Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyt esittely ympäristövaliokunnan mietinnöstä 4, joka liittyy hallituksen esitykseen 152, joka on jätelain muuttaminen, nimenomaan romuajoneuvoihin ja sähköelektroniikkaromuun liittyvää uutta lainsäädäntöä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan jätelain muuttamista. Lakiin lisättäisiin säännökset tuottajavastuusta, joka koskisi keräyspaperia, autonrenkaita, pakkauksia, pakkausjätteitä, romuajoneuvoja sekä myöhemmin myös sähköelektroniikkalaiteromua. Muutoksella pantaisiin täytäntöön kolmea viimeksi mainittua tuoteryhmää koskevat EY:n direktiivit. Arvoisa puhemies! Aikaisemmin jo Suomessa on toki keräyspaperi, autonrenkaat ja pakkausjätteet jne. hoidettu. Nyt nämä kaksi uutta aluetta jätteiden ja romun suhteen tulevat lainsäädännön piiriin. Niihin liittyy koko joukko erilaisia, mielenkiintoisiakin ongelmia.

Ympäristövaliokunta teki varsin pitkän ja perusteellisen työn tämän asian suhteen, nojasi työssään myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja joutui useita, voisi sanoa: pariakymmentä, pykälää käsittelemään uudelleen ja niitä muuttamaan. Pykälien sisäistä rakennetta muutettiin. Samalla tehtiin koko joukko myös muita kuin teknisiä muutoksia näihin lukuisiin pykäliin.

Tuottajavastuu on merkittävä keino, jolla Euroopan unioni pyrkii vähentämään kaatopaikkajätteen syntyä, lisäämään vastuuta kulutusyhteiskunnassa, jossa syntyy jatkuvasti jätettä, ja tämän jätteen hyödyntäminen, sen uudelleenkierrätys, on suuri vastuukysymys. Näin tuottajavastuu on osatekijä, joka voisi ratkaista Euroopan unionin kaatopaikkaongelmia vähentämällä jätteen määrää. Tällä tavalla vaikutetaan suoraan tuottajaan niin, että tämä tuottaisi hyödykkeitä, joidenka loppuelinkaari olisi kestävä ympäristönäkökulmasta ja jotka tuotteet olisi suunniteltu tavalla, että niiden niin kutsuttu loppusijoittaminen olisi mahdollisimman helppoa, taloudellista ja ympäristöllisesti kestävää.

Valiokunta kiinnitti tuottajavastuun lisäksi huomiota kunnan rooliin jätehuollossa. Kunta on jätelaissa tarkoitettu yleinen valvontaviranomainen, jonka tehtäviin kuuluu valvoa keräyspaikkojen asianmukaista hoitoa. Valvonnan merkitys korostuu tapauksessa, jossa esimerkiksi autontuojat voivat muodostaa yhteisön, joka sitten vastaa autojen loppusijoituksesta, käytännössä autonromuista. Tässäkin tilanteessa nämä tuottajat perustavat yhteisiä keräyspaikkoja. Kunnan tulee valvoa näiden keräyspaikkojen kuntoa ja niiden sopivuutta ympäristöön.

Tuottajavastuu ja kilpailu olivat myös keskeinen asia valiokunnan työssä. Valiokunta kiinnitti erityistä huolta siihen, miten esimerkiksi sosiaaliset yritykset, jotka tällä hetkellä tekevät varsin hyväksyttävää, tärkeätä työtä kierrättämällä käyttökelpoisia osia korjaamoille, uusintakäyttöön ja uudelleenkäyttöön, tulevat tulevaisuudessa toimeen, kun tapahtuu tämä keskitetty jätteiden, esimerkiksi elektroniikkaromun, keräys tämän uuden tuottajavastuujärjestelmän yhteydessä. Tässä kohdassa myös valiokunta esittää uuden momentin 18 g §:ään, jossa on Tuottajayhteisöjen ja tuottajien muu yhteistoiminta -otsikon alla pyritty edelleen painottamaan kilpailuneutraliteettia. Tässä yhteydessä Kilpailuvirasto oli hyödyllinen asiantuntijataho.

