Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on jo siirtynyt viikonlopun viettoon, mutta siitä huolimatta tämä 5) asia, hallituksen esitys laiksi luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta, on nyt käsittelyssä. Ympäristötuki ... (Hälinää)

Kiitos, puhemies! Niin, todella nyt on keskustelu menossa.

Arvoisa puhemies! Tässä Suomen tapa hoitaa ympäristöä maatalouden ympäristötuen avulla on huonosti onnistunut. Meidän mahdollisuutemme vaikuttaa vesistön rehevöitymiseen on varsin puutteellista. Tuki hajautuu epämääräisesti laajalti eikä kohdistu ongelmakohtiin. Nyt on yritetty tätä asiaa tiukentaa, parantaa. Mutta kaiken kaikkiaan olemme pahasti vielä tässä asiassa keskeneräisiä, hallitukselta ei ole tullut kunnollisia esityksiä tilanteen parantamiseksi. Ympäristötuki, kuten maataloustuki kaiken kaikkiaan, pitäisi katsoa aivan uudella tavalla ympäristönäkökulmaa vahvistaen, ja näin ollen tämä viesti on valtioneuvostolle, että vielä parempaan pitää päästä, jotta esimerkiksi Itämeren pelastaminen todella onnistuu.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tiusanen pääsi taas lempiaiheeseen, moittimaan maataloutta kaiken pahan alkuna ja juurena. Totuushan kuitenkin on, että maatalous on vähentänyt typpi- ja fosforipäästöjä viime vuosina erittäin paljon, ja ongelmana näissä päästöissä vesistöihin on se, että kaikki vesistöihin tulevat päästöt lasketaan maatalouden pahaksi teoksi, vaikka tosiasiassa se päästöjen lähde on jossakin muualla. Tässä toivoisin hieman analyyttisempää otetta ed. Tiusaselta ja myös sitä, että ei jatkuvasti syytettäisi sellaista osapuolta, joka tässä ei syyllinen ole. Tällaista analyyttistä ajattelua toivon ed. Tiusaselle vilpittömästi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Hoskonen on luonnonvarainneuvoston jäsen mutta ei ollut kyllä viime kokouksessa läsnä, kun tätäkin asiaa käsiteltiin. Siis edelleenkin: aivan liikaa lannoitetaan maatalouden toimesta. Meille on myös tullut uusi lannoitusmuoto eli metsien lentolannoitus. Hyvin ongelmallista! Näihin asioihin, ed. Hoskonen, viime keskiviikkona tällä viikolla nimenomaan luonnonvarainneuvosto kiinnitti huomiota ja paikalla oli asiantuntijoita, nimenomaan maatalouden asiantuntijoita, jotka vahvistivat juuri tuota, mitä sanoin. Ed. Hoskonen, kysymys ei ole mistään yksityisajattelusta, myöskin esimerkiksi eduskunnan ympäristövaliokunta toistuvasti on tuohon ongelmaan kiinnittänyt huomiota, että ympäristötuki ei ole kyllin kohdistuvaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä lain nimikkeessä kyllä esiintyy sana "luonto" ja myöskin sana "ympäristö", mutta tämä on aivan puhtaasti tekninen asia. Minä niin kuin lauantaita varten opetuksena luen, mistä on kysymys, ettei pöytäkirjaan sitten jää väärää kuvaa siitä, mitä valiokunta on käsitellyt:

"Luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lakiin lisättäisiin säännökset ei-tuotannollisten investointien vähimmäispinta-alasta ja mahdollisuudesta siirtää ei-tuotannollisten investointien tukea koskevan päätöksen mukainen oikeus toiselle taholle sekä sopimuksen purkamisesta. Lakiin ehdotetaan lisäksi lisättäväksi säännös siitä, ettei täydentävien ehtojen laiminlyönnistä johtuvia tuen vähennyksiä panna toimeen, jos laiminlyönti on vähäinen ottaen huomioon sen vakavuus, laajuus ja jatkuvuus." — Ja vähän muuta.

Minä olen ed. Tiusasen kanssa siinä samaa mieltä, että näihin ympäristöasioihin ja luontoasioihin pitää kiinnittää huomiota, mutta tietysti voisi pysyä tässä asiassa pikkuisen.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen edellä kuvasi, mistä tässä lakiesityksessä on todellakin kysymys. Tämä on tekniikkaa, ja tämä on myöskin lakiesitys, josta valiokunta erityisen voimakkaasti alleviivasi viljelijöiden oikeusturvaa suhteessa hallintoon ja sitä, että edelleenkin — ja valiokunta on jokaisessa tähän suuntaan olevassa mietinnössään näin lausunut — nykyinen maataloushallinto on byrokraattisuudessaan sitä luokkaa, että sitä on pakko karsia. Se ei ole hallinnon kannalta, se ei ole ympäristön kannalta, se ei ole tämän elinkeinon kannalta, se ei ole viljelijöiden kannalta missään tapauksessa perusteltua. Tässä on samasta asiasta jälleen kerran kysymys. Näihin asioihin meidän pitää pystyä puuttumaan nykyistä paremmin.

