Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vuonna 1991 koiraverolaki oli täällä isossa salissa. Se oli varsin onnettomissa olosuhteissa, kun lama oli iskemässä kauheimmillaan juuri päälle. Olin silloin hallintovaliokunnan jäsen ja toivoin hartaasti, että se käsittely olisi johtanut siihen, että koiraverolaki olisi kumottu kertaheitolla, mutta silloin oli viisaampia, jotka sanoivat, että tämä mahdollisuus kunnilla pitää säilyttää, vaikka se syy, miksi koiravero aikoinaan vuonna 1878 säädettiin, oli rabieksen elikkä vesikauhun torjunta. Nyt se vaara on edelleen olemassa, mutta torjunta pelaa ihan toisella tavalla. Se on eurooppalaisittain säädetty operaatio, joka hoituu muulla tavalla.

Olisin tietysti toivonut, että nyt olisi ed. Marjaana Koskisella ollut tarmoa tehdä ulla anttilat ja kerätä tähän toista sataa nimeä ja sen jälkeen hallintovaliokunta olisi tuonut tämän koiraverolain kumoamisen tänne isoon saliin jo enemmistön tukemana, mutta ehkä meistä nyt joku sitten intoutuu keräämään ne toistasataa nimeä ja tämä laki kumotaan tarpeettomana.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän kunnanvaltuustoissa vielä niissä kunnissa, joissa koiravero edelleen on, se on yksi puhutuimpia aiheita edelleen. Joskus se tuottaa myöskin hupia, koska tämä on asia, johon voi ottaa selvästi kantaa ja josta voi olla jotakin mieltä yleensä riippuen siitä, onko itsellä koira vai naapurilla koira jne.

Mutta sanoisin ihan vakavissa mielin, että en tiedä, en välttämättä nyt ihan tämän kumoamisenkaan näkökulmassa ole varsinkaan silloin, kun tiedän, että jotkut kunnat ja kaupungit ovat satsanneet erinomaisen paljon siihen, että koirilla on omat hoitopaikat, on järjestetty tarhoja, joissa koirat voivat olla melkein kuin päivähoidossa, ja systeemit on laitettu kuntoon ja niihin on satsattu. Onko tämä oikea tapa, että kunnat voivat sitten periä koiraveroa? Kaikkihan sanovat aina kunnissa, että siihen byrokratiaan ja perimiseen kuluu vähintään yhtä paljon rahaa kuin siihen rahan tuottoon. Mutta taas, kun me tunnemme Suomen perustuslakia ja on kuntien itsehallinto ja oikeus päättää näistä koiraveroista, niin jäin kysymään, onko meillä tällainen systemaattinen kumoamispäätös täällä eduskunnassa se oikea toimenpide vai luotammeko me siihen, että kunnat tekevät ne ratkaisut omista lähtökohdistaan. Mutta koirakurille tällä on ollut oma merkityksensä tietenkin niissä kunnissa, joissa tätä on oikealla tavalla käytetty.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Asialla on tuokin puolensa, jonka ed. Salo toi esille, mutta tällä asialla on nykyisellään myöskin se puolensa, että kun tarkastellaan kansalaisia kokonaisuudessaan, niin esimerkiksi Oulun kaupungissa oltiin siinä tilanteessa joskus, mitähän se oli, vajaa kymmenen vuotta sitten, että kierrettiin lakia niin paljon kuin vain voi kiertää eli jätettiin maksamatta, ilmoittamatta, kaikki oli ihan hunningolla. Silloin ei ollut mitään muuta järkevää tapaa kuin se, että kaupunginjohtaja teki aloitteen, että tästä hommasta luovutaan sen takia, että tätä lainkuuliaisuutta tässä kyllä sitten rapistettiin oikein kunnolla. Sitten oli saatu aikaiseksi semmoinen ilmiantojärjestelmä ja byrokratia niitten ilmiantojen selvityksestä, onko niillä koiraa vai ei ja kuka sen koiran loppujen lopuksi omistaa. Toisin sanoen joissakin pikkukunnissa tämä ehkä toimii, ja jos sen palvelut toimivat sitten vastaavasti, se on ihan ok, mutta se yleiskokemus on kuitenkin minulla se, että kumoaminen olisi enemmän perusteltu kuin säilyttäminen.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! On sellainen sanonta, että kirja ja koira ovat ihmisen parhaat ystävät. Minusta tätä asiaa pitäisi miettiä juuri sillä lailla, että kun perheeseen otetaan koira, se on perheenjäsen ja sitä hoidetaan perheenjäsenenä alusta loppuun. Jos puhutaan koiraverosta, koiraveron eräs vaikutus on se, että koiran omistaja tai koirien omistaja joutuu myöskin miettimään omaa vastuutaan ja menoja ja tuloja jokaisen koiran osalta. Katsoisin, että sillä on enemmän tällainen merkitys taloudellisesti kuin kuntien kannalta. Kunnillehan tämä on hyvin pieni tulolähde. Tällä ei järjestellä taloutta eikä tällä järjestellä ympäristökysymyksiä jnp. Onko se tai ei ole? Minusta se saisi olla entisenlainen: kunnat päättävät tämän, perivätkö ne vai eivätkö ne peri. Minusta se on esimerkki siitä, että jos kunnissa liian paljon puhutaan koiraverosta, niin kunnissa ovat liian hyvin asiat.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että Suomessa ei kylläkään pysty sillä perusteella, että olisi huono tai hyvä koirakuri, arvioimaan kaupungeissa liikkuessaan, missä kaupungissa peritään veroa ja missä ei. Minä en enää hakisi perustelua tästä koirakurista, koska Suomessa nyt kuitenkin koirat hoidetaan ihan kohtuullisesti, ja vaikka olisi joku maksanutkin niistä veronsa, silti, jos henkilö on sellainen, että ei huolehdi, niin sitten ei huolehdi. Mutta minusta kuntien itsehallintoon vetoamalla tätä asiaa ei kyllä pidä ratkaista. Minun mielestäni tämä kyllä joutaisi vaan poistaa. Minä en muista, kysyikö minulta kukaan siihen edes nimiä, mutta olisi varmaan löytynyt ne yli sata nimeä, jos olisi halukkuutta ollut.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itse en omista koiraa mutta suhtaudun koiranomistajiin positiivisesti. Taitaa olla pian jo kymmenen vuotta sitten, kun minun kotikunnassani koiravero on yksimielisesti lakkautettu. Mutta kerron vaan, että tämä tuottaa myöskin ongelmia. Niin kuin arvaatte, on hyviä koiranomistajia, jotka huolehtivat koirastansa tai koiristansa hyvin, mutta on myöskin sellaisia koiranomistajia, että esimerkiksi paikallispoliisi saattaa jossakin samassa taloudessa joutua käymään kymmenen kertaakin vuodessa huomatessaan, että siinä pentueessa, joka on kasvanut siellä naapurissa, saattaa olla kymmenenkin haukkuvaa koiraa, jotka yötä päivää haukkuvat ja häiritsevät myöskin asuinympäristöään. Jos tällaisessa kunnassa esimerkiksi olisi järjestelmä, jossa jokaisesta koirasta jouduttaisiin maksamaan koiraveroa, niin jokainen käsittää, että näin isoa pentuetta ei enää pidettäisi vaan ne koirat olisi lahjoitettu muualle tai tehty jotakin muuta, eli ongelmat ovat muuttuneet siitä 1800-luvun lopusta tähän päivään.