Tämä asia koskee autojen romuttamotoimintaa. Pienyritykset ympäri Suomen ovat ottaneet autoista käyttökelpoisia osia, kierrättäneet niitä. Se on ollut kokonaisyhteiskunnallisesti positiivista toimintaa. Direktiivien implimentaation yhteydessä on tullut vastaan tosiasia, että direktiivi toteaa, ettei romuajoneuvosta saa ottaa sellaisia osia, joiden poiston katsotaan oleellisesti vähentävän romuajoneuvon arvoa. Romuajoneuvojen arvo onkin noussut johtuen globaalista tilanteesta. Romuteräksen hinta on todellakin noussut. Näin romuajoneuvojen kierrätys onkin kannattavaa liiketoimintaa.

Koko direktiiviajatus lähtee siitä, että tuotteen, esimerkiksi auton, hintaan on jo etukäteen laitettu se taloudellinen panos, minkä on ajateltu kuluvan tämän romuajoneuvon ikään kuin loppusaattohoitoon, sen keräämiseen, keskitettyyn käsittelyyn ja jatko- ja loppukäsittelyyn. Hinta on siis etukäteen pistetty myyntihintaan ja ostaja maksaa auton hankkiessaan sen käyttöönsä. Nyt valiokunta kiinnittää huomiota uhkaan, että erilaiset jätemaksut kuitenkin ikään kuin kaksinkertaistavat tämän hinnan. Hinta on jo maksettu auto taikka hyödyke ostettaessa — auto, pesukone, mikä tahansa, jokin elektroninen laite — mutta sitten joudutaan vielä toiseen kertaan maksamaan ehkä eri tavoin niin kutsuttu jätemaksu tämän tuotteen loppukäsittelyn yhteydessä. Näin ollen valiokunta onkin yhdessä viidestä lausumaehdotuksestaan, kiinnittänyt huomiota myös tähän.

Lopuksi, puhemies, totean valiokunnan lausumaehdotukset.

Ensinnäkin: "Eduskunta edellyttää hallituksen seuraavan lain toimivuutta yleisesti ja erityisesti vastaanottopaikkojen kattavuutta koko maassa, kuntien suhtautumista yhteistyöhön keräyspaikkojen järjestämisessä ja siten olemassa olevan infrastruktuurin käyttämismahdollisuuksien toteutumista."

Edelleen: "Euskunta edellyttää hallituksen seuraavan lain vaikutuksia tuottajien/tuottajayhteisöjen ja muiden alalla jo toimivien kilpailuolosuhteisiin erityisesti niiden tuoteryhmien osalta, joilla on tai joille perustetaan tuottajayhteisö." Tämä koskee erityisesti romuajoneuvojen ja sähkö- ja elektroniikkaromun hyödyntämistä. Tämä on asia, joka on valiokuntakuulemisessa tullut vahvasti esille ja johon viittasin aikaisemmin.

Kolmanneksi: "Eduskunta edellyttää, että eduskunta edellyttää hallituksen seuraavan pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevan osittaisen tuottajavastuun toteutumista siten, että hyödynnettäväksi kelpaavan materiaalin käyttö varmistetaan."

Neljänneksi: "Eduskunta edellyttää hallituksen seuraavan romuajoneuvojen järjestelmään luovuttamisesta mahdollisesti perittäviä maksuja ja ryhtyvän tarvittaessa valmistelemaan ehdotusta mahdollisuuden poistamiseksi, koska valiokunta katsoo maksun olevan lähtökohtaisesti ristiriidassa jätehuoltokustannukset tuotteen hintaan sisällyttävän tuottajavastuujärjestelmän perusteiden kanssa." Puhemies! Tämän hieman mutkikkaan kappaleen idea on juuri ajatus siitä, että valiokunta tässä täsmentää ja painottaa, että tuotteen alkuhinnassa ovat nämä jätehuoltokustannukset jo sisällä.

