3) Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon
asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta
Niilo Keränen /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tätä lakiesitystä antaessaan
hallituksella on ollut hyvä tarkoitus. Tähän
saakka pitkäaikaisen laitospotilaan maksu on määräytynyt
yksioikoisesti hänen omien tulojensa perusteella. Laitoshoidossa
olevan maksu on voinut olla enintään 80 prosenttia
hänen tuloistaan, ei kuitenkaan enempää kuin
ovat hoidon todelliset kustannukset. Edelleen suojaosaksi on säädetty 80 euroa
kuukaudessa, joka vähintään täytyy
jättää potilaan omaan käyttöön.
Maksuasetuksessa todetaan, että maksukyvyn mukaan määrätty
maksu voidaan jättää perimättä tai
sitä voidaan alentaa, jos henkilön elatusvelvollisuus,
toimeentuloedellytykset tai huollolliset näkökohdat
huomioon ottaen siihen on syytä. Missään
ei ole sanottu, minkä verran sitä maksua tulee
alentaa. Kunnat ovat laitoshoidon maksua määritellessään
käyttäneet harkintaa, ja lopputulokset ovat sitten
olleet kirjavia. Jos taas puolisoiden välille on vahvistettu
elatussopimus, siinä tapauksessa kunnat eivät
ole harkintaa voineet käyttää, vaan elatussopimuksessa
pienempituloiselle puolisolle maksettu elatus on ollut pakko ottaa
huomioon, kun laitoshoidon maksua on määrätty.
Elatussopimuksia ei tietenkään ole arvattu kaikissa
avioliitoissa tehdä, vaikka niiden määrä lieneekin
ollut viime aikoina jonkin verran nousussa.
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys korjaa
puutteen, mikäli laitoshoitoon joutuneen tulot ovat suuremmat
kuin toisen, siis kotiin jäävän puolison.
Uuden lakiesityksen mukaan puolisoiden tulot lasketaan tällaisessa
tapauksessa yhteen ja laitoshoidossa olevan maksu voi olla korkeintaan
40 prosenttia yhteisistä tuloista. Tässäkin
tapauksessa laitoshoidossa olevan omaan käyttöön
tulee jäädä 80 euroa kuukaudessa. Tällaisessa
tilanteessa siis laitoshoidossa olevan maksu alenee. Jatkossa ei
kuitenkaan enää oteta huomioon noita elatussopimuksia,
joten sellaisissa tapauksissa on mahdollista, että yksittäisten
potilaitten kohdalla maksu saattaa myös nousta. Maksun
laskentatavasta johtuen yksittäisten nousujen ei kuitenkaan
pitäisi olla mahdottomia. Sellaisissakin tapauksissa kunnalla
tulevaisuudessa säilynee harkintavalta.
Sen sijaan, arvoisa puhemies, tämäkään
muutos ei korjaa asiaa alaikäisten ja huollettavien lasten
kohdalla. Kaikki pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevat
potilaat eivät suinkaan ole eläkeikäisiä pappoja
ja mummuja, vaan hyvinkin nuoria pienten lasten äitejä ja
isiä saattaa joskus joutua
pitkäaikaiseen hoitoon. Asiakasmaksusäännökset
ovat jo alkuperäisessä asussaan periaatteessa
mahdollistaneet kotiin jääneen puolison ja lasten
taloudellisen aseman turvaamisen. Hoidettavan perhetilanne on voitu
ottaa huomioon maksun suuruutta määrättäessä.
Asiakasmaksuasetuksen mukaista enimmäismaksua on myös
voitu alentaa siten, että laitoshoidossa oleva voi osallistua
kotiin jääneen puolison ja lapsen elatukseen.
Nykyisin voimassa olevan asetuksen mukaan tämä tulee
ainakin selvittää. Tässäkin
suhteessa soveltaminen on kirjavaa, ja olisi ollut ehkä perusteltua
tämän lakimuutoksen yhteydessä kirjata
lakiin esimerkiksi lapsen toimeentulotuen perusosan suuruinen summa
kutakin alaikäistä lasta kohden, joka summa automaattisesti
tulisi vähentää laitoshoitoon joutuneen
tuloista tai puolisoitten yhteisistä tuloista, kun laitosmaksua
määrätään. Mahdollista
lienee sekin, että asia huomioidaan jatkossa maksuasetuksessa.
Toivottavasti valiokuntakäsittelyssä tätä asiaa
harkitaan.
Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon tämän lakiesityksen
yhteydessä haluan kiinnittää huomiota,
on esityksen vaikutus kunnissa. Voisi ajatella, että suurempituloisten
puolisoitten laitosmaksujen alentaminen lisää jonkin
verran halukkuutta kunnalliseen pitkäaikaiseen laitoshoitoon,
mutta tuskin sinne mitään ryntäystä tulee. Ei
tämä varmaankaan ole ongelma. Ongelma ei itsessään
ole myöskään kuntien maksutulojen alentuminen.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan maksutulojen alentuminen
kunnille voisi olla enimmillään 4,2 miljoonaa
euroa, todennäköisimmin kuitenkin noin 2 miljoonan
euron luokkaa. Summa ei ole suuri koko terveydenhuollon menot huomioiden.
Hallitus on kuitenkin tässäkin uskollinen periaatteilleen,
että kunnille siirretään lisää velvoitteita,
vähennetään kuntien tuloja, mutta sitä ei
mitenkään aiota kunnille korvata. Hallituksen
esitys ei mainitse sanallakaan mahdollisesta kompensaatiosta.
Arvoisa puhemies! Pienistä puroista syntyvät suuret
virrat. Yksittäisistä senteistä tulee
milloin metri, milloin euro, ja pienistä euroista kasvaa miljoonia.
