Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Esittelen valtiovarainvaliokunnan mietinnön varustamojen tonnistoverolaista tälle harvalukuiselle mutta varmasti tämän asian suhteen sitäkin laadukkaammalle kuulijakunnalle.

Valiokuntahan esittää tämän hallituksen tonnistoverolakiesityksen hyväksymistä muutoksitta tai vain eräin pienin teknisin muutoksin. Esitämme tätä myös yksimielisesti ja tämä siitä huolimatta, että ihan kiivaitakin kannanottoja ja viime hetken vetoomuksia valiokunnalle ja sen verojaostolle tuli siitä, että lakiin olisi pitänyt tehdä muutoksia, jotka olisivat tehneet tämän varustamoyhtiöille esitettyä edullisemmaksi.

Veroasiat, arvoisa puhemies, ovat usein aika monimutkaisia, ja tämä tonnistoverojärjestelmä on sitten varmasti näistä monimutkaisista veroasioista vielä ihan monimutkaisimmasta päästä, joten muutamalla sanalla, arvoisa puhemies, vähän selostan, mistä tässä on kysymys.

Tonnistoverohan olisi siis varustamoille vaihtoehtoinen järjestelmä normaalille yhtiöiden tuloverottamiselle. Kyse on siitä, että varustamoyhtiöiden toiminta jaettaisiin tonnistoverotettavaan osaan ja tuloverotettavaan osaan. Tonnistoverotettavaa olisi varsinainen meriliikenne ja kuljetustoiminta. Tuloverotettavaan puoleen jäisi sitten muu, esimerkiksi tuliaismyynti, joka on se myynti, joka on tarkoitettu kulutettavaksi muualla kuin siellä itse aluksella, laivalla.

Tonnistovero ei ehkä ylipäätään niinkään ole semmoisessa perinteisessä mielessä vero, vaan se on itse asiassa verotuki varustamoille, eli kyse on siitä, että yhtiöiden tuloverotuksen sijaan varustamoiden kuljetustoimintaa verotetaan kiinteällä, alusten tilavuuteen elikkä nettotonnistoon perustuvalla verolla, joka on käytännössä erittäin alhainen, ehkä voi sanoa, että miltei nimellinen vero, elikkä siitä tulee tämä, että on kyse tavallaan verotuesta. On kuitenkin otettava huomioon se, että tonnistoverotusta sovelletaan siihen voittoon, joka jätetään yritykseen, siihen, jota ei jaeta omistajille osinkona. Jos sitten voittoa varustamoyhtiö jakaa omistajille osinkona, sitä koskee ihan normaali yhtiöiden tuloverotus 29 prosentin verokannalla yhtiöveron hyvitys mukaan lukien. Vero on siis kiinteä luonteeltaan, erittäin hyvin ennakoitava ja se tukee voittojen pitämistä yrityksessä eli sitä, että ne käytettäisiin investointeihin eli alushankintoihin ja tätä kautta sen yksi pääajatus on tukea aluskannan uudistamista. On siis hyvä muistaa, että tällä tonnistoverolla ei tosiaankaan ole oikeastaan mitään tekemistä yhtiön voiton taikka tappion kanssa, vaan se perustuu pelkästään nettovetoisuuteen. Koska tämä on edullinen järjestelmä, sillä tavallansa on sitten näille varustamoyhtiöille jonkunlainen hinta, elikkä hinta on se, että tähän edulliseen järjestelmään tulee sitoutua varsin pitkäksi ajaksi eli kymmeneksi vuodeksi. Jos siitä poistuu aikaisemmin, siitä voi seurata sitten yhtiölle tiettyjä veroseuraamuksia. Tietysti aina tämmöinen pitkäaikainen sitoutuminen aiheuttaa tiettyjä jäykkyyksiä yhtiön rakenteissa ja muita joustamattomuuksia. Kuten sanoin, muissakin maissa tämä pitkä sitoutumisaika on tavallaan hinta siitä, että ylipäätään tämmöistä varustamoyhtiöille edullista verojärjestelmää sovelletaan.

Tietysti kun asiaa vielä arvioidaan, täytyy muistaa se, että varustamoelinkeinossa tämä bisnes faktisesti tehdään paitsi varsinaisella rahtitoiminnalla, kuljetustoiminnalla, sen lisäksi myös alusten niin sanotulla oikea-aikaisella ostamisella ja myynnillä, jolloin näillä yhtiöön jätettävien investointiin tarkoitettujen varojen verokohtelulla on suuri merkitys samoin kuin tietysti poistojärjestelmillä tuloverojärjestelmän puolella. Elikkä voi sanoa kiteytetysti, että tonnistoverojärjestelmän käyttöön ottavassa yhtiössä alusinvestointeihin käytettävää tuloa ei käytännössä veroteta juuri lainkaan tai hyvin nimellisesti.