Lopuksi, viidenneksi: "Eduskunta edellyttää hallituksen käynnistävän jätelain kokonaisuudistuksen mahdollisimman pian sekä ryhtyvän tarvittaessa valmistelemaan lainsäädäntöä kokonaisuudistusta nopeammalla aikataululla lain toimeenpanossa mahdollisesti ilmenevien ongelmien poistamiseksi."

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut kohtuullisen laaja työ valiokunnalle, ja uusi valiokuntasihteeri valiokuntaneuvos Ekroos on tehnyt tässä erittäin tärkeän työn, ja valiokunta kokonaisuudessaan samoin on ollut erittäin aktiivinen ja yksituumainen tässä asiassa.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun viime marraskuussa hallituksen esitys jätelain muuttamisesta ja laiksi ajoneuvojen siirtämisestä ja romuajoneuvojen hävittämisestä annettiin eduskunnalle, pidin lähetekeskustelussa puheenvuoron epäkohdista, joita esitys sisälsi. Tuolloin vetosin ympäristövaliokuntaan, että se esitystä käsitellessään perehtyisi siihen tarkoin ja puuttuisi epäkohtiin.

Nyt on aika esittää kiitokset ympäristövaliokunnalle, sen puheenjohtajalle ja erityisesti sen aktiivisille jäsenille, jotka ovat jaksaneet uppoutua jätteiden ja romujen maailmaan syvällisesti. Valiokunta on kuunnellut asiantuntijoita runsaasti ja saanut aikaan mietinnön, jossa moni hallituksen esitykseen sisältynyt puute on korjattu.

Lähetekeskustelussa epäilin, että lakiuudistus voi olla ristiriidassa romuajoneuvodirektiivin kanssa, joka peräänkuuluttaa erilaisia kansallisia toimenpiteitä kielteisten ympäristövaikutusten rajoittamiseksi. Tuottajavastuun tavoitteisiin onkin nyt valiokunnan mietinnössä esitetty lisättäväksi keskeinen jätteen syntymistä ehkäisevä tavoite. Tämä tukee yhteisönlaajuista tavoitetta, että jo tuotteiden suunnitteluvaiheessa myös ajoneuvoja koskien huomioidaan erityisesti kierrätys- ja hyödyntämismahdollisuudet käytöstäpoiston jälkeen.

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää turvata sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja välttää kilpailun vääristyminen kaikessa lainsäädännössä. Hallituksen alkuperäiseen esitykseen sisältyi riski, että suuret taloudelliset toimijat olisivat saaneet hallitsevan markkina-aseman esimerkiksi autoromualalla tuottajayhteisöä hallinnoidessaan. Samanaikaisesti olisi ajettu alas lukuisat pienet autoromuttamot, jotka jo tällä hetkellä palvelevat kattavasti autojen purkajina, kierrättäjinä ja varaosien myyjinä kuluttajille.

Mietinnössään valiokunta kuitenkin puuttui asiaan ja toteaa, että uusien määräysten toimeenpanoon pystyvät käytännössä parhaiten juuri ne toimijat, jotka toimivat alalla tällä hetkellä, eli perinteiset autopurkaamoyritykset. Mietintö korostaa myös, että pienten tuottajien avoin ja syrjimätön kohtelu on tärkeää ja että tätä tulee jatkossa tarkoin seurata ja valvoa. Tuottajayhteisön on siis otettava tasapuolisesti huomioon kaikki taloudelliset toimijat ja heidän asianmukaiset toimintamahdollisuutensa. Näin pidetään yllä kilpailua erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten keräys-, purkamis-, käsittely- ja kierrätysmarkkinoille pääsyn turvaamiseksi ja samalla turvataan työllisyys pienissä autopurkaamoalan yrityksissä kautta maan.

Hyvä puhemies! Jatkossa on tärkeää, että jätelain kokonaisuudistus käynnistetään ripeästi ja siinä puututaan nyt käsittelyssä olevan lain kohdalla mahdollisesti ilmeneviin käytännön epäkohtiin, onhan kyseessä hyvin laaja lakimuutos.

