Herra puhemies! Kuntatalous on tunnetusti äärimmäisen huonossa tilanteessa ja kehittyy yhä huonompaan suuntaan. Ministeri Manninen, te ajatte tätä palvelurakenneuudistusta ratkaisuksi kuntatalouden ongelmiin. Olette sanonut tuolla oman puolueenne Etelä-Savon piirin piirikokouksessa, että tämä palvelurakenneuudistus ei ilmeisestikään mene eteenpäin ilman yhteistoimintaan velvoittavia lakeja eli ilman pakkoa tulosta ei synny. Tiedustelen teiltä, ministeri Manninen:

Minkälaisia säädöksiä te ajattelette esittää eduskunnan säädettäväksi, jotta kuntien pakkoyhteistyöhön päästään tässä esimerkiksi sivistyspuolella, ja miten sitä kautta voidaan sitten tarvittavia säästöjä saada aikaiseksi?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Jos minä tietäisin, mitä lakeja noin suoraan säädettäisiin, niin ei mitään tämmöistä palvelurakennehanketta tietenkään tarvittaisi, vaan suoraan ne lait voitaisiin säätää. Mutta lähtökohta on tietysti se, että meillähän on nytkin paljolti lakisääteistä yhteistyötä erikoissairaanhoidon osalta, maakunnan liittojen osalta. Aiemmin sitä oli ammatillisen koulutuksen osalta; se on tosin purettu tällä hetkellä, mutta käytännössähän se edelleen toimii. Elikkä kysymys on siitä, että harjoitetaan lakisääteistä yhteistoimintaa silloin, kun se katsotaan yhteiskunnan kokonaisedun ja kansalaisten palveluiden saannin turvaamisen kannalta välttämättömäksi. Ei tässä sen kummempaa asiaa liity tähän.

Herra puhemies! Ministeri Manninen, te kuitenkin tuolla Ristiinassa totesitte, että ilman pakkoa ei saada näitä asioita eteenpäin. Kysyn kyllä vielä selvennykseksi:

Aiotteko te esimerkiksi säätää tai ehdottaa niin, että sivistystoimen valtionosuudet annetaan vain palvelualueille, jolloin yksittäinen kunta ne menettää ja joutuu sitten alistumaan siihen, että pienet koulut, peruskoulut, lakkautetaan, lukiot lakkautetaan vähänkin etäämmältä keskuksia jne.? Kuntien päättäjät odottavat nyt hieman selvitystä tähän teidän haastattelussa antamaanne vastaukseen, joka on kunnallisen itsehallinnon kannalta aika merkittävä ja perustavaa laatua oleva kysymys.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Pakko on tietysti huono sana. Lakisääteinen yhteistyö on oikeampi sana, (Naurua) mutta sillä on hyvin erilainen merkitys. Meillä on lakisääteistä yhteistyötä nytkin, ja jos esimerkiksi näitä lakeja muutetaan, niin se on edelleen lakisääteistä yhteistyötä, mutta rakenteita voidaan muuttaa sen kautta. Niin kuin sanoin, niin ei ole tarvetta eikä asiallistakaan etukäteen julistaa, mitä on tulossa, kun sitä varten ollaan asettamassa hanke, joka selvittää, mikä antaa kansalaisten palvelutarpeen ja talouden ja tuottavuuden kannalta parhaan lopputuloksen.

Arvoisa herra puhemies! Kunnille sysätään koko ajan uusia tehtäviä lisää ilman, että niihin annetaan rahoituksia. Meillä Varsinais-Suomessakin on yli 30 kuntaa, joissa rahat eivät riitä menoihin. Meidän strategiamme, millä Suomi pärjää kansainvälisessä kilpailussa, on käsittääkseni koulutus. Meidän pikkukoululaistemme pitäisi aikuisina pystyä tuottamaan uusia nokioita. Mutta eikö tässä ole selvästi ristiriita, että koulutus on se juttu, mutta kuitenkaan rahat eivät riitä koulutukseen? Koko ajan puhutaan siitä, että kouluverkkoa supistetaan, kunnat kamppailevat tuntikehysten leikkaamisuhan alla, puolikkaita tunteja ei sitten saa antaa, lisätunnit ja valinnaisaineet ovat vaarassa, että ne otetaan pois, koulukuraattoreita ei palkata. Miten selitetään tämä ristiriita, että koulutus on se avainjuttu, mutta sitten kunnille ei anneta siihen riittävästi voimavaroja?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Kunnilla on käytettävissä tietyt varat, ja näiden varojen jako tapahtuu tietysti kuntakohtaisesti. On kuntia, joissa tällaiset asiat on hoidettu kuntoon; on kuntia, joissa joudutaan näitä keskusteluja käymään. Mutta senkin voi todeta, että palveluita järjestettäessä on erilaisia tapoja organisoida, saada parempia tuloksia samalla rahalla, ja näitä organisointimalleja on käytettävä hyväksi. Ja meidän koulutuksemme tulokset: vaikka nämä samat asiat ovat eduskunnassakin olleet ainakin sen kymmenen vuotta esillä, mitä minäkin täällä olen ollut, kansainvälisesti mitattuna meidän koulumme tulokset ovat siitä huolimatta huippuluokkaa.

Opetusministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Nythän koulutuksen määrärahoja ei ole leikattu. 1990-luvun alussa valtionosuuksia leikattiin kyllä 40 prosenttia, mutta ne on palautettu 1990-luvun lopun ja 2000-luvun aikana sille lähtötasolle reaalisesti. Sen sijaan lapsilukumäärä on vähentynyt. Tästä aiheutuvat ne paineet erityisesti harvaanasutuilla alueilla, kun joudutaan kunnissa miettimään kouluverkkoa. Minusta on olennaista, että kun kuntapäättäjät, joille tämä vastuu kuuluu, miettivät sitä kouluverkkoa, niin niitä ratkaisuja tehtäessä aina pidetään kiinni siitä, että koulutuksen laatu säilyy, ja kuta pienemmistä oppilaista on kysymys, sitä tarkemmin on mietittävä sitä kouluverkkoa. Mutta suuri kysymys edessä on vuodesta 2010 eteenpäin, kun nuorisoikäluokat tulevat pienentymään, ja silloin puhumme toisen asteen koulutuksen järjestämisestä. Siihen työhön on jo ryhdytty, eli käymme läpi nyt valtakunnallisesti, miten lukio ja ammattikouluverkko voidaan turvata niin, että se on laadukas ja (Puhemies koputtaa: Aika!) hyvä koko maassa.

Arvoisa herra puhemies! Nythän on niin, että tämä hallitus harjoittaa ihan puhdasta ruoskapolitiikkaa kuntia kohtaan. Talouden kautta se pakko tuodaan. Ei ole enää kyse siitä, onko vapaaehtoista yhteistyötä vai onko muuta yhteistyötä, kun pakotetaan talouden kautta siihen tilanteeseen, että kuntatalous on kriisiytymässä tai itse asiassa on kriisiytynyt. Se johtuu puhtaasti siitä, että hallitus on leikannut. Tämä hallitus, te, jotka istutte siellä, olette leikanneet kuntien tulopohjasta pois sille kuuluvia osuuksia. Yhä edelleen tämä sama linja on jatkumassa. Kysymyshän kuuluu, ministeri Manninen:

Oletteko te valmis esittämään budjettiriihessä lisää rahoitusta? Ei tämä millään palvelurakenneuudistuksella tämä akuutti ongelma poistu. Nyt sinne tarvitaan lisää rahaa. Olen samaa mieltä, että sen jälkeen pitää ja sinä aikanakin tehdä rakenneuudistuksia, mutta akuutti rahanpuute ei korjaannu, palvelut eivät korjaannu, sillä, että lähdetään jotakin tavoittelemaan neljän viiden vuoden päähän tai ehkä pitemmälle aikajänteelle.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus on lisännyt merkittävästi kuntarahoitusta (Hälinää) ja lisää myöskin tulevina vuosina, mutta kysymys on siitä, että kuntien menot ovat kasvaneet niin voimakkaasti, että nämä lisäykset eivät ole olleet riittäviä, jotta kuntatalous olisi pysynyt täysin tasapainossa. Eivät valtion eivätkä muidenkaan varat riitä tälle menokasvulle, minkä vuoksi on välttämätöntä tehdä kunta- ja palvelurakenneuudistus, jotta menojen kasvu saadaan alle 4 prosentin nykyisen yli 5 prosentin sijaan.

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen kahdessa ensimmäisessä vastauksessa viittasi palvelurakenteeseen ja siihen, millä tavalla näitä ostopalveluja suoritetaan ja mihinkä ne kohdistetaan. Arvoisa ministeri, tämän Kuntaliiton tuoreimman selvityksen mukaan juuri ostopalveluissa se on klikannut viime aikoina. Aivan kiistattomasti sanotaan, että kaikki muu menisi kohtalaisesti, mutta kun ostopalvelut ovat niin arvokkaita, että ei niihin rahaa riitä millään.

Mitenkä arvoisa ministeri aikoo selvitä tästä sumposta, mihinkä olette juuri itsenne puhunut?

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Otan pari esimerkkiä. Ensinnäkin terveydenhuollon puolelta ovat asiantuntijat arvioineet, että meillä käytetään lonkkaleikkauksiin 260 miljoonaa euroa, ja niitä tehdään noin 60 paikassa. Asiantuntijat ovat arvioineet, että jos nämä supistettaisiin esimerkiksi yliopistollisiin keskussairaaloihin, voitaisiin säästää jopa 50 miljoonaa euroa, ainakin kymmeniä miljoonia euroja. (Ed. Zyskowicz: Järkipuhetta! Tehkää niin!) Vastaavasti, jos me katsomme, paljonko meillä on sairaalakapasiteettia Suomessa, niin periaatteessa jokainen suomalainen melkein mahtuisi sairaalaan. Kyllä meidän on pakko katsoa, mihin me näitä rahoja käytämme, millä tavalla. Eivät veronmaksajatkaan voi jatkuvasti vaan maksaa lisää, vaan he haluavat myöskin vastinetta rahalle, ja se on hallituksen tehtävä ja eduskunnan tehtävä.