Tähän järjestelmään siirtyminen on tunnetusti tullut ajankohtaiseksi merenkulun kansainvälisen kilpailun kiristymisen takia. Tämähän on osa hallituksen päättämää merenkulun tukipakettia, jolla on tarkoitus estää alusten ulosliputukset Suomesta elikkä saada ne säilymään suomalaisina aluksina, niin että se samalla varmistaa kotimaista huoltovarmuutta, merenkulkualan osaamisen säilymistä Suomessa ja myöskin tietysti kotimaisia työpaikkoja. Valiokunta katsoo, että nämä tavoitteet ovat hyvin tärkeitä, koska Suomi on omalla tavallaan saarivaltio suhteessa keskiseen Eurooppaankin ja ulkomaankaupan rahtiliikenteen vientitoiminnan turvaaminen vakaasti ja mielellään kotimaisin voimin on tärkeää, koska meidän merenkulkuumme liittyy myöskin talviolosuhteisiin liittyviä erityispiirteitä.

Merenkulun tukipakettiinhan sisältyy myöskin muita osia kuin tämä tonnistovero. On syytä muistaa, että miehistökustannustuki on rahallisesti paljon merkittävämpi asia kuin tonnistovero voisi olla. Miehistökustannustukeen on arvioitu menevän noin 70 miljoonaa euroa vuodessa. Tonnistoveron hyötyvaikutukseksi on arvioitu noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Sitä ei voi aivan tarkkaan miljoonalleen varmasti arvioidakaan.

Valiokunnalle tuli kritiikkiä tästä esityksestä varustamoalalta ja myöskin osittain ammattijärjestöiltä. Heillä oli yhteisiäkin kannanottoja siitä, onko tämä tarpeeksi edullinen yhtiöille, tulevatko varustamoyhtiöt siirtymään tämän piiriin ja estääkö se sitten käytännössä ulosliputusta. Valiokunta tosiaan päätyi sitten kuitenkin pitkän harkinnan myötä siihen, että järjestelmä esitetään säädettäväksi hallituksen esittämän mukaisena. Tähän vaikutti kyllä myös se, että tällä alallahan on käynnissä aikamoinen tukikilpailu ja valitettavasti myöskin Euroopan unionin sisällä.

Alun perinhän oli ajatus, kun EU:ssakin merenkulun tuen suosituksia annettiin, että siinä on kyse kilpailukyvyn säilyttämisestä kolmansia maita kohtaan. Mutta viime aikoina merenkulun tukikilpailukierre on kiertynyt Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta myöskin Suomeen. Valiokunta pitää tätä tukikilpailua monessa mielessä haitallisena. Valiokunta tukee tämän vuoksi talouspoliittisen ministerivaliokunnan kannanottoa viime vuoden toukokuulta, jonka mukaan Suomi pyrkii toimimaan kansainvälisissä yhteyksissä merenkulun tukien rajoittamiseksi.

Myöskin valiokunta korostaa sitä, että ylipäätänsä verotuen merkityksen mahdollisuuksien rajat täytyy myöskin tässä yhteydessä tunnustaa, että sillä ei voida korjata kaikkia merenkulun kilpailuongelmia.

Arvoisa puhemies! Tukikilpailun eskaloitumisen välttäminen, verokilpailun laajenemisen välttäminen oli yksi peruste sille, että valiokunta ei ole puoltanut varustamojen esittämää vaatimusta siitä, että veroton tuliaismyynti eli tax-free-kauppa sisällytettäisiin tonnistoverolla verotettavaan toimintaan, vaan tax-free säilyisi tuloverotettavalla puolella. Tämähän oli ensimmäinen varustamojen keskeisistä muutosvaatimuksista.

Näin on tilanne tax-freen suhteen myöskin Ruotsissa, jossa itsessään tonnistoverolakia ei ole käytössä ainakaan vielä tähän päivään mennessä, ja sama tilanne on myöskin Tanskan tonnistoverolaissa. Eli jos ajatellaan Suomen lähialuetta, niin kaikki maat toimisivat saman suuntaisesti. Englannissa on olemassa tonnistoverolaki, jonka mukaan ilmeisesti jossakin määrin voidaan sisällyttää tuliaismyyntiä tonnistoverotettavaan toimintaan. Senkin tosiasiallinen soveltaminen on vielä hieman epäselvää, mutta on muistettava, että Ison-Britannian liikenteen osalta tuliaismyynti on aivan toisella tavalla pientä mittaluokkaa kuin mitä se on Suomen lähialueitten liikenteessä, jossa tuliaismyynti voi olla jopa puoletkin matkustajalaivavarustamojen toiminnasta ja tuotosta.

Tämä oli yksi syy siihen, että pysytään lähialueilla valitulla linjalla eikä lähdetä eskaloimaan verokilpailua. Tax-freen ottaminen mukaan olisi saattanut johtaa esimerkiksi siihen, että varustamoiden olisi ollut edullisempaa siirtyä Ruotsista Suomen verotuksen piiriin. Valiokunta ei pitänyt tarkoituksenmukaisena tämän kehityksen edistämistä.

Toisaalta valtion verotukeen liittyy muitakin kuin kansainvälisiä kilpailuongelmia, myöskin kotimaisia kilpailutekijöitä juuri sillä alueella, jossa on kyse muusta kuin merenkulun ydintoiminnasta elikkä kuljetuksista. Erityisesti kotimaiset kilpailuongelmat koskevat matkustaja-aluksia, joiden osalta on varottava kilpailun vääristymistä kotimaisen hotelli-, ravintola-, huolinta- ja päivittäistavarakaupan suhteen.