Toinen syy jouduttaa jätelain kokonaisuudistusta on se, että jätteiden käsittelystä on tullut myös merkittävää liiketoimintaa, jossa kilpailun on toimittava, jotta kuluttajien etu toteutuu. Kuluttajathan viime kädessä maksavat jätteiden käsittelyn tuottajille korkeampina tuotteiden hintoina.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi haluan antaa tunnustusta ympäristövaliokunnan työlle, sillä harvoin lakiesitys paranee näin oleellisesti valiokuntakäsittelyn aikana.

Heidi Hautala /vihr:

Puhemies! Meillä kaikilla taitaa olla kaapeissa erilaisia käytettyjä elektronisia ja sähkölaitteita, vanhoja kännyköitä, tietokoneiden näppäimistöjä, näyttöpäätteitä, ehkä jostakin löytyy televisio ja vanha pölynimuri. Tämä laki tulee tarkoittamaan sitä, että me voimme palauttaa ne tuotteen myyjälle aikanaan ja että siirrytään myös siihen, että kaikista uusista sähkö- ja elektroniikkalaitteista maksetaan tietty jätteenkäsittelykustannus jo silloin, kun niitä ostetaan, ja että sitten voidaan tosiaan maksutta luovuttaa ne tuottajalle ja maahantuojalle hävitettäviksi asianmukaisesti.

Mikä tuottajavastuussa on nerokasta, on se, että se tulee ohjaamaan myöskin tuotteiden suunnittelua ekologisempaan suuntaan, koska valmistajan kannattaa jo suunnitteluvaiheessa miettiä sitä, minkälainen tuote on kaikkein helpoimmin ja taloudellisimmin asianmukaisesti hävitettävissä. Se tarkoittaa sitä, että tullaan käyttämään vähemmän myrkyllisiä materiaaleja, tullaan huomioimaan se, että tuotteiden eri materiaalit ovat helposti erotettavissa toisistaan, kun nämä materiaalivirrat sitten ohjataan eri tavalla hävitettäviksi. Onkin jo näkyvissä, että esimerkiksi näiden sähkö- ja elektroniikkalaitteiden valmistajat ovat ryhtyneet pohtimaan sitä, mitä tapahtuu, kun he todella sitten käytännössä joutuvat vastaamaan kustannuksesta, joka aiheutuu laitteen hävittämisestä.

En ollut itse esimerkiksi koskaan tajunnut sitä, että pesukoneen sisällä on betonimötikkä. En tiedä, onko kukaan koskaan tutkinut pesukoneen anatomiaa, mutta olen itse nähnyt, kuinka todellakin pesukoneen sisällä on köntti betonia sen takia, (Ed. Vistbacka: Se ei pysy paikallaan muuten!) että linkousprosessissa sen koneen täytyy pysyä paikoillaan. Mutta, ed. Vistbacka, tuottajavastuu tulee johtamaan siihen, että esimerkiksi Elektroluxin kannattaa suunnitella sellainen pesukone, jossa ei olekaan betonia, vaan siellä on tyhjä tila, joka täyttyy vedellä pesutapahtuman aikana. Kuinka nerokasta! Kuinka paljon vähemmän materiaalia kuljetettavaksi, kuinka paljon vähemmän painoa! Nokia on ryhtynyt jo pohtimaan sitä, miten kännykän eri osat ovat erotettavissa paremmin toisistaan ja kuinka voidaan välttää vaarallisten aineiden käyttöä.

