Mikko Kuoppa /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomi on irtisanomisten halpala. Erityisesti monikansalliset suuret yhtiöt käyttävät tätä halpaa irtisanomismenettelyä Suomessa hyväksi ja lopettavat yrityksiä Suomesta siirtääkseen tuotantoa halpapalkkamaihin. Esimerkiksi Nokia-yhtiö lopetti Saksassa Bochumissa olevan tehtaan, sanoi noin 2 000 työntekijää irti ja siirsi tuotannon Romaniaan, missä palkkakustannukset ovat selvästi alhaisemmat. Korvauksena saksalaisille työntekijöille Nokia ilmoitti maksavansa 200 miljoonaa euroa, josta 150 miljoonaa euroa maksetaan työntekijöille suoraan irtisanomisrahoina ja 50 miljoonaa euroa tulee sitten erilaisiin koulutuksiin ja työntekijöitten uusien työpaikkojen järjestämiseen. Suomessa Volvo Bus sanoi Tampereella 213 työntekijää irti lopettaessaan linja-autokoritehtaan ja siirtää tämän tuotannon Puolaan, missä on halvempi palkkataso, ja tämän Puolan tehtaan laajennus rahoitetaan pitkälti Euroopan unionin tukirahoilla, samoin kuin Nokian tehtaan rakentaminen Romaniaan. Erona tässä on se, että Nokia maksaa työntekijöille irtisanomiskorvauksia mutta Volvo Bus Suomessa ei maksa juuri mitään, ainoastaan käytännössä irtisanomisajan palkan, minkä laki velvoittaa maksamaan. Tässä on aivan olennainen ero, joka tekee todella Suomessa nämä irtisanomiset näille kansainvälisille monopoliyhtiöille, suurille yhtiöille, erittäin halvaksi ja edulliseksi.

Ehkä selvempi esimerkki on vielä Wärtsilä-yhtymä. Wärtsilä sulki Turussa 2004 moottoritehtaan, vähensi 480 henkilöä siellä ja siirsi tuotannon Triesteen Italiaan. Kun Wärtsilä Hollannissa lopetti Hollannin-tehtaan, se joutui maksamaan jopa suuremmat korvaukset irtisanomisista, mitä Nokia joutuu maksamaan nyt Saksassa Bochumin tehtaan lopettamisesta, mutta Turussa Wärtsilä ei maksanut mitään korvauksia. Tässä on aivan selvä epäsuhta, mikä tekee suuren ongelman Suomessa toimivien monikansallisten yhtiöiden osalta. Niille on erittäin halpaa ja edullista sanoa työntekijöitä irti Suomessa. Muualla maailmassa ne joutuvat maksamaan erilaisia irtisanomiskorvauksia, ja silloin valitaan juuri suomalainen tehdas lopetettavaksi, jos yhtiö järjestelee uudelleen tuotantoaan tai haluaa vähentää kapasiteettia.

Tästä irtisanomisen edullisuudesta tai halpuudesta on tehty useampiakin tutkimuksia. Muun muassa eräs tutkimus Oecd:n alueelta kertoo, että joukkoirtisanomisia koskevassa vertailussa Suomea tiukempi lainsäädäntö on 20 maassa, kun aineistona on 1990-luvun lopun lainsäädäntö. Vain viidessä maassa lainsäädäntö on väljempi. Kun pisteasteikkona on 0—6 joukkoirtisanomisia koskevassa vertailutaulukossa, Suomen lainsäädännön pisteluku on 2,4, mutta esimerkiksi Italiassa se on 4,1. Suomen lainsäädäntö on pisteytettynä samalla tasolla kuin Turkissa, elikkä Suomessa tämä korvausmenettely, irtisanomismenettely, on samalla tasolla kuin Turkissa. Suomessa irtisanomisajat riippuvat työsuhteen pituudesta; irtisanomisaika voi olla esimerkiksi jopa kuusi kuukautta. Irtisanomisaika on sinänsä suhteellisen pitkä verrattuna moneen muuhun maahan, mutta ne saatavat korvaukset eivät ole, sillä irtisanomisajaltahan edellytetään, että työntekijä tekee täyttä työpanosta ja hänelle maksetaan siitä palkka. Nyt muun muassa Volvo Bus edellytti, että Tampereen-tehtaan työntekijöiden, jotta he saisivat bonusrahansa, pitäisi määrättyyn määräaikaan asti pystyä tekemään määrätty määrä busseja vielä tänä irtisanomisaikana. Voi vain kysyä, kuinka kannustavaa tämä on työntekijöitä kohtaan, kun tietää, että työt loppuvat, lopputili tulee, ja silti yhtiö edellyttää, että nämä bonukset tulisivat sitten, jos pystyy tekemään vielä vähän enemmän töitä, mitä aikaisemmin on pystynyt tekemään. Aika erikoinen tilanne.