Tax-freen ohella toinen pääasia, jota varustamot ja viime aikoina myös alan ammattijärjestöt ovat kritisoineet ja halunneet korjata, on ollut niin sanotun piilevän verovelan kohtelu silloin, kun varustamo siirtyy tuloverojärjestelmästä tonnistoverojärjestelmään. Piilevä verovelka liittyy tuloverojärjestelmään, ja varustamot ovat jopa ehdottaneet, että piilevä verovelka olisi pitänyt siirtää yritysten vapaaseen omaan pääomaan sen sijaan, että se jää edelleen vaikuttamaan varustamojen verotukseen. Myöskin varustamot olivat sitä mieltä, että sen ajan, jonka aikana varustamon on hankittava uusia aluksia, ennen kuin piilevästä verovelasta tulee veroseuraamukset, olisi tullut olla pitempi kuin tässä esitetty 3 vuotta.

Piilevä verovelka liittyy tuloverojärjestelmän niin sanottuun menojäännöspoistojärjestelmään, joka tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että nykyisessä tuloverojärjestelmässä varustamot ovat voineet tehdä nopeutettuja, varsin reiluja poistoja aluskannoistaan ja lykätä alusten luovutusvoittojen verotusta. Näistä nopeutetuista, voidaan sanoa lainausmerkeissä "ylisuurista" poistoista on muodostunut niin sanottu piilevä verovelka elikkä verotusta on voinut lykätä myöhempään ajankohtaan.

Tuloverojärjestelmässä piilevä verovelka voi tulla maksuun, jos varustamo myy aluksia, mutta ei vastaavasti hanki uusia tilalle, jolloin aina kertyisi uutta poistettavaa. Tämä on miljardiluokan kysymys niin valtion, verottajan kannalta, kuin myöskin varustamoyhtiöitten kannalta, koska piilevää verovelkaa on kertynyt vuosien aikana sen verran runsaasti.

Valiokunnan puolelta tuettiin hallituksen esittämää kantaa siitä, että piilevää verovelkaa ei tässä yhteydessä ikään kuin unohdeta, voisi sanoa, että ei muuteta velkoja saataviksi sen takia, että juuri tämä piilevän verovelan maksuuntulon välttäminen voi saada varustamot uudistamaan aluskantaansa ja pitämään sitä omistuksessaan. Eli jos piilevän verovelan vaikutus kokonaan eliminoitaisiin, voisi käydä niin, että vähitellen varustamo olisi tonnistoverojärjestelmässä ja vähitellen myisi kaikki aluksensa. Sieltä ei tulisikaan sitten mitään aiemman järjestelmän mukaisesti kertynyttä veroa maksettavaksi, vaan se olisi tavallaan kahta kautta varustamolle erittäin edullinen.

Valiokunta pitää sopivana myöskin jälleenhankinta-aikaa, joka hallituksen esityksessä on 3 vuotta, eli tämän 3 vuoden aikana olisi uusi alus hankittava, niin että silloin veroseuraamusta ei tule eli piilevä verovelka ei realisoidu.

Myöskin varustamot kritisoivat siitä, että ilmoittautumisaika tonnistoveron piiriin olisi ollut pitempi kuin esitetty 12 kuukautta, mutta valiokunta kuitenkin toteaa, että käytännössä tämä menettely antaa varustamoille 1,5, jopa kahdenkin vuoden järjestelyvara-ajan, että 12 kuukautta on ehkä enemmän nimellinen aika. Muutenkin valiokunta toteaa, että monet niistä kannanotoista, joita tuli alan toimijoilta, jostakin syystä perustuivat monelta osin vanhoihin esityksiin, johonkin aikaisempaan esitykseen kuin siihen hallituksen esitykseen, joka tänne eduskuntaan tuli. Siinä mielessä oli jonkun verran väärinkäsityksiä ja tietokatkoksia tässä asiassa.

Valiokunta myöskin arvioi muiden maiden tonnistoverojärjestelmiä, varsinkin Ison-Britannian ja Tanskan. Valiokunta tuli siitä siihen käsitykseen, että hallituksen esitys vastaa kyllä suurin piirtein näitä muita tonnistoverojärjestelmiä. Jossakin maassa on joku toinen kohta kireämpi ja toinen kohta löyhempi, mutta myöskin täytyy ottaa huomioon se, mikä on ollut kunkin maan alkuperäinen verojärjestelmä ja mitkä ovat sen erityispiirteet. Tämä vertailu suoraan ei ole niin kovin yksinkertaista.

Arvoisa puhemies! Kuntien yhteisöveroja tähän tonnistoveroon siirtyminen jonkun verran vähentää erityisesti Ahvenanmaan osalta. Kuitenkin Ahvenanmaan edustajat voimakkaasti puolsivat tätä tonnistoverojärjestelmää ja itse asiassa vaativat sen parantamista, koska tämän alan yleinen elinvoima ja sen tuomat työpaikat ja muut tulot ovat niin tärkeitä Ahvenanmaan maakunnalle, että myöskin yhteisöverojen vähentyminen siinä voidaan ikään kuin sietää.