Olen itse vaikuttanut Euroopan parlamentissa tämän sähkö- ja elektroniikkaromudirektiivin muotoiluun, ja meillä oli melkoinen taistelu, kun saimme tämän yksilöllisen tuottajavastuun aikaiseksi. Sitä edisti se, että itse asiassa monet suuret kotitalouslaitteiden ja elektroniikkalaitteiden valmistajat itsekin huomasivat, että se oli heille hyväksi. Toki tähän saattaa liittyä tietty ongelma sitten määräävän markkina-aseman saamisesta myös jätteiden käsittelyssä, mutta joka tapauksessa idea on se, että jokainen valmistaja tai maahantuoja yksilöllisesti vastaa hävittämisen aiheuttamasta kustannuksesta, ei kuitenkaan sillä tavalla, että heidän välttämättä itse tarvitsisi siitä fyysisesti huolehtia. Se voi tapahtua sillä tavalla, että pienemmät yritykset lyöttäytyvät yhteen ja tällä tavalla sitten käytännössä hoitavat hävityksen. Mutta idea kuitenkin on, että joka tapauksessa se raha täytyy sitten sieltä tuottajalta ja maahantuojalta löytää.

On itse asiassa valitettavaa, että käytännössä tuottajavastuun toteuttamistapoja ei ole mielikuvituksekkaammin pohdittu, koska tässä esimerkiksi olisi tietyillä vakuutustuotteilla huomattava merkitys, jolla voitaisiin välttää viranomaistyötä. On jo olemassa tietyissä maissa sopivia vakuutustuotteita niin, että auton tai tietokoneen valmistaja, joka myöhemmin sitten joutuu tästä romusta vastaamaan voi vakuuttaa tämän tuotteen sillä tavalla, että se raha sitten todella löytyy, kun aikanaan viimeinen loppukäyttäjä tämän laitteen palauttaa.

Ympäristövaliokunta on aivan oikein todennut, että tuottajavastuusta tarvitaan yleiset säädökset, joita sitten pyritään noudattamaan kautta linjan eri tuoteryhmissä, mutta ympäristövaliokunta on myöskin, aivan oikein, todistanut tässä, että erilaiset tuoteryhmät vaativat aivan erilaisia sovellutuksia ja käytännön sääntöjä. Onkin selvää, että Suomen jätelaki, joka on säädetty jo ennen 90-luvun puoliväliä, on hieman huonosti sopiva tämän tyyppiselle lähestymistavalle. Oletan, että ollaan menossa kohti tällaista jätelain kokonaisuudistusta, jossa sitten tuottajavastuulla on suuri merkitys.

Puhemies! Euroopan unioni on ympäristöpolitiikassaan joiltakin osin siirtynyt aika moderneihin menettelytapoihin, ja tuottajavastuu edustaa juuri sitä. On pyrittävä toimimaan sillä tavalla, että se saadaan vähitellen kattavasti toteutumaan kaikissa eri tuoteryhmissä, mikä on sitten omiaan vähentämään jätteen määrää ja ehkäisemään jätteen syntyä.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tämän hallituksen esityksen lähetekeskustelu oli täällä salissa, niin silloin muun muassa ed. Tiilikainen piti puheenvuoron, johonka hän juuri tässä äsken viittasi, ja antoi vähän sapiskaa tämän hallituksen esityksen laadulle ja esitti siihen runsaasti parannusehdotuksia. Sama sävy oli muutoinkin.

Nyt kun luki tämän mietinnön, palautui mieleen liikennevaliokunta viime kaudelta, kun joka ikinen pykälä on kirjoitettu uudestaan, vähän systematiikkakin on pantu uusiin puihin. Mutta sitten kaikki huipentuu siihen, että lopussa on viisi pontta, joissa on käyty kaikki vielä uudestaan läpi.

Arvoisa puhemies! Tämä signaalipsykologia, josta nyt tässä on kysymys, on kyllä aika huikea, kun tuntuu siltä, että on todella tehty vakuuttavaa työtä ja on paneuduttu asiaan — ilmiselvästi valiokuntaneuvoskin on varsin onnistunut valinta tällä hetkellä ja pystyvä henkilö näihin tehtäviin — ja sitten tulee semmoinen kuva, kun viimeinen piste tulee viidenteen ponteen, että ai jaa, tuntuuko tämä niin, ettei tämä ollutkaan ihan vakuuttava juttu, että tässähän pitää seuratakin kaikkea aivan viimeistä piirtoa myöten. Minä kuitenkin tulkitsen sen niin, että kysymys on siis siitä, että halutaan kantaa huolta tästä asiasta koko kentän osalta, ja niin kuin ed. Heidi Hautala äsken totesi, ilmeisesti olisi semmoisen perusteellisen revision kohteena syytä olla koko jätelain, sen verran merkittävästä asiasta tässä on kysymys.