Näin ollen Suomessa sekä ay-liikkeen että myöskin poliitikkojen pitäisi katsoa myöskin suomalaisten kansallisia etuja tässä suhteessa ja parantaa tätä irtisanomisturvaa siltä osin, että myöskin suuret kansainväliset yhtiöt joutuisivat Suomessa maksamaan irtisanomiskorvauksia. Irtisanominen ei saa olla Suomessa niin halpaa kuin se tänä päivänä on.

Tämän johdosta, herra puhemies, olen tehnyt lakialoitteen, joka lähtee siitä, kuten esimerkiksi Italiassa, että yhden vuoden työsuhteesta saa yhden kuukauden irtisanomiskorvauksen, mutta olen esittänyt hiukan toisenlaista taulukkoa, mikä merkitsee sitä, että 25 vuoden työsuhteesta saisi 12 kuukauden palkan ja esimerkiksi 3—4 vuoden työsuhteesta tulisi kahden kuukauden ylimääräinen palkka. Tämä on selvästi lievempi asteikko, mutta kuitenkin se antaisi työntekijöille jonkinmoisen korvauksen ja irtisanominen tulisi edes hieman kalliimmaksi yrityksille. Nämä suuret yritykset erityisesti metsäteollisuudessa nyt ovat saneeranneet voimakkaasti, kuten UPM Voikkaan tehtaan ja Stora Enso Kemijärven ja Summan tehtaan osalta. Siellähän ei sinänsä suoraan irtisanomiskorvauksia ole. Joitain suhteellisen pieniä tukia, työllistämistukia, yritykset ovat maksaneet vapaaehtoisesti, mutta ne eivät ole lakiin eivätkä työehtosopimuksiin perustuvia. Näin ollen Suomessa tulisi siirtyä käytäntöön, joko työehtosopimuksilla tai sitten lakisääteisesti, että maksetaan irtisanomiskorvauksia työsuhteen pituuden perusteella. On kohtuutonta, että esimerkiksi yli 30 vuotta, jopa 40 vuotta yritystä palvellut työntekijä ei saa muuta kuin lopputilin, kun hän joutuu irtisanotuksi pitkäaikaisesta työsuhteesta.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Globalisaatio pyyhkii pitkin planeettaa ja siirtelee tehtaita maasta toiseen halvemman työvoiman alueille. Jopa EU-maiden sisällä on tällainen työntekijöille hyvin syvää turvattomuutta tuottava kehitys näköjään voimistumassa.

Kuten ed. Kuoppa totesi, Nokia siirsi tehtaansa Saksasta Romaniaan halvemman työvoiman vuoksi. Volvo siirtää Suomesta tehtaansa Puolaan halvemman työvoiman vuoksi. Tällainen tehtaiden siirtely todella luo työntekijöille hyvin hyvin turvattoman tunteen ja aiheuttaa sitä kautta elämänlaadun huononemista ja myöskin tulojen romahduksen silloin, kun tätä siirtelyä harjoitetaan. Vähintäänkin EU:n puitteissa pitäisi saada aikaan — ja nyt sanon sen näin täältä kriittiseltä suunnalta — harmonisointi näitten erorahojen osalta, ettei tule sitä kiusausta, joka yrityksillä nyt selvästi on, että siirretään firmaa, tehtaita ja tuotantoa, sinne, missä työvoima on halvempi.

Ed. Kuopan lakialoite tähtää tähän. Tässä hänen lakialoitteessaan ovat esimerkkinä eräät Euroopan maat, ja tähän suuntaan pitää Euroopassa nyt vähintäänkin unionin puitteissa minimissään päästä, että joku samanlaisuus on näissä työntekijöiden suojissa ja sitä kautta työnantajien velvoitteissa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Olen toiminut yrittäjänä pitkään ja tunnen mielestäni jonkin verran yritystalouden tosiasioita, vallankin pk-yritysten. 90 prosenttia yrityksistämme on sellaisia, joissa on alle 10 työntekijää. Puolet yrityksistämme on yksinyrittäjien varassa. Pienten yritysten liiketoiminta on usein pienten marginaalien varassa.