Myöskin on otettava huomioon, niin kuin äsken mainitsin, tonnistoverojärjestelmän tietynlainen rajallisuus Suomen tilanteessa, koska Suomen yhtiöverojärjestelmä on ollut aikaisemminkin kohtuullisen hyvä varustamoille, koska ne ovat voineet soveltaa niin sanottuja vähän nopeutettuja poistoja, jolloin on rajansa sillä, miten paljon ylipäätään tällä yhtiöverolainsäädännöllä voidaan vaikuttaa merenkulun kilpailuongelmien hoitoon.

Tätä asiaa tulee toki valiokunnan mielestä seurata tarkkaan myöskin valtion puolelta, koska kyseessä on varustamoille tietyllä tavalla jäykkä järjestelmä, johon niiden on sitouduttava kymmeneksi vuodeksi, eivätkä ne voi omatoimisesti sieltä poistua, vaan jos joitakin pulmia tulee, nämä muutokset on tehtävä valtion toimesta. Tosiaan ne eivät voi poistua ilman, että tulee veronkiristysseuraamuksia.

Myöskin valiokunta on todennut, että jos näitä merenkulun kilpailuongelmia edelleen on, niitä tulisi hoitaa mieluimmin muiden tukijärjestelmien kautta. Lähinnä kai silloin tulee kysymykseen miehistötukijärjestelmä. Siltä osinhan on Suomessa vähän erilainen ratkaisu kuin Ruotsissa erityisesti matkustaja-aluksien kohdalta, jotka tätä esitystä ovatkin eniten kritisoineet, koska Ruotsissa matkustaja-alusten miehistökustannustuki on suurempi kuin Suomessa.

Valiokunnassa oltiin hyvin tietoisia siitä, että matkustajalaivavarustamoille tämä ei ole niin houkutteleva kuin rahtilaivoja ylläpitäville varustamoille. Oikeastaan tämä kritiikki matkustaja-alusten kohdalta siinä mielessä olikin tiedossa. Tietysti on todettava sekin, että tämähän on vapaaehtoinen valinta varustamoille. Tämän ei ole tarkoituskaan olla pakollinen järjestely. Siinä mielessä tämän piiriin voi tulla tai sitten ei. Myöskin on muistettava se, että kyse ei ole nyt ainakaan matkustajavarustamoitten kohdalla siitä, että nykyisellään kannattamaton toiminta pitäisi saada kannattavaksi — päinvastoin sehän on erittäin kannattavaa toimintaa — vaan kyse on vain siitä, onko se jossakin maassa mahdollista saada vieläkin kannattavammaksi jonkun toisen maan vero- ja tukijärjestelmillä.

Valiokunta halusi priorisoida lastirahtialusten asiaa huoltovarmuusnäkökulman kannalta ja myöskin kotimaisen kilpailuongelman välttämiseksi. Valiokunta ei ole arvioinut tämän lain vaikutuksia laivatilauksiin ja telakoitten työllisyyteen. Lisäksi on, arvoisa puhemies, muistettava, että Viron EU-jäsenyys voi tuoda muutoksia tällä alalla lähivuosien aikana. Sekin voi tuoda tarpeen ottaa tämä tonnistoverolaki myöskin valtion puolelta uuteen tarkasteluun, mutta se on sitten sen ajan murhe, eikä sitä pysty vielä ennakolta arvioimaan.

Toivon, arvoisa puhemies, että ylipäätänsä joku tolkku saataisiin tähän merenkulkualan tukikilpailuun ja verokilpailuun. Mielestäni siinä olisi Euroopan unionille paljon tekemistä.

Gunnar Jansson /r:

Värderade fru talman! Utskottsordförandens presentation av tonnageskattelagförslaget var ingående, fullständig och kompetent. Tack för det! Jag skall uppehålla mig med några ord kring utskottet ställningstaganden och försöka att också ha någon idé om hur framtiden ser ut, därför att det finns en framtid för sjöfarten också, även om man inte alltid tror det.

Utskottet, alltså finansutskottet, har lämnat ett gediget betänkande. Den sjöfartsexpertis som går att uppbringa i vårt land har hörts och betänkandet går långt utöver ämnet, tonnageskatten i vårt skattesystem. Med andra ord tjänar finansutskottet och dess skattedelegation ett erkännande för analysen av läget inom näringen och slutsatserna man kommit till. Tack för ett väl utfört arbete.

Parterna inom sjöfarten är missnöjda med resultatet av denna lagstiftning, liksom en del aktörer är missnöjda med tidigare arrangemang. Konkurrerande grannländer både i och utanför EU har förmånligare villkor som vi nyss hörde av utskottsordföranden Aula. Det stämmer också enligt min mening att missnöje finns inom passagerarfartygsrederierna, inte inom alla, men en del. Utskottet noterar missnöjet och erkänner att det är berättigat, men vill inte använda skatteinstrumentet för att minska på skillnaderna i konkurrensläget.