Kyllähän koirat aiheuttavat myöskin kustannuksia — esimerkiksi puhtaanapito on puistoissa ja muuta — kaupungille ja kunnille. Olen kunnallisen itsehallinnon kannattaja ja luotan siihen, että jokainen kunta harkitsee koiraveron tapauskohtaisesti. Tämä ei ole mikään kannanotto siihen, etten suhtautuisi koiriin positiivisesti, ja saatan olla itsekin koiranomistaja vielä tässä joskus.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on oivallinen osoitus siitä, miten vaikeaa näköjään Suomessa on asioita muuttaa. Tälle kyseiselle verolle on ollut ihan selvä peruste. Niin kuin ed. Pulliainen jo kertoi täällä ja sanotaan tässä lakialoitteessakin, aloitettiin koiraveron perintä vuonna 1878 ja vesikauhu oli silloin perusteena. Tästä on lähes 130 vuotta kulunut. Vesikauhua eivät enää taida eläinlääkäritkään tunnistaa välttämättä. Se on niin hirveän harvinainen Suomessa. Siinä on ihan eri lainsäädäntö ja kaikki. Tilalle ei ole tullut mitään erityisperusteita, joten pitäisihän meillä joku mekanismi olla, jolla tämmöinen laki lopetettaisiin. Se on minun kantani tähän asiaan. Käytän tämän puheenvuoron sen takia, että minusta meillä on hyvin paljon muita asioita lainsäädännössä, jotka ovat vähän saman sorttisia. Siinä olisi meidän lainsäädäntökunnallamme iso miettimisen paikka.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ettei jäisi nyt missään nimessä väärää käsitystä rabieksesta, niin meillä oli Suomessa rabies viimeksi 1950-luvun alussa. Sitä ennen se oli ongelma Neuvosto-Karjalassa ja aiheutti jopa parin ihmishengen menetyksen vuonna 1945 Petroskoin lähellä. Nyt me käytämme tämän torjunnassa syöttejä elikkä oraalista torjuntaa ja pudotetaan niitä syöttejä tuonne itärajan pintaan niin, että siinä olisi sellainen rokotettu vyöhyke niin, että se ei tuolta itärajan takaa tänne tulisi. Siellähän se on, mutta Suomen puolella sitä ei ole, elikkä Venäjän alueelta sitä ei ole pystytty hävittämään. Se on siis todellinen vaara olemassa. Nykyisellään on sillä tavalla, että nykyisin kerätään systemaattisesti aivoja tutkittaviksi niin, että katsotaan, ettei vaan sellaista vahinkoa tapahtuisi, että rabies yllättäen pääsisi tulemaan tänne Suomen rajojen sisäpuolelle.