Tämä historia jätteitten kohdallahan on aika mielenkiintoinen. Tämäkin asia tämän 17 vuoden aikana on käynyt perusteellisen uudelleenarvioinnin. Silloin 80-luvun puolella, kun tänne töihin tultiin ed. Vistbackan kanssa, niin sehän oli suorastaan irvailun kohde koko tämä homma. Sitten tuli semmoinen kuuluisa Aschenbachin esimerkki tuolta Saksasta, jossa kun kerta kaikkiaan tila kaatopaikoilla loppui, niin sitten katsottiin, jos ruvettaisiin asiallisesti näitä jätteitä kohtelemaan ja kierrätys aloittamaan jnp. Kun kolme vuotta tämän operaation käynnistymisen jälkeen tehtiin semmoinen välitarkastelu, huomattiin, että 60 prosenttia kaatopaikkakertymä oli muutamassa vuodessa pienentynyt. Sitten huomattiin, että ai, tämä onkin niin, että kysymyshän on hyvin arvokkaasta tavarasta, kun ei tarvitse kuin ihan pikkuisen vaan tämän kierrätettävässä materiaalissa olevan alkuainemateriaalin kallistua maailmanmarkkinoilla, niin tämähän on bisnettiä. Täällä on jo keritty viitata siihen, että tämä bisnetti on jo arkipäivää ja kannattavaa toimeliaisuutta.

Olen liikuttuneena seurannut tämän hallituksen esityksen erään osan, Lex Puputin, tietä. Autotuottajien Pekka Puputti on henkeen ja vereen omistautunut tälle asialle. Tulee oikein hyvä mieli, kun näkee, että ihminen voi olla niin innostunut jostakin tämmöisestä asiasta. Toivoisin, että maailma täyttyisi puputeilla tässä mielessä mahdollisimman pian, eli tässä on kysymys isosta asiasta.

Toinen on se, että sosiaaliset yritykset ovat tulleet kuvaan mukaan. Me säädimme sosiaalisista yrityksistä juuri lain, ja siellä nimenomaan juuri tämän jätelain muutoksen tuottamille sovelluksille on löytynyt oikea tekijä. Oulussa on tämä pilottiyritys, Tervatulli Oy, ja sillä tavalla meillä on nyt konkreettinen näyttö, että tämä myöskin skulaa käytännössä. Hieno homma!

Minulla on tässä yksi ainut semmoinen kollektiivinen murhe, johon kyllä tässä jo viitattiinkin. Kun tässä on tämä tuottajavastuu, elinkaariajattelu, mukana, niin entäs jos se tuottaja häippäisee pois, kun yritysten kiertoaika on ruvennut lyhenemään aika huikeata vauhtia, elikkä kuinka tämä homma saadaan käytännössä toimimaan, ja sille ilmeisesti ei ole olemassa mitään muuta ratkaisua kuin se, että vakuutetaan, eli me kuluttajat lähtökohtaisesti tuotteen hinnassa maksamme eräällä tavalla vakuutusmaksun sisään ja sitten vakuutusyhtiöt ovat sellaisia vakuutusyhtiöitä, joilla uskomme olevan sellaisen elinkaaren yhtiöinä, että tämä hoituu myöskin kunnialliseen päätökseen saakka.