Utskottet skriver i stället, kanske litet kryptiskt, på sidan 10, och jag citerar i min version av betänkandet så här: "Enligt utskottets mening är det också skäl att överväga andra alternativ till tonnageskatten än enbart fiskala utan att lagens tillämpningsområde utvidgas mer än vad som föreslagits. Därmed vore det möjligt att nå ett sådant, i sig önskvärt slutresultat att Finland har lika goda konkurrensvillkor som de närmaste länderna och att utflaggningar inte skulle behövas.

Som utskottet har konstaterat ovan kräver tonnageskattelagen särskild uppföljning på grund av sin rigida struktur men också på grund av omställningarna i sjötransportbranschen. Av särskilt intresse är EU-utvidgningen inom några år då bland andra Estland, som är mycket konkurrenskraftigt i sjöfartssammanhang, tas upp bland medlemsstaterna."

Detta betyder som jag ser det i klar text budgetmedel, budgetmedel i stil med det Sverige har gjort och att ett sådant nettolönesystem som i Sverige också skulle införas på passagerarfartygen hos oss. Det har redan skett beträffande fraktfartygen, dvs. ett nettolönesystem och kompensation av arbetsgivarkostnaderna fullt ut. Därmed kunde man hålla kvar fartygen i de egna registren och också förnya fartygen. Men, då finns det en risk att en sådan störd ordning leder till en ännu större överkapacitet i östersjötrafiken än vad fallet är idag. Och en konstlad konkurrens bör man inte upprätthålla, åtminstone inte med skattemedel.

Alltså, den efterlysta uppföljningen av tonnageskatteregimen måste utvidgas till branschens villkor i dess helhet. Här måste EU, och här håller jag med ordföranden, ta sitt ansvar ifall EU menar allvar med principen om konkurrens och tillträde till marknaden på lika villkor. I den uppföljningen som också utskottet efterlyser, bör regeringen och branschens parter ta med möjligheten till fartygsanskaffningsreserveringar på förmånliga villkor, vilken möjlighet fungerade mycket bra hos oss mellan 1948 och 1994.

Denna lag skapar ett sådant missnöje att något kreativt går och måste gå att skapa ur missnöjet blott viljan finns och parterna har förtroende för varandra. Utskottet betänkande är ägnat att skapa ett sådant förtroende. Därmed menar jag att utskottet har gjort en betydelsefull insats och främjat sjöfartens konkurrensvillkor genom sina iakttagelser, och det är bra. Problemen är stora men de är inte större än att de inte kan lösas.

Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainvaliokunta on tehnyt perusteellista työtä ja ansaitsee tunnustuksen siitä, että mietintö käsittelee merenkulkuelinkeinon ehtoja laajemmin kuin ainoastaan verotuksen kannalta. Kun tasavallan presidentti antoi esityksen, siis 234/2001, valtioneuvosto antoi lausuman, jonka mukaan koko merenkulkuelinkeinon tilannetta ja kilpailukykyä on seurattava ja se ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin, jos toimijat eivät pärjää, kun kilpailijamaat antavat suuremmat tuet, kun tukikilpailu sotkee markkinoita siinä määrin, että normaali markkinatalous ei toimi.

Valiokunta on luonnollisista syistä samaa mieltä hallituksen kanssa ja yksimielinenkin ja toteaa periaatteessa ymmärtääkseni kaksi asiaa: 1) Merenkulun kilpailukyky on turvattava. 2) Fiskaaliset keinot eivät riitä tähän, tai niitä ei pidä käyttää tarkoituksiin, joihin ne eivät sovellu. Näin ollen merenkulkuelinkeinon toimijat ovat tyytymättömiä tähän lopputulokseen. Itse asiassa tyytymättömyys eräiden matkustaja-alusvarustajien keskuudessa on niin syvä, että tästä on tultava jokin rakentava reaktio.

Mielestäni valiokunnan mietintö antaa pohjan uudistuksiin, joihin pitää ottaa mukaan kaikki toimintaedellytyksiin liittyvät tekijät kapasiteettikysymykset mukaan lukien. Nimittäin aina, kun markkinavoimat eivät toimi, on kysyttävä, miksi näin on. Ovatko tarjonta ja kysyntä tasapainossa? Jos eivät ole, veronmaksajien euroja saa käyttää ainoastaan varovasti ja harkiten, mahdollisesti myöskin isänmaallisesti.

Valiokunnan mietintö edustaa korkealuokkaista merenkulkutietoa. Siinä olevat näkemykset ja huomautukset pitää materialisoida kokonaisotteella, ja se pitää tehdä ripeästi.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja jo esitteli mietinnön perusteellisesti ja seikkaperäisesti, joten asia sinänsä on kaikille selvä. Muutamia kohtia haluan kuitenkin tuoda esiin ja tavallaan painottaa.

Mietintöä valmisteltaessa verojaosto kuuli lukuisan joukon asiantuntijoita, joista huomattava osa käytännössä on tietyllä tavalla asianosaisia edunsaajia tämän tyyppisen lain valmistelun yhteydessä. Valiokunta päätyi täysin yksimielisesti mietintöön. Lähtökohtana oli se, mikä on jo aikaisemmin mainittukin, että rajataan mietinnössä pelkästään verotukikysymykseen arvioimatta vaikutuksia mahdollisesti laivatilauksiin ja sitä kautta työllisyyteen. Se rajaus on tehty tietoisesti.