Nykyinen työsopimuslain 4 § edellyttää myös pieniltä yrityksiltä jo nyt monia toimenpiteitä irtisanomistilanteissa. Työntekijöille on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

Nyt ed. Kuoppa esittää, että yrityksen pitää alkaa maksaa myös erorahaa irtisanotuille työntekijöille. Miten esimerkiksi sellaisella pienellä yrityksellä, jonka tilauskanta on romahtanut, tulos on tappiollinen ja jolla irtisanomiset ovat edessä, on ylipäätään taloudellisia mahdollisuuksia alkaa maksaa erillistä erorahaa?

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä, että erorahan maksaminen saattaa onnistua isoissa yrityksissä, mutta pienissä yrityksissä ylimääräiset taloudelliset rasitteet ovat lähes mahdottomia. Näinkö sosialidemokraatit, joista osa on allekirjoittanut tämän aloitteen, lähestyvät yrityksiä?

Ed. Kuopan aloitteen seurauksena vallankin pienet yritykset suhtautuvat uusien työntekijöiden palkkaamiseen entistä varovaisemmin. Toinen ajateltavissa oleva tilanne on se, että yritys käyttää vuokratyöntekijöitä, jolloin erorahaa ei tarvitse maksaa. Ed. Kuopan aloite on työllisyyspolitiikan kannalta arveluttava.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämä ed. Kuopan lakialoite on erittäin ajankohtainen ja tarpeellinen. Onhan se aivan järjetöntä, että suurten kansainvälisten yritysten sallitaan alasajaa tuotantoa ja lakkauttaa tehtaita Suomessa asettamatta mitään velvoitteita tai korvausvastuuta.

On jo riittävästi esimerkkejä, joissa yritys on rakentanut tehtaan toiseen maahan, tavallisesti halvemman työvoiman markkinoille, käyttänyt vielä uuden tehtaan rakentamisessa ja tuotannon käynnistämisessä suomalaisia työntekijöitä, ammattitaitoa ja osaamista ja sen jälkeen irtisanonut pitkäaikaiset työntekijät ilman minkäänlaisia korvausseuraamuksia. Tällaisia esimerkkejä löytyy lukuisia, muun muassa tämä mainittu Wärtsilän Turun tehtaan alasajo ja tuotannon laajentaminen Triestessä Italiassa. Samoin Salon seudulla maasta lähteneet suuret Nokian alihankkijayritykset ovat systemaattisesti toimineet näin. Viimeisenä työnään työntekijät ovat kouluttaneet uudet työntekijät toiseen maahan ja olleet opastamassa tuotannon siirtoa ja käynnistämistä toisessa maassa. Löytyy esimerkkejä, joissa yritys on saanut vielä valtion tutkimus- ja tuotekehitystukea, vaikka tehtaan maastalähtö on ollut jo selvästi tiedossa. Ani harvassa tapauksessa tukia on peritty takaisin. Tällaisissa asioissa Suomi ei kyllä ole kovin itsekäs.

On aivan välttämätöntä, että tuotannon valikoivaa lakkauttamista vaikeutetaan ja parannetaan irtisanottujen, siis työnsä ja toimeentulonsa menettävien, asemaa säätämällä tämän lakiesityksen mukainen eroraha.

Kannan tässä myöskin erityistä huolta ikääntyvien työttömyydestä ja köyhyyden lisääntymisestä. Tehtaiden alasajot ja maastalähdöt jättävät työttömiksi tavallisesti pitkän työuran tehneitä työntekijöitä. Tilanne on luettavissa myös tilastoista. Viime vuonna työttömistä yli 40 prosenttia oli yli 50-vuotiaita. Tavallisesti, kun tehdas lopettaa, kolmannes työvoimasta jää pysyvästi työttömäksi. Samaan aikaan ansioturvalta työmarkkinatuelle putoaa yhä enemmän yli viisikymppisiä, viime vuonna esimerkiksi aivan absoluuttinen lukumäärä kasvoi, vaikka meillä työllisyystilanne on pitkästä nousukaudesta johtuen parantunut. Nämä yhdessä kertovat siis kyllä työttömien toimeentulon kiristymisestä ja ennen kaikkea ikääntyvien työttömien toimeentulon kiristymisestä ja samalla tietenkin vanhuusiän köyhyyden lisääntymisestä. Tavallisesti työmarkkinatuelta päädytään pienelle työeläkkeelle, koska työmarkkinatuelta ei tule eläkekertymiä. Tästä me saamme kiittää vuonna 2003 täällä eduskunnassa hyväksyttyä työeläkeuudistusta ja myös työttömyysturvauudistusta, jossa lisäpäiväoikeuden ikärajaa jälleen hilattiin ylöspäin.