Jos tällaisia pikkusummia lisätään kuntien
kannettavaksi toistuvasti ikään kuin huomaamatta
ja ikään kuin kansalaisten parasta ajatellen,
niin kuin tässäkin, ne pienet valtionosuuksien
lisäykset, joita nyt taas vaalien alla luvataan, eivät
edes korvaa menetyksiä puhumattakaan, että kunnat
pystyisivät parantamaan esimerkiksi terveyspalvelujaan.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja niin hyvin selosti tämän
esityksen sisällön, ettei tarvitse tehdä sitä uudestaan.
Mutta kysymykseen alaikäisistä lapsista: Kun hän
esitti, että heille pitäisi taata ainakin toimeentulotukinormin
suuruinen osuus, sitä jossakin määrin
tätä esitystä antaessani harkitsin, mutta
totesin sen jo turhaksi, koska tämä maksuhan maksetaan
kunnalle ja kunnan on joka tapauksessa sitten maksettava — jos
se perii kovin suurta maksua — toimeentulotuen normin suuruinen
summa toimeentulotukena. Luulisi, että kunnan on järkevää tätä edestakaista
rahansiirtoa sen verran välttää, että antaisi
sen jo maksualennuksena. Näitten pykälien kirjoittaminen kovin
täsmälliseen muotoon, kun elämäntilanteet
vaihtelevat aika paljon, on monimutkaista, ja sen takia ei tuohon
suuntaan haluttu mennä.
Ed. Keräsellä oli pelko siitä, että kunnat
menettäisivät tässä paljon tuloja.
Ensinnäkin elatussopimukset, nyt kun ne on opittu, joka
tapauksessa yleistyisivät nopeasti ja nämä tulot
menisivät joka tapauksessa. Tämä asia
oli kuitenkin tarkoitus ratkaista jo viime syksynä silloin,
kun muu maksuasetus oli käsittelyssä. Tämä silloin
noin arviolta 10 miljoonaa markkaa otettiin huomioon kunnallisten
maksujen mitoituksessa, ja sen takia tämä on itse
asiassa jo korvattu kunnille.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:
Arvoisa puhemies! On syytä aloittaa samalla tavalla
kuin ed. Keränen eli todeta, että tämä hallituksen
esitys on lähtökohtaisesti hyvä. Tässä pyritään
hyvään lopputulokseen tilanteissa, joissa aviopuolisoista
toinen joutuu laitoshoitoon. Halutaan turvata se, että kotiin
jäävän elatus on myöskin järjestyksessä.
Tämän lähtökohdan mukaisesti
tätä esitystä on syytä kannattaa.
Kun valiokunnassa aloitamme asiantuntijakierroksen, on tietysti
sitten katsottava, onko tässä jotain täsmentämisen tarvetta.
Ministeri Soininvaara oli hyväuskoinen kuntien suhteen,
että ne toimivat järkevästi eivätkä peri
suuria maksuja tapauksissa, joissa sitten lapset mahdollisesti olisivat
toimeentulotuen tarpeessa. Valitettavasti en jaksa olla aivan näin
optimistinen juuri sen suhteen, että perhe ei sitten joutuisi
toimeentulotukiasiakkaaksi tällaisessa tilanteessa. Näin
mielestäni saattaisi olla. Tämä on ilman
muuta asia, jota kannattaa selvittää, onko tarvetta
sitten asettaa myöskin joitain vähimmäismääriä lapsen
elatuksen turvaksi jätettävistä maksuista.
Halusin puhua enemmän siitä, mitä hallituksen
esityksessä ei ole. Tässä esityksessä ei
ole määritelty käteenjäävää vähimmäistuloa
tilanteissa, joissa jompikumpi puolisoista on hoidettavana kotona
taikka joissa yksin asuva henkilö on hoidettavana kotona.
Yleinen pyrkimys on siihen, että ihmisillä olisi
mahdollisuus asua kotona ja he saisivat tarvitsemansa avun kotiin
silloin, kun se on mahdollista, myöskin sellaisissa tilanteissa,
joissa hoidon tarve on pitkäaikainen ja hoitoa tarvitaan
paljon. Hoitoa voidaan silloin antaa omaisten tuella. Omaishoidon
tuki on yksi tapa tukea perhettä. Esimerkiksi jälleen
tuli tietooni tapaus, jossa hoidettavalta perittiin niin suuri asiakasmaksu,
että ei itse asiassa ole mitään järkeä,
että maksetaan omaishoidon tukea, kun se otetaan sitten
hoidettavalta pois.
Tämä on problematiikka, jota omaishoitotukijärjestelmän
kannalta pitäisi selvittää. Nyt oikeastaan
toivomukset pitäisi osoittaa ministeri Biaudetlle, mutta
kun hän ei ole paikalla, niin ehkä ministeri Soininvaaran
välityksellä ne menevät. Selvityksiä omaishoidon
tuen kehittämisestä, mitä täällä on
aiemmin pyydetty sosiaali- ja terveysvaliokunnankin toimesta, ei
saisi viivyttää, vaan pyrittäisiin viemään
ne nopeasti eteenpäin.
Kotona asumiseen liittyy sellainen tilanne, että tosiasiassa
kaikki maksut saattavat nousta korkeammiksi kuin tulot. Esimerkiksi
tilanteessa, jossa kotona asuva henkilö on yksinäinen, helposti
kaikki menot nousevat, koska silloin hän joutuu maksamaan
lääkkeet ja kaikki hoitokustannukset, jokaisen
erikseen, ja sen lisäksi on tämä pitkäaikaishoidon
maksu. Tämä asia olisi semmoinen, mikä tässä yhteydessä olisi
pitänyt selvittää, mutta hyvä kun
nyt on yhdessä asiassa päästy eteenpäin.
Mutta on erittäin välttämätöntä,
että päästään myöskin
kotona asumisen maksuissa nopeasti eteenpäin, koska kuten
jo totesin, tavoitteenahan juuri on, että ihmiset voisivat
asua kotona mahdollisimman pitkään ja sitä tuettaisiin.
Se on varmasti hyvä silloin, kun siihen on mahdollisuudet,
on kysymys sitten lapsesta tai aikuisesta tai vanhuksesta.
Kotona jatkuvaa hoitoa tarvitsevan henkilön maksujen
määräytymisestä säädetään
asetuksessa, ja kun pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevan henkilön
maksut on nostettu lain tasolle, mikä on perusteltua ja
välttämätöntä, niin
on erittäin kiireellistä, että myöskin
kotona hoidettavan henkilön osalta määräykset
nostetaan lain tasolle, ministeri Soininvaara. Tämä on
sellainen perustuslaillinen kysymys. Tässä en
nyt huomannut, oliko tässä jo ehdotus, että perustuslakivaliokunnalta
pyydetään lausuntoa, tietysti sosiaali- ja terveysvaliokunta
voi lausunnon tarvittaessa pyytää. Mutta tässähän
on nimenomaan kysymys siitä, minkä tasoiset määräykset
on lain tasolle nostettu. Se olisi välttämätöntä,
että maksuista määrättäisiin
laissa.
Vielä viimeisenä asiana haluan tuoda esille sellaisen
asian, josta täällä olen myös
perusteellisesti aikaisemmin jo puhunut ja jonka saimme päivähoitomaksujen
osalta jo hoidettua valiokunnassa. Kun aikaisemmin oli niin, että jos
vanhempi saa esimerkiksi eläkkeensaajan hoitotukea tai
korotettua tai erityishoitotukea, ne vaikuttivat lasten päivähoitomaksuihin
tulona. Tämä onnistuttiin poistamaan, mutta ihan
vastaavalla tavalla nämä vaikuttavat kotona asuttaessa
myöskin tulona siihen maksuun. Esimerkiksi jos henkilö itse
saa erityishoitotukea, se on tulo, joka nostaa hänen maksuansa,
ja tosiasiassa se erityishoitotuki, jonka Kela maksaa, menee kunnan taskuun.
Mielestäni tämä ei ole oikea tapa tukea kuntia.
Kunnat tarvitsevat tukea, että ne pystyvät huolehtimaan
velvoitteistaan, mutta siihen on löydettävä erilaiset
keinot.
Yhtenä keinona ehdottaisin, että hallitus
harkitsisi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien laskennallisten
markkamäärien muutoksia, niin että ikääntyneiden
henkilöiden osalta, vaikka osuudet ovat nyt jo huomattavasti
suuremmat kuin esimerkiksi työikäisen väestön
kohdalla, niitä vielä nostettaisiin, koska on
aivan selvästi havaittavissa ymmärrettävistä syistä,
että niissä kunnissa, missä vanhusväestön
osuus on suuri, niissä myöskin sosiaali- ja terveydenhuollon
menot ovat erittäin suuret, ja tällä tavalla
haettaisiin ratkaisua myös siihen ongelmaan, mistä ed.
Keränen puhui.
Ed. Aula merkitään läsnä olevaksi.
Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho
Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen peräänkuulutti
sitä, että avo- ja laitoshoidon maksuja katsotaan
kokonaisuutena ja myöskin niitä etuuksia, joita
annetaan avohoidossa, jotka laitoshoidossa puuttuvat. Tätä asiaahan
selvitti sitä varten asetettu työryhmä, mutta
se oikeastaan jätti ne keskeisimmät kysymykset
vielä käsittelemättä koskien
nimenomaan maksujärjestelmän neutraalisuutta siinä mielessä,
että maksupolitiikka ei ohjaisi ainakaan vääriin
tai vaikeisiin valintoihin ja että maksut osaltaan tukisivat
kotona asumista ja kotona hoitamista, silloin kun se on mahdollista.
Tämä itse laki, joka on käsittelyssä,
on erittäin tervetullut ja tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta lisäävä.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Kun ed. Stenius-Kaukonen peräsi perustuslakivaliokunnan
lausuntoa siitä, mistä maksuista säädetään
lailla ja mistä asetuksella, niin tästä on
olemassa kyllä aika tuore perustuslakivaliokunnan lausunto,
ja sen takia tavallaan hallitus on lähtenyt sen lausunnon
noudattamisesta. Tässä tapauksessa katsottiin
kuitenkin, että kysymys on niin huomattavasta maksusta,
että sen esittäminen asetuksella ei ollut perusteltua.
Avohoidon maksuissa on paljon puutteita, ja olen pettynyt, että se
työ, jota tehtiin niitten yhtenäistämiseksi
ja samaistamiseksi laitoshoidon maksujen kanssa, ei edennyt niin
nopeasti kuin oli tarkoitus. Kansallisen terveyshankkeen puitteissahan
on nyt tarkoitus sen jatkotyönä koko maksupolitiikkaa
pohtia ja ehkä päästä myös
yhtenäisiin maksukattoihin.
Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ministeri Soininvaara käytti
perusteluna sitä, että laitoshoidon maksu on nostettu
lain tasolle, niin on todettava, että silloin, kun kotona
tarvitsee pitkäaikaista hoitoa ja ne maksut määrätään
tulojen perusteella, niin kyllä siinä maksut nousevat
usein vähintään samalle tasolle, ja varsinkin,
kun lasketaan kaikki muut maksut, joita joutuu maksamaan, niin tämä sama
perustelu on aivan yhtä perusteltu kotona annettavan hoidon
kohdalla. Sen vuoksi mielestäni tässä on
kyllä tarvetta selvittää, pitäisikö ne
maksut myöskin määrätä lain
tasolla.
Mikko Kuoppa /vas:
Arvoisa puhemies! Pitkäaikaissairaiden ja vanhusten
maksut, niiden jotka ovat olleet pitkäaikaislaitoshoidossa,
ovat olleet hyvin kirjavia. Jopa saman kunnan sisällä ja
erityisesti eri kuntien välillä on suuria eroavuuksia
ollut, vaikka ihmisten olosuhteet noin periaatteessa ovat olleet
hyvin samanlaisia. Toisilla on ollut elatussopimus, joka on turvannut paremman
kohtelun kuin niillä henkilöillä, joilla ei
ole ollut elatussopimusta ja he ovat joutuneet sitten maksamaan
korkeampia maksuja.
Hallituksen esitys mielestäni parantaa selvästi ihmisten
tasa-arvoa, mutta myöskin eri kuntien välillä vallitseva
eriarvoisuus tällä lailla merkittävästi
vähenee tai poistuu kokonaan. Siinä mielessä on
varsin hyvä ja kannatettava asia, että tämä menee
nyt viimeinkin eteenpäin. Tämä 80 prosentin
maksukatto, joka oli, jos enempi ansaitseva puoliso joutui pitkäaikaiseen
laitoshoitoon, saattoi johtaa monessa tapauksessa hyvin kohtuuttomiin
tilanteisiin kotiin jäävän puolison osalta.
Näin ollen tämä uusi lakiesitys, joka
nyt on eduskunnan lähetekeskustelussa, on todella selvä parannus
tilanteeseen. Samoin myöskään elatussopimuksia
ei mielestäni tässä mielessä tarvita
enää niin kuin aikaisemmin on tarvittu.
Lisäksi, vaikka kunnilla oli harkintavaltaa, monet
vanhukset eivät osanneet hakea alennuksia maksuihin, minkä laki
olisi suonut. Tämäkin johti varsin suureen eriarvoisuuteen.
Elämä on tietenkin monipuolistunut ja ihmiset
menevät hyvinkin vanhoina uudelleen naimisiin, syntyy hyvin
erilaisia perhekombinaatioita. Tässäkin tapauksessa,
jos kaksi ihmistä menee avioliittoon hyvin korkeassa iässä ja
toinen joutuu sitten pitkäaikaiseen laitoshoitoon, voi
olla tilanne esimerkiksi sellainen, että kummankin puolison
raha-asioita ja taloudellisia asioita ovat hoitaneet jo pitkän
aikaa heidän lapsensa elikkä rahat ovat olleet
eri pussissa, ja sitten syntyy ongelmia siitä, mistä pussista
tämä 40 prosenttia sitten maksetaan. Tämä lienee
kuitenkin pienimpiä ja yksittäisiä ongelmia,
mutta toivottavasti valiokunta myöskin katsoo näitä erityistapauksia sitten,
mitä erilaisia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia on, jotta
päästäisiin tasapuoliseen käytäntöön
vanhusten ja yleensä pitkäaikaissairaiden ja pitkäaikaista
laitoshoitoa tarvitsevien ihmisten maksuissa, jotta eriarvoisuudet
eivät olisi niin suuria kuin ne tänä päivänä ovat.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys
n:o 49 eli esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista
annetun lain muuttamisesta on todella oikean suuntainen. Käytännön
elämässä sairaalaosastoilla on tämä puute
tullut monia kertoja esille, että kun paremmin ansaitseva
puoliso joutuu pitkäaikaissairaaksi ja uuden tilanteen mukaisiin
maksuihin, toinen eli kotiin jäävä puoliso
saattaa olla todellakin hankaluuksissa.
Sitten asia, joka vilahti täällä esiin
myöskin ministerin puheenvuorossa: Jos nämä laitoshoidon
ja avohoidon maksut eivät ole loogisesti yhteensovitettuja,
myöskään hoidon kannalta loogisella tavalla
yhteensovitettuja, syntyy kyllä sellainen kepuloitsemistilanne,
jolloinka etsitään esimerkiksi kunnan toimesta
sellaisia ratkaisuja, joilla voidaan päästä esimerkiksi
Kansaneläkelaitoksen korvausten piiriin, ilman että se
olisi itse asian kannalta eli hoidon ja hoivan kannalta perusteltua.
Tällä tavalla muutellaan näitä erilaisia
statuksia, joita on avohoidon asuntopalveluilla taikka sitten perinteisemmällä laitoshoidolla.
Pehr Löv /r:
Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! I och
med det här lagförslaget — om det blir
lag, vilket jag hoppas — korrigerar vi en stor brist i
vårt socialskydd. Vi vet alla att vi idag har en situation
där den ekonomiskt svagare har kunnat råka i en
besvärlig situation när den ekonomiskt starkare
har hamnat i långtidssjukvård. Det gäller
i praktiken framför allt kvinnor. Kvinnorna är
de som har jobbat mera i hemmet, har lägre pension och
männen är de som har en högre pension
och därtill är mycket sjukligare. Dessutom gäller
det här speciellt vissa patientgrupper. Jag tänker
framför allt på demenspatienterna, där ångesten
och förlamningen vid insjuknandet är mycket stor.
Ekonomiska problem som leder till att den andra parten måste flytta
från hus och hem är en verkligt stor tillläggsstress.
Jag är glad att det här lagförslaget ändå kom ganska
snabbt efter att man inte kunde ge det som en förordning
förra hösten, vilket jag tycker att borde ha kunnat
gå för sig. Nu får vi det på lagnivå,
kanske är det tryggare på det sättet.
Det här tryggar vårdkvaliteten, framför
allt livskvaliteten och ger många äldre den framtidstro
de behöver. Hittills har man ju också kunnat ordna
den här delen med ett så kallat underhållsavtal
mellan makarna. Avtalet är närmast tänkt
för separation av olika orsaker, men där gäller
inte som grundmotiv separation på grund av långvarig sjukdom.
Det har varit kommunernas sak att avgöra om man har godkänt
avtalen eller inte. Därför har vi haft många
rättsprocesser, där kommunernas socialnämnder
icke har godkänt underhållsavtalen. Nu avlägsnar
vi det problemet med hjälp av den här lagen.
Personligen har jag också själv lämnat
in en lagmotion, som skulle ha inneburit en ändring av äktenskapslagen
så att också underhållsavtalen hade blivit
bindande i den här dimensionen gällande långtidssjukvård.
Nu kan jag konstatera att den lagmotionens intentioner glädjande
nog inte behöver gå vidare i och med att vi får
den här lagen som korrigerar situationen på ett
elegant sätt. Det är en reform i helt rättvis
riktning, det vittnar om god omsorg om våra äldre
i solidaritetens Finland.
Svenska riksdagsgruppen har alltid drivit samma linje för
att nå målet och vi är glada att vi nu kan
behandla lagen på det här sättet. Jag
hoppas att vi inte i utskottet skall fastna i petitesser runt vård
i hemmet och avgifter i övrigt. Det behövs också,
men lagen hoppas jag att vi kan behandla i mycket snabb ordning
så, att den träder i kraft så snart som
möjligt, och vi kan bryta de rättsprocesser som är
på gång.
Arvoisa puhemies! Toivon, että käsittely valiokunnassa
koskien tätä erittäin hyvää esitystä voidaan
toteuttaa nopealla aikataululla. Muut asiat tähän
liittyen, asiakasmaksut ja hoito kotona, omaishoito ym. siihen liittyvä,
täytyy hoitaa toisessa yhteydessä. Nyt on tämä puute
nopeasti korjattava.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Kaikissa edellä käytetyissä puheenvuoroissa
on suhtauduttu kovin myönteisesti tämän lain
esille tulemiseen. Toivottavasti on näin. Kuitenkin täällä jätetään
optio asetuksenantomahdollisuuteen. Kysyisin ensiksi ministeriltä,
minkälaisia asioita mahdollisesti tähän
asetukseen ollaan kytkemässä. Kysyisin myös
sitä, että kun täällä perusteluissa
viitataan oleellisesti muuttuneisiin perhetilanteisiin tilanteissa,
joissa perheellä on huollettavia alaikäisiä lapsia,
ja kun opiskelutilanteet perheessä muuttuvat, ovatko nämä niitä oleellisesti
muuttuvia perhetilanteita. Vielä toiseksi kysyn: Kun tapaturmaan
joutunut henkilö on saanut korvauksia niin sanottuina könttäkorvauksina
vakuutusyhtiöiltä, ovatko nämä tulot
mahdollisesti huomioitavia tässä tulopuolessa?
Nämä ensi alkuun.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Meillähän maksulaki on pääsääntöisesti
sellainen, että maksut ovat kustannuksia vastaavia ja asetuksella
voidaan säätää niihin alennusta.
Nyt tämä sama asetuksenantomahdollisuus sisältyy
tähän, vaikka tässä on lailla
rajoitettu sitä maksua pienemmäksi. Tällä hetkellä ei
minun tiedossani ole, että asetusta olisi suunniteltu,
mutta elämä on sen verran monimutkaista, että ties
vaikka jokin semmoinen tilanne ja ongelma, joka nousee esille, voisi
sitten tavallaan valtiovallan päätöksiä taas
edelleen vaatiakin. Sen takia asetuksenantomahdollisuus on tässä ikään
kuin symmetrisesti, koska tässä laissa on muuten
asetuksenantomahdollisuus olemassa ja se koskee silloin myös
tätä pykälää.
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa puhemies! En halua yksityiskohtaisesti ottaa kantaa
asetuksiin jne. tämän lähetekeskustelun
yhteydessä. Mutta haluan todeta, että on erinomainen
asia, että tämä laki on tänne
saatu. Vanhemmassa väestössä on paljon
ihmisiä, jotka ovat jakaneet perheen elatuksen siten, että vaimo
on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia ja mies on tehnyt
työelämässä palkkatilin ja saanut
siitä luonnollisesti eläkkeensä. Kun
sitten puoliso, yleensä miehet ovat heikompia astioita
tässä mielessä, siis mies joutuu pitkäaikaishoitoon,
vaimo on monesti saattanut jäädä elatuksen
suhteen lähes puille paljaille taikka ainakin hänen
elintasonsa on romahtanut tai hän on joutunut lapsiltaan
anelemaan almuja. Tämä ei tietenkään
voi olla tarkoitus. Aiemminhan tätä yritettiin
hoitaa asetuksella, mutta se ei tuottanut riittävän
hyvää tulosta. Niinpä ministeriö aivan
oikein on nyt halunnut tuoda tämän lain tasolle.
Osa kunnista on varsin joustavasti soveltanut asetusta. Oma
kotikuntani Helsinki on lähtenyt oma-aloitteisesti huolehtimaan
siitä, että myöskään
kotiin jäävä puoliso ei jäisi
puille paljaille.
Muistan senkin ajan, jolloin ei peritty tällaisia pitkäaikaisen
laitoshoidon maksuja. Silloin taas pidettiin vääränä sitä,
että yhteiskunta joutui elättämään
henkilön, joka oli laitoksessa, ja kaikki hänen
palkka- ja eläketulonsa koituivat jälkipolvien
hyväksi. Nyt on osattu hieman taas ryhtyä tasaamaan
näitä asioita ja ymmärretään
se, että myöskin sen puolison, joka jää kotiin,
pitää voida kunniallisesti elää loppuelämänsä,
vaikka elatussopimusta ei olisikaan tehty.
Haluan kiittää ministeriä siitä,
että tämä lakiehdotus on tänne
tuotu.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen
esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista koskien
pitkäaikaishoitoa on tosiaan erittäin tervetullut
ja hyvä lakiesitys. Haluan aluksi kiittää ministeriä ihan
samoin tavoin kuin ed. Kokkonen, että tämä laki
nyt lopultakin on täällä. Tämän
takana on monen kansanedustajan aikamoinen puurtaminen, monta kirjallista
kysymystä, kaikenlaisia muita selvityksiä, monia
puheita tässä salissa, monia lehtikirjoituksia
ja itse asiassa erilaisia oikeustapauksia ja kaiken sen takana useita
surullisia avioparien ihmiskohtaloita.
Kertaan mahdollisesti sitä, mitä muutama muu edustaja
on jo sanonut, mutta nykyisessä systeemissähän
meillä Suomessa eläkeiässä ja
eläköityneitä ovat lähinnä semmoiset
avioparit, joissa aviovaimo on tehnyt kotityöt, kasvattanut
lapset ja ihan upean päivätyön, itse
asiassa meidän elämämme perusteiden kannalta
kaikista tärkeimmän työn tehnyt, kasvattanut
seuraavan sukupolven. Mutta siinä on vain tullut viranomaisten mielestä semmoinen
virallinen virhe, että työeläkettä ei
ole kertynyt. Silloin tämmöinen äiti
ja rouva ja aviovaimo on jäänyt hyvin vaillinaisen eläketurvan
varaan. Sen sijaan perheen pääelättäjällä,
mies yleensä on ollut se, joka on rahan tuonut kotiin,
on ollut vakituinen työsuhde ja siitä hänelle
on kertynyt ainakin jonkinlainen työeläke, kohtuullinen,
ja yhdessä aviopari on pärjännyt, kunnes
tulee se päivä, josta suomalainen lääketieteellinen
tilastotieto kertoo, että ensiksi perheenpää,
mies, sairastuu ja hän on todennäköisimmin
se, joka myöskin joutuu pitkäaikaishoitoon. Kun
hänestä tehdään niin sanottu pitkäaikaishoitopäätös,
sen jälkeen on potilasmaksulainsäädännön
mukaan perhe joutunut tilanteeseen, jossa, hämmästyttävää kyllä,
yksittäistapauksissa on jopa jouduttu muuttamaan toiselle
paikkakunnallekin. Kun aviopuoliso lähtee sairaalaan, kotiin
jäävä aviovaimo näkee, että rahat
eivät riitä elämään
sillä paikkakunnalla, jolla hän asuu. Paitsi että muutetaan,
joudutaan myymään se asunto, mikä ei
ole ollut minkään lain eikä minkäänlaisten
perusteidenkaan tarkoitus.
En ole tätä asiaa kerta kaikkiaan näiden
kolmen eduskuntavuoden aikana voinut ymmärtää, miten
meidän lainsäädännössämme
on voinut olla tämmöinen pimeä nurkka.
Sen takia, kun se nyt on korjaantumassa, on tosiaan korkea aika. Varmasti
on hyvä, että tämä on myöskin
lain tasolla eikä tämä ole asetuksena,
niin kuin itse asiassa ministerin kanssa yhdessä vaiheessa
ajattelimme, että pelkkä asetus tässä olisi
mahtanut riittää.
Tätä prosessia eteenpäin ilmeisesti
auttoi aika lailla se, että Helsingin kaupungissa syntyi
ymmärtääkseni valtuuston kautta, jossa
meidän peruspalveluministerimme on mukana, ajatus Helsinki-mallista,
joka toteutui viime vuoden alussa tammikuun 1. päivänä,
jolloin suurin piirtein sama henki, mikä on lakiehdotuksessa
nyt, toteutui Helsingissä. Senhän kunta saattoi
päättää myöskin täysin
yksipuolisesti. Laki antoi toki siihen mahdollisuuden, mutta silloin
kunnat käyttivät tiukkaa rajaa. Helsinki lähti
inhimillisemmälle suunnalle. Itse Espoon valtuuston jäsenenä pystyin
matkituttamaan tätä Helsingin-sääntöä niin,
että Espoon valtuusto päätti tästä asiasta
viime syksynä. Se on ollut Espoossa voimassa huhtikuun
alusta, tämä sama sääntö.
(Ed. Kokkonen: Nyt levitetään lailla järki
koko maahan!) Se on käytössä myöskin
Kauniaisten kaupungissa, todennäköisesti muissakin
pienemmissä kaupungeissa eri puolilla Suomea. Tämä teille
tiettäväksi, jotka ehkä ette ole sitä lehdistä huomanneet.
Kyllä kai tätä asiaa vauhditti sekin,
että korkeimmasta hallinto-oikeudesta tuli ensimmäinen päätös,
jossa elatussopimukset todettiin sitoviksi, vaikka ne olivat etukäteen
tehtyjä. Kunnathan monen vuoden aikana tiettävästi
purkivat niitä, jos aviopuolisot keskenään
etukäteen sopivat, miten hoitotilanteissa mennään.
Taitaa olla, arvoisa ministeri, eräänlainen oikeusvaltion
voitto tämä asia, että tasapuolisuus
toteutuu tältä osin.
Tulevassa ratkaisussa maksuhan voi olla enintään
40 prosenttia puolisoiden yhteenlasketuista kuukausituloista. Sehän
tarkoittaa sitä, hyvät kuulijat, että 60
prosenttia heidän yhteenlasketuista tuloistaan jää heidän
yhteiseen käyttöönsä, ja huom.,
he saavat vielä yhdessä päättää,
miten se kohdennetaan erilaisiin kuluihin. Siitä ei mene enää mitään
laitoshoitojen asiakasmaksuihin. Tämä tietenkin
rasittaa jonkin verran kuntien taloutta, mutta useimmissa kunnissa
se kuitenkin on marginaalisuuden rajoissa. Tästä johtuu
se, että esimerkiksi vaikka hallitus oli aika lailla kovasti
keskustelevainen tästä asiasta, valtiovarainministeriökin
loppujen lopuksi huomasi, että tämä on
asia, jota kaikesta huolimatta kannattaa kannattaa. Siinä mielessä hallitus
on kerännyt myös poliittiset pisteet tästä asiasta
kotiin.
Tämän lain toteutuessa toteutuu nyt myöskin tasapuolisuus
ympäri Suomen. Kuntalaiset eivät ole enää eriarvoisessa
asemassa. Tämän jälkeen myöskin
pienissä kunnissa, joissa budjetillisesti voi olla vähän
hankalampia tilanteita, voidaan surutta nyt seurata Helsinki-mallia
tai Espoon-mallia, miten sen vain haluaakin sanoa.
Kiitoksia kovasti tästä lakiesityksestä.
Toivon itse asiassa itse valiokunnan jäsenenä,
että tämä tosiaan, kuten ed. Löv
sanoi, menisi hyvin nopeasti eteenpäin. Monimutkaistaminen
ja pilkun viilaaminen ei tässä asiassa auta.
Hannu Aho /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tekisin vain erään
kysymyksen ministerille. 10 b §:ssä kuvataan
pitkäaikaisen laitoshoidon maksun määräytymisen
perusteena olevat tulot. Onko ajateltu sillä tavalla, että siinä olisi
jokin suojasäännös? Otan esimerkin. Käytetään
esimerkkinä sitä mummon mökkiä,
jossa on muutama hehtaari metsää ympärillä.
Se on kuitenkin vanhusten elämän kannalta tärkeä tulo
pienen eläkkeen lisäksi, että he yleensä elävät.
Siinä sanotaan, että otetaan huomioon metsän
tuotto ja niin edelleen, siitä määrätty
osa. Onko niin, että periaatteessa, edes teoriassa, tulisi
myynti eteen, jotta pystyy maksamaan osuutensa, ja voitaisiin laittaa
metsä pakkomyyntiin, vai onko tässä jokin
suojasäännös olemassa pientä eläjää varten? En
tarkoita tuhansia hehtaareita metsää omistavaa
vaan nimenomaan pieneläjää. Taas toisaalta on
meilläkin esimerkkejä, että kun tili
on ollut tyhjä, vaikka on ollut muutaman kymppitonnin tulot,
niin ei ole mitään pystytty perimään.
Kunhan ei tulisi näitä vastakohtia.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Tältä osin säädökset
eivät nyt muutu. Tässä ainoastaan asetuksessa
oleva teksti on siirretty lain tasolle. Tämä asetus
ja lakihan sallivat kuntien käyttää järkeä näissä tilanteissa. Pääsääntönä on
se, että pääomatulot vaikuttavat siinä missä palkkatulotkin,
niitä ei ole mitenkään suojattu. On tehty
sellaisiakin esityksiä, että pääomatulojen
tai omaisuuden pitäisi vaikuttaa näihin maksuihin
enemmän, ja valittaen on todettu, että eräät
kunnat ovat myös noudattaneet semmoista käytäntöä.
Ilkka Taipale /sd:
Arvoisa puhemies! Tämä on todella hyvä laki.
Se, että tämä on saatu aikaan, johtuu
siitä, että se tukee perheellisiä. Se
on osa järkevää perhepolitiikkaa. Enkä nyt
puhu todella asunnottomista enkä yksinäisistä miehistä, mutta
eräistä muista tässä laissa
ja asetuksessa olevista epäkohdista, jotka olisi voitu
korjata, jos näkemys otettaisiin neutraliteettiperiaatteen
nojalla. Silloin kun perheiden asemaa korjataan, korjataan myös
perheettömien asioita. Neljä yksityiskohtaa:
Mielisairaanhoidossa koko vuorokauden hoitomaksu on sama kuin
päivähoidon vuorokausimaksu. Me saimme koko vuorokauden
hoitomaksut akuuttipotilaille laskettua aikanaan ison kampanjan
kautta, mutta päivämaksuja ja yöhoidon
maksuja ei saatu. Se on pieni epäkohta, mutta koskee köyhiä.
Toiseksi mielisairaat joutuvat maksamaan asuntoloista jopa kahden
hengen huoneesta asetuksen mukaan noin 12 euroa vuorokaudelta, 360 euroa
kuukaudessa eli noin pari tonnia kuukaudessa kahden hengen huoneesta,
koska asetus edellyttää tämän.
Siihen ei liity mitään palveluja. Mielisairaat
joutuvat myös maksamaan palveluista usein tilanteissa,
joihin niin sanotusti ruumiillisesti vammaiset eivät joudu,
koska heitä koskee vammaispalvelulaki. Olisi mielenkiintoista
nähdä, kuka teistä rohkenee sanoa, että kunnon
mielisairaus ei ole somaattinen, biologinen tai solujen toimintaan
tai aivojen toimintaan liittyvä tauti, vaan jokin hengenluomus
ylhäältä käsin, niin kuin Raamatussa
on joskus mahdollisesti ajateltu myös leprasta ja epilepsiasta
eli kahdesta muusta raamatullisesta taudista.
Kolmanneksi, ja tämä on ehkä törkein
asia, potilaan käyttövaroja säädetään
tämän asetuksen ja lain kautta, ja kun 80 prosenttia
otetaan pois pitkäaikaispotilailta rahaa, heille jää usein
käyttöön vain 80 euroa kuussa. Mielisairaaloissa
jokainen tupakoi, koska lääkkeet vievät
heiltä mielihyvän ja jostain mielihyvää pitää saada.
Toiseksi, siellä ei ole usein mitään
muuta tekemistä kuin tupakointi. Kehitysvammaisilla rahat
jäävät käteen. Sen vuoksi he
pääsevät joka kerta ulkomaille niillä rahoilla,
jotka jäävät käteen, koska eivät pysty
niitä aina edes käyttämään.
Pahemmaksi tämän tekee se, että me poliitikot
päätimme yksioikoisesti noin neljä vuotta
sitten laittaa suojatyömaksut verolle, ja suojatyöansiot
putosivat monelta laitospotilaalta silloisesta 1 600:sta 1 000
markkaan kokopäivätyöstä, työstä,
jossa he saattavat korvata virkamiehen. Pyrimme viime kerralla asetuksen
ollessa muutoksen alla muuttamaan käytäntöä,
että edes mielisairaaloissa olisivat käyttövarat
olleet korkeampia, joko 900 tai 700 markkaa — emme saaneet
läpi; emme liioin HUSissa, kun se vetosi siihen, ettei Helsingissä,
ja Helsinki vetosi siihen, että ei HUSissa jne.
Neljäs, erittäin mielenkiintoinen seikka on
yksityiskohta, joka on häkellyttävä.
Vankilathan eivät sinänsä maksa vangeille
mitään. Ne maksavat yhteiskunnalle. Niitä voisi
kyllä pienentääkin niin, että yhteiskunnan
varat vähenisivät ja rakennettaisiin asuntoja,
mutta se on eri kysymys. Juuri äsken HUSissa tehtiin päätös,
että Niuvanniemen käytännössä kriminaalisairaalassa
pakkohoidosta peritään yhdeltä ihmiseltä 1 000
markkaa päivässä eli 30 000
markkaa kuukaudessa eli käytännössä laskentatoiminnallisesti
koko hinta. Se on 5 000 euroa. Hän on pakkohoidossa,
hänellä ei ole mitään mahdollisuutta valittaa
tai lähteä hoidosta. Tässä on
nyt jotakin epäkohtaa. Pakkohoidossa voidaan joutua olemaan
neljän hengen huoneessa jne. Ei ole paljon vapaakävelyä,
jos ollaan tornitalossa Hesperiassa tai muualla. Meidän
pitäisi ottaa tämän näköiset
lähtökohdat huomioon myöskin silloin,
kun korjaamme perheellisten oloja. Välillä meidän pitäisi
muistaa myös näitä onnettomia perheettömiä,
jotka eivät ole perheettömiä omasta halustaan.
Perheettömyydessä ja sen urautumisessa on niin
monia muitakin tekijöitä.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Esitys on erittäin positiivinen,
ja sen vaikutus kohdistuu voimakkaimmin ryhmään,
joka itse asiassa on monessa suhteessa jäänyt
väliinputoajaksi. Hallituksen esityksessä kohdassa Esityksen
vaikutukset todetaan, että lakimuutoksen vaikutukset kohdistuisivat
todennäköisesti pääasiassa eläkeikäisiin
pariskuntiin ja muutos parantaisi lähinnä laitoshoidossa
olevien iäkkäiden miesten mahdollisuutta osallistua
kotiin jääneen puolison elatukseen. Itse asiassa
kohteena ovat pitkälti ne naiset, jotka ovat tehneet palkatonta
hoivatyötä kotona ja joiden eläke on
jäänyt huomattavasti pienemmäksi kuin
ansiotyössä olleen puolison eläke ja
jotka ovat siksi vanhoilla päivilläänkin
pitkälti puolisonsa elätettäviä.
Sen vuoksi pidän positiivisena, että edes tältä osin tullaan
heitä vastaan tässä vaiheessa.
Se, mikä tietysti tämän esityksen
kohdalla on ikävää, on se, että se
omalta osaltaan on kuntia ja kuntien taloutta rasittamassa. Toivon,
että tämäkin yhtenä osana huomioidaan
jatkossa, kun pohditaan tarvetta korottaa kuntien valtionosuuksia.
Paula Kokkonen /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Taipale otti mielestäni
erittäin tärkeän kysymyksen esille: mielenterveyspotilaiden
aseman kaiken kaikkiaan. Toivoisin, että ministeri Soininvaara
jättäessään ministeriössä joitakin tehtäviä ikään
kuin toimeksiantoina painottaisi sitä, että olisi
vihdoin ja viimein aika kokonaisvaltaisesti selvittää mielenterveyspotilaiden
asema. He ovat kärsineet kaikkina näinä säästöjen vuosina.
Mielenterveyspotilaat uhkaavat aina jäädä jalkoihin,
puhutaan mistä asiasta tahansa, koska heidän vammansa
ei välttämättä aina näy päällepäin.
Muistan entisenä vammaisneuvoston puheenjohtajana, kuinka
me jouduimme joskus eri vammaisryhmienkin kesken keskustelemaan siitä,
kenen vamma on oikea. Mielenterveyspotilaat tahtovat jopa vammaisten
joukossa jäädä alakynteen juuri siitä syystä,
että heidän vammansa ei välttämättä aina
näy päällepäin, vaikka saattaa
olla hyvinkin invalidisoiva.
Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara
Arvoisa puhemies! Olen jo antanut tehtäväksi selvittää sitä,
olisiko mahdollista ja miten rajaten tätä 80 euron
käyttörahaa mielenterveyspotilaiden osalta nostaa,
ainakin silloin, jos he ovat tällaisessa niin sanotussa
avolaitoksessa, josta pitäisi kuitenkin sen tupakka-askin
ostamisen lisäksi voida jonkin verran olla yhteydessä muuhun maailmaan.
Keskustelu päättyy.