Kaiken kaikkiaan merenkulun tukipaketti on tällä hetkellä varsin mittava, mikä ilmenee muun muassa hallituksen esityksestä, jonka mukaan merenkulun pääelinkeinoa tuetaan 614 miljoonalla markalla vuoden 2001 tasossa, sen lisäksi matkustaja-alusvarustamoita tax-free-myynnin osalta noin miljardin markan arvosta, eli tuki on tietenkin kohtalaisen mittava jo tällä hetkellä kokonaisuudessaan.

Tonnistoverossa on kysymys todella ei niinkään verosta vaan tietyn asteisesta tukipaketista, jolla muutetaan verojärjestelmää niin, että annetaan tilaisuus varustamoille siirtyä merenkulussa harkinnan mukaan käyttämään hyväksi tonnistoverojärjestelmää, jonka veron määrä on lähinnä muodollinen. Kun varustamoja nykyisellään verotetaan tuloverotuksessa aivan kuten muitakin yhtiöitä, joutuvat ne maksamaan käytännössä 29 prosentin veron. Tosin todellinen efektiivinen vero muodostuu oleellisesti alemmaksi, mikä johtuu elinkeinoverolain mukaisesta poistojärjestelmästä, joka sallii niin sanotut ylipoistot, vuoteen 98 saakka 30 prosenttia, sen jälkeen 25 prosenttia menojäännöksestä laskettuna. Sehän laivojen osalta merkitsee oleellista etua sen takia, että käyttöajathan ovat oleellisesti pidemmät kuin minkä poistojärjestelmä sisällään pitää. Kun jo käytännössä viiden vuoden kuluessa on voitu poistaa 76 prosenttia hankinta-arvosta, siitä voi päätellä, että tuki sitä kautta verotuksen siirtämisen muodossa on jo merkittävä.

Kun suurimmat näkemyserot asiantuntijakuulemisessa lähinnä edunsaajien taholta liittyvät, niin kuin täällä on aikaisemmin todettu, tuliaismyyntiin, piilevän verovelan käsittelyyn ja alusten myyntitulojen verottamisen osuuteen, niin on todettava, että se pidike, mikä tällä hetkellä on jäämässä esityksen mukaankin edelleen eli tämä niin sanottu piilevän verovelan sisältö, on oikeastaan ainut pidike, mikä tavallaan varmistaa sen, että toiminta jatkuu. Kun varustamojen yhteenlaskettu kumulatiivinen poistoero selvitysten mukaan vuonna 2000 oli 680 miljoonaa euroa, on kysymys verrattain suuresta, tavallaan piilevästä, verovelasta, joka on tietenkin se, mikä tähän mennessä on kertynyt varustamojen tilinpäätökseen. Niinpä on luonnollista, että valiokunta ei voinut päätyä mihinkään muuhun ratkaisuun kuin siihen, mihin se päätyi piilevän verovelan käsittelyn osalta, jota viime vaiheen vetoomuksessa esitettiin varustamojen taholta siirrettäväksi käytännössä omaan pääomaan, mikä käytännössä tietenkin tarkoittaisi sitä, että siinä vältytään siirtyneeltä veronmaksulta.

Tax-free-myynti oli yhtenä keskeisenä asiana ja on tietenkin summiltaan merkittävä. Aivan kuten mietinnössä on todettu, on syytä korostaa sitä, että tax-free-myynti todennäköisesti ei sovi niihin puitteisiin, mitä komission kannanottojen mukaan voidaan pitää merenkulun tukeen liittyvinä. Toisaalta on syytä todeta se, että todennäköisesti järjestelmä on kilpailua vääristävä tekijä. Elikkä kohtuuton olisi se tilanne, että tuokin siirrettäisiin tonnistoverotuksen piiriin. Perusteet ovat kestävät sille, että tuo osuus säilyy normaalin elinkeinoverolain alaisen verojärjestelmän piirissä.

Kaiken kaikkiaan mietinnössä on sivuttu tai kommentoitu monia niitä kohtia ja väitteitä, jotka asiantuntijakuulemisessa nousivat esille, jotka pääosin kohdistuvat ennen lopullista hallituksen esitystä todennäköisesti valmistelussa olleisiin luonnoksiin ja jotka monet asiat ovat tulleet korjatuiksi jo hallituksen alkuperäisessä esityksessä. Kaiken kaikkiaan pidän mietintöä sinänsä hyväksyttävänä, johon näkemykseen olen yhtynyt myös valiokunnan käsittelyn yhteydessä.