Tämän hallituksen asettama sosiaaliturvan kokonaisuudistusta valmisteleva niin sanottu Sata-komitea askaroi yhä työttömyysturvan heikennysten kimpussa sekin. Oikeisto ajaa lisäpäiväoikeuden elikkä putken kokonaan lopettamista, ja samalla työttömyysturvan kokonaiskestoa halutaan lyhentää nykyisestä 500 päivästä sekä porrastaa työttömyysturvan taso niin, että työttömyyden alussa turva olisi parempi ja työttömyyden pitkittyessä sen tasoa pudotettaisiin merkittävästi. Julkisuudessa esitettyjen puheenvuorojen perusteella työttömyysturvaa ei paranneta vaan lyhytaikaisen työttömyysajan turvaa aiotaan nostaa ja pitkäaikaistyöttömien turvaa heikentää.

Edelleenkin porvarien johtoajatus on, että työttömyys poistuu, kunhan työttömien toimeentuloa riittävästi heikennetään. Kannattaa tutustua Elinkeinoelämän keskusliiton teettämään tuoreeseen tutkimukseen rekrytoinnin esteistä. Yritysjohtajille tehdyn kyselyn mukaan vain 1 prosentti vastaajista ilmoitti työttömyysturvan vaikeuttavan rekrytointia. Pääsyyt siihen, että työsuhdetta ei syntynyt, olivat tavallisimmin ikä, ammattitaidon puute tai sen rajallisuus, huonoina pidetyt työehdot jne. Kyllähän me olemme tämän aina tienneet, mutta miten me saisimme yhteiskunnan hyväosaiset ja työttömiä syyllistävät asennevammaiset tunnustamaan nämä tosiasiat?

Työttömien toimeentuloa kiristetään monin tavoin, ruoka, asumiskulut ja energia kallistuvat, ja nyt hallitus ajaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksuihin kohtuuttomia korotuksia. Työmarkkinatukeen ei ole tehty tasokorotusta kahdeksaan vuoteen. Rahasta se ei ole kiinni. Rahasta ei ole puutetta. Viime vuonna säästyi työttömyysturvamenoja yli 200 miljoonaa vuoteen 2006 verrattuna. Tarvitaan siis muutosturvan parantamista, tarvitaan tässä erinomaisessa lakiesityksessä esitetty eroraha irtisanottaville, tarvitaan työttömyysturvan ja työmarkkinatuen tasokorotus. Työttömyysturvan taso on nostettava pohjoismaiselle tasolle.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä asia ei ole täällä suinkaan tällä vuosituhannella ensimmäistä kertaa esillä. Olikohan se se muutosturvakeskustelu, joka tässä salissa käytiin, jolloin palautettiin tämä Italian klassikkoratkaisu kaikkien edustajien mieleen? Tässäkin lakialoitteessa on todettu, että tätä työsuhteen päättämisrahaa on siellä sovellettu. Tosin siinä keskustelussa silloin huomautettiin siitä, että myöskin Italiassa tämä koko järjestelmä on jossain määrin poikkeava suomalaiseen järjestelmään nähden. Sillä on omat syynsä, miksi se juuri on noin, mutta se sopii periaatteelliseksi vertailukohdaksi erinomaisen hyvin.

Arvoisa puhemies! Se, mitä tässä asiassa pitäisi omasta mielestäni tehdä, on, että meidän pitäisi saada yleinen, Euroopan unionin kattava erorahakäytäntö ehdottomasti ja mahdollisimman pian. Ed. Laxellin hyvään puheenvuoroon viitaten en voisi kuvitella, että suomalaisittain pienet ja keskisuuret yritykset olisivat siinä millään tavalla kuvassa mukana, vaan tämä erorahajärjestelmä koskisi Euroopan yhteisön laajuisesti sisämarkkinallisesti ylikansallisia yrityksiä, joissa olisi esimerkiksi vähintään 500 tai 1 000 työntekijää, kun lasketaan unionin alueella olevien työntekijöitten kokonaismäärä.