Mitä tähän ympäristöasiaan tulee, minkä ed. Tiusanen otti esille, ravinteiden käytön vähentäminen ja vähentyminen on näkynyt jo niin, että tuotteissa ovat alarajat menneet eri ravinteiden osalta jo kaikkien rajojen alle ja nyt puhutaan siitä, että me pystymme ja meidän tulee jälkikäteen lisätä keinotekoisesti ravinteita, joita normaalisti ei eläinten rehusta eikä suoraan ihmisravinnoksi tulevasta maataloustuotteesta enää tule. Kysymys kuuluu, kuinka paljon meillä on varaa jatkaa ravinteiden käytön alentamista, jotta me saamme sellaista rehua ja sellaista ihmisravintoa, joka on sekä eläinten hyvinvoinnin kannalta järkevää ja tarkoituksenmukaista että ihmisten terveyden kannalta tarkoituksenmukaista, ettei purkista tai pussista tarvitsisi laittaa lisää niitä ravinteita, jotka luontaisesti eivät enää rehuihin ravinteiden käytön vähentymisen myötä tule.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tässä kuitenkin avattiin kysymys tästä Itämeren saastumisesta ja ed. Hoskonen oli niin huolissaan, että maataloutta syytetään kaiken pahan aluksi ja juureksi, niin ihan ensimmäiseksi totean, että maatalous ei ole kaiken pahan alku ja juuri, (Ed. Hoskonen: Kiitoksia!) mutta Itämeren rehevöitymisen osalta kyllä. Tässä ei ole kysymys nyt siitä, mitä Suomen luonnonvarainkomissio sanoo vaan mitä Itämeren suojelukomissio sanoo. Myös kun kansainvälisesti on pohdittu tätä Itämeren rehevöitymisongelmaa, Suomi ei ole pahimpia saastuttajia tässä suhteessa. Mutta Suomen osalta keskeisimmät typpi- ja fosforipäästöt, jotka Itämereen tulevat, joissa Suomi voisi vielä kohentaa tilannetta, tulevat nimenomaan maataloudesta. Se on fakta tässä asiassa, johon on kiinnitetty kansainvälisesti huomiota, Itämeren suojelukomissio kiinnittää huomiota ja joudutaan Suomessakin kiinnittämään huomiota.

Keskeinen ongelma on se, että suojavyöhykkeet ovat meillä liian kapeat. Pitäisi olla vielä suuremmat suojavyöhykkeet peltoalueilta, jotka imisivät sitä fosforia ja typpeä niin, että se ei laskisi suoraan vesistöihin ja sitä kautta viime kädessä Itämereen. Tässä suhteessa, jos ja kun Suomessa täytyy tehdä jotain, niin meidän täytyy kiinnittää vielä huomiota näihin maatalouden lannoitekuormiin ja niiden luonteeseen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti näin on, että kysymyksessä on laki, joka on tekninen. Teknisistä kysymyksistä on nyt kysymys eli siitä, miten suojellaan maatalousyrittäjien asemaa. Mutta tämä laki johtuu kuitenkin erilaisista tuista, jotka liittyvät ympäristö- ja luonnonhaittoihin ja niiden korvaamiseen. Ympäristötuki on kuitenkin aina syytä nostaa keskusteluun, kun siihen vaan tarjoutuu tilaisuus. Nimittäin sen huono kohdentuminen on niitä keskeisiä ongelmia, mitä meidän pitää pystyä ratkaisemaan Suomessa, jotta me saamme vesistöjen rehevöitymisen hallintaan. Tästä on aivan viimeaikaiset tutkimukset olemassa, että edelleenkin käytetään turhan paljon lannoitteita maataloudessamme.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Maataloudelle annetaan EU:n ympäristötukea, jos oikein muistan, satoja miljoonia euroja vuodessa — jos olen väärässä, niin kollegat varmasti korjaavat — ja tähän ympäristötukeen liittyvistä ehdoista on käyty Suomessakin paljon keskustelua siinä valossa, tulisiko näin massiivisella tuella saada aikaiseksi myös enemmän positiivisia tuloksia ympäristön ja nimenomaan vesistöjen ja Itämeren rehevöitymisen kannalta.

Minulla on sellainen käsitys, että ympäristötuki on pitkälle tällainen yleinen tulotuki maataloudelle, ja olisin kyllä valmis muuttamaan sekä kansallisella tasolla että EU-tasolla ympäristötuen ehtoja siten, että positiiviset vaikutuksen ympäristön ja vesien kannalta olisivat todellisia ja vaikutukset olisivat suurempia kuin tänä päivänä.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Pulliainen totesi, tämän hallituksen esityksen osalta ei ole kovin paljon tekemistä Itämeren ravinnepäästöjen kanssa, mutta aihe on sinällään tärkeä.

Täytyy todeta, kun ed. Tiusanen mainitsi tutkimuksen, että tässä vuosikymmenten aikana nimenomaan on ongelmana ollut, että meillä ei ole ollut tutkittua tietoa ravinteista käytettävissä ja meidän olisi pitänyt aikaisemmin osata näitä asioita nostaa tutkimuksessa esille — hyvä, kun tänä päivänä. Mutta jos verrataan Suomen maataloutta Itämeren ja ylipäätään eri maiden maatalouteen, niin meillä näissä asioissa kuljetaan kyllä ihan kärjessä. Meillä on asian eteen tehty paljon töitä, ja niin kuin täällä jo ed. Leppäkin totesi, ravinteiden käyttöä on oleellisesti vähennetty, mutta vuosikymmenten aikana on Itämereen valunut valtavasti ravinteita ja kestää pitkään, ennen kuin tilanne saadaan siltä osin tasapainoon.

Tärkeä tehtävä, ja uskon, että maatalous tekee osaltaan kyllä tässä asiassa parhaansa, mutta on turha syyllistää Suomen maataloutta, joka tässä asiassa kuitenkin kulkee kansainvälisessä kärjessä.