Syytä on korostaa edelleen vielä kuitenkin sitä, mihin täällä on aikaisemmassa puheenvuorossa viitattu, että on syytä seurata verojärjestelmän ja tukijärjestelmien vaikutuksia elinkeinoon ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, mitkä välttämättömiksi mahdollisesti osoittautuvat.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksi sydämelliset kiitokset valiokunnan puheenjohtajalle erinomaisesta esittelystä, joka helpottaa omaa puheenvuoronpitoani merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Näissä merenkulun tukiasioissa on käsittelyn puolelta yksi semmoinen kiusallinen yksityiskohta, että toisaalta niitä käsitellään valtiovarainvaliokunnassa ja toisaalta liikennevaliokunnassa, joissa on eri henkilöt. Vaikka samat puolueet ovatkin, niin siitä huolimatta siinä saattaisi syntyä semmoinen eräänlainen hajontatilanne eli että ei muodostuisi eräällä tavalla kokonaisuutta tällaisesta tukipaketistakaan. Sellaista pelkoa esimerkiksi tässä nyt ei ole pätkänkään vertaa olemassa. Se, mitä on aikaisemmin tehty ja mihin tulokseen valtiovarainvaliokunta on päätynyt, ovat erittäin hyvin synkassa keskenään.

Tässä on ensinnäkin se perimmäinen asia hyvin tullut esille eli se, minkä takia meidän tarvitsee menetellä nyt merenkulun osalta niin kuin me olemme menettelemässä. Se on huoltovarmuuden turvaaminen, se on se perimmäinen kysymys. Se on se asia, johonka kaikki nämä asiat ja ratkaisut pitää projisoida. Koko järjestelmää täytyy tarkastella huoltovarmuuden näkökulmasta, sillä sitten, kun mennään hyvin pitkälle tukemisessa, fiskaaliset vaikutukset ja tulovaikutukset häviävät pois, koska rahat palautetaan elinkeinolle takaisin eli varsinaisesti verotuloja ei yhteiskunta oikeastaan loppujen lopuksi saa ollenkaan.

Mutta huoltovarmuusnäkökohta on se perimmäinen näkökohta. Huoltovarmuus taas ei voi kunnolla toteutua, jollei aluskantaa uusita, jollei järjestelmä ole systemaattisesti sellainen, että aluskantaa uusitaan. Näinhän se asialaita on. Toinen ulottuvuus on se, että se aluskanta on suomalaisten ohjattavissa, Suomen päätöksenteko-organisaatioitten ohjattavissa, niin että kriisitilanteessa se aluskanta on meidän valtiomme käytössä. Siis nämä on ne reunaehdot. Tässä suhteessa tilanne on siinä arkirealismissa aika kiusallinen.

Ensinnäkin — lähden täältä toisesta päästä, helpommasta päästä liikkeelle — se että elinkeino vaatii tämän piilevän verovelan huomioon ottamista sillä tavalla kuin tässä nyt on jo moneen kertaan selostettu, kuvaa sitä, että näille perimmäisille valtio-organisaation pyrkimyksille ei anneta sitä hyväksyvää merkitystä, mikä niillä pitää olla. Elikkä siis luodaan järjestelmä, jolla voidaan mahdollistaa tämä aluskannasta tavallaan luopuminen.

Sitten toinen asia on, millaiseksi käytäntö on osoittautunut sen jälkeen, kun me olemme näitä myönteisiä päätöksiä tehneet. Nyt siis on tehty päätös kauppa-alusluettelon puitteissa suomalaisten alusten miehistökustannuksia koskevan tuen piiriin hyväksymisestä tämän vuoden alusta lukien lastialuksien lisäksi myös matkustaja-aluksista ja autolautoista. Tämä on tapahtunut. Millaisia nyt ne kokemukset ovat olleet, ovatko ne olleet synkassa sen mukaisesti, mitä eduskunta on päättänyt?

Ensinnäkin, mikä koskee rahtialuksia, jotka ovat olleet miehistökustannusten osalta tuen piirissä jo aikaisemmin, niin siellä on omistajayhteisönä ulkomaalaisomistuksessa olevia tahoja, järjestelmiä, toisin sanoen tahoja, jotka ovat meidän päätösvaltamme ulkopuolella. Tätä asiaa tutkitaan parhaillaan oikeuskanslerin toimesta. Olen tehnyt siitä kantelun. Eihän tällä tavalla voi olla.

Sitten seuraavassa vaiheessa tulivat autolautat ja matkustaja-alukset tämän järjestelmän piiriin. Kun viime elokuussa täällä käytiin lobbaamassa esimerkiksi Viking Linen toimesta tätä ratkaisua läpi, niin toimitusjohtaja Eklund tähdensi minulle, että tässä on ehdottomasti kysymys siitä, että Viking Linen pitää voida uudistaa aluskantaansa, nykyisillä tuloilla se ei onnistu, ja jos tuette sillä tavalla kuin me toivomme, siis miehistötuki, niin silloin sen tuen me käytämme tämän aluskannan uusimiseen eli panemme sen jemmaan ja sillä pohjalla sitten uusimme.

Jokainen meistä tietää, millä tavalla tämä jemmaus tapahtui. Se oli henkilökohtainen omistajien lompakko, minne se jemmaus tapahtui, mutta ei siinä aluskantaa uusittu pätkänkään vertaa. Ei siihen varauduttu eikä mitään muutakaan. Toisin sanoen kaikessa mahdollisessa toimitaan justiin toisella tavalla, kuin eduskunta on perusteiksi tälle tukijärjestelmälle päättänyt. Siis huoltovarmuuden kannalta tilanne on absurdi.