Silloin olisi paikallaan, että olisi selvä erorahajärjestelmä, ja se voisi olla nimenomaan tämä klassikon elikkä Italian käytäntö, siis tämä työsuhteen päättämisraha, elikkä se toimisi sen mukaan. Nyt se aloitushan silloin nimenomaan toimisi esimerkiksi Emu-alueella elikkä siellä, missä euro on käytössä, ainakin niissä valtioissa se olisi yhteneväinen käytäntö niin, että se olisi harvinaisen selvää, mitä se raha merkitsee, se euromäärä merkitsee. Silloin tähän tulisivat jotkut pelisäännöt, niin että tämmöiset kansalliset yritykset, jotka tahtovat mennä niin kuin kiville heti jo kättelyssä, poistuisivat.

Arvoisa puhemies! Se, mikä minusta on suomalaisittain se main point, niin kuin sanotaan, se pääkohta, on se, että me olemme Euroopan unionissa nettomaksajia ja yhä selvemmin nettomaksajia elikkä niiltä, jotka meillä veroja vielä suostuvat maksamaan, kerätään varoja ja jaetaan niitä sitten Euroopan yhteisön kautta edelleen jaettavaksi.

Niin kuin täällä aivan oikein esittelypuheenvuorossa kävi esille ja oli ed. Yrttiahon puheenvuorossa myöskin, sitten näiden rahojen turvin, jotka me olemme antaneet Euroopan yhteisön käyttöön, siirretään näitä työpaikkoja Romaniaan jnp. No, ei tässäkään ole sitten järjen hiventäkään. Jos tämän laatuista siirtelyä sitten vielä jäsenmaksurahoilla tuetaan, niin silloin on jotakin mennyt varsin radikaalisti pieleen.

Olisi oikein tyylikäs ratkaisu, että voitaisiin jossakin asiallisessa yhteydessä päästä sellaisesta lausumasta yksimielisyyteen, joka viitoittaisi hallitustenväliseen yhteistyöhön Brysselissä, velvoitetta edetä tämmöisen yleisyhteisöllisen käytännön aikaansaamiseen Italian mallin mukaisesti vaikka ja nimenomaan niin, että se koskee vain tietyn minimikoon ylittäviä yrityksiä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on hyvä sanoa pari sanaa yleisesti työllisyystilanteesta. Sehän on erittäin positiivisesti kehittynyt tämän hallituksen aikana. Työllisyysaste on noussut yli 70 prosentin, on nousemassa ehkä 72:een tällä vaalikaudella. Työttömyysaste on noin 6 prosenttia, ja 60 prosenttia työttömiksi jääneistä työllistyy ensimmäisen kuukauden aikana. Kun ed. Yrttiaho viittasi pitkäaikaistyöttömiin, 10 000 pitkäaikaistyötöntä on tällä hetkellä vähemmän kuin oli silloin, kun tämä hallitus aloitti, 5 000 pitkäaikaistyötöntä on vähemmän niitä, jotka ovat olleet yli kaksi vuotta työttömänä. Nämä tulokset ovat erittäin hyviä ja kertovat siitä, että tämä suomalainen järjestelmä, että työttömäksi jäävälle löydetään uusi työpaikka, koulutusmahdollisuus, toimii. Tässä asiassa en ole pelkästään yksin tätä mieltä tai edes hallituspuolueet.

Luen teille lainauksen Suomalaisen työn tulevaisuus — sisulla, sydämellä, osaamisella -ohjelmasta, SDP:n puoluekokous, Hämeenlinna 5—7.6.2008, Reilu Suomi. Täällä on lainaus: "Suomalainen valinta, jossa irtisanomissuojan kiristämisen sijaan on kehitetty muutosturvaa ja pyritty varmistamaan uudelleen työllistyminen, on osoittautunut oikeaksi." Siinä on sosialidemokraattien linjaus. Ihmettelen sitä, että muutama sosialidemokraatti on mennyt allekirjoittamaan myöskin ed. Kuopan aloitteen.