Onneksi olkoon vaan, tämä on ihan hyvä mietintö.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on jo useammankin edustajan taholta todettu, tämän lakimuutoksen osalta on tehty paljon työtä ja hyvää työtä ja hyvässä yhteishengessä, sen haluan ympäristövaliokunnan jäsenenä todeta. Tämä lakiesitys on jatkoa sille positiiviselle kehitykselle ympäristökysymyksissä, jota maassamme on toteutettu jo useita vuosikymmeniä. Tuon kehityksen seurauksena olemme varmasti eräs kehittyneimmistä maista maailmassa, katsommepa sitten mihin ilmansuuntaan tahansa. Valtavia parannuksia on saatu aikaan sekä maaperän, vesistöjen että ilmaston osalta.

Haluan keskittyä omalta osaltani edellä olevan lakimuutoksen osalta vain yhteen asiaan, ja se on haja-asutusalueitten rakentamisen tukeminen kaikin tavoin ja myös oikean jätehuollon avulla. Maassamme rajoitetaan aivan tarpeettomasti haja-asutusalueille ja ranta-alueille rakentamista. Kun meillä on tänä päivänä kaikki tekniikka ympäristöongelmia varten olemassa, tulisi haja-asutusalueitten rakentamiseen suhtautua paljon paljon myönteisemmin. Esillä olevassa lakimuutosehdotuksessa on tältä osin pieni, mutta erittäin tärkeä kohta juuri jätehuollon osalta. Tuo kohta koskee jätteen omatoimista käsittelyä ja hyödyntämistä. Valiokuntahan toteaa tuon lain yksityiskohtaisissa perusteluissa, että tietyissä tilanteissa jätemaksu voidaan määritellä jopa nollaksi, jos sen jätteen yksityinen hoitaa omatoimisesti kokonaan. Tuo on hyvin tärkeä periaatteellinen kannanotto varsinkin tällaisessa toiminnassa, joka on voimakkaasti kaikin tavoin säänneltyä. Varsinkin yhteiskunnan roolihan jätehuollossa säätelijänä ja seuraajana ja valvojana on erittäin keskeinen ja pitääkin olla.

Yksilölliseen omaan toimintaan luotetaan. Tämä on minusta sillä tavalla hyvin periaatteellinen esimerkki, kun on tätä lakia tehty, ja tuota toimintaa tarvitaan kaikissa jätehuoltoon liittyvissä kysymyksissä ihan yksityiskohtien osalta alkaen kodinkoneista, mistä tahansa sitten onkin kysymys. Olen aivan varma, että tämä edellä mainittu yksityiskohta koetaan hyvin laajalti oikeudenmukaiseksi ratkaisuksi. Minä olen esimerkiksi kesämökkiläisten osalta kuullut sellaisia mielipiteitä, että kun he hoitavat täydellisesti jätehuollon omalla kesämökkialueellansa ja maksavat siitä huolimatta kunnallisen jätemaksun, niin se koetaan epäoikeudenmukaiseksi, vaikka on se pieni summa varaa maksaakin. Mutta kysymys on hyvin periaatteellinen kysymys, ja tältä osin valiokunta on ottanut nimenomaan maininnan perusteluihinsa. Tämä on myöskin yksi pieni periaatteellinen kannanotto siitä, että piiloveroa ei tule yksinkertaisesti periä kunnallisessa järjestelmässä mistään toiminnasta, jos yksityinen hoitaa sen kokonaan. Tästähän on ollut vuosikymmenten aikana paljon keskustelua.

Kaiken kaikkiaan on tehty suuri työ, ja minun mielestäni tämä lopputulos on erittäin hyvä.

Inkeri  Kerola  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka tässä on samoja asioita pyöritelty jo tämän lakiesityksen kohdalla useaan kertaan, niin siunatuksi lopuksi ja tämän suitsutuksen siunatuksi lopuksi on hyvä kerrata muutamia asioita, mitkä omaa mieltäni painoivat ennen tätä lakiesityksen käsittelyä. Ne on saatu nyt mielestäni oikein hyvin tänne lakiin sisälle. Ensinnäkin läheisyysperiaate, joka on erittäin tärkeä jäteasioissa yleensä, elikkä kuluttajat voivat jättää jätteensä mahdollisimman lähelle asuinpaikkaansa ja sieltä ne sitten roudataan keinolla millä hyvänsä eteenpäin.