Sitten toinen ulottuvuus koko tähän asiaan on Euroopan unionin käyttäytyminen. Ei ole mitään järkeä siinä ollut aikoinaan, että Euroopan unioni on organisaatiossaan eräällä tavalla antanut signaalin, että ruvetkaapa nyt, arvoisat jäsenvaltiot, kilpailemaan näillä merenkulun tuilla keskenänne. Tämä on jotakin aivan käsittämätöntä. Ja se teksti on vielä sellainen, että sitä sitten voivat jokaisen jäsenvaltion toimijat eräällä tavalla lukea niin, että joo, kun Ruotsi tekee nuin, niin meidän pitää Euroopan unionin kehotuksesta voidaksemme kilpailla lippuvaltiona Ruotsin kanssa vielä enemmän laittaa tukea. Tällä tavalla voi syödä itsensä pois maailmankartalta. Tässä on luotu sillekin malli. Ikiliikkujakin on viime aikoina EU:ssa keksitty, nyt myös itsesyöntijärjestelmä! Biologiassa sitä kutsutaan murhatoukaksi, joka syö itseään omasta persuksestaan.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Aika surullista on ollut seurata EU:n tukikilpailua eri maiden kesken myös laiva-asioissa. Ei tässä välttämättä mitään järkeä kyllä pitkässä juoksussa ole. Hyvä kysymys, mikä on haitallista kilpailua ja mikä ei ole haitallista kilpailua. Jos tonnistoveron vaikutus on arvioitu 17—25 miljoonaksi euroksi ja aikaisemmin miehistökustannusten tuki noin 70 miljoonaksi euroksi, vajaat 100 miljoonaa euroa tukea on sitten pitänyt hoitaa, että jollain tavalla huoltovarmuus turvataan. Se on aika paljon rahaa kuitenkin.

Valiokunnan mietinnössä todetaan, että kilpailunäkökohdat pitää ottaa huomioon, koska laivathan kilpailevat sekä hotellien että ravintoloiden ja myös päivittäistavarakauppojen kanssa. Kun joskus matkustaja-aluksella käy ja katsoo kaljakärryjen kiskomista pitkin laivaa, mieleen tulee joskus joku muu yhteiskunnallinen asia tai ongelma kuin huoltovarmuus. Ehkä voi olla, että olutverotukseenkin jossain vaiheessa on pakko puuttua, ei siinäkään mitään mieltä ole. Tämän käsittelyn yhteydessä on väitetty, että tonnistoveroa ei oteta käyttöön, koska tämä ei ole tarpeeksi hyvä. Aika näyttää sitten, otetaanko käyttöön. Joka tapauksessa mahdollisuus siihen nyt annetaan, ja ne ovat sitten alan toimijat, jotka tekevät omat ratkaisunsa tämän jälkeen.

Gunnar  Jansson  /r:

Arvoisa rouva puhemies! Lähetekeskustelussa esitin, että valtiovarainvaliokunta pyytäisi liikennevaliokunnan lausuntoa tästä esityksestä juuri niistä syistä, joista liikennevaliokunnan puheenjohtaja Pulliainen puhui. Olen myöskin iloinen nyt huomatessani sen, miten taitavasti valtiovarainvaliokunta on tehtävänsä suorittanut, ja kuten sanoin, menee vielä laajemmallekin kuin ainoastaan verokysymyksiin mietinnössään. Elikkä eihän minulla silloin ollut pelkoa, ettei valiokunta pärjäisi, mutta juuri sen synkkaamisen nimessä, koordinoinnin tarkoituksessa, minulla oli sellainen idea, kun kuitenkin liikennevaliokunta on asiantuntijavaliokunta liikenne- ja merenkulkukysymyksissä, mutta kuten sanoin, hyvin kuitenkin meni.

Mitä ed. Pulliainen muuten sanoi yksittäisistä varustajista tai laivanomistajista, minulla ei ole tarkoitus mennä sellaiseen keskusteluun. Aikanaan sitten, kun tämä seuranta tapahtuu, niin myöskin keskustellaan siitä, miten kukin toimija on käyttäytynyt.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! On mieluisaa panna merkille se, että liikennevaliokunnankin näkökulmasta mietinnössä on huomioitu ne olennaiset substanssiasiat, mitkä, aivan niin kuin ed. Pulliainen sanoi, ovat enempi liikennevaliokunnan varsinaista ruisleipää ja toimialaa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä todeta, että ihan näin eduskuntasalinkin kautta mielellään esittää kiitokset myös valiokuntaneuvokselle, joka tähän työhön osallistui, koska tämä asia, niin kuin sanoin, oli veroasianakin poikkeuksellisen monimutkainen ja vaati lisätietojen ja kokonaisuuden hallintaa ja myöskin varustamoalan sisäisen logiikan ymmärtämistä, joka logiikka, niin kuin olemme keskustelusta havainneet, ei toimi aina ihan samalla tavalla kuin muiden yritysten logiikka ja suhtautuminen verotukseen. Siinä mielessä voimme varmasti kaikki olla tyytyväisiä tähän lopputulokseen.