Arvoisa puhemies! On tietysti niin, että yrityksillä on yhteiskuntavastuuta. Yksi huono puoli tässä lakialoitteessa on se, että tässä ei mitenkään erotella, kuten ed. Laxell sanoi, isoja ja pieniä yrityksiä. On aivan eri asia pienessä yrityksessä — itsekin tiedän omasta kokemuksestani sen tilanteen, että joutuu lopettamaan työsuhteen. Se on todella kova tilanne. Siinä se pienyritys ei todellakaan pysty vertailemaan, mikä on eroraha täällä tai mikä se on Italiassa tai Portugalissa tai missä hyvänsä. Se on ensimmäinen asia.

Toinen asia: Ymmärrän sen, että isoilla yrityksillä pitää olla yhteiskuntavastuuta ja se on myöskin imagokysymys. On ihan hyvä asia, jos puhutaan esimerkiksi tästä Volvon tapauksesta, on aivan hyvä asia, jos sieltä maksetaan tätä erorahaa, sitä en suinkaan vastusta. Mutta on aivan eri asia se, että lailla määrätään tällainen eroraha, joka automaattisesti nostaa työllistämisen kynnystä, kuin se, että ikään kuin julkinen paine siinä tilanteessa on niin kova, että se tapahtuu vapaaehtoista tietä, kuten se tapahtui myöskin Bochumissa Nokian tapauksessa.

Täällä on puhuttu aika paljon myöskin siitä, mitä tukia pitää maksaa takaisin. Se on varmaan sellainen asia, jota on syytä tarkastella. Toki on tähänkin asti ollut niin, että tiettyjä tukia on joutunut maksamaan takaisin, jos työllistyminen ei ole kestänyt riittävän kauan. Kun samanaikaisesti EU:n sisällä tuetaan siirtymistä toiseen paikkaan tukirahoin, niin siinä tietysti on sellainen kysymys, jossa ymmärrän ed. Pulliaisen näkökulmaa, että pitäisi olla yleiseurooppalaiset pelisäännöt. En ehkä kannata välttämättä yleiseurooppalaista erorahajärjestelmää mutta ainakin sitä kannatan, että niin ei voi olla, että kun toisesta EU-maasta siirtää toiseen, niin siellä saa investointituen sinne, että työpaikat siirtyvät. Tämä on kyllä terveen järjen vastaista, vaikka onkin tietysti niin, että me emme voi myöskään sitä estää, että EU:sta voidaan siirtää EU:n ulkopuolelle sellaisiin maihin, joissa sitten vastaavasti voidaan näitä erilaisia tukimuotoja maksaa. Mutta kuitenkin siinä on varmasti miettimisen paikka.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan sanoa sen, että vaikka nämä isot irtisanomiset ovat aina kovia tilanteita, ne ovat erittäin kovia tilanteita henkilökohtaisella tasolla, niin niistä on kuitenkin päästävä eteenpäin. Viimeaikainen työllisyyskehitys osoittaa sen: 118 000 avointa työpaikkaa työvoimatoimistoissa. Mahdollisuuksia on, koulutusta pitää tarjota, uusia ammatteja pitää tarjota. Me emme voita sillä mitään, että me nousemme barrikadeille niitten menetettyjen työpaikkojen puolesta, vaan sillä, että me luomme uusia ja annamme sitä kautta ihmisille mahdollisuuksia.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Viime vuosina tapahtuneet isot irtisanomiset ja tehtaiden ja yritysten lopettamiset ja siirtämiset muualle niin, että tuotanto siellä toisella paikalla jatkuu, ovat kyllä osoittaneet, että suomalaisen irtisanomisen ongelma on se, että irtisanominen on työnantajalle, joka irtisanoo, edullista verrattuna tilanteeseen muualla Euroopassa. Yhteiskunta sen sijaan täällä meillä vastaa kyllä näistä asioista, ja siihen tämä ed. Kuopan lakialoite yrittää nyt ottaa yhden näkökulman ja tuoda yhden ratkaisukeinon, ja mielestäni se on kyllä ihan hyvä.