Toinen asia on koko maan kattava järjestelmä, ja erityisesti tämän alla olemme kantaneet huolta siitä, että pienet yritykset saavat liiketoimintaansa katetta myöskin tämän jätelain alaisuudessa, ja tämä tullee jatkumaan. Ainakin valiokunnan hyvä tarkoitus on se ollut. Lisäksi alalla jo toimivat yritykset, sekä sosiaaliset yritykset että myös esimerkiksi autopurkamot, ovat erittäin hyvin tulleet huomioiduiksi tämän lakiesityksen alla.

Ihan viimeiseksi lopuksi, oli todella hyvä asia, että saimme kirjatuksi periaatteen, että jätelain uudistus pistetään käyntiin mahdollisimman pian ja tämän kokonaisuudistuksen sisällä ja alla erityisesti jätteen määritelmän käsittely, joka on tärkeä paitsi teollisuudelle myöskin monelle muulle liiketoimintalohkolle tulevaisuudessa. Kaiken kaikkiaan, jos tämä laki toimii, niin kuin olemme sen henkeä tähän mietintöömme viritelleet, niin kaikki asiat ovat hyvin siihen saakka, kunnes kokonaisuudistus jätelain kohdalta tapahtuu.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun luin ympäristövaliokunnan mietinnön, kiinnitin huomiota osittain jo täällä esiin tulleisiin seikkoihin, erityisesti 30 §:ään, jossa todetaan nimenomaan se, että maksu voitaisiin määrätä jopa nollaksi euroksi, jos jäte hyödynnetään ja käsitellään kiinteistöllä omatoimisesti kokonaan. Tämä on ollut suuri ongelma ainakin meidän alueellamme nimenomaan siltä osin, että se menettely on ollut hyvin jäykkää monessa suhteessa. Tyydytyksellä minun mielestäni on pantava merkille myös se, että täällä valiokunta on kiinnittänyt huomiota osittain tällaiseen piiloveroon, mistä ed. Vielma mainitsi, ja nimenomaan siihen, että jäteverojärjestelmän tulisi toimia tasapuolisesti. Tällä hetkellä nimenomaan eräät vanhukset ainakin toteavat tämän aika epäoikeudenmukaiseksi. Jos tulee yksi pussi kuukaudessa, niin kuitenkin siellä käy se auto ja veloittaa ikään kuin saman verran kuin sellaiselta perheeltä, joka tuottaa hyvinkin paljon enemmän, eli ainakin muutamia positiivisiakin kohtia löysin tästä mietinnöstä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä lopuksi haluaisin todella kiittää tästä keskustelusta. Täällä on kokeneita kansanedustajia, niin kuin ed. Pulliainen, joka on vuosikymmeniä näiden jäteasioiden kanssa ollut tekemisissä ja myös lainsäädännön tasolla.

Tämä, mihin nyt edustajat Vistbacka ja Vielma kiinnittivät huomiota: Todella jätemaksun määräytymisen ja määräämisen suhteen valiokunta halusi erityisesti painottaa ja selkeästi myös mietintöön kirjata sen, että vaikka liittyminen jätehuoltoon on pakollista, jätemaksu voidaan todellakin määrätä myös nollaksi euroksi suuruudeltaan.

Sitten todella nämä viisi pontta ovat varsin laajoja vaikutusalueiltaan, ja se viides on todella se, että kiirehditään jätelainsäädännön kokonaisuudistusta, ja myöskin eräs yksityiskohta tuolla tekstissä on yksityisten ja julkisten kaatopaikkojen välinen ero: yksityisillä kaatopaikoilla ei ole jätehuoltomaksua. Näin ollen tällä tavalla edelleenkin lainsäädäntöön sisältyy tällainen ristiriita, mikä ei ole jätehuollon kokonaisvaikuttavuuden kannalta terve tilanne. Yksityisillä kaatopaikoilla pitäisi myös olla jätemaksu.