,
mistä puhutaan. Tällaisen keskustelun paikka pitäisi
jälleen kerran luoda eduskunnalle. Tämä kohta
se ei varmaankaan ole. Ainakaan siltä eivät tosiaan
puheenvuorot ole vaikuttaneet.
Ed. Soinille haluaisin sanoa, että vuonna 2003 Kiinaan
tuli neljä miljoonaa uutta henkilöautoa, mikä on
todellinen ongelma sekä niille suurkaupungeille, niille
megakaupungeille, että koko tälle maapallolle.
Jos me alamme näistä asioista keskustella, niin
varmaan meillä on paljon näistä toisillemme
kerrottavaa.
Mutta nyt tämä asia toivon mukaan lähestyy lopullista
päätöstään. Tässä on
vielä kaksi puheenvuoroa ja koko joukko muita asioita.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Koetan olla lyhytsanainen, vaikka tekisi
mieli puhua pitkään.
Meillä on Euroopassa valtava työttömyys. Meillä on
Saksassa viisi miljoonaa työtöntä. Koska
puhutaan näistä ihmisistä? Minne he menevät?
Kolmas sektori on täysin laiminlyöty. Jossain
vaiheessa Horst kysyy, missä on minun braatvurstini, ja
sille ei kelpaa vastaukseksi, että Janocek syö sitä Puolassa.
Jossain vaiheessa tämä tulee eteen. Meillä on
pitkäaikaistyöttömyys laiminlyöty,
kansalaisjärjestöt, kolmas sektori. Mitä me
teemme, vaikka palvelut ja työvoima liikkuvat, kun kymmeniä miljoonia
ihmisiä tulee olemaan köyhyydessä ja
työttöminä? EU tappoi pientalonpojan,
ja Emu ja vapaa liikkuvuus sopeuttaa duunarin. Nyt se tulee vasemmiston
eteen, ja nyt he ovat sen täällä huomanneet
Gustafssonit ja monet muut. Nyt he tajuavat, mitä tämä heidän
kohdallaan merkitsee. Kun pientalonpoikaa vietiin lahtipenkkin,
niin he sanoivat, että te olette aikanne eläneitä.
Nyt pitää teollisuutta tehdä eikä maanviljelystä,
sanottiin Koskelan pojallekin "Täällä Pohjantähden
alla". Nyt sanotaan duunarille, että tehtaat on mennyttä,
että rupea palvelemaan, pesemään paitoja, prässäämään
housuja tai kohta sekin tehdään Kiinassa.
Arvoisa puhemies! Sitten lyhyesti Irlannista: Olen käynyt
siellä kymmeniä kertoja. Irlantiin on paljon kaadettu
amerikkalaista rahaa, aivan niin kuin ed. Pulliainen sanoi. Kun
sinne on tullut paljon talouskasvua, siellä lapsiperheet
ovat elinikäisiä asuntosäästäjiä.
Dublinista kun lähdet Keskusrautatieasemalta Howthiin,
niin hinnat ovat moninkertaistuneet. Lapsiperheet ovat samanlaisessa
asuntoloukussa kuin ne ovat täälläkin,
elinikäisiä asuntosäästäjiä.
Nämä kapitalisoituvat maahan, asuntojen hintaan
ja muuhun, ja se tavallinen pieni ihminen on siellä yhtä ahtaalla
pian kuin ennenkin. Nämä ovat ne suuret linjat,
ja nämä palveludirektiivit ovat hyttysten ininää siihen
verrattuna, mitä on tulossa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Joudun pyytämään
ed. Tiusaselta anteeksi, että tätä globaalia
löpinääni jatkan vielä pari
minuuttia.
Ensinnäkin minä totean ed. Soinille, että olemme
tästä maailman analyysistä hyvin samaa mieltä.
Meillä on siinä yksi ero vaan: Se mitä te ennustitte,
se tulee paljon nopeammin. Minä veikkaan, että se
on kymmenen vuoden päästä ja rajuimman
jälkeen. Muistakaa se, että nyt käydään
jo öljystä miehityssotia, ja ne ongelmat eivät
ratkea sillä. Se on niin kuin resurssisotaharjoittelua,
ja ongelma ei poistu mihinkään, yhtään tippaa
ei tule sitä raakaöljyä lisää,
ja entisetkin kuluu, ja se kulminoituu vaan.
Mutta, arvoisa puhemies, tästä asiasta liittyen tuohon
ed. Holmlundin puheenvuoroon kaksi näkökohtaa.
Ensinnäkin, kun hän aivan oikein puhui nyt siitä reppufirma-asiasta,
hän on täsmälleen oikeassa. Absolut!
Mutta, mikä se reppufirma on? Mistä se on syntynyt
hittituotteeksi? Sehän on tuote. Se johtuu nimenomaan siitä,
että kun harmaata taloutta ei saatu kuriin, ei haluttukaan
saada kuriin — sitä suorastaan peiteltiin, ettei
nyt vaan kukaan puuttuisi siihen ilmiöön — se juuri
loi tuotteena reppufirmat, joilleka luotiin hyväksyttävyys,
laaja hyväksyttävyys, ja sitä hyväksyttävyyttä nyt
käytetään häikäilemättömästi hyväksi.
Siis kysymys on tuotteesta, joka on sallittu, koska se palveli tiettyjen
tahojen etua.
Kuka ei tähän puuttunut? Se oli juuri TT ja Suomen
Yrittäjät. Ne eivät puuttuneet. Mistä me sen
tiedämme? Me tiedämme sen siitä, että kun oikeusministeriö muun
muassa teki lakiehdotuksia, hallituksen esityksen tekstejä,
jotka oli tarkoitettu nimenomaan harmaan talouden kuriin saattamiseksi,
ja laittoi ne lausunnolle TT:hen ja Suomen Yrittäjiin,
sieltä tuli lausunnot, jotka olen lukenut: "Ei käy
missään nimessä. Mitään tällaista
ei saa tapahtua." Ja nyt olemme sen kurimuksen kanssa tekemisissä.
Siksi tässä asiassa tämä siirtymäaika
ei auta yhtään mitään.
Yleiskeskustelu päättyy.