Toinen asia, joka on myös muodostunut ongelmaksi, on se, että kun irtisanotaan tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla, niin miten tätä tulkitaan. Tähänhän on nyt viime vuosina varsinkin iskostunut tällainen pohjattoman ahneuden hyväksyntä. Eli yritys, joka tuottaa voittoa, toimii menestyksekkäästi, jakaa osinkoja omistajilleen, voi irtisanoa tuotannollisten ja taloudellisten syiden perusteella, enkä ainakaan itse ymmärrä, että aikanaan, kun tätä pykälää on sorvattu, olisi ajateltu, että yrityksen tuottama voitto ei ole riittävä, vaan täytyy ahneesti saada lisää ja lisää ja tällainen tuotannollinen ja taloudellinen peruste hyväksytään. Mikäli tämä tulkinta olisi enemmän sen lain hengen mukainen, jota ainakin itse ymmärrän, niin yritys voi irtisanoa työntekijänsä totta kai silloin, jos ei ole edellytyksiä tuotannolle, ei ole edellytyksiä taloudelliselle toiminnalle. Mutta kyllä yrityksillä pitää olla sen verran yhteiskuntavastuuta. Eli jos tuottava yritys pelkästään voittoa maksimoidakseen yhä lisää irtisanoo, niin silloin mielestäni on väärin, että yhteiskunnalle lankeaa se maksu eikä sille yritykselle.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuopan aloitteen taustalla oleva ajatus on sinänsä aivan oikea. Ei ole oikeudenmukaista se, että hinnan kansainvälisen pörssiyhtiön menestymisestä maailmanmarkkinoilla maksaa yksittäinen työntekijä tai lasku jää yhteiskunnan maksettavaksi lähtömaassa. Irtisanomisen tulisi olla yrityksille tavalla tai toisella kalliimpaa kuin se on nyt. Mutta kuten täällä on tullut monessa puheenvuorossa esille, esimerkiksi edustajien Satonen tai Laxell tai Pulliainen puheenvuoroissa, irtisanomisen kalleus tulisi porrastaa yrityksen koon mukaan. Ei ole oikeudenmukaista sekään, jos irtisanominen on pienyritykselle yhtä kallista kuin suuryritykselle.

Ed. Kuopan aloitteessa verrataan irtisanomisen kalleutta Suomessa ja Turkissa ja todetaan, että irtisanominen näissä maissa maksaa saman verran. Mielestäni tämä vertailu kuitenkin ontuu siinä mielessä, että koko työttömyys- ja sosiaaliturvasysteemi on Suomessa aivan erilainen kuin Turkissa.

Oikeudenmukaisuutta irtisanomiseen tilanteessa, jossa yritys irtisanoo työntekijöitään siirtääkseen voitot osakkeenomistajille, voidaan hillitä myös muilla keinoin kuin irtisanomisen kalleutta lisäämällä. Eräs tapa on periä yhteiskunnan antamia yritystukia takaisin. Kuten ed. Pulliainen toi esiin, tarvitaan kansainvälinen EU:n tasoinen hallitustenvälinen sopimus siitä, millaisia olisivat hyvät yhteiset kansainväliset käytännöt.

Sata-komitean tulisi työssään kiinnittää huomiota siihen, että työntekijöiden muutosturvaa pitäisi parantaa. Nykyisillä pätkätyömarkkinoilla tämä on aivan välttämätöntä.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Irtisanomiset ovat aina ikävä asia niille, joita ne koskettavat, oli sitten irtisanominen tai tehtaan siirto kysymyksessä ja oli kysymyksessä sitten iso yritys tai pieni yritys, mutta ne ovat kuitenkin eri sarjoissa, ja minusta niihin pitää eri tavalla suhtautua.

Tuo ed. Erkki Pulliaisen ajatus siitä, että saataisiin eurooppalainen järjestelmä tähän aikaiseksi, on minusta äärimmäisen mielenkiintoinen, ja kannattaa varmasti tutkailla, millä tavalla se mahdollisesti voisi edetä.

Mitä tulee erorahajärjestelmään nimenomaan pieniä yrityksiä ajatellen, mikä tässä on tullut esille, niin meillä Suomessa on 150 000 pientä yritystä, yhden kahden ihmisen työllistäviä yrityksiä lukematon määrä, varmasti tuolla 100 000:n pinnassa, ja jos siellä joudutaan maksamaan, esimerkiksi pitkään toimineessa yrityksessä, irtisanotulle kahden kolmen vuoden eroraha riippumatta siitä, jatkuuko toiminta vai ei, niin sehän ei voi olla oikein, vaikka yrittäjä joutuu lopettamaan itse työnsä.

Tehtaitten siirrosta ulkomaille: Näissä tapauksissa tietysti, esimerkiksi Nokian siirto tuonne halvemman työvoiman maihin, järjestelmä on aivan toisenlainen, ja sitä pitää tulkitakin toisella tavalla.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! On ilahduttavaa, että kokoomuksessa on luettu tänä päivänä — ja toivon mukaan vähän aikaisemminkin — meidän puolueohjelmia. Tietysti toivoa sopii, että niitä luettaisiin myös vähän laajemmin ja että sieltä myös monet hyvät muutkin asiat sitten otettaisiin ihan opiksi ja ymmärrettäisiin, että ei käy niin kuin teidän kuuluisille korville, että korvat kyllä heiluvat mutta eivät kuule.

Joka tapauksessa tässä lakialoitteessa halutaan kuitenkin nostaa keskusteluun se ongelma, joka tänäkin talvena on Suomessa näitten suurten tuotantolaitosten osalta nähty. Tässäkin salissa asiat ovat puhututtaneet oikealta vasemmalle, ja siinä mielessä on tärkeää, että myös tätä näkökulmaa näihin irtisanomisiin voidaan ottaa edes keskustelussa puheeksi. Nämä eduskunnan keinot vaikuttaa näihin suuriin joukkoirtisanomisiin ovat tunnetusti vähäiset, ja siinä mielessä, jos tästä lakialoitteesta olisi asialle edes jotakin hyötyä, tämä aloite on mielestäni kannatettava.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ensinnäkin ed. Laxellille haluan todeta, että tuskin hän tai kukaan muukaan pienyrittäjä siirtää yritystään halpamaihin. Harvemmin pienyrittäjät siirtävät yrityksiään halpamaihin. Kyllä tämä ongelma on tietenkin suurissa ja erityisesti monikansallisissa yrityksissä. Siellä tehdään ratkaisuja, maksetaan jopa miljardien edestä osinkoja ja samanaikaisesti lopetetaan tehtaita, siirretään halpamaihin, ja kustannukset tulevat yhteiskunnan, meidän kaikkien veronmaksajien, maksettavaksi. Siinä yritys kyllä käyttää häikäilemättä hyväkseen tässä lainsäädännössä olevia aukkoja. Näin ollen myöskin tänä päivänä uutistietojen mukaan Metalliliiton puheenjohtaja on ottanut kantaa tähän Suomen heikkoon tilanteeseen siinä suhteessa, että Suomessa irtisanominen on liian halpaa ja liian edullista verrattuna moneen muuhun maahan. Tässä suhteessa tietenkin tämmöinen EU-maiden tasoinen vähimmäiserorahasysteemi olisi varmasti paikallaan ja ehkä paraskin ratkaisu, joka estäisi tämmöisen EU:n sisäisen kilpailun ainakin osaltaan.

Mitä tulee sitten yleensä tähän, niin näyttää siltä, että siellä oikealla puolella kyllä hyväksytään miljoonien eurojen erorahat johtajille, mutta jos työntekijöille puhutaan edes vaatimatonta korvausta siitä, että he saisivat erorahan silloin, kun heidät sanotaan irti esimerkiksi joukkoirtisanomistapauksessa, niin sitä vastaan ollaan kyllä. Se estää työllistämisen. Minun mielestäni työllistymisen esteitä ovat aivan muut asiat kuin tämä mahdollinen eroraha. Näin ollen olen sitä mieltä, että tässä on paljon enemmän poliittisia esteitä kuin näitä työllistämisesteitä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan haluan sen verran vielä kommentoida ed. Kuopalle, että en kyllä kuullut kenenkään täällä puolustavan näitten johtajien isoja erorahoja. Jos näin joku puolusti, sitten meni minulta ohitse. Siinä mielessä ymmärrän aloitteessa olevaa perustelutekstiä kyllä, mutta itse tästä asiasta se ei kantaani muuta.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Ette te myöskään niitä tuominnut. Elikkä silloin, jos ei kerran tuomita, niin ei niitä kyllä silloin kielletäkään. Kyllä te olitte sitä mieltä, että on oikein, että joillekin annetaan miljoonien eurojen erorahoja. Minä katson kyllä niin, että jos henkilöstö on tehnyt työnsä ja kun monia vielä jopa tuottavia yksiköitä, siis tuottavia tehtaita, lopetetaan Suomessa, niin ei voi olla oikein, että työntekijät ja veronmaksajat kantavat vastuun ja kustannukset siitä aiheutuvista